#oma hahmo

[guanomole]

Joskus sitä vaa kirjoittaa tarinaa kannibaali enkelistä keskellä sotaa ja se on ymmärrettävä reaktio.

[wanderrealms]

Ropecon sunnuntain asu oli hyvä testi. Yksi mun tarinoiden päähenkilö/välillä antagonisti pukeutuu aika samalla tavalla. Muutama ihminen conissa tuijotti pitkään ja yksi nainen kehui.

Hahmolla tosin pääkallo naamio joka peittää koko naaman, ei brokadi maskia joka peittää vain kasvojen alaosan. Ja housut hameen ja päällyshameen sijaan.

Pitää katsoa jos saisin asun kasaan ensi vuodeksi.

[suomiplorpoturnaus]

Suomiplorpoturnaus: Kierros 1 • Äänestys 27

Propaganda leikkauksen alla...

x

Tiina Lehtola (Tiina-kirjat)

“Anni Polvan hahmo Tiina Lehtola (tai Koskela? jos muistan oikein niin sukunimi riippuu vähän kirjasta :D) oli lapsuuden lempparihahmoja ja nyt aikuisenakin kun nostalgialukee Tiina-kirjoja niin arvostus pysyy. Todella kiltti ja hyvä ihminen. Rohkea ja aito oma itsensä. Ansaitsee parempaa kuin Juha. Ansaitsee voittaa suomitumblrin plorpokisan ykköspokaalin. Hän pelastaa kaltoinkohdeltuja kissoja ja puolustaa aina heikompia. Kun hän tekee mielestään jotain väärin niin tunnustaa sen rehellisesti ja joskus rankaisee itseään virkkaamalla. Ei koskaan valehtele. Feministi-ikoni, pärjää isommillekin pojille tappelussa ja urheilussa, ja jos ei pärjää niin yrittää ainakin aina parhaansa. Auttaa mummoja tien yli ja antaa köyhille jätskirahansa.” – nimetön

x

Tuttiritari (Tuttiritari)

“Tuttiritari on high concept fantasiahahmo, soft masculinity King, sekä Freudin pahin painajainen. Hahmona Tuttiritari on romantiikan ajan ihanne: urhea, rakastava ja samalla vaatimaton. Tuttiritari on kuva suojeliasta, joka ei häpeile vastaanottaa hoivaa kuin lapsi, samalla rikkoen maskuliinisuuden ja feminiisyyden välisiä rajapintoja leikin voimalla. Vilpittömällä rehellisyydellään ja leikillisyydellään tämä häpeämätön ja innovatiivinen uudelleenkuvitelma ritarigenrestä ylittää cringen rajat ja lentää aavan meren tuolle puolen satumaahan.” – @lunar-system

[ruttotohtori]

---

Jos kurkkii ulkohuussin alta, tulee näärännäppy silmään.

---

Erikoista pelottelua liittyi myös hämähäkkien tappamiseen. Jos tappaa hämähäkin, niin joku läheinen kuolee. Usein vieläpä joku perheenjäsenistä: oma äiti tai isä. Pelottelun tehostamiseksi saatettiin keksiä myös jokin kuvitteellinen hahmo. Vastauksissa mainittiin esimerkiksi nämä: Turkki-ukko, paska-ukko, sumpsa-ukko, vintillä asuva ruikkurääkkä, vesirotta, nätti-Jussi, tura-ukko, kaivoukko, kaivomörkö, riihipeikko, järvipeikko, mettäpöpi, kinkanokka, hittara ja jokisonni.

---

Mummo sanoi aina, että Rölli tulee pesemään jalkoja meidän vessaan jos en ole kunnolla. Pelkäsin Rölliä mielipuolisesti.

---

Jos katsoo tv:tä liian läheltä, saa silmätulehduksen. Jos alakoulussa jätti luvatta menemättä kouluun, tulisivat poliisit noutamaan oppivelvollisuuden nimissä. Alakouluikäisenä peloteltiin paljon "namusedistä" ja erityisesti tummista pakettiautoista, jotka sieppasivat lapsia mukaansa.

---

Myös saunassa piereskelystä on varoiteltu vastauksissa monin tavoin. Pierijä saattoi suututtaa saunatontun tai pahimmillaan aiheuttaa maailmanlopun.

---

Minulle ja kaksoisveljelleni sanottiin, ettei maitolaiturille saa mennä leikkimään, tai maitoautonkuljettaja ottaa meidät kyytiin ja tekee meistä maitoa.

---

[neodyymi]

Kariluoto ja Lammio tuohon meemin!

Jee, kiitti! 💜 Mä teen tän Kariluodon nyt ja Lammion erillisenä postauksenaan vähän myöhemmin, koska mulla on tapana iiihan vähän jaaritella näissä ja hehtaaripostaukset on kauheita.

Kariluoto

My first impression: Mä en ollut alun perin yhtään kiinnostunut Kariluodosta, en jaksanut keskittyä lukemaan sen ihan liian pitkän tuntuisia kohtauksia ja lähinnä turhautti, kun olisi ollut monta muuta hahmoa, joiden sisäisestä maailmasta olisin oikeasti halunnut tietää lisää, mutta aina vaan mentiin takaisin Kariluotoon. Tunnustan ihan suoraan, että luin ne kohdat tosi pintapuolisesti, ja mulle muodostui koko hahmosta oman laiskan lukemiseni perusteella ihan vääränlainen käsitys. Kuvittelin hävettävän pitkään, että hän olisi sellainen tietynlainen yksiulotteinen oikeistonyhverö, vaikka tosiasiassa hän onkin paljon moniulotteisempi oikeistonyhverö. Toisaalta ehkä musta oli vähän luotaantyöntävää sekin, miten Kariluodolla loppujen lopuksi oli niin vähän vuorovaikutusta muiden keskeisten hahmojen kanssa kuin Koskelan. Harva näistä hahmoista kiinnostaa mua silleen ihan vaan jossain tyhjiössä, vaan ennemminkin sen myötä, miten ne vuorovaikuttaa toistensa kanssa.

