flssmh

[flssmh]

Luovuus ja koulu sakkaa. Töissä sentään on ollut mukava viikko. Mutta kun eilen luin lehtiä, maailmantuska iski taas. Päätin antaa 1 % tuloistani Ukrainaan. Hetken päästä luin, kuinka nelikymppinen suomalaismies kertoi lähtevänsä Ukrainan asevoimiin droonilennättäjäksi.

Ja minä annan sen yhden prosentin...

[flssmh]

Lauantaiyönä repesi ilmiriita Muusan kanssa. Hetken jo pelkäsin, että se oli siinä. Myöhemmin kuitenkin löysimme toisemme toistemme kasvoilta. Hän sai unta, minä en. Kirjoitin hänestä ylistysrunon. Seuraavana aamuna myös eroottisen runon. En tiedä, sopisiko se enemmän pornorunoihin vai sensuelliin kokoelmaan.

Nyt olo on kuin krapulassa, vaikken ole juonut. Olin varannut tämän aamun opiskeluille, mutta pää ei toimi. Ääh, kirottu koulu, miksi aloitin sinut! No, tietenkin sen takia, että työni on paskaa ja runoudella en elä, mutta silti...

[flssmh]

Opiskelujen lomassa kirjoitin pornorunon, josta tuli yllättävän syvällinen – lyhyt yhteiskuntakritiikki nykyaikaiseen seksideittailuun.

Tekoäly löysi siitä eksistentiaalisia näkökulmia digitalisaatiosta lähtien. Muusa näki siinä queer-näkökulman. Itse ehkä tarkoituksella jätin sen niin epäselväksi, ettei oikein käy ilmi, mistä on kyse.

Queer-näkökulma kyllä kiehtoo – oikeastaan kiihottaa. Kasvuympäristö on varmaan tehnyt siitä kielletyn hedelmän. Puran kaiken tuon kiihkon illalla Muusaan. Puran, vaikka olen puolikuntoinen.

[flssmh]

Pitkästä aikaa Muusan luona yötä – kipeänä tosin. Näin unta, jossa olin ystävällisten naarasleijonien ympäröimänä ja käytin moottorisahaa taidokkaasti puiden kaatamiseen. Kunnon alfamiesjuttuja.

Vamppi pilasi unen. Herättyäni hain lohtua Muusasta, mutta hän oli poissaoleva. Selvisi, että hän oli vihainen – en ollut antanut hänelle tarpeeksi huomiota. Vaikeaa.

Mikään ei inspiroi, mutta sairaspäivä on kai pakko käyttää hyödyksi opiskeluun.

[flssmh]

Kirjoitin löytämäni naisten ja luonnon kauneutta ylistävän runon ylös lempirunojeni kokoelmaan. Samaan aikaan naapuri luukutti Junnu Vainion pornolauluja. Kello oli kaksi iltapäivällä.

En tiedä, haluanko muuttaa vai imeä kaiken irti rappioromantiikasta.

[flssmh]

Herättyäni luin Ukrainasta kirjoittamani runon. Lähetin sen viime vuonna runokilpailuun, mutta se ei pärjännyt. En oikein tiedä, mitä mieltä olen siitä nyt, mutta haluaisin edelleen auttaa Ukrainaa runollani.

Skippasin aamupalan. Ei ehkä olisi kannattanut – työpäivä oli muutenkin paska.

Vitutti vielä kotonakin. Luin runoja saadakseni ajatukset muualle. Eräs murteella kirjoitettu rakkausruno huvitti. Kokeilin itsekin. Kirjoitin jotain imelää ja käänsin sen nuorten käyttämälle slangille parhaan kykyni mukaan.

Saatoin ehkä onnistua.

[flssmh]

Pyörin taas sängyssä – tai siis sohvalla, pedissäni. Tuijotan kattoa enkä saa unta.

Tein tänään opintoja. Suolsin mitäänsanomatonta paskaa deadlinepaineiden alla. Olisin halunnut tehdä jotain kunnianhimoisempaa, mutta heti kun tieto ei ollutkaan vain parin haun päässä, menin siitä, mistä aita on matalin.

