#kissa kuva

[kulttuurinkurittama]

Äitin 11v kissa tuli syliin ko join aamukahvia<3 Nään tätä ennää kerran kaks kuukauessa ko opiskelen eri kaupungissa nii son aina hämmentynyt mut kauhian hellyydenkipiä ko tuun käymää.

[mrgintsu]

Tää kuva on niin kissa miauu 🐈😄

En näe mitään eroa

[iibislintu]

moi toivottavasti paranet pian siitä typerästä faryngiitistä!! tässä kuva mun kissasta joka saa mut aina hymyilemään koska kissa näyttää siltä että sillä on niiiin lämmin ja mukava olla tuossa. toivottavasti se piristää sunkin iltaa :3

Ihana kissu! Kiitos ❤️ ❤️

[romanttinen-rotankolo]

Puuroon hukkuva kissa

mistä se kertoo

että haluan sinun olevan minun

kokonaan

mutta minä en halua olla sinun?

kai

musta tuntuu sua katsoessa että me paetaan kohtaloa

paetaan toisiamme

paetaan jotain mitä vois olla

makasin eilen sängyssäsi

katsoin sinua

peitin kasvoni käsiini

mua pelottaa että mä oon rakastunut suhun

jos mä olen niin en voi enää paeta

ne sanoo että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

sun suudelma ja pehmeä kosketus

kertoo enemmän kuin sanat ikinä voisivat

sanat ei kerro koskaan mitään

koska me ei sanota niitä ääneen

voiko toista rakastaa

jos ei halua olla toisen oma

tai ainakaan myöntää sitä

sä oot mustasukkainen

mäkin välillä

vaikka kumpikaan ei sitä koskaan myönnä

me kierretään tunteita ja niistä puhumista

kuin kissa kuumaa puuroa

koska puuro on jäähtynyt sen verran

että kissa voi työntää päänsä lautaseen

vai onko se sittenki kattila jonka alla levy huutaa kuumana

ja se ei jäähdy koskaan tarpeeksi

[hauskojakuvia]

lelun hän todella haluaa digitaalinen komposiitti kuva kissa

[vitsiniekkojenkuningas]

@homospeksuaali tägäs minut tähän 😀

Tää lähtee nyt @lumiviitta @vittukukaikkinimetonvarattu @suomalainenpotilas :lle

Your home screen

Latest picture on your camera

Meidän kissa oliktllä niin söpösti sohvalla että piti ottaa kuva😂

Last song you listened

[trevardes]

Joulukalenterific: Sinut vain, ja aikaa (luukku 22)

Tämän luukun sanamäärä: noin 1600

Disclaimer: En omista hahmoja enkä saa tästä rahaa.

AO3 linkki: https://archiveofourown.org/works/16800100/chapters/40232036

Luukun summary:

Määttä raahaa Rahikaisen ja Lehdon Plantageniin ostamaan joulukuusta.

Rahikaiselle kävisi kyllä joku nätti muovikuusikin, ja Lehto oli sillä kannalla, että he olisivat ihan hyvin voineet käydä illemmalla pimeän tullen kaatamassa yhden vaikka naapuritalon kuusiaidasta. Määttä ei hyväksynyt kumpaakaan näistä vaihtoehdoista, vaan kuulemma kuusen pitää olla ihan oikea, ja iso. Niinpä tässä nyt sitten odotellaan, kun Määttä kiertelee kuusia ja etsii yli parimetrisistä neljänkympin kuusista sitä tuuheinta ja kauneinta yksilöä.

***

Luukku 22 - Lauantai

Määttä raahaa Rahikaisen ja Lehdon Plantageniin ostamaan joulukuusta.

Rahikaiselle kävisi kyllä joku nätti muovikuusikin, ja Lehto oli sillä kannalla, että he olisivat ihan hyvin voineet käydä illemmalla pimeän tullen kaatamassa yhden vaikka naapuritalon kuusiaidasta. Määttä ei hyväksynyt kumpaakaan näistä vaihtoehdoista, vaan kuulemma kuusen pitää olla ihan oikea, ja iso. Niinpä tässä nyt sitten odotellaan, kun Määttä kiertelee kuusia ja etsii yli parimetrisistä neljänkympin kuusista sitä tuuheinta ja kauneinta yksilöä.

Lehto selaa jotakin juron näköisenä puhelimellaan, eikä hänestä oikein ole juttukaveriksi, ja Rahikaisella on tylsää. Lammio meni päiväunille kun Rahikainen sieltä äsken lähti, joten hänellekään ei voi soittaa. Vaihtoehdoksi jää flirttailla kauniille myyjälle, joka alun perin johdatti heidät kuusten luo.

Kuten useimmiten, enkelinkiharat ja söpö murre purevat tähänkin neitokaiseen, joka nauraa Rahikaisen vitseille ja pyörittelee pitkää tummaa hiuskiehkuraa viehkeästi sormissaan.

Rahikainen varmaan saisi hänet treffeille jos yrittäisi vähän kovemmin, mutta sellaiselle ei ole ollut aikoihin tarvetta. Hän vain kuluttaa aikaa Määtän kyykkiessä kuusten keskellä alaoksia haromassa.

Lehto tuntuu mulkoilevan Rahikaisen liehittelyä vielä vittuuntuneemmin kuin yleensä. Myyjän pitää lopulta lähteä jatkamaan töitään kun näyttää siltä, että Määttä tuntee kuusensa ja sillä on homma hanskassa. Tyttö katsoo Rahikaista vähän sen näköisenä, että odottaa treffikutsua tai vastaavaa, mutta Rahikainen vain toivottaa hyvää joulua, ja hän lähtee hiukan pettyneenä.