My impression now: Siis mä en totta puhuen edes muista, että mitä tapahtui, mutta jotenkin yhtäkkiä havahduin siihen, että Kariluotohan on oikeastaan aika traaginen hahmo häilyvän identiteettinsä kanssa ja että on oikeastaan aika surkeeta, ettei se hänen oman itsen rakennusprosessi koskaan päässyt maaliin asti. Luinkohan mä ehkä jonkun tutkimusartikkelin, jossa sivuttiin Kariluotoa? En oikeasti muista. Kiinnostaa Kariluodon tausta ja persoonan kehitys ja kaikki semmonen nyt ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.

(Piilotan loput tonne alle 👇)

Favorite thing about that character: Koska oon sillä tavalla tylsä ja ennalta-arvattava ja varmaan jotenkin itseriittoinen, että mua usein kiinnostaa hahmoissa ne itselle samaistuttavimmat piirteet, niin kyllä sen täytyy olla se jotenkin pirstaleinen identiteetti. Että ei oikeastaan ole mitään omaa, vaan aina löytyy jotain, mitä matkia ja minkä varaan rakentaa ja millä perustella oma toiminta, kun varmuutta ei ole, kunnes se epäilys ja epävarmuus taas kurvaa jostain kulman takaa ja alkaa mietityttää, että onkohan sittenkään näin, onkohan tämä sittenkään niin tärkeää, onkohan tämä sittenkään se kukkula, jolla haluan kuolla jne.

Least favorite thing: Jos tiukasti canonista puhutaan, niin varmasti just se, miten vähän Kariluodolla on niitä vuorovaikutustilanteita muiden hahmojen ja varsinkin mun omien lemppareiden kanssa.

Favorite line/scene: Mä itse asiassa just vähän aikaa sitten keräsin mun lemppari-Jormat tähän postaukseen.

Favorite interaction that character has with another: Siis epäironisesti varmaan tämä tässä näin, koska mä en oikeastaan ole ihan hirvittävän kiinnostunut Kariluodon ja Koskelan keskinäisistä väleistä:

A character that I wish that character would interact with more: Kaikki. Siis ihan kaikki. Kuka tahansa. Mutta jos nyt pitäisi nimetä pari, niin sanotaan vaikka Ukkola ja Lammio. Mä haluaisin hahmotella itselleni paremmin Kariluodon ja Lammion ajatusmaailmojen eroja, mutta se on hirveen vaikeeta, kun he eivät puhu keskenään tarpeeksi ja Lammiosta ylipäätään kerrotaan hirveen vähän mitään kiintoisaa, kun Linnalla on vissiin liian kiire dissailla sitä joka välissä.

Another character from another fandom that reminds me of that character: Aina, kun multa kysytään jotain tällaista, mun pää tyhjenee ihan täysin kaikista muista hahmoista ja fandomeista. Käyn tässä nyt kaikkia tietämiäni hahmoja yksitellen läpi, ja jostain syystä ruletti pysähtyi nyt Mass Effectin Kaidan Alenkoon. En edes oo pelannut noita aikoihin, mutta jotenkin muistelen, että olisikohan Kaidankin ollut aluksi vähän semmonen kirkasotsainen. Tää ei varmasti ole paras mahdollinen vastaus tähän.

A headcanon about that character: Oof, no tota noin. Mä tykkään ajatella, että Kariluodon ja Sirkan avioliitto olisi ollut vähän sellainen harkitsematon sota-ajan avioliitto, joka tuskin olisi ollut kovin onnellinen, vaikkei olisikaan päättynyt eroon pian sodan jälkeen. Mulle syntyy kirjan muutamien harvojen Sirkka-mainintojen perusteella vähän sellainen kuva, etteivät Kariluoto ja Sirkka tunteneet toisiaan ihan hirvittävän hyvin ennen sotaa ja naimisiinmenoaan ("Hän näki mielessään vain tämän kapeat kauniit kasvot, hentoiset hartiat ja poven, jota hän joskus oli vahingossa koskettanut"), ja toisaalta myös Kariluodon tapa ajatella Sirkkaa ja nostaa sillä tavalla jalustalle kuulostaa musta vähän siltä, että näinköhän ne söpöt ja hupsut asiat olisivat sitten enää yhtä söpöjä ja hupsuja, kun niitä joutuisikin katselemaan joka päivä. :')

A song that reminds of that character: Aika vaikeahan tähän on kai sanoa mitään muutakaan kuin Ateenalaisten laulu.

An unpopular opinion about that character: En ole ollut kiinnostunut Kariluodosta tarpeeksi kauaa, että mulle olisi ehtinyt vielä muodostua sellaisia, mutta ehkä mä silti luulen, että toi mun Kariluodon ja Sirkan onneton avioliitto -headcanon menee sinne epäsuosittuun osastoon heittämällä.

Favorite picture: Siis mä en oikeasti kuollaksenikaan muista, kenen tekemä se yks meemi oli, jossa 2017 Kariluoto on puhelimessa ja vetää röökiä posket lommolla ja olisiko siinä ollut joku Kelasta on yritetty tavoittaa -tyyppinen meemi. Jos joku muistaa tän, niin saa ilmiantaa, koska hirnun sille edelleen säännöllisin väliajoin. :'D Kyllä kai se oli Kariluoto eikä Koskela siinä meemissä? Nyt iski epävarmuus. (Kyl se oli.)

[kinuskikakku]

kakku, anna meille lista kuumimmista turrisoonista, jaa viisauttasi opetuslapsillesi

No siis ihan ensinnäkin, totta kai se kaikkein kuumin vaihtoehto kaikkien muiden ylitse on hamsteri! 🐹

Mutta vakavammin puhuakseni (tai siis, hamsterit on yhä kuumimpia! 🐹) en ole varma kykenekö antamaan erityisempää listausta tästä aiheesta. Absoluuttiset totuudet kuuluvat uskonnoille ja tylsimmille filosofeille ja tämähän on pitkälti makuasia, tai niin uskon.

Turrisoonien tehokkuus ja kuumuus on suhteellista ja toisinaan kontekstista kiinni. Etenkin tapauksissa, joissa kyseinen soona on.. no, ihan hahmo omassa itsessään - kun taas oma turrisoonani ei varsinaisesit ole sitä, se on vain persoonaton edustus itselleni.

Mutta hei, kai minä voin luetella yleisiä henkilökohtaisia suosikkejani eläinkunnasta (hamsterin ohella) ja jotain muita aiheeseen liittyvää. Öhöm.

