#solidaarisuustalous

[kapitaali]

Kuplien puhkaisua, osa 4 - REconomy-harjoittajien nimeämä ehdokas Lush Spring Prizen voittajaksi

Kirjoittanut Nenad Maljković

Piskuinen kolmen henkilön tiimi (Jay Tompt, Nenad Maljković & Wouter Extercatte) saattoivat päätökseen ja jättivät REconomy-harjoittajien anomuksen Lush Spring Prize 2019 -palkintoa varten Established Projects -kategoriassa (me tavoittelemme enemmän vaikuttavuutta kuin mielipidevaikuttamista, emmekä me tee “kampanjointia tai lobbausta”, joten meidän mielestämme sovimme tuohon kategoriaan). Jos me voitamme, saamme 25,000 Britannian puntaa. Jos me emme voita, tällä hetkellä olemme 3–6 kuukauden mittaisessa yhteistekemisen ja bootstrappingin kokeessa, joten teemme tämän jokatapauksessa. Lush Springin kilpailuvastaukset kuvaavat sitä mitä teemme… 🙂

…12. Liiketoimintamalli / juridinen status / organisaatiorakenne

Harjoittajien virtuaaliyhteisö, jota yhteismaana tukevat sen jäsenet sekä useat eri lainsäädäntöalueilla rekisteröidyt järjestöt, joiden jäseniä yksittäiset jäsenet ovat, Art of Transition Foundation on yksi niistä.

13. Mitkä ovat organisaationne taustalla olevat arvot? Jos kyse on voittoa tavoittelevasta yhtiöstä, kuvaa tasetta ja tuloslaskelmaa kolmikantaraportoinnilla.

Ydintasolla meitä ohjaa permakulttuurietiikka (Maapallon hoito, ihmisten hoiva, reilu jako) sekä Modernin Agilen periaatteet (tee ihmisistä mahtavia, tee turvallisuudesta ykkösasia, kokeile ja opi nopeasti, jatkuvasti toimita arvoa). Työmme keskittyy olemaan katalyytti vaihtoehtojen luomiselle tuhoisille talousmalleille — vaihtoehtojen, jotka ovat yhteisövetoisia, desentralisoituja, bioregionaalisesti asianmukaisia, oikeudenmukaisia ja inklusiivisia, yhteiskunnallisesti ja ekologisesti regeneratiivisia. Me arvostamme monimuotoisuutta, kunnioittavaa kuuntelemista demokraattisia ja kollaboratiivisia ja inklusiivisia tapoja tehdä päätöksiä.

…20. Kertokaa tarinanne.

Paikallisesta maailmanlaajuiseen virtuaalinen käytäntöyhteisö on regeneratiivisille yrittäjille, yritysekosysteemien rakentajille ja yhteisöorganisaattoreille. Olemme majakka kasvunjälkeisille, jälkikapitalistisille talousmalleille (solidaarisuustalous, osuuskunnat, yhteiskunnalliset yritykset, yhteisvauraus jne.), jotka on nivottu paikallisiin/alueellisiin yhteisöihin. Itseorganisointi tarjoaa vertaistukea, helpottaa sosiaalista oppimista ja koordinoi toimintaa paikallisella, ylipaikallisella, bioregionaalisella, ylikansallisella ja globaalilla skaalalla.

Levitämme sosiaalisia ja taloudellisia innovaatioita, jotka toimivat elämää vahvistavina vaihtoehtoina vallitseville tuhoisille malleille. Rakennamme globaaleja uudistuvia kulttuureja ”liikkeiden liikkeeksi”. Aloitimme vuonna 2011 REconomy Projectina, Transition Town Totnesin ja Transition Networkin toiminnallisena risteytyksenä. Kansainväliseen hankkeeseen osallistui ryhmiä Belgiasta (Wallonia), Brasiliasta, Kroatiasta, Saksasta, Italiasta, Latviasta, Alankomaista, Meksikosta, Portugalista ja Yhdysvalloista, jotka muodostivat kansainvälisen REconomy Groupin, ja REconomy Centre aloitti toimintansa Totnesissa. Vuoden 2017 alussa ryhmä muuttui virtuaaliseksi CoP:ksi, jonka nimi on REconomyn harjoittajat.

Katso historia verkkosivuiltamme.

21. Mitä regeneraatio tarkoittaa organisaatiossanne ja miten regeneraation ideat liittyvät ideaanne?

REconomy-harjoittajat ovat ihmisiä, jotka tulkitsevat ‘regeneraatiota’ paikallisten ja alueellisten talousjärjestelmien kontekstissa, jotka ovat oikeudenmukaisia, inklusiivisia, ekologisesti viisaita ja yhteiskunnallisesti elävöittäviä, resilienttejä ja monimuotoisia. Me käytämme termejä ‘regeneratiivinen’ tai ‘regeneraatio’ kuvaamaan niitä järjestelmiä, jotka parantavat ja elvyttävät, luovat olosuhteet terveemmälle lisääntymiselle ja evoluutiolle.

Meidän suosimamme menetelmät — kuten ‘järjestelmänlaajuinen ajattelu’, vertaistuotanto, yhteisön mukaanotto, käyttäen konsepteja kuten ‘yrittäjyys’ ja  ‘sijoittaminen’ tavoilla jotka tuovat jäsenet yhteistyön äärelle, yhteisten visioiden ja vastuullisuuden pariin — nämä luovat olosuhteet omavaraisuudelle ja järjestelmätason ratkaisuille. Näin mahdollistetaan toistuvat ja itseään toistavat interventiot ja hankkeet, jotka ovat laajojen toimijaryhmien hallussa ja jotka vakiintuvat uusiksi kulttuurinormeiksi. Nämä ajatukset ovat taloudellisen uudelleensijoittamisen viitekehyksemme ja tavoitteenamme levittää sen käyttöönottoa paikallisesta maailmanlaajuiseen virtuaalisen käytäntöyhteisömme kautta.

22. Kuka hyötyy työstänne?

Välittömät hyödynsaajamme ovat REconomy Practitionersin paikallisen ja maailmanlaajuisen virtuaalisen käytäntöyhteisön jäsenet, jotka saavat tietoa, työkaluja, luottamusta ja yhteistyösuhteita. Heihin kuuluvat paikallistalouden aktivistit, uudistavat yrittäjät, järjestäjät ja käytännön toimijat, vihreät / sosiaaliset / eettiset / paikalliset yrittäjät, paikalliset / vaikuttavuusinvestoijat, paikalliset poliittiset toimijat ja ”ankkurilaitosten” päätöksentekijät.

Nämä aktiiviset kansalaiset, jotka ovat saaneet voimia osallistumalla yhteistyöhön, tuovat mukanaan välineitä, ideoita ja itseluottamusta uusien mallien ja suhteiden luomiseen omilla paikkakunnillaan — kaupungeissa, pikkukaupungeissa ja maaseutualueilla. N��mä toimet puolestaan käynnistävät tai edistävät talouden siirtymisprosessia kohti uusiutuvia paikallisia ja bioalueisiin soveltuvia malleja.

23. Henkilökohtainen ja tiimin hyvinvointi

Juuri nyt olemme jossain hyvin pienen kollektiivin ja ”tiimien tiimin” välissä, työskentelemme ketterästi, edullisesti ja suurella vipuvaikutuksella ja pyrimme saavuttamaan suuren vaikutuksen. Jos ”pyrimme myöntämään yhden palkinnon pienimuotoiselle hankkeelle tässä kategoriassa” — olemme sekä pieniä että suuria!

Käytämme suostumukseen perustuvaa päätöksentekoa ja jaamme työn yhteisesti mahdollisuuksien mukaan. Keskeiset roolit voitaisiin nimetä yleisesti: verkoston kutojiksi, yhteistyön aloittajiksi, tiimien koollekutsujiksi ja koordinaattoreiksi sekä tiimin jäseniksi. Kaikki roolit ovat tilapäisiä, ja rakenteemme ovat hyvin dynaamisia ja kehittyvät orgaanisesti sopeutumalla nopeasti muutoksiin ”ekosysteemissämme” ja sen ulkopuolella. Katso kaavio täältä havainnollistavasti: https://goo.gl/i8J74s

Meillä on säännöllisiä videokokouksia, ja pidämme säännöllisesti yhteyttä kokousten välillä, mikä luo toisiaan tukevaa ja välittävää kulttuuria. Yhteistyökumppaniverkoston kehittäminen on vasta alkuvaiheessa, mutta meillä on tukisuhteita ydintiimin jäsenten välillä, jotka tulevat Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Yhdysvalloista, Ruotsista, Alankomaista, Ranskasta ja Kroatiasta ja tuovat mukanaan erilaisia taitoja, kulttuurisia näkökulmia ja tietoa.

24. Kuvaa laajempi ympäristö jossa työskentelet ja sen keskeiset haasteet ja rajoittavat tekijät, joita organisaationne kohtaa toimiakseen ja kehittyäkseen?

Olemme ammattilaisia, joilla on samanaikaisesti kaksi näkökulmaa. Ensimmäinen on paikallinen, jossa asumme ja työskentelemme. Aloitamme niinkutsutuilla siirtymäyrityksillä (eli regeneratiivisilla startupeilla) permakulttuurin etiikan, kolminkantaraportoinnin, yhteisön joustavuuden ja paikallisen ekosysteemin regeneroinnin mukaisesti. Luomme aloitteita kehittämään paikallista siirtymäyrittäjäkulttuuria ja yritysten ”ekosysteemejä” tukemaan niiden kehitystä. Kiireellisyyden tunne kiihtyy, ja kysyntä sille, mitä teemme yhteistyöhankkeessamme, kasvaa.

Toinen on planetaarinen näkökulma, eli paikallinen ja globaali virtuaalinen harjoittajayhteisö. Kehitämme foorumia osaamisen levittämiseksi ja edellytysten luomiseksi yhteistyölle — paikallisesti, paikasta toiseen tai virtuaalisesti — tarkoituksena levittää regeneroivia talousmalleja: innovaatioita, joilla pyritään lisäämään joustavuutta, ekologista kestävyyttä, osallisuutta ja oikeudenmukaisuutta sekä sosiaalista yhteenkuuluvuutta niillä paikkakunnilla ja alueilla, joilla toimijamme toimivat. Verkostomme kasvua ja kehitystä rajoittava tekijä on sellaisten resurssien puute, jotka mahdollistaisivat maksullisen työn vertaistuen, oppimisen, rahoituksen ja toimintaohjelmien kehittämiseksi ja helpottamiseksi.

25. Millä tavoin organisaationne tukee suoraan niiden luonnonvarojen palauttamista, joista se on riippuvainen?

Jäsenemme tekevät sen paikallisesti, siellä missä he asuvat, ja heillä on kaksi näkökulmaa, jotka selitettiin edellisessä vastauksessa. Käytäntöyhteisömme tarjoaa vertaistukea ja mahdollisuuksia itseorganisoitumiseen.

Kun yksittäinen henkilö tai ryhmä näkee tilaisuuden tehdä muutoksen tai kokeilla jotakin tai jos he kokevat voivansa käynnistää toiminnan, käytäntöyhteisömme tarjoaa heille mahdollisuuden löytää verkostostamme muita, jotka voivat liittyä heidän mukaansa tai tehdä yhteistyötä ja kokeilla pieniä toimia ja saada käyttöönsä toimintaan tarvittavia resursseja. Tässä yhteydessä kiinnitämme huomiota siihen, mitä tapahtuu, teemme jälkipuintia, opimme kokemuksesta, analysoimme, mitä tehtiin (jotta voimme ottaa paremman seuraavan askeleen) ja jaamme sitten oppimamme laajemman verkoston kanssa. Esimerkiksi Totnesissa olemme auttaneet saamaan aikaan taloudellisia investointeja ja yhteisön tukea kahdelle paikalliselle maatilalle, joista toinen ei viljele maata, toinen on biodynaaminen ja kumpikin ryhtyy toimenpiteisiin maaperän parantamiseksi, biologisen monimuotoisuuden lisäämiseksi jne. Tarjoamme valmennusta toiselle hankkeelle, jonka tavoitteena on puuttua kuivuuteen. Katso www.schoolfarmcsa.org.uk & https://apricotcentre.co.uk.

26. Miten organisaationne tukee regeneraatiota?

Sosiaalinen uudistaminen on luultavasti tärkein osa toimintaamme. Bill Mollisonia lainatakseni: ”Ihmiset ovat ongelma, ihmiset ovat ratkaisu.” Yksi sosiaalisen rappeutumisen ajureista on kaivannaistalous. Kannattamamme lähestymistavat ja mallit, jotka rakentavat uudelleen paikallistaloutta ja suhteita paikallisyhteisöissä, edistävät sosiaalista uudistumista.

Pyrimme rakentamaan suhteita kahdessa kontekstissa: henkilökohtaisesti ja virtuaalisesti. Sekoitamme näitä konteksteja mahdollisuuksien mukaan vähentääkseen työmatkoja ja matkustusjälkeä. Tuemme virtuaalisen yhteistyön taitojen kehittämistä sekä käytännön tekniikoita ja menetelmiä, jotka erottavat yhteistyökulttuurin vallitsevasta konfliktikulttuurista. Edistämme ja tuemme itseorganisoitumista. ”Eläviä, emergenttejä, hajautettuja, hajautettuja, hajautettuja, paikallisesti virittyneitä tiimejä, jotka käsittelevät lakkaamatonta muutosta ilman, että niiden tarvitsee mukautua hierarkioihin, valtakirjoihin ja valvontaan.” – Giles Hutchinsia lainaten. Verkostojen kutomisessa on pohjimmiltaan kyse sosiaalisesta uudistumisesta nykyaikaisessa sosiaalisessa kontekstissa ja siirtymisestä egokeskeisistä verkostoista ekokeskeisiin verkostoihin.

Linkkejä tästä asiasta kertoviin artikkeleihin: https://goo.gl/i8J74s

27. Miten organisaationne tukee talouden regeneraatiota?

Kannatamme lähestymistapoja, joiden avulla paikallisen ja alueellisen talouden toimijat voivat siirtyä tuhoisista talousmalleista paikallisiin, hajautettuihin ja bioalueisiin soveltuviin malleihin, jotka luovat toimeentuloa ja työpaikkoja tavalla, joka on osallistava, sosiaalisesti ja ekologisesti uudistuva, oikeudenmukainen ja kestävä. Tukemamme aloitteet toimivat sekä paikallisen/alueellisen talousjärjestelmän tasolla että REconomy-yritystasolla. REconomy Enterprise on taloudellisesti elinkelpoinen kauppayhtiö, joka täyttää todellisen yhteisön tarpeen, tuottaa sosiaalisia hyötyjä ja jolla on myönteisiä tai ainakin neutraaleja ympäristövaikutuksia.

Jos talous nähdään paikallisesta globaaliin ulottuvana järjestelmänä, jonka tehtävänä on tyydyttää ihmisten tarpeita, järjestelmän osatekijät ja niiden yhteydet ja vuorovaikutus on suunniteltava uudelleen, jotta niistä tulisi uusiutumiskykyisiä ja kestävämpiä. Tästä seuraa REconomy, ja tästä syystä keskitymme paikallisesta globaaliin.

Tuorein tutkimus lähestymistavastamme löytyy Totnes REconomy Impact Report 2012-2017 -julkaisusta: https://reconomycentre.org/2017/09/21/totnes-reconomy-impact-report-2012-2017/

REconomy-raporttien kokoelma (julkaistu 2012-2017): http://www.artoftransition.org/en/activities/reconomy/resources

28. Miten läpinäkyviä olette rahatilanteenne kanssa yhteisössänne?

Käytämme avoimuutta kaikessa toiminnassamme. Virtuaalisessa CoP:ssämme noudatetaan avointen kirjojen politiikkaa, ja käytämme Open Collectivea joukkorahoitusalustana. Kyseinen alusta on kehitetty avoimen lähdekoodin projekteja varten, ja se on avoimen lähdekoodiin perustuva startup-yritys. Se on ”läpinäkyvä jo lähtökohtaisesti” ja tarjoaa helpon pääsyn tietoihin kaikista rahoitustapahtumista. Teemme budjetointi- ja rahankäyttöpäätökset tiimeissä tiimialueiden mukaan. Tuemme jäseniämme toteuttamaan tätä lähestymistapaa paikallisissa pyrkimyksissään, paikallisesti. Teemme sen tarjoamalla taitojen opetusta, joka mahdollistaa läpinäkyvyyden hyvän hyödyntämisen.

29. Miten tiiminne tai organisaationne on yhteydessä muihin organisaatioihin ja/tai laajempiin verkostoihin lokaalista ja globaalisti?

Pyrimme tietoisesti yhdistämään ja lähentämään toimijoita, jotka työskentelevät laajemmin ”uuden talouden” eri osa-alueilla maailmanlaajuisesti. Virtuaalisen yhteistyökumppanimme jäsenet ovat yleensä yhteydessä yhteen tai useampaan järjestöön, verkostoon tai liikkeeseen: Transition Hubs Group, Permakulttuuri ja ekokylä, ECOLISE, sosiaaliset yritysverkostot, Degrowth-liike, P2P-liike, TEAL-liike, verkostokudonnan konsultit, WEAll – Wellbeing Economy Alliance, NESI Forum, CtrlShift, RIPESS/REAS/Solidarity Economy, New Economy Coalition, Sociocracy ja Art of Hosting verkostot ja CoPs… lista on loputon.

30. Käyttääkö organisaationne kokemusta ja oppimista auttamaan muita replikoimaan työtänne?

Keskeinen osa REconomy-harjoittelijoiden virtuaalista työyhteisöä on helpottaa vertaisoppimista ja sosiaalista oppimista. Teemme sen ensisijaisesti helpottamalla ”tärkeitä keskusteluja”, jotka johtavat yhteistyöhön käytännön hankkeissa. Lähestymistapana on määritellä pieni hanke, jolla on selkeä määritelmä onnistumisesta ja joka voidaan toteuttaa suhteellisen lyhyessä ajassa. Kokeilu. Sen toteuttaminen rakentaa luottamusta ja suhteita osallistujien välille. Kokemuksen perusteella osallistujat voivat käydä lisää keskusteluja, jotka johtavat useampaan yhteistyöhön samojen tai eri osallistujien kanssa jne.

31. Miten käytätte palkintorahat haasteidenne ratkaisemiseksi ja tavoitteidenne kanssa eteenpäin menemiseksi?

Muodostamme kaksi verkostokutojien ryhmää, jotka on organisoitu ja koordinoitu aikavyöhykkeiden mukaan ja jotka työskentelevät eri verkostojen risteyskohdissa. Keskitymme taitojen jakamiseen, jotta verkostokutojat voivat parantaa virtuaalisia yhteistyötaitojaan, mukaan lukien taidot helpottaa merkityksellisiä keskusteluja, jotka johtavat käytännön hankkeisiin sosiaalisen oppimisen ja koordinoidun paikallisen ja globaalin toiminnan välillä. Tähän prosessiin sisältyy yksi tai useampi työpajakokoontuminen, jossa yhdistetään henkilökohtainen ja virtuaalinen osallistuminen ja joka järjestetään myös aikavyöhykkeiden mukaan hajautettuna tapahtumana (matkustusjalanjäljen vähentämiseksi).

32. Onko organisaatiollenne tarjolla jotain muuta tukea, josta voitte hyötyä, esim. mentorointi, tutkimusapu, julkisuus, tiedonjakaminen muiden organisaatioiden kanssa?

Connecting with individuals that are involved with a local regenerative or new economy projects, and one or more organisations and networks. We enter into conversation with them about building global regenerative cultures “movement of movements” in practical way. Various theories and frameworks are useful, but we are after outcomes in real world, i.e. objective, subjective and intersubjective realities (from “Sapiens: A Brief History of Humankind” by Yuval Noah Harari). Support for this will be well used and appreciated by key people in REconomy practitioners local to global virtual CoP.

  Lähde: medium.com

https://kapitaali.com/kuplien-puhkaisua-osa-4-reconomy-harjoittajien-nimeama-ehdokas-lush-spring-prizen-voittajaksi/

[jasser]

1 Digitaalista kaupankäyntiä jakamistaloudessa

Kaiken yritystoiminnan perustana on arvontuotanto asiakkaalle. Jakamistaloudessa tämä arvontuotanto perustuu yhteisöön, yhteiseen toimintaan ja yhteiskäyttöön. Jakamistalouden ydinajatuksia ovat 1) vajaakäytössä olevien resurssien tehokkaampi hyödyntäminen, 2) siirtymä omistajuudesta käyttöoikeuksiin sekä 3) vertaistoiminta ja -tuotanto (Harmaala 2017, 24). Digitalisaatio vaikuttaa jakamistalouteen monella tavalla - oikeastaan koko ilmiö on viestintäyhteyksien ja tietokantojen digitalisoitumisen mahdollistama. Ihmisten on mahdollista ladata ja etsiä tietoa erilaisilta verkoissa toimivilta alustoilta, mikä helpottaa huomattavasti niin palvelujen tarjoamista kuin käyttämistäkin, sekä yrityksille että yksityishenkilöille. 

Digitalisaatio on mahdollistanut täysin uudenlaisia liiketoimintatapoja: majoituspalvelu Airbnb ei omista yhtäkään hotellihuonetta, kyytipalvelu Uberilla ei ole yhtään autoa, eikä ruoan kotiinkuljetuspalvelu Wolt omista yhtäkään polkupyörää. Näiden yhtiöiden toimenkuvana on pelkästään palveluiden välittäminen, asiakkaiden ja palveluntarjoajien yhteentuominen.

Digitalisoitumisen lisäksi toinen jakamistalouden taustalla vaikuttava megatrendi on ekologisuus (Harmaala 2017, 22). Hyödykkeiden suurempi käyttöaste tarkoittaa sitä, että entistä harvemman kuluttajan on omistettava esimerkiksi auto, sillä auton voi vuokrata erinäisiltä alustoilta tai vaikkapa siirtyä kyytipalveluiden käyttäjäksi. Tosin tälläkin kolikolla on toinen puolensa: kun hyödykkeen käyttöaste suurenee, monessa tapauksessa myös sen käyttöikä pienenee. Esimerkiksi Zipcar-yhteiskäyttöautoyhtiön mukaan sen kaluston käyttöikä on enintään 1,5 vuotta (Gagan 2018). Vilkkailla markkinoilla kuluttajat valitsevat laadukkaimmat toimijat ja palveluita kilpailutetaan jatkuvasti, joten kaluston on oltava ajan tasalla.

Hyväntekijöitä ja monikansallisia jättejä

Uudenlaiset toimijat ovat uhka joillekin perinteisille liiketoimintamalleille. Esimerkiksi Spotifyn ja Apple Musicin kaltaiset alustat ovat syöneet aiemmin musiikkiteollisuuden kivijalkana toiminutta äänitemyyntiä. Fyysiset äänitteet ovat muuttuneet keräilyesineiksi ainakin siinä mielessä, että niistä valtaosa on tehty turhiksi musiikin löytyessä erinäisistä palveluista. Tämän liikehdinnän alullepanijana toimi aikoinaan laiton vertaisverkkopalvelu Napster, joka pitkälti nojasi tietynlaiseen jakamistalouden taustalla vaikuttavaan ajatukseen hakkerietiikasta. Miksi maksaa jostain, jonka voi saada käyttöön ilmaiseksikin?

Jakamistalouteen, erityisesti vertaistalouteen, jossa yksityishenkilöt välittävät palveluita toisilleen, liittyy ideologisella tasolla ekologisuuden lisäksi myös vallalla olevan kapitalistisen markkinajärjestelmän vastustus. Ihmiset haluavat yhteisöllisellä toiminnallaan luoda vaihtoehdon finanssikriisien ja laskusuhdanteiden värittämälle kapitalistiselle markkinataloudelle (Harmaala 2017, 151). Jakamistalouden puitteissa puhutaan termeistä kuten solidaarisuustalous, jossa voittoa tavoittelemattomalla vertaistoiminnalla pyritään parantamaan paikallisten tai alueellisten yhteisöjen elämänlaatua solidaarisen ja tasa-arvoisen vaihdon keinoin (Harmaala 2017, 157).

Jakamistalous ei kuitenkaan aina edusta pelkästään uhkaa perinteisille hyödykkeiden myyntiin perustaville liikeyrityksille. Esimerkiksi juuri autoteollisuus on lähtenyt laajalla rintamalla aktiiviseksi toimijaksi alustatalouteen kyyti- ja yhteiskäyttöautopalveluineen. Volkswagen toimii Gett taksi- ja kuriiripalveluiden taustalla ja sillä on oma Moia-kyytipalvelunsa Saksassa. General Motorsilla on oma Maven-vertaisvuokrapalvelu ja Toyotalla oma Hui-yhteiskäyttöautopalvelunsa. Aktiivisimpina mukaan uudenlaiseen liikemalliin ovat lähteneet saksalaiset BMW ja Daimler, jotka ovat yhteistoimin perustaneet kokonaisvaltaisen YourNow-liikkumispalvelun.

Jakamistalous erilaisine sovellutuksineen on ehdottomasti tärkeä osa nykyaikaisia digitalisoituneita markkinoita. Täysin ongelmaton sekään ei kuitenkaan ole. Nykypäivän suuret alustayhtiöt eivät todellakaan edusta minkäänlaista solidaarisuuden tai hyväntekeväisyyden aatetta. Ne keräävät provision alustoilla tapahtuvasta vaihdosta, eikä alustoilla palveluitaan myyvillä ole minkäänlaista työsuhdetta kyseisiin yhtiöihin, jolloin heiltä puuttuvat myös työntekijän etuudet. Nykyään puhutaankin jo lohkoketjuista, jotka tekisivät ‘vanhanaikaiset’ alustat turhiksi ja poistaisivat yhteisöllisistä liiketoimista turhat välikädet. Vain aika näyttää, minkälaisia toimintamalleja internetin joukkoäly seuraavaksi keksii.

Lähteet:

Gagan, O. 2018. How car-sharing services transformed manufacturing. Luettavissa: https://www.raconteur.net/manufacturing/car-sharing-manufacturing Luettu 2.11.2019

Harmaala, M. 2017. Jakamistalous. Alma Talent.

[kapitaali]

Rahan tulevaisuus: Asymmetrinen kirjanpito

Minun visioni tulevaisuuden rahalle ei ole oikeastaan rahan visio ollenkaan. Se on visio tulevaisuudesta, jossa mittajärjestelmämme ja arvokirjanpitomme kehittyy tavoilla, jotka paremmin vastaavat interaktioidemme monimutkaisuutta. Tässä tulevaisuudessa me tunnustamme, että arvonluontia motivoi monet asiat, ei ainoastaan rahallisen vaurauden akkumulointi. Me myös tunnustamme, että arvoa jaellaan monin eri mekanismein, ei ainoastaan rahallisilla transaktioilla. Tässä tulevaisuudessa me otamme kattavamman näkökulman arvoon, kauppaan ja vaurauteen…. me suunnittelemme järjestelmät tarkemmin kaappaamaan tämän monisyisyyden ja hienovaraisuuden…. me käytämme näitä järjestelmiä kannustamaan arvonluontia kaikissa sen muodoissaan.

Miksi kaikesta ei voi käydä vaihtokauppaa?

Vaikka ne luomme arvoa monin tavoin, ainoastaan monetisoituja transaktioita systeemisesti insentivisoidaan. Monetisoitujen transaktioiden ympärille on kehittynyt selkeä talous koska niitä voidaan helposti kirjata ylös ja kvantifioida. Ottaen huomioon rahallisten transaktioiden saaman tuen infrastruktuuritasolla, on houkuttelevaa nyt pakottaa nyt iso osa arvonluonnista tuon systeemin läpi.

Kuitenkin suuri osa arvon tuotannosta edelleen vastustaa monetisaatiota, ja erittäin hyvästä syystä — sillä monet arvovarauksen tavat eivät käytä varaa arvon välittämiseen. Tämä saattaa olla asian laita kun lupauksen arvoa on vaikea määrittää tai kun hinnan antamisen teko itsessään pienentää arvoa. Olen kuvannut näitä huolia aiemmassa lahjataloutta koskevissa postauksissani täällä, täällä, täällä & täällä.  Lisäksi arvon vaihdanta kahden osapuolen välillä ei välttämättä ole yhtä suurta, mikä täten ei mahdollista rahallista transaktiota.

Nähdäksemme miten tämä vääristää talouden käsitteitämme, tarkastellaan seuraavaa kysymystä: Onko huono neuvo yhtään vähemmän arvokas kun se tulee luotettavalta uskotulta verrattuna palkattuun ammattilaiseen? Muodollinen talous toimii niin kuin tämä pitäisi paikkansa. Rahallinen kompensaatio kvantifioidaan ja kirjataan, nämä sitten aggregoituvat tilastoihin ja kasaantuvat henkilön “nettoarvoksi”. Ilmaiseksi annetut neuvot katoavat… kuittia ei koskaan kirjata, sen arvoa ei koskaan mitata.

Asymmetrinen kirjanpito

Haluan esitellä käsitteen “asymmetrinen kirjanpito” kuvaamaan järjestelmiä, jotka kirjaavat ja seuraavat arvon välittämistä sen sijaan että mitattaisiin transaktioissa liikkunutta rahaa. Asymmetrisen kirjanpidon mekanismit ovat yhteneväisiä todellisuuden kanssa, jossa ilmaiseksi annettu neuvo tai tieto voi olla yhtä arvokas kuin ostettu tieto. Sellaiset järjestelmät eivät vaadi markkinahintaa tunnustaakseen arvonluonnon ja sen välittämisen. Tämän laajemman näkökulman valitseminen saa aikaan sen, että asymmetrinen kirjanpito täsmäyttää taloudelliset käsitteemme todellisuuden kanssa, jossa arvo on olemassa riippumatta siitä onko sen vastaanottaja velvoitettu tai kykenevä tarjoamaan yhtä suurta kompensaatiota.

Tulevaisuuden raha on sellainen jossa raha itse kuvitellaan uudelleen. Uudet työkalut ja alustat mahdollistavat levittää tietoamme, neuvojamme ja viisauttamme laajemmalle yleisölle kuin aiemmin on ollut mahdollista. Talouskäsitteemme tarvitsee kehittyä ottamaan mukaan näiden alustojen dynamiikka. Aivan kuten Twitter on innovoinut sosiaalisen verkoston mallin tunnustamalla sen todellisuuden, että yhteyksien ei välttämättä tarvitse olla symmetrisiä, niin myös kirjanpitojärjestelmämme tarvitsee tunnustaa todellisuus jossa arvon vaihdanta on yhä enemmässä määrin asymmetristä, ja täten sitä ei voida hinnoitella.

Esteitä…

Miten tämä kirjanpito toteutuisi? Haaste on kehittää epätunkeileva mekanismi arvon tunnustamiselle. “Epätunkeileva” viittaa siihen, että näiden mekanismien ei tulisi luoda odotusta kaksisuuntaisuudesta. Tarkastellaan esimerkiksi — miten reagoit siihen kun joku lähestyy sinua “ilmaisella” tarjouksella kaupan ovella tai täydellä kauppakadulla? Jos olet yhtään sellainen kuin minä, nopeasti alat välttelemään näitä avauksia. Tajuat, että tarjous ei oikeasti ole ilmainen, että siinä on sisäänrakennettu odotus. Vaikka alkutarjous on ilmainen, tavoite on luoda velvoite.

Kun raha on ainoa kirjanpitojärjestelmämme ja transaktiot ovat ainoa kaikkialla läsnäoleva vastavuoroisuuden keino, me olemme tuomittuja tähän maailman tilaan. Me välttelemme anteliaisuutta välttääksemme velvoitetta vastavuoroisuudelle. Sosiaaliset alustat luovat uusia mahdollisuuksia. Kuka tahansa voi painaa Tykkää-nappia, ryhtyä blogin tilaajaksi tai vahvistaa viestiä. Nämä toiminnot kirjaavat arvon tunnustuksen ilman, että vaaditaan minkään niukan valuutan vaihdantaa. Ajan mittaan akkumuloituneet tilastot alkavat määrittää sitä kuka on tuottanut arvoa aiemmin ja kuka todennäköisesti tuottaa arvoa tulevaisuudessa. Nämä ensikokeet sosiaalisen median avulla kehittyvät lopulta kattaviksi työkaluiksi jotka kirjaavat arvonluonnin ja välittämisen sen monissa muodoissaan.

Mielivaltaisten erottelujen eliminointi

Nämä työkalut määrittelevät uudelleen käsitteemme voittoa tavoitteleva ja voittoa tavoittelematon, mikä mahdollistaa hienovaraisemman erottelun joka paremmin kuvaa uusia bisnesmallejamme. Raaka linjaveto voittoa tavoittelevan ja voittoa tavoittelemattoman välillä on ainoastaaan tarpeellinen kun käsitteemme arvosta edeltää rahatonta arvoa. “Voittoa tavoitteleva” itsessään on muuttunut sanonnaksi; monet kannattavat bisnekset lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyskohteisiin kun taas monet epäonnistuneet firmat eivät kykene tekemään liikevaihtoa ja samalla epäonnistuvat tuottamaan mitään yhteiskunnallista hyötyä. Lopulta se mitä me tarkoitamme “voittoa tavoittelevalla” on:

Symmetrisen vaihdannan etsiminen. Pyrkiä saamaan kompensaatio siinä määrässä kuin on toimittanut arvoa tuotteilla tai palveluilla ja mitä ne ovat maksaneet.

Kun rahajärjestelmä olettaa, että kaikki vaihdanta on transaktionaalista ja symmetristä, silloin vaihtoehtoinen kategoria, “voittoa tavoittelematon”, vaaditaan projekteille jotka eivät täytä tätä määritelmää. Mutta nämä erot eivät ole niin selvät todellisuudessa kuin lakien kuvaamat erot antaisivat ymmärtää. Jotkut liiketoimet todellakin pyrkivät symmetriseen kompensaatioon kun taas toiset, vaihtelevassa määrin, suhteettomasti hyödyttävät eräitä sidosryhmiä enemmän kuin toisia:

Google on voittoa tavoitteleva korporaatio, jota rahoittaa investoinnit ja liikevaihto, ja kuitenkin se tuottaa käyttäjilleen paljon enemmän arvoa kuin se tulee koskaan saamaan liikevaihtoa (monetary input)

Valtion instituutiot eivät tavoittele voittoa, ja kuitenkin monessa tapauksessa ne tuottavat paljon vähemmän arvoa kuin niille allokoidaan rahallisesti panoksia

Vapaaehtoisorganisaatiot yleensä käyttävät varsin vähän rahaa ja kuitenkin tuottavat suuria määriä arvoa

Nykyiset kirjanpitomenetelmät kohtelevat $1 miljoonan Google-työntekijän palkkaa samana kuin $1 miljoonan julkisen puolen työntekijän palkkaa, huolimatta siitä mitä nämä omissa hommissaan tuottavat. Toisaalta vapaaehtoisorganisaatiot, siinä määrin kuin ne välttelevät rahallisia transaktioita, kirjataan sellaisina kuin ne eivät tuottaisi taloudellista arvoa ollenkaan.

Asymmetriset mekanismit korjaisivat nämä anomaliat, ja tarjoaisivat hienovaraisemman ja rakeisemman tulkinnan arvosta. Niiden muuttuessa kokonaisvaltaisemmiksi talouden käsitteemme muuttuvat yhdenmukaisemmiksi todellisuuden kanssa ja markkinamme, laajassa merkityksessä, paremmin kannustavat arvonluontiin kaikissa sen muodoissaan.

  Lähde: https://ift.tt/2zc4LCs

from WordPress https://ift.tt/2Tv4nFV via IFTTT

[kapitaali]

5G ja koronavirus kerran vielä

Voisiko koronaviruksen ja 5G:n välillä olla yhteys? Tutkija ja biologi Paul Doyon on juuri ollut 18 kuukautta Kiinassa. Hän on kirjoittanut loistavan artikkelin, joka kertoo todisteista, sekä siitä miten voit suojata itsesi — joka on sähkömagneettisiin aaltoihin perustuva suojausstrategia. Tämä on vahvasti tieteeseen perustuva artikkeli, jossa on lähes 100 lähdeviitettä — kumpikaan, ei Paul eikä minä, halua tulla syytetyksi pelon levittämisestä. Tässä Paulin artikkeli.

Pidän sydämessäni Kiinaa ja kaikkia sen kansalaisia, jotka ovat kärsineet niin paljon tämän “uuden” Wuhanin koronavirusepidemian johdosta (COVID-19).

Kuitenkin sellaisena henkilönä, joka on sairastui vakavasti puolen vuoden ajaksi ja jonka immuunijärjestelmä on täysin hajonnut ja joka etsi vastauksia pitkään ennen kuin alkoi edes miettiä vieressä olevaa kännykkätukiasemaa, jotka olivat koko ajan aiheuttaneet ongelmia ja jotka lopulta voitiin todeta syylliseksi sairauteen, en voi pysyä hyvällä omalla tunnolla hiljaa. Vahvasti epäilen, että Kiina ja muu maailma etsii väärän kiven alta sitä mikä voisi olla ongelman ydin.

Tällä hetkellä Wuhan on, kymmenen tuhannen asennetun 5G-antennin myötä, mahdollisesti yksi kaikkein 5G-sähkösaastunein kaupunki planeetallamme.

Sähkösaastevaroituksia tieteilijöiltä 40 vuoden ajan

Kunnioitetut tieteentekijät, tutkijat, tohtorit ja aktivistit ovat — yli 4 vuosikymmenen ajan — varoittaneet meitä langattoman säteilyn ja sähkökenttien vaaroista. Vuonna 1977 toimittaja Paul Brodeur julkaisi kirjan nimeltä The Zapping of America; vuonna 1985, edesmennyt tri. Robert O. Becker (kahdesti ehdolla lääketieteen Nobelin palkinnon saajaksi työstään solun dedifferoinnin ja redifferoinnin parissa parantumisprosessissa) kirjoitti kirjan The Body Electric, ja myöhemmin julkaisi Cross Currents: The Perils of Electropollution, The Promise of Electromedicine vuonna 1990; vuonna 1995 (ja myöhemmin vuonna 2007), B. Blake Levitt, kirjailija ja tutkija, julkaisi kirjan Electromagnetic Fields: A Consumer’s Guide to the Issues and How to Protect Ourselves. Siitä lähtien on ollut useita muita kirjoja ja dokumenttielokuvia, joita aiheesta on tehty. Ja lista sen kuin jatkuu.

Tri. Leif Stafford, ruotsalainen neuro-onkologi, kutsui tätä langattoman teknologian käyttöönottoa

“suurimmaksi biologiseksi kokeeksi koskaan.” 1

Ja tri. Robert O. Becker kirjoitti vuonna 1985:

Sähkösaasteiden (electropollution) vaarat ovat todelliset ja hyvin dokumentoidut. Se muuttaa, usein patologisesti, jokaista biologista järjestelmää [korostus lisätty]. Se mitä me emme tiedä tarkkaan on miten vakavia nämä muutokset ovat, miten monelle ihmiselle. Mitä pidempään me yhteiskuntana sivuutamme tutkimusta tuosta tiedosta, sitä suurempaa vahinkoa todennäköisesti aiheutuu ja sitä vaikeammin se tulee olemaan korjattavissa. (s. 304) 2

Viimeisenä tri. Martin Pall, fil.tri. ja biokemian ja lääketieteen emeritusprofessori Washington State Universitysta on sanonut, että:

Kymmenien miljoonien 5G-antennien asentaminen ilman yhtäkään biologista turvallisuuskoetta on pakko olla typerin idea mikä kenelläkään on ollut maailman historiassa. 3

BioInitiative-raportti

Vuonna 2007 julkaistiin raportti nimeltä BioInitiative. Se julkaistiin uudelleen vuonna 2012, ja sitä on päivitetty vuodesta 2014 vuoteen 2019. Sen verkkosivuilla todetaan, että:

BioInitiative 2012 -raporttia on valmistellut 29 kirjoittajaa kymmenestä maasta, joista kymmenellä on lääketieteen tutkinto (lääketieteen tohtori), 21 filosofian tohtoria ja kolme maisteria. Näiden kirjoittajan joukossa on kolme entistä Bioelectromagnetics Societyn johtajaa ja viisi BEMSin jäsentä. 4

Nämä erittäin paljon arvostetut tieteentekijät ovat maailman arvostetuimmissa yliopistoissa ja instituteissa. 5

BioInitiative varoittaa:

…todisteet terveysriskeistä ovat merkittävästi lisääntyneet vuodesta 2007 koskien sähkömagneettisia kenttiä ja langattomia teknologioita (radiotaajuinen säteily). Raportti käy läpi yli 1800 uutta tieteellistä tutkimusta… Terveysaiheisiin kuuluu vahingot DNA:han ja geeneihin; vaikutukset muistin, oppimiseen, käyttäytymiseen, huomiokykyyn; univaikeudet; syöpä ja neurologiset taudit kuten Alzheimerin tauti. Uudet turvastandardit ovat kiireellisesti tarpeen EMF:lle ja langattomille teknologioille altistumista vastaan, jotka nyt ovat joka puolella ympärillämme päivittäin. 6 Katso lisää tieteellisestä tutkimuksesta täällä.

5G-varoitukset

Uusimpien langattomien teknologioiden käyttöönoton myötä (5G), lukuisat tutkijat, lääkärit ja ammattilaiset sekä aktivistijärjestöt ovat antaneet terveysvaroituksia 5G:n käyttöönotosta. 7 8 9 10 11 12 13 Kts. 5G-säteilyn vaaroista kertova sivu.

Ja jopa aivan viimeaikoina on ollut mielenosoituksia suurissa kaupungeissa ympäri maailman, jotka ovat protestoineet tämän teknologian käyttöönottoa. 14

Valitettavasti suurimmalle osalle maailman populaatiosta nämä varoitukset ovat kaikuneet kuuroille korville. Heillä on ollut uskomus, että 5G on paras juttu sitten Ben & Jerry’s

Cherry Garcia

-jäätelön.

Tottakai vaarojen hyssyttely on ymmärrettävää kun otetaan huomioon tämän teknologian hyödyt ja käytännöllisyys, joka sillä on kansalle. Valitettavasti nämä ihmiset myös usein marginalisoivat ja pilkkaavat niitä, jotka yrittävät varoittaa näistä varoista, nimittelemällä heitä luddiitti-foliohattu-salaliittoteoreetikoiksi, kunnes, tottakai, joko he itse tai joku heidän lähipiiristään yhtäkkiä sairastuu ja mahdollisesti näkee yhteyden sähkömagneettisille kentille altistumiseen, ja sitten yhtäkkiä ääni kellossa muuttuukin ja he alkavat nopeasti kysyä kysymyksiä siitä mitä he voisivat tehdä suojatakseen itsensä, miten suojata oman kotinsa ja toimistonsa, ja mitä EMF-mittareita ostaa.

Riponissa, Kaliforniassa, Sacramentosta etelään, 5G-antenni poistettiin ala-asteen läheltä sen jälkeen kun vanhemmat alkoivat epäillä että sillä oli yhteys useisiin syöpätapauksiin koulussa. 1516

Koronavirusepidemia

Tuore COVID-19 -epidemia on saanut aikaan massapaniikkia ja massahysteriaa planeetalla, huolimatta siitä etä kuolemia tätä kirjoitettaessa helmikuun 29. päivä 2020 kuolemia Kiinan ulkopuolella oli ollut ainoastaan 93, ja kuolemista 2835 17 ja 99 prosenttia infektioista on Kiinassa. 18 (Tuoreemmat luvut alla, toim. huom.)

Itse asiassa Kiinan ulkopuolella korkein kuolleisuus on ollut paikoissa, jotka ovat jo ottaneet 5G-teknologian käyttöön, Etelä-Koreassa ja Italiassa esimerkiksi. Iran on poikkeus, jossa tällä hetkellä on 978 tapausta ja 54 kuolemaa, eikä maa virallisesti ole ottamassa teknologiaa käyttöön, mutta joka hyvin voi salaisesti olla kokeilemassa sitä.

Mahdollisesti tapaukseen liittyy joulukuun 1. päivä 2018, jolloin USA:n hallituksen pyynnöstä Meng Wanzhou — Huawein CFO ja perustajan tytär — pidätettiin Kanadassa. Häntä syytettiin osallisuudesta salaliittoon, jossa huijattiin pankkeja, jotka olivat mukana rikkomassa Iranin vastaisia pakotteita. 19 Huawei oli myymässä 5G-teknologiaansa iranilaisile. Itse asiassa Iran — Irancellin ja Ericssonin yhteisoperaatiossa — olivat aloittaneet teknologian koekäytön jo syyskuussa 2017. 20 Artikkelissa “Irancell, Ericsson Testaavat 5G-järjestelmiä,” (2017) sanotaan:

teknologia tulee oleman saatavilla vuoteen 2020 mennessä ja se tulee olemaan globalisti käytössä siitä vuoden päästä.

Irancellin pääkonttorissa pidetyssä tapahtumassa yrityksen toimitusjohtaja Alireza Dezfouli sanoi, “Me aiomme pysyä tahdissa kansainvälisten operaattorien mukana. Iran ei tule jäämään jälkeen enää.”

Lisäksi useat artikkelit mediassa ovat sanoneet, että Iran on suorittanut “valmisteluja” ja on valmis ottamaan 5G:n käyttöön. 21 22 23 No, valmisteluihin yleensä kuuluu koekäyttö. Siksipä on helppo uskoa, että Iranilla on jo 5G-infrastruktuuri valmiina, ja että he ovat salaa koekäyttäneet sitä.

Belgiassa toisaalta — joka oli päättänyt olla ottamatta 5G:tä edes koekäyttöön, saatika sitten oikeaan käyttöön johtuen säteilyhuolista 24 — on ollut tähän mennessä ainoastaan yksi koronavirustapaus (selvinnyt) eikä yhtään kuolemaa.

Itse asiassa suurimmaksi osaksi potilaiden oireet Kiinan ulkopuolella (erityisesti niiden, jotka ovat kaukana 5G:stä), suurimmaksi osaksi, ovat olleet huomattavan vähäisiä, kuten voitaisiin havaita yleensä flunssapotilailla tai niillä joilla on nuhakuume, ja joista monella ei ole minkäänlaisia oireita.

Vähäisiä oireita Kiinan ulkopuolella

Tri. Maria Van Kerkhove, (WHOn hätätilaohjelman johtaja), sanoi Al Jazeeran jatkuvasti päivittyvässä artikkelissa “Mitä tapahtuu jos saa uuden koronaviruksen?”, että “joillain potilailla ei ole mitään oireita,” ja että

“On harmittomia tapauksia, jotka näyttävät nuhakuumeelta, joilla on joitain hengitysoireita, kipeä kurkku, nenä vuotaa, kuumetta, aina keuhkokuumeeseen asti. Ja keuhkokuumeen vakavuus voi olla eri asteinen, aina monen elimen toiminnan lakkaamiseen ja kuolemaan”, hän kertoi toimittajille Genevassa.

Kuitenkin useimmissa tapauksissa oireet pysyvät vähäisinä.

“Me olemme nähneet dataa noin 17,000 tapauksesta ja yhteensä 82% noista on vähäisiä, 15% on vakavia ja 3% on kriittisiä,” Van Kerkhove sanoi. 18

Useissa YouTube-videoissa 25 26 27 28 29 nähdään haastatteluja potilaista, joilla on ollut ainoastaan vähäisiä oireita.

Eräs esimerkki on Rebecca Frazier, jota haastateltiin useita kertoja uutisiin, sen jälkeen kun hänet oltiin otettu Tokiossa sairaalaan COVID-19 -infektion tartuttua Diamond Princess -risteilyaluksella. Eräässä haastattelussa, jonka uusiseelantilainen uutisohjelma Radio New Zealandissa (RNZ) teki otsikolla “En koskaan tuntenut itseäni sairaaksi”, esimerkiksi, haastattelija haastattelee Frazieria:

“Liikuntakyvyttömänä, tarviten apua hengittämiseen ja hazmat-asuisten lääkärien ympäröimänä on mahdollista kuvitella näkevänsä ne, jotka ovat saaneet koronaviruksen. Näin ei kuitenkaan ollut Rebecca Frazierin tapauksessa, jolla on Covid-19. Mielenkiintoisesti hän näyttää aivan terveeltä. Hän on eristyksissä Tokion sairaalassa sen jälkeen, kun hän sai positiivisen testituloksen viruksesta oltuaan Diamond Princess -risteilyaluksella, joka on nyt Yokohamassa rannassa, eristettynä 14 päivää… Rebecca sanoo, että hän on järkyttynyt saadessaan positiivisen tuloksen kuolettavasta viruksesta ottaen huomioon sen miten hyväksi hän tuntee olonsa.”

“En voi uskoa sitä. En vain voi uskoa että se tapahtuu minulle… Tiedäthän, en ole sellainen joka flippaa…”

“Tunsitko itsesi sairaaksi? Tunnetko nyt itsesi sairaaksi?”

“En. En koskaan tuntenut oloani mitenkään huonoksi. Minulla oli hieman yskää ja kun he sanoivat minulle ja kun tulin tänne, minulla oli hieman kuumetta, mutta kaikki tuo on tasaantunut eikä minulla ole mitään oireita….“25

Toisella YouTube-videolla,29 joka on peräisin kiinalaiselta TV-asemalta, on erään sairaanhoitajan raportti Wuhanista, joka sai viruksen, ja päätti pysyä kotona tervehtyäkseen (joka on hyvin saattanut pelastaa hänen elämänsä).

Videolla me näemme hänen elävän normaalia elämäänsä, niinkuin häntä tuskin yhtään haittaisi normaali flunssa.

BBC:n 30 raportissa, joka kertoo Steve Walshista, otsikolla “Super-levittäjä”, mies joka ilmeisesti sai COVID-19:n Singaporesta ja on ilmeisesti levittänyt sitä useissa laskettelukeskuksissa Ranskassa, kuulemme erään hänen naapurinsa kertovan että

“Hänen vaimonsa kertoi minulle puhelimessa, että hän ei todellakaan ole niin sairas ja vaimon mielestä se on periaatteessa roskaa koko asia eikä tauti ole flunssaa pahempi. Ei todennäköisesti yhtä paha.” (2:20)

Joten… miten voi olla, että vaikka nämä ihmiset saavat lieviä oireita, monet ihmiset Kiinassa, ja erityisesti Wuhanissa (sekä joissain muissa provinsseissa), ovat vaikeuksissa tämän kanssa heidän epäonnisesti saadessaan viruksen ja jotka (paremman ilmaisun puutteessa) “putoavat kuin kärpäset”?

Ainakin 10,000 5G-antennia asennettu pelkästään Wuhaniin

Se mikä ei ole uutisraporteista käynyt ilmi on se fakta, että Kiinalla oli kiire 5G-kisassa. He olivat vuoteen 2019 loppuun mennessä, ja suurimmaksi osaksi viime vuoden viimeisinä kuukausina ennen epidemian alkua, asentaneet 130 tuhatta 5G-antennia koko maahan. 31  Näistä antenneista ainakin 10,000 oli asennettu pelkästään Wuhaniin. 32 (Vertailun vuoksi USA:lla on arviolta 10,000 5G-antennia asennettu yhteensä koko maahan.)

“Wuhan Cityn, Hubein pääkaupungin, odotetaan saavan ainakin 10,000 5G-tukiasemaa vuoden 2019 loppuun mennessä…” 32

“Aiempien raporttien mukaan kolmen operaattorin odotetaan pyörittävän lähes 130,000 5G-tukiasemaa vuoden 2019 loppuun mennessä.”

Wuhan: Yksi ensimmäisistä 5G:tä kokeilleista kaupungeista

Wuhan oli yksi 16:sta ensimmäisestä kokeilukaupungista. jotka oli valittu koekäyttämään 5G:tä jo vuonna 2018.

China Unicom aloitti 5G-koekäytön 16 kaupungissa: Peking, Tianjin, Qingdao, Hangzhou, Nanjing, Wuhan, Guiyang, Chengdu, Shenzhen, Fuzhou, Zhengzhou ja Shenyang.

China Mobile tekee ulkokäyttökokeita ja pystyttää yli 100 5G-tukiasemaa jokaiseen seuraavista kaupungeista: Hangzhou, Shanghai, Guangzhou, Suzhou, ja Wuhan. 34

Artikkelin “Wuhan 5G Industry Development: Five-Chain Coordination, Three-Wheel Drive,” (武汉5G产业发展：五链统筹 三轮驱动) 35 mukaan, joka on kirjoitettu kiinaksi ja joka on julkaistu lokakuun 11. päivä 2019, käy selväksi, että Wuhan oli kilpailemassa muiden kiinalaiskaupunkien kanssa päästäkseen 5G-teknologian eturintamaan. Wuhan on, sen arviolta 10 tuhannen 5G-antennin myötä, yksi kaikkein — ellei jopa kaikkein eniten — 5G-säteilytetty kaupunki Kiinassa:

Tällä hetkellä Wuhan on ottamassa haltuun suuria 5G:n tuottamia kaupallisia mahdollisuuksia, kansallisen ykkösluokan 5G-verkon toimiessa sen raidereittinä, ja ensimmäisen kansallisen ykkösluokan 5G-teollisuuden toimiessa sen veturina….

…Wuhan City on täysin toteuttanut  “Wuhanin 5G-tukiasemien suunnittelua ja rakentamista koskevan suunnitelman”, jolla on takanaan ennennäkemättömät poliittiset voimat ohjata ja tukea perusviestintäyrityksiä ja China Tower Corporationia kiihdyttää 5G-verkon rakentamista. Tänä ja ensi vuonna Wuhan tulee rakentamaan yli 20 tuhatta 5G-tukiasemaa, muodostamaan 5G-perusverkon jossa on paras skaalaus, ykkösluokan laatu ja vahvat näytöt jolla varmistaa täysi kattavuus 5G-verkolle kaupungissa ja olla johtaja samanlaisten kaupunkien tasolla koko maassa. 35

Viimeiseksi, artikkelissa nimeltä “5G-verkko tulee Wuhaniin” (huhtikuun 16. 2018) sanottiin, että “3,000 makrotukiasemaa ja 27,000 mikrotukiasemaa” tultaisiin pian rakentamaan, ja vuoteen 2020 mennessä“ 5G-verkko tulee kattamaan kaupungin jokaisen nurkan ja tulee olevaan saatavilla halpaan hintaan.” 36 Tämä tarkoittaa, että Wuhanissa voi olla itse asiassa paljon enemmän kuin 10 tuhatta antennia, vaikka 10,000 yksistään tekisi Wuhanista yhden kaikkein 5G-keskitetyimmistä kaupungeista maailmassa.

5G-järjestelmät otetaan käyttöön sairaaloihin

Huolestuttavaa tässä on myös, että Kiina on marraskuusta 2019 eteenpäin asentanut 5G-järjestelmiä sairaaloihinsa. 37 38 39 40

“Keskeiset kiinalaiset sairaalat, johtavat viestintäyritykset ja Huawei keskiviikkona käynnistivät projektin, jolla luoda standardit 5G-perustaiseen verkostoon sairaaloissa.” 37

“Kiina on julkaissut pioneeristandardin sen 5G-sairaalaverkolle yhteisen luonnostelu- ja verifikaatioprosessin myötä laaketiede- ja viestintäteollisuuden yhteistyönä.” 38

5G-järjestelmät asennettuna Wuhanin koronavirussairaaloihin

Aivan kuin tilanne ei olisi jo tarpeeksi rienaava, Huawei nopeasti asensi 5G-järjestelmät uusiin koronavirussairaaloihin — Wuhan Volcan Mountain Hospitaliin ja Thunder Mountain Hospitaliin — niihin kahteen sairaalaan jotka tiettävästi rakennettiin ainoastaan viikossa. 41 42

Kaksi tässä lainattua artikkelia ovat ironisesti otsikoitu, (1) “Huawei asentaa 5G:n Kiinan sairaaloihin taistellakseen koronavirusta vastaan” ja (2) “Huawei rakentaa 5G:n Wuhanin sairaalaan tarkoituksenaan epäsuorasti taistella koronavirusta vastaan” sillä tämä saattaa hyvin olla täysi vastakohta sille mitä he aikovat tehdä. YouTubessa on myös mielenkiintoinen video otsikolla “Kiinalaissairaalat ottavat käyttöön robotteja auttamaan lääkintähenkilökuntaa taistelemaan koronaviruepidemiaa vastaan” 43 jossa näytetään tämä itse toiminnassa.

Kiinalaisviestintäyritykset alkoivat tarjota 5G:tä kaupallisesti marraskuussa 2019

Kiinalaiset viestintäyritykset alkoivat tarjota kaupallisia 5G-palveluja asiakkailleen ensikertaa marraskuussa 2019.

Kiinan kolme suurta langatonta operaattoria — China Mobile, China Unicom ja China Telecom — alkavat myydä 5G-palveluja kuluttajille marraskuun 1. päivä 50 suurimmassa kaupungissa, mm. Peking ja Shanghai, sanoo Chen Zhaoxiong, teollisuus- ja IT-ministeriön johtaja sanoi torstaina lokakuun 31. päivä konferenssissa Pekingissä….

Kiinan hallitus on tehnyt 5G:n rakentamisesta kansallisen prioriteetin, siivoten esteitä tieltään ja pienentäen kuluja niin, että kolme operaattoria voisivat ottaa uuden teknologian mahdollisimman sujuvasti käyttöön. “He ovat tehneet tästä kansallisen prioriteetin. Se on osa [Kommunistisen] Puoleen kykyä näyttää, että se toimittaa tuotteita”, sanoo Paul Triolo, Eurasia Group -konsulttiliikkeen geoteknologiajohtaja. “Ja keskellä kauppasotaa ja Huaweita vastaan esitettyjä pakotteita, on jopa tärkeämpää Kiinalle näyttää, että he etenevät huolimatta kaikista näistä haasteista”, hän lisää….

Kiinan keskushallinto haluaa 5G-peiton laajennettavan kattamaan kokonaan Pekingin, Shanghain, Hangzhoun ja Guangzhoun vuoden loppuun mennessä. Maan suurin operaattori, China Mobile, jolla on 900 miljoonaa puhelinliittymätilaajaa, sanoo että se kykenee tarjoamaan 5G-palveluja yli 50 kaupungissa tänä vuonna…

Arviolta 13,000 5G-tukiasemaa on asennettu Pekingiin, sanoo viestintävirasto tällä viikolla. Arviolta 10,000 on jo otettu käyttöön. Kiinalla on jo yhteensä yli 80,000 5G-makrotukiasemaa, jotka tyypillisesti ovat kännykkätukiasemia joissa on antenneja ja muuta laitteistoa, jotka suuntaavat langattomat signaalisäteet laajan alueen yli, valtion viranomaiset sanoivat. Katso tämä artikkeli 5G-torneista.

He sanoivat, että Kiina tulee vuoden loppuun mennessä ottamaan käyttöön arviolta 130,000, vaikka Bernstein Research arvioi Etelä-Korean tulevan toisella sijalla 75,000 tukiaseman kanssa, jota seuraa USA 10,000 tukiasemalla. Piper Jaffray estimoi, että 600,000 5G-tukiasemaa odotetaan otettavan käyttöön maailmanlaajuisesti ensi vuonna, puolet niistä Kiinassa. 31

Tämä periaatteessa tarkoittaa, että Kiinassa oli yhtäkkiä väännetty 5G-kytkimestä, vain alle 2kk ennen COVID-19 -epidemiaa, mikä yhtäkkiä sai monet kaupungit peitettyä tällä 5G-säteilyllä. Ja tätä kirjoitettaessa Etelä-Korean COVID-19 -tapaukset ovat alkaneet kasvaa. Kuten näemme ylläolevasta artikkelista, Etelä-Korealla on 75000 5G-antennia, toiseksi eniten. Se on paljon ollaksee niin pieni maa. Onko tässä jokin yhteys? Mielestäni nykyisten (helmikuun 29. 2020) lukujen valossa siellä on eniten koronavirustapauksia (3150) ja eräs suurimmista kuolleisuuksista (17) Kiinan ulkopuolella.

40 kaupunkia nauttivat 5G-palvelusta

Verkkoartikkelissa “Nämä 40 kaupunkia tulevat nauttimaan 5G-palvelusta,” 44 joka on julkaistu kesäkuun 7. päivä 2019, paljastettiin että oli päätetty, että China Mobile ja China Unicom tulisivat ottamaan 5G:n käyttöön 40 kaupungissa Kiinassa vuonna 2019 (China Telecomista ei ollut tuolloin vielä mitään tietoa).

Kaupungit listassa olivat Zhejiangin provinssissa Hangzhou, Ningbo, & Wenzhou, sekä Peking, Shanghai, Wuhan, Guangzhou, Suzhou, ja Shenzhen. Alkuvaiheen 5G-käyttöönottosuunnitelma nimeltään “7+33+n” oli saada täysi kuuluvuus Pekingiin, Shanghaihin, Hangzhoun, Guangzhoun, Shenzheniin, Nanjingiin, ja Xiong’aniin, ja 33 kaupunkiin saada paikallisia tukiasemia ja kustomoituja 5G-verkkoja niinkutsuttuihin “n” kaupunkiin, vaikka tämä saattaa olla hyvin muuttunut kun muut kaupungit ovat myös haluneet täyden peiton (huomaa Wuhanin 10,000:nen 5G-antennin asennus).

Wuhanin jälkeen pahimmat koronavirusprovinssit: Zhejiang ja Guangdong

Kiinnostavaa kyllä, eräässä kohtaa tätä saagaa toiseksi pahiten COVID-19 -saastuneet provinssit olivat Zhejiang ja Guangdong,  vaikka tätä kirjoitettaessa Zhejiangin on ohittanut Henan. 45 Provinssit alla kiinaksi tapausten määrän mukaan järjestettyinä ovat (1) Hubei （湖北）, (2) Guangdong （广东）, (3) Henan （河南）, (4) Zhejiang （浙江）, ja (5) Hunan （湖南）.

Zhejiangin provinssissa tilanne on ollut niin paha, että Japani helmikuun 12. päivänä on laajentanut kieltoa päästä maahan Zhejiangista (tuohon aikaan se oli COVID-19 tapausten määrässä kolmas).

Siihen kuuluu Hangzhoun ja Wenzhoun kaupungit, jotka ovat olleet eräitä pahimpia koronavirustapausten pesäkkeitä. Hangzhoussa on Alibaba Group Holdingin pääkonttori, kun taas Wenzhou tunnetaan pikkufirmoistaan. 46

Allaolevalla kartalla 47, Zhejiangin provinssi on tummempi oikealla ja Guangdongin provinssi on tummempi alhaalla. Tummimman punainen provinssi keskellä on Hubei ja Wuhan sen keskellä. Henanin provinssi on Hubein yläpuolella ja Hunanin provinssi sen alapuolella.

Kuva: Wikimedians / CC BY-SA (https://ift.tt/1rWN0uR)

Nämä kaupungit (Hangzhou, Wenzhou ja Ningbo) ovat olleet myös kaupunkeja, jotka on valittu 5G-kokeiluun Zhejiangin prvonssissa.

Ookla 5G-kartat 48 seuraa 5G:n käyttöönottoa maailmassa, sekä sitä lukumäärää yrityksiä, jotka tarjoavat 5G-palvelua Kiinassa.

Hangzhoussa kaikki kolme kiinalaista operaattoria tarjoavat kaupungissa 5G-palveluja, kun taas Ningbossa ainoastaan kaksi, ja  Wenzhoussa vain yksi (China Mobile).

Zhejiangin kolme provinssia, joissa on eniten tapauksia, ovat olleet Hangzhou (168 tapausta), Ningbo (156 tapausta) ja Wenzhou (503 tapausta), 50 jotka kiinnostavaa kyllä ovat myös mukana 5G-kokeilussa. Wenzhoun kaupunkialueella itsessään (vaikka reuna-alueideet mukaanlukien siellä on 9 miljoonaa ihmistä), esimerkiksi, asuu vain 200,000 ihmistä, ja siellä on epätavallisen suuri määrä COVID-19 -tapauksia. Kaupunki on karanteenissa.

Mutta kuten voit nähdä joistain alle valikoiduista artikkeleista, kaupungeissa on ollut suuri pakotus ottaa käyttöön 5G.

Eräässä artikkelissa, “China Tower rakensi 8400 5G-tukiasemaa Zhejiangiin” 51 (lokakuun 21. 2019), paljastetaan että 8400 5G-tukiasemaa on asennettu Zhejiangin provinssiin, joista 4775 (yhteensä 6154:sta) on asennettu Hangzhouhun yksistään, ja 3200 näistä on asennettu sadan päivän sisään (vähän yli 3 kuukaudessa).

China Tower rakensi 8400 5G-tukiasemaa Zhejiangiin

China Towerin (Zhejiangissa) vastuuhenkilön mukaan, tämän vuoden alusta alkaen on aloitettu rakentamaan yli 10 tuhatta 5G-tukiasemaa. Tällä hetkellä 8397 asemaa on valmiina, joista yli 96% on otettu käyttöön varastojen asemakohtiin. Hangzhoussa tämän vuoden alusta alkaen 6154 5G-pyyntöä on hyväksytty ja 4775 on saatu valmiiksi ja toimitettua, joista 93% on toimitettu suoraan varastojen asemakohtien kautta.

Hangzhoun keskustassa, 5G-rakennustilausten vastaanottamisen jälkeen kolmelta operaattorilta, China Tower (Zhejiang) valtion tukemana on saanut valmiiksi 3200 5G-tukiasemaa West Laken alueella, olympiakeskuksessa ja muissa nähtävyyspaikoissa 100 päivän aikana, ja tehnyt yhteistyötä operaattorien kanssa saadakseen nopeasti valmiiksi laitteiston asennuksen ja debuggauksen. Laitteita on asennettu olemassaoleviin viestintätiloihin, kabinetteihin, sähkölaitoksiin varastojen asemakohtiin, katulamppuihin, rakennuksiin ym. 51

Toisessa verkkoartikkelissa, joka on julkaistu kiinaksi, “China Tower installs 8,400 5G antennas in Zhejiang, 96% based on existing sites,” [中国铁塔在浙江建成8400个5G站址，96%基于既有站址], 52 voimme nähdä China Towerin peittävän Hangzhoun 5G-antenneilla erittäin lyhyessä ajassa.

Artikkelissa sanotaan, että “Zhejiang on yksi varhaisimmista provinsseista maassa, joka on alkanut rakentaa 5G-verkkoja”, ja että “China Tower Zhejiang Company … kiihdytti 5G:n rakentamista ensimmäisenä 5G:n kaupallistamisvuotena….” ja että “yli 10,000 5G-tilausta on saatu tänä vuonna”, joista “8397 paikkaan… on jo asennus saatu suoritettua.”

Käy selväksi, että Zhejiangin provinssi, Alibaban kotikunta, on yksi provinsseista, joka aikoo ensimmäisenä ottaa käyttöön 5G:n. Artikkelissa “Jokihaara-alue aikoo rakentaa maailmanluokan informaatioviestinnän keskuksen” 53 (päivitetty: 2019-11-01) sanotaan, että 5G-palvelujen kaupallistaminen alkaa lokakuun 31. päivä:

50 kaupunkia on valittu ensimmäisiksi, jonne 5G-palveluita tulee saataville, mm. 10 kaupunkia Keltaisen Joen suiston alueella, joista puolet on Zhejiangin provinssissa — Hangzhou, Ningbo, Wenzhou, Jiaxing, ja Shaoxing.

Lisäksi kerrotaan, että kolme operaattoria plus China Tower investoisivat alueelle yhteensä 200 miljardia yuania (€26.1 miljardia) 5G-infrastruktuurin rakentamiseen “maailmanluokan informaatioviestinnän keskuksen rakentamiseksi.” Infrastruktuurin rakentaminen alueelle vuoteen 2021 mennessä auttaa edistämään “alueen 5G-verkon ja -sovellusten pilottikäyttöä” ja “tekee selväksi että jokihaara-alue tulee olemaan Kiinan ensimmäinen alue, jossa on kaupallisten 5G-palvelujen kokeiluja” samalla kun tähdätään “realisoimaan 5G-verkon kattavuus koko provinssiiin vuoteen 2025 mennessä.” 53

Wenzhoun rannikkokaupunki pahimmassa tilanteessa Zhejiangin provinssissa

Zhejiangin provinssin kaupungeissa Hangzhou, Ningbo ja Wenzhou on eniten COVID-19 -tapauksia. Ne ovat myös pääpaikat, joihin 5G on asennettu provinssissa tähän mennessä.

Wenzhou, suhteellisen pieni kiinalaiskaupunki, on epäsuhtaisen paljon saastunut COVIDista — tällä hetkellä 53 tapausta — Zhejiangin provinssissa, ja kaupunki on ollut karanteenissa54 helmikuun 2. päivästä lähtien, jolloin tapausten määrä nousi 304:n.

Wenzhou: Internetin ja 5G:n keskus

Viimeisenä vuonna on ollut useita konferensseja pienessä kaupungissa, jossa 5G:tä on edistetty suoraan tai epäsuorasti. 55 56 57

Esimerkiksi Conference on the Internet of Things (IoT) for Industry and Energy starttasi siellä viime vuoden syyskuussa ja Sixth World Internet Conference starttasi siellä viime vuoden lokakuussa. Conference on the Internet of Things (IoT) for Industry and Energy näytti viimeisintä IoT-teknologiaa ja 5G-sovelluksia big data -teknologioille ja IoT-alustoille. Sixth World Internet Conference (kolmipäiväinen) toi paikalle yli 1500 osallistujaa 70 maasta ja alueelta, mm. Nobel-palkittuja ja toimitusjohtajia yrityksistä kuten Qualcomm, Alibaba, and Huawei.

Artikkelissa otsikolla “Experience the construction of 5G base stations under high temperature”, joka on julkaistu kiinaksi (体验高温下5G基站建设) 58 elokuun 26. päivä 2019, sanotaan että “Wenzhou on yksi ensimmäisistä kolmen operaattorin 5G-pilottikaupungeista ja 5G-verkon peittoa ollaan rakentamassa täysillä.”

Toisessa artikkelissa “Wenzhou näyttää suuria ambitioita IoT-teollisuudelle” 59 (syyskuun 10. 2019), sanotaan lisäksi:

“Wenzhou rakentaa itseään pilottikaupungiksi Kiinan IoT- ja 5G-sovelluksille”, Chen sanoo. “Nyt kaupungissa on 13 pilvitietokonetta, yli 500 5G-tukiasemaa ja yli 10 tuhatta kapean kaistan IoT-tukiasemaa.“

Erästä toista artikkelia tarkasteltaessa, joka on julkaistu arviolta 6kk myöhemmin, otsikolla “The first case in Zhejiang! S1 line is the first to achieve full coverage of mobile 5G signals”, tammikuun 19. 2020, julkaistu kiinaksi, 浙江首例！S1线率先实现移动5G信号全覆盖 60 artikkeli paljastaa 5G-signaalin penetraation “Longwanin lentokentällä, Wenzhoun eteläisen nopean junaradan S1 varrella”, että Wenzhou on myös ottanut osaa 5G-kisaan ja tukottanut kaupungin täyteen 5G-kenttiä.

Sähkömagneettiset kentät (EMF:t) ja immuunijärjestelmä

Sähkömagneettinen säteily 1G:stä 5G:hen emittoi jokainen moduloituja “Radiotaajuisia (RF) sähkömagneettisia kenttiä (EMF:t)” ja on tuhansia tutkimuksia, jotka kertovat biologisista vaikutuksista, joita syntyy altistuttaessa ihmisten tuottamille sähkömagneettisille kentille, sekä näistä kaikista sadat kertovat vaikutuksista immuunijärjestelmään.

Ottaaksemme vain yhden esimerkin, Kolomytseva ym. (2002) kuvasi tutkimuksessa “Suppression of nonspecific resistance of the body under the effect of extremely high frequency (EHF) electromagnetic radiation (EMR) of low intensity”, 61 että

terveiden hiirien koko kehon altistaminen matalan intensiteetin äärimmäisen korkeataajuiselle sähkömagneettiselle säteilylle (EHF EMR, 42.0 GHz, 0.15 mW/cm2, 20 min päivittäin)… ääreisverenkierron neutrofiilien fagosyyttien toiminta heikkeni arviolta 50% (p < 0.01 verrattuna kontrolliryhmään) 2-3 tunnin päästä yksittäisestä altistumisesta EHF EMR:lle…

ja että tämä

…vaikutus kesti 1 päivän altistumisen jälkeen, ja sitten neutrofiilien fagosyyttien toiminta palasi normaaliksi 3 päivässä.

Ja lisäksi, että

leukosyyttien veriprofiilin merkittävä muuttaminen hiirillä, jotka oli altistettu EHF EMR:lle 5 päivän ajan havaittiin sen jälkeen, kun altistus lakkasi: leukosyyttien määrä kasvoi 44 prosentilla (p < 0.05 verrattuna kontrolliryhmään), lähinnä johtuen kasvaneesta lymfosyyttisisällöstä.

He tulivat tulokseen, että

tulokset viittaavat siihen, että terveiden hiirien koko kehon altistaminen matalan intensiteetin EHF EMR:lle vaikuttaa perustavanlaatuisella tavalla epäspesifin immuniteetin indikaattoreihin.

Tutkimuksessa 62 jonka minä olen kirjoittanut yhdessä (Nobel-palkintoja jakavan) Karolinska Institutetin professorin Olle Johanssonin kanssa — jonka uskon tarjoavan kaikkein vankimman hypoteesin tähän päivään asti siitä päämekanismista, joilla EMF:t vaikuttavat immuunijärjestelmään ja kytkevät sen pois päältä — löytyy listattuna useita näistä immuunivaikutuksista.

Johansson (2012) lisäksi kuvaa lisää, BioInitiativen kappaleessa 8 , “Todisteita EMF:n vaikutuksista immuunijärjestelmään”, 63 useita tutkimuksia, jotka näyttävät näitä vaikutuksia, erityisesti koskien sitä miten radiotaajuiset EMF:t vaikuttavat immuunijärjestelmään.

Aiemmin mainitussa Al Jazeeran artikkelissa18 sanotaan, että lääketieteellisessa The Lancet -julkaisussa julkaistu tutkimus tammikuun 24. päivänä löysi nk.

“sytokiinimyrskyn” infektoiduilta potilailta, jotka olivat vakavasti sairaita. Tämä on kehon tuottama vakava immuunireaktio, jossa keho tuottaa immuunisoluja ja proteiineja, jotka voivat tuhota muita sisäelimiä.

On huomattava, että on olemassa useita tutkimuksia, jotka näyttävät EMF:ien vaikutukset sytokiineihin: PubMed-haku esimerkiksi tuotti 119 hakutulosta. 64

Vuonna 1998 biologi nimeltä Roger Coghill teki kokeen, jossa hän “otti luovuttajan valkosoluja, eli lymfosyyttejä” ja piti niitä elossa antamalla niille ravinteita samalla, kun hän altisti ne joko kännykkäsäteilylle tai luonnolliselle ihmiskehon sähkömagneettiselle säteilylle. Hän havaitsi, että immuunisoluista, jotka oli altistettu kännykkäsäteilylle, ainoastaan 13% säilyi vahingoittumattomina ja kykeni toimimaan normaalisti; kun taas kehon luonnolliselle sähkömagneettikentälle altistetuista soluista 70% säilyi vahingoittumattomina ja kykeni toimimaan. Luonnollisesti, vaikka tämä tutkimus antoikin oivalluksia, sen kimppuun hyökkäsivät langattoman teknologian lobatut edustajat, jotka syyttivät tutkimusta “epätieteelliseksi.”

Tri. Robert O. Becker (1985) kirjoitti siitä miten immuunijärjestelmä heikkenee ihmisten laitteide sähkömagneettikenttien vaikutuksesta, jotka tuottavat “subliminaalista stressiä”:

Aluksi stressi aktivoi hormonaalista ja/tai immuunijärjestelmää ja se sallii eläimen paeta vaaran alta tai taistella tautia vastaan. Jos stressi jatkuu, hormonitasot ja immuunijärjestelmän reaktiivisuus asteittain palaavat normaaleiksi. Jos kokeen lopettaa tässä kohtaa, on ilmeisen oikeutettu sanomaan että “Eläin on adaptoitunut; stressi ei vahingoita.” Kuitenkin, jos stressiä aiheuttavat olosuhteet jatkuvat, hormoni- ja immuunitasot laskevat vielä lisää, huomattavasti alle normaalin. Lääketieteen termein stressin dekompensaatio on käynnistynyt, ja nyt eläin on paljon alttiimpi muille stressitekijöille, mm. pahalaatuisille kasvaimille ja infektiotaudeille.

Syndrooman eräs aspekti on hämmentävä. Kun näitä hormonivaikutuksia käydään läpi, eläin normaalisti olisi tietoinen siitä, että sen keho on hyökkäyksen alla, ja kuitenkin, se mitä me kykenimme sanomaan, jänikset eivät sitä olleet. Ne eivät näyttäneet mitään merkkejä pelosta, jännittyneisyydestä tai sairaudesta. Suurin osa ihmisistä ei kykenisi huomaamaan 100 gaussin magneettikenttää, ainakaan tietoisesti. Vasta monta vuotta Friedmanin työn jälkeen saatiin selville se mitä tässä tapahtuu.

Vuonna 1976 J. J. Novalin vetämä ryhmä Naval Aerospace Medical Research Laboratoryssa Pensacolassa, Floridassa, sai selville hitaan vasteen, joka rotilla oli heikkoihin sähkökenttiin, niinkin mataliin kuin viisi tuhannesosavaolttia per senttimetri. He havaitsivat, että kun sellaiset kentät värähtelivät erittäin matalilla (ELF) taajuuksilla, välittäjäaine asetyylikoliinin määrä kasvoi aivoissa, ilmeisesti tavalla joka aktivoi stressisignaalin alitajuisesti, ilman että eläin tuli siitä tietoiseksi. Pelottavin osa tätä koetta oli, että Novalin käyttämät kentät olivat tyypillisen yrityksen toimiston taustasäteilyn tasoilla, kun sen kattovalot, tietokoneet ja muu laitteisto olivat päällä. Työntekijät sellaisessa ympäristössä altistuivat sähkökentille, joiden voimakkuus oli välillä sadasosan ja kymmenesosan volttia per senttimetri ja magneettikentille välillä sadasosa ja kymmenesosa gaussia. (s. 277-278) 2

Todettakoon, että vaikka EMF:n toiminnassa on monia mekanismeja, jotka heikentävät immuunijärjestelmää, ei ole epäilystäkään etteivätkö EMF:t vaikuttaisi negatiivisesti immuunijärjestelmään.

5G on paljon tehokkaampi kuin edeltäjänsä

5G:n käyttöönotto — joko koekäyttövaiheessa tai käyttöönottovaiheessa — on jo alkanut useimmissa kehittyneissä maailman maissa. Maailma valmistautuu sen tuloon.

Euroopan komiissio on pyytänyt jokaista jäsenvaltiota valitsemaan yhden 5G-valmiin kaupungin vuoteen 2020 mennessä osaksi EU:n 5G-suunnitelmaa digitaalisille yhteismarkkinoille. Euroopan komissio on pyytänyt EU-jäsenmaita aloittaa kokeilemaan 5G:tä ainakin yhdessä kaupungissa, jotta saataisiin se 5G-valmiiksi vuoteen 2020 mennessä sen “5G Action Plan for a Digital Single Market” -suunnitelman mukaisesti.

Belgia kieltäytyi — jopa koekäyttövaiheesta, puhumattakaan toteutusvaiheesta — johtuen korkeammista säteilytasoista joita 5G toisi mukanaan, mikä oli huomattavasti yli maan asettamien säteilyrajojen. Sveitsi aloitti sekä kokeilun että käyttöönoton, ja sana oli kiertämässä, että he olisivat pysäyttäneet käyttöönoton johtuen sen aiheuttamista terveysvaikutuksista, mutta ilmeisesti he ovat kuitenkin edistämässä asiaa. Toiset maat näyttävät vain laskeneen standardejaan mahdollisesti siksi, että he eivät kyenneet vastustamaan Ben & Jerry’s Chunky Monkey Ice Creamista seuraavaksi parasta asiaa. Ja USA ja Kiina ovat ilmeisesti olleet 5G-kisassa niin pitkään peittämässä maitaan 5G-säteilyllä (ja todennäköisesti myös tietämättään koronaviruksella), joista Kiina näyttää olevan molemmissa johdossa.

5G on jaettu matalaan, keskikaistan ja yläkaistan taajuusalueisiin. Matalasta keskikaistaan taajuudet “ovat jatkuvia ja vaihtelevat 600 megahertsistä 6 gigahertsiin” 66 ja niitä on käytetty 1G:stä 4G:hen viimeisen 40 vuoden ajan. Toisaalta korkeataajuiset millimetriaallot ovat uusia taajuuksia, jotka alkavat arviolta 24 GHz:sta (USA:ssa ainakin) eikä niitä ole kaupallisesti käytetty kännyköissä USA:ssa kuin vasta viimeaikoina näiden kaupallisten 5G-palvelujen lisääntyessä.

Suurimmaksi osaksi nykyisellään 5G on matalilla ja keskikaistan taajuuksilla, millimetriaaltokaista on rajallisesti käytössä, vaikka se tulee todennäköisesti muuttumaan kun teknologia kehittyy ja sitä implementoidaan. Lisäksi 5G-teknologiaa otetaan käyttöön 4G:n jo käytössä olevien kaistojen kanssa (kaistanjako). 5G-teknologia tuo mukanaan sekä suuremmat makrotukiasemat ja pienemmät mikrotukiasemat, joita asennetaan suurten makroasemien väliin. Ja koska nämä mikrotukiasemat ovat usein lähempänä ihmisten koteja ja asuinalueita, rakennusbiologian sertifioidun EMF-säteilyasiantuntijan Oram Millerin mukaan,

me mittaamme jo nyt korkeampia radiotaajuisia säteilytasoja ihmisten asunnoissa, erityisesti toisen kerroksen makuuhuoneissa (lue Lloydin artikkeli EMFista makuuhuoneissa), jopa satoja tuhansia mikrowatteja/neliömetri (uW/m2) näistä uusista antenneista,

kun taas,

rakennusbiologit ja EMF-asiantuntijat ympäri maailman sanovat, että 10 mikrowattia/neliömetri tai vähemmän on turvallista nukkumispaikoilla (itse asiassa 0.1 uW/m2 on meidän “Ei Anomaliaa”-taso nukkumispaikoille). Tässä on lista EMF-asiantuntijoista.

Lisäksi kun me olemme liikkuneet 1G:stä 5G:hen, aina jokasen uuden sukupolven myötä on tullut lisää modulaatiota, mikä tarkoittaa lisääntyneitä biologisia vaikutuksia ja biologista haittaa kaikelle elämälle tällä planeetalla. 5G ei ole poikkeus. Oram Miller selittää:

Kaikki nämä kehittyneet teknologiat puskevat lisää kännykkäsignaaleja samaan ilmatilaan suuremmalla nopeudella ja paljon suuremmalla modulaatiolla kuin nykyiset 4G-kännykkäteknologiat.

Ja…

Tämä kännykkäsignaalien modulaatio, joita lähetetään matalalla ja keskikaistalla uusista 5G ja 4G LTE-kännykkäradiolähettimistä ja -antenneista, jotka ilmaantuvat kaikkialle, mahdollisesti on vastuussa siitä että näiden antennien lähellä elävät ihmiset raportoivat terveysoireista, joita ei aiemmin ole koettu.

Tri. Martin Pall, biokemian ja peruslääketieteen emeritusprofessori Washington State Universitysta, joka on tuonut maailman huomioon sen, että EMF:t aiheuttavat biologista haittaa avaamalla jänniteohjatut kalsiumkanavat (voltage-gated calcium channels, VGCC), mikä mahdollistaa liian kalsiumionien liikkumisen solun sisään ja mikä lisää typpimonoksidin (NO) tuotantoa stimuloimalla entsymaattista typpioksidin synteesiä muodostamaan useita happiradikaaleja joilla on vaikutuksia kehossa, 67 on varoittanut 5G:n käyttöönotolla olevan massiivisia negatiivisia vaikutuksia maailman populaatioon, puhumattakaan kaikista eliölajeista. Hän uskoo, että 5G tulee olemaan paljon vaarallisempi seuraavista syistä:

1. Erittäin suuri asennettujen antennien määrä. 2. Erittäin korkea energiankäyttö, jolla varmistetaan penetraatio. 3. Erittäin korkeat pulssitasot. 4. Ilmeisen korkean tason reaktiot, joita 5G-taajuuksilla on varattuihin ryhmiin, joiden oletetaan sisältävän myös jännitteellä varautuvat ryhmät. 68

Hänen tutkielmassaan “Massiivisesti ennustettuja 5G:n vaikutuksia” (joulukuun 17. 2019) 69 Pall esittää, että “ottaen huomioon 5G-säteilyn korkean pulssitason, jopa lyhyet altistumiset voivat tuottaa vakavia biologisia vaikutuksia”, puhumattakaan yli 30 kertaa suuremmista tehotiheyksistä aiempiin 1G:stä 4G:hen verrattuna, joissa läpäisyä vahvistaa magneettinen komponentti. Hän ennustaa, että täysi 5G:n käyttöönotto (verrattuna vain sen kokeiluvaiheeseen, jossa kommunikaatiota ei paljoakaan tapahdu 5G-taajuuksilla), että me tulemme näkemään (1) ihmisten syntymisen vähenemisen, (2) kollektiivisten aivotoimintojen madaltumisen, (3) varhaisen vaiheen Alzheimerin lisääntymisen, (4) enemmän autismia ja ADHD:ta, (5) ihmisten geenivarantojen laadun romahtamisen ja (6) massiivisesti kasvaneen sydänkohtausten määrän.

5G:n käyttöönottoa seuranneena hän on nähnyt useita merkkejä biologisista vaikutuksista. Esimerkiksi hän on havainnut neuropsykiatristen vaikutusten, sydänvaikutusten ja sähköyliherkkyyden lisääntymistä, jotka on kirjattu sveitsiläisiin artikkeleihin, 70 71 ja tulemme näkemään myös seuraavia vaikutuksia teknologian käyttöönotolla:

• Kasvanut unettomuus, tinnitus, päänsäryt, keskittymiskyvyttömyys ja väsymys. • Sähköyliherkkyyden lisääntyminen (EHS). • Sydänhäiriöiden lisääntyminen.

Hän raportoi, että vaikka nämä vaikutukset on raportoitu työterveystutkimuksissa ja älymittaritutkimuksissa, “vaikutukset näyttävät olevan vakavampia 5G:n [käyttöönoton] myötä” ja “vieläkin pahempia [vielä julkaisemattomia] neuropsykiatrisia 5G-vaikutuksia [ilmenee] eteläisessä Kaliforniassa”, kun he ottavat 5G:n suuressa mittakaavassa käyttöön.

Lisäksi hän sanoo, että “meillä on kaikki syyt uskoa, että jokainen täydessä toiminnassa oleva 5G-järjestelmä, joka kommunikoi ‘esineiden internetin’ kanssa, tulee tuottamaan huomattavasti suurempia vaikutuksia kuin mikään näistä alkuvaiheen löydöksistä.” Tämä voi hyvin olla sitä mitä me nyt näemme Wenzhou Cityssa, Zhejiangin prvinssissa Kiinassa — joka on jo ottanut käyttöön tämän teknologian 5G:n myötä — jossa koronavirusta esiintyy suuria määriä, ja kuka tietää mitä muita terveysvaikutuksia siellä esiintyy (esim. sydänongelmat, sokeus, sähköyliherkkyys jne.) joita ei vain ole raportoitu.

Hän lisäksi mainitsee — 5G-koekäytön korrelaatiosta — Britannian 5G-ambulanssikuskien itsemurhat, 72 karjan panikointi Alankomaissa, 73 ja omituisen karjan ja lampaiden aggressiivisen käytöksen Saksassa, 74 epämuodostumat Saksassa ja Ranskassa, 75 76 satojen lintujen kuolemat johtuen sydämen pysähtymisestä 5G-testipuiston lähellä kolmen päivän aikana Rotterdamissa 77 ja lista jatkuu ja jatkuu hyönteiskuolemilla ja lisääntyneillä tulipaloilla Etelä-Koreassa. 78 79

(Katso myös artikkeli onko 5G vaarallinen?)

Voisiko 5G tehdä koronaviruksesta virulentimman?

Seuraavalla videolla käy selväksi, että pienemmät eliömuodot kuten hyönteiset ovat todellakin herkkiä tälle langattomalle mikroaaltosäteilylle, ja tämä esimerkki on ainoastaan tutkasta:

Tämä valokuva näyttää hyönteisiä appelsiinipuun lehdillä. Pian sen jälkeen kun tutka oli asennettu läheiselle lentokentälle, useita vuosia sitten, huomasin että muutaman sekunnin välein hyönteiset jännittyivät kaikki yhdessä ja tekivät pienen tanssin, kuten näet kuvasta. Lisätutkimusten perusteella huomasin, että aikaintervalli jokaisen tanssin välillä sopi tarkasti tutkaroottorin kiertoaikaan lentokentällä, joka oli arviolta 14 mailin päässä.

  Seuraavalla videolla tri. Dietrich Klinghardt puhuu kokeesta, jossa sähkökentille altistettu home lisääntyi:

Nyt aion kytkeä tämän sähkökenttiin. Sveitsiläinen tuttavalääkäri, joka on Euroopan johtava hometutkija, teki kauniin kokeen. Hän viljeli hometta yksinkertaisessa Faradayn häkissä kuten hopeakangas, se näyttää hyttysverkolta, tämä on tehty hopeapeitteisestä kankaasta. [Se oli] peitetty homeviljelmien päälle. Ja hän mittasi miten paljon mykotoksiineja, miten paljon myrkkyjä, nämä homeet tuottavat päivittäin. Se on erittäin helppoa tehdä. Sitten hän nosti hyttysverkon pois ja altisti homeet taustasäteilylle hänen laboratoriossaan, joka aiheutui valoista jotka olivat päällä, tietokoneesta nurkassa, ja erityisesti, hän havaitsi myöhemmin, kännykkäsäteilystä läheisestä kännykkätukiasemasta, joka lähetti kännykkäsäteilyä. Hän havaitsi, että biotoksiinien tuotanto tässä viljelmässä 600-kertaistui. Home ei ainoastaan tuottanut merkittävästi enemmän mykotoksiineja itsessään, mutta lisäksi se oli paljon virulentimpia, paljon pahalaatuisempia, paljon myrkyllisempiä mykotoksiineja. Ja minulla tuo koe sytytti suuren hehkulampun pään päällä…

Joten mitä jos samankaltainen tilanne on tapahtumassa 5G-säteilyn ja koronaviruksen kanssa? Pall (2020) listaa uudemmassa versiossa hänen paperistaan 80 (aiemmin mainitut) useat tutkimukset, jotka vahvasti tukevat hänen teoriaansa.

Kysymys, joka tässä otetaan esiin, ei ole se onko 5G saanut viruksen aikaan, vaan ennemminkin onko 5G-säteily, joka toimii VGCC-aktivaation kautta, pahentanut viruksen replikaatiota tai leviämistä tai taudin kuolettavuutta.

Mennään hetkeksi 5G:n historiaan Wuhanissa kokonaiskuvan saamiseksi ja kysymyksiin vastaamiseksi. Asia Timesin artikkeli, päivämäärällä helmikuun 12. 2019, sanoi että Wuhanissa oli 31 erilaista 5G-tukiasemaa (eli siis antennia) vuoden 2018 lopussa.

Suunnitelmia kehiteltiin arviolta 10 tuhannen 5G-antennin asentamiseksi, jotka olisivat asennettuina vuoden 2019 lopussa, joista suurin osa olisi LED 5G-älylamppuja kaduilla.

Ensimmäiset sellaiset älylamput asennettiin toukokuun 14. päivä 2019, mutta suuri määrä asennettiin vasta lokakuussa 2019, niin että viimeisten 2½ kuukauden aikana asennettiin hullussa tahdissa valoja.

Nämä löydökset näyttävät, että koronavirusepidemia kehittyi arviolta samassa tahdissa 5G-antennien määrän kasvaessa. Joten meillä on näyttöä siitä, että Kiinan ensimmäinen 5G-älykaupunki ja älyvaltatie on tämän epidemian keskus, ja että tämä epidemia muuttui nopeasti pahemmaksi sitä myöden kun 5G-antennien määrä kasvoi räjähdysmäisesti.

Ovatko nämä löydökset sattumaa vai onko 5G:llä kausaalinen rooli koronavirusepidemian pahentajana? Jotta voisimme vastata tuohon kysymykseen, meidän tulee määrittää onko VGCC-aktivaation vaikutus pahentanut viruksen replikaatiota, virusinfektion vaikutuksia, erityisesti niitä vaikutuksia joilla on rooli viruksen leviämisessä sekä myös sitä mekanismia jolla tämä koronavirus aiheuttaa kuoleman. Virus-RNA:n replikaatio kiihtyy oksidatiivisen stressin vaikutuksesta: J Mol Biol. 2008 Nov 28;383(5):1081-96. Variable oligomerization modes in coronavirus non-structural protein 9. Ponnusamy R, Moll R, Weimar T, Mesters JR, Hilgenfeld R.

Muut virusreplikaation aspektit, mm. ne mitkä liittyvät viruksen leviämiseen, stimuloituvat kasvaneen solujen välisen kalsiumin [Ca2+]i, oksidatiivisen stressin, lisääntyneen NF-kappaB:n, tulehduksen ja apoptoosin vaikutuksesta, joista jokainen lisääntyy altistuttaessa sähkömagneettisille kentille. Ensimmäinen sitaatti alla näyttää VGCC-aktivaation roolin koronavirusinfektion pahenemisessa.

Virology. 2020 Jan 2;539:38-48. Porcine deltacoronavirus (PDCoV) modulates calcium influx to favor viral replication. Bai D, et al.

J Virol. 2011 May;85(9):4234-45. Distinct severe acute respiratory syndrome coronavirus-induced acute lung injury pathways in two different nonhuman primate species. Smits SL, et al.

Cell Calcium. 2018 Nov;75:30-41. NAADP-dependent Ca2+ signaling regulates Middle East respiratory syndrome-coronavirus pseudovirus translocation through the endolysosomal system. Gunaratne GS, et al.

