#runoilua
Explore tagged Tumblr posts
Visit Tumblr Blog
Explore Tumblr blogs with no restrictions, modern design and the best experience.
Last Seen Tumblr Blogs
Fun Fact
Forty percent of Tumblr users are between the ages of 18 to 25.
Text
21.11.2017
Sanoin sulle että olen ylpeä itsestäni.
Siitä että jaksan käydä koulua ja haluan käydä koulua. Ala- ja yläaste meni mulla miten meni.
Myöhästelyitä, litsausta, jälki istuntoja, laiminlyöntejä ja muuten vaan perseilyä.
Ja nyt kun mulla menee vihdoinkin koulussa hyvin, niin vastaat
”Ihan turha olla ylpee, toi on asia mitä kaikki tekee mut sä et oo vaa jaksanu panostaa”
Niin kai sitten.
Käyn tätä kouluakin ehkä siksi myös, kun kerroin sulle että pääsin kouluun niin sanoit
”Jätät senkin kumminkin kesken”
En jätä. Mä näytän sulle ja kaikille.
Miksi en saa olla iloinen asioista jotka on sulle ehkä turhia?
Miksi en saa olla ylpeä asioista mitä teen?
Mikset sano että ”hyvä noin se pitää!” Miksi pitää lytätä alas päin?
Vituttaa kun sun suusta en kuule oikeestaan mitään hyvää.
1 note
·
View note
Text
Syyssadut
Suuret sadut syntyvät syksyllä - viileys vapauttaa viisauden vangit
Keltainen lehdistö ja punaisten lehtien alue, totiset tatit ja kuuliaiset kanervat, rasahdus, tuoksu, sanaton muisto ja kaikille kuuluva rohkeus!
Sillä parhaat sankarit pelkäävät horjuvat muutoksen alla turvautuvat tuulen tukeen ja voittavat enemmän kuin uskovat
Sadepisarat taputtavat encorea ja kulta-aarre löytyy sydämestä
(C) Kiltinkapina
4 notes
·
View notes
Text
Avaan sulle portit mun salaiseen maailmaan Porteilla pellesirkus nauraa Harha askeleet Huono flaxi mun erikois alaa Silti tahdon sulle tilaisuuden antaa ,
Miten kerta toisen jälkeen Tunteiden antaa johdattaa Vaikka joka kerta ne kauas mut eksyttää Jälleen taskustani siveltimen kaivan Mieleni annan sitä johdattaa
En usko rahan tuovan onnea vaikka se meitä usein hallitsee Sydän mun aarrekammio Sen mielummin valitsen Sitä loppuun asti vaalin Mut yhä uudelleen tielle johdattaa
Keneen täällä voi luottaa se vain uskomalla selviää Jokaisesta väärästä aina voi oppia Katkeroituminen turhaa Viina pirulle en tilaa jaa Pieni liekki silmissäni palaa Taiteilija renttu nyt ja aina ,
En itseäni paskapuheisiis hukuta Puheenne statustani nostattaa Ei enää hievahtamaan saa Omille nilkoilles tuut vielä kusemaan Sano mun sanoneen Kusipäisyys täällä kai nykyajan trendi Onneks en niiden perrässä juokse
Pää pilvissä parempi kulkea kun jalat jatkuvasti sonnassa Oon ehkä epävakaa Sopivasti mielenvikainen Toisinaan niin vapauttavaa Todellisuuden rajoilla vaeltaa
Keneen täällä voi luottaa se vain uskomalla selviää Jokaisesta väärästä aina voi oppia Katkeroituminen turhaa Viina pirulle en tilaa jaa Pieni liekki silmissäni palaa Taiteilija renttu nyt ja aina ,
Ainakin olen vapaa Vielä muovaus vaiheessa En pysty muuttua Silti voin aina muotoani muuttaa Et voi suuntaani vaikuttaa Valitsin mihin uskon Ei ole liian myöhäistä Asennettaan korjata Uusia portteja avata
Tämä fantasia Sinä ja minä Seuraa näytän sinulle Juostaan läpi tyhjien hallien Haaveilla sen täyttäen Siitä näköisesi teen Pienen hetken oma turvapaikkamme Ei muita ympärille kaivata Ilman kaaosta ja ilkeitä katseita
Keneen täällä voi luottaa se vain uskomalla selviää Jokaisesta väärästä aina voi oppia Katkeroituminen turhaa Viina pirulle en tilaa jaa Pieni liekki silmissäni palaa Taiteilija renttu nyt ja aina ,
Tarinan loppu sinusta kiinni Kumman puolen täällä valitset Mikä sinua johdattaa Oletko erillainen vai pelkkä orja Tiedän kumpaa haluat Tässä on valinta Mahdunko maailmaasi Sovinko kuvaasi Se ei minua pysäytä.
