#kuka välittää...

[pupunu]

Japanissa perinteisesti sängyt (tai siis futon, eli patja, peitot ja tyyny) kerätään pois aina kun niitä ei käytetä. Lisäksi petivaatteita, patja mukaan lukien, tuuletetaan aina välillä. Itse tykkään lattiatasossa nukkumisesta, enkä koe että sängystä nouseminen olisi runkosänkyä vaikeampaa (mulla on suomessakin vain tatami ja patja), mutta tietty jokainen tyylillään.

Sen sijaan se että taloa ei lämmitetä kunnolla kyllä vaikuttaa siihen, että se on homeessa. Toisaalta koska ilma kiertää asunnossa (vähän liiankin) hyvin, home ei ole yhtä iso ongelma kuin suomalaisissa kodeissa.

Ylipäätään suomalaisten suhde homeeseen taloissa on hyvin erilainen kuin monissa muissa paikoissa. Mulla on kavereita keskieuroopassa ja heille esimerkiksi on ihan tavallista että talon seinillä näkyy välillä hometta, joka sitten vain siivotaan pois. En tiedä johtuuko suomen paljon puhuttu homeongelma juuri siitä, että meillä talot ovat niin eristettyjä, että home todella on suurempi ongelma, vai ihan vaan että suomalaisilla on korkeammat elinstandardit. Ylipäätään suomessa asuntojen ja rakennusten laatu on todella korkea muihin maihin verrattuna, ainakin oman ja kaverieni kokemuksen mukaan. Suomessa ei meinaa saada edes vähän nuhjuuntuneita asuntoja vuokrattua ellei sijainti ole tosi hyvä tai vuokra tosi halpa. Virossa, Alankomaissa tai täällä Japanissa vuokranantajaa ei ollenkaan estä vuokraamasta asuntoa, vaikka seinillö olisi homejälkiä, lommoja tai asunnossa muuta pinttynyttä likaa, tahraa, tahmaa tai rikkonaista.

asioita joista pidän mun japanilaisessa kodissa:

makkarissa ja olohuoneessa on koko lähes seinän korkuiset ikkunat/lasiovet ulos, joita voi pitää lämpiminä päivinä auki ja roikottaa jalkoja ulkona kirjaa lukiessa

liukuovet on ylivoimasesti paras ovityyppi. sen lisäks et ne ei viel tilaa avatessa, niitä voi käyttää tilojen jakamisen ja ne saa helposti pois halutessa. myös ikkunat ovat liukuvaa mallia. aivan erinomaista.

genkan eli kuraeteinen pitää hiekat ja mudat hyvin poissa asunnosta. (tietämättömille siis: japanilainen kuraeteinen eli genkan on rakenne, jossa ulko-ovi on maan tasossa, mutta oven jälkeen on eteisessä porras asunnon oikealle lattiatasolle joka on perustusten päällä.

tatamit on paras lattiamateriaali. ne pesee parketitkin mennen tullen. (okei asiaan saattaa vaikuttaa se, että tykkään huonekaluista joissa ollaan lattialla.)

kylpyamme ei ole pitkä ja matala vaan lyhyt, kapea ja syvä. siinä ei tarvitse maata, jotta mahtuisi kokonaan veden alle, vaan ammeessa voi istua selkä suorana ja vesi yltää olkapäiden yli.

asioita joista en pidä mun japanilaisessa kodissa:

talo ei pidä lämpöä. ulkona on 15 astetta, eli sisällä on niin ikään 15 astetta. ulkona on 5 astetta, sisällä on hyvällä tuurilla 7 astetta. asuntoa pitää lämmittää koko ajan, koska se jäähtyy aikas nopsaan. lisäksi täällähän ei mitään pattereita ole, vaan pitää ostaa lämmitin, joko sähköhurrutin, joka puhaltaa kuumaa ilmaa huoneseen tai kerosiinipöhötin joka niin ikään puhaltaa kuumaa ilmaa huoneeseen ja sen lisäksi haisee epäilyttävästi bensiksen tankkauspisteeltä. tiedän, että täällä on kesäisin päivän keskilämpötila yli 30 ja yön yli 20, mutta ihan oikeesti miten talo voi olla pitämättä lämpöä tälleen. ikkunat eivät ole meidän suomen kodin kolmikerroksisia nähneetkään vaan ihan iloisesti yhdellä lasilla tuossa oleilevat. yön tullessa seiniltä hohkaa kylmyys ja talossa kohmettuu ilman hupparia.

uunia ei ole, eli en voi tehdä mitään torttuja, leipää tai laatikoita :(

kesken tän julkaisun tuli tsunamivaroitus. sekään ei oo kauheen kätevä ominaisuus talossa, että se on potentiaalisella tsunamialueella. menin ihan evakuointipaikalle, koska käsky kävi, mutta siellä oli mun lisäks vaan joku hämmentyny mummeli. ei edes mitään henkilökuntaa. kukaan naapureista ei vaikuttanu tekevän yhtään mitään... joka tapauksessa tän varotuksen takia tän julkaisun kirjoittaminen jäi vähän puolitiehen, mutta ei mulla varmaan muita huonoja puolia enää ollutkaan.

[kukkopillipiipari]

Meikäpoika psykiatrisen hoitajan vastaanotolla kuvailemassa mitä tein viikonloppuna:

Nii siinä siis on tavotteena päästä siitä ekasta wikipedia artikkelista siihen kohdeartikkeliin niitä sinisiä linkkejä klikkaamalla ja se kuka pääsee ekana voittaa :)

Hoitaja:

Hahhah... Sinä et taida paljoa välittää ulkonäöstäsi... Se on hyvä, eipähän tule mitään ulkonäköpaineita

Minä, pukeutuneena usean vaatekappaleen tarkkaan harkittuun kokonaisuuteen, jossa kaikki värit ja kuviot sointuvat yhteen täydellisesti sekä toistensa että persoonani kanssa, kynnet siististi lakattuina, hienovarainen meikki kasvoilla ja kaiken somistaa ketjulliset silmälasit. Häviän tyylissäni vain riikinkukolle:

Hä

[suomiplorpoturnaus]

Suomiplorpoturnaus: Kierros 2 • Äänestys 6

Propaganda leikkauksen alla...

x

Ilkka Takkunen (Pahat pojat)

"(sisältää spoilereita) Katoin tän elokuvan ja vaan. Rakastuin Ilkkaan. Se on niin höpönassu, ihan aidosti hyväntahtoinen höpönassu. Joten tässä 3 syytä miks Ilkka on ihana:  1) se on tosi söpö kun se välittää muista niin paljon. ensinnäkin sen veljillä on tapana leikkimielisesti riidellä siitä et kuka menee ensin esim ovesta sisään, ja ne tekee semmosta "sä" "eiku sä" "eiku sä" mut se aina päättyy siihen et ilkka menee koska se on kiltti ja hyvä poika. Ilkka kans ratkasee senveljien ihan oikeitakin riitoja, ja on myös tosi ylpeä pikkuveljestään joka saa tyttöystävän. toisekseen se rakastuu ensisilmäyksellä semmoseen yhteen tyttöön joka todistaa niiden röstöretkeä. myöhemmin sen pitäis mennä postiin suunnittelemaan uutta ryöstöä mut se tyttö onkin siellä töissä ja se unohtaa kaiken mitä sen piti tehdä ihan vaan koska se haluu sen kaa treffeille niin paljon. se vaan on tosi höpö.  2) Ilkka on niin hyvä ja kiltti poika että se kesyttää poliisikoiran joka sitä jahtaa. Ja sit se vaan adoptoi sen ja nimeää sen Jepeksi ja on sen paras kaveri ja se on söpöintä ikinä. Kun sen veljet riitelee niin se sanoo jotain "älkää, Jeppe hermostuu" tyylistä. Se vaan on niin hyvä tyyppi että koirakin vaan heti tykkää siitä. Ja sit sen loppuleffan ajan se vaan hengaa ja leikkii Jepen kanssa.  3) Ilkka on ikoni. Se on vaan tosi söpö ja höpönassu ja aidosti hauska mä rakastan häntä paljon pliis kattokaa tää leffa for my boys-” – @samisfalse

"#äänestäkää ilkkaa for adhd rizz rights <3" – @samisfalse

x

Magnus Lindhof (Hovimäki)

"Magnus on ihanteellinen historiallisen tarinan päähenkilö, suoraselkäinen, ihanteisiinsa uskova muttei liian siloiteltu.” – @naapurinkissa

"#magnus lindhof #OIJJUMA hovimäki!!! #nyt äkkiä lapset lainaamaan kirjastosta koko sarja ettei tartte 313:a äänestää ò_ó" – @kamelnostromo

[hiidenneiti]

Lautapalttoo (2022) luettu:

Hurmaava historiallinen romaani, tapahtumapaikkana 1930-luvun Pohjanmaa (Kokkola) ja Helsinki. Naisten välistä rakkautta, kipuilua ahtaassa ilmapiirissä sekä kuoleman mystiikkaa.

Päähenkilö Elena on mennyt naimisiin arkkuveistämöä pyörittävään perheyritykseen; aviomies Ilmari on sulkeutunut ja taipuvainen vihanpuuskiin, anoppi Manta on eriskummallinen möläyttelijä. Kirjan alussa Elenan appiukko on juuri tehnyt itsemurhan ja asiasta täytyy tietysti vaieta.