J Virol. 2011 May;85(9):4234-45. Distinct severe acute respiratory syndrome coronavirus-induced acute lung injury pathways in two different nonhuman primate species. Smits SL, et al.

Proteome Sci. 2011 Mar 8;9:11. Proteomic analysis of chicken embryonic trachea and kidney tissues after infection in ovo by avian infectious bronchitis coronavirus. Cao Z, et al.

Res Vet Sci. 2015 Jun;100:12-7. Serum biomarkers of oxidative stress in cats with feline infectious peritonitis. Tecles F, et al.

J Infect Dis. 2008 Mar 15;197(6):812-6. Glucose-6-phosphate dehydrogenase deficiency enhances human coronavirus infection. Wu YH et al.

J Virol. 1998 Jun;72(6):4918-24. Transmissible gastroenteritis coronavirus induces programmed cell death in infected cells through a caspase-dependent pathway. Eleouet JF, et al.

Koronaviruksen yleisin kuolinsyy on keuhkokuume. Keuhkokuumetta pahentaa jokainen näistä viidestä VGCC-aktivaation kerrannaisvaikutuksesta, ylenpalttinen solujenvälinen kalsiun, oksidatiivinen stressi, lisääntynyt NF-kappaB, tulehdus ja apoptoosi. Ensimmäiset alla listatut sitaatit näyttävät, että kalsiumkanavan tukkijat, saman tyypin lääkkeet jotka blokkaavat sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia, ovat hyödyllinen hoito keuhkokuumeeseen. Tämä ennustaa, että sähkömagneettiset kentät, jotka toimivat VGCC-aktivaation kautta, tuottavat yhä pahemman keukokuumeen ja näin 5G-säteily sekä muun tyyppiset sähkömagneettikentät voivat pahentaa keuhkokuumekuolemia.

Zheng et al. 2016 Preadmission Use of Calcium Channel Blockers and Outcomes After Hospitalization With Pneumonia: A Retrospective Propensity-Matched Cohort Study. Am J Ther. 2017 Jan/Feb;24(1):e30- e38.

Fang et al. 2017 Pneumolysin-Dependent Calpain Activation and Interleukin-1α Secretion in Macrophages Infected with Streptococcus pneumoniae. Infect Immun. 2017 Aug 18;85(9). pii: e00201-17.

Fettel et al. 2019 Sphingosine-1-phosphate (S1P) induces potent anti-inflammatory effects in vitro and in vivo by S1P receptor 4-mediated suppression of 5-lipoxygenase activity. FASEB J. 2019 Feb;33(2):1711- 1726.

Liu and Shi. 2019 Calcium-activated chloride channel regulator 1 (CLCA1): More than a regulator of chloride transport and mucus production. World Allergy Organ J. 2019 Nov 29;12(11):100077.

Sci Rep. 2018 Oct 18;8(1):15393. Surfactant protein D attenuates acute lung and kidney injuries in pneumonia-induced sepsis through modulating apoptosis, inflammation and NF-κB signaling. Du J, et al.

Curr Neurovasc Res. 2020 Jan 28. MicroRNA (miR)-429 promotes inflammatory injury by targeting kruppel-like factor 4 (KLF4) in neonatal pneumonia. Zhang L, et al.

Life Sci. 2019 Jul 1;228:189-197. Long noncoding RNA SNHG16 targets miR-146a-5p/CCL5 to regulate LPS-induced WI-38 cell apoptosis and inflammation in acute pneumonia. Zhou Z, et al.

Nämä kaikki esittävät, että 5G-säteily on todennäköisesti suuresti pahentamassa koronaviruksen leviämistä ja suuresti lisäämässä sen tuottaman infektion kuolettavuutta. Hyvä uutinen on, että on todennäköistä, että ne meistä jotka elävät alueilla joissa 5G:tä ei ole ja jotka välttelevät sähkömagneettisia kenttiä, mahdollisesti välttävät myös suurelta osin globaalin pandemian mahdollisuuden.

On erittäin todennäköistä, että paras asia jonka Wuhanissa voi tehdä epidemian kontrolloimiseksi on laittaa 4G/5G-systeemi pois päältä.

Kaapatut virastot ja tieteen kidnappaaminen

Saatat kysyä itseltäsi “Miksi minä en ole kuullut tästä ongelmasta?” tai saatat sanoa itsellesi “Varmasti viranomaisilla on meidän paras etumme mielessään kun he tekevät tällaisia päätöksiä.”

Kirjan 81Triumph of Doubt (kirjoittanut David Michaels, 2020) kirja-arvostelussa Kathleen Rest, Union of Concerned Scientists (UCS) -järjestön johtaja, (helmikuun 14. 2020) kuvaa sitä miten valheita käytetään luomaan epäilystä ja epävarmuutta monien teollisuudenalojen PR-oppaissa:

• Hyökkää tieteen kimppuun. Tässä työkalupakissa on paljon työkaluja: tilaa uusia “tieteellisiä” tutkimuksia analysoimaan uudestaan olemassaolevaa dataa metodeilla, jotka ovat puolueellisia ja tuottavat ennalta määrättyjä tuloksia; arvioi kirjallisuutta ja riskejä kyseenalaistaaksesi todisteiden painoarvon; julkaise näitä arvioita ja uudelleenanalyysejä valikoiduissa tieteellisissä julkaisuissa; maksa ja palkkaa uudelleen niinkutsuttuja “riippumattomia” asiantuntijoita kyseenalaistamaan tiedettä; anna makeita ja vastakarvaan meneviä ääniklippejä medialle ja julkiseen kulutukseen; sekä monia muita. • Luo ja ota käyttöön peiteryhmiä joilla on viattomalta kuulostavia nimiä, joiden tehtävä on kyseenalaistaa tiedettä, vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen ja luoda yhteys päättäjiin samalla kun luodaan mielikuva riippumattomuudesta. • Häiritä ja ahdistella riippumattomia tieteentekijöitä joiden tutkimustulokset näyttävät tai viittaavat haittoihin. Vaihtoehtoisesti suosi akateemisia instituutioita ja tieteentekijöitä antamalla heille rahallista tukea ja vaalimalla niiden julkisuuskuvaa. • Ota sääntelyvirastot haltuun kommenteilla ehdotetuista säännöistä. • Käytä ylisuurta budjettia, valtaa ja yhteyksiä vaikuttamaan vaaleilla valittujen päätöstentekijöiden ja viranomaisten päätöksiin/päättämättä jättämisiin. (Lisäksi on myös hyvin öljytty pyöröovi. Katso vain miten monen viraston johtaja ja päätöksentekijä Trumpin hallinnossa tulee suoraan samoilta aloilta joita niiden pitäisi säännellä.)

Toinen taktiikka, jonka olen havainnut, on se että ihmiset tuntuvat käyttävän tätä saamaan omat pointtinsa asialistalle ja esittämään joitain aivan tuulesta temmattuja lausuntoja niin, että he voivat saada median käsittelemään tätä ja yrittää saada kaikki mukanaolijat näyttämään täysiltä sekopäiltä, jonka kansa nielee kyseenalaistamatta. Tätä tapahtuu juuri nyt tähän aiheeseen liittyen. Lisätietoja EMF-salailusta täältä.

Varmastikin se miten länsimaiset hallitukset ja korporaatiot manipuloivat julkista mielipidettä on varsin eri kuin miten se tehdään Kiinassa, sillä jälkimmäisen tapauksessa valtiolla on tiukka kontrolli (esim. internet-palomuuri) siitä mitä sallitaan ja ei sallita internetistä löytää. Täten heidän ei välttämättä tarvitse edes käyttää yllämainittua opasta ja tämä voi hyvin olla syy sille miksi he ovat kyenneet niin nopeasti ottamaan tämän teknologian käyttöön. Mutta millä hinnalla?

“Kaikki tulee ottaa huomioon. Jos fakta ei sovi teoriaan, päästetään teoriasta irti… Todellinen näyttö on yleensä epätarkkaa ja epätyydyttävää. Sitä tulee tarkastella, siivilöidä..” — Agatha Christie

Kuten Agatha Christie sanoo, “Kaikki tulee ottaa huomioon.” Sivuuttaminen, erityisesti tahallaan sivuuttaminen, minkä tahansa mahdollisen kausaalitekijän tarkastelematta jättäminen — erityisesti sähkömagneettisten kenttien tapauksessa — minun nöyrän mielipiteeni mielestä ei ole hyvää tiedettä, jos sitä voi kutsua tieteeksi ollenkaan.

Tri. Martin Pallin mukaan,

Jos “turvaohjeistus” epäonnistuu ennustamaan biologiset vaikutukset, silloin turvallisuus tarkoittaa sitä, että ne eivät ole turvaohjeita. Mitkä tahansa väitteet turvallisuudesta, joita monen biljoonan televiestintäteollisuus tekee perustuen näihin “turvaohjeisiin”, ovat yksinkertaisesti vääriä.

Näiden “turvaohjeiden” epäonnistumista tulee tarkastella myös tieteellisen menetelmän ytimessä olevan periaatteen valossa. Periaate sanoo, että kun meillä on tieteellinen teoria ja me testaamme teorian ennusteita ja teorian ennusteet näytetään vääriksi, silloin meidän pitää heittää teoria menemään. Kun meillä on kahdeksan toistettua havaintoa, joista jokainen sanoo että “turvaohjeistus” ei ennusta biologisia vaikutuksia, eikä se näin ennusta turvallisuutta, tieteen vaatimus on heittää “turvaohjeistus” menemään. ICNIRP:n, Euroopan komission ja eri sääntelyelinten epäonnistuminen heittää pois “turvaohjeistuksia” selvästikin näyttää, että niiden toimet ovat sekä epätieteellisiä että tieteenvastaisia. 65

“Et ole oikeutettu mielipiteeseesi. Olet oikeutettu faktoihin perustuvaan mielipiteeseen. Ketään ei ole oikeutettu olemaan tietämätön.” — Harlan Ellison

Ja kuka tahansa joka haluaa jotain valoa siihen miten WHO:n on vaikutettu — jota pidetään terveysviranomaisten pyhänä lehmänä — teollisuuden lobbauksella, heidän ei tarvitse katsoa kauemmas kuin ruotsalaisen onkologi tri. Lennart Hardellin paperiin “World Health Organization, radiofrequency radiation and health – a hard nut to crack (Review).” 82

Mitä minä voin tehdä suojautuakseni?

Ottaen huomioon, että EMF-vaikutukset VGCC-aktivaation kautta johtavat lisääntyneeseen kalsiumionien määrään solun sisällä, joka kiihdyttää typpimonoksidisynteesiä tuottamaan lisää typpimonoksidia, mikä johtaa vapaiden radikaalien lisääntymiseen (eli reaktiivisen hapen lisääntymiseen), on tärkeää ensinnäkin rajoittaa altistumista sähkömagneettisille kentille niin paljon kuin mahdollista. Kuten Oram Miller suosittelee,

Vähennä käyttöä, lisää etäisyyttä ja suosi piuhayhteyksiä aina kuin vain mahdollista. Voit panna kännykän lentomoodille, varmistaa että Wifi ja Bluetooth ovat pois päältä lentomoodissa ja tehdä kaikki mahdolliset asiat joihin kännykkää käytät jollain piuhat kiinni olevalla laitteella asunnossasi. Tähän kuuluu puhelimeen puhuminen, tekstaaminen, sähköpostittaminen ja vidon katseleminen eri applikaatioilla. 66 Lue lisää Bluetoothista, WiFista ja kännykkäsäteilyltä suojautumisesta täältä.

Toiseksi, palkkaa rakennusbiologisesti sertifioitu sähkömagneettisen säteilyn asiantuntija auttamaan sähkömagneettisten kenttien mittaamisessa ja niiltä suojautumisessa ja sitten vähentää sähkömagneettisia kenttiä asunnossa esimerkiksi suojaamalla makuuhuone, korjaamalla kaikki sähköjohdot ja väärin tehdyt sähkötyöt, sekä vähentää likaisen sähkön määrää asunnossa. Lue lisää piuhojen vetämisestä täältä.

Kolmanneksi sanoisin, että “Radiosuojaavan ruokavalion ja lisäravinteiden ohjelman

” käyttäminen on olennaista.

Olen käyttänyt kahdenlaista päälisäravinnetta vuosien aikana ja olen huomattavasti vähentänyt omaa herkkyyttäni sähkömagneettisille kentille. Nämä ovat (1) magnesium, sillä se on luonnollinen VGCC-blokkeri, se estää kalsiumin pääsyn soluun, ja (2) L-lysiini, olennaisen tarpeellinen aminohappo, joka vähentää typpimonoksidin tuotantoa, kun taas aminohappo arginiinia tarvitaan typpimonoksidin synteesiin. Voit lukea lisää sähköherkkyysdiagnoosista ja hoidosta täältä.

L-lysiinillä on myös etuna se, että se toimii samalla tavalla kuin serotoniinin takaisinoton estäjät (selective-serotonin reuptake inhibitors, SSRI) jotka kiinnittyvät serotoniinireseptoreihin aivoissa ja lisäävät serotoniinitasoja. Molempia näitä lisäaineita syömällä ennen nukkumaan menoa pitäisi uni tulla paremmin.

“Radiosuojaavan ruokavalion ja lisäaineiden ohjelma

” on (1) immuunijärjestelmää vahvistava, (2) tulehdusta vähentävä, (3) kehoa puhdistava ja (4) vapaita radikaaleja poistava. Se koostuu ruoista ja lisäaineista, jotka tukevat näitä prosesseja kehossa. Tässä on artikkeli EMF-suojauksesta ja ruoasta.

Tämä tarkoittaisi esimerkiksi denaturoidun luomuvehnäproteiinin syömistä glutationin tuotannon lisäämiseksi (kehon superantioksidantti), joka sekä poistaa vapaita radikaaleja että auttaa tehostamaan immuunijärjestelmän toimintaa ja puhdistamaan kehoa. Lisäksi on myös kohdistettuja siirtymätekijöitä, jotka parantavat immuunijärjestelmän toimintaa lisäämällä luonnollisia immuunisoluja; tulehdusta vähentävät ravintoaineet kuten inkivääri ja kurkuma; puhidstavia ruoka-aineita kuten sipulit, valkosipuli ja parsakaali; ja hedelmät ja kasvikset joissa on paljon antioksidantteja; puhumattakaan ruoka-aineista jotka korvaavat hormoneita ja välittäjäaineita, joita katoaa kun altistutaan sähkömagneettikentille, kuten serotoniini, melatoniini, dopamiini, gamma-aminohappo (GABA) ja fenyylietyyliamiini (PEA), joita voi saada banaaneista (tryptofaani), ananaksesta (serotoniini), cashew-pähkinöistä (serotoniini), kirsikkamehusta (melatoniini), idätetystä riisimaidosta (GABA) ja suklaasta (PEA).

Toinen lisäravinne, joka mielestäni on olennainen immuunijärjestelmälle, joka parantaa kehon puhdistusta ja vuotavaa vatsaa (sekä muitakin vuotavia rajapintoja) on maaperän mineraalit.

Sosiaalisessa mediassa on ollut useita postauksia, jotka suosittelevat yrttejä ja lisäravinteita, joiden on tarkoitus olla tehokkaita koronavirusta vastaan. Esimerkiksi Ty Bollinger listaa useita lisäaineita ja yrttejä artikkelissaan hänen verkkosivullaan Truth About Cancer, otsikolla “Coronavirus: ‘The Good, the Bad, and the Answers.’” 83 Ja Doris Loh selittää miksi C-vitamiini suojaa ja parantaa immuunijärjestelmää hänen kahdessa artikkelissaan. 84 85  Tiedän aiemmista tarkasteluistani, että sekä sähkömagneettikentät että virukset kuluttavat C-vitamiinivarantoja, joten lisäravinteet tuntuvat hyvältä idealta.

Lopuksi sanoisin, että itsensä altistaminen hyville sähkömagneettikentille maadoittamalla sekä PEMF-laitteella kannattaa. Henkilökohtaisesti käytän sellaista joka tuottaa minulle (1) nopeutuneen paranemisprosessin, (2) vähemmän tulehdusta ja (3) paremman immuunijärjestelmän. Jos viimeinen kohta kiinnostaa, ota yhteys minuun sivujeni kautta: EMF Refugee.

Loppusanat

Kiina on hieno maa, jossa on hienoja ihmisiä jotka ovat edistyneet huimasti ja luoneet modernin maan viimeisen kymmenen vuoden aikana, joka ohittaa monet muut modernit maat monilla tavoin. Kuitenkin, ottaen huomioon että

1. meillä on todellista dataa, joka näyttää että langaton säteily vaikuttaa immuunijärjestelmään; 2. meillä on useita potilaita 5G-alueen ulkopuolella joilla on vain vähän tai ei yhtään oireita, 3. Wuhaniin on hiljattain asennettu 10,000 5G-antennia, puhumattakaan 130,000 5G-antennista, jotka on asennettu ympäri manner-Kiinaa; 4. Kiinaan on asennettu 5G-laitteita useisiin sairaaloihin, ja etenkin uusiin COVID-19 -sairaaloihin; 5. me näemme suurempia määriä COVID-19 -tartuntoja paikoissa kuten Hangzhou ja Wenzhou, sekä Etelä-Korea jne., jonne on hiljattain asennettu useita 5G-antenneja; ja 6. tätä säteilyä ei ole testattu mitenkään jotta selvitettäisiin minkälaisia biologisia vaikutuksia elämänmuotojen altistamisella tälle säteilylle on niihin;

voimme todeta, että todellinen ongelma voikin hyvin olla se, että 5G-sähkömagneettinen säteily heikentää ihmisten immuunijärjestelmää, ja että se tekee viruksesta itsestään virulentimman. Jos tämä on totta ja jos Kiina ei muuta kurssiaan, 5G saattaa hyvin muuttua sen — ja lopun maailman — uppoavaksi risteilyalukseksi, joka törmää COVID-19:sta ja muista taudeista muodostuneisiin jäävuoriin.

Ehkäpä tämä on se mistä ihmisten pitää oikeasti alkaa olla huolissaan. Ehkäpä Kiinan hallinnolle on tullut aika, sekä myös muilla maailman hallinnoille, tutkia 5G:tä vakavasti, tehdä mahdollisille 5G:n terveysvaikutuksille jotain ja lopettaa ennenaikainen 5G-teknologian käyttöönotto ennen kuin ollaan osoitettu, että se on turvallista ottaa käyttöön (mitä epäilen että he kykenevät tekemään) ja kunnes turvallisempia vaihtoehtoja on kehitetty.

Belgian hallitus ei koskaan ottanut sitä käyttöön ja paljon oli puhetta Sveitsin valtion 5G:n jäihin laittamisesta87 mutta he nyt näyttävät kuitenkin jatkavan eteenpäin sen kanssa. 88 Ja vaikuttaa siltä, että ellei kansa herää tähän, Kiina tulee varmasti seuraamaan samanlaista polkua.

Olen pahoillani jos estän auringon paistamisen risukasaanne, mutta 5G saattaa olla vahvasti mukana tekemässä kaikista sairaita.

“Ainoat ihmiset, jotka ovat sinulle vihaisia totuuden puhumisesta, ovat niitä jotka elävät valheessa. Jatka totuuden puhumista.” — Tuntematon

“Totuudella on kolme vaihetta: Ensin sille nauretaan, sitten sitä vastustetaan. Lopuksi se hyväksytään itsestäänselvänä.” — Arthur Schopenhauer

Paljon kiitoksia Paul Doyonille tästä postauksesta.

Paul Doyon on rakennusbiologian ja sähkömagneettisen säteilyn ammattilainen International Institute for Building Biology and Ecologyssa (IBE). Hän on perustanut EMF Refugee sivuston.

Lähdeviitteet ja kirjallisuutta

1Blank, M. (April 12th, 2014). “Your cellphone is killing you: What people don’t want you to know about electromagnetic fields.” Salon. https://www.salon.com/2014/04/12/your_cellphone_is_killing_you_what_people_dont_want_you_to_know_about_electromagnetic_fields/ 2Becker, R.O. (1985). The Body Electric. New York: Quill. 3Walia, A. (Feb. 19th, 2019). “5G Is The ‘Stupidest Idea in The History of The World’- Washington State Biochemistry/Medical Science Prof.” Collective Evolution. https://www.collective-evolution.com/2019/02/19/5g-is-the-stupidest-idea-in-the-history-of-the-world-washington-state-biochemistrymedical-science-prof/ 4The BioInitiative. (2007, 2012). https://bioinitiative.org/ 5The BioInitiative: Participants. (2007, 2012). https://bioinitiative.org/participants/ 6The BioInitiative: Press Release. (2007, 2012). https://bioinitiative.org/media/press-releases/ 7Physicians for Safe Technology. “5G Telecommunications Science.” https://mdsafetech.org/5g-telecommunications-science/?fbclid=IwAR1JAKqdMNtNUJJfDfUrZ_K2qaWnXTxuRGGr_kbkT35kF8tvbiaVf5nAMuk 8Kieniewicz, P. “5G Health Risks — Underreported and Ignored.” The Science and Medical Network. https://explore.scimednet.org/index.php/5g-health-risks-under-reported-and-ignored/?fbclid=IwAR08OtfO8ESYkP29tFI38tA8epkL4MTKsGZmONUvy7MG_cFvfD5caLmmWm0 9Wagner, P. (May 14th, 2019). “5G Health Risks; The War Between Technology and Human Beings.” Gaia. https://www.gaia.com/article/5g-health-risks-the-war-between-technology-and-human-beings?fbclid=IwAR0Z_j3TVroqh3LwIyZX0bqQyqdKkhBal4rl3Nhw1myI-mH_XwZjaL1rUEk 10Moskowitz, JM. (Oct. 17th, 2019). “We Have No Reason to Believe 5G Is Safe.” Scientific American. https://blogs.scientificamerican.com/observations/we-have-no-reason-to-believe-5g-is-safe/?fbclid=IwAR3dqwFFC8l0aDaET7VOEAFBSZ9SYiKCU4z0QREpHLd2wQ_avl6P3OCIah8 11Physicians for Safe Technology. (Updated 2/10/20). “5G ‘Mobile’ Communications.” https://mdsafetech.org/problems/5g/?fbclid=IwAR1vtVlU5_OEjp1kis6ol8hDCHOFT0YACdO5yxh89WsHKCbJlJJn0Vn_Ewc 12YouTube. “Former President Of Microsoft Canada, Frank Clegg: 5G Wireless IS NOT SAFE.” http://bit.ly/FrankClegg_5G 13YouTube. “Doctors call for delaying deployment of 5G Due to Health Risks.” https://www.youtube.com/watch?v=-T2R2htAaqg 14YouTube. (April 6th, 2019). “5G & Cell Tower Protests Worldwide.” Environmental Health Trust. https://www.youtube.com/watch?v=aLxeBuz0suM&t=853s 15CBS NEWS. (April 4, 2019). “After several childhood cancer cases at one school, parents question radiation from cell tower.” https://www.cbsnews.com/news/cell-tower-shut-down-some-california-parents-link-to-several-cases-of-childhood-cancer/ 16YouTube. (April 4, 2019). “After several childhood cancer cases at one school, parents question cell tower radiation.” CBS This Morning. https://www.youtube.com/watch?v=psDrvMwbq48 17WorldoMeter. (Last updated Feb. 29th, 2020). Coronavirus. https://www.worldometers.info/coronavirus/ 18Aljazeera. “What happens if you catch the new coronavirus?” https://www.aljazeera.com/news/2020/02/infected-coronavirus-200210205212755.html?fbclid=IwAR3u5fI82_NtB_Y6xq7uZir11D0rBAP8UnL9jUOm617N9D5-2dGyzH_bujA 19Calabrese, J. (July 30th, 2019). “The Huawei Wars and the 5G Revolution in the Gulf.” Middle East Institute. https://www.mei.edu/publications/huawei-wars-and-5g-revolution-gulf 20Kalbasi, K. (Sept. 22nd, 2017). “Irancell, Ericsson Test 5G Systems.” Financial Tribune. https://financialtribune.com/articles/sci-tech/72829/irancell-ericsson-test-5g-systems 21Press TV. (Feb. 13th, 2020). “Iran finishes preparations to launch 5G internet: Minister.” http://french.presstv.com/Detail/2020/02/13/618603/Iran-5G-internet-network-minister-announcement 22Comms Update. (May 29th, 2019). “Iran committed to 5G rollout, ‘despite sanctions’.” https://www.commsupdate.com/articles/2019/05/29/iran-committed-to-5g-rollout-despite-sanctions/ 23MEHR News Agency. (Sept. 8th, 2019). “Iran ready to take a step toward 5G technology.” https://en.mehrnews.com/news/149827/Iran-ready-to-take-a-step-toward-5G-technology 24Chamberlain, K. (April 8th, 2019). “Brussels halts 5G plans over radiation concerns.” Fierce Wireless. https://www.fiercewireless.com/5g/brussels-halts-5g-plans-over-radiation-rules 25YouTube. “’I never really felt unwell’ – coronavirus patient.” Radio New Zealand (RNZ). https://www.youtube.com/watch?v=idTWP5FiPS4&t=2s 26YouTube. “Patient with coronavirus speaks out.” CBC Canada. https://www.youtube.com/watch?v=TAafDOqfN3M 27YouTube. “American who contracted coronavirus on cruise ship speaks out.” ABC News Live Prime. https://www.youtube.com/watch?v=AZiSoJoVGl0 28YouTube. “Aussie diagnosed with coronavirus speaks out.” Nine News Australia. https://www.youtube.com/watch?v=eK5aILg8Lws 29YouTube. “How a Wuhan nurse recovered from the coronavirus at home.” CGTN. https://www.youtube.com/watch?v=y37hBLd3E8s 30YouTube. “Coronavirus: British man linked to 11 other cases ‘fully recovered’.” BBC News. https://www.youtube.com/watch?v=K16crDnSGrM 31Weissberger, A. (Oct. 31st, 2019). “China to launch 5G mobile networks on Friday with a huge government backed push.” IEEE ComSoc (Communications Society) Technology Blog. https://techblog.comsoc.org/2019/10/31/china-to-launch-5g-mobile-networks-on-friday-with-a-huge-government-backed-push/ 32Yurou. (Oct. 31st, 2019). “Central China province launches commercial 5G applications.” Xinhua Net. http://www.xinhuanet.com/english/2019-10/31/c_138517734.htm 33Tomás, JP. (Dec. 27, 2019). “China expects 5G to reach all prefecture-level cities by the end of 2020.” RCR Wireless News. https://www.rcrwireless.com/20191227/5g/china-5g-coverage-2020 34TechNode. (April 19, 2018). “China to start testing 5G in 16 major cities.” https://e27.co/china-start-testing-5g-16-major-cities-20180419/ 35Cyberspace Administration of China: Office of Central Cyberspace Affairs Commission. (Oct. 11, 2019). 武汉5G产业发展：五链统筹 三轮驱动 (Wuhan 5G Industry Development: Five-Chain Coordination, Three-Wheel Drive). http://www.cac.gov.cn/2019-10/11/c_1572323542730292.htm 36General Office of Hubei Provincial People’s Government. (April 16th, 2018). “5G network coming to Wuhan.” http://en.hubei.gov.cn/news/newslist/201804/t20180416_1275769.shtml 37Li, X. (Sept. 4th, 2019). “China starts mapping standards for 5G-based hospitals.” Xinhua Net. http://www.xinhuanet.com/english/2019-09/04/c_138365288.htm 38Mobile World Live. (Oct. 21st, 2019). “China Releases 5G Hospital Network Standard.” https://www.mobileworldlive.com/huawei-updates/china-releases-5g-hospital-network-standard/ 39Mobile World Live. (Jan. 13th, 2020). “Sichuan Hospital Debuts World’s First Commercial 5G Medical Private Network.” https://www.mobileworldlive.com/huawei-updates/sichuan-hospital-debuts-worlds-first-commercial-5g-medical-private-network/ 40Baldock, H. (Jan. 13th, 2020). “World’s first 5G medical private network unveiled in China.” Total Telecom. https://www.totaltele.com/504587/Worlds-first-5G-medical-private-network-unveiled-in-China 41Engnews24h. (Jan 28th, 2020). “Huawei installs 5G in China Hospital to fight Coronavirus.” https://engnews24h.com/huawei-installs-5g-in-china-hospital-to-fight-coronavirus/ 42Jimenez, N. (Jan. 27th, 2020). “Huawei builds 5G in Wuhan hospital, aims to indirectly fight Coronavirus.” Giz Guide. https://www.gizguide.com/2020/01/huawei-5g-station-wuhan-fight-coronavirus.html 43YouTube. (Feb. 8th, 2020). “Chinese hospitals deploy robots to help medical staff fight coronavirus outbreak.” South China Morning Post. https://www.youtube.com/watch?v=Ut1BCR1fzv0 44OUYANGSHAOXIA. (June 7th, 2019) “These 40 Cities Will Drink 5G Service.” TechInfo. https://technology-info.net/index.php/2019/06/07/these-40-cities-will-drink-5g-service-head-soup-guangzhou-shenzhen-on-the-list/ 45AliPay: Coronavirus Information Site. 46Shunsuke, S. (Feb. 12th, 2020). “Japan expands entry restrictions to virus-hit Zhejiang.” Nikkei Asia Review. https://asia.nikkei.com/Spotlight/Coronavirus/Japan-expands-entry-restrictions-to-virus-hit-Zhejiang 47Wikipedia. “Mainland China during the 2019–20 coronavirus outbreak.” https://en.wikipedia.org/wiki/Mainland_China_during_the_2019%E2%80%9320_Wuhan_coronavirus_outbreak#/media/File:2019-nCoV_cases_in_Mainland_China.svg 48Ookla 5G Map. Speedtest. https://www.speedtest.net/ookla-5g-map 49Assay, N. (May 14th, 2019). Ookla 5G Maps: https://www.speedtest.net/insights/blog/ookla-global-5g-map/ 50Expat Focus Map. 51C114. (Oct. 21st, 2019) “China Tower Built 8400 5G Stations in Zhejiang” http://en.c114.com.cn/w/?576-1105177 52C114 中国 通信. “中国铁塔在浙江建成8400个5G站址 96%基于既有站址.”( China Tower completed 8,400 5G sites in Zhejiang 96% based on existing sites). (Oct. 21st, 2019). https://www.cnbeta.com/articles/tech/901417.htm 53The Information Office of Zhejiang Provincial People’s Government. (Updated: 2019-11-01) “Delta region to build world-class information communication hub.” Zhejiang China. http://www.ezhejiang.gov.cn/2019-11/01/c_421918.htm 54RTHK English News. (Feb. 3rd, 2020). “Wenzhou in lockdown as virus concerns spread.” https://news.rthk.hk/rthk/en/component/k2/1506262-20200203.htm 55The Information Office of Zhejiang Provincial People’s Government: eZhejiang. (Sept. 9. 2019). “Intl IoT conference to kick off in Wenzhou.” In Zhejiang. Zhejiang Daily Press Group. https://inzj.zjol.com.cn/News/201909/t20190905_10954059.shtml 56Editor. (Oct. 20, 2019). “6th World Internet Conference opens in Wenzhou, Zhejiang.” Follow.cn.com. https://www.followcn.com/6th-world-internet-conference-opens-in-wenzhou-zhejiang/ 57The 2019 World Young Scientist (Wenzhou) Summit. (Oct. 31st, 2019). “World Young Scientist Summit opened in China’s Zhejiang.” Cision PR Newswire. https://www.prnewswire.com/news-releases/world-young-scientist-summit-opened-in-chinas-zhejiang-300949135.html 58浙江日报 (Zhejiang Daily). (Aug. 26th, 2019). “体验高温下5G基站建设” (“Experience the construction of 5G base stations under high temperature”). CCTV.com Newspaper. http://news.cctv.com/2019/08/26/ARTIMXdolZZ2bbyfS5VAtSXE190826.shtml 59The Information Office of Zhejiang Provincial People’s Government. (Sept. 10th, 2019). “Wenzhou shows big ambition in IoT industry,” Zhejiang China. http://zhejiang.chinadaily.com.cn/2019-09/10/c_406660.htm 60温州日报 (Wenzhou Daily). (Jan. 19th, 2020). “浙江首例！S1线率先实现移动5G信号全覆盖.”(“The first case in Zhejiang! S1 line is the first to achieve full coverage of mobile 5G signals.”) Sina.com. https://k.sina.com.cn/article_1909829032_71d5ada801900lp7r.html?from=news&subch=onews 61Kolomytseva MP, et al. (2002, Jan-Feb.) “Suppression of nonspecific resistance of the body under the effect of extremely high frequency electromagnetic radiation of low intensity.” [Article in Russian]. Biofizika. 47(1):71-7.https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11855293 62Doyon, PR & Johansson, O. (2017, Sept.) “Electromagnetic fields may act via calcineurin inhibition to suppress immunity, thereby increasing risk for opportunistic infection: Conceivable mechanisms of action.” Medical Hypotheses. 106:71-87. doi: 10.1016/j.mehy.2017.06.028. Epub 2017 Jul 3. 63Johansson, O. (2007). “Evidence for Effects on the Immune System.” BioInitiative: Section 8. https://bioinitiative.org/wp-content/uploads/pdfs/sec08_2007_Evidence_%20Effects_%20Immune_System.pdf 64National Center for Biotechnical Information (NCBI). Pubmed Search: “EMF” + “Cytokines.” Pubmed.gov. ”https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=cytokines+EMF 65BBC News. (Oct. 15th, 1998). “Health Immune system ‘attacked by mobile phones’.” BBC Online Network. http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/194065.stm 66Miller, O. (Updated Feb. 26th, 2020). “5G Fifth Generation Cellular Technology.” Create Healthy Homes. https://createhealthyhomes.com/five_g.php 67Pall, ML. (2013). “Electromagnetic fields act via activation of voltage-gated calcium channels to produce beneficial or adverse effects.” J Cell Mol Med. 2013 Aug; 17(8): 958–965. Published online 2013 Jun 26. doi: 10.1111/jcmm.12088 68Maisch, D. (Aug. 20th, 2018). “Martin Pall’s book on 5G is available online.” EMFactsConsultancy. https://www.emfacts.com/2018/08/martin-palls-book-on-5g-is-available-online/ 69Pall, ML. (Dec. 17th, 2019). “Massive Predicted Effects of 5G.” Coeurs d’EHS. http://coeursdehs.fr/pr-martin-pall-massive-predicted-effects-of-5g-in-the-context-of-safety-guideline-failures/ 70David, M. (July 18th, 2019). “With 5G, we feel like guinea pigs.” L’Illustre. https://www.illustre.ch/magazine/5g-sentons-cobayes?utm_source=facebook&fbclid=IwAR1kXKK1yWBDKoaZRVOQB7gRvC8o-1a3GyVbQHJPyPkAzzpl73iKYtaiA6Q 71Durchdenwald, T. (Oct. 23rd, 2019). “Doctors protest against 5G mobile communications.” Struttgarter Nachrichten. https://www.stuttgarter-nachrichten.de/inhalt.demo-am-staatsministerium-in-stuttgart-protest-gegen-5-g-in-weissen-arztkitteln.f964401b-85f9-4915-a236-4f3177597300.html 72Hudson, M. (Nov. 22nd, 2019). “Concern for welfare of East of England ambulance staff after three deaths in 11 days.” ITV News. https://www.itv.com/news/anglia/2019-11-22/concern-for-welfare-of-east-of-england-ambulance-staff-after-three-deaths-in-11-days/ 73Jacobson, S. (April 5, 2019). “Cows in panic, possibly by testing 5G network.” Melkvee. https://www.melkvee.nl/artikel/191780-koeien-in-paniek-mogelijk-door-testen-5g-netwerk/ 74Suddeutsche Zeitung. (Oct. 4th, 2019). “There is a cow on the roof.” https://www.sueddeutsche.de/bayern/bayern-peiting-kuh-bauernhof-dach-1.4626878 75Burger, R. (Sept. 13, 2019). “CLINIC IN GELSENKIRCHEN: Three infants born with hand malformations.” Frantfurter Allgemeine. https://www.faz.net/aktuell/gesellschaft/menschen/gelsenkirchen-drei-saeuglinge-mit-handfehlbildungen-geboren-16382810.html 76Senthilingam, M. (Nov 1, 2018). “France launches nationwide investigation after babies born with missing or malformed limbs.” CNN. https://edition.cnn.com/2018/11/01/health/france-babies-missing-limbs-investigation-intl/index.html 77Elizabeth, E. (Nov. 5th, 2018). “Hundreds of birds dead during 5G experiment in The Hague, The Netherlands.” Health Nut News. https://www.healthnutnews.com/hundreds-of-birds-dead-during-5g-experiment-in-the-hague-the-netherlands/ 78PTI. (April 4th, 2019). “South Korea launches 5G networks early to secure world first.” The Hindu. https://www.thehindu.com/sci-tech/technology/s-korea-launches-5g-networks-early-to-secure-world-first/article26730605.ece# 79Ryall, J. (April, 5th, 2019). “South Korea declares state of emergency as ‘unprecedented’ wildfires force thousands to flee.” The Telegraph. “https://www.telegraph.co.uk/news/2019/04/05/thousands-flee-homes-wildfires-rip-south-korea/ 80Pall, ML. (Feb. 25th, 2020). “Massive Predicted Effects of 5G in the Context of Safety Guideline Failures: Very High-Level VGCC Sensitivity to Low-Intensity EMFs and Especially to Pulsations.” Fourfold Healing. https://fourfoldhealing.com/blogs/news/massive-predicted-effects-of-5g?mc_cid=8c817edfbb&mc_eid=e08ab2e1e6 81Rest, K. (Feb. 14th, 2020). “Book Review: The Triumph of Doubt Exposes the Disinformation Playbook in Action.” Blog: Union of Concerned Scientists. https://blog.ucsusa.org/kathleen-rest/book-review-the-triumph-of-doubt-exposes-the-disinformation-playbook-in-action 82Hardell, L. (June, 2017). “World Health Organization, radiofrequency radiation and health – a hard nut to crack (Review).” International Journal of Oncology. 51(2) DOI: 10.3892/ijo.2017.4046. License CC BY-NC-ND 4.0. https://www.researchgate.net/publication/317799918_World_Health_Organization_radiofrequency_radiation_and_health_-_a_hard_nut_to_crack_Review 83Bollinger, T. (Feb. 16th, 2020). “CORONAVIRUS: “The Good, the Bad, and the Answers!” https://thetruthaboutcancer.com/coronavirus-good-bad-answers/?utm_campaign=ttac-shop&utm_medium=email&utm_source=weekly-digest-ttac&utm_content=coronavirus-good-bad-answers&a_aid=5a84a1f683718&mpweb=144-8609502-50077622 84Loh, D. (Feb. 1st, 2020). “MITOCHONDRIA & THE CORONAVIRUS – THE VITAMIN C CONNECTION (PART 3).” Evolutamente. https://www.evolutamente.it/mitochondria-the-coronavirus-the-vitamin-c-connection-part-3/ 85Loh, D. (Feb. 29th, 2020). “COVID-19, FURINS & HYPOXIA – THE VITAMIN C CONNECTION.” Evolutamente. https://www.evolutamente.it/covid-19-furins-cancer-a-tale-of-vitamin-c-hif/ 86Chamberlain, K. (Apr 8, 2019). “Brussels halts 5G plans over radiation rules.” Fierce Wireless. https://www.fiercewireless.com/5g/brussels-halts-5g-plans-over-radiation-rules 87Jones, F. (Feb. 12th, 2020). “Switzerland halts rollout of 5G over health concerns.” Financial Times. https://www.ft.com/content/848c5b44-4d7a-11ea-95a0-43d18ec715f5 88Gorey, C. (Feb. 13th, 2020). “Swiss agency denies ban on 5G roll-out over health concerns (updated).” Siliconrepublic. https://www.siliconrepublic.com/comms/switzerland-halts-5g-health-concerns

  Lähde: https://ift.tt/2VNLekh

from WordPress https://ift.tt/2KHA3mA via IFTTT

[kapitaali]

24 havaintoa alustaosuuskunnista

Kirja “Ours to Hack and to Own: the rise of platform cooperativism, a new vision for the future of work and fairer Internet”, jonka Trebor Scholz ja Nathan Schneider ovat toimittaneet, on julkaistu 2016. Tämä kannattaa lisätä ensikäden todistuksiin 25:sta aloitteesta, jotka perustuvat yhteistyöalustoihin, eri aloilla ja eri kehityksen vaiheissa. Jos tämä aihe resonoi, tämä kirja on sinulle koska se on paras ja täydellinen immersio siitä mitä nykypäivänä aiheesta voi löytää.

Minulla on muutamia vasta-argumentteja ja jotkut asiat puuttuvat. Seuraavassa postauksessa käsittelen kirjaa kriittisesti. Sillä aikaa saatat haluta lukea kriittisen perspektiivin jonka Las Indias Electrónicas juuri julkaisi Coop Platform -liikkeestä.

1. Keskitetyt alustabisnesmallit ovat vanhaa viiniä uudessa leilissä

“Se on samaa vanhaa industrialismia, jota harjoitetaan tehokkailla uusilla digityökaluilla” (Douglas Rushkoff—Renaissance Now)

“Jakamistalouden yritykset, jotka eivät itse omista välittämiään tuotteita tai palveluita, kaappaavat liikevoiton autojen ja asuntojen omistajilta, jotka tarjoavat omansa markkinoille. Nämä bisnesmallit eivät ole kauhean uusia” (Dmytri Kleiner—Counterantidisintermediation).

“Keskeinen kysymys ei ole kuka omistaa minkäänlaisia tuotantovälineitä vaan kuka omistaa dominantin tuotantotavan. Nämä olivat ennen tehtaita, koneita. Nykyään ne ovat muuttumassa suuriksi algoritmeiksi, joita jatkuvasti säädetään, ja aina vain kehittyviksi virtuaalikoneiksi.” (Christoph Spehr)

2. Keskitetyt alustat tekevät käyttäjänsä voimattomiksi

“Välikäsien poistamisen idea (disintermediaatio) oli keskeinen internetin emansipatorisille visioille, ja kuitenkin nykypäivän kentällä on välikäsiä enemmän kuin koskaan ennen” (Dmytri Kleiner—Counterantidisintermediation).

“Kapitalistiset alustat, jotka perustuvat yleisön hyödykkeiden myyntiin ja markkinapaikan vuokrien kaappaamiseen, vaativat yksityisyyden ja autonomian uhraamista” (Dmytri Kleiner—Counterantidisintermediation).

3. Keskitetyt alustat väärentävät luottamusympäristöä

“osoittautuu, että me käyttäydymme eri tavalla kun me arvioimme ihmisiä kuin silloin kun me arvioimme tuotteita […] Vääristynyt arviojakauma palvelee alustan omistajien intressejä, mikä saa alustan näytt��mään korkeamman luottamuksen ympäristöltä kuin mitä se oikeasti on […] (Michel Bauwens and Vasilis Kostakis)

4. Osuusalustojen aika on tullut

Ensinnäkin, disruptio. Mitään ei ole kiinnitetty. Uber kasvattaa dominanssia henkilökohtaisen kuljetuksen palveluissa USA:ssa, mutta Uber voisi silti olla Friendster, tai ainakin LinkedIn, kysyntätaloudessa jos osuustoimintaliike liikkuu nopeasti laajemmalti palvelujen piiriin. (Yochai Benkler—The Realism of Cooperativism)

Toiseksi, me olemme yhteistyön kulttuuriliike. Wikipedia, ilmaisen ja avoimen lähdekoodin softat (FOSS), kansalaisjournalismi ja muut yhteisvaurauteen perustuvat vertaistuotannon muodot ovat saaneet normaalit ihmiset kohtaamaan yhteistyön ja sen tuotteet arkipäiväisenä asiana. Vuosikymmenten pituinen asiantuntijatalouden vaatimus siitä, että meidän tulisi ajatella itsekkäästi omia etujamme kavalina rationaalisina päätöksentekijöinä osoittautuu päivätodellisuudessamme vääräksi. (Yochai Benkler—The Realism of Cooperativism)

Kolmanneksi, yhteisvaurausperustainen vertaistuotanto on tarjonnut aihion ja kokemuksen, jolla on mahdollista suuren mittakaavan yrityksissä hallinnoida itseään verkon osuustoiminta-alustojen kautta. (Yochai Benkler—The Realism of Cooperativism)

Lopuksi, verkot ovat epävakauttaneet yrityksen mallin. Transaktiokustannukset, jotka liittyvät sekä markkinavaihdantaan että sosiaaliseen jakamiseen, ovat pienentyneet; interaktiot, jotka ovat yhdistäneet pääoman työvoiman sopimussitoumuksiin, materiaaleihin ja jakeluun, voidaan nyt toteuttaa hajautetummassa muodossa (Yochai Benkler—The Realism of Cooperativism)

Alustaosuuskunnat voivat hyötyä sisältökuplan puhkeamisesta (David Carroll—A Different Kind of Startup Is Possible)

App storen mahdollisuudet ovat kuivumassa kasaan (David Carroll—A Different Kind of Startup Is Possible).

5. Alustaosuuskunnat voivat tarjota sitä mitä keskitetyt vain esittävät — mutta eivät kykene — tarjoavansa

“Dominantit pelurit jatkavat itsensä brändäämistä yhteisöinä, kun käyttäjät kokevat systeemit enemmänkin asiakkaina. Alustaosuuskunnan suunnittelijoille tarjoutuu mahdollisuus elvyttää projekti perustamalla aito yhteisö” (Cameron Tonkinwise—Convenient Solidarity: Designing for Platform Cooperativism)

“Monin eri tavoin alustaosuusmalli sopii hyvin eräiden omistusta ja kestävyyttä koskevien ongelmien selättämiseen, jotka ovat sisäänrakennettuja riskirahoitusta saaviin yrityksiin joita me kohtasimme itse. Mutta lähitulevaisuudessa teknologia-alustat tullaan rakentamaan nopeasti kehittyvien infrastruktuurien päälle, ja se vaatii yhtäkkistä adaptaatiota uuteen kapasiteettiin” (David Carroll—A Different Kind of Startup Is Possible)

Alustaosuuskunnat — osana suunnattua rintamaa alustamonopoleja vastaan, jotka määrittävät uutta digitaalista industrialismia — tarjoavat keinon sekä palauttaa takaisin luomamme arvo että työstää omaa kollektiivista hyväämme kohti työskentelyyn tarvitsemamme solidaarisuus ” (Douglas Rushkoff—Renaissance Now)

“avoimet osuuskunnat sisäistävät negatiivisia ulkoisvaikutuksia; ottavat käyttöön monen sidosryhmän hallintamalleja; kontribuoivat immateriaalisen ja materiaalisen yhteisvaurauden luontiin; ja ovat sosiaalisesti ja poliittisesti järjestäytyneet globaalien huolenaiheiden ympärille, vaikka ne tuottaisivatkin lokaalisti” (Michel Bauwens and Vasilis Kostakis—Why Platform Co-ops Should Be Open Co-ops)

6. Desentralisaatio ei kuitenkaan tarkoita tasa-arvoa

Viime vuosikymmen on näyttänyt, että ei ole olemassa lineaarikausaalisuhdetta teknisten systeemien desentralisaation ja egalitaaristen tai tasa-arvoisten käytänteiden välillä sosiaalisesti, poliittisesti tai taloudellisesti. Tämä ei johdu pelkästään siitä, että se olisi teknologisesti determinististä olettaa niin, tai koska verkostoihin kuuluu kerroksia, jotka kertovat uskomattomista käyttömahdollisuuksista, vaan myös koska ei ole minkäänlaista näyttöä siitä, että ominaisuudet kuten desentralisaatio tai rakenteettomuus olisivat minkäänlainen uhka kapitalismille. Itse asiassa, horisontaalisuus ja desentralisaatio — juuri ne ominaisuudet joita vertaistuotanto arvostaa niin korkealle — ovat syntyneet ideaaliratkaisuina moniin liberaalin taloustieteen umpikujiin. (Rachel O’Dwyer—Blockchains and Their Pitfalls)

7. Uudet desentralisoidut arkkitehtuurit tulee suunnitella vasta-antidisintermidiationistisiksi

Jos mennään takaisin varhaiseen yhteistyölliseen, desentralisoitujen serverien internetarkkitehtuuriin, projekteihin kuten Diaspora, GNU Social ja muut, ne eivät toimi. Tämä on tasan tarkkaan sen tyyppistä arkkitehtuuria, jonka antidisintermediaation oli suunniteltu voittavan. Desentralisoidut systeemit tulee suunnitella vasta-antidisintermediationistisiksi. Keskeistä tälle designille on end-to-end -periaate; alustat eivät saa riippua servereistä ja ylläpitäjistä, silloinkaan kun niitä pyöritetään yhteistyössä, mutta niiden täytyy, mitä suurimmassa määrin, pyöriä alustojen käyttäjien tietokoneilla (Dmytri Kleiner—Counterantidisintermediation).