Määttä näyttää viimein löytäneen mieleisensä puun. Lehto menee auttamaan häntä kantamaan sen kassalle, ja Rahikainen on tyytyväinen, ettei hänen tarvitse liata käsiään. Määttä maksaa puun, ja he lähtevät. Lehdon autossa on hölmönnäköiset vanhat kattotelineet, mutta tällaisina hetkinä niistä on hyötyä. Lehto köyttää kuusen katolle, ja he nousevat autoon ja ajavat kotiin.

*

Määttä on hyvä valitsemaan, ja koristeltuna heidän kuusensa näyttää upealta. Siinä on kahdet valot ja paljon yhdessä vuosien varrella ostettuja koristeita, ehkä vähän liikaakin.

Rahikainen ripustaa kuun ensimmäisenä päivänä kalenteristaan saamansa punaisen vibraattorin kuuseen, koska miksi ei. Lehto mulkaisee turhautuneena, mutta antaa olla kun Rahikainen vakuuttaa, ettei ole ehtinyt vielä edes kokeilla sitä.

Rahikainen käy vielä lämmittämässä glögiä, ja höyryävien mukien kanssa he vetävät sohvatyynyt lattialle kuusen ympärille ja istuvat niille, niin kuin edellisinäkin vuosina. Lahjojen vaihdosta on tullut heidän kolmen yhteinen rituaali, josta Rahikainen ei luopuisi mistään hinnasta. Se ei ole koskaan mahtunut aattoon, sillä heillä on kaikilla silloin omat menonsa, mutta näin pari päivää etukäteen sopii hyvin.

Lehto on hankkinut kummallekin jo tavaksi muodostuneet viinapullot. Hän ole paketoinut niitä, mutta jossain välissä hän on kuitenkin näköjään ehtinyt kähveltää Rahikaiselta lahjanarua, sillä kummankin pullon kaulassa on siitä söpö rusetti.

Rahikainen on tyytyväinen, sillä tätä osaa jo odottaa, ja on jotenkin kotoisaa, ettei Lehto poikkea kaavastaan tänäkään vuonna. On ihan söpöä, että vaikka Lehto ei osaa tällaisia juttuja, hän kuitenkin yrittää.

Määttä välittää Rahikaiselle ja Lehdolle maustekakut, jotka Lahtinen on leiponut. Kuulemma hän kehittelee uutta reseptiä, ja sen takia kakkuja tulee nyt sarjatuotantona kun hän kokeilee erilaisia vaihtoehtoja.

Rahikainen haukkaa kokeeksi omastaan, eikä voi mitään euforiselle voihkaisulle, joka hänen suustaan pääsee. Maku on käsittämättömän paljon parempi kuin voisi odottaa tavalliselta kuivakakulta, niin herkullinen että kakku tuntuu sulavan suussa. Maku on jouluinen, makea ja voimakas, maistuu vähän siltä, että kakku on kostutettu kahviliköörillä.

“Siinä siul on mies josta pittää pittää kiinni”, Rahikainen sanoo Määtälle. “Varo vaa, jotten mie vie sitä siult. Tälläste ruokie tähe olisin melekkee valamis vaihtammaa.”

Määttä hymyilee seesteisesti. “Vaan et sinä sitä sais vaikka yrittäsitkin. Yrjöllä on vähän korkeemmat standardit.”

Rahikainen räjähtää nauramaan. “Ai että ihan korkeet? Siehä vitsin murjasit.”

Määttä heittää häntä tyynyllä, muttei näytä kovin suivaantuneen siitä, että Rahikainen taas kerran vitsailee hänen pituudestaan. Rahikaista puolestaan oikeasti vähän korpeaa tuo väite. Ihan varmasti hän saisi Lahtisen vähintäänkin kerran sänkyyn kanssaan, jos vain yrittäisi. Ei sillä, että hän oikeasti haluaisi, ei häntä kiinnosta Lammion lisäksi nykyään kukaan muuten kuin vain ehkä ajatustasolla, mutta kyllä hän pystyisi siihen.

Lehto huokaisee raskaasti, ainakin näennäisesti heidän juttuihinsa kyllästyneenä.

“Avataanko vaikka ne loput lahjat, että päästään siitäki vaivasta.”

“Aww, miust on ihanaa, että sie oot noi malttamattoman niit avvaamas”, Rahikainen virnistää.

Lehto tuhahtaa, mutta ottaa Määtältä saamansa ison pehmeän paketin ja avaa sen. Sieltä paljastuu kolmet villasukat, kahdet erisävyiset harmaat ja yhdet siniset, sekä musta villapaita.

Sukkiin Lehto näyttää olevan tyytyväinen, mutta hänen ilmeensä synkkenee kun hän katsoo paitaa kunnolla.

“Voi vittu, Määttä”, Lehto mutisee. Rahikainen kuikuilee paitaa kiinnostuneena, ja saa hyvät naurut kun Lehto kohottaa sitä niin, että hän näkee sen kunnolla. Siinä on surkean näköinen harmaa kissa, jolla on tonttulakki päässä. Kissan lisäksi paidassa on kiinni pieniä punaisia rusetteja sekä valkoisia karvapalloja. Lehto on nyrpeä ja ihan selvästi vihaa paitaa, mutta Rahikaisen mielestä se on loistava. Juuri niin hellyyttävällä tavalla karmea, kuin ruman jouluvillapaidan kuuluukin olla.

