#räntti

[pupucino]

jos kellekään oli enää epäselvää, et j.k. rowling on yksinkertaisesti pahantahtoinen, naisvihamielinen, äärioikeistolaisiin salaliittoteorioihin uskova, putinin trollien juoruja levittävä, julma, kusimulkku rasisti, niin tän olympialaiskeskustelun myötä sen tietää nyt kaikki

rowling ei ole naisten puolella, vaan yksinkertaisesti vihaa sateenkaari-ihmisiä ja rakastaa äärioikeiston ja putinin propagandaa

se on päättäny väittää, että yks olympiaurheilija, on mies, vaikka kyseessä on nainen

algerialainen nainen

nainen maasta, jossa transsukupuolisuus on laitonta ja tuomittavaa

maasta, joka ei lähettäis transnaista olympiaedustajakseen

ja tän valheen julkaisi ensimmäisenä putinin propagandakoneisto, mutta sieltähän sen eukon jutut muutenkin nykyään tulee, suoraan kremlistä

niinku kaikki äärioikeiston jutut

rowling yks naurettava nolo natsipelle

[toverivoetkylae]

Ystävät ja kadunoliot, kansalaiset medbörgare ja mitä näitä on. Seuraa avautuminen mielenterveysongelmaiselta. Saattaa mennä poliittikseksikin, mutta lähinnä haluan nyt johonkin huutaa turhautumistani yleisesti kaikkeen.

Tehdään asia aivan selväksi: Tämä ei ole hyvän mielen postaus.

On hintusen yli kymmenen vuotta siitä, kun sain masennusdiagnoosin ja jouduin burnout-> sairausloma-> sairauseläke-> kelan imeparantaja-> ai toimeentulotukea ei voi hakea takautuvasti-> kesäopintotuki-> takaisinperintä-> työkkäri-> jne-kierteeseen.

Olen aloittanut kolme korkeakoulututkintoa enkä saanut valmiiksi yhtäkään. Olen ollut kahdessa osa-aikatyössä, joissa onnistuin palamaan loppuun. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin ollut se yhteiskunnan loinen, jolla kroppa toimii, mutta pääkoppa ei, ja anellut milloin miltäkin virastolta apua. Olen käynyt leipäjonossa. Olen turvautunut kirkkoon, joskin lähinnä henkisesti.

Asioita, joista voin taputella itseäni selkään: olen löytänyt hyvän puolison, joka rakastaa mua just näin vajavaisena kuin olenkin. Olen melkein kirjoittanut romaanin. Olen julkaissut yhden novellin ja myynyt taidetta taskurahaa saadakseni.

Kääntöpuoli: Olen selittänyt työkkärille, miksei tästä ole minulle elannoksi. Olen jännittänyt niin helvetisti, mitä vakuutuslääkäri toteaa, jos mun papereihin lipsahtaa tieto, että olen trhnyt yhtään vitun mitään muuta kuin hengittänyt.

Olen mennyt terveyskeskukseen vaivoineni, kun polikontaktini oli katkaistu. Halusin Kelan tukeman psykoterapian, johon psykiatri (joka ei tavannut minua) ei kirjoittanut lähetettä, koska "olet liian huonossa kunnossa." Pyysin sen sijaan lähetettä psyk.polille, mutta sinne "olet liian hyvässä kunnossa." Olen luultu epävakaaksi kahden tapaamisen perusteella, koska ilmaisin pettymykseni terveyskuskuksen toimintaan sanomalla, etten halua tuhalata enempää aikaani ja kävelemällä ulos kesken vastaanoton. Sen nojalla sain kylläkin sen polilähetteen, mutta ehkä sen ei olisi pitänyt mennä ihan näin?

Mutta hei. Muistakaa käyttäytyä hyvin, niin asiat hoituu! Eiku.

Odotellessani Kelan ihmeparantajan tuomiota olen saanut viikon mittaisen paniikkikohtauksen, joka ei lähtenyt millään määrällä kotiin määrättäviä bentsoja vaan piti laukaista terveyskeskuksessa diapamilla. Ja panikoinut vielä enemmän tunnustaessani käyttäneeni myös kaverin erimerkkistä rauhoittavaa siinä toivossa, että se toimisi. Nehän luulee mua narkkariksi! Ilman kyseisen kaverin paikallaoloa en ikinä olisi saanut vakuutettua ketään, että en vittu istu päivystyksessä aamusta iltaan vaan saadakseni annoksen Diapamia. Siihen on varmasti helpompia keinoja. Sitä asiaa sivuten aloitin myös lääkkeen, joka sai äitini rinnastamaan minut osastolla kuolemaansa odottaviin narkkareihin. Aa että.

