#vielä ainakaan

[violasmirabiles]

mua harmittaa ihan hirveästi että mulla ei ole tästä kuvatodisteita mutta siis. mun porukoilla on vanha valokuva-albumi 50-luvulta. se on semmonen mappimallinen, sivut on rei'itettyjä kartonkiarkkeja joihin valokuvat on liimailtu ja kuvien alla on siistillä kaunokirjoituksella tehdyt kuvatekstit. se on kuulunut mun äidin puolen mummille ja siinä on kuvia mummin ajalta heinolan opettajaseminaarissa. yhtenä vuonna joulun alla näiden vuosikurssi sovitti syystä tai toisesta keskenään näytelmäsovituksen tuntemattomasta sotilaasta. en ole just nyt porukoilla niin en voi tarkistaa tätä mutta muistaakseni tää on ollut jopa ennen kuin edvin laineen elokuvasovitus on tullut teattereihin. mutta se mikä vie multa tässä järjen on se että yhtään näistä kuvista ei ole siinä albumissa!!!!!! joku on irrottanut ne joskus jotain varten eikä niitä ole koskaan laitettu takaisin!!!!!!! siinä albumissa on ainoastaan pari tyhjää harmaata kartonkisivua joissa näkyy mummin aikanaan kirjoittamat kuvatekstit ja ne paikat missä ne kuvat oli!!!!!!! niitä kuvia on ollut ainakin muutama!!!!!!! miksi ne on just ne mitkä sieltä on poissa!!!!!!!!

[valejalkainen]

@varahai teki hyvän infopläjäyksen omalta alaltaan, joten ajattelinpa minäkin, nimittäin aiheesta:

Apua, sain perintäkirjeen!

Muistan kun itse sain ensimmäistä kertaa kirjeen perintätoimistosta ja sydän hyppäsi kurkkuun. Joudunko nyt raastupaan?? Meneekö luottotiedot välittömästi?

Nämä saattaa olla mystisiä juttuja, eikä ainakaan minulle niitä opetettu peruskoulussa tai lukion peruskursseilla. Ehkä nykyään opetetaan. Mutta tässä faktoja!

Miten laskujen perintä toimii?

Tämä on laissa säädettyä hommaa. Kun on ostanut palvelun tai hyödykkeen, on ensimmäinen lasku suoraan alkuperäiseltä laskuttajalta. Otetaan esimerkiksi hammaslääkärikäynti julkisella. Terveydenhuolto lähettää laskun. Jos sitä ei maksa eräpäivään mennessä, kolahtaa seuraavaksi postiluukusta ensimmäinen maksumuistutus. Jos sitäkään ei maksa, tulee toinen maksumuistutus, ja tarvittaessa vielä sen perään maksuvaatimus, jossa ilmoitetaan laskun tyypistä riippuen, että se viedään seuraavaksi käräjille tai ulosottoon.

Näistä jo ensimmäisen maksumuistutuksen voi lähettää perintätoimisto, jos alkuperäinen laskuttaja on ulkoistanut perintänsä. Esimerkiksi suurin osa hyvinvointialueista käyttää perintätoimistoja. Eli kun saa ensimmäisen kerran postia perintätoimistolta, ei ole vielä maailmanloppu kyseessä. Vielä on aikaa hoitaa asia kuntoon: jokaisella eri kirjeellä on oma eräpäivänsä (noin kolme viikkoa kirjeen lähettämisestä) ja sen jälkeen yleensä annetaan vielä viikko ylimääräistä armonaikaa ennen kuin uusi kirje lähtee liikkeelle. Myöskin ensimmäinen maksumuistutus saattaa tulla montakin viikkoa alkuperäisen laskun eräpäivän jälkeen, sillä lain mukaan maksumuistutuskulun saa lisätä loppusummaan vasta, kun alkuperäisen laskun eräpäivästä on kulunut 14 päivää.

Mitä jos en voi maksaa ajoissa?

Vaikka olisi saanut vasta ensimmäisen maksumuistutuksen, ei silti kannata huvikseen antaa laskun muhia pöytälaatikossa. Jokaisesta uudesta muistutuksesta kasvaa viivästyskorko ja perintäkulut alkavat kasaantua. Jos tietää ettei ole varaa maksaa laskua eräpäivään mennessä, tulee ottaa yhteyttä laskuttajaan. Paras kohta yhteydenotolle on jo ennen maksumuistutuksia, sillä alkuperäinen laskuttaja voi hyvinkin olla todella joustava maksuaikataulun suhteen jos selittää asiansa. Perintätoimistolle voi ehdottaa maksusopimusta, mutta ne ovat jo jäykempiä. Maksusopimukseen voi ehdottaa, kuinka monessa erässä voisi maksaa velkansa pois, ja perintätoimisto joko hyväksyy tai hylkää ehdotuksen.

Milloin menee luottotiedot?

Maksuhäiriö rekisteröityy luottotietorekisteriin vasta siinä vaiheessa, kun velasta on saatu käräjäoikeuden tuomio tai kun ulosotossa todetaan, ettei velallisella ole varoja joilla maksaa velka. Maksuhäiriömerkinnän saa siis vasta, kun ensin on saanut kaksi maksumuistutusta ja maksuvaatimuksen, joista jokaisella on noin kuukauden maksuaika. Mutta jos olosuhteet johtavat näin pitkälle, ei elämä ole vieläkään ohi. Tämän vuoden alusta astui voimaan lainmuutos, jonka mukaan maksuhäiriömerkinnän voi pyytää poistettavaksi heti kun on maksanut häiriön aiheuttaneen velan kokonaisuudessaan pois.

Eli rauhassa vain. Se on vain rahaa. Kaikki on järjestettävissä.

(Huomatkaa, että ylläoleva pätee vain yksityishenkilönä tehtyihin hankintoihin, jotka eivät ole kulutusluottolainoja. Yritysten velkojen perintä on erilainen prosessi.)

Ai niin ja lopuksi:

Jos olette kerran antaneet luvan lähettää kirjeitä OmaPostiin niin muistakaa käydä siellä! Perintäkirjeen saattaa saada sinne, ja yritykset mieluummin lähettävät kirjeet sähköisinä, sillä ne ovat paljon halvempia kuin paperiset.

