#tölkki

[pillimehukas]

[lapiotaivas]

Tölkki hernekeitto pelasta mut

[ketsuppia]

Törmäyksiä

Jonnen ja Veetin tarina, osa 1

Veeti oli jo sopivasti puoli tuntia myöhässä tunnilta. Megaforcen osto lähikaupasta oli tärkeämpää kuin opiskelu tällä hetkellä. Pakko oli kuitenkin paikalle mennä, ettei isä taas suuttuisi.

Aina senkin valitusta sai kuunnella, joku oli aina pielessä. Jos jotain teki, se tehtiin väärin. Ja jos jätti tekemättä, niin auta armias..

Ei sitä aina jaksa tehdä mitä käskee.

Saisi vain jonkun paperin, että pääsis vaikka saikulle taas..

Nyt hän oli ärtynein mielin matkalla luokkaansa, hiljaista käytävää pitkin, samalla kun katsoi säröiseltä puhelimen näytöltään TikTokkia. Katsomatta yhtään eteenpäin.

Yhtäkkiä hänen matkansa keskeytyi, kun joku käveli häntä päin. Tai pikemminkin, hän käveli jotakuta päin.

Veeti horjahti ja läikytti Megiksensä öljystä tahriintuneen hupparinsa päälle, ennenkuin tölkki putosi kolahduksella lattialle ja tyhjeni kokonaan.

"Vitun homo, eksä kattele yhtään minne kävelet??"

Veeti nosti katseensa suoraan kohti sen törmääjän silmiä. Se oli joku nuori mies, viiksivallu. Sitä katsoessa tuli mieleen joku elokuvan sotilas..

"Ai, oho. Oota tuon paperia."

Veeti katsoi, kun tämä poika reippaasti käveli sopivasti vieressä olleelle vesipisteelle, otti käsipaperi automaatista muutamia papereita, ja sitten käveli takaisin.

Hän yritti pyyhkiä Veetin hupparia, mutta Veeti punastui kuin tomaatti ja repäisi paperit hänen käsistään pyyhkiäkseen megikset itse.

Toinen poika vain katsoi kummissaan, sitten hymyili.

"No siis.. voin mie siule ostaa uuven juoman tuosta lähikaupasta, jos vuan halluut."

Veeti vilkaisi häntä sivusilmällään, ja meni äkkiä työntämään paperit roskiin.

"Mene jo vittuun."

"Selevä."

Ja niin tuo tuntematon poika jatkoi rennosti matkaansa, nähtävästi ulos päin. Veeti pudisteli päätänsä ja jatkoi myös kävelyä, miettien miten Wilmassa oli varmasti jo punainen merkintä.

'Ei vois paskemmin päivä mennä' hän ajatteli, kun vihdoin pääsi kotiluokkansa ovelle.

Hän koputti oveen ja odotti, hieman ajatuksissaan äskeisestä. Kun ovi aukesi, hän säpsähti ja katsoi edessään seisovaa opettajaa.

"Että sitä ollaan myöhässä taas? Nuori herra Veeti?" Kysyi silmälasipäinen mies, ei yhtään yllättyneenä.

"Minähän se, kuten aina. Ja ei se kello viel nii paljoo hei oo."

"Mikäpä on nuorella herralla myöhästymisen syy?"

"Jäin bussista, piti oottaa seuraavaa. Tiiäthän sä."

"Tiedänkö? Nyt marssippa omalle paikalles, istu, ja kuuntele."

Mies astui sivuun ja Veeti käveli käskystä sisälle luokkaan. Hän vilkuili kävellessään muita luokassa olevia. Nähtävästi tunnille oli lisätty muidenkin alojen opiskelijoita.

Hiljaista naureskelua kuului tämän sisääntulon seurauksena, muttei siitä kukaan tiuskinut.

Veeti käveli satunnaisen pulpetin luo ja istahti nopeasti alas. Miesopettaja alkoi selittämään jotain ryhmälle, mutta se meni hieman ohi. Hän ei jostain syystä voinut lopettaa tuon oudon pojan miettimistä. 'oli sillä kyllä saatana otsaa'.

---~~~---

Koulupäivä oli noin puolessavälin.

Veeti ei ollut kuunnellut lauseen lausetta tuntien aikana, vain sen, että nyt alkoi ruokatauko. Ja ruokailuun hän oli menossa.

Hän muisti hämärästi tutustumis käynniltään missä se oli.