Karhu

Kissa

Possu

Lammas

Pupu

Jyrsijät yleisestiottaen

Se kun hahmon luonnehdinnalla leikitään hyödyntäen kyseistä eläintä ja siihen tyypillisesti liityvää luonnehdintaa kollektiivisessa käsityksessämme, kulttuurissa, jne. Olkoon kyse tämän tyypillisen luonnehdinnan mukailu tai sitten tarkoituksellisesti siitä selkeä poikkeaminen.

Mikä tahansa soona voi saada paljon viehätysvoimaa ja erikoisuutta jos sen asettaa omaan, tiettyyn settingiin. Ehkä se ei ole vain ja ainoastaan pupu vaan vaikkapa ovela pupuvelho jossakin D&D -henkisessä taikamaailmassa.

Okei tämä nyt riittää turreilusta tältä kertaa. Toivottavasti sinä, anonyymi opetuslapseni, sait jotakin tästä irti.

[nyhti]

Some headcanons about Jerry's early years at Arkham plus a little about Cornelius Stirk and Professor Milo. Tried to write this in English, but just couldn't.

Ennen kun Alan Grant keksi luoda Jeremiahin, niin DC-kirjottajat ei näimmä ollenkaan pitäny sitä tarpeellisena, et Arkhamin ylilääkäri on ihan oikee, vakituinen hahmo, jolla on nimi ja kaikki. Niinä aikoina aina kun Brucen piti jostain syystä tavata Arkhamin ylilääkäriä, niin se oli joka kerta joku täysin uus nimetön hahmo, joka oli luotu siltä istumalta ihan vaan tätä yhtä tarinaa varten. Mä oon ottanut tän osaksi mun tarinoita siten, että siinä Amadeuksen kauden jälkeen ja ennen Jeremiahin kautta, Arkhamilla oli oikeesti uus ylilääkäri varmaan joka toinen vuosi, koska kukaan ei kestäny siinä virassa kovin pitkään. Jotkut sanoo, et se on vaan niin stressaava homma, ettei ihmekkään, jos uupahtaa jo parin vuoden jälkeen ja toiset taas pitää sitä pestiä kirottuna. Ettei kukaan muu kuin aito Arkham pärjää siinä roolissa ja ne Arkhamitkin... No, ei nekään kovin vankkaa tekoa loppujen lopuksi ole, kuten historia näyttää.

Mua häiritsee aina, et vaikka Jeremiah päätti jo 16-vuotiaana, että siitä tulee Arkhamin ylilääkäri, niin silti se popsahti Arkhamiin vaan yks päivä naamasta päätellen jo nelikymppisenä. Vois luulla, että jos tää on ollu se unelmahomma jo noin pitkään, niin se ois ollu siellä painamassa hommia jo vuosikymmeniä.

On kuitenkin ymmärrettävää, miks se vaan ilmesty tolleen, koska mitä muutakaan Grant olis voinu tehdä? Ei se voinu kääntää aikaa taaksepäin 70-luvulle sillon, kun Arkhamin parantola ensikertaa ilmesty kuviohin numerossa Batman #258 ja pistäny pikku-Jerryä sinne.

Onneksi mä voin kuitenkin väännellä ja käännellä aikaa mun tarinoissa ihan miten lystään ja niissä Jeremiah on ollut Arkhamissa paljon kauemmin. Heti kun se pääs lääkikseen parikymppisenä, se oli Arkhamissa suunnilleen joka viikonloppu auttelemassa missä vaan voi ja muutenkin oppimassa paikan tavoille. Jokasen harjottelujakson ja kandikesänsä se vietti siellä kans, tehden varmaan jotain perus terveystarkastuksia potilaille ja toteamassa korvatulehduksia yms. Koska se oli jo päättäny, että se haluaa nimenomaan psykiatriksi, niin se lähti heti erikoistumaan, kun se valmistu lääketieteen lisensiaatiksi noin 26-vuotiaana. Viikonloppusin ja kesäsin se oli aina Arkhamissa, mutta vaan työntekijänä. Se ei halunnu vielä ottaa ylilääkärin pestiä vastaan, vaikka se olis voinu, koska sillä oli kuitenkin sen verran hommaa vielä koulun kanssa.

Sil oli totta vie isoja suunnitelmia miten se aikoo uudistaa Arkhamia ja miten siitä tulee niiiiin pätevä psykiatri, että sairaalta loppuu kohta potilaat yms. yms. Eniten kaikesta se kuitenki halus tehä pesäeroo sen setään ja sen koko sukuun, jonka huono maine oli aina saanut ihmiset epäilemään sen kykyjä ja mielenterveyttä ihan vaan siksi, että on samaa verta. Se vaan halus todistaa ihmisille, että se osaa ja ettei se oo setänsä.

Mulla on oma aikajana, että millon hahmot on syntyny ja millon mitäkin isoja asioita tapahtuu ja missä ja miten asiat menee erilailla, kun kaanonissa. Se ei oo tietenkään mitenkään lukkoon lyöty, et asiat liikkuu siellä miten mun mieli tekee, mutta ainakin tällä hetkellä Jeremiahilla ja Cornelius Stirkillä on ikäeroo 12 vuotta ja Corneliushan lähetettiin Arkhamiin 16-vuotiaana, joten Jeremiah oli sillon 28 ja toiminu yleislääkärinä Arkhamissa jo pari vuotta. Se tapas Corneliuksen sillon heti kun se oli tuotu sinne. Grant ei sanonu oliko Cornelius koskaan hoidossa ennen Arkhamiin joutumista, mut mä tykkään ajatella, että oli, sillä kenekä ensimmäinen ajatus on lähettää 16-vuotias poika kaupungin kuumottavimpaan psykiatriseen sairaalaan, jossa ei edes oo lastenosastoa, vaikka tapaus olis kuinka vaikee. Kuullostaa myös oudolta, et Corneliuksen monet ongelmat olis alkanu tyhjästä just 16-vuotiaana. Ei, mä tykkään, et Corneliuksella on ollu ongelmia pitkään ja niitä on yritetty hoitaa monessa laitoksessa, mutta turhaan ja Arkham oli se vihoviimeinen vaihtoehto.