Hiljainen arki katkeaa kun helsinkiläinen Moderni Nainen housupuvussaan (Lydia) saapuu asioimaan verstaalla, E & L rakastuvat toisiinsa ensisilmäyksellä. Tarinan kuluessa Elena hankkiutuu tekosyyn varjolla Helsinkiin ja kokee muutaman vapautuneen päivän Lydian seurassa tutustuen samalla boheemeihin piireihin, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia riittää. Kun Elenan on pakko palata Pohjanmaalle, näyttää naisten välinen rakkaus tuhoontuomitulta…… MITENKÖHÄN KÄY

Kirja oli oikein miellyttävä lukukokemus, kaikki tuntui harkitulta ja viimeistellyltä. Kieli erityisesti iski terävyydellään. Ehkä juuri kodin ja pienen perheyhteisön kuvaus oli teoksen vahvinta antia, joten kun siirryttiin Helsingin reissuun niin väistämättä kerronta vähän vesittyi. Toisaalta tämä puolivahingossa vahvisti Elenan kokemaa katkeransuloista tunnetta: kotona on rakas luonnon ympäröimä miljöö ja kummalliset mutta silti tärkeät perheenjäsenet, joista välittää, mutta se kaikki on jätettävä taakse, jotta hän voi kasvaa ihmiseksi.

Kuolema on kirjan kantavia aiheita ja sitä lähestytään monelta suunnalta. Arkkuverstaan kaltaiseen kuoleman kyllästämään paikkaan liittyy oma erikoinen stigmansa, joka tekee kaikista siellä työskentelevistä vähän outoja. Aikalaisilmiöt, kuten kiinnostus spiritismiin kiehtovat Lydiaa, joka yrittää epätoivoisesti saada jonkinlaisen yhteyden menetettyyn läheiseen. Kirjassa toistuu kuvio missä kuoleman todistaminen runtelee pysyvästi ja sen verkkoon takertuneet henkilöt eivät pysty etenemään elämässä. Tämä oli tavallaan virkistävää; teos ei tarjoile lohduttavia, yksiselitteisiä ajatuksia kuoleman hyväksymisestä, vaan se on sakea soppa.

Manta on kirjan toinen näkökulmahenkilö, ja hän nousi minun suosikikseni. Manta on hankalan vanhemman naisen perikuva, joka uskoo metsänväkeen ja kummituksiin eikä hänestä oikein ota selvää onko hän vähän höpsähtänyt vai juoksuttaa läheisiään tahallaan. Manta on maskuliininen, karkea ja epäkohtelias, mutta hänen näkökulmansa kautta saadaan ylisukupolvinen, erilainen versio Elenan tarinasta.

Sit siitä lopputwististä (kuka ilmiantoi ja miksi): tämä oli aika kova pala pureskeltavaksi. Ymmärrän täysin kirjailijan logiikan juonenkäänteessä—kukaan perheessä ei osaa puhua toisilleen, joten asiaa ei olisi voinut ratkaista ilman ulkopuolista—mutta viranomaisten tuominen mukaan teki koko jutusta niin likaisen ja uhkaavan, että se koetteli realismin rajoja. Muuten loppu oli niin makean onnelinen, että osaan kuvitella jonkun raa'empaan kuvaukseen tottuneen nikottelevan sen imelyydestä.

[tears-of-boredom]

oon vähän ohi mennen seurannu kalevasta tota eduskuntatalon sotkemista, ja pitää kyl sanoo, teki mut ilokseks ku luin tänää et ne silti koittaa hinkata sitä väriä pois. en muista ollenkaan miksi tarkalleen se ees sotkettiin, mut näköjään teki aika hyvää jälkeä.

hauskaa et kaleva selostaa tota puhistusta, ku mun mielest ainaki se vaan saa hallituksen näyttää nipottajilta. pikkusen maalia laastisaumoissa ja se muka on lehden kolumnin suuruista tietoa. kuka vittu oikeesti välittää niin paljon jostain pylväistä.

tän päivän tekstarit oli kivat. ainaki kolme moitti persuja lol.

[eksopolitiikka]

Mitä tapahtui viljakuvioille, karjansilvonnalle, sieppauksille ja enkelien hiuksille?

Mitä tapahtui viljakuvioille, karjansilvonnalle, sieppauksille ja enkelien hiuksille?

UFO-”mysteerit”, kuten viljakuviot, karjan silpominen, avaruusolentojen sieppaukset ja enkelintukka, näyttävät kaikki kadonneen. Miksi? Koska kaikki nämä ”ilmiöt” olivat keksittyjä villityksiä. Historia tarjoaa meille jälkiviisauden etua. Ja nykyisin saatavilla oleva parempi tieto osoittaa meille, että meidän on oltava varovaisia villitysten ja trendien suhteen, kun on kyse paranormaaleista asioista. Ne syntyvät, koska me haluamme niitä, sitten niistä tulee ”tarttuvia” ja ne leviävät, koska ne tyydyttävät mielikuvituksellisuuden halumme, ja lopulta ne jättävät meidät, kun niiden vetovoima on ohi.

Tällaiset villitykset eivät kuitenkaan ole haitattomia. Ne vähättelevät vakavasti otettavan UFO-tutkimuksen ponnisteluja ja tekevät naurettavaksi hyvin todellisen aiheen. Ne tuhlaavat aikaa ja resursseja niiden tutkimiseen, antavat pontta reagoiville UFO-skeptikoille, saastuttavat yleistä tietoisuutta hölynpölyllä ja joissakin tapauksissa aiheuttavat jopa psykologista haittaa.

Viljakuviovillityksen kuolema

Sanaa ”peltokuvio” käytettiin ensimmäisen kerran yli 35 vuotta sitten. Viljaympyrä on suuri geometrinen (ja yleensä ympyränmuotoinen) kuvio litistyneistä varresta viljapellolla viljelysmaalla. Aluksi niitä esiintyi lähinnä Etelä-Englannissa, ja ne olivat ensin yksinkertaisia ympyröitä, sitten ympyröiden sarjoja ja lopulta kehittyivät monimutkaisemmiksi kuvioiksi. Koska niitä voi täysin tarkastella vain ylhäältä päin, niiden alkuperän arveltiin olevan ”ylhäältä päin” ja todennäköisesti peräisin leijuvista UFOista. Ja yksinkertaisemmat alkuperäiset ympyrät, joita alkoi näkyä 1980-luvulla, muistuttivat 1960-luvulla raportoituja ”lautasen pesiä”, jotka olivat pyöreitä litteitä varsien varret, jotka näyttivät laskeutumispaikoilta. Monet uskoivat, että UFO-matkustajat yrittivät välittää ihmiskunnalle koodattuja ”viestejä” maahan jätettyjen monimutkaisempien kuvioiden avulla.

Viime vuoden kirjattu viljakuvioiden ”kausi” päättyi 1. marraskuuta 2022 (jolloin sadot alkavat kuolla). Paranormaalien uutisten julkaisun Nexus Magazinen hiljattain raportoimien lukujen mukaan vuosi 2022 oli aktiivisuudeltaan hiljaisin vuosi viljakuvioiden osalta siitä lähtien, kun niitä alettiin virallisesti seurata 1980-luvun puolivälissä ja lopulla. Rekisteröityjä muodostelmia oli vain 20, 11 vähemmän kuin vuonna 2021. Ilmiön maailmanlaajuinen levinneisyys pysähtyi myös lähes kokonaan, ja vain yksi eurooppalainen viljakuvio ilmestyi Ranskassa. Ellei vuonna 2023 tapahdu jotakin, joka kääntää trendin dramaattisesti, näyttää siltä, että olemme siirtymässä viljakuvioiden hämärään aikaan.

Tämä tukee sitä ajatusta, että viljakuviot ovat kaikki vain ihmisen kenttätaidetta. Viljaympyröiden lukumäärän valtava ja asteittainen väheneminen viime vuosina viittaa siihen, että kyseessä on ollut kestävä villitys, joka on nyt vihdoin hiipumassa, ja vain muutamat sitkeät tekijät jatkavat sitä omista syistään.

Toisin sanoen ihmiset ovat kyllästyneet viljelmien glyyfeihin. Mikään ei ole uutta vuosikymmeniin, vain loputtomasti toistuvat peltojen pyörteiset merkinnät. Näiden ympyröiden ”tulkinnat” ovat nyt väsyttäviä, eikä niiden ”merkityksestä” ole saatu mitään uutta tai käyttökelpoista tietoa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Yhtään kaavaa vapaalle energialle ei ole koskaan annettu, eikä viljakuvioista ole saatu parannuskeinoa sairauksiin.

Sen sijaan saimme Spirographin kaltaisia pohjakuvia, jotka toisinaan esittivät esimerkiksi kemiallisia symboleja tai taivaankappaleen sijaintia. Vaikka ne ovatkin usein näyttäviä, ne eivät ole koskaan kertoneet meille mitään sellaista, mitä emme olisi jo tienneet.

Leopardikuvioiden ja ultraviolettijulisteiden tapaan viljakuviot ovat paljastuneet trendiksi, joka on mennyt pois muodista. Voimme nyt ymmärtää viljakuviot sen mukaan, kuka ne todella aiheutti: maanalainen jäynätaiteilijaliike, joka yhdisti matematiikkaa, maanmittausnauhaa, risuja ja mielikuvitusta.

Koko sinä aikana, kun viljakuviot olivat ”juttu”, ei ole koskaan nähty aitoa filmiä, jossa UFO olisi sädehtinyt alas viljelmille ja kaivertanut ympyrän. Koskaan ei ole saatu nauhalle ”valopalloa”, joka kiertää viljapeltoa ja painaa siihen ympyröitä. Ei myöskään ole olemassa uskottavia useiden todistajien kertomuksia siitä, että UFOt olisivat luoneet ”viestejä” viljelmille. Itse asiassa ei ole minkäänlaista todistettavaa näyttöä siitä, että lentävä esine olisi koskaan luonut tällaisia ympyröitä. Yhteys lautasten ja peltokuvioiden välillä on todella nihkeä. Nämä kaksi yhdistetään toisiinsa vain ihmisten mielissä. Meidän ei myöskään tarvitse vedota tuulipyörteisiin, plasmapyörteisiin tai ”maan energioihin” selittääksemme muodostelmat. Sana ”huijaus” tulee sanasta ”hokkus pokkus”. Mutta kaikki menettää taikuutensa ajan myötä. Se koskee myös peltokuvioita.