8. Alustat olemme me: yhteisö on se mikä antaa arvon

Alustat olemme me: Alustat eivät ole vain softaohjelmia ja niitä hallinnoivia yrityksiä. Se mikä antaa alustalle arvon, useimmissa tapauksissa, on yhteisön käyttäjät jotka soveltavat alustaa, verkkojen, datan ja luomiensa ideoiden lisäksi (Janelle Orsi—Three Essential Building Blocks for Your Platform Cooperative)

Osana projektiamme me kehitämme omaa konseptuaalista viitekehystä joka identifioi kuusi dimensiota joilla mitata arvoa: 1. Yhteisön rakentaminen, 2. Luotujen resurssien sosiaalinen käyttöarvo, 3. Maine, 4. Esitetyn mission saavuttaminen, 5. Rahallinen arvo, 6. Ekologinen arvo ja derivatiiviprosessit (Mayo Fuster Morell—Toward a Theory of Value for Platform Cooperatives)

9. Osuustoiminta-alustat eivät ole niin paljoa autonomian tai riippumattomuuden asialla kuin monen sidosryhmän keskinäisen riippuvuuden asialla

Tällainen painopisteen muutos tarkoittaa, että jätetään sivuun osa siitä vaalimisesta, jonka viimeisin yhteistyöaalto asetti autonomialle ja itsenäisyydelle. Sen sijaan osuuskuntien kehittäjät ovat tutkineet innokkaasti tapoja tehdä yhteistyötä kaupunginhallitusten, ammattiliittojen, tulevaisuutta ajattelevan hyväntekeväisyyden ja sijoittajien kanssa saadakseen aikaan mekanismeja, joilla rahoittaa ja tukea demokraattisemman talouden rakentamista. Osuustoiminnan puhtaudesta voi helposti tulla este tarkoituksenmukaisen mittakaavan ja osallistavan vaikutuksen saavuttamiselle. Esimerkiksi vaatimalla, että jäsenet itse rahoittavat omaa yritystään, syntyy riski että luodaan suhteellisen taloudellisen etuoikeuden suljettu ympyrä sen sijaan, että siirryttäisiin todella demokratisoimaan pääomaa. Samoin autonomian vaatiminen hallituksen väliintulolta ja tuelta tarkoittaa, että perinteisen taloudellisen kehityksen taustalla olevat politiikat jatkavat hienostumistaan, yrityksien tukemista ja jättävät osuuskunnat puolustamaan itseään (John Duda—Beyond Luxury Cooperativism).

10. Hyvin suunniteltu osuusalusta voi tarjota arvostetun ja kestävän elinkeinon niille jotka niiden parissa työskentelevät

Perustuen tähän tutkimukseen, me olemme alkaneet identifioida joitain periaatteita tai sääntöjä joiden tulisi ohjata suunnittelijoita saavuttamaan positiivisempia lopputuloksia työntekijöille: 1. Ansioiden maksimointi, 2. Stabiilius ja ennustettavuus, 3. Läpinäkyvyys, 4. Tuotteiden ja maineen siirrettävyys, 5. Täydennyskoulutus, 6. Sosiaalinen kytkeytyneisyys, 7. Vinoumien eliminointi, 8. Takaisinkytkentämekanismit. (Marina Gorbis—Designing Positive Platforms)

Ne meistä jotka ponnistelevat organisoidakseen työntekijät verkkotaloudessa joutuvat rakentamaan teorian maineen siirrettävyydelle ja suojelulle meidän muuhun organisaatiotyöhön. (Kati Sipp—Portable Reputation in the On-Demand Economy)

11. Valtiot eivät voi jäädä sivustaseuraajiksi keskitettyjen alustojen suurille vaikutuksille

“Kaupungit ja valtiot eivät ole vielä täysin käsittäneet, että valta sijaitsee, nykyään, datan tasolla”. (Francesca Bria—Public Policies for Digital Sovereignty)

“Alustakapitalismiin siirtymisen mittakaava on valtava. Uusien verkkoalustojen rakentajien tavoitteena on tunkeutua kaikille tuotantosektoreille, ja tunkeutua kaikille yhteiskunnan tasoille: yksilötasolle (älypuhelimilla ja puettavalla teknologialla, linsseillä, lasilla); kodin tasolle kodin tasolle (”älykkäät kodit”, älykkäät tehomittarit ja Internet-yhteyteen kytketyt anturit); ja älykaupunkien tasolle (kuljettajattomat autot, verkottuneet kuljetuspalvelut; energiaverkot, dronet, kaikkialle ulottuvat digitaaliset palvelut). Alustat muuttavat paitsi Internetiä myös koko taloutta, ja hallitusten velvollisuutena on varmistaa, että tämä uusi talous palvelee enemmän kuin pelkkää alustojen rakentajien liikevoittoa”. (Francesca Bria—Public Policies for Digital Sovereignty)

Monet liiketoimintamallit “jakamistaloudessa” perustuvat strategiseen lain mitätöintiin. Yritykset tieten tahtoen rikkovat kaupungin sääntöjä ja työlainsäädäntöä. Tämä sallii niiden horjuttaa kilpailua ja sitten osoittaa sormella suureen asiakaspohjaan vaatimaan muutoksia lakeihin, jotka hyödyttävät niiden kyseenalaista toimintatapaa. (Trebor Scholz—How Platform Cooperativism Can Unleash the Network)

12. Siviiliyhteiskunta ja valtiot joutuvat luomaan yhdessä ekosysteemin jolla alustaosuuskunnat voivat kukoistaa

“Suuryritykset, jotka hallitsevat Internetiä, eivät pääse hallitsevaan asemaan vain siksi että heillä on hyvä idea ja karismaattinen perustaja; ne kasvavat ulos niitä tukevista ekosysteemeistä, joihin kuuluu mm. sijoittajia, lakimiehiä, symppaavia hallituksia ja teknisiä kouluja. Ehkäpä mahdollisesti kaikkein tärkeintä on niiden kulttuuri — festivaalit, tapaamiset, meemit, manifestit — jotka jakavat normeja siitä minkälaisia käytänteitä edellytetään ja mitä ylistetään. Näiden normien muuttamiseksi meidän tarvitsee kultivoida ekosysteemiä alustaosuustoiminnalle”. (Editors -Showcase 2: Ecosystem)

“Alustakapitalismiin siirtymisen mittakaava on valtava. Uusien verkkoalustojen rakentajien tavoitteena on tunkeutua kaikille tuotantosektoreille, ja tunkeutua kaikille yhteiskunnan tasoille: yksilötasolle (älypuhelimilla ja puettavalla teknologialla, linsseillä, lasilla); kodin tasolle kodin tasolle (”älykkäät kodit”, älykkäät tehomittarit ja Internet-yhteyteen kytketyt anturit); ja älykaupunkien tasolle (kuljettajattomat autot, verkottuneet kuljetuspalvelut; energiaverkot, dronet, kaikkialle ulottuvat digitaaliset palvelut). Alustat muuttavat paitsi Internetiä myös koko taloutta, ja hallitusten velvollisuutena on varmistaa, että tämä uusi talous palvelee enemmän kuin pelkkää alustojen rakentajien liikevoittoa”. (Francesca Bria—Public Policies for Digital Sovereignty)

13. Jotkut administraattorit alkavat tajuta osuustoiminta-alustojen potentiaalin, tai ainakin sallia niille syntyä uusia mahdollisuuksia

Erittäin kiinnostava esimerkki kaupungista, joka esittelee vaihtoehtoisia käytänteitä ja eteenpäin katsovia sääntöjä on Barcelona. (Francesca Bria—Public Policies for Digital Sovereignty)

Securities and Exchange Commission on ottanut käyttöön uudet säännöt koskien joukkorahoitusta JOBS Actissa, jotka avaavat uusia tapoja joilla ihmiset voivat arkipäivässä investoida yrityksiin, jotka parhaiten ovat linjassa heidän arvojensa kanssa. Nämä uudet säännöt sallivat akkreditoimattomien sijoittajien sijoittaa, ja ne sallivat myös sijoitusten toteutua ilman välittäjiä. On muuttunut helpommaksi, tällä tavoin, meille vastata ihmisille joita pyrimme palvelemaan ja joiden kanssa muodostamaan kumppanuussuhteita. (Karen Gregory—Can Code Schools Go Cooperative?)

14 . Osuusalustat tarvitsevat alussa sekä moniosaavan tiimin ja laajan yhteisön onnistuakseen

Olen havainnut, että innovaatio tapahtuu suurimmaksi osaksi pienissä tiimeissä, joissa kaikilla on yhteiset tavoitteet mutta eri osaaminen. Isot ryhmät, toisaalta, ovat hyviä koulutukseen ja työn organisointiin ja olemassaolevien alustojen kehittämiseen. Mutta innovoinnissa haluaisin työskennellä kolmesta kuuteen ihmisen ydinryhmissä, sillä tämä sallii syvät ihmissuhteet, yhteisen muistin ja suhteellisen nopean päätöksenteon, sillä jokainen ihminen voi puhua kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttiin tuntia kohden kokouksissa. (Caroline Woolard—So You Want to Start a Platform Cooperative…)

Jos he eivät saa kerättyä 300 tuhatta dollaria vuodessa viiden ihmisen ydintiimiä varten, ei kannata rakentaa demosivustoa joka juuri ja juuri toimii tai bugista softaa joka ei kestä — organisoi hyviä tapahtumia ja rakenna yhteisö! (Caroline Woolard—So You Want to Start a Platform Cooperative…)

15. Osuusalustojen termein omistus on se mikä merkkaa

Alle 10% amerikkalaisista tällä hetkellä omistaa yrityksensä ja työpaikkansa, nykypäivän “uusi, uusi organisointi” alkaa korjata epätasapainoa pääoman, työvoiman ja sen vallan välillä, jonka tämä vääristymä tuottaa ja jota se harjoittaa. (Michael Peck—Building the People’s Ownership Economy through Union Co-ops)

Keväästä 2014 eteenpäin 1worker1vote.org on pyrkinyt esittämään, että laajalle levinnyt työpaikkojen tasa-arvo ja demokraattinen osallistuminen voivat paluttaa Amerikan sen alkuperäiseen yksilöllisen ja yhteisöllisen omistamisen jätjestelmään. (Michael Peck—Building the People’s Ownership Economy through Union Co-ops)

Muutama kampanja johti Hochschildin sanoin “syvänäyttelyyn” — aitoihin emootioihimme työssä. Suurin osa kampanjoista taipuu “syvänäyttelyyn,” sellaiseen käyttäytymiseen joka liitetään feikkihymyyn. Nämä kampanjat rasittavat vapaaehtoisia, pelottavat tukijoita, ja epäonnistuvat tavoitteissaan. Ja jos projekti saa rahaa, mikä tahansa tulevaisuuden kollektiivinen toimi riippuu siitä kuka omistaa ja kontrolloi luotua arvoa. Ilman emotionaalista mukanaoloa yhteistoiminnan järjestelyssä kampanjalla on riski tuhota ihmissuhteet saavuttamattomien tavoitteiden takia (Danny Spitzberg—How Crowdfunding Becomes Stewardship).

16. Osuusalustat voivat tarjota laajalti vaihtoehtoja omistukseen ja jäsenyyteen

Nämä DCO:t ovat intellektuaalisesti kytkeytyneet moniin hajautetun omistuksen malleihin. Ne vaihtelevat Karl Sjogrenin FairShare-mallista, joka ehdottaa erilaisten omistusluokkien rakennetta eri kontribuuttoreille, “crypto-pääoman” joukkorahoituksen Swarm-lähestymistapaan, jonka on kehittänyt Joel Dietz. Jos säännöt tasa-arvoiselle arvon jakelulle ovat hyvin määritellyt, yleisesti hyväksytyt ja muuttuvat “normaaleiksi”  samalla tavalla kuin palkkatyö osakeyhtiössä oli 1900-luvulla, mahdollisesti tarjoajat voivat silloin keskittyä enemmän arvonluontiin (Arun Sundararajan—Economic Barriers and Enablers of Distributed Ownership).

17. Osuusalustat kehittyvät nopeammin mikäli ne erottautuvat jo olemassaolevasta perinteisestä osuustoiminnasta ja liittotoiminnasta ja tekevät kokeiluja

Osuusalustojen porukoille on tärkeää ymmärtää, että olemassaolevat työntekijöiden johtamat organisaatiot on perustettu toimimaan monen työnantajan erillisissä työtilanteissa —  ja että me voimme kehittää heidän malliaan sen sijaan että aloittaisimme alusta. (Kati Sipp—Portable Reputation in the On-Demand Economy)

Se mitä nämä molemmat kulkusuunnat merkitsevät on potentiaali arvolle, työvoima ja työntekijät liittyvät yhteen “keikkataloudessa.” (Christoph Spehr—SpongeBob, Why Don’t You Work Harder?)

Tässä on usein aliarvioitu haaste: yritä liittyä olemassaolevaan osuusalustaan ja lisätä siihen jotain, sen sijaan että rakentaisi omansa tyhjästä. (Caroline Woolard—So You Want to Start a Platform Cooperative…)

Liikkeenä osuustoiminta onnistuu ainoastaan liikkumalla nopeasti ja päättäväisesti, oppimalla lähimenneisyydestä ja jakamalla kokemuksiaan ja tietoaan nopeasti ja toistuvasti osuuskuntien verkostossa. (Yochai Benkler—The Realism of Cooperativism)

18. Alustaosuuskuntien tulee ottaa mukaan “inhimillistävät” emootiot (joukkorahoitus on esimerkki tästä)

Elizabeth Hoffmanin vuoden 2016 tutkimus työntekijäosuuskunnista havaitsi, että emootioiden mukaan ottaminen lopulta hyödyttää demokraattista osallistumista. Kun jäsenet tottuvat ilmaisemaan itseään, he kehittävät identiteettiä osuusomistajina — heidän työpaikkansa ja työkaverinsa tuntevat olevansa “kotona” ja yhtä “perhettä.” Sellainen transformatiivinen, inhimillistävä kokemus rinnastuu siihen miten me suhtaudumme toisiin markkinoinnin kautta. Nämä ovat myös se miten sijoittaminen kasvaa isännöinniksi. (Danny Spitzberg—How Crowdfunding Becomes Stewardship).

Ilman emotionaalista mukanaoloa osuustoiminnassa kampanjoilla on riski tuhota ihmissuhteet toteutumattomien odotusten takia. Jotta joukkorahoitus muuttuisi isännöinniksi, me tarvitsemme harjannostajaisia — toistuvia aktiviteetteja joissa vieraat voivat luoda yhdessä mukana tuomiensa lahjojen kanssa, juhlia saavutuksiaan ja rakentaa uutta. Markkinoinnin strategiat riistävät anteliaisuuden kehittämällä yleisön, viestin, toimintakutsun ja pakottavat sen yksisuuntaiseksi. Harjannostajaiset ovat organisointistrategia osuustoiminnalle, jossa mukana ihmisiä, kutsu ja osallistuminen (mieti p-i-e): 1) Ota yhteys ihmisiin. Yleisöt ovat passiivisia, mutta ihmiset tuovat tunteensa yhteistyön ytimeen. Tutustu niihin jotka voivat tulla mukaan ja siihen mitä he yrittävät saada aikaiseksi. 2) Tee kutsu. Viestit ovat staattisia, mutta kutsut kultivoivat vapaaehtoista ja avointa jäsenyyttä. Määritelkää se mitä haluatte juhlia, yhdessä — kasvotusten tai verkossa. 3) Pitäkää yllä osallistumista. Toimintakutsu rajaa sen miten voi olla mukana, mutta osallistuminen tukee demokraattista omistusta ja kontrollia. Etsikää mukanaoloa enemmän kuin rahallisten kontribuutioiden muodossa (Danny Spitzberg—How Crowdfunding Becomes Stewardship).

19. Perinteiset osuuskunnat voivat olla etuoikeutetussa asemassa osuusalustoja rakennettaessa, mutta niiden tulee ymmärtää yhteisvaurauden voima sitä ennen

Yleisesti osuuskunnat eivät luo, suojele tai tuota yhteisvaurautta, ja ne yleisesti toimivat patentti- ja kopiosuojajärjestelmien alaisuudessa. Lisäksi ne saattavat sulkeutua oman paikallisen tai kansallisen jäsenyytensä ympärille. Tämän seurauksena globaali areena on suurkorporaatioiden dominoima.

20. Parhaat alustaosuuskunnat voidaan nähdä infrastruktuureina Avoimille Arvoverkostoille, jotka on rakennettu “luonnollisen runsauden” päälle

“Sellaisten kapasiteettien luonnollisessa laajennuksessa avoimet arvoverkostot (OVN) ovat pyrkimys mahdollistaa osallistujamäärältään rajoitetuille verkostoille joukkorahoitus, tiedon joukkoistaminen ja yhteisbudjetointi heidän identifioitavissa olevien osallistujien kesken. OVN:t kuten Enspiral ja Sensorica on kuvattu “käyttöjärjestelminä uudenlaiselle organisaatiolle” ja “pilottiprojekteina uudelle taloudelle.” (David Bollier—From Open Access to Digital Commons)

Ensinnäkin on tärkeää tunnustaa, että suljetut liiketoimintamallit perustuvat keinotekoiselle niukkuudelle […] Avoimet osuuskunnat, tätä vastoin, tunnustavat luonnollisen runsauden ja kieltäytyvät tuottamasta tuloja tekemällä runsaista resursseista niukkoja. […] Toiseksi, tyypillinen yhteisvaurausperustainen vertaistuotannon projekti sisältää erilaisia hajautettuja työtehtäviä, joihin kukin voi vapaasti kontribuoida. […] Avoimet osuuskunnat, täten, harjoittavat avoimen arvon tai myötävaikuttavaa kirjanpitoa. […] Kolmanneksi, avoimet osuuskunnat voivat turvata yhteisesti luodun arvon siitä saatujen hyötyjen reilun jaon “CopyFair”-lisensseillä. […] Neljänneksi, avoimet osuuskunnat kykenevät käyttämään avoimia designeja kestävien tuotteiden ja palvelujen valmistuksessa. […] Viidenneksi, ja tähän liittyen, avoimet osuuskunnat vähentävät päästöjä. [… ] Kuudentena, avoimet osuuskunnat voivat keskinäistää sekä digitaalisen infrastruktuurin että fyysisen infran (Michel Bauwens and Vasilis Kostakis—Why Platform Co-ops Should Be Open Co-ops).

21. Alustaosuuskuntien, avoimien arvoverkostojen & yhteismaan hallinta vaatii omanlaisensa hallintakäytänteet

1) Löydä oikeat ihmiset, 2) Tutki eri strategioita itsensä johtamiseen, 3) Mieti konversiota, 4) Määrittele yhteistyöympäristön parametrit, 5) Liity osuustoimintaverkostoon, 6) Sijoita muihin osuuskuntiiin, 7) Valitse ilmaisia työkaluja yrityksen pyörittämiseen. (Micky Metts—Meet Your Friendly Neighborhood Tech Co-op)

Our Good Work Code on kahdeksan yksinkertaisen periaatteen joukko joka toimii viitekehyksenä: 1) Turvallisuus, 2) Vakaus & Joustavuus, 3) Läpinäkyvyys, 4) Yhteinen vauraus, 5) Elämiseen riittävä palkka, 6) Inkluusio, 7) Tuki & Yhteys, 8) Kasvu & Kehitys (Palak Shah—A Code for Good Work).

Me tarkastelimme seuraavaa kuutta toisiinsa liittyvää tekijää yhteisvaurauden hallinnoinnin ajureina: 1) Missio 2) Kontribuutioiden johtaminen.Osallistujien suurempi joustavuus tuntuu vaikuttavan suurempaan kontribuutioasteeseen. 3) Päätöksenteko koskien yhteisön interaktiota. Konsensukseen perustuva päätöksenteko on tavallista yhteisvaurauteen perustuvassa vertaistuotannossa, mutta keinot eroavat toisistaan. 4) Muodolliset käytänteet joita soveltaa yhteisön interaktioon. 5) Alustan suunnittelu. 6) Alustan varainjako. (Mayo Fuster Morell—Toward a Theory of Value for Platform Cooperatives)

22. Lohkoketjuteknologiat voivat olla itse asiassa tilaisuus osuusalustoille, mutta niitä ei tulisi käyttää osuustoiminnan edistämiseen ilman luottamusta

Vaikka Bitcoin itse on suunniteltu palvelemaan tuttuja kapitalistisia toimintoja (verojen välttelyä, yksityistä akkumulaatiota spekulaation kautta), lohkoketjukirjanpito on merkittävä, koska se voi mahdollistaa erittäin luotettavia, monikäyttöisiä kollektiivisen toiminnan muotoja avoimissa verkoissa. Tämän se tekee validoimalla digitaalisen objektin aitouden (esim. yhden bitcoinin) ilman tarvetta kolmannen osapuolen takaajalle kuten pankille tai valtion elimelle. Tämä ratkaisee erityisen vaikean kollektiivisen toiminnan ongelman avoimen verkoston kontekstissa: miten tiedät että tietty digitaalinen objekti — bitcoin, juridinen dokumentti, digitaalinen sertifikaatti, datasetti, äänestyksen ääni tai digitaalinen identiteetti — on oikea eikä väärennös? (David Bollier—From Open Access to Digital Commons)

USA:ssa entinen viestintäkomission johtaja Reed Hundt on ehdottanut blockchain-teknologiaa käyttäen hajautettujen aurinkovoimaverkostojen luomista taloyhtiöihin, joka toimii yhteisvaurautena (David Bollier—From Open Access to Digital Commons).

Tämä kokeiluala voi tuoda meille toisen läpimurron digitaalisen yhteisvaurauden työstämisessä: älysopimukset. […] Nämä transaktiot voidaan, tottakai, ottaa käyttöön uudenlaisten markkinoiden luonnissa, mutta niitä voidaan käyttää myös uudenlaisen yhteisvaurauden luomiseen (David Bollier—From Open Access to Digital Commons).

Tässä lohkoketju korvaa luotetun kolmannen osapuolen kuten valtion tai alustan kryptografisella todisteella. Tämän takia hardcore-libertaarit ja anarkokommunistit suosivat molemmat sitä. Mutta tehdään selväksi — se ei korvaa kaikkia instituution funktioita, vain sen funktion joka sallii meidän luottaa interaktioihimme toisten kanssa koska me luotamme tiettyihin juridisiin ja byrokraattisiin prosesseihin. Se ei auta kaikkeen hitaaseen ja sotkuiseen byrokratiaan ja väittelyyn ja inhimillisiin prosesseihin jotka kuuluvat rakentamisen yhteistyöhön, eikä se tule koskaan niihin auttamaankaan. (Rachel O’Dwyer—Blockchains and Their Pitfalls).

23. Ne jotka haluavat rakentaa osuustoiminta-alustan joutuvat ajattelemaan eri tavalla valtavirrasta

Osuuskunnat ovat taipuvaisia keskittymään liikaa siihen miten arvoa voitaisiin jakaa sen sijaan että ne keskittyisivät saamaan aikaan kiinnostavan tarjoaman jolla luoda arvoa (Arun Sundararajan—Economic Barriers and Enablers of Distributed Ownership)

Me sisällytämme arvoja teknologioihimme, ja nykyään sellaiset arvot ovat heijastus Piilaakson eetoksesta ja rahoitusmalleista (Marina Gorbis—Designing Positive Platforms).

Alustoja ei tarvitse kohdella kuin hyödykkeitä: on helppoa kehittää alustafetissi perustuen niiden maagiselta näyttävään kykyyn luoda miljonäärejä. Ja kuitenkin juuri käyttäjät itse ja heidän maksamansa palkkiot alustafirmoille ovat ne jotka mahdollistavat alustojen rahallisen arvon (Janelle Orsi—Three Essential Building Blocks for Your Platform Cooperative)

24. Kirjassa on paljon kokemuksia joista oppia. Lainauksia olisi vaikka miten paljon. Lue kirja.

    Lähde: https://ift.tt/2WXJJAQ

from WordPress https://ift.tt/39szNC0 via IFTTT

[kapitaali]

Suuri unohdus: Et varmaan ole kuullut siitä, mutta tiedät miten se vaikuttaa elämääsi

Tämä artikkeli tiivistää Daniel Quinnin ideat, joista ensi kerran kuultiin The Story of B:ssa, joka oli Ishmael:n jatko-osa.  Pidempi, alkuperäinen essee on luettavissa täällä, ja se on erittäin suositeltavaa lukemista, erityisesti jos et ole samaa mieltä alla olevan tiivistelmän kanssa. Suurin osa erimielisyyksistä, joita meillä on ollut, ovat osoittautuneet väärinymmärryksiksi, joten tarkistathan alkuperäisen lähteen ennen johtopäätöksiisi tuloa.

Suuri Unohdus viittaa suureen määrään tietoa, jonka kulttuurimme on kadottanut omaksuttuamme uuden sivistyneen elämäntyylin. Tieto, joka on sallinut alkuperäiskansojen selvitä, tieto joka meillä joskus oli, on ollut heimoihin liittyvää ja ymmärrystä siitä, että me joskus olimme vain yksi kulttuuri tuhansista. Kaikki tämä katosi vain muutamassa lyhyessä sukupolvessa.

Suuri Unohdus käsittää jättiläismäisen kulttuurin romahtamisen, kun entiset heimoihmiset löysivät itsensä uudesta ja omituisesta massakeskitetystä yhteiskunnasta. Uudet uskomukset, uudenlaiset elämäntyylit syöksyivät tähän kulttuuriseen tyhjiöön täyttämään sitä. Mutta ilman, että niitä testattiin luonnonvalinnalla tuhansia vuosia tämä uusi kulttuuri oli evolutionaarisesti epävakaa.

Suuri Unohdus on paljastettu vasta viime aikoina. Sen ymmärtäminen on avain oman tuhoisan kulttuurimme ymmärtämiseen. Ja unohdetun muistaminen on avain omaan tulevaisuuteemme.

Miten Suuri Unohdus tapahtui

Se alkoi 10 tuhatta vuotta sitten, kun yksi kulttuuri lähi-idässä otti käyttöön uudenlaisen elämäntyylin mitä ihmiset eivät olleet aiemmin kokeilleet.

He alkoivat harjoittaa intensiivistä maanviljelyn muotoa, mikä mahdollisti heidän asua paikallaan tietyssä sijainnissa.

He kehittivät suuria ylijäämävarantoja ruoasta, mikä johti populaation ja maa-alan räjähtämiseen. Se mikä alkoi maanviljely-yhteisönä lopulta muuttui kyliksi, sitten kaupungeiksi, ja sitten kuningaskunniksi. Sivistys sai alkunsa.

Mutta kauan kesti ennen kuin kukaan alkoi kirjoittaa historiaa muistiin, tuhansia vuosia itse asiassa. Se mitä tapahtui tässä välissä oli, että tämän kulttuurin ihmiset unohtivat mitä oli tapahtunut. He unohtivat, että he olivat joskus metsästäjä-keräilijöitä, jotka elivät paimentolaista, liikkuvaa elämää. He olettivat, että ihmiskunta on saapunut planeetalle samaan aikaan kuin sivilisaatio. He olettivat, että sivilisaatio ja vakiintunut maanviljely oli luonnollinen ihmiskunnan tila, yhtä luonnollista kuin laumassa eläminen ja laiduntaminen on buffalolle.

Luonnollisesti tämä synnytti uskomuksen, että me olimme vain muutama tuhat vuotta vanhoja, että ihmiskunta oli alkanut silloin kuin sivilisaatiokin.

Primitiiviset kulttuurit, jotka elivät varhaisen sivilisaation laitamilla, ilmeisesti antoivat ymmärtää, että ihmiset olivat eläneet toisella tavalla. Mutta heidät selitettiin nopeasti hiljaiseksi. He olivat langenneet sivilisaation normaalista tilasta; he olivat taantuneet villeiksi. He olivat joskus eläneet täysin ihmismäistä elämää, mutta olivat unohtaneet tapansa ja nyt he olivat alempia, he olivat ali-ihmisiä.

Kulttuurimme filosofiset juuret

Tämä kollektiivinen kulttuurimme muistiharha; tämä uskomus, että ihmiset olivat saapuneet maailmaan sivilisaation rakentajina, oli keskeinen perusta kulttuurimme ajattelijoille.

Muinaisten sivilisaatioiden filosofit, historioitsijat ja teologit: Sumeria, Egypti, Assyria, Babylon, Intia ja Kiina nivoivat Suuren Unohduksen työhönsä.

Näiden jälkeentulleet — Raamatun heprealaiset kirjoittajat, Mooses, Samuel, Elia, Jesaja ja Jeremia, suuret länsimaiset ajattelijat, Sokrates, Platon ja Aristoteles sekä suuret itämaiset ajattelijat Lao Tzu, Gautama Buddja ja Kungfutse — kaikki nivoivat Suuren Unohduksen työhönsä.

Modernin ajan ajattelijat seurasivat, he eivät ottaneet Suurta Unohdusta huomioon. Miksi olisivatkaan? Heillä ei ollut syytä uskoa, että ihmiset eivät olleet tulleet tähän maailmaan sivilisaation rakentajiksi. Heillä ei ollut syytä uskoa, että tämä ei ole luonnollinen tilamme. Niin Tuomas Akvinolainen, Francis Bacon, Galileo Galilei, Isaac Newton ja René Descartes veivät kulttuuriamme eteenpäin Suuri Unohdus sen juurena.

Totuus paljastuu

Paleontologia paljasti Suuren Unohduksen. Paleontologia teki selväksi, että ihmiskunta ei ollut saapunut planeetallemme kun sivilisaatio oli syntynyt. Me olimme eläneet erittäin kauan, miljoonia vuosia itse asiassa, täysin toisella tavalla. Ihmiskunta ei ollut langennut luonnontilastaan primitiiviseen elämään. Se ei ollut se miten saimme alkumme.

Taaksepäin katsottaessa voitaisiin olettaa, että Suuren Unohduksen paljastuminen olisi ollut käänteentekevä löytö. Sen olisi pitänyt ravisuttaa koko ajattelutapamme perustuksia, koko kulttuurimme perustaa. Olisi voinut olettaa, että tämä olisi johtanut jonkinlaisiin perustavaa laatua oleviin muutoksiin siitä keitä olemme ja miten meidän tulisi elää.

Mutta se ei tehnyt niin. Suuri Unohdus vain selitettiin pois. Sen sijaan, että oltaisiin myönnetty kaksi erilaista ja legitiimiä tapaa elää, jotka ihmiskunta oli ottanut käyttöön, 1800-luvun ajattelijat keksivät tämän: ihminen on voinut syntyä tähän maailmaan primitiivinä villinä, mutta hänen kohtalonaan oli tulla sivilisaation rakentajaksi.

Olennaisesti he sanoivat: “Ketä kiinnostaa jos me emme saapuneet sivilisaation rakentajina. Se oli kohtalomme tulla sivilisaation rakentajiksi. Nyt kun me olemme täällä, ketä kiinnostaa mitä ennen meitä oli. Nuo ihmiset, jotka elivät ennen meitä, olivat vain meitä ennen tulleita. He eivät olleet tärkeitä.”

Me emme saapuneet sivilisaation rakentajina. Mutta se oli kohtalomme tulla sellaiseksi.

Historioitsijat keksivät kätevän tavan jättää huomiotta ne ihmiset, jotka olivat olleet Maan päällä miljoonia vuosia ennen kulttuurimme syntymää.

Sen sijaan, että oltaisiin hyväksytty se, että he olivat osa historiaa, historioitsijat alensivat heidät esihistoriaan. He olivat ennen historiaa, koska historia alkoi silloin kun sivilisaatio alkoi. Me olemme hyviä; me olemme niitä jotka toteutamme ihmiskunnan kohtalon. Me olemme niitä joita meidän tulisi tutkia.

Neoliittisen vallankumouksen myytti

Kulttuurimme siirtymä metsästäjä-keräilijästä sivilisaation rakentajiksi selitettiin myös pois. Termi, jonka ajattelijamme keksivät, oli “neoliittinen vallankumous.”

Näin se selitettiin: Ennen neoliittista vallankumousta ihmisillä ei ollut tietoa miten laiduntaa tai harjoittaa minkäänlaista maataloutta. He elivät metsästäjä-keräilijöinä. Kun he keksivät maanviljelyn, sitten he kykenivät asettumaan alas ja rakentamaan sivilisaation. Neoliittinen vallankumous oli perusta kaikelle sille, mistä ihmiskunnan suuruus periytyy.

Se selitettiin tavalla, joka johtaa meidät uskomaan, että neoliittinen vallankumous oli:

Jotain joka tapahtui enemmän tai vähemmän kaikille.

Jotain joka tapahtui enemmän tai vähemmän samoihin aikoihin.

Tarina kerrotaan niin, että me luulemme että yksi ihmisryhmä keksi tämän ja muut lähellä näkivät mitä he tekivät ja ajattelivat “ahaa miten paljon parempi tapa tehdä asioita, miten paljon parempi tapa elää.” Kun ryhmä oltiin valaistu tiedolla maanviljelystä, he välittömästi lopettivat primitiiviset metsästyksen ja keräilyn toimet ja asettuivat paikoilleen elämään paremmin. He kykenivät näkemään, että tämä oli ihmisen kohtalo ja he innokkaasti ottivat sen omakseen.

Tämä myytti on kyllästänyt kulttuurimme sen jälkeen, kun 1800-luvun ajattelijat loivat sen tukeakseen omaa ideaansa siitä, että sivilisaatio on ihmiskunnan jumalallinen kohtalo. Kuitenkaan neoliittinen vallankumous ei ollut vallankumous, eikä sillä ollut mitään tekemistä maanviljelyn kanssa.

Maanviljelyä on harjoitettu monin eri tavoin ja monissa muodoissa tuhansissa eri kulttuureissa ympäri maailman. Maanviljely ei ole sivistykselle mitenkään uniikkia. Se mikä on uniikkia sivilisaatiolle on aivan tietynlainen maanviljelys, mitä Daniel Quinn nimittää totalitaariseksi maataloudeksi.

Neoliittisella vallankumouksella ei ollut mitään tekemistä maanviljelyn kanssa.

Totalitaarinen maatalous alistaa kaikki elämänmuodot säälimättömän määrätietoiseksi ruoantuotannoksi ihmisille. Se on uskomus, että koko maailma on oikeutetusti meidän ja meidän tulisi ottaa kaikki maat ihmisten ruoantuotannon käyttöön.

Tämä luo suuria ylijäämiä, mikä luo nopeaa populaation kasvua ja suurta geograafista laajentumista.

Totalitaaristen maanviljelijöiden suuri joukko valloitti naapurialueet, mikä hävitti muut kulttuurit ja niiden elämäntavat. Neoliittinen vallankumous ei ollut jotain joka alkoi ja loppui tuhansia vuosia sitten. Se on edelleen käynnissä. Sitä ajaa kulttuurin doktriinit, jotka sanelevat meille, että Maa on vihollinen joka tulee valloittaa.

Neoliittinen vallankumous ei liittynyt ihmisten paremman elämän löytämiseen. Se oli monokulttuuria, joka oli syntynyt tuhansien ihmisten alkaessa elää tavalla, joka toimi vain eksponentiaalisesti kasvamalla. Sivilisaatio ei levinnyt siksi, että se oli hyvä idea. Sivilisaatio levittäytyi voimalla. Totalitaaristen maanviljelijöiden eksponentiaalinen kasvu korvasi kaiken muun ja kaikki muut. Se ei ollut vallankumous; se oli kokeilu joka lähti lapasesta.

Joten kun Suuri Unohdus paljastettiin, se salattiin nopeasti. Kulttuurimme ensin uskoi näin:

Ensimmäiset ihmiset | Me

Sitten se uskoi näin:

Ensimmäiset ihmiset | Paleoliittiset ihmiset | Mesoliittiset ihmiset | Neoliittiset ihmiset | Me

Vaikka todellisuus näyttää enemmän tältä:

Ensimmäiset ihmiset | Paleoliittiset ihmiset | Mesoliittiset ihmiset | Neoliittiset ihmiset | Suuri Unohdus

|                              | 10000 muuta kulttuuria             Me

Uusi tapa ajatella

Suuren Unohduksen tajuaminen antaa meille freesin näkökulman ihmiskunnan historiaan ja paikkaamme maailmassa. Se antaa meille tilaisuuden nähdä, että toinen elämäntyyli on legitiimisti ollut olemassa tällä planeetalla.

Vastaus tähän ekologiseen kriisiin ei ole samalla tavalla haahuilu kuin mitä olemme yrittäneet täydellistää kymmenen tuhannen vuoden ajan. Se ei ole maanisesti sen elämäntyylin korjaamista, joka voi selvitä vain jatkuvasti kasvamalla. Lopulta se tulee kasvamaan niin suureksi, että siltä loppuu tila jatkaa. Ja se aika on tullut nyt.

Sen sijaan, että yrittäisimme säätää ja muuttaa elämäntyyliämme niin, että se joten kuten toimisi, meidän tulee täysin muuttaa se tapa miten elämme.

Nyt me voimme tutkia alkuperäiskansojen kulttuureita ja sanoa, että he eivät ole taantuneet raakalaismaisuuteen.

Heitä ei ole jätetty taakse edistyksessä; he eivät ole kaikkein kehittymättömimpiä sivilisaation kansoja.

He elävät tavalla, joka on meille täysin erilainen.

Tavalla, joka ei ole olennaisesti alempiarvoinen, ja tavalla joka ei ole mitenkään sivilisaation esiaste. Nyt me voimme katsoa heitä tuorein silmin, uudella kunnioituksella ja kuunnella sitä mitä heillä on sanottavanaan.

He ovat eläneet kestävästi tällä planeetalla miljoonia vuosia. Meillä on paljon opittavaa heiltä.

Me voimme nyt nähdä, että ekologisen kriisin myötä ongelmana ei ole ihmiskunta. Ihmiset eivät ole parasiitteja. Ihmiset kykenevät ja ovat eläneet kestävästi. Ongelma on monokulttuuri. Kulttuuri, joka alkoi 10 tuhatta vuotta sitten totalitaarisella maataloudella, ja sitä edelleen harjoitetaan. Meidän ei tarvitse muuttua ihmisinä. Meidän ei tarvitse korjata ihmisiä. Meidän täytyy vain jättää pois tuhoava monokulttuuri.

Me emme ole 99% maailman populaatiosta vain siksi koska meillä on parempi elämäntyyli. Me olemme 99% koska kulttuurimme kasvoi ja korvasi ne, joiden ei tarvinnut kasvaa.

Me voimme löytää uuden tavan.

  Lisätietoja: Limited Wants, Unlimited Means: An Intro to Hunter-Gatherer Economics

Lähde: https://ift.tt/2DalBBV

from WordPress https://ift.tt/3ahoGwn via IFTTT

[kapitaali]

Avoimet rakentamisen järjestelmät: Rakennussektorin mutualisaatio

Artikkeli: Priavolou, Christina (2018) The Emergence of Open Construction Systems: A Sustainable Paradigm in the Construction Sector? Journal of Futures Studies, Vol. 23 (2), 67–84

Tiivistelmä

Tämä tutkimus käsittelee sitä miten talonrakentamisen kysymykset voivat mullistaa rakennusalan. Se keskittyy yhteismaaperustaisiin organisaatioverkostoihin, teknologioihin ja käyttäjiin, jotka muodostavat niche-praktiikan dominantin paradigman reunamille. Tämä praktiikka voidaan käsittää olevan DGML (“Design Global, Manufacture Local”), ja siitä esimerkkinä toimii Hexayurt, Open Source Ecology Microhouse sekä WikiHouse. Käyttämällä näitä deskriptiivisiä tapaustutkimuksia valaistaan avoimien rakennusjärjestelmien haasteita ja mahdollisuuksia koskien teknologisia, institutionaalisia ja sosiaalisia aspekteja. Huolimatta positiivisesta dynamiikasta, joitain ongelmia tulee ratkaista, niin että kestävästi rakennettu ympäristö voisi kukoistaa.

Lainauksia

DGML-lähestymistapa

CBPP:n muotona DGML-lähestymistapa esittelee siirtymän massatuotetuista ratkaisuista kustomoituihin. Se kuvaa globaalin digitaalisen yhteisvaurauden konvergenssia paikallisten tuotantoteknologioiden (mm. 3D-tulostimet, CNC-laitteet, laserleikkurit ym.) sekä yksinkertaisempien työkalujen kanssa (kuten sahat, porat ym.). Se on syntynyt lupaavana hajautetun tuotannon mallina dominantissa kapitalistisessa järjestelmässä (Giotitsas & Ramos, 2017). DGML:n vaikutuksesta kulttuuriin on keskusteltu kosmolokalismin idean avulla (Ramos, 2017).

Myötäillen tutkimusta Kostakis, Latoufis Liarokapis, & Bauwens (2016a), DGML-paradigmaan kuuluu kolme omalaatuista komponenttia: suunnitellun vanhenemisen, joka kuvaa hyödykkeiden tarkoituksellista tuottamista rajoitetulla elinajalla voiton maksimoimiseksi (BBC, 2017; Guiltinan, 2009), poistaminen; on-demand -tuotanto, joka ottaa huomioon tuotantoprosessin tapahtuvan lokaalissa tuotantotilassa, minkä takia kuljetus ja ympäristövaikutukset oletetaan matalammiksi (Kohtala & Hyysalo, 2015; Kostakis, Fountouklis, & Drechsler, 2013); sekä digitaalisen (softat, design) että materiaalisen infran (hacklabit, tuotantotilat, yhteiset koneet ja laitteet) jakamiskäytännöt ja keskinäistäminen.

Ottaen huomioon viimeaikaiset huolet kestävyydestä (Taranic, Behrens, & Topi, 2016; Whicher, Harris, Beverley, & Swiatek, 2018), DGML-malli voi raivata tietä kestäville käytänteille rakennetuissa ympäristöissä. Tämä malli sisältää modulaarisen designin konseptin kierrätyselementtejä käyttämällä, jotka voidaan purkaa ja käyttää uudelleen ilman vaurioita. Täten voidaan saavuttaa valmistettujen komponenttien korjattavuus, purettavuus, kierrätettävyys ja uusittavuus (Bonvoisin, 2016).

DGML-lähestymistapaa määrittää joustavuus esineiden suunnittelussa käyttämällä parametrisia design-työkaluja. Digitaaliset 3D-mallit stimuloivat käynnissä olevia interaktioita design-prosessiin osallistujien kesken, sillä ne esittävät informaation myös aloittelijoiden helposti ymmärrettävässä muodossa (Yap, Ngwenyama, & Osei-Bryson, 2003). Rakennusgeometriaan voidaan lisätä lisäulottuvuuksia kuten rahoitusdataa, materiaalin ominaisuuksia tai energiaominaisuuksia BIM:n avulla (Building Information Modelling). BIM mahdollistaa kehittyneet simulaatiot — mm. rakenteen testaukset, energia-analyysit jne. — mitkä mahdollistavat rakennusten elinkaaren hallinnan parantamalla ennustettavuutta.”

Avoimien rakennusjärjestelmien teknologiset, institutionaaliset ja sosiaaliset aspektit

Esitetyt muutosesimerkit kolmessa tapaustutkimuksessa ovat merkittäviä tulevaisuuden rakennussektorille ja yhteiskunnan kehitykselle. Fokus asetetaan mahdollisuuksien ja ongelmien identifikaatioon, joita nämä yhteisöt kohtaavat, avoimien rakennusjärjestelmien käyttöönottamiseksi. Relevantit ongelmat analysoidaan liittyen kolmeen toisiinsa liittyvään aspektiin: teknologiaan, instituutioihin ja yhteiskuntaan.

Teknologinen aspekti

Parametriset design-työkalut voivat tukea avoimien rakennusjärjestelmien käyttöönottoa ja leviämistä, ottaen huomioon että yksi-sopii-kaikkeen -ratkaisut talonrakentamisessa eivät toimi (WikiHouse, 2018a). Rakennusten kompleksisuus yhdessä eri alueellisten kontekstien kanssa (ilmasto, maaperä, lait ym.) tekevät parametreistä korvaamattomia. Investointi informaationhallintaan BIM-teknologian avulla voi tukea pitkäaikaista päätöksentekoa, kun taas robustit suunnitteluprosessit vastaavat laatu- ja riskitekijöihin, joita rakentajayhteisöt ovat identifioineet (Open Source Ecology, 2018).

Lisäksi kommunikaatioprotokollat ovat tarpeen, jotta eri sidosryhmät voivat ottaa vastuun ongelmista ja tehdä yhteistyötä harmonisesti rakennusprosessin aikana. Transnationaalista yhteistyötä avittaaksemme BIM:n avulla, kansalliset luokittelujärjestelmät tulisi yhdistää kansainväliselle mittakaavalle avoimilla standardeilla (kuten Industry Foundation Classes). Tämä mahdollistaisi insinööritoimistojen osallistumisen avoimien rakennusjärjestelmien tutkimukseen ja kehittämiseen tarjoamalla teknistä tukea yhteisöille ympäri rakennusalan tarjontaketjun.

Mitä designiin tulee, kriittinen elementti kansainvälisen, yhteistyöhön perustavan rakenteiden joukon luomiselle avoimia rakennusjärjestelmiä käyttämällä on standardointi. Tämä termi viittaa globaaliin dimensionaaliseen viitekehyksen muutokseen jolla varmistetaan yhteiset design-suuntaviivat (Open Structures, 2018). Tällä tavoin niiden osien, joista rakennus koostuu, dimensiot voidaan valita perustuen yhteiseen globaaliin ruudukkoon. Nämä osat voidaan sen jälkeen kasata komponenteiksi, jotka taas voidaan yhdistää joustaviksi rakenteiksi ja superrakenteiksi. Rakennuksen rakentaminen voisi, täten, olla analogista organismin muotoutumiselle (Open Structures, 2018).