Käytävillä oli paljon ihmisiä, eri näköisiä ja ikäisiä. Hän yritti olla katsomatta kehenkään päin.

Ruokalaan päästessään, Veeti katsoi ymmissään miten täynnä ruokasali oli. Ei yhden yhtä tyhjää pöytää. Kaipa se oli pakko mennä joidenkin kanssa istumaan.

Veeti meni ruokajonoon ja otti ilmaisruokansa, maittavia raaoiksi jääneitä perunoita ja mautonta kastiketta. Sitten hän katsoi ympärilleen, yrittäen löytää äänen keskeltä edes yhden tyhjän paikan.

Hän käveli hitaasti pöytien vieriä pitkin, yrittäen löytää tyhjää penkkiä mikä ei olisi ollut keskellä tuntemattomia kaveriporukoita.

Sitten hän huomasi, kun joku käveli hänen rinnalleen.

"Moro moro nuori herra Veeti. Tuukko istuu meidä pöytää?"

Veeti katsoi viereensä tullutta henkilöä. Hän muisti, että poika oli yksi niistä, jotka olivat samassa ryhmässä hänen kanssaan. Hän hymähti tämän kommentille.

"Ois se jees jos istuu pääsis."

"Hyvä. Seuraa ni meikä näyttää tien nuorelle herralle."

Veeti pyöräytti silmiään ja seurasi tätä virnuilevaa poikaa.

Poika johdatti heidät ruokalan laidalla olevalle pöydälle ja istui alas. Pöydässä oli muutama muukin, joita Veeti ei tunnistanut.

"Nii joo, meikä on Topias. Ja sää olit Veeti. Eiks joo?"

"Joo näin se oli." Veeti istui hitaasti tyhjälle paikalle.

"Täs on meikän frendit, Matias, Samuel ja Venla. Mut ei kandee yrittää iskee, se on kato lepa-"

Topias sai kämmenestä naamaansa.

"Pie poika turpas tukossa ja käytä oikeita ilmasuja." Venla tokaisi, katse värähtämättä ruoasta, saaden muut nauramaan.

Topias nauroi myös, ja katsoi Veetiä.

"Näätkö? Ei kannata."

"Selvä.."

Veeti alkoi syömään perunoitaan, ja yritti sulkea äänekkään taustamelun ympäriltään.

Hän näki silmäkulmassaan, kun joku käveli pöytää kohti. Ei hän sen suuremmin katsonut. Ajatteli, että se oli kävelemässä ohi. Mutta katse kuitenkin nousi, kun tuo ohimenijä asetti avaamattoman Megaforcen hänen tarjottimelleen.

Taas se sama poika. Hymy huulillaan.

"Tuossa, korvaus. Kato seuraavan kerran mihin oot mänössä eiks vuan?"

Kukaan ei sanonut mitään.

"..kyllä vuan. Törmäillään."

Ja sitten hän käveli pois, jättäen Veetin hieman hämilleen. Myöskin muun pöydässä istuvan porukan. Topias oli ensimmäinen joka kyseenalaisti.

"Öö.. miks see toi sulle ton?"

Veeti vilkaisi Topiasta, ja sitten katsoi taas megistä.

"Se öh, törmäs muhun aamulla ja pudotti mun tölkin. Kai tää on anteekspyyntö sit. Ei kyl hajua kuka se on."

Venla nosti äänensä kuuluviin.

"Se on Jonne, se on logistiikalla mun kaa. Se on vissiin töissä jossain siellä kaupungin isolla kone firmalla, tuli tänne täydentää tietojaan."

Veeti katsoi Venlaa ja otti megiksen käteensä.

"Väliä kuka se o.. Ny se ei sentää saa turpaan." Tölkki avautui kevyen sihauksen saattelemana.

"Töissä? Siellä? Miten? Eiks se paikka oo tosi kysytty?" Topias älähti.

"Se on vissiin jonku sen sukulaisen omistama."

"Vittu miten onnekas jätkä.."

---~~~---

Muutama tunti oli taas kulunut. Veeti oli kuunnellut muutamia lauseita sieltä täältä, jotain työturvallisuudesta ja sääntöjen noudattamisesta työmaalla. Ei hän kuullut mitään, mitä ei jo tietäisi.

Mutta vihdoin koitti aika mennä kotiin. Mutta Veetiä ei kiinnostanut mennä kotiin raatamaan. Onneksi ei ainakaan tarvinnut kiirehtiä, kun opettaja oli päästänyt luokan kotiin hieman etuajassa.

