#huussi

[thedopesamurai]

Exiled Druids of Lornwood

Huussi, 2016

“Don’t you run into the forest alone, lest by a druid you are turned into stone” - A common phrase to scare children from getting lost. A long time ago, new caste of magic users were born in the Land of Light. Greatly gifted and often wise beyond their years, through decades of study in nature they were able to combine light and earth magic into what they called life magic. These scholars of Audinburgh were finally accepted into the circle as the first druids. They were also the first to consistently combine two elements successfully without side effects, and paved a way for new theories and discoveries in magic and its behavior. Following the First Elemental War, during which the element of light was the only one to remain dormant, all other types of magic were deemed dangerous in the Land of Light. During the Great Purge of Lux Aeterna, druids, among other impure magic users were exiled from the land. They fled into the surrounding forests, forming small tribes and communities, swearing to never return in an event that their services and knowledge would be needed again. Through the propaganda of King Farlon, their entire centuries of reputation was slowly wiped away, their image reduced to nothing but monsters, twisted sorcerers, and betrayers of light. As their numbers thinned among the scarce wildlands, they adapted and developed new ways to survive and lengthen their lifespan. They learned to cultivate their own magic and feed on it, conjuring wells of raw power they hid deep in the forests. These pools would grow and slowly absorb energy from the ground around them, providing a lasting supply of magic to live with. They dress up in gifts of the forest to channel their magic, and adapt better amongst the animals through scents and appearances. Among other side effects and malformations, their bodies covered in roots and vines to nurture their bodies, they've grown taller and more powerful than ever. No longer they pledge faith to the gods, they’ve become akin to an image of one. But what is the price of losing your humanity and becoming what everyone feared of? - Excerpt from the Book of Druidism, chapter 3: Behavior of Life Magic: "... As the most powerful uses of druidic life magic rely on channeling the magic through a physical object or a living being, they often have a vessel to imbue and practice their magic with. As a vessel, most druids are accompanied by companion animals, also as a respect to their close affinity with nature. In dire situations and military use, they could temporarily empower the animal with life to turn one into a hulking beast. When used on humans however, this has a heavy toll on their health for unknown reasons. ..."

[returquoise]

"Pergola on saatanasta."

-mun isä, joka kattoo jatkuvasti rakennus- ja remppaohjelmia

[xylophonetangerine]

Tosi perinteinen pohjapiirrustus. Perustuu kansanomaiseen tupa-ja-kamari taloon mutta lisättynä sotien jälkeisillä ylellisyyksillä. Veikkaan että VH on ollut alun perin pesukomero eli KH ilman suihkua tai ammetta. Joissakin 30–50-luvuilla rakennetuissa omakoti- ja rivitaloissa ei ollut alun perin juoksevaa vettä, josta seurasi tämä ratkaisu.

Jännittävä ratkaisu. Mielenkiintoinen, sanoisinko. Kutkuttaa mukavasti. Ihan lysti talo. Kyseenalainen, mutta lysti.

[frikatilhi]

Independent Finnish Project??

I know we did one of these already but I really need another one

[okaima]

Karelian language - Bathroom

Kyly, kylyperti, pezoperti - bathroom

Käymäl, huussi - toilet (room)

Issuin, pytty - toilet (seat)

Käymälbumuaga, rašu - toilet paper

Kyly - sauna

Suihku - shower

Suihkuškuappa - shower stall

Kroana, krana - tap

Käzmal'l'a, pezomal'l'a - sink

Vanna, kylyvanna - bathtub

Salbain, type - plug

Zirkkalo - mirror

Pezostola - commode

Muila - soap

Käzmuila - hand soap

Guubańe, pezosieni - sponge

Muila, suihkugeeli - shower gel

Šampuni - shampoo

Hoidoaineh - conditioner

Pomoata, miira*, peävoije - pomade, hair and beard ointment

Hammasšotka, hammasharju - toothbrush

Hammaspastu, hammasruka - toothpaste

Kylypaikka - towel

Käzpaikka - handtowel

Viesat, voajat - scales

Kylysoba, higisoba - bathing tunic

Pardakoneh, pardamašin - electric razor

Britfa - razor

Fena, hivustenkuivatin - hair drier

Sobanuora - clothesline

Ardo, oardo - clotheshorse

Toppukori - bin

Pezokoneh, pezomašin - washing machine

Pezovakka - laundry basket

*miira can also mean the holy myrrh used to bless person in orthodox christian tradition, however, Karelians just slapped the same name on any good smelling hair oil or ointment

[jerichoes]

whoever did the subs for poromafia didn't go farther than google translate because they've looked at the phrase "this used to be a shout" and didn't think twice about double checking the translation for huussi

[ankeriassuolashokissa]

"Tää on vähän sama, kuin hommaisit kissan, mut et hiekkalaatikkoa."