Sieppauskausi

Skenaario oli yhtä aikaa kiehtova ja outo. Nyt siitä on tullut tuttu ja toistuva: Henkilö kertoo nukkuneensa kotonaan ja tulleensa avaruusolentojen herättämäksi. Ne jotenkin vievät henkilön odottavaan UFO-avaruusalukseen, jossa hänet alistetaan lääketieteelliseen tutkimukseen, johon usein liittyy skannausta, ruumiinnestenäytteiden ottamista ja/tai pienen ”implantin” asettamista, usein johonkin raajaan. Toisinaan ”siepatut” osoittivat kehossaan olevia ”salaperäisiä arpia” ja ”kauhajälkiä”. Joskus siepatun ja avaruusolennon välillä vaihdettiin viestejä, ja lähes aina mentaalisesti. Tämän jälkeen henkilö palautettiin kotiinsa, ja yleensä hänellä oli vain epämääräinen muisto tapahtuneesta, kunnes muisti ”palautettiin” myöhemmin. Joissakin kertomuksissa avaruusolentosieppaajat raiskasivat naisia saadakseen heidät raskaaksi yrittäessään ”risteyttää” avaruusolentoja ja ihmisiä ”hybridirodun” tuottamiseksi.

Raportit avaruusolentojen sieppauksista alkoivat 1950- ja 1960-luvun loppupuolella Antonio Vilas-Boasin sekä Betty ja Barney Hillin kaltaisten henkilöiden myötä ja jatkuivat 1970-luvun puolivälissä Travis Waltonin kaltaisilla henkilöillä. Mutta toisin kuin näissä varhaisissa harvinaisissa ja yksittäisissä tapauksissa, myöhemmin tuhannet ihmiset ilmoittivat jonkin aikaa, että avaruusolennot olivat myös siepanneet heitä. Siinä oli kuitenkin olennainen ero: aiemmat sieppaukset tehtiin ulkona. Myöhemmin 1980- ja 1990-luvuilla tapahtuneessa avaruusolentojen sieppausten villityksessä oli kyse ihmisistä, jotka olivat sisätiloissa, sängyissään nukkumassa, kun heidät ”vietiin”. Tuona aikana avaruusolentojen sieppauksista kertovien bestseller-kirjojen ja televisioelokuvien ansiosta yleinen tietoisuus ”ilmiöstä” oli suuri. Niinpä myös niiden ihmisten määrä, jotka yhtäkkiä ”muistivat” (joko tietoisesti tai hypnoosin avulla), että avaruusolennot olivat ”siepanneet” heidätkin. Tätä ”joukkomuistamista” helpottivat sekä itseoppineet että ammattimaisesti koulutetut terapeutit ja hypnotisoijat, jotka olivat ilmaantuneet käyttämään hyväkseen havaittua tarvetta käsitellä tällaisesta sieppauksesta johtuvia traumoja.

Nyt on varmaa, että avaruusolentojen sieppauksilla on paljon enemmän tekemistä sisäisen avaruuden kuin ulkoisen avaruuden kanssa:

Elävä uni, jossa on aiheena sieppaus, viittaa usein voimakkaaseen stressiin tai siihen, että ollaan jääty suhteiden tai velvollisuuksien vangiksi. Nämä erittäin realistiset unet voivat myös tapahtua, kun aivot käsittelevät häiritsevää tai traumaattista kokemusta.

Unihalvaus on tila, joka voi vaikuttaa keneen tahansa. Sitä esiintyy, kun henkilö siirtyy valveen ja unen vaiheiden välillä. Jaksot ovat usein pelottavia, ja niihin liittyy se, ettei ihminen pysty puhumaan tai liikkumaan. Näihin jaksoihin voi kuulua raajojen halvaantuminen, tunne siitä, että joku painaa kehoa vasten, paniikki, avuttomuus ja hallusinaatiot tai heräämisunet, joihin liittyy hyökkäys.

Sosiaalisia leviämisvaikutuksia ei voida jättää huomiotta. Se on tunteiden tai käyttäytymisen hienovaraista, spontaania ja joskus tahatonta leviämistä yhdestä yksilöstä muihin. Ihmiset löytävät lohtua stressiin tai aiempiin traumoihin ja ”kuulumisen” tunnetta, kun he ovat muiden kanssa, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. He voivat liittyä paikallisiin ”sieppauksen kokeneiden” ryhmiin, keskustella sosiaalisissa verkostoissa verkossa, lukea kirjoja ja artikkeleita sekä katsella aiheesta kertovia tv-dokumentteja ja elokuvia.

Tukahdutettu trauma. Haavoittuneet yksilöt, joita on helpompi suggeroida, siirtävät inhimillisten rikoksentekijöidensä teot ”muukalaisiin”, koska se on jotenkin turvallisempaa ja helpottaa selviytymistä. Kun ymmärtäväinen ”terapeutti” kuuntelee heitä, he voivat osoittaa, että heidät siepanneet avaruusolennot ovat syynä heidän yksinäisyydentunteeseensa tässä maailmassa, riittämättömyyden tunteeseensa tai heille aiheutuneisiin lapsuuden tai aikuisuuden fyysisiin tai henkisiin traumoihin.

Sieppauskokemuksen sepittämistä etenkin käyttivät tarpeessa olevat ihmiset joko maineen, huomion, rahan tai pelkän keppostelun ilon vuoksi. Epäilemättä oli myös henkisesti sairaita, harhoista kärsiviä ihmisiä, jotka kulttuurisen ehdollistumisen kautta jäljittelivät kokemuksia, joista he olivat lukeneet tai joita he näkivät televisiossa tai elokuvissa.

Ja nyt tiedämme, ettei yhdenkään kirurgisesti poistetun ”muukalaisimplantin” ole koskaan osoitettu koostuvan tieteelle tuntemattomasta kemiallisesta aineesta tai materiaalista tai suorittavan mitään toimintoja, kuten signaalin lähettämistä. Puun, metallin tai lasin sirpaleet, jotka tunkeutuvat kehoon ja uppoavat sisäkudokseen, voivat jonkin ajan kuluttua saada epätavallisia muotoja ja piirteitä. Kun elimistö sopeutuu vieraaseen esineeseen, se kehrää kollageenikuituja ja biomateriaalia ”puolustautuakseen” sitä vastaan.

Patrick Huyghe, toimittaja ja Anomalist-sivuston päätoimittaja, kirjoitti vuonna 1995 julkaistussa artikkelissa ”UFO-rikoslaboratorio”, että rikospaikkatutkinnan ja rikosteknisten menetelmien tulisi olla käytössä näissä tapauksissa, koska kyseessä olivat oletetut makuuhuoneiden sieppaukset. Erinomaisesta ehdotuksesta huolimatta avaruusolentojen hiuksia, kuituja, sormenjälkiä, nesteitä tai DNA:ta ei koskaan saatu talteen avaruusolentosieppauksesta.

Raportoidut salaperäiset arvet ja ”kauhajäljet” ovat saattaneet olla tiedostamattaan itse aiheutettuja levottomien unien aikana raapimalla tai kaivelemalla ihoa — neuroottinen kiihottuminen, jota kutsutaan dermatillomaniaksi. Tällaiset jäljet ovat voineet olla myös tietoisesti itse aiheutettuja, kuten ihon ”viiltelyyn” liittyvä itsensä vahingoittaminen.

Raportit avaruusolentojen raiskauksista ja hybridilapsien hedelmöittymisestä johtuvat pseudosyteesistä eli valeraskaudesta, jossa naisella on niin voimakas halu olla raskaana, että hän vakuuttaa itselleen olevansa raskaana ja kuvittelee muun muassa skenaarion, jossa hänet hedelmöitettiin. Joissakin tapauksissa naiset, joilla on näennäisraskaus, ovat kokeneet aiemmin jonkinlaisen emotionaalisen trauman tai seksuaalisen hyväksikäytön. Tällaiset siepatut naiset selittävät, että lapsi ei ole Maassa, koska avaruusolennot ovat synnyttäneet ja vieneet sen.

Ei ole sattumaa, että avaruusolentojen sieppauksista on nykyään paljon, paljon vähemmän raportteja kuin aiempina vuosikymmeninä. Tämä jyrkkä lasku alkoi, kun kolme avaruusolentojen sieppauksen käsitteen edistämisen merkittävintä vaikuttajaa kuoli. Harvardin professori, tohtori John Mack kuoli vuonna 2004 ja kirjailija Bud Hopkins vuonna 2011. Tohtori Roger Leir, tunnettu ”muukalaisimplanttikirurgi”, kuoli vuonna 2014. Nyt 80:tä vuotta lähestyvä Whitley Strieber, vuonna 1987 julkaistujen suosittujen kirjojen Communion ja Transformation vuonna 1988 kirjoittaja, julkaisi viimeisen kirjansa Solving the Communion Enigma vuonna 2011. Sillä ei ollut juuri mitään julkista vaikutusta, ja nykyään sitä voi löytää roskiksista.

On kulunut ainakin puolitoista vuosikymmentä siitä, kun uusia avaruusolentojen sieppaustarinoita on ollut eivätkä ne ole saaneet minkäänlaista vetoapua tai huomiota lehdistössä. Ihmiset eivät enää käy talk show’ssa kertomassa kokemuksistaan. Aiheesta ei ole enää myydyimpiä kirjoja. Lakkasivatko avaruusolennot yhtäkkiä sieppaamasta meitä, vai kyllästyimmekö me ajatukseen, että he sieppasivat meitä? Päättivätkö avaruusolennot olla enää viemättä meitä, vai päätimmekö me, ettemme enää kestä puheita sieppauksista?

Meidän pitäisi olla kiitollisia siitä, että tällainen avaruusolentojen sieppauskiihko on sammunut. Sillä toisin kuin muut villitykset, tämä oli haitallista monien henkiselle hyvinvoinnille. Fantasia avaruusolentojen sieppauksesta pelasi vaarallisesti fantasiaan taipuvaisten psyykellä ja saattoi estää psyykkisesti häiriintyneiden todellisen ja tehokkaan hoidon.

