#meditaatio

[mesokosminen]

Tietoisuuden teorioista ja taidoista (opus 6)

Tietoisuuden teorioista ja taidoista -esitelmä on pidetty Avartuva Ihmiskuva ry:n tiloissa Helsingissä 13. marraskuuta, 2023. Esittelen David Chalmersin määritelmän tietoisuuden “helposta” ja “vaikeasta” ongelmasta. “Helppo” ongelma keskittyy aivotoimintaan liittyviin prosesseihin, kun taas “vaikea” ongelma pyrkii selittämään subjektiivisen kokemuksen, joka tunnetaan myös nimellä kvalia. Käyn…

[eksopolitiikka]

Ryhmämeditaatio Lähi-Idän rauhan puolesta

Kuten monilla muillakin ympäri maailmaa, sydämemme on raskas viimeisimmän väkivaltaisen konfliktin vuoksi. Laajemmassa kontekstissa, jossa Luoja tuntee Itsensä, on uskoa siihen, että kaikki on hyvin, mitään ei ole menetetty, virheitä ei ole. Tuossa uskossa on rauhaa ja ymmärrystä, toivoa ja filosofista turvallisuutta, jossa nähdään vapaan tahdon harjoittaminen, vaikkakin tietämättömänä ja tiedostamattomana. Mutta inhimillisellä tasolla, joka […] https://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/ryhmameditaatio-lahi-idan-rauhan-puolesta/

[akustisalonen]

Meditaatio, tuo helpottava hetki aamuissa

Meditaatio, tuo helpottava hetki aamuissa

Taas kerran muistikirja kädessä käyn läpi tapahtumia elo-syyskuulta. Tuosta ei ole ajallisesti kauankaan, mutta siltä se tuntuu. Käyn läpi päivittäiseen hyvinvointiin liittyviä katsauksia ja sitä kautta huomaan niissä oman toisteisuutensa. Sivu toisensa jälkeen alkaa hyvin samanlaisena. Pohdin niillä myös meditointia ja sen vaikutusta itseeni. Minulla oli alkuun vahva liikunta ja kotityökielto.…

[mehilaiselokuva]

Word list: religion part 4, Irreligion (again), Buddhism, Hinduism and Baháʼí faith

Uskonnottomuus - irreligion Uskonnonvapaus - freedom of religion Suvaitsevaisuus - tolerance Hautausmaa - graveyard Buddhalaisuus - Buddhism Pääsuuntaus - main orientation Luostari - cloister, monastery Hindulaisuus - Hinduism Meditaatio - Meditation Yhdyskunta - Community Uskovainen - believer Baháʼí-usko - Baháʼí faith Rukous - Prayer Papisto - clergy Neuvosto - council

[pluralismajestatis]

En oo juurikaan elämässäni telkkaria katellut, streamsivustotkin on vähän rahanhukkaa kun käytän niitä niin vähän, mutta pakko olla kun joskus kuitenkin haluaa jotain katsoa.

Ihmisenä kehittävää toimintaa josta tykkään itse:

1. Audiokirjat ja podcastit. Harrastan eniten historiaa, psykologiaa, ja true crime-potaskaa. Kaikki mistä oppii jotain on kivaa. En juurikaan kuluta puhdasta fiktiota, mutta jos kulutan, niin se on varmaan jotain kauhugenreä. Epäpuhtaat fiktiomieltymykset on edelleen siellä historian ja psykologian sarakkeilla. Suosittelen itsekehittymiseen varsinkin podcasteja malliin The Rest Is History, Behind the Bastards, Lore/Cabinet of Curiosities, Noble Blood, Ologies, Re: Dracula (koska klassikko.)

2. Google- ja wikipediakaninkolot. Mikä on tämä mystinen kehityshäiriö, josta joku mainitsi Redditin vuosia vanhassa töpössä, 200 kommentin syvyydessä sivuketjussa? 3 päivää myöhemmin tiedän aivan liikaa.

3. Ei jaksa kuin möllöttää? Yle Areenalta löytyy niin maan perkeleesti luontodokkareita. Sinne vaan. Kehity.

4. Ei jaksa möllöttää, tarvii kehittyä, mutta ADHD tai joku muu estää paikallaan pysymisen? Kutimet käteen. Kahden kilometrin mittainen täyssuoralla kudottu kaulahuivi on hyvä projekti, jos pitää pitää perse penkissä ja aivot vireessä. Mulla on aivoissa tarpeeksi vikaa että omat kutomakyvyt loppuu vähän justiinsa tähän pisteeseen, mutta jos minä pystyn, niin sinäkin pystyt. Podcastit ja audiokirjat voi viedä kävelylle. Suosittelen vahvasti matkakaveriksi esim. kauppareissuilla.

5. Meditaatio ja mindfulness. Käytän itse Calm-appia, koska siellä on tarpeeksi roinaa josta hyödyn, että koen kuukausimaksun (tai omassa tapauksessani vuosimaksun) hyödylliseksi. Jos päässä pyörii tai muuten vaan tuntuu että pitäis oikeesti kasvaa ihmisenä ja hallita elämäänsä paremmin, tää toimii, ja on kaiken päälle vielä kivaakin. Koska taasen ADHD, mun oli tosi vaikea alottaa tätä harrastusta, mutta opastetuilla meditaatioilla ja meditaatiohetkillä toimii huomattavasti paremmin. (Calmilla on jopa ADHD-ihmisille suunnattu meditaatiosarja, josta saa vinkkejä harjoitteiden muokkaamiseen itselle sopivammaksi. Myös kuukauden mittainen alkeiskurssi oli itselleni erittäin hyödyllinen.) YouTubesta löytyy paljon opastettuja meditaatioita ilmatteeksikin, mutta itselleni sieltä ei löytynyt tarpeeksi moninaista valikoimaa. Enkä muuten varmasti maksa 15 euroa kuukaudessa mainoksettomasta, tänks, joten makkariin Tubea on vähän vaikea kuljettaa hiljentymistä varten tällaselle pöytäkonetyypille. Jokainen hakkeroikoot itselleen mainoksettoman kännykkään jotka pystyy, itsellä loppu puhti Vancedin kaatumisen jälkeen.

6. E-kirjat. ILMAISET e-kirjat varsinkin. https://www.gutenberg.org/

7. Oon viimeset pari vuotta harrastanut pihapiirin villiinnyttämistä ahkerana sissisotana boomerinaapureitani vastaan, jotka on sitä mieltä, että millin ruohonkorret on liian pitkiä ja pitää ajaa kunnes ne on kokonaan tapettu. Joka perkeleen nurkkaan mihin ei leikkurilla pääse, oon jotain suomalaista luonnonsiementä kylvänyt. Tänä vuonna on viimein kukkia (monivuotisilla menee aikansa) ja niin perkeleesti metsämansikkaa. Haistakaa kirjaimellinen kukkanen, vanhukset. Pilaan teidän kesän ja pelastan samalla mehiläiset. Luonnonsiemenkauppoja: Suomen Niittysiemen, Seikkutuote. Molemmissa hyvät oppaat ja tulee itselle kiva mieli kun tietää, mitä on tehnyt. Näitä voi sitten kesäkuivassa käydä kastelemassa vaikka aamu viideltä kun kukaan ei ole katsomassa. Ette kuulleet tätä minulta.