Veeti käveli ulos ammattikoulun lasisista ovista lämpimään ulkoilmaan. Näytti siltä, että kohta sataisi.

'Voi vittujen vittu' hän ajatteli, ja veti farkkujensa taskusta puhelimen, katsoakseen sääennustuksen. Hän ei ehtinyt edes avata sovellusta, kun ensimmäiset vesipisarat osuivat näytölle.

Veetiä kiinnosti vielä vähemmän mennä kotiin sateessa.

No, ei siinä muu auttanut kuin mennä, ei vaihtoehtoja ollut.

Veeti alkoi lampsia eteenpäin, hiljalleen kovenevan sateen alla. Hän veti hupun päähänsä ja katseli jo valmiiksi edessäpäin olevaa kauppaa, joka oli vain toisen sadan metrin päässä. Jos vaikka menisi sinne istumaan ja katsoisi sääennustetta, toivoen että sade olisi vain lyhyt kuuro.

Autoja ajoi ohi ees ja taas hänen ohitseen. Renkaista lentävä sade- ja kuravesi ei auttanut kuivana pysymisessä.

Onneksi jo hetkessä hän oli kaupan liukuovista sisällä.

Hän paineli suoraan ostamaan itselleen lisää Megaforcea.

Juomahyllyjen välissä, Veeti kurotteli kylmäkaapin perälle ottaakseen uudemman tölkin. Kun hän nappasi sen, hän näki kun toinen käsi kurotti myös hyllyjen perälle, jotain toista juomaa ottaen.

Veeti pudisti päätään samalla kun veti itsensä pois kylmäkaapista, ja kääntyi kävelemään pois. Ei ollut hänen asiansa kuka lie kurottelija oli. Nyt vain maksamaan tämä ostos.

Ei hän pitkälle päässyt. Heti kääntyessään hän törmäsi johonkin. Johonkuhun.

"Hei, taas sie! Eikö yks tölkki riittänyt? Voin mie toisenki osttaa."

Veeti melkein raivostui tuon äänen kuullessaan. Hän otti nopeasti muutaman askeleen taakse, pois tämän, "Jonnen" alueelta. Oliko se sen nimi?

"Taas sä! Miks sä seuraat mua?!"

"Seuraan? Enhän mie. Kauppaan vuan tulin ennen kotiin mänöä."

"Seli seli oot koko päivän ollu edessä!"

"Ollaan nähty kahesti. Tää on kolomas kerta.."

"Ihan vitun sama!"

"Selevä.."

...

Hetken oli hiljaista.

He vain tuijottivat toisiaan. Veeti vihaisena ja Jonne hämillään. Kunnes hän taas nosti hymyn huulilleen.

"...jhoo. Kolomas kerta hei toden sannoo, nimi on Jonne. Mikäs siun?"

"Ei kuulu sulle."

"..Selevä. No. Törmäillään!"

"Toivottavasti ei!"

---~~~---

Jonne käveli ulos kaupasta ja korkkasi ee vitosensa hyräillen. Hän huomasi siinä samalla, että oli alkanut satamaan. No, onneksi oli Volvo.

Hän kantoi ostoksensa autoon ja hyppäsi kuskin penkille. Ei vain vielä käynnistänyt, vähän aikaa kuunteli pisaroiden ääntä.

Muistutti siitä ajasta, kun oli kotona, rajan pinnassa. Yläkerran peltikattoa vasten kuului aina kauhea ropina sateella.

...

Ei se kyllä kauhean hyvä muisto ollutkaan. Auto käyntiin.

Onneksi autokin oli nyt oma. Hän sai keväällä myytyä vanhempien antaman auton pois, ja töistä saaduilla, pienillä ylimääräisillä rahoilla osti vähän kalliimman.

Eiku vain radiosta rokki soimaan ja menoksi.

Tai, melkein.

Jonne jäi katsomaan, kun tuo vaaleahiuksinen poika käveli ulos kaupasta. Miten sähköinen tapaus. Parempi oli kai pitää etäisyyttä.

Permatukkapoika vilkuili sateessa ympärilleen, ja niin vittuuntuneen näköisenä lähti kävelemään, että Jonnea nauratti.

Kyytiä voisi tarjota, mutta Jonne veikkasi, ettei tuo ollut kiinnostunut moisesta.

Hän lähti ajamaan kohti kotia.

Rivitaloalueen pihalla oli lapsia leikkimässä kuravaatteet päällä. Leluja oli levinnyt pitkin pihaa, muutamille pihoille asti.