(Corneliuksen ekassa esiintymisessä kerrotaan, ettei kukaan Arkhamissa tienny sen psyykkisistä voimista ja niillä se huijas lääkäreitä luulemaan, et se on parantunut. Grant ei myöskään näimmä laittanu mitään rajoja Corneliuksen voimille. Mun versiossa kuitenkin 1. Arkhamin henkilökunta ties sen voimista heti kättelyssä ja 2. mä oon rajottanut sen voimia niin, ettei sen edes olis mahdollista huiputtaa niin monta ihmistä noin.)

Mä aattelen, et Jeremiah piti sitä aina silmällä, koska se oli niin erikoinen, kuin myös surullinen tapaus. Se tuli aina juttelemaan sille kun näki sitä käytävillä, et: ”Hei, miten menee?” Kuitenkin, kuten niissä edellisissä laitoksissa jossa Cornelius oli, ei ne Arkhamissakaan pysty sitä parantamaan. Musta se vois olla Jeremiahille nuorena lääkärinä se ensimmäinen kerta, kun on oikeesti tultava sinuiksi sen kanssa, ettei kaikkia voi parantaa. Että joskus on tyydyttävä vaan oireiden lievittämiseen. Tähdättävä siihen, että sairaudesta huolimatta voi elää mahdollisimman mielekästä elämää.

Toinen hahmo joka pitää sysätä tähän on professori Milo. Mun aikajanassa se sen Arkhamin kaappaaminen (Batman #326-327) tuli ennen niitä muita sen pre-crisis tarinoita, koska musta se olis varmaan sille helpointa keplotella ittensä ylilääkäriksi sillon, kun se ei vielä ollu tunnettu rikollinen. Mä tykkään kuvitella, et se oli Arkhamissa niinä aikoina tutkijana. Arkhamissa tehdään paljon tutkimusta ja siellä on hyvät tilat tutkijoille. Jeremiah oli silloin noin 30 ja sil oli vielä pari vuotta koulua jäljellä. Ne oli sopinu sillosen ylilääkärin kanssa, että se eläköytyy siinä kun Jeremiah valmistuu. Se sillonen ylilääkäri tosiaan odotti eläkkeelle, koska se ei oikeesti kestäny Arkhamissa enää.

Kaikki Arkhamissa totta kai ties, et Jeremiahista tulee ylilääkäri. Ne ties sen sillä sekunnilla, kun Jeremiah pääs lääkikseen, että siinä on meidän tuleva pomo. Milokin ties tästä, vaikka se ei henkilökuntaa olekaan. Se ties, ettei sen suunnitelma onnistuis, kun Jeremiah on siellä, joten se odotti sellasta hetkeä, jona Jeremiahalla oli tosi kiire koulun kanssa tai oli tosi sairas, eikä voinut käydä Arkhamissa hetkeen. Kuitenkin, joku päivä Jeremiah vaan kuulee joltain tutun tutun tutulta, et Arkhamilla on uus ylilääkäri ja se on silleen: ”ETTÄ MITÄ ETTÄ?!”

Siinä vaiheessa kuitenkin Bruce, joka vasta suunnilleen edellisenä vuonna ensikertaa veti viitan niskaan, on jo asiaa oikomassa. Mä en oo vielä ihan päättäny millanen rooli Jeremiahilla on tässä koko sopassa, mut tuskin kovin iso. Se menee salee aikalailla miten se meni kaanonissa. Kuitenkin tän jälkeen se sillonen ylilääkäri, josta Milo oli tehny potilaan, oli saanu tarpeekseen. Se ei enää suostunu viettää Arkhamissa sekunttiakaan ja niin Jeremiahin oli pakko ryhtyä ylilääkäriksi nyt ja heti, vaikka sil oli koulut vielä kesken, eikä se ollut yhtään valmistautunu siihen ollenkaan.

Se halus puhdistaa Arkhamin maineen ja tehdä siitä uudenaikasen ja arvostetun sairaalan, josta se vois olla ylpee ja näyttää kaikille, jotka piti sitä kyvyttömänä ja hulluna pelkän sukunimen perusteella, että ne on väärässä ja nyt kuitenkin sen ylilääkärin kausi alko paisuttelevin lööppiotsikoin siitä miten Arkhamissa on taas asiat niin leväperällä.

[kuningaskunta-sielut]

Miksi jokaisessa suomennetussa KH-mangassa pitää olla joku hahmo, jonka nimen kirjoitusasu antaa mulle jotain valittamisen aihetta? KH1:ssä oli Cid, CoM:issa Naminé, ja viimeisenä on Daysin myötä Saïx.

Yks asia, mikä mua Naminén kanssa hämmensi, oli se, että suomennos kirjoitti sen ilman aksenttimerkkiä, vaikka se kirjoitetaan sen kanssa jopa japaninkielisissä materiaaleissa, joita tää suomennos noudattaa noin 99 prosenttia ajasta. Saïx puolestaan risoo mua täysin päinvastaisesta syystä, eli sen nimessä on käytetty tuota kaksipisteistä i-kirjainta, vaikka japanilaisissa matskuissa se nimenomaan kirjoitetaan tavallisella iillä ja enkkuversio on se, missä käytetään tuota kaksipisteistä versiota.

Yhden poikkeuksen tosin onnistuin löytämään, sillä Kingdom Hearts III Ultimaniassa se kirjoitetaan Saïx eikä Saix, mutta tää tosiaan näyttäisi olevan se poikkeus eikä sääntö.

Kyse ei myöskään tunnu olevan siitä, että se enkunkielinen kirjoitusasu olisi jossain vaiheessa otettu käyttöön myös Japanissa ja se olisi nykyään sielläkin se virallinen muoto, sillä tuon ylemmän kollaasin vasemmassa yläkulmassa oleva esimerkki on Kingdom Hearts Character Filesista, joka on julkaistu KH3 Ultimanian jälkeen. Eli virallinen kanta näyttäisi olevan se, että japanilaisessa yhteydessä Saix kirjoitetaan yhdellä iin pisteellä, mutta jostain ihmeen syystä suomennos on tässä tapauksessa päättänyt noudattaa enkkuversiota.