[ruttotohtori]

---

Kuva ei kestä lähempää tarkastelua. Miehen kämmenen muoto on outo, eikä levene ranteen jälkeen. Sormet ovat erikoisen pitkulaisia. Peukalo on piilossa, mutta sen voi kuvitella olevan taivutettuna kämmenen taakse. Merkittävämpiäkin virheitä löytyy. Miehellä on valkoinen paita, joka kuitenkin puuttuu kokonaan rintakehän ympäriltä. Juomamukin teksti on pelkkää sotkua, vaikka voi äkkiseltään muistuttaa tuttua kolajuomaa. Jostain syystä mies on tökännyt pillinsä ranskalaisten sekaan. Miehen takana näkyvä toinen henkilö kärsii vakavammasta käsivauriosta. Lisäksi taustalla oleva McDonald'sin ilmettä mukaileva logo ja teksti eivät vastaa todellisuutta. Oikein tarkkaavainen katsoja voi ihmetellä miehen vasemmalla puolella olevaa naista, joka vaikuttaa olevan kokonaan ilman paitaa.

---

Kuva antaa kuitenkin suuremman opetuksen: jos näin tökerösti tehdyt tekoälykuvat alkavat levitä merkittävästi, mitä tapahtuukaan laadukkaiden väärennösten kanssa? Lisäksi monelta ihmiseltä saattavat mennä väärennökset helpommin läpi, jos ne tukevat esimerkiksi hänen poliittisia mielipiteitään. Harvalla ihmisellä on vielä kovin kehittynyttä kuvienlukutaitoa tekoälyväärennösten varalta. Tämä on taito, jota on syytä opetella. Väärennökset eivät ainakaan vähene tulevaisuudessa.

---

[ketsuppia]

Syksyn kiekot

Jonnen ja Veetin tarina, osa 3

Kuukausi jos toinen vierähti äkkiä eteenpäin. Monitunteisen mökkireissun jälkeen, Jonne ja Veeti näkivät toisiaan useammin koulussa ja sen ulkopuolella. Ystävystyminen oli vähän kankeaa. Ei oikein ollut mistä puhua, mitään samaa kiinnostuksen aihetta ei tuntunut löytyvän, ja autot olivat turhan selvä vastaus ongelmaan. Jonnen suuripuheisuus ei myöskään auttanut asiaa.

Pikkuhiljaa, selvitettiin toisen kiinnostuksia ja harrastuksia. Tai ainakin Veeti yritti selvittää. Ei tuo ES:sän suurkuluttaja paljoa sanonut.

Mutta sentään se suutaan sen verran avasi, että ehdotti frisbeegolfin pelaamista. Veeti ei ollut koskaan pelannut sitä, ei ollut aikaa kokeilla.

Veeti odotteli tällä hetkellä urheiluhallin takana, josta rata alkoi ja jatkui metsään. Syksy oli tehnyt tulonsa, koivut olivat keltaisia ja vaahterat punaisia. Kylmenevä tuulenvire kahisutti lehtiä kevyesti, ja loi Veetin selkää pitkin muutaman kylmän väreen.

Veeti työnsi kätensä syvemmälle taskuihin. Oli tässä jo seisottu, mikä ihme kestää näin kauan.

Toisella puolen hallia, parkkipaikan puolella, eräs Volvon kuski epätoivoisesti etsi vapaata parkkipaikkaa. Kuka olisi arvannut että juuri tänään, juuri nyt olisi meneillään jokin urheilukerhojen tapaaminen...

Tuossa! Ei siinä on mauto... Perse.

Jonne puri hampaitaan yhteen. On sitä tässä hieno mies, vihdoin uskaltautuu kysyä mutta sitten jättää tulematta. Ääh.

Tuolla!

Kaasu pohjaan ja siihen parkkiin. Jes!

Ulkoilma oli viileä, kohta lehdet putoaisivat puista ja lumi peittäisi maan. Täällä päin lumi ei kuitenkaan niin herkkään tullut, ainakaan kun vertasi.. ei sen väliä. Auto lukkoon ja etsimään kylmävää heittokaveria.

Nopeasti tuo onneksi löytyi. Veeti oli jo kävelemässä pois hallin takaa, kun turhan kylmä alkoi tulla.

"Veeti! Anteeks anteeks mie oon myöhässä-"

"Täh- äh! Ootin varmaa puol tuntia, mene yksin heittää kiekkojas!"

Veeti käveli Jonnen ohi kun tämä tuli vastaan.

"Nooh.. Lähtö vähän myöhästy ja mie en parkkipaikkaa löytänä. Elä nyt vielä mäne, mie korvaan myöhemmin."

"Iha sama. Mul on muutenki kylmä."

"Heitellessä tulloo lämmin!"

"Äh.."

Ei tuolle hymylle voinut sanoa ei.

Jonnella oli omat kiekot, joita lainasi Veetille. Ne näyttivät vähän joiltain tie-dye paidoilta värien puolesta. Ihan nättejä.

Jonne katseli karttaa radan infotaulussa.

"Niin sie et oo ikinä heitelly?"

Veeti vilkaisi Jonnea hieman, sitten taas katsoi värikkäitä kiekkoja.

"Oon ehkä kerran heittäny frisbeen jossain sukujuhlissa."

"Noniin! Sittenhä myö lähetään ihan nollasta!"

"No voi kiitos."

Pieni opettelu ensin. Jonne näytti oivaa esimerkkiä kunnollisesta heittotaktiikasta, käsien liikkeestä ja miten osua maaliin, selittäen kuin kaikkitietävä mestari.

Veeti vain kokoajan meitti, ettei ollut ennen kuullut jätkän puhuvan näin paljoa. Ihme hyperfixaatio frisbee kiekkoihin tyypillä.

Sitten tuli hänen vuoronsa kokeilla. Jonne ohjeisti tarkasti, selittäen kaiken uudestaan mutta hieman eri tavalla. Ja lähempää. Vituttavan läheltä. Mutta, ei se haitannut.

Sitten heitto.

Päin persettä.

"Tosi hyvä! Kokkeile vuan uuvvestaa, keikkoja riittää."

"Tuoha oli ihan paska heitto."

"Eikä ollu. Ihan mahtava jos et oo ikinä enne heittänä!"

"Pitäs se silti onnistua pikkuse paremmi."

"Ei kukkaa oo seppä syntyessään."

"Aha."

Oli outoa, että joku kehui. Ei se tuntunut oikealta.

Mutta, samalla, se tuntui ihan mukavalta.

(extra)

[karvoja]

Tokio–Karkkila–Tokio

Kun ryhmä japanilaisia Aki Kaurismäki -faneja saapuu pakettimatkalle Karkkilaan, tavoitteena on nähdä niin paljon Kaurismäki-kohteita kuin mahdollista – sekä toivon mukaan itse fanituksen kohde.

JOSSAIN täällä Irma kävi miehen kanssa sieniretkellä.

Kello on kahdeksan aamulla, ja ryhmä japanilaisia turisteja tähyää alas Ruuhilammen näköalapaikalta Karkkilassa.

Samoissa metsissä on kuvattu kohtaus Aki Kaurismäen elokuvaan Mies vailla menneisyyttä, jossa Pelastusarmeijan sotilas Irma ja muistinsa menettänyt mies kohtaavat ja rakastuvat.

Parikymmentä vannoutunutta Kaurismäki-fania on saapunut Tokiosta pakettimatkalle Karkkilaan.

Ensimmäinen etappi on aamukävely ja piknik Ruuhilammella. Kävellessä on maisteltu mustikoita ja kuultu Kaurismäen avohakkuuvastaisuudesta.

Matkaopas on karkkilalaisen Kino Laika -elokuvateatterin omistaja Mika Lätti. Elokuvateatterin toinen omistaja on itse Aki Kaurismäki, mutta hän ei ainakaan vielä näyttäydy faneilleen.

Ohjaaja on rakentamassa samana iltana aukeavaa Kaihon kultamaa -valokuvanäyttelyä elokuvateatterin tiloihin.

Mutta näyttelyavajaiset kuuluvat pakettimatkan ohjelmaan. Ehkä Kaurismäki vielä löytyy. "Kaikenlaista hienoa tulee tapahtumaan tänään, lupaan sen", Lätti sanoo matkaajille.

MENEILLÄÄN on ensimmäinen matkatoimiston järjestämä Kaurismäki-teemainen matka Karkkilaan. Reissun hintalappu on 468 000 jeniä eli noin 2 700 euroa. Pakettimatkaa järjestävän Fintourin nettisivuilla japanilaisten Kaurismäki-fanitus on nimetty Aki-maniaksi.

Japanilaisten erityisen innokkaan fanituksen puolesta puhuvat muun muassa Japaniin perustetut Kaurismäki-teemaiset kahvilat ja ravintolat sekä Kuolleille lehdille omistettu nettisivu.

Kaurismäen Japani-suosio on näkynyt Kino Laikassa Mika Lätin arvion mukaan noin puolentoista vuoden ajan.

Hän kertoo, että Karkkilassa käy lähes viikoittain yksittäisiä japanilaisia Kaurismäki-faneja. "Kun ne näkevät Akin, ne meinaavat pökrätä."

Laikassa on vieraillut esimerkiksi kiotolaisen Suomi-baarin pitäjä.

Hän toi tuliaisena Helsingin metroreittejä muistuttavan kartan, jossa pysäkkien nimet on korvattu Kaurismäen elokuvien suomen- ja japaninkielisillä nimillä.

TÄLLÄ nelipäiväisellä matkalla kierretään Kaurismäen elokuvien kuvauspaikkoja niin Karkkilassa kuin Helsingissäkin.

Matkalaisille on tehty myös "Laika-bingo". Siihen on listattu Kaurismäen elokuvista tuttuja kasvoja, joihin saattaa törmätä pakettimatkan aikana. Kärjessä on Aki Kaurismäen nimi, mutta myös esimerkiksi Lätti löytyy bingosta, koska hän vilahtaa Toivon tuolla puolen -elokuvassa.

Pakettimatkailijoiden aikataulu on tiukka.

Bussi on kuljettanut HelsinkiVantaan lentokentälle laskeutuneet japanilaiset Karkkilan Tehtaan hotellin pihaan jo aamukuudeksi.

Wakana Sekiyama kertoo, että lentokoneessa vietetyn yön aikana ei juuri nukuttu. Väsymys on kuitenkin vähäistä innostuksen rinnalla. Hän odottaa eniten kuvauspaikkojen näkemistä.

Mikä Kaurismäen elokuvissa on hänestä parasta? "Tunnen oloni onnelliseksi", hän vastaa.

Kun pakettimatkalle osallistuvalta Ko Murakamilta puolestaan kysyy parasta Kaurismäen elokuvaa, hän kaivaa puhelimeltaan esiin kuvan Suomi-baarin pitäjän Karkkilaankin tuomasta metrokartasta ja osoittaa suunnilleen Tapiolan kohtaa. Tällä kartalla pysäkin nimi on Varjoja paratiisissa.

Murakami on roskakuski – niin kuin elokuvan päähenkilö Nikanderkin.

Murakamin kumppanin Kazuyo Kusumin suosikkielokuva löytyy metrokartasta Siilitien suunnilta: Kauas pilvet karkaavat. Se tuo kuulemma toivoa.

RUUHILAMMEN näköalapaikalla raparperipiirakat ja laatikollinen mansikoita pitävät matkailijoiden nälän kurissa.

Piknikviltin välittömään läheisyyteen istahtanut Yoshito Shimamura on syömisen lisäksi keskittynyt valokuvaamaan tarjoiluja. Hän omistaa Japanissa leipomon.

Shimamuraa on auttanut leipomon perustamisessa ystävä, joka omistaa Tokiossa kahvipaahtimon nimeltä Tatjana. Paikka on nimetty Kaurismäen Pidä huivista kiinni, Tatjana -elokuvan mukaan.

Sanojensa painoksi Shimamura kaivaa kassistaan paahtimon nimellä ja logolla varustetun huivin.

OSA japanilaisista on ihaillut Kaurismäkeä vuosikymmeniä, Leningrad Cowboys -elokuvista ja Kauas pilvet karkaavat -leffasta asti, mutta matkalla on mukana myös faneja, joiden ensimmäinen Kaurismäki-kokemus on ollut Kuolleet lehdet viime talvena.

Muutama sanoo fanittavansa ennen kaikkea elokuvien musiikkia.

Matkan tulkkina ja oppaana toimiva Etsuro Endo kertoo olleensa fani jo ainakin 30 vuotta. Suomessa asuva Endo on opetellut aikoinaan suomea pitkälti Kaurismäen elokuvien avulla. Nyt hän tulkkaa niiden herättämiä tuntemuksia vaivatta vuoroin suomesta japaniksi ja päinvastoin. "Akin elokuvat on aika surullisia, mutta jossain on aina pieni toivo ja lämpö", hän kuvailee.

Endo on ollut mukana japanilaisen Aki-faniyhteisön toiminnassa ja hän tulkkasi Alma Pöystiä Kuolleiden lehtien Japaninkiertueella. Lisäksi Endo on näytellyt avustajaroolin Toivon tuolla puolen -elokuvassa – siksi hänestäkin saa merkinnän bingoon.

PALUUMATKALLA näköalapaikalta turistibussi karkkilalaisen metsän reunalla herättää ohikulkijoissa jonkinasteista ihmetystä.