Jonne ajoi autonsa oman asuntonsa eteen ja astui ulos, ottaen samalla ostoksensa toiselta penkiltä. Pian pihan leikkipaikalta kantautui lasten ääniä.

"Jonne!! Tule katsoo miten syvä kuoppa me kaivettiin, siitä pääsee kohta Kiinaan!!"

"En mie nytten, pitää ostokset laittaa ja syömistä tehä!"

"No höh!!"

Jonne naurahti ja käveli ovelle, käänsi avaimen lukossa ja käveli sisään.

Oli hiljaista. Radio soi hiljaa keittiössä ja kello raksutti seinällä.

Ostokset kaappiin laitettuaan hän meni etsimään kämppäkaveriaan.

"Missäs oot? Jätkä?"

Ei kuulunut äänen ääntä. Ehkä se oli nukkumassa.

"Jätkää? Kis kis kis.."

Sitten makuuhuoneesta kuului muutama naukaisu, ja pian pieni kolmijalkainen yksisilmäinen kissa hyppelehti esiin.

"No siinähän sinä pikku Jätkä.. oliko kiva päivä? Tylssää varmaan.. laitettaan vähän syömistä.."

Jonne otti mustan kissan syliinsä ja rapsutti varovasti sen päätä keittiöön mennessään.

Hän laittoi kissan kuppiin ruokaa ja alkoi sitten tehdä itselleenkin syötävää.

Illan hämärtyessä Jonne katseli televisiota ja leikitytti pientä kissaansa.

Niihin aikoihin kun Jonne oli tänne muuttanut, oli hän löytänyt tämän pienen ja loukkaantuneen kissan ulkoa.

Omistajaa ei löytynyt, joten hän vei sen itse hoitoon ja maksoi kulut.

Hänelle sanottiin, että olisi helpompaa päästää kissa tuskistaan, vaikutti siltä, että auto oli törmännyt siihen.

Mutta hän ei luovuttanut. Maksoi kaiken ja teki kaiken. Ja kissa parantui. Hän antoi sille nimeksi Jätkä, koska kissa oli yks helevetin kova jätkä.

Hallaa se teki pankkitilille. Palkka oli kyllä hyvä, mutta ei meinannut silti riittää.

Kaikki kyllä selviäisi vielä.

Ja ehkä tulevaisuudessa, näillä tiedoilla ja taidolla, hän voisi auttaa jotakuta muutakin, jolla ei ollut enää mahdollisuuksia, joka oli sairas ja loukkaantunut, jonkin sortin törmäyksistä.

Kielikuvat ovat outoja..

[pidempikorsi]

Tofu Curry

Blogin suosikkiresepti kahdeksan vuoden takaa päivitettynä. Alla oleva resepti on enemmän kastike, jonka voi nauttia mieleisen lisukkeen kanssa kun taas vanhempi resepti oli täyteläinen tofukeitto nuudeleilla (Tofu curry Hot Pot).

Edelleen resepti on todella helppo ja varma tapa valmistaa herkullista tofuruokaa. Toivottavasti innostut testaamaan reseptiä!

Tofu curry neljälle

rypsiöljyä 300 g marinoitua Jalotofua 1 sipuli 2-3 valkosipulinkynttä 2 cm pätkä inkivääriä ½ punainen chilipalko 1 punainen paprika 1 rkl currya 2 tl kurkumaa 1-2 tl paprikajauhetta tölkki kookosmaitoa 1 kasvisliemikuutio noin 400 g parsakaalia suolaa tarvittaessa

Taputtele tofu kuivaksi talouspaperilla. Kuutioi tofu suupaloiksi. Lorauta pannulle öljyä, kuumenna ja paista tofut pinnalta rapeiksi. Ota tofut sivuun.

Pilko sipuli, valkosipuli, chili, paprika ja parsakaali. Kuori ja raasta inkivääri. Kuullota sipulit ja inkivääri pannulla. Lisää pannulle mausteet sekä paprika ja parsakaali. Kaada päälle kookosmaito ja murskaa sekaan kasvisliemikuutio. Lisää tarvittaessa vettä. Anna porista noin 5 minuuttia ja lisää joukkoon paistetut tofukuutiot.

Tarjoile nuudelien tai riisin kanssa.

[guanomole]

Se kun aloin vihdoin tekeen jotain mun limsa tölkki kokoelmal ja tajuu kuinka helvetisti niitä on tullu kerättyy. No ainakin ne on ny pienemmäs tilas ja voi kasata helpommin.