“Olis parast olla miullekki joku tommone”, hän sanoo Määtälle, “tai muute suattaapi olla et mie ruppeen katteuksissani riisummaan Lehon poikaa.”

“Älä suotta”, Lehto murahtaa. “En aio pistää tätä päälleni, voit ottaa tämän ihan vapaasti.”

“Eikä mitään ota”, Määttä käskee. “On sinulle Janne omakin.”

Hän heittää Rahikaiselle paketin. Rahikainen repii sen innokkaasti auki, ja löytää pehmeät pyjamahousut, joissa on pieniä kuusia ja poroja, sekä itselleenkin villapaidan. Sen kuva on aivan mahtava, ja Rahikainen nojautuu nauraen suukottamaan Määttää poskelle.

“Kiitos, tää on ihan uppee.” Hän riisuu heti hupparinsa ja vetää päälleen tummansinisen villapaitansa, jonka rintamuksessa komeilee kolme poroa hyvinkin intiimeissä puuhissa. Jonosta keskimmäisenä näkyy olevan Petteri Punakuono, ja Rahikaista hymyilyttää. Hän on aina pitänyt rumista jouluvillapaidoista ja hänellä on niitä pieni kokoelma, mutta tämä vie kyllä kirkkaasti voiton. Hän ei malta odottaa Lammion ilmettä, kun tämä illalla näkee paidan.

Lehto vilkaisee häneen ja peittää kasvonsa kädellään. “Ei vittu.”

“Elä viitti, nää on ihan törkeen hienot”, Rahikainen nauraa ojentaessaan omat lahjansa Lehdolle ja Määtälle.

Lehto näyttää jo valmiiksi pelkäävän pahinta kun hän avaa pakettinsa, ja se on kai ihan ansaittuakin. Grumpy Cat -kirjalle hän vain tuhahtaa ja asettaa sen sivuun, samoin kuin suuren sydämenmuotoisen konvehtirasian, ja sitten hän punastelee ihan huolella paketin muulle sisällölle.

Rahikainen on vähän Määtältä kuullut Lehdolla ja Riitaojalla olevan juttua, ja näytti se kieltämättä vähän siltä silloinkin kun hän itse näki ne hempeilemässä sohvalla. Siitä inspiroituneena hän on ottanut asiakseen koota pojille pienen puuhakorin suhteen alun huumaa avittamaan. Siinä on viisi pakkausta kondomeja, koska niitä ei voi olla liikaa, sekä kymmenen pientä testerikokoista tuubia erilaisia ja erimakuisia liukuvoiteita. Hän ei viitsinyt hankkia leluja tai poppersia tai mitään vastaavaa yhtään jännempää juttua, koska Riitaoja vaikutti niin vanillalta kuin olla voi, ja Lehto-parkaa varmaan hirvittää välineetönkin seksi, sellainen viaton neitsyt kun on. Jos niistä tulee jotakin, Rahikainen voi panostaa ensi jouluna enemmän, kunhan on saanut urkittua lisätietoa niiden mieltymyksistä.

“Noilla pittäis piästä alakuun”, Rahikainen hymyilee omasta mielestään hyvinkin suloisesti ja hyväntahtoisesti, eikä ollenkaan niin, että ansaitsisi raivokasta ärinää korviaan myöten punastuneelta Lehdolta, mutta sitä hän saa. Lehto ei kuitenkaan heitä häntä korilla vaan pitää sen, ja Rahikainen hymyilee tyytyväisenä.

Määttä avaa viimeisenä oman lahjansa. Päällimmäisenä paketissa on Rahikaisen Tigerista hänelle ostamat kolme pastellisävyistä dinosauruksen muotoista joulukuusenkoristetta. Niiden pinnalla on glitteriä ja ne ovat juuri sopivan söpöllä tavalla hassuja, että saavat Määtän hymyilemään. Lisäksi on kaksi pulloa makusiirappeja kahviin, hasselpähkinän ja valkosuklaan makuiset, sekä pullo Poplen vadelmakermalikööriä, kun Määttä nyt kerran on kehittänyt sokerihiirimäisiä piirteitä. Rahikainen antaa hänelle eteenpäin toimitettavaksi myös Lahtisen kirjapaketin, ja Määttä kiittää siitäkin.

“Huomenna männään Yrjön äidin luokse viettämään joulua”, Määttä kertoo, “ja sitten välipäivinä pohjoseen. Minä aattelin viedä sen laskettelemaankin, mutta se ei ole ajatuksesta kovin innoissaan.”

Rahikaista huvittaa ajatus Lahtisesta laskettelemassa, sillä hän ei ole koskaan saanut tästä mitään liikunnallista kuvaa. Lahtinen on enemmänkin suuri ja kömpelö nallekarhu, jota on vaikeaa kuvitella juuri muualla kuin mukavasti kotona laittamassa ruokaa tai käpertyneenä Määtän kanssa suloisesti sohvannurkkaan.

“Pitäisikö meijän sitä boolia”, Määttä pohtii.

“Pitäis!” Rahikainen innostuu. “Valitkaahan työ joku leffa nii mie käyn sekottelemassa.”

Määttä kuulemma käski eilen Lehdon kauppaan, ja tämä onkin tuonut pakastepizzoja sekä boolitarpeet. Kiertoilmauuniin saa kaikki pizzat kerralla, ja Rahikainen heittääkin ne sinne samalla, kun sekoittaa boolin omasta kossustaan, pakastevadelmista ja mehusta. Ei siitä kovin hyvää tule, mutta kyllä sitä juo.