En tiiä onko sille ikinä annettu mitään virallista syytä, miksi enkkuversiossa aikoinaan päätettiin että se kirjoitetaan Saïx eikä Saix, mutta oma teoriani on se, että sillä yritettiin saada sen ääntäminen kuulostamaan edes suurin piirtein samalta kuin japaniversiossa. Japaniksi Saïxin nimi kirjoitetaan サイクス eli saikusu, mikä ääntyy suunnilleen "saiks", mutta englantia puhuva ihminen todennäköisesti lausuisi nimen Saix enemmänkin tyyliin "seiks". Tuon iin tuplapisteen ansiosta Saïx lausutaan suurin piirtein "saiäks", mikä on sentään jonkun verran lähempänä tuota japanilaista ääntämystä.

Oli syy mikä tahansa, niin senkin puolesta on musta outoa, että suomennos ei käyttänyt tuota Saix-muotoa, koska suomalaisittain äännettynähän se nimenomaan olisi se alkuperäinen "saiks". Naminén tapauksessahan tulin siihen loppupäätelmään, että suomennos jätti siitä aksenttimerkin pois sen takia, että Naminé ja Namine lausutaan suomeksi samalla tavalla, siitäkin huolimatta että Namine-muotoa ei käytetä kummassakaan enkussa eikä japanissa. Saïxin kohdalla taas mä en ymmärrä yhtään, että mikä järki tässä on takana, sillä Saix olisi noudattanut paremmin sekä virallista japanilaista kirjoitusasua että ääntämystä, mikä olisi sopinut tän suomennoksen tyyliin.

Itsehän kirjoitan sen mieluummin Saïx, koska oon pelien kautta tottunut siihen muotoon, mutta kyllä ainakin musta kaiken logiikan mukaan sen olisi pitänyt suomennoksessa olla Saix yhdellä pisteellä. Piti se nyt tämäkin nähdä, että mä keksin valittamisen aihetta siitä, että tää suomiversio käyttää jonkun hahmon nimestä samaa kirjoitusasua kuin minä.

[hiidenneiti]

Keikarit (2021) luettu:

Historiallinen romaani, jonka keskiössä on neljän ystävän vapauden kaipuu. Sen yksi ilmentymismuoto on pukeutuminen miehiksi, mutta mukana on myös paljon muuta: kaupungilla kuljeskelu, sanomalehtien lukeminen, työssäkäynti, poliittinen järjestäytyminen, kleptomania, romanssit, ulkomaanmatka.

Ajankuvaus oli runsasta ja pääosin mielenkiintoista, mutta varsinkin Suomesta lähdettäessä teksti muuttui kuin matkakertomuksen referaatiksi, "käytiin teatterissa, jossa esiintyi tällaisia ja tällaisia esiintyjiä".

Ylipäätään huomasin jatkuvasti toivovani, että kerrontaa olisi tiivistetty, kirjassa on lukuisia vereslihalle jättäviä kohtauksia mutta niiden välissä teksti tylsistyy valjuksi. Pahimmillaan jauhetaan samoja asioita luvusta toiseen vähän eri sanoin muotoiltuina.

Ja sitten Dagmarista, Hilmasta, Klarasta, Ebbasta, ja Magdasta. "Toivon tytöt" ovat kaikki ihania hahmoja ja he kannattelisivat vaikka millaista tarinaa. Vaikka jokainen henkilö edustaa jotain tyypillistä historiallisen fiktion naistyyppiä (Dagmar on haaveksiva taiteilija, Hilma on rämäpäinen ja kunnianhimoinen, Klara jaaritteleva ja poliittisesti radikaali, Ebba rikkaan perheen kiltti tyttö), on heihin kuitenkin saatu jänniä yllätyksiä. Magda jää armottomasti nelikon ulkopuolelle, hänen roolinsa on lähinnä tuoda esille Dagmarin sokeat pisteet ja ennakkoluulot, kun hän hyökkää Magdan työläistaustan ja "löyhän" moraalin kimppuun.

Niin, ja sitten on se naisten välinen rakkaus. Dagmar ja Hilma olivat selvästi rakastuneita toisiinsa. Dagmar ei kuitenkaan osaa pukea tunteitaan muuksi kuin ystävyydeksi, joten Hilma/Hjalmar lähtee etsimään seuraa muualta. Hjalmar itsessään on helposti teoksen monimutkaisin hahmo: onko hän tyranni, joka on huijannut Dagmaria jättämään miesystävänsä, että saisi pitää Dagmarin vain itsellään? Pompotteleeko hän ihastunutta Magdaa? Vai onko hän luonteeltaan niin karismaattinen ja uskalias, että muut eivät pysy perässä. Näemme kaiken Dagmarin silmien läpi, joten Hjalmarin oma ääni jää kuulumattomiin. Rivien välistä pilkistää henkilö, joka käydessään läpi omaa sisäistä kriisiään levittää tahattomasti kaaosta ympärilleen. Hjalmarin "sukupuolenvaihdos" on Dagmarin mielestä tragedia, mikä oli ehkä itselleni vaikein pala nieltäväksi.

Kirjan loppu on, noh, kaamea. Hjalmarille käy huonosti, Dagmar saa kädenlämpöisen lopun mutta sekin muuttuu masentavaksi epilogissa (en syytä siitä ollenkaan kirjailijaa, oli vain kiva lukea mistä kirjan henkilöt kumpuavat). Jos tämä olisi opettavainen kertomus, kauhistuttaisi. Mutta Keikarit on pohjimmiltaan vain kuvaus yhdestä nuoruuden seikkailusta, jonka jälkeen tavallinen elämä on tasaista ja harmaata. Hurraa.

[suomitoimittaja]

Ella Kannisen Pituus ja Paino: Vaikuttavatko Ne Hänen Julkisuuskuvaansa?

Ella Kanninen on yksi Suomen rakastetuimmista televisio- ja somevaikuttajista. Hänen uransa on noussut huippuunsa, ja hän on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa viihdemaailmassa. Ella tunnetaan huumoristaan, energisyydestään ja aitoudestaan, ja hän on saanut laajan seuraajakunnan niin televisiossa kuin sosiaalisessa mediassa. Kuten monilla julkisuuden henkilöillä, myös Ellalla on jossain määrin ulkonäköön liittyviä spekulaatioita. Erityisesti hänen pituus ja paino ovat olleet keskustelunaiheita, mutta kuinka paljon nämä tekijät todella vaikuttavat hänen julkisuuskuvaansa? Tässä artikkelissa tarkastelemme, kuinka Ella Kannisen fyysiset piirteet liittyvät hänen uraansa ja miksi aitous on aina ollut hänen brändinsä keskiössä.

