#suolisto

[lakanakrapula]

mietin tänään et kahvin juominen on about yhtä riskialtista ku venäläisen ruletin pelaaminen; ikinä ei tiiä monennellako kupilla suolisto pettää

[hempula83]

Muutama fakta magnetisoidusta vedestä A few facts about magnetized water

Vesitikku poistaa hanavedestä kaikki mahdolliset epäpuhtaudet ja kalkkeutumat mitä putkistossa on. Juot siis lähdevettäkin puhtaampaa vettä. The water stick removes all possible impurities and calcification from the tap water that is in the pipeline. So you drink water that is cleaner than spring water.

Magneettinen vesi vaikuttaa kehoon, erityisesti aineenvaihduntaan, hermojärjestelmään ja munuaisten toimintaan. Magnetic water affects the body, especially metabolism, nervous system and kidney function.

Helpottaa vatsa- ja suolisto-ongelmissa, kun magnetisoitua vettä juodaan päivittäin ennen ruokailua. Eases stomach and intestinal problems when magnetized water is drunk daily before meals.

Magnetisoidun veden käytön on todettu puhdistavan valtimoiden kalkkimuodostumia, normalisoivan verenkiertoa ja säätelevän sydämen toimintaa. The use of magnetized water has been found to clean the calcifications of the arteries, normalize blood circulation and regulate heart function.

Magnetisoitu vesi tuottaa elimistöön energiaa, vähentää ruoansulatuskanavan happamuutta ja stimuloi aivojen aktiivisuutta. Magnetized water produces energy for the body, reduces the acidity of the digestive tract and stimulates brain activity.

Tämän vesitikun tilaat kätevästi jälleenmyyjäsivultani tästä linkistä You can easily order this water stick from my dealer page at this link http://hempulax.magnetix-wellness.com/

[tarzaposts]

Haukkuva koira ei pure?

Haukkuva koira ei pure oli sanonta aikoinaan lapsuudessani, muistatteko?

Aggression ja hyökkäävän asenteen takana on aina jokin syy.

Moni teistä ei varmaan tiedä että olen tehnyt ihmisten kanssa yli 30 vuotta töitä myös vastaanottotoimintani kautta. Olen Funktionaalisen lääketieteen ravintoterapeutti, Certified Divine Healing Technician, ja myös Suomen ensimmäisten Personal Trainereiden kanssa valmistunut vuonna 1997, josta kokemus asiantunemusta yli 32 vuotta. Kehonrakennus oli elämäntapa, ravinto ja henkinen hyvinvointi ovat yhä voimavarani. Olen opiskellut pitkälle muita osaamis alueita jotka luovat vankan pohjan osaamiselle.

Vyöryvä kivi ei sammaloidu.

Kun kehon toiminnot ovat epätasapainossa, väsymys, suolisto ongelmat, turvotus, kipu, särky ja erinäiset oireet, kielii-että nyt on jokin pielessä.

Ihmisen keho on moninainen ja eri biokemiallisia reaktiota täynnä päivittäin. Mielenkiintoinen tekiä on mm. Krebsin sykli, ja sen tehtävät, mutta suurin ja tärkein elin hyvinvointiin on suolisto. Ohutsuoli pelkästään on jo 7 metriä pitkä, Tiesitkö kun ohutsuoli avattaisin kokonaisuudessa ja levitettäisi saadaan siitä huiket 2 tenniskenttän kokoinen viluspinta.

Lyhyt briiffaus ihmisen suolistosta "GI-tract"

Suusta peräsuoleen 9 m​, miehillä pidempi 10 + m

Ohutsuolen pinta ala on  2 tenniskentän kokoinen​

Ruoan nielemiseen käyt��mme 22  eri lihasta​

Voimme niellä jopa päällä seisoen​

Syömme 50 tonnia ruokaa elämän aikanamme  (75kg mies)​

Tuotamme 1.5 litraa vatsahappoja päivässä​

80% kehon immuunista on läsnä​ suolistossa

Triljoonia bakteereja/1,5 kg/ 400 lajia​

Bakterit muuntuvat kuiduista rasvahapoiksi ja energiaksi​

Ruoansulatuskanava imee 7 l nestettä päivässä​

Kun suolisto vuotaa --> Leaky Gut

Aivo -Suolisto yhteys

Masennus​

Mielialavaihtelut ​

Hermostuneisuus​

Agressiivisuus ​

Väsymys/ haluttomuus ​

Huono muisti / keskittymiskyky ​

Sekavuus​

Schizophrenia yms.​ mielenterveys ongelmat

Kehon heikentynyt puolustujärjestelmä lyhykäisyydessä -->

Allergiat

Sairaudet

Ruoka & Ympäristö tekijät 

Väsyttääkö?

Syitä on moninaisia, jolloin "olo" tila on myös ärtyisä, keskittymiskyky ja haluttomuus tekemiseen ja kommunikoimiseen heikentyy.

Aamuheräämiset, ja tai unensaanti öisin ovat vaikeita, jotka saattavat olla kortisolin häiriötekemisiin. Tämä onkin sitten jo suurempi kokonaisuus joka liittyy lisämunuaisen toimintaan.

Kehomme on moninainen ja jos meidän kehon koneisto ei ole toiminnassa, alkaa oireilu.

Ihminen on Psykofyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus

Jos aloitamme jo päivän väärällä jalalla, niin onhan se raskasta. Ihmisen päivittäinen elämä "huonovointisena, tai yhtäkkinen romahdus, josta saattaakin muodustua jo vuosikymmeniksi.

Jokainen päivä on valintoja täynnä.

Valitset aamulla mitä vaatteita laitat päälle, mitkä kengät takin lähtiessäsi kotoa. Valitset mitä musiikkia kuuntelet, josta "tunne" pohjasesti tietämättäsikin valitse musiikin "fiiliksen" mukaan.

Valintoja miten, mitä teet ? Teet niitä joka päivä ehkäpä sen kummemmin miettien mitä siitä seuraa, sillä jokainen teko saa aikaisekseen jotain. Sana, kehonkieli, ele, ilme kaikki on osa sinua. Jokainen on juurikin sitä valintaa mitä kuutelet, mitä katsot mihinkä keskityt se sinusta muokaantuu ja sitä hedelmää myös tuotat. Jokainen valinta on niinku siemen, jokainen on sana on siemen, mitä kylvät ja sitä satoa myös sitten niität.

Valinnat

Valitset heti jo aamusta kun heräät oletko onnellinen, iloinen, onko sinussa rauha, väsymys vai pohditko heti ongelmia mitä päiväsi tuo?

Menikö heti jokin asia päin prinkkalaa aamusta, kenties kompastuit maton reunaan, tai astuit lapsesi jättämän legon päälle ja kipu syöksyi kehosi lävitse. Sadattelitko vai olitko hiljaa? Pysyitkö rauhallisena vai menetitkö malttisi, jossa kirosanat vyöryivät suustasi?

Tämä oli tilanne joka kertoo nopeastikkin mitä sydämessäsi kannat. Sillä suullasi tunnustat / paljastat mitä todellisuudessa sydämessäsi kannat.

Onko sinulla rauha? Puhun nyt siis sisäisestä rauhasta. Ihminen jolla on sisimmässä rauha ei reagoi tunteilla asioihin, hänen elämäänsä ei ole sidottu talouden, maailman muuttuvviin tekijöihin, pankkitilin saldoon tai ihmisten sanomisiin. Sillä hän pohtii asioita ennen kun vastaa. Maailmassa on aina kriisejä, ne tulevat ja menevät. Mutta jos annat jokaisen varastaa sinulta rauhan..on aika uusia sinun mieli.

Rauhan ja rakkauden omaava ihminen kohtaa tilanteet maltilla, rauhalla ja rakkaudella, aina näkien positiivisen näkökulman kautta asiat. Pysähdy ja pohdi tätä!

Ihminen joka on negatiivinen näkee kaikissa asioissa vain ongelmia ja ruokkii niitä puhumalla niistä.

Väsynyt, rikkinäinen, turvaton, katkera ja pelokas ihminen vastaa hyökäten, syyllistäen ja korottamalla itseään.

Taustalla useimmiten piilee rakkaudettomuus ja anteeksiantamattomuus. Rakkaus voittaa kaiken, mutta millainen se rakkaus sitten on? Rakkaus on iso asia jota harva ymmärtää, ja siitä kirjoitan toisella kertaa. Se vaatii ihan oman kirjoituksensa koska se on sen verran suuri asia, jota jokaisen on syytä etsiä koko sydämellä.

Kylmyys ja säälimättömyys tämän päivän maailmassa on kasvanut sietämättömäksi. Moni ihminen kamppailee oman jaksamisensa kanssa, ja on neuvoton monessa tilanteessa.

Kun tapakäyttäytyminen ja huonokäytös on kasvanut identiteetiksi, se hallitsee joka päiväistä elämäsi ruokkimalla negatiivisuutta. Kaikki tämä kääntyy vääjäämättä itseäsi vastaan jossa kierre on vamis. Masennus on tämänpäivän sana joka on vältettävissä tunnustamalla suullasi positiivisia asioita anteeksiannolla. Tarkista mitä siemeniä suullasi kylvät ja millaista satoa on odoettaviss? Jota pitkin hampain sitten niität, ja ihmettelet sitten niitä lukuisia vastoinkäymisiä elämässäsi.

Vastaanotolla

Mää en jaksa

Mua väsyttää

Oon niin ärtynyt, kaikki ärsyttää mua koko ajan

Tuntuu etten jaksa tehä mitää

Se sano mulle nii rumasti

Kukaan ei kuuntele mua

Ku se teki mulle niin tai näin

Kun aina se sano mulle

Meillä ei koskaan kehuttu

Isä / äiti haukku

Mua ei koskaan otettu syliin

Mää en tuntenut mitää

Mua ei rakastettu

Mua ei hyväksytty

Aina oli joku muu parempi

Koko ajan arvostellaan vaan

mitään hyvää en saanu koskaan

Emmää voi sanoa ei, mitä ne sit ajattelee musta

Pakko tehä ettei mee työpaikka alta

Noh, en mää voi kieltäytyäkkää saan potkut

Aina ne vinoilee mulla

Meillä oli tosi kova kuri

En koskaan ollut riittävän hyvä

No emmää kehtaa

No emmää osaa

Mitä mää nyt tuohon uskalla sanoa, se on käyny kouluja/ se on mun pomo/esimies

ei musta tuu mitää

en saa nukuttua

olen masentunu koska

mulla on kipuja

Tässä on nyt osa mitkä ovat monen ihmisen päivittäisi negatiivisia itsensä syyttely sanastoa ja riittämättömyyttä, ihminen on rikkinäinen sisältä, joka hejastuu ulkoiseen käyttäytymiseen.

Ajatuksia?

Eläimet näyttävät käytöksellään kun on huono olo, puolustus, hyökkäys aggression tai / ja ruoansulatus ongelmat eläin koira/kissa/(lintu oksentaa poikaselle ruoan) mahassa olevan "pöpön", jotta tulee parempi olo. Etsii tietoisesti luonnostakin myös kasviksia jolla parantaa oloaan. Eläin on siinä viisas että etsii vastauksia heti jos jokin on pielessä mihin voi itse vaikuttaa. Ei jää julistamaan sitä ääneen määkimällä tai haukkumalla.

Tällä en siis arvostele käytän tätä esimerkkinä miten viisas eläin on koska tietää että on jotain pielessä ja etsii vastausta miten voi korjata tilanteen.

Ihminen?

Heikkous:

myöntämään ongelmaansa, -> estäjä, häpeä myöntää ettei osaa

Pelkää olevansa heikko

oman elämän hallinta romahtaa

Pelkää olevansa huonompi kum muut jos myöntää tarvitsevansa apua

Pelko hallitsee

Pelko kohdata asiat, jättämään ne taakse, irrottamaan otteensa menneisyydestä

Pelossa vaanii piinaus, joka kummittelee ihmisen mielessä varsinkin yöt murehtien ja vatvoen asiaa, tuloksetta

Murehtiminen, johtaa unettomuuteen

Unettomuus johtaa ruoansulatus ongelmiin

Unettomuus johtaa väsymykseen

Väsymys johtaa agressioon

Aggression ja ärtyneisys johtaa ongelmien käsittely kyvyn heikkenemiseen

Jossa ollaankin aggressiivisen koiran käytöksessä, HYÖKKÄYS jos jokin asia ei miellytä ja ottaa itseensä kaiken kokemalla että häntä arvostellaan ja puolustus alkaa.

Näettekö kaikessa on SYY-SEURAUS-OIRE ?!

Tämä on vain lyhyt kuvaus metabolisesta ja psykofyysisestä oirekartoituksesta.

Esimerkki

Koira joka on loukkaantunut, esim. auto ajanut päälle törmäyksen johdosta - koiralla kipu. Lähestyt koiraa hyvällä tarkoituksella auttaaksesi sitä. Koira ei tunne sinua, koira kokee sinut uhkana, koiran kipu luo aggression jolla puolustaa itseään, ja yrittää purra sinua.

