#villieläimet

[elainuutisia]

Uhanalaiset przewalskinhevoset vapautettiin Keski-Aasian aroille Prahan eläintarhan järjestämässä operaatiossa.

[pupucino]

meillä ilmeisesti kuuluu olla hämähäkki katossa.

edelliseen kämppään kulkeutui kesällä joku ravukki sienikuorman mukana. se kiipesi keittiön kattoon ja vilisti siellä kuukauden pari, kunnes katosi. liekö kuollut tai lähtenyt parvekkeen kautta ulos.

pian sen jälkeen jostain ilmestyi toinen hämähäkki, joka muutti makuuhuoneen kattoon, missä se väijyskeli rauhallisesti muutaman viikon, kunnes yhtenä päivänä tuli sieltä alas ja löytyi kömpimästä sängystä, jolloin heitin sen pihalle, koska ei mun lakanoissa saa mitkään villieläimet rymytä.

nyt uuteen kämppään ekoja tavaroita tuodessa huomasin niissä taas hämähäkin. oli varmaan tarttunut mukaan autosta tai tavaroita pihalle laskiessa. annoin sen olla, ja se katosikin heti jonnekin. kun asetuimme taloksi, huomasimme sen asettuneen myös: kattoon.

nyt se on asunut siellä viikkoja, enkä tiedä, mitä pitäisi ajatella, jos se on siellä vielä silloin, kun muutamme pois, koska seuraava asukas melko varmasti tappaa sen. jos ulkona on jo talvi, sitä ei voi heivata pihalle, koska se ei pärjää pakkasessa. pitääkö se silloin ottaa mukaan muuttokuormaan?

[tunnaa-unnaa]

Pelkäämättömät villieläimet amerikkalaisissa videoissa johtuu paristakin seikasta: Pohjois-Amerikassa asuinalueet leviää ja ne rakennetaan todella nopeesti, joten luonto harvoin ehtii reagoida siihen ja sit ne vaan elää sielä talojen välissä. Yks toinen seikka mikä johtaa siihen että villieläimet tulee paljon talojen lähelle on jenkkien ja kanadalaisten jätehuoltosysteemi, joka on se että tiettynä päivänä viikosta kaikki jättää roskasäkit tienposkeen ja jäteauto tulee keräämään ne. Eli siellä ei monessa paikassa käytetä isoja muovisia jäteastioita, vaan ne roskapussit on usein tuntikaupalla siinä kadunvarressa. Mikä on tietty aika buffet kaikille eläimille.

[timotynkkynen]

Soros haluaa ottaa koko ilmakehän hallintaansa

George Soros puhui suunnitelmistaan ottaa maapallon ilmakehän hallintaansa “ilmastonmuutoksen torjumiseksi”

Soros kehui Münchenin turvallisuuskonferenssissa 16.2. “löytäneensä” prosessin, jolla valkoiset pilvet synnytetään heijastamaan auringonvaloa pois lämpimämmiltä alueilta ja näin estämään napajäätiköiden sulamisen. 

Vaikka tällainen prosessi voi vakavasti järkyttää luonnon ekosysteemiä ja aiheuttaa maailmanlaajuisia peruuttamattomia ongelmia, jotka voivat johtaa miljoonien ihmisten ja eläinten kuolemiin, ei Soros vaikuta olevan ollenkaan huolissaan. 

Soros ilmoitti neuvottelevansa alkuperäiskansojen kanssa tästä suunnitelmastaan, mutta muun ihmiskunnan näkemykset eivät häntä kiinnosta. 

Soros kertoi, että hänet ohjattiin Sir David Kingin luo, joka on ollut johtava tieteellinen neuvonantaja aiempien Brittihallitusten aikana. Soros sanoi, että Kingillä on suunnitelma ilmastojärjestelmän “korjaamiseksi”.

Tällainen aurinkogeoengineering ei todellisuudessa pelasta sivilisaatiota, vaan sillä on äärimmäisen suuri potentiaali tuhota se.

Aurinkogeotekniikka on vaarallista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tällainen toiminta voi vaarantaa villieläimet. Tällaisen teknologian käyttöön ottaminen jättäisi villieläinlajit kautta maailman elinympäristönsä muuttuvien olosuhteiden armoille, josta aiheutuisi massasukupuuttoa. 

Aurinkogeotekniikan seurauksena voi tulla myös maailmanlaajuinen nälänhätä. Ihmisen keinotekoisesti tekemien pilvien vapauttaminen ilmakehään arktisella alueella aiheuttaa katastrofaaliset seuraukset. 

Aasian monsuunisateet häiriintyisivät ja kuivuus lisääntyisi varsinkin Afrikassa. 

Vaarallisinta tässä kaikessa on se, että tällainen aurinkogeotekniikka on suhteellisen edullinen toteuttaa. Yksi ainoa valtio voisi kokonaan rahoittaa ja ottaa käyttöön tällaisen teknologian yksinään. 

Jos esimerkiksi Kiinalla tai Yhdysvalloilla olisi tällainen valta, nämä eivät epäröisi käyttää tällaista tekniikkaa aseenaan saavuttaakseen geopoliittisia tavoitteitaan. Jos yksi ainoa maa ottaa käyttöön tällaisen aurinkogeotekniikan ja aiheuttaa sillä tuhoa miljardeille ihmisille, tämä todennäköisesti johtaa kolmanteen maailmansotaan.

Soros sanoi puheessaan, että häntä on aina kiehtonut Grönlannin jäätikkö, joka on useita kilometrejä syvä ja muodostunut tuhansien vuosien kuluessa. 

Heinäkuussa 2022 Grönlannissa tapahtui kuitenkin äärimmäinen säätapahtuma. Siellä oli niin lämmintä, että tiedemiehen saattoivat pelata lentopalloa lyhythihaisissa paidoissa ja shortseissa. 