Tää on ehkä väärä yleisö, mutta mitä ihmiset tekee iltasin paitsi kattoo töllöä? Pitäs vissii kehittyä ihmisenä

[kapitaali]

Bob Black: Anarkismin peruskurssi

Mitä on “anarkismi”? Mitä on “anarkia”? Keitä ovat “anarkistit”?

Anarkismi in idea parhaasta tavasta elää. Anarkia on nimi tuolle elämäntyylille.

Anarkismi on idea siitä, että valtio on tarpeeton ja haitallinen. Anarkia on yhteiskunta ilman valtiota. Anarkistit ovat ihmisiä, jotka uskovat anarkismiin ja haluavat meidän kaikkien elävän anarkiassa (niinkuin kaikki esi-isämme tekivät miljoonia vuosia).

Valtioon uskovat ihmiset (kuten liberaalit, konservatiivit, sosialistit ja fasistit) tunnetaan “statisteina”. Anarkistit arvostavat sitä, että statistit eivät kaikki usko samoihin asioihin. Jotkut heidän mielipide-eroistaan ovat tärkeitä. Mutta kaikkein tärkein ero on siinä mihin he uskovat — valtioon — ja mihin anarkistit uskovat: anarkiaan.

Voi kuulostaa siltä kuin anarkismi on puhdas negaatio, että se on jotain vastaan. Anarkismi on todella ehdottomasti jotain vastaan: valtiota. Mutta se on myös jonkin asian puolesta: hajautetun, yhteistoiminnallisen, inhimillisen mittakaavan yhteiskunnan. Anarkisteilla on monia positiivisia ideoita elämästä valtiottomassa yhteiskunnassa. Mutta toisin kuin marxilaiset, liberaalit ja konservatiivit, he eivät tarjoa minkäänlaista muottia.

Eivätk�� anarkistit ole pomminheittelijöitä?

Ei — ainakaan verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltain hallintoon. Miksi me edelleen kuulemme “pommeja heittelevistä anarkisteista”, vaikka anarkistit harvoin heittelevät pommeja enää, mutta emme niinkään “pommeja pudottelevista presidenteistä”? Erään tutkimuksen mukaan valtiot ovat tappaneet 292 miljoonaa siviiliä 1900-luvulla. Ne ovat kaikkein pahimpia terroristeja.

Anarkistit ovat olleet aktiivisia monien vuosien ajan monissa maissa, sekä autokraattisten että demokraattisten valtioiden alaisuudessa. Joskus, erityisesti rankan sorron olosuhteissa, jotkut anarkistit ovat heittäneet pommeja. Mutta se on ollut poikkeus. “Pommeja heittelevien anarkistien” stereotyypin on keksinyt poliitikot ja toimittajat 1800-luvun lopulla, ja he eivät edelleenkään halua päästää siitä irti, mutta jo silloin se oli suuresti liioiteltu kielikuva.

Onko koskaan ollut toimivaa anarkistista yhteiskuntaa?

Kyllä, tuhansia sellaisia. Ensimmäisten miljoonien vuosien ajan kaikki ihmiset ovat eläneet pienissä samanarvoisten, metsästäjä-keräilijöiden joukkioissa, ilman hierarkiaa tai auktoriteettia. Nämä ovat esi-isiämme. Anarkistiset yhteiskunnat ovat pakostakin olleet menestyksiä, muuten kukaan meistä ei olisi täällä. Valtio on vain muutaman tuhatta vuotta vanha, ja sillä on kestänyt niin kauan alistaa viimeiset anarkistiset yhteiskunnat, kuten San-kansa (Bushmen), pygmit ja Yanamomi-intiaanit Amatsonilla.

Mutta me emme voi palata siihen elämäntyyliin.

Useimmat anarkistit ovat eri mieltä. Mutta edelleen on väärti tutkia näitä yhteiskuntia, vaikka vain oppiaksemme että anarkia ei ole mahdotonta. Me saatamme jopa ottaa käyttöön heiltä ideoita siitä miten täysin vapaaehtoinen, erittäin individualistinen ja kuitenkin samalla yhteistyötä tekevä yhteiskunta saattaisi toimia. Yhtenä esimerkkinä, anarkistisilla keräilijöillä ja heimolaisilla ovat usein erittäin tehokkaita konfliktinratkaisumenetelmiä, mm. meditaatio ja ei-sitova sovittelu. Heidän menetelmänsä toimivat paremmin kuin meidän oikeusjärjestelmämme, koska riidan osapuolten perhe, ystävät ja naapurit rohkaisevat osapuolia sopimaan, ja heitä avustaa myötämieliset ja luotettavat välimiehet, jotta löydettäisiin järkevä ratkaisu ongelmaan. 1970- ja 1980-luvuilla akateemikot ehdottivat, että asiantuntijat kokeilisivat ottaa joitain näitä menetelmiä Amerikan oikeusjärjestelmään. Luonnollisesti kokeilut kuihtuivat pois, koska ne toimivat ainoastaan vapaassa yhteiskunnassa.

Anarkistit ovat naiveja: he luulevat ihmisluonteen olevan olennaisesti hyvä.

Ei niinkään. On totta, että anarkistit hylkäävät perisynnin tai luontaisen turmeltuneisuuden ideat. Ne ovat uskonnollisia ideoita, joihin useimmat ihmiset eivät enää usko. Mutta anarkistit eivät myöskään useimmiten usko, että ihmisluonne on olennaisesti hyvä. He ottavat ihmiset sellaisina kuin he ovat. Ihmisolennot eivät ole “olennaisesti” mitään. Me, jotka elämme kapitalismissa ja sen liittolaisen, valtion, alaisuudessa, olemme vain ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta olla kaikkea sitä mitä me voisimme olla.

(Ja varmastikin viimeinen paikka, jossa voit olla kaikkesi, on armeijassa! — joka on se missä selvimmin voidaan nähdä valtion olemus: sokea kuuliaisuus, hierarkia ja systemaattinen väkivalta.)

Vaikka anarkistit usein vetoavat parhaiden ihmisten moraaliin, he yhtä usein vetoavat valistuneeseen oman edun tavoitteluun. Anarkismi ei ole itsensä uhraamisen doktriini, vaikka anarkistit ovat taistelleet ja kuolleet sen puolesta, mihin he uskovat. Anarkistit uskovat, että perusidean toteuttaminen tarkoittaisi parempaa elämää melkein kaikille.

Miten voit luottaa, että ihmiset eivät tee toisistaan uhreja ilman, että valtio kontrolloi rikollisuutta?