- Kers. Tsärädät, meidän olemattomasta huussi tilanteesta

[vessanovellit-blog]

Perus vessakäynti

Vessahätä. Pieni paine virtsarakossasi saa sinut arvioimaan hädän todellisuutta. Ulkoiselle silmälle huomaamattoman tarkoitusperäisen nytkähdyksen jälkeen päädyt valitsemaan tilanteen selvittämiseen sopivan toiminnon. Aivosi käynnistävät algoritmin nimeltä Vessaprosessi.

Tartut vessan oven kahvaan. Väännät kahvaa 72 astetta alaspäin. Vastus vapautuu. Jännität käsilihaksiasi ja vedät oven auki. Sujautat toisen jalkasi oven väliin ja suoritat samalla pikaisen tarkastuksen vessan kunnosta. Vessapaperia? On. Saippuaa? On. Käsipyyhe? On. Kannen asento? Hyvä. Nyt olet valmis lukitsemaan oven.

Mittaat katseellasi sopivan etäisyyden vessanpöntöstä, ettet istu siitä ohi. Voit laskea housut alas levollisin mielin. Hengität syvään ja valmistaudut jännittämään reisilihaksiasi. Uloshengityksen mukana annat polviesi joustaa, kunnes ne saavuttavat 82 asteen kulman. Nyt istut pöntöllä.

Olet nyt valmis suorittamaan tarpeen, jonka vuoksi Vessaprosessi sai alkunsa. Pissaaminen ei kuitenkaan onnistu, sillä lantionpohjalihaksesi ovat turhan kireät. Sinun täytyy rentoutua. Yrität tietoisesti siirtää ajatuksesi toisaalle.

Katonrajassa surisee kärpänen. Seuraat katseellasi, kun kärpänen laskeutuu lavuaarin reunalle. Se lyllertää kohti palasaippuaa, josta on lohjennut lohkare. Kärpänen nuuhkii lipeäistä hunajaa mesi kielellä. Se syöksähtää hoiperrellen pois saippuan luota ja tippuu roskakoriin. Samalla mikrosekunnilla hunajansävyinen vana murtautuu vapaaksi kahleistaan.

Hellä suihku valuu jatkuvana janana kohti viemäriverkostoa. Viimeiset pisarat tipahtelevat altaan pohjaveteen. Prosessin kliimaksi on tullut päätökseen. Käännät ylävartaloasi 92 astetta kurottaaksesi vessapaperirullaan. Joka on vielä väärinpäin. Halveksit rullan laittanutta henkilöä.

Otat pari palaa vessapaperia ja taittelet sen. Pyyhit. Ponnistat itsesi jaloillesi. Saavutat tasapainoaseman. Voitat kamppailun housujesi kanssa. Käännyt 102 astetta ja ojennat kätesi kohti selkänojan huippua. Vedät pöntön painamalla nappia.

Valmistaudut vessaprosessin loppusuoraan. Siirryt lavuaarin luokse. Nostat kahvaa kunnes vesi virtaa mieluisalla paineella. Kastelet kätesi. Tartut liukkaaseen saippuaan, joka lipeää sormiesi välistä kimpoillen pitkin lavuaarin seinämiä. Palautat lipeälohkareen alkuperäiselle paikalleen. Peset kätesi puhtaaksi. Synteettisen imelä hunaja-aromi tunkeutuu nenääsi. Suljet hanan.

Kuivaat kätesi pyyhkeeseen, jonka toivot olevan tarkoitettu käsille. Tunnet karhean froteekankaan imevän kosteuden käsistäsi. Kätesi ovat nyt kuivat. Olisi peiliin katsomisen paikka. Tuijotat itseäsi silmiin. Hengität. Korjaat karanneen hiussuortuvan. Nyökkäät itsellesi.

Kohdistat katseesi 112 astetta sivulle kohti ovea. Otat askeleen palataksesi ulos vessan turvista. Raotat ovea. Kärpänen kiitää itsevarmasti ulos vessasta. Hymähdät iloisesti. Seuraat kärpäsen esimerkkiä ja poistut määrätietoisesti ulos vessasta.