Koira ei tiedä eikä ymmärrä että olet tullut auttamaan sitä hädässä!

Koiran normaali käytös on reagoida tilanteeseen ärisemällä varoittaakseen hampaita näyttämällä, koska kokee avuttomuuta, puolustuskyvyttömyyttä. Kokee että olet tullut tekemään pahaa sille. Olet uhkaa koska ei tunne sinua, tai kyseinen koira ei ole koskaan kenties edes luottanut ihmiseen koska on aina saanut selkään tai muutoin jäänyt ilman "tervettä" käytös kasvatusta, sen ainoa tapa on puolustautua =reagoida hyökätä, äristä ja ellei varotus ole riittävä lopuksi puree.

Tämä on hyvin yksinkertaistettu kuva käytöksestä miten myös ihminen käyttäytyy kärsiessä tunnevammoista /traumoista, kivusta ja rakkaudettomuudesta. Pitkäaikais sairaat ovat myös osa tätä kokonaisuutta vaatimalla erityiskohtelua ja huomiota, jota en siis tarkoita vähättelyllä mutta se hejastuu perheenjäseniin jossa kaikki voivat lopuksi huonosti, toisen sairastumisen vuoksi. Tämäkin sen verran suuria asia johon on myäs vastauksia ja ratkaisuja.

Rakkaudettomuus:

luo surua, turvattomuutta, hylkäämisen tunnetta, itsetunto ongelmia, itsesuojelun uupumista tai korostusta, jossa opitaan vain hyökkäämään ja puolustamaan omaa kantaansa, jossa rakkaudelle ei anneta sijaa, saati uskallusta ottaa vastaan uutta. Torjuminen, on helppo ase ettei vain kukaan loukkaa, josta on tullut ratkaisu pessimistisellä asenteella.

Rakkaudeton lapsuus, näkyy ihmisessä

heikko itsetunto

puolustava asenne

hylkäämisen tunne

hyökkäävä

katkeruus

pelko

turvattomuus

kokee olevansa yksin, vaikka olisi ihmisten kanssa

ei kestä kritiikkiä

ei kestä rakentavaa palautetta

ei osaa ottaa vastaan kehuja

miellyttämisen haluinen oman jaksamisen kustannuksella

ei ole omia mielipiteitä

ei osaa sanoa ei

ei osaa puolustaa itseään

alistuva / hyökkäävä

kylmä

pinnallinen

epäaito

tekopyhä

joka päivä yrittää jaksaa "päivä kerralla meininki"

marttyyri

uhri

Ihminen joka on jäänyt menneisyytensä vangiksi antaa loppuelämänsäkin vanhoille menneille asioille, jossa hallitsee katkeruus ja anteeksiantamattomuus

Anteeksianto on suuri voima, joka vapauttaa sinut kahleista.

Tee itsellesi palvelus ja anna anteeksi HETI, ensin itsellesi ja niille ketkä ovat jotakin joskus sinulle tehnyt.

Kylmä totuus on että ihmiset jotka loukkaavat, joko tietämättä, tai tietoisesti ovat rikkinäisiä ihmisiä jotka ovat jääneet vaille rakkautta ja turvaa. Heillä kenties ei ole ollut koskaan edes ihmistä vierellään joka olisi kannustanut, tukenut, arvostanut ja luonut positiivisia asioita heidän elämäänsä. Jota kautta he nyt elävät katkeruudessa, anteeksiantamattomuudessa, kateudessa, juoruamisella, hylkäämisen / torjutun lapsen elämässä vielä aikuusiässään. Opittu kaava, joka on korjattavissa.

Klishee on että nämä ihmiset jotka ovat tehneet sinulle vääryyttä joskus 0-80 vuotta sitten, nukkuvat yönsä hyvin muistamatta sinua, mutta heillä itsellä kenties oli sama "ongelma", joka kaatui ja hejastui sinuun koska heillä ei ollut avaimia purkaa asia, ja olit kohde johon se purettiin. Eli kierre oli valmis, kosto elää meiningillä - jokainen saa samalla mitalla takaisin millä on antanut. Kun oikea tapa lähestyä tätä on anna sydämestäsi niin sinulle annetaan. Mutta jos hallinta ja omaisuudesta kiinni pitäminen on sinun egoosi kiinnitetty, että otat ennemmin kun annat. On meillä jälleen sama ongelma. Ihminen joka antaa sydämestään ja vieläpä ilolla on vahvempi kun ihminen joka ottaa ja vie toisilta.

Lohduttava syli luo lujuutta ja turvaa. Mitä kuva viestittää sinulle?

"Ymmärrys tässä kohtaan on että kaikki mitä menneisyydessä on joskus tapahtunut, on ollutta ja mennyttä sille me emme voi mitään enää. Siksi on aika päästää irti niistä menneisyyden piinaajista."

Sano nyt riittää, enään en anna päivääkään huonoille muistoille- mitä on ollut, annan elämäni tästä päivästä alkaen optimismille ja näen asiat uudessa valossa anteeksiannon kautta.

Ensimmäinen asia on tiedostaa asia

Mistä aloittaa?

Kuka sanoi ja teki mitä? Se on siis se ongelma , jota olet ruokkinut kaikki nämä vuodet ellei vuosikymmenet. On aika sanoa ongelmalle ei enää. Sillä mitä enemmän pohdit ongelmaa, puhut siitä, ajattelet sitä, mietit ja vetvot..sitä suuremmaksi se tulee, ja sitä enemmän se myrkyttää, ja hallitsee sinua. Jolloin koko elämäsi pyörii sen "asian" ympärillä. Samaa asiaa tuot esille, jokaiselle vastaantulialle mitä sinulle on tehty "uhri", asenteella, sitä mitä julistat ääneen, keskityt ja ajattelet muokaa samalla aivojasi joka kasvattaa uusia juuria "neuroplastisyydelle"

Mitä se on?

Neuroplastisuus, aivojen hermosolujen ja hermoverkkojen kyky muuttaa yhteyksiään ja käyttäytymistään vasteena uudelle tiedolle, aististimulaatiolle, kehitykselle, vaurioille tai toimintahäiriöille.

Aivoissa tapahtuu valtavia kemiallisia reaktioita kaikissa tekemisissä. Aivot viestittää sähkötyksellä asioita, joten olethan tarkkana mitä tuotat, sillä kaikki jättää jälkensä myös sinun aivoihin. Juuret jota aivoissasi on kasvattaa uusia "rihmoja" menneisyyteesi. Se ei ole toivottavaa.

Oli se asia mitä vaan, sillä EI ole ENÄÄN merkitystä!!! Päästä irti!!!

Jos ajattelet että en anna anteeksi, se teki mulle sitä ja tätä..niin elät ennemmin menneisyytesi vankina koska se on se "totuttu tuttu tapa" jolla rääkkäät/ piinaat itseäsi, ennemmin kun pästäisit irti.

En anna anteeksi se oli niin ilkeä minulle, se raiskasi minut, se löi mua se verbaalisesti alisti minua..yhä vaan sanon SILLÄ EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ ENÄÄN, SE ON SINUN MENNEISYYS, jonka yhä annat HALLITA sinua.

Sinä e t saa siitä mitään palkintoa tai liputus päivää itsellesi siitä että pidät menneisyyttäsi ja tapahtumiasi tärkeämpänä ja suurempana kun omaa hyvinvointiasi, annat menneisyytesi kertoa sinulle kuka olet?

On aika muuttaa se pureva kipuilukoira, ystävälliseksi ja rakkaudelliseksi.

Askel parantumiseen lähtee anteeksi annolla!

Ota tilanne haltuusi, yksinkertaistettu versio askel uuteen minään tee näin:

-Puhu ääneen ihmiselle, kenestä on kyse ja käy jokainen ihminen läpi kenelle kannat kaunaa, tai negatiivisia ajatuksia.

Sano nimi ääneen ja anna anteeksi

esim. Nimi..annan anteeksi sinulle - siitä mitä teit, ______ voi myös kuvailla asian mitä tapahtui..MUTTA älä jää vatvomaan vain AIDOSTI koko sydämestäsi ANNA ANTEEKSI, anteeksi anto vapauttaa.

Sen jälkeen olet vapaa, se on niin yksikertainen asia, ettei ihmiset edes ymmärrä kuinka näin ykiskertainen asia voi ola näin vaikea!!!

Anteeksi anto = valtava voima!

Tulet huomaamaan kuinka elimistössäsi alkaa tapahtumaan muutoksia, ja opit jatkossa kuuntelemaan toisia, pohdi ennen kun vastaat. Vastaa aina rakkaudella ja ystävällisyydellä, koska koskaan et tiedä mitä kukin ihminen kantaa sisällään. Ole sinä se soihdun kantaja jatkossa.

Olen vapaa!!!!

Valo karkottaa pimeyden.

"Kun yhä useammat meistä kamppailevat ahdistuksen, tunkeilevien ajatusten, masennuksen, pelon ja myrkyllisten mielipiteiden kanssa, jotka aiheuttavat kaikenlaisia ​​mielenterveysongelmia, tarvitsemme tätä viestiä nyt enemmän kuin koskaan. Mutta todellinen muutos vaatii toimintaa ja soveltamista, ja molemmat ovat mielemme ohjaamia. Mielemme tila vaikuttaa sen toimintaan, mikä määrittää, mitä ja miten imemme, sovellamme ja toteutamme ajattelumme."

Dr. Caroline Leaf, pathologist, audiologist, clinical and cognitive neuroscientist with a Masters and PhD in Communication Pathology and a BSc Logopaedics, specializing in cognitive and metacognitive neuropsychology

Suosittelen lukemaan Caroline Leafin kirjallisuutta

Jos tarvitset Apua yllämainittuihin, taihevosiin liittyviin asioihin. Olen täällä sinua varten.

Ota rohkeasti yhteyttä

Taru Särkelä

CDHT, P.T, H.T

[bpdshitposts]

Hey if u had to summarize ur bpd in one sentence howd u put it?

identity disturbances up the ass, weird unforeseen mood swings, and abandonment issues.

[bipilots]

Are u a frog? Bc u lool like a frog.

..........okay i think you managed to beat me at bad pick up lines i admit my defeat

[paskanmarja]

kova kakka. suolisto kiittää ja kuittaa.

- sisko

[kansaanvalinen]

Parhaat treenivinkit syksyyn:

1. Stressi nostaa sykettä ja sehän polttaa paljon kaloreita. Stressaa siis kaikkea ihan saatanasti.

2. Juo aamuisin liikaa kahvia, niin ripuloit turhat rasvat ja nesteet pönttöön, samalla suolisto saa treeniä ja pysyy kunnon tikissä. Iltaisin juo paljon viinaa, se taas treenaa maksaa ja munuaisia. Kahvin ja viinan tiheä vuorottelu treenaa myös hermojasi ja lisää kätevästi stressitasoja (ks kohta 1).

3. Haasta perjantaisin riitaa paikallisella snägärillä. Ihan paras HIIT!

4. Lihakset kasvaa levossa. Muista siis l��tköttää sängyn pohjalla vähintään puolet viikosta ja kolme neljäsosaa viikonlopusta tv-sarjoja bingeten.

5. Hanki korona. Yskimällä sikspäkki!

[turpaduunari]

Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali? Osa 5

Magnesium – aktiivisesti unohdettu mineraali? Osa 5

Kirjoittaja: Ari Kaihola

Magnesium ja kilpirauhanen

Kilpirauhasen toiminnalle tärkein alkuaine on tietysti jodi.Sen lisäksi se tarvitsee muitakin hivenaineita ja vitamiineja toimiakseen optimaalisesti. Käymme tässä niitä läpi ja erityisen kiinnostuneita – kirjoitussarjan pääteeman mukaisesti – olemme tietenkin magnesiumista ja sen ’vastakappaleesta’, kalsiumista. Juuri näitä elementtejä…

[turinametsa]

Sinä tulit tuomien aikaan (Hietala)

Sinä tulit tuomien aikaan

Genre: Rakkaus

Fandom: Tuntematon sotilas

AU: Modern AU ( “Hietanen on julkkis”-AU, mukana myös vähän kauan odotettua puhelinmyynti-AU:ta!)

Hahmot/Paritukset: Hietanen/Koskela, Kariluoto, muita KooKoon poikia (Riitaoja/Lehto, Määttä/Lahtinen, Rahikainen/Lammio). Hahmoista käytetään enimmäkseen etunimiä (Koskela: Vilho, Kariluoto: Jorma, Hietanen: Urho)

Varotukset: Ei kummempia. (Maininta tappouhkauksesta!)

Kirjoittajan huomio: En oo aikoihin kirjottanut mitään näin huonoa tekstiä, ja joo tota, en siis tiedä televisioalasta oikeesti yhtään mitään enkä ruvennut perehtymään, joten tässä on varmaankin aikas paljon asiavirheitä. Yrittäkää kuitenkin nauttia! (Tuntematon sotilas on Väinö Linnan käsialaa, enkä saa tälle mitään rahallista vastiketta.

-----

Jorma hommaa Vilholle kutsun työhaastatteluun ja Vilho onnistuu saamaan vahingossa paikan tuoreen televisiotähden avustajana.

