#lehto

[suomalainenkala]

Lehto ja Riitaoja piknikillä

[violasmirabiles]

(x)

[suomiplorpoturnaus]

Suomiplorpoturnaus: Kierros 1 • Äänestys 28

Propaganda leikkauksen alla...

x

Lehto (Tuntematon sotilas)

“Lehto ansaitsee tulla Pohjolan plorpoaateliston ylimmäksi vapaaherrattareksi jne. jne. jo ihan pelkästään siitä syystä, että kuka muu suomalaisista hahmoista olisi yhtä massiivinen poor little meow meow (surkea pikku miau miau)? Niinpä niin, ei kukaan. Maailman säälittävimmän luuserin ja traagisen, juuri parahultaisesti kulmikkaan antisankarin välinen raja on joskus hiuksenhieno, ja kuka muu kuin poikamme Lehto nuorallakävelee yhtä komeasti tällä rajalla aina surkeaan ja perin ennenaikaiseen loppuunsa asti? Kysynpähän vaan. Erityismaininta on myös annettava Lehdon kuivalle huumorintajulle, jota arvostetaan aivan liian vähän.” – nimetön

“Vaikka Lehdon surkea miukumaukuus ei tule Åke Lindmanin Lehdossa vahvasti esille, on hän kansan valitsema lehtokasvo, joten sitä kunnioitamme. Lehto on ihmisyys. Lehto on hirveä ihminen, Lehto on uhri, Lehto olisi ansainnut mahdollisuuden, Lehto olisi ansainnut perheen, Lehdon oli aina tarkoitus kuolla sinne metsäpolulle, Lehto vainoaa kerrontaa, Lehto oli kuollut ennen kuin tarina edes alkoi, ihmisen täytyy yrittää kuvittella Lehto syömään rauhassa mustikoita” – @neroushalvaus

x

Hannu "Hopo" Huusko (Raid)

“ajaton muoti-ikoni karvavuorinen nahkarotsi + verkkarit -yhdistelmällään” – @violasmirabiles

“Täs jätkäs on jotain vikaa. Haluun tutkii sitä mikroskoopin alla.” – nimetön

[oivallus]

Tajusin vasta nyt et en koskaa postannu tästä värkkäyksestä tumplerii elikkäs ööh tein tämmöse tosi hienon pahvisen ständin rötsyistä koska hylly vaikutti tyhjältä!! mut tää artti on musta ihan cool tollee muutenki

tuolla on mun poikaystävän @morojoj maalaama määttä taustalla, menkää kattoon sen tumppu se tekee hassuja tuntsa piirroksia!!

[surkeasilakka]

Tuntsa mutta ne on kissoja :)

[filmokosmos]

Tuntematon sotilas mutta se on murre swap!

Lammio: Ka mitteepä työ autossae?

Lehto: Vaan omalla luvalla sitä tässä körötettään.

Lammio: Mittee nuo luatikot siinä? Näöttäkee.

Rahikainen: Herra luutnantti, ne sisältävät keksejä sekä marmeladia.

Lammio: Uottako työ varastanna nuita nuin palajon?

Rahikainen: Emme ole varastaneet niitä, herra luutnantti. Tien vieressä oli EKM:n yhteyshenkilöitä lähtöpitäjästäni. He luovuttivat varannoistaan meille.

Lammio: Ee uo sallituva, jotta yhtä enämpi einestä suap antoo.

Rahikainen: En tunne huoltoasioita, herra luutnantti. Päätellen siitä, että he antoivat ilman eri pyyntöä omistaan, niin ei tuo täytä varkauden rikosnimikettä.

Lammio: Elähän laseta luikurija. Lehtoko ei tiennä jotta ei sitä nuin vuan porukasta livetä kun marssija pietään?

Lehto: Vaan kyllähän tuo tiejossa oli.

Lammio: Elä kehtoo. Vuan minähän pistän putkaan koko konkkaronkan. Männöö ristit ja natsat ja siitä vuan suonpolokemishommoo. Mitteepä tykkeetten tuosta?

Lehto: Vaan eepä tuo minun asija uo piättää. Minähän sitä luulen, jotta luutnanttimies ossaa tommosen ittekki sortteerata.