Jos Karkkila on japanilaisturisteille jokseenkin erikoinen nähtävyys, niin on myös japanilaisten matkailijoiden ryhmä karkkilalaisille. Etsuro Endon mielestä Karkkilalla olisi potentiaalia suurempaankin turistivirtaan. "Akin maailman vetovoima on ihan uskomaton. Karkkila on suuri mahdollisuus."

Ainakin Aki-maanisesta näkökulmasta Karkkilassa tuntuu tosiaan riittävän nähtävää. Sen huomaa, kun ohjelmassa on vuorossa Karkkilan ympäriajo.

Tavalla tai toisella Aki Kaurismäkeen liittyviä maamerkkejä putkahtelee bussimatkustajien silmien eteen jatkuvalla syötöllä. Ensimmäisenä nähdään Kaurismäen These Boots -musiikkivideosta tuttu hyppytorni Pyhäjärven uimarannalla.

Mika Lätti kertoo, että rannan viereisellä tenniskentällä on vastikään pelattu valurautapannutenniksen MM-kullasta, mikä herättää bussissa hilpeyttä. Voittajaksi julistettiin Jukka Rautiai- nen, joka on näytellyt pieniä rooleja useammassa Kaurismäen elokuvassa.

Sitten ohi vilahtaa omakotitalo, jonka piha näkyy Mies vailla menneisyyttä -elokuvassa.

Jaloittelemaan noustaan Myllykoskella, jonne Shemeikka ja Maria menevät kesäretkelle elokuvassa Juha. Myöhemmin kierroksella turistibussi huristelee Turuntietä, jota Pidä huivista kiinni, Tatjanan avauskohtauksessa ajetaan moottoripyörillä.

Bussista kuuluu jatkuvasti oivaltavia äännähdyksiä. Tutulta näyttää.

YMPÄRIAJO päättyy lounaan jälkeen Kino Laikan elokuvasaliin.

Siellä esitetään Tulitikkutehtaan tyttö sekä Kaurismäen lyhytelokuvia. Salin punaisilla penkeillä turistiryhmä alkaa myös olla fanituksensa kohteen välittömässä läheisyydessä, sillä Lätti on juuri nähnyt yhä illan näyttelyavajaisia valmistelevan Kaurismäen vilaukselta.

Vaikka Tulitikkutehtaan tyttö ei ole esimerkki erityisen toiveikkaasta elokuvasta, pakettimatkailijat tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että nimenomaan toiveikas tunnelma puhuttelee Kaurismäen tuotannossa.

Kun Ryosei Murabayashi näki Kuolleet lehdet elokuvateatterissa, hänelle jäi mieleen ennen kaikkea sen onnellinen loppu. Kielimuurinkin takaa hän pystyy tarkentamaan, miksi: "Love, love, love." Rakkaus, rakkaus, rakkaus.

PERIMMÄINEN syy japanilaisten Aki-maniaan on Mika Lätin mukaan mysteeri Kaurismäelle itselleenkin. Ilmiö otetaan kuitenkin lämmöllä vastaan.

Lähes 8 000 kilometrin matkan päästä saapuviin faneihin on Laikassa varauduttu: elokuvateatterin nettisivut ovat nykyään saatavilla osittain japaniksi.

Karkkilassa toivotaan, ettei ensimmäinen pakettimatka jäisi ainoaksi.

Kenties japanilaisessa faniyhteisössä haaveillaan samasta – ainakin kun neitsytpakettimatkailijat palaavat Japaniin Kaurismäen nimikirjoitukset mukanaan.

Elokuvanäytöksen jälkeen fanit nimittäin kohtasivat idolinsa valokuvanäyttelyn avajaisissa. Bingo!

[frikatilhi]

*ding ding ding* that matches up tbh, because I'm from the Western part of Finland hehe. Voisin kuvitella, et tää kina on samalla tasolla ku "kuka versus ketä"

Joo! Paitsi että -lta ja -lle on molemmat yleiskielisiä, kun taas 'ketä' (nominatiivina, ei partitiivina) on puhekielinen eikä ainakaan vielä yleiskielessä hyväksytty. Mutta käsittääkseni 'ketä' on kans länsimurteista, mutta leviämässä, ja luulen että siinä ero on myös sukupolvinen, eli nuoret levittää sitä länsimurteista muotoa.

[yokyopeli]

Eino Leinon ja suomalaisen runouden päivä 6.7

Omia runojani vuosilta 2020-2023

1. Huulirasva

Huulet ovat kuivat, täytyy kaivaa huulirasva taskusta.

Tämä huulirasva on väritön, se auttaa vain huuliani kosteutumaan, ehkä kalpeammaksi muuttaa.

Mutta se keskittää ihmisten huomion huuliin. Mikä tahansa kiilto ja kaunistaminen muuttaa ihmisten huomion.

En käytä huulipunaa, se tuntuu huonolta ja reaktio on vahvempi.

Purppuran sävyinen huulikiilto on uusi ostokseni, se tummentaa huulia muttei liikaa, tuntuu kivalta.

Mutta se kiinnittää huomion. -rasva, -puna tai -kiilto, huomio on aina huulissa.

Huulilla syödään, tuotetaan ääntä tai merkitystä. Mutta kaikkien ajatus on suutelussa.

Ehkä asia ei oikeasti ole niin. Ehkä vain kaiken muun seksualisointi, romantisointi, saa minut olettamaan katseen tarkoittavan sitä kun minä laitan huulirasvaa kaupassa, julkisella paikalla.

Minulla on huulet ja joskus ne kuivuvat. Niillä minä syön, puhun ja joskus käytän osana viittomaa. Minulle oli mieluisinta kun ne sai täysin piilottaa. Kenellekään ei kuulu mitä huulillani teen.

Mutta joskus ne huomataan. Enkä voi sille mitään.

2. International Asexuality Day poem (Advocacy)

Kieleni taipuu periaatteessa vieraassa kielessä

Helpompi puhua lingua francalla kuin omalla kielellä

Kerron kokemuksistani muille sillä kielellä, jota he ymmärtävät

Ja omani jää vain paikan päällä koettavaksi

Aseksuaaliset termit hakevat paikkaansa suomalaisen sateenkaaren alla

Sanaleikiksi sopii ”ase” eikä ”ässä” [kirjain tai kokenut henkilö]

Vielä odotan henkilöä, joka on ’aseksuaali ja jotain muuta’, jopa fiktiivinen olisi jotain uutta

A usein unohtuu sateenkaaren alta, mutta ainakaan se ei voi olla ”ally”, tukija tai liittolainen löytyisi T:n tai L:n alta

Lipun värit löytyvät luonnosta, mustat kivet kiukaalla; harmaa taivas illalla; hohtava, valkoinen lumi; ja violetti kissankello kesäniityllä

Nämä värit tuovat minulle lohtua ja ymmärrystä

Yhteiskunnassa, joka ei vielä tiedä niiden tarkoitusta

Kaappi on turvallinen vielä, vaikka monet eivät edes näe, että olen siellä

3. Multitudes of (A)bsence / Monimuotoiset puutteet

En halua romanssia.