Karjansilvontamania

Lehmän tai hevosen raatoja ilmestyi karjatiloille eri puolilla Yhdysvaltoja ���epätavallisissa” olosuhteissa, ja 1960-luvun lopulla alettiin raportoida viiltoja muistuttavista tai kirurgisen leikkauksen kaltaisista leikkauksista ja ”verettömistä” kudosten poistoista. Tällainen toiminta näyttäisi saavuttaneen ”huippunsa” 1970-luvun puolivälissä ja lopulla. Ajatus siitä, että avaruusolennot tekivät näitä silpomisia tuntemattomiin biologisiin tarkoituksiin, tuli mukaan tarinaan. Nykyään kuulemme harvoin tällaisia karjansilvontoja koskevia raportteja.

Laillisia filmejä tai valokuvia lehmästä, joka on tapettu ja paloiteltu UFOjen tuottaman valonsäteen avulla, ei ole koskaan tullut esiin. Ei ole olemassa uskottavia useiden todistajien kertomuksia ihmisistä, jotka olisivat nähneet tällaisen silpomisen käytännössä. UFO-energiasäteiden ja karjan paloittelun välinen yhteys on kummallinen. Koskaan ei ole selvitetty, miksi tietyt ihmiset yhdistävät nämä kaksi asiaa toisiinsa. Selittämättömistä syistä ihmiset pitivät yhtäkkiä ja oudosti normaaleja tapahtumia mystisinä silpomisina.

Farmingbase.com-sivuston mukaan lehmä on saaliseläin, ja vaaralliset saalistajat etsivät aina keinoa vahingoittaa tai tappaa sitä. Suuren kokonsa vuoksi niiden kimppuun on vaikea hyökätä, mutta ne ovat naiiveja eläimiä, jotka osaavat vain vähän temppuja pelastaakseen itsensä. Suurimpia lehmien saalistajia ovat villiintyneet koirat, kojootit, sudet, karhut, puumat ja ilvekset. On tärkeää, että nämä pedot eivät koskaan metsästä ihmisten läsnä ollessa, vaan ainoastaan silloin, kun ne löytävät lehmät yksin tilalta. Tämän vuoksi kukaan ei ole koskaan nähnyt karjansilvontaa sen tapahtuessa.

Tosiasia on, että ”silvotut” eläimet kuolevat luonnollisista syistä ja altistuvat tunnetuille maanpäällisille ilmiöille, kuten petoeläimille, haaskaeläimille ja loisille. Petoeläinten toiminta voi olla ”aaltomaista”, jos tietyn petolajin populaatio on erityisen suuri tietyillä alueilla tiettyinä vuosina.

Puuttuva suu, peräaukko ja sukupuolielimet johtuvat kuivumisen aiheuttamasta puuttuvien/vaurioituneiden alueiden supistumisesta. Pienten haaskaeläinten ja kaivautuvien loisten toiminta pyrkii pääsemään kehoon tai syömään sitä alueilla, joilla iho on ohuin. Puuttuvat silmät tai pehmeät sisäelimet voivat johtua raatoa syövien hyönteisten, kuten raatokärpästen, tai raatolintujen, kuten korppikotkan, toiminnasta. Niiden tiedetään ottavan kohteekseen eläimen silmät ja tunkeutuvan elimistöön suun ja peräaukon aukkojen kautta syödäkseen sisäelimiä. Ne, jotka raportoivat vieraan karjan silpomisista, viittaavat veren puuttumiseen. Mutta veri kerääntyy kehon alimpiin kohtiin, joissa se hajoaa orgaanisiksi perusosiksi. Ruumiin ulkopuolinen veri imeytyy huokoiseen maaperään, hyönteiset syövät sitä, auringon aiheuttama kuivuminen vähentää sitä ja sade huuhtoo sen pois.

Karjansilvonnoista puhuvat mainitsivat usein karjan ihoon tehtyjen viiltojen ”kirurgisen tarkkuuden”. Naudan ihoon syntyy kuitenkin repeämiä, kun se venyy kuoleman jälkeisen turvotuksen ja kuivumisen vuoksi. Se saa eläimen nahan kutistumaan ja halkeamaan, usein tasaisina suoraviivaisina viiltoina.

Washingtonin piirikunnan (Arkansasissa) sheriffin osasto suoritti tätä koskevan erittäin merkityksellisen kokeen monta vuotta sitten. Kokeessa äskettäin kuolleen lehmän ruumis jätettiin pellolle ja sitä tarkkailtiin 48 tunnin ajan. Kuoleman jälkeisen turvotuksen kerrottiin aiheuttaneen 48 tunnin aikana lehmän ihoon viiltoa muistuttavia repeämiä, jotka vastasivat silvottujen lehmien ”kirurgisia” viiltoja, kun taas kärpästen ja toukkien toiminta vastasi silvottujen lehmien pehmytkudosvaurioita.

Noin kymmenen aktiivista vuotta karjan silpomista olivat ilmeisesti riittäneet avaruusolennoille. Ne näyttävät saaneen tarpeekseen nautaeläimistä. Nykyään karjankasvattajat eivät enää ota lainvalvontaviranomaisia mukaan, kun he löytävät lehmänsä kuolleena mailtaan. Koko aihe on näköjään jäänyt pois muodista. Ei siksi, että sitä ei enää tapahtuisi, vaan siksi, että sitä ei ole koskaan ollut olemassa. Nyt on selvää, että näiden karjan kuolemantapausten aiheuttama ylimitoitettu reaktio näyttää olleen klassinen tapaus lievää joukkohysteriaa.

”Enkelintukka”-sekoilu

”Enkelintukka” on tahmeaa, puuvillaista ainetta, josta on raportoitu joidenkin UFO-havaintojen yhteydessä. Niiden on väitetty ”irtoavan” taivaalla havaituista esineistä jonkinlaisen leijailevan mysteerijäännöksen tavoin. Ensimmäinen raportti ”ilmiöstä” tehtiin Oloronissa, Ranskassa 17. lokakuuta 1954. Yhden silminnäkijän, lukion intendentti Jean-Yves Prigentin mukaan kohteesta, joka lensi hitaasti suorassa linjassa kohti lounasta, näkyi ”oudon muotoinen pilvi”. Hän sanoi, että ”sen yläpäästä karkasi jonkinlainen valkoinen pilvi”. Toiset kertoivat, että kun pudonneet kuidut kerättiin ja sytytettiin, ne ”paloivat kuin sellofaani”.

Varhainen UFO-organisaatio National Investigations Committee on Aerial Phenomena (NICAP) päätteli vuonna 1964 antamassaan raportissa, että kyse oli ilmassa lentävistä hämähäkinseitistä. Jotkin hämähäkit todella vaeltavat tällaisten ilmassa olevien hämähäkinverkkojen päällä, ja joskus suurina ryhminä. Nämä verkot voivat sataa alas hienoina säikeinä, yksittäin tai ”peittona” ja toisinaan epätavallisen muotoisina. Alkuperäisten raporttien ”enkelien hiuksista” syynä oli tällaisten säikeiden sattumanvarainen putoaminen tai ilmestyminen epätavallisen valon tai esineen havaitsemisen yhteydessä taivaalla.

Osoittautuu, että hämähäkit hakeutuvat yleensä korkeammalle maastoon viileämpien lämpötilojen alkaessa. Hämähäkit (joskus huomattavan kokoiset) kiipeävät lähimmän korkean kohteen huipulle, työntävät vatsansa ilmaan ja päästävät silkkiä. Kun ilmavirtaus on tarpeeksi voimakas, hämähäkki yksinkertaisesti päästää irti ja lentää tuulen mukana, kunnes se joko pudottaa siiman ja putoaa maahan tai tuulenvire vähenee. Ne voivat matkustaa tällä tavoin kilometrien päähän, ja ne voivat vetää itsensä ylös kuin kuumailmapallo.

Maahan pudonneet ja kerätyt UFOn enkelihiukset näyttivät ”uhmaavan analyysiä”, koska ne oletettavasti hajosivat ennen kuin niitä voitiin analysoida kunnolla. Tämä johtuu siitä, että hämähäkinseitit, jotka koostuvat ohuista hämähäkkisilkin säikeistä, ovat alttiita hajoamiselle. Hämähäkinseitin tarkka elinikä riippuu monista tekijöistä, kuten sen tehneestä hämähäkkityypistä, ympäristön kosteudesta ja lämpötilasta sekä siitä, onko hämähäkinseitti alttiina tuulelle tai muille elementeille. Hämähäkinseitit, jotka ovat alttiimmassa tai epävakaammassa ympäristössä, kuten ulkona tai paikassa, jossa liikutaan paljon, eivät välttämättä kestä yhtä kauan. Ne näyttävät hajoavan ”olemattomiin”.

1960-luvun puoliväliin mennessä ilmoitukset enkelin hiuksista olivat vähentyneet, emmekä nykyään enää yhdistä tällaisia pudonneita säikeitä lentäviin lautasiin.

UFO-hullutusten väistämättömyys

Muotia ja villityksiä on kaikkialla — niinkin erilaisissa asioissa kuin ruoassa, vaatteissa, lasten nimissä, hiustenleikkauksissa, sairauksien oireissa ja kirurgisissa toimenpiteissä. Ja nyt jälkikäteen voimme todeta, että jopa UFOjen maailma on täynnä villityksiä. Muodit eivät ole todellisia ja sisällöllisiä, ne ovat ohimeneviä. Ne kutkuttavat meitä jonkin aikaa. Mutta mitään todellista hyvää niistä ei koskaan seuraa.

Meidän on pidettävä mieli avoimena, mutta ei niin avoimena, että aivomme putoavat ulos. Meidän on vastustettava kiusausta tehdä arkisista asioista salaperäisiä. Ja meidän on oltava valmiita siihen, että historia toistuu, koska seuraava UFO-huuma odottaa syntymistään.

