#mitä näitä nyt on

[huutaasateessa]

Hei homot vastatkaa mun kandiin

täs tutkitaan queer-ystävyyttä queer-tyyppien välisissä ystävyyssuhteissa, ja se on musta tosi siistii ja kiinnostavaa!!

queer-ystävyydellä on siis tutkimuksessa tarkotettu yleensä sellasia ystävyyssuhteita, jotka jollain tapaa kyseenalaistaa esim. heteronormatiivisia odotuksia ihmissuhteista ja niiden tärkeysjärjestyksestä

voit osallistua jos

oot yli 18-vuotias

koet olevas jollain tapaa queer (ei-cishetero) (ei oo siis pakko olla tasan tarkkaan Homo)

sulla on tai on ollu ystävä joka on myös queer-tyyppi

täs on pari taustakysymystä ja sit tehtävänanto jossa pyydän sua kirjottaen kertomaan sun ystävyyssuhteesta jonkun queer-tyypin kaa. koko homma on kans anonyymi!

Pääset vastaamaan tutkimukseen tästä linkistä (ja sen takaa löytyy myös mm linkki tietosuojailmoitukseen)

tätä saa kans mielellään jakaa muille! ❤️

virallisempaa infoa ja lätinää löytyy under the cut vvvv

Moikka! Olen kolmannen vuoden yhteiskuntatutkimuksen opiskelija Tampereen yliopistossa ja teen tällä hetkellä kandidaatintutkielmaa queer-ystävyydestä. Tutkimuksen tavoitteena on kasvattaa ymmärrystä siitä, miten eri tavoin queer-ihmisten välinen ystävyys ilmenee ja millä tavalla se mahdollisesti poikkeaa yleisistä ystävyyteen liittyvistä normeista. Aihetta lähestytään yhteiskuntatieteellisesti. Queer-ystävyydellä tarkoitan ystävyyttä, joka jollakin tavalla poikkeaa yleisistä ystävyysnormeista. Queer-henkilöllä taas tarkoitan henkilöä, joka kokee seksuaalisen ja/tai sukupuoli-identiteettinsä olevan jokin muu kuin cis-hetero.

Tutkimukseen voivat osallistua täysi-ikäiset queer-henkilöt, joilla on tai on ollut läheisiä ystävyyssuhteita toisten queer-henkilöiden kanssa. Erityisesti haluaisin kuulla kokemuksia henkilöiltä, jotka kokevat ystävyyssuhteidensa jollain tapaa poikkeavan yleisistä ystävyysnormeista. Tutkimukseen voi osallistua 3.12.2024 klo 20.00 asti.

Tutkimukseen osallistutaan kirjoittamalla vapaavalintaisen pituinen teksti omista ystävyyssuhteista. Saat itse valita mitä ja miten paljon kerrot, mutta tarjolla on myös apukysymyksiä pohdinnan tueksi. Kaikenlainen pohdinta on tervetullutta! Tarkemmat ohjeet löytyvät oheisesta Forms-lomakkeesta. Vastauksiasi käsitellään anonyymisti ja niitä käytetään tutkimuksessa niin, ettei yksittäisiä vastaajia voida tunnistaa. Vastauksesi ei myöskään tule kokonaisuudessaan näkyviin. Mahdollisista lainauksista poistetaan suorat tunnistetiedot.

Jos kaipaat lisätietoa tai haluat kysyä jotain, voit ottaa matalalla kynnyksellä minuun yhteyttä sähköpostilla. Sähköpostin lähettäminen ei velvoita sinua osallistumaan tutkimukseen.

Tutkimukseen pääset osallistumaan tästä linkistä https://forms.office.com/e/2yxyh54ChP .

Ystävällisin terveisin,

Mati Rintala

mati.rintala@tuni.fi

[ooc-sohvikset]

[morsobaby]

Hei moi!

Meikämorsolainen ettii lisää aktiivisia suomitumputtajia seurattavaks! Voidaan olla mutualsseja kans jos mun blogi miellyttää :) haluisin vaan tosi kovasti lisää suomea mun ruudulle! Ei haittaa jos postaat myös enkuksi tavaraa mutta tavoitteena olis että sais lisää suomalaisia mun piiriin.

Elikkä jos : Postaat suomeksi ja/tai olet suomalainen, nii rebloggaa tämä tai laita vaikka kommentilla suomitumppu sivublogi jos semmonen löytyy. En eti iha hirveen poliittista tai kieliopillista tavaraa, ihan perus meemailu kelpaa kyllä, mutta älkäähän ujostelko!

Ite yritän lisätä omaa suomipostailua mutta valtaosa on yhä enkuksi mullakin. Halusin sen huomioida tässä jos meinasit seurata mua myös.

Kiitoksia! Morso kuittaa

[matikisti]

mun isällä on joitain hokemia ja asioita joita se sanoo lähes poikkeuksetta aina tietyissä tilanteissa, ja oon aina vähän kummastellu sitä

…kunnes totesin tänään et mähän teen ihan samaa, mulla ne vaan on luokkaa ”liah makaroni laatti” (tein eilen makaronilaatikkoo)

[varpusvaras]

[skullumio]

Miten sen nyt sanoisi? Uskoisin luonnonvalinnan olevan syy siihen että oikeisto on vihainen ja yrittää luoda "armeijojaan". Ilmeisesti naistenvalinta on ollut kova paikka suurelle osalle ja JUST niinhän sen kuuluukin mennä. c'est la vie

[mamelukkikalakeitto]

Haluun kipeesti et joku halais mua, antais mun olla niite sylis ja silittäis mun päätä.

