#nielu

[tissitwiitit]

Kausi 8, jakso 7/22

Tomppen

Puhumisen lisäksi anteeksipyytäminen vaikeaa. Yllättyneet voi ilmoittautua tähän nyt. #tisuomi

Tatu Virtanen

Jonnan ja Jussin parisuhde on siitä maaginen, että he ovat niitä ihmisiä, jotka näkevät lentäviä lautasia ihan oikeasti. #TISuomi

Arjen sankaritar

“Ei olla kuitenkaan menty Inkun kanssa _pussailua_ pitemmälle.” Anteeks mitä. #tisuomi

Katariina Koivuniemi

Jos nielee toisen kitarisoja porealtaassa, niin ei se mee ihan viattoman pussailun piikkiin. #tisuomi

Heta Pietarinen

Puoli vuotta toinen suhde salaa? Puoli vuotta!? Heitellään lautasia?! Ei! Ei! Ei! Toi ei ole suhde missä kenenkään pitäis olla koskaan! #tisuomi

[vtopica]

Mapunche

Tañi mülewe ruka...

Tañi mülewe ruka kiñe fütxa wif gey

choz ayüw lelfün niey

ka kuñifalküley.

Wümawtuy ka txepey fi ll antü

ragiñ tañi mapu ñi pu lipag mew:

kiñe itxo newen ka wüzalelu

txarülogkolechi llüfke gelu

ñüküf pun walüg mew;

kagelu kukuyüymanew tañi pu wüne wümaw

ka llownanew tañi fügkugewenochi fün

ütxünarlu itxo punwi ñi are mew

tañi wüne wechegel

chumül chi kachilla we wüla acheftxipalelu.

Tañi mülewe ruka kiñe fütxa wif gey

– nielu fi lu wümawkülen ñi kalül mew –

ta nümapuneyew pu anüm.

Iñche fi ll antü awkantun txeg txeg ñi wente topel mew.

Tañi pu chaw ñi pu chaw ñi pu kalül

ñüküf lelinienew egün

ka fey mañpüñ manieymanew tañi pu namun ñi pünon

kake wün.

Tañi mülewe ruka kiñe fütxa wif piwke zügu gey

nielu narfü nümün

ügümnetew alümapu

tañi pu üñüm egün fi ñmawkülen azkintulelu

pikun püle

ka chi pu zügu wüñoge pinietew.

Castellano

El hogar mío...

El hogar mío es una larga extensión

de colinas amarillas

alegre y empobrecida.

Duerme y despierta cada día

entre los brazos de mi Nación:

el uno fuerte y distante

de relámpagos coronado

en silenciosas noches de verano;

el otro arrulló mis primeros sueños

y recibió mi carne extenuada

que cayó en la profundidad de su calor

en mi primera juventud

cuando el trigo empezaba a fl orecer.

El hogar mío es una larