#syyttely

[gosamiand-blog]

Koditon mies raiskasi vammaisen eläkeläisen kotonaan – hyökkäys tallentui ääniviestiin uhrin tyttärelle

[viherliberaalit]

Populismillako valtaa?

Populismin ideana on tehdä maailmasta mahdollisimman yksinkertainen, jotta sen ongelmiin voidaan ehdottaa omia ehdottomia ratkaisuja. Syy ongelmiin löydetään tietenkin aina jostain toisesta ihmisjoukosta.

Katsotaanpa vaikka Perussuomalaisia, joiden mukaan Suomen ongelmien taustalla ovat aina maahanmuuttajat. Onhan se helppoa ujuttaa syy jonkun mahdollisimman laajan ja epämääräisen ihmisjoukon niskoille. Tällöin huomiotta jätetään ihmisten yksilölliset taustat ja syyt saapua Suomeen. Mitään ei myöskään kerrota maahanmuuton hyödyistä, kuten työvoiman lisääntymisestä.

Populismiin kuuluu tällaisen yksinkertaistamisen lisäksi kaikenmoiset uhritarinat. "Meidän puoluettamme syrjitään jatkuvasti mediassa." "Tämä ihmisryhmä aina loukkaa minua." Nämä lausahdukset ovat tyypillisiä populisteille. Onko niillä todellista perää ja ovatko ne väkisin kehiteltyjä? Mahdollisesti. Tällainen toisten jatkuva, usein perätön, syyttely ei kuulu meidän liberaaliseen aatemaailmaan.

Näitä keinoja käyttävät sitten päästetään valtaan...

[villittyniiskuneiti]

Hyvä huomio! Ryhmää voi toki myös vaihtaa, jos siellä alkaa vaikka päästä vallalle jonkinlainen ääriajattelu. Meppien ei oo myöskään pakko kuulua mihinkään ryhmään, mut suomalaiset mepit käsittääkseni kaikki kuuluu.

Suomesta meppejä on myös suhteessa vähän, eli ryhmien vaikutusvallan kannalta Suomen vaalit ei pysty heilauttamaan hommaa juuri suuntaan eikä toiseen. Mutta suosittelen kyllä kaikkia lukemaan edes jonkin verran ryhmistä - sillon on helpompi tunnistaa myös esim. se, jos medialla lähtee omalle laukalle esimerkiksi vasemmiston syyttely putinismista... looking at you hesari.

Eurovaaliasiaa:

1.

Muistakaapa se, että Eurovaaleissa on jälleen suhteellinen vaalitapa, eli ääni menee ensisijaisesti puolueelle.

Tällä hetkellä olis todella tärkeetä muistaa Palestiina. Suomesta Vasemmistoliitto, Vihreät ja SDP haluaisi tunnustaa Palestiinan valtion, mikä olisi ihan ratkaisevan tärkeä steppi todellisen rauhan toteutumisessa. Vasemmistoliitolle ja esim. Vasemmistonuorille Palestiinan kysyms koko sen laajemmassa kontekstissa on ollut keskeinen jo vuosikymmeniä. (Eli nyt en edes yritä olla puolueeton kun sanon, että tällä politiikan tasolla ääni Vasemmistoliitolle on ääni vapaalle Palestiinalle.)

2.

Esim. Instassa näkee tällä hetkellä myös vähän virheellistä tietoa siitä, miten EU-parlamentin ryhmät toimii.

On totta, että EU-parlamentissa eri maista tulleet, samantyyppisiä puolueita edustavat mepit muodostaa ryhmiä, jotka usein äänestää yhtenäisen linjan mukaan (mutta huom. ei aina!)

Nämä ryhmät ei ole kuitenkaan mitään EU-tason puolueita, eikä ne noudata samanlaista ryhmäkuria, kuin puolueet. Ryhmään kuuluminen ei automaattisesti tarkoita, että omaksuu jonkun mystisen ideologian, joka on sen ryhmän edustajille kaikille kaikessa aina sama. Näiden ryhmien pointtina on lähinnä vahvistaa samanmielisten yhteenkuuluvuutta ja yhteistyötä ja auttaa järjestämään EU-parlamenttia.

Ryhmiä on tällä hetkellä seitsemän:

Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit)

Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä

Renew Europe Group

Vihreät/Euroopan vapaa allianssi

Euroopan konservatiivit ja reformistit

Identiteetti ja demokratia -ryhmä

Euroopan parlamentin vasemmistoryhmä

Toki huomautan vielä, että vaikka nää ryhmät ei ole ryhmäkurilla varustettuja puolueita, ei ole ihan sama, mihin ryhmään mepit kuuluu - ryhmätkin kuitenkin edustaa aina jotain yhteisiä tavotteita.

Mun mielestä äänestyspäätöstä ei tarvitse, eikä oikeastaan pidäkään tehdä EU-ryhmien perusteella, mutta jos sua kiinnostaa tutustua ryhmiin ja niiden keskeisiin teemoihin, infoa suomeksi löytyy täältä.

[kiimaisetmuumipeikot]

Aina länsimaat ovat syyttämässä viattomia!

[tissitwiitit]

Kausi 8, jakso 16/22 

ElSalKa

Punaviini ja tempparit draama.... Ehkä parasta !!! Katotaan mitä valheita nyt tulee.... Ja Kurosen grillaus tuokio #tisuomi

Essi Nummi

Hetken jo aattelin et onpa äänekäs kuivausohjelma pesukoneessa mut never mind #tisuomi

Sannajh

Miten Jussi ja Jonna on niin sokeita omille touhuilleen? Toisiaan syyttelevät samasta mitä itse sähläävät tuolla! #tisuomi

[incorrect-tuntematon-quotes]

Rahikainen: Riitaoja mie tiijän mitä sie teet ja se ei toimi. Sie teeskentelet loukkaantunutta, jotta mie tekisin asjat siun puolesta.

Riitaoja: [henkäisee dramaattisesti] Yritäkkö sinä väittää, että minä yritän vedota sinun tunteisiin soadakseni sinut tekkeen, mitä tahon sinun tekevän?

Rahikainen: No, kyllä...

Riitaoja: [alkaa teeskentelemään itkua] Koska juur siitä minun äiti aina syytti minnuu lapsena ja tuommonen syyttely nostaa minus tosi paljo pahoja muistoja pintaan...

Rahikainen: Mie en nää kyyneleitä.

Riitaoja: Anna minulle ny hetki.

[oodlenoodleroodle]

Yle puhui kiinnostavaa pointtia että nyt on itsenäisyyden satavuotishomma päästy yli, ja nyt alkaa sisällissodan satavuotisjuttu, ja että mitäs nyt, joko siitä saadan jonkinlainen selko ja syyttely loppuun jne

ja jos ihan totta puhutaan niin en usko, ainakaan omalta kohaltani. Kun ajattelee puolia, porvarit vs työväki, eihän se ole vieläkään loppunut. Siis porvareitten veitsi selässä täällä ollaan edelleen, nyt ne vaan käyttää lainsäädäntöä eikä pyssyjä, mutta tuntuu aika vaikealta ajatelle jonkinlaista reconciliation tässä tilanteessa missä Niinistöt ja Sipilät ym herrat Helsingissä tekee ihan järkkyä duunia tästä maasta. Ei hirveesti tee mieli yrittää jotenkii ymmärtää sisällisodassa molempi puolia tai muuta bullshittiä.

Luokkasodassa on vähän se ongelma et se jatkuu ja jatkuu niin kauan kun on alistava yläluokka olemassa. Vaikkei nyt just ammuskeltais tai vastaavaa. Ja porvarit vaan esittää et ratkasu on se ettei pidä mainita sitä miten köyhiä kyykytetään ku se vaan aiheuttaa pahaa mieltä.

Mut voi olla et miä nyt vaan oon liian punanen muutenkii tai jotaa.

[reneeissancefool]

🗑

[kapitaali]

Neoliberaali kapitalismi ja sen kriisi

Kirjoittanut Prabhat Patnaik, alunperin julkaistu @ IDEAs

“Neoliberaali kapitalismi” on termi jota käytetään kuvaamaan sitä kapitalismin vaihetta jossa rajoitteet globaalille hyödykkeiden ja pääoman liikkeille, mukaanlukien rahoituspääomalle, ovat suurimmaksi osaksi poistuneet. Koska sellainen poistaminen tapahtuu globaalisti liikkuvaisen (tai kansainvälisen) rahoituspääoman painostuksen alaisuudessa, neoliberaalia kapitalismia karakterisoi kansainvälisen finanssipääoman hegemonia, jonka myötä maailman suuret pääkaupungit integroituvat, ja mikä varmistaa sen, että yhteisiä ”neoliberaaleja” lakeja ajetaan kaikissa maailman maissa. Sellaisen kansainvälisen finanssipääoman esiintulo on itsessään pääoman keskittymisen aikaansaama, mikä oli aiempina päivinä, niinkuin Lenin argumentoi, saanut tuoduksi yhteen finanssipääoman, eli pankki- ja teollisuuspääoman finanssioligarkian kontrollin alle, hegemoniapositioon jokaisen kehittyneen valtion sisällä. Pääoman keskittyminen nykypäivänä on kuitenkin edistynyt paljon enemmän Leninin ajoista, mikä on luonut tällaisen uuden entiteetin nimeltään kansainvälinen finanssipääoma ja tuonut sen hegemoniapaikalle. Kun talous on imeytynyt globaalien rahavirtojen vorteksiin, sen valtionulinoiden on ollut pakko alistua kansainvälisen finanssipääoman oikkuihin ja edistää sen ajamaa politiikkaa. Tällä seikalla on useita seuraamuksia, ja nämä seuraamukset muodostavat neoliberaalin kapitalismin keskeiset piirteet.

Ensinnäkin, neoliberaalia kapitalismia määrittää, toisin kuin menneiden aikojen kapitalismia, metropolialueiden pääomien toimintojen uudelleensiirto kehittyneestä maailmasta kehittyvään maailmaan, jotta hyödynnettäisiin jälkimmäisten matalia palkkoja, maailmanmarkkinoiden tuottamiseksi.

Toiseksi, se muuttaa Valtion olemusta kaikkialla, niin että Valtio, sen sijaan että se näennäisesti olisi luokkien yläpuolella ja pitäisi kaikkien puolta, mukaanlukien sorrettujen luokkien, huolimatta kapitalistisesta kehityksestä, muuttuu avoimemmin ja suoremmin linkitetyksi korporaatiorahoituksen finanssioligarkian intresseihin jotka taas omalta osaltaan ovat yhteydessä kansainväliseen finanssipääomaan. Tämä tarkoittaa inter alia valtion tuen pois vetämistä perinteisestä pikkutuotannosta ja maajussien maanviljelystä, ja näin aiemman siirtomaa-ajan primitiivisen pääoman akkumulaation prosessin jatkamista.

Kolmanneksi, Valtion väliintuloa ”kysynnän hallinnassa”, mitä on pidetty sodanjälkeisen kapitalismin tunnusmerkkinä niinkutsuttuna “Kultaisena Aikana”, mutta mitä finanssipääoma on aina vastustanut sen vaarantaessa kapitalistisen luokan yhteiskunnallisen legitimiteetin, kartetaan kuin ruttoa globalisoidun rahoitusmaailman painostuksesta. “Fiskaalinen vastuulainsäädäntö” menee eteenpäin jokaisen maan lainvalmisteluissa, jotta varmistettaisiin että Valtion pyrkimys kasvattaa työllisyyttä ja aktiviteettia taloudessa tapahtuu pääoman “insentiivien” muodossa, sen sijaan että otettaisiin kulut omaan piikkiin. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että Valtio ei voi enää stimuloida systeemin kasvattamista (sillä kapitalistit yksinkertaisesti pistävät omiin taskuihinsa kaikki tuet ja tulonsiirrot jotka Valtio niille “insentiivien” muodossa tarjoaa ilman että kukaan investoi yhtään mitään). Kasvu riippuu olennaisesti hinta“kuplien” muodostumisesta (poislukien luottorahoitteinen kuluttaminen, jolla on varsin tarkat rajat).

Nämä neoliberaalin kapitalismin ominaisuudet vuorostaan saavat aikaan tärkeitä seuraamuksia. Yhtäältä vaikka systeemi kasvaisikin, tämä kasvu itsessään liittyy äärimmäiseen tulojen ja varallisuuden erojen kasvuun, eriarvoisuuteen maiden välillä. Työntekijät kehittyneissä maissa eivät kykene kasvattamaan palkkojaan, koska maailmassa jossa pääoma liikkuu helposti, ne kilpailevat massiivisia kolmannen maailman työvoimareservejä vastaan. Jopa maissa, jonne työntekijöiden ulkoistustoimet on kohdistettu, on vaikeaa kasvattaa palkkoja, sillä työvoimareservit näissä maissa, jotka eivät todellakaan lopu kesken tällaisen ulkoistuksen tuloksena, itse asiassa kasvavat suhteellisesti kooltaan johtuen perinteisten pientuottajien ja maajussien omaisuuden riistosta. Näin reaalipalkkojen vektori eri maissa, sekä kehittyneiden että kehittymättömien, ei kasva ajan mittaan, vaikka työn tuottavuuden vektori kasvaa. Tämä maajussien ja pientuottajien omaisuuden riisto ja heidän talouksiensa tuho aiheuttaa, kolmannen maailman maissa, aliravitsemuksen ja materiaalisen puutteen absoluuttisen kasvun.

Samalla kun kaikki tämä tapahtuu neoliberaalin kapitalismin oikeasti kasvaessa, se ei voi kasvaa kestävästi. Sen kasvuprosessi pysähtyy seuraavasta syystä. Työn tuottavuuden nopeampi kasvu suhteessa palkkoihin kaikkialla johtaa suhteellisen maailmantalouden ylijäämän kasvuun, mikä saa aikaan pyrkimyksen kohti ylituotantoa (sillä kulutuksen suhde tuloihin on suurempi johtuen palkoista kuin johtuen ylijäämästä) ; ja ainoa tekijä neoliberaalin kapitalismin regiimissä, joka voi tämän pyrkimyksen saada aikaan, nimittäin hintakuplista johtuvat noususuhdanteet, muuttuu toimimattomaksi kun nämä kuplat puhkeavat, niinkuin niiden vääjäämättä täytyy tehdä.

Tästä lähteestä syntyvä kriisi voi olla varsin pitkittynyt, sillä uusia kuplia ei pystytä luomaan asian korjaamiseksi. Ja kun sellaisia kriisejä syntyy, työtätekevän kansan olosuhteet muuttuvat vieläkin säälittävimmiksi kuin ne olivat kasvun aikaan. Kapitalistinen maailmantalous nykyään on keskellä sellaista pitkittynyttä kriisiä, jolla ei ole loppua näkyvissä. Ja jopa siinäkin tapauksessa kun jotain elpymistä olisi tarjolla uuden kuplan muodossa, tämä elpyminen on liian katoavaista laatua, kestäen vain siihen asti kunnes uusi kupla puhkeaa.

Tämä pitkittynyt kriisi, jossa neoliberaali kapitalismi uppoaa, on se joka on tuottanut nykyisen maailmanlaajuisen fasismin nousun. Koska pääoman globalisaatio ja liihen liittyvä julkisen sektorin yksityistämisen prosessi heikentää liittoja, ja yleisesti välitöntä työväenluokan lakkovoimaa, fasistiset “ylivaltaan” perustuvat liikkeet, järjettömyyksiin vetoavat eri sorttiset, pyrkivät kehittämään sellaisia aikakausia. Heillä ei ole minkäänlaista kriisin peittoamisen agendaa, muuta kuin syyttely ja “vihatun toisen osapuolen” viktimisaatio sekä “messiaan” odottaminen, joka ihmeen kautta tulisi ja parantaisi yhteiskunnan kaikista sen vaivoista.

Nämä liikkeet vetoavat kaikkein eniten pikkuporvaristoon, mutta äärimmäisinä työväenliikkeen heikkouden hetkinä ne saattavat saada riveihinsä myös tiettyjä työläissegmenttejä. Mutta nämä liikkeet väistämättä havaitaan, niitä mainostetaan ja tuetaan korporaatio-finanssioligarkian rahoilla, jotta torpattaisiin edes potentiaalinenkin työläisten vastavoima tälle hegemonialle. Todellakin, ne kasvavat voimassa ja liikkuvat keskinäyttämölle vain kun ne ovat saavuttaneet korporaatio-finanssioligarkian tuen. Tämä liikko korporaatio-finanssioligarkian ja fasististen “starttien” (Kaleckin ilmaisua käyttäen) välillä on eri muodostumisen vaiheissa eri maissa tällä hetkellä maailmassa. Mutta fasismin uhka kuumottelee joka puolella; ja jopa siellä missä fasistit eivät onnistu valtaannousussa, puhumattakaan puskemaan maita täysiksi fasistivaltioiksi, ne kuitenkin suuresti mitätöivät minkään demokraattisen hallinnon perustukset luomallaan myrkyllisellä ilmapiirillä.

On kuitenkin olemassa perusero nykyaikaisen fasismin ja 30-luvun fasismin välillä. Finanssipääoma, joka on ajanut fasismia 30-luvulla, oli kansallisvaltioperusteista finanssipääomaa joka oli ollut mukana katkerassa imperiumien välisessä kilvoittelussa ja joka oli ylistänyt “kansallisvaltiota” sen ideologisena pönkänä kilpailussa. Nykyajan fasismi on noussut kansainvälisen finanssipääoman hegemoniasta, ja hiljennetyistä imperialistisesta kilvoittelusta johtuen tämän saman hegemonian aikaansaannoksista (koska globalisoitunut pääoma ei halua pääomavirran maasta toiseen häiriintyvän maailmassa joka on rikkoutunut “talousalueisiin”); eikä sillä ole halua haastaa tätä hegemoniaa. Sen “nationalismilta” täten uupuu materiaalinen substanssi.

Samasta syystä kuitenkaan se ei voi tehdä paljoakaan neoliberaalin kapitalismin kriisille, vaikka se astuukin valtaan, mitä tahansa se tekeekin, lupaamalla korjata tämän kriisin. Saksassa vuonna 1933 ja Japanissa 1931 fasismi oli hoitanut kriisin omalla tavallaan. Uudelleenaseistus sai nämä taloudet pois Lamasta, jolloin oli lyhyt hetki jolloin, ennen sodan raskaita kustannuksia, saatiin aikaan noususuhdanne militarisoimalla, jolla oli suuri fasistien tuki. Mutta nykyajan olosuhteissa fasistihallitukset eivät voi tehdä paljoakaan kriisin ratkaisemiseksi.

Kysynnän kasvattamiseksi sellaiset hallitukset, vaikka ne joutuisivat investoimaan enemmän armeijaan, joutuvat rahoittamaan sellaisia investointeja joko fiskaalisella vajeella tai verottamalla kapitalisteja (koska hallinnon kulut ovat työntekijöiden verotuksella katettuja, jotka kuluttavat palkkansa joka tapauksessa, se ei johda mihinkään kysynnän nettokasvuun). Molemmat näistä tavoista rahoittaaa valtion kulutusta ovat kuitenkin kirous kansainväliselle finanssipääomalle. Nykyajan fasismi täten on yksinomaan kyvytön ratkaisemaan kapitalismin kriisiä edes fasistisin metodein.

Neoliberaali kapitalismi täten on saavuttanut umpikujan. Perinteiset poliittiset puolueet eivät voi päästä neoliberalismin yli ja ovat syvästi samassa veneessä niiden päätösten kanssa jotka ovat luoneet kriisin; ja monet heistä, kuten Hillary Clinton USA:ssa, eivät edes halua tunnustaa kriisiä, ajatellen että talous selviää itse tästä notkahduksesta neoliberalismin viitekehyksessä. Fasistiset voimat toisaalta eivät aja mitään eksplisiittistä ohjelmaa kriisin voittamiseksi, eivätkä edes mitään implisiittistä agendaa joka voisi syntyä heidän mieltymyksensä pohjalta sotainvestointeihin. Näin ei Trump, eikä Marine Le Pen, ei UKIP eikä mikään muukaan nykyajan fasistinen elementti ole tuonut minkäänlaista talousohjelmaa julki jolla kriisi selätettäisiin.

Trump puhui protektionismista tienä ulos kriisistä USA:ssa. Mutta pelkkä protektionismi, ilman että kasvatetaan kotimarkkinoita suuremmalla valtion vajeilla tai kapitalistiveroilla rahoitetulla panoksella, ei voi luoda suurempaa työllisyyttä ilman että ulkovallat vastaisivat tähän jotenkin. Jos ne eivät vastaa, silloin kilpailullinen ”köyhdytetään naapuri”-politiikka seuraa tästä, mikä palvelee vain kärjistäjänä kapitalistisessa kriisissä, ja pahentaa kaikkien valtioiden oloja. Täten Trumpin protektionismi ei tule kasvattamaan työllisyyttä USA:ssa ilman että harjoitetaan ekspansionaarista rahapolitiikkaa.

Mutta fiskaalipolitiikan sijaan Trump ehdottaa toimia, joilla on vastakkainen vaikutus. Koska hän suunnittelee antavansa verohelpotuksia korporaatioille, ja tasapainottavansa leikkaukset valtion sosiaalitukien leikkauksilla, tämä vain pahentaa USA:n kriisiä, koska aggregaattikysyntä pienenee näillä fiskaalisilla toimilla. (Korporaatiosektori, joka säästää suurimman osan voittamistaan verohyödyistä yksinkertaisesti säästää myös tulevat verohelpotukset eikä kasvata kysyntää, mikä madaltaa hallituksen sosiaalitukien aikaansaamaa kulutusta, joka itse asiassa oikeasti vähentää kysyntää).

Globaalin finanssipääoman hegemonian alaisuudessa ei ole ratkaisua kapitalismin kriisiin. Ainoa mahdollinen ratkaisu, jota jokainen valtio voi yrittää, on että se ottaa aktiivisen toimijan roolin, ja jotta tuo voisi tapahtua, Valtion on päästettävä irti neoliberalismista.

Se voi tehdä näin vain jos talous vedetään pois globaalien finanssipääomien vorteksista, pääomarajoitteilla, ja lisäksi, siten kuin tilanne sitä vaatii, kaupparajoitteet; eli että talous irtoaisi globalisaatiosta. Koska korporaatio-finanssioligarkia, joka itse on integroitunut kansainväliseen finanssipääomaan, ei katso tätä hyvällä, ainoastaan Valtio, jolla on vaihtoehtoinen luokkapohja, kykenee saamaan aikaan sellaisen muutoksen, Valtio joka perustuu työläisten tukeen. Ja kun työläiset saavat aikaan sellaisen muutoksen, he eivät tyydy pelkän kapitalistisen talouden henkiinherättämiseen, vaan sen sijaan ryhtyvät rakentamaan kokonaan vaihtoehtoista taloutta, taloutta joka tekee siirtymän sosialismiin. Täten umpikujasta, jossa neoliberaali kapitalismi nyt vääntelehtii, voidaan murtaututa läpi; mutta sellainen läpimurto johtaa kapitalismin itsensä ohittamiseen.

Ollakseen varma, kuten Lenin sanoi, ei ole sellaista asiaa kuin absoluuttisen toivoton tilanne kapitalismille. Vaikka kapitalismi itsessään olisikin kykenemätön murtautumaan läpi umpikujasta, se tekee kaikkensa estääkseen työläisiä organisoitumasta saadakseen aikaan muutosta tilanteeseen. Se ottaa kaikki fasistiset ketkuilut käyttöön tätä varten. Se tekee kaikkensa puskeakseen ihmiskuntaa kohti barbarismia estääkseen sen ajatumisen sosialismiin. Lopputulos tottakai riippuu praxiksesta. Mutta nykyinen skenaario avaa työväelle mahdollisuuden tehdä aloite nostaa itsensä kriisistä ja samalla puolustaa ja syventää demokraattisia oikeuksia, ja viedä loppuun Lokakuun Vallankumouksen projekti.

  Lähde:

https://mronline.org/2017/10/28/neo-liberal-capitalism-and-its-crisis/

from WordPress http://bit.ly/2DSo42P via IFTTT

[debaattimedia]

Sinisten Matti Torvinen: Kittilän esitutkintamateriaali julkiseksi

Kittilän tulehtunut tilanne on vakava koko kuntayhteisön kannalta. Tiedotusvälineiden ja erilaisten intressiryhmien jatkuva raju syyttely on ajanut monen ihmisen elämän kriisiin. Kunta on kriisissä, mutta niin on moni kittiläläinenkin. Nyt olisi viranomaisten syytä vetää johtopäätöksiä. Syyttäjän ja keskusrikospoliisin tutkinnanjohtajan on mahdollista julkistaa esitutkintamateriaali.

”Toivon,…

[arikuosmanen]

Kunnat varautuvat informaatiosotaan (Lempäälän-Vesilahden Sanomat )

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston johtaja Tarja Wiikinkoski ja sotilasprofessori Mika Hyytiäinen maanpuolustuskorkeakoulusta kehittävät valmiusharjoituksessa harjoitusmallia tuleville maakunnille.

Pirkanmaan kunnissa on maaliskuusta alkaen muhinut ongelmia. Viime tiistaina kuntien edustajat kuulivat, etteivät pätkivän sähkön tai netin kaltaiset hankaluudet ole ohi, vaan tilanne on pikemminkin pahenemassa.

Marraskuussa niskaan vyöryy lisää entistä suurempia vaikeuksia. Yhdessä kunnassa saattavat pimentyä perustoiminnot pankkiautomaatteja myöten, toisessa romahtaa silta ja kolmannessa lakata vedentulo.

Kansainvälisen tilanteen kiristyminen tuo mukanaan myös sotilaallisen voimankäytön vaaran. Ahdistusta lisää se, että suurta hässäkk��ä edeltävät ongelmat rajoittavat käytettävissä olevia keinoja: autoja ei saa liikkeelle, jos polttoainetta ei ole ja tiedon levittäminen on hankalaa, jos verkko ei toimi.

Kuntien pitäisi kuitenkin pystyä toimimaan pitkäkestoisen kriisin keskellä. Sitä testataan ja kehitetään marraskuisessa valmiusharjoituksessa.

– Tilanne vaatii heittäytymistä. Nyt harjoitellaan kriisiä, jonka laajuista ei ole kohdattu kertaakaan sotien jälkeen, sotilasprofessori Mika Hyytiäinen maanpuolustuskorkeakoulusta sanoo.

Tietoverkot ovat muuttaneet kriisejä. Sähkö- tai tiedonsiirtoverkon pimentämiseen ei enää tarvita ohjuksia tai pommeja, vaan ne voidaan kaataa verkon kautta.

Mika Hyytiäisen kuvaamassa esimerkissä valmiusharjoituksen tilanne alkaa kehittyä monella suunnalla. Kunnasta löytyy pommin näköinen laatikko. Ja kohta tulee viranomaistiedote räjähdysmäisestä tulipalosta.

Ihmisiä evakuoituu omatoimisesti, mutta kotihoidon varassa pitkin kyliä asustavista vanhuksista ei saada mitään tietoa, koska tietomurron jälkeen koko tietojärjestelmä on nurin.

Eri viranomaisilta tulevien tiedotteiden rinnalla tulvii tietoa muun muassa sosiaalisesta mediasta ja nettikeskusteluista. Niissä puhutaan lentokentällä käyneestä ulkomaalaisesta sotilaskoneesta, josta puolustusvoimat vaikenee. Alkaa viranomaisten syyttely ja huhujen vellonta. Somepöhinän seassa saattaa olla arvokasta lisätietoa, mutta osa keskustelusta on tahallisesti ja osa tietämättään levitettyä valhetta.

Trollipäälliköksi itseään nimittävä eversti Mika Hyytiäinen on värvännyt virhetiedon suoltajaksi parikymmentä Tampereen yliopiston tiedotusopin opiskelijaa.

– Informaatiosodassa kansalaisia pyritään saamaan omalle puolelle. Siinä käydään taistelua kansalaisten mielistä, Hyytiäinen sanoo.

Suomi ei tarjoa kovin otollista maaperää virhetiedon levittämiselle, koska kansalaiset tietävät paljon ja osaavat hakea tietoa. Paljon herkempiä ovat keskitetyn tiedonvälityksen maat. Myös Liettuassa ja Latviassa virhetietoa levitetään aivan eri mittakaavassa kuin Suomessa, ja Virokin sai tästä osansa muun muassa kymmenen vuoden takaisen patsaskiistan yhteydessä.

Marraskuun alussa järjestettävässä Pirkka17 -valmiusharjoituksessa testataan ensimmäistä kertaa, miten kuntien avaintoiminnot selviävät informaatiosodankäynnistä. Harjoituksessa tarkastellaan normaaliolojen vakavaa, pitkäkestoista ja moniulotteista häiriötilannetta, joka haastaa henkisen kriisinkestävyyden.

Onnettomuus- ja suuronnettomuusharjoitukset hiovat parin, kolmen viranomaistoimijan yhteispeliä. Nyt mukana ovat kaikki viranomaiset, eikä kyse ole yksittäisestä onnettomuudesta, vaan laajasta ja pitkäkestoisesta kriisitilasta.

Valmiusharjoitukseen osallistuvat Pirkanmaan kaikki 22 kuntaa. Ne jaetaan noin kolmen kunnan ryhmiksi, jotka kohtaavat yhteistyötä edellyttäviä tilanteita.

Samaan aikaan järjestetään myös Häme 17-valmiusharjoitus ja panssariprikaatin paikallispuolustusharjoitus, joten samalla päästään testaamaan ja kehittämään maakuntien yhteistoimintakykyä.

Kriisit eivät noudata kunta- tai maakuntarajoja, ja siksi kuntien, aluehallintovirastojen ja eri viranomaisten yhteistyön on toimittava saumattomasti.

Kriisitilanteessa kunnat ovat keskeisiä toimijoita.

– Kunnanjohtaja on pääministerin jälkeen seuraava johtaja, joka ei johda kapeaa erikoisorganisaatiota, vaan kokonaisuutta, Mika Hyytiäinen sanoo.

Kuntien eri toiminnot ovat kuitenkin nykyisin levällään pitkin maakuntaa, sillä tehtäviä hoidetaan yhteistyössä muiden kuntien kanssa ja entistä enemmän myös yritysten kautta. Valmiusharjoituksessa nähdään, miten yhteispeli toimii eri organisaatioiden kesken.

Mika Hyytiäinen tietää, että esimerkiksi organisaatioiden yhteisten tiedotteiden laatiminen voi osoittautua hankalaksi.

– Poliisi, pelastuslaitos ja puolustusvoimat hoitavat rutiinilla omat tiedotteensa, mutta yhteisen tilannekuvan muodostaminen ja sen kertominen kansalaisille ei olekaan helppoa.

Yleensä poikkeavat tilanteet ovat lyhytaikaisia, ja onnettomuustiedotteen yhteydessä voidaan jo kertoa, koska tie on taas auki tai tehdas toiminnassa. Mutta miten kertoa, että tilanne onkin edelleen huononemassa?

Ja joskus viestit toimivat päinvastoin kun halutaan. Jos tiedotetaan, ettei veden hamstraamiseen ole tarvetta, vesiastioita ja ammeita täyttävät kansalaiset laskevat vesitornin tyhjäksi.

– Entisaikaan kunnassa oli palopäällikkö, joka tunsi toimialueensa. Suunnitelmat olivat hänellä valmiina päässä, ja asiat hoituivat muutamalla puhelinsoitolla. Aluepelastuslaitokset veivät palopäälliköt kaupunkiin, ja tilanne huononi hetkeksi aikaa, kunnes aluepelastuslaitokset ottivat johtoroolin, Mika Hyytiäinen sanoo.

Sama on tapahtunut monessa muussakin organisaatiomuutoksessa. Niillä haetaan tehokkuutta normaalioloissa, ja vie aikaa ennen kuin ne saadaan viritettyä myös poikkeustilanteiden varalle.

Valmiusharjoituksen yhtenä tavoitteena on tuottaa valmis konsepti vielä hahmottumattomille maakunnille. Nyt harjoitusta johtaa aluehallintovirasto, jatkossa pelastusopisto, jolle ylimaakunnallisten harjoitusten vetovastuu siirtyy aluehallintouudistuksessa. Maakunnan alueen valmiusharjoituksia tulee järjestämään maakunta.

Kunnat ovat maaliskuussa annettujen ennakkotehtävien perusteella tarkistaneet, että johtamisjärjestelmät ovat kunnossa. Valmiusharjoitus keskittyy viranomaisten normaalein toimivaltuuksin tapahtuvaan tehtävien hoitamiseen valmiutta kohotettaessa.

Harjoitus ei näy kuntalaisten arkeen, sillä ”pelialusta” toimii suljetussa verkkojärjestelmässä. Vaikkeivät kuntalaiset pääsekään harjoitukseen mukaan, se antaa jokaiselle pohdittavaa: miten tunnistaa informaatiovaikuttamisen, tarkistaa faktat ja välttää valheiden levittämisen. Henkistä kriisinsietokykyä tarvitaan sekä kansalaisilta että organisaatioilta.

Kunnat kohtaavat valmiusharjoituksessa vakavia kriisejä, mutta kaikkea ei laiteta kerralla sekaisin, jotta ne pystyvät realistisesti johtamaan tilannetta.

– Varautuminen ja valmiussuunnittelu on tärkeää ja välttämätöntä, mutta usein vasta harjoittelu paljastaa sellaiset ongelmakohdat ja heikkoudet, jotka eivät ole tulleet kenenkään mieleen aikaisemmin, korostaa aluehallintoviraston johtaja Tarja Wiikinkoski.

Harjoituksessa on kuntien, aluehallintoviraston ja puolustusvoimien lisäksi mukana paljon eri viranomaisia, SPR:n kaltaisia kolmannen sektorin toimijoita ja myös joitain yrityksiä. Mika Hyytiäinen sanoo, että tositilanteessa tärkeitä vaikutuskanavia ovat muun muassa kuntapäättäjät, opettajat, kirjastonhoitajat, kodinhoitajat ja papit, jotka vievät ihmisille viestiä ja tuovat palautetta takaisin päin.

– Meillä on edelleen kansankirkko siinä mielessä, että kun asiat menevät pieleen, niin ihmiset kääntyvät kirkon puoleen, eikä ovella kysellä jäsenkirjoja.

Pakolaiskriisi teki näkyväksi myös tavallisten ihmisten auttamishalun: vastaanottokeskuksiin ilmaantui enemmän auttajia kuin alkuun riitti tekemistä. Isompi haaste oli saada jaettua auttajat pidemmälle aikajänteelle.

