#poroja

[bisonaari]

Tiny Stories for Finnish Learners: Poro

This is from a book I bought! They recommend going through the finnish text once without searching for words, then trying to understand, then check the translation 💚 Same for the comprehension questions!

Porot olivat kaikki rivissä odottamassa, että joulupukki valitsisi, mikä niistä vetäisi rekeä jouluaattona. Kaikki ne halusivat tulla valituksi, mutta vain yksi saattoi olla onnekas voittaja. Lopulta joulupukki tuli ulos ja katsoi kaikkia innokkaita poroja. Hän käveli jonoa pitkin ja tutki jokaisen huolellisesti. Porot pidättivät hengitystään toivoen, että heidät valittaisiin. Kun Joulupukki pääsi jonon päähän, hän ei ollut vieläkään tehnyt päätöstä. Hän raapi partaansa mietteliäästi ja ilmoitti sitten tarvitsevansa aikaa miettiä asiaa. Pettyneet porot laskivat päätään katsellessaan joulupukin kävelevän pois. Myöhemmin samana iltana Joulupukki palasi ja kertoi heille, että hän oli tehnyt päätöksensä. Onnekas poro, joka saisi vetää hänen rekeään, oli… Rudolph!

Kaikki hurrasivat, kun he kuulivat Rudolfin nimen ja onnittelivat häntä siitä, että hänet olit valittu näin tärkeään tehtävään. Nyt kun Rudolph oli valittu, muut porot alkoivat olla hieman kateellisia. Ne alkoivat kiusata häntä ja kutsua häntä nimillä kuten "Punanokka" ja "friikki". Rudolph yritti olla välittämättä niistä, mutta se oli vaikeaa. Eräänä päivänä se kuuli, kun jotkut porot puhuivat siitä, miten ne aikoivat tehdä joulupukille tempun. Ne aikoivat piilottaa reen niin, ettei hän löytäisi sitä jouluaattona! Rudolph oli kauhuissaan. Hän tiesi, että hänen oli jotenkin varoitettava joulupukkia. Mutta miten hän voisi tehdä sen jäämättä kiinni? Se ei halunnut muiden porojen tietävän, että se vakoili niitä. Rudolph mietti ja mietti, kunnes lopulta hän keksi suunnitelman.

Rudolph odotti, kunnes muut porot olivat nukkumassa, ja hiipi sitten ulos tallista. Hän tiesi, minne joulupukin reki oli piilotettu, ja hän aikoi viedä sen takaisin työpajaan. Mutta ensin hänen oli löydettävä Joulupukki. Hän etsi ympäri kylää, mutta hänestä ei ollut merkkiäkään missään. Juuri kun Rudolph oli luovuttamassa, hän kuuli eräästä talosta heikon äänen. Se kuulosti siltä kuin joku itkisi. Kävi ilmi, että Joulupukki oli sairastunut ja oli kuumeisena vuodepotilaana. Rouva Joulupukki hoiti häntä, mutta hän näytti uupuneelta. Rudolph tunsi sääliä hänen puolestaan ja päätti auttaa sen sijaan jakamaan lahjoja jouluaattona.

Translation and comprehension questions under the read more!

Reindeer

The reindeer were all lined up, waiting for Santa to choose which one would pull his sleigh on Christmas Eve. All of them wanted to be chosen, but only one could be the lucky winner. Finally, Santa came out and looked at all of the eager reindeer. He walked down the line, inspecting each one carefully. The reindeer held their breath, hoping they would be chosen. When he got to the end of the line, Santa still hadn't made a decision. He scratched his beard thoughtfully and then announced that he needed some time to thing about it. The disappointed rendeer hung their heads as they watched Santa walk away. Later that night, Santa came back and told them he had made his decision. The lucky reindeer who would get to pull his sleigh was… Rudolph!

Eveyone cheered when they heard Rudolph's name called out and congratulated him on being chosen for such an important job. Now that Rudolph had been chosen, the other reindeer started to get a little jealous. They began to tease him and call him names like "Red-Nose" and "Freak". Rudolph tried to ignore them, but it was hard. One day, he overheard some of the reindeer talking about how ther were going to play a trick on Santa. They were going to hide his sleigh so that he couldn't find it on Christmas Eve! Rudolph was horrified. He knew he had to warn Santa somehow. But how could he do it without getting caught? He didn't want the other reindeer to know that he was spying on them. Rudolph thout and thought until finally he came up with a plan.