[fieratheproud]

Tänään kaupan kassalla oli hauskaa kun mun piti käydä kääntymässä takatiloissa ja viiä yks rikkinäinen tölkki pois. Sillä välin oli tullu vähä jonoa siihen nii pyysin anteeks ja sanoin vaan että piti käydä pyörähtämässä takana, ja jonon eka asiakas ilmeisesti oletti että mun piti käydä vessassa. Sano sit vaa että "Luonnollisia hommia", ja mie siinä itsekseni mietin että "ei tässä tapauksessa".

No yritä siinä sitten purkaa jonoa ja olla nauramatta kun aivot saman tien keksii että ne oli sitten vissiin yliluonnollisia hommia.

[oonasvegankitchen]

Lentil and Kale Stew 🌱Linssi-lehtikaalipata

Dive into this cozy Lentil & Kale Stew – it's like a warm hug for your taste buds! 😋 Loaded with good stuff like lentils, veggies, and those feel-good spices. Perfect for a chill night in or sharing with friends.

Ingredients: - 200g dry green lentils, rinsed and drained - 1 onion, diced - 3 cloves garlic, minced - 1 carrot, chopped - 1 pepper, chopped - 1 can (400g) diced tomatoes - 1 liter water - 2 vegatable stock cubes - 1 teaspoon ground cumin - 1 teaspoon smoked paprika - Salt and pepper to taste - 200g chopped kale, stems removed - 1 can (230g) pre-cooked chickpeas, drained - Olive oil for sautéing

Method: 1. Heat olive oil in a large pot and sauté diced onion and minced garlic until softened. 2. Add dry lentils, chopped carrots, diced pepper, diced tomatoes, vegetable stock cubes, water, ground cumin, smoked paprika, salt, and pepper. Bring to a boil, then reduce heat and simmer for 25-30 minutes or until lentils are tender. 3. Stir in chopped kale and chickpeas. Cook for an additional 5-7 minutes until kale is wilted. 4. Adjust seasoning if necessary and serve hot.

Enjoy your Lentil and Kale Stew!

Linssi-lehtikaalipata 🌱

Ainekset: - 200 g kuivia vihreitä linssejä, huuhdeltuna ja valutettuna - 1 sipuli, silputtuna - 3 valkosipulinkynttä, murskattuna - 1 porkkana, pilkottuna - 1 paprika, pilkottuna - 1 tölkki (400 g) tomaattimurskaa - 1 litra vettä - 2 kasvisliemikuutiota - 1 tl jauhettua kuminaa - 1 tl savupaprikaa - Suolaa ja pippuria maun mukaan - 200 g silputtua lehtikaalia, lehtiruodit poistettuina - Oliiviöljyä paistamiseen

Valmistus: 1. Kuumenna oliiviöljy isossa padassa ja kuullota sipuli ja valkosipuli pehmeiksi. 2. Lisää linssit, porkkana, paprika, tomaatit, kasvisliemikuutiot, vesi, kumina, savupaprika, suola ja pippuri. Kiehauta, laske lämpötilaa ja anna hautua 25-30 minuuttia tai kunnes linssit ovat kypsiä. 3. Sekoita joukkoon silputtu lehtikaali ja kikherneet. Kypsennä vielä 5-7 minuuttia, kunnes lehtikaali on pehmennyt. 4. Tarkista maku ja tarjoile.

[derkakao]

Valkosuklaamustikkajuustokakku 3

Julkaistu alun perin 6.3.2015

Ainekset kasassa, motivaatio nollissa.

Kävin kaupassa ostamassa laktoositonta kermaa (Valio, 2 dl), tai oikeastaan vain vähälaktoosista. Takaisin kotiin ja tölkki jääkaappiin. Huomaan samalla, että se edellinen tölkki ei olekaan Valion vaan Arlan, mutta ihan sama.

Sitten muistin, että unohdin ostaa toisen rasiallisen tuorejuustoa. Joten kauppaan taas. Kolme. KOLME vitun kauppareissua jonkun hikisen kakun takia.