Olen tehnyt niin monta masennuskyselyä ja bipolaarisuustestiä, etten enää muista. Lippulappusia kaikkialla. Olen ollut valmis kokeilemaan uusia lääkkeitä, olen sietänyt sellaisiakin sivuvaikutuksia, joita ei varmaan pitäisi sietää. Olen lihonut 40 kiloa 10 vuodessa. Myös sinä aikana, kun juoksin säännöllisesti ennen kuin se kävi polvien takia mahdottomaksi. Mutta ei, kyllä se lihominen johtuu yksinomaan vain passiivisuudesta. Siitäkin huolimatta, että lyhyen lääkkeettömän jakson aikana painoni putosi huomattavasti.

Jumalauta olen tehnyt parhaani. Se ei ole ollut aina kovin hyvä, mutta se on ollut mun parhaani. Asiat on sotkuisia usein. Se on elämää.

Viime vuosina olen alkanut myös epäillä, että masennukseni hoitoresistenttisyys voi johtua siitäkin, että diagnoosi on väärä. Mulle on ehdotettu ketamiinia, sähkösokkeja, mitä niitä on. Asia ei edennyt, koska asioistani perillä oleva lääkäri lähti pitkälle vapaalle. Olen saanut lisää lääkkeitä, en enää itsekään muista, mitä kaikkea olen kokeillut.

Mutta kun kysyn, voisiko ongelmien taustalla olla esimerkiksi neuroepätyypillisyyttä tms, niin en päässyt edes jonoon, koska "hoito ei ole tasapainossa."

Mun elämä ei ole ammatillisessa mielessä edennyt tuumaakaan näinä vuosina. Tykkäsin kyllä tehdä töitä sinä aikana, kun pystyin. On aivan ihanaa, kun raha tulee tilille ilman, että sitä pitää erikseen kinuta, kunhan vaan menee töihin. Siitä seuraava euforia oli mulla niin valtava, ettei edes kiinnostanu niin kauheesti, mitä se työ oli. Paitsi puhelinmyyntiä kokeilin, ja se oli niin perseestä, että palkka ei paikannut.

Vielä kun olin 29, mulle sanottiin, että olen nuori ja ehdin vielä, ja mua työnnettiin kouluihin kaikilta suunnilta. Sitten täytin 30, ja nyt olen jo ihan menetetty tapaus ja varmaan siivoan loppu elämäni (mikä on ihan jees duuni, mutta palkka on niin paska että en edes enää.)

Löysin vasta uuden terapeutin. Hän kuunteli, millaista mun elämä on ollut ja mitkä asiat esim. Opiskelussa ovat johtaneet kaikkiin niihin feilauksiin, millainen olin koulussa ja lapsena, ja katsoi, kun vääntelin ja naputtelin sormiani koko ajan. Ja lausui psykologin mielipiteenä, että oon melko varmasti neuropoikkeava ja sitä on hoidettu masennuksena. Siksi, kun lääkärit ei huomaa ilmiselvää stimmausta vaikka se tanssis heidän edessään alasti.

Siis eihän tässä nyt voi enää ku nauraa. Vittu. Nepsy on se yks kortti, jota ei oo vielä katottu, koska Ei Sinne Vaan Mennä.

Eihän tässä voi ku nauraa.

Mut jos nyt seuraavaks käy ilmi, että mikroannos piriä päivässä ois voinu antaa mulle sen, mitä tarvin tutkinnon suorittamiseen ja yleensä siihen, et elämä ois jotenki hanskalla ja asiat pysyis päässä ("masennus vaikuttaa myös muistiin ja keskittymiseen!") niin... ei saatana. Mä en vittu kestä sitä ihmisenä. Lähinnä, kun en tiedä, kenen aamumuroihin mun pitäis sit oksentaa kostoks näistä menetetyistä vuosista, kun oon joutunu joka välissä jännittämään lähinnä taloudellista tilannettani koko ajan. Oon ollu ihan vitullisessa stressissä valehtelematta koko ajan. Joku kolmen kuukauden saikkupäätöskin on loppuviimeks aika lyhyt, kun terveydentila on ollut vuosikaudet sama eikä mitään merkittävää muutosta ole tiedossa sen kolmen kuukauden aikana. Puoli vuottakin on semmoinen, missä ehtii juuri ja juuri vähän palautua siitä, että jatkuva paperisota on normi. Ja usein niissä päätöksen saamisissakin kestää kuukausitolkulla.