Lammio: No voe taatinen... Tuleha Koskela käymmää.

Koskela: Kui sanos?

Lammio: Tehhää nyt kumminkin niin, jotta laetettaa pojat seestä hojottammaa tunnin verran tuolla pellollae. Tai vaekka kakskin. Mänkööt sinne ennenku teltan varjo ossuu närreen kohalle. Ovat mokomat viännä monemmoista. Ja Lehto tässä onnii oikeen vihoviimenen ketale. Luatikot pittee heittee Mäkilälle ja sitten etiäpäin jonnii. Onkohan tällee selevä?

Koskela: Ant mennä.

Lehto: Vaan minähän en sitä seisomaan lähe. Otti perkele jos minä tommosta pösilöä pelekään.

Koskela: Ois kyä tolkullista et te seisot. Ei siin oo se pelko. Helpommal päässe ku tekke vaa.

[morojoj]

[neroushalvaus]

rakas kumppanini: [näyttää minulle meemin] Lehto.

meemi:

[demonfowl]

10 - Pakki

Puuropakkikohtaus vainoaa mua edelleen.

Tää on vähän niinkun frame redraw (pitää keksiä tolle joku järkevä suomenkielinen termi) paitsi että jouduin leikkaamaan ja liimaamaan useammasta shotista. Tossa kohtauksessa kamera seuraa vaan hahmoa kerrallaan ja se kuvasuhde on laajakuvaa eli täysin väärää tälle paperille. Oon kuitenkin aika tyytyväinen tähän.

Mut joo, halusin vaan kokeilla piirtää näitä tyyppejä mun tyylillä ja omilla pääkanuunanaamoilla. Näit vois tehä lisääkin.

[maisseli]

Tuntsa fanartteja joita tein eilen

1. Kaksi todella heteroseksuaalista miestä

2. Koskela mut vähän wonky

3. Honkajoki esittäytyy

4. Ahvena

[neodyymi]

Miksei Lehto laula?

Niin kauan kuin Lehto muisti, oli hän tiennyt, että se Helvetti, josta ne siinä Raamatussakin alvariinsa jankuttivat, oli ihan oikeasti olemassa – ja se oli lastenkodin joulujuhla. Sitä varten joutui pesemään naamansa saippualla, joka kirvelsi silmiä, ja harjaamaan kynnenalusensa kahteen kertaan, että tuli varmasti puhdasta. Tukat kammattiin viivasuoralle jakaukselle ja likistettiin vielä vedellä oikein päänmyötäisesti.

Lopuksi heidät puettiin enkeleiksi – siis vanhoista lakanoista tehtyihin säkkeihin – jotta kukaan ei muistaisi, ettei heistä kellään mitään oikeita pyhävaatteita ollutkaan. Kaikki se vaiva, ja vain sen tähden, että heidät voitaisiin paimentaa parijonossa lavalle itkettämään kunnanpösöjen rouvia, jotta kunnanpösöt itse ymmärtäisivät löysätä kukkaronnyörejään lastenkodin hyväksi – jos eivät muuten, niin saadakseen edes rouvansa lopettamaan poraamisen.

Lauluesityksen päätteeksi samaiset rouvat tungeksisivat kilvan silittämään heidän päälakiaan ja nipistelemään heidän alituisesta nälästä lommottavia poskiaan – riisumatta hansikkaitaan, tietenkin, etteivät vain tulisi vieneeksi heidän täitään ja tautejaan omille penskoilleen – ja länkyttämään itku silmässä, minkälaisia pikku enkeleitä he olivatkaan.

Ja paskat, Lehto ajatteli. Siinä samassa, kun hoitajattaren silmä vältti, hän kiipesi pesukomuutin eteen kannetulle jakkaralle ja irvisteli rumasti omalle kuvajaiselleen peilissä. Ei hän suinkaan miltään enkeliltä näyttänyt, vaan sirkuspelleltä.

Miltä sellaiset sirkuspellet oikeastaan näyttivät, siitä hän ei tosin voinut mennä takuuseen, kun ei ollut koskaan päässyt sirkukseen.