Jos et voi luottaa siihen, että tavalliset ihmiset eivät tee toisistaan uhreja, miten voit luottaa siihen, että valtio ei tee meistä kaikista uhreja? Ovatko valtaan päässeet ihmiset niin epäitsekkäitä, niin asialleen omistautuneita, niin ylivertaisia hallittaviinsa verrattuna? Poliittinen valta, kuten anarkisti Alex Comfort esitti, houkuttelee samantyyppisiä ihmisiä kuin rikokset houkuttelevat. Mitä enemmän on epäluottamusta kanssaihmistä kohtaan, sitä enemmän on syytä ryhtyä anarkistiksi. Anarkiassa valta vähenee ja leviää ympärille. Kaikilla on sitä jonkin verran, mutta kenelläkään ei ole sikapaljon. Valtiossa valta on keskitetty, ja useimmilla ei ole yhtään, todellisuudessa. Minkälaista valtaa vastaan haluat lähteä?

Mutta — puhutaan nyt asiasta — mitä tapahtuisi jos poliiseja ei olisi?

Kuten anarkisti Allen Thornton havainnoi, “Poliisit eivät ole suojelualalla, he ovat kostoalalla.” Voit unohtaa Batmanin, joka ajaa ympäri kaupunkia estämässä käynnissä olevia rikoksia. Poliisipartio ei estä rikoksia tai ota kiinni rikollisia. Kun poliisien partiointi salaa ja valikoivasti lopetettiin Kansas Cityn lähiöistä, rikosten määrät pysyivät samoina. Toiset tutkimukset ovat samalla tavalla saaneet selville, että etsiväntyö, rikoslaboratoriot jne. eivät vaikuta rikollisuuden määrään mitenkään. Mutta kun naapurit kasaavat porukan tarkkailemaan ja varoittamaan toisiaan rikollisista, rikolliset yrittävät toista naapurustoa, jota poliisi suojelee. Rikolliset tietävät, että siellä heillä ei ole vaaraa.

Mutta moderni valtio on syvällä mukana arkipäivän sääntelyssä. Melkein kaikki toiminta liittyy jollain tavalla valtioon.

Se on totta — mutta kun mietit sitä, arkipäivä on melkein täysin anarkistista. Harvoin sitä kohtaa poliisin, ellei poliisi kirjoita sakkoa ylinopeudesta. Oman tahdon mukaiset järjestelyt ja ymmärrykset ovat valloillaan melkein kaikkialla. Kuten anarkisti Rudolp Rocker kirjoitti: “Fakta on, että jopa pahimman despotismin alaisuudessa suurin osa ihmisten henkilökohtaisista suhteista kanssaihmisten kanssa järjestetään vapaasti ja solidaarisella yhteistyöllä, jota ilman sosiaalinen elämä ei olisi mahdollista ollenkaan”.

Perhe-elämä, ostaminen ja myyminen, ystävyys, jumalanpalvelus, seksi ja vapaa-aika ovat anarkistisia. Jopa työpaikalla, jota monet anarkistit pitävät yhtä pakottavana kuin valtiota, työntekijät pahamaineisesti tekevät yhteistyötä, pomosta riippumatta, sekä minimoidakseen työn määrän että saadakseen sen tehtyä. Jotkut sanovat, että anarkia ei toimi. Mutta se on melkein ainoa asia, joka toimii! Valtio lepää, pelko persiissä, anarkian perustalla, ja niin tekee myös talous.

Eivätkö anarkistit ole ateisteja? Useimmat ihmiset eivät ole ateisteja.

Sinun ei tarvitse olla ateisti ollaksesi anarkisti. Anarkistit kunnioittavat kaikkien henkilökohtaisia uskomuksia, he vain eivät halua pakottaa niitä muille. Historiallisesti monet anarkistit ovat olleet ateisteja, koska järjestäytyneillä uskonnoilla historiallisesti on valtio ollut puolellaan, ja koska uskonto on rohkaissut ihmisiä ajattelemaan omatoimisesti. Kaikki anarkistit vastustavat kirkon ja valtion epäpyhää liittoa, oli kyse sitten Iranista, Israelista tai Yhdysvalloista. Mutta on ollut myös monia vaikutusvaltaisia kristittyjä anarkisteja (Leo Tolstoi, Dorothy Day), juutalaisia anarkisteja (Paul Goodman), muslimianarkisteja (Hakim Bey) ja anarkisteja, jotka identifioituvat pakanoiksi tai Itä-Euroopan uskonnollisten perinteiden kanssa.

Kulttuuri?

Anarkismi on aina vetänyt puoleensa anteliaita ja luovia mieliä, jotka ovat rikastaneet kulttuuria. Anarkistisiin runoilijoihin kuuluu mm. Percy Bysshe Shelley, William Blake, Arthur Rimbaud, ja Lawrence Ferlinghetti. Amerikkalaisiin anarkistisiin esseisteihin lukeutuu mm. Henry David Thoreau ja 1900-luvulla Dwight Macdonald, Paul Goodman, ja katolinen anarkisti Dorothy Day. Anarkistitutkijoihin kuuluu kielitieteilijä Noam Chomsky, historioitsija Howard Zinn sekä antropologit A.R. Radcliffe-Brown, Pierre Clastres ja David Graeber. Anarkistikirjailijoiden lista on aivan liian pitkä, mutta niihin kuuluu Leo Tolstoi, Oscar Wilde, B. Traven, Mary Shelley (Frankensteinin kirjoittaja) ja Alex Comfort (anarkististen esseiden sekä The Joy of Sexin kirjoittaja). Anarkistimaalareihin kuuluu mm. Gustav Courbet, Georges Seurat, Camille Pissarro ja Jackson Pollock. Muihin luoviin anarkisteihin kuuluu mm. muusikot John Cage, John Lennon, CRASS-yhtye jne.

Oletetaan, että olet oikeassa, että anarkia on parempi tapa elää kuin mitä meillä on nyt, miten me voimme kaapata vallan valtiolta jos se on yhtä voimakas ja sortava kuin sanot sen olevan?

Anarkistit ovat aina pohtineet tätä kysymystä. Heillä ei ole yksittäistä, yksinkertaista vastausta. Espanjassa, jossa anarkisteja vuonna 1936 oli yli miljoona armeijan yrittäessä vallankaappausta, he taistelivat fasisteja vastaan ja samalla auttoivat työläisiä valtaamaan tehtaat ja talonpoikia muodostamaan kollektiiveja maatiloille. Anarkistit tekivät saman Ukrainassa vuosina 1918–1920, jossa he taistelivat sekä tsaarimielisiä että kommunisteja vastaan. Mutta tämä ei ole se, miten me saamme tuotua systeemin alas 21. vuosisadalla.