2 notes
·
View notes
Text
tämän illan mood on tyhmän runokokoelman kirjoittelu ja siitä ylpeänä oleminen
#mä tykkään mun runoista ja mua harmittaa että runoilua sheimataan#varsinki teinityttöjä mennää kiusaamaan ku ne kirjottaa runoutta#niiku for real antakaa ihmisten tehä mitä haluavat#so what jos se on jotain järkkyy hipster kamaa#se on jollekki tärkeetä
9 notes
·
View notes
Text
hei, onko siellä ketään, joka tekee runoilua? Laita sen ylös nimimerkillä “montagsgedicht” Miksei?
2 notes
·
View notes
Link
Kun museoilta leikataan, Otso Kantokorpihttp://ift.tt/2lA4qjV jyrähtää. Kun turkulainen taidemuseo ripustaa seinänsä täyteen väärennettyä venäläistä taidetta, Kantokorpi paljastaa sen. Kun kaupunkiin pyrkii amerikkalainen museoketju, hän ruotii hanketta väsymättä blogissaan.
Lehtijuttujen, Ylen Kultakuume-kolumnien ja Alaston kriitikko -blogin kautta Otso Kantokorpi on tullut tunnetuksi suomalaisen taidekentän vasemman laidan mörisevänä omanatuntona.
”Olen vähän myös sen vanki. Välillä tulee tunne, että minulla on rooli ärtsynä Kantokorpena”, hän sanoo.
Taipumus taidemaailmaan on lähtöisin lapsuudesta, ja niin on rooli vastarannankiiskenäkin.
Kantokorpi kasvoi kahden kuvataiteilijan lapsena. Kolmannen polven helsinkiläiseksi syntynyt poika vietiin isän töiden perässä Etelä-Pohjanmaalle. ”Se on elämäni ikuinen trauma”, Kantokorpi väittää.
Alavudella kuvaamataidon opettaja kuului kirkonkylän kermaan, jonka pojista tuli lääkäreitä ja juristeja. Se maailma ei Kantokorpea kiinnostanut.
”1970-luvun lopulla luulin, että minusta tulee Suomen merkittävin runoilija”, hän sanoo ja nauraa. Martti Anhavahttp://ift.tt/2kNSvdK ei kuitenkaan ottanut debyyttikokoelmaa Otavan ohjelmaan.
Uraansa Kantokorpi luonnehtii ajelehtimiseksi. Runoilua painokkaammin hän harkitsi akateemista uraa. Hän opiskeli niin arabiaa, kulttuuriantropologiaa, teoreettista filosofiaa, poliittista historiaa kuin estetiikkaakin. ”Rupesi ahdistamaan se maailma, jossa skabataan kavereiden kanssa pienistä resursseista.”
Mutta kirjat ovat aina olleet Kantokorvelle ”sikatärkeitä”. Hän on työskennellyt kirjastossa ja antikvariaatissa sekä pyörittänyt pientä kustantamoa.
Ja sitten on kirjoittaminen. Sitä hän on tehnyt koko ikänsä. ”Sillä tavalla jäsentelen minulle tärkeitä asioita”, hän sanoo.
Harva muistaa, että ennen taideuraansa Kantokorpi kirjoitti blues-, reggae- ja dekkarikriitikkejä. ”Se vähän hävettääkin.”
Vuonna 1998 hän tuli valituksi Taide-lehden päätoimittajaksi, omien sanojensa mukaan vahingossa. ”Eihän minulla ollut taidekirjoittajan uraa siinä vaiheessa lainkaan”, hän sanoo.
Se oli Kantokorven elämässä käännekohta. ”Oli vihdoin tilaa kirjoittaa ja sain siitä palkkaa, eikä tarvinnut miettiä jatkuvasti, että miten klaaraan arjen. Rakastin sitä työtä ihan mielettömästi.”
Kahdeksan vuoden jälkeen hän siirtyi päätoimittamaan Kritiikin uutisia. Hän myös kirjoitti kritiikkiä muun muassa Ilkkaan, Alma Aluemedian lehtiin ja Kauppalehteen. Sen hän lopetti 2013 protestina avustajaehtoja ja kritiikkien kierrätystä kohtaan.
Nykyään Kantokorpi elättää itsensä vapaana kriitikkona. Johtoajatuksinaan hän pitää oikeudenmukaisuutta ja uteliaisuutta.
Vaikka Kantokorpi on instituutiokritiikissään periksiantamaton, näyttelykritiikissään hän on usein lempeä. ”Jos näen vanhemman taiteilijan näyttelyn, josta näkee, ettei siitä enää oikein ole tähän, en minä sano sitä ääneen. Että mikä minä olen hitto soikoon tätä 70-vuotiasta tyyppiä mollaamaan, kun se on tehnyt niin komean uran.”
Uteliaisuus näkyy siinä, että Kantokorpi oli ensimmäisiä katutaiteeseen tosissaan suhtautuneita taidekirjoittajia. Yhä enemmän Kantokorpi myös pyrkii sijoittamaan näyttelykokemuksensa yhteiskunnalliseen kontekstiin, jotta taide nähtäisiin osana laajempaa keskustelua.
Olen onnellinen mies, kun olen saanut tehdä tätä, hän sanoo. Taide on tuottanut hienon elämän. Taiteilijaystävien kanssa saa keskustella kiinnostavista asioista päivittäin.