***

Nuoren ensimmäinen varsinainen työpaikka. Missä muuallakaan, kuin puhelinmyynnissä.

Vilho huokaisi ja napautti kynäänsä työpöytää vasten. Vaikka kuulokkeet olivatkin todella kevyet ja ohuet, nyt ne tuntuivat turhan painavilta korvilla. Hän oli juuri kuunnellut yli puoli tuntia jonkun mummelin selitystä viimeisimmästä lääkäriressusta. Kuinka verenpaine oli koholla ja suolisto reistaili.

Vilho kuuli edestään ystävällisen miesäänen puhuvan puhelimeen:

“Eli pistetään vuosikerta tulemaan? Selvä. Toistaisitteko osoitteenne? Eli Kapulaisenkuja 75? Noniin, kiitos. Hyvää päivänjatkoa!”

Jorma Kariluoto naurahti ja Vilho kurottautui tökkäämään tuon lapaa.

“Miten sä jaksat pysyy noin ilosena?”

“Tämähän on ihan mukavaa hommaa", Jorma hymyili kääntyessään Vilhoa päin. Heidän katseensa kohtasivat, ja Jorma virnisti leikkisästi nähtyään Vilhon silmistä tympääntyneen pilkahduksen.

“Vai niin", Vilho hymähti ja hieraisi hiuksiaan. Hieman Jormaa kävi ystävänsä sääliksi - toisin kuin Vilho, hän olisi voinut vain lähteä kävelemään kyllästyttyään hommaan. Hänen toimeentulonsa ei ollut siitä kiinni. Vilhon taas oli. Vaikka no, tuskin Vilhokaan hirveän hyvin tuli toimeen pienellä palkallaan. Eihän sillä taidettu edes vuokraa maksaa.  

“Hönkääkö verokarhu niskaan?”

“No tottakai. Tuli aamulla jo vuokranantajan uhkauskirje. Perkeleestäkö mä kahen kuukauden palkan hommaan?”

“Niin niin", Jorma sanahti päätään kallistaen ja palasi koneensa ääreen, eksiytyen työnvälityspalvelun verkkosivuille. Täytettyään hakuehdot hän sai liudan pienipalkkaisia hommia ehdotukseksi.

Vilho sai uuden puhelun, ja nettisivun  selailun ohella Jorma kuunteli Vilhon monotonista puhetta:

“MeMiehet-lehti on suunnattu kaikenikäisille mieshenkilöille. Numerot sisältävät tunnettujen henkilöiden haastatteluja sekä muunmuassa vinkkejä auton oikeaoppiseen siivoamiseen….”

Vastaus taisi olla kovin tyly, sillä Vilho laski kuulokkeet pian taas päästään.

Jorman silmiin osui hakuilmoitus televisioalan avustajasta.

“Hei. Mites ois tää?”

“Mikä?”

“Avustajan paikka jostain ohjelmasta. Ne tartteis jonku siivoamaan sinne ja tuulettamaan vaatevarastoja. Palkkakaan ei oo paha, tasan tonni kuussa.”

“Täh? Eikö siihe tarvita mitään koulutusta?”

Vilh siirtyi Jorman viereen tuijottamaan pöytäkoneen ruutua.

“Ei! Sun pitää hakee tonne. Yrittäsit ees päästä haastatteluun!” Jorma hihkaisi, mutta Vilhon into katosi.

“Pyytäävät laajempaa kielitaitoa, ku englanti ja ruotsi. Ei onnistu.”

He vilkaisivat toisiaan ja Jorma kohautti olkiaan.

“Pistä ees harkintaan. Tartteet pian massia.”

Vilho palasi paikalleen ja Jorma kaivoi sähköpostistaan Vilhon CV:n, jonka Vilho oli joskus lähettänyt hänelle tarkistettavaksi. Ei Vilho voinut pahastua siitä, sillä hänhän aikoi vain auttaa tuota.

Jorma selasi ansioluettelon muutamia kertoja läpi, poisti joitain tietoja ja lisäsi uusia. Vilhosta tuli nyt aktiivinen harrastajavalokuvaaja sekä lähihoitaja.

Toivottavasti haastattelijat eivät kyselisi mitään todistuksia.

Vilho heittäytyi nojaamaan paremmin penkin selkänojaa vasten. Kukaan ei vastannut soittoon, taisi arvata soittajan olevan lehtimyyjä.

Vilho siirsi katseensa uusimman MeMiehet-lehden mallinumeroon, jonka kannessa komeili muutamia vuosia sitten julkisuuteen nousseen 19-vuotiaan Urho Hietasen kasvot. Vilho kurtisti kulmiaan. Aivan, kyseisessä lehdessä oli myös juttua uudesta talkshowsta. Vilho otti lehden käsiinsä ja avasi jutun.

Soittajalahjakkuuden oma show alkaa tulevana lauantaina! Lue Urho Hietasen haastattelu seuraavalta sivulta!

Vilho huokaisi. Niin, Urho Hietanen, häntä useamman vuoden nuorempi pojankloppi oli soittanut kerran kahdesti niin hyvin pianoa jossain konsertissa, että oli alkanut saada ylimääräistä huomiota sosiaalisessa mediassa. Joku ökymoguli oli kai huomannut somemagneetin ja tarjosi nyt mahdollisuutta televisiouralle. Vilho ei voinut olla tuntematta hienoista katkeruutta. Alle 20-vuotias ja koko Suomen tuntema. Rahasta tai toimeentulosta ei ollut mitään murhetta. Olisipa hänkin saanut sellaisen kohtalon.

Vilho nosti katseensa lehdestä Kariluotoon, joka soitti taas uutta puhelua:

“Jorma Kariluoto MeMiehet-lehdestä päivää! Minulla olisi teille huipputarjous, josta ette voi kieltäytyä!”

Selvästikään asiakas ei kieltäytynyt kuultuaan tarjouksen.

Vilho pyöräytti silmiään, tyrkkäsi kuulokkeet näppäimistölle, nousi ja lähti taukonurkkausta kohden lehti käsissään.

Hän rojahti siniselle sohvalle istumaan ja levitti lehden eteensä pöydälle. Aukeamaa koristi useampia paparazzien nappaamia kuvia soittajapojasta. Yksi kuvista oli napattu Shell-huoltoaseman kahviosta. Kuvatekstiksi oli kirjailtu: Koko kansan tietoisuuteen noussut nuori tähti tukee pieniäkin huoltamoketjuja. Vilho tuhahti itsekseen jäädessään hetkeksi katselemaan kasvokuvaa Hietasesta. Ei poika ollut pahemman näköinen, vaan tavattoman suloinen. Sen hiukset vaikuttivat olevan silkkiä, ja silmät loistivat ilosta. Kyllähän tuon näköisistä julkkiksia tuleekin, Vilho mietti hieman apeasti. Hän itse oli aivan tavallisen näköinen olkitukkineen ja sinisilmineen. Ei hänestä siis koskaan tulisi mitään merkittävää, ei kukaan koskaan tunnistaisi häntä valtamassasta. Hän oli tylsän tavallinen. 

Ajatuksiinsa uponneena Vilho siveli leukaansa, mutta mietteet keskeytyivät, kun Jorma hypähti hänen viereensä istumaan.

“Mitäs mietit?”

“En paljon mitään”, Vilho kohautti olkiaan ja vilkaisi toverinsa hyvinmuodostuneita, sileitä kasvoja. Jorma oli tummaverikkö nuori mies, jolla oli sopusuhtaiset kasvot ja sinivihreät, eloisat silmät. Jorman tummat kulmat olivat koholla aikansa, ennen kuin kurtistuivat silmien varjoksi. Jorma olisi sopinut vaikka malliksi.

“Ville, mikäs sulle on nyt tullu?”

Vilho säpsähti tajutessaan tuijottaneensa toista liian pitkään.

“Äh. Ei mikään. Ootkos muuten huomannu, että ylihuomenna alkaa se Hietasen ohjelma.”

“Ai sen joka tuli kuulusaks pianonrimputtamisella? Joo. Aattelitko kattoo?” Jorma naurahti ja ryyppäsi kahvistaan.

“No, voishan tota. Jos sitä viittii”, Vilho myönsi ja Jorma otti lehden hänen käsistään.

“Aaa, se on tässä numerossa. Vai tämmöstä luvassa. Puhuukohan se turkua sitten telkussaki?” Jorma pohti ja toinen kohautti olkiaan toistamiseen.

“Miksei puhuis. Jos se on tottunu siihen.”

“Niin.”

Jorma keskittyi lukemaan haastattelua, ja jäi sitten katselemaan kuvia julkkispojasta.

“No mutta, onhan se ihan siedettävän näkönen. Minkäköhänlainen mulkku se on jos sen tuntis?”

Vilho siirsi katseensa puhelimensa näytöstä Jormaan ja mittaili hetken katseellaan toista uudestaan. Niin, Jorma oli sivistyneestä kodista ja kuunteli varmasti klassista musiikkia mielellään. Ehkäpä se jopa fanitti vähän sitä Hietasta.

“Ken tietää", Vilho totesi vaimeasti. Ajatus palasi taas hänen tahtomattaan siihen, kuinka Jormankaan ei olisi tarvinnut istua siinä puhelinmyyntipisteen taukohuoneessa elääkseen. Olisi siistiä olla rikas. Tai edes keskiluokkainen. Mutta hän oli duunariperheestä, hänen vanhempansa olivat tavallisia työntekijöitä ja niin kai hänkin tulisi olemaan.

Jorma heitti kätensä hänen hartijoilleen.

“Kyllä sä Ville tiiät ett saat aina avata huolias mulle", tuo sanahti ja pörrötti hänen hiuksiaan.

Vilho hymyili hieman väkinäisesti.

Ilta oli sujunut töiden jälkeen normaaliin tahtiin. Hän oli mennyt kaupan kautta asunnolleen, tehnyt jotain halpaa ruokaa, syönyt vähän ja painellut suihkuun. Pikaisen suihkun jälkeen hän oli heittäytynyt vuoteelleen loikoilemaan ja katselemaan videoita youtubesta. Tube oli päättänyt ehdottaa hänelle myös yhtä Urho Hietasen soittamaa kappaletta, ja sen hän oli kuunnellut lävitse vain puolelle korvalla. Ei hassumpi, ei todellakaan. Toista Hietasen soittamaa kappaletta kuunnellessaan Vilho oli torkahtanut.

Seuraavana aamuna töiden oli tarkoitus alkaa vasta yhdeltätoista, jonka vuoksi Vilho pyrki nukkumaan mahdollisimman pitkään. Levoton uni kuitenkin herätti hänet jo seitsemältä, ja käytyään pikaisesti vessassa päästäkseen äkkiä takaisin unten maille, hän vilkaisi puhelintaan. Tuntematon numero oli lähettänyt hänelle viestin, ja viestin sisältö kummastutti Vilhoa suunnattomasti.

Viestissä kerrottiin, kuinka hänet oli valittu “kymmenien innokkaiden hakijoiden joukosta" haastatteluun, joka pidettäisiin yhdeksältä Haapaniemenkatu 7:ssä.

Vilho haroi kummastuneena vaaleita hiuksiaan. Ei hän ollut edes hakenut hetkeen uutta työpaikkaa, ja viestissä mainittu osoite oli täysin vieras. Sijaitsiko se edes samassa kaupungissa? Vilho otti screenshotin viestistä ja heitti kuvan wapissa Jormalle. Jorma vastasi heti:

Hei apua ihanaa, mee ihmeessä!

Vilho katsahti kelloa. Hieman alle kaksi tuntia aikaa valmistautua ja lähteä kohti haastattelua, mistä hän ei tiennyt mitään. Mikä työ oli kyseessä? Kenen numeroon viestin lähettäjä oli luullut lähettävänsä viestin? Kuka lähettäjä edes oli? Entä jos tämä oli vain joku jekku? Hän kuitenkin nousi ja vilkaisi vielä kaipaavasti vuodettaan ennen kuin suuntasi takaisin kylpyhuoneeseen. Kai se oli sama mennä ja kokeilla onneaan, vaikka viestissä haiskahtikin kusetuksen haju.

Oli toukokuun loppu. Taivas oli pilvetön ja suloisen sininen. Aurinko helotti kirkkaalta taivaalta lämmittäen keväisen ilman. Oli tukahduttavan kuuma, mutta siitä huolimatta Vilho oli kiskonut mustan nahkarotsinsa päälleen ja peittänyt silmänsä tummalinssisillä aurinkolaseilla. Hän oli selvittänyt aamukahvinsa lomassa Google mapsista Haapaniemenkadun sijainnin, löytänyt sen asuinkaupungistaan ja lähtenyt suunnistamaan sitä kohden.