Niin sietämättömältä hänestä tuntui katsella itseään sillä tavalla suittuna ja puunattuna, että pikaistuksissaan hän sotki tukkansa uudelleen. Sanomistahan siitä tulisi, mutta tulkoon. Ei se kumminkaan olisi mitään siihen verrattuna, mitä oli vielä edessä.

Hän oli hautonut suunnitelmaansa koko pitkän viikon, ja hetkenä minä hyvänsä koittaisi aika panna se täytäntöön.

Ajatus sai hänet irvistelyn sijaan virnistämään peilikuvalleen. Etuhampaat puuttuivat, mutta niiden tilalle kasvaisivat pian uudet, rautaiset hampaat. Niinhän hänelle oli kerrottu. Hän ei kylläkään ollut ensin uskoa lainkaan semmoiseen hölynpölyyn, mutta kun isommat olivat vakuuttaneet sen olevan totta ja väläyttäneet omia, kerran pudonneiden tilalle kasvaneita hampaitaan, oli hänenkin uskottava se todeksi.

Vaikka ei niitä kyllä oikeasti raudasta ollut tehty, niitä hampaita. Se oli sentään ollut pötypuhetta.

Kun aika sitten viimein koitti ja hoitajattaret rupesivat huseeraamaan heistä parijonoa, Lehto liittyi mukisematta jonon jatkoksi. Se oli osa hänen suunnitelmaansa. Hän sieti luunapinkin, jonka muuan hoitajatar hänelle antoi pantuaan merkille hänen sotkeneen vasta kammatun tukkansa. ”Mahtaako tuommoisesta elikosta ikänä kunnon ihmistä tullakaan”, tämä moitti. ”Katurakillekin kävisi käytöstapojen opettaminen helpommin.”

Pian heidät ohjattiin parijonossa lavan taakse, jossa hoitajat kiivaasti hyssytellen ryhtyivät järjestämään heitä uudelleen, sillä kertaa pituusjärjestykseen. Raskaiden samettiverhojen takana sali oli täynnänsä väkeä, sen saattoi kuulla lavan taakse kantautuvasta, innostuneesta puheensorinasta. Joku innokas kävi kurkistamassa verhojen raosta salin puolelle vahvistaakseen asian.

Viereisellä penkillä lojui pari jakamatta jäänyttä käsiohjelmaa. Lehto ei kylläkään osannut lukea, mutta hän oli asunut lastenkodissa kauan ja tiesi jo vanhastaan, että ensin laulettaisiin Orvon huokaus, takuuvarma kyynelten kirvoittaja, ja sitten lastenkodin johtajatar pitäisi puheen Suomen köyhäinhoidon tilasta, niin kuin edellisvuonnakin – ja sitä edellisenä, ja.

”Tulepas sinä Toivo tänne eteen”, yksi hoitajattarista supatti viittilöiden hänen suuntaansa. ”Sinulla kun on kaunein lauluääni.”

Silloin Lehto veti kätensä puuskaan eikä suostunut hievahtamaankaan. Monta kertaa hän oli joutunut nielemään tappionsa, kun hänestä ei ollut ikänsä saati kokonsa puolesta panemaan hoitajille hanttiin, mutta viimein hän oli sen keksinyt: laulamaan häntä ei voisi pakottaa, ei sitten millään. Pesköön hänen suunsa saippualla, jättäköön ruoatta tai antakoon selkään, siitä ei ollut niin väliksi – mutta ensimmäistäkään itkuvirttä häntä ei saataisi enää kuuna päivänä lurittamaan.   

”Toivo”, sihahti toinen hoitaja kärsimättömästi. ”Nyt teet kerrankin niin kuin sanotaan. Tänne sieltä niin kuin olisit jo.”

”En tee enkä tule enkä ihan varmana laula”, Lehto sanoi niin järkähtämättömästi kuin hänen ikäisensä riukusäärinen pojannappula vain ikinä saattoi. ”En, vaikka vetelisitte kepillä pitkin selkää!”

Sen hän sentään aavisti jo ennakolta, että lähimpänä seisova hoitaja aikoisi takuuvarmasti yrittää kopata hänet kiinni ja raahata väkisin eturiviin. Sen vuoksi hän panikin siltä seisomalta juoksuksi ja syöksähti avonaisesta luukusta lavan alle. Sinne hoitajat eivät mahtuisi häntä ollenkaan niin helposti seuraamaan. Sitä kautta hän pääsisi ulos ja sen myötä karkuun koko typerästä joulujuhlasta.

