#kirjoittaminen

[kofeiiniriippuvuus]

Novellit julki!

Oon kirjoittanut pöytälaatikkoon niin pitkään kuin muistan. Nyt ajattelin, että ehkä tekstien on aika päästä maailmalle ja muidenkin luettavaksi! Julkaisualustana toimiipi ainakin toistaiseksi Wattpad, josta mut löytää tällä samalla nimellä kuin täältä. Tulevaisuudessa ajattelin julkaista siellä enemmänkin orginaaleja novelleja, ehkä joskus jotain pidempääkin. Joten pysy kuulolla!

Briefly in English for my non-Finnish followers:

I have been writing for a long time, but I’ve been too shy to publish my stories anywhere. Now I’ve gathered the courage and published my first short story on Wattpad. Unfortunately, for now, the stories are in Finnish, but in the future I might publish something in English as well.

****

Julkaistut:

Seera UUSI!

Fantasianovelli nuoresta tytöstä, jolla on ihmeellinen kyky liikuttaa asioita mielensä voimalla. Hän asuu rauhaisasti mummonsa kanssa kaukana kaupungista. Eräänä päivänä kuitenkin heidän rauhaansa rikotaan.

Lue tästä!

Tuijotus

Sisarukset Pinja ja Tuomas lähtevät kaverinsa Mirkon kanssa pakoon kotibileiden hälinää ja löytävät taloyhtiön kellarista jotakin odottamatonta.

Lue tästä!

[salmiakkisaatana]

Kevyesti tekis mieli tehä jotai käsikirjotus tyylistä tekstiä mut kaikki käsikirjotus ohjeet mitä löyän on joko hämmentävii tai ei kerro tarpeeks :')

toisaalt kans ärsyttää ku vaikuttaa monet lyhennykset ja termit mitä käsikirjotuksis vilisee on enkuks mut oon valmis pääsemää sen yli

[sirkir]

Onkohan Tumblrissa ketään suomalaisia kirjailijoita

[wanderrealms]

Käyn yllättävän usein kirjoittaessani tällä sivustolla:

[guanomole]

Joskus sitä vaa kirjoittaa tarinaa kannibaali enkelistä keskellä sotaa ja se on ymmärrettävä reaktio.

[alecreinikainen]

Me: ”So in my rough draft, my characters were teenagers, but now they’re adults in this version.”

My boyfriend: ”Ah yes, my favourite coming of age story is when half of the characters die before their coming of age.”

Me: ”Touché.”

As a dark fiction writer I loved this joke. Have you had jokes like this from your supportive peers? ^^

[kajmidastuima]

Lainaus teoksesta Maailman vanhin tarina.

Ja kun vihdoin on päässyt perille, varsinainen työ vasta alkaa.

[lohtulauluja]

Onko sinulla neuvoja sen suhteen, mitä tehdä, jos on eksyksissä tarinansa tai kirjoitusprojektinsa suhteen? Minulla on pidemmän aikaa ollut hahmot valmiina ja oli joku juonentapainen, mutta sitten asiat menivät vähän kuin uusiksi enkä enää tiedäkään, mikä tarinan idea tai juoni olisikaan. Minulla on vain hetkiä ja tunnelmia sieltä täältä, mutta ei eheää kokonaisuutta.

Paras vinkki, jonka osaan antaa, on tämä:

Kirjoita tarina loppuun. Ihan sama, että onko eka versio yhtään sitä mitä alkuun ajattelit, ja vaikka juoni muuttuisi matkalla kymmenen kertaa, mutta kirjoita ensimmäinen versio alusta loppuun kerran. Uudelleen yhä uudestaan aloittamalla et koskaan näe hahmoistasi kuin alun, etkä pääse tutustumaan heihin koko matkan ajalta.

Eka versio ei koskaan ole ihan sitä mitä odottaa, mutta jos kirjoittaa aina vain alkuja, ei koskaan opi kirjoittamaan keskikohtia tai loppuja.