Toinen integraali osa prosessia on yksityiskohtainen open source -dokumentaatio sekä sen jatkuva päivittäminen. Arkkitehtoninen data (esim. digitaaliset piirustukset ja laskelmat), rakennusdata (esim. mallitestit ja rakennusmenetelmät), tekniset, kemialliset ja biofyysiset yksityiskohdat (esim. sääolosuhteet ja maaperä), kustannukset (esim. materiaalit ja laitteet) sekä ympäristön vaatimukset (esim. kierrätys, vesi ja sen ehtyminen) tulisi olla tarkasti dokumentoitu, mikä auttaa avoimen hardwaren ratkaisujen soveltamisen toistettavuutta helposti seurattavien manuaalien avulla (Bonvoisin, 2016).

Kokeilut uusilla materiaaleilla voivat parantaa avoimia rakennusjärjestelmiä. Monoliittisten materiaalien (kuten vaneri, pahvi jne.), joita pääosin käytetään näiden rakennusten alkuvaiheessa, käyttämisen sijaan kehittyneitä materiaaleja kuten nanoteknologiaa, biomuoveja ja komposiitteja voidaan myös testata. Kuitenkin ottaen huomioon erot orgaanisten ja teollisten materiaalien välillä, erityistä huomiota tulee kiinnittää varmistamaan uusien materiaalien kierrätettävyys. Tavoite on saavuttaa energiasäästöjä, rakenteellista kapasiteettia sekä korkeampi kosteuden ja lämmönkestävyys äärimmäisissä sääolosuhteissa ympäristöystävällisten ja kierrätettävien materiaalien avulla.

Institutionaalinen aspekti

Avoimet rakennusjärjestelmät ovat lupaavia, mutta alueellinen vaihtelu rakentamisen ja kaavoituksen säännöksissä on haasteellista. Vaikka International Building Codes kuvaakin rakennusalan kokemuksen ja teknologian parhaita käytänteitä, paikalliset säännökset vaihtelevat maittain ja kontekstista toiseen. Esimerkiksi osissa Missouria ei ole rakennussääntöjä ollenkaan (Open Building Institute, 2018), kun taas UK:n rakennusluvat voidaan kiertää tiettyjen lakien mukaisesti (Knight & Williams, 2012).

Yksinkertaistetun lainsäädäntödokumenttien tietokannan luomisen uskotaan tuovan merkitsevyyttä avoimen rakennusjärjestelmien rakentamiselle paikallisella tasolla (Open Building Institute, 2018). Lisäksi käyttämällä hyödyksi olemattomia tai epämääräisiä säännöksiä, porsaanreiät laeissa mahdollistavat yhteisöjen toimia vapaammin (Knight & Williams, 2012).

Avoimien rakennusjärjestelmien sisäänrakennettu modulaarisuus mahdollistaa spatiaalisten esteiden lieventämisen, jotka aiheutuvat eroista tiukoissa rakennussäännöissä. Siinä mielessä modulaarisuus mahdollistaa joustavuuden, mikä vuorostaan edistää määräystenmukaisuutta: korvaamalla tietyt moduulit toisilla; vaihtamalla materiaali toiseen; lisäämällä tai poistamalla moduuleita vastaamaan geometrisiin rajoitteisiin. Lisäksi modulaarinen design auttaa rakenteiden purussa takaisin rakennusmoduuleiksi, mitä voidaan muokata, korvata tai päivittää itsenäisesti. Lisäksi moduuleita voidaan testata eri olosuhteita varten.

Huolimatta kyvyttömyydestään vastata räjähtäneiden maan hintojen sekä eriarvoiseen resursseihin käsiksipääsyn ongelmiin, avoimen rakentamisen järjestelmät tuntuvat saavan poliittista tukea, kuten Wikihousen projekti Almeressa. Syy tälle voi olla kasvava kysyntä kestävälle asumiselle kehitysmaissa ja lisääntyneet matalatuloisten ihmisten määrät kehittyneissä maissa.

Sortavien leikkauspäätösten sisällä on mahdollista, että paikallistoimijat alkavat rahoittaaa avoimen rakentamisen järjestelmiä pienen kustannustason ratkaisuina. Muutoin yhteisöjen tulisi jatkaa kamppailua lahjoitus- ja muussa muodossa tulevan rahoituksen puolesta (esim. myymällä manuaaleja ja tarjoamalla tukipalveluja).

Lopuksi, epämuodollisten tiimien ja yksilöiden instituution tasolle pääsy on tärkeää näille aloitteille. Ryhmittymät pyrkivät edistämään alkuvaiheen ideoitaan ja toimimaan ammattiryhmissä projektien toteuttamiseksi. Kun ammattilaisia ja organisaatioita tulee ajan mittaan lisää mukaan, instituutiorajoitteet eliminoituvat (Molitor, 1977).

Sosiaalinen aspekti

Informaatioteknologioiden mahdollistamana avoimet rakennusjärjestelmät pyrkivät tuottamaan asumispalveluja luovalla, yhteisöllisellä ja seurallisella tavalla. Ihmiset nauttivat suuremmasta potentaalista kun he työskentelevät kollektiiveissa, mikä johtaa esiteollisen arkkitehtuurin renesanssiin yhteisöperustaisen rakentamisen avulla. Tässä kontekstissa kansalaisvetoiset aloitteet pyrkivät tarjoamaan huokeaa ja kestävää asumista.

Digitaalivalmistusteknologiat voivat olla avuksi tämän tavoitteen saavuttamisessa niitten muuntaessa digitaalidataa fyysisiksi esineiksi. Täten osaamisvaatimukset, kustannukset ja tarvittava aika rakentamiselle madaltuvat yhdessä siihen liittyvän logistiikan ja ympäristölle aiheutuvien kustannusten kanssa (Kostakis, Fountouklis, & Drechsler, 2013).

Markkinatalousjärjestelmistä pois siirryttäessä matalan kustannustason mukautuvat ja kestävät ratkaisut ovat mahdollisia lokaalisti. Yhteistä infrastruktuuria ruokkiva globaalin digitaalisen yhteisvaurauden maaperä laajentuu jatkuvasti eri puolilta maailmaa annettujen kontribuutioiden myötä. Sen lisäksi erilaisten rakennustyyppien saatavuus open source -lisenssien alla edistää kokeilukulttuuria ja kykyä kehittää parhaiden ja asianmukaisimpien elementtien yhdistelmiä jokaiseen eri tilanteeseen.

DGML-mallin käyttöönotto rakennussektroilla tuo mukanaan radikaalin eri lähestymistavan verrattuna dominanttiin malliin. Rakennusprosessin kaltaisissa tapauksissa, joissa eri intressit omaavat sidosryhmät ovat saman pöydän ääressä, konfliktit ovat väistämättömiä. Avoimet rakennusjärjestelmät saattavat olla pitkäikäinen kestävä ratkaisu globaaleihin ongelmiin open source -yhteisöille. Toisaalta yhteinen infrastruktuuri saattaa uhata lyhytaikaisia, voittoa tavoittelevia rakennusyritysten tavoitteita.

Roolien ja vastuiden uudelleenmäärittely kaikkien rakennusprosessissa mukana olevien osapuolten tapauksessa — mukaanlukien hallitukset, itsensä rakentavat yhteisöt, insinöörit ja omaisuuserien omistajat — on vaatimus. Esimerkiksi tukipalvelut ja konsultointi voidaan ostaa materiaalisten esineiden sijaan ja systeemejä voidaan kehittää ja monitoroida yhteiskäyttöympäristöissä kilpailuympäristöjen sijaan.

Kun tarkastellaan juuri julkaistua tietoa avoimesta rakentamisesta, sellaisten tavoitteiden skaalautuvuus ja niiden tulevaisuuden kyky voittaa kilpailu dominantista rakentamistavasta laadun tai turvallisuuden mittareilla voi olla kyseenalainen. Kuitenkin avoimen rakentamisen aloitteiden menestys on aikaisemmin antanut painoarvoa ihmisten mukanaololle. Sitä voidaan kasvattaa edistämällä globaalia tietoisuutta open source -liikkeen kestävyyspiirteistä, sekä kiertotalouspiirteistä, jotka ovat sisäänrakennettu avoimen rakentamisen järjestelmiin. Voimaannuttavalla proaktiivisia ja asiantuntevia kansalaisia globaalisti, useammat henkilöt, kollektiivit ja yritykset olisivat mukana parantamassa avoimen rakentamisen järjestelmiä ja siihen liittyvää lainsäädäntöä. Tällä tavoin joustavien, modulaaristen rakenteiden kehittäminen yhteisellä viitekehyksellä voisi olla palapelin viimeinen pala. Kuitenkaan kukaan ei voi kyseenalaistaa koulutuksen roolia osanottajien valmistelussa uusia rakentamisen käytäntöjä varten ja rakentamisen resilienssiin globaalilla skaalalla.

Huolimatta näiden open source -yhteisöjen vaivannäöstä ahdistavien tulevaisuuden ongelmien ratkaisussa, uusien liiketoimintastrategioiden muodostamisessa ja instituutioksi muuttumisessa, nämä projektit pysyvät marginaalisina. Niiden liikemäärämomentti tarjota huokeaa ja kestävää asumista vaikuttaa moneen. Niiden kasvavat yhteiskunnalliset vaikutukset kasvattavat näiden innovatiivisten aloitteiden mahdollisuuksia kehittyä tärkeäksi asiaksi.

Erityisesti ratkaisujen testaamista kiihdyttämällä globaalin kontribuuttoriverkoston avulla nämä yhteisöt voidaan integroida valtavirtaan ja haastaa status quo.

Ottaen huomioon huolet globaalista luottokriisistä ja kestävyydestä, DGML-malli luo uuden ekosysteemin, jolla on potentiaalia kasvaa laajemmalle. Keskeiset systeemiset tekijät, jotka mahdollistavat tämän leviämisen, ovat mm.: halvan ICT:n ja internetin käyttöönotto laajalti, relevantin kulttuurin kehittäminen avoimuuden ja jakamisen ympärille, jota voimistaa laajalle levinnyt informaation jakaminen, sekä ekologinen kriisi, joka luo suuremman kysynnän kestävämmille ja kiertotalouteen perustuville malleille.

Viimeisenä, DGML-mallilla on joustavuutta sopeutua eri tarpeisiin ja konteksteihin, sekä tarjota ratkaisuja eri ongelmiin, mitkä saattavat korreloida markkinahäiriöiden kanssa pohjoisella pallonpuoliskolla tai relevantin infrastruktuurin puutteen kanssa eteläisellä pallonpuoliskolla. Näin se voi täyttää umpeen markkinaperustaisten ratkaisujen jättämät aukot asumisessa kehittämällä vaihtoehtoisia asumisen tuottamisen järjestelmiä, samalla kun se tarjoaa huokeaa asumista ihmisille, jotka sitä tarvitsevat.”

Yhteenveto

“Tämä artikkeli tuo panoksensa ymmärrykseen siitä miten yksilöt, yritykset ja valtiot voivat tulla yhteen edistämään kestävästi rakennettua ympäristöä. Se on pyrkimys valaista syntyvän avoimen rakentamisen dynamiikkaa, jota toteutetaan DGML-mallilla. Koko keskustelu avoimista rakentamisen järjestelmistä on saanut vauhtia ahdistavien globaalien ongelmien aiheuttaessa enemmän huolta.

Tässä kontekstissa esiteltiin kolme case-tapausta havainnollistamaan niitä tapoja ja keinoja joilla DGML-malli voi edistää rakennussektorin kestävyyttä jakamalla fyysisiä ja digitaalisia infrastruktuureja. Nämä case-tapaukset näkevät rakennusprosessin yhteisövetoisena proseduurina, joka edistyy markkinatalouden ulkopuolella. Aiheeseen liittyviä relevantteja haasteita ja mahdollisuuksia käsiteltiin myös.

Yhteenvetona todetaan, että DGML-mallin käyttöönotto rakennusalalla vaatii huomattavia muutoksia nykykäytäntöön, eri sidosryhmien rooliin ja prosessien skaalaan.

Erityisesti syntyy uusia liiketoimintastrategioita, joissa on mukana neuvonantajia, liiketoiminta- ja organisaatioasiantuntijoita kansalaisvetoisissa projekteissa. He tarjoavat asiantuntemustaan kaikissa rakentamisen toimitusketjun eri vaiheissa. Yhteisöjen institutionalisoinnin tarpeellisuus, sekä standarding design-ruudukko suuren mittakaavan rakennuksiin voivat avittaa avointen rakennusjärjestelmien potentiaalia, mikä maksimoi niiden yhteiskunnallisen impaktin.

Tämän tutkimuksen rajoite on, että DGML-mallin rakennussektorilla tapahtuvan käyttöönoton mukana tulevat ongelmat ja mahdollisuudet identifioitiin, mutta niihin ei vastattu suoraan. Avointen rakennusjärjestelmien tekniset arvioinnit voivat arvioida näiden rakenteiden kestävyyttä. Toivottavasti tämä artikkeli saa aikaan keskustelua ja kokeiluja teollisuudenalalla ympäri maailman.”

Kirjoittajat

Christina Priavolou. Ragnar Nurkse Department of Innovation and Governance, Tallinn University of Technology, Akadeemia street 3, 12618, Tallinn, Estonia.

P2P Lab, Kougkiou 3A, 45221, Ioannina, Greece.

  Lähde: P2P Foundation Blog

from WordPress https://ift.tt/37qOX9L via IFTTT

[kapitaali]

Miten kapitalististen toimitusketjujen signaaleja voidaan käyttää Keskinäisen Koordinaation Taloudessa

Artikkelin kirjoittanut Bob Haugen

Keskinäisen koordinaation talous on fraasi ja idea, joka on syntynyt P2P Foundationin ja heidän Mutual Coordination Economics Working Groupin työstä. Tämä essee tutkii sitä, miten nykyisten kapitalististen toimitusketjujen signaaleja voidaan käyttää sellaisen talouden synnyttämiseen.

Johdanto

Tarkastelen kaikkein kehittyneimpien kapitalististen toimitusketjujen koordinaatiosignaaleja, ja ehdotan sitä miten noita signaaleja voitaisiin käyttää varsin erilaiseen, epäkapitalistiseen sosioekonomiseen järjestelmään, joka perustuu ihmisten ja talouden tarpeisiin. Ja ehdotan joitain vieläkin kehittyneempiä koordinaatiosignaaleja, joita voidaan käyttää vieläkin kehittyneempään järjestelmään.

Tunnustan, että en ole sinut kaikkein kehittyneimpien kapitalististen toimitusketjujen kanssa. Kokemukseni ovat 1990-luvulta, jolloin nykyinen ymmärrys ja käytännöt kapitalistisista toimitusketjuista olivat käymässä läpi nopeaa muutosta ja kehitystä. Ne ovat jatkaneet kehittynmistään, ja 2000-luvun alun vuosien jälkeen tapahtuneiden muutosten ymmärtämiseksi olen riippuvainen muista julkaisuista, jotka ovat listattu tämän loppuun liitteiksi.

Jos haluat tietää paljon enemmän toimitusketjuista globaalin kaupan näkökulmasta, tsekkaa Logistical Worlds.

Näiden muistiinpanojen loppua kohden ehdotan miten voisimme alkaa toteuttamaan keskinäisen koordinaation taloutta olemassaolevilla organisaatioilla.

Michael Linton kommentoi, että kysyntäketjut ovat myös tärkeitä: toimitusketjut ovat ainoastaan osa kokonaistaloudellista ekosysteemiä, johon kapitalistiset yritykset ovat sotkeutuneet. Joten ennen kuin mietimme keskinäistä koordinaatiotaloutta, joudumme katselemaan noita ekosysteemejä ja sitä miten ne ampuvat itseään jalkaan kapitalismissa, joten mielestäni me voimme olla paljon parempia.

Tarpeellinen mutta ei riittävä

Ennen kuin me syvennymme teknologiaan, haluan painottaa että koordinaatiosignaalien teknologia talousverkostoissa on tarpeellinen keskinäisen koordinaation taloudelle, mutta se ei ole riittävä, eikä se ole edes päävaatimus. Päävaatimus on jalat maassa: elävät ihmiset organisoimassa yhdessä kaikkia hyödyttävää toimintaa ja jakeluverkostoja jotka huolehtivat heidän jokapäiväisestä elämästään ja ekosysteemeistään.

Toinen koordinaatiosignaalien riittämättömyys on, että ne olettavat jonkinlaista organisoitua toimintaa mitä koordinoida. Toinen tärkeä talouden aspekti on tuotantovälineiden kehitys ja järjestäminen sekä jakelu ja ihmiset jotka työskentelevät niissä. (Se osa joka tuntuu heikoimmalta tällä hetkellä olemassaolevissa organisaatioissa, joista olen tietoinen, joka olisi kandidaatti keskinäiselle koordinaatiotaloudelle. Ei voi olla taloutta ilman tuotteiden tuottamista. Kommentoithan tähän jos tiedät lisää tästä ongelmasta.)

Monilla tavoin koordinaatiosignaalit ovat vain yksi osa tarinaa.

Esimerkkejä kapitalistisista toimitusketjuista

Vaikka kaikkein yleisin kysyntäsignaali on mahdollisesti asiakkaan tilaus, ja kaikkein tarkin kysyntäsignaali on mahdollisesti kassalla tapahtuva myynti, keskityn ensin johonkin muuhun jota nykyään aletaan kutsua termillä ”kysynnän haistelu”.

Kysynnän haistelu

Niinkutsutun “big datan” puskiessa — näistä huomattavimpina reaaliaikaisen datan esiintulo — joka on nyt saatavilla kysynnän ennustamiseen, uusia työkaluja tarvitaan kehittyneeseen varastonhallintaan. Sellaisia työkaluja on saatavilla: ne syntetisoivat massiivisia määriä dataa — iso osa reaaliajassa — kuten usean asiakkaan kassamyyntidatavirrat (POS), muuttujia jotka liittyvät sääolosuhteisiin, talousindikaattoreita, kilpailevien tuotteiden myyntimääriä, sosiaalisen median hypeä, ja kasa muita indikaattoreita. The Journal of Business Forecasting huomauttaa, että kysynnän haistelu järjestelee datavirrat rakenteelliseksi tavaksi tunnistaa monimutkaisia kuvioita ja erotella käyttökelpoiset kysyntäsignaalit kohinan merestä.

Kysynnänhaisteluteknologia on jo otettu käyttöön yrityksissä, jotka ovat tunnustettu edistyksellisimmiksi toimitusketjujen hallinnoijiksi. Todellakin, investoinnit kysynnän haistelun sovellutuksiin kasvavat yhä vain nopeammin kuin toimitusketjuinvestoinnit yleensä.

IDC Marketscapen arvion mukaan haistelun ja suunnittelun toimittajat syyskuussa 2013 kysynnän haistelu oli 8.5% kaikista toimitusketjukuluista vuonna 2013, ja sen ennustettiin kasvavan 8.7 prosenttiin vuonna 2015.

(lähde: www.supplychain247.com/article/new_perspectives_on_the_value_of_demand_sensing)

Tämän takia Facebook ja Google haluavat kaiken datasi…..

Kassamyyntitapahtumat

Näitä ovat viivakoodilukijan merkkaama tapahtuma kassalla, tai ostoskoria maksettaessa verkkokaupassa.

POS-tapahtuma tarkoittaa, että joku osti jotain, eikä sitä ole enää varastossa. Jos tuote on usein ostettu, myyjä saattaa haluta korvata sen. Valmistaja saattaa haluta valmistaa lisää, ja hankkia kaikki tarvittavat komponentit ja muut resurssit, että se voi niin tehdä.

POS-tapahtuma matkustaa ylävirtaan toimitusketjua kunnes se osuu johonkin kohtaan, josta se ei pääse eteenpäin. Tämä voi olla informaation irtautumispiste toimitusketjussa. (Lisää irtautumispisteistä myöhemmin.)

Tarjontasignaalit

Tarjontasignaali voi tarkoittaa, että jotain on mennyt pieleen odotetulla syötteellä virrassa ylöspäin mentäessä. Näitä ei käytetä usein kaikissa kaupallisissa toimitusketjuissa, mahdollisesti koska se vaatisi toimittajalta sen myöntämistä että heillä on ongelma. Tarjontapuolen ongelmat vaativat mahdollisesti reaktiivista uudelleensuunnittelua.

Reaktiivisen uudelleensuunnittelun toteutti NASA avaruussukkulaansa varten, ja siitä tehtiin myös kaupallinen tuote nimeltään Red Pepper, jonka tuotti myöhemmin Oracleen fuusioitunut Peoplesoft. Se oli loistava mutta kallis ja vaikea toteuttaa. He kirjoittivat kirjan siitä. Sen jälkeen on tullut useita muita kaupallisia tuotteita. Reaktiivinen uudelleensuunnittelu on käytössä peliteollisuudessa: wikipedia-artikkelin mukaan Creatures on reaktiivisen uudelleensuunnittelun toteutus. Tämän parhaiten toteuttaa hyvää arviointikykyä käyttävä ihminen, tai ainakin softa joka pitää ihmiset mukana. Signaali on hyödyllinen myös heille.

Miten kapitalistiset toimitusketjusignaalit välittyvät (EDI)

//xkcd.com/927/

Wikipedian Electronic Data Interchange-artikkelista [EDI]:

EDI-standardeja:

YK:n suosittelema UN/EDIFACT on ainoa kansainvälinen standardi ja se on eniten käytössä Pohjois-Amerikan ulkopuolella

USA:n standardi ANSI ASC X12 (X12) on eniten käytössä Pohjois-Amerikassa

GS1 EDI standardeista kehitettiin GS1 joka on käytössä globaalisti toimitusketjuissa

TRADACOMS-standardin on kehittänyt ANA (Article Number Association, nykyään GS1 UK) ja se on eniten käytössä UK:n vähittäiskaupassa

ODETTE-standardia käytetään Euroopan autoteollisuudessa

VDA-standardia käytetään Euroopan autoteollisuudessa lähinnä Saksassa

HL7 on semanttinen yhteensitova standardi terveydenhuollon datalle

1990-luvulla globaalin kaupan kasvaessa ja amerikkalaisten yritysten vaihtaessa elektronisia dokumentteja muun maailman kanssa, joitain projekteja alettiin kehittää, mutta kuten sarjakuvassa lukee, tuli ”yksi universaali standardi joka kattaa kaikkien muiden käyttötapaukset”.

Esimerkiksi,

RosettaNet

ebXML

Nämä kaksi liittyivät mukaan muihin kilpaileviin standardeihin, koska yritykset jatkoivat kaikkien yllämainittujen käyttöä, sekä omien standardiensa käyttöä suurissa toimitusketjuissa kuten Walmart.

VAN:t

Yksittäisen yrityksen joutuessa ottamaan käyttöön useita kilpailevia standardeja syntyi Arvonlisäverkostot niiden välille tulkiksi. Joten vaikka EDI aloitti P2P:n, se muuttui yhä enemmän keskitetyksi, vaikka olikin useita VAN-tarjoajia yksittäisen keskuksen sijaan.

Nämä kaikki ovat kehittyneet palveluyrityksiksi jotka ottavat liiketoimintaintegraation ongelmat haltuun monissa yrityksissä. GXS väittää olevansa ”globaali johtaja” sellaisissa palveluissa. Tottakai kaikilla kilpailijoilla on samanlainen titteli….

Kysyntäriippuvuudet

Kysyntää signaloi asiakkaan tilaukset ja lopputuotteiden kassamyyntitapahtumat jotka voivat syntyä useasta eri komponenttien ja toimittajien tasosta (nimeltään toimittajien ”portaat”, tiers), josta nimi ”toimitusketju” on peräisin.

Signaalit lopputuotteille tulee kulkea kaikkien riippuvien komponenttien (ja tuottavien organisaatioiden) läpi, kunnes ne saavuttavat jotain joka on käsillä ja saatavilla. Tämä kulku tapahtuu materiaalilaskujen ja työnerittelyrakenteiden kautta.

Usein materiaalilaskut jaetaan pitkin ketjua niin, että komponenttien tekijät voivat arvioida kysyntäriippuvuuksia lopputuotteen tuotantoaikatauluille. Näin tämän tapahtuvan kun General Motorsin Saturn-divisioona, jakaessaan materiaalilaskuja toimittajilleen, lähetti heille autojen tuotantoaikataulun, ja odotti toimittajien keksivän ja toimittavan sen mikä heiltä odotettiin. Minkä toimittaja suurimmaksi osaksi tekivätkin. (Tämä sopii myös seuraavaan osioon…)

Lopputuotteen kysynnän suora propagoituminen (niinkutsuttu “kysyntäriippuvuuden räjädys”) saattaa loppua kun se saavuttaa komponentin, joka on käsillä ja saatavilla. Tämä tunnetaan Materiaalin Irtoamispisteenä. Toimitusketju usein suunnitellaan ja organisoidaan niin, että tämä irtoamispiste tapahtuu siellä missä vaaditulla komponentilla on joko pitkä läpimenoaika, tai suuret pääomavaatimukset niin, että skaalatalous pätee. Toinen irtoamispiste voi tapahtua syvemmällä toimitusketjussa, nimeltään Informaation Irtoamispiste, koska vaikka kysyntäsignaali ei vaadi välitöntä toimintaa toimittajalta, informaatio saattaa olla hyödyllistä suunnittelussa. Katso P2PF:n artikkeli hajautetusta autonvalmistuksesta ja kestävyydestä.

Vaikea siirtymä toimitusketjuista ekosysteemeihin: Arvonluonnin/arvonsieppauksen dilemma

www.academia.edu/10252910/The_uneasy_transition_from_supply_chains_to_ecosystems_The_value-creation_value-capture_dilemma

Tai, miten kapitalistiset toimitusketjut syövät itse itsensä.

Kapitalistiset toimitusketjut ja taloudelliset ekosysteemit tuottavat lisäarvoa ylijäämänä (eli: liikevoittoa!). Kilpailu syntyy näiden verkostojen osallistujien kaapatessa enemmän ylijäänyttä lisäarvoa itselleen. Tämä kilpailu usein romuttaa toimitusketjun tai ekosysteemin toiminnan kokonaisuutena.

Kun työskentelin kaupallisten toimitusketjujen parissa 1990-luvulla, me sanoimme silloin ”paras toimitusketju voittaa, ei paras yhtiö”. Toinen asia minkä tajusimme oli, että yksittäiset yritykset usein ajautuvat kapuloiksi parhaan toimitusketjun toiminnan rattaisiin.

Toimitusketjusignaalit ovat itse asiassa P2P-koordinaatioviestejä yhdessä noodissa toimivan toimitusketjun ihmisten ja viereisten noodien ketjujen ihmisten välillä. Usein ihmisten välillä, jotka ovat vastuussa materiaalinhallinnasta tuotannossa, joskus komponentteja tekevien linjatyöntekijöiden välillä.

Esimerkiksi Boschin auton osien tehtaassa, jossa työskentelin, ihmiset bensalinjastolla olivat läheisessä tekemisessä auton osien kasauslinjaston ihmisten kanssa, jotka asensivat bensan suihkuttimia moottoreihin. Toiset linjat auton osien tehtaalla olivat läheisessä tekemisessä niiden ihmisten kanssa, jotka käyttivät heidän osiaan. Nämä olivat usein lähempiä työsuhteita kuin mitä ihmisillä on samlla tehtaalla muitten tuotantolinjojen välillä.

Tehtaassa ihmiset tekivät hommia kanbaneiden avulla, joka on mahdollisesti se alkuperäinen P2P-koordinaatiosignaali. Joskus kanbaneita käytettiin kahden eri tehtaan välillä, merkittyjen vetolaatikoiden muodossa jotka lähetettiin tyhjinä kuluttavasta laitoksesta tuottavaan, joka täytti laatikot ja palautti ne.

Hyvä esimerkki toimitusketjun vahingosta itselleen: Dell-tietokoneet, jotka ennen tunnettiin siitä että niiden toimitusketju on hyvä, puski heidän varasto-ongelmiaan ylävirtaan seuraavaan toimittajaportaaseen. Tämän johdosta Dell menetti mukautumiskykynsä, koska ensimmäisen portaan toimittajat ketjussa eivät mukautuneet, koska he olivat kuormittaneet itsensä Dellin varasto-ongelmilla.

Tämä on lainaus vuoden 2000 tutkimuksesta, joka ylenpalttisesti ylistää Dellin tuonaikaista liiketoimintamallia:

Dellin tuotantojärjestelmä soveltaa lean-valmistuksen ja just-in-timen (JIT) periaatteita, jotka ensimmäisenä olivat japanilaisten valmistajien kuten Toyotan käytössä, ja niitä on sovellettu sen jälkeen laajalti USA:n PC-teollisuudessa. Nämä periaatteet pyrkivät maksimoimaan varaosien varastot vaatimalla toimittajia lähettämään varastoon osia ainoastaan silloin kun niitä tarvitaan, ja pitämään osat itsellään niin kauan kunnes niitä käytetään. PC-yritys puskee ylävirtaan varasto-ongelmiaan yhdelle toimittajalle, käytäntö joka on mahdollista vain suuremmille valmistajille esittää tällaisia vaatimuksia.

www.pcic.merage.uci.edu/papers/2000/dell-feb00.pdf

Soumaya Ben Letaifa kirjoittaa tutkimuksessa joka antaa tälle osiolle sen otsikon,

Arvon yhteisluonti ei enää rajoitu dyadiin, sillä siihen liittyy interaktio ainakin kahden sosioekonomisen verkoston välillä, johon toimittaja ja asiakas molemmat kuuluvat (Cova and Salle, 2008; Mele and Polese, 2011). Tämä evoluutio siirtää arvonluonnin lineaarisesta ekonomisesta prosessista, joka tapahtuu tietyssä tuotantoketjussa, enemmän verkostomaiseen, avoimeen ja emergenttiin prosessiin, johon kuuluu useita eri toimijoita, mm. asiakkaita ja kilpailijoita. (Normann and Ramirez, 1993). Tämä verkostoperspektiivi haastaa teollisen taloustieteen allaolevat oletukset (että kustannukset ja kysyntä ovat kaikkien yritysten tiedossa, teknologia ja innovaatiot ovat eksogeenisia yrityksille, jne.) (Pitelis, 2009). Vanhassa tuotedominantissa logiikassa (Vargo and Lusch, 2008), arvo, arvonluonti ja arvonsieppaus ovat asymmetrisesti määritelty toimittajien kesken joilla on IO-fokus. Siinä missä arvonluonti usein on synonyymi vaihtoarvolle tai hinnalle jonka asiakas on valmis maksamaan (Peteraf and Barney, 2003; Porter, 1985), arvonsieppaus määrittyy firman tuloista, joka on syntynyt arvosta jonka se on luonut ja hinnasta joka on asiakkaille hyväksyttävä (Pitelis, 2009). Jopa viimeaikaisissa verkosto- ja teollisuudenalan mittaisissa tutkimuksissa fokus on pysynyt yrityksen tai toimittajan tasolla ja transaktiokustannusviitekehystä on käytetty arvioimaan sitä miten yritykset sieppaavat arvoa (Adner and Kapoor, 2010; Chatain and Zemsky, 2011). Kuitenkin uudet verkostomuodot, nimeltään ekosysteemit, eivät ole yritys- eikä markkinakeskeisiä, ja ne vaativat uudenlaisen monitasoisen arvonluonnin ja arvonsieppauksen analyysin. Ekosysteemit määritellään organisaatioteorian kolmantena pilarina, ja niitä tulee käsitellä eri tavalla kuin markkinoita ja hierarkioita (Moore, 2006). Monet tutkijat ehdottavat uudenlaisia ekosysteemimenetelmiä ja -metriikoita, joilla arvioida ekosysteemin terveyttä (toimintaa) (Kanter, 2012; Wieland et al., 2012). Uudet metriikat tekevät mahdolliseksi mennä perinteisen taloustieteen yrityskeskeisyyden ja lyhytnäköisen vision yli ja käsitellä yhteiskunnallista ja yhteisöperustaista arvoa. […] Tulokset selvästi näyttävät, että siirtymä toimitusketjulogiikasta (yritysten arvonluonnista) ekosysteemilogiikkaan (ekosysteemin arvon yhteisluonti) voi olla vaikeaa ja haastavaa. Tarkemmin sanottuna suorat kilpailijat harvemmin käyttäytyvät kumppaneina tai komplementteina, erityisesti kun ei ole ekosysteemijohtajaa ja -koordinaattoria joka nostaisi ekosysteemin kyvykkyyksiä.

Todellakin, tapaustutkimus alleviivaa kolmea kyvykkyyttä jotka mahdollistavat ekosysteemin arvon yhteisluonnin:

ekosysteemiajattelun käyttönotto;

ekosysteemin hallinta; ja

kestävän sosiaalisen yhteisön rakentaminen.

Tässä tapaustutkimuksessa ekosysteemin luominen perustui korkean teknologian laboratorioiden rakentamiseen, mutta ilman että tuotiin yhteiskunnallista strategiaa jolla edistettäisiin arvon yhteisluontia. Vaikea siirtymä toimitusketjusta ekosysteemiin epäonnistui tuottamaan odotettua ekosysteemiarvoa.

Mutta tämä tarkasteli ainoastaan yrityksiä, jotka osallistuvat liiketoimintaekosysteemiin. Entäpä työntekijät? Legendaarinen just-in-time -varastojärjestelmä ja yhä enemmän prekaarit ja umpimähkäiset työajat, joita vaaditaan optimaalisiin yritysvoittoihin, piiskaavat yksittäisiä työntekijöitä ja erityisesti perhe-elämää. Lue tarinoita esimerkiksi Amazonin varastotyöntekijöistä.

(Ymmärrän, että Toyotan tuotantosysteemi, P2P-koordinaatiosignaalien alkuperäinen käyttöönottaja toimitusketjuissa (sikäli kun tiedän), ei ollut niin ankara työntekijöilleen. Jos tuotanto meni matalaksi hetkeksi, työntekijöitä ei lähetetty kotiin tai kilometritehtaalle, he työskentelivät prosessia parantavissa projekteissa. Joka on nerokasta….. mutta ainoastaan palkkatyön ympäristössä. Keskinäisen koordinaation talouden tulisi kyetä pääsemään yli palkkatyöstä. Yksinkertaisin tapa on taata perustulo kaikille.)

Tässä ei puhuta koko ekosysteemistä, ilmasta, vedestä, maaperästä, kasveista liiketoimintaekosysteemissä. Elämmekö me kaikki siellä, ja elävätkö ne kaikki täällä, vai onko raha ainoa asia joka ratkaisee?

Signaalit keskinäisen koordinaation taloudessa

Esittäkäämme, että kysyntäsignaaleja keskinäisen koordinaation talouksissa ajaa ihmisten ja ympäristön tarpeet, jotka perustuvat käyttöarvoon, eikä tarpeeseen tuottaa liikevoittoa, joka perustuu vaihtoarvoon.

Miten nuo signaalit kantautuvat tietoomme? Varmastikin käyttöpisteessä esiintyviä signaaleja voidaan kaapata jollain tavalla, niinkuin nytkin. Ne signaloivat, että joku on tehnyt jotain, ja jos se on toistuvasti käytettävä esine, se tulisi korvata. Käyttötapahtumien summa ajan yli on hyvä perusta pitkäaikaiselle suunnittelulle (esimerkiksi, maanviljelijä suunnittelee mitä kylvää perustuen siihen mitä ihmiset söivät aiempana vuonna).

Mutta jos mietitään kysynnän haistelun vastapuolta ihmisten ja luonnon tarpeiden kautta.

Tarpeiden haistelu

Populaatiotiheys yksin signaloi suuren määrän ihmistarpeita ja mahdollisesti ekologisia vaaroja.

Uusia syntymiä, kuolemia, ihmisten liikkeitä, kaikki muuttuvat signaaleiksi ihmisten ja ympäristön vaikutuksista.

Facebook, Google ja Amazon nyt louhivat ihmisten hakulausekkeista signaaleja kysynnälle, pyrkien myydä sinulle jotain. Mutta nuo samanlaiset signaalit voitaisiin ottaa käyttöön ennustamaan inhimillisiä tarpeita yhteisen hyvän nimissä.

Ja kaikki demokraattiset suunnitteluprosessit keksivät tarpeita joista voi tulla signaaleja. (Olen eri mieltä toistuvasta kritiikistä Pareconin demokraattista suunnitteluprosessia kohtaan. Ne ovat kelvottomia vain jos odottaa demokraattisen suunnitteluprosessin suunnittelevan kaiken pikkutarkasti, ja jos tarkastellaan vain yhtä syötettä. Mutta sellainen prosessi voi olla arvokas tarvesignaalien lähde. Ja sen ei tarvitse tapahtua suurissa kokouksissa. Sitä varten meillä on sosiaaliset verkostot.)

Ekologiset tarpeet voivat tulla bioregionaalisten alueiden ihmisedustajilta bioregionaalisessa suunnittelujärjestelmässä, tai edistyneemmän bioregionaalisen systeemin tapauksessa ne voivat tulla Elinkaarienergian Kirjanpidosta.

Toisin sanoen keskinäinen koordinaatiotalous voi toimia paljon rikkaamman tarvesignaalijoukon ja tarpeiden haistelun parissa kuin kapitalistinen talous kykenee käsittelemään, koska kapitalistiset kysyntäsignaalit täytyy aina kytkeä rahaan. Ja koordinaatiotalouden signaalit eivät tarvi rahaa.

Jokainen näistä signaaleista tulee linkittää tarpeisiin joista se riippuu (mitä vaaditaan tyydyttämään signaloitu tarve), joka sitten muuttuu tarvesignaaleiksi mille tahansa muulle prosessille, joka tyydyttää siitä riippuvat tarpeet. Jos sellaista prosessia ei ole, silloin siitä tulee itsessään signaali tarpeelle olla sellainen prosessi. Materiaalilaskut tai työnerittelyrakenteet voivat sitten päättää nuo tarpeet, aivan kuten kapitalistisissa toimitusketjuissa, mutta se voi vaatia paljon enemmän yhteiskunta-analyysia.

Esimerkiksi Nova Scotiassa, haluammeko me etuoikeutettuja troolareita (ihan oikeasti, ovatko he nyt etuoikeutettuja) jotka tuhoavat kalaparvet, vai haluammeko me pienempiä kalastusaluksia jotka eivät tuhoa kalaparvia, mutta eivät saa myöskään niin paljoa saalista? Vai onko parempi saada vähemmän kalaa niin että kalapopulaatiot voivat pysyä hengissä? (Katso myös seuraava osio.)

Minulla on omat erittäin vahvat mielipiteeni, mutta mahdollisen valitettavasti mielestäni nuo tulee päättää demokraattisesti. (Toivottavasti ei nykyisessä osta-ja-maksa -demokratiassa, kuitenkaan. Vaikka me olemme pääsemässä pois rahasta tässä ajatuskokeessa, minkä luulisi auttavan.)

Sosiaalisen analyysin tulisi keksiä joitain implikaatioita päätöksillemme (kysyntäriippuvuus). Esimerkiksi, jos me haluamme enemmän pieniä kala-aluksia, miten me saamme ne? Suurin osa pienten alusten rakentajista on jo mennyt konkurssiin. Mitä vaaditaan uuden aluksen rakentajalta? Ja uuden aluksen rakentamiseen? Ja missä ovat kaikki kestävän kala-aluksen miehistön jäsenet? He ovat eläköityneet ja heidän lapsensa haluavat jotain muuta. Mitä vaaditaan rekrytoinnilta ja koulutukselta?

Bioregionaalinen analyysi

Tarina Nova Scotian kalastamoista aiemmassa kappaleessa on tosi. Se tulee tästä suunnitelmasta joka johti tähän organisaatioon.

Suunnitelma ja organisaatio ovat esimerkkejä bioalueajattelusta, ja ymmärryksestä että ihmistalous on osa bioalueellista ekologiaa.

Suunnittelu ja organisaatio ovat esimerkkejä bioregionaalisesta ajattelusta, ja sen ymmärtämisestä että ihmistalous on osa bioregionaalista ekologiaa.

Tässä on toinen esimerkki ryhmästä joka työskentelee sen parissa, mitä he nimittävät Sosio-Ekologisiksi yrityksiksi.

Monet olemassaolevat organisaatiot tekevät bioregionaalisia analyyseja, yleensä keskittyen luonnon ekosysteemiin, ja monesti jättäen huomiotta ihmistalouden. Esimerkiksi Conservation Biology Institute (CBI), kolmannen sektorin organisaatio. CBI:n työkalut ovat myös open sourcea. Monet näistä organisaatioista, kuten CBI, tekevät mieluusti yhteistyötä.

Mielestäni suurin osa ekologisista tarpeista tulee parhaiten analysoiduksi bioregionaalisesti, ei globaalisti, vaikka ilmastonmuutos onkin eräs ilmiselvä poikkeus. Keskinäisen Koordinaation Talouden tarvitsee ottaa ekologiset tarpeet erittäin vakavasti, muutoin sen idea keskinäisyydestä on liian rajoittunut.

Epäkytkös liiketoiminnan ja luonnon ekosysteemien välillä on kapitalismin ominaisuus. Liikevoiton tekeminen yleensä vaatii sitä, että “ulkoisvaikutukset” jätetään huomiotta aina kun siitä vain on mahdollista olla jäämättä kiinni, ja luonnollisten ekosysteemien analyysi siirretään akatemialle sekä voittoa tuottamattomille järjestöille, jotka pysyvät heille osoitetuilla harmittomilla paikoilla.

P2P Foundation (ja muut) ehdottavat Bioregionaalista Valtiota, joka tuntuu olevan oikea idea.

Aikeen suuntaaminen

Aie on jotain jota aiot tarjota (tarjous), vastaanottaa (pyyntö), tai tehdä yhteistyössä (esitys). Aikeen suuntaaminen (Intent-casting) on termi jonka Doc Searls Vendor Relationship Management (VRM) -yhteisöstä on popularisoinut. Hän kuvaa sitä “aikomuksen suuntaamisena maailmalle”.

Idea syntyy kapitalistisista suhteista, mutta myös siitä että yhteisöt yrittävät siirtyä pois kapitalistisista suhteista: esimerkkinä vaikka Mutual Aid Networks. Ja VRM on itsessään kapitalististen toimitusketjujen muuttuvien suhteiden oire.

Aikeen suuntaaminen voi tapahtua ainoastaan WWW:n tyylisessä paikassa, ja webin sosiaaliset verkostot mahdollistavat sen.

Me työskentelemme aikeen suuntaamisen protokollien ja käsitteiden parissa Value Flows -projektissa joka on viimeisen osion aihe.

Aikeet saattavat löytää parin: tarjous löytää pyynnön, esitys löytää yhteistyökumppanit. Jos niin, osallistujat voivat aloittaa keskustelun toimeenpanosta, joka on protokolla, joka syntyi Cybersyn-projektista. Tämä voi olla eräs parhaista tavoista itseorganisoitua tiettyihin projekteihin, jotka meidän mielestä tulisi olla verkostoituneita kehittääkseen yhteistyön talouden järjestelmää.

Rahan kierto

“Money-go-round” on Michael Lintonin lentävä lause, ja iso osa tämän osion aihepiiristä on lainattu tästä hänen esseestään.

Henkilökohtaisesti haluaisin päästä kokonaan pois rahasta, mutta me olemme tässä transaktionaalisessa vaiheessa, jossa meidän tulee käsitellä sitä kaikkien mukanaolijoiden takia. Money-go-roundit (rahan ja muiden resurssien kierto yhteisössä yhä uudelleen ja uudelleen) tekevät yhteisöstä paljon kestävämmän. Jopa senkin jälkeen kun me pääsemme eroon rahasta.

Vertaistuotannon ja yhteisvauraustalouden kymmenen käskyä sanoo,

“Se mikä on kevyttä on globaalia, ja se mikä on raskasta on lokaalia”: tämä on se uusi periaate, joka pyörittää yhteisvaurausperustaista vertaistuotantoa, jossa tieto jaetaan globaalisti, mutta tuotanto voi tapahtua kysynnän ja todellisten tarpeiden mukaan, hajautetun työtilojen ja mikrotehtaiden verkoston avulla. Eräät tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa kaksi kolmasosaa materiasta ja energiasta ei mene tuotantoon, vaan logistiikkaan, joka on selvästikin kestämätöntä. Paluu uudelleenlokalisoituun tuotantoon on sine qua non siirtymälle kohti kestävää tuotantoa.

Tuon periaatteen mukaan lokaali (tai bioregionaalinen) resurssien kierto tulee olemaan yhä tärkeämpää keskinäisen koordinaation taloudessa.

Michael Linton sanoo,

Sanotaan vaikka, että yhteisössä on ainakin 50 tuhatta ihmistä, ja palkka per capita vuodessa on yli $20 tuhatta, joten ihmiset kuluttavat ainakin $1 miljardin vuodessa. Pyöreitä lukuja.

Jotta virta sisäänpäin — ruoka, energia, tuotteet, palvelut, viihde, jne. jne. — voisi jatkua, rahaa pitää liikkua ulospäin.

Mietitään kuljetuskuluja prosentteina kaasussa, ruokatarvikkeissa, muissa hyödykkeissä, rahoituspalveluissa (joskus VISA on 3% tai 4% itsessään), mieti verkkokauppaa, mieti lomia, mieti veroja. Sori jos tuo sattuu.

On helppoa nähdä miten $700 miljoonaa miljardista liikkuu pois kaupungista heti kerralla. Paikallisten asukkaiden miljardin vuosittaisesta kulutuksesta ehkä noin $300 miljoonaa palaa takaisin palkkoina ja vuokrina. Loput menee pois, jonnekin muualle.

Joten meidän oman elämän elämiseen tarvitaan jo tuloja jostain. Kirjaimellisesti täytyy myydä, muodossa tai toisessa, että saadaan raavittua kasaan $700 miljoonaa vuodessa.

Jokaista paikallisesti vaihdettua dollaria kohden tarvitaan kaksi dollaria sisään ja ulos, tuonti ja vienti.

Se on se that miten paljon raha luo ja pitkittää kestämättömyyttä.

[…]

Kestävyyteen tarvitaan kysyntäsyklejä, yhteysketjuja jotka kulkevat ympäriinsä ja pysyvät. Se on se mitä money-go-round tekee.

Ken Meter ja Megan Phillips Goldenberg selittää saman asian heidän teoksessaan Critical Analysis of Economic Impact Methodologies. In Exploring Economic and Health Impacts of Local Food Procurement.

Vaikutuslaskelmia esitetään usein taloudellisena “kerroinvaikutuksena.” Kerroinvaikutus on mitta siitä miten monta kertaa tienattu dollari tietyllä geografisella alueella kiertää tuon alueen ennen kuin se poistuu.

[…]

Kertoimen pitää vähintäänkin olla 1.0. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen tienattu dollari poistuu yhteisöstä heti. Heimoreservaateissa on usein kertoimia lähellä yhtä, sillä asukkailla ei tyypillisesti ole paljoakaan valinnanvaraa ostaa paikallisesti tuotettuja tuotteita ja palveluja. Jos kerroin olisi 2.0, tämä tarkoittaisi että jokaista tienattua dollaria kohtaan kulutetaan yksi dollari lisää paikallisiin yrityksiin — yhteensä kaksi dollaria.