Matkaa oli jäljellä puolitoista kilometriä, ja kello lähestyi uhkaavasti yhdeksää. Viimeisen kolmisataametrisen matkan Vilho joutui juoksemaan ennättääkseen paikalle ajoissa. Hän pysähtyi seiskatalon - joka oli komea punatiilinen kerrostalorakennus - etuportaiden juureen hengähtämään. Tumma takki painoi tuskaisesti hartijoita ja hiukset olivat menneet sekaisin. Hän tiputti puoliksi palaneen sätkän jalkoihinsa ��vetäistyään siitä vielä pienet henkoset. Polkaistuaan sen asfalttiin hän astui portaalle ja oli avata oven, mutta se lennähtikin häntä päin.

“Ai moi! Vilho Koskela, oletan?”

Vilho otti lasit pois kasvoiltaan ja katsoi hetken aikaa hämillisenä pitkää, hoikkaa miestä, joka katsoa tillitti häntä suurilla, rusehtavilla silmillään.

“Öh, juu”, Vilho ähkäisi ja ojensi kättään. Mies tarttui siihen nyökäten.

“Olen Risto Riitaoja, paikan sihteeri. Itse manageri haastattelee sinua.”

“Selvä.”

Vilho astui sisään viileään huoneistoon ja hieraisi hiuksiaan pikaisesti paremmin. Laajassa aulankaltaisessa tilassa työskenteli muutamia miehiä, pari tietokoneiden ääressä ja yksi kattolamppujen kimpussa. Kattolamppuja vaihtava heppu oli lyhyt ja vakavakasvoinen, mutta otti asiakseen sanahtaa Vilholle:

“Jaa. Taas uus kaveri kokeilemassa onneaan.”

“No niin näkyy", totesi toinen läppäri sylissään istuvista miehistä vilkaistessaan Vilhoa, joka oli mennyt hieman vaikeaksi.

Kolmas miehistä nauroi hiljaa ja siirsi koneensa sivuun, tullen hänen luokseen.

“Terve! Siekö oot sit miält ett pomo hyväksyis siut meidän lahjakkuuven henkilökohtaseks assistentiks?”

“No en tiedä”, Vilho totesi suoraan. “Mä en oo ees hakenu mitään paikkaa täältä.”

Niin, hän ei ollut hakenut mitään assistentin paikkaa mistään. Juuri sillä hetkellä kun perähuoneen ovi aukesi, Vilho muisti Jorman edellispäiväisen ehdotuksen. Sehän oli löytänyt jonkun avustajanpaikan hänelle. Eikai Jorma vain ollut keksinyt mitään typerää?

Vilho jätti kolme miestä sekä sihteerin taakseen ja asteli toimistoon, päätyen kasvokkain tummakulmaisen, tiukan miehen kanssa. Mies nousi silmiään siristäen ja jäi katsomaan tuomitsevasti Vilhon kulahtanutta nahkatakkia.

“Hm. Olette kai Vilho Koskela?”

“Olen”, Vilho nyökkäsi ja tarttui miehen ojennettuun käteen. Toinen ei edes esitellyt itseään, mutta nimilappuun oli merkitty nimeksi Lammio. Mies istahti pian paikalleen ja pyysi Vilhoakin istumaan. Hetken aikaa haastattelija selasi jotain koneelta, avasi jotain ja jatkoi selaamistaan, kuin haastateltavan unohtaneena.

Vilho antoi sen aikaa katseensa kiertää huoneessa. Huone oli ankea valkoisine seinineen, mutta muutamat kehystetyt valokuvat ja lehtileikkeet värittivät sitä hieman. Työpöydän kulmalla oli muutamia palkintopystejä.

“Jaaha”, Lammio totesi kuivasti ja Vilho säpsähti. “Ennen kuin aloitamme, haluaisin kysyä, mitä mieltä olette klassisesta musiikista?”

Vilho kurtisti kulmiaan hieman, mutta kohautti sitten olkiaan:

“Mikäs siinä.”

“Hm. Eipä se mitään merkitse. Olette siis hakeneet paikkaa uuden ohjelmamme avustajaksi. Työtehtäviin kuuluu päätähden hyvinvoinnista huolehtiminen sekä kaikenmoinen pikku siivoilu ja asettelu. Avustaja on myös eräänlainen joka paikan höylä, eli auttaa siellä missä tarvitaan.”

Mies nosti mitäänsanomattoman katseensa häneen ja tuhahti:

“Kävisitte myös henkivartijasta, ei tuo taida pelkkää läskiä olla.”

Vilho hymähti vain jopa hieman  huvittuneena. Hänen teki mieli vain poistua paikalta tai selittää, ettei hän ollut itse hakenut paikkaa, mutta hän ei ennättänyt edes avata suutaan, kun mies jatkoi:

“CV:n mukaan olette harrastajavalokuvaaja sekä osaatte englannin ja ruotsin lisäksi venäjää sekä hieman saksaa. Hienoa. Saatte paikan. Kysymyksiä?”

Vilhon sydän hakkasi. Jumalauta, Jorma. Koskaan hän ei ollut ajatellut, että voisi saada työpaikan näin helposti.

Hän kuitenkin nyökkäsi hitaasti suostumisen merkiksi, mutta kysyi sitten:

“Mites….Palkka?”

“Sitähän hakijat aina kysyvät", haastattelija huokaisi, mutta kireän äänen lävitse kuulsi huvittuneisuus. “Tuhat euroa kuussa, eikä hommassa ole koeaikaa. Työt alkaisivat huomenna aamulla kymmeneltä.”

“Työaika?”

“Aluksi 10.00-20.00, mutta sitten, kun olet tottunut hommaan, työaika muuttuu siten, että työt alkavat 16.00 ja loppuvat 00.00.”

Vilho nyökkäsi ja oli nousemassa, kun haastattelija nousi, mutta samassa joku astui sisään huoneeseen.

“Henrik! Enks mää pyytänt hommaa stä uutta kahvikonet tän?”

“Siinähän se meidän tähtemme on”, Henrikiksi kutsuttu mies hymähti ja astui pois pöydän takaa.

“Tässä on uusi avustajasi, Vilho Koskela.”

Vilho venytteli hieman noustessaan ja kohotti kysyvästi kulmiaan päädyttyään kasvotusten itse Urho Hietasen kanssa.

Miten päin siinä sitten oikein olisi. Urho kätteli häntä pikaisesti ja heitti kätensäkin Vilhon hartijoille todeten jotain vielä managerilleen. Urho vei hänet ulos huoneesta ja muiden luo naureskellen epämääräisesti.

“Pojat! Tässä meirän tiimi uus avustaj. Se on Vilho.”

Kolme miestä katsahtivat toisiaan, mutta nyökkäsivät sitten hyväksyvästi.

Urho istutti Vilhon sohvalle viereensä  riistettyään tuon nahkatakin pois punaisen flanellin päältä. Vilho oli hieman kiusaantunut, kun Urho oli istahtanut melkein kiinni häneen. Oliko tuo nyt ihan oikeasti se Urho Hietanen? Samainen 19-vuotias soittajalahjakkuus, joka oli aloittamassa televisiouraansa huomisiltana? Vilhoa hieman huimasi.

****

“Ei helvetti Jorma, mitä sä oot menny tekemään?” Vilho ärähti astuessaan sisään Jorman asuntoon.

“No älä nyt! Saitsä sen paikan?”

“No sain! Mut mitäs sitten jos ne sun latelemat salaisuudet tulee ilmi? Mä oon sitten kusessa!”

Jorma huomasi kaverinsa hermostuneisuuden, ja talutti Vilhon peremmälle luksuslukaaliinsa. Vilho romahti sohvalle istumaan ja Jorma toi tuolle pian teetä.

“Kerros tarkemmin siitä hommastas. Sä oot siis joku avustaja siellä?”

“No joo", Vilho ähkäisi. “Sen saatanan soittajapojan, Urhon.”

“Täh? Oliks se työpaikka siitä ohjelmasta?” Jorma hämmästyi.

Vilho nyökkäsi ja painoi päänsä sohvan selkänojalle.

“Iha ku et ois tienny…”, hän urahti syyttävään sävyyn.

“No en todellakaan tienny. Ihan sairaan siistiä.”

“Työt alkais huomenna kymmeneltä. Pitäskö mun ottaa loparit sieltä puhelinmyynnistä tai vaa olla tulematta sinne?” Vilho kysyi vaimeasti.

“No jos sua epäilyttää ni yrittäisit säilyttää sen työn myös. Kattoo sitten miten käy.”

“No voi helvetti.”

-----

Seuraavana päivänä Vilho saapui ajoissa uudelle työpaikalleen. Hän oli hieman epätietoinen siitä, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta ennen kuin Urho tuli paikalle, ohjastivat Risto sekä kolme muuta (lyhyin heistä oli nimeltään Aatos Määttä, se yrmyilijä oli Yrjö Lahtinen ja se, joka oli tullut naureskelemaan hänelle kantoi nimeä Janne Rahikainen) hänelle muutamia tavanomaisia töitä. Vaikka Aatokseksen, Yrjön sekä Jannen asenteet olivatkin olleet edellispäivänä sitä mitä ne olivat olleet, nyt ne olivat täysin erilaisia. Kaikki kohtelivat häntä mukavasti ja juttelivat kivoja aina, kun aikaa oli. Ja olihan sitä. Siitä huolimatta, että valmisteltiin kolmannen huoneen studiota illan ensimmäistä lähetystä varten, porukka löhöili ja piti ahkeraan tahtiin taukoja.

Vilho istuskeli Jannen ja Riston seurassa, kun Urho astui sisään tummapukuisen henkivartijansa kanssa. Vilhon ja henkivartijan katseet kohtasivat, vaikka miehellä olikin tummat lasit päässään. Urho tuli suoraan Vilhon luokse ja iski kätensä tuon olkapäille takaa päin.

“Sääki oot tullu tän. Mää jo aatteli ett sää jätät homma siksee. Lähretään me ton mun omaa siipee, Lehon poika pääsee tauolle.”

Urho viittasi henkivartijansa suuntaan, jolle Risto oli mennyt tarjoamaan kahvia. Lehto oli siirtänyt lasit pois kasvoiltaan, ja Vilho huomasi tuon silmissä astetta kevyemmän pilkahduksen Riston höpöttäessä tuolle jotain. Urho otti Vilhoa ranteesta ja raahasi mukanaan studiohuoneeseen ja sen lävitse pukuhuoneen kaltaiseen tilaan.

“Noni!” Urho naurahti iskiessään valot päälle. Huone oli kuin mikä tahansa pukuhuone, vaaterekissä roikkui eri värisiä ja tyylisiä pukuja ja tilassa oli useampia peilejä. Valaistus oli epäluonnollinen, mutta kuitenkin miellyttävä. Vilho istahti eräälle pallille ja katseli ympärilleen mietteliäänä.

Urho vilkaisi häntä aprikoiden.

“Mikäs sää ole miähiäs? Emmää ois uskon ett tollane ois haken stä avustaja paikkaa. Emmää oikeesta mit avustaja ois ees tarvin, mut Henrik olki toist miält. Ja no, nyt sää ole siin.”

“No niin olen", Vilho myönsi ja nosti katseensa Urhoon. Urho hymyili leveästi, ja se leveä hymy näytti upealta pojan kasvoilla. Urhon silmät loistivat aivan samalla tavalla kuin kaikissa kuvissa, mitkä pojasta oli ikinä julkaistu. Tuon hiukset olivat jääneet hieman jännästi pörröön ja ne saivat Vilhon hymyilemään vähän.

“Oot sää väh kummalline. Kui vanha sää ole?” Urho kysyi istuessaan omalle tuolilleen peilipöydän eteen.

“Kakskolme.”

“Täh? Nii vanha.”

“Joo”, Vilho siirsi katseensa kattoon ja laskeskeli lamppujen kuvuissa olevia reikiä.

“Mik ol ni huono työpaik ett tämmöne sopi paremmi?” Urho kysyi tarkastellessaan itseään peilistä.

Vilho säpsähti ja käänsi katseensa toiseen. Heidän katseensa kohtasivat peilin kautta ja Urhon tummat kulmat kohosivat kysyvästi.

“Puhelinmyynti", Vilho huokaisi silmiään pyöräyttäen.

Urhon silmät levisivät.

“Eikä? Mitä sää myit?”

“MeMiehet-lehteä. Ihan hirveetä duunia.”

Urho nauroi vaimeasti ja kääntyi häntä päin.

“Ja fundeerasit ett tää ois parempi homma?”

“No, jos mä saan tästä tonnin kuussa ni voittaa tää sen.”

“No, Henrik o tarkka lakijuttuje kans. Se on ammatiltaa myös lakimies”, Urho kertoi hymyillen ja nojasi polviinsa niin, että solisluut paistoivat valkoisen kauluspaidan kauluksesta. Vilho ei tiennyt miksi, mutta hän jäi jopa liian pitkäksi aikaa katselemaan niitä. Solisluiden etukaaret taipuivat selkeästi, juuri oikealla tavalla, juuri oikeassa suhteessa. Paidan kaulus varjosti niitä juuri sopivasti niin, että tuossa asennossa ne erottuivat selvästi. Vilho punastui kuullessaan Urhon naurahduksen:

“Mitäs sää kattele?”

“Sitä mä vaa…ett sun ois parempi pistää toi kaulus sitte suoraan lähetystäs varten.”