[mcrmadness]

Katoin tuossa pari päivää sitten blurayltä Deadpool & Wolverine -elokuvan, suomiteksteillä tietty, ja harmittaa ihan älyttömästi se tekstitysten laatu. Leffassa ne tekstit oli hyvät, ja nyt ärsyttää hitosti et pysyvässä versiossa ne on ihan kuraa.

Pitää tarkistaa jossain vaiheessa, miten kääntäjää on mainittu siinä, mut legit välillä tuntu et ne ois käännetty jollain konekääntäjällä. En ees muista mitä kaikkee siinä oli, mut todella monta kertaa totesin ääneen et "ei se noin sanonu!" ku tekstit oli jotain aivan muuta.

Esim. yhteen väliin Deadpool sanoo "Comic-accurate short king." ni suomennoksessa lukee "Lyhyttavaraliikkeen mannekiini"?????? Eihän tuo oo sinne päinkään! Ja siis näitä samanlaisia käännöskukkasia ja mielivaltasia käännöksiä oli läpi elokuvan, todella harvoin jouvun niihin puuttumaan, mut nyt jatkuvasti korjailin niitä ääneen. Häiritsee niin paljon et katon varmaan jatkossa ton ilman tekstejä tai korkeintaan enkkusubeilla :|

Onko kellään tietoo, onko nää leikkaukset yms. vaikuttanu kääntäjänkii työhön nyt? Vai vejetäänkö nääkii oikeesti jo jonkun Googlen läpi tyyliin? Suomessa on yleensä ollu laadukkaita käännöksiä elokuvissa ja sarjoissa, mut tuntuu et viime aikoina ehkä näittenkii laatu on alkanu laskea, ainankii muissa ku elokuvaversioissa.

Edit: Tarkistin blurayltä ja kyllä sinne käännökseen on ihan oikee ihminen merkattu, mut eihän se tietenkään estä kääntäjää laittamasta sitä konekääntäjän läpi. Niin monesti oli virheitä et aloin taas pohtimaan et pitäskö lähtee opiskelemaan kieliä ja alkaa tekemään kääntäjän hommia sivutoimisena.

[karvoja]

Kun näitä kaikenmaailman leikkauksia ja säästötoimia perustellaan jossain määrin sillä, että valtion/kuntien tulisi nyt keskittyä ensisijaisesti perustoimintoihinsa.

Niin mitä ne on?

Onko yhteiskunnan perustoimintojen keskiössä siis halpa kalja, yritystuet, sotateollisuus?

[koisokasvi59]

Javert on hupiukko.....

Javert mitä ilmeisimmin vihaa kylmyyttä. Sillähän on aina se paksu takkikin.

"Kas, nyt olen polttanut reiän kaapuuni! Ne lämmittävät näitä perhanan kakluuneja aina liiaksi."

Tästä sitaatista käy ilmi, että Javert lämmitteli vähän liian lähellä takkaa. Veikeistä sanasista on myös pääteltävissä, ettei tämä taida olla ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuu.... Nyt haluan nähdä Les Mis -tuotannon, jossa Javertin takki on helmasta palanut.

[kattiperkele]

Katti kokkaa - Herkkutortillat

Koska elämässä täytyy olla jotakin luksusta, tehdään tortilloja. Tämäkin on maailman helpoin ohje, johon tarvitaan ainoastaan matala lautanen, haarukka ja kaksi pientä lusikkaa. Ja täytevaihtoehtojahan on runsaasti, mutta nyt haetaankin mahdollisimman vähän sotkua ja vaivaa. Ja ettei pienessä opiskelijamallin lukaalissa tarvitsisi missään tapauksessa käyttää mitään mikä tuottaa lämpöä. Sitä on riittämiin jo valmiiksi.

Tähän herkkuun sinun tulee woltata tai hakea lähikaupasta:

1 pussi babypinaattia (löytyy vihannesosastolta. Pirkan babypinaatti toimii hyvin Katin mielestä) 1 pussi jääsalaattia (joku pirkka tai kotimainen on oikein passeli) 1 paketti salaattijuustoa (X-tralla on sellainen isompi paketti) 1 purkki Maku-kurkkuja (Felix, felix, felix, felix, herkkuja ruokapöytään) 1 purkki juustodippiä/valmiskermaviilidippiä (halpikset on ihan jees. Kermaviilidipin voi myös tehdä itse jos haluaa, mutta valmis maksaa melkein jopa vähemmän kuin dippipussi ja kermaviili) 1 pkt Vuolu-kanaa (Fajitas on Katin lemppari) 1 pkt tortillalättyjä (Pirkka tai Coop on ihan hyvä)

Ja sitten itse asiaan.

Avaa tortillalättypaketti ja laita yksi lautaselle. Jos olet outo, lämmitä se mikrossa. Katti ei jaksa lämmitellä mitään.

"Voitele" tortillalätyn keskiosa dipillä. Jos olet rikas, niin Santa Marian Nacho Cheese-dippi on maailman parhainta herkkua.

Revi pinaattia ja jääsalaattia lätyn päälle. Tai laita vaikka kokonaisena, jos jaksat pureskella. Niin, ja mitä enemmän sen parempi.

Laita päälle 3-4 kurkkuviipaletta.

Asettele 4-6 salaattijuustokuutiota.

Lisää vähän dippiä. Koska sehän on se pääasia.