Tarkastellaan vaikka vallankaappauksia, jotka suistivat kommunismin vallasta Itä-Euroopassa. Oli väkivaltaa, ihmisiä kuoli, joissain maissa enemmän kuin toisissa. Mutta poliitikot, byrokraatit ja kenraalit — samat viholliset, jotka edessämme ovat tälläkin hetkellä — suisti vallasta kansa, joka ei suostunut tekemään töitä tai mitään muutakaan pitääkseen mädän systeemin pyörimässä. Mitä komissaarit Moskovassa tai Varsovassa tekisivät? Tiputtaisivat ydinpommin itsensä päälle? Tuhoaisivat työläiset, joista heidän elämänsä riippui?

Monet anarkistit ovat kauan uskoneet, että niinkutsuttu yleislakko voisi olla suuressa roolissa valtion romuttamisessa. Eli siis kollektiivinen työstäkieltäytyminen.

Jos olet kaikkea valtiota vastaan, olet silloin demokratiaa vastaan.

Jos demokratia tarkoittaa, että ihmiset kontrolloivat omaa elämäänsä, silloin anarkistit olisivat amerikkalaisanarkisti Benjamin Tuckerin mukaan “rauhoittumattomia jeffersonilaisia demokraatteja” — he olisivat ainoita oikeita demokraatteja. Mutta se ei ole sitä, mitä demokratia todella on. Oikeassa elämässä osa ihmisistä (Amerikassa melkein kaikki vähemmistöt) valitsevat kourallisen poliitikkoja, jotka kontrolloivat heidän elämäänsä, säätävät lakeja ja käyttävät vaaleilla valitsemattomia byrokraatteja ja poliisia pakottamaan niitä, pitipä enemmistö niistä tai ei.

Kuten ranskalaisfilosofi Rousseau (joka ei ollut anarkisti) kirjoitti, demokratiassa ihmiset ovat vapaita ainoastaan äänestyshetkellä, lopun aikaa he ovat valtion orjia. Istuvat poliitikot ja byrokraatit ovat yleensä ison rahan ja muiden eturyhmien vaikutuksen alaisia. Kaikki tietävät tämän. Mutta jotkut ihmiset ovat hiljaa, koska he saavat hyötyä vallanpitäjiltä. Monet muut ovat hiljaa, koska he tietävät, että mielenosoittaminen ei hyödytä ja heitä saatetaan nimittää “ääriajattelijoiksi” tai jopa “anarkisteiksi” (!) jos he kertovat miten asiat ovat. Mitä ihmeen demokratiaa!

No, jos et valitse edustajia vaaleilla tekemään päätöksiä, kuka päätökset sitten tekee? Et voi sanoa, että jokainen voi tehdä miten henkilökohtaisesti lystää ilman minkäänlaista toisten ihmisten huomioon ottamista.

Anarkisteilla on monenlaisia ideoita siitä, miten päätöksiä voitaisiin tehdä aidosti voluntaarisessa ja yhteistyöllisessä yhteiskunnassa. Useimmat anarkistit uskovat, että sellaisen yhteiskunnan tulee perustua paikallisyhteisöihin, jotka ovat tarpeeksi pieniä, että ihmiset tuntevat toisensa, tai että ihmisillä voisi olla ainakin yhteisiä perhe-, ystävyys-, mielipide- tai kiinnostussiteitä lähes kaikkien muiden kanssa. Ja koska tämä on paikallisyhteisö, ihmisillä on myös yhteinen perustietämys yhteisöstä ja ympäristöstä. He tietävät, että he joutuvat elämään tekemien päätöstensä seurausten kanssa. Toisin kuin poliitikot tai byrokraatit, jotka päättävät toisten ihmisten puolesta.

Anarkistit uskovat, että päätökset tulisi aina tehdä kaikkein matalimmalla tasolla. Jokainen päätös, jonka henkilö voi tehdä omasta puolestaan, ilman että päätös haittaa jonkun toisen itseään koskettavaa päätöstä, tulisi olla henkilön itsensä tekemä. Jokainen pienryhmissä tehty päätös (kuten perhe, seurakunta, työpaikka jne.) on tämän ryhmän oma niin kauan, kuin päätös ei sotke muiden asioita. Päätökset, joilla on merkittävästi laajempia seuraamuksia, jos sellaisia jonkun pitää tehdä, menisivät silloin tällöin yhteisön koolle kutsutun yhteisön eteen.

Yhteisön yleiskokous, kuitenkaan, ei ole mikään lainsäädäntöelin. Ketään ei valita vaaleilla. Kaikki voivat osallistua. Ihmiset voivat puhua omasta puolestaan. Mutta heidän puhuessa tietyistä ongelmista, he ovat tietoisia siitä, että heille voittaminen ei ole kaikki kaikessa. He arvostavat naapuriensa kumppanuutta. He yrittävät ensin vähentää väärinymmärryksiä ja selkiyttää ongelmaa. Usein se riittää sovun aikaansaamiseksi. Jos se ei riitä, he työstävät kompromissia. Usein sellainen saadaan aikaan. Jos ei saada, yleiskokous voi laittaa asian sivuun, jos kyseessä on jotain, mikä ei vaadi välitöntä päätöksentekoa niin, että koko yhteisö voi pohtia sitä ja keskustella asiasta ennen seuraavaa kokousta. Jos tämä epäonnistuu, yhteisö voi tutkia onko asiassa enemmistöä ja vähemmistöä, jotka voisivat jollain tavalla hetkellisesti mennä kukin omia teitään.

Jos ihmiset edelleen ovat asiassa ratkaisemattomalla tavalla eri mieltä, vähemmistöllä on kaksi vaihtoehtoa. Se voi mennä enemmistön tahdon mukaisesti tällä kertaa, koska yhteisön harmonia on tärkeämpää kuin ongelma itse. Ehkäpä enemmistö voi sovitella vähemmistön kanssa jossain toisessa asiassa. Jos kaikki muu epäonnistuu, silloin ongelma on vähemmistölle niin tärkeä, että se voi erkaantua omaksi erillisyhteisökseen, aivan kuten eri Amerikan osavaltiot ovat tehneet. Jos niiden irtaantuminen ei ole argumentti statismia vastaan, silloin se ei ole argumentti myöskään anarkismia vastaan. Se ei ole anarkismin epäonnistuminen, koska uusi yhteisö luo anarkian uudelleen. Anarkia ei ole täydellinen järjestelmä — se on vain parempi kuin kaikki muut.

Me emme voi tyydyttää kaikki halujamme tai tarpeitamme paikallistasolla.

Ehkäpä emme kaikkia niitä, mutta arkeologiassa on olemassa näyttöä anarkistisesta, esihistoriallisesta Euroopasta, joka on käynyt kauppaa pitkien etäisyyksien, satojen tai jopa tuhansien mailien, yli. Antropologit vierailivat 1900-luvulla anarkististen, primitiivisten yhteiskuntien, kuten San-kansan (Bushmen) metsästäjä-keräilijöiden ja Trobriand-saaren asukkaiden luona, ja he kävivät kauppaa yksittäisten “kauppakumppanien” kanssa — vaikka se oli enemmänkin lahjojen vaihtoa kuin sitä mitä me pidämme kaupankäyntinä. Käytännön anarkia ei koskaan ole riippunut täydestä paikallisesta omavaraisuudesta. Mutta monet modernit anarkistit ovat esittäneet, että yhteisöjen ja alueiden tulisi olla niin omavaraisia kuin mahdollista, jotta ne eivät perustarpeissaan olisi riippuvaisia kaukaisista, kasvottomista ulkopuolisista. Jopa modernillakin teknologialla, joka usein on suunniteltu erityisesti kasvattamaan kaupallisia markkinoita romuttamalla omavaraisuuden, paikallinen omavaraisuus olisi paljon enemmän mahdollista kuin mitä valtiot ja korporaatiot haluavat meidän asiasta tietää.