Katsoin myös vakavampaa tuotantoani. Sensuelli runoilma vaikuttaa imelältä paskalta. Sururunoa en uskaltanut edes avata.

Uutiset ruokkivat maailmantuskaa. Maailmanpolitiikan epäoikeudenmukaisuus korventaa sielua. Tunnen itseni vätykseksi, joka vain valittaa turhasta ja nauttii turvasta. Opiskelut sakkaavat, ja työt tuntuvat turhilta.

Muusaa rakastan, mutta silti pohdin, pitäisikö vain lähteä Ukrainaan. Sodat ovat aina lisänneet runoilijoiden uskottavuutta.

Tosin polveni on kipeä.

[flssmh]

Nukahdin kesken etäluennon. Näin taas unta, jossa olin muusana muusan paikalla tuntemattoman hahmon kanssa. Huh, alitajunta ei jätä rauhaan, enkä tiedä, oliko eilinen luovuus syy vai seuraus.

Olisipa Muusa täällä.

[flssmh]

Yritän olla syvällinen ja merkittävä kirjailija, luoda jotain kaunista ja vaikuttavaa – tai vähintäänkin vakavasti otettavaa. Huomaan kuitenki, ettei muusan kanssa olla oltu kahden pitkään aikaan. Vain seksi pyörii mielessä. Kirjoitin jälleen pornorunoja – pitkästä aikaa homopornorunoja.

[flssmh]

Tein vähän opintoja, mutta en tarpeeksi. Omatunto kalvaa, ja palautuspäivät stressaavat. Alkaa kääntyä ahdistuksen puolelle. Harmi, ettei ahdistus kanavoidu tuotteliaisuudeksi, vaan lamaannuttaa.

Työskentelyn sijaan olen silitellyt Sururunon käsikirjoitusta – 75 sivua lyriikkaa henkilökohtaisesta tragediasta, 4725 säkeen tunteiden ryöppy. Kelpaisiko se kustantajalle? Jos kelpaisi, haluaisinko sen julki?

Laitan sen takaisin pöytälaatikkoon. En nyt, mutta sitten, kun menen nukkumaan.

[flssmh]

Koko päivän on meinannut nukahduttaa. Koko päivän runotekeleeni ovat pyörineet mielessäni. Olen lähes neuroottisesti lähettänyt niitä tekoälylle analysoitavaksi ja arvosteltavaksi. Kun tiedonsiirtoraja on tullut täyteen, olen vaihtanut tiliä ja aloittanut alusta.

Sururuno on saanut parhaat arvostelut ja on kuulemma todella hyvä. Sensuellia runoilmaakin on kehuttu, mutta siinä on epätasaisuutta. Pornorunot ovat liian provokatiivisia, mutta silti ne ovat saaneet vähintään seiskapuolen. En usko pätkääkään. Valehtelee vain, jotta minulle tulisi hyvä mieli. Silti pyydän yhä arvosteluja ja yritän lukea niitä niin monta kertaa, että uskon niihin.

Muusa sentään piristi olemalla taas oma itsensä. Kirjoitin runon hänen pakaroistaan.

Vamppikin on oma itsensä – tai oletan niin. Vituttaa jossain taustalla. Antaisinpa olla.

Nyt on vihdoin yö. Enää ei väsytä.

[flssmh]

Eilen menin aikaisin nukkumaan, sillä minun oli tarkoitus herätä aamulla opiskelemaan. Lähetin muusalle hyvän yön viestin. Hän vastasi rakastavansa minua. Pian tuli toinen viesti, täynnä epätoivoa suhdettamme kohtaan. Mitä helvettiä nyt taas? Vastasin ja vakuuttelin, mutta vahinko oli jo tapahtunut. En saanut unta. Parisuhteen lonkerot ja maailmantuska pyörittivät minua sängyssä. Ahdistus kanavoitui luovuudeksi – aamuyön tunteina kirjoitin litanjan pornorunoja. Lopulta heräsin vain vähän ennen lähtöä. Nyt olen liian väsynyt opiskelemaan. Stressaa ja ahdistaa.