[tissitwiitit]

Kausi 8, jakso 3/22 

Verna

Tälle kaudelle iskulause: Siementä vakoon ja äkkiä pakoon! #tisuomi

Painajaistakatukka

Seuraavilla #tisuomi-treffeillä varmaan oikaistaan Valtra-traktorin sylinterinkansi ja vaihdetaan alapallonivelet?

Kiekkokirja

Kai ohjelmassa on myös huussintyhjennystreffit? #tisuomi

[karvoja]

Voi kai siitäkin olla onnellinen, ettei ole kokenut suurta huussihorroria. Meillä mökkisaaressa toinen huussi on laittoman lähellä rantaa, eikä edes minkään katajapuskan perällä, joten ikkunasta voi seurata ohi lipuvia paatteja. Toinen huussi on mukavasti miltei pihavalon ulottuvilla. Molemmista löytyy tietenkin hämähäkkejä, mutta ne on oikein ystävällisiä saaristolaisia. Ja pimeällä kumpikin on tottakai kuumottavia, mutta se on lähinnä vain mukava lisämauste.

ulkohuussi ei oo kunnon huussi jos sua ei ees vähän pelota mennä sinne

[oravanpesa]

[blogiyhteistyö] @oravankesapesa mukavuus nousi monta pykälää. Oravankesäpesä-blogissa uusi postaus huussiratkaisusta. #oravankesäpesä @kekkila_garden #kekkilä #kuivakäymälä #huussi #drytoilet #koloni #koloniträdgård #kolonihave #schrebergarten #puutarha #garden #trädgård #have #siirtolapuutarhamökki #allotmentcottage #kolonistuga #allotmentlife #kolonihaveliv #siirtolapuutarhaelämää #myhappyplace https://www.instagram.com/p/By0fSLMgn02/?igshid=vhlr942hv7t5

[cowboygrantaire]

Täysimetalli Alkemisti: Veljeys

Esittelyssä hahmot...

Eetvartti ja Allu Elorikki

Wirpi Rokkikello

Roi Mustangi, Valtion Grillimaisteri

Risa Haukansilmä, Grillimaisterin bädäss henkivartija

Maissi Huussi (äläitkeäläitkeäläitke)

Aleksi Luis Käsivahva aka Habajäbä

Janne Vahinko

Wato Wahlman

Heimiäs Leipä

Arpi

Kimble

Pakastin-Iisakki

Kunkku Brädli/Raivomiäs

Himokas

Kade

Ahmatti

Ahne Paska

Laiskiainen

Ylpeys Käy Lankeemuksen Edelle

[uinuvien]

[huomenhaamu]

Television kohtalainen ohjelmatarjonta laski ala-arvoiseen kun Australian Masterchefin uusinnat loppu mutta ainakin on aina Huvila ja Huussi

Kattoo kanavalistaa että mitä voi kattoa puolella aivolla ilman että tulee paha mieli

[nyyhkis]

Rules: Tag (nine) people you want to know better. I was tagged by @hymykuoppaista​ (kiitti!!) - not gonna tag anyone, I’m too scared of people :(

favourite colours: Natural creamy white, pastel light blue, indigo blue-purple mix... and also some earthier green/brown vibes 🔵⚪

currently reading: I started listening to the new Jukka Viikilä book “Taivaallinen vastaanotto” from an audiobook service 📒 It’s been pretty good, but I feel like a physical book would be better in giving a chance to read through the reflective deeper sentences and pausing to process them.

last song: Omena by Pykäri (I like the vibes of the new album a lot!) 🍎

last series: I’ve watched the first few episodes of Succession and it’s probably the series I will finish next. Other than that I’ve obsessed about home renovation shows like Husdrömmar / Unelmakoti, Remppa vai muutto Suomi (Love It or List It Finland) and Huvila ja Huussi. I feel such a boomer and an old lonely idiot living in my own house in the middle of nowhere 🙄

last movie: I re-watched Hitchcock’s Rear Window from Yle Areena just now. It’s a pretty good classic all in all.

sweet, savoury, or spicy: Savoury, I just love the umami taste. Licorice is the best mix or sweet and savoury!

currently working on: Trying not to lose my mind working full-time on my managerial position and paying off my house loan and being so lonely living alone in the middle of nowhere on a small village.......

do this if you want and please tag me so I can read your answers!! 