Laita päälle hieman kanaa. Ole säästeliäs. Vuolu-kana maksaa n. 4€ paketti.

Kääräise paketti kasaan miten tykkäät. Voit opetella taittelemaan burritoja, jos koet että henkiset voimavarat riittävät siihen. Katilla ei riitä. Kattia väsyttää. Katilla on nälkä.

Lautasen päällä saa tehtyä kolme burritoa, jos oikein osaa taktikoida.

Syö. Nauti vähäisestä tiskistä. Ja siitä että näitä voi syödä monta ilman että menee ihan vararikkoon.

Vinkkivitonen! Jos jostain syystä voitit lotossa kympin, kokeile ihmeessä purkkipaprikaa kaveriksi.

Vinkkikutonen! On parasta kesällä kun kämppä on kuin sauna etkä todellakaan halua keittää tai paistaa mitään.

Vinkkiseiskanen! Jos kuitenkin koet että paistaminen on okei, kokeile paistaa jotain jauhelihaa. Lisää erilliseen lasirasiaan mozzarellajuustoraastetta. Laita vastapaistetut jauhelihat rasiaan ja töki jollakin puhtaana olevalla aterimella jauheliha ja juusto sekaisin. Juusto sulaa jauhelihan lämmössä mukavasti.

Bon apetiitti ja silleen. Seuraavaan kertaan.

[torillatavataan]

Siis. Olen sanaton :::DDDD

Jeesus Kristus i himmlen mitä perkelettä. Ja sit tän tyypin blogissa lukee

:::DDDDDD Sama tyyppi rebloggas jotain että Ukrainan hallitus on myös paha ja sen ois pitäny tehä enemmän estääkseen sodan,,,, Voisko tankiet vaan heittää ittensä aurinkoon tms. Oli pakko jakaa koska en haluu alottaa mitään väittelyä ja joutua jonku tankiearmeijan uhriks mut. Piti jakaa jonkun kanssa. Koska oikeesti mitä. Miten joku voi noin itsevarmasti olla noin väärässä??? Ja miten se et Suomi sai itsenäisyyden oli grave mistake??? Päähän sattuu ei saakeli. Kärsikää nyt teki mun kanssa lmao

Ei jumalauta... Mistä näitä sikiääkin? Tuttuja väännöksiä totuudesta. Vois edes joskus keksiä jotain uusia vielä enemmän hatusta temmattuja valheita. Mentäskö vaikka avaruusolioihin seuraavaks? Sais ainaki nauraa enemmän ku iskeä päätä seinään.

Huolestuttavaa tietysti on se, että on paljon tyhmiä ihmisiä jotka uskoo näitä juttuja ja joilla on niin mustavalkonen maailmankuva että koska natsismi on äärimmäinen paha niin Neuvostoliiton ja kommunismin täytyy olla hyvä. Ja mitään harmaata aluetta ei näiden ihmisten maailmaan mahdu, eli ymmärrys Suomen tilanteesta jää just sille tasolle, että natsit on pahoja, kommunistit hyviä, ergo Suomi paha.

For the English audience: this is obviously complete bullshit spread by tankies and other useful idiots (sadly, there are plenty of idiots). And this person claims to teach history. :'D Which, tbf, while incredibly funny is also pretty concerning if true.

If you're not familiar with Finland's independence struggles (nope, not some benevolent whim by Lenin in 1917), or the Winter War (the Soviet Union in 1939 invade Finland, many similarities with Russia's invasion of Ukraine in 2022) and the Continuation War (Finland, needing to defend its very existence from the Soviet Union took whichever help was available, i.e. Germany), or the Treaty of Tartu (the legal borders mutually agreed on by Finland and the Soviets in 1920) and the Molotov-Ribbentrop pact (the Soviets ally with Germany in 1939 before attacking Finland and other countries) both completely conveniently ignored by both Russia and the tankies, do check out the linked Wikipedia articles.

[ninevehsage]

Nyt on vähän pakko avautua ajatuksistani ja ärtymyksestä, vaikka sitten silläkin uhalla, että tämä saattaa ärsyttää jotakuta toista. Viimeaikoina olen nähnyt videoita ja lukenut postauksia aiheesta Yle ja Arabian- ja Somalinkieliset uutiset. Perussuomalaiset eivät tykkää siitä, että Yle alkaa tehdä uutisia myös Arabian- ja Somalinkielellä, koska heidän mielestään se, että saa uutisia omalla kielellään ei tue näiden ihmisten integroitumista/ kotoutumista Suomeen. Minä olen asiasta eri mieltä.

Minä väitän, että Perussuomalaisia sekä heidän kannattajiaan ohjaa sekä hallitsee tuntemattoman (eli potentiaalisen uhkan) pelko. He eivät ilmeisesti osaa tai pysty ajattelemaan, että tuntematon voisi myös olla tai tuoda elämään/ yhteiskuntaan jotakin positiivista, koska pelko on niin vahva. Se mitä he eivät ymmärrä on pelottavaa ja se tuntematon täytyy torjua keinolla millä hyvänsä. Kyseenalaistaminen on ihan normaali ja hyvä keino turvata selustaa, mutta kun pelko ottaa vallan niin järki karkaa ulos ikkunasta.