Urhon nauru jäi kaikumaan Vilhon korviin koko loppupäiväksi, jonka aikana Vilho, Lehto sekä Yrjö järjestelivät Henrikin ohjeiden mukaan studion sisustusta asiallisemmaksi.

Lähetys alkoi seitsemältä, jota ennen Vilho oli juoksennellut pitkin poikin kaupunkia Urhon asioilla (ja tajusi todeta tarvitsevansa auton siihen hommaan, sillä hänelle luvattiin katumaasturi jo seuraavaksi päiväksi käyttöön). Hän oli hakenut yhden tähden puvuista pesulasta, hakenut tuolle pariin otteeseen syömistä pikaruokaloista - sillä menestyksestään huolimatta Urho oli pohjimmiltaan melko tavallinen nuori mies -, sekä käynyt ostamassa Urholle uuden varakauluspaidan edellisen sotkeennuttua tekovereen Urhon pelleiltyä Jannen kanssa.  Seitsemän maissa Vilho istui käsikirjoittajatiimin, Yrjön sekä Jannen, kanssa studion nurkassa seuraamassa lähetystä lähestulkoon puolikuolleena. Janne oli korkannut luvatta siiderin ja ryypiskeli sitä kaikessa rauhassa, kommentoiden aina välillä joitain sanontoja itsekseen. Yrjö seurasi ohjelman puheosuuksia tarkasti, sillä yksi illan vieraista oli poliitikko.

Vilho itse kiinnitti huomionsa Urhoon - siihen, miten Urho puhui ja elehti, siihen kuinka Urho nauroi ja vitsaili puhekaverinsa kustannuksella. Siihen, miten Urho jäi välillä katselemaan tyhjyyteen mietteliäästi. Siinä Urhoa katsellessaan Vilho päätteli, ettei haastatteluun saapuminen ollut sittenkään hullumpi idea.

-----

Työstä tuli nopeasti rutiininomaista, ja Vilho alkoi nauttimaan siitä. Kahdessa viikossa hän oli jo täysin tottunut hommiinsa sekä työtovereihinsa, ja uskaltautunut työporukan kanssa baariinkin jo ensimmäisenä viikonloppuna. Hän tuli mainiosti toimeen muiden kanssa, ja hän oppi tuntemaan heidän vahvuutensa ja heikkoutensa.

Ja oppi hän myös sen, ettei Ristolle kannattanut antaa liikaa huomiota, jos Lehto oli läsnä. Lehto oli nimittäin selvästi kiintynyt Henrik Lammion sihteeriin, ja osoitti mustasukkaisuutensa selvästi. Janne leikitteli aina joskus Lehdon tunteilla, vaikka Aatos yrittikin rauhoittaa Jannen touhuja jatkuvasti. Vilho oppi myös sen uusista tovereistaan, että Aatos ja Yrjö olivat heilastelleet jo lukiosta asti. Myös Jannen Henrikiin kohdistuvat liehittelyt tulivat Vilholle nopeasti tutuiksi. Hetken aikaa hän kummasteli työpaikan ilmapiiriä, mutta kasvoi nopeasti siihen kiinni.

Urho viihtyi harvemmin työpaikalla, mutta sitäkin useammin Vilhon seurassa. Monina päivinä tuo saapui studiolle ja kehotti Vilhon mukaansa vaikka minne, yleensä tosin kuskikseen. Kerran he ajelivat Turkuun Urhon vanhemmille (Vilhon yllätykseksi laitakaupungin vuokra-asuntoalueelle) ja toisen kerran Tampereelle katsomaan jonkun Vilholle tuntemattoman pikkubändin keikkaa. Vilhoa hieman hämmensi se, kuinka paljon Urholla olikaan faneja - minne tahansa he menivät, saapui joku 12-30-vuotias naishenkilö pyytämään Urhon nimmaria. Jotkut miehetkin tekivät sitä, osa hieman kiusaantuneina ja osa iloisina julkkiksen tapaamisesta. Urho hymyili kaikille ystävällisesti ja jutteli rennosti jopa ohikulkijoiden kanssa.

Vilho seurasi tarkasti Urhon eleitä ja puheenpartta, ja lopulta myönsi itselleen, että sen työpaikan vastaanottaminen oli hänen tämän hetkisen elämänsä paras valinta.

Kolmantena keskiviikkona töiden aloittamisen jälkeen Vilho heräsi tavanomaisesti hoitamaan asioitaan kaupungille, ja palasi asunnolleen kahteentoista mennessä. Työt alkaisivat vasta neljältä, joten mitään kiirettä ei olisi. Vilho asettui tietokoneensa ääreen käsittelemään muutamia ottamiaan valokuvia. Sitä hän teki silkaksi huvikseen, sillä se rauhoitti mukavasti mieltä ja rentoutti. Postiluukun kilahdus sai hänet hätkähtämään ja siirtymään pikaisesti eteiseen. Hän noukki postinsa, muutamat mainoslehtiset sekä laskut, ja asteli keittiöön selaamaan niitä.

Laskujen seassa oli kirjekuori, missä ei ollut lähettäjän nimeä. Siihen oli kuitenkin sotattu rumaa sanaa edustava kuvio ja se sai Vilhon epäröimään.

Hän kuitenkin avasi kirjeen ja otti esiin paperilapun, mihin oli hätäisesti (tai silkalla raivolla) kirjoitettu:

MAKSA HOMO VELKAS TAI ET NÄÄ ENÄÄ HUOMISTA! 

Vilho tuijotti lappusta, mihin oli tuhrittu solvauksia, eikä kulunut kauaa, että hänen kätensä alkoivat täristä. Mistä helvetistä hän kiskoisi rahat vuokraan, joka oli jäänyt maksamatta jo aikapäiviä sitten?

Kehtaisiko hän pyytää Henrikiä maksamaan palkan jo tänään, vaikka palkkapäivään olisi vielä viikko?

Ne muutamat tunnit ennen töiden alkua Vilho vain istui apaattisena asuntonsa nurkassa, mutta kellon lähestyessä neljää hän kampesi itsensä jaloilleen ja lähti studiota kohden.

Jo studion aulassa Urho tuli häntä vastaan ja kiskaisi nauraen halaukseen.

“Hienoo nähä sua! Viittisitsää mitenkä heittää mut Kauppakadul? Mul ois pien palaveri siel.”

Vilho meni hämilleen joutuessaan pojan halaukseen, mutta hämillisyys katosi pian kiusaantumisen tieltä.

“Juu….Mut ennättäisinkö mä käydä nopee Henrikin luona? Onks se paikalla?”

“Mitäs asiaa sul sil o?” Urho kummasteli.

“Mmm… Mun pitäs pyytää sitä maksaa palkka jo tänään….”

“Mites se ni? Onks sul tiukkaa?”

Vilho katsahti Urhoa silmiin ja nyökkäsi vain aavistuksen verran. Urhon kulmat kurtistuivat.

“No, kyl sää ennätät. Se saattaa puhuu puhelimes mut eiköhä se kerkee.”

“Ei mulla mee kauaa", Vilho lupasi ja irrottautui Urhon käsistä lähtiessään kohti toimiston ovea.

Hän pääsi pian sisään ja esittämään pyyntönsä Henrikille.

Henrik Lammio pohti kysymystä hajamielisen oloisena.

“Vai pitäisi palkka maksaa etukäteen? Eikö palkkapäivä ole vasta kuun lopussa? Sovittiinhan me niin?”

“Sovittiin, mut mulla on vähän tiukka tilanne. Mulla on parin kuukauden vuokrat myöhässä ja alan saamaan tappouhkauksia kohta”, Vilho kertoi. Kai se oli sama puhua suoraan totta eikä keksiä mitään tekosyitä. Henrik tuijotti häntä silmät selällään aikansa, ennen kuin hymähti:

“En tiennytkään palkanneeni jotain rikollista.”

Vilho ähkäisi ja laski kätensä työpöydän kannelle.

“Siis. En mä oo mikään rötöstelijä. Mulla oli vaan ni paska duuni, etten saanu vuokraa maksettua. Enkä tietenkää saanu lainaakaan.”

Lammio siristi silmiään hieman epäillen, mutta kaipa tuo uskoi häntä, sillä nyökkäsi lopulta. Vilho huokaisi helpotuksesta ja poistui kiitettyään Henrikiä. Risto tuli käytävällä häntä vastaan ja hymyili myötätuntoisesti.

Urho ei kysellyt mitään Vilhon taloudellisista ongelmista, vaikka Vilho pelkäsikin sitä. Hän sai rauhassa kuskata Urhon tapaamiseen, ja kuskata takaisin studiolle. Hiljaisuus oli jopa hieman ahdistava, sillä yleensä aina niin puhelias Urho oli epätavallisen vaitelias ja mietteliäs. Vilho pysäytti uutuuttaan kiiltelevän katumaasturin kadun varteen ja sammutti sen. Urho ei tehnyt elettäkään noustakseen autosta, ja Vilhoa alkoi toisen käyttäytyminen vaivata enemmän. Hän laski toimettomat kätensä syliinsä ja vilkaisi Urhoa, joka nojaili oveen kulmat tiukassa kurtussa.

“Urho….”

“Hei mää mieti, ett jos sää tarttet jotai apu raha-asioides kaa ni voit kysyy mult. Mää auta sua mielelläni!”

“Täh?”

Urho kääntyi hänen puoleensa päättäväisenä.

“Mää tahron auttaa sua.”

“En mä...tartte apua…”, Vilho ähkäisi. Urhon katseessa vilahti jotain tulista, mikä sai Vilhon nolostumaan.

“Jos joskus tarttet. Mää autan kyl. Sää oot kuitenki yks mun parhaist ystävist nykyää.”

Urho avasi turvavyön ja astui ulos autosta. Vilhon sydän hakkasi hieman.

Yksi parhaista ystävistä?

****

Lähetys sujui yhtä hienosti kuin molemmilla aikaisimmilla kerroilla, vaikka Urhon olemus olikin aikaisempaa raskaampi. Vilho tuntui olevan ainut, joka huomasi sen, ja hän hieman huolestui. Eikai Urho ainakaan hänen ongelmiensa takia ollut pahoittanut mieltään? Tuskin. Miksi Urho vaivaisisi päätään hänelle tai hänen ongelmillaan? Miksi hän edes ajatteli Urhon ajattelevan häntä? Vilho pudisti itsekseen päätään ja katsahti Aatosta, joka seurasi kuvauksia pää kallellaan.

Oli lopputekstien aika, ja sen jälkeen lähetys lopetettiin. Urho rojahti rasittuneen näköisenä sohvalle lähetysvieraiden lähdettyä ja Vilho siirtyi Urhon tykö kahvikupposen kanssa.

“Ole hyvä", hän totesi ojentaessaan kuumaa juomaa Urholle. Urho vilkaisi häntä ja hymyili hieman ottaessaan kahvin vastaan. Vilhokin hymyili vähän takaisin ja istahti viereiselle tuolille.

“Väsyttääkö?”

“Väsyttää. Harvinaise palj", Urho naurahti ja maistoi juomaansa varovasti. “Mitäs sää aattelit tehä tänä iltana?”

“No, työt loppuu keskiyöllä”, Vilho hymähti. “Lähden varmaan vaan suorilla kotiin ja nukkumaan.”

“Aijjaa. Maksoko Henrik sen sun palkkas tänään?”

Vilho nyökkäsi nopeasti.

“Varmast?”

“Joo. Maksan aamulla sen vuokran vihdoinkin.”

Urho ei udellut enempää, vaikka tuosta näki päälle, että tuo olisi halunnut kysyä vielä jotain, vaan nyökkäsi hyväksyvästi.

He istuivat hetken hiljaa tyhjentyneessä studiossa, kunnes nousivat samaan aikaan kuin yhteisestä päätöksestä ja lähtivät muiden luokse aulaan.

----

Aamu kolmen maissa Vilho heräsi kylmän hien peittämänä ja hyppäsi säpsähtäen istumaan. Mitään väsymystä hän ei tuntenut, vaikka olikin saanut nukuttua alle kaksi tuntia.

Uni, jonka hän oli nähnyt, oli sekoittanut hänen päänsä ja pauhasi filmipätkän tavoin uudelleen ja uudelleen halki hänen mielensä. Unessaan Vilho oli kiskonut Urhon syvään suudelmaan, tuntenut elävästi Urhon kädet selällään ja vyötäisillään. Uni tuntui liian todelliselta, ja sen vuoksi hän ei enää saanut nukuttua koko yön aikana.

Nukkumattoman yön jäljiltä hän oli tavallistakin vaiteliaampi ja poissaolevampi töissä, kuin mihin muut olivat ennättäneet jo tottua. Varsinkin Risto katseli häntä huolestuneena, vaikka se saikin Lehdon kärttyiseksi. Ohimennen Vilho kuuli pienen pätkän noiden keskustelusta:

“Onks sulla jotain sitä uutta äijää kohtaan?”

“Toivo, rauhotu. Sun ei tartte olla noin mustasukkanen taas. Mä oon vaan huolissani, se käyttäytyy niin oudosti….”