Eräs määritelmä sanalle “anarkia” on kaaos. Eikö anarkia olisi sitä, kaaosta?

Pierre-Joseph Proudhon, ensimmäinen henkilö, joka nimitti itseään anarkistiksi, kirjoitti: “vapaus on järjestyksen äiti, ei tytär”. Anarkistinen järjestys on valtion järjestystä ylempänä, koska se ei ole pakottavien lakien järjestelmä, se on yksinkertaisesti se tapa, miten toisensa tuntevien ihmisten yhteisöt päättävät miten elää yhdessä. Anarkistinen järjestys perustuu yhteiseen suostumukseen ja maalaisjärkeen.

Milloin anarkismin filosofia laadittiin?

Joidenkin anarkistien mielestä anarkistisia ideoita on ilmaissut Diogenes Kyynikko antiikin Kreikassa, Lao Tse antiikin Kiinassa sekä eräät keskiajan mystikot ja myöskin 1600-luvun Englannin sisällissota. Mutta moderni anarkismi alkoi William Godwinin Political Justicella, joka julkaistiin Englannissa vuonna 1793. Pierre-Joseph Proudhon kaivoi sen esiin uudelleen Ranskassa 1840-luvulla (What Is Property?). Hän inspiroi anarkistiliikettä ranskalaisten työläisten keskuudessa. Max Stirner teoksessaan The Ego and His Own (1844) määritteli valistuneeen egoismin, joka on anarkistinen perusarvo. Amerikkalainen Josiah Warren tuli riippumattomasti samanlaisiin päätelmiin samoihin aikoihin ja vaikutti suuren mittakaavan liikkeeseen tuohon aikaan, mikä auttoi perustamaan tuhansia amerikkalaisia utopiayhteisöjä. Venäläiset vallankumouksellinet Mikhail Bakunin ja Peter Kropotkin sekä tunnettu venäläiskirjailija Leo Tolsoi kehittelivät anarkistisia ideoita edelleen. (Useat vaikutusvaltaiset amerikkalaiskirjoittajat kuten Emma Goldman ja Alexander Berkman olivat myös syntyisin Venäjältä.) Anarkistit toivovat, että heidän ideansa jatkavat kehittymistään maailman muuttuessa.

Tämä vallankumouksellisuus kuulostaa kommunismilta, jota kukaan ei halua.

Anarchistit ja marxilaiset ovat olleet vihollisia 1860-luvulta lähtien. Vaikka he ovat joskus tehneet yhteistyötä yhteisiä vihollisia, kuten tsaarilaisia Venäjän vallankumouksessa ja fasisteja Espanjan sisällissodassa, vastaan, kommunistit ovat aina pettäneet anarkistit. Karl Marxista Josef Staliniin marxilaiset ovat kieltäneet anarkismin.

Jotkut anarkistit, Kropotkinin seuraajat, nimittävät itseään “kommunisteiksi” — ei kuitenkaan Kommunisteiksi. Mutta he asettavat ruohonjuuritasolta nousevan kommunismin — maiden, laitokset ja työvoiman yhteenliittämisen yhteisöiksi, joissa ihmiset tuntevat toisensa — Kommunismia vastaan, jota pakottaa valtio, joka kansallistaa maat ja tuottavat laitokset, kieltäen kaiken paikallisen autonomian ja tehden työläisistä pelkkiä valtion työntekijöitä. Voisivatko nämä kaksi systeemiä olla yhtään erilaisempia?

Anarkistit toivottivat tervetulleiksi ja myöskin osallistuivat itse Euroopan kommunismin romahtamiseen. Jotkut ulkomaiset anarkistit olivat avustaneet itäblokin toisinajattelijoita — kun Yhdysvallat ei niin tehnyt — monien vuosien ajan. Nyt anarkistit ovat aktiivisia entisissä kommunistimaissa sekä muissa entisissä autoritäärivaltioissa (joiden regiimejä Yhdysvallat kyllä tuki) kuten Kreikka, Turkki, Espanja, Portugali, Brasilia, Argentiina, Filippiinit jne.

Kommunistien romahtaminen antoi pahan leiman amerikkalaiselle vasemmistolle, mutta ei anarkisteille, joista monet eivät pidä itseään vasemmistolaisina muutenkaan. Anarkisteja oli olemassa ennen marxilaisuutta, ja meitä tulee olemaan olemassa sen jälkeenkin.

Eivätkö anarkistit kannata väkivaltaa?

Kannattaako kukaan väkivaltaa sen itsensä tähden? Eivät ainakaan anarkistit. Anarkistit eivät ole läheskään niin väkivaltaisia kuin demokraatit, republikaanit, liberaalit ja konservatiivit. Nuo ihmiset ainoastaan vaikuttavat olevan väkivallattomia, koska he antavat valtion tehdä likaiset työt — olla väkivaltainen heidän puolestaan. Mutta väkivalta on väkivaltaa. Univormun pitäminen tai lipun heiluttaminen ei sitä muuta. Valtio on väkivaltainen määritelmän mukaisesti. Poliisi toistuvasti tekee väkivaltaa, mikä on rikos kun kukaan muu kuin poliisi sellaista tekee. Ilman väkivaltaa anarkistiset esi-isämme — metsästäjä-keräilijöitä ja maanviljelijöitä — ei olisi nykypäivän valtioita. Jotkut anarkistit kannattavat väkivaltaa, ja muutamat heistä myös sitä tekevät — mutta kaikki valtiot tekevät väkivaltaa kaikkina aikoina.

Jotkut Tolstoin tradition anarkistit ovat pasifisteja ja väkivallattomia periaatteesta. Suhteellisen pieni lukumäärä anarkisteja uskoo valtiota vastaan väkivalloin hyökkäämiseen. Useimmat anarkistit uskovat itsepuolustukseen ja hyväksyvät jonkin verran väkivaltaa vallankumouksellisessa tilanteessa.

Kysymys ei ole väkivallasta tai väkivallattomuudesta. Kysymys on suorasta toiminnasta. Anarkistit uskovat, että ihmisten — kaikkien ihmisten — tulisi ottaa kohtalo omiin käsiinsä, yhdessä tai yksittäin, oli sen tekeminen sitten laitonta tai laillista ja liittyypä siihen sitten väkivaltaa tai ei.

Mikä varsinaisesti on anarkistisen yhteiskunnan yhteiskuntarakenne?