Yle näyttää ja on näyttänyt uutisia jo kauan aikaa myös Ruotsin-, Saamen-, Venäjän-, sekä Viittomakielellä. Onko näitäkin syytä pelätä, että nämä ihmiset eivät integroidu Suomeen ja Suomalaiseen kulttuurin, koska saavat uutisia omalla kielellään? Eihän moni Suomalaisista osaa tai ymmärrä näitäkään kieliä. Minun nähdäkseni uutiset omalla kielellä enemmäkin tukevat henkilön sopeutumista yhteiskuntaan ja auttavat ymmärtämään yhteiskunnan asioista. Monissa ulkomaalaisissa perheissä lapset oppivat nopeammin Suomen kielen kuin aikuiset ja lapset monesti opettavat vanhempiaan. Uutiset eivät kuitenkaan ole täysin lasten ymmärrettävissä, mikä luo enemmänkin epätietoisuutta yhteiskunnan asioista kun lapsi ei täysin ymmärrä aikuisten asioita ja kääntäminen omalle kielelle 8n haastavaa tai jopa mahdotonta.

Se, jos pelätään sitä, että Arabian- ja Somaliankielisissä uutisissa puhutaan jotakin, mikä on pahaa tai epäilyttävää (ja mitä useammat meistä eivät sitten kielimuurin vuoksi ymmärrä) on mielestäni rasistista ja tällaista ajattelua ohjaa pelko sekä tietämättömyys. Onhan Ylelläkin vastuu, että uutisissa puhutaan vain sitä, mitä ne uutisaiheet sisältää ja näin ollen siellä täytyy olla joku joka osaa ja ymmärtää sekä Suomea, että näitä muita kieliä. Joku tai jotkut jotka tarkastavat mitä siellä puhutaan. En ainakaan ole törmännyt vastaavaan uhkalla pelotteluun esim. Venäjän kielen uutisiin liittyen.

Mitä Suomen kielen oppimiseen tulee niin monet Suomalaiset (väitän että Perussuomalaiset sekä useimmat heidän kannattajistaan) eivät tunnu käsittävän, kuinka vaikea Suomen kieli on oppia, varsinkin aikuisena. Vaikka Suomen kieli onkin vasta toiseksi vaikeimpia kieliä oppia, ongelmia aiheuttaa kielten latinalaisista aakkosista poikkeava kirjoitusasu ja erilaiset kirjoitusjärjestelmät. Ääntäminen on myös vaikeaa ja sen olen itsekin huomannut ulkomaalaisten kanssa asioidessani. Uutiset ei mielestäni ole se keino, millä opetellaan Suomen kieltä, sillä epätietoisuus yhteiskunnan asioista vain pitää ihmisen ulkopuolisena ja pikemminkin vaikeuttaa sopeutumista yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

Minua todellakin ihmetyttää ja kypsyttää, että miten ihmeessä Suomessa on niin suuri joukko ihmisiä, jotka ovat todella tietämättömiä tai jotenkin yksinkertaisia ajatusmaailmoiltaan, että ihan tämmöinen valtapuolue kuin Perussuomalaiset on päässyt syntymään. Minun mielestäni koko puoluetta voisi kutsua ennemminkin hölmöläispuolueeksi. Järkeä kun heidän poliittisissa kannoissaan ei useimmiten ole nähtävissä missään muodossa.

~NS~

26.9.2024

[dame-qui-kuovi]

FANFIC.

Yllätys yllätys Hietala. (Vuoden Hietala shippaaja🏆)

TW: itsetuhoisuus, alkoholiongelma ja masennus.

---------------------------------------------

Koskela pyöri pedissään. Teltassa tuntui jo viileältä. Syksy siis oli alkanut tehdä tehtäväänsä. Niin oli myös nikotiini. Koskela oli illalla jättänyt polttamatta ja nyt kello oli ehkä noin 5 aamuyön pintaa. Kaikki oli hiljaista, kun hän päätti nousta ja mennä ulos tupakoimaan. Sisällähän sitä muuten, mutta Riitaoja säälitti häntä. Tuo poika oli herkkä tupakansavulle. Mahtoi olla helvettiä joka päivä kärvistellä polttavien sotilaiden keskellä sodassa jota tuo pelkäsi hulluuteen asti. Koskela nojasi puuhun ja sytytti tupakkansa. Hän veti savun henkeensä ja puhalsi ulos. Päätä särki ja oli voimaton olo. Kuumeinen.

Teltan oviaukko kahisi takana. Hietanen käveli Koskelan vierelle ja kaivoi askia taskustaan. Hietanen nauroi itselleen miten tyhmältä tuntui toista seurata. Huoli kuitenkin teki mitä huoli teki.

-Ville miks et sää nuku?

-Pää huutaa tupakkaa. Mikset itse?

-Sama. Ja no mää haluisi vähä jutella.

Koskela nyökkäsi ja katsoi palavaa tupakkaansa. Oli ainakin hetken hyvä. Kylmän ilmankin hän jätti huomiotta. Molemmat olivat hiljaa kunnes Hietanen kysyi aidon oloisena:

-Onks sul jotai huoli?

-..Ei. ei mitään ihmeellistä.

-Ni, sitä.. sotaa vaan koko aja. Käy kaikille raskaaks.

Kaikista maailman asioista Koskelaa innosti vähiten puhua itsestään. Erityisesti Hietasen seurassa. Jollain tapaa Vilho kai taikauskoisesti suojeli näitä hetkiä. Kuin ne olisivat pyhiä. Turha niitä oli mielen heikkoudella tahria. Ennemmin se oli jopa loogista. Niiden juttelu hetkien oli hyvä olla irtautuminen hetkeksi kaikesta harmaasta. Tosiaan, Vilho olisi puhunut mielummin Urhosta.