En halua seksiä.

En tarvitse jumalaa.

Mikä muu ei ole seuraavaksi?

Sukupuoleni on aukko, jota minun ei tarvitse puolustella.

Ja kehoni naisellisuus, jonka muut huomaavat.

Kaikki minussa on

puoliksi tyhjää

puoliksi täynnä.

Kaikki olettavat täysinäisyyttä.

Kaikki sivuuttavat tyhjyyden.

[vieraslaji]

täällä on tosi vaikea saada työvoimaa teatteriin, ainakaan näyttämötekniikkaan. ja sinne päätyy usein ihmisiä, joilla ei ole mitään koulutusta tai osaamista alasta. kuulostaa siltä, että oot taitava ja hyvä työntekijä, kun oot niin haluttu 😊

mikä siinä on, että teatterissa on ollut tosi paljon vaiteliaita, vihaisia miehiä 😄 (tosi moni näyttämömestari on sellainen! yleensäkin teattereissa on tosi juroja miehiä töissä) mutta oon samaa mieltä, että teatteri tulee queerimmaksi, onneksi! omasta mielestäni olis saanut olla jo aikoja sitten. täällä tosin queerit tyypit on vielä enimmäkseen näyttelijöissä ja suunnittelijoissa.

oon kyllä kuullut, että täälläkin uskotaan macbeth-kiroukseen ja viheltää ei saisi. jotkut vanhemmat näyttelijät uskoo myös siihen, että ennen ensi-iltaa ei saa tulla uudestaan lavalle, vaikka koeyleisö taputtaisikin. yksi vanhempi näyttelijä raivosikin, kun kerran nuoremmat näyttelijät meni uudestaan lavalle kiittämään 😄

suomessa on muuten melko vanhoja teattereita ja joidenkin mielestä niissä kummittelee. yhdessä teatterissa maskeeraaja sanoi, ettei uskalla olla yksin pienellä näyttämöllä, koska tuntee jonkun läsnäolon siellä. kerran myös näyttelijät olivat harjoittelemassa laulamista, niin näkivät jonkun vanhan miehen kuuntelevan heitä (oli ilta ja siellä ei pitänyt olla ketään muita) itelläkin meni aina välillä vilunväristykset, mutta mein teatteri olikin vähän kolkko 😊

(mul on pahoinvointia etten voi nukkua joten täällä viel oon :D)

ehkä tää kuulostaa hassulta mut kerran näin teatteri-kummitusta! 👻 en yleensä usko kummitukseihin mut tästä kerrasta en pysty sanomaan mitään muuta paitsi et mä näen jotain.

kyse oli yliopistosta valmistumisen ilta, kun minä ja muutama teatteriteknikko kaveria murtauduttiin teatteriin sisään hyvästi sanoaks. minä valoteknikkona nousin yksin hoitosillalle (catwalk on muuten ihan parempi termi).

hoitosillalta alentuminen vaati teatterin eteisen kautta kuljemista ennen kun lavalle palasi. kun mä astuin eteiseen, hetkeksi silmäkulmastan mä näin jotain joka näytti mieheltä vaik sen iho oli täysin valkoista eikä sillä oo kasvot. se oli pidempi ja ohuempi kuin ihminen, ja se käytti mustaa pukua ja jollaista mustaa hattua. sitten mun silmät keskittyi ja mä näin et se oli vaan musta nahkatuoli.

mut kun palasin kavereille lavalla ja sanoin et "haha luulen et just näin kummitusta", yks kaveri ei naurannut vaan kysyi et "miltä se näyttää?" ja kun mä sanoin et ne käytti mustaa knallia, kaveri sanoi et "ei, se oli silinterihattu. toi oli silinterihattu kummitus, hän on kummitellut täällä vuosikymmeniä".

yleensä en uskoisi sitä, mut tosta hahmosta oli jotain selittämätöntä. en pelännyt häntä vaan tunnen itseni rentoutuvan ja itseasiassa hänen näky paransi mun ikävää yliopistolta lähtemisestä. ja mä aattelin et ehkä toi kummitus kaipasi meitäkin, ja hän istui teatterissa joka vuosi valmistumisen päivän jälkeen ja muisteli lähteviä opiskelijoita. tuntui melkein kuin häiritsin häntä ja siksi hän katosi. kun aattelen häntä noin, oon onnelista et näin häntä :)

[fyeahfinnishmusicaltheatre]

Osaatko sanoa miksei musikaalien suomenkielisiä versioita oikein levytetä tai laiteta mihinkään saataville. Onko kyse tekijänoikeuksista vaiko vaan rahasta. Harmittaa vaan kun on niin monia hyviä musikaaleja, mutta kun niitä ei enää esitetä, ei lauluja voi suomeksi kuulla mistään.

Tervehdys ja kiitos kysymyksestä!

En (suureksi harmikseni!) ole koskaan ollut kärpäsenä katossa, kun teattereissa tehdään sopimuksia ja keskustellaan näistä asioista, mutta valistuneen arvauksen osaan antaa: kyse on ennen kaikkea rahasta, mutta myös laajemmin siitä, etteivät suomalaiset teatterit näe musiikin äänittämisestä olevan hyötyä omalle toiminnalleen.

Nykypäivän musiikkibisneksessä, jota dominoivat minimaalisen pienet Spotify-korvaukset ja vastaavat, musiikin julkaiseminen ei lähtökohtaisesti ole kovin tuottoisaa hommaa. Vielä pienemmät tuotto-odotukset voidaan laskea pienelle kohderyhmälle, kuten musikaalifaneille, tehdyille levytyksille. Tekijänoikeudet tuskin muodostuisivat ongelmaksi, jos Suomessa haluttaisiin tehdä jostain ulkomaisesta musikaalista levytys... mutta eihän kukaan halua, sillä äänitteen tekeminen maksaisi enemmän kuin Spotifysta koskaan saataisiin pennosia takaisin.