*

He ovat puolessa välissä Mission: Impossiblea, ja Lehto taitaa olla kovemmassa kännissä kuin muut, sillä hän alkaa yllättäenpuhua. Hän on vaikuttanut koko päivän vihaiselta, ja kun Määttä uskaltautuu lopulta kysäisemään, onko jotain käynyt, pato sortuu ja koko juttu pulppuaa ulos Lehdosta harvinaisen monisanaisena.

“Me puhuttiin eilen ja se sanoi kaikenlaista mitä sen ei olis pitänyt.”

“Riitaoja?” Määttä varmistaa.

Lehto nyökkää. “Se puhui tavallaan kryptisesti mutta sillein, että kyllä minä nyt tajusin, että itseään se tarkotti, ja mua.”

Rahikainen äännähtää kysyvästi, ei oikein saa selvää mitä Lehto oikein selittää.

“Niinkun että… pallo on nyt mulla ja mun pitäs päättää mitä mä sillä teen. Mitä mä haluan”, Lehto sanoo turhautuneena. “Vittu kun kyllä se tietää mitä mä haluan, pakko sen on tajuta. Mut musta ei oo sellaseen. Mä vittu osaa mitään… suhdetta.”

Rahikainen huokaisee ja nojaa ohimonsa Lehdon hartiaan. Häneen sattuu nähdä Lehto noin hämmentyneenä, mutta samalla on mukava kuulla Riitaojan myöntäneen jo, että hänellä on tunteita Lehtoa kohtaan. Nyt pitäisi vain saada Lehto uskomaan, että hänen kannattaisi yrittää suhdetta vaikka hänestä tuntuisikin, ettei hänestä ole sellaiseen.

“Sitä tarviikkaan heti kaikkee osata”, Rahikainen sanoo hellästi. “Luuletko et mie ja Henkka osattii? Meillä meni turhaa säätämissee usseempi vuos, eikä oo tuon Määtän pojan ja Lahtisenkaa suhe mitenkää mualiman tasapainosin aina ollu.”

Määttä nyökkää vakavana. “Ymmärrän, että sinul on kaikkia lukkoja ja että se pelottaa”, hän toteaa. “Mutta yritä. Vaikeaa se on, mutta lopulta sen arvosta.”

Lehto äännähtää mitäänsanomattomasti. Rahikainen epäilee, oliko heidän kummankaan sanoista hänelle mitään hyötyä. Hän nojautuu vähän lähemmäs ja hieroo poskellaan Lehdon olkapäätä kuin kissa. Lehto tuhahtaa pehmeästi, muttei työnnä häntä pois.

Määttä on jäänyt istumaan lattialle, mutta Rahikaisen esimerkkiä seuraten hänkin liikahtaa lähemmäs Lehtoa. Määttä nojaa hiljaa Lehdon polveen, ja Lehto antaa hänenkin olla siinä. Hän ei oikeastaan reagoi kosketukseen mitenkään, muttei myöskään vetäydy pois tai vaikuta jäykistyneeltä ja kiusaantuneelta niin kuin aina ennen.

Lehto näyttää edelleen surkealta ja vihaiselta, eikä Rahikainen oikein tiedä, mitä hän voisi enää sanoa auttaakseen Lehtoa. He istuvat sillä tavalla lähekkäin koko elokuvan loppuun, sanomatta mitään.

[21474]

Työnantaja valitti ja painotti sitä, että meidän pitää ehdottomasti antaa mahollisimman ammattimainen kuva firmalle joiden kaa meillä on soppari.

Koskakoha tulee sanomista siitä, että laittelen asiakasfirman johdolle kissa- ja siiliemojia joka yhteydenottoon.

[lily-learns-finnish]

Short words: nouns

A version of this post for nouns.

3 letter words

ero - difference  etu - advantage/benefit iho - skin  jää - ice maa - country  osa - part  ovi - door pää - head  puu - tree sää - weather  suu - mouth  syy - reason  tee - tea  tie - road työ - work  voi - butter  vyö - belt  

4 letter words

ääni - voice aihe - topic/subject aita - fence alku - start/beginning  auto - car asia - thing  hame - skirt  hana - tap ilma - air  juna - train käsi - hand   katu - street  kivi - stone kipu - pain  koti - home  kuva - picture  lika - dirt loma - holiday  luku - count/number lumi - snow meri - sea mies - man  muna - egg  nimi - name  nuha - common cold  pala - piece/slice  pari - couple/pair puku - suit/costume raha - money  saha - saw  sivu - page sota - war sumu - fog  talo - house  tapa - way / custom  taso - level  tili - (bank) account  tila - space/area tori - market  tuli - fire  uuni - oven väri - colour  vara - reserve vene - boat vero - tax  vika - fault 

5 letter words

aalto - wave  avain - key  elämä - life harja - brush  hinta - price  jalka - foot  järvi - lake jäsen - member/limb katto - roof kello - clock  kirja - book  kissa - cat koira - dog  lapsi - child  lapio - shovel  leipä - bread  loppu - end  matka - trip  omena -apple pallo - ball  pilvi - cloud  pinta - surface poika - boy pullo - bottle  ranta - beach ruoho - grass  ruoka - food  seinä - wall   tähti - star takki - coat  tieto - knowledge/information tuoli - chair  tunti - hour/lesson tyyny - pillow  vitsi - joke  vuori - mountain

[rantaliksi]

Taidekeskus toppi

Vähän väärä järjestys, mutta mutta on aika tiivistää näyttöjen lisäksi se mitä tuli tehtyä topissa. Olin 4 kuukautta ja 2 viikkoa yhteensä noin. Joten sitä sun tätä tuli tehtyä.