Kaupassa onneksi muistan, että viime kerralla käydessään vanhempani olivat tuoneet minulle jotain seitsemän pussia sipsejä, kolme tölkillistä kermaviiliä ja kaksi pussia dippimaustetta. Sipsit olen jo aikapäiviä sitten syönyt niillä dippimausteilla mitä pystyin, mikä kuitenkin tarkoittaa sitä, että jääkaapissani pitäisi olla vielä yksi tölkillinen kermaviiliä, ja koska kermaviili säilyy aika pitkään, sen pitäisi edelleen olla käyttökelpoista. Poistun siis kaupasta mukanani tuorejuustoa, sipsejä ja dippimaustetta.

Löydän keittiön pöydältä vielä kaksi taloussokeripussia, jotka vanhempani olivat jättäneet muovipussiin viime käyntinsä yhteydessä. Okei. Laittaessani tuorejuustoa jääkaappiin huomaan sen Arlan kerman olevan laktoositonta. Turhaan tuli ostettua tämä toinen tölkki.

Vitutusta ei helpota se, että muistan elävästi taikinapohjan teon, joka piti tehdä leivontatekniikoista typerimmällä eli nyppimällä. "Tulee mureampaa", sanovat, ikään kuin sitä kukaan huomaisi tai erityisemmin kaipaisi. Vilkaisen ohjeita.

"Lisää voi ja nypi ainekset muruiksi." Joo, just sitä. Vaan mikäs tuo sulkulause siinä perässä on. "(Voit valmistaa taikinan myös monitoimikoneessa, mutta...)"

JUMALALLE KIITOS.

Kermaviili vanhenisi vasta 9.3. joten sitä uskaltaa vielä syödä.

[skullumio]

Tadanobu Asano “WORLD WIDE BASTARD http://bigrumbletokyo.shop-pro.jp #愛は不良を救う“ (from his twitter)

[tissitwiitit]

Kausi 8, jakso 6/22

Jokke

Joku saa ison tilin kun vie noi tyhjät tölkit kauppaan #tisuomi

lady of the house speaking

“Kyllä me nyt tiedetään, kelle se soi.” #TISuomi

Kuin Ellun Kana

Krapula + Kuronen soittamassa kongia korvan juuressa. Tähtihetki! #tisuomi

[kirpputorikisalli]

Paljon erikokoisia #lasipurkkeja #kierrätys #keräily #sisustus #lahti #kirpputori #kirpputorikisälli #kirppis #kirppislöytö #antiikki #antiikkikauppa #juhokusti #retro #vintage #riihimäenlasi #karhulanlasi #lasipurkki #tölkki #narupurkki 6.5.-20 (paikassa Kirpputori Kisälli) https://www.instagram.com/p/B_1cxY3lvhD/?igshid=yipr44js181j

[ruttotohtori]

Tänää ku leikattii tienpuolest laitaa ni joku oli kai hankkinu airpodit kesken kävelylenkin ja aatellu et ei enää tartte vanhoi nappikuulokkeita ku sellaset oli heitetty sinne meiän pensasaitaa. 

[k0uta]

Qué temazo! Definitivamente no podría vivir sin música, larga vida al power metal! #deezer #stratovarius #destiny #sos #powermetal #finland #tölkki #kotipelto #noiserecords (en Santiago Metropolitan Region)

[guanomole]

Oho löysin ukrainalaista energia juomaa kaupasta (Obolon), jännän värinen tölkki, plussaa. Ostin vaa mun limsa tölkki kokoelman takia.

[riisuutumistaiteilija]

Mieluummin en.

[tuntematontumpelo]

Ruoka pääkanuunoita (Modern au) Osa:2

Millaisia ruuan laittajia/syöjiä tuntsan pojat ovat?

Täällä taas jakamassa oman aivoni sekoilujani :D Kertokaa vain omat mielipiteenne tai vaikka ihan heacanoninne. Rakastan lukea niitä <3

Osa 1

!!! Sisältövaroitus: Syömishäiriö mainittu ja kuvailtu Lammion pääkanuunassa ( Ortoreksia ) !!!

Rahikainen

Tämä mies ei osaa tehdä ruokaa, vaan hänen ruokavalionsa sisältää enimmäkseen valmisaterioita. Mikro on keittiön kaikista käytetyin ruuanlaitto väline. Rahikainen kuitenkin koittaa ylläpitää jonkinlaista terveellistä ruokavaliota lisäämällä aterioihinsa pakastevihanneksia tai pussisalaatteja. Kaikista ärsyttävintä miehessä onkin se, että hän kyllä olisi varmasti erinomainen kokki, jos viitsisi opetella ruuanlaittoa. Valitettavasti miehen kotitaloustunnit kuluivat nuorempana tyttöjen ja poikien kanssa flirttailuun ruuanlaiton sijaan. Vaikka mies väittääkin syövänsä erittäin terveellisesti, osaa hän paikallisen pitserian puhelinnumeron ulkoa ja tilaa sieltä itselleen ruokaa melkein joka kolmas päivä. Rahikaisen lempiruoka on joko pitsa tai kinkkukiusaus. Riippuu kysyjästä.

