#runous

[kiimaisetmuumipeikot]

Eliittilaakson tarinoita:

[amatesura]

Ihastelin otsan aamuu, Mesi-huulii suutelin. Suutelinko taivon hamuu? Hekumasta heräsin. Aleksis Kivi, Unelma

[suohonsotkettu]

Uuno Kailaan runous ❤️

Tässä Doriasta hänen runokokoelmansa:

Tuuli ja tähkä Silmästä silmään

Purjehtijat Uni ja kuolema

Paljain jaloin Punajuova

[i-havenothingelsetopost]

Maailma loppuu joka päivä jollekulle, jossakin Maailma loppuu joka päivä kaatuu joltakin

Joku kuolee, toinen pettää Jälkeen jääväst' saada ehjää eipä enää koskaan — siltä tuntuu, ainakin

Ja taivas hehkuu punaa eikä nauru enää soi Ja oottaessa junaa joku jossain vaikeroi Ja dystopian usva hengen rinnast' riistää voi On turha vaiva jos sen yhä tässä naamioi

Maailma loppuu joka päivä jollekulle, jossakin Maailma loppuu joka päivä kaatuu joltakin

Ja lintu laulaa, livertää Taas kevät tullut on Maailma loppuu joka päivä niin se aina ollut on

[arkipaivainen]

Sanan mahti

On sana hirmuinen: häikäilemättä

iskee se, käyttää se kostajan kättä,

silloin kun vait ovat maalliset vallat,

kansassa heikkous, viljassa hallat.

On sana lempeä: oikeutta tehden

leikkaa se kunnolle laakerilehden,

auttaa, kun on apu köyhälle tarpeen,

hoivaa haavoja menneitä arpeen.

On sana valtava: kansat se ohjaa,

polkee koittavan ihmisyyden pohjaa,

määrää yhteiskuntien kulut,

laativi lait, väkivaltojen sulut.

Mutta jos on sanan sattua mieli,

olla sen täytyvi kuin tulenkieli,

lähtenyt aivoista aatteiden miehen,

tunkeva tunteiden, sydämien tiehen;

Vaatii se taakseen tarmon, mi pysyy,

hengen, mi hehkuu, tutkii ja kysyy,

tyydy ei tahtohon, mielehen muiden,

tottele ääntä ei enemmistön suiden;

Tohtivi yksinkin, ylevänä seistä,

käyttää kirkasta kilpeä, peistä,

olla myös lyömättä, kun lyö konna,

sortua sotamiesnä tuntematonna.

Eino Leino, 1949

[aistiharha]

ja sä annat ottaa

aikuisen aseman

annat

palavan

kehon

juosta

takaisin tuleen

vaikka vierelläsi näytön alla ne

vesiämpäri ja

huopa

odottamassa

odottaa

sun nimeäsi

voisit parantua

odottamatta että ennen sitä

mäkin olen

taas

sinä

[yokyopeli]

Antakaa mulle rändömejä aiheita. Ihan mitä tahansa

[ninevehsage]

Deep in the soul there is a dark rhizome From its depths uncertainty sprouts Seeds of doubt burst out of there from which the fruit of anxiety grows

A gardener of the soul cuts off the sprouts Sometimes the wind is just too strong The gardener gets tired easily and it is not easy to fight alone against the worms of depression

Yet, it is cozy in the middle of the rhizome and the gardener doesn't care about the rest Let the uncertainty sprout and the fruits of anxiety ripen Garden of the soul is beautiful

-NS- 2022

[rautalankaenkeli]

auton ääni pihassa

juoksen turvaan

neljäkymmentä pientä jalkaa portaissa

antaako ne sulle turvaa

saako ne turvaa susta?

kaksi isoa jalkaa

niitä jo tiedän välttää

jos istun tarpeeksi hiljaa

ehkä unohdat minut

[oneleggedflamingo]

Miten voin palauttaa kurssien tehtävät ennen deadlinea, kun mulla on keskeneräinen runo pienestä särjestä joka kuoli talvella hapettomassa järvessä. Miten kukaan voi pystyä työskentelemään tällaisessa tilanteessa. Siitä voisi tehdä lyhyen sarjakuvankin. AAAAAAAA.

[uncle-jaskas-writings]

Seppä

Seppä syvän sysimetsän, vahti vanhan aarnimetsän, kiveäpä koputteli, kalliota kuulosteli.

Tuostapa tuuma tuli, mielensä vallit suli, "Maasta miekan laitan, kivestä terän taitan".

Niin kaivoi Seppä maatansa, lapioipahan aikansa, kivestä palan lohkaisi, ikikallion halkaisi.

Kiven kantoi Ahjollensa, palasipa paikallensa, Ahjoonpa tulen lauloi, mahtisanat vahvat sanoi.

Takoi tuota taitavasti, taipui terä jouhevasti, metallin kovaksi tahtoi, muotoa miekaksi lauloi.

Ikipuusta kahvan otti, männyn kaarnaan lujaan luotti, väistimeksi karhun hammas, otsonpa suusta ulommas.

Niin tehtiin terä taruksi, aarnimetsän suojaksi, ahjossa Sepän osaavan, sysimetsänsä suojaajan.