Vilho vain huokaisi ja jatkoi siivoamista miettien, mitä tapahtuisi, jos Urho ilmestyisi paikalle tänään.

Tauolla Vilho lähti läheiselle rannalle tupakoimaan. Siitä hän oli ilmoittanut Aatokselle, joka oli vain kohauttanut olkiaan myöntymisen merkiksi. Olisihan hän voinut jäädä työpaikan nurkille polttelemaan, mutta hänestä tuntui, että hänen täytyi ajatella tarkemmin viimeöistä untaan. Miksi hän oli ylipäätään nähnyt sellaista unta? Oliko se johtunut niistä katseista ja eleistä, mitkä Urho eli edellispäivänä hänelle suonut?

Haapaniemenkatu muuttui rannan lähentyessä hiekkatieksi ja siitä pian kinttupoluksi. Kinttupolun varrella kasvoi tuomia, jotka kukkivat kauniisti. Vilho kurottautui hetken mielijohteesta ottamaan muutamia kukkaterttuja käsiinsä. Niistä Vilhon mieleen tuli eräs kappale, jota hän alkoi lopulta hyräilemään varmistuttuaan siitä, että oli varmasti yksin:

Sinä tulit tuomien aikaan, läpi kasteisen koivikon. Olit laulu, jonka laadin Mutta aivan sanaton. Olet kaunein, mitä tiedän Olet kaunein, mitä on. Nyt tuuli mua heiluttaa Kuin viljameren tähkää. Kävi huuruun maa Keto kukkiva kellastui…

Vilho tiputti sätkänsä maahan ja polki sen kääntyessään palatakseen studiolle, mutta hän muutti suunnitelmiaan huomatessaan jonkun seisovan tientukkona.  

Hän itse ei pitänyt ääntään sen kummallisempana, mutta häntä etsimään tullut Urho taisi olla toista mieltä siitä, sillä tuijotti Vilhoa tyrmistyneenä vähän matkan päästä. Vilho meni hämilleen tajutessaan, että Urho oli varmasti kuullut hänen hyräilynsä. Sen tajuaminen sai hänet kiusaantumaan ja punastumaan.

“Eh….Mä oon vaan jostain kuullu ton kappaleen ja...se vaan tuli mun mieleen", Vilho mumahti kiireesti.

“Laulatpas sää kivast.”

Vilho nielaisi ja käänsi punoittavat kasvonsa sivuun pudistaen hieman päätään.

“Älä nyt….”

“Iha oikiast!” Urho hihkaisi ja nosti kätensä toisen olille. “Mää en tiennykkää, ett sää osaat laula!”

“En mä osaa laulaa”, Vilho kielsi kiireesti.

“Äl höpsi! Osaathan sää. Sun on hei pakko tulla esiintyy joskus mu kaa! Mää säestä ja sää laulat! Milt kuulostas?”

Vilho pudisteli päätään hätäisesti ja pyrki kauemmas toisesta.

“Hei…ei….”

“No?”

“En mä tee sellasta….”

Urho pyöräytti huvittuneena silmiään.

“No voisitsää laula ees viäl vähä?”

“Sori, mut en mä voi. Pitäskö meidän palata studiolle?”

Puna alkoi hälvetä Vilhon kasvoilta, mutta palasi pian takaisin unen tullessa hänen mieleensä. Siinä Urho nyt oli, kuin tarjolla. Hän voisi vain kietaista kätensä Urhon ympärille ja kiskoa lähelleen ja…. EI.

Vilho astui nopeasti toisen ohitse polulle.

Urho vilkaisi hänen peräänsä hieman kummastuneena, mutta tuon kasvoille ilmestyi lopulta pieni, leikkisä hymynpoikanen.

----

Uni tuntui pilanneen Vilhon ajatusmaailman. Entistä useammin hän kuvitteli itsensä sellaiseen tilanteeseen Urhon kanssa ja tajusi ennen pitkää pitävänsä niistä mielikuvista.

Ei kestänyt kauaa, että piinaavat ajatukset muuttuivat tunteiksi, jotka saivat aikaan sen, että Vilhon vatsassa alkoi lennellä perhosia lähestulkoon aina, kun hän vietti aikaa Urhon kanssa.

Ja sen lisäksi Urho yritti saada häntä laulamaan. Keinot oli monet, ja muutaman kerran Vilho oli suostunut hyräilemään puoliääneen. Urho oli kuitenkin sinnikäs,eikä halunnut luovuttaa ennen tahtomaansa lopputulosta. Hän kuuntelutti Vilholla tuttuja kappaleita, joiden mukana monet lauloivat automaattisesti ja rallatteli tuolle joitain kipaleita, joita oli joskus ohimennen kuullut. Urhon oma ääni ei ollut kummoinen, ja hänen oli myönnettävä kuulostavansa räkättirastaalta Vilhon rinnalla. Kehunsa hän totesi ääneen, saaden Vilhon vaivaantumaan. Vastaus vaivaantumiseen oli silmänisku, mikä tuntui romahduttavan Vilhon maailman.

Vilho ei oikein tiennyt, kuinka reagoisi Urhoon. Uskaltaisiko hän päästää tunteensa kahleistaan, vai lukita ne synkkään kammioonsa virumaan loppuiäkseen? Hän uskoi niiden kuolevan omia aikojaan, mutta toisaalta muuan ajatus kammoksutti - hän ei unohtaisi niitä koskaan, sillä tulisi pakostakin näkemään Urhon kaikkialla. Hän ei siis pääsisi toisen muistosta eroon ennen kuolemaansa.

Sen vuoksi hän olisi halunnut tehdä kaiken selväksi Urholle. Iskeä kortit pöytään ja vääntää tarvittaessa rautalangasta.

Olihan ne tunteet olleet hieman vaikeita myöntää edes itselleen - ei Vilho olisi uskonut ihastuvansa poikaan. Urho oli jotain korkealla hänen yläpuolellaan. Tunnettu ja arvostettu, soittajana ja keskustelijana. Oli varmasti aina ollut jollain tapaa suosittu. Oli sosiaalisesti taitava ja tuli toimeen kaikkien kanssa.

Vilho huokaisi kahviaan tuijotellen. Muut olivat lähteneet hetkeksi ulos ja Urho oli mennyt keskustelemaan toimistoon tuottajien kanssa. Risto käsitteli jotain papereita oman työpöytänsä äärellä, kuulokkeet korvillaan.

Vilho otti puhelimensa tuntiessaan sen värähtävän reittään vasten. Hän oli unohtanut sen värinälle, mutta ainakin hän huomasi reaaliajassa Urholta tulleen snäpin.Snäpissä Urho näytti kyllästynyttä naamaa ja pyysi Vilhoa tulemaan toimistoon. Hän katsahti toimiston oven suuntaan ja nielaisi. Mistähän oli kyse?

Hän astui sisään Henrikin toimistoon hieman epäröivästi, ja Urho nosti iloisen katseensa häneen.

“Jaahas, tämäkö on se saksankielentaitaja?” Joku tuotantoryhmän jäsenistä kysyi kohottaessaan harmaantuneita kulmakarvojaan. Urho nyökkäsi noustessaan.

“Joo! Ja sen lisäks Ville osaa venäjääki.”

Vilho nielaisi vaivaantuneena ja vilkaisi Urhoa.

“Tota…. Mikäs on homman nimi?”

“Tarvitaan joku hoitamaan myyntisopparit erään saksalaisen musiikkifirman kanssa. Osaisitteko hoitaa homman?”

Vilho katsahti tuotantoryhmän edustajia sekä Henrikiä vaivaantuneena huultaan purren. Niskaan kohosi kylmä hiki ja pala juuttui kurkkuun. Kai se totuus pitäisi kertoa, selviäisihän se muutoinkin.

“Asia on oikeastaan niin, että mun kielitaito ei riitä. En mä oikeesti ees osaa saksaa.”

Henrik näytti tyrmistyvän ja Vilho tunsi Urhon kummastuneen katseen ihollaan. Se sai hänet punastumaan.

“Mutta….Sinun CV:ssäsi lukee selvästi, että olet lukenut saksaa ja kirjoittanut sen ylioppilaskokeissa menestyksekkäästi!” Henrik huudahti pöydän takaa. Vilho ei osannut enää edes tulkita miehen ilmettä, sillä se vaihteli hämmästyksestä suuttumukseen millisekunneissa.

“Tota….Mähän en siis itse ees lähettäny sitä tai mitään hakemusta tänne. Mun kaveri teki sen”, Vilho mumahti. Pitikin ottaa työpaikka vastaan.

“Miksi ette kertoneet tätä haastattelussa?” Henrik ärähti raivostuneena.

“Koska mä tarttesin hyväpalkkasen duunin….En mä ois tähän hommaan ees halunnu….”

“Eli sää et ois ees halun työskennel mun kans?”

Vilho käänsi katseensa Urhoon, jonka silmistä loisti jotain naiivia, lapsenomaista, tuskaa. Se löi hänet lukkoon hetkeksi. Mikä toiselle tuli? Eikai Urho voinut loukkaantua tuollaisesta?

Tai entä jos….

Vilho tuijotti Urhoa silmiin ja huomasi, kuinka lähellä itkua tuo oli. Henrik oli noussut seisomaan ja osoitti Vilholle ovea.

“Olkaa hyvä ja poistukaa.”

Niin, eikai siinä muu auttanut. Vilho kiitti asiallisesti ja poistui. Toimiston ovi sulkeutui jysähtäen hänen takanaan.

Se kuitenkin avautui pian uudestaan, ja joku juoksi hänen peräänsä. Astuessaan ulko-ovelle Vilho tunsi tutut kädet hartioillaan ja kuuli puuskahduksen:

“Ville! Äl mene.”

Vilho ähkäisi Urhon kääntäessä hänet itseään päin.

“Sää osaat laula! Näytä se noil. Ni sää saat pitä varmast su hommas. Ville mää pyyrän. Tekisit sen mun takia….”

Urho puri huultaan hermostuneena, ja Vilho punastui kevyesti. Toinen oli taas niin tavattoman suloinen, että Vilholla oli täysi työ hillitä itsensä. Hän antoi pienen hymyn kivuta kasvoilleen kietaistessaan kätensä äkkiä Urhon ympärille.

“Mitä mä laulasin?”

“Laula se mit sää lauloit sillo…. Se oli nätti kappale. Mennää takas….”

Urho otti häntä kädestä kiinni ja kiskoi mukanaan toimistolle. Kokouksen osaanottajien välille oli muodostunut pientä erimielisyyttä koskien Henrikin menettelytapoja, mutta riita laantui hieman Urhon ja Vilhon palattua sisälle.

“Mit sää Henkka sanosi jos Ville laulais vähä sulle? Saisko se sit jäähä tän?”

Henrik siristi silmiään kiukkuisesti. Todennäköisesti tuota hieman suututti se, että oli tullut niin helpolla huijatuksi. Ja Lammio myös tiedosti oman osuutensa asiaan - itse hän ei ollut ruvennut syynäämään hakijan tietoja kunnolla läpi, vaikka olikin huolellinen mies.

Henrik hymähti myöntävästi.

“Yrittäköön”, hän totesi. Ylimielinen ilme hänen kasvoiltaan katosi pian Vilhon aloitettua jonkun vanhemman iskelmäkappaleen laulamisen kummallisen tasaisella ja pehmeällä äänellä. Sellaista Henrik ei olisi osannut odottaa, ja myös tuotantoryhmän jäsenet olivat menneet hämilleen.

Henrik puuskahti kummasti Vilhon lopetettua laulamisen ja ristittyä hieman kiusaantuneena kätensä eteensä.

“Ei tuo voi olla mahdollista….Mitä te voitte laulaa noin sointuvasti?”

Vilho punoitti kevyesti ja katseli sivuun. Ei hän osaisi mitään omasta laulustaan sanoa. Hän katsahti leveästi hymyilevää Urhoa vieressään ja hänen sydämeensä tulvahti valtava mielihyvän aalto.

****

“Ihanaa, ett sää sait pitä paikkas. En mää tierä mit mää tehny oisin jos en sua enä näkis", Urho naurahti avattuaan turvavyönsä. Vilho hymähti huvittuneena sammuttaessaan auton. Hän oli kuskannut toisen kotiin ja oli kieltämättä rättiväsynyt pitkän päivän jälkeen. Hetkeksi hän painoi päänsä niskatyynyä vasten ja sulki silmänsä, mutta hän avasi ne heti tuntiessaan kevyen kosketuksen kämmenselällään. Urho virnisti hieman ottaessaan hänen kätensä käteensä. Ote lähetti säkenöiviä signaaleja hermoja pitkin Vilhon tietoisuuteen.

Urho piti häntä kädestä.

Urho piti häntä kädestä?

“Sää et o Ville yhtää sen hullumpi kaver. Mää toivosi ett sää suostusit viel esiintyy mun kans. Mikä se kappale muuten ol minkä sää lauloit niil?”

Vilho katsahti ulos ikkunasta. Taivaalle oli kertynyt tummia pilviä ja aurinko laski hiljuksiin. Kohta sataisi.