-niin... Kai sinulla on kaikki hyvin?

-Mh? Mikäs mul, Mää e paljo mieti ikävii.

-hyvä.

Hietanen katseli kiinteästi vanhempaa miestä. Koskela oli hiljaa ja tuijotteli tupakkaansa. Taas tuo vaitelias mies käänsi koko keskustelun pois itsestään. Kysyäkkö uudestaan vakavammin vai kokeilla myöhemmin? Ei pitäisi painostaa. Hietanen tumppasi tupakkansa, vaikka poltto oli selvästi jäänyt kesken. Hietanen kääntyi ja otti hitaita laiskoja askelia ovelle.

-No. Öit kai sit.

-Odota.

Hietanen kääntyi takaisin häneen ja odotti kai ihmeen tapahtuvan.

-..Saattaa olla että otat komppaniasta vastuun huomenna. Taitaa minulle nousta kuume. Vähän sellainen olo.

Hietasen mieltä kaiversi pettymys, vaikka hän kyllä oli hyvin tiennyt ettei hän saisi Ville vaiteliaasta mitään irti.

-Mää ota. Mee sääki koht nukkumaa sit.

-Menen menen.

-Öit.

-Öitä.

.....

Koskela oli saanut ainakin alustavasti 4 päivää vapaata toipua. Ensimmäisenä päivänä aika oli jo alkanut kulua hitaammin. Sota ja kaikki muukin tuntui pysähtyneen. Koskela nousi istumaan pedilleen. Koko teltta oli tyhjä lukuunottamatta häntä itseään. Pojat olivat kuuntelemassa papin puhetta, jonka jälkeen jaettaisiin ansioituneille ristit. Olo tuntui heikolta. Hän ei ollut syönyt juuri mitään kahteen päivään, kun kuume vei ruokahalun. Silmien alla olevat varjot olivat käyneet yhä tummemmiksi ja kasvot sodan ja syömättömyyden tuella kapeammiksi. Posket näyttivät jo inhottavan teräviltä. Repun alta hän tunnusteli sinne kätketyn vodka pullon. Hän joi muutaman kulauksen. Ne kulaukset muuttuivat pidemmiksi. Tyhjällä vatsalla ja pullon prosenteilla ei päähän nousuun mennyt kauaa. Pikkuhiljaa sumentuva mieli ei vienyt sotaa taikka tunteita sieltä pois. Huono idea se oli aina juoda murheeseen, Koskela tiesi sen entuudestaan. Samat asiat päähän jäivät ja niitä käsiteltiin yhä huonommin. Mielessä yhä velloi hänen ja Hietasen keskustelu. Oliko Urho huomannut jotain vai miksi tämä oli yhtäkkiä kysellyt? Ja oliko Koskelan pidättäytynyt olemus vaivannut Urhoa jonka takia tämä niin nopeasti takaisin sisään lähti. Jos vain osaisi keskustella toisen kanssa vaivattomasti. Olla Hietasen huolen arvoinen. Tuon ajan ja mielenkiinnon arvoinen.

Kädet löysivät kaapista myös partateriä. Hän teki muutamia viiltoja ja jatkoi juomista. Mikään ei tekisi sellaisesta kuin Koskela oli Hietasen huomion arvoista. Hietanenkin ymmärtäisi sen viimeistään silloin jos tietäisi mitä hän luutnantin sydämessä oikein herätti. Jo nuorena Koskela oli oppinut rankaisemaan itseään niistä luonnon vastaisista ajatuksista. Hän selitteli sen olevan vain vähän vaarallisen kasuaali tapa. Nyt se edes niin pahasti tuntunut, kun mies alkoi olla kännissä.

Hietanen palasi yksikseen korsulle etuajassa. Koskela oli kuullut viimeisimmät askeleet sisäänkäynniltä ja yrittänyt nousta. Sitä hän ei kuitenkaan pystynyt tehdä huimaukseltaan tai alkaneelta humalaltaan. Hän oli vain onnistunut valahtamaan uudelleen maahan ja kaatamaan vodkan maahan. Hietanen avasi teltta kankaan ja näki ensimmäisenä Koskelan käsi veressä pedillään. Hietanen näki terän toisessa kädessä ja kaatuneen pullon maassa. Koskela katsoi hieman säihkähtäneenä Hietasta ja käänsi sitten itsensä tämän katseelta pois korjaten pullon maasta. Hietanen hivuttautui miehen luo ja polvistui tämän tasolle siirtäen vodka pullon kauemmas. Hietanen oli järkytyksestään huolimatta yllättävän päättäväinen ottaessaan terän pois koskelan kädestä ja laittoi sen taskuunsa. Hän katsoi taas Koskelaa.

-Ville mitä helvettii sää ole tehny..?

Hietanen huokaisi silmät suurina. Ääni karkasi osittain pettyneenä. Koskelan ilme värähti ja tämä nojautui kauemmas. kyyneleet olivat jo kohonneet silmiin, eikä sitä ryhdin korjaamisella enää hoidettu. Hietanen otti henkeä ja varovasti yritti vetää Koskelan kättä näkyville. Koskela vetäisi sen takaisin ja kielsi äkäisesti sammaltaen.

-Älä.

Hietanen hellitti säälien otteensa.

-Anna mu kattoa..

-Anna olla. Ihan tosi, ei tässä mitään.