Lammio

Lammio on erittäin tarkka oman ruokavalionsa suhteen. Hän laskee ja varmistaa erittäin tarkasti siitä, että hän syö juuri sen verran kaloreita, kun hänen kehonsa tarvitsee. Ei yhtään sen enempää tai vähempää. Mies on myös maksanut suuria summia, jotta hänen kehonsa kaloritarpeet on laskettu varmasti oikein. Samat tutkimukset ovat myös kertoneet hänelle tarkan aikavälin hänen aterioidensa välillä. Hänen ”terveellinen” syömisensä on alkanut hallita hänen elämäänsä. Miehellä on selviä ortoreksian oireita, mutta ei ole vielä saanut tai edes huomannut tarvitsevansa apua. Mies ei muista milloin hän olisi viimeksi edes astunut pikaravintolan sisälle. Mies ei myöskään pidä ulkona syömisestä sillä hän ei voi olla varma aterian kalorimäärästä tai siitä mitä se varmasti sisältää. Miehen keittiön yleisimmin käytetty väline on keittiövaaka. Mies osaa kuitenkin tehdä ruokaa ja nauttii siitä. Hänen lempi ateriansa on höyrytetyt kasvikset lohen kera.

Jalovaara

Jalovaara on tarkka ruokavaliostaan, mutta ei pelkää herkutella aina silloin tällöin. Hän on niitä ihmisiä, jotka kykenevät syömään samaa ruokaa useamman viikon putkeen kyllästymättä siihen. Mies tekee itselleen kotona aina joko yhden suuren kattilallisen tai laatikon ruokaa, jota sitten syö pitkin viikkoa. Mies on erittäin taitava mausteiden kanssa ja hänen ruokansa maistuu aina hyvältä. Jalovaara ei kuitenkaan voi sietää ”roskaruokaa”, mutta nauttii ravintoloissa käymisestä aina silloin tällöin. Miehen lempiruoka on hernekeitto ja jälkiruoka pannukakut ovat tietenkin pakollinen lisä.

Sihvonen

Sihvonen nauttii yksinkertaisista mauista ja on erittäin osaava kokki. Hän ei kuitenkaan ole kaikista kokeiluhimoisin uusien reseptien suhteen. Mutta vaikka mies ei ole uskalias reseptien suhteen hän rakastaa uusien hedelmien ja vihannesten maistelua. Hänellä on tapana ostaa itselleen jokin uusi tai harvinaisempi hedelmä kokeiltavaksi aina kun hän menee isoimpiin ruokakauppoihin. Sihvonen pitää ravintoloissa käymisestä ja ulkona syömisestä, mutta tilaa aina itselleen melkein saman aterian koska pelkää vahingossa tuhlaavansa rahaa ruokaan, josta ei pidä. Ja siitä että hänen täytyy sitten tietenkin syödä tämä ateria naama irveessä, sillä hän ei halua aiheuttaa minkäänlaista ”showta” ravintolassa koska ei koske ruokaansa. Miehen lempiruuat ovat ruispuuro puolukoilla ja vispipuuro maidolla.

Asumaniemi

ADHD pojalla on vaikea ylläpitää terveellistä ruokarytmiä. Nuori mies syö joko liian usein ja paljon tai Liian harvoin ja vähän. Asumaniemi koitta kuitenkin parhaansa ylläpitää edes jonkinlaista rytmiä laittamalla kännykkäänsä itselleen hälytyksiä muistuttamaan häntä syömisestä. Valitettavasti hälytykset on aivan liian helppo sammuttaa ja niiden syyt unohtaa. Mies voi helposti olla syömättä koko päivän ja myöhemmin illalla ihmetellä miksi hänen kätensä tärisevät niin paljon. Hän kuitenkin työskentelee sekä itsensä ja terapeuttinsa kanssa näiden tilanteiden ennalta ehkäisemistä ja tunnistamista. Asuma osaa valmistaa hyvin maukkaita ja yksinkertaisia yhden kattilan aterioita, mutta on myös polttanut jotain paistin pannulla useammankin kerran. Siihen ei ole yhtään auttanut hänen tapansa joskus vaeltaa pois vain ”hetkeksi” hellan ääreltä tarkistaakseen tai katsoakseen jotain. Nykyään näitä vahinkoja kuitenkin tapahtuu harvemmin. Pojan lempi ruoka on pinaattiletut puolukkahillolla.