[…]

Pienten yritysten ja maatilojen alueella, jossa ostetaan paljon tuotteita ja palveluja toisilta ja ollaan sosiaalisesti lähellä toisiaan, kerroin voi olla niinkin korkea kuin 2.6. Jotkut maaseudun puolestapuhujat väittävät, että jokaista maatilan tienaamaa dollaria kohtaan tila kierrättää sitä niinkin paljon kuin 7 kertaa kokonaistaloudessa. Tämä on voinut olla joskus totta (tarkat tutkimukset puuttuvat), mutta jos se olisi totta, ja se ei ole ollut totta sitten vuoden 1950, kun koneellistuminen ja ostettujen panosten kasvanut määrä loi riippuvuuden ulkoisista toimittajista, mikä pienensi paikalliskertoimen suuruutta.

Erittäin todellisella tavalla kerroinvaikutus on tapa mitata paikallistalouden kontekstin ja sen yhdistyneisyyden tason mittari, enemmänkin kuin mittari itse tulotasosta. Mitä enemmän paikallisyritykset ja asukkaat ovat yhteydessä toisiinsa, vaihtaen hyödykkeitä ja palveluja keskenään, sitä pidempään dollari todennäköisesti säilyy kierrossa, ja sitä korkeampi on kerroinvaikutus.

Kaikki nämä kierrot olisi parasta perustaa bioalueeseen.

Miten voimme toteuttaa olemassaoleviin organisaatioihin perustuvan Keskinäisen Koordination Talouden

Value Flows -projekti

Ylläoleva diagrammi on Value Flows -projektista. Sen johdannossa lukee:

Value Flows on joukko yhteisiä käsitteitä, joilla kuvata taloudellisten resurssien liikkeitä hajautetuissa talouden ekosysteemeissä.

Tarkoitus: mahdollistaa monien eri softaprojektien välinen verkostoituminen resurssiensuunnittelua ja kirjanpitoa varten ihmisten ja ryhmien muodostamilla fraktaaliryhmillä.

Tai, jos tuo on liian paljon muotisanoja, “autetaan monia vaihtoehtoisia softaprojekteja, jotka ratkaisevat saman palapelin eri osia työskentelemään yhdessä”.

Ylläolevan XKCD-sarjakuvan suhteen, kyllä, se tarkoittaa että jos se onnistuu, tulee nyt olemaan 16 standardia. Erot ovat siinä, että:

Arvovirtojen standardi on suunniteltu P2P:n perspektiivistä,

se edistää ei-kapitalistisia arvoja,

ja se voi liittyä Keskinäisen Koordinaation Talouteen.

Lisäksi, sen sanasto tulee olemaan Word Wide Webin äidinkieli, mikä ei ole totta millekään kilpailevalle EDI-standardille.

Value Flows -projekti on yksi esimerkki askeleesta, joka voidaan ottaa nyt (ja jota ollaan ottamassa nyt) luotaessa Keskinäisen Koordinaation Talous olemassaolevien P2P-talousprojektien pohjalta. Sen seuraaja voi olla jokin toinen projekti, jolla on samanlainen tavoite: projekteja tulee ja menee. Mutta vaikea työ on saada eri P2P-talousprojektit ottamaan se käyttöön, tai jotain samanlaista, ja oikeasti koordinoida itseään kohti globaalia P2P-taloutta.

Meillä on proof of concept -malli ja -logiikka jonka parissa Value Flows -projekti työskentelee, kuten Sensorican Verkkoresurssiensuunnittelu ja arvokirjanpitojärjestelmä. Tämä systeemi toimii demona, mutta se on väärä arkkitehtuuri P2P-talousjärjestelmälle (se on monoliittinen alusta, kun P2P-talousjärjestelmä tarvitsee protokollan, ei alustaa). Sensoricanilaiset kokeilevat Ethereumia eri arkkitehtuurina jolla pyörittää lohkoketjua. Olen skeptinen lohkoketjujen suhteen, syistä joista voit lukea Daniel Harrisin artikkelista Reasons why I dislike some aspects of The Blockchain – tell me I’m wrong please. Ethereum, kuten Bitcoin, on alusta. Kaikki joutuvat ottamaan sen käyttöön ja ajamaan Ethereumia, jotta he voisivat toimia keskenään. Me kokeilemme toisenlaista arkkitehtuuria nimeltään Patchwork, joka on rakennettu protokollan päälle eikä alustaksi, mistä voit lukea lisää tästä dokumentaatiosta. Mutta jos tuokin osoittautuu liian rajoittuneeksi, me ajamme avointa Webiä: Value Flowsin sanasto määritellään käyttäen semanttisen webin tekniikoita. Se ei tarvitse mitään muuta Webin lisäksi pyöriäkseen. IndieWebin tekniikat voivat jatkaa tuosta eteenpäin.

Miten aloittaa

Olettaen että halutaan aloittaa heti: nyt on aika kokeilla. Valveutunut lukija ymmärtää, että allaoleva lista on ajatuskoe. En tiedä miten paljon siitä toimii oikeasti. Mutta se on työn alla edelleen.

Identifioi todennäköiset kandidaatit: jalat-maassa -tuotanto ja/tai -jakeluorganisaatiot, jotka ovat omistautuneet talouden transformaatiolle. TransforMap voi auttaa.

Pyydä että jokainen heistä nimittää sanansaattajan, joka on muiden kandidaattiorganisaatioiden kanssa yhteyksissä. Tutustukaa, sekoittukaa.

Etsi todennäköiset olemassaolevat kokeet tekniselle infralle jotka voivat toimia koordinaatiosignaaleita: esimerkiksi Ethereum (tiedän että sitä dissattiin yllä, mutta voin olla väärässäkin, ja tiedän joitain jotka kokeilevat sillä) sekä Patchwork, jolla minä kokeilen. Ja Indie Web ja semanttisen webin tekniikat. Ja keskinäinen luottolaitos FairCoopin FairCoin ja FairMarket sopivat tähän myös. Ja niin tekee myös Matthew Slaterin luottoyhteisvaurausehdotus.

Ethereum, FairCoin, ja muut yksittäiset lohkoketjut ovat kuten VANeja: ne väittävät olevansa hajautettuja, mutta sinä ja partnerisi ovat kaikki riippuvaisia heidän lohkoketjuinfrastaan.

Tutkailen myös D-CENTiä, toista lohkoketjuviitekehystä joka tuntuu kattavammalta, ja saa suosituksia ihmisiltä joihin luotan. Mutta en tiedä paljoakaan siitä itse.

Patchwork on enemmänkin kuin liittovaltio, mutta se silti vähän rajoittaa niitä valintoja ohjelmistolle millä kytkeytyä verkkoon.

Ceptr on yksi mahdollisuus, mutta se on (kuten Patchwork) vielä epäkypsä.

Pyydä että sanansaattajat ovat yhteydessä kaikkiin yhteistyötä tekeviin kandidaatti-infratoimittajiin.

He voivat aloittaa aikeista ja sitten kierrättää ne kaikkien kandidaattien kesken, ja sovittaa aikeensa kentällä toimivien organisaatioiden kesken. Ja kehittyä siitä eteenpäin oikeaksi resurssienvaihdannaksi.

Arvovirtojen sanaston käyttäminen kommunikaatioon minkä tahansa systeemien välillä missä tahansa organisaatiossa, joita ne sisäisesti käyttävät. Value Flows -porukka voi auttaa.

Tee yhteistyötä, ja ota muiden työ mukaan, olemassaolevien bioregionaalisten ekosysteemiorganisaatioiden kanssa.

Olkoon paras infra voittaja! Mutta pointti ei ole se infra, vaan pointti on organisaatioiden verkostoituminen.

Idea tässä on pitää resurssit liikkeessä toisiinsa kytkeytyneissä yhteisöissä, tarvesignaalien liipaisemina, jotta saadaan herätettyä eloon keskinäisen koordinaation talous.

Mitä seuraavaksi

Michel Bauwens sanoo,

Se mitä puuttuu, on stigmerginen interaktio tuottajayhteisöjen ja yrittäjäkoalitioiden välillä, demokraattisen suunnittelun tasolla ..

Tässä miten itse sen näen:

Demokraattiset neuvostot asettavat rajat ja prioriteetit sekä investointiehdot.

Eettinen markkinasektori ja tuottajayhteisöt voivat saada tätä rahoitusta linjassa oleviin projekteihin.

He koordinoivat keskenään aktiviteetit avoimien toimitusketjujen ja avoimen kirjanpidon avulla, ja heillä on harkintamekanismit joilla kasvattaa keskinäistä koordinaatiota.

Metatason väliintulo strukturaalisten epätasapainojen tapauksessa, joita tämä ruohonjuuritason koordinointi ei voi ratkaista, joka on myös takaisinsyöttö seuraavalle demokraattisen suunnittelun iteraatiolle.

Lisää Commons Transitionissa.

Viitteet

p2pfoundation.net/How_the_Demand_Signals_Used_by_Current_Supply_Chains_Can_Serve_Broader_Mutual_Coordination

en.wikipedia.org/wiki/Kanban

p2pfoundation.net/Economic_Calculation_Problem

p2pfoundation.net/Mutual_Coordination_of_Physical_Production_through_Peer_Production

p2pfoundation.net/Stigmergy

p2pfoundation.net/Distributed_Car_Manufacturing_and_Sustainability

www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959652615002103

en.wiki.floksociety.org/w/Research_Methdolology

ec.europa.eu/clima/policies/transport/index_en.htm

www.springer.com/cda/content/document/cda_downloaddocument/9783790827460-c1.pdf?SGWID=0-0-45-1269241-p174127782

www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/21693277.2015.1067845

www.slideshare.net/nixianshi/supply-chain-migration-from-lean-and-functional-to-agile-and-customised

books.google.com/books?id=ya8YYSN406kC&pg=SA6-PA14&lpg=SA6-PA14&dq=airline+%22trip+repair%22&source=bl&ots=zwLDvnu8nB&sig=el-Cmqab36KcTE5IwvTPzHMxIyc&hl=en&sa=X&ved=0ahUKEwjr7bfCl6rKAhXJqR4KHYVuCj8Q6AEIJjAC#v=onepage&q=airline%20%22trip%20repair%22&f=false

www.prnewswire.com/news-releases/dont-get-stuck-at-the-airport—get-notiflyertm-82468087.html

www.pmizgala.com/docs/Magellan.pdf

supplychainminded.com/point-sale-data-its-demand/

www.scmr.com/article/unlocking_the_power_of_pos

en.wikipedia.org/wiki/Bullwhip_effect

www.pcic.merage.uci.edu/papers/2000/dell-feb00.pdf

drive.google.com/file/d/0Bz8cVS8LoO7Odzg1dVdmdXZmVzg/view

books.google.com/books?id=7ffUAAAAQBAJ&pg=PT55&lpg=PT55&dq=pushing+inventory+problem+upstream&source=bl&ots=JaDWDrUECT&sig=1DzNEEx3j6Zrxwa1gAcibRpE4Qo&hl=en&sa=X&ved=0ahUKEwiC1P-DpqrKAhXJth4KHRq6BF0Q6AEIKjAC#v=onepage&q=pushing%20inventory%20problem%20upstream&f=false

books.google.com/books?id=MVAi8MpPUOAC&pg=PA254&lpg=PA254&dq=pushing+inventory+problem+upstream&source=bl&ots=9q2X7WiGKA&sig=I1cjezRftyAvS9g8A9pwLWhIhb8&hl=en&sa=X&ved=0ahUKEwiC1P-DpqrKAhXJth4KHRq6BF0Q6AEIITAA#v=onepage&q=pushing%20inventory%20problem%20upstream&f=false

github.com/valueflows/valueflows/issues/82

en.wikipedia.org/wiki/Electronic_data_interchange

www.edibasics.com/what-is-edi/

www.gxs.com/

www.gxs.com/assets/uploads/pdfs/caseStudies/CS_Fifth_Pacific_GXS.pdf?3a7653&_ga=1.22766457.334164471.1453285913

www.google.com/webhp?sourceid=chrome-instant&ion=1&espv=2&ie=UTF-8#q=supply+chain+demand+planning+point+of+sale&start=10

books.google.com/books?id=eue8KAZ4mn4C&pg=PA76&lpg=PA76&dq=supply+chain+point+of+sale+events&source=bl&ots=7Ld3gwLW0F&sig=bqEmxrgunY81n55W1pikFZy5ZwA&hl=en&sa=X&ved=0ahUKEwiQvP6spKrKAhWLOD4KHf6EBq04ChDoAQgbMAA#v=onepage&q=supply%20chain%20point%20of%20sale%20events&f=false

www.retailsolutions.com/company/news-events/press-releases/walgreens-goes-live-data-sharing-program-suppliers-using-demand#.VpgYKHUrJNA

www.oracle.com/us/products/applications/ebusiness/scm/062128.pdf

www.gs1us.org/industries/apparel-general-merchandise/workgroups/point-of-sale-data-sharing

ieondemand.com/divisions/supply-chain/events/9/presentations/is-your-supply-chain-ready-to-serve-at-the-point-of-sale

gbr.pepperdine.edu/2010/08/the-last-100-feet-of-the-supply-chain/

www.imanet.org/docs/default-source/thought_leadership/operations-process-management-innovation/tools_and_techniques_for_implementing_integrated_supply_chain_management.pdf?sfvrsn=2

www.bearingpoint.com/en-us/adaptive-thinking/digital/supply-chain-navigator/

www.opsrules.com/supply-chain-optimization-blog/bid/313709/How-to-Use-POS-Data-to-Improve-Supply-Chain-Performance

www.supplychainshaman.com/supply-chain-2/supply-chain-excellence/seven-sins-of-demand-planning/

demandplanning.net/POS.htm

www.europeanbusinessreview.com/?p=605

blog.toolsgroup.com/en/sensing-demand-at-point-of-sale-part-2-demand-signal-repositories

www.supplychain247.com/article/new_perspectives_on_the_value_of_demand_sensing

www.supplychain247.com/article/5_lessons_for_supply_chains_from_the_financial_crisis/one_network_enterprises

www.jda.com/realresultsmagazine/view-article.cfm?did=705

supplychainminded.com/point-sale-data-its-demand/

www.scmr.com/article/unlocking_the_power_of_pos

andrewg-crabtreeanalytics.blogspot.com/2012/06/point-of-sale-data-supply-chain.html

www.gxs.com/assets/uploads/pdfs/caseStudies/CS_Daniels_GXS.pdf?3a7653&_ga=1.35826658.334164471.1453285913

docs.google.com/document/d/1q6hEpH75Q0VkkCIFUAJhXejrBZqD_j6-gFhkmKNROMQ/edit

www.academia.edu/10252910/The_uneasy_transition_from_supply_chains_to_ecosystems_The_value-creation_value-capture_dilemma

from WordPress https://ift.tt/36T00tu via IFTTT

[kapitaali]

Yhteisvauraus vaurauden jakamisen keinona

Kirjoittanut David Bollier

Puhuin konferenssissa “Property and Inequality in the 21st Century”, jonka järjesti The Common Core of European Private Law, vuosittaisessa lainoppineiden kokoontumisessa, jossa suurin osa oli Euroopasta. He kysyivät minulta miten yhteisvauraus voisi olla eriarvoisuutta pienentävä voima. Alla on kommenttini, “Yhteisvauraus vaurauden jakamisen keinona”. Konferenssi pidettiin Göteborgin yliopistossa Ruotsissa kesäkuun 12-13 2015.

  Kiitos kun pyysitte minut puhumaan yksityisomaisuuden suojan ja eriarvoisuuden välisestä suhteesta — aihe joka saa liian vähän huomiota. Tämän ei pitäisi olla yllättävää. Nyt kun vapaiden markkinoiden ideologia on muuttunut oletusmaailmankuvaksi ja poliittiseksi konsensukseksi ympäri maailman, yksityisomaisuus nähdään vapauden, talouskasvun ja inhimillisen kehityksen synonyymina.

Voi kyllä, sillä on nihkeä miinuspuoli nimeltään eriarvoisuus. Aktivistit kuten Occupy-liike ja omia teitään kulkevat ekonomistit kuten Thomas Piketty ovat tuoneet tämän ongelman framille vuosien villasella painamisen jälkeen. Heidän menestyksensä on ollut aikamoinen saavutus, sillä vuosien ajan eriarvoisuuden olemassaolo on esitetty vahinkona, poikkeamana, mystisenä ja hämyisänä vieraana inhimillisen edistyksen pidoissa.

Haluan esittää, että nälkä, köyhyys, riittämätön koulutus ja terveydenhuolto, sekä hyökkäykset ihmisoikeuksia ja -arvoa kohtaan eivät ole bugeja systeemissä. Ne ovat ominaisuuksia. Todellakin, markkinaideologiat usein esittävät, että sellaiset puutteet ovat tarpeellisia insentiivejä ihmisen yritteliäisyydelle ja talouskasvulle; köyhyyttä muka tarvitaan piiskaamaan ihmiset pakenemaan työnteon ja yrittelijäisyyden avulla.

Varallisuusoikeudet ovat tämän dynamiikan ytimessä, sillä ne ovat elintärkeä työkalu, jolla määritellään ja vartioidaan yksityisomaisuuden rajoja, ja jolla oikeutetaan väistämättömät tulokset. Joten on tärkeää, että me keskitymme varallisuusoikeuksiin yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tuottajana — ilman että jätetään huomiotta monia muita voimia, mm. yhteiskunnan käytänteitä, kulttuuria ja politiikkaa, jotka ovat myös tärkeässä roolissa.

Haluaisin keskittyä modernien teollisten yhteiskuntien pakkomielteeseen tehdä kaikesta yksityisomaisuutta, mukaanlukien elämä itsessään, ja käyttää lakia työkaluna pakottamaan markkinoiden ja yksityisomaisuuden yhteiskuntajärjestystä niin laajalle kuin mahdollista. Tämä kulttuurillinen heijaste tunnetaan nimellä yhteisvaurauden aitaaminen. Termi kuvaa miten omistajat vaativat itselleen yleisluontoisia oikeuksia — usein valtioiden aktiivisella mukanaololla — keinona riistää kollektiivisessa omistuksessa olevat resurssit yksityisen hyödyn käyttöön.

Me näemme tämän dynamiikan tällä hetkellä tapahtuvissa maan kaappauksissa, loputtomissa yrityksissä yksityistää pohjavesiä ja kuntien vesijärjestelmiä, groteskeissa kopiosuojan ja patenttioikeuden laajennuksissa yksityistää tieteellistä tietoa ja kulttuuriperintöä, ja Maan ilmakehän käytössä vapaana saasteiden loppusijoituspaikkana. Yksityistämisen mania maailmassa on saavuttanut sellaisen äärimmäisen tason, että jopa immateriaalinen vauraus kuten julkiset tilat, mikro-organismit, geneettisesti luodut nisäkkäät, keinotekoisesti tuotetut nanomateriaalit ja ihmisen tietoisuus itsessään halutaan yksityisomaisuuden suojan alle.

Valitettavasti perinteiset varallisuuslait perustuvat valitettavan vanhentuneeseen maailmankuvaan ja antiikkisiin taloudellisiin oletuksiin ihmisolennoista ja yhteiskunnan sekä ympäristön realiteeteista. Se näkee kaikki nämä yksityisomaisuuden suojan laajennukset vaurauden luomisena — silloinkin kun se itse asiassa johtaa vaurauden tuhoutumiseen (luonnon monetisaatio), kansan kahtiajakautumiseen niihin joilla on ja niihin joilla ei ole, tai luontaisen käyttöarvon muuttamiseen vaihtoarvoksi (hinta). Se olettaa, että arvoa luovat ainoastaan henkilöt, jotka toimivat markkinoilla, ja Näkymätön Käsi tekee taikatemppunsa.

Yksityisomaisuuden suoja ei yleisesti tunnusta yhteiskunnallisen yhteistoiminnan, monimutkaisten luonnonjärjestelmien ja perityn tiedon tai kulttuurin luomaa arvoa. Se on sokea epätaloudellisille suhteille kuten lahjataloudet, epämuodolliset suhteet, yhteiskunnalliset yhteisöt ja hoivatyö. Voitaisiin sanoa, että yksityisomaisuuden suoja yleisesti ei tunnusta yhteisvaurautta eikä sen tärkeää roolia arvonluonnissa.

Mitä tarkoitankaan yhteisvauraudella? No, termi on niin myrkyttynyt konservatiivisista ideologioista ja ekonomistien höpötyksistä viimeisen kahden sukupolven aikana, että ensimmäinen mieleen pomppaava idea kun mainitaan sana ”yhteismaa” on yhteismaan tragedia. Hälvennän nopeasti tämän häiritsevän harhautuksen.

Tragedian vertauksen, niinkuin sitä kutsun, ensi kertaa esitti biologi Garrett Hardin hänen kuuluisassaan artikkelissa Science-lehdessä vuonna 1968. Hardin sanoi: Kuvittele laidunmaa jota kuka tahansa voi käyttää, ja jossa yhdelläkään maanviljelijällä ei ole insentiiviä olla sitä käyttämättä. Hardin julkisti ilman empiirisiä todisteita, että jokainen yksilöllinen maanviljelijä totta kai tuo laitumelle niin monta lammasta kuin mahdollista. Tämä väistämättä johtaa ylikulutukseen ja laidunmaan tuhoon ja saa aikaan yhteismaan tragedian.

“Tragedian vertausta” pidetään niin totena taloudessa, että se on muuttunut kulttuurilliseksi klisheeksi — ideaksi jota rummutetaan jokaisen kandiopiskelijan pääkoppaan. “Vapaat markkinat” ottavat tragediameemin esiin juhliakseen varallisuusoikeuksia ja niinkutsuttuja vapaita markkinoita — ja taistellakseen valtion sääntelyä ja mitä tahansa kollektiivista vaihtoehtoa vastaan.

Ainoa ongelma on, että Hardin ei kuvannut yhteismaata. Hän kuvasi kaikille saatavilla olevan regiimin jossa ei ole sääntöjä, rajoitteita eikä myöskään yhteisöä. Se ei ole yhteismaa. Se on vapaa kaikille. Yhteismaa on sosiaalinen järjestelmä, jolla hallinnoidaan rajallista yhteisöä, sillä on tietyt säännöt resurssiin käsiksi pääsemiseksi, mekanismit joilla monitoroida käyttöä ja rankaista vapaamatkustajia ja niin edelleen. Itse asiassa, Hardinin kuvaama tilanne — jossa vapaamatkustajat voivat varastaa tai vahingoittaa resurssia niin kuin lystäävät — on paljon parempi kuvaus rajoittamattomista markkinoista. Voitaisiin sanoa, että Hardin kuvasi markkinoiden tragedian.

Elinor Ostrom

Edesmennyt Indianan yliopiston professori Elinor Ostrom voimakkaasti löi hanttiin koko yhteismaan tragedian sadulle hänen uraauurtavassa vuoden 1990 kirjassaan Governing the Commons: The Evolution of Institutions for Collective Action. Hänen kenttätyönsä ja luova teoretisointinsa näyttää, että yhteisöjen on täysin mahdollista hallinnoida luonnonvarojaan yhteisvaurautena ilman että niitä ylikulutetaan.

Joten yhteisvauraus itseasiassa toimii, ja toimii hyvin. Miten se on mahdollista? Päinvastoin kuin Hardinin vertaus ja sen monet vangin ongelma -muotoilut, ihmiset oikeassa elämässä pyrkivät puhumaan keskenään. He neuvottelevat säännöt ja suojelevat yhteisön intressejä. He rakentavat systeemejä identifioimaan ja rankaisemaan vapaamatkustajia. He kultivoivat voimakkaita kulttuurillisia arvoja ja normeja. Ja niin edelleen.

Yhteismaa on itse asissa kukoistava itsehallinnoinnin systeemi ympäri maailman, joka suurimmaksi osaksi toimii markkinoiden ja valtion ulkopuolella. Tässä on hämmästyttävä fakta: arviolta kaksi miljardia ihmistä on riippuvaisia luonnossa esiintyvästä eri tyypin yhteisvauraudesta selviytyäkseen jokapäiväisestä elämästä —  viljelymaasta, kala-alueista, metsistä, kasteluvedestä, riistasta. Tämä yhteismaan rooli on suurimmaksi osaksi ekonomistien sivuuttama, kuitenkin, koska yhteismaan itsehallinnointi tapahtuu perinteisten markkinoiden ulkopuolella, ja täten sitä pidetään arvottomana. Raha ei vaihda käsiä; BKT ei kasva. Miten mikään arvokas voi syntyä yhteismaalla?

Professori Ostrom — Indianan yliopiston politiikan tieteentekijä, joka käytti uransa tutkien yhteistyössä hoidettujen resurssien dynamiikkaa — voitti taloustieteen Nobelin palkinnon työstään vuonna 2009. Hän oli ensimmäinen nainen, joka on palkinnon saanut. En usko, että tämä on vahinko. Toisin kuin hänen (miespuoliset) ekonomistikollegansa, jotka pitävät yksityisomaisuutta listalla pyöriteltävinä asioina, Ostrom avasi keskustelun yhteiskuntasuhteiden ja yhteistyön rikkaasta potentiaalista tarpeiden tyydytyksessä.

Mutta tässä kohtaa tarina muuttuu mielenkiintoiseksi. Viime vuosina, riippumatta Ostromin inspiroimista akateemisista tutkijoista, kommonerien kasvava joukko on noussut tuottamaan omaa yhteisvaurautta — ja haastamaan heidän yhteisen varallisuutensa aitaamisyritykset. Tämä monenkirjava, rehottava liike menee paljon sen pienen luonnonvarayhteisvaurauden ulkopuolelle globaalissa Etelässä, jota Ostrom tutki. Tämä liike koostuu ruoka-aktivisteista, jotka yrittävät rakentaa uudelleen paikallismaataloutta sellaisin keinoin kuin permakulttuuri, yhteisömaanviljely, Slow Food ja osuuskunnat. Siihen kuulu teknologian parissa työskenteleviä, jotka ohjelmoivat vapaata ja avointa lähdekoodia joka on nyt standardielementti useimmassa kaupallisessa ohjelmistossa. Siihen kuuluu yliopistoja ja tieteentekijöitä ja akateemisia aloja, jotka ovat omistautuneet jakamaan tutkimuksensa ja datansa avoimilla digitaalisilla alustoilla, usein Creative Commons -lisenssillä.

Fablab @ MediaLab Prado

Yhteisvauraus voidaan nähdä siemeniä jakavien maanviljelijöiden keskuudessa Intiassa, jotka haluavat vältellä geenimanipuloituja kasveja ja harjoittaa eräänlaista open source -maanviljelyä. Yhteismaa nähdään avoimen designin ja valmistuksen räjähdysmäisessä kasvussa — joka on globaalisti jaettua tuotedesignia mutta lokaalisti valmistettua ja halpaa, modulaarista ja kaikille saatavilla, open source -ohjelmistojen tyyliin. Tämä liike on tuottanut Wikispeed-auton joka ajaa 100 mailia gallonalla bensaa, Farm Hack -yhteisön joka on tuottanut kymmeniä halpoja maanviljelylaitteita, ja useita hakkeritiloja ja fablabeja tekijäliikkeessä.

Yhteismaa näkyy uusissa “shareable cities”-rakennusprojekteissa, joissa kaupungin asukkaat ovat suuressa roolissa puistojen ja vesijärjestelmien, lastentarhojen ja urbaanin suunnittelun hallinnoinnissa. Yhteismaa on käytössä myös kaupungeissa, jotka käyttävät osallistavaa budjetointia ja sallivat tavallisten kansalaisten puntaroida budjetteja. Se on myös työssä vaihtoehtovaluutoissa kuten kenialainen Bangla-Pesa, joka on tehnyt mahdolliseksi monen slummissa elävän köyhän vaihtaa arvoa keskenään.

Mikä näitä varsin erilaisia yhteisöjä yhdistää? Ne kaikki vaativat itselleen eri arvon universumia. Niillä kaikilla on perussitoumus tuottaa käyttöä varten, ei markkinavaihdantaa varten. Ne kaikki vaativat itselleen oikeutta yhteisönä osallistua sääntöjen luomiseen, joilla hallita itseään. He haluavat reiluutta ja läpinäkyvyyttä hallintaan. Kommonereina he vaativat itsellen vastuuta toimia pitkäaikaisina resurssien isännöitsijöinä. Yhteisvauraus koostuu myös tietynlaisesta etiikasta — sitoumuksesta suojella kaikkea sitä minkä me perimme tai luomme yhdessä, niin että se voidaan antaa eteenpäin, vähentymättömänä, tuleville sukupolville.

Yhteismaa ei ole tragedia. Se tulisi ymmärtää eloisana yhteiskunnallisena ja poliittisena järjestelmänä hallita yhteistä vaurautta. Se on itsehallinnoinnin järjestelmä joka painottaa inkluusiota, reiluutta ja kestävyyttä. Se voimaannuttaa tavallisia ihmisiä ja välttää halvaannuttavan riippuvuuden markkinoista tai valtiosta. Me tiedämme, että markkinat — sitä vastoin, ainakin sen globaalissa, erittäin keskittyneessä ja yhteiskunnallisesti irtautuneessa ja moraalittomassa muodossaan — pyrkivät tekemään asiakkaista riippuvaisia alamaisia.

Historiallisesti yhteisvauraus ei suurimmaksi ole tarvinnut eikä se ole hakenut lain virallista suojaa. Yhteismaan itsejärjestäytyneet tavat ja suhteellinen eristäytyneisyys ulkopuolisesta pääomasta ja markkinoista olivat riittäviä pitämään sitä yllä. Tämä on dramaattisesti muuttunut viimeisen 30 tai 40 vuoden aikana, kuitenkin, globaalin kaupallisen teknologian ja perinteisten yksityisomaisuuden suojan laajentuessa herkeämättä, pakottaessaan markkinalogiikkansa ja -arvonsa lähes kaiken luonnon ja yhteiskunnallisen elämän päälle.

Yhteinen vaurautemme on haavoittuvainen, koska tyypillisesti valtiolla ei ole muodollista, selkeää lainsuojaa joka sitä suojelisi. Todellakin, valtiolla ei ole paljoakaan intressiä antaa tai selkiyttää kollektiivisia omaisuusintressejä, koska se haluaa mieluummin olla samassa veneessä sijoittajien ja korporaatioiden kanssa yksityistämässä tätä kollektiivista vaurautta. Kuten yleensä, valtio ottaa esiin yhteismaan tragedian vertauksen ja olettaa, että ainoastaan yhteisen vaurauden yksityinen riisto ja monetisaatio voi saada aikaan menestystä ja inhimillistä kehitystä. Laajentuva yksityisomaisuuden suoja ja varallisuusoikeudet ovat kriittisiä instrumentteja tässä prosessissa. Ja eriarvoisuus, Pikettyn ja muiden dokumentoimana, on sen väistämätön seuraus.

Haluan ehdottaa, täten, että — poislukien jotkut redistributionistiset strategiat, jotka eilen mainittiin — yhteisvauraus on elintärkeä työkalu jolla taata tasa-arvoisempi vaurauden ennaltajako kaikille. Yhteismaa tarjoaa kaikkein kestävimmän, rakenteellisesti tehokkaan tavan taata, että ihmisten perustarpeet tyydytetään — ja tämä taas vaalii suurempaa poliittista tasa-arvoa. Kansalaisille on laillisesti taattava pääsy ja mahdollisuus käyttää resursseja, joita he tarvitsevat selviytymiseen, arvokkuuteen ja kulttuurilliseen identiteettiin.

Jos me todella haluamme tehdä jotain eriarvoisuudelle, silloin meidän tulee löytää tapoja saada takaisin yhteisvauraus ja keksiä uudelleen Yhteismaan Laki (Law of the Commons). Yhteismaan Lain (uudelleen)keksiminen voi kuulostaa liian kunnianhimoiselta, mutta mietipä tätä: Ihmisillä 1200-luvulla luultavasti oli vahvemmat lailliset oikeudet elinkeinoon ja selviytymiseen kuin ihmisillä on nykyään. Kiitos Magna Cartan ja sen liitteen, Metsän peruskirjan (Charter of the Forest), ihmisillä oli taattu laillinen pääsy metsään keräämään polttopuita, vettä viljelyyn ja juomiseen, tammenterhoja sioille, oikeus metsästää villiriistaa ja kerätä hedelmiä, ja paljon muuta.

Kommonereilla oli laillinen pääsy tuotantovälineisiin ja elinkeinoon — joka on paljon enemmän kuin nykyaikaiset markkinat ja monet valtiot ovat valmiita myöntämään kansalaisille nykypäivänä. Niinkuin Woody Guthrie sanoi, ”If you ain’t got the do re mi, you’re out of luck.”

Miten pääsy yhteisvaurauteen lieventäisi eriarvoisuutta? Ensinnäkin, se auttaisi ihmisiä vapauttamaan itsensä petomaisista markkinoista auttamalla heitä epähyödykkeellistämään heidän jokapäiväisen elämänsä. Me voimme nähdä tämän nykypäivän yhteisvauraudessa:

Linux-käyttäjät eivät joudu maksamaan rahaa Microsoftille, ja voivat kontrolloida omaa ohjelmistoinfrastruktuuriaan sekä paeta pakotettuja päivityksiä.

Paikallisruoan syöjät eivät joudu kärsimään geenimanipuloinnin ja teollisen, prosessoidun ruoan kustannuksista tai riskeistä.

Ihmiset jotka elävät yhteisöomisteisella maalla voivat välttää korkeat vuokrat ja avoimien asuntomarkkinoiden spekulatiiviset hinnat.

Opiskelijat ja tutkijat jotka käyttävät avoimia oppimateriaaleja ja avoimia tieteellisiä julkaisuja voivat välttää kohtuuttomat kaupallisten julkaisujen hinnat, kalliit verkkosivujen maksumuurit ja päästä irti kopiosuojasta.

Osuusrahoituksen ja vaihtoehtovaluuttojen käyttäjät voivat keskinäistää yhteisen varallisuutensa ja välttää kaupallisten pankkien petomaiset käytännöt ja yksityisesti luodun fiat-rahan.

Kaupungissa asujat jotka luottavat kunnallisiin laitoksiin tai yhteisvaurauspohjaisiin vesijärjestelmiin voivat päästä irti riippuvaisuudesta sijoittajien omistamista liikelaitosmonopoleista, ja kehittää ekologisia vaihtoehtoja.

David Bollier

Lopputulema, jonka haluan sanoa tässä, on tämä: Yhteismaa tarjoaa taatun rakenteellisen pääsyn elintärkeisiin resursseihin ja palveluihin markkinoiden ja valtion ulkopuolella. Ja niin tekemällä yhteismaa auttaa takaamaan suuremman tasa-arvoisuuden yhteiskunnissa. Yhteismaa auttaa ihmisiä vähentämään kustannuksia, parantamaan taloudellista riippumattomuuttaan ja vajvistamaan poliittista suvereeniutta.

Ollaksemme varmoja, yhteismaahan osallistuminen tarkoittaa myös tiettyjä vastuita ja aloitteita — sekä henkilökohtaisia että yhteiskunnallisia — jotta suojeltaisiin yhteistä vaurautta. Mutta myös tämä on hyvä asia — koska se emansipoi koko tuottaja/kuluttaja-suhdekuvion joka tuppaa vieraannuttamaan ihmiset toisistaan, edistämään konsumerismia ja saamaan aikaan pahoja “markkinaulkoisvaikutuksia” ympäristölle. Yhteisen vaurauden hallitsijoina kommonerit pyrkivät hallinnoimaan resursseja holistisemmalla, pitkäaikaisemmalla ja kollektiivisemmalla näkemyksellä. Yhteismaa tarjoaa uskottavan pääsyn pois kestämättömän kasvutalouden patologioista.

Mutta tässä on ydinkysymys: Missä roolissa tulisi yksityisomaisuuden suojan olla kaikessa tässä? Jos yhteismaa on rikkaan generatiivinen järjestelmä jolla tyydyttää ihmisten tarpeet, silloin yksityisomaisuuden suojan tulisi ottaa tämä seikka huomioon. Valitettavasti, kuten aiemmin mainitsin, perinteinen lainsäädäntö ei yksinkertaisesti tunnusta yhteisvaurauden oikeaa arvoa.

Olen kuitenkin iloinen saadessai ilmoittaa, että tällä hetkellä on jo tulossa massiivinen määrä juridisia innovaatioita, joilla suojella yhteismaata, yksityisomaisuuden suojan ja muiden lakien avulla. Kunnianhimoinen haasteemme on, mielestäni, keksiä uusi sulautettu ala jota nimitän Yhteismaan Laiksi.

Tämä on monimutkainen haaste, suurimmaksi osaksi siksi että moderni liberaali politiikka ja perinteinen lainsäädäntö ovat filosofisella tasolla vihamielisiä yhteismaalle. Lakijärjestelmä on keskittynyt yksilön oikeuksiin, yksityisomaisuuteen ja talouskasvuun, eikä se ole erityisen vastaanottavainen yhteismaan paradigmalle. Suurin osa yhteisvaurausperusteisista laki-innovaatioista jotka minulla on tullut vastaan ovat pelkkiä niksejä — eli ne ovat nerokkaita harhautuksia ja luovia purkkaviritelmiä nykyiselle standardimuotoiselle lainsäädännölle.

Juuri tämän Richard Stallman ja vapaiden ohjelmistojen liike teki General Public Licensella, eli GPL:llä, joka tarjosi kriittisen juridisen perustan vapaiden ja avoimien ohjelmistojen kehitykselle. Se on se mitä Larry Lessig ja hänen kollegansa tekivät keksiessään Creative Commons -lisenssit, toinen kopiosuojaperustainen lisenssi, joka kääntää kopiosuojan ylösalaisin tehdäkseen teoksista automaattisesti jakokelpoisia, sen sijaan että ne olisivat automaattisesti yksityisomaisuutta.

Creative Commons

Käyn nyt nopeasti läpi joitain tärkeimpiä yhteisvaurauspohjaisen lainsäädännön muotoja, joita kommonerit nykyään edistävät.

Globaalissa Etelässä, jotta pidettäisiin yhteismaata hengissä, jotkut alkuperäiskansat ovat liittyneet yhteen juridisen instrumentin nimeltä “biokulttuurilliset protokollat” ympärillä, jonka Etelä-Afrikan Natural Justice -ryhmä on kehittänyt. Nämä protokollat nähdään tapana suojella alkuperäiskansoja markkinoiden aitauksilta, joille kansainväliset sopimukset muutoin antaisivat hyväksyntänsä, julistamalla agroekologiset ja kulttuurilliset käytännöt pois markkinoiden ja kaupankäynnin ulottuvilta.

Intiassa, aina siitä asti kun korkein oikeus muodollisesti tunnusti yhteismaan vuoden 2012 merkkipaalupäätöksessään, intialaiset ovat yrittäneet miettiä mitä juridisia ja poliittisia seuraamuksia seuraa kaiken sorttisen yhteismaan hallinnoinnista, kuten metsien, viljelysmaan ja veden. Sitten on myös kiinnostavia juridisia innovaatioita kuten Perun Potato Park, joka antaa alkuperäiskansoille Cuscon lähellä oikeuden hallinnoida “agroekologista perintömaisemaansa.”

Sidosryhmärahastot (stakeholder trust) ovat uudenlainen juridinen innovaatio, erityisesti USA:ssa. Nämä ovat valtion pystyttämiä rahastoja, joilla kerätään, hallinnoidaan ja jaetaan uudelleen luonnonvaroista, kuten öljy, vesi, metsät ja mineraalit, saatuja tuloja. Suuri ennakkotapaus tälle oli Alaska Permanent Fund, joka tuottaa noin US$1,000 vuodessa jokaiselle Alaskan asukkaalle — harvinainen ei-palkkatulon lähde tavalliselle kansalle. Yhteisvauraustutkija Peter Barnes on laajentanut ideaa koskemaan moniin muihin yhteisiin varoihin hänen kirjassaan Liberty and Dividends for All, pyrkimyksenään käsitellä konkreettisesti suorilla rahamaksuilla eriarvoisuutta.

Uudenlaiset digitaalisen yhteisvaurauden juridiset viitekehtykset ovat robusti innovaatioiden ala. Nyt on pyrkimyksenä siirtyä pois kopiosuojaperustaisista lisensseistä avoimilla alustoilla, kuten GPL ja Creative Commons tekee. Näin mahdollistetaan digitaalisten yhteisöjen pitää itse oma itse tuottamansa ylijäämä. Michel Bauwens P2P Foundationista on ehdottanut yhteisvaurauspohjaisia vastavuorolisenssejä — mitä hän nimittää termillä CopyFair — takaamaan digitaalisten yhteisöjen kyvyn kerätä mitkä tahansa heidän tuottamansa sisällön kaupallisesta käytöstä saadut tulot, samalla kun sallitaan epäkaupallinen käyttö. Samanlaiseen tapaan on nyt pyrkimyksiä kehittää siementenjakolisenssi maanviljelijöille, jotta he voisivat suojella siemeniään kolmansilta osapuolilta, jotka saattaisivat anastaa ja patentoida nämä.

Lohkoketjukirjanpito, jonka Bitcoin toi ensimmäisenä, voi olla yksi kaikkein vallankumouksellisimmista innovaatioista Yhteismaan LAissa. Tämä teknologia on tärkeä, koska se sallii digitaalisen identiteetin varmistuksen ja turvallisen varainsiirron ilman kolmansia osapuolia kuten pankit tai valtiot. Vaikka Bitcoin on käyttänyt lohkoketjukirjanpitoa standardin libertaariin, kapitalistiseen tarkoitukseen, erityisesti spekulaatioon, teknologiaa voidaan käyttää edistämään yhteiskunnallista yhteistyötä radikaalin uusilla tavoilla — käytännössä siirtymään puhutusta ja kirjoitetusta laista digitaaliseen mediaan.

Eräs tärkeä sivujuonne, jota monet “tietokonelakimiehet” työstävät on älysopimukset, algoritmiperustaiset teknologiat jotka loisivat uudenlaisia verkkopohjaisia sopimuksia joita voitaisiin neuvotella lennossa, verkossa, ilman standardeja kirjoitettuja sopimuksia ja velttoa oikeusjärjestelmää. Tämä myös on tärkeä uudentyyppisen yhteisvaurauspohjaisen lainsäädännön alue.

Osuustoimintalainsäädäntö on tärkeä yhteisvaurausperustainen lain ala, joka herättää monia vähän käytettyjä historiallisia malleja uudelleen henkiin, samalla kun kehitetään uuden tyyppistä hallinnointia. Esimerkiksi, Italiassa ja Quebecissa on olemassa monenlaisia usean sidosryhmän osuuskuntia jotka menevät työntekijän ja kuluttajan osuustoiminnan käsitteen ulkopuolelle, ja voimaannuttavat kolmansia osapuolia osallistumaan sellaisiin asioihin kuten vanhusten hoiva ja sosiaalipalvelut.

The Sustainable Economies Law Center Oaklandissa, Kaliforniassa, tutkii uusenlaisia osuustoiminnan muotoja joilla voimaannuttaa jäseniään. Vanhat muodot kuten yhteisön omistamat maat ja “puutarhakaupungit” — joissa kaupunki omistaa vesijärjestelmän, maat ja muun infran, mikä keskinäistää ne kaikkien hyödyksi — ovat kokemassa renesanssin.

On myös monenlaisia tärkeitä urbaanin yhteismaan kokeita, joista monet vaativat juridisia innovaatioita. Eräs kaikkein tärkeimmistä on Bolognan säännöt Italiassa, joka on keksimässä paikallishallintoa uudelleen kutsumalla tavallisen kansalaisen pöytään itseorganisoitumaan omien projektien äärelle — urbaani maanviljely, julkisten tilojen hoito, vanhempien pyörittämät lastentarhat, “sosiaalisten katujen” ohjelmat — joita kaupunki sitten auttaa eteenpäin. Kaupungilla on tällä hetkellä yli 90 “yhteistyösopimusta” kolmella temaattisella alueella — “yhdessä eläminen, yhdessä kasvattaminen ja yhdessä tekeminen.”

Samansuuntaisesti San Fransiscossa oleva ryhmä Shareable on kirjoittanut sarjan tutkimuksia “Shareable Cities”-menettelytavoista, jotka on tarkoitettu auttamaan kaupunginhallintoa työskentelemään kansalaisten kanssa ja kehittämään “jakamisprojekteja” lähtien kimppakyydeistä naapuruston palveluihin. Useat kaupungit, kuten Itävallan Linz, ovat ottamassa avoimia digialustoja käyttöön ja julkaisemassa kaikenlaista infoa ilmaiseksi verkossa.

En ole vielä maininnut niitä monia uusia juridisia aloitteita, jotka yrittävät vahvistaa paikallista itsehallintoa, lähinnä asetusten ja niin kutsuttjen yhteisöperuskirjojen avulla. On olemassa myös uusia järjestömuotoja kuten “omni-commons”, joka tarjoaa administratiivista, fiskaalista ja juridista apua yhteismaan ympärille syntyville pienyrityksille.

Vielä suuremmalla tasolla on monia juridisia aloitteita, jotka yrittävät kuvitella uudelleen yhteismaan periaattein toimivan hallinnon. Jotkut näistä pohjautuvat julkisten rahastojen doktriiniin (public trust doctrine) ympäristölainsäädännössä ylläpitämään kommonerien intressejä, kuten kävi sarjassa ilmastonmuutosoikeusjuttuja. Toiset, kuten italialaisten juristien eräs projekti, yrittävät perustaa ihmisoikeudet yhteisten varojen käytölle, ja suojella heitä markkinoiden aitauksilta. Vain muutama kuukausi sitten ranskalainen lainoppinut piti konferenssin Euroopassa yhteismaan juridisista strategioista.

Me näemme uskomattoman luovuuden purkauksen uudenlaisen lainsäädännön kehittämisessä — sopimuslainsäädännössä, trusteissa, julkishallinnossa, kopiosuojassa ja patenteissa, organisaatioiden peruskirjan luonnissa ja muussa — jotta suojeltaisiin yhteistekemisen yhteiskunnallisia käytänteitä ja arvoja, joita se edustaa.

Mihin tämä kaikki johtaa? Kyse on ihmisten suvereeniuden kunnioittamisesta ja keinojen antamisesta heille, jotta he voisivat keksiä omat hallintomuotonsa joilla tyydyttää tarpeensa lokaalissa kontekstissa. Kyse on ruohonjuuritason aloitteista ja osallisuudesta, läpinäkyvyydestä ja tilivelvollisuudesta. Kyse on ihmisten tarpeiden tyydyttämisestä ilman että nojataan rikkinäiseen byrokratian muodollisuuteen, markkina/valtio-valtaduopoliin tai markkinoihin liittyvään yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen.