Koskela puhui vaivaantuneen kireänä ja läpsäisi Hietasen käden pois. Jos Urhon tilalla olisi ollut kuka tahansa muu, olisi Koskela varmaan tönäissyt voimalla pois. Mutta se oli Urho ja Koskela pysyi paikoillaan. Hietanen jatkoi lempeämmin:

-Ville, näytä su kättäs. Jooko..? Mää halua auttaa suo

Hän otti taas Koskela kädestä varovasti ja veti sitä lähemmäs. Haavat eivät näyttäneet liian syviltä. Hän etsi lääkekaapista vanua ja sideharsoa. Hän kostutti vanua vähän vedellä. Sitten hän kyykistyi takaisin ja yritti katsoa Koskelaa silmiin.

-Saanko?

-saat.

Hietanen puhdisti haavoja niin varovasti kuin osasi. Kokoajan vilkuillen Koskelan ilmettä peläten satuttavansa. Kun se oli tehty hän otti sideharsoa ja kietoi sitä varovasti ranteen ympärille. Koskela nosti katsettaan vähän. Ei Hietaseen, mutta omaan käteensä. Hietanen solmi sidettä kiinni ja Koskela katsoi apaattisena kersantin sormien liikettä. Humala esti osan häpeästä. Tai siirsi sen moninkertaistaen myöhemmälle.

-Eikö sinun pitäisi olla jossain muualla?

Koskela kysyi hiljaa yhä suoraan katsomatta toista. Taas siirtäen huomionsa Hietasen asioihin.

-Muo ei tarvita ny missää muual ku tääl.

Koskela puri huultaan ja nojasi leuallaan omaan käsivarteensa jonka oli Hietaselle ojentanut. Oli vaikea keskittyä yhtään mihinkään. Kaikki oli sumeaa. Huimaus alkaisi pian oksettaa. Hietanen kävi yksitellen sormia huolellisesti läpi pyyhkien niistä kovaa vauhtia kuivuvaa verta. Vilho yritti keskittyä seuraamaan tätä pikkutarkkaa työtä. Tuntui typerältä kyhnöttää siinä lattialla ja porata miten elämä on kamalaa. Kaikkein vähiten hän halusi Urhoa sillä kuormittaa.

-Anteeksi.

Ville sammalsi omaa kättään vasten. Epämiellyttävä tunne siitä, että Hietasen katse oli noussut tähän ja se etsi epätoivoisena Koskelan silmiä vastaamaan niille, hiipi mieleen. Kyllä tuon silmiä olisikin katsellut, jos ei se vaan uhkaisi värjätä poskia.

-Ville, ei sun tartte mult pyyttää mitä anteeks.

-Mutta Joudut paasata-

-Älä. Sul ei oo Mittää mitä mult pahotel, ymmärräks?

Hietanen sanoi järkkymättömästi, mutta edelleen hiljaa samalla pudistellen päätöän. Koskela ei sanonut mitään, mutta nyökkäsi. Luutnantin silmät olivat punaiset ja edelleen posket kyynelissä. Hietanen pyyhkäisi ne peukallollaan pois. Koskela katseli Hietasta ääneti. Kersantti veti luutnantin halaukseensa. Humalainen Koskela oli sulaa siihen nuoremman käsiin.

-Sää oot laihtunu.

-mm.

-Ville su pitäs syörä.

-mm.

Hietanen hymyili ja matki toisen muminaa. Luutnantti taisi sittenkin olla rakastava juoppo. Tai hellyyden kipeä ilman, että itse sitä myönsi. Vasta nyt tässä lähellä Koskelan kehon lämmössä hän tajusi muistaa, että tämä oli kuumeessa ja varmaan seuraavaksi hän itsekkin.

-Mik olo sul o?

-Huimaa.. vähän

-Lepäät siin. Haluisiks sää puhua?

-niin mistä?

-..miks sää teet nii? Onks se tää sota vai jotai muut? Sää voit kerto mul, oli se sit iha mitä vaa.

Koskela nojasi taakse ja katseli Kersanttia haikeana. Tämän mieli ei kestänyt enää. Katse vaelsi tämän simillä, kaulla, hiuksissa, nenä varrella, huulilla. Luutnantin käsi nousi tämän poskelle ja peukalo harjasi tutkien miehen leuka linjaa. Suupieli nyki.

-Minä rakastan sua aivan liikaa.

Hietanen tuijotti suu vähän raollaan ja silmät häkeltyneenä. Tarkoittiko Koskela siis sellaista rakkautta? Tai miksi muuten sitä tuolla tavalla tunnustaa. "aivan liikaa". Ei, Tämä mies kärsi aivan liikaa. Siis siksikö Koskela teki itselleen... Hietanen nielaisi ja tunsi omien silmiensä vetistyvän. Hän veti Koskelan itseensä kiinni ja kietoi kädet tämän ympärille. Koskela ei vastustellut vaan nojasi tähän väsyneesti. Hietasen mieli jatkoi juoksuaan. Pieni ilon tunne piileksi jostain kaiken huolen alta. Ville tuntui oikealta juuri tässä hänen käsissään. Miten se pystyi tuntumaan oikealta, kun kaikki tässä oli vähän väärin tai oudosti. Kaikki muuttui äkkiä. Pari sekuntia sitten kun Hietanen oli toisen käsiensä "suojaan" vetänyt, oli se tehty lohduttaakseen. Nyt se tuntui anteeksi pyynnöltä, ettei itse ollut tajunnut miettiä asiaa aikaisemmin. Hietanen silitteli Villen niska hiuksia ja työnsi hellästi toisen pois.