Toppiin kuului näyttö, ohjaus ja muut-talon työt. Näyttö: Ajat jolloin keskityin töihini tekemiseen ja näyttöjen rakentamiseen Ohjaus: Iltapäivisin taitokeskukselle tuli nuoria opettelemaan käden taitoja jolloin opasti ja joissakin tilanteissa opetin (takomista) Muut-talon työt:  Avustin muita ohjaajia, opettajia ja oppilaita. 

Alku kuu meni paikaan tutustumisessa suurin osin. Ujostelu hieman hidasti tahtia mutta ajan kanssa työskentely rupesi notkistumaan. Aluksi aloitin omat työni takomalla. Pääsin jäljulle asiassa ja rupesin oma aloitteisesti aloittelemaan pieniä töitä kuten erillaisten lehtien muovaamista. Moni niistä kyllä epäonnistui, mutta ajan kanssa sain tehtyä lehteä muistuttavan riipuksen.    Tänä aikana tuli myös tutustua nikkari ryhmiin joiden kanssa touhusin koko topin ajan ja käytin paljon aikaa oppilaiden avustamisessa valonkaupunkitöitä varten. Milloin teinkin madon rukoja tai neuloin kankaita kiinni sateenvarjoon.

(Kuva työsttä on hävinny pahoittelen )

Keski vaihella toppia pääsin kunnolla näyttöni pariin. Tällöin tein sitä cossiin liittyvää työtä. Käytin paljon aikaani siihen ja sen tuumailuun. Parin ohjauksen aikana pääsin myös jatkamaan työtäni.    Tänä aikana minun apua tarvittiin uuden kipsi muotti tuen tekemisessä. Vanha oli niin mutkalle mennyt että tein heille kokonaan uuden

Materiaalina oli rauta lanka ja pitsehitsi

Muutoin autoin erillaisten ompelu koneiden korjaamisessa ja tavaroiden kantamisessa.

Viimeisinä hetkinä olin saanut cossi jalka hommat valmiiksi ja tällöin alkoi hyllykon tekeminen näyttöä varten. Tänä aikana minulta tuli uusi pyyntö. Keskukselle tarvittiin malleja metallitöistä jotain helppoa ja sellaista josta lapset ja aikuiset voisi innostua joten hälleen kerran ryhdyin töihin. Tuona aikana olin vapaa ajallani piirtöäny kissoja vihkooni joten heti hoksasi mitä tehdä. Rautalagasta väännettyjä eläimiä + auto. Aloitin aluksi kissoilla tein yhden kolmiulotteisen ja toisen pienen ja kaksi ulotteisen, tämän jälkeen variaatioksi tein koiran koska eihän kaikki ole kissa ihmisiä ja aivan viimeisenä pyydettiin autoa esimerkiksi. Siitä tuli pieni kupla.

Materiaalina oli taas rautalankaa ja pistehitsi. Apuvälineinä pihdit.

Muita asioita mitä suunnitelin ja touhusin oli:

Naulakko tauko huoneseen: Sain piirrustukset tehtyä, mutta sitten minun piti keskittyä ennemän näyttööni.

Monia pineiä takomis ja hitsaus esimerkkejä: Nikkareita opettaessa näytin miten työvälineitä ja suojia käytettin. Jokaiselle alottavalle tein pienne harjoitteen ennen isompia töitä kuten sieni veitsiä tai koruja. Esimerkkini ei itse näyttänyt miltään, mutta näytin miten eri tekniikat toimi. Mitä opin: Takominen: takominen oli alun perin minulla heikkoa, mutta topissani opin paljon paremmaksi takojaksi. Aloittamalla pienemmästä siirryin suurempaan. Vosin jopa sanoa että tekniikka on hallussa. Tällöin opin myös valmistamaan kaasuahjon itse tuntia varten. 

Pitsehitsaus: Olin heikolla jäällä tämänkin kanssa, mutta koska minulla oli materiaalia ja aikaa niin tein laiteen kanssa helpommin tuttavuutta.

Perus hitsaaminen: Aijemmin olen hitsannut, mutta topin aikana hitsissä näkyi kehitys. Osa hitseistä näytti melkein koneen tekemältä osa ei niinkään. Olen kuitenkin parempaan päin menissa.

[kulttuurinkurittama]

Mun kiekkokaveri on aika surkea seuraamaan peliä

[sinisetmetsat]

VII: Viikinkiretki mansikkojen valtakuntaan

Kuvat: Ville Koskivaara ja Venla Kaasinen.

Unessani musta ja valkoinen kissa kietoutuvat toisiinsa eroottisen elävänä taiji-symbolina, ja herätessä soi päässä Burzumin Dunkelheit. Astelen teltasta suoraan alasti järveen.

Leiripaikkaamme kuuluu junaradan ääni, ja rata näkyykin selän toiselta puolelta. Keskustelemme sukupuuttovelasta, Rapa Nuin viimeisestä puusta, kuikan ekologiasta ja raaoista lastenohjelmista. Kunnollistahan tämä on!