Toisin on Broadwaylla, jossa melkein kaikista uusista musikaaleista tulee vielä nykyäänkin levy – sillä vaikka kyse ei olekaan mainstream-musiikista, englanninkielisen musikaalimusiikin kohderyhmä on sentään maailmanlaajuinen. Fanien lisäksi levytysten kautta Broadway-musikaaleihin voivat tutustua a) potentiaaliset katsojat ja b) taiteilijat ja teatterit ympäri maailman, ja näiden tutustuttaminen teoksiin saattaa parhaimmillaan johtaa sekä Broadwaylle suuntautuvaan turismiin että uusiin kv-tuotantoihin ja niistä saataviin rojalteihin. Broadway-musikaalilevytykset ovat siis sekä tuote itsessään että markkinoinnin väline.

Suomi on kielialueena pieni ja musikaalien esityskaudet ovat lyhyitä, joten voidaan sulkea pois se, että levytyksistä olisi täällä vastaavaa hyötyä markkinoinnin kannalta. Uusien kotimaisten musikaalien musiikin julkaiseminen olisi kuitenkin kulttuuriteko ihan itsessään, ja joskus niistä saadaankin pari biisiä (esim. Wasa Teater on julkaissut muutamia Vänd om min längtan -musikaalin kappaleita Spotifyssa) tai jopa kokonainen levytys (esim. Tampereen Työväen Teatterin Hamlet ja Tytöt 1918). Tällaisiakaan levytyksiä ei kuitenkaan tehdä usein, mikä johtunee jälleen rahasta tai pikemmin sen puutteesta. Mielestäni on huomionarvoista, että uusien musikaaliensa levyttämisessä kunnostautunut TTT saa suurempaa valtiontukea kuin suurin osa muista suomalaisista teattereista.

Lisäksi tähän aihepiiriin liittyen väitän, ihan puhtaasti omien havaintojeni pohjalta, että keskimäärin katsoen suomalaisista teattereista puuttuvat sekä resurssit että osaaminen musiikin hyödyntämiseen markkinoinnissa. Ei ole rahaa eikä aikaa, ei ole osaavia tekijöitä markkinointitiimeissä – eikä varsinkaan ole uskoa, että musiikista voisi musikaalien markkinoinnissa olla hyötyä, ainakaan sen pidemmästä äänitteestä kuin lyhyeen videotraileriin ja/tai radiomainokseen sopivasta pikku pätkästä. Meillä ei ole myöskään samanlaista television ja teatterien välistä symbioottista markkinointikulttuuria kuin naapurimaassamme Ruotsissa, jossa isoimmissa tuotannoissa mukana olevat musikaaliesiintyjät käyvät säännöllisesti aamutelkkarissa ja Allsång på Skansenilla promoamassa itseään ja teoksiaan ja laulaa luikauttavat siinä yhteydessä jonkin musikaalin kappaleista. Meillä vastaaville promovetäisyille ei ilmeisesti ole sen enempää kysynt��ä kuin tarjontaakaan.

Tulipa pitkä vastaus, ja nuo viimeiset havainnot vieläpä menivät ohi alkuperäisestä kysymyksestäsi... mutta ajattelin kuitenkin nostaa nekin tässä esille, kun olen aihepiiriä itsekin pohtinut. On tosiaan sääli, miten vähän materiaalia suomalaisista musikaalituotannoista jää jäljelle sen jälkeen, kun esityskaudet päättyvät!

[toverivoetkylae]

Käsisaagassa valoa tunnelin päässä, eikä se ehkä ole vastaan tuleva juna!

Eli toimintaterapeuttihan osasi diagnosoisa kaksi ongelmaa: jännetuppitulehdus JA väärästä kynäotteesta johtuva eri rasitusvamma. Tää selittää, ettei lääkäri osannu sanoa oikein mitään, koska kaikki oireet ei johtuneet samasta asiasta.

Huono kynäote johtuu yliliikkuvista nivelistä. Olen nyt sit opetellut uutta kynäotetta ja jumpannut, ja muutaman viikon aikana parannus on ollut huomattava! Ah! Toki se vaatii vaivaa, mutta kivun laantuminen ja se, että voi taas tehdä asioita käsillä, on aika hyvä motivaattori.

En vielä oo selvillä vesillä, mutta olen toiveikas. Yritän myös pikkuhiljaa opetella käyttämään hiirtä vasurilla ja delegoimaan muita ei niin nöpönuukia hommia toiselle kädelle.

Elämä ei aina oo tuskaa tuskaa tuskaa. Ainakaan kokonaan.

[pepurika]

Fantsu (Fantasiapelit) ei ole vielä saanut kirjoja ainakaan. En malta odottaa.

mun pikkusiskokin jo soitti sinne ja kyseli kirjojen perään LMAOO mut ens viikolla vissiin pitäs saapua varastosta sinne! en oo ees nähny itekään viel tota kirjaa livenä ni käyn ostamas sen sielt XD

[valejalkainen]

Hyviä infoja meneillään! Voin lisätä joukkoon kans vähän jos haluat postata!

Menkää OmaVeroon ja tehkää verokortteja niin palkalle kuin etuuksillekin! Tutkikaa oikeasti mikä teidän koko vuoden tuloarvio on ja muuttakaa tarvittaessa! Ei liian korkea arvio mutta ei liian matalakaan. Jos tulot muuttuu, tee vaan uusi. Jos saat opintorahaa ja samalla tahkoat pätäkkää töistä, ilmoita molemmat verokortille.

Käykää veron sivuilla katsomassa mistä vähennykset oikeasti menee. A) suoraan verosta vai B) vähentävät verotettavan tulon määrää.

Jos joku muu kuin sinä hoitaa sun veroasioita, siihen pitää olla oikeat valtuudet. Eli joko valtakirja (jonka voi tulostaa veron sivuilta) tai suomi.fi:ssä tehdyt tai oma valtakirja missä on sanasta sanaan laitettu mitä sillä saa hoitaa ja toimittakaa ne verohallintoon.

Vaikka jostain myynnistä/ostosta/ties mistä ei menisi veroja, ne yleensä pitää silti ilmoittaa, joten tutki pitääkö, ettei tule viivästysseuraamuksia.

Mätkyjä tulee aina välillä, mutta niihinkin voi tehdä maksujärjestelmän jos ei voi maksaa parissa erässä, OmaVeroon tekemään hops!