Hauhia

Hauhia pitää salaateista. Rakastaa erilaisten vihannesten ja hedelmien pilkkomisesta ja hänen veitsi taitonsa ovat erittäin hyvät. Hella ja Hauhia eivät valitettavasti ole kovinkaan hyviä ystäviä. Mies tekee ruokansa mieluummin uunissa kuin hellan päällä. Mies pitää myös kala ruokien tekemisestä ja syö sitä useamman kerran viikossa. Mies osaa useamman reseptin mihin hän voi hyödyntää seitiä. Hauhia käy harvemmin syömässä ulkona, mutta se varmasti johtuu enimmäkseen rahan puutteesta kuin haluttomuudesta. Mies ei myöskään ole suuri ”roskaruuan” ystävä, mutta miehellä on kyllä suuri sokerihammas. Onneksi Hauhian hampaiden terveyden puolesta mies ylläpitää erittäin tarkkoja karkkipäiviä ja ei suostu syömään makeaa, ellei ole lauantai. Miehen lempiruoka on tietenkin lohisalaatti.

Mielonen

Mies polttaa joka viidennen tekemänsä aterian pohjaan. Mutta ruuanlaitto kykyjen sijaan mies osaa asetella ateriansa lautaselle erittäin kauniisti. Mielonen on yksi niistä ihmisistä, jotka uskovat ruuan ulkonäön olevan yhtä tärkeää kuin sen maku. Silmät syövät yhtä ahkerasti kuin suu. Hän syö kyllä erittäin mielellään ihan perus kotiruokaa, mutta ruuan pitää olla nätisti aseteltu lautaselle. Mies seuraa myös lautasmallia hyvin uskonnollisesti ja ei tunne syöneensä kunnollista ateriaa, ellei siihen kuulu leipää ja jälkiruokaa. Miehellä on laktoosi-intoleranssi, mutta juo silti joka aterialla laktoositonta maitojuomaa. Hän syö harvemmin ”roskaruokaa”, mutta jos tilaa esimerkiksi Hesburgerista itselleen aterian korvaa hän joko ranskalaiset tai limsan terveellisemmällä vaihtoehdolla. Mutta vain toisen. Mielosen lempiruoka on perinteinen kalakeitto.

Viirilä

Viirilä on hyvin sekava syöjä, hän ei välitä siitä miltä ruoka maistuu, kunhan se täyttää hänen vatsansa. Mies on myös erittäin laiska kokki. Hän harvoin jaksaa pilkkoa mitään aineksia ruokaa tehdessään. Mies on tehnyt yhden kattilan tonnikala pastan useammankin kerran, koska ei vain halua tehdä mitään pastan keittoa ja ruuan sekoittamista suurempaa. Niinä harvoina kertoina, kun mies menee ihmisten ilmoille, vierailee hän lähimmässä pikaruoka ravintolassa ja ostaa juuri sen aterian, joka on joko tarjouksessa tai eniten mainostettu liikkeessä. Vaikka mies kyllä syö melkein mitä tahansa hän ei siltikään osta itselleen kuitenkaan valmisaterioita, vaikka ne olisivatkin erittäin helppoja ja täyttäviä. Miehen lempiruoka on läskisoossi perunoilla.

Ukkola

Kun Ukkola menee kauppaan hän heittää kärryyn ostoksia ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Kärrystä saattaa löytyä esimerkiksi tölkki simpukoita, ketsuppia ja puuroriisiä. Se kuinka mies kykenee saamaan ruuasta maistuvaa käyttämällä kaikkia ostamiaan aineksia. Mies ei myöskään usko välipaloihin ja syö vain kaksi suurta ateriaa päivässä. Aamupalan ja päivällisen. Miehellä ei myöskään ole mitään suuria tunteita ”roskaruuasta”. Mies kyllä syö niitä, mutta harvoin. Jos ostoksia tehdessä tulee nälkä ja se on kaikista kätevin mahdollisuus, hänet kyllä löytää sieltä. Hän käy vielä harvemmin syömässä ravintoloissa omasta tahostaan. Ukkolan lempi ruoka on pyttipannu paistetulla kanamunalla.