Teksti ja kuvat: Tommi Liljedahl

from WordPress http://ift.tt/2vTM53k via IFTTT

[insuranceautolawnews]

Ortodoksipappi Mitro Repohttp://ift.tt/2iI9VZd on nostanut kanteen hänet irtisanonutta seurakuntaa vastaan. Asiasta uutisoi ensimmäisenä STT.

Repo myönsi kanteen HS:lle, mutta ei suostunut kommentoimaan asiaa.

”Kommentoin asiaa sitten aikanaan oikeudessa.”

Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakunnanneuvosto irtisanoi Revon työstään pappina viime heinäkuussa.

Neuvosto perustelihttp://ift.tt/2jFAthT työsuhteen irtisanomista sillä, että Repo oli käyttäytynyt asemaansa nähden sopimattomalla tavalla. Seurakunta ei suostunut tuolloin tarkentamaan, mitä tämä sopimaton käytös on.

Repo syyttää nyt seurakuntaa työsopimuksensa perusteettomasta päättämisestä ja vaatii korvauksena yli 90  000 euroa. Tämä summa vastaa Iltalehdenhttp://syytt%C3%A4%C3%A4%20seurakuntaa%20ty%C3%B6sopimuksensa%20perusteettomasta%20p%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4misest%C3%A4 mukaan kahden vuoden palkkaa. Sen mukaan Repo pitää irtisanomisensa syynä todellisuudessa omaa poliittista toimintaansa.

Repo toimi yhden kauden Sdp:n europarlamentaarikkona.

[runoterapiaa]

Kunnon kansalaiset suoltavat somessa syytöksiään, taustoja tuntematta tuomitsevat. Hävettävän helposti haukkuvat, idiootiksi ivaavat erilaisen, empaattisen, sielun syvimmän synkkyyden yksinäisyyden ymmärtävän yksilön.

Jälkijunassa jossitellaan, varmuudella vakuutellaan, todistettuna tietona toitotetaan valinnan vapautta oikeasti olevan nääntyneen näköpiirissä toivottomassa tilanteessa, uupuneella umpikujassa, masentuneella mustassa mielentilassa, eksyneellä epätoivon erämaassa. Kunpa kaikki kykenisivät pitämään pahat puheensa suljettuna sisässänsä.

[arikuosmanen]

Ikäihmiseltä yritettiin kalastella tilitietoja (Akaan Seutu)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Viialassa asuva noin 80-vuotias nainen sai keskiviikkona 23.8. iltakuuden jälkeen 041-alkuisesta numerosta puhelun, joka soittaja esitteli olevansa Tampereen poliisista.

– Soittaja kertoi ilmoittavansa ikävästä asiasta. Tietysti ajattelin, että jotain kauheaa on tapahtunut, puheluun vastannut nainen kertoo.

Poliisiksi esittäytynyt naispuolinen soittaja väitti, että viialalaisnaisen pankkikortti on skimmattu eli kopioitu.

– Soittaja tiedusteli, kuinka paljon minulla on rahaa pankkitilillä. Totesin, etten rupea kenellekään sellaista kertomaan puhelimessa, ja että poliisi voi tulla selvittämään asiaa kotiini. Soittaja intti, miksi en ole yhteistyöhaluinen, enkö ymmärrä omaa etuani ja miksi poliisin täytyy tulla tämän takia, kun puhelimitse asia saataisiin nopeammin pois päiväjärjestyksestä. Soittaja tiesi, että olen osuuspankin asiakas, mutta eihän täällä muita pankkeja olekaan.

Viialalaisnainen kertoo odottaneensa poliisin tuloa kahteen asti yöllä. Hän ei usko soittajan olleen poliisi. Rahakyselyn lisäksi epäilyksiä herättivät syyttely yhteistyöhaluttomuudesta sekä kommentti ”kun tänne on tullut niin paljon ulkomaalaisia, kaikenlaista sattuu, kuten tiedät”.

Rikosylikonstaapeli Hanna Uusitalo Valkeakosken poliisiasemalta arvioi, että kyseessä on ollut tietojen kalasteluyritys. Hän muistuttaa, että poliisi ei puhelimitse kysele pin-koodeja, salasanoja eikä saldoja.

– Tarkoitusperänä on voinut olla saada haltuun kortti tai tietoja, joita voitaisiin käyttää hyväksi. On hyvä, että henkilö on ollut hereillä eikä luovuttanut tietoja.

Uusitalon mukaan lähtökohtaisesti poliisi soittaa 0295-alkuisista numeroista. Rikosylikonstaapeli huomauttaa, että soittajan käyttämät kommentit eivät myöskään kuulu poliisin puhetyyliin.

– Poliisi keskustelee ihmisten kanssa asiallisesti emmekä syyllistä heitä yhteistyökyvyttömyydestä tai etnisen taustan perusteella.

Hanna Uusitalon mukaan vastaavanlaisissa tapauksissa kannattaa pyytää soittajaa kertomaan nimensä ja edustamansa poliisilaitos.

– Kun soittaa poliisin valtakunnalliseen vaihteeseen ja pyytää yhdistämään sen nimiselle henkilölle, voi varmistaa, onko sellainen ihminen olemassa, joksi soittaja on itsensä esitellyt.

from WordPress http://ift.tt/2wm5wTB via IFTTT