Ottaen huomioon juridisen luovuuden yhteisvaurauden luomisessa, ylläpidossa ja suojelussa, minulla on toiveet korkealla että tämä uudenlainen juridiikan tutkimus, Yhteismaan Laki, auttaa meitä siirtymään perinteisen lainsäädännön, byrokratian ja hallinnon rajojen yli. Pohjimmiltaan Yhteismaan Laki tarkoittaa sosialisten normien, politiikkarakenteiden ja institutionaalisten käytänteiden vaalimista, joka voi auttaa ihmisiä kukoistamaan. On olemassa paljon tutkimusta, luovaa teoretisointia ja aktivistien kokeiluja minkä tulee mennä eteenpäin, mutta uskon että yhteistekeminen, uudelleenkeksityn Yhteismaan Lain mahdollistamana, auttaa ratkaisemaan kaikkein kiireisimmät ekologiset, yhteiskunnalliset ja poliittiset aikamme ongelmat.

  Alunperin julkaistu: Bollier.org

Lähde: commonsstrategies.org

  from WordPress https://ift.tt/2nCVJbK via IFTTT

[kapitaali]

Mitä ovat P2P ja Commons, ja miten ne liittyvät toisiinsa?

Yhteisvaurauteen (eli commons, eli yhteismaa, eli yhteiset) kuuluu kolme olennaista elementtiä: jaettu yhteinen resurssi, joka on sen käyttäjäyhteisön hallinnoima, ja yhteisön säännöt hallinnoinnille. “Yhteismaa” saattaa käsittää luonnonvarat (vesi, ilma) ja/tai luodut varat (kulttuuri, tieto). P2P — “peer to peer”, “people to people”, tai “vertaistoiminta” — on tapa jolla vertaiset vapaasti tekevät yhteistyötä keskenään luodessaan arvoa yhteisresurssien muodossa, jota kierrätetään yhteisvaurauden muodossa. Jos “commons” on “mikä”  — resurssien, yhteisön ja sääntöjen sekoite — “P2P”  voisi olla “miten” — metodit, käytännöt, hallinto ja verkostot, esimerkiksi.

Mitä ovat yhteisvauraus ja P2P, miten ne liittyvät toisiinsa ja mikä on niiden vaikutus työvoimaan, politiikkaan, tuotantoon, hoivaan? Miten yhteismaa ja P2P -käytännöt vaikuttavat nykyisiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurillisiin arvojärjestelmiin?

Yhteisvauraus voidaan ymmärtää eri perspektiiveistä, mutta useat periaatteet ovat pääasiallisia. Kirjailija David Bollier kuvaa Yhteismaata jaettuna yhteisenä resurssina, joka on sen käyttäjäyhteisön hallinnoima, yhteisön omien sääntöjen ja normien mukaan. Asioihin, joita voidaan hallinnoida yhteisvaurautena, kuuluu mm. luonnonvarat (maa, vesi, ilma), ja luodut varat (kulttuuri, tieto), ja se voidaan joko periä tai olla ihmisen tekemää, mutta “Yhteismaa” viittaa prosessiin kokonaisuutena — synergiaan eri  yhteisön elementtien välillä, resurssiin ja sääntöihin sen yhteiselle hallinnalle.

Seuraavat neljä perspektiiviä, yhteisvauraustutkija ja aktivisti Silke Helfrichin mukaan, tarjoavat tapoja sekä havainnoida että olla tekemisissä yhteisvaurauden kanssa. Ne voidaan nähdä seuraavasti:

Kollektiivisesti hallinnoidut resurssit, sekä aineelliset että aineettomat, jotka tarvitsevat suojaa ja vaativat tietoa ja osaamista.

Yhteiskuntaprosessit jotka vaalivat ja syventävät kukoistavia ihmissuhteita. Nämä muodostavat osan komplekseja sosio-ekologisia järjestelmiä joita tulee johdonmukaisesti ohjata, toisintaa, suojella ja laajentaa yhteistekemisellä.

Uusi tuotantomuoto, joka keskittyy uusiin tuotantologiikoihin ja -prosesseihin.

Paradigmanmuutos, joka näkee yhteisvaurauden ja yhteistekemisen osana maailmankuvaa.

Sanotaan, että “Ei ole yhteisvaurautta ilman yhteistekemistä”. Tämä tarkoittaa, että resurssit (tai “lahjat”) pelkästään eivät ole yhteisvaurautta. Ne tulee aktivoida yhteisön toiminnalla ja hallinnalla. Taaskaan yhteisvauraus ei ole pelkkä resurssi, sen ympärille kokoontuva yhteisö tai protokollat sen isännöintiin, vaan dynaaminen interaktio näitten kaikkien elementtien välillä.

Wikipedia käy esimerkist: on resurssi (sanakirjan sanat), yhteisö (kirjoittajat ja toimittajat) sekä joukko yhteisön kasaamia sääntöjä ja protokollia (Wikipedian sisällön ja muokkaamisen ohjeet). Wikimedia Commons syntyy näistä kolmesta. Toinen esimerkki, radikaalisti erilaisessa kontekstissa, on Siuslaw’n kansallismetsä Oregonissa, USA:ssa. Yhteismaana hallinnoituna sillä on resurssi (metsä), yhteisö (puunhakkaajat, ympäristötieteilij��t ja metsänvarijat) sekä joukko sääntöjä ja asetuksia (metsän kestävän yhteishallinnan peruskirja).

Ei ole olemassa ylätason listaa yhteisvauraudesta, se syntyy aina kun yhteisö päättää ruveta hallinnoimaan resurssia kollektiivisesti. Yhteismaa kokonaisuutena kukoistaa yksilöllisen yhteisvaurauden laajasta diversiteetistä ympäri maailman, joka vaihtelee kalavesistä urbaaneihin tiloihin ja moneen muuntyyppiseen jaettuun vaurauteen.

Jos “yhteisvauraus”on “mikä”, “P2P” voisi olla “miten”. P2P –“peer to peer”, “people to people”, tai “vertaistoiminta” — on suhteellinen dynamiikka, jolla ihmiset (“vertaiset”) vapaasti tekevät yhteistyötä keskenään luodessaan arvoa jaettuina resursseina, jota kierrätetään yhteisvaurauden muodossa.

Tietokoneet verkossa voivat olla tekemisissä keskenään; nämä vapaaehtoiset yhteydet “vertaisten” välillä laskentajärjestelmissä ovat ehkä ensimmäinen hyvin tunnettu kuvaus P2P:sta. Esimerkiksi ääni- ja videotiedostojen jako tuli tunnetuksi P2P-tiedostonjakona. Samalla tavalla jotkut osat internetin infrastruktuurista, kuten tiedonsiirto, ovat myös olleet P2P-nimen alla.

Olettakaamme, että ihmiskäyttäjät istuvat näiden koneiden takana. Näillä käyttäjillä on teknologinen työkalu, joka mahdollistaa heidän olla tekemisissä toistensa kanssa helposti, jopa globaalisti.

Joten on ainakin kahdentyyppistä relaatiota jota voidaan nimittää P2P:ksi, jotka potentiaalisesti aiheuttavat sekaannusta määritelmissä ja termeissä, mitä haluaisimme nyt selkeyttää. On olemassa keskinäinen riippuvuus teknologisesta infrasta (kommunikoivat tietokoneet) ja ihmissuhteiden dynamiikka (ihmiset kommunikoivat). Mutta teknologinen infrastruktuuri ei välttämättä tarvitse olla täysin P2P auttaakseen P2P-ihmissuhteita. Tutkitaan muutamaa esimerkkiä.

Vertaillaan Facebookia tai Bitcoinia Wikipediaan tai muuhun avoimeen/vapaaseen ohjelmistoon. Ne kaikki käyttävät P2P-dynamiikkaa mutta eri tavoin, ja eri poliittisella suuntauksella.

P2P-systeemit ovat yleensä avoimia kaikille mukanaolijoille sekä heidän työpanoksilleen, ja ne ovat luvattomia, mikä tarkoittaa että mukanaolija ei tarvitse jonkun toisen lupaa antaakseen panoksensa. Työn laatu ja sisällytettävyys määräytyy yleensä sen jälkeen, kun se on mennyt toimittajien ja ylläpitäjien kerroksen läpi (esim. Wikipedia).

Tiivistelmänä, toisiinsa kytkeytyneiden koneiden P2P-verkot, joita ihmiset käyttävät yhteistyöhön, voivat tarjota elintärkeitä, yhteisiä toiminnallisuuksia Yhteisvauraudelle. Mutta P2P:lla on paljon laajempi saavutettavuus ja sovelluskohteet kuin korkean teknologian tai digimaailman rajat sanelevat. P2P liittyy vapaaehtoisiin, hierarkiattomiin yhteiskuntasuhteisiin. Sen ominaisuuksilla on potentiaali muuttaa ihmisyhteiskuntaa perustavan laatuisella tavalla.

P2P ja Yhteisvauraus yhdessä luovat synergian yhteistyölle suuremmalla mittakaavalla ja monimutkaisuuden tasoilla. P2P:n tekniset ja yhteiskunnalliset infrastruktuurit voivat tukea yhteisten ja yhdessä ylläpidettyjen resurssien (yhteisvauraus) luomista ja hallintaa.

Lyhyesti, P2P ilmaisee havaittavan ihmissuhteiden kuvion, kun taas Yhteismaa kertoo meille erityisesti mitä (eli resurssit), kuka (resurssien ympärillä olevat yhteisöt) ja miten (kestävän ja eettisen resurssienhallinnan protokollat tuleville sukupolville) nämä suhdedynamiikat toimivat.

Commons Transition: Silke Helfrich on Patterns of Commoning;The History and Evolution of the Commons

P2P Foundation Blog:The Commons, Short and Sweet andNew to the Commons? Start Here by David Bollier. Stories on the Commons; P2P Theory; P2P Education and the Commons Transition Primer.Patterns of Commoning serialized

P2P Foundation Wiki: For more resources on the Commons see our general Commons category as well as our section on P2P Theory. We also recommend readingWhat is Peer to Peer,P2P and Human Evolution — the P2P Foundation’s foundational essay

Commons Strategies Group:The Wealth of the Commons;Patterns of Commoning

Video:What is P2P: an Introduction;What are the basic ideas of P2P?; The Commons Illustrated, with Silke Helfrich and David Bollier;The Commons as a Way of Living and Working Together;The Promise of the Commons

Lähde:

http://bit.ly/2AbBTEF

from WordPress http://bit.ly/2PkkP8v via IFTTT

[kapitaali]

David Bollier Yhteisvaurauden lain uudelleenkeksimisestä

David Bollier puhuu Yhteisvaurauden Laista Nicos Poulantzas Institute & Transform! Europen yhdessä järjestämässä tilaisuudessa. Allaolevan tekstin on kirjoittanut Theodora Kotsaka ja se on alunperin julkaistu Transform! Europe -blogissa.

Theodora Kotsaka: Nicos Poulantzas Institute on työskennellyt yhteisvaurauden parissa viimeisen neljä vuotta, keskittyen aiheisiin kuten vesi ja sen ylläpito yhteishyvänä, digitaalinen yhteisvauraus sekä yhteisvaurauteen sovellettuihin menettelytapoihin, jotka liittyvät tuotantomallien muuttamiseen. Bollierin puhe on pidetty jotta saataisiin parempi kuva yhteisvaurauden lain uudelleensuunnittelun tärkeydestä.

Maissa ympäri maailman, Bollier huomauttaa, kukoistava ”yhteisvauraussektori” kehittää tehokkaita, ekologisia vaihtoehtoja yhä toimintahäiriöisemmälle markkina/valtiojärjestelmälle. Yhteisvauraus kehittää uudentyyppisiä ruoankasvatus ja -tuotantojärjestelmiä, vaihtoehtoisia valuuttoja yhteisön arvon säilyttämiseksi, alustaosuuskuntia verkkojakamiseen, usean sidosryhmän osuuskuntia, avoimen designin ja tuotannon järjestelmiä, maanomistusyhteisöjä, yhteisoppimisprojekteja ja paljon muuta. Tavoite useimmissa tapauksissa on tyydyttää olennaisimmat perustarpeet inklusiivisella osallistumisella, ihmissuhteiden epähyödykkeellistämisellä, kollaboratiivisella yhteisöjärjestäytymisellä ja pitkäaikaisella taloudenhoidolla joka kytkee yhteen vastuut ja hyödyt.

Yhteisvauraussektorin kasvu kohtaa suuria esteitä perinteisen lainsäädännön taholta, koska valtio antaa etuoikeuksia yksilön omistusoikeuksille ja markkinavaihdannalle, ja jopa kriminalisoi yhteistekemisen. Välistävetävään talouskasvuun katseensa kiinnittäneenä valtion politiikka ei tunnusta todellista arvoa joka yhteisvauraudella luodaan. Tämä realiteetti, joka on pakottanut kommonerit keksimään nerokkaita ”hakkeja” lakikirjoihin, mahdollisuutena, suojella heidän kykyään kollektiivisesti hallinnoida siemeniä, vettä, viljelyä, asumista ja kaikkea muuta.

Jotta laillistettaisiin ja tuettaisiin yhteistekemistä, Bollier peräänkuuluttaa uutta lakitieteen tutkimusta validoimaan ja kehittämään uutta yhteisvaurauspohjaista lainsäädäntöä. Me tarvitsemme uuden tyyppisiä tehokkaita lakimekanismeja synnyttämään, ylläpitämään ja puolustamaan yhteisvaurautta. Bollier on sitä mieltä, että tämä on olennainen haaste jos me aiomme suunnitella ja kehittää reilun talouden ja hallinnon järjestelmiä jotka voivat toimia kaikkien hyväksi.

David Bollier on eräs Commons Strategies Groupin perustajista. Ryhmä on kansainvälinen asianajoprojekti. Lisäksi hän on Reinventing the Commons Programin johtaja Schumacher Center for a New Economicsissa (US).”

      Lähde:

from WordPress https://ift.tt/2uIbm1z via IFTTT

[kapitaali]

Kaikki mallit ovat vääriä

Kuinka sujuu sinulta Farnam Streetin mentaalimallien hilan opiskelu? Onko se hyödyllistä? Muuttaako se kuvaasi maailmasta? Jos vastaus on, että kyllä menee hyvin, niin silloin hyvä. Kuitenkin hommassa on vain yksi mutta.

Kaikki mallit ovat vääriä.

Kyllä. Se on totuus. Kuitenkin, kolikolla on myös kääntöpuolensa:

Kaikki mallit ovat vääriä, jotkut ovat hyödyllisiä.

Nuo ovat brittiläisen tilastotieteilijän George Boxin sanoja. Uraauurtavassa tutkimuksessa vuodelta 1976 Box paljasti virhepäätelmän halussamme kategorisoida ja organisoida maailmaa. Me luomme malleja (termi jolla on monenlaisia sovelluskohteita), vain sekoittaaksemme ne todellisuuden kanssa.

Box sanoi myös:

Muistakaa että kaikki mallit ovat vääriä; käytännön kysymys on se miten vääriä niiden tulee olla jotta ne eivät enää ole käyttökelpoisia.

Mikä itse asiassa onkaan malli?

Ensin meidän tulee ymmärtäää tarkkaan mikä malli on.

Sanakirjamääritelmä mallille on ”esitys, yleisesti pienoiskoossa, jolla näytetään jonkin rakenne tai ulkoasu, tai yksinkertaistettu kuvaus, erityisesti matemaattinen, systeemistä tai prosessista, jolla autetaan laskentaa ja ennusteita”.

Meidän tarpeitamme varten tässä palvelee paremmin jälkimmäinen määritelmä. Malli on yksinkertaistus joka kasvattaa ymmärrystämme.

Mieti arkkitehtonista mallia. Nämä ovat tyypillisesti pienoismalleja rakennuksista, jotka luodaan ennen kuin ne rakennetaan. Niiden tarkoitus on näyttää se miltä rakennus tulee näyttämään ja auttaa projektissa työskenteleviä saamaan selkeä yleistuntuma. Ikonisessa Zoolanderin maisemassa Derek (Ben Stillerin esittämä) katselee hänen ehdottamansa ”lapsille jotka eivät osaa lukea kunnolla tarkoitetun koulun” arkkitehtonista mallia ja huutaa ”Mikä tämä on? Keskus muurahaisille??”

Kohtaus esittää sen miten malleja tulkitaan väärin: Liian kirjaimellisesti.

Miksi me käytämme malleja — ja miksi ne toimivat

Farnam Streetilla me uskomme mallien käyttämisen kun rakennetaan massiivinen, mutta rajallinen määrä perustavaa laatua olevaa, muuttumatonta tietoa siitä miten maailma todella toimii. Tämän tiedon soveltaminen on olennaista kun tehdään hyviä päätöksiä ja vältellään tyhmyyttä.

“Tiedemiehet yleisesti ovat yhtä mieltä siitä, että yksikään teoria ei ole sataprosenttisen oikeassa. Näin todellinen testi tiedolle ei ole sen totuusarvo, vaan käyttökelpoisuus. Tiede tuo vallan. Mitä käyttökelpoisempää tuo valta on, sen parempaa tiedettä.”

— Yuval Noah Harari

Aikatestatut mallit sallivat meidän ymmärtää sitä miten asiat toimivat todellisessa maailmassa. Ja sen ymmärtäminen miten asiat toimivat valmistelevat meitä tekemään parempia päätöksiä ilman, että käytetään liikaa mentaalista energiaa prosessiin.

Sen sijaan että luotettaisiin ailahteleviin ja erikoisiin faktoihin, me voimme oppia monikäyttöisiä konsepteja. Mentaaliset mallit, joita tässä käsitellään, on tarkoitettu sovellettavaksi laajalti.

Meille on tärkeää ymmärtää niin montaa mentaalista mallia kuin mahdollista. Kuten sanonta kuuluu, vähäinen määrä tietoa voi olla vaarallista ja luo enemmän ongelmia kuin täysi tietämättömyys. Yksikään malli ei ole universaalisti sovellettava — huomaamme poikkeuksia kaikkialla. Jopa hardcorein fysiikka ei toimi näin.

“Perusongelma on, näethän, että ihmiset ajattelevat että “oikea” ja “väärä” ovat absoluutteja; että kaikki joka ei ole täydellisesti oikein on täydellisesti väärin.”

— Isaac Asimov

Katsotaan melkein mitä tahansa kommenttisektiota internetissä, ja sieltä löytyy ainakin yksi pedantti raivoamassa jostain pikkuseikasta, heittäen lapsen pesuveden mukana. Vaikka tietämättömyys ja misinformaatio eivät varmastikaan ole ansiokasta, ei sitä ole myöskään täydellisyyden tavoittelu.

Heuristiikan tapaan mallit toimivat johtopäätöksinä sille että ne ovat yleensä avuksi monissa tilanteissa, ei siksi että ne ovat aina toimivia pienissä määrissä tilanteita.

Mallit voivat auttaa meitä ennustamaan tulevaa. Ennusteet eivät koskaan ole taattuja, kuitenkin ne tarjoavat meille tietyn verran valmiutta ja ymmärrystä tulevasta. Esimerkiksi, sääennusteen väite että tänään sataa saattaa olla väärin. Silti, se on tarpeeksi usein oikeassa jotta voimme asianmukaisesti valmistautua ja ottaa mukaan sateenvarjon.

Mentaalimallit ja Minimum Viable Product

Voit pitää mentaalimalleja minimum viable productina. MVP on konsepti (tai toimintastrategia), jonka avulla kasvuyritys pyrkii selvittämään mahdollisimman nopeasti ja ketterästi uuden tuoteidean markkinakelpoisuuden. Eli siis onko yritys löytänyt tarpeeksi suuren ongelman sekä riittävän hyvän ratkaisun siihen, että liiketoiminnan odotukset täyttyvät.

Toki kaikkia niitä voidaan parantaa. Mutta ainoa tapa tehdä niin on jos me kokeilemme niitä, koulutamme itseämme ja kollektiivisesti parannamme niitä.

Me voimme soveltaa mentaalimalleista erästä, Occamin partaveistä, tähän. Occamin partaveitsi sanoo, että yksinkertaisin ratkaisu on yleensä oikein. Samalla tavoin yksinkertaisin mentaalimalli tuntuu olevan kaikkein käyttökelpoisin. Tämä johtuu siitä, että tuolloin on vähiten tilaa virheille ja väärin soveltamisella.

“Maailmalla ei ole sitä ylellisyyttä että odotetaan vastauksia ennen kuin toimitaan.”

— Daniel Gilbert

Keittiösi veitset eivät ole niin teräviä kuin ne voisivat olla. Onko sillä väliä niin kauan kunhan ne vain leikkaavat edelleen vihanneksia? Sänkysi ei ole yhtä mukava kuin sen tulisi. Onko sillä väliä jos saat siinä kuitenkin nukutuksi kunnolla? Internet ei ole niin nopea kuin se voisi. Onko sillä väliä niin kauan kun voit ladata tämän artikkelin? Selvästikään ei. Maailmamme pyörii funktionaalisen avulla, ei täydellisen avulla. Tämä on se mikä mentaalimallin tulisi olla — funktionaalinen työkalu. Työkalu joka voisi olla hiukan tervävämpi tai helpompi käyttä, mutta joka kuitenkin tekee hommansa.

Tilastotieteilijä David Hand käytti seuraavaa ilmaisua 2014;

Yleisesti, kun rakennetaan tilastollisia malleja, meidän ei tule unohtaa sitä että tarkoitus on ymmärtää jotain reaalimaailmasta. Tai ennustaa, valita toimi, tehdä päätös, tiivistää evidenssiä ja niin edelleen, mutta aina jotain reaalimaailmasta, ei abstraktista matemaattisesta maailmasta: mallimme eivät ole todellisuus.

Vuonna 1960 Georg Rasch sanoi näin:

Kun rakennat mallia, jätät pois yksityiskohtia, jotka sinä tiedot käytettävissäsi tulkitset olevan epäoleellisia…. Mallien ei tulisi olla totta, mutta on tärkeää että ne kaikki ovat sovellettavissa, ja se ovatko ne sovellettavissa siihen tarkoitukseen tulee tutkia. Tämä tarkoittaa myös, että mallia ei koskaan tule hyväksyä lopullisesti, ainoastaan koeajalle.

Kuvittele maailma, jossa fysiikankaltainen tarkkuus on tärkeämpää kuin käyttökelpoisuus.

Meillä ei olisi terveydenhoitoa koska lääketiede tai proseduuri ei koskaan voi olla täydellinen. Tuollaisessa maailmassa meillä ei olisi paljoakaan tieteellistä tietoa, koska tutkimus ei koskaan voi olla 100% tarkkaa. Meillä ei olisi taidetta, koska teos ei koskaan tule valmiiksi. Meillä ei olisi teknologiaa koska on aina jotain virheitä joita ei saada korjatuksi.

“Malli on yksinkertaistus tai approksimaatio todellisuudesta ja näin se ei heijasta todellisuutta … Vaikka malli ei koskaan voi olla “totuus,” malli saattaa olla erittäin käyttökelpoinen, käyttökelpoinen, jonkin verran käyttökelpoinen ja lopulta olennaisesti käyttökelvoton.”

— Ken Burnham ja David Anderson

Meillä ei olisi mitään. Kaikki ympärillämme on epätäydellistä ja epävarmaa. Jotkut meistä ovat epätäydellisempiä kuin toiset, mutta ongelmat ovat aina olemassa. Ajan mittaan asteittaisia parannuksia tapahtuu loppumattoman kokeilun ja tutkimuksen seurauksena.

Kartta ei ole itse alue

Kuten tiedämme, kartta ei ole itse alue. Kartta voidaan nähdä paikan symbolina tai indeksinä.

Kun katsomme Pariisin karttaa, me tiedämme sen olevan esitys oikeasta kaupungista. Siellä on varmasti virheitä; katuja joudutaan nimeämään uusiksi, rakennuksia on romutettu, mahdollisesti uusi metrolinja on avattu. Kuitenkin kartta auttaa meitä löytämään tien. Se on paljon käyttökelpoisempaa käyttää karttaa Notre Damelta Gare du Nordille (työkalu) kuin tietää kuinka monta metriä ne ovat toisistaan etäällä (nippelitietoa).

Joku joka on käyttänyt paljon aikaa karttojen tutkimuseen kykenee käyttämään sitä helpommin, aivan kuin mentaalinen malli. Joku joka elää Pariisissa voi pitää karttaa helpompana ymmärtää kuin turisti, aivan samoin kuin joku joka käyttää mentaalimallia jokapäiväisessä elämässä soveltaa sitä paremmin kuin noviisi. Niin kauan kuin ei ole suuria virheitä, me voimme pitää karttaa käyttökelpoisena, vaikka se ei millään muotoa ole heijastus todellisuudesta. Gregory Bateson kirjoittaa teoksessa Steps to an Ecology of Mind että kartan tarkoitus ei ole olla totta, vaan että sillä on rakenne joka esittää totuutta nykyisessä kontekstissa.

“Kartta ei ole itse sen esittämä alue, mutta jos se on oikein, sillä on samanlainen rakenne kuin alueella, mikä kertoo sen hyödyllisyydestä.”

— Alfred Korzybski

Fyysinen kartta yleensä muuttuu ajan mittaan tarkemmaksi. Ei niin kauan sitten niissä oli mukana maita joita ei oikeasti ollut olemassa, niistä oli jätetty pois maita jotka olivat olemassa, ne esittivät maailman litteänä tai väärin etäisyyksin. Nykyään karttamme ovat tulleen kauas siitä mitä ennen.

Sama pätee mentaalimalleihin — ne kehittyvät jatkuvasti, ja niitä uusitaan — jotka eivät koskaan saavuta täydellisyyttä. Toki ajan mittaan parhaita malleja uusitaan vain vähän, mutta meidän ei koskaan tule pitää tietoa “lopullisena”.

Toinen seikka mitä miettiä mallien käytössä on ottaa huomioon se mihin niitä käytetään.

Monet mentaalimallit (esim. entropia, kriittinen massa ja aktivaatioenergia) perustuvat tieteelliseen tietoon ja matemaattisiin käsitteisiin. Ihminen joka työskentelee noilla aloilla selvästikin tajuaa enemmän kuin joku joka haluaa oppia ajattelemaan paremmin kun tehdään investointipäätöksiä. He tarvitsevat erilaisen kartan ja yksityiskohtaisemman sellaisen, jossa näkyy elementtejä joita me muut emme tarvitse.

“Malli joka huomioi kaikki todellisuuden variaatiot ei enää ole sen käyttökelpoisempi kuin kartta jonka mittakaava on yksi yhteen.”

— Joan Robinson

Teoksessa Partial Enchantments of the Quixote, Jorge Luis Borges tarjoaa vieläkin kiinnostavamma analyysin mallien ja todellisuuden välisestä sekaannuksesta:

Kuvitellaan että osa Englannin maaperästä on vajonnut mereen ja että kartografi koittaa määrittää Englannin karttaa. Työ on täydellinen; maaperän yksityiskohdista ei näy tietoa, ei yksinkertaisesti mitään kartalla; kaikella siellä on vastaavuutensa. Tämä kartta, tuollaisessa tapauksessa, tulisi sisältää kartta kartasta, ja niin edelleen äärettömyyteen asti. Miksi se häiritsee meitä, että kartassa sisällä on kartta tai että kirjassa Tuhannen ja yhden yön tarinoita on oikeasti tuhat ja yksi yötä? Miksi se häiritsee, että Don Quixote lukisi Quixotea tai että Hamlet katsoisi Hamletia? Uskon löytäneeni syyn: nämä inversiot viittaisivat siihen, että jos fiktionaalisten teosten hahmot voivat olla lukijoita tai katselijoita, silloin me, niiden lukijoita tai katselijoita, voimme olla fiktiota.

Mistä tiedämme onko malli käyttökelpoinen?

Tämä on kenkku kysymys vastata. Kun tarkastelemme mitä tahansa mallia, auttaa kysyä seuraavia kysymyksiä:

Miten kauan malli on ollut olemassa? Yleisenä sääntönä mentaaliset mallit, jotka ovat olleet kauan olemassa (kuten Occamin partaveitsi), ovat tarkkaan syynätty. Aika on loistava edunvalvoja, joka hioo pois tehottomat ideat. Mentaalimalli, joka on uusi, ei välttämättä ole mitenkään liian jalostunut tai mukautuva. Monet mentaalimalleistamme ovat perua Antiikin Kreikasta ja Roomasta, mikä tarkoittaa että niiden on pakko toimia kun ne ovat selvinneet tänne asti.

Onko se todellisuuden representaatio? Toisin sanoen, heijasteleeko se todellista maailmaa? Vai perustuuko se abstraktioihin?

Voiko mallia soveltaa useammilla aloilla? Mitä elastisempi malli on, sitä enemmän meillä on siitä opittavaa. (Totta kai, kannattaa varoa sitä ettei sovella mallia sinne minne se ei kuulu. Muista Feynman: “Älä huijaa itseäsi, ja sinä olet helpoin huijattava.”)

Miten malli sai alkunsa? Monet mentaalimallit syntyvät tieteellisistä tai matemaattisista konsepteista. Mitä perustavanlaatuisempi ala, sitä todennäköisempää on että malli on totta ja kestää.

Perustuuko se perusperiaatteisiin? Perusperiaate on perustavan laatuinen käsite jota ei voida johtaa muista konsepteista, ja se tulee tietää.

Vaatiiko se ääretöntä ketjutusta? Ääretön ketjuttaminen on jotain joka oikeutetaan periaatteilla, jotka itsessään vaativat muilla periaatteilla oikeuttamista. Malli, joka perustuu äärettömään ketjuttamiseen, todennäköisesti vaatii laajaa pohjatietoa tietystä aiheesta, ja sillä on vain vähän reaalielämän sovellutuksia.

Meidän tulee välttää liikaa jäykkyyttä kaikkien mentaalimallien käytössä. Toki kaikkiin on poikkeuksia, ja tilanteita jolloin ne eivät sovellu.

Mieti hilaa työkaluna. Sen takia kannattaa työskennellä niin monen eri mallin kanssa niin syvällä tasolla. Jos sinulla on vain muutama, todennäköisesti yrität käyttää niitä paikoissa jotka eivät ole järkeviä. Jos olet absorboinut ne vain kevyesti, et kykene käyttämään niitä kun oikea aika tulee.

Toisaalta, jos sinulla on työkalupakki täynnä niitä ja olet niissä tosi syvällä, silloin todennäköisemmin osaat ottaa esiin parhaat silloin kun niitä tarvitaan.

Liian moni haaskaa aikaansa fysiikan tarkkuuteen käytännön elämän ongelmissa silloin kun sellaista tarkkuutta ei ole saatavilla. Parempi lähestymistapa on kysyä “Onko se käyttökelpoinen?” ja jos kyllä, “Miten hyvin?”

Mentaalimallit ovat hyvä tapa hahmottaa maailmaa, joka valmistelee meidät tekemään hyviä päätöksiä.

  Lähde:

https://www.farnamstreetblog.com/2017/06/all-models-are-wrong/?utm_content=bufferff5fa&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

  from WordPress https://ift.tt/2T5AKg8 via IFTTT

[kapitaali]

Uusi tuotantomalli uudelle taloudelle

Tämä on DGML:n arvio, ‘fyysisestä’, ‘kosmo-lokaalista’ vertaistuotannosta; jonka Source Network on tuottanut, (verkosto joka tuo yhteen akateemikot, lainsäädännön ammattilaiset ja siviiliyhteiskunnan organisaattorit ympäri Eurooppaa), kirjoittanut Chris Giotitsas ja Jose Ramos P2P Foundationista/P2P Lab.

Lataa raportti täältä: A New Model of Production for a New Economy.

Tiivistelmä

Chris Giotitsas ja Jose Ramos: “DG-ML:n perusperiaatteet perustuvat open sourcen / avoimen designin tuotantologiikan yhteenliittymään globaalilla skaalalla, mihin liittyy tuotanto paikallisverkoston avulla alueellisella skaalalla. Perinteisesti korporaatioyritykset ovat yksinään omistaneet aineettoman pääoman joka heillä on käytössä tavaroiden tuotannossa. He saavat materiaalit tavaroihin kansallisten tai globaalien toimitusketjujen kautta. He tuottavat nuo tavarat käyttäen skaalaetuja valmistuskeskuksissa, joista valmiit tavarat toimitetaan kansallisesti tai globaalisti. DG-ML on tämän tuotantologiikan inversio.

Ensinnäkin, aineeton pääoma on avointa, joko open source tai creative commons tai copyfair, joten sitä voi kuka tahansa käyttää. Toiseksi, valmistus ja tuotanto voidaan tehdä aineettomasta pääomasta riippumatta, missä tahansa yhteisössä tai yrityksessä ympäri maailmaa vain halutaankin. Yhä vahvempien valmistusteknologioiden demokratisointi, kuten 3D-printterien, laserleikkurien, CNC-reitittimien ja automatisoitujen järjestelmien/robottien,  auttaa tätä. Tämän ei tarvitse mennä skaalaekonomian logiikan mkaan, vaan se keskittyy tuottamaan arvoa kriittiselle referenssiryhmälle (CRG), yhteisölle joka vaatii sellaisia tavaroita. Kolmanneksi, jakelu on lokalisoitu CRG:lle, tai CRG:n affiliaateille.

DG-MLei ole ainoastaan voittokulkua uusille teknologioille, joita voidaan yksinkertaisesti teipata neoliberaaliin globalisaatiokoneeseen. DG-ML itse asiassa esittää uuden talousjärjestelmän toteutusta ja toiminnallistusta, joka ammentaa nousevasta maailmankuvasta. DG-ML:ssa mukanaolleiden ihmisten välisistä suhteista ja heidän kokemuksistaan ammentaen me uskomme, että se esittää olennaista kulttuurillista siirtymää materiaalisessa tuottaja/kuluttajaorientaatiossa. Se hylkää tavan jolla teollistuminen on kontekstualisoinut panokset ja tuotokset ja niihin liittyvät ulkoisvaikutukset. Se näin liittyy visioon kiertotalouden rakentamisesta.

Idea on, että tuotantomateiraalit, joita käytetään DG-ML -prosessissa, ovat niin pitkälle paikallisesti hankittuja kuin mahdollista, ja jätevirtoja ulospäin käytetään joidenkin muoden syötteinä, mikä eliminoi tarpeettomien tuotantoketjujen kustannukset ja vaikutukset. Se on kytkeytynyt myös kutsuhuutoihin kasvun jälkeisista talousmalleista, hyvinvointimittareihin perustuvista kestävistä elinkeinoista korporaatioiden ja talouden kasvun sijaan. [10]

Se on nivoutunut open source -liikkeeseen, visioon digitaalisesta yhteisvauraudesta jossa ihmisluovuuden perintö on jaettavissa. Se ammentaa planetaarisesta kuvitelmasta jossa paikallishallitukset työskentelevät vastaten kohtaamiimme planeetan haasteisiin. [11] Se on itse asiassa osa liikettä, jolla luodaan vaihtoehtoinen globalisaatio, [12] ja emergentin maailmankuvan ilmaisu: globaali ekologinen integriteetti versus ylikulutus, vertaistyöntekijän solidaarius versus kansallinen kilpailukyky, moniarvoisuus versus BKT-monokulttuuri.”

Lainauksia

Loppulauselmasta: “Nämä kaksi tapausta tarjoavat ikkunan syntyvään talousmalliin, jota me vasta alamme ymmärtää. Nämä tapaukset demonstroivat yhteisen arvon ja yhteisten resurssien vertaistuotantoa. Kuitenkin, toisin kuin avoimen softan liike, vertaistuotanto näissä tapauksissa on erittäin paikallista, jäsenet yhteistyössä prototyyppaavat, suunnittelevat ja kokeilevat koneita. Nämä tapaukset voidaan tulkita olevan auttavasti aiheeseen liittyviä, ne ovat potentiaalisia indikaattoreita tulevaisuuden tapahtumista. Vertaistuotannon logiikka on osunut tärkeään rajaan, nyt sitä esiintyy fyysisenä/materiaalisena tuotantona. Kuitenkin tapaukset demonstroivat myös kasvukipuja. Farm Hackille jää edelleen kysymys rahoituksen toteuttamiskelpoisuudesta ja tuotantoyhteisöjen ylläpidon haasteista. Onko heikko ei-voittoa-tavoitteleva organisaatio riittävä fasilitoimaan vertaistuottajien verkoston tervettä kasvua? L’Atelier Paysansilla on vähemmän ongelmia toiminnan rahoittamisessa, mutta enemmän ongelmia siinä miten yrittäjäkoalitiota aktivoidaan. Tulevaisuudessa saatamme oppia näistä tapauksista niin, että saatamme nähdä heikkoja tulevaisuuden linjauksia poliittiselle taloudelle. Verkostomuodon ja DG-ML -käytäntöjen yhteistekemisen logiikan syntyminen on osoitettu näissä caseissa, ja ne antavat meille joitain siemeniä joita kylvää vaihtoehtoisen poliittisen talouden tulevaisuuden kasvattamiseksi.

DG-ML haastaa kilpailutoiminnan nollasummapelilogiikan, joka löytyy kansallisten (ja globaalisti kytkeytyneiden) kapitalististen järjestelmiemme ytimestä. Nykyjärjestelmässä me olemme tottuneet kansallisiin hallituksiin, jotka tukevat kansallisia teollisuudenaloja globaalissa kilpailussa, voittavat markkina-alaa ja ottavat johtoaseman teknologiassa ja innovaatioissa. DG-ML -malli on osa globaalin yhteistoiminnallisen järjestelmän syntymää, jossa design-innovaatioita yhdestä yhteisöstä jossain päin maailmaa voidaan käyttää ja soveltaa yhteisöön aivan toisella puolella maailmaa. Kilpailuetuun ja markkinaosuuksien kaappaukseen perustuvien järjestelmien sijaan teknologinen adaptaatio on yhteisöpohjaista ja sen on tarkoitus tukea kriittisten referenssiryhmien elinkeinoja. Vaikka DG-ML:lle on olemassa suurempi teoreettinen kehys, joka kykenee tuottamaan alueellisille markkinoille (noin 4-20 miljoonan ihmisen kaupungeille esimerkiksi), esimerkit tässä raportissa osoittavat sitoutumista designin ja teknologian mukautumiseen kriittisille paikallisille viiteryhmille, sen sijaan että puhuttaisiin kilpailullisista markkinointistrategioista.

Tämä voi auttaa meitä miettimään myös valtion roolia teollisuudessa ja materian tuotannossa. Jos DG-ML auttaa alueita irtautumaan kilpailun nollasummapelilogiikasta, valtiot voivat kehittää politiikkaa jossa tuki on taattu DG-ML:n vertaistuotantojärjestelmän molemmille mittasuhteille — globaalille ja paikalliselle. Globaalissa mittakaavassa kansallinen politiikka voi ohjata tiedon tuotantoa avoimeksi tavalla, joka mahdollistaa materiaalintuotantoteollisuuden yhteiskunnan laajuisesti ja todellakin maailmanlaajuisesti. Paikallisella skaalalla valtion politiikka voi tukea yhteisöjä ja paikallishallintoa bootsrappaamaan yrityksiä ja tuotantoyhteisöjä, jotka voisivat ottaa käyttöön DG-ML -prosessien potentiaalin ja arvon, osallistavan tutkimustoiminnan prosessien avulla. Tähän on viitattu partnerivaltiomallina. [24]

Viimeisenä, koska DG-ML kasvaa dominantissa kapitalistisessa taloudessa, on tärkeää että globaalin design-yhteisvaurauden arvo ei tule kapitalistisen teollisuuden riistämäksi keinona madaltaa sen toimintakuluja, ilman että tarvitsee myötäillä lähtemällä mukaan yhteisvaurauden yhteistuotantoon. Täten on tärkeää aloittaa miettimään miten luoda hyveellisiä syklejä arvon vaihdannassa eri toimijoiden välillä globaalissa DG-ML -metasysteemissä. Joitain tämänsuuntaisia ideoita on kehitetty copyfair-lisenssien parissa (commons-pohjainen vastavuoroinen lisenssi), [25] joka on hyödyllinen kun tehdään generatiivisesta yhteisvaurausaloitteiden arvon kierrättämisestä kansainvälistä — Dzopen osuustoiminnan muoto [26] — ja jonka kautta kapitalistinen/korporaatiosektori joutuisi olemaan vastavuoroinen jos se haluaa hyödyntää sitä alunperinkään. Tämä vaatisi selvästikin uusia globaaleja instituutioita jotka kykenisivät tarjoamaan laillista ja hallinnollista voimaa avoimen osuustoiminnallisen tiedon ja arvon vaihdannan regiimin tukea, lakien säätämistä tai suojaamista. DG-ML:n potentiaali on vapauttaa tiedon ihmisperintö ja -design, niin että yhteisöt ja ihmiset kaikkialla pääsevät käsiksi kaikkiin mahdollisiin teknologioihin ja kyvykkyyksiin joilla vastata elämän taloudellisiin ja ekonomisiin haasteisiin. Jos me haluamme kiihdyttää ihmisten kykyä säätää kestävän kehityksen strategioita ympäri maailman, oikeus globaaleihin designeihin ja käytännön tukeen paikallisten elinkeinojen kehittämiseksi ovat perustavia pilareita. Case-tapaukset tässä tarjoavat käytäntöön perustuvaa toivoa. Näiden rohkeiden pioneerien vaivannäön perustalle rakentaminen tulee olemaan seuraava haaste.”

Visualisaatio

Vertailu perinteisen ja DGML-pohjaisen vertaistuotannon välillä

(CRG viittaa: critical reference group)

Kuvat: L’Atelier Paysan.

Lataa koko raportti täältä: A New Model of Production for a New Economy.

  Lähde:

  from WordPress http://bit.ly/2F7DTVo via IFTTT

[kapitaali]

Mainonta ei pysty rahoittamaan internetiä – tässä ratkaisu

Kirjoittanut David Brin

Missä on seuraava monen miljoonan bisnes? Mitä mahdollisuuksia tai markkinarakoja odottaakaan skarppeja ihmisiä viemään meitä uudelle aikakaudelle? Markkinat ovat saaneet monia tällaisia tilaisuuksia 1900-luvun loppupuolella, ja saaneet meidät spedeläpäyttämään itseämme sanoen: “Miksen minä hokannut tuota?” Temppu tuntuu olevan löytää ja kehittää jotain joka ei tuntunut itsestäänselvältä, kunnes yhtäkkiä, se sitä olikin.

Innovaatioita todellakin tarvinaan. Niin kuin entinen yrittäjä Andrew Keene asian ilmaisee teoksessa The Internet is not the Answer, paljon hehkutetut digitaaliset yhteytemme eivät palvele perusjengiä. Hänen vaivansa voidaan tiivistää:

1. Turvallisuusaukot purkavat kykymme luottaa internet-prosesseihin.

2. Monet eliitit, jotka ennen olivat netin voimaannuttavan yksilöllisyyden musertamia — erityisesti epädemokraattisten valtioiden johtajat — nyt pitävät sitä hallintatyökaluna.

3. Verkkomaailma on täynnänsä uudenlaisia addiktion muotoja, joille ihmisillä on vain vähän immuniteettia.

4. Mainontamalli jolla maksattaa noin about jokainen verkkopalvelu on virheellinen, vaivalloinen, päällekäyvä ja kestämätön pitkällä aikavälillä.

Tänään keskityn ongelmaan #4, joka osoittautuu liittyvän vahvasti kolmeen muuhun, Kuten digitaalikommentaattori Maciej Cegłowski sen ilmaisee: “Mainokset on kuplassa. Se räjähtää.” Kutistuvien marginaalien tilanteessa, ja sellaisessa jossa suurin osa mainostuloista menee Googlelle, Yahoolle tai Facebookille, verkkosivujen ylläpitäjät ja verkkojulkaisut pakotetaan joko tuppautumaan vierailijoidensa huomiotilaan mainoksilla, tai muutoin myymään tietoa asiakkaistaan. Asiakkaat taistelevat vastaan mainosblokkereilla, mikä luo silmä-silmästä -kamppailun, ja sisällön julkaisijat kieltävät pääsyn mikäli he havaitsevat mainosblokkerin olevan käytössä.

Webin “Perisynti”

“Mainonnasta tuli oletusbisnesmalli verkossa, koko teollisuudenalan taloudellinen perusta, koska se oli helpoin tapa verkon startupeille toteuttaa, ja helpoin markkinoida sijoittajille,” esittää Ethan Zuckerman the Atlanticille. “Elän uskossa että mainonta on verkon perisynti. Internetin alhainen tila on suoraa, jos ehkä tahaton, seuraus siitä että olemme valinneet mainonnan oletusmalliksi sisällön ja palveluiden tukemiseen.”

Tehdään selväksi, kyseessä ei ole mainonnan kustannukset itsessään jotka rajoittavat. Vuonna 2013, globaali mainontakulutus pääsi $500 miljardiin, jossa 20% siitä, noin $100 miljardia, on nettimainontaa. Projisoitu kasvuaste on noin 5% vuodessa. Se on noin $90 per elävä ihminen, tai vähän alle $20 henkeä kohti nettimainonnalle. Vaikka se kaikki siirrettäisiin miljardin rikkaimman ihmisen kontolle — niille jotka verkkoa käyttävät eniten — se herättää yksinkertaisen kysymyksen: maksaisitko $100/vuosi surffataksesi täysin mainosvapaana? Voi, mutta ei ole olemassa koordinoitua tapaa maksaa sellaisista joilla sekä ylläpitää että laajentaa sitä laajaa verkkopalveluiden määrää joita haluaisit.

Julkaisijat ja sisällöntuottajat eivät pidä siitä myöskään. Evgeny Morozov kysyy:

“kuinka kohtuullista on odottaa että mainonta pysyy maagisena lypsylehmänä joka auttaa tuomaan vapaan internetin Sri Lankaan tai Intiaan ja sallii miljoonien ihmisten käyttää sähköpostia ilmaiseksi? …Mainonta on aina ollut Piilaakson halveksuma; se on liian karkeaa, tehotonta, liian mielikuvia herättävää niistä yhteyksistä teknologian ja rahvaanomaisen kapitalismin välillä. Alkuvaiheessa Sergey Brin ja Larry Page Googlelta kirjoittivat kuuluisan akateemisen paperin jolla haukuttiin sitä vaikutusta joka sillä voisi olla heidän hakukoneeseensa.”

Ja kuitenkin, me emme näe merkkiäkään siitä että Facebook tai Google olisivat suunnittelemassa mainonnan korvaamista jollain muulla tulonlähteellä.

Mainospohjainen verkkotalous perustuu aidosti niukan hyödykkeen, käyttäjän huomio, monetisointiin — siihen ainoaan, luonnollisesti rajoitettuun asiaan informaatioaikana, jota ei voida kasvattaa pienin marginaalikustannuksin. Kun mainostajat vaativat kasoittain tätä niukkuutta, se herättää yhä vain enemmän pahaa verta.

Eivätkä mainostajat (useimmiten) saa paljoakaan arvoa rahoilleen. Heidän täytyy yrittää, tunkeutumalla käyttäjän näkyville, vaatimalla että hän maksaa siitä jota hän tavoittelee hetkillä repaleista huomiota — joko ajasta tai ruututilasta. Jopa silloin kun mainos on ���hyvin kohdistettu” käyttäjä paheksuu sitä että jokin korporaatio tietää liikaa hänestä.