”Mutta silti olen ahdistuneempi kuin koskaan.”
Syy siihen löytyy valtioneuvoston linnasta. Kantokorpea ahdistaa ja suututtaa Sipilänhttp://ift.tt/2lzGzRm hallituksen ”kyyninen välinpitämättömyys” ja se, mitä se aiheuttaa.
”Olen baarien mies, istun rööperiläisessä kuppilassa raksamiesten, telakkalaisten ja työttömien kanssa. Näen sen todellisen arjen.”
Vasemmistolainen Kantokorpi sanoo olleensa 13-vuotiaasta asti. Vasemmistoliiton listoilla hän on ollut sekä kunta- että eduskuntavaaleissa. ”Kun maailma on näin paska paikka, pakkohan minun on tehdä jotain.”
Otso Kantokorpi täyttää 60 vuotta 20. helmikuuta.
0 notes
Text
Eilisilta
Mun kaupunkiin hiipii kesä mut mun päässä sataa loskaa varpaissa kesäheinää ja sydämessä routavaurioita mikä vittu siinä on että abikevät taitaa sittenkin tappaa Vaikka ne kuinka sanoi että ei
0 notes
Text
determinismirakkaus
Jos vaan suoraan pumppaisit sitä syanidia mun suoneeni Niin ei tarvitsisi syöksykierteessä ajelehtia täälläkään Onko järkeä väistämätöntä pitkittää Kun me kummatkin tiedetään Ettei tää tuu edes ensi kevääseen kestämään
0 notes
Text
3.12.2017
Mun päässä mä vaan käyn läpi tätä paskaa ja muille näytän vaan ihan vitun ilosta naamaa.
Mä tiedän mikä on oikein ja mikä väärin, mutta silti oon ihan pihalla.
Oon sairas, vaikka tiedän etten oo.
Vaikeeta.
Välillä on niin vitun vaikeeta.
0 notes
Text
Se yks kerto että tuoksun hajuvedelle ja tupakalle. Se sai sen tuntemaan olonsa turvalliseks.
Se toinen sano et näytin aina pelästyneeltä tai vittuuntuneelta, mut olin kaunis sillon.
Se yks sano et mä huumaan sen mun kosketuksella ja huulilla.
Mun kädet kuulema tuntu turvalliselta ja vahvalta. Se yks sano että vaikka mun pää on sekasin,
silti olin vahva.
En mä tienny mistä noi puhu sillon, olin varma et ne oli niin väärässä.
Ei ne vittu tienny mistään mitään.
Nyt vasta tajuan, kun oon ne menettäny et mitä ne tarkotti.
0 notes
Text
12.11.2017
Et kuule, vaikka puhun meistä.
Peität korvas silti. Laitat kädet etee ku koitan kattoo silmii.
Mun nimi on sulle kirosana, jos sanot sen nii nielet sen alas.
Voi kun sun kätesi katkoa voisin, oisko meijän välil sillon kaikki toisin.
Mut et nää, puhu, kuule. Miten vittu mä voisin.
0 notes
Text
20.11.2017
Perjantai yönä sä katsoit mua halveksuen. Sä syljit sun kylmät sanat vasten mun kasvojani.
Etkä tainnut edes huomata kuinka mua sattu, tai sit sua ei ees kiinnostanut.
Lauantai aamuna, sä sanot lohduttavia sanoja mulle kun mä oksennan
”Tässä, kyllä se siitä”
Sanot ja tuot mulle vitamiini juomaa vessaan, samalla kun halaan pöttöä.
Silität päätäni ja annat pienen hymyn. Samana päivänä kysyn sulta samaa mitä sinä eilen yöllä minulta.
”Haluatko sä erota?”
Muutut kylmäksi taas, katsot eteenpäin ja olet hiljaa.
”Noh?”
”En mä vittu tiedä”
Lähdet baariin ja jään yksin kotiin.
Tulet 4 aikaa yöllä ympäri kännissä.
Aamulla, haluat halailla. Kysyt mitä tein ja oliko mulla tylsää yksin.
Puhut meistä, puhut joulusta ja uudestavuodesta.
Kosketat ja kehut. Sanot että haluat halailla.
En ymmärrä enää mitä haluat.
Mitä tarkoitat?
0 notes
Text
kone
aivokuoreni rakentuu lasinsirpaleista ja romumetallista verisuoneni ovat sähköjohtoja, jotka kuljettavat vain tajunnanvirtaa mielen syövereistä ne piirtävät paradoksaalisen kartan suoraan rintakehäni keskipisteeseen ja kun oikosulku ravistelee vartaloani näen kangastuksia menneisyydestä ja juuri sinä nimenomaisena hetkenä eksistentialismini heijastelee betonibrutalismia
0 notes
Photo
4 notes
·
View notes
Text
Jos vaan suoraan pumppaisit sitä syanidia mun suoneeni Niin ei tarvitsisi syöksykierteessä ajelehtia täälläkään Onko järkeä väistämätöntä pitkittää Kun me kummatkin tiedetään Ettei tää tuu edes ensi kevääseen kestämään
1 note
·
View note