[sinisetmetsat]

VIII: Kuuden kosken päivä

Haapain varjossa ei aurinko kiusaa aivan heti. Kosken kivet se saa hohtamaan, telkkiä ui siellä täällä ja metallinen koskikarapatsas valvoo kivellä väsymättä.

Tästä eteenpäin matkaamme määrittävätkin kosket: jo eilen illalla olemme siirtyneet Seitsemän kosken reitille. Ensimmäinen niistä oli turhan raju laskettavaksi muuten kuin rännistä ohittamalla, mutta seuraavissa päästään menneiltä vuosilta tuttuihin tositoimiin. Ensin ovat Taikinainen ja Karinkoski; melko kivikkoiset, mutteivät onneksi järin nopeat alkusoitot. Jännittävää koskenlasku silti on pitkästä aikaa, ja hermostuspäissämme ajaudumme riitelemään Kellanvirran suvannoissa mehevästi.

Järvitatarta kasvaa suurina lauttoina. Jokimaisema on heti toisella tapaa mystinen kuin järvenselät, sokkeloisetkaan. Se tuo mieleen viimevuotiset matkamme Savon joilla Narnian maailmanlaitoineen.

Kellankoskea ei niin ikään ole laskeminen, joten rantaudumme vanhan voimalaitoksen kupeeseen. Komea pihapiiri näyttää tätä nykyä olevan luontomatkailuyrityksen hoteissa. Täälläkin on huussissa käsidesiä. Ollaan ajan hermolla. Kauniit uimaportaat johtavat vanhalta saunalta suoraan virtaan. Kelpaisi – mutta matka kutsuu.

Voimalan vieressä virran suuntaisesti levittäytyvä mielikuvituksellisen muotoinen kannas jakaa joen kahtia kuohuvaan koskeen ja padottuun uomaan. Jykevän haavikon vahtiman muodostelman nurmettunut pinta kutsuu meidät kokeilemaan uutta menetelmää kosken ohituksessa. Kanootin talutus rannalta käsin ja sen kanniskelu tyhjänä ovat molemmat tuttuja, mutta nyt maapohja vaikuttaa sopivalta purren hinaamiseen täytenä.

Homma sujuukin harvinaisen sukkelasti kahteen pekkaan, toisen työntäessä perästä ja toisen vetäessä keulaköydestä. Eniten päästään punnertamaan, kun alus lasketaan varoen jyrkältä törmältä voimalan uoman äkkiä syvenevään veteen. Vahvajuuriset rantalepät kuitenkin auttavat työssä, ja tuota pikaa pääsemme nauttimaan kosken alaosasta. Siinäkin riittää vauhdikasta laskettavaa satojen metrien edestä, kun vain malttaa kiertää valtavan pitkät kalastuslaiturit.

Liesveden suulla kohtaamme ihka ensimmäisen melojan. Veneillä leppoisasti liikkuvat kalastajatkin ovat ystävällisiä. Ahoniemen leirikeskuksesta kantautuu salmelle Jumalan kämmenellä. (Tätä nykyä pitänee jo täsmentää, että kyseessä on virsi 499 eikä Antti Tuiskun samanniminen biisi, vaikka Konneveden seurakunnan liberaalilta siiveltä voisikin onneksi odottaa kaikenmoista.)

Kun emme löydä Venlan infotauluilta muistelemaa uimarantaa, annamme Haukisaaren vastapäisellä kalliolla paistattelevan kukkakimpun kutsua meidät luokseen maihin. Tarvomme tien vartta Ukonvuoren länsirinteeseen kartassa merkitylle lähteelle, jonka ylle onkin rakennettu mitä jämäkin katos. Kylmien vesien etsiskely kuivalta maalta tuo kanoottimatkailuun oman vaihtelunsa. Lounastamme kalliolla puolialasti ja pulikoimme salmessa, jota elävöittää huomattava virtaus. Jyrkältä kalliolta vaikka hyppäisikin syvään vuolteeseen. Kalaparvet kiertelevät rantoja myös täällä.

Lähtiessämme huomaammekin tuonnempana Venlan muistaman uimarannan, mutta meilläpä oli omamme – ja nyt suunta Liesveden yli länteen, kohti Pesiäissalmea. Parin kilometrin selkä tuntuu jokien jälkeen odottamattoman laajalta.