Jos oisin kapitalisti, niin kysyisin, kuka maksaa mulle mun koulutuksen kesken jäännistä johtuvat tulonmenetykset ja puuttuvan eläkekertymän? Mut ei, tämmönen pikkumaisuus ei oo meille maan matosille. Mun osani on nyt yrittää öykkäröidä itteni oikean avun piiriin ja sit olla helvetin ilonen, että sellaista ylipäänsä koskaan löytyi.

Mut hei. Pysykää positiivisina! Se on asenteesta kii! Naminami pusipusi masennus paranee lenkkeilyllä.

[pupucino]

Voinks mä sanoo et inhoon tätä, koska joo tää niinku vastaa kysyntään ja täyttää ikäänku tyhjiön, mutta millä: helvetin halvan ja kämäsen näkösistä materiaaleista tehdyillä oudosti istuvilla rytkyillä?

Niinku joo me lihavat ollaan suurelta osin tuomittuja pukeutumaan huonosti istuviin rytkyihin, ku meille tehtyi vaattei ei vaan taho löytyy.

Mut tää ei edusta vastaiskuu sille, vaan tää pönkittää sitä, et usein meiän ainoo vaihtoehto on hankkii kämäsiltä pikamuotimerkeiltä se joku vaate, joka on loose fit ja siit sattuu löytymään meille riittävän iso koko.

Se ei istu hyvin. Se näyttää typerältä. Se huutaa halpaa laatua. Mut se oli ainoa vaate, joka löytyi sen kokosena, et se mahtui päälle.

Mulle tää video ei edusta voimaantumist ja inspiraatioo. Mun silmissä tää pönkittää status quoo.

Tätäkö meiän pitäis nyt juhlia? 💔

🤩🤩🤩

[morojoj]

Määttä<3 ja on Rahikainenki sielä ig

Ärsyttää, kuinka läppäri ja puhelin näyttää värit erilai. Koneella piirtäessä säätää kaikki nii justiinsa, mut puhelimella kattoessa aivan liian hämärä. Sori, pakollinen räntti. Ärsyttää.

Mutta!!!!!! Määttä ja Rahiak, mun kullat!!!jee Ainiii tää on kans mun au:hun, siksi vähän emo. Hyvä luoja, he soittavat minun kemiallinen romanssia! Kariluoto, tiedät, että pelkään emoja!! sanoisi Lammio. Ja jotta se yksi muksu tiktokista ei suuttuisi taas, tiedän kyllä punkin ja emomusiikin eron, tämä oli silkka vitsi.

[omenoidenunohtelia]

räntti 647.3 sdp:n lahoavasta ruumiista

okei miksi vitussa antti yrittää edelleen esittää moderaattia kun tämä literally juuri eilen ja tänään kostautui kamalalle vaaleissa.

Sä et saa ääniä sillä että oot progressiivipuolueessa ja sulla on kova rajapolitiikka (harris), tai kun et saa aikaan merkittäviä positiivisia muutoksia ihmisten arkeen (harris) tai kun yrität silti pysyä ystävällisenä valtioille joissa on hullut johtajat vaikka kukaan sun äänestäjistä ei sitä halua (biden/harris)

miksi antti, miksi?? näillä kommenteilla hävitään vaaleja. Se tuli tänään todistettua.

[jenniina]

How shitty it is to find yourself missing someone who made you feel small and had you questioning your self worth.