Useimmat anarkistit eivät ole “tarkalleen” varmoja. Maailma olisi varsin erilainen paikka sen jälkeen, kun valtio on lakkautettu. Meidän tulee vain katsoa millaisen maailman valtio on meille jättänyt, ja selvittää mitä voimme sen kanssa tehdä. Sitä anarkia on: asioiden päättämistä itse.

Anarkistit eivät yleensä tarjoa suunnitelmia, mutta he ehdottavat joitain suuntaa-antavia periaatteita. HE sanovat, että keskinäinen avunanto — yhteistyö, eikä niinkään kilpailu — on järkevin perusta sosiaaliselle elämälle. He ovat individualisteja siinä mielessä, että heidän mielestään yhteiskunta on olemassa yksilöä hyödyttääkseen, ei toisinpäin. He suosivat desentralisaatiota, eli että yhteiskunnan perustan tulisi olla paikallisyhteisöillä, jossa toimitaan kasvokkain. Nämä yhteisöt sitten liittoutuvat — keskinäisen avunannon suhteen — mutta ainoastaan koordinoidakseen toimintoja, joita paikallisyhteisöt eivät voi hoitaa.

Anarkistinen desentralisaatio kääntää olemassaolevan hierarkian ylösalaisin. Juuri nyt valtionhallinnon yläosissa, mitä korkeammalla ollaan, sitä enemmän valtaa on. Anarkiassa korkeammat assosiaation tasot eivät kuulu valtioon ollenkaan. Niillä ei ole pakkovaltaa, ja mitä korkeammalle mennään, sitä vähemmän vastuuta niille annetaan alhaalta. Anarkistit kuitenkin ovat tietoisia riskeistä, että tällaiset liittoutumiset saattavat muuttua byrokraattisiksi ja statistisiksi. Me olemme utopistisia, mutta me olemme myös realisteja. Me joudumme tarkkailemaan näitä liittoja läheisesti. Kuten Thomas Jefferson ilmaisi, “vapauden hinta on ikuinen valppaus”.

Onko mitään viimeisiä sanoja?

Winston Churchill, kuollut viinaanmenevä englantilaispoliitikko ja sotarikollinen, kerran kirjoitti, että “demokratia on huonoin valtiojärjestelmä, poislukien kaikki muut”. Anarkia on huonoin yhteiskuntajärjestelmä — poislukien kaikki muut. Tähän mennessä kaikki sivilisaatiot (valtiot) ovat romahtaneet ja niiden jälkeen on tullut anarkistisia yhteiskuntia. Valtiot ovat luontaisesti epävakaita. Ennemmin tai myöhemmin omammekin romahtaa. Ei ole liian myöhäistä alkaa miettiä mitä sen tilalle tulee. Anarkistit ovat miettineet sitä jo yli 200 vuotta. Meillä on etumatka. Me pyydämme teitä tutkimaan meidän ideoitamme — ja liittymään meihin tekemään maailmasta parempi paikka.

Lähde: https://theanarchistlibrary.org/library/bob-black-anarchy-101

https://kapitaali.com/bob-black-anarkismin-peruskurssi/

[nei-ning]

Meditation with Leonardo, Buddha Monk Master and Spirit Guide.

I just did this meditation and I’m bit emotional at the moment. In the beginning I waited Leonardo, who didn’t show up on this small fresh green field where was one tree on my left side. I asked does he hear me, is he coming? He didn’t show up, but I heard him. He said; “You don’t need me right now. But there’s someone else. He.” I burst into real tears since I knew Leonardo meant my own spirit guide, old Buddha monk. My master from one of my previous lives. Sure thing he came to me, with Leonardo, and I couldn’t stop sobbing as I knelt down and bowed deep to him. He tapped my head and then lifted it by the chin, placing me to sit right in lotus pose. He and Leonardo sat across me. I asked what we do in this meditation and my master replied; “Nothing. Just silence. Listen.” And I listened. Like always, I had music on and behind the music there’s silent sounds of drops falling in water inside a cave. I was able to focus on those drop sounds, pointing out where they came from. Once again I felt Leonardo’s joy when he noticed how I could focus if I wanted / needed to. My master was very pleased too.

After this moment my focus turned on my master and I had to ask his advice for my future. I recently found out what my life’s purpose is, but what to do in my life, still, to achieve my dreams and goals is, kind of, hidden. I asked him should I move somewhere, should I go to school to study and he said with unimpressed voice; “That does not matter. You have clear goal, focus on it.” So it seems it doesn’t matter would I go to study or not, since it wouldn’t change a thing. He also continued; “You learn and grow as you keep doing this (meditation) and it will help you to move on.” So when I keep meditating, my energy level will lift to higher states and it will help me to attract right people, places, times, happenings etc. in my life so that I can move on. But then I started to think would I regret it on my deathbed if I wouldn’t go to study and, once again, master said it didn’t matter. I need to meditate and talk with him about this more to get some, more, clear answers.

After this we ended up floating in empty space, which was white with faint hints of colors on the background. Leonardo spoke again, saying; “Here’s someone else.” Again I started to cry, for real, since I felt tears running down my cheeks. That someone was another guide of mine, an old friend from many previous lives. White area around us changed into his tall round library room with big fireplace, where was big nice fire inside, as he came to me smiling lovingly. I dropped my head down, tears pouring down on my cheeks. I felt him rub, gently, the side of his face against mine, saying; “I’ve been missing you so much. And I’m still waiting for you to start to read more.” I started to apologize, but he interrupted me, saying there’s no need to apologize. He is such lovely and kind man. I don’t remember all what he said anymore (too emotional), but he told me he’s always there for me with everyone else. That I should talk to him more and often. To ask his help. He told me he loves me. He called me darling... (I’m crying again, ahaha). I started to apologize my tears, since I couldn’t stop them, and he warmly said, taking firm hold on my shoulders; “Never apologize tears. They are a sign that you’re letting go. You let something out and go from inside you.” At some point, during our conversation while I was crying, I heard my cat Verti from real life. He was sleeping next to my right leg when I started this meditation. He made asking meows, waiting for my reply. He has never done that before during my meditation. He must had sensed my sorrow / sadness and wanted to know if I was okay. I apologized from those 3 men, bowed and ended my meditation. I had such hot tears in my eyes and on my cheeks, Verti still laying next to me, looking at me in a way like asking was I alright. I petted him and he stayed with me until I had calmed down, then he moved to sleep on the top level of his cat tree. I’m so blessed I have him too in my life <3   2.6.2019

[svantek]