Ella Kanninen – Huumorin ja Aitouden Mestari

Ella Kanninen on tullut tunnetuksi ennen kaikkea monista televisioesiintymisistään ja rooleistaan suomalaisessa mediassa. Hänen esiintymistaitonsa ja huumorintajunsa ovat tuoneet hänelle monia faneja, jotka arvostavat hänen luonnollista ja rentoa otettaan televisio-ohjelmissa. Ella on osannut erottua joukosta aitoudellaan, eikä hän ole koskaan pelännyt näyttää itsestään myös haavoittuvaisia puolia. Hänen julkisuuskuvansa on rakentunut vahvasti hänen persoonallisuutensa ympärille, ja juuri tämä aitous on saanut suomalaiset pitämään hänet erityisenä.

Kuten monilla julkisuuden henkilöillä, myös Ellalla on oma visuaalinen ilmeensä, jota media on käsitellyt. Hänen pituus ja paino eivät kuitenkaan ole olleet niitä asioita, joiden perusteella hänet on tunnettu. Vaikka monet julkisuuden henkilöt joutuvat kohtaamaan ulkonäköön liittyviä paineita, Ella on onnistunut välttämään liialliset spekulaatiot ja keskittymään siihen, mik�� on todella tärkeää: omiin kykyihin ja itseilmaisuun.

Ella Kanninen Pituus ja Paino – Faktoja ja Huhuja

Ella Kanninen pituus ja paino ovat usein herättäneet kiinnostusta, sillä suomalaisessa mediassa ulkonäköön liittyviä kysymyksiä käsitellään usein tarkasti. Ella Kanninen on arviolta 170 cm pitkä, mikä on keskimääräistä korkeampi pituus naiselle Suomessa. Hänen pituutensa ei kuitenkaan ole ollut mikään keskeinen tekijä hänen urallaan, eikä hän ole koskaan keskittynyt siihen liikaa. Ellan pituus on saanut huomiota, mutta hänen ei ole tarvinnut tehdä siitä numeroa urallaan. Hänen vahvuutensa on aina ollut hänen persoonassaan ja esiintymisessään.

Pituuden ja painon suhteen Ella on ollut avoin ja rehellinen. Hän on sanonut arvostavansa terveellisiä elämäntapoja ja hyvää fyysistä kuntoa, mutta hän ei ole koskaan antanut ulkonäköpaineiden määrittää itseään. Ella on onnistunut luomaan kuvan, jossa hän ei ole pelkästään ulkonäköönsä keskittyvä hahmo, vaan nainen, joka osaa olla oma itsensä kaikessa monimuotoisuudessaan.

Mediassa ja faniyhteisössä on kuitenkin käyty keskustelua siitä, kuinka julkisuuden henkilön pituus ja paino saattavat vaikuttaa hänen rooleihinsa ja mahdollisuuksiinsa mediassa. Vaikka Ella on saanut paljon huomiota, hän on onnistunut välttämään sen, että hänen ulkonäkönsä olisi pääosassa hänen urallaan. Hän on tehnyt selväksi, että hänen arvonsa perustuu hänen kykyihinsä ja persoonaan, eikä siihen, miltä hän näyttää.

Aitous ja Positiivisuus – Ellan Brändin Perusta

Ellan uran menestyksen salaisuus ei ole pelkästään hänen ulkonäössään, vaan hänen kyvyssään olla aito ja positiivinen roolimalli nuorille seuraajilleen. Hänen brändinsä ei ole rakentunut vain fyysisistä piirteistä, vaan ennen kaikkea hänen vahvasta persoonastaan ja kyvystään olla oma itsensä. Tämä on monelle suomalaiselle nuorelle arvokas esimerkki, sillä Ellan asenne on rohkaissut monia hyväksymään itsensä ja keskittymään sisäiseen kauneuteen.

Vaikka ella kanninen pituus ja paino voivat herättää keskustelua, ne eivät ole olleet Ellan uran tärkeimpiä tekijöitä. Hänen menestyksensä perustuu aitouteen, itseluottamukseen ja kykyyn olla läsnä kameran edessä ilman pelkoa siitä, miltä näyttää. Tämä on saanut monet katsomaan Ellaa esikuvana, joka on saanut aikaan positiivisia muutoksia suomalaisessa mediassa ja julkisuudessa.

FAQ

Mikä on Ella Kannisen pituus?

Ella Kanninen on noin 170 cm pitkä. Tämä pituus on keskimääräistä korkeampi suomalaiselle naiselle, mutta se ei ole ollut keskiössä hänen urallaan.

Kuinka paljon Ella Kanninen painaa?

Ella Kanninen ei ole julkisesti kommentoinut tarkkaa painoaan, mutta hän on avoimesti puhunut terveellisten elämäntapojen ja hyvinvoinnin tärkeydestä. Hänen uransa ei ole rakentunut ulkonäön ympärille, vaan hänen kykyihinsä ja persoonallisuuteensa.

Vaikuttavatko pituus ja paino Ellan julkisuuskuvaan?

Vaikka ella kanninen pituus ja paino saattavat kiinnostaa joitain, hänen julkisuuskuvansa perustuu hänen aitouteensa ja esiintymistaitoihinsa. Ella ei ole antanut ulkonäönsä tai fyysisten piirteidensä määrittää itseään, vaan hänen brändinsä on rakennettu hänen persoonalleen ja kyvyilleen.

Miten SuomiToimittaja seuraa Ella Kannista?

SuomiToimittaja on seurannut Ella Kannisen uraa ja hänen rooliaan suomalaisessa mediassa. Ella on esimerkki siitä, miten julkisuuden henkilö voi menestyä ja tehdä itsestään positiivisen roolimallin nuorille, keskittyen omiin kykyihinsä ja aitouteensa. Hänen urallaan ei ole ollut keskiössä ulkonäkö, vaan hän on rakentanut uran sisäisen voimansa ja persoonallisuutensa varaan.