Kun näin tämän, lähetin ryhmän valokuvaajia Grönlantiin keräämään visuaalisia todisteita, Soros kertoi. Grönlannin jäätikön sulaminen nostaisi valtamerten korkeutta seitsemällä metrillä. Se on uhka sivilisaatiomme selviytymiselle. Yritin selvittää, mitä olisi tehtävissä sen välttämiseksi. 

Minut ohjattiin Sir David Kingin, ilmastotieteilijän puheille. Hän oli kehittänyt teorian, jonka mukaan globaali ilmastojärjestelmä oli ennen vakaa, mutta ihmisen väliintulo häiritsi sitä. Napapiiri oli aiemmin eristyksissä muusta maailmasta ympyrämäisen, vastapäivään puhaltavan tuulen ansioista, mutta “ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos” rikkoo tämän eristäytyneisyyden. 

Soroksen ja Kingin viesti on selvä: “Ihmisen puuttuminen on tuhonnut aiemmin vakaan järjestelmän ja sen palauttamiseen tarvitaan sekä paikallista että kansainvälistä kekseliäisyyttä”.

Soros sanoi, että kaikki tällä hetkellä käytössä olevat toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi keskittyvät sen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen, mutta eivät ole riittäviä. Ilmastointijärjestelmä on rikki ja se on korjattava. 

Mitä sitten tarkalleen ottaen on tämä geoengineering?  Se on joukko teknologioita, jotka on suunniteltu “ilmastonmuutoksen korjaukseen”.

Kyse on koko maailmanlaajuisesta tieteenalasta. Jos tällaisella geoteknologialla korjataan ilmaston tilaa, annetaan sillä teollisuudelle samalla lupa jatkaa edelleen saastuttavaa toimintaa, koska kaikki on tällöin korjattavissa. 

Nämä teknologiat sisältävät sulfaattien tai muiden kemikaalien ruiskuttamista stratosfääriin auringonvalon estämiseksi, joka vähentää maahan saapuvaa säteilyä. Myös näihin teknologioihin kuuluu meripilvien valkaiseminen tai kirkastaminen, jotta ne heijastaisivat enemmän auringonvaloa takaisin avaruuteen. 

Näihin teknologioihin kuuluu myös sellaisten laitteiden kehittäminen, joilla otettaisiin talteen hiilidioksidia ilmakehästä ja se haudattaisiin öljylähteisiin tai muihin geologisiin muodostumiin maalla ja valtamerissä. Myös merten lannoittaminen raudalla tai urealla planktonin nopean kasvun edistämiseksi siinä toivossa, että ne imevät enemmän hiilidioksidia ja saavat sen uppoamaan valtameren pohjaan on osa näitä teknologioita, ja valtamerten kemian muuttaminen jauhetuilla kivillä, jotta niistä tulee emäksisempiä, sekä suurten puiden istuttaminen ja geneettisesti muunnetut viljelykasvit, joiden sanotaan imevän enemmän hiiltä tai heijastavan enemmän auringonvaloa. 

Mutta onko kaikki tämä turvallista, varsinkin mitä ilmakehään sumutetaan ja onko sillä vaikutuksia luonnolle? 

Yleensä meille väitetään näitä lentokoneiden suihkuttamia kemikaalivanoja salaliittoteorioiksi, mutta jatkuvasti nämä osoittautuvat todelliseksi ilmastonmuokkaukseksi. 

Rikkidioksidin suihkuttaminen yläilmakehään on ollut suunnitteilla jo pitkän aikaa ja sitä pidetään yhtenä kustannustehokkaimpana ratkaisuna viilentää ilmastoa. Ilmaan kylvetyt rikkidioksidihiukkaset pystyvät heijastamaan auringon säteitä takaisin avaruuteen.

Tietenkin tiivistymisvanat ovat aivan eri asia kuin nämä kemikaalivanat, jotka näkyvät joitakin sekunteja lentokoneiden pakokaasujen sisältämän vesihöyryn jäädyttyä, mutta häipyvät pian pois. Kemikaalivanat eivät kuitenkaan häviä vaan jäävät tuntikausiksi taivaalle leijumaan. 

On olemassa myös patentti alumiinioksidin levittämiseen ilmastonmuokkaustarkoituksessa, jolla ilmastonmuutosta voitaisiin vähentää. Alumiinioksidia on helppo lisätä minkä tahansa reittikoneen polttoaineen sekaan, koska sen sulamispiste on suuri. 

Ilmastonmuokkausta siis perustellaan ilmaston lämpenemisellä ja suunnitelmiin kuuluukin levittää alumiinia sisältäviä nanopartikkeleita. 

Kauan on puhuttu salaliittoteorioista, mutta nämä ovat paljastuneet todelliseksi toiminnaksi. 

Kun asiaa tutkii tarkemmin, ei olekaan ihme, että väitteet salaliittoteoriasta ovat vallalla, sillä alumiinia sisältävien nanopartikkeleiden sumuttamisella on vakavia terveysriskejä sekä ihmiselle että luonnolle. 

Alumiininanopartikkelit ovat yhteydessä mm. hengitysvaikeuksiin ja Alzheimerin tautiin. 

Nykyään alumiinia löydetäänkin suuria määriä vesistöistä ja maaperästä. Alumiinin myrkyllisyyttä on vasta viime aikoina alettu tutkia, eikä kunnollisia tuloksia ole vielä olemassa. On olemassa mahdollisuus, että alumiinin vaikutuksista voi paljastua tulevaisuudessa erittäin vakavia haittoja. 

Kun siis alumiininanopartikkeleiden levitystä pyritään perustelemaan ilmaston lämpenemisen torjumisella, herää kysymys että miksi niiden levittäminen sitten on aloitettu salassa ja miksi näitä haittavaikutuksia tutkitaan vasta nyt?