[tissitwiitit]

Kausi 8, jakso 21/22 

Jukka Martinpoika

Jussi: Mitä mä tein väärin ekana iltana? Jonna: vihko auki ja räntti käyntiin #TISuomi

Jokke

Tää on sekametelisoppa. #tisuomi

Joppe V.V. Uusitalo

Kestäispä tää jakso kaks tuntia. Tolle listalle vois antaa enemmänkin aikaa #TISuomi

V-P Kujansuu

Plussia koiran ulkoilutus... Miinuksia kaikki muu #tisuomi

[nuunamaria]

mä teen maisteriopintoja (varhais)kasvatus pääaineenani ja valmistun tässä sivussa myös varhaiskasvatuksen/laaja-alaiseksi erityisopettajaksi. mulla on käynnissä matikan oppimisvaikeuksien kurssi ja oon nyt sitten viimein vähän alta 26veenä tajunnu tätä myötä että mulla on aivan sataprosenttisen varmasti kouluikäisenä huomaamatta jäänyt matikka-ahdistus (tääkin luokitellaan oppimisvaikeudeksi, se heikentää suoriutumista ja oppimismahdollisuuksia siinä missä yleisesti heikko osaaminen matikassa tai dyskalkulia). tänään mun missiona on lukea mahdollisimman monta matikan oppimisvaikeuksiin liittyvää artikkelia kolmea miniesseetä varten ja mun on älyttömän vaikea motivoitua näihin tai keskittyä niihin, koska alan kirjaimellisesti kieriä ja vääntelehtiä heti kun yritänkin ja väitän että kyse on aihepiirin aiheuttamasta välttämisorientaatiosta, koska oon pystynyt tässä samanaikaisesti keskittymään aivojen toimintaa käsittelevällä kurssilla työskentelemään ns. normaalisti eli en ole fyysisesti levoton ja tuskainen opiskellessani.

no mut siis pointtini sille et miks aloin kirjoittaa tätä. kello neljään mennessä olen kaiken epätoivoisen välttelyn ja viivyttelyn jäljiltä onnistunut lukemaan vasta yhden kymmensivusen matikka-aiheisen artikkelin MUTTA huvittavinta tässä oli se, että viimeisellä sivulla totesin olevani niin uupunut, että päätin suoraan ottaa puolen tunnin päikkärit. mä en nuku päikkäreitä käytännössä kuin kipeänä eli ehkä 1-2 kertaa vuodessa. että tässä sitä sitten tehdään koko ajan enenevissä määrin havaintoja siitä miten hankala mun ahdistukseni sit näemmä on kun tarvii jo päikkäreitäkin ottaa tämmöisen urakan jälkeen :)))

[pupucino]

no niin nyt se ihmisen kannalta kriittisenä pidetty ilmaston lämpenemisen 1,5 asteen raja on ylitetty

lämpeneminen piti pysäyttää ennen sitä tai siihen, muuten seuraukset meille ovat dramaattiset

mutta fossiilisia polttoaineita käytetään yhä, eikä mitään oikeasti merkittävää ole tehty niiden käytön lopettamiseksi kokonaan

asia on tiedetty 70-luvulta lähtien

90-luvulla siitä tehtiin ensimmäinen kansainvälinen sopimus

oli vuosikymmeniä aikaa tehdä hyvä ja reilu siirtymä

nyt ainoa keino olis vittu murhata öljy-yhtiöiden ja muitten suurimpien saastuttajien johtoportaan heput

[pupucino]

sä oot 100 % oikeassa ja vastaanväittäjät on väärässä! pitäis olla laitonta tehdä puhelimia, jotka ei kestä paria vuotta pidempään, ja myös pitäis olla jotenki kiellettyä tai ainaki hyvin paheksuttavaa vaatia, että kaikilla on uus puhelin, jolle voi ladata äppejä.

mulla on 6 vuotta vanha kännykkä ja aina kun mainitsen ettei siitä ole johonkin (hyvien kuvien ottamiseen, uusien sovelluksien ahtamiseen jo täydelle muistikortille, pakkasessa selviämiseen) mun yksi työkaveri ilmoittaa heti että mun pitää ostaa uusi kännykkä ja se varmaan tekee sen ystävällisenä tökkimisenä

mut se ei vaan tajua miten HELVETIN VÄHÄN mua kiinnostaa hankkia uutta kännykkää

mä vihaan sitä miten vähän aikaa kännykät keskimäärin kestää. mä vihaan niiden korkeaa hintaa, miten paljon resursseja niiden tekeminen kuluttaa, miten oletetaan että kai KAIKILLA on moderni älypuhelin jolla käyttää pakollista sovellusta (haista paska e-passi ja muut firmat jotka vaatii sovelluksen käyttöä sekä erityisesti konserni joka päätti vaihtaa pois firmasta jonka lounasetua voi käyttää maksukortilla), miten niiden käyttöliittymä estää mua näkemästä mitä järjestelmässä oikeasti tapahtuu