Ella Kanninen pituus ja paino ovat saattaneet herättää keskustelua, mutta hänen uransa ja julkisuuskuvansa perustuvat paljon syvemmälle kuin ulkonäköön. Ella on esimerkki siitä, miten tärkeää on olla aito ja rehellinen itselleen ja muille, vaikka maailma ympärillä keskittyisi ulkonäköön. Hänen positiivinen asenteensa ja kyky olla oma itsensä ovat tehneet hänestä roolimallin, joka inspiroi monia suomalaisia. Ella Kanninen on muistutus siitä, että menestys ja arvostus eivät perustu pelkästään ulkonäköön, vaan siihen, mitä on sisältä päin.

[meowoona]

Puupiirros - Shell Girl 2

Aiheena oli oma teemani "mystiikka".

Toinen puupiirros, joka on jatkoa edelliselle puupiirrokselle.

Vedoksessa on hahmo, jolla on simpukka osana päätä.

Kaivertaminen onnistui helposti.

Öljyväreillä vedostettu, japaninpaperia käyttäen. Kohdistaminen taustaan onnistui hyvin. Ohenteenä käytin miragle geeliä. Taustat trin sinisellä ja vihreällä. Hahmon vedostin tumman sinisellä ja violetilla.

En ole niin tyytyväinen tähän, kuin sarjan ensimmäiseen työhön.

[mcrmadness]

Vähän ehkä samaan kastiin menee ne postaukset siitä, kuin ihmisten on pakko ficeissä yms. laittaa blorbot kärsimään. Miusta se on jotenkii todella vieras ja outo ajatusmaailma :D Joo, omia fiiliksiä on helppo ja hyvä käsitellä kirjottamalla! Mut jotenkii on niin outoa se et monet tykkää suorastaan henkisesti kiduttaa suosikkihahmojaan. Ite ainankii haluan et niillä menee hyvin, angst with a happy end on mitä joskus ite kirjotan, mut paljon useemmin itteä vetää puoleensa humoristinen tarina, jossa kaikilla on kivaa.

Mut voi olla et synkkää on kivempi ja helpompi kirjottaa, ja kevyttä mukavempi lukea. Ainankii oma kokemus on tällänen... mut se synkkä on itellä enemmän itseterapiaa ku jotain sadistista pakko-laittaa-hahmo-kärsimään, miltä nuo postaukset taas kuulostaa ELLEI niitten ideana ole vaan liioitella ihan kaikkee mahollista. Tumpusta ei koskaan tiiä.

hei antakaas ku mä ränttään taas

aktiivinen osallistuminen nykytumppufandomeihin on saanu mut inhoamaan sitä, ku ihmiset lukee kaikki hahmojen reaktiot jotenki traumaperäisiks ja oikein tarkastelee niitä sillee mikroskoopin alla, et joo ilmiselvä posttraumaattinen stressireaktio

jooo mä ymmärrän, et jos itellä on traumoi ni mielellään kai lukee niit blorboistaan, mut niinku ei koko fandom voi koostua traumatisoituneista ihmisistä, eikä jokasen hahmon jokanen toiminto voi olla traumaperäinen

mä oon niin kypsä tähän traumalukemiseen, etten enää ikinä tulkitse yhtään hahmoa traumatisoituneeks, ainoastaan jos kaanonis sanotaan et ne on

ja sillonki jos siit traumatisoineest asiast on aikaa, mun headcanon saattaa olla, että se hahmo on päässy käsittelemään jo asian, eikä se trauma enää aktiivisesti vaikuta sen elämään 😌

[suomiplorpoturnaus]

Nyt kun tähän turnaukseen vahingossa kohdistuu paljon kansainvälistä huomiota (lupaan ettei ollut tarkotus kun ehotin sitä morsio shippi pollia, meinasin vaan hassutella) niin onks mitään protokollaa jatkoon mennessä tähän liittyen? Pitääkö alkaa kirjottamaan propagandaa englanniksi? Mietin vaan, kun nyt ei taida tulla ihan täysin akkuraatteja tuloksia (jos niitä tumpussa voi tullakkaan). En tiiä onko vähä tyhmä kysymys mut silleen.

Hei!

Tästä aiheesta on tullut nyt muutama ask, kysymys ei siis ollut ollenkaan tyhmä, sillä monia mietityttää sama asia! Myönnettäköön, että turnauksen leviäminen Suomitumpun ulkopuolelle oli hienoinen yllätys, muttei ollenkaan kurja sellainen. Morso/Lammio -shippiäänestys ennen kaikkea riemastutti.

En haluaisi alkaa kieltää Suomen ulkopuolelta tulevia ääniä, enkä oikein näe, miten se olisi mahdollistakaan, ääniä kun ei voi erotella toisista. Tumblrin käyttäjät pitävät nappien painelemisesta ja Suomen ulkopuolella tietyt hahmot tunnetaan. Lisäksi se, jos hahmoa äänestetään Suomen ulkopuolella, kertoo myös jotain hahmon suosiosta. Toisella kierroksella pyrin vastakkaisten hahmojen samankaltaisuuteen dramatiikan ylläpitämiseksi, yritän tässä hengessä myös laittaa kansainvälisesti tunnetumpia hahmoja vastakkain keskenään.

Haluan säilyttää kaikilla äänestäjillä mahdollisuuden reblogata äänestyksiä omaan blogiin ja pyytää englanniksi ääniä omalle suosikille. En kiellä myöskään englanninkielistä propagandaa, vaikka turnauksen pääasiallinen yleisö onkin suomalainen. Ainakin aluksi pitäisin tärkeimpänä ohjenuorana tässä asiassa jokaisen turnauksen seuraajan oman omantunnon: Jos tiedät, että sinun blogillasi on paljon uskollisia seuraajia, jotka voivat määrällään vaikuttaa äänestyksen kulkuun sinun suosikkiblorbosi eduksi, pyydän sinua harkitsemaan ennen kuin pyydät ääniä englanniksi. Saat siis yhä vaikuttaa seuraajiisi, kysy vain ennen rebloggausta itseltäsi, tuntuuko blorbosi mahdollinen voitto vaikuttamisesi jälkeen sinun mielestäsi oikealta.