Rudolph waited until the other reindeer were asleep, and then he snuck out of the stable. He know where they had hidden Santa's sleigh, and he was going to leat it back to the workshop. But first, he had to find Santa. He searched all over the village, but there was no sign of him anywhere. Just as Rudolph was about to give up, he heard a faint sound coming from one of the houses. It sounded like someone was crying. It turned out that Santa had gotten sick and was bedridden with a fever. Mrs. Claus was taking care of him, but she looked exhausted. Rudolph felt bad for her and decided he would help deliver presents on Christmas Eve instead.

Ymmärtämisen kysymykset

Missä porot odottivat joulupukkia?

Miksi porot olivat kateellisia Rudolfille?

Mitä muut porot aikoivat tehdä joulupukille?

Miten Rudolph sai selville, missä Joulupukki oli?

Miksi Rudolph päätti auttaa lahjojen jakamisessa jouluaattona?

Miten muut porot reagoivat, kun he saivat tietää, että Rudolph aikoi auttaa joulupukkia?

Mitä rouva Joulupukki ajatteli Rudolfin päätöksestä?

Miltä Rudolphista tuntui, kun hän pystyi auttamaan joulupukkia?

Mitä luulet, että olisi tapahtunut, jos Rudolf ei olisi löytänyt joulupukkia?

Luuletko, että Rudolph nautti siitä hän auttoi lahjojen jakamisessa jouluaattona? Miksi vai miksi ei?

Comprehension Questions

Where were the reindeer waiting for Santa?

Why were the reindeer jealous of Rudolph?

What were the other reindeer planning to do to Santa?

How did Rudolph find out where Santa was?

Why did Rudolph decide to help deliver presents on Christmas Eve?

How did the other reindeer react when they found out Rudolph was going to help Santa?

What did Mrs. Claus think of Rudolph's decision?

How did Rudolph feel about being able to help Santa?

What do you think would have happened if Rudolph hadn't been abe to find Santa?

Do you think Rudolph enjoyed helping deliver presents on Christmas Eve? Why or why not?

[borntobewildtrip2024]

Perjantai aamun ex-tempore ohjelmaksi tuli pysähdys Polar Parkissa. Alue jossa majailee ilveksiä, karhuja, susia, ahmoja, vuohia, hirviä, peuroja, poroja, myskihärkiä sekä napakettuja. Alue on iso, ja mitään takuita ei ole että eläimiä näkee. Myskihärkä ja monet muut eläimet jäi tällä reissulla näkemättä, myskihärät olivat hyvin piiloutuneet tonttinsa perukoille puun taakse 😃

Käsittääksemme paikka toimii hyvin inhimillisesti eläimiä kohtaan sekä kantaa vastuuta myös uhanalaisten lajien eteen tehtävän työn tukemiseksi.

Alueella olisi helposti voinut viettää koko päivän. Jälleen kerran hienot maisemat, todella kiva leikkipaikka pienemmille matkalaisille ja meidän kohdalle osui suht rauhallinen hetki ettei väkeä ollut liikaa.

[kissakuume]

Meikäpoika: Tervetuloa meidän porotilalle!

Etelän vetelä: Täälläkö niitä poroja on?

Meikäpoika: No mitäpä lottoot.

[mariuskalander]

Tweeted

Il capiscer di sta ceppa Non potendo argomentare si rifugia in un atteggiamento da bullo scendendo sul personale Non è colpa mia se scrivi ostrogoto Ecco una delle 7 lingue Äitisi nai poroja! https://t.co/IIEhVWDpTb

— Mario Calandra (@MariusKalander) May 19, 2023

[masokistinenkissanpentu]

Today I met these lil guys when I was walking to hospital. ❄️✨ Tapasin poreita tänään rannalla kun olin kävelemässä sairaalaan. Ne meni jään poikki metsään. ❄️✨

[torillatavataan]

21 June – 3 July 1931 road trip from Sweden to Petsamo and Liinahamari in Finland

[seleinel]

[autistic-shroom-trip]

Utsjoella kasvaminen ei tee hyvää mielenterveydelle (paitsi jos omistat poroja)

[finnishfun]

Langblr Word of the Day Challenge

Day 13: Journey 🧳✈

Today I thought I’d do some writing practice about some trips I’ve taken.