#Repost @veeppu with @use.repost ・・・ Heinäkuun kehonhuoltohaaste! 🧘🏼‍♀️ Kesäisin on ihanaa kun energiaa riittää touhuta monenlaisten aktiviteettien parissa. Musta on ihanaa yhdistellä ulkoilua (esim. uintia, lenkkeilyä ja vaellusta), ryhmäliikuntaa ja kuntosalia, mutta treenien jälkeen on aina tosi ”kiire” nauttimaan kesästä. 🫢 Näin kesän tullessa liikkuminen siirtyy entistä enemmän ulkotiloihin ja samalla ainakin minun kohdallani kehonhuolto on jäänyt, ihan vahingossa vain, huomioimatta. Haastan sut (ja itseni) lisäämään kehonhuoltoa yhdellä kerralla, joka viikko, heinäkuun ajan❗️ Kehonhuoltohan voi olla tosi monenlaista liikettä ja mikäli itse on vaikeaa löytää omaa tapaa, löytyy @hukkalainen laaja valikoima laadukkaita ryhmäliikuntatunteja, joista tähän saa apua! 😍 Lähdetkö mukaan? 🤩 #kehonhuolto #haaste #heinäkuu #hukkalainen #jooga #pilates #lesmillsbodybalance #meditaatio #rentoutus #venyttely #yoga https://www.instagram.com/p/CfgaU1uNSuI/?igshid=NGJjMDIxMWI=

[wanderer-84]

Meditaatio inductors Tia Sallinen 20min 21.3.2017

“Hei! Päivän meditaatioharjoitus on yksi pidempi istuminen ilman taukoa. Katsothan, että sinua ei harjoituksen aikana häiritä. Suosittelen myös, että et syö mitään raskasta kahta tuntia ennen. Sopii kaikille!" Tian meditaatiohetkessä tutkitaan mielen liikkeitä ja poistetaan jännitystä hengityksen avulla. Sopii aloittelijoille ja enemmän meditoinneille. Säännöllinen meditaatio voi vähentää stressiä, parantaa keskittymiskykyä, alentaa verenpainetta ja vahvistaa yhteyden kokemista ympäröivään maailmaan. 🔹 🔸 🔹 🔸 🔹 🔸 🔹 🔸 🔹 🔸 🔹 🔸 🔹 Kyl sen niin tuntee, et oon vielä alottelija. 😅 20 minuuttia ku piti istua risti-istunnassa ajatellen vaan tuntemuksia ku hengitys kulkee sieraimista sisään ja ulos. 😋 Jalat puutu ja siks oli vaikea pysyä paikoillaan. En ihan täysin onnistunu, mutta olenhan vasta aloittelija ja tyytyväinen itseeni. 🏁 😇 Nyt näin jälkikäteen en voi olla miettimättä eilistä viestittelyäni jonkun satunnaisen Kuopiolaisen naisen kanssa. Hän kysyi joogaamisestani ja kauan oon meditoinnistanu ja totes: "Itse en.. Mut nään enneunia ja vaistoon 😊" 👀 Minulla löi tyhjää. Mietin miten se ny liittyy meditaatioon, mutta en sanonut siihen mitään.

[eksopolitiikka]

Uusi Maa, joka on tulossa

Uusi Maa, joka on tulossa

∞9D Arcturuksen Neuvosto, Kanavoinut Daniel Scranton

“Tervehdys. Me olemme Arcturuksen Neuvosto. Me olemme mielissämme saadessamme yhteyden kaikkiin teihin.

Me seisomme vakaasti arviomme takana siitä, että kaikki Maapallolla on hyvin ja että kaikki tulee jatkuvasti muuttumaan paremmaksi. Mutta Maapallolla on toki monia paikkoja. Planeetallanne koetaan tällä hetkellä monia asioita, eivätkä niistä kaikki ole esimerkkejä siitä, että asiat ovat hyvin. Teillä on silti aina tilaa kasvaa. Se on totta henkisellä polulla, ihmissuhteissanne ja tyytyväisyytenne kanssa elämäänne.

Aina on tilaa kasvaa ja laajentua, ja siten teillä on myös paikkoja Maapallolla, jotka tarvitsevat parannusta, jossa asiat eivät ole yhtä kauniita ja täysin linjassa kuin ne voisivat olla, mutta ettekö näe, että kaikki se antaa teille jotain tekemistä? Se antaa teille tarkoituksen. Se antaa teille jotain parannettavaa. Se antaa ihmisille myötätunnon kohteen. Se antaa minkä hyväksi tehdä jotain. Ja näin mikään siellä ei oikeasti ole huonosti, koska te kaikki kaipaatte tarkoitusta. Se on kysymys, jota meiltä kysytään kaikkein useimmin sessioissamme. ‘Mitä minä teen täällä; mikä on tarkoitukseni?’

Jos katsotte ympärillenne maailmassa ja näette jotain, johon haluatte itse olla ratkaisu, silloin se antaa teille tarkoituksen. Vaikka ratkaisunne olisi meditaatio, rukous, parantava energia ja hyvät ajatukset, se silti merkitsee. Kun mereen vuotaa öljyä, teidän ei ole pakko lähteä itse sinne paikalle ja kaapia sitä omin käsin pois ollaksenne avuksi, ollaksenne osa ratkaisua siihen ongelmaan, jonka olette Maapallolla havainneet. Pääsette luomaan todellisuuden, jossa kaikilla on vapaata energiaa ja kukaan ei käytä enää fossiilisia polttoaineita, pääsette tekemään siitä todellisuuttanne.

Se antaa teille jotain tehtävää pelkästää riippumatossa loikoilun, lintujen laulusta nauttimisen ja drinkin siemailun sijaan. Sellaisten asioiden kokemisessa ei ole mitään väärää, mutta Maapallolla on niin paljon enemmän mitä voisitte tehdä ja kokea sellaisten asioiden kautta, jotka vielä kaipaavat korjausta. Älkää olettako, että se tarkoittaa, että ihmiskunta on menoossa väärään suuntaan vain siksi, että teillä on vielä kasvettavaa jäljellä. Teillä on edelleen mihin keskittyä, teillä on edelleen mitä luoda. Teillä on edelleen parannusta tehtävänä. Ja se kuuluu teidän matkaanne, se on osa sitä, se on mitä halusitte. Ja siksi olette valinneet inkarnoitua Maapallolle.

Jos me olisimme te, me innostuisimme siitä miten voimme antaa panoksemme uuteen Maahan, jota luovat kaikki ne, jotka ymmärtävät että luotte itse oman maailmanne, jonka koette. Ette vain osoittele sormella ja pyri korjaamaan vanhaa, rikkinäistä maailmaa. Me sanomme teille tänä aikana, että voitte iloita. Voitte tuntea olonne hyväksi siellä missä olette, koska olette hereillä ja osa Heränneiden Kollektiivia ja haluatte tarkoituksen ja tehtävän. Haluatte tuntea sen, miten hyvältä tuntuu olla linjassa todellisuudessa, jossa ei ole enää sotaa, ei enää köyhyyttä, ei enää nälkää, ei enää kuivuutta ja tulipaloja, jossa kaikilla on tarvitsemansa ollakseen täysin oma itsensä. Se todellisuus on jo olemassa, ja olette siellä kokemassa matkan sitä kohti. Menkää siis, ja nauttikaa matkastanne.