Veroasiat on kyllä myös sellainen asia ettei mulle ainakaan kukaan näitä koulussa opettanut. Listasit jo hyviä pointteja! Lisäisin vuosituloarvioon, että itse tykkään laskea ennemmin ylä- kuin alakanttiin, sillä mieluummin saan palautuksia kuin mätkyt. Mutta tiedän myös ihmisiä, jotka laskevat tulonsa tyyliin sentilleen oikein jotta saavat mahdollisimman paljon palkastaan heti kun se tilille tulee. Silloin pitää vain laskea tosi tarkasti, ettei vahingossa tule mätkyjä seuraavana vuonna.

Itselläni on kiinteä kuukausipalkka, joten tulojen ennakointi on helppoa. Vuoden alussa laitoin vuosituloihin bruttopalkan * 13, jotta siihen sisältyisi vielä indeksikorotukset, TES-kertapalkkiot ja mahdolliset bonukset. Syksyn aikana pitää käydä vielä katsomassa vero.fi:ssä, näyttääkö arvio yhä järkevältä. Jos ei saa kiinteää palkkaa, täytyy laskea enemmän ja ehkä vaihdella prosenttiaan useammin. Onneksi se käy verkossa.

Jos muuten täyttää verokorttia ensimmäistä kertaa, kannattaa vieressä olla vanhempi tai joku muu, joka on täyttänyt sen aiemmin, sillä vaikka veroasioiden hoitaminen on tehty Suomessa helpoksi, niin onhan se silti järkyttävä lomake jos ei tiedä mitä tehdä. Verotoimiston sivuilla on myös ohjeistuksia.

[kurjastonhoitaja]

En tiedä kuinka moni herran vuonna 2023 lukee suoraan kenenkään blogista postauksia, mutta ajattelin silti varmuuden vuoksi väsätä tämmöisen kiinnitetyn postauksen, jos joku sattuu haluamaan lisätietoja tästä blogista :D

Miksi tämä blogi on olemassa?

Olen käyttänyt tumppua vuodesta 2014, enkä ainakaan vielä tähän mennessä ole törmännyt erityisesti kirjastoihin keskittyneeseen suomiblogiin, joten tässä seison enkä muuta voi. Eli perinteinen jos "kukaan muu ei sitä tee, niin teen sitten itse perkele" -tilanne. Mutta jos tällainen kirjastoihin keskittynyt aktiivinen suomiblogi jo on olemassa, niin, hyvän tähden. kertokaa mulle D:

Haluan siis pääasiassa nostaa esille suomalaisten kirjastojen palveluja, sisältöjä, toimintaa jne. jne., sekä purkaa loputonta tiedonjakamisen tarvetta :D Pidän tätä blogia täysin harrastusmielessä, enkä yritä edustaa mitään tiettyä, saatika sitten kaikkia Suomen yleisiä kirjastoja.

Käyttämäni tägit

Tägään täysin mielivaltaisesti suomeksi sekä englanniksi rebloggailujani, mutta jos haluat nähdä kirjoittamani alkuperäiset postaukset, niin tägään ne aina (toivottavasti, jos muistan): #alkuperäinen postaus

Muita usein käyttämiäni tägejä ovat

#kirjastot = yleensä kotimaisia kirjastoja käsitteleviä postauksia #libraries around the world = muiden maiden kirjastoja käsittelevät postaukset #literature = suorat lainaukset, postaukset ja keskustelut kirjallisuudesta, joko tietystä kirjasta tai kirjallisuudesta yleensä #reading = lukemista, lukemisen tuottamia kokemuksia sekä tuntemuksia käsitteleviä postauksia #books = enemmänkin esteettinen, fiilispohjalta lähtevä tägi, idk

#art = erilaisia taideteoksia, jotka postaushetkellä sattuivat miellyttämään silmää

#uutinen = yleensä kirjastoaiheinen, (suht) ajankohtainen uutinen

#queue = yritän opetella käyttämään jono-ominaisuutta. olkaa armollisia, jos sekoilen sen kanssa

#suomi ja #suomitumppu = törkeää yleisöntavoittelua. Ei yleensä juuri hyödytä, sillä käytän näitä lähinnä kun postaan alkuperäisiä postaksiani, jotka lähes järjestään ovat täynnä linkkejä, joita taas tumblr vihaa ja sen vuoksi alkuperäiset postaukseni tuskin koskaan pääsevät näkyviin tägeissä :DD mutta aina voi yrittää!

Minulle saa lähettää kirjastolaisen arkeen ja sielunmaailmaan liittyviä kysymyksiä, ja yritän vastata parhaani mukaan!

[ketsuppia]

Vent - vituttaa ja väsyttää ja se tuo tuskaa. Semi raskasta tekstiä.

Oon nyt ollu vajaa kuukauden ilman sen suurempaa yhteydenottoa vanhempiin, en vaan oo jaksanu kun koulupäivät on raskaita ja viikonloput menee palautuessa.

Tässä aikana on tapahtunu kaikkee, suurimpana et varasin matkan toiselle puolen suomee, joka ois nyt viikon päästä.

En suuremmin matkustele. En oo koskaan menny minnekkään yksin. Pelottaa.

Oman väsymyksen takia en oo jaksanu tehdä rakkaan koiran kanssa mitään. Sitäkin selvästi turhauttaa, ja se tekee pahojaan.

Miun mitta meni täyteen sen kanssa ihan vähä aika sitten, kun se veti väkisin alamäkeen että lensin melkein turvalleni siinä melkein kymmenen metrin matkalla.

Karjuin sille ja potkasin sitä. Mutta en missään tapauksessa niin, että siihen sattuu. Itsehillintää on sentään edes sen verran.

Huomasin heti, että siinä oli muita ihmisiä näkemässä, ja sain hetken kuluttua aika kovan itku kohtauksen. En mie missään tapauksessa halua koiralle pahaa.

Vihaan itteeni niin paljon.

Haluaisin mennä käymään kotona. Mutta kun soittelin äitin kanssa aikasemmin tänään niin se sano, että ei tänä viikonloppuna. Niillä on keittiön purku menossa.

Se tarkottaa sitten, että en pääse sinne vielä ainakaan kahteen viikkoon.

On ikävä. Muttakun soittelukaa ei tunnu auttavan. Isä on yks tuppisuu jonka kanssa ei voi puhua, ja äitillä tuntuu olevan kokoajan kiire.

Oon niin väsyny

[kuningaskunta-sielut]

Pitäähän mun nyt vielä lopuksi puhua tästä Roxasin jäätelöreplasta. (Mangassa tähän on myös lisätty tuo maininta rannalle menosta, mutta siitä mulla ei ole mitään sanottavaa joten pysytäänpä vaan tossa jäätelössä.)

