#runous

[anarkistiope]

Dorothee Sölle: Laula leivästä ja ruusuista (Kirjapaja 1987)

[kiimaisetmuumipeikot]

Eliittilaakson tarinoita:

[runojasinulle]

Meidän häät

[turvatyyny]

tänään kirjoitan näin:

käsi ei tartu jalka ei nouse

keho rapistuu silmissä

viulukin vaiennut

sanat minulla vielä on

nyt ne haluavat ulos kuin

silloin lapsena kun pääsiäisen aikaan

tehtiin kanavia parkkipaikan soraan

lumi putoili katoilta tahmeina köntteinä

sinä otit kepin minä puin kumisaappaat

piirrettiin hiekkaan kevään merkit

vesi lorisi ojasta kissanmentävään muoviputkeen pihatien alla

ja siitä isompaan puroon

sanat huomaavat että sisällä on kevät, haukon henkeä,

on tehtävä näkyväksi se minkä keho jo tietää

tämä kaikki ei jatku ikuisesti

maja puretaan, kuuntelen hengitystä,

ollapa vapaa, innalillahiwainnaileihiraji'un,

sitä kroppa nyt halusi kertoa,

uskalla pysähtyä uskalla tuntea hitto soikoon

[romanttinen-rotankolo]

Hennon taimen raskas taakka

olipa kerran pohjalainen mies, joka sysäsi syliini pikkiriikkisen ruusun taimen

pitelin sitä vasten vatsaani hätääntyneenä

taimi tuntui kuumalta ja raskaalta minua vasten ja se yritti kietoa juuriaan jokaiseen kehoni sopukkaan

miten ihmeessä ruusuja kasvatetaan?

olisiko minusta hennon taimen hoivaajaksi?

voisinko hoivata sen taimen suureksi ruusupuskaksi ilman, että pilaisin sen?

ilman, että sen oksat kasvaisivat vinoon ja se olisi aivan liian hento tähän maailmaan?

osaisinko karaista sen kestämään pikkupakkasta ja sadetta?

"meilläpäin etelä-pohojammaalla nuo hommat kuuluu akoolle", sanoi pohjalainen, kun kysyin siltä voisiko hän auttaa minua kasvattamaan sen jonka minun syliini oli sysännyt.

"meil satakunnas myäs ukoil o ollu tapan ottaa osaa yhteisii kasvatushommii", iskin takaisin.

minulla oli huono olo ja tunsin kehossani, kuinka pieni ruusu vahvistui päivä päivältä.

sen hennot oksat saivat lisää paksuutta ympärilleen ja sen juuret painuivat varmemmin multaan, ottivat tilan omakseen.

jos antaisin sen kasvaa, se olisi pian liian suuri enää ylös kitkettäväksi.

silloin tiesin, että ei minusta olisi tulossa pohjalaistalon emäntää ainakaan tämän isännän torppaan.

miksi miehet jotka ovat kovimpia kylvämään jaksavat huolehtia tekosistaan vähiten?

joillakin oli puutarha täynnä mitä kauniimpia kasveja mutta minusta tuntui siltä, että yksikin hentoinen taimi oli liiaksi.

eräälläkin emännällä oli ruusuja joka sormelle ja lisää oli tulossa.

uusin tulokas alkaisi kukkia pari kuukautta ennen minun taimeani.

hän kannusti minua jatkamaan yritystäni

"aina ny yhden kans pärjää", hän sanoi ja kasteli puutarhansa pienintä, jotta se vahvistuisi.

pohjalainen nukkui vieressäni, veti peittoa korkeammalle ja mutisi.

sinä yönä tajusin, että ei minusta olisi puutarhuriksi.

ei ainakaan ilman pohjalaistani ja tiesin, että kun ruusuni olisi tarpeeksi vahva kukkimaan yksin, pohjalainen olisi palannut takaisin lakeuksille.

kysyin pohjalaiselta mitä me tekisimme.

hän ilmoitti sen olevan minun päätökseni mutta hänellä ei olisi aikaa auttaa kitkemisessä.

ruusu oli meidän yhteinen mutta jotenkin siitä oli tullut vain minun vastuuni.

eräänä päivänä tartuin ruusuun kiinni

aloin repimään sitä irti juurineen

piikit raapivat kämmeniäni

jättivät jälkeensä verta vuotavia haavoja

itkin katkerasti

en sen takia, että raapaleet sattuivat

vaikka sattuivathan ne

vaan siksi, että ruusun hennot varret huusivat elämästä joka oli annettu väärään aikaan

käteni vapisivat, kun riivin irti jotain sellaista joka oli erottamaton osa minua

tuhosin jotain sellaista jota minun olisi pitänyt osata hoivata

pohjalainen jatkoi elämää, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan

aivan kuin se pieni nupullaan oleva ruusu ei olisi ollut hänenkin omansa

aivan kuin se ei olisi ollut hänen kättensä työtä ja osaa häntä ei olisi kulkenut kasvin juurissa

minulla oli jäljellä vain tyhjä syli

muisto terälehtien verenpunasta hameeni helmassa

kämmenien haavat arpeutuivat mutta sydän ei

voiko äiti maa antaa anteeksi, jos revin hänen omansa pois säälimättömästi?

voiko äiti maa antaa anteeksi, että surusta huolimatta päällimmäinen tunne on helpotus?