jokaikisen aiemman kännykkäni mä oon käyttäny siihen pisteeseen ettei sitä kannata enää korjauttaa ja saappaat jalassa saa kupsahtaa tämäkin puhelin jolla tätä postausta kirjoitan

sitä odotellessa saatte kestää mun ottamia perunakuvia

[kyrpavuori]

mun mielest olis aik cool jos kehä kolmosen sisällö olevat miettis pienempii kuntii ees joskus ku puhutaa politiikasta. asun kaupungis jos ei oikeesti oo melkei yhtää julkisii, jos asuu vaik 15km päässä keskustasta, joutuu kävelee 4km lähimmälle bussipysäkille, ja ei siit ees lähe muit ku koulubussei. niinko obvs pitää suosii julkisii jos siihen on mahdollisuus mut kaikki ei pääse kulkee mihinkää ilman omaa autoo niinko,,,

[thatcharmingjerk]

vittu että on perseestä elämä ku ei osaa muutaku piirtää ja sitäkään niin hyvin et sais sillä oikeesti leivän pöytään adsfgfhgj

niiku oisin ees sillee sosiaalisesti taitava ja ihku ja hurmaava nii vittu miusta taisteltas!!!! mut eiiiii joo toki vähän aikaa aina osaa munkilla sellasta esittää mut sit .......oikeesti........ mitä on tämä ihmiskanssakäynti!??!??!?!? NO ME ENME TIEDÄEEEE aaaaaa vittu 

suom.ahistaa ku kuntouttavaa on enää puol vuotta ja sit pitäs taas JOTAIN keksiä :-------)))))) 

oisin ees terve sen verran ettei ois allergioita nii voisin mennä eläintenhoitajaks tai ihan vaan vittu hevoskuiskaajaks jonnekki perseesee muTTA YLLÄRIPYLLÄRI EI!!!!! 

epävarmuus se on kivvaa pojat ! 

vituttaa kans miun taide ja sen huonous, oon edelleen vitun räpylä digitaalisissa ja vesivärijutut? EI NIILLÄ TEE MITÄÄ TÄNÄ PÄIVÄNÄ!!!! niiku ty��elämässä, kukaan tarvii/voi hyödyntää pelkkää traditional artistii!!! 

oon oikeesti ihan lahjakas!!! MUT SE EI OIKEEN NÄY ku en oo päässy oikee ees kehittyy taiteen saralla ku ollu nii tööt ja taidekoulut on nii kakspiippusta kolikon heittoo enivei asdfghjmk,l.

turhauttaa kans saatanasti ku miullo potentiaalia, ja väitän et aika paljon, mut en vaan vittu pärjää tässä elämässä ja maailmassa ja osaa ottaa sitä kaikkee käyttöön 

:( 

[finewalls]

..

[valejalkainen]

vituttaa kyl saatanasti tää hallitusperseily

viel enemmän vituttaa se et haluisin tehdä jotakin mikä helpottaisi asioiden oikaisua. tälleen eks-köyhänä ja ikuisena mielenterveyspotilaana olis tosi kiva osoittaa teoilla solidaarisuutta nyt kun kuulun keskiluokkaan

mut mitä? politiikkaan en rupea kun lusikat hädin tuskin riittää tämänhetkisiin vapaaehtoistoimiin. vassareihin vois ehkä liittyä, mut mitä sitten? äänestän jo joka vaaleissa. en halua puhua politiikasta ihmisten kanssa, kuitenkin suutun ja silloin ei propakoinnista tule mitään

tienaispa niin hyvin että vois ostaa lobbauskoneiston puolelleen ja käännyttää kokkarit puoltamaan sosiaaliturvaa

[rahoitusnuolija]

Älä sorru yksinäisyyteen

Jaa tästä tulikin pitkähkö tarina, noh varoitan.

Vaikka fakta on se, että mulla on kavereita ja perhe hyvin lähellä, silti päädyin katseleen vanhoja koulukavereita facebookissa ja sorruin “yksinäisyyteen”. Mä en ole tuntenut/nähnyt heitä kohta seitsemään vuoteen niin silti tuli yhtäkkinen kaipuu niihin aikoihin takas.

Päädyin tuosta pohtii etten tunne heitä enää ihmisinä vaan muistoina ja se häkellytti minut. Sama pätee nykyisiin ystäviini, en tunne heitä kun vain nimeltä pahimassa tapauksessa. Se pelästytti minut täysin.