Paahtaessamme Pohjoisselän psykedeelisen tyynellä pinnalla kohti ruokakauppaa hämmästelemme kelluskelevia selkärangattomia. Black metal on vaihtunut Pink Floydin Echoesiksi. On valoa. Kauniimpaa aistikokemusten liittoa on vaikea kuvitella. Suonenjoella kätkemme kanootin sataman kylkeen, suuren hopeapajun siimekseen, josta tulee mieleen Xu Beihongin tussipiirros Lautta. Astelemme keskustaan 60-luvun asuun jätettyä Asemakatua pitkin, mansikoiden hallitsemien äärisuloisten puotien lomitse. Pirteän oranssi kirkko kertoo olevansa "Rakettu Keisari Aleksander II aikaan" ja lohduttaa väriä säikähtänyttä: "Kuinka peljättävä on tämä paikka! Ei tässä muu ole kuin Jumalan huone ja taivaan ovi. 1 Mos. K. 28:17."

Kuva: Ville Koskivaara.

1770-luvun raamatunkäännöksen sanoista huojentuneina painumme pizzalle, joka maistuu juuri niin jumalaiselta kuin kuvitella saattaa. Luemme iltapäivälehtiä, juomme kahvit kermalla. Kauppareissusta selviämme järkähtämättömällä rutiinilla, jäätelöllä ja limulla. Rautakaupastakin käymme lisää Sinolia keittimeen. Satamassa pakkaamme ruoat lasten uidessa sinnikkäästi ja lähdemme liikkeelle rasvan, suolan sekä kofeiinin suomalla tarmolla. Heti Kruununsillan alla meitä tervehtivät tekstit "KULLI RÄKÄ", "OPE ON LESMO" ja "OPE ON LESBO".

Löytyy Suonenjoelta sivistyneempiäkin töhryjä. Kuva: Ville Koskivaara.

Vaan senpä jälkeen saamme vasta sukeltaa varsinaiseen paratiisiin. Sen porteilla seisoo Kimpanlammen laavu, jolle on juuri viime kuussa pykätty Suomen toinen ITE-kulttuurihuussi. Siihen saa tehdä ja on jo tehtykin taidetta. Me rakennamme huussin nurkkaan käpykamelille tiipiin ja kuvaamme videon, jolla laulamme Gommin ja Pommin Kamelilaulun kertosäkeen rantavedessä seisten.

Teoksemme näet täältä.

Sitten syöksymme silkkaan Kaislikossa suhisee -maailmaan. Tiheiköiden ympäröimässä laiskassa virrassa on niin rauhaisaa, etteivät edes toinen toistaan uskomattomammat pikku rantatalot söpöine laitureineen häiritse tunnelmaa. On iloisesti umpeen sammaloituneita kajakkilaitureita, on niiden reunustamissa koskissa edellämme pakoon räpiköiviä telkkäpoikueita, on kukkia, kukkia, kukkia... Venla tavoittelee veden alla huojuvia taikakasveja kameraansa ja antaa melansakin olla tähystääkseen niitä minun pitäessäni raukeasti perää. On uskomattoman kuuma.

Kuva: Venla Kaasinen.

Tuota pikaa olemme Suonenjoen suulla, emmekä ennätä edes sylkeytyä Iisveden puolelle, kun sataman mutkasta ilmestyy näkyviin laavu. Pilvet ja tuuli tulevalla selällä käyvät sen oloisiksi, että leiriydymme laavulle ja uimme risoton valmistuessa. Koeajamme leivän päällä kaupungista ostamaamme gheetä, joka tuntuu parhaiten säilyvältä tavalta tyydyttää kulkiessa enenevä psykofyysis-holistinen rasvanhimo. Hyväähän tuo on.

Jälkiruoaksi painumme satamakuppilaan kaakaolle, viinille ja siiderille. Paikallislehdessä muistellaan leppoisasti menneiden aikain kotieläimiä, radiosta tulee Toton Africa. Käpöstäessämme aterian päätteeksi aallonmurtajalle tiirailemaan taivaanrannassa kiemurtavaa pilvilohikäärmettä saavuttavat Venlan vitsit "Sjöräddningenin kissa" -tason, minkä katsomme oivaksi merkiksi paneutua nukkumaan.

Ja oikeassa olimme kelin suhteen: illalla sataa tihauttaa.

Kuva: Venla Kaasinen.

[101tapaavalmistaaperuna]

Tapa 90

Euroopan isi (Aachen, päivä 1)

Ryhdistäydyin ja kirjoitin tämän vihdoinkin

Enää 11 tapaa valmistaa peruna jäljellä :D ja 4095 ihmistä ovat saaneet surmansa

Koska minulla on kamala huumorintaju

Uskokaa tai älkää. Ranska ja Saksa vieläkin tappelee, että oliko tämä jätkä (Kaarle Suuri) ranskalainen vai saksalainen, koska periaatteessa hänen voidaan katsoa perustaneen kumpikin näistä valtioista. Kaarle Suuri tosin puhui saksan tapaista murretta, että minä olen kamala ja miellän hänet enemmän saksalaiseksi kuin ranskalaiseksi. Tosin en tunnekaan hänen elämänkertaansa nyt aivan täydellisesti, että ehkäpä joku pystyisi tunkemaan minun mieltämykseni tunkiolle...

että missä?

Itse reissu

Aacheniin lähdettiin 19.6. kello 6.

Eli minä heräsin kello 5. Nousin ylös tosin vasta 5:15. Väsytti kamalasti. Olin ollut liian innoissani jo illalla, enkä täten saanut unta.

Aachenissa on kruunattu käsittääkseni ~30 keisaria/keisarinnaa. Jopa Napoleon piti kaupunkia tärkeänä ja siirsi muun muassa piispan Kölnistä Aacheniin.