-Ehkä su pitäs ny levätä

-anteeksi.

Villen äänestä paistoi tietynlainen halveksunta ja itse inho kun hän jatkoi.

-Lupaan, että teen tälle jotain.

-Ville lopeta.

Hietanen yhtäkkiä lähes käski. Koskela hiljeni.

-Kyl mää sen verran tiedä et sää et voi vaa lopettaa sit. Satuttaisit ittees vaa lisä. Mää en ole vihane sul. Se ei haitta.

Koskela nyökytti hiljaa ja epäuskoisena päätään. Hietanen työnsi hellästi Koskelan makuulleen. Hän epäröi, mutta suukotti Koskelaa hennosti poskelle.

-Meirä pitää jutel täst sit ku sää oot selvän taas.

....

Hietanen meni ulos ja sytytti tupakan. Hän käveli tahallaan hitaasti muiden luokse. Kauanko niillä enää siellä kesti. Hän pysähtyi yhden puun luo ja nojasi siihen. Hietanen ei ikinä ollut luokitellut itseään juuri ateistiksi taikka uskovaiseksi. Molempien puolten edustajat tarjosivat hänelle vain huvia. Yleensä hän itse mietti asian vain niin, että kyllä joku luoja varmaan oli. Mitä se tässä merkitsi? Raamatussa oli sivu tai pari, jotka kielsivät jotain hänelle nyt olennaista. Samoin Suomen laissa. Jumalasta ei tiennyt, mutta poliisille siitä vastattiin ensittäin. Kun Hietanen asiaa tunnusteli hän huomasi ettei tunteet Vilhoa kohtaan olleet muuttuneet aikaisemmasta. Hietanen käsitti ne nyt aivan eri tavalla. Entä Vera? Kyl mää oli hänee ollu.. no ihastunu kai vain. Voiks sellai ol et pitäs molemmist? Miehist ja naisist. Kai.. se sit o nii et mää ole rakastunu siihe miehee.

------------------------------------------------

[toverivoetkylae]

Ystävät ja kadunoliot, kansalaiset medbörgare ja mitä näitä on. Seuraa avautuminen mielenterveysongelmaiselta. Saattaa mennä poliittikseksikin, mutta lähinnä haluan nyt johonkin huutaa turhautumistani yleisesti kaikkeen.

Tehdään asia aivan selväksi: Tämä ei ole hyvän mielen postaus.

On hintusen yli kymmenen vuotta siitä, kun sain masennusdiagnoosin ja jouduin burnout-> sairausloma-> sairauseläke-> kelan imeparantaja-> ai toimeentulotukea ei voi hakea takautuvasti-> kesäopintotuki-> takaisinperintä-> työkkäri-> jne-kierteeseen.

Olen aloittanut kolme korkeakoulututkintoa enkä saanut valmiiksi yhtäkään. Olen ollut kahdessa osa-aikatyössä, joissa onnistuin palamaan loppuun. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin ollut se yhteiskunnan loinen, jolla kroppa toimii, mutta pääkoppa ei, ja anellut milloin miltäkin virastolta apua. Olen käynyt leipäjonossa. Olen turvautunut kirkkoon, joskin lähinnä henkisesti.

Asioita, joista voin taputella itseäni selkään: olen löytänyt hyvän puolison, joka rakastaa mua just näin vajavaisena kuin olenkin. Olen melkein kirjoittanut romaanin. Olen julkaissut yhden novellin ja myynyt taidetta taskurahaa saadakseni.

Kääntöpuoli: Olen selittänyt työkkärille, miksei tästä ole minulle elannoksi. Olen jännittänyt niin helvetisti, mitä vakuutuslääkäri toteaa, jos mun papereihin lipsahtaa tieto, että olen trhnyt yhtään vitun mitään muuta kuin hengittänyt.

Olen mennyt terveyskeskukseen vaivoineni, kun polikontaktini oli katkaistu. Halusin Kelan tukeman psykoterapian, johon psykiatri (joka ei tavannut minua) ei kirjoittanut lähetettä, koska "olet liian huonossa kunnossa." Pyysin sen sijaan lähetettä psyk.polille, mutta sinne "olet liian hyvässä kunnossa." Olen luultu epävakaaksi kahden tapaamisen perusteella, koska ilmaisin pettymykseni terveyskuskuksen toimintaan sanomalla, etten halua tuhalata enempää aikaani ja kävelemällä ulos kesken vastaanoton. Sen nojalla sain kylläkin sen polilähetteen, mutta ehkä sen ei olisi pitänyt mennä ihan näin?

Mutta hei. Muistakaa käyttäytyä hyvin, niin asiat hoituu! Eiku.

Odotellessani Kelan ihmeparantajan tuomiota olen saanut viikon mittaisen paniikkikohtauksen, joka ei lähtenyt millään määrällä kotiin määrättäviä bentsoja vaan piti laukaista terveyskeskuksessa diapamilla. Ja panikoinut vielä enemmän tunnustaessani käyttäneeni myös kaverin erimerkkistä rauhoittavaa siinä toivossa, että se toimisi. Nehän luulee mua narkkariksi! Ilman kyseisen kaverin paikallaoloa en ikinä olisi saanut vakuutettua ketään, että en vittu istu päivystyksessä aamusta iltaan vaan saadakseni annoksen Diapamia. Siihen on varmasti helpompia keinoja. Sitä asiaa sivuten aloitin myös lääkkeen, joka sai äitini rinnastamaan minut osastolla kuolemaansa odottaviin narkkareihin. Aa että.