Eikä olisi niin väliksi siitäkään, vaikka hän pääsisi takaisin sisälle vasta tilaisuuden päätyttyä ja joutuisi siihen asti värjöttelemään räntäsateessa pelkkä lakana päällään. Tai vaikka saisi kuumeen ja joutuisi vuoteenomaksi, kun toiset pääsisivät laskemaan mäkeä.

Sentään hän oli näyttänyt niille, ja sehän se kaikkein tärkeintä oli.  

[suomalainenkala]

[ziirizka]

Tällainen pinssi löytyi taidemuseon myymälästä :D Se pääsi mun haalareihin, joten nyt Lehto on mun mukana opiskelijamenoissa. Jos alkaa ahdistaa tai pelottaa, siitä voi hakea turvaa jommalla kummalla tavalla: joko ammentamalla siitä Lehto-energiaa (eli mikään ei pelota) tai sit kuvittelemalla, että Lehto käskee mun lakata olemasta niin saatanan tonttu, nousta ylös ja lakata ahdistumasta. Ehkä tää muistuttaa siitä, miten tonttu oon kun ahdistun kaikesta ja annan sen ahdistuksen häiritä mun menoa🥲

[aurinauris]

Tuntematon Sotilas Ultra Bra -biiseinä

Heipsan! Aika höpsöä, että tää on mun debyytti arvon tuntsayhteisöön, mut minkäs teet. Kello on päälle yhden arkena ja olen kirjoittanut tätä useamman tunnin..

Tarpeeksi minusta. Homma toimii niin, että valikoin kullekin sanoituksiin nähden kelpoisalle hahmolle oman kappaleen Ultra Bra:n tuotannosta. Päälle kirjoittelin perustelut, miksi juuri kyseinen kappale olisi sopiva. Sanat löytää itse ainakin internethakukoneen avulla ja voihan sitä laittaa taustallekin soimaan. Seuraava sisältö tulee käsittämään spoilereita.

Eipä muuta, käykähä käsiks.

Asumaniemi "Lapsuus Loppui" Kulta pieni ei ikinä päässyt pohtimaan tämän kappaleen sanoja.

Hauhia "Kalpeat Kasvot" Hauhian mieli on yhtä optimistinen kuin tämä mukava kipale. Jospa hänestäkin olisi jäänyt muutakin, kuin muisto, polaroidkuva.

Hietanen "Siirrän sokeriastiaa" Yhtä hellävarainen on Hietanen vikitellesään, kuin näiden sanojen kertoja. "Hauki" Ahvenan voimabiisi.

Vera "Entäs nyt?" Hietasen lähtöhetkiin. Sanat puhuu puolestani. Synnyinseudun hurjat laulutkin mainittu.. Kalinka Kalinka

Honkajoki "Rubikin kuutio" Honkajoki, vanha teekkari, rakastaa pulmapelejä. Luulenpa, että Rubikin kuutio ottaisi ikiliikkujan muodon myös tämän kätösissä. Sisääntulokin jäämyrskyä muistuttava.

Kariluoto "Kun näen sinut kaukaa" Hurmatun tuntoja rakkaastansa. Uutta ja jännitteistä, viulut soivat taustalla vikisemättä. Ei raukka parka näe silloin mitään muuta.

Sirkka "Nainen, Joka Elää Vapaaherran Elämää" Tällaiseksi kuvittelin Sirkan lukiessani kirjaa. Elää reippaasti omaa elämäänsä, näkee maailman omalla, huolimattomalla ja huolettomalla tavallaan, mutta kuitenkin ikävöi rakastaan pimeän aikaan.

Kaarna "Minä Suojelen Sinua Kaikelta" Kokenut Kaarna kertoo pojille, että kaikki järjestyy.

Korpela "Veturi, Taksi, Valtamerilaiva" Ratsumiehen rakkauslaulu.