[ninevehsage]

Deep in the soul there is a dark rhizome From its depths uncertainty sprouts Seeds of doubt burst out of there from which the fruit of anxiety grows

A gardener of the soul cuts off the sprouts Sometimes the wind is just too strong The gardener gets tired easily and it is not easy to fight alone against the worms of depression

Yet, it is cozy in the middle of the rhizome and the gardener doesn't care about the rest Let the uncertainty sprout and the fruits of anxiety ripen Garden of the soul is beautiful

-NS- 2022

[hammaspeikkonoita]

Hobbogobbo-otuksen murinat, osa n+1

Minä niin kovin murisen, ai että kun juilii sielussa, että mulle on siunaantunut kyky kirjoittaa vallan luettavaa proosaa, mutta ei kykyä tehdä sitä silloin kun haluan.

Kohtalontoverini, miten voin opetella kutsumaan inspiraation luokseni? Mitä se syö, missä se liikkuu, missä se pesii, millaisiin ansoihin se harhautuu? Ja jos sen saa loukutettua, miten sen saa pysymään tyytyväisenä ja tykkäämään uudesta kodistaan? Mitä muita asioita pitäisi ottaa huomioon?

Liekö tässä maassa inspiraatioiden katastrofiyhdistystä, josta voi adoptoida kotia vailla olevan inspiraation? Onko tässä maassa villiintyneitä inspiraatiopopulaatioita, joita pitäisi käydä hakemassa pois kuljeksimasta ettei ne lisäänny hallitsemattomasti keskenään ja aiheuta suurta tuhoa ympäristölleen? Pitääkö inspiraatio siruttaa, että jos se lähtee hakoteille, niin se löytyy "omistajansa" luo?

Voiko insipiraatiota edes oikeasti omistaa, vai onko vain inspiraation huoltaja, joka vaihtuu sitä mukaa kun inspiraatio kyllästyy?

[akustisalonen]

Istun katsellen ikkunasta -ihmettelen

Istun keittiön pöydän äärellä pohdiskellen. On varhainen aamu, aurinko näyttää valollaan väistämättömän esilletulonsa olevan valmisteilla. Mittari kertoo yöllisen pakkasen olleen merkittävä. Kaikkialta on aistittavissa miten talvi käy kamppailua kesää vastaan. Kuten aina, tälläkin kertaa siitä seurauksena on kevät. Vuotuinen kylmän ja lämpimän soiduntanssi on alkanut. Raapustan ajatuksiani…

[kumquatquintet]

Nova 2023

Aloitteleville kirjoittajille suunnattu, TSFS:n, Tutkan ja Stk:n järjestämä tieteis- ja fantasianovellien kirjoituskilpailu Nova 2023 on käynnistynyt!

Kilpailun deadline on tiistaina 28.2.2023 klo 23:59. Novellit tulee kirjoittaa suomeksi. Aihe on vapaa, kunhan se liittyy science fictioniin tai fantasiaan. Kisaan voi osallistua useammalla novellilla.

Tekstit, joiden maksimipituus on 45 000 merkkiä välilyönteineen (noin 20 sivua), lähetetään viimeistään 28.2.2023 osoitteeseen novakilpailu (at) gmail (piste) com. Sähköpostin otsikoksi nimimerkki sekä novellin nimi, viestin leipätekstiin osallistujan nimi ja yhteystiedot, ja novelli sähköpostin liitteeksi rtf-tiedostona muodossa novellin nimi_nimimerkki.rtf. Novan sivuilta löytyvät viralliset säännöt ja FAQ-osio kannattaa lukea läpi, sillä esiraati tai tuomaristo voi hylätä sääntöjenvastaisen novellin.

Nova 2023:n tuomaristoon kuuluvat kirjailija Milka Hakkarainen, kirjailija Camilla Kantola, kriitikko ja luovan kirjoittamisen opettaja Teemu Korpijärvi, Spin-aktiivi ja kustannustoimittaja Anna Mattila, kirjailija Mikko Rauhala ja vuoden 2021 Nova-voittaja ja esikoiskirjailija Mirjami Sirén. Kisassa on esiraati, joka karsii jatkoon pääsevät novellit tuomaristolle. Esiraatiäänet vaikuttavat myös tuomarivaiheessa muodostaen yhden “tuomarin”. Esiraatiin kuuluvat Nita Mäenpää, Juhani Mönkkönen ja Kati Oksanen.

Lisätietoa TSFS:n verkkosivut kisan sihteeri Milla Havanka, nova2023 (at) tsfs (piste) fi

[wanderrealms]

Pitää lukea lisää Näkki mytologiaa. Jostain syystä yksi tarinan hamoista päätti että sen ensiraukkaus oli Näkki. Ei maku kovasti siitä muuttunut tarinoiden edetessä, vetisistä murhanaisista tykkää.