  Artikkelin julkaissut ufoexplorations.com

http://eksopolitiikka.fi/ufologia/mita-tapahtui-viljakuvioille-karjansilvonnalle-sieppauksille-ja-enkelien-hiuksille/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[evigtlivihimlen]

Kuka on Herrasi?

KUKA ON SINUN HERRASI?🔥 Matt.7:21-23: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät”…

Nämä Jeesuksen sanat sanovat selvästi, että hengellinen yhteys Hänen kanssaan sekä pyhitetty elämä todellisessa kuuliaisuudessa Herralle ja Hänen Sanalleen on ehdottoman välttämätöntä. Että Jeesus on Herra ihmisen elämässä ihan oikeasti, ei vain suun tunnustuksena. Pyhän Hengen kautta me tunnemme Jeesuksen ja olemme yhteydessä Hänen kanssaan, silloin Herra "tuntee" meidät. Jos Hengen elämä puuttuu, ei ole yhteyttä Jeesukseen. Ja mitä Jeesus tarkoittaa "te laittomuuden tekijät"? Antikristusta kutsutaan "Laittomuuden ihmiseksi", ja se tarkoittaa elämistä Raamatussa kuvatun Jumalan tahdon/"lain" ulkopuolella. Se on elämää, jossa ihmistä hallitsee syntinen luonto, ego, niin sanottu "liha", ja itse asiassa toisinaan vaihtelevassa määrin Pimeyden ruhtinas ja hänen demoninsa myös vaikuttaa, “ohjailee”. Ei ole olemassa keskitilannetta, herrasi on Paholainen tai Kristus, elät lihassa tai hengessä. Ketä sinä seuraat? Jeesusta tai Saatanaa?

Merkittäviä ovat Jeesuksen sanat, että Monet kutsuvat häntä Herraksi, mutta he ovat valheellisia koska Jeesus ei saa todellisuudessa olla Herra heidän elämässään. Jos Jeesus on todella Herra, niin halumme totella Jumalan sanaa, joka ilmaisee Jumalan tahdon, se on seurata Jeesusta Herrana. Sanan "monet" pitäisi herättää meidät, varsinkin kun Jeesus toistaa samaa sanomaa 10 neitsyen kertomuksessa, jossa viideltä puuttui öljy, siis Hengen yhteys Jeesuksen kanssa, jolloin Jeesus taas sanoo "En tunne sinua".

Nyt "monet" vastaavat, että olemme pelastetut uskon kautta Jumalan armosta. Kyllä ja ehdottomasti! Me emme voi "ansaita" Pelastusta, mutta pelastuttuamme olemme, kuten Raamattu opettaa "uusi luomus Kristuksessa", ja olemme saaneet Jumalan voiman ja kyvyn Pyhän Hengen kautta elää pyhityksessä ja tottelevaisuudessa. Tämä on myös Jumalan armossa. Armo joka “kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa"(Tit.2:12).

Erilaiset harhaopit haluavat luoda väärää turvaa väärällä armonopilla, joten kynnykset kutsua itseään kristityksi maailmassa ja synnissä eläessään lasketaan helvetilliseen tasoon…

Tiedät Raamatun sanoen "mitä suu puhuu, sydän on täynnä", ja Jeesus sanoi myös "hedelmästä me tunnemme puun". Siten "uusi luomus Kristuksessa" on intohimoisesti Raamatun lukemiseen, koska Jeesus on yhtä Sanan kanssa. Jumalan sana joka on "elävä ja voimallinen", joka välittää Jeesuksen meille. Ja kun Jeesuksen opetuslapsi, "kristitty" avaa suunsa, kyse on paljon Jeesuksesta, Jumalan valtakunnan ja Raamatun asioista. Puhe ei tule olemaan "maailmasta tai synnistä", koska sydän on täynnä muuta. Siksi Herra sanoo "monille", että he ovat laittomia ja ettei Hän tunne heitä…

Ketä sinä seuraat, kuka on todellinen Herrasi? Kysymys rakkaudessa ja armossa annettu “herätyksen” vuoksi, tai sitten rohkaisuksi sen mukaan kuka Herrasi todella on…

Huomaa, että nämä joita Jeesus ei tuntenut ja joita Raamatun alkusanassa Hän kutsui laittomiksi, he tekivät voimatekoja, ihmeitä ja profetoivat Jeesuksen nimessä . Monet pitivät heitä varmasti radikaaleina Raamattuun uskovina kristittyinä, ehkä jopa "karismaattisia". Mutta he olivat laittomia ilman Hengen yhteyttä Herran kanssa. Heiltä puuttui Hengen hedelmät, kuten rakkaus, uskollisuus ja itsehillintä, he elivät egoelämää "lihassa" ja käyttivät Herran nimeä "palveluksessaan". Lihan hedelmät oli esimerkiksi saastaisuus, epäjumaluus, irstaus, juonittelu, harhaoppi ja vihamielisyys", eli laittomuus.

Kysymys, joka on esitettävä, on yhä tärkeämpi tässä "Viimeisen ajan suuressa Luopumuksessa": Kuka on sinun Herrasi?

☝️Lopuksi, kaksi Raamatun kohtaa, jotka kertovat täysin selvästi kuka on Herra ihmisen elämässä. Tässä ei ole kyse että uskovainen aina elisi ilman syntiin lankeamista, koska kirjeen alussa tulee ilmi että meidän täytyy tehdä parannusta ja tunnustaa syntimme, jolloin Jeesus antaa meille anteeksi ja puhdistaa meidät (1 Joh. 1:9). Mutta toisaalta meidän täytyy antaa Sanan ja Hengen tutkia itseämme, ja meidän tulee tehdä parannus kun se on tarpeen. Synti ei ole elämäntapa, mutta tämä pyhitysprosessi on:

‭1 Joh.2:3-6: “Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli”…

1 Joh 3:7-10: “Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan. Joka tekee Jumalan tahdon, on vanhurskas, niin kuin Kristus on vanhurskas. Joka tekee syntiä, on Paholaisesta, sillä Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot. Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta. Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta, ei siis myöskään se, joka ei rakasta veljeään”…

[isokarhuni]

Vittu mikä fiilis

Siis ihan helvetin hyvältä tuntuu, että oon nyt vihdoin tekemässä tätä asiaa. Sitä on jotenkin vaikee selittää, että mikä tarkalleen on eri tavalla kuin koko elämäni. Porukat kysyi että kuinka kauan oon tiennyt tän, ja laskin että varmaan noin 28 vuotta oon asiaa tietoisesti ajatellut. Ja miksen sitten aiemmin ole tehnyt asialle mitään? Koska vaikka sukupuoli ei ole itsessään ollut mulle mikään ison kriiseilyn aihe, niin nää on:

- sen myöntäminen, että haluaisin olla toisenlainen ja koen tarvitsevani muutosta

- ympäristön kohtaaminen siinä asiassa

Lisäksi, kun on koko elämänsä elänyt ajatuksella että mulla ei ole mitään väliä, ja mun tarpeet ja toiveet on aina pois joltakulta muulta ja aiheuttaa vaivaa, ei ole ollut mahdollista sanoittaa näitä asioita edes minään tarpeina. Nyt mä olen ekaa kertaa elämässäni siinä pisteessä henkisesti, että mä olen ihan yhtä tärkeä kuin kuka vaan, ja erityisesti että mä haluan tehdä tästä ainoasta elämästäni itselleni niin hyvän kuin vain mahdollista - saada olla sellainen kuin olen. Eikä mun tarvitse pysytellä poissa ja olla mahdollisimman näkymätön ja vaivaton.

Tää mitä teen tuntuu niin syvästi ja juurta jaksaen oikealta, että oon tosi onnellinen kun oon vihdoinkin ymmärtänyt tän asian itestäni. Ja nyt en siis tarkoita asialla sukupuolta, vaan sitä että mä olen arvokas ja validi ja mulla on lupa tehdä tää itselleni.

Se kyllä tosta vaivattomuudesta/vaivalloisuudesta on sanottava, että en oikein tiedä mitä mun pitää tehdä kun joku joka tietää, sanoo mun nimen väärin. Oltiin eilen NL:llä ja se sanoi mun vanhaa nimeä, ja oli siitä hirveän nolona. Se pyysi, että voitteko korjata aina kun se sanoo sen, että se oppisi. Mä sanoin vaan että joo ja ei mitään hätää oikeesti, en mä loukkaannu ja kyl mä itekin sanon sitä ihan jatkuvasti. Huomaan, että siitä korjaamisesta tulee mulle just se tunne että mä oon vaivalloinen ja teen hirveen numeron itestäni. Vaikka siis jos ite sanoisin jonkun toisen nimeä jatkuvasti väärin eikä kukaan korjais, niin oisin ihan vitun mortified kun tajuaisin asian. Mut silti...en vaan haluis asettaa ystäviä sellaseen kiusalliseen tilanteeseen, että skannaan ja osoittelen niitä virheistä. Haluisin välittää kaikille, että mä kyllä tiedän että ne on mun puolella. Haluisin niin kovasti viestiä kaikille, että ei tässä oikeasti ole mitään hätää ja tää siirtymäaika on ihan kaikille, myös minulle, harjoittelun aikaa. Lisäksi musta tuntuu, että käännän keskustelun itseeni ja transasiaan joka tilanteessa, jos korjaan toisen puhetta. Tää on varmaan jotain sisäistettyä "tarviiks sitä hieroo meidän kunnon ihmisten naamaan" ajattelua.

SR sanoi mulle näin:

"tuntuu samalla tosi pahalta, et oot joutunut/joudut ihan kohtuuttoman paljon huomioimaan muita ihmisiä tässä kaiken keskellä!"