Olen ollut Suomessa viisi kertaa. Ensimmäisen kerran matkustin sinne vuonna 2015. Menimme parhaan ystäväni kanssa konserttiin. Menimme taas konsertteihin seuraavana vuonna. Sen jälkeen aloitin oppia suomea. Sitten menimme lomalle Suomeen vuonna 2018. Se oli pitkä reissu: ensin olimme Suomessa pari päivää, sitten matkustimme laivalla Ruotsiin ja pari päivää sitten menimme sieltä Islantiin. Sitten vietimme viikon Islannissa. Islanti on tosi ihana, menimme pari retkille ja näimme vesiputouksia, geysirejä, ja olimme valtameren rannalla.

Seuraavana vuonna olin Suomessa kaksi kertaa: maaliskussa ja kesällä. Maaliskussa olimme pari päivää Helsingissä, ja kesällä menimme Lappiin. Olen aina halunnut mennä Lappiin, eritysesti kesällä, kun yö on valoisaa. Lapissa vietimme noin viikon, menimme retkeilylle, risteilylle, näimme poroja, kaniinejä ja paljon kaunista luontoa.

Valitettavasti sen jälkeen emme voinut matkustaa koronan takia. Toivon, että voin mennä Suomeen taas pian. Haluan matkusta sinne myös talvella ja nähdä revontulet.

Olen matkustanut myös paljon Ruotsiin, Lontooseen ja olen ollut Norjassa ja Tanskassa myös.

I’ve been to Finland five times. First I travelled there in 2015. I went to a concert with my best friend. Next year we went to concerts again. After that I started learning Finnish. Then we went to Finland on holiday in 2018. It was a long trip: first we were in Finland for a few days, then we traveled to Sweden by ferry and a few days later went to Iceland. We spent a week there. Iceland is really beautiful, we went on a few trips, saw waterfalls, geysers and went to the ocean shore.

Next year I was in Finland twice, in March and in summer. In March we spent a few days in Helsinki. In summer we went to Lapland. I’ve always wanted to go to Lapland, especially in summer when the nights are light. We spent about a week there, went hiking, on a cruise, saw reindeer, rabbits and lots of beautiful nature.

Unfortunately after that we couldn’t travel because of corona. I hope I can go to Finland again soon. I also want to visit in winter and see the northern lights.

I’ve also traveled a lot to Sweden, London and I’ve been to Norway and Denmark too.

[painajaisnainen]

alotin mun päivän laittamalla kahvinporot jumalauta kahvikuppiin, jolla mittasin veen, enkä sinne suodattimeen. loppujen lopuksi niitä poroja pääty jotenkin sinne kahvinki sekaan enkä tiiä miten helvetissä mää vielä siinäki onnistuin 

[lily-learns-finnish]

Speaking in 20: Week 9

No, moi, mä tajusin että minä en ole tehnyt tätä tällä viikolla vielä, sitten... no, nyt on hyvä aika. No, tällä vikolla on syysloma, sitten minä en tarvitse mennä kouluun. Se on aika kiva. Minä nyt voin levätä ja rentoutua. No, mutta, viikonloppuna minä menin minun poikaystäväni perheen luokse. Minä ajoin sinne, oli aika pitkä ajaa. Eli, minä olin vähän väsynyt sen jälkeen mutta minä näin hirviä, joo oli tosi innoissani, kun se tapahtui. Se oli kaksi hirveä. Onneksi he olivat tien vieressä. Mutta joo, ensin minä luulin, että onko se poro,onko, mutta se oli liian iso ja myös minä en ollut Lapissa, sitten ei voi olla poroja.

No mutta, mitä muuta... no tällä viikolla minun poikaystäväni oli Ranskassa...sitten olin kotona yksin, mutta hän tuli takaisin eilen. Se oli tosi kiva, että nyt hän on kotona. Ja, no, nyt on ehdottomasti syksy, eli ulkona on nyt todella...ruska.... onko? Se on myös ruskea, keltainen ja kultainen, mutta se on ruska ulkona. No, mitä muuta minä voin puhua... no, anteeksi en tiedä mitä minä haluan puhua...