Pesiäissalmessa lapset uivat sillan alla, ja sen länsipuolella on nimettömässä pikkusaaressa vielä pienemmän oloinen mökki kuin eilen Mieronvirran Louhusaaressa. Jälkikäteen huomaamme sen kuitenkin olevan pinta-alaltaan kokonaista viidesosan suurempi kuin Louhusaaren! Niin pettää silmä!

Korpit johdattavat meidät soveliaan jylhän Viisaalanvuoren ohi Suottalahden pohjukkaan, joka viimeiseen asti vaikuttaa umpiperältä. Aina uskollinen peruskartta on kuitenkin kertonut meille muuta: lahden länsipuolella olevaan Suottaniemeen on kapeimmalle kohdalleen merkitty vetotaipale, jonka ylitys säästäisi meiltä kolmisen kilometriä melontaa niemen pohjoiskärjen ympäri.

Sinnikkyys palkitaan. Aivan viime hetkellä länsirannan ruovikosta erottuu maihinnousupaikka, jolta ampaisee metsään miltei viivasuora polku. Seitsemisenkymmentä metriä pitkä, ruohoisa väylä ylittää pienen soratien ja on ilo vetää. Pujottelen keulaköyden housujeni vyölenkeistä saadakseni kanootin painon asettumaan lähinnä lantiolle ja astelen menemään kunnon kuormajuhdan lailla Venlan työntäessä. Kanootti liikkuu yllättävän kevyesti, johan sitä hinataan nyt toista kertaa samana päivänä.

Vastarannalla joku lämmittää saunaa, kun kuljemme valtavien muurahaisvaltioiden opastamina edemmäs tähyämään ennalta Korholankoskista ylintä, sopivasti nimeltään Yläinen. Tällainen valmistautuminen koskenlaskuun on meille tuttua menneiltä vuosilta, ja olemme jossain määrin oppineet lukemaan veden hienovaraisia merkkejä kivistä, vuolteista ja matalikoista. Aina kosket kuitenkin yllättävät jollakin tapaa, ja tarkkana saa olla sekä etukäteen että itse koskessa.

Jokainen kolmesta Korholankoskesta – Yläinen, Keskinen ja hieman yllättäen Hannulankoski – on oma persoonansa. Täydellinen dramaturgia sisältää välisuvantoja ja -empimistä sekä sopivan loppuhuipennuksen, joka jättää meidät paria vesilitraa raskaammiksi. Sitten käy kuten aina: kosken jälkilöylyt sylkevät meidät pöllämystyneen voitonriemuisina leppoisammille vesille, tällä kertaa ihmeellisen nimensä veroiseen Outamoon. Jo suvannot ovat lupailleet tätä: niin sokkeloisia pöheiköitä järvikaislaa, -ruokoa ja -tatarta, että väylää saa varsin etsiä, vaikka sellainen on olemassa soutuveneidenkin mentäväksi asti.

Livumme idyllisen Akkasillan ali laavulle, jolle sattuukin heti pysähtymään pariskunta ruskosuohaukkaa etsimässä. Eläköitynyt opettaja esittelee meille kaikki leiripaikat, hyvät rantautumisrannat, hiekkaparatiisit ja nähtävyydet Laukaaseen asti aina kalliomaalausten korkeusmetrejä myöten. Kiitos hänelle ja hipeistä innostunutta veteraanimelojaa kärsivällisesti odotelleelle puolisolle!

Huussi on invahuussi, kuvitelkaat!

Lukemattomat ruovikkolinnut laulavat, mutta myös keltasirkut, punavarpuset ja hieman yllättäen naakat. Kumivenettä hinaava moottorivene mahtuu sillan alta juuri ja juuri. Hienossa infotaulussa on yksityiskohtaiset ohjeet Korholankoskien laskemiseen – niiden alapuolella. Moinen logiikka tuntuu olevan peräisin ennemmin parikymmentä kilometriä idempää, Savon puolelta.

Uin voimakkaassa virrassa kahdeksikon silta-arkkujen ympäri. Suureen Saksalansaareen menee sillan yli kaksi ambulanssia ja poliisiauto. Näkyypä pelastushelikopterikin. Me vain joogaamme nurmella ja maleksimme sillalla. Laavun seinässä lukee “Jenna ♡ Anna” ja heti perään “HOMOT RULES”.

Näinhän asia on.

Löydätkö kuvasta uimarin? Kuvat: Venla Kaasinen.