Vaihtoehto tuntuisi ilmiselvältä, antaa kuluttajan maksaa sisällöstä. Tämä manifestoituisi mikromaksuina — eli MP — mikä mahdollistaa pienet ostokset ja transaktiot. Alkusilmäyksellä tämä vaikuttaa PayPal-mallin variantilta, joka jo nyt antaa ostajien ja myyjien siirtää rahaa toisilleen tai sivuille kuten Amazon tai Kickstarter. Vaihtoehdotu kuten Apple Pay pitävät sisällään uniikkeja ominaisuuksia, mutta kaikki tarjoavat turvallisia transaktioita, ja validoivat maksajan ja maksun saajan enkryptoitujen avaimien ja salasanojen avulla.

Miksi kaikki mikromaksujen kaupallistamisyritykset ovat epäonnistuneet? Esitän, että MP määrittää olennaisesti erilaisen markkinatodellisuuden,  jolla on uniikit ongelmat ja insentiivit jotka vaativat innovatiivisia ratkaisuja, jotka voimaannuttavat sisällöstä maksamista.

Häh?

Maksaa? Sisällöstä? Kun surffataan?

Ja sen pitäisi olla voimaannuttavaa?

Halukkuus ostaa

Ensimmäinen harhaanjohtava oletus on, että internet-käyttäjät vaativat sisältöä joka on ilmaista... josta kukaan ei maksa penniäkään siitä minkä jostain muualta voi löytää ilmaiseksi. Sisällön omistajan tulee joko asettaa maksumuuri (joka harvoin toimii, poislukien musiikki ja TV), tai vaatia huomattavia määriä siirtoja PayPalin tai luottokortin kautta, tai muuten kaikki palaa takaisin mainontaan — lähde josta ammentavat jo isot kalat.

Tarkastellaan tätä totuutta — että voisit koskaan maksaa euroakaan New York Timesin artikkelista josta nautit. Mitä? Kymmenen minuuttia ajastasi ei ole viiden sentin arvoista? Se mikä äyttäjiä ärsyttää nykyisessä käytöstä maksamisessa ei ole kustannus, vaan se transaktion häsläys. Kaikenlaisien rituaalien läpikäyminen jotta maksumuuri ohitettaisiin, sitten täytyy kirjautua joka kerta kun palaa? Se on se akilleen kantapää.

Tämä ei liity asiakkaan sniiduiluun — se on sitä kun bisnes epäonnistuu toimittamaan ostokokemuksen pienille maksusummille.

Modernin journalismin pelastaminen… ja muita käyttökohteita

Tehokkaan ja vaikuttavan mikromaksamisen järjestelmän puute kärjistää koko modernin journalismin alasajoa. Perinteisten printtimainosten kassavirtojen puuttuessa kaupunkilehdet ja suuret aikakauslehdet sulkevat kalliit uutishuoneensa, tai lopettavat kokonaan. TV-verkot pihistelevät tutkivassa journalismissa. Muutama nimekäs keskus kuten New York Times tulee toimeen pienillä maksumuurien tuotoilla. Mutta sellaiset menetelmät ovat hyödyttömiä alemman tason pelureille.

Se muuttuu kauheammaksi. Epätoivoisena monetisoimassa olevat uutissivustot nyt keräävät, seuraavat ja myyvät käyttäjätietoja.  “Analytiikkasoftan kehittyessä uutisorganisaatiot keräävät suuria määriä dataa, ei ainoastaan siitä mitä ihmiset lukevatm vaan myös siitä miten he lukevat — kuinka nopeasti, missä he pyörivät sivulla jne.” Kuten kommentaattori Raju Narisetti selittää — “…vuonna 2013 Washington Post paljasti että NSA oli seuraillut Googlen evästeitä ja tarkkaillut käyttäjiä sekä “etsinyt hakkerointikohteita.”

Palvelut kuten Ghostery paljastavat nyt käyttäjille sen laajuuden miten paljon heidän omat suosikkiuutissivustot heitä seuraavat.

Ei ole mahdollista ylläpitää asiakkaiden luottamusta.

Se mitä journalismi — ja monet muuntyyppiset sisällön luojat — kaipaa on yksinkertainen, suora tapa lukijoille tai katselijoille maksaa lähteelle suoraan mistä tahansa viiden tai kymmenen minuutin kokemuksesta jota he arvostavat, ilman surffauskokemuksen kärsimistä. Menetelmä jättää jokaisen päätöksen käyttäjällem mukaanlukien oikeuden sanoa “se ei sitten kuitenkaan ollut sen arvoista.”

Toiset internet-elämän sektorit voisivat hyötyä tämän kaltaisesta palvelusta impulssivetoisena hyväntekeväisyytenä, tai poliittisina kontribuutioina, tai vähän maksavana viihteenä. Lisäksi mikrotransaktiot voivat virrata molempiin suuntiin, yksilöiden ja pienten yhteisöjen saadessa maksuja (esim. henkilötietojen käytöstä) joka saattaisi luoda oikeudenmukaisemman ja tasapainoisemman kentän.

Vanha idea

Miksei vain käyttää luottokortteja? Henkilökohtaisista ostoksista automaattisiin maksuihin ja internet-ostoksiin, lähes biljoona dollaria välitetään tuota kautta joka vuosi. Keskimääräinen transaktio on noin $80, jossa palkkiot ovat jotain 1.5% ja 3.5% välillä, riippuen transaktiotyypistä. (Internet-yritykset yleensä maksavat enemmän.) Pankkien kannalta kiinteät kustannukset ovat samat pienille ja suurille transaktioille, ja ne vaativat karkeasti dollarin per veloitus. Täten luottokortit ovat kannattamattomia myyjälle ostoksissa, jotka ovat alle $5.

Tämä jättää oven auki muille ideoille, monet ovat pohdiskelleet mikromaksualustoja. Sarjistuottaja Scott McCloud kehitti MP:n eräälle kirjoistaan, ja sai taakseen maksujärjestelmän nimeltä BitPass. Mastercard sijoitti Mondexiin. Muihin viritelmiin kuuluu FirstVirtual, Cybercoin, Netbill, Cybercash, DECin Millicent-systeemi, Digicash, Internet Dollar, Pay2See ja viimeisimpänä Blendle. Kaikki nämä ja monet muut on perustettu eri syistä (kuten näemme) mutta ne epäonnistuivat käsittämään syytä todelliselle totuudelle MP:sta — “salaista ainesosaa” — joka (mielestäni) saattaisi mahdollistaa kaiken tämän.

Joidenkin, kuten digitaaliasiantuntija Clay Shirkyn, mukaan tämä epäonnistumisten ketju oli arvattavissa. “Nämä systeemit eivät epäonnistuneet koska ne toteutettiin huonosti; ne epäonnistuivat koska trendi kohti ilmaiseksi tarjottua sisältöä on eeppisessä muutoksessa, johon mikromaksut ovat hyödytön ratkaisu.”

Tom Standage, The Economistin apulaispäätoimittaja on samaa mieltä. “Homman nimi on, että kuluttajat eivät pidä mikromaksuista. He eivät pidä kognitiivisesta painolastista, joka syntyy kun pitää päättää klikatako ja ostaako, ja he eivät pidä kolikonheitosta.”

Yksi tapa on ollut nähdä MP:t täysin vapaahetoisten lahjoitusten keinona. Thomas Crowl — mikromaksuja mietiskelevä innovaattori — on puhunut “rahallisesta tykkää-napista,” tai käyttäjän voimaannuttamisesta “tippaamaan” pikkurahaa perinteisen peukutuksen lisäksi. Konseptia on kokeillut Kachingle ja muutama muu kokeellinen saitti, vaikkakin vain tapana kanavoida lahjoituksia tietyllä tavalla.

Toisessa päässä on suljetut siilot kuten iTunes ja Spotify, jotka kattavat kustannuksensa sisäänpääsyn hinnalla. Siilot voimaannuttavat käyttäjää pääsemään käsiksi musiikkiinn — asteittaisten ostojen kautta — yksityisomistuksellisten järjestelmien kautta. Tämä toimii — tällä hetkellä — koska käyttäjällä on kaikki tarvitsemansa musiikki siilossa. iTunes käyttää virtuaaliostojen mallia joka pitää käyttäjistä kiinni softan yksinoikeudella. Spotify käyttää kuukausijäsenyyttä ja universaalia käytettävyyttä. Molemmat lähestymistavat nojaavat vahvasti tuotteen toistuvaan käyttöön joka tulee yksinkertaisina, hyvin kuratoituina palasina. Niin kauan kun musiikkikirjasto on suhteellisen laaja, tavanomainen käyttäjä tuskin huomaa siilon seiniä. Tuo malli ei toimi kun puhutaan uutisten tai etusivun journalismin monipuolisesta maailmasta.

Eräs mikromaksujen muoto on jo käytössä, “suosittelukrediitit” joita Amazon ja muut nettikauppiaat tarjoavat, joilla maksetaan joka kerta kun asiakas suosittelee tuotetta jollekin toiselle joka ostaa. Nämä maksut tehdään helposti talon sisällä.

Siilojen ulkopuolinen maailma vaatii jotain yleisemmin soveltuvaa. Miten moni, joka tekee käyttää vain silloin tällöin Youtubea, haluaa maksaa muutaman pennin, jotta vältettäisiin mainokset? Tai maksaa artistille 50 senttiä, suoraan, kun ladataan musiikkia siilosääntöjen ulkopuolella? Tai tiputtaa kolikon tai pari omituisesta laulusta ilman että täytyy sitoutua Spotifyn tyyliseen jäsenyyteen? Eikö kaikkein luonnollisin vaihtoehto ole maksa-kun-käytät?

Aidon kahdensuuntaisen kaupankäynnin voimaannuttaminen

John Naughton, puhuessaan webin 25. syntymäpäivänä Observerissa, huomautti:

“Sen lisäksi että kyseessä on vain-luku -järjestelmä, toinen haittapuoli on että sillä ei ollut mekanismia jolla palkita ihmisiä jotka sillä julkaisivat. Tämä johtu siitä, että ei ollut olemassa tehokasta verkkomaksujärjestelmää, joka turvallisesti olisi prosessoinut erittäin pieniä transaktioita suurissa määrissa. (Luottokorttijärjestelmät ovat kalliita ja kömpelöitä pieniin transaktioihin.) Mutta mikromaksujärjestelmän puuttuminen johti webin evoluutioon toimimattomalla tavalla: yritykset tarjosivat ”ilmaisia” palveluja joilla oli piiloteut ja tuntemattomat kustannukset, käyttäjien henkilötietojen väärinkäytön muodossa. Tämä johti nykyiseen vinoutuneeseen kenttään joka meillä on nykyään, jossa yritykset koittavat saada käyttäjät tekemään suurimman osan työstä samalla kun yritykset itse kuorivat kermat.”

Ja ihmisiä ottaa päähän tämä henkilötietojen käyttö. David Byrne, Talking Headsin laulaja ilmaisi turhautumisensa, “Mitä jos pettymys lopulta saavuttaa pisteen jossa monet tuntevat, että ilmaiset palvelut ja kätevyys eivät enää kompensoi riistoa, kontrollia ja valvontaa?” Tuntoja ilmaisi myös Internet-journalisti Tim O’Reilly: “Minulle on sama jos käytät hakujani ja selaustapaani antaakseni minulle parempia tuloksia…. Mutta yritykset käyttävät dataamme meitä vastaan, tai myyvät sitä ihmisille joilla ei ole meidän etumme mielessään.”

Vaikka onkin absurdia julistaa “Omistan kaiken tiedon minusta!” ja vaatia toisia olemaan sitä käyttämättä — on silti järkeenkäypää sanoa, että ihmisillä on “kiinnostuksia” ja “arvoja” informaatiossaan ja että he ansaitsevat kompensaation sen käytöstä, idea jota Jaron Lanier on tutkinut. Tekstissä Who Owns the Future? WIRED-pioneeri ja kirjailija Kevin Kelly kuvaa miten:

“…läpinäkyvässä keskinäisessä valvonnassa, jossa kaikki näkevät toisensa — voi syntyä tietynlainen oikeuden tunto: Jokaisella henkilön ihmisoikeus on päästä käsiksi, ja hyötyä, datasta liittyen omaan itseensä. Kaupallisten jättiläisten, jotka pyörittävät verkkoja, tulisi levittää ihmisten jäljittämisen hyötyjä ihmisille itselleen, yksinkertaisesti toiminnan jatkamiseksi.”

Gregory Maus’n artikkeli — How Transparent Big Data Markets Could Better Protect Your Data…and Your Rights — ehdottaa läpinäkyvien, yksityisomisteisten, mutta julkisesti hallinnoitujen markkinoiden perustamista tällaiselle informaatiolle.

“Kuvittele vähän kuin Amazon, Alibaba, tai New York Mercantile Exchange, joka on keskittynyt ostamaan ja lisensoimaan Big Dataa. Toimittajat voisivat kasvattaa markkinoitaan, ostajat voisivat kasvattaa optioitaan, ja kaikki transaktiot olisivat julkisia.”

Joten onko olemassa tehokasta tapaa yksilöille saada osansa kaupallisista hyödyistä kun korporaatiot keräävät dataa asiakkaista ja kansalaisista? Menetelmä jolla jakaa nano-osuudet jouhevasti? Eikö minkä tahansa todellisen markkinan tulisi toimia kaksisuuntaisesti? Tämä voi toimia vain mikromaksujärjestelmällä.

Konsepti ottaa tuulta alleen. The concept is gaining traction. Elämänkerturi ja journalisti Walter Isaacson kirjoitti vuonna 2009 Timessä, että “Mikromaksujärjestelmässä sanomalehti voisi päättää veloittaa 10 senttiä artikkelista ja 50 senttiä tuon päivän koko lehdestä tai $2 kuukauden pääsystä verkkolehteen. Jotkut surffaajat tykkäisivät kyttyrää, mutta uskon että mieluusti klikkaisin jos se olisi tarpeeksi helppoa ja halpaa.” Steven Brill Journalism Onlinesta, jonka Press+ -palvelu veloittaa digitaalisesta digitaalisesta sisällöstä, kutsuu MP:a tarvittavaksi kokeiluksi. “Jos nyt ei puhuta siitä että kyseessä on uhkapeli koska se mahdollisesti tuottaa merkittävästi voittoa, ei ole realistista vaihtoehtoa jolla veloittaa laadukkaasta sisällöstä jonka kuka tahansa on luonut.”

1990-luvun käsitettä tukien — että käyttäjät maksavat silmäilyajastaan (mainonnalla), mutta ei koskaan käteisellä — Steve Outing, lehdessä Editor & Publisher Online, sivuuttaa MP-mallin.

“Ongelma mikromaksuissa on, että se rajaa sisältöä pois ja tekee siitä vaikeaa jakaa muiden kanssa ympäri verkkoa. Jos mainostaisin artikkelia Twitterissä, monet ihmiset eivät lue sitä jos heiltä vaaditaan edes 5 sentin suuruista hintaa; se on este… erityisesti jos prospekti ensin joutuu kirjautumaan jotta pääsee käsiksi sisältömaksuverkkotiliin.”

Outing preferoi Kachinglen tai Flattr’n mallia, joka sallii yksilöiden rahallisesti tukea sisällön tarjoajia joista he eniten pitävät. Joten, jos sanomalehti haluaa saada rahaa sisällöstään kun surffaaja klikkaa jotain uutisartikkelia, sen tulisi pyytää vierailijaa tukemaan vapaaehtoisesti, vähän kuin impulssilahjoituksena julkiselle yleisradiolle. Päinvastoin Ripple on maksujärjestelmä, joka on rakennettu hajautetun, open source -internetprotokollan päälle, konsensuskirjanpidon ja natiivin valuutan nimeltä ripple (XRP). Se on suunniteltu eliminoimaan Bitcoinin riippuvuus keskitetyistä vaihtopaikoista. Tuoreempana Facebookin uusi lahjoita-nappi sallii käyttäjien tehdä muutakin kuin vain ”tykätä” asiasta, vaikkakin ainoastaan Facebookin oman salasanasuojatun alustan kautta, ja se vaatii hieman vaivaa saada pyörimään.

Blendlellä — sijaitsee Alankomaissa — on verkkosivu ja appi joka sallii lukijoiden tehdä mikromaksuja yksittäisistä artikkeleista suurilta julkaisijoilta, sen sijaan että tarvitsisi sitoutua kuukausittaiseen tai vuosittaiseen jäsenmaksuun. Käyttäjät rekisteröityvät palveluun ja antavat luottokorttitietonsa, sitten luovat uutisvirran tietyistä aiheista. Blendlen perustaja Alexander Klöpping on puhunut mukaan kaikki suuret kansalliset sanomalehdet Alankomaissa. “En tunne ketään ikäistäni joka on maksanut euroakaan journalistiuransa iakana,” sanoi Klöpping, joka on 28, “mutta me näemme ihmisä jotka maksavat.” Palvelu on saanut jo huomiota sijoittajien keskuudessa. Saksan julkaisujätti Axel Springer (joka on sijoittanut myös Business Insideriin) ja The New York Times sijoittivat $3.8 miljoonaa Blendleen lokakuussa 2014.

Huomaa, että tämä malli on aggregaattori ja silti jonkinlainen siilo. Ei. Pohditaan sitä miten oppia virheistä ja keksiä jotain järkevää.

Anna sen virrata

Jos aloitetaan “nikkelinappi”-mielikuvasta, joka siirtää viisi senttiä maksuksi kokemuksesta ja informaatiosta, sama logiikka pätee kun astumme “Internet of Things”-aikaan, jossa siirretyt yksiköt per transaktio voivat olla paljon pienempiä. PaySwarmin avoin standardi tarjoaa tavan selaimille ja laitteille suorittaa mikromaksuja vertaisverkossa, jakamalla rojaltit niinkin pieniin summiin kuin sentin kymmenestuhannesosa.

Tarkastellaan sitä miten mikromaksut saattaisisvat auttaa viestien välitystä ad hoc -verkkoprotokollissa, kuten FireChat. Visioidaan miten mikroviestintäjärjestelmät, jotka linkkaavat useita käsilaitteita, saattaavat pian välittää tekstiä ja kuvia mannerten yli, riippumatta kännyköistä, jokaisen viestin maksaessa millisenttejä yksiköltä. Markkinavoimien ylläpitämänä sellainen järjestelmä ei vaatisi keskeistä infrastruktuuria. Kun rahan ja arvon sallitaan liikkuvan niin pienissä palasissa ja joustavasti kuin vesimolekyylit, eivätkö ne virtaisi luonnollisesti nin kuin vesi pienimmän vastarinnan polkua? Voisi olla tsiljoona tapaa käyttää nopeaa, yhden klikkauksen mikromaksua, sellaisia joita emme voi edes kuvitellakaan.

Se minkä me tiedämme on, että kaikki tähänastiset yritykset ovat epäonnistuneet. Esitän sen ydinelementin jonka olemme missanneet. Me puhumme niistä, mukaanlukien mikromaksujen “salaisesta ainesosasta” osassa II.

  Lähde:

  from WordPress https://ift.tt/2D3TzsB via IFTTT

[kapitaali]

Paskaduunien ilmiöstä: yleistä avautumista työstä

Kirjoittanut David Graeber

Vuonna 1930 John Maynard Keynes ennusti, että vuosisadan loppuun mennessä teknologia olisi kehittynyt tarpeeksi niin että maat kuten Britannia ja USA voisivat saavuttaa 15-tuntisen työviikon. On kaikki syyt uskoa hänen olleen oikeassa. Teknologian suhteen me olemme hyvinkin kykeneväisiä tähän. Ja kuitenkaan se ei tapahtunut. Sen sijaan, teknologiaa on johdatettu, jos mitään, keksimään meille tapoja tehdä lisää töitä. Tämän saavuttamiseksi on täytynyt luoda työpaikkoja, jotka ovat käytännössä tarkoituksettomia. Suuret määrät ihmisiä, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa erityisesti, kuluttavat koko työelämänsä tekemällä asioita joita he salaa eivät halua tehdä. Moraalinen ja sielullinen tästä tilanteesta seuraava vahinko on perustavaa laatua. Se on arpi koko meidän kollektiiviseen sieluumme. Kuitenkaan käytännössä kukaan ei puhu siitä.

Miksi Keynesin luvattu utopia — jota edelleen odotetaan kuin kuuta nousevaa — ei koskaan toteutunut? Standardi heitto nykypäivänä on, että hän ei tajunnut massiivista kasvua konsumerismissa. Jos ihmisille annetaan valinta tehdä enemmän tunteja ja lisää leluja ja huvituksia, me olemme kollektiivisesti valinneet jälkimmäisen. Tämä on kyllä kiva moraalisaarna, mutta edes hetkenkään pohtimisella se ei voi pitää paikkaansa. Kyllä, me olemme todistaneet kun syntyy loputon valikoima erilaisia työpaikkoja ja teollisuudenaloja 1920-luvun jälkeen, mutta todella harvalla niistä on mitään tekemistä sushin, iPhonejen tai hienojen lenkkareiden tuotannon tai jakelun kanssa.

Joten mitä nämä uudet työpaikat tarkalleen ovat? Uusi raportti vertaili työllisyyttä USA:ssa 1910- ja 2000-lukujen välillä, ja se antaa meille selkeän kuvan (ja huomautan, sellaisen joka on lähes eksaktisti sama UK:ssa). Viime vuosisadan aikana kotipalveluissa, teollisuudessa ja maataloudessa olevien työntekijöiden määrä on romahtanut dramaattisesti. Samaan aikaan ”asiantuntijat, johtajat, toimistotyöläiset, myyjät ja palvelutyöntekijät” ovat määrältään kolminkertaistuneet, kasvaen ”neljänneksestä kolmeen neljännekseen kokonaistyövoimasta”. Toisin sanoen, tuottavat työpaikat ovat, niin kuin ennustettiin, suurimmaksi osaksi automatisoitu pois (vaikka laskisit teollisuuden työntekijät globaalisti, mukaan lukien Kiinassa ja Intiassa uurastavat massat, sellaiset työntekijät eivät ole läheskään yhtä suuressa osuudessa työvoimasta kuin ennen).

Sen sijaan että sallittaisiin massiivinen työaikojen vähennys, jolla vapautettaisiin maailman populaatio toteuttamaan omia projektejaan, huvejaan, visioitaan ja ideoitaan, me olemme nähneet ”palvelu”-sektorin räjähdysmäisen kasvun, niin että se ottaa mukaan kokonaisia uudenlaisia teollisuudenaloja kuten rahoituspalvelut tai puhelinmyynti, tai sellaisten sektorien ennennäkemättömän kasvun kuten yhtiöoikeus, akateeminen ja terveydenhuollon hallinto, HR ja PR. Ja nämä numerot eivät edes kuvaa sitä miten kaikkien noiden ihmisten työ on tarjota hallinnollista, teknistä tai turvallisuustukea näille teollisuudenaloille, tai sen puoleen niitä kaikkia täydentäviä teollisuudenaloja (koiran pesijät, 24/7 pizzakuljetus) jotka ovat olemassa vain koska kaikki muut käyttävät niin paljon aikaansa työn tekemiseen niillä muilla aloilla.

Nämä ovat niitä mitä kutsun ”paskatöiksi”.

Se on kuin joku olisi keksimässä tarkoituksettomia hommia vain sen takia että meidät kaikki pidettäisiin töissä. Ja tässä, tasan tarkkaan, on se mysteeri. Kapitalismissa tämä on juuri se mitä tulisikin tapahtua. Toki, vanhoissa epätehokkaissa sosialistivaltioissa kuten Neuvostoliitto, jossa työssä oloa pidettiin sekä oikeutena että pyhänä velvollisuutena, systeemi kehitti niin paljon työpaikkoja kuin sen piti (tämän takia neuvostoaikojen tavarataloissa piti puhua kolmelle palvelijalle tiskillä että sai palan lihaa). Mutta, totta kai, tämä on sen itse ongelman ydin jonka markkinoilla kilpaileminen yrittää korjata. Talousteorian mukaan, ainakin, viimeisin asia, jonka voittoa tavoitteleva yritys tekee, on lyödä rahaa tiskiin työntekijöille joita heidän todellisuudessa ei edes tarvitse työllistää. Silti, jollain tavalla, sellaista tapahtuu.

Vaikka korporaatiot saattavatkin leikata armotta, potkut ja nopeutukset poikkeuksetta osuvat siihen luokkaan ihmisiä jotka itse asiassa tekevät, siirtävät, korjaavat ja ylläpitävät asioita; niin kuin jokin omituinen alkemia mitä kukaan ei osaa selittää, palkollisten paperinpyörittäjien määrä lopulta tuntuu kasvavan, ja yhä useampi työntekijä huomaa olevansa, hieman kuin Neuvostoliiton työntekijät, työssä 40 tai jopa 50 tuntia viikossa paperilla, mutta todellisuudessa tehden työtä 15 tuntia aivan niin kuin Keynes ennusti, sillä loppuosa heidän ajastaan kuluu organisointiin tai motivaatioseminaareille osallistumiseen, facebookin päivittelyyn tai TV-ohjelmien latailuun.

Vastaus selkeästikään ei ole taloudellinen: se on moraalinen ja poliittinen. Johtava luokka on keksinyt, että onnellinen ja tuottava populaatio, jolla on käsissään vapaata aikaa, on kohtalokkaan vaarallinen (mieti mitä tapahtui kun tätä edes alettiin lähestyä 60-luvulla). Ja toisaalta tunne siitä, että työ on moraalinen arvo itsessään, ja että kuka tahansa joka ei ole halukas alistumaan jonkinlaiseen intensiiviseen työkuriin suurimman osan valveillaoloajastaan ei ansaitse mitään, on heille ylimaallisen mukavaa.

Kun, mietittyäni hallinnollisten velvollisuuksien ilmeisen loputonta kasvua Britannian akateemisissa laitoksissa, keksin erään mahdollisen vision helvetistä. Helvetti on kokoelma yksilöitä, jotka ovat valmiita kuluttamaan suurimman osan ajastaan tekemällä töitä tehtävissä joista he eivät pidä ja joissa he eivät ole erityisen hyviä. Sanoisimmeko että heidät palkattiin vain siksi koska he olivat erinomaisia kaapintekijöitä, ja sitten he tajusivat että heiltä odotetaan kalan paistoa suurimman osan ajasta. Hommaa ei oikeasti tarvitse tehdä — kaloja on hyvin pieni määrä joita pitää paistaa. Kuitenkin jollain tavalla sen ajatuksen paheksumisesta tulee heille pakkomielle, että jotkut heidän työtovereistaan saattaisivat käyttää enemmän aikaa kaappien tekoon kuin heidän reiluun osuuteensa kalanpaistovastuusta, niin että ennen pitkää joka puolella työpajaa löytyy kasoja huonosti paistettua kalaa ja se on kaikki mitä kukaan tekee. Mielestäni tuo on varsin hyvä kuvaus taloutemme moraalisesta dynamiikasta.

Tajuan kyllä, että kaikki tuollaiset argumentit saavat välittömästi vastalauseita: ”kuka sinä olet sanomaan mitkä työt ovat ’tarpeellisia’? Mitä tarpeellisuus on ylipäätään? Olet antropologian professori, mikä on ’tarve’ sille?” (Ja tosiaankin monet tabloidien lukijat pitäisivät työpaikkani olemassaoloa yhteiskunnan varojen haaskauksen määritelmänä.) Ja toisaalta, tämä on ilmiselvästi totta. Yhteiskunnalliselle arvolle ei voi olla objektiivista mittaa.

En olettaisi kertovani jollekin vakuuttuneelle heidän kontribuutionsa maailmaan olevan merkityksellinen silloin kun se ei sitä ole. Mutta entäpä sitten ne ihmiset jotka ovat itse vakuuttuneita työpaikkojensa merkityksettömyydestä? Jokin aika sitten sain uudestaan yhteyden koulukaveriini jota en ollut tavannut sen jälkeen kun olin 12. Hämmästyin saadessani selville, että sillä välin hän oli ensin ryhtynyt runoilijaksi, sen jälkeen indie rock -bändin nokkamieheksi. Olin kuullut joitain hänen kappaleitaan radiossa tietämättäni että laulaja oli joku jonka tunsin. Selvästikin hän oli nerokas, innovatiivinen ja hänen työnsä oli kiistämättä piristänyt ja parantanut ihmisten elämää ympäri maailman. Kuitenkin parin menestymättömän albumin jälkeen hän oli menettänyt sopimuksensa, ja velkataakan piinaamana vastasyntyneen tyttären kanssa päätynyt, niin kuin hän sen ilmaisi, ”tekemään niin monen ilman suuntaa vaeltavan ihmisen oletusvalinnan: oikeustieteellinen.” Nyt hän on yrityslakimies nimekkäässä newyorkilaisessa yrityksessä. Hän ensimmäisenä myönsi, että hänen työnsä oli täysin merkityksetöntä, ei myötävaikuttanut mihinkään maailmassa, ja hänen omien arvioidensa mukaan sen ei tulisi olla oikeastaan olemassa.

On monia kysymyksiä joita tässä kohtaa voisi esittää, alkaen siitä mitä se kertoo yhteiskunnastamme, että se luo äärimmäisen rajallisen kysynnän lahjakkaille runoilija-muusikoille, mutta ilmeisen äärettömän kysynnän yritysjuridiikan asiantuntijoille? (Vastaus: jos 1% populaatiosta kontrolloi suurinta osaa käytettävissä olevasta varallisuudesta, se mitä me nimitämme ’markkinoiksi’ heijastelee sitä mitä he pitävät käyttökelpoisena tai tärkeänä, ei kenenkään muun ideaa.) Mutta tämän lisäksi se kertoo meille, että suurin osa ihmisistä näissä työpaikoissa on tästä tietoisia. Itse asiassa, en ole varma olenko koskaan tavannut yrityslakimiestä joka ei olisi pitänyt omaa työtään paskaduunina. Sama pätee lähes kaikkiin yllä mainittuihin uusiin teollisuudenaloihin. On kokonainen uusi luokka palkkaa saavia asiantuntijoita jotka, jos heidät tapaa juhlissa ja myönnät tekeväsi jotain kiinnostavaa (antropologi esimerkiksi), haluavat vältellä edes puhumasta heidän tekemästään työstä. Anna heille pari drinkkiä ja he pääsevät vuodatuksen makuun siitä miten merkityksetöntä ja typerää heidän työnsä oikeasti on.

Tässä on perustavaa laatua olevaa psykologista väkivaltaa. Miten joku voi edes alkaa puhua arvokkuudesta työssä kun joku salaa toivoo ettei hänen työpaikkaansa olisi olemassa? Miten se voi olla edes mahdollista ettei siitä synny syvää raivoa ja mielipahaa? Kuitenkin yhteiskuntamme poikkeuksellinen nerous on se, että sen johtajat ovat keksineet tavan, niin kuin kalanpaistajien tapauksessa, varmistaa että raivo suuntautuu tarkalleen niitä kohtaan jotka oikeasti pääsevät tekemään merkityksellistä työtä. Esimerkiksi: yhteiskunnassamme tuntuu olevan yleinen sääntö, että mitä ilmiselvemmin työ hyödyttää muita ihmisiä, sitä epätodennäköisemmin hän saa siitä palkkaa. Jälleen kerran objektiivista mittaa on vaikea löytää, mutta helppo tapa saada käsitys on kysyä: mitä tapahtuisi jos tämä koko ihmisten luokka yksinkertaisesti katoaisi? Sano mitä sanot sairaanhoitajista, roskakuskeista tai mekaanikoista, on ilmiselvää että jos he katoaisivat savuna ilmaan, seuraukset olisivat välittömiä ja katastrofaalisia. Maailma ilman opettajia tai satamatyöläisiä olisi pian ongelmissa, ja sellainen jopa ilman tieteiskirjailijoita tai ska-muusikkoja olisi selkeästi vähäisempi paikka. Ei ole täysin selvää miten ihmiskunta kärsisi jos kaikki private equity -toimitusjohtajat, lobbaajat, PR-tutkijat, aktuaarit, puhelinmyyjät, voudit tai lakiasioiden neuvojat katoaisivat samalla tavalla. (Monien mielestä maailma saattaisi jopa huomattavasti parantua.) Kuitenkin huolimatta kourallisesta hyvin mainostettuja poikkeuksia (tohtorit), sääntö pitää yllättävän hyvin.

Vielä perverssimpää on, että tuntuu olevan jonkinlainen ymmärrys siitä, että näin asioiden kuuluisi olla. Tämä on yksi oikeistopopulistien salaisista aseista. Voit nähdä sen tabloidien loihtiessa närkästystä metrotyöntekijöistä, jotka pysäyttävät Lontoon työsopimuskiistan ajaksi: itse se seikka, että metrotyöntekijät voivat pysäyttää Lontoon, kertoo jo siitä että heidän työnsä on itse asiassa tarpeellista, mutta se tuntuu olevan juuri mikä ärsyttää ihmisiä. Tämä on vieläkin selvempää USA:ssa, jossa republikaaneilla on ollut uskomaton menestys ruokkia närkästystä kouluopettajia kohtaan, tai autotyöläisiä kohtaan (eikä koulujen hallintoa tai autoteollisuuden johtajia kohtaan jotka nämä ongelmat ovat saaneet aikaan) heidän oletetuista liian suurista palkoista ja eduistaan. Se on kuin heille kerrottaisiin ”mutta pääset opettamaan lapsia! Tai tekemään autoja! Saat oikean työpaikan! Ja sen päälle sinulla on pokkaa odottaa myös keskiluokkaista eläkettä tai terveydenhuoltoa?”

Jos joku olisi suunnitellut työregiimin, joka täydellisesti sopii finanssipääoman vallan ylläpitämiseen, on vaikeaa nähdä miten he olisivat voineet onnistua paremmin. Todelliset, tuottavan työn tekijät joutuvat säälimättömästi puristuksiin ja hyväksikäytetyiksi. Jäljelle jäävät jaetaan terrorisoituun, yleisesti mustamaalattuun, työttömien kansankerrostumaan sekä suurempaan kansankerrostumaan jolle periaatteessa maksetaan tyhjäntoimittamisesta, tehtävissä jotka on suunniteltu saamaan heidät identifioitumaan johtavan luokan näkökulmiin ja herkkyyksiin (johtajat, virkamiehet, jne) — ja erityisesti sen rahoitusavataroihin — mutta samaan aikaan haudotaan mielipahaa jokaista kohtaan jonka työllä on selkeä ja kiistämätön yhteiskunnallinen arvo. Selkeästi systeemi ei ollut koskaan tietoisesti suunniteltu. Se on syntynyt lähes vuosisadan mittaisesta yrityksestä ja erehdyksestä. Mutta se on ainoa selitys sille miksi, huolimatta teknologisista kyvyistämme, me emme jokainen työskentele 3-4 tunnin päiviä.

  Lähde:

https://ift.tt/1qa2J7k

from WordPress https://ift.tt/2txztyY via IFTTT

[kapitaali]

GMO:n vastustaminen ei ole epätieteellistä tai moraalitonta

Kirjoittanut Charles Eisenstein

Onko geneettisesti muunneltujen organismien (GMO) kehittäminen vaarallinen teknologia, joka luo suuria riskejä ihmisen ja ekologian terveydelle? Vai ovatko GMOt vahva uusi työkalu modernin maatalousteknologian kehityksessä sen pyrkiessä ruokkimaan maailman?

Viimeaikaisessa mielipidekirjoituksessa – Avoiding GMOs Isn’t Just Anti-science, It’s Immoral – Purdue Universityn johtaja Mitch Daniels esittää intohimoisen vetoomuksen että ottaisimme GMOt käyttöön maataloudessa. Danielsin argumentti kuuluu seuraavasti: GMOien terveydellinen ja ekologinen turvallisuus on kiistämättömästi ”vakiintunutta tiedettä”. Täten on moraalitonta kieltää kehittyviltä mailta heidän tarvitsemansa maatalousteknologia ruoantuotannon parantamisesta ja kasvavien populaatioiden ruokkimisesta. Tämä tuntuu läpihuutojutulta: omahyväinen anti-GMO -villitys rikkaitten kuluttajien keskuudessa uhkaa vähemmän onnekkaita nälkiintymisellä. Kuten Daniels sanoo, on moraalitonta heille “saastuttaa köyhiä ja nälkäisiä heidän taikauskollaan”.

Mutta tarkastellaanpa joitain oletuksia jotka tämä argumentti ottaa annettuna: (1) Että GMOt ovat todellakin turvallisia, ja (2) että GMOt ja teollinen maatalous yleensäkin mahdollistavat korkeammat satomäärät kuin perinteiset maatalouden muodot.

GMOien ekologinen ja terveysturvallisuus on kyseenalaisempi tieteellisesti kuin Danielsin kirjoitus antaa ymmärtää. Ongelma on, että on vaikeaa tietää mikä tiede — ja ketkä tiedemiehet — ovat luotettavia. USA:ssa useimmat yliopistojen maataloustiedekunnat saavat suuret rahat maatalousyrityksiltä, jotka Scientific Americanin mukaan “ovat antaneet itselleen veto-oikeuden riippumattomien tutkijoiden työhön.” Koska GMOt ovat yksityisomistuksellisia, yritykset jotka voivat rajata sitä kuka voi tutkia niiden tuotteita. Kun tutkimus tekee hallaa, se ja sen kirjoittajat syynäyksen, urat lopettavien hyökkäysten ja jopa oikeudenkäyntien kohteiksi. Kuvittele itsesi jatko-opiskelijana esim. Purdue Universityssa. Miten tervetulleena pidät tutkimussuunnitelmaa GMOien terveysriskeistä?

Kuitenkin, on suuri ja kasvava tutkimustuotanto joka epäilee vahvasti GMOien turvallisuutta. Tutkimukset, jotka suurimmalta osin ovat julkaistu Euroopassa ja Venäjällä, jossa tuki GMOille on heikompi. Metodologinen ja läpikotainen esitys aiheesta löytyy @ GMO Myths and Truths, jossa on satoja lainauksia vertaisarvioiduista artikkeleista. Tätä ei voi sivuuttaa pelkkänä ”taikauskona”.

Yhtä kaikki, on helppoa nähdä Danielsin pallilta miten vastustus GMOja kohtaan on epätieteellistä. Suureksi osaksi tiedemaailma tukee GMOja. Niitä vastustaakseen täytyy myös kyseenalaistaa tieteellisten instituutioiden (yliopistot, julkaisut ja hallituksien virastot) puolueettomuus ja pätevyys. GMO-vastustus on järkeenkäypää vain osana suurempaa yhteiskunnallista institutionaalisen tieteen kritiikkiä. Jos uskot, että yhteiskunnan pääinstituutiot ovat pääosin päteviä, silloin on todellakin epärationaalista vastustaa GMOja.

Samalla tavalla havainnot pätevät jälkimmäiseen oletukseen, että vain korkean teknologian maatalous voi ruokkia maailman. Jälleen, vastustus on järkeenkäypää kyseenalaistamalla suuret järjestelmät.

Todellakin, jos vertailet yksikasvista GMO-maissipeltoa tai -soijaa toiseen peltoon ei-GMO -soijaa tai -maissia, kaikki muut muuttujat pidettäessä samoina, ensimmäinen peittoaa toisen. Mutta mitä tapahtuu jos vertaat ei ainoastaan yhtä peltoa toiseen, vaan kokonaista maatalousjärjestelmää toiseen?

,Sellaiset vertailut näyttävät, että oletus siitä, että enemmän teknologiaa on yhtä kuin suurempi sato, eivät ole välttämättä oikeutettuja. Yksi indikaattori on, että ympäri maailman pienemmät tilat pieksevät suuremmat sadon määrässä. Ensimmäisen kerran tämän havaitsi Nobel-ekonomisti Amartya Sen vuonna 1962, ja se on monissa maissa tehtyjen tutkimusten varmentama. Tunnetuin viimeaikainen tutkimus tarkasteli pieniä maataloja Turkissa, joka on edelleen vahva perinteisen maanviljelyksen maa. Pienet maatilat siellä tuotteivat suuria enemmän 20-kertaisesti, huolimatta (tai ehkäpä siitä syystä?) niiden hitaammasta modernien metodien käyttöönotosta.

Kuitenkin on myös totta, että tieteelliset tutkimukset tyypillisesti näyttävät luomusatomäärien olevan matalampia kuin perinteiset sadot. Tässä jälleen kerran meidän tulee tarkastella mitä tutkimukset olettavat. Pienten sekatilojen korkeat satomäärät ovat vaikeampia mitata, koska ne tyypillisesti tuottavat useita kasveja jotka eivät löydä tietään raaka-ainemarkkinoille, vaan sen sijaan ne kulutetaan paikallisesti, joskus ulkona rahataloudesta. Lisäksi perinteiset maanviljelyksen muodot käyttävät usein monia eri satokasveja pellossa. Joten vaikka luomumaissipelto tuottaisikin vähemmän kuin GMO-maissipelto, mitä se kertoo kokonaistuotannosta jossa kasvaa myös papuja ja kurpitsoja, ja jota vartioi vapaat kanat syömässä näiden tuholaiset? Mitäs sitten kun hyönteistuhoa kärsinyt hedelmä tai kasvis syötetään sioille tai muulle karjalle?

Optimaalisia tuloksia saadaan pitkästä, jopa usean sukupolven pituisesta, kokemuksesta jokaisella tilalla. Luomun ja perinteisen maanviljelyn vertailu usein käyttää luomutiloja, jotka ovat hetki sitten ottaneet käytäntönsä käyttään perinteisistä menetelmistä; harvoin he tarkastelevat kaikkein pisimmälle kehittyneitä tiloja joissa maaperä, tieto ja käytännöt ovat rakentuneet vuosikymmeniä.

Toinen huomiotta jätetty seikka on se, että luomumaatalouden metodit paranevat myös jatkuvasti. Uudemmat luomun suorakylvömenetelmät voivat itse asiassa päästä samalle tasolle ja jopa päihittää perinteiset menetelmät. Eräs parhaiten tunnetuista innovaattoreista, Brownin Ranch Pohjois-Dakotassa, käyttää monimutkaista pintasatokasvien ja monikerroksisen usean kasvin viljelyä maksimoimaan auringonvalon käytön ja saamaan aikaan synergioita eri kasvien välillä. Sellaiset käytännöt ovat erittäin spesifejä tiettyihin maaperän olosuhteisiin ja mikroilmastoon, mikä tekee niistä vaikeita standardoitavia ja täten vaikeita tutkia tieteellisesti. Tiede riippuu muuttujien kontrollista. Jos haluat tutkia tietyn käytännön tehokkuutta, sitä tulee soveltaa tasaisesti useaan testimaatilkkuun ja vertailla useita kontrollimaatilkkuja. Mutta luomumaatalous parhaimmillaan ei kohtelisi kahta maatilkkua samalla tavalla.

Luomumaatalouden toiminta edellyttää, että standardisoitujen osien ja proseduurien tehdasmallin on väistyttävä relaatiomallin tieltä, joka tunnustaa jokaisen Maapallon osan uniikkiuden. Niinkutsutut ”luomu”-käytännöt, jotka käyttävät tehdasmallia, ovat yksinkertaisesti perinteisen maatalouden huonompi versio.

Jos malli otetaan itsestäänselvyytenä, Daniels on oikeassa. Me tarvitsemme loputtoman määrän uusia kemikaaleja ja GMOja kompensoimaan mekanisoidun kemiallisen maatalouden seurauksia, joihin kuuluu maaperän ehtyminen, kasvimyrkkyjä kestävät rikkaruohot ja hyönteismyrkkyjä sietävät hyönteiset. Jotta nykyinen systeemi saataisiin pidettyä toiminnassa, meidän tulee tehostaa käytäntöjä edelleen.

Eräs vaihtoehto on siirtyä oikeasti luomuun maanviljelyn järjestelmään. Tämä ei ole pieni koitos. Yksi tekijä on, että se vaatisi paljon enemmän ruoan kasvattamiseen sitoutuneita ihmisiä, koska paljon satoa tuottavat luomukäytännöt ovat usein työvoimaintensiivisiä. (Pluspuolella, pienet, monipuoliset maatilat eivät tarvitse ot raskasta rutiiniraadantaa, niinkuin suuret teollisuustyyliset tilat.) Nykyään, kiitos äärimmäisen koneistamisen, noin yksi tai kaksi prosenttia populaatiosta kehittyneissä maissa työskentelee maataloussektorilla. Tuo luku voi joutua nousemaan kymmeneen prosenttiin — kutakuinkin se määrä suhteessa ihmisiä joita heitä oli USA:ssa alalla 1950-luvulla. Se vaatisi myös paljon enemmän ruokaa kasvatettavan puutarhoissa. Toisen maailmansodan aikaan “Victory Gardens” USA:ssa tuottivat noin 40% kaikista kulutetuista kasviksista; Venäjällä nykyään pienet dachat tuottavat 80% maan hedelmistä, kaksi kolmasosaa maan kasviksista ja lähes puolet sen maidosta.

Puutarhurointi tällä mittakaavalla ei mahdu helposti olemassaolevaan konsumeristiseen elämäntyyliin ja ajattelutapaan. Jos pidämme itsestäänselvästi ruokaturvallisuutta ”kaupan hyllyjen täyttämisenä”, silloin ei ole paljoakaan vaihtoehtoa nykysysteemille.

Jos pidämme itsestäänselvyytenä maasta, maaperästä ja paikasta irroittautumista, silloin ei ole paljoakaan vaihtoehtoa nykysysteemille.

Jos pidämme itsestäänselvyytenä maaseudun tyhjentymistä vähemmn kehittyneissä maissa, silloin ei ole paljoakaan vaihtoehtoa nykysysteemille.

Toisin sanoen, jos pidämme itsestäänselvyytenä suuren mittakaavan teollista maataloutta ja sen raaka-ainekasveja, silloin ehdottomasti auttaa käyttää koko laidalta maatalousteknologiaa, kuten GMOa, kasvimyrkkyjä, kemiallisia lannoitteita, sienimyrkkyjä, hyönteismyrkkyjä jne.

Valtaapitävien tiede suureksi osaksi pitää näitä asioita itsestäänselvyyksinä. Ajatukset kuten Danielsin ovat aitoja, erittäin älykkäiden ihmisten ärsyyntyneitä protesteja, ihmisten jotka yrittävät tekevät parhaansa saadakseen systeemin toimimaan sen mukaan mikä on heidän ymmärryksensä maailmasta.

Toisenlainen tulevaisuudenvisio on syntymässä, sellainen joka ei pidä mitään yllämainitusta itsestäänselvyyksinä. Se on tulevaisuus jossa ruoantuotanto on uudelleenlokalisoitu, jossa monilla ihmisillä on kädet savessa; jossa maanviljely ei enää ole aliarvostettu ammatti, ja jossa maatalous pyrkii regeneroimaan maaperän ja muuttumaan ekologian jatkeeksi, ei poikkeukseksi ekologiaan. GMOiden puolestapuhujat ja vastustajat pysyvät leppymättömästi kannoissaan polarisoituina niin kauan kunnes nämä suuremmat kysymykset ovat tutkimatta. Pelissä on paljon enemmänkin kuin pelkkä valinta GMOsta. Se on valinta kahden erittäin erilaisen ruoantuotantojärjestelmän välillä, kahden vision välillä yhteiskunnasta, ja kahden pohjimmiltaan erilaisen tavan välillä suhtautua kasveihin, eläimiin ja maaperään.

  Lähde: Huffinton Post

from WordPress http://ift.tt/2tqLqtl via IFTTT