[tulusrauta]

Spekulatiivinen fiktiohommeli

En uskalla näyttää naamaani muutenkaan missään niin tumppu olkoot mun urani airut

kaikki sielunhenkilöt kertokaa että ootte olemassa jos siis olette olemassa

rakkausromaani / fantasia / keskiaika / queer / mt-ongelmat

/

Speculative fictionthingy - I won't have the courage to reveal my face so tumblr might as well be the instrument for my career. Every soulmate tell me you're there, If you are.

Romance / fantasy / middle ages / queer / mental health issues

[kristallimaki]

Tarinantynkää

Tuuli paiskoo ikkunaan, kuuset huojuvat lumimyrskyssä. Iisa tuijottaa ulos katse lasittuneena. On taas masennuksen ajanjakso, Suomen talvi, synkkääkin synkempi ja niin pimeä. Iisa havahtuu haaveilustaan ja menee keittiöön tekemään glögiä. Toisaalta se on mukavaa olla yksin kotona ja asua ihan omillaan. Toisaalta siinä on sitä jonkinlaista tunnelmaa. Lämpö vain puuttuu, stressi änkeää joka hetkeen. Miksi niin ihana juhla-aika on täynnä tätä tunnetta, Iisa miettii. Kysymystä siitä, mitä täällä enää tekeekään.  

Loppuillasta pitäisi pakastua. Iisalle se olisi muuten okei, mutta kahden ensimmäisen kylmän viikon jälkeen alkaa jo kyllästyttää kerrospukeutuminen. Puhumattakaan kahdenkymmenen miinusasteista. Ei todellakaan ole ollut ikävä liukastelua maihareissa joka kauppareissulla.  

Sentään piparit ja tortut ovat hyviä, Iisa ajattelee. Kun hän pesee hampaansa, vessan peilistä takaisin katsoo väsyneen näköinen tyttö tummaakin tummemmilla silmänaluksilla. Uni ei taaskaan, harmi vaan, tule ihan silmänräpäyksessä. Onkohan tyyny liian lämmin? Sängyssä pyörivä ihminen haluaisi olla joku ihan muu. Joku, jolla olisi helpompaa. Joku, jota ymmärrettäisi. 

- 

Iisa selaa uutisia kännykästään aamiaispöydässä. Hyvä kun sitä edes aamiaiseksi voisi sanoa, hänellähän on edessään pelkkä kahvi, todella vahva ja tehokas väsymyksen lievittämiseen. Se on Iisasta pahaa, mutta sitä on pakko juoda. Hänen silmänsä osuvat otsikkoon “Yksinasuvat nuoret kokevat yksinäisyyttä - lue syyt”. Iisa tuhahtaa. Tietysti kokevat, täysi itsestäänselvyys. Miksi siitä on tehty edes uutinen. Oli tämä päätös kuitenkin parempi, kuin vanhempien luokse jääminen. Jopa tämä parinkymmenen neliön yksiö on paljon kotoisampi kuin porukoiden tunnelmaltaan niin keinotekoinen talo. 

Katulamput ovat ainoa valonlähde Iisan rämpimällä kujalla. Hanki on auraamaton, hänen lahkeensa kastuvat. Ei siitä nyt jaksa välittää, pääasia on ehtiä kouluun. Askel on hidas ja vaivalloinen Iisan yrittäessä olla nopea. Lumisade osuu paljaaseen niskaan. Iisa tuntee tönäisyn selässään, ja hän on vähällä kaatua. “Varo, jumaliste!” Tönääjä on suunnilleen samanikäinen tyttö kuin Iisa, lievästi tutun näköinen. “Oon Milda, sori kun tein tolleen. En varmaan tainnut nähdä eteeni, mulla on ihan kauhea kiire.” Mildalla on mustaksi värjätyt hiukset, mutta muuten vaaleat piirteet ja kun Iisa ryhdistäytyy pienestä iskusta, hän huomaa, että Milda on tosiaan pitkä. Iisa haluaisi niin ystävystyä tämän tytön kanssa, mutta Milda on jo metrien päässä. Olisipa minullakin pitkät jalat, Iisa mumisee. 