No yksi aihe tällä viikolla oli työ, eli mitä sinun perheesi tekee töissä? No, minun äiti oli opettaja, nyt hän on eläkkeellä, mutta aikaisemmin hän oli opettaja. Hän opetti pieniä lapsiä, noin 5-vuotias tai 6-vuotias. Australiassa mennään kouluun noin 5-vuotias, siis hän auttoi lapset oppia lukemään koulussa esimerkiksi. Minun isä on insinööri. Ja minun veli on muusikko. Hän soittaa kitaraa, en tiedä jos minä kerroin aikaisemmin että hän on muusiikko. Mutta nyt hän on myös opettaja, eli tänä vuonna hän valmistuu opettajaksi. On aika jänittävä hänelle. Toivottavasti hän voi työskennellä koulussa esimerkiksi.

Tämä on jo aika pitkä, sitten nyt minä voin lopettaa. Moi Moi.

Verbit

tajuta - to realise tehdä - to do tarvita - to need  voida - to may levätä - to rest rentoutua - to relax mennä - to go 

ajaa - to drive tapahtua - to happen luulla - to think, to suppose tulla - to come tehdä töissä - to work opettaa - to teach soittaa - to play (an instrument) kertoa - to tell valmistua - to graduate työskennellä - to work lopettaa - to stop 

Sanasto

syysloma - autumn break (?) koulu - school hirvi - moose poro - reinder ranska - France ruska - the time of year when leaves fall and it seems like autumn (?) opettaja - teacher lapsi - child

Muut

luona (with genitive) - at someone’s place luokse (with genitive) - to someone’s place

[trevardes]

Joulukalenterific: Sinut vain, ja aikaa (luukku 22)

Tämän luukun sanamäärä: noin 1600

Disclaimer: En omista hahmoja enkä saa tästä rahaa.

AO3 linkki: https://archiveofourown.org/works/16800100/chapters/40232036

Luukun summary:

Määttä raahaa Rahikaisen ja Lehdon Plantageniin ostamaan joulukuusta.

Rahikaiselle kävisi kyllä joku nätti muovikuusikin, ja Lehto oli sillä kannalla, että he olisivat ihan hyvin voineet käydä illemmalla pimeän tullen kaatamassa yhden vaikka naapuritalon kuusiaidasta. Määttä ei hyväksynyt kumpaakaan näistä vaihtoehdoista, vaan kuulemma kuusen pitää olla ihan oikea, ja iso. Niinpä tässä nyt sitten odotellaan, kun Määttä kiertelee kuusia ja etsii yli parimetrisistä neljänkympin kuusista sitä tuuheinta ja kauneinta yksilöä.

***

Luukku 22 - Lauantai

Määttä raahaa Rahikaisen ja Lehdon Plantageniin ostamaan joulukuusta.

Rahikaiselle kävisi kyllä joku nätti muovikuusikin, ja Lehto oli sillä kannalla, että he olisivat ihan hyvin voineet käydä illemmalla pimeän tullen kaatamassa yhden vaikka naapuritalon kuusiaidasta. Määttä ei hyväksynyt kumpaakaan näistä vaihtoehdoista, vaan kuulemma kuusen pitää olla ihan oikea, ja iso. Niinpä tässä nyt sitten odotellaan, kun Määttä kiertelee kuusia ja etsii yli parimetrisistä neljänkympin kuusista sitä tuuheinta ja kauneinta yksilöä.

Lehto selaa jotakin juron näköisenä puhelimellaan, eikä hänestä oikein ole juttukaveriksi, ja Rahikaisella on tylsää. Lammio meni päiväunille kun Rahikainen sieltä äsken lähti, joten hänellekään ei voi soittaa. Vaihtoehdoksi jää flirttailla kauniille myyjälle, joka alun perin johdatti heidät kuusten luo.

Kuten useimmiten, enkelinkiharat ja söpö murre purevat tähänkin neitokaiseen, joka nauraa Rahikaisen vitseille ja pyörittelee pitkää tummaa hiuskiehkuraa viehkeästi sormissaan.