Pidetään kuitenkin kaikki mielessä, ettei tämä ole niin vakavaa. Tämä turnaus on harmitonta hauskaa, jota joku hupsu lesbinen nuorisopastorinpuolikas järjestää silloin, kun eroottissävytteisiltä roolipeleiltään ehtii. Paikkansapitäviä tuloksia tuskin saamme monestakaan syystä. Minuakin harmittivat jotkin ensimmäisen kierroksen tulokset, joista itse olisin tiennyt tietysti paljon paremmin, keiden olisi pitänyt voittaa, koska he olivat minusta niiiiiin paljon blorboisempia kuin voittajat. Mutta lopulta tämä on vain huvittelua ja ihmiset äänestävät tiettyä hahmoa eri syistä: Joillekin hahmo on se sydämen blorbo, josta on kirjoitettuna viisisataa whumppifikkiä pienellä pornohöystöllä. Jotkut rakastavat tiettyä blorboa kauheasti ja haluavat äänestää sitä, vaikka eivät puhuisi sanaakaan suomea. Toisille hahmo on ainoa, jonka rivistä tunnistaa, vaikkeivat he siitä niin välitäkään. Toiset haluavat äänestää ennen kaikkea tiettyä hahmoa vastaan tai ajattelevat, että olisipa se hassua, jos tämä vähän vitsillä mukaan ilmoitettu hahmo voittaisi. Ja jollekulle hahmo ei ehkä ole blorbo, mutta se on se lapsuuden lempihahmo tai oma gay awakening, eikä silloin voi äänestää ketään muuta. Ei me saada täysin paikkansapitävää vastausta siihen, kuka on Suomitumblrin suosikkiblorbo, mutta meillä voi olla kivaa, kun yritetään selvittää sitä.

Kiitos kysymyksestä ja hyvää toisen kierroksen odotusta!

[neroushalvaus]

Pakko kysyy Tuntsa!

@allergekko

Great minds etc etc :') Ei mutta kiitos! Tuntemattomasta mulla on onneksi vähemmän mutistavaa kuin noista aiemmista, varmaankin, koska se on kirjana enemmän tuollainen tiivis pakkaus. Mutta katsotaanpas...

5. Tämä ei ole mikään kritiikki, sanon vain että Tuntemattomassa on paljon todella tarkkanäköisiä sodanvastaisia kohtia ja niitä saisi olla vielä viisikymmentä kertaa enemmän.

4. Tämä ei ole näin yksinkertaista, mutta tämä on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni: Kariluoto on hahmona vähän irrallinen muusta hahmokaartista eikä paljonkaan menetettäisi, jos se poistettaisiin.

3. Asioiden tarkastelua muidenkin kuin suomalaisten näkökulmasta saisi olla lisääkin, vaikka sitä on nytkin. Erityisesti Petroskoin naisten näkökulma muutenkin kuin suhteessa suomalaisiin miehiin olisi arvokas, vaikka on ehkä ihan hyvä, ettei Linna alkanut yrittää sitä liiaksi.

2. Kuten sanottu, Tuntematon on kyllä hyvällä tavalla sodanvastainen, mutta Suur-Suomen kritiikkiä saisi olla enemmänkin.

1. Raili Kotilaisen hahmo. Miten se Edvin Laine sanoikaan Linnalle, "vain koska joku lotta joskus torjui sinut, sinun ei tarvitse purkaa sitä kaikkiin lottiin", vai miten se meni? Joka tapauksessa, vaikka Kotilaisen hahmo on musta mielenkiintoinen ("'Kyllä sota on kauheata.' Lotta Raili Kotilainen muisti, että hän oli nainen ja että se niinkuin vaati tekemään tuon säälittelevän huomautuksen."), sen olemassaolo on tehnyt ihan oikeaa vahinkoa oikeille naisille ja vahvistanut lotista levitettyä "kenttähuoramyyttiä", jota ei todellakaan olisi tarvinnut vahvistaa. Eli joko tekisin Laineet ja poistaisin Kotilaisen kokonaan tai kirjoittaisin sen uudelleen (en kuitenkaan Louharityylillä... sarastie/kotilainen ja se ihme lottien kikatteluhillonsyöntikohtaus elää mun painajaisissani). Tähän myös lisättynä landen friidun ja muiden lottien käsittely, hmm, tiedättekös, ihmisinä. Se olisi kiva.

*

Lähetä mulle fandom/sarja/kirja/musikaali/tms ja mä kerron top5 asiat, jotka siitä muuttaisin

[mcrmadness]

Jostain luin et ne tosiaan löyti jostain YLEn varastosta vanhoja peruukkeja. Muistaakseni luin et Mauno Ahosen hahmo synty ihan vaan siitä et Heikki Silvennoinen laitto perukin väärinpäin päähän ja alko pelleillä tms. ja yhtäkkiä siinä olikii jo uus hahmo.

Oon ite kyllä Kummeli-fani, johtuen siitä et meillä Kummelia katottiin kotona ja itekii kasvoin sarjan parissa, mut jostain syystä tuo Panomies-sketsi ei oo koskaan iskeny itteeni. Samoin "Normipäivä" on sketsi josta on tehty ihan sikana meemejä ja remixejä Youtubeen, mut en ite oo koskaan oikein ymmärtäny miks se sketsi oli monen mielestä niin hauska.

Tässä pari videota nyt ku kerran Kummelista on puhe :D

Eka Mauno Ahonen:

Ja yks omia lemppareita koko sarjassa on Virsikirjan lisälehdillä, tää on ehkä oma suosikki, mikä usein kans jää soimaan miun päähän :D

Vanhoista jaksoista Ympäristöruutu on aivan ehoton oma suosikki, ja Jaakko Parantainen varmaan paras Kummeli-hahmo jos miulta kysytään :D Parasta tästä tekee Silvennoisen repliikit, jotka on tosi usein improvisoituja!

joka päivä töihin kävelemässä mä meen ohi patsaan neljästä palomiehistä ja joka päivä näen sitä silmäkulmastan ja KUKA VITTUA - ah. aivan.

[kelkkamonologi]

Joulukalenteriluukku 17:

Kuka on kirjan tärkein hahmo?

Tähän on varmaan itse kullakin oma vastaus. Eikä ne varmaan oo väärin. Kirjassa on mun mielestä monta tärkeetä hahmoo, mutta se tärkein… Pakko ajatella boxin ulkopuolelta ja sanoo vääpeli Sinkkonen. Suorastaan vittumainen äijä, mutta jonkun piti pitää komppaniassa kuri eikä se muuten ollu Lammio.