Kruunauskaupunki siirtyi Aachenista Frankfurt am Mainiin, koska Habsburgereita ei kiinnostanut matkata Wienistä asti Aacheniin.

Kun ei sitä ollut ICE-junia :(

Satasella Wienistä kruunajaisiin ;)

juna ja Franz I Stephan

Franz on jo menossa !

GIMP pitäisi kieltää lukiossa. Ei me sitä kuitenkaan missään ylioppilaskokeissa tarvita. Ihan turhaan tietotekniikka kurssilla tätä opittiin.

Voin vaan käyttää taitojani siihen, että miten se Franzin naama nyt tuleekaan tuohon ICE-junan kylkeen :)

Takaisin aiheeseen...

Aachen on siis siitä tunnettu kaupunki, että siellä on kruunattu kymmenittäin saksalaisia keisareita/keisarinnoja (miettikää, jos me suomalaiset oltaisiin niin nuubeja, että me käyttäisimme hän/hön tai jotain muuta yhtä typerää eikä sitten hyväksyttäisi, kun joku yksinkertaistaisi posteljooni/posteljoonitar -ilmaisua sanomalla, että se voisi olla ihan vaan posteljooni. :) ). Aachenissa on myös Saksan ainoat Karolingiaikaiset jäänteet, jotka ovat yhä pystyssä. Aachenia pommitettiin ihan yhtä lailla kuin muitakin saksalaisia tärkeitä kaupunkeja mutta onneksi eivät koko kirkkoa tuhonneet.

Aacheniin ajettiin lyhintä reittiä, eli Belgian kautta. Aachen sijaitsee kolmen eri valtion rajojen vieressä: Saksa, Belgia ja Alankomaat, joita me kaikki rakastamme kutsumalla koko maata Hollaniksi.

Vroom vroom

ranskaa D: juuri kun siitä oltiin päästy

Saksa ja Ranska ovat ihan yhtä arkkivihollisia kuin Englanti ja Ranska....

Belgiaankin pääsee junalla :)

Frankfurtista Brysseliin kolme tuntia, ei paha, ei paha. (Vertauksena minulla on junalla Heidelbergiin 3 tuntia junalla :DDDD)

Aachener Dom

Me päätimme ottaa osaa kierrokseen kirkossa. Vain kierroksella pääsisi katsomaan tätä:

Kaarlen aikainen se ei ole, koska Kaarle oli sellainen matkustelijakuningas, eikä kököttänyt koko aikaansa yhdessä kyläpahasessa, vaikkakin Aachenista kovasti piti. Aachen on käsittääkseni myös roomalaisaikainen kaupunki.

Kuten oikeastaan kaikki himppusemman vanhemmat kaupungit Rheinin läntisellä puolella. Itäpuolella asui sitten barbaarikansa germaanit.

Eli esimerkiksi Köln, Mainz, Trier (Saksan vanhin kaupunki), Bonn...

Nykyisen Ranskan puolelta taitavat esimerkiksi Metz ja Straßburg kuulua tähän listaan...

Kummatkin ovat myös kuuluneet HRR:n.

Tuo ‘valtaistuin’ lienee Ottojen ajalta. Kuulemma tuosta kolosta saattoi maksusta saada syntinsä anteeksi. Maksoi summan ja ryömi tuolta keisarin alta.

Jokseenkin kämäisen näköinen tuoli mutta aika monta istujaa se on kestänyt...

että minusta sitten kruunattiin keisari ja silleen (@kylkiluukaramelli)

Kyseinen kruunu on Ottojen aikainen. Se on ylisuuri ja nykyisin Wienissä. Ja itävaltalaiset eivät sitä edes anna lainaan. Kruunun sisällä on tosin kehikko, että se voidaan pistää jonkun päähän.

Se on siis noin iso:

kuva ehdottomasti lempikuvani koko kruunusta :)

Tuo kattokruunu on vuosisadalta 1100. Miettikää nyt.

Kuulemma kynttilät pistetään palamaan aina silloin tällöin. Työhön kuluu tunteja, koska tuota ei voi kääntää laisinkaan ja hommassa pitää olla todella varovainen.

Nuo pylväät on revitty random rakennuksista Roomasta. Kyllä. Roomasta.

Kaarle Suuri oli niin iso Rooman fani, että sitä voisi kutsua jo obsessioiksi.

Tosin niin oli koko ‘Saksa’ (t. koko Suomen opetusjärjestelmä ennen lukiota), koska Saksan keisari oli Rooman keisari. :D

Että vasta 1871 taidettiin alkaa puhua ‘Saksan keisarista’. Tosin kyseessä ei siltikään ollut mikään Saksan keisari vaan Preussin kuningas, joka vähän levitti maitaan Bismarckin avustuksella koko ‘Saksan’ yli.

Eli siis tämä herra, Kaarle Suuri, päätti että hänellä on oikeus ottaa nuo paalut koristeeksi hänen hienoon kirkkoonsa ihan toisella puolella Eurooppaa.

Nuo ovat vain koristuksena, koska ne eivät todellisuudessa tue mitään.

Kaarle

Varmaan palaa poroiksi heti, kun kävin tuolla

Sisäänkäynti toki viimeisenä hah hah

Ensimmäisenä päivänä söimme aamiaisen itse asiassa ennen kirkkoreissua.