[rottageeni]

- Irma Rosenberg, v. 1924

[amatesura]

Eino Leino, Hiihtäjän virsiä (1900)

[fangirl-erdariel]

Muuten mulla ei oo Sormusten herran runojen suomennoksista valittamista (eikä Sormusten herran suomennoksesta muutenkaan), mut se mua harmittaa et Pekkanen ei niinkun ikinä käännä alkusointua alkusoinnuks. Niinku se jos rytmin/tavumäärän puolesta mitta ei aina oo tarkalleen sama niin se ei mua haittaa, englanninkieliset runot on usein kirjotettu sellasiin mittoihin jotka on vaikeita saada suomeks toimimaan (varsinki ku runojen sisällöstä ei sais jättää kauheesti pois kun sil voi olla juonellist merkitystä). Mut kun alkusointuhan on suomenkielisessä runoudessa niin vanha ja perinteinen elementti nii luulis että sen vois pyrkiä säilyttämään ja saada ihan kivasti toimimaan.

Mutta jotenki vaan Pekkanen ei missään runossa tunnu edes yrittävän alkusointua kääntää. Loppusoinnun se kääntää yleensä ihan hyvin, mut yhtäkään niistä kourallisesta Sormusten herran runoja joissa alkutekstissä on alkusointu (lähinnä ne on Rohirrimin runoja, ja Tolkien jäljittelee niissä muinasenglanninkielisessä anglosaksisessa runoudessa tyypillistä alkusoinnullista runomittaa) ei oo suomennettu alkusoinnullisena.

Mikä on mun mielest vaan ihan hirvee sääli. Joten tossa kertaalleen (jo joku aika sitte, mut ny vast tuli mieleen postata tää) tulin yrittäneeks sitä et kääntäsin yhen Sormusten herran alkusoinnullisista runoista ("From dark Dunharrow in the dim of morning..."/"Pimeästä Dunhargista hämyssä aamun...") suomeks niin et säilyttäisin mukana sen pirun alkusoinnun. Korjasin siinä sivussa kans yhen muun jutun minkä koin et Pekkanen oli hahmottanu väärin omaa käännöstä tehdessään. Joten here you go! Mitenkään täydellinen tää ei ole, mä en oikeest oo mikää runoilija, ja sitten taas muita aspekteja niinku tarkkaa tavumäärää mä en edes yrittäny pitää mukana, mut ei tää mun mielestä ihan kamalakaan oo, vai mitä?

Harmaasta Dunhargista hämärässä aamun ylväänä pois ratsasti Thengelin poika: Edorasiin hän saapui, entisaikojen saleihin valtapaikkaan Markin vartijoiden; sen kultaiset katot utuun kietoutuivat. Vapaalle väelleen hän jäähyväiset jätti, talolleen ja talleilleen, ja pyhille paikoille joissa piti hän juhlia ennen tuloa pimeyden. Sotaan ratsasti kuningas, kohtalo edellään, pelko perässään. Petturi ei hän ollut, vaan valansa piti, jotka vannonut oli. Vielä ratsasti Théoden. Viisi yötä ja päivää yhä eteenpäin ratsastivat Eorlin pojat läpi Folden, Fenmarkin, Firienin metsän, kuusituhatta sotamiestä Sunlendingiin, Turvalinnaan, mittelöön Mindolluinin juurella Etelä-Valtakunnan vanhaan kaupunkiin armotta piiritettyyn, ahdistamaan tulen, heitä ohjasi kohtalo. Heidät otti pimeys, kuninkaan ja ratsun; kavioiden kumu kerran vaikeni: niin kertovat laulut.

[rivienvaleja]

leikkikentän lapset

jokainen heistä tuntuu

toinen toistaan kaukaisemmalta

en usko

että kukaan heistä ajatteli kuolemaa

niin kuin minä ajattelin kuolemaa

minä elin ennen tätä

sanon vehnähiuksiselle tytölle

ja sitten kuolin

[ilaielias]

Runokävely Kolin kansallispuistossa

Kolin Ryynäsen taiteilijaresidenssissä syyskuun työskentelevä kuvataiteilija Ilai Elias Lehto kutsuu mukaansa ääni/runotaidekävelylle 10.9. Kolilla.

Kokoonnumme Kolin Ryynäsen edessä klo 16 osoitteessa Ylä-Kolintie 1. Taiteilija avaa työskentelyään ja sään salliessa teemme taiteellisen tutkimusretken kansallismaisemaan lyhyen kävelymatkan muodossa, jonka aikana pysähdytään kuuntelemaan Lehdon runoutta. Tapahtuma kestää n. puolitoista tuntia.

Ilai Elias Lehto on pohjoiskarjalainen kuvanveistäjärunoilija, joka asuu Kangasalla ja työskentelee Tampereella.  Hän rakentaa teoskokonaisuuksia pääasiassa kierrätetystä tekstiilimateriaalista intohimonaan karvaiset asiat ja pehmolelut. Lehto on kirjoittanut haikurunoutta mm. pohjoiskarjalaisen luonnon innoittamana, jota kuullaan tapahtumassa.