Koskela "Poika Vuoden Takaa" Villelle oli kovin vaikeata löytää sanoja. Minulle, valintaraadin edustajana, se oli jo tarpeeksi suuri purettava. Mutta ei Koskela niistä varmaan itsellekään kauheasti osannut puhua. "Jos käännän katseeni, on tässä ihan hyvä makaa." ("Kuka haluaa?" - Kookoon mielipide Koskelasta)

Lahtinen "Laulu Marsalkka Mannerheimista" "Avaruuden Lapsia" Ultra Bra olisi Lahtisen soittolistalla. Mielellään Yrjö ois myös sanoittanu niille. (Tausta niillä kun olikin vasemmistonuorissa.) Molemmat näistä biiseistä on jonkinlainen kannanotto ja en osannut päättää, kumpi olisi paras. Kuuntele kaikki, t. Lahtinen.

Lammio "Naispaholainen" Onko hän ihminen ollenkaan? Vastaus tulisi Henkalta nopeasti ja vallan mairean hymyn kera: "En." ("Älä soita tänne enää koskaan" Kookoon mielipide Lammiosta)

Lehto "Kirjoituksia" Kaupunkilainen Lehto ei osaa sanoittaa fiiliksiään, puhuu vain jostain raitiovaunuista. Ja biisin särmikkäämpi soundi miellyttää miestä myös.

Mielonen "Lähettäkää Minulle Kirjoja" Mielonen toivoo aina, että lähettämänsä sähkeet olisivat iloisia. Niin hyväsydämisyydestään kuin miesten murinan takia.

Mäkilä "Haikara" Tämä mies on oppinut elämään viisaasti, karusti. Voisin toki myös kuvitella "Mäkin" kirjoittamassa runoja kissastaan ja ohdakkeen kahinoista. Kovasti "haikarat" kuitenkin häiriköi Mäkilän rauhallista, säännönmukaista elämää.

Määttä "Sinä Lähdit Pois" Pääosin Määtykkä kuuntelee Lahtisen kanssa samoja musiikkeja, mutta tykkäsi myös tämän kappaleen "fiiliksestä."

Rahikainen "Pikku kissa" Kuvaa oivasti herra Ällötyksen näkemystä vapaa-ajanvietosta. ("Kuka haluaa?" Rahikainen kysyi tämän kysymyksen.)

Riitaoja "Siili" Riitaoja olisi kaveri metsän siilien kanssa, niin kuin on satujen prinsseillä tapana. Se pelkää myös pimeässä metsässä. Ja luulee, että tyypit on kyllästyneitä juttuihinsa vaikka itse tuskin puhuukaan.

Naapurmiehet (yksikkö) "Kuiskaus" Perhearjesta, jaetuista elämän hetkistä ja puhtoisesta rakkaudesta. "Pinnan alla" Tämä kappale on niille hetkille, jolloin nuori Tassu ja Antti polski keskenään Vuoksessa, välittämättä lainkaan muusta maailmasta. Pitäen yhtä ja toisiansa pystyssä, kilvoittelemassa, kokeilemassa "vieraita rantoja" ja, miten sen hetken haluaa ikinä kuvitella, sulamassa yhteen, kun lopulta tajuavat ehdottoman: paras ranta on siellä missä toinenkin.

Naapurnaiset (yksikkö 2) "Tyttöjen Välisestä Ystävyydestä" Kuvitelmissani naapurnaiset menis kaikkialle yhes käsi kädessä, puhellen armottomasti, rikkoen paria sääntöä ja iltakausia lainkaan (melkein) poikien takia kärsimättä.

Salo "Eniten" Uhoavaan tyyliinsä Salo häpeää keskinkertaisuutensa. "Eniten haluaisin olla uhkarohkea"

Vanhala "Laulu Asioista" Joka ilta, kun Vanhala on menossa nukkumaan, kehtaa hupsu esittää syvällisiä kysymyksiään.

[samisfalse]

[oivallus]

Kirjotin viime keväänä 50-luvulle sijottuvaa ficciä missä Lehto oli rikollisjärjestössä ja piti baaria peitehommana, ja Riitis oli palkattu SuPon tai jonku vastaavan alle agentiksi hankkimaan tietoa epäilyttävästä toiminnasta siinä baarissa. En koskaan saanut sitä ficciä tehtyä mut piirsin ne!