“Sen nimi on Sinä tulit tuomien aikaan. Se on yhestä vanhasta leffasta.”

“Tykkäätsää vanhoista elokuvista?”

“Kyllä mä joskus niitä kattelen.”

“Kattositko mun kaa?”

Vilho punastui, kun Urho iski hänelle silmäänsä.

“Sää ole ihme ujo. Mut se on söpöä", Urho naurahti ja vei kätensä hänen poskelleen ja siitä hänen niskaansa. Käsi kohosi vaaleille hiuksille, ja painoi Vilhoa lähemmäs. Urho suuteli häntä hitaasti ja varovasti, ja suukosta irtaannuttuaan Vilho ähkäisi:

“Ehkä….”

Raskas pilvipeite rakoili.

___

[aaltohelsinki]

Exploring the Microbiota-Gut-Brain Axis!

Heads, shoulders, knees, and toes. We usually think of our body parts and organ systems as separate entities, connected physically but not functionally. We don’t typically associate a backache with, for example, a poorly-fitted shoe nor a headache with an upset stomach. However, recent scientific research now suggests that our bodies are more interconnected than was once believed. One example of this interconnectedness is the microbiota-gut-brain axis, a bidirectional communication pathway between the gut and the central nervous system, largely driven by the microbes that settle around our intestines that are often referred to as the gut microbiome.

Think of the microbiota-gut-brain axis as an intercity highway connecting our intestines with the central nervous system. Microbes located in the gut create metabolites during their ordinary life processes which are secreted into the lumen of the gut, just as factories produce goods to send abroad. These gut-microbiota-derived metabolites act like trucks of precious cargo, which are transported over vast roads (our blood or nerves) to reach the final destination (the brain). The major route of passage from the gastrointestinal system to the central nervous system is through the vagus nerve. These molecules can then alter our brain function and mental health in various ways.

Just as a city’s resources and factories determine the things they can export, the molecules we supply to our gut microbiota determine what types of metabolites are produced. For example, one study found that a Mediterranean diet consisting of high levels of polyphenols and polyunsaturated fatty acids may possess antidepressant properties (Dinan et al., 2018). In addition, the types and quantity of bacteria present can greatly influence our brain and attitude. The bacterial species Lactobacillus rhamnosus found in some gut microbiomes can produce the neurotransmitter γ-aminobutyric acid (GABA), which may decrease symptoms of depression and anxiety (Morais et al., 2020). While strong correlations have been made between certain metabolites and certain mental health conditions, further research must be done to understand the full extent of the impact our gut microbiome has.

We hope that our project, GutLux, will ease the understanding of this fascinating field by providing stronger correlations between gut metabolite concentrations and mental health conditions. Let’s illuminate the knowledge of the microbiota-gut-brain axis and shed light on this fascinating metabolite transportation system. Keep in touch for more microbiota-gut-brain axis trivia!

------------------------------------------------------------------------------

Pää, olkapää, polvet ja varpaat. Usein ajattelemme kehon eri osien ja elimien olevan erillisiä osia, jotka yhdistyvät fyysisesti muttei toiminnallisesti. Emme usein yhdistä selkäkipua esimerkiksi huonosti istuvaan kenkään tai päänsärkyä huonosti voivaan vatsaan. Tuore tutkimus kuitenkin osoittaa, että kehomme osat ovat enemmän yhteydessä toisiinsa kuin on aiemmin uskottu. Yksi esimerkki tästä yhteydestä on mikrobiota-suoli-aivo-akseli, joka kaksisuuntaisella kommunikaatiolla yhdistää suoliston keskushermostoon. Suolistossa asuvilla mikrobeilla, eli suolistomikrobiotalla on suuri vaikutus tämän yhteyden toimintaan.

Mikrobiota-suoli-aivo-akseli on kuin kaupunkien välinen valtatie suoliston ja keskushermoston välillä. Suolistossa elävät mikrobit tuottavat aineenvauhduntatuotteita normaaleissa elintoiminnoissaan, jotka vapautuvat suolistonesteeseen, samoin kun tehtaista valmistettavat tuotteet lähetetään toiseen kaupunkiin. Suolistomikrobiotan vapauttamat aineenvaihduntatuotteet toimivat kuin toimitettava tavaralasti, joka kuljetetaan teitä pitkin (veri ja hermot) kohti viimeistä määränpäätä (aivot). Suurin valtatie suolistosta keskushermostoon on nimeltään kiertäjähermo. Kuljetettavat molekyylit ja niiden jatkotuotteet vaikuttavat aivojen toimintaan ja mielenterveyteen moninaisin tavoin.

Samalla tavoin kuin kaupungin voimavarat ja resurssit määrittävät mitä tuotteita tehtaista voidaan lähettää, molekyylit joita tarjoamme suolistollemme määrittävät minkälaisia aineenvaihduntatuotteita mikrobiota muodostaa. Erään tutkimuksen mukaan Välimerellinen ruokavalio, joka sisältää paljon polyfenoleja ja tyydyttymättömiä rasvahappoja, omaa potentiaalin masennusta ehkäiseviin ominaisuuksiin (Dinan et al., 2018). Lisäksi, se minkä tyyppisiä suolistobakteereja ja missä määrin niitä on, voi vaikuttaa suuresti aivojemme toimintaan. Bakteerilaji Lactobacillus rhamnosus, joka tuottaa hermovälittäjäainetta nimeltä γ-aminivoihappo (GABA) voi lievittää masennuksen ja ahdistuksen oireita (Morais et al., 2020). Vaikka vahvoja riippuvuussuhteita on esitetty tiettyjen aineenvaihduntatuotteiden ja mielenterveyden välillä, lisää tutkimusta on tehtävä, jotta voimme kokonaan ymmärtää kuinka suolistomikrobisto vaikuttaa meihin.

Niimpä toivomme, että meidän projektimme GutLux auttaa ymmärtämään näitä yhteyksiä paremmin tarjoamalla lisää tietoa aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksista eri mielenterveyshäiriöiden välillä. Valaistaan yhdessä tie kohti parempaa ymmärrystä mikrobiota-suolisto-aivo-akselista ja aineenvaihduntatuotteiden kiehtovasta kuljetussysteemistä. Pysy kuulolla oppiaksesi enemmän mikrobiota-suolisto-aivo-akselista!

References:

Dinan, T. G., Stanton, C., Long-Smith, C., Kennedy, P., Cryan, J. F., Cowan, C. S. M., … Sanz, Y. (2018). Feeding melancholic microbes: MyNewGut recommendations on diet and mood. Clinical Nutrition. https://doi:10.1016/j.clnu.2018.11.010

Morais, L.H., Schreiber, H.L. & Mazmanian, S.K. The gut microbiota–brain axis in behaviour and brain disorders. Nat Rev Microbiol 19, 241–255 (2021). https://doi.org/10.1038/s41579-020-00460-0

[maastojuoksu]

Tailwind -juomajauheet testissä

Tailwind Nutrition -urheilujuomajauheet ovat urheilusuorituksen aikana ja sen jälkeen käytettäviä tuotteita, joiden on kehuttu sopivan erityisen hyvin herkkävatsaisille. Jauheiden testaaminen tuli välttämättömäksi ennen Endurance 24 h -ultraa, jotta en olisi kisassa aivan pulassa. Tässä kokemukseni tuotteista pitkissä harjoituksissa (2-6 h) ja Endurance 24 h -kisassa.

Olen tähän mennessä tilannut TW:a kahdesti UltraFinn oy:lta, ja tilauksesta on molemmilla kerroilla mennyt vain pari päivää, kun paketti on saapunut. Palvelu on ollut ensiluokkaista.

Myönnän olleeni skeptinen jauheen suhteen. Ensinnäkin hammaslääkärini on kieltänyt jo vuosia sitten urheilujuomien käytön, ja olen siksi tottunut pärjäämään kisoissa geeleillä, joista saa kerralla enemmän energiaa ja joiden jälkeen suun voi huuhdella vedellä. Epäilen myös vuosia käyttämäni elektrolyyttijuoman olevan hapanta ja huuhtovan hammaskiilteeni mennessään, joten pitkissä polkukisoissa minulla on aina puhdasta vettä mukana. Endurance 24:lla oli kuitenkin pakko turvautua järjestäjän juomiin, joten löysäsin tavoistani. Joensuu Night Runissahan pakkini meni ihan sekaisin, kun yritin nostaa hiilareiden saantia Pirkka-urheilujuomalla ylemmäksi kuin mitä pelkästään geeleillä olisin pystynyt (Pirkka-juomaa oli helposti saatavilla ja se toimi testilenkeillä). TW-jauheessa arvelin tuotekehittelyn olleen erilaista, onhan tuotteen isä ultrajuoksija itsekin.

Harjoituslenkkitestaus (Tailwind Endurance Fuel -urheilujuomajauhe)

Testasin sekä Tailwind Endurance Fuel -urheilujuomajauhetta että Tailwind Rebuild Recovery -palautusjuomajauhetta useissa ei makuvaihtoehdoissa näppärillä annospakkauksilla (suosittelen tilaamaan tutustumispaketin). Päädyin eri maut testattuani tilaamaan ison säkin maustamatonta juomajauhetta, joka maistuu lähinnä sokerille, mitä se onkin. Omasta mielestäni luontaiset aromit eivät nimittäin maistuneet ollenkaan luonnollisilta. Käytin vertailutuotteena joululahjaksi saamaani Powerbarin valmista zero-elektrolyyttijuomatiivistettä, jossa oli 7 % hiilihydraatteja, mutta oli voimakkaasti keinotekoisesti makeutettua. Powerbarin juoman kanssa käytin geelejä, ja kerran kokeilin lisätä juomaan maltoa, joten hiilihydraattimäärä oli  suunnilleen sama kuin TW:ssa. Testasin juomia viikonlopun back-to-back-treeneissä sekä vk-treeneissä. 

Totesin, että enemmän kuin juoma, vatsa- ja suolisto-oireita aiheuttaa edellisenä päivänä ja treenipäivän aamuna nautittu ravinto. Ensimmäisellä kerralla 6 h treenissä TW toimi kuin unelma, energiaa riitti, eikä mitään suolisto-oireita ollut. Saman viikonlopun toisesta lenkistä zero-maltoyhdistelmällä sain oireita, mutta tulevilla lenkeillä ylä- ja alavatsaoireita seurasi myös TW:n käytön aikana, kun taas Zerosta ja geelistä ei välttämättä mitään. Seuraavina viikonloppuina kävi ilmi, että jos edellisen päivän hiilarisaanti ei ole ollut riittävää, TW-juoma valmistajan ohjeen mukaan laimennettuna noin 7 %:ksi ei todellakaan riitä energiaksi. En pysty juomaan sitä niin isoja määriä, että energiaa tulisi riittävästi. Kokeilin myös lisätä yhden ylimääräisen mitallisen jauhetta. Vatsani sieti väkevämpää juomaa hyvin, mutta siinäkään energiamäärä ei yksin riittänyt 50 km:n parin viimeisen tunnin aikana eikä seuraavan päivän reilun 30 km lenkillä. En siis omalla kohdallani pysty ajattelemaan tätä tuotetta ainoana energiaratkaisuna ultralle.

Testaus pitkässä ultrakisassa (Tailwind Endurance Fuel -urheilujuomajauhe)

24 tunnin ultralla (Endurance 24 h) käytin järjestäjän tarjoamaa Tailwind-juomaa aluksi ainoana juomana, paitsi pari kertaa tunnissa nauttimani geelin otin veden kera. Tailwind maistui taivaallisen raikkaalta koko ajan. Ilmeisesti juomaa tehtiin kylmään hanaveteen koko ajan lisää. En saanut koko aikana minkäänlaisia vatsa- tai suolisto-oireita (tai muistaakseni joskus 12 h kohdalla oli ohi menevä pistos). Tämä oli hämmästyttävää, sillä pelkäsin vähintään geeleistä seuraavan ongelmia. Vatsaoireiden vähäisyys saattoi osittain aiheutua sisäradalla reitin ja vauhdin tasaisuudesta :)

Järjestäjät olivat etukäteen infonneet, mitä kolmea TW-makua on tarjolla. En kuitenkaan erottanut makuja toisistaan, jos ne vaihtuivat yön aikana, enkä tiedä, missä välissä tarjottiin kofeinoitua juomaa. Sitä nimittäin halusin välttää, sillä myös osassa geelejäni oli kofeiinia. Tailwind-juoma ei tuntunut tahmaiselta hampaissa, toisin kuin geelit.

Nesteytys ei mennyt nappiin, mutta se johtui ehkä siitä, että en juonut riittävästi (join ensimmäiset 16 h vain 4-5 dl/h ja sen jälkeen vaihtelevia määriä joko enemmän tai vähemmän). Toiseksi  geeleissä oli suoloja, joten suoloja, elektrolyyttejä ja sokeria saattoi olla liikaa suhteessa nesteen määrään. Sormeni turposivat todella pahasti ja jalkapohjissa pisteli, joten yritin aamuyöllä lisätä juomisen määrää järjestäjien pöydän veden, mehun ja cokiksen avulla. Nämä taas eivät elektrolyyttien puuttuessa ehkä imeytyneet niin hyvin kuin TW. Toisin sanoen, en tiedä, miten kisa olisi mennyt pelkällä riittävällä Tailwindin nauttimisella sekä geeleillä.