Me olemme Arcturuksen Neuvosto, ja me olemme nauttineet yhteydestä kanssanne.”

http://eksopolitiikka.fi/ufot/uusi-maa-joka-on-tulossa/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[liikkumiseniloa]

Tein saman tunnin kuin sillon joskus aiemmin (onneksi ehdin ennen kuin poika heräsi) ja tajusin sen vasta sitten kun aloin jakaa tätä linkkiä tänne ja kirjottamaan. :D

Mutta ei se mitään! Nyt tää tuntu hyvältä ja jakso ton 10 minuuttia, kun ei oo enää aamu ja tässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista jo. Koin, että nyt tästä tunnista oli paljon enemmän apua kuin sillon viimeksi ja tää autto mun olotilaan ja tunteisiin mitä oon kokenu tänään (vihaisuutta, ärtyneisyyttä ja ahdistusta).

Olin oikeassa sillon edellisellä kerralla, et tää sopii paremmin sellasiin hetkiin kun päivä on jo pitkällä ja on tullut hirveästi kaikenlaista eteen tai myöhään illalla (ehkä jopa ennen nukkumaan menoa varsinkin vauhdikkaan/tapahtumarikkaan/tunnerikkaan päivän päätteeksi) kuin sinne aamuun just heräämisen jälkeen tai muutenkaan ihan aamuun. :P

[mehukatti]

Varaa joka päivä irtioton hetki itsellesi.

Istu alas ja sulje silmät vähintään pariksi minuutiksi, ja keskity sisään- ja uloshengitykseesi. Älä ajattele työtä tai askareita tai huolia. Jos ajatukset sattuu lipsahtamaan sinne suuntaan, johdata ne vaan hellästi takaisin hengitykseen. Kun avaat silmät, ajatukset tuntuu kirkkaammilta ja jatkuvasti työskentelevä mieli kiittää hetken pysähdyksestä.

Tämä on siun elämä, sie olet se joka kantaa itsesi päivän läpi: sie todellakin ansaitset hetken juuri siulle.

[kukkotar]

ollaan vaan ja hengitetään

Kuinka meditoida jotta ei vain päätyisi palvelemaan kapitalistista yhteiskuntaa sillä. 

https://voima.fi/artikkeli/2019/vallan-ja-vapauden-meditaatio/

[samipetteri]

HENGITÄ

Tuleeko teille koskaan sellainen tunne, että hengittäminen ei oikein onnistu, et osaa enää hengittää? Aivan kuin keuhkojen ympärillä olisi joustamaton laatikko, joka on yhtä kokoa liian pieni. Usein tämä tunne tulee, kun elämässä on paljon huolia ja murheita. Joitakin vuosia sitten harjoitin päivittäin meditaatiota. Istuin rannalla tai kävelin hengittäen ja tuijotin tyhjyyttä… Tyhjensin pääni…

[lottahanski]

1 hour of the best meditation. 🙏 #relax #mytime #meditation #useful #nouseforthrottle #pushitbaby #workout #hyötyliikunta #kotijumppa #meditaatio (paikassa Paloheinä, Etelä-Suomen Lääni, Finland)

[joogipupu]

Istuen polulla: Alkupisteessä

Improvisoitu meditaatiopaikka matkan aikana. Kuvassa vanha boddhisiementengarini.

On ollut mukava huomata näin vuosien varrella, kuinka meditaation harjoittamisesta on tullut ihan normaali ja säännöllinen osa omaa arkea. Käytetty aikamäärä tietenkin vaihtelee, mutta harjoituksen puuttuminen arjesta kertoisi päivän olevan jotenkin hyvin eriskummallinen. Näin ei kuitenkaan ollut aina.

Reilu vuosikymmen takaperin pidin meditaatiota ajanhukkana. Teininä tapaamani rajatietoväki oli jättänyt sellaisen vaikutelman, että meditaatioharjoitus oli jotain, jota höttöiset ja sekavat ihmiset tekivät pysyäkseen pilvessä - tosin ilman huumausaineita. Nuorena, orastavana okkultistina pidin muita metodeja mielenkiintoisempina. Halusin vaikuttaa elämään ja maailman, mikä teki suoraan tahdonvaraiseen toimintaan liittyvät kikkailut mielenkiintoisemmiksi, mistä on hyvänä esimerkkinä vaikka vanha kunnon kaaosmaaginen sigilinhinkkaus.

Nykyinen asenteeni on kuitenkin hyvin erilainen. Mikä ihme muuttui?

Ensinnäkin sain hiljalleen käsiini parempaa tietoa. Toisekseen löysin intoa ja tarmoa. Mikäli haluaa käyttää aikaa, aikaa ja vielä enemmän aikaa meditoimiseen, pitää olla jokin idea siitä, mitä mitä ihmettä sillä hakee. Miksi istua joka päivä hiljaa, kun voisi vaikka saman ajan käyttää pelaamalla Civilizationia? (Oma paheeni, sillä olenhan likainen nörtti. Vielä yksi vuoro...)

Kun aloin lopulta tutustua buddhalaisiin perinteisiin, löysin omalta kannaltani mielekkäitä ja perusjärkeviä menetelmiä. Meditaatio alkoi vaikuttamaan joltain, jota voi harjoittaa sekä johdonmukaisesti että järjestelmällisesti. Ihan alussa mm. Daniel Ingramin Mastering the Core Teachings of the Buddha oli tosi hyödyllinen, joskin olen lähtenyt lopulta aika erilaiseen suuntaan (vajrayana), mikä on johtanut merkittäviin näkemyseroihin. Tästä huolimatta kehtaisin suositella Ingramin kirjaa kenelle tahansa uteliaalle.

Kun peruskysymykset alkoivat kirkastua, oli mahdollista suhteuttaa perinteiset päämäärät siihen tilanteeseen, missä löysin itseni elämässä. Tapasin myös itselleni sopivan ja tavoitettavan harjoittajien yhteisön ja opettajan. Näihin juttuihin ei ole selkeää vastausta, mutta on mahdollista antaa jotain tukea sille, kuinka voi saada itsensä viimein istumaan meditaation polulla levottoman astelun sijasta. Tämä sarjateksti, Istuen polulla, yrittää tarjota joitakin työkaluja.

Ehkä.

Tämä teksti on vanhan postaukseni, The Path of Meditation: At the Beginning, suomenkielinen ja sisällöltään muokattu/laajennettu tulkinta.

Mikäli lukija on kiinnostunut juuri siitä systeemistä, jota itse harjoitan, on parasta vilkaista kirja Roaring Silence: Discovering the Mind of Dzogchen, jonka ovat kirjoittaneet Ngakpa Chögyam (Ngak’chang Rinpoche) and Khandro Déchen. Helppo mahdollisuus tutustua on myös ilmainen sähköpostimuotoinen nettikurssi osoitteessa http://aromeditation.org/. Myös omat opettajani, lamat Bar-ché Dorje ja Mésèl Gyalmo, opettavat säännöllisesti Suomessa ja ulkomailla.