[priimapillu]

kukaan ei tule koskaan

näkemään synkän verhon taakse

olen kiinni kuin munalukko

pakkasella

- Buddha

[amatesura]

Ihastelin otsan aamuu, Mesi-huulii suutelin. Suutelinko taivon hamuu? Hekumasta heräsin. Aleksis Kivi, Unelma

[suohonsotkettu]

Uuno Kailaan runous ❤️

Tässä Doriasta hänen runokokoelmansa:

Tuuli ja tähkä Silmästä silmään

Purjehtijat Uni ja kuolema

Paljain jaloin Punajuova

[i-havenothingelsetopost]

Maailma loppuu joka päivä jollekulle, jossakin Maailma loppuu joka päivä kaatuu joltakin

Joku kuolee, toinen pettää Jälkeen jääväst' saada ehjää eipä enää koskaan — siltä tuntuu, ainakin

Ja taivas hehkuu punaa eikä nauru enää soi Ja oottaessa junaa joku jossain vaikeroi Ja dystopian usva hengen rinnast' riistää voi On turha vaiva jos sen yhä tässä naamioi

Maailma loppuu joka päivä jollekulle, jossakin Maailma loppuu joka päivä kaatuu joltakin

Ja lintu laulaa, livertää Taas kevät tullut on Maailma loppuu joka päivä niin se aina ollut on

[arctuuz]

Elo venaa. Joissain taloissa on turvakoodi, niinkuin puhelimissa. Taskutalo, talo taskuun. Askoon, maskuun, laskuun, mäen laskuun. Politiikka, lapinkulta, lapin kaunis kultainen naisoletettu sininen miesporo. Homo- ei sitä nyt. Suuri vaiva syntyy, kun suurta taikinaa vaivaa. Jossakin on lippu. Ja kultahippu. Onko niitä kaksi? Niinkuin hapsi. Sitten he elivät elämän onnelisina loppuun asti. Universumi päättyy. Kaikki tuhoutuu. Akku loppuu. Ihmisten sielut katoavat tuhkaksi heidän hymyillessä viimeisessä auringonlaskussa. Kasvoilla on vain elottomia pölyisiä viivoja. Ne eivät merkitse enää mitään. He ovat kuolleet. Todellisuus hajoaa reunoista säpäleiksi. Kaikki tunteet ovat haihtuneet. Ei ole enää tulevaisuutta ja mistään menneestä ei ole muuta, kuin mustaa pölyä, sekin haihtuu, sitten kaikki on lopullisesti kadonnut. Tämän jälkeen ei ole mitään.

Siirrymme sitä kohti. Se ei satu, se ei haittaa. Yhdessä emme ole enää mitään, vajoamme ikuiseen pimeyteen hymyillen. Se on kuin eilinen valtaisi nykyisyyden. Eilistä ei ole, se pienenee ajan kuluessa eteenpäin. Aika on kuluttanut kaikkeuden pois. Totisessa todellisuudesaa universumi on aina ollut vain pieni pölyhiukkanen.

[aistiharha]

ja sä annat ottaa

aikuisen aseman

annat

palavan

kehon

juosta

takaisin tuleen

vaikka vierelläsi näytön alla ne

vesiämpäri ja

huopa

odottamassa

odottaa

sun nimeäsi

voisit parantua

odottamatta että ennen sitä

mäkin olen

taas

sinä

[missminkym]

Mitä jos Uppo-Nalle ei ois uponnutkaan

Veden virtaan huuhtoutunut mukaan

Ei ois pää käyny pinnan alla

Kantanut häpeää rinnalla

Minne sit ois käynyt nallen matka

Oisko ollut suorempi mutka

Oisko ollenkaan eksynyt

Enemmän apua pyytänyt

Vai oisko se ees sitä tarvinnutkaan

Tai oisko se silloin edes kukaan?

[yokyopeli]

Antakaa mulle rändömejä aiheita. Ihan mitä tahansa

[ninevehsage]

Deep in the soul there is a dark rhizome From its depths uncertainty sprouts Seeds of doubt burst out of there from which the fruit of anxiety grows

A gardener of the soul cuts off the sprouts Sometimes the wind is just too strong The gardener gets tired easily and it is not easy to fight alone against the worms of depression

Yet, it is cozy in the middle of the rhizome and the gardener doesn't care about the rest Let the uncertainty sprout and the fruits of anxiety ripen Garden of the soul is beautiful

-NS- 2022

[romanttinen-rotankolo]

Kirppukin on parempi seuralainen, kuin mies

omakotitalomiehiä ei ole

ainakaan tinderissä

on vain itsemurhayksiöpoikia

kaupungin vuokrakaksiomiehiä

homepilkkuja kylppärin silikoneissa

ei edes valoa jääkaapissa

vuokra nousee

rikkinäistä parvekkeen ovea

ei korjata

tupakan savu tulee olkkariin sisälle

sielussa silmissä suussa sisälläni

on tuhkaa

sen miehen sohva on roskalavalta

oli ilmainen

mitä sitten jos siinä on muutama

lude tai kirppu

halpoja lemmikeitä

anna vain imeä hieman verta niin

ne selviää kyllä

mä imen sua

sun sängyssä jossa ei ole lakanoita

spermat valuvat suoraan petarille

onneksi olet rakastajana sen verran

kärsimätön että

squirttauksen vaaraa ei ole

mistä omakotitalomiehiä löytyy

ne haluavat valkoisen omakotitalon

tai ehkä keltaisen

kaksi kerrosta

leikkimökki pihalle

leikkimökkiin pari lasta

liukumäki keinu uima-allas

koiran ja farmarin

ehkä labbiksen ja volvon

kiltin vaimon

sängyssä tuhman

sunnuntaina menen prismaan

laitan jokaisen potentiaalisen miehen taskuun

puhelinnumeroni ja gold deluxe jäsenyyden

etuovi.comiin

[rautalankaenkeli]

auton ääni pihassa

juoksen turvaan

neljäkymmentä pientä jalkaa portaissa

antaako ne sulle turvaa

saako ne turvaa susta?

kaksi isoa jalkaa

niitä jo tiedän välttää

jos istun tarpeeksi hiljaa

ehkä unohdat minut