Sitähän se kaapista tuleminen on. Alituista tilannearvioo, valmistautumista kysymyksiin ja vastaanottoon, toisen reaktion ymmärtämistä. Lohduttamista ja vakuuttelua siitä, että älä huoli kyllä sä ihan hyvin osaat ja en mä loukkaannu, kyllä mä ymmärrän mitä sä tarkoitat. Mua surettaa, että vähemmistöjen kunnioittaminen on keikahtanut niin vahvasti virheiden pelkäämisen puolelle, ihan kuin se ihmissuhteen dynamiikka muuttuisi salamaniskusta joksikin vitun esteradaksi jossa tulee huutia jokaisesta väärästä termistä. Parilla tyypillä ensireaktio on ollutkin puhdas ahdistus siitä, että tulevat sanomaan asioita väärin ja loukkaamaan mua tietämättömyydellään. En mä oikein osaa sanoa siihen muuta, kuin että kyllä mä osaan erottaa aidon välittämisen ja tietämättömyydestä tulevat mokat pahantahtoisuudesta. Se on ylilauta-oikeistotrollien onnistunutta snowflake-diskurssia, että vähemmistöt olisi jotain vitun kireitä termipoliiseja valmiina laittamaan välit poikki ekasta väärästä sanasta. Niinkun mitä vittua, ymmärrättekste natsit yhtään miten paljon me tarvitaan meidän läheisten tukea ja rakkautta. Ei se ole niin hauras se ihmisten välinen yhteys, että sitä olisi mahdollista rikkoa väärän termin sanomisella. Niinkun oikeesti kertoo ehkä enemmän teidän ihmissuhteista, jos asia on näin.

Ja kyllä mä uskon, että se nimi tarttuu ihmisten huulille ja puheeseen ajan mittaan - itsenikin. Vielähän mä paljon käytän sitä vanhaakin nimee, koska se on edelleen se virallinen ja esim. työelämässä edelleen käytössä. Mun alkuperäinen ajatus oli, että vaihdan nimen ja hetun sitten kun aloitan testot, mutta ehkäpä mä vaan muutan sen sitten, kun nimidysforia käy ylitsepääsemättömäksi, vaikka en vielä ulkoisesti näyttäisikään nimeltäni.

[fsfafdfa]

Kuinka ottaa McAfee Network Protection käyttöön?

Oletko etsimässä virustorjuntaohjelmaa, joka pystyy tarjoamaan sinulle tärkeimmät tilat ja työkalut? Jos näin on, sinun tulee asentaa McAfee tietokoneellesi, kannettavalle tietokoneellesi tai älypuhelimellesi mahdollisimman pian.

Vaikka nykyään on saatavilla useita erilaisia turvajärjestelmiä, tämä sovellus pystyy tarjoamaan parhaat tulokset, koska se on varustettu huipputeknologialla. Tämän seurauksena sinun tulee yrittää parhaasi saadaksesi lisätietoja siitä, miksi ja miten sinun pitäisi asentaa se McAfee tukitiimin avulla mahdollisimman pian.

Jos etsit ohjelmistoa, jonka avulla voit muuttaa sen ominaisuuksia mieltymystesi ja tarpeidesi mukaan, McAfee on oikea tapa edetä. Tämä yritys välittää asiakkaistaan merkittävästi, joten se on luonut lisätuotteita, joiden avulla voit kätevästi parantaa tietoturvaasi laajalla marginaalilla.

Riippumatta siitä, kuka olet tai kuinka kokenut olet tekniikan ja Internetin parissa, McAfeen kaltaisen virustorjuntaohjelman lataaminen ja asentaminen voi silti olla melko vaikeaa, jos tämä on ensimmäinen kerta.

Mutta tarkoittaako se, että sinun on luovuttava? Ei. Tämä johtuu siitä, että McAfeen tekninen tukitiimi on käytettävissäsi. Jos selität heille epäilyksesi, he antavat sinulle asianmukaisia vinkkejä, ratkaisuja ja ehdotuksia.

Sen lisäksi on muutamia ohjeita, jotka sinun tulee pitää mielessä, jos haluat ottaa verkon suojausominaisuuden käyttöön. Tarkastellaanpa niitä nyt yksityiskohtaisesti:

Ensimmäinen asia, joka sinun on tehtävä, on avata McAfee suojausjärjestelmä haluamallasi laitteella

Kun löydät itsesi pääikkunasta, napauta kohtaamasi PC-ruutua

Näytöllesi avautuu uusi sivu, jossa on lukuisia vaihtoehtoja. Avaa Palomuuri-ruutu välittömästi

Napauta Ota käyttöön -painiketta uudella sivulla, joka näkyy edessäsi

Tallenna muutokset ja sulje sovellus

Voit soittaa McAfee Tuki Suomi, jos haluat tietää muita asioita.

Alkuperäinen lähde

[karilapio]

MP kultapandat ja haluaisitko pystyä kommunikoimaan kalojen kanssa

Kultapandat on ihania ja kuka sanoo, että en osais jo nyt kommunikoida kalojen kaa? Mitä sä haluut kysyy voin välittää viestin

[thatcharmingjerk]

Can we stop 'rona so I can buy assorted candies again

[torillatavataan]

Voi ei, nyt oli taas sellain mainos joka riipas sydäntä. :’(

Punaisen Ristin ystävyystoiminta Punainen Risti välittää ystäviä sinne, missä ystävää tarvitaan. Ystävätoiminnan koulutetut, vapaaehtoiset ystävät tuovat iloa yksinäiseen arkeen. Ennen kaikkea ystävä on kuuntelija ja juttukaveri.

Kuka tahansa voi tulla mukaan ystävätoimintaan ja olla ystävä yksinäiselle. Jos sinulla on kyky kuunnella ja olla läsnä, olet sopiva vapaaehtoiseksi ystäväksi. Erityistaitoja ei tarvita.

Ystävätoiminta on tarkoitettu kaikenlaisille ihmisille; nuorille, iäkkäämmille, opiskelijoille, perheellisille, yksineläjille, miehille ja naisille. Voit valita sinulle sopivan tavan auttaa.

Voit tavata ystävääsi henkilökohtaisesti, olla ystävä verkon välityksellä tai osallistua ryhmätoimintaan. Voit sitoutua pidemmäksi aikaa tai osallistua toimintaan kertaluonteisesti.

Suomen Punainen Risti kouluttaa kaikki ystäväksi haluavat kolmen tunnin mittaisella ystäväkurssilla.

[suomiplorpoturnaus]

Suomiplorpoturnaus: Kierros 1 • Äänestys 38

Propaganda leikkauksen alla...

x

Ilkka Takkunen (Pahat pojat)

“(sisältää spoilereita) Katoin tän elokuvan ja vaan. Rakastuin Ilkkaan. Se on niin höpönassu, ihan aidosti hyväntahtoinen höpönassu. Joten tässä 3 syytä miks Ilkka on ihana:  1) se on tosi söpö kun se välittää muista niin paljon. ensinnäkin sen veljillä on tapana leikkimielisesti riidellä siitä et kuka menee ensin esim ovesta sisään, ja ne tekee semmosta "sä" "eiku sä" "eiku sä" mut se aina päättyy siihen et ilkka menee koska se on kiltti ja hyvä poika. Ilkka kans ratkasee senveljien ihan oikeitakin riitoja, ja on myös tosi ylpeä pikkuveljestään joka saa tyttöystävän. toisekseen se rakastuu ensisilmäyksellä semmoseen yhteen tyttöön joka todistaa niiden röstöretkeä. myöhemmin sen pitäis mennä postiin suunnittelemaan uutta ryöstöä mut se tyttö onkin siellä töissä ja se unohtaa kaiken mitä sen piti tehdä ihan vaan koska se haluu sen kaa treffeille niin paljon. se vaan on tosi höpö.  2) Ilkka on niin hyvä ja kiltti poika että se kesyttää poliisikoiran joka sitä jahtaa. Ja sit se vaan adoptoi sen ja nimeää sen Jepeksi ja on sen paras kaveri ja se on söpöintä ikinä. Kun sen veljet riitelee niin se sanoo jotain "älkää, Jeppe hermostuu" tyylistä. Se vaan on niin hyvä tyyppi että koirakin vaan heti tykkää siitä. Ja sit sen loppuleffan ajan se vaan hengaa ja leikkii Jepen kanssa.  3) Ilkka on ikoni. Se on vaan tosi söpö ja höpönassu ja aidosti hauska mä rakastan häntä paljon pliis kattokaa tää leffa for my boys-” – @samisfalse

x

Remy Bonnaire (Tiger, Tiger)

“*välkällä olevan 5-luokkalaisen ääni*: HOMO” – nimetön

x

Tauno ja Varpu (Plant)

“lukekaa tätä sarjista se on niiiiin hyvä. Tosi siistii suomenmakuista haltijamytologiaa ja modernia fantasiaa + sateenkaarevaa rakkautta ja surua” – nimetön

x

Raija Aalto (Uutishuone)

“a. Onhan Krista Kosonen kivan näköinen tyyppi b. Rakastan sitä, että Raija on kunnianhimoinen ja tekee välillä myös ikäviä asioita saadakseen mitä haluaa, mutta on silti idealisti, joka haluaa parantaa maailmaa” – @purple-is-great 

[kasuaalipelitelevisio]

Liikunta päiväkirjat ovat syvältä, koska

Vittumaista pitää kirjaa liikkumisesta

En jaksa tehä sitä

En liiku

Kuka vittu välittää

[trevardes]

Joulukalenterific: Sinut vain, ja aikaa (luukku 8)

Tämän luukun sanamäärä: noin 1200

Disclaimer: En omista hahmoja enkä saa tästä rahaa.

AO3 linkki: https://archiveofourown.org/works/16800100/chapters/39716946

Luukun summary: Lehto huokaisee ja vastaa puhelimeen. “Hei. Sori että kesti, Rahikainen häiritsi.”

Kaarna naurahtaa. “Eipä mitään, ei minulla mikään tulipalokiire ole. Mitäs sinulle kuuluu?”

Tämä on sitten pelkkä sosiaalinen puhelu. Onkin kulunut jo aikaa siitä, kun ukko soitti ihan vain turhia höpistäkseen, joten sillä on varmaan kertynyt valtava määrä kuulumisia, jotka se haluaa jakaa.