Tailwind Endurance Fuel -urheilujuomajauheen plussat:

vegaaninen, gluteeniton (ja soijaton)

Jauhe sekoittuu veteen hämmästyttävän hyvin, eikä sakkaudu pohjalle, vaikka pullo nököttäisi tunteja kassissa juoksumaton vierellä.

 Maistuu raikkaalta lämpimänäkin, ja kisassakaan maku ei alkanut tökkimään

Maustetutkaan versiot eivät imeyttäneet juomapulloihin aromeja, tosin ehkä pitkäaikaisempi käyttö olisi antanut todellisen kuvan.

Hinta-laatusuhde kohdillaan

Nopea toimitus, joten ei haittaa, vaikkei löydy lähimarketista.

Ei selvästi juomaan yhdistettävissä olevia ruuansulatuselimistön oireita valmistajan suosittamilla laimennussuhteilla.

Hiilihydraatinlähteenä sakkaroosia ja glukoosia, eli ei fruktoosia, josta monet saavat suolisto-oireita

 Ei tahmeaa, kuten esim. geelit.

 Sisältää elektrolyyttejä, joten niitä ei tarvitse saada muista lähteistä

Ainoa miinus tulee tietenkin haittavaikutuksesta hampaille, joten tuote täytyy säästää valmistaville lenkeille ja kisoihin. Annospakkaukset ovat käteviä, mutta en osaa sanoa, miten ne toimivat esim. polku-ultralla. Huomasin, että ne on liiankin helppo avata taittamalla pakkausta kynnellä, ja sain pari pussia vuotamaan vahingossa. Juoksuliiviin ne kannattaa siis pakata muovipussiin tai annostella jauhe valmiiksi vaihtolötköön. 

Arvio Tailwind Rebuild Recovery -palautusjuomajauheesta

En ole juurikaan käyttänyt varsinaisia palautusjuomia, sillä niitä on vaikea löytää vegaanisina, en ole pitänyt niiden mausta ja koostumuksesta, herkkävatsaisena en kisan tai kovan treenin jälkeen oikein siedä proteiinia siinä aikaikkunassa, jossa palautusjuoma pitäisi nauttia, ja koska soijaproteiini-isolaatti sekoitettuna smoothiehen on ollut helppo ja aminohappokoostumukseltaan paras (vegaani-)vaihtoehto kotona pitkän pk-lenkin jälkeen. Joensuu Night Runissa huomasin kuitenkin, että helppokäyttöisen palautusjuoman löytämiseen kannattaisi panostaa. Minulla ei siis oikein ole entuudestaan hyviä vertailukohteita TW:n jauheelle. 

Tailwind Rebuild Recovery -jauheessa on riisiproteiinia ja sitä täydentämässä välttämättömiä aminohappoja. Testasin kahta makua, kumpikin oli ok. Palautusjuomajauhe ei proteiinipitoisena tietenkään sekoitu niin hyvin nesteeseen kuin urheilujuomajauhe, enkä omista shakeriä, joten juomasta ei tullut aivan sileää vesipulloon tehtynä. 

Proteiinipitoisuus yhdessä annospakkauksessa jää hiukan  liian alhaiseksi stimuloidakseen parhaalla tavalla proteiinisynteesiä ja käynnistääkseen palautumisen tehokkaasti (valmistajan ohjeen mukaisessa annoksessa on 10 g proteiinia, kun paras tulos saadaan yleensä noin 0,2-0,4 g proteiinia/painokilo ja kasvissyöjille ja keski-ikäisille proteiinia suositellaan nautittavaksi vielä vähän enemmän raskaan suorituksen jälkeen). Siksi en tilannut jauhetta lisää, mutta säästin yhden pussin Endurance 24 h:lle. Sitä en kuitenkaan tullut käyttäneeksi, sillä pussi unohtui väärään laukkuun. 

Kesäksi ajattelin tilata tätä jauhetta rastiviikolle, jolloin kovilla tehoilla juostujen suunnistuskisojen jälkeen vatsa ei heti ota vastaan kiinteää ruokaa, ja jo seuraavana päivänä pitäisi olla täystikissä. Tällöin voisin ottaa palautusjuomajauhetta 2-kertaisen annoksen, ja samalla nopean palautumisen kannalta tärkeät hiilihydraatitkin tulisi nautittua. Hiilihydraatteina (43 g/ annos) palautusjuomajauheessa on dekstroosia (eli glukoosia eli rypälesokeria) ja sakkaroosia (ruokosokeria eli pöytäsokeria). On varsin kätevää, että hiilihydraatit ovat samassa jauhepakkauksessa, ja kestävyysurheilijallehan nimenomaan nuo hiilihydraatit ovat olennaisen tärkeitä palautumisen kannalta. Hiilihydraattimäärä kaksinkertaisessa TW-annoksessa olisi omien laskelmieni mukaan hyvinkin riittävä raskaan tai pitkän harjoituksen jälkeen, sillä jo yksi palautusjuoma-annos riittäisi, mikäli kisan tai harjoituksen jälkeen pääsee syömään normaalin aterian tunnin kuluessa. 

Kuva urheilujuomajauheen annospakkauksesta.  Palautusjuomajauhetta saa myös samantyyppisissä annospakkauksissa sekä isossa säästöpakkauksessa. 

Lähteenä optimaaliselle proteiinin ja hiilihydraatin saannille palautumisen kannalta Ilander O.(2018): Liikuntaravitsemus - Tehoa, tuloksia ja terveyttä ruuasta. VK-Kustannus. 

[themoykky]

Kokeillaas uusiksi Carnivorea Round 2!💪🏼 Tällä kertaa oikein ja järkipäässä! 😘👌🏼 Oon nyt paininut 3 viikkoa suolisto- ongelmani takia ja pönttö veressä jatkuvasti. On koneiltu melkeempä kaikki ruokaohjelmat ja tuloksetta. Olotila on parantunut ja kroppa kiristynyt mutta ongelmani ei ole väistynyt. Nyt Carnivore koska tällä ohjelmalla moni on peitonnut suolisto- ongelmansa ja monen muunkin ongelman. Tässä (600g) 8 jauhelihapihviä gheessä paistettuna. Ois mennyt helposti tuplat. Perhana, kun tuli ostettua vaan yksi paketti. Nyt lähdenki tästä jälkkäriksi paistamaan naudan jauhelihaa. 😋🍴 #carnivoreround2 #themöykky2020 #yeahboii #eatyourmeatboii (paikassa Helsinki) https://www.instagram.com/p/B9RvZMLjP5Z/?igshid=1bgu0dkwop5vb

[thatcharmingjerk]

21-24

halloween vai vappu? -Hmmmm tykkään iteasias vapusta enemmä, ja iha iteasias kaipaan vappuja Joesuus, ku ajeltii isän kaa kuplavolkkarilla muitte vanhoje autoje kaa ja oli mummin tekemää munkkii ja simaa also mukavaaha se on ryypätä ja iloita! mäkkäri vai hese? -.............mäkkäri...... oon pahoillani mut mäkki vaan...on....nam....vaik onki kapitalismin pahinta pohjasakkaa jne. Heseki on kyl muy bueno emmä sil, ja sentääs kotimainen. kamalin saamas lahja? - Pinkki (viel sellane ällö marjapuuron oksennus tulehtunu suolisto -pinkki) pyyhe joho oli kääritty mukaan jotai pinkkii halpis suihkushampoo soopaa jokka sain viä niiku joskus emt 20v suom. olin kulkenu pääasias mustassa jo yli puol vuoskymmentä ja olin jo hyvin tietone et en todellakaa oo muija nii thanks kummitäti :)))) (Tää ny oli eka mikä tuli mielee??) millasen lemmikin haluisit? -KANIN!!!!! KISSAN!!! TOISEN KOIRAN!! KÄRMEKSEN!!! also taskukokonen fiksu lohku ois edellee hienointa??? ja korppi!!!! yks missioni elämäs on kaverustuu korpin tai muutaman kaa

[ahkynjalkeen]

Raspaus

Ennen selkään paluuta ehti sattua ja tapahtua kaikenlaista, kuten esimerkiksi ensimmäinen raspaus leikkauksen jälkeen.

Mussukan hampaissa on epämuodostuma. Niinpä hampaat raspataan kolmesti vuodessa, neljän kuukauden välein. Ensimmäinen yhteinen raspauksemme tehtiin ostotarkastuksessa. Toinen toukokuussa. Niinpä hammashuolto oli meille jo tuttua hommaa, kunnes…

Ähkyleikkauksen jälkeen kaikki on toisin. Raspauksen yhteydessä poni rauhoitetaan. Nyt minua hermostutti ponin aineistaminen, sillä tiesin sen hidastavan suolen toimintaa. Niinpä halusin aktivoida vatsaa ennen raspausta kaikin mahdollisin keinoin.

Vaikka varaamani aika olikin niin myöhään iltapäivällä kuin mahdollista, kerkeäisin paikalle vasta itse raspaukseen. Miten siis nesteyttää ja liikuttaa poni ennen tapahtumaa?

Värväsin apua. Pyysin tallityöntekijä E:tä ottamaan ponin sisään jo kahdelta ja juoksuttamaan puolisen tuntia. Näin suolisto saataisiin mahdollisimman aktiiviseksi. Hän myös antaisi ponin päivävellin hieman aiemmin – helpoin tapa hoitaa nesteytys! Sen lisäksi väsäsin karsinan oveen lapun, jossa pyysin eläinlääkäriä soittamaan minulle ennen kuin hän ottaisi ponini käsiteltäväksi.

Raspauspäivänä olin vasta puolessa välissä tallimatkaa, kun eläinlääkäri jo soitti. Hevosten kanssa aikataulut toisinaan venyy ja paukkuu ja sitten välillä edistävät. Hän oli valmis ottamaan ponini raspaukseen hieman etuajassa – sopisiko tämä?

Kävin läpi ponin leikkaushistorian, ja pyysin rauhoittamaan ponin kevyemmän kaavan mukaan, jos mahdollista. Selvä, onnistuu, ELL vastasi.

Keretessäni paikan päälle raspaus oli jo käynnissä. Rauhoitus oli niin seitinohut kuin suinkin mahdollista ja operaatio ohi varsin nopeasti. Jes!

Sitten koittikin seuraava vaihe eli seuranta. Olin henkisesti varautunut siihen, että edessä olisi taas pitkä ilta ponin karsinan edessä vartoessa. Vaan aika pian rauhoituksesta toettuaan ponini tuottikin jo tulosta.

Vaikka täti noudattaakin aina kähden läjän taktiikkaa, sinä iltana ei mennyt myöhään.

[superlemonkpt]

Kärsitkö aknesta? Maito voi olla yksi iho- ja suolisto-ongelmien aiheuttajista, mutta miksi ja mitä tilalle? Päivitin hetki sitten Rakkaudella, Karita -blogiini jutun maidosta ja aknesta – lopusta löytyy myös ihana resepti herkulliseen ja vegaaniseen ”maitoon”. Linkki löytyy tuttuun tyyliin biosta. 🍶 👩🏻‍🍳 Suffering from #acne ? Milk might be the cause... what is that and what to use instead of it? All that AND awesome #vegan ”milk” recipe at my blog – link in my bio. 🍶 (paikassa Suvisaaristo, Etelä-Suomen Lääni, Finland)

[rallisaina]

Maito

Maidon juonnista ja sen terveysvaikutuksista ollaan montaa eri mieltä. Suomessa kaiken ikäiset käyttävät maitoa ruokajuomana päivittäin.

Runsaita määriä maitoa ja maitotuotteita nauttivat aikuiset altistuvat monille terveysongelmille. Yleisimmät maidon aiheuttamista ”oireista” on ikävä turvotus, kiusalliset ilmavaivat ja suolisto-oireet/ruoansulatusongelmat sekä iho-ongelmat. Maito ja sen sisältämä kalsium jonka runsas juonti ei ole luiden hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä, varsinkaan aikuisille. Sillä ei ole vaikutusta aikuisten luiden lujuuteen sekä ei vähennä luiden murtumisriskiä. Kohtuudella maitotuotteita käyttävillä pienempi riski sairastua muun muassa syöpään kuin niillä, jotka kuluttivat maitotuotteita arkisin suuria määriä. Maidon juonti lisää oksidatiivista stressiä ja tulehdusta sekä voi nostaa miesten riskiä sairastua eturauhassyöpään. Syynä oksidatiivisen stressin ja tulehduksen lisääntymiseen on tutkijoiden arvion mukaan laktoosin hajoamistuote galaktoosi. Sitä on laktoosista noin puolet.  Eläimillä tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että galaktoosi on haitallista terveydelle ja vauhdittaa ikääntymistä ja lyhentää elinikää. Se johtunee siitä, että galaktoosi lisää kehossa haitallisten AGE-tuotteiden muodostumista.