Rahikainen varmaan saisi hänet treffeille jos yrittäisi vähän kovemmin, mutta sellaiselle ei ole ollut aikoihin tarvetta. Hän vain kuluttaa aikaa Määtän kyykkiessä kuusten keskellä alaoksia haromassa.

Lehto tuntuu mulkoilevan Rahikaisen liehittelyä vielä vittuuntuneemmin kuin yleensä. Myyjän pitää lopulta lähteä jatkamaan töitään kun näyttää siltä, että Määttä tuntee kuusensa ja sillä on homma hanskassa. Tyttö katsoo Rahikaista vähän sen näköisenä, että odottaa treffikutsua tai vastaavaa, mutta Rahikainen vain toivottaa hyvää joulua, ja hän lähtee hiukan pettyneenä.

Määttä näyttää viimein löytäneen mieleisensä puun. Lehto menee auttamaan häntä kantamaan sen kassalle, ja Rahikainen on tyytyväinen, ettei hänen tarvitse liata käsiään. Määttä maksaa puun, ja he lähtevät. Lehdon autossa on hölmönnäköiset vanhat kattotelineet, mutta tällaisina hetkinä niistä on hyötyä. Lehto köyttää kuusen katolle, ja he nousevat autoon ja ajavat kotiin.

*

Määttä on hyvä valitsemaan, ja koristeltuna heidän kuusensa näyttää upealta. Siinä on kahdet valot ja paljon yhdessä vuosien varrella ostettuja koristeita, ehkä vähän liikaakin.

Rahikainen ripustaa kuun ensimmäisenä päivänä kalenteristaan saamansa punaisen vibraattorin kuuseen, koska miksi ei. Lehto mulkaisee turhautuneena, mutta antaa olla kun Rahikainen vakuuttaa, ettei ole ehtinyt vielä edes kokeilla sitä.

Rahikainen käy vielä lämmittämässä glögiä, ja höyryävien mukien kanssa he vetävät sohvatyynyt lattialle kuusen ympärille ja istuvat niille, niin kuin edellisinäkin vuosina. Lahjojen vaihdosta on tullut heidän kolmen yhteinen rituaali, josta Rahikainen ei luopuisi mistään hinnasta. Se ei ole koskaan mahtunut aattoon, sillä heillä on kaikilla silloin omat menonsa, mutta näin pari päivää etukäteen sopii hyvin.

Lehto on hankkinut kummallekin jo tavaksi muodostuneet viinapullot. Hän ole paketoinut niitä, mutta jossain välissä hän on kuitenkin näköjään ehtinyt kähveltää Rahikaiselta lahjanarua, sillä kummankin pullon kaulassa on siitä söpö rusetti.

Rahikainen on tyytyväinen, sillä tätä osaa jo odottaa, ja on jotenkin kotoisaa, ettei Lehto poikkea kaavastaan tänäkään vuonna. On ihan söpöä, että vaikka Lehto ei osaa tällaisia juttuja, hän kuitenkin yrittää.

Määttä välittää Rahikaiselle ja Lehdolle maustekakut, jotka Lahtinen on leiponut. Kuulemma hän kehittelee uutta reseptiä, ja sen takia kakkuja tulee nyt sarjatuotantona kun hän kokeilee erilaisia vaihtoehtoja.

Rahikainen haukkaa kokeeksi omastaan, eikä voi mitään euforiselle voihkaisulle, joka hänen suustaan pääsee. Maku on käsittämättömän paljon parempi kuin voisi odottaa tavalliselta kuivakakulta, niin herkullinen että kakku tuntuu sulavan suussa. Maku on jouluinen, makea ja voimakas, maistuu vähän siltä, että kakku on kostutettu kahviliköörillä.

“Siinä siul on mies josta pittää pittää kiinni”, Rahikainen sanoo Määtälle. “Varo vaa, jotten mie vie sitä siult. Tälläste ruokie tähe olisin melekkee valamis vaihtammaa.”

Määttä hymyilee seesteisesti. “Vaan et sinä sitä sais vaikka yrittäsitkin. Yrjöllä on vähän korkeemmat standardit.”

Rahikainen räjähtää nauramaan. “Ai että ihan korkeet? Siehä vitsin murjasit.”

