#muumimamma

[oocmuumit]

[mumriksworld]

Snufkin and Moominmamma by the ocean. Nothing, but the original sketch seemed to work. Every colour I tried, every filter, and every bit of changing it didn't make it "pop" among my neurons, so the original sketch it is.

Charcoal and graphite.

[kiimaisetmuumipeikot]

Trump-sedän uudet seikkailut:

[jossujb]

[amethysts-angel214]

THIS X3

[pahishylje]

Ookoo mut Mamman ja Papan parisuhde on low key goals

Pappa on all "Mihin tahansa sinä haluat mennä. Sinne me seilaamme. Vien sinut mihin vain sydämesi halajaa" Romantic king <<<333

Ja Mamma asettaa itsensä käsilaukkuineen Papan ja Mörön väliin suojellaakseen perhettään ja kotiansa??? Sori queen, pudotitte tämän 👑

Vuosituhannen power couple

[moominpup]

moominmamma & ninny displayed at the moomin museum in Tampere, Finland!

I love Ninny’s story & the importance of being heard leading to visibility :*) Moominmamma teaches the best lessons throughout the stories!

｡. ݁₊ ⊹ . ݁ ⟡ ݁ . ⊹ ₊ ݁.ﾟ•┈୨♡୧┈• ｡ﾟ. ݁₊ ⊹ . ݁ ⟡ ݁ . ⊹ ₊ ݁.

[sateenkaaripieru]

”En som äter pannkaka med sylt kan inte vara så förfärligt farlig. ”

”Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen. ”

- Muumimamma

[kinuskikakku]

Muumimamma vaihtaa esiliinan trendikkäisiin vermeisiin ja lähtee salaa klubille, jossa hänet tunnetaan nimellä Muuminanna.

[starlene]

Tilanne on tämä:

Olet ollut seikkailemassa seuranasi joukko Muumilaakson asukkaita, mutta epäonneksenne olette haaksirikkoutuneet autiolle luodolle. Juomavettä on vielä jäljellä, mutta ruoka on lopussa, eikä luodon lähivesissä elä kaloja. Teidän täytyy siis paistaa ja syödä yksi seurueenne jäsenistä. Sinulle on annettu valta valita, kenet uhrataan.

Tee valintasi.

(Selvennykseksi: Kasvitieteilijä-Hemuli on se, joka pukeutuu violettiin mekkoon. Reippailija-Hemuli on se, joka harrastaa talviurheilua ja tunnetaan myös nimellä Herra Virkkunen. Tiuhti ja Viuhti ovat ilmoittaneet, että aikovat kuolla kuten ovat eläneet – yhdessä – joten heidät on paistettava ja syötävä molemmat kerralla.)

[pupunu]

Laita myös tietty perustelut tunnisteisiin!

[oocmuumit]

[mumriksworld]

Moominmamma on a sunny walk. 🌞

Graphite, pencils, and digital enhancements

[kiimaisetmuumipeikot]

Kansainvälisentuomioistuinlaakson tarinoita:

[filmokosmos]

Tuntematon Muumilaakso

Muumipappa - Kaarna

Muumimamma - Koskela

Muumipeikko - Kariluoto

Niiskuneiti - Sirkka

Pikku Myy - Asumaniemi

Nipsu, kirjoissa ja TV:ssä - Sihvonen

Nipsu sarjakuvissa - Rahikainen

Nuuskamuikkunen - Koskela

Hemuli - Mäkilä

Niisku - Honkajoki

Vilijonkka - Lammio

Vilijonkan lapset - kirjuri, Mielonen & Sinkkonen

Haisuli - Viirilä

Tuu-Tikki - Määttä

Mörkö - Lehto

Tiuhti & Viuhti - Salo ja Riitaoja

Mymmeli sarjakuvissa - Raili

Piisamirotta - Lahtinen

[isokarhuni]

Elämänkaaripohdintaa, osa 4

Barbie-leffaa katsoessa tuntui, että mun sydämeen tuli mustelma, kun odottamatta samastuin siihen tarinaan tän näiden mun sukupuolikelojen kautta. Päähenkilö sai mahdollisuuden kurkistaa mitä verhon takana on, ja kyseenalaistaa sen miten hän ja ympäristö ovat hänet tähän asti nähneet. Barbiella loksahti paloja paikoilleen kun hän ymmärsi uutta maailmasta ja itsestään, sekä siitä miten muut hänet näkevät. Barbiella oli kriisi, kun hän ei tiennyt mikä hän on, mikä hänen roolinsa on ja mikä hän haluaa enää olla. Barbien minäkuva järkkyi peruuttamattomasti, kun hän pääsi kurkistamaan verhon taakse.

Musta tuntui, että mulla meni tänä keväänä päälle joku lamppu, joka ei ole enää sammunut. Tajusin yhtäkkiä, että minussa on jotain mitä en ole koskaan ennen saanut sanoitettua, enkä saa oikein vieläkään, mutta tiedän että siellä se on. Barbiemaiseksi tilanteen tekee se, että elän edelleen tässä asiassa sisäisen sekasorron ja kriisin vaihetta. En tiedä, mikä olen.

Vai tiedänkö sittenkin, enkä uskalla sanoa sitä ääneen edes itselleni?

Jo parituntisen elokuvan loppuminuuteilla Barbie ehti ymmärtää, mitä hän haluaa olla. Minulle tuli siitä haikea ja kipeä olo, sillä itse en tunne sitä varmuutta ja rauhaa itsessäni. Kun tulin ajatelleeksi Barbie-leffaa ja etenkin siinä ollutta Billie Eilishin biisiä jonka kuulin aamupalalla, koin samaa fyysistä kipua vatsassa ja rinnassa mitä koin leffateatterissa elokuvan loppuessa. On niin kipeä tunne olla niin hukassa ja kaivata jotain niin valtavasti tietämättä, mitä se on. Tarvita jotain niin valtavasti, mutten osaa sanoa mitä se jokin olisi. Toivoisin, että joku voisi auttaa minua tässä, mutta toisaalta tiedän, että haluan kerrankin sanella itseni itse omin ehdoin.

Ehkä avun sijaan toivon sittenkin validaatiota, jälleen sitä samaa mitä koin ala- ja yläasteella saaneeni niiltä pojilta. Haluaisin, että joku ottaisi minut syliin samalla tavalla kuin Muumimamma ottaa hirviöksi muuttuneen itkevän Muumipeikon, ja sanoo ääneen tunnistavansa tämän kyllä muumiksi. Sanoisipa joku minulle ääneen tunnistavansa minussa sen jonkin, mitä en edes itse pysty sanoittamaan.

Olen pyytänyt N:ä sanomaan minua pojaksi, ja se tuntui niin hyvältä. Niin paljon vähemmän perverssiltä kuin tytöksi tai naiseksi sanominen.

Noh, onneksi tuo näiden asioiden sanoittaminen tuntuu muuttuvan vähitellen helpommaksi. Ja kuten terapeuttikin muistutti, ei mulla tarvitse vielä olla kaikkeen vastausta.