Pikkukunnan ainoan lukion ykkösaulassa Iisa jää miettimään osumaa. Ei se ollut ollut oikeastaan mikään voimakas tönäisy, pikemminkin vain hento kosketus, joka oli silti horjauttanut häntä. Kun hän on ripustamassa naulakkoon karvahupullista takkiaan, hupusta tippuu lattialle pieni kirjekuori. Se näyttää kuluneelta ja kastuneelta, materiaali on niin ohutta, että se voisi revetä. Nyt pitää vain toivoa, ettei kukaan huomaa sitä, joten Iisa piilottaa sen väliaikaisesti syleilyynsä. Se on niin pieni, että jos sitä nyt alkaisi lukemaan, keräisi kymmeniä uteliaita katseita. Iisa ei nyt kaivannut huomiota, ja kuori päätyy laukun pohjalle, kun ihmislauma ympäriltä hälvenee. 

Iisa istuu matematiikan luokassa paripöydässä yksin. Hän ei kaipaa seuraa tunneilla, työn saa siten paremmin tehtyä. Koulu kouluna ja vapaa-aika vapaa-aikana on hänen mottonsa. Lasku ei muodostu paperille, ärsyttävin tunne maailmassa. Kumitettuaan lausekkeen uudelleen ja uudelleen Iisa kääntää päänsä ja kohdistaa kaiken keskittymisensä autotielle. Lumi heijastuu vaalanpunaiseen taittavassa värissä. Oiva aika haaveilulle. Hetken pilaa lumimöhkäle, joka sinkoaa ikkunan eteen juuri, kun Iisa on huomaavinaan ihmisen, tutun tai tuntemattoman, kävelevän epätavallisen ripeästi kävelytiellä.  

“Iisa, mikä on vastaus tälle yhtälölle?” opettaja Vallamo tivaa nojaten Iisan pöytään. Vallamo on Iisan lempiopettajia, mutta tällaisissa tilanteissa hän käy hermoille. “En mä saanut siihen mitään, kysy joltain toiselta, kiitti”. Iisan silmät tuijottavat yhä lumen peittänyttä ikkunaa. Vallamo kysyy uudestaan, toistaa täsmälleen saman kysymyksen. Se raastaa Iisan hermoja. “Puhun kyllä ihan totta, en jaksa alkaa pähkäileen.” Tällä hetkellä pitää etsiä muitakin vastauksia, kuten vaikkapa elämän tarkoitusta. Lause pääsee melkein Iisan suusta jatkoksi, mutta hän onnistuu hyvin täpärästi estämään itseään. Katosta roikkuvat kirkkaat valot ovat niin isossa ristiriidassa ulkoa hohkaavan pimeyden kanssa, että Iisa alkaa jo kaivata kotiin, tummuuden päämajaan. Piiloon tätä joukkoa, jonka seassa hänen on tarkoitus sinnitellä. 

Koulun kello soi lähdön merkiksi. Iisa yrittää löytää yhteisen sävelen järkensä ja tunteidensa kanssa, joten hän avaa aamulla löytämänsä kirjeen vasta kotona. Miksi kirje oli hänen hupussaan, on Iisan päällimmäinen kysymys. Sitä hän ei jää pitkäksi aikaa kuitenkaan miettimään; ainakin hän saa jotain jännitystä elämäänsä. Jähmettyneenä hän lukee ensimmäiset sanat kirjeestä. 

“Hei sinä joku. Nimeäsi en tiedä, en sitä ole selvittelemään ehtinyt. Löysit tämän kirjeen hupustasi, jonka sujautin sinne, kun kävelin ohitsesi aamukävelylläni. Niin ainakin toivon. Tule huomenna lukion pihalle puoli tuntia ennen kymmentä. Etsi minut sieltä.” 

Kirjettä ei ole millään tavalla signeerattu, mutta Iisa arvaa jo, että kirje on mystiseltä Mildalta. Mitäköhän tästäkin seuraa, hän miettii päättäessään, meneekö tapaamiseen. 

Siinä ois vähän alkua. :) kertokaa toki mielipiteenne.

[niinatikkanen]

Mun vastaus:

En tiiä tätä suomeks mut telekenises(?). Taito nostella, kannattella asioita! Samalla pystyisi itsekin lentää :D