Joojoo se on oikeesti tosi symbolista ja surullista yms. ja pointti on siinä, että Roxasin käsityksen mukaan "jäätelön syöminen yhdessä = ystävyys" ja tätä kohtausta on meemuiltu enemmän kuin se ansaitsee (mihin mä olen itse ihan tässä blogissakin syyllistynyt), joo tiedetään.

Mut ehkä sitä meemuilua olisi ollut hiukan vähemmän, jos tää olisi enkkukäännöksessä käännetty vähän eri tavalla.

Enkuksihan tää kuuluisasti menee "Who else will I have ice cream with?", kun taas alunperin japaniksi se on また三人でアイスを食べよう/mata sannin de aisu wo tabeyou, mikä on suoraan käännettynä just niin kuin suomentaja on sen tässä kääntänyt. Joo kumpikaan ei muuta sitä seikkaa, että tässä meidän päähenkilö alkaa ihan pokalla puhua jäätelön syömisestä kun sen paras ystävä tekee kuolemaa, mutta on noissa nyt pikkanen vivahde-ero mitä tulee siihen, miten se asian esittää.

Isoin ero lienee varmaan se, että japaniksi Roxas puhuu jäätelön syömisestä kolmistaan, eli se haluaa tehdä sitä sekä Xionin että Axelin kanssa kuten ennenkin, kun taas enkuksi se suunnilleen haistattaa Axelille ainakin epäsuorasti paskat ihmetellessään, että kenenkäs perhanan kanssa se sitten syö jäätelöä/on ystäviä jos Xion häviää. Tietty Roxas oikeasti on Daysin lopussa Axelille vihainen, mutta tuosta alkuperäisestä replasta saa sentään sen käsityksen, että se haluaa vielä jossain vaiheessa tehdä sovinnon sen kanssa. Kaiken lisäksi tää fakta käy ilmi pelin enkkuversiossakin, tosin toisessa paikassa: Roxasin päiväkirjan viimeisessä osassa se nimittäin sanoo, että "The three of us will have ice cream together again—I know it." Eli tän valossa se on vieläkin oudompaa, että tuossa Xionin kuolinkohtauksessa se jättää Axelin kokonaan pois laskuista.

Senkin puolesta tuo enkkukäännös on vähän hassu, että siinä Roxas tuntuu olevan huolissaan lähinnä itsestään, vaikka Xion edelleenkin on paraikaa tekemässä kuolemaa. Symbolista tai ei, onhan se nyt vähän itsekkään kuuloista sanoa "joo mä tiedän että sulla on tyyliin kymmenen sekuntia elinaikaa jäljellä mut kenen kanssa minä sitten syön jäätelöä?" Sen lisäksi, että se ottaa japaniksi myös Axelin huomioon, niin toi koko lause kuulostaa vähän vähemmän kyseenalaiselta, kun se on muotoiltu epätoivoiseksi kehotukseksi eikä "nomut entäs MINÄ?" -kuuloiseksi kysymykseksi.

Että joo, tällä kertaa enkkukääntäjien luovuuspärinöistä on kyllä ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Tosin kuka tietää, kuinka paljon tuohon hölmöhköön käännökseen on vaikuttanut se, että on ollut pakko keksiä jotain mikä edes suunnilleen sopii yhteen japanilaisen huulisynkan kanssa. Ja kaikesta huolimatta tää oikeesti on henk. koht. mulle yks KH:n surullisimpia kohtauksia, koska en mä ainakaan pysty yhden vähän hassun replan takia nauramaan, kun kohtaus on muuten niin saatanan traaginen ja taustalla on Yoko Shimomura pianonsa kanssa. En mä vaan pysty.

[samantekevaa86]

jaksoinpa sitten katsoa "the last border - viimeisellä rajalla" yle areenasta, ja muistiinpanoni ko. leffasta - suomi fallout lol - postapokalyptinen rallienglanti hauskaa kuunneltavaa - tässä on juice leskinen JA jurgen prochnow JA matti pellonpää??? - DUUK ja hänen post-apokalyptinen lintulakkinsa - punk-prätkät ydintuhon jälkeisessä maailmassa, tätä ei ollakaan nähty - lappi näyttää kauniilta ja onhan tää ihan hyvin kuvattu visuaalisesti - pääosanesittäjä osaa sentään tuijotella tuimasti kameraan - anssi tikanmäen musat vähän köykäiset - hupaisaa metallirynkytystä toimintakohtauksissa - "täts tö matafakor huu stole juor baik" lol - juoni on aikamoista klise-soppaa - leskisellä inspiroivan räjähtänyt hiustyyli - DUUK the mään is miiner tän tö tevil himself lol - matti pellonpää aina sympaattinen <3 - ruskee kastike (?) ja ruisleipä osuvaa suomi postapokalypsi ruokaa - naispääosanesittäjä nahkarotsissaan jotenkin ihastuttava, matin ohella - yli tunti katseltu, tähän mennessä aika tylsä leffa - kornia lappimystiikkaa toki pitänyt hyödyntää kun niissä maisemissa liikutaan - ou nou, onko isäni tappaja paha DUUK? ei kai nyt sentään. - tää romanssi / taivastelu-vaihe lapin erämaissa on kyllä ihan järkyttävän tylsää katseltavaa - näyttäkää nyt vielä porotokkaakin nyt sitten, jos nyt on pakko laittaa kaikki lappikliseet yhteen leffaan. - lol tää metallimusa prätkäkohtauksissa jaksaa huvittaa - kuka oli päähenkilön isä? bandana-eskosalminen, joka ilmaisi että toivosta ei koskaan pidä luopua. - keitä ovat "guerrillat" ja minkä puolesta taistelevat? varmaan toivon ja bandanoiden ja farkkutakkien puolesta, koska elokuva ei sitä kerro. - siis tyypit oikeesti pisti tällaisen superkornin sergio leone - kohtauksen tähän?? anssi tikanmäki ei oo ennio morricone. - No TOTTAKAI leffa pitää päättää prätkä-kaksintaisteluun että voidaan soittaa lisää super-radikaalia metallimusaa. - Pakko sanoa että Skank on sympaattisempi kuin pääosanesittäjä. - VITTU matti pellonpää tulee ja pelastaa päivän kolmipiippuisella revolverilla (?!), elokuva myös täten (lähes) pelastettu. - DUUK kuoli kyllä ihan tyhmästi. - Paha armeija (?) voitettiin, porotokat saivat juosta erämaissa, farkkutakkien sekä bandanoiden vapaus jatkui iänkaikkisesti, sen pituinen se. - 2 / 5 elokuva jossa oli ainakin hauskanpitämisen tuntua mutta ei tätä toista kertaa taida katsoa, ainakaan selvinpäin.