Määttä heittää häntä tyynyllä, muttei näytä kovin suivaantuneen siitä, että Rahikainen taas kerran vitsailee hänen pituudestaan. Rahikaista puolestaan oikeasti vähän korpeaa tuo väite. Ihan varmasti hän saisi Lahtisen vähintäänkin kerran sänkyyn kanssaan, jos vain yrittäisi. Ei sillä, että hän oikeasti haluaisi, ei häntä kiinnosta Lammion lisäksi nykyään kukaan muuten kuin vain ehkä ajatustasolla, mutta kyllä hän pystyisi siihen.

Lehto huokaisee raskaasti, ainakin näennäisesti heidän juttuihinsa kyllästyneenä.

“Avataanko vaikka ne loput lahjat, että päästään siitäki vaivasta.”

“Aww, miust on ihanaa, että sie oot noi malttamattoman niit avvaamas”, Rahikainen virnistää.

Lehto tuhahtaa, mutta ottaa Määtältä saamansa ison pehmeän paketin ja avaa sen. Sieltä paljastuu kolmet villasukat, kahdet erisävyiset harmaat ja yhdet siniset, sekä musta villapaita.

Sukkiin Lehto näyttää olevan tyytyväinen, mutta hänen ilmeensä synkkenee kun hän katsoo paitaa kunnolla.

“Voi vittu, Määttä”, Lehto mutisee. Rahikainen kuikuilee paitaa kiinnostuneena, ja saa hyvät naurut kun Lehto kohottaa sitä niin, että hän näkee sen kunnolla. Siinä on surkean näköinen harmaa kissa, jolla on tonttulakki päässä. Kissan lisäksi paidassa on kiinni pieniä punaisia rusetteja sekä valkoisia karvapalloja. Lehto on nyrpeä ja ihan selvästi vihaa paitaa, mutta Rahikaisen mielestä se on loistava. Juuri niin hellyyttävällä tavalla karmea, kuin ruman jouluvillapaidan kuuluukin olla.

“Olis parast olla miullekki joku tommone”, hän sanoo Määtälle, “tai muute suattaapi olla et mie ruppeen katteuksissani riisummaan Lehon poikaa.”

“Älä suotta”, Lehto murahtaa. “En aio pistää tätä päälleni, voit ottaa tämän ihan vapaasti.”

“Eikä mitään ota”, Määttä käskee. “On sinulle Janne omakin.”

Hän heittää Rahikaiselle paketin. Rahikainen repii sen innokkaasti auki, ja löytää pehmeät pyjamahousut, joissa on pieniä kuusia ja poroja, sekä itselleenkin villapaidan. Sen kuva on aivan mahtava, ja Rahikainen nojautuu nauraen suukottamaan Määttää poskelle.

“Kiitos, tää on ihan uppee.” Hän riisuu heti hupparinsa ja vetää päälleen tummansinisen villapaitansa, jonka rintamuksessa komeilee kolme poroa hyvinkin intiimeissä puuhissa. Jonosta keskimmäisenä näkyy olevan Petteri Punakuono, ja Rahikaista hymyilyttää. Hän on aina pitänyt rumista jouluvillapaidoista ja hänellä on niitä pieni kokoelma, mutta tämä vie kyllä kirkkaasti voiton. Hän ei malta odottaa Lammion ilmettä, kun tämä illalla näkee paidan.

Lehto vilkaisee häneen ja peittää kasvonsa kädellään. “Ei vittu.”

“Elä viitti, nää on ihan törkeen hienot”, Rahikainen nauraa ojentaessaan omat lahjansa Lehdolle ja Määtälle.

Lehto näyttää jo valmiiksi pelkäävän pahinta kun hän avaa pakettinsa, ja se on kai ihan ansaittuakin. Grumpy Cat -kirjalle hän vain tuhahtaa ja asettaa sen sivuun, samoin kuin suuren sydämenmuotoisen konvehtirasian, ja sitten hän punastelee ihan huolella paketin muulle sisällölle.

Rahikainen on vähän Määtältä kuullut Lehdolla ja Riitaojalla olevan juttua, ja näytti se kieltämättä vähän siltä silloinkin kun hän itse näki ne hempeilemässä sohvalla. Siitä inspiroituneena hän on ottanut asiakseen koota pojille pienen puuhakorin suhteen alun huumaa avittamaan. Siinä on viisi pakkausta kondomeja, koska niitä ei voi olla liikaa, sekä kymmenen pientä testerikokoista tuubia erilaisia ja erimakuisia liukuvoiteita. Hän ei viitsinyt hankkia leluja tai poppersia tai mitään vastaavaa yhtään jännempää juttua, koska Riitaoja vaikutti niin vanillalta kuin olla voi, ja Lehto-parkaa varmaan hirvittää välineetönkin seksi, sellainen viaton neitsyt kun on. Jos niistä tulee jotakin, Rahikainen voi panostaa ensi jouluna enemmän, kunhan on saanut urkittua lisätietoa niiden mieltymyksistä.

“Noilla pittäis piästä alakuun”, Rahikainen hymyilee omasta mielestään hyvinkin suloisesti ja hyväntahtoisesti, eikä ollenkaan niin, että ansaitsisi raivokasta ärinää korviaan myöten punastuneelta Lehdolta, mutta sitä hän saa. Lehto ei kuitenkaan heitä häntä korilla vaan pitää sen, ja Rahikainen hymyilee tyytyväisenä.

Määttä avaa viimeisenä oman lahjansa. Päällimmäisenä paketissa on Rahikaisen Tigerista hänelle ostamat kolme pastellisävyistä dinosauruksen muotoista joulukuusenkoristetta. Niiden pinnalla on glitteriä ja ne ovat juuri sopivan söpöllä tavalla hassuja, että saavat Määtän hymyilemään. Lisäksi on kaksi pulloa makusiirappeja kahviin, hasselpähkinän ja valkosuklaan makuiset, sekä pullo Poplen vadelmakermalikööriä, kun Määttä nyt kerran on kehittänyt sokerihiirimäisiä piirteitä. Rahikainen antaa hänelle eteenpäin toimitettavaksi myös Lahtisen kirjapaketin, ja Määttä kiittää siitäkin.

“Huomenna männään Yrjön äidin luokse viettämään joulua”, Määttä kertoo, “ja sitten välipäivinä pohjoseen. Minä aattelin viedä sen laskettelemaankin, mutta se ei ole ajatuksesta kovin innoissaan.”

Rahikaista huvittaa ajatus Lahtisesta laskettelemassa, sillä hän ei ole koskaan saanut tästä mitään liikunnallista kuvaa. Lahtinen on enemmänkin suuri ja kömpelö nallekarhu, jota on vaikeaa kuvitella juuri muualla kuin mukavasti kotona laittamassa ruokaa tai käpertyneenä Määtän kanssa suloisesti sohvannurkkaan.

“Pitäisikö meijän sitä boolia”, Määttä pohtii.

“Pitäis!” Rahikainen innostuu. “Valitkaahan työ joku leffa nii mie käyn sekottelemassa.”

Määttä kuulemma käski eilen Lehdon kauppaan, ja tämä onkin tuonut pakastepizzoja sekä boolitarpeet. Kiertoilmauuniin saa kaikki pizzat kerralla, ja Rahikainen heittääkin ne sinne samalla, kun sekoittaa boolin omasta kossustaan, pakastevadelmista ja mehusta. Ei siitä kovin hyvää tule, mutta kyllä sitä juo.

*

He ovat puolessa välissä Mission: Impossiblea, ja Lehto taitaa olla kovemmassa kännissä kuin muut, sillä hän alkaa yllättäenpuhua. Hän on vaikuttanut koko päivän vihaiselta, ja kun Määttä uskaltautuu lopulta kysäisemään, onko jotain käynyt, pato sortuu ja koko juttu pulppuaa ulos Lehdosta harvinaisen monisanaisena.

“Me puhuttiin eilen ja se sanoi kaikenlaista mitä sen ei olis pitänyt.”

“Riitaoja?” Määttä varmistaa.

Lehto nyökkää. “Se puhui tavallaan kryptisesti mutta sillein, että kyllä minä nyt tajusin, että itseään se tarkotti, ja mua.”

Rahikainen äännähtää kysyvästi, ei oikein saa selvää mitä Lehto oikein selittää.

“Niinkun että… pallo on nyt mulla ja mun pitäs päättää mitä mä sillä teen. Mitä mä haluan”, Lehto sanoo turhautuneena. “Vittu kun kyllä se tietää mitä mä haluan, pakko sen on tajuta. Mut musta ei oo sellaseen. Mä vittu osaa mitään… suhdetta.”

Rahikainen huokaisee ja nojaa ohimonsa Lehdon hartiaan. Häneen sattuu nähdä Lehto noin hämmentyneenä, mutta samalla on mukava kuulla Riitaojan myöntäneen jo, että hänellä on tunteita Lehtoa kohtaan. Nyt pitäisi vain saada Lehto uskomaan, että hänen kannattaisi yrittää suhdetta vaikka hänestä tuntuisikin, ettei hänestä ole sellaiseen.

“Sitä tarviikkaan heti kaikkee osata”, Rahikainen sanoo hellästi. “Luuletko et mie ja Henkka osattii? Meillä meni turhaa säätämissee usseempi vuos, eikä oo tuon Määtän pojan ja Lahtisenkaa suhe mitenkää mualiman tasapainosin aina ollu.”

Määttä nyökkää vakavana. “Ymmärrän, että sinul on kaikkia lukkoja ja että se pelottaa”, hän toteaa. “Mutta yritä. Vaikeaa se on, mutta lopulta sen arvosta.”

Lehto äännähtää mitäänsanomattomasti. Rahikainen epäilee, oliko heidän kummankaan sanoista hänelle mitään hyötyä. Hän nojautuu vähän lähemmäs ja hieroo poskellaan Lehdon olkapäätä kuin kissa. Lehto tuhahtaa pehmeästi, muttei työnnä häntä pois.

Määttä on jäänyt istumaan lattialle, mutta Rahikaisen esimerkkiä seuraten hänkin liikahtaa lähemmäs Lehtoa. Määttä nojaa hiljaa Lehdon polveen, ja Lehto antaa hänenkin olla siinä. Hän ei oikeastaan reagoi kosketukseen mitenkään, muttei myöskään vetäydy pois tai vaikuta jäykistyneeltä ja kiusaantuneelta niin kuin aina ennen.

Lehto näyttää edelleen surkealta ja vihaiselta, eikä Rahikainen oikein tiedä, mitä hän voisi enää sanoa auttaakseen Lehtoa. He istuvat sillä tavalla lähekkäin koko elokuvan loppuun, sanomatta mitään.

[kurjenpolku]

Kirjoittamiskuukausi

Nanowrimo ei ole vielä täällä, mutta campnano on! Olen kirjoittanut tänä vuonna pääosin käsin ja kunhan tarina päättyy, jatkan yhden keskeneräisen tarinan koneella loppuun. Minulla loppui välillä muste kynästäni, joten jatkoin tuota toista tarinaa useamman sivun verran ja vaikka koko heinäkuu menisi tämän käsinkirjoitetun kanssa, uskon että intoa on vielä jatkaa tuo toinenkin tarina loppuun, sitten elokuussa.

Tänään kirjoitin tällaisissa maisemissa, vaikka enpä minä oikein maisemia ehtinyt katselemaan, mutta kirjoitin kiivaasti :D Tänne aion toisenkin kerran mennä kirjoittamaan ja myös tarkoituksena kokeilla kirjastoa ja kahvilaa.

Ja sitten kirjoittamisesta poroon. Tässä lähellä on tokka, joka tykkää kulkea tiellä ja uskoakseni tämä sama tokka tykkää myös ottaa aurinkoa rannalla.

Ja koska en näe tarpeeksi usein poroja, pitää niistä aina tilaisuuden sattuessa ottaa kuvia! :D

[ukkolanpoika]

mulla on tunteita,

ne ovat seuraavanlaiset: Rekomaa polttaa mäntypiippua ja ne selvis Tyynelän kanssa sodan loppuun asti ja eleli onnellisena joko Lapin tuntureilla poroja paimennellen tai sitten Rekomaan isävainaan tilalla lampaita kasvattaen. Varmaa on se, että Tyynelä hankki Rekomaalle uuden puukanervapiipun 30-vuotissyntymäpäivälahjaksi kun mäntypiippu paloi puhki.

[egggshellent]

Heti kun tulee tapiskalle tie täynnä poroja