Tajusin ettei minulla ole parhaimpia ystäviä. Mä en hengaa ulkona yömyöhään umpihumalassa (en edes juo alkoholia paljoa enää) ja oon enempi “kotikissa”. Vaikka näen tän positiivisena ajatuksena, en silti löydä sitä tarpeeksi hyvänä, siitä puuttuu se ystävä kohta mielestäni. Vaikka mulla on läheisiä ystäviä joita tunnen niin en osaa heidäkään kanssa viettää aikaa. Lukion aikana tapaamani ihmiset ovat jo näitä - kun en tunne ihmistä niin en uskalla puhua vaikka istuttais ruokalassa vierekkäin. Noh, harvasen kerran se minä istuudun jonkun viereen, yleensä viereeni istuudutaan. Vaikka ystävät ovat minulle tärkeitä niin miksi en osaa ns. pitää ystäviä?

Olenko minä niin epäsosiaalinen? -Osaksi totta.

Netissä minulla on elämäni, niin salainen ja sekava (ehkä tulevaisuuden aihe) etten osaa puhuu siitä, tai odotan heillä olevan ennakkokäsityksiä (turhaan kyllä myönnän) asiaa kohden. Netissä mä olen sosiaalinen. Mutta siten että nimeni valkenee vain joihin “luotan”. Siksi minulla yleensä kulkee mun lempinimi mukanani netissä.

Netti on mielestäni minulle savehaven, jossa voin laittaa naamion päälleni ja edes elää aivan toista elämää hetken. Salaelämä, joka kuitenkin on minä, muttei sama minä joka on IRL.

IRL minä ei osaa konmunikoida, se on varmaankin se suurin huolenaihe tällä hetkellä. Mutta miksen? Minua ei ole kiusattu, olen muuttanut kolmesti 18 (19 ihan pärin päivän päästä) vuoden aikana saman kaupungin sisällä.

Miksi juttu on siis näin?

Netti-minä on se persoona joka minä olen oikeasti ja se sama persoona näkyy myös minun perheelle, mutta kouluun mennessä tai ulko-ovesta astuttuani ulos muutun täysin. Aivan kuin tumma verho laskeutuu ylleni. Olenko ainoa vai laskeutuuko kaikille tälläinen verho päälleen? Siinä verhossa on varmaankin suomalainen läheisen-kontaktin-pelko mukana, joka on meille kaikilke tuttu, esim. juuri bussissa.

Kiertääkseni tämän takaisin alkuun, ainoa asia jonka haluan oppia nyt, on se ettei kannata jättää nykyisiä ystäviä pelkiksi nimiksi tai muistoiksi mitä he ennen olivat. Sama pätee myös minuun, jos pysyn samanlaisena aina niin ei kukaan opi ymmärtämään minua.

Toivottavasti tekin ymmärrätte jotain tästä ja ette tunne läheisempiä ystäviänne pelkkinä muistoina vaan heinä joita he juuri nyt ovat. Ja sama pätee toisinkin päin. Ole juuri semmoinen joka olet. Ölä ole sellainen joka olit ennen, ole se joka olet nyt.

[julmala]

tiivistit mun tunteet/olon niin täydellisesti. en vaan jaksais lillua tässä elämänmeressä, kun kaikki vaan lipuu ohi ja en saa otetta mistään ja en tiedä kuka olen :(

siis tuo on todella raskas tunne! inhottavaa kun tuntuu, että ihmiset ja tapahtumat ja tilaisuudet valuu ohi ku junan ikkunasta, eikä jotenki oo mitää kykyä tarttua mihinkä eikä mikää tartu sinuu ittees. sit vaa on irrallinen outo otus paikassa missä ihmiset tietää kuinka puhua toistensa kanssa ja osaa kulkea julkisilla ja tietää kampuksen rakennusten nimet ulkona ja juhlii iltasin ja ite on vaa pieni ja ulkopuolinen sivustaseuraava alien joka ei tajuu miten kaikki muut tekee sen. 

vaik ei varmaan kaikki tee sitä mut sit ku ei osaa ees feikata sitä ja on vaa irrallinen ja hämmentyny eikä tiedä mistään mitään et kuka on ja mitä haluu ja mitä ois realistista odottaa elämältä kun on niinku... minä