***

Luukku 8 - Lauantai

Lauantaiaamuna Lehto istuu sohvalla tietokone sylissä ja hoitaa asioita. Huominen ahdistaa.

Ensimmäinen kerta meni kaikkia odotuksia vastaan ihan hyvin, Riitaojan lähellä oleminen oli jopa melkein helppoa silloin, mutta nyt koko ajatus tuntuu taas vaikealta. Lehto jännittää taas kuin hölmö teinityttö, ja on sen takia pohjattoman ärsyyntynyt itseensä.

Hän yrittää pitää itsensä kiireisenä, jottei joutuisi ajattelemaan huomista. Hän maksaa sähkölaskun vaikka eräpäivä vasta kuun loppupuolella. Tilaa netistä proteiinijauhetta ja uudet painavammat käsipainot. Käy samalla sähköpostisotaa pomon kanssa vuoroista, sillä hän ei voi olla jouluaattona töissä. Kaarnat haluavat hänet kuitenkin kylään, ja pakkohan hänen on mennä. Hän ei myöskään halua olla aattoa töissä siksi, että kaikki työkaverit ovat silloin aivan erityisen rasittavia. Lehto ei jaksa niiden valitusta siitä, että voi voi kun pitää olla töissä aattona. Hän ei yleensäkään ymmärrä niitä, sillä jos kerran ottaa sen vuoron ja saa siitä ihan hyvät korvauksetkin, niin miksi pitää vielä marista ja häiritä muitakin. Helvetin nössöt.

Toisaalta tämä pieni puuhastelu on hyödyllistä, sillä se kuluttaa aikaa. Lehto pelkää huomista, mutta toisaalta on noloa, miten innolla hän sitä odottaa. Hän haluaa, että olisi jo sunnuntai, eikä oikein kestä itseään.

Rahikainen keskeyttää Lehdon keskittymisen tullessaan kotiin vähän ennen yhtätoista. Lehto huomaa heti, että sillä ei ole kaikki hyvin. Jos kaikki on normaalisti, se ei koskaan tule Lammion luota kotiin näin aikaisin.

Rahikainen kolisee eteisessä, paiskoo ovia ja ilmestyy olohuoneeseen surkean näköisenä. Se jättää takkinsa ja laukkunsa pitkin lattioita ja lysähtää sohvaan Lehdon viereen. Ilme on kuin maansa myyneellä; alahuuli on mutrulla ja siniset säihkysilmät hyvin suuret ja surulliset.

Lehto kerää itseään hetken ja tuuppaa sitten Rahikaista hellästi kyynärpäällä. “Mikäs?”

Rahikainen huokaisee ja hymyilee vähän itseironisesti. Laskee ihan hetkeksi poskensa nojaamaan Lehdon olkapäähän. Hän nousee pian pois, koska tietää, ettei Lehto oikein kestä tällaista pidempään, mutta Lehdolle jää eleestä kuitenkin outo olo. Hän ei oikein ymmärrä, miten hän on sellainen ihminen, jolta Rahikainen voi hakea lohtua.

“Lammioko?” hän kysyy jäyhästi. Kukaan muu ei vaikuta Rahikaiseen noin paljon, ei saa häntä noin näkyvästi pahalle mielelle. Lehto kokee lievää murhanhimoa. Mitä vittua se kekkuli-heikki on mennyt tekemään?

“Joo, mut ei mittään vakavaa. Sitä sammaa vanhaa. Mie halluun liikoja, kaikenlaist mitä hiän ei voi antaa koska. Koska isä, koska työ, koska ura ja suku ja vittu ihan kaikki.”

Lammio ei siis sentään ihan tarkoituksella ole satuttanut Rahikaista, kai. On vain paskaa tuuria, että Rahikainen, johon kaikki rakastuvat mutta joka itse ennen ei rakastanut ketään, on nyt mennyt retkahtamaan juuri tuollaiseen tyyppiin. Niin kunnolliseen ja ärsyttävän viralliseen.

“Se on paskiainen”, Lehto tarjoaa, ja Rahikainen naurahtaa surumielisesti, pudistaa päätään.

“Se minnuu just vituttaakin, kun ei se oikeesti oo. Sen isä kyl on, mutta ei se suostu myöntämään sitä, kun se on pikkusesta asti ehdollistettu semmoseen ajatusmaailmaan.”

Lehto tuhahtaa. “Se on kolmekymppinen. Sillä on omat aivot, oli lapsuus millanen tahansa.”

Rahikainen huokaisee. “Niin kai. Kyl mie yritin tästä taas puhhuu, mut ei siitä mittään tullu. Päädyttiin sitte vuan sänkyyn, ja kai se kuvittelee, että miun kanssa kaikki selvii sillä.”

Se vaikuttaa oikeasti loukkaantuneelta ja surulliselta, ja Lehdon olo on hyvin vaivaantunut. Ei hän osaa tällaisesta puhua, ei ole mikään romantikko. Hän kuitenkin näkee, että Lammio satuttaa Rahikaista, ihan typeristä syistä. Se on perseestä, ja saa Lehdon pitämään Lammiosta vielä vähemmän kuin ennen. Hänen mielestään koko tyyppi on rasittava ja kummallinen. Kuka vittu jaksaa aina välittää niin helvetin paljon muiden mielipiteistä?

He istuvat hiljaa pitkän hetken. Lehto ei osaa tätä, eikä Rahikainenkaan sano mitään. Se nostaa jalat sohvalle ja halaa polvet rintaansa vasten. Näyttää hetken niin nuorelta ja epävarmalta, että Lehdon tekee mieli lyödä jotain, mieluiten Lammiota.

Hän aikoo juuri päästää suustaan jotain typerää, kun hänen puhelimensa soi. Hän kaivaa sen taskusta ja Rahikainen kuikkii näyttöä kiinnostuneena.

“Kaarna”, Lehto selittää.

Rahikaisen kasvoille syttyy pieni hymy. “Oi. Käske antaa Airalle suukko miun puolesta!”

Lehto pyöräyttää hänelle silmiään ja on jo vastaamassa, kun Rahikainen kysyy vielä missä Määttä on. Näköjään se on nyt sellaisessa mielentilassa, että tarvitsee välttämättä seuraa.

“Se nukkuu vielä”, Lehto kertoo. Rahikainen näyttää heti valmiilta menemään ja käpertymään Määtän kylkeen vällyjen väliin, mutta Lehto pysäyttää hänet vielä.

“Jos menet sinne niin varaudu, että Lahtinen on siellä myös.”

“Mikskäs se minnuu estäis. Yrjöhän on varsin kommee poika”, Rahikainen virnuilee, nousee ylös ja hiipii Määtän huoneeseen. Lehto ei jaksa estellä, Määttä hoitakoon asian. Omapa on vikansa, jos ei ole lukinnut ovea.

Lehto huokaisee ja vastaa puhelimeen. “Hei. Sori että kesti, Rahikainen häiritsi.”

Kaarna naurahtaa. “Eipä mitään, ei minulla mikään tulipalokiire ole. Mitäs sinulle kuuluu?”

Tämä on sitten pelkkä sosiaalinen puhelu. Onkin kulunut jo aikaa siitä, kun ukko soitti ihan vain turhia höpistäkseen, joten sillä on varmaan kertynyt valtava määrä kuulumisia, jotka se haluaa jakaa.

“Ei mitään ihmeellistä”, Lehto valehtelee.

Kaarna alkaa selittää jotain vaimonsa uudesta maalausharrastuksesta, ja Lehto menee keittiöön hakemaan mukillisen glögiä. Hän lämmittää sen mikrossa, ja ehtii juuri parahiksi eteiseen nähdäkseen kuinka Rahikainen lentää ulos Määtän huoneesta. Hetken kuluttua sitä seuraavat paidaton, unisen näköinen Määttä ja pörröpäinen Lahtinen, joka kiskoo housuja jalkaansa ja kiroilee Rahikaiselle herätyksestä. Ne suunnistavat kaikki keittiöön, ja Lehto seuraa ovensuusta huvittuneena kuinka Rahikainen alkaa huonolla menestyksellä tehdä puuroa. Lahtisen on lopulta pakko mennä auttamaan, ettei Rahikainen tuhoa koko keittiötä. Määttä istuu pöydän ääreen ja vaikuttaa saman tien vaipuvan takaisin horrokseen.

Lehto palaa glöginsä kanssa olohuoneeseen ja istuu takaisin sohvalle. Kaarna kysyy töistä ja kuuntelee ihmeen kiinnostuneena, kun Lehto kertoo vähäsanaisesti uudesta työkaverista ja loppukuun vuoroista.

“Mitenkä aatto? Minä ajattelin laittaa kinkun niin, että se olisi siinä neljän aikaan valmis, että sen jälkeen sopii tulla syömään. Ja Aira haluaa sitten illalla mennä käymään haudoilla.”

Jaaha, siinä siis koko soiton perimmäinen syy. Aira on varmaan laittanut miehensä asialle, käskenyt varmistamaan, että Lehto ilmestyy paikalle. Kaarna ilmaisee asian ilmoitusluontoisesti, olettaen, että tietenkin Lehto tulee, sillä eihän hänellä voi olla elämässään mitään parempaa sisältöä kuin tuijotella Kaarnojen naamoja.

Ei hänellä olekaan, mutta ei sellaista nyt ääneen sanota.

“Kai minä ehdin”, Lehto lupaa. “Sain sen vapaaksi. Välipäivät on sitten töitä.”

“Niinpä tietysti. Me lähdetään uudeksi vuodeksi Airan kanssa Kanarialle, saat sitten keksiä jotain, mitä haluat sieltä tuliaisiksi. Ajateltiin ensin kysyä sinuakin mukaan, mutta et taida oikein noista lämpimämmistä maista välittää.”