Otin sitten makeamman aamiaisen... Syön aamulla mieluummin jotain makeaa. Ehkä johtuu siitä, että ensimmäisessä host-perheessä näin tein kokonaiset puoli vuotta...

Söimme Aachenin raatihuoneen lähistöllä.

Puppenbrunnen

Esteettisiä taloja

isot herrat (talo näkyy edellisessä kuvassa): Köln, Mainz, Trier, Sachsen, Brandenburg, Böhmen ja Rhein (en tosin muista tai näe, että missä järjestyksessä..)

Istahdimme tähän viereen kahvitauolle. Toisella Rotaryllä oli mukana matkaopas Aachenista ja hän luki tekstiä kyseisestä talosta, ja kuinka isojen herrojen patsaat ovat näytillä ylimmissä ikkunoissa ja en tietenkään malttanut, vaan piti ne luetella sitten vielä ja toinen rotary vaan naureskeli, että kokelas on suoritunut kokeesta :D

Kävimme myös arvoesineistöä

Infinity Gauntlet

3D

Minusta tuntuu, että tästä kirkosta on vähän joka puolelta kuvia...

(Tämäkin näkyy tavallaan jo jossakin edellisissä kuvissa, mutten jaksanut raahata sitä sinne muiden kuvien luokse, kun ei se järkevästi sopinut)

Elisenbrunnen

Kuumaa lähdevettä. Haisee pahalle.

Coeln. Aachenin Imatra

että jos joku ei tajuu, niin että Köln.

että iso jehu Kölnistä pesi täällä kätensä.

Päivän lopuksi kävimme Couven Museumissa, jossa näytillä oli esineistöä 1700-1800-luvun aatelistolta.

apoteekki. Toinen mukana olleista Rotareista oli ammatiltaan apteekkari :)

Onhan nämä fancyjä, mutta rokokoooo.... (suunnitelmissa käydä Frederikin linnassa ja ostaa kuvauslupa ;) )

Komea kissa

Turri

Tämä tosin on myös aika fancy tila

Asuisin ehdottomasti

Ruokaa metsästäessä tuli tällainen vastaan...

Vaals (NL) 5,7 km. Vähemmän kuin minulla on kotona keskustaan! Ja vain vähän yli neljäsosa koulumatkastani ensimmäisen kuuden kuukauden aikana!!

Alkoi sade. Jäimme ulos niin pitkäksi aikaa, kunnes sade tuli kunnolla katoksesta läpi :D

“Lukekaa kirjoja!” passiivisaggressivinen (teititelty) käsky

Lempiparitukseni: Saarland x Aachen eli Saachen hah hah

Illalla minä ja toinen vaihtari kiertelimme vielä hieman Aachenin keskustassa..

Teatterin edessä on hevonen.  Preussijätkä revitty pois. (tai tuhoutunut?)

Onneksi kukaan ei Lappeenrannassa mene tuijottelemaan kirkkoja. Maksimissaan puukirkkoa, kun se on siinä keskustassa. Ja sipulikirkkoa. Mutta joku Sammonlahden kirkko, joka on sivussa, kuten tämäkin kirkko, niin ei ole nättiä katottavaa.

(Kuva kalterien välistä)

tosi esteettinen kuva

Tämäkin on muuten Aachener Domia.

Kaarle Iso

Katschhof, jossa porukkaa on muun muassa teloitettu. Kirkkoa vastapäätä on raatihuone.

Tadaa :D

Extra:

Meillä oli hieno huone :D

Paitsi, että kenen idea oli pistää lasiovi, joka on vielä ikkunaa vastapäätä, vessaan :D

----

Asiasta kukkaruukkuun.. Kirjoitustyylini on vain mennyt alamäkeä.

[hauskojakuvia]

Suurin kuva kissa muotokuva musta kissa

[travellingtrap]

Quand ça va pas y'aura toujours le cinéma

En nähnyt tästä pelistä mitään kun Hollantilaiset ovat niin pitkiä. Sadetakki suojasi läikkyvältä kaljalta.

Amsterdamiaisille (ainakin lähibaarimme asiakaskunnalle) on muodostunut vitsiksi huutaa kannustavaan sävyyn “AJAX”, vaikka katsottaisiin Euroviisuja.

Kuninkaanpalatsin sisäpuolelta

Hyvän onnen kissa, oikeastaan valtava kolli, ilmestyy kerran kymmenessä vuodessa 24H kioskille siunaamaan nallekarkit.

Toiset kissat, ilmestyvät päivittäin lempi pizzeriaansa.

tämä kuva ei ole Red Light Districtiltä vaan kyse on yökerhosta. Jos jollain on käynyt mielessä, että kiinnostaisi käydä Red Light Districtillä niin sietää miettiä että noin 40% siellä työskentelevistä, eivät työskentele vapaaehtoisesti.

On ollut niin kovaa ukkosta, että koko talo on pimennyt hetkeksi

synttärit vs reality

N’ oubliez jamais qu’il suffira d’une crise politique, économique ou religieuse pour que les droit des femmes soient remis en question. Ces droits ne son jamais acquis. Vous devrez rester vigilantes votre vie durant. - Simone de Beauvoir

“I cured myself of shyness when it finally occurred to me that people didn't think about me half as much as I gave them credit for. The truth was, nobody gave a damn.” Lucille Bal

[pullaetsuti]

1.6.17

Pulla (kuva) ja Suti (gif) pääsi tänään ulkoilemaan valjaiden löydyttyä muuttokuormasta :’D Samalla suoritettu harjausoperaatio, jonka tuloksena saatiin kolmas kissa xD