Olen tehnyt niin monta masennuskyselyä ja bipolaarisuustestiä, etten enää muista. Lippulappusia kaikkialla. Olen ollut valmis kokeilemaan uusia lääkkeitä, olen sietänyt sellaisiakin sivuvaikutuksia, joita ei varmaan pitäisi sietää. Olen lihonut 40 kiloa 10 vuodessa. Myös sinä aikana, kun juoksin säännöllisesti ennen kuin se kävi polvien takia mahdottomaksi. Mutta ei, kyllä se lihominen johtuu yksinomaan vain passiivisuudesta. Siitäkin huolimatta, että lyhyen lääkkeettömän jakson aikana painoni putosi huomattavasti.

Jumalauta olen tehnyt parhaani. Se ei ole ollut aina kovin hyvä, mutta se on ollut mun parhaani. Asiat on sotkuisia usein. Se on elämää.

Viime vuosina olen alkanut myös epäillä, että masennukseni hoitoresistenttisyys voi johtua siitäkin, että diagnoosi on väärä. Mulle on ehdotettu ketamiinia, sähkösokkeja, mitä niitä on. Asia ei edennyt, koska asioistani perillä oleva lääkäri lähti pitkälle vapaalle. Olen saanut lisää lääkkeitä, en enää itsekään muista, mitä kaikkea olen kokeillut.

Mutta kun kysyn, voisiko ongelmien taustalla olla esimerkiksi neuroepätyypillisyyttä tms, niin en päässyt edes jonoon, koska "hoito ei ole tasapainossa."

Mun elämä ei ole ammatillisessa mielessä edennyt tuumaakaan näinä vuosina. Tykkäsin kyllä tehdä töitä sinä aikana, kun pystyin. On aivan ihanaa, kun raha tulee tilille ilman, että sitä pitää erikseen kinuta, kunhan vaan menee töihin. Siitä seuraava euforia oli mulla niin valtava, ettei edes kiinnostanu niin kauheesti, mitä se työ oli. Paitsi puhelinmyyntiä kokeilin, ja se oli niin perseestä, että palkka ei paikannut.

Vielä kun olin 29, mulle sanottiin, että olen nuori ja ehdin vielä, ja mua työnnettiin kouluihin kaikilta suunnilta. Sitten täytin 30, ja nyt olen jo ihan menetetty tapaus ja varmaan siivoan loppu elämäni (mikä on ihan jees duuni, mutta palkka on niin paska että en edes enää.)

Löysin vasta uuden terapeutin. Hän kuunteli, millaista mun elämä on ollut ja mitkä asiat esim. Opiskelussa ovat johtaneet kaikkiin niihin feilauksiin, millainen olin koulussa ja lapsena, ja katsoi, kun vääntelin ja naputtelin sormiani koko ajan. Ja lausui psykologin mielipiteenä, että oon melko varmasti neuropoikkeava ja sitä on hoidettu masennuksena. Siksi, kun lääkärit ei huomaa ilmiselvää stimmausta vaikka se tanssis heidän edessään alasti.

Siis eihän tässä nyt voi enää ku nauraa. Vittu. Nepsy on se yks kortti, jota ei oo vielä katottu, koska Ei Sinne Vaan Mennä.

Eihän tässä voi ku nauraa.

Mut jos nyt seuraavaks käy ilmi, että mikroannos piriä päivässä ois voinu antaa mulle sen, mitä tarvin tutkinnon suorittamiseen ja yleensä siihen, et elämä ois jotenki hanskalla ja asiat pysyis päässä ("masennus vaikuttaa myös muistiin ja keskittymiseen!") niin... ei saatana. Mä en vittu kestä sitä ihmisenä. Lähinnä, kun en tiedä, kenen aamumuroihin mun pitäis sit oksentaa kostoks näistä menetetyistä vuosista, kun oon joutunu joka välissä jännittämään lähinnä taloudellista tilannettani koko ajan. Oon ollu ihan vitullisessa stressissä valehtelematta koko ajan. Joku kolmen kuukauden saikkupäätöskin on loppuviimeks aika lyhyt, kun terveydentila on ollut vuosikaudet sama eikä mitään merkittävää muutosta ole tiedossa sen kolmen kuukauden aikana. Puoli vuottakin on semmoinen, missä ehtii juuri ja juuri vähän palautua siitä, että jatkuva paperisota on normi. Ja usein niissä päätöksen saamisissakin kestää kuukausitolkulla.

Jos oisin kapitalisti, niin kysyisin, kuka maksaa mulle mun koulutuksen kesken jäännistä johtuvat tulonmenetykset ja puuttuvan eläkekertymän? Mut ei, tämmönen pikkumaisuus ei oo meille maan matosille. Mun osani on nyt yrittää öykkäröidä itteni oikean avun piiriin ja sit olla helvetin ilonen, että sellaista ylipäänsä koskaan löytyi.

Mut hei. Pysykää positiivisina! Se on asenteesta kii! Naminami pusipusi masennus paranee lenkkeilyllä.

[kulttuurinkurittama]

Miten mulla on näin paljon tavaraa ilman mitään laatikkoa tai jotaki mihin laittaa niitä???? Siis pakkaan ko olin loman vanhemmilla ja nyt mietin et mitä helevettiä mie teen näille taltoille ko en mie voi näitä reppuun nakata ilman mitään suojaa:/