“En niin”, Lehto sanoo painokkaasti. Aatto vielä menee, mutta kokonainen parin viikon loma ulkomailla vanhusten kanssa olisi liikaa. Tuskin heistä kukaan olisi sen jälkeen enää järjissään.

Tärkein asia on hoidettu, ja Kaarna palaa höpöttämään omasta työstään ja siitä kuinka heidän pitää joskus lähteä yhdessä hiihtämään ja pilkille ja tekemään ties mitä muita miehekkäitä, hiukan kiusallisia isä-ja-poika -aktiviteetteja. Lehto siemailee glögiään ja torjuu kaiken tämän. Hänen vaikeutensa saa Kaarnan nauramaan huvittuneesti.

“Joo joo. Aattona sitten nähdään”, se vielä varmistaa.

“Joo. Rahikainen käski pussata Airaa sen puolesta. Ja terveisiäkin saa varmaan kertoa.”

Kaarna nauraa ja lupaa tehdä työtä käskettyä. He lopettavat puhelun, ja Lehto huokaa helpotuksesta. Keittiöstä kuuluu hyväntahtoista kiistelyä, ja ilmassa leijuu puuron ja kahvin tuoksu. Lehto juo glöginsä loppuun ja menee itsekin ruuan toivossa toisten luo keittiöön.

[eksopolitiikka]

Asioita joita narsistit tekevät

Asioita joita narsistit tekevät

1. He kieltäytyvät vastuusta

Se ei ole heidän vikansa. Ei KOSKAAN. Se on aina sinun vika. Jonkun toisen vika. Narsistille ei ole hänen vikansa hän loukkaa sinua, se on sinun vikasi koska loukkaannut. Jos tunteitasi on loukattu, se ei ole heidän vikansa; se on sinun vikasi koska sinulla on tunteet. (Sinulle saatetaan sanoa että ”valitset” sen että löykkaannut niistä asioista joita hän on tehnyt, ja että se on väärä ”valinta”.) Jos heidät saadaan kiinni tekemästä jotain tunteetonta tai itsekästä, he sanovat että heidän oli ”pakko” tehdä niin jonkun toisen takia. Jos viittaat vähänkään siihen että mikään on heidän vastuullaan, he antavat tekosyitä ja valheita, ja usein, jos ne eivät toimi, he lopulta tekevät selväksi että heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta koska heidän ei ole pakko, ja se että sinua kiinnostaa on tarpeetonta tai väärin. Heidän perspektiivistään sinun ei tulisi välittää — sinun tulisi tehdä se oikein ja olla enemmän kuin he. Välittämättä.

2. He valehtelevat

Narsistit valehtelevat saadakseen näyttämään itsensä hyvältä. He valehtelevat päästäkseen emotionaalisesta vastuusta. He valehtelevat tavanmukaisesti. Elämä on peliä narsisteille — peliä joka heidän on voitettava — ja totuus on yksi uhri heidän pelisuunnitelmassaan. Ainoa kerta kun narsistilla on yhtään kiinnostusta puhua totta on silloin kun se palvelee heitä tai silloin kun niin tekeminen ei maksa heille mitään. Lopun aikaa he eivät pidä tarpeellisena tai tärkeänä olla ollenkaan rehellinen. Rehellisyys voi haitata heidän itse omaa mielihyvänsä ja vaarantaa heidän voimakkaan persoonansa, ja he eivät pidä siitä. Narsisteille totuus on monesti ”taipuvainen” ja vapaaehtoinen. Ei ole sellaista kuin rehellinen narsisti.

3. He halveksivat sinua

Narsisteilla on tarve tehdä itsestään suurempia tekemällä itsensä vakuuttuneiksi siitä että muut ovat vertailussa alempana. Heille tuttua on olla ylimielinen, snobi, klikkiytynyt, elitisti ja muiden yläpuolella; kuitenkin he saattavat olla hyviä piilottamaan ylenkatsontansa estääkseen julkisuuden menetyksen, josta narsistit saavat voimansa. Narsistit joilla on rahaa halveksuvat työväenluokkaa. Narsistit jotka ovat työväenluokkaisia halveksuvat niitä joilla on rahaa. Koulutetut narsistit halveksuvat kouluttamattomia. Narsistit joilla ei ole koulutusta väittävät koulutettujen ihmisten olevan mistään mitään tietämättömiä. Mitä tahansa narsisteilla on (tai he luulevat että heillä on) on se jota he käyttävät muitten halveksumiseen. Kenenkään tausta, ulkonäkö, arvot, poliittinen suuntautuminen, koulutus, preferenssit, uskonto, elämäntyyli, ammatti tai mielipiteet ole koskaan hyviä tai arvokkaita heidän silmissään elleivät he itse arvosta tai omista samoja. Jos ajattelet tai valitset toisin kuin narsisti, olet ”väärässä” ja he ovat ”oikeassa”.

4. He ovat kaksinaamaisia

Narsisteilla on kirjaimellisesti kaksi naamaa — heidän todelliset kasvonsa ja heidän esityskasvot. Kumpikaan ei muistuta mitenkään toista. Se minkä näet riippuu siitä kuinka kauan olet tuntenut heidät. Narsistit voivat olla erittäin charmikkaita ja tietää sen miten saavat heidät puolelleen. Kukaan joka ei tunne narsistia hyvin voi sanoa sinulle narsistin olevan yksi hienoimmista tapaamistaan ihmisistä. He uskovat tämän olevan älykkäin, kiltein, kiinnostavin, mukavin, kyvykkäin tai menestynein ihminen. He saattavat toivoa olevansa itse samassa asemassa. Kuitenkin kuka tahansa joka tuntee narsistin paremmin (perheenjäsenet, pitkäaikaiset työntekijät jne) voivat kertoa sinulle kuinka he ovat turhauttavimpia ja toksisimpia tuntemiaan ihmisiä, ja pelkkä heidän nimen mainitseminen saa heidät tuntemaan itsensä vihaiseksi, turhautuneeksi, surulliseksi tai ahdistuneeksi. Ollen ainoa joka on kokenut narsistin todelliset kasvot, samalla kun kaikki muut näkevät narsistin esityskasvot voi olla yksinäinen, tuskallinen ja turhauttava tilanne. Kiitos kuitenkin sille että niiden ihmisten määrä joka show’n läpi näkee kasvaa ajan myötä.

5. He ovat kostonhimoisia

Jos koskaan kehtaat kyseenalaistaa narsistia tai pyytää asioita kuten terveitä rajoja ja rehellisyyttä, heistä tulee sinun julkinen vihollinen numero yksi. ”Herra/Rouva Ihana”-naamio välittömästi katoaa, ja ei ole mitään mikä ei saisi heitä ”rankaisemaan” sinua. Heillä voi olla monia tapoja yrittää tätä; jotkut ovat salaperäisiä, ja jotkut ovat avoimia ja ilmiselviä. Narsistilla on näennäisen loppumaton obsessio saada ihmiset, jotka hänen vastaansa tulevat, ”maksamaan”. Kun he ovat iskeneet silmänsä sinuun, olet ikuinen vihollinen, ja heidän kiehuva vihansa tuntuu yhtä vahvalta kuin vuosia sitten kun se ensimmäisen kerran alkoi. He kostokampanjansa on absoluuttisen mykistävä ei-narsisteille.

6. He käyttävät psykologista projisointia

Monet henkisesti sairaat yksilöt usein projisoivat psykologisesti. Narsistit, kuitenkin, ovat eräitä kaikkein aktiivisimpia ja vakavimmin projisoivimpia ihmisiä. Aina täynnä syytöksiä ja kritisismiä, kaikkein eniten hulluksi saava asia suurimman osan narsistien väitteissä on, että SINÄ teet juuri sitä mitä HE tekevät. (Projektio) Eivätkö he juuri valehdelleet sinulle? No, sinua tullaan kohta haukkumaan epärehelliseksi. Ovatko he luikkimassa pakoon ensimmäisen tilaisuuden tultua? Sinua osoitetaa sormella siitä että olet viekas. Ja et voi sanoa sanaakaan heille jostain heidän tekemästään asiasta joka on satuttanut, koska se tekee sinusta hyväksikäyttäjän — heidän pahoinpitelijänsä. Et voi antaa heille muuta kuin hehkuvaa palautetta ilman että he raivoavat sinulle, mutta sinua kritisoidaan jatkuvasti ja sitten sinua kutsutaan omituisen yliherkäksi jos näytät yhtäkään tunnetta aiheesta. Ja heidän sanansa on laki — sinä et tiedä mistä puhut.

7. He mustamaalaavat heitä vastustavia ihmisiä

Narsistit ovat allergisia terveille rajoille ja reiluudelle. Jos kyseenalaistat heidän tekemänsä tunteettomat asiat tai asetat minkäänlaisia rajoja heidän pahalle käyttäytymiselleen, sinut koitetaan tuhota sosiaalisesti, ammatillisesti tai henkilökohtaisesti. Mitä tahansa narsistit havaitsevan olevan sinun psykologisia tai tilannekohtaisia ”heikkoja kohtia”, ne ovat heidän pääkohteitaan. Esimerkiksi, jos narsisti tietää että sinun suurin pelkosi on julkinen pilkka, se tulee olemaan heidän suurin tavoitteensa mustamaalaamiskampanjassa. Jos hän tietää että hetki sitten olet tehnyt virheen josta tunnet syyllisyyttä, se tullaan kääntämään sinua vastaan. Narsisti tietää että mitä tehokkaammin he voivat osoittaa epävarmuudet tai virheet sinussa, sitä tehokkaampia he tulevat olemaan itseluottamuksesi ja vaikutusvaltasi rapauttamisessa. Ja jos he onnistuvat sen tekemään, heillä on hyvä mahdollisuus saada takaisin valta jonka he aikoivat alunperinkin saada itselleen ennenkuin ”sinä tulit väliin”.

  Artikkelin julkaissut After Narcissistic Abuse

  http://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/asioita-joita-narsistit-tekevat/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_