On tärkeä pitää mielessä se tosiseikka, että tämä sumutus on aloitettu aikoinaan juuri sotilaskoneissa ja näitä nanopartikkeleita on levitetty eniten juuri NATO-maissa. Kyseessä voi hyvinkin olla sotilaallinen operaatio, jonka peitetarina on ilmastonlämpenemisen estäminen. Sotilaallisen operaation kyseessä ollen asia on helppo kuitata salaisuudeksi juuri sotilaallisen luonteensa vuoksi. 

Tähän sotilaalliseen tarkoitukseen viittaa myös se, että näistä kemikaalivanoista kertovia artikkeleita sensuroidaan googlesta kovaa vauhtia pois ja samoin “faktantarkastajat” leimaavat ne “valheelliseksi” tiedoksi, disinformaatioksi.

[hauskojakuvia]

jos olet huono päivä lähikuva muotokuva lampaan

[eksopolitiikka]

Inka-legenda Suuresta Tulvasta

Inka-legenda Suuresta Tulvasta

Etelä-Amerikan kansat kertovat myyttejä Suuresta Tulvasta ja sen ympärillä tapahtuneista tapahtumista.

Koillis-Brasiliassa elävä Ipurina-kansa säilyttävät yhtä eleganteimmista myyteistä tuohon tapaturmaan liittyen:

”Kauan sitten Maapallolla oli suuri tulva. Tämä tapahtui kun aurinko, suuri pata täynnä kiehuvaa vettä, kaatui.”

Tästä etelämmäksi mentäessä Chilen alkuperäiskansa, araucanialaiset, muistavat traumaattisen muiston:

”Tulva oli seurausta tulivuoren purkautumisesta, jota seurasi voimakas maanjäristys, ja aina kun on maanjäristys, alkuperäisasukkaat juoksevat vuorille. He pelkäävät, että maanjäristyksen jälkeen meri voi jälleen hukuttaa maailman alleen.”

Kuten araucanialaiset, Inkat olivat pelosta jäykkiä siitä, että aurinko kertoisi maailman tuhoutumisesta.

Vuoden 1555 espanjalainen kronikka puhuu tästä huolenaiheesta:

”…[kun] oli auringon- tai kuunpimennys, intiaanit itkivät ja vaikeroivat suuressa hämmingissä, miettien sitä että heidän aikansa on tullut ja Maa tuhoutuu…”

Perulainen tunnettu historioitsija Garcilaso de la Vega,  espanjalaisen konkistadorin ja Inka-prinsessan poika, pyysi Inka-setäänsä kertomaan hänelle tarinan hänen kansansa alkuperästä. Miten Titicaca-järvi muuttui heidän sivilisaationsa lähteeksi?

Setä kertoi:

”…viime aikoina koko tämä alue jonka näet oli täynnä metsää ja pöpelikköä, ja ihmiset elivät kuin villieläimet ilman uskontoa tai hallintoa, ei kaupunkeja eikä taloja, ilman maanviljelystä ja vaatteiden käyttämistä… [auringon jumala lähetti pojan ja tyttären]… antamaan heille säännöt ja lait miten elää järkevästi ja sivistyneesti, ja opettamaan heitä elämään taloissa ja kaupungeissa, kasvattamaan maissia ja muita satokasveja, pitämään eläimiä ja käyttämään Maan hedelmiä rationaalisina olentoina…”

Nämä ”jumalat”, jotka toivat maanviljelyksen Titicaca-järven läheisyyteen, kuvattiin tulleen ”etelän mailta” välittömästi ”tulvan jälkeen”.

Toisin sanoan, maanviljelyn toi Titicaca-järvelle ihmiset jotka jo hallitsivat tuon taidon, jotka selvisivät luonnonmullistuksesta, ja jotka ovat saattaneet saapua muista maista, mahdollisesti kuuluisasta Atlantiksen alueelta, jonka on sanottu tuhoutuneen tulvassa.

Sana ”Inka” tarkoittaa ”Auringon poikaa”, ja se on titteli joka alunperin kuului vain keisarille.

Säilyttääkseen kulttuurinsa konkistadorien hävitykseltä, Inka Manco II lähti pois pääkaupungista Cuzcosta vuonna 1536 ja vetäytyi kauas Andeille. Hän otti mukaan kolme poikaansa, jokaisesta tulisi vuorollaan Inka, ja he kärsivät verisistä kohtaamisista espanjalaisten kanssa.

Manco II valitsi vuorenhuipun, josta näki Urubamban laaksoon, jonne rakentaa palatsinsa. Pizarro, espanjalaisten valloittajien johtaja, ei koskaan kyennyt löytämään tätä salaista piilopaikkaa, ja sen olemassaolo on kiehtonut niitä jotka häntä seurasivat. Kaikki, jotka ovat yrittäneet löytää kadonneen kaupungin, ovat epäonnistuneet.

Myöhemmin samalla vuosisadalla kaksi munkkia, Veli Marcos ja Veli Diego, jälleen etsivät sen sijaintia. Veli Marcos oli täynnä ” …halua etsiä sieluja jotka eivät olleet kohdanneet yhtäkään saarnaajaa ja jossa evankeliumia ei oltu kuultu”, ja hän matkasi lääkärisanansaattajan Veli Diegon kanssa, joka tuli kuuluisaksi paikallisten ihmisten keskuudessa ja hänestä tuli kuninkaallisten Incojen suosikki.

Nämä kaksi munkkia perustivat luostarin Puquiuraan Vitcosin lähelle, ja heitä kiinnosti Inka-tarustot ”Auringon neitsyistä” jotka asuivat kuuluisassa kaupungissa nimeltä ”Vanha Vilcabamba”.

Kaupunki vuorilla sanotaan olleen ”velhojen ja iljetysten mestareiden” asuttama.

Päivittäin nämä kaksi munkkia yrittivät taivutella Inkaa paljastamaan tämän kaupungin sijainnin. Lopulta hän suostui viemään heidät, ja kolmen päivän päästä he saapuivat suurten vuorenkielekkeiden juurelle, jotka törröttivät vieläkin korkeammalle taivaalle.

Viikkojen ajan munkit saarnasivat ja opettivat alkuperäiskansalle, joka eli linnakkeessa poissa silmistä ja kuuloetäisyydeltä. Heitä kiellettiin astumaan sen enklaaviin siitä pelosta, että he oppisivat jotain sen riittejä, seremonioita ja sen tarkoituksen.

Veljet Marcos ja Diego lopulta tajusivat, että heitä ei koskaan päästettäisi sinne sisään.

Neljä vuosisataa myöhemmin vuonna 1911 amerikkalainen historioitsija ja tutkimusmatkailija Hiram Bingham (1875-1956), löysi kadonneen Inka-linnakkeen rauniot, jotka olivat Machupicchu-vuoren suojassa. He uskoivat [tuohon aikaan] että he olivat löytäneet kadoksissa olleen ”Vanhan Vilcabamban” kaupungin, ja he löysivät useita luurankoja, pääosin naisten, jotka myöhemmin lähetettiin tohtori George Eatonille Yalen yliopistoon.

Professori totesi, että jäännösten joukossa,

”ei ollut yhtäkään rotevaa miessoturia, oli muutama naismainen mies joka olisi hyvin voinut olla pappi, mutta suuri enemmistö luurangoista oli naisia…”

Miksi Inka-linnakkeesta löytyi niin paljon naisia Macchu Picchu -vuorelta?

Incoille salainen pyhättö on hyvin saattanut olla maansisäinen enklaavi, jonne pääsee kaupungin kautta tunneliverkostoa pitkin, jonka sanotaan kulkevan ristiin rastiin koko Etelä-Amerikan läpi. Jos toinen tulva tulisi, pyhättö josta on salainen pääsy turvalliseen paikkaan voisi hyvin toimia hukkuneen maailman uudelleen asuttamista varten.

Kirjassaan ”Lost City of the Inkas” Bingham kuvaa erään talvipäivänseisauksen aikaan suoritetuista rituaaleista, joka ritualistisesti pani auringon liekaan kiinni Maahan.

”Intiwatana-kivi”, joka sijaitsee Macchu Picchun pyramidin luona, on hyvin voinut olla pystytetty ”energeettiseksi siteeksi auringon ja Maan välille”.

Legenda kertoo ”mystisestä nuorasta” joka sitoo Maan aurinkoon ”ohjaten sen taivaan poikki” pitääkseen sen kurssilla.

”Auringon vetokoukku” on hyvin voinut olla maaginen väline, jota on ritualistisesti käytetty ohjaamaan auringon kulkua ja estetty muinaisen mullistuksen uusiutuminen. Jos näin, silloin aurinkomegaliitin mystinen ilmaantuminen (joka tunnetaan nimellä Aurinkokivi) ympäri maailman on hyvin voinut esittää muinaista yritystä turvata auringon polku Suuren Tulvan jälkeen. Lieassa oleva aurinko ei pysty saamaan aikaan uutta mullistusta jossa maankuori liikkuu. Maa olisi paljon turvallisempi paikka taas yhden vuoden ajan.

Tämä pakkomielle auringon polun tasapainottamisesta löytyy Lounais-Amerikasta myös.

Anasazien raunioilla (Navajojen kielen sana joka tarkoittaa ”muinaisia”) on kuuluisia asuinpaikkoja kielekkeillä sekä aurinkotulia.

Chaco Mesa New Mexicossa on paikka jossa on kaikkein huikeimpia aurinkomegaliitteja — kolme kivipalkkia, joista jokainen painaa pari tonnia, jotka ovat aseteltu niin että auringon valo osuu spiraaliseen kalliopiirrokseen, joka merkkaa kesä- ja talvipäivänseisausten tarkat paikat, sekä kevät- ja syyspäiväntasauksen.

Amatööri-muinaisastronomi ja taiteilija Anna Sofaer löysi kivimuodostelmat vuonna 1977. Tämä aurinkokalenteri tunnetaan myös nimellä ”aurinkotikari” johtuen kuviosta joka muodostuu kun auringonvalo osuu kalliopiirroksiin juhannuksena.

Sofaer nimitti merkkejä ”aurinkotikariksi”, mutta se on itse asiassa voinut toimia myös Anasazien vastineena Incojen auringon vetokoukulle.

Jos näin, niin olisi tarkempaa nimittää tätä ”aurinkonuoraksi”, joka on suunniteltu estämään auringon liikkuminen miten sattuu tai ainakin tarkkailemaan sen kulkua, jotta varmistettaisiin se että kaikki on kunnossa. Pelko auringon karkaamisesta tai taivaan tippumisesta niskaan muuttui globaaliksi painajaiseksi niille, jotka selvisivät maankuoren viime liikkeistä.

Kaikissa neljässä maankolkasta kuulee saman tarinan.

Aurinko poikkeaa sen normaalilta polulta, taivas putoaa niskaan.

Maa järkkyy maanjäristyksistä ja pian suuret vesimassat täyttävät maan.

Sellaisesta epäonnesta selviytyneet tekisivät mitä tahansa estääkseen sen tapahtumisen uudelleen.

He elivät magian ajalla, oli luonnollista ja tarpeen rakentaa laitteita jolla rauhoitella auringonjumalaa ja kontrolloida tai tarkkailla sen polkua.

Mutta miksi taivas putosi niskaan?

”Pysyköön aurinko nuorena miehenä, kuu nuorena naisena, älköön maa järkkykö – olkoon Rauha!”

– Inka-rukous –

  Artikkelin julkaissut Biblioteca Pleyades

http://eksopolitiikka.fi/tiede/inka-legenda-suuresta-tulvasta/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[ruttotohtori]

Juu on se niin tavatonta, kun villieläimet on lisääntymispuuhissa

Ilta-Sanomissa otsikko "Kettukaksikko ajautui erikoiseen tilanteeseen". Erikoinen tilanne oli parittelu.

[norwegiatlas]

Minun tulevaisuuden suunnitelmani

18-vuotiaadena tämä vuosi on lukiossa viimeinen vuosini. Seuraava vuosi voisin olla yliopistolla, työssä tai jossain muualla. Ensiksi, minun suunnitelmani ovat mennä yliopistoon ja opiskella suomen kieltä. Nyt asia on kuitenkin muuttunut. Yliopiston sijaan, menen Huippuvuoreihin opiskellakseen siellä kansanopistolla. En oikeakaan tiedä, miksi vaalitin kansanopisto Huippuvuoreilla. En tykkää pakkasta ja lunta paljon, ja kaamos ei kuulosta minulle vetoavalta. Samaan aikaan, yksi vuosi Huippuvuoreilla kuulosta jostakin oudosta syystä todella mielenkiintoiselta. Revontulet, erittäin kauniita näkymiä, arktinen luonto ja sen villieläimet – mitä tästä voisi olla huono? Oletan, että näemme.

Huippuvuoreiden kansanopiston jälkeen olen toivon mukaan yliopistolla, millä opiskelen kieltä tai jotain, joka liittyy kieliin. Haluan opiskella suomea tai pohjoissaamea tai jopa grönlannin kieltä. Oletan, että näemme senkin.

Tässä tekstissä kokeilin tarkoituksellisesti suomen kielioppia, joten muut voivat korjata minun virheitäni, jos se olisi väärää. Voitte vapaasti tehdä niin, jos haluatte! 😊

(käytänkin sanakirjaa, ja vähän Google Kääntäjääkin hehe)

lukio - high school viimeinen - last jossain muualla - somewhere else ensiksi - at first Huippuvuoret - Svalbard kansanopisto - folk high school kaamos - arctic darkness, polar nights vetoava - appealing samaan aikaan - at the same time näkymä - view villieläimet - wildlife olettaa - to suppose liittyä - to be related to tai jopa - or even kokeilla - to experiment

translation:

As a 18 year old, this year is my last year in high school. Next year I could be at a university, in a job or somewhere else. At first, my plans were to go to university and study Finnish. However, things have now changed. Instead of university, I am going to Svalbard in order to study there at a folk high school. I don’t really know why I chose a folk high school on Svalbard. I don’t like the freezing cold and the snow a lot, and the arctic darkness doesn't sound appealing to me. At the same time, a year on Svalbard sounds for a strange reason very interesting. Northern lights, really beautiful views, arctic nature and its wildlife - what could be bad about this? I suppose we’ll see.

After the folk high school on Svalbard I’m hopefully at a university, where I’ll study language or something related to languages. I want to learn Finnish or North Sámi or even Greenlandic. I suppose we’ll see about that too.

I purposely experimented with Finnish grammar in this text, so that others can correct my mistakes, if they would be wrong. You can freely do so, if you want!  😊

(I did use dictionary, and a little Google Translate too hehe)

[potkukelkka]

Vaimolla virtuaalisia virityksiä sekä vähemmän viriilit villieläimet. #perrosfi #perrosdeespaña #AdoptoiÄläOsta #EnCasa #koira #adoptiokoira https://www.instagram.com/p/CW06efLg3GE/?utm_medium=tumblr

[casualcollectionsalad]

Kari Hotakainen jatkaa kirjassaan Tarina nykyistä maaltapakotrendiä vielä pitemmälle. Kaikki maaseutu on muutettu Virkistysalueeksi ja kaikki maalla asuvat pakkomuutettu Kaupunkiin. Monet ammatit ovat muuttuneet tai kadonneet ja aivan uusia ammatteja on syntynyt. Asuinalueet ovat jakautuneet Hyvään Alueeseen, Parakkeihin ja osa maalta tulleista asuu konkurssiin menneissä ostoskeskuksissa. Päättäjät, jotka ovat asiantilan ja asuntopulan aiheuttaneet, eivät haluakaan olla tekemisissä kupunkilaisista poikkeavien maalaisten kanssa eivätkä keksi ratkaisua asuntopulaan ja siihen, ketkä saavat hyvät asunnot ja ketkä eivät. He siis siirtävät vastuun 10lle akateemiselle työttömälle (Nuhruiset), antavat heille kokeilualueeksi purettavan Raatteentie 62 asukkaat ja odottavat ratkaisua. Nuhruiset taas päättävät lajitella asukkaat heidän tarinoittensa perusteella ja lähettävät kyselylomakkeen. Kirjan keskiosassa saammekin luettavaksemme mitä erilaisimmilla asenteilla kirjoitettuja tarinoita. Aina välissä tapaamme myös Presidentin mietteineen, Muumin brändäyksineen, Virkistysalueen vallanneet villieläimet, Kaupunkiin muuttanutta muuta porukkaa ja kuolleen sian hengen. Kirjassa on Hotakaisen kuivaa, jopa mustaa huumoria mutta myös paljon ankeutta ja jopa pelottavaa tulevaisuuden kuvaa. Kirja tuntuu lukiessa repaleiselta, koska vastaukset ovat tarinoita tarinassa ja muiden henkilöiden ja otusten tarinat niistä irrallisia, omanlaisiaan tarinoita. Toivon todella, että tämä Tarina ei muutu todeksi. Helmet lukuhaaste kohdat 4,8, 29 https://www.instagram.com/p/CNskEG4gNiq/?igshid=xz16dl73o8sg

[johannaamnelin]

Luontoystävällistä kodin- ja kauneudenhoitoa Suomesta! Saaren Taika on pujahtanut Eco Beauty Wellnessiin. Saaren Taikaa valmistetaan eteläisen Salon idyllisessä saaristossa, jossa luonnon ja ihmisen yhteiselo on vuosisatojen aikana nivoutunut lähes saumattomaksi. Saarilla voit tavata kotkan, karhun, kauriin ja hylkeenkin, ja villieläimet tervehtivätkin usein uteliaina heti ulko-ovelta astuttaessa. Saaren Taika™ onkin särkisalolainen luonnonkosmetiikan ja pyykkietikan valmistaja. Saaren Taika™ Tuoksuetikka on luonnollinen ja tehokas puhdistusaine, se ei rasita ympäristöä ja on täysin biohajoava. Se ei sisällä fosfaattia, zeoliittia, rikkidioksidia, sulfiitteja eikä muita luonnolle tai terveydelle haitallisia kemikaaleja. Sitä käytetään pyykin huuhteluaineena ja tunkkaisten tekstiilien raikastamisessa, tekstiilejä silitettäessä, kalkkisaostumien poistamisessa esim. pesukoneesta ja se poistaa mm. homeen ja hikitahrat yms tekstiileistä. Lisäksi löydät valikoimastaan myös kodin tekstiileille tarkoitetut imurointipuuterit sekä kodin puhdistus marseillesaippuan. Tule noutamaan omasi 👌 #ecobeautywellness #organiccosmetics #organichomecare #pyykkietikkaa #suomesta @saarentaika #Repost @ecobeautywellness (@get_repost) ・・・

[elainuutisia]

Meksikossa alkoi maanantaina vuoden kolmas lämpöaalto. Tiistaina noin kolmasosassa maasta lämpömittari näytti yli 45 asteen lukemia.

[historyoftheancientworld]

📷 Blogissa: Colosseum - Arkkitehtuuriltaan Täydellinen Rakennus Julmien Huvien Näyttämönä. 🔸 Colosseum ja sen historia on kiehtonut minua niin kauan kuin muistan. Tein ensimmäisen Rooman matkani lokakuussa vuonna 2001 enkä tule milloinkaan unohtamaan hetkeä, jolloin näin tämän jättiläismäisen monumentin ensimmäisen kerran. Tämä kuuluisa amfiteatteri on niitä antiikin ajan rakennuksia, jotka on nähtävä omin silmin ennen kuin pystyy täysin hahmottamaan sen mahtavuuden. Vielä raunioituneenakin se on todella vaikuttava rakennus. Colosseumilla kävellessäni tunsin kuin olisin matkannut ajassa taaksepäin ja astunut sisään muinaiseen antiikin Roomaan. Colosseumilla voi vahvasti aistia menneisyyden läsnäolon vielä tänäkin päivänä. Mieleeni nousi useita kysymyksiä: miten Colosseum on rakennettu ja keitä sitä olivat rakentamassa? mistä kuljetettiin gladiaattorit ja villieläimet? kuinka monta ihmistä ja eläintä kuoli Colosseumin näytöksissä? miten monituhatpäinen yleisö johdatettiin paikoilleen ja mitä he ajattelivat näistä verisistä näytöksistä? miten areena puhdistettiin taistelujen jälkeen? missä keisarin aitio sijaitsi ja niin edelleen. Yritän tässä artikkelissa vastata näihin kysymyksiin ja valottaa hieman laajemmin tämän yhden maailman tunnetuimman monumentin historiaa. 🔸 Lue lisää...linkki artikkeliin löytyy biosta...#linkkibiossa #linkkiprofiilissa #linkinbio 📝 🔸 #colosseum #blogikirjoitus #blogi #historiablogit #rooma #italia #antiikinrooma #antiikinhistoria #historia #monumentit #nähtävyydet #matkailu #artikkeli #antiikinhistoriajakulttuuri #historianhavinaa #arkkitehtuuri 🏛

[jumalatar-kuussa]

Juttuja, joita voi tehdä jumalien kunnioittamiseksi

Artemis

ajanvietto luonnossa, erityisesti metsässä

naisten, erityisesti tyttöjen, tukeminen

olen itse tyttö: itsensä arvostaminen

jousiampumisen harjoittelu (aika vaikeaa toteuttaa)

urheilu, juoksulenkki tai korista tai tennistä tai ihan mitä vaan

eläimistä huolehtiminen (en ole itse kovin eläinrakas, mutta katsotaan)

kuunvalossa hengailu

ööh raskaana olevien ihmisten auttaminen

itsenäisyys, miesten hyväksynnästä piittamattomuus

yksin seikkailulle luontoon tai vaikka kaupunkiin

ympäristöstä huolehtiminen

korut ja tavarat, jotka liittyvät Artemikseen: kuu, villieläimet, jousi ja nuolet, jne.

Apollon

musiikin kuuntelu tai tuottaminen, esim. soittolistojen tekeminen

kesäpäivistä ilon irti ottaminen

itsensä ja muiden terveydestä huolehtiminen

jousiammunta

ennustamisen kokeilu tai ainakin tulevaisuuden arvailu

pyhien eläinten kunnioittaminen: kaupunkiympäristössä varikset ja joutsenet

taidenäyttelyssä tai konsertissa käyminen

valon lisääminen jokapäiväisessä elämässä

herääminen auringonnousun aikaan

nuorten potentiaalin (myös omansa) arvostaminen

korut ja tavarat, jotka liittyvät Apolloniin: aurinko, pyhät eläimet, laakerinlehdet, jne.

[drivos-com]

Luonnossa liikkujat huomio! Alamme lähestymään aikaa kun nämä villieläimet aktivoituvat talviuniltaan 👁 #kelkkakausi #talvi #sled #snowmobile http://ift.tt/2zS38Z5

[iltasatujaafrikasta-blog]

Lohikäärmevuoret

Tofolla me mentiin snorklausretkelle suomalaisen Liquid sukelluskeskuksen järkkäämänä. Syklonin jäljiltä meri oli vielä jonkin verran samea, eikä retken päätähtiä eli valashaita tällä kertaa löytynyt, mutta meillä oli oikein hauska veneretki Tofon lähivesille. Rantaan palatessamme Saara otti vauhdikkaan ilmalennon veneessä, mutta selvisi loukkaantumatta. Liquidin suomalaistyyppien kanssa oli mielettömän kiva jutella kaikkea miten hommat toimii (tai lähinnä ei toimi) Mosambikissa ja mitä kaikkea he olivat kokeneet. Kaikkea hyvää koko porukalle!

Yhtenä iltana mä ja Sami saatiin joku erikoinen ihoreaktio. Olimme koko porukalla eli m��, Sami, Aki ja Saara syömässä, ja kaikilla oli sama tonnikala-curry-riisi ateria. Ruuan jälkeen mulle tuli tosi heikko olo, makoilin raflan lattialla jalat ylhäällä. Kun päästiin takaisin majoitukseen, mä olin lähes kokonaan tulipunainen, ihan kun olisin palanut tosi pahasti. Outoa oli, että ihoreaktiota oli myös boksereiden sisällä, ja mä olin ollut housut jalassa rannalla… Samanlaiset oireet tuli myös Samille, mutta nämä kaikki ohittuivat parissa tunnissa, ja Saara ja Aki ei saaneet mitään. Otettiin allergialääkkeet vielä varmuudeksi ja aamulla oli täysin normaali olo. Epäilen, että ravintolan mamalla oli osuutta asiaan, liekö tehnyt loitsuja meidän päiden menoksi, sen verran hermostunut oli kun mä makasin ravintolan lattialla. En lähtenyt mukaan kostonkierteeseen, joten jätin pahat henget lähettämättä hänen peräänsä.

Mosambik oli pitkään yksi Afrikan kurjimpia maita. Entinen Portugalin siirtomaa itsenäistyi 1975. Portugali jätti maan oman onnensa nojaan todella nopealla aikataululla, eikä paikallisväestöllä ollut mitään käsitystä miten valtiota edes pyöritetään. Kaksi vuotta myöhemmin se syöksyi raakaan sisällissotaa, joka jatkui aina vuoteen 1992, ja jonka arvet edelleen repeävät ajoittain levottomuuksiksi maan keskiosissa. Maasta löytyy runsaasti mineraaleja ja öljyä, mutta tulot menevät pienen eliitin taskuihin, valtaosa maan väestöstä elää maanviljelyllä ja millä tahansa kehitysmittarilla mitattuna Mosambik on yksi maailman köyhimpiä maita. Naiset synnyttävät elämänsä aikana keskimäärin 6 lasta, eliniänodote on 51 vuotta, puolet väestöstä on lukutaidottomia, 100 000 asukasta kohti maassa on 4 lääkäriä ja 45% koko kansasta on alle 14 vuotiaita. Villieläimet pitkälti syötiin sisällissodan aikana, ja ihmisiä on muuttanut valtavina virtoina Etelä-Afrikkaan paremman elämän toivossa. Surkeata luettavaa. Viime vuosina maan talous on kuitenkin ollut yksi Afrikan nopeimmin kehittyviä, ja etenkin turismi on kovassa huudossa, Mosambikin rannat kun ovat ihan maailmanluokan kohteita. Valtaosan esimerkiksi Tofon majoituksista omistavat kuitenkin ulkomaalaiset, lähinnä valkoiset etelä-afrikkalaiset.

Viikon jumituksen jälkeen koitti päivä jolloin meidän täytyi jatkaa matkaa. Sanottiin Akille ja Saaralle heipat ja suunnattiin autolla kohti etelää. Oli lauantai ja tien varret täynnä poliiseja nopeuskameroidensa kanssa. Kertaakaan meitä ei pysäytetty. Mosambikissa, niinkuin koko eteläisessä Afrikassa, on kulttuuri väläyttää pitkiä valoja tai hätävilkkuja jos tiellä on jotain hasardia, eli esimerkiksi poliiseja, lehmiä tai kolari… Ajopäivä oli ihan järjettömän pitkä, startattiin aamuseiskalta ja koska päätie 1 kulkee vielä suoraan Maputon eli pääkaupungin läpi, oltiin Swazimaan rajalla joskus klo 18 aikoihin… Rajanylitys oli helppo, Mosambikin puolella virkailija halusi katsella passejamme vartin verran ennen kuin sai lyötyä leimat niihin, mutta Swazimaassa koko prosessi autoa myöten oli ohi parissa minuutissa. Meidän Tofon majoituksen house boy oli aamulla pessyt automme niin hyvin, että tavaratilan lukot eivät lähteneet rajalla auki. Puomivirkailija (jokaisella rajalla on ollut mies, jonka tehtävänä on ruinata rahaa, tarkastaa auto ja nostaa rajapuomi ylös) hyväksyi selityksen ja päästi meidät maahan ilman tarkastuksia. Totta puhuen, tarkastuksia ei ole ollut juuri millään rajalla.

Swazimaa on pieni kuningaskunta ja me ajeltiin siellä Hlane National Parkiin leireilemään yöksi. Päätie menee osaksi puiston läpi ja meinattiinkin ihan oikeasti törmätä kirahviin kun se juoksi pusikosta suoraan auton eteen. Hlanen henkilökunta oli todella ystävällistä ja Swazeista jäi yhden yön kokemuksella todella positiivinen kuva. Nälkäkuoleman partaalla saimme melkoiset herkkuannokset impalan pihviä ja gnu-makkaraa, tiedä häntä olivatko puiston eläimistä tehtyjä. Illalla kaukaisuudessa kuuluin leijonan karjuntaa ja nukahdettiin telttaan hyvillä fiiliksillä, kunnes alkoi järjetön tuuli ja sitten ukkosmyrsky. Meillä oli jälleen teltta hieman väärin koottuna joten oviaukon päältä tuli pienenä purona vettä sisään ja puolet patjasta kerkesi kastua ennen kuin saimme ongelman korjattua. Loppuyö meni kiemurassa vesialuetta väistellen.

Aamulla jatkettiin matkaa ja melko nopeasti saavuimmekin Etelä-Afrikan rajalle. Siellä oli bussilastillinen muitakin, joten jonossa meni kauemmin kuin millään rajalla koko reissussa. Onneksi emme olleet menossa Swazimaahan päin, sillä sen puolen jono oli useita satoja metrejä. Etelä-Afrikka tuntui kuin olisi palannut kotiin. Tie kohti Durbania oli valtavan hyvässä kunnossa, nopeusrajoitus 120km/h, hitaat ajoneuvot väistivät liikenteessä ja tien antamisesta jopa kiitettiin. Richardsbayssa kävimme syömässä ja ostoksilla, se oli hämmentävän länsimainen kaupunki. Kun motarin laidat täyttyivät valtavista slummeista, tiesimme tulleemme Durbaniin. Me ei kuitenkaan jääty sinne, vaan ajettiin vielä pari tuntia sumussa Underbergiin, pieneen kaupunkiin vuorien juurelle. Kun me lähdettiin reissuun, periaatteena oli “ei pimeällä ajoa, eikä dormimajoituksia”… Tona päivänä me saavuimme perille klo 21, ja hetken harhailun ja soittelun jälkeen ainut vapaa majoitus oli dormihuoneesta.

Aamulla me suuntasimme kohti vuoria. Olimme siis Drakensbergissä, joka tarkoittaa afrikaansiksi lohikäärmevuoria. Tie nousi ylös Sani pass-solaan, joka vie Lesothoon. Tie on soraa, ja aivan järjettömän jyrkkä nousu ylös. Meillä oli päällä neliveto, mutta auto hyytyi silti jyrkän osuuden mutkiin. Mä olin ratissa, ja kieltämättä pienessä paniikissa. Onneksi eräs mies tuli neuvomaan ja kertoi, että laittakaa low 4 päälle (me ajettiin high 4), jonka jälkeen ylös olikin varsin sujuvaa ajaa. Solan huipulla on Lesothon raja. Saatiin jälleen lisää leimoja passiin ja majoituimme campingiin lähelle vuorien reunaa. Majoituksen isännän ohjeistuksella suuntasimme muutaman tunnin retkelle vuorille. Määränpää oli Hudgsons peaks, 3247 metriä meren pinnan yläpuolella. Nousua kylästä tuli korkeutena 400 metriä, etäisyyttä edestakaisin reilu 10 kilometriä ja matkaan kului noin pari tuntia per suunta. Mitään varsinaista polkua ei ollut, mutta Lesothossa ei näyttänyt kasvavan puun puuta joten suunnistaminen vuorilla oli helppoa, niin kauan kun pilvet eivät hävittäneet näkyvyyttä, joka tapahtui onneksi vasta juuri ennen kuin palasimme kylään.

Maisemat olivat mielettömät, paljasta nummea ja valtavasti lampaita, sekä muutama vihainen koira jotka saivat melkoisia tykytyksiä aikaan, onneksi eivät hyökänneet. Ohut ilma pisti puuskuttamaan aika tavalla ja ainakin itselläni myös jonkinlaisen päänsäryn/huimauksen tunteen. Huippulla katselimme vain haltioituneina joka suuntaan ja otimme muutaman sata kuvaa… Illalla kylänkin korkeudella mua puuskutti aika hyvin kaikki rasitus, kävimme Afrikan korkeimmalla sijaitsevassa baarissa syömässä melkoisen buffetin ja kömmimme telttaan nukkumaan. Yöllä lämpötila laski +8 asteeseen ja aamulla heräsimmekin kylmästä kohmeisina.

Sinäkin päivänä ajoimme järjettömiä määriä kilometrejä. Ensin edessä oli laskeutuminen samaa Sani passia alas, sen jälkeen vuoristosta vähitellen kohti Etelä-Afrikan rannikkoa. Huomasi erittäin hyvin, missä päin maata asuu paljon valkoista väestöä (esim. Underberg, järjestelmällinen ja ympärillä rehevät viljelysmaat) ja mitkä ovat mustan väestön valta-alueita (esim. Mthatha, hyvin afrikkalainen, kuivaa ja huonot laidunmaat). Ajokulttuuri tuntui huomattavasti aggressiivisemmalta tuolla Eastern Capen alueella kuin mitä Durbanin ja Swazimaan välillä oltiin koettu. Illan hämärtyessä ajoimme nälkäisinä East Londonin MacDonaldsin drive-iniin ja söimme hampurilaiset autossa ovet lukossa, kaupunki kun näytti aivan autiolta ja monien kaupunkien keskustat muuttuvat täällä pimeällä hieman kyseenalaisiksi. Ajettiin vielä pieni matka Port Alfrediin, jossa me majoituimme vanhan valkoisen pariskunnan kotona pitämässään majatalossa. Todella herttaisia ihmisiä ja kertoilivat paljon maasta ja historiasta.

Eilen edessä oli “vain” kahden tunnin ajo Jeffreysbayhin, Etelä-Afrikan surffikeskittymään. Samin epäonneksi täällä on vaan ollut todella huonot olosuhteet eilen ja tänään, toivotaan että huomenna olisi parempaa :) Tänään tuli hyvä muistutus maan valtavista tuloeroista, kun kauppaan ajaessamme käännyimme kai risteyksestä väärin ja tupsahdimme keskelle townshipia eli slummia, joka on vielä ihan tuossa tämän ns. luksusalueen vieressä. Tällästä tänne, reissua on jäljellä viikko ja final destination eli Cape Town onneksi jo aika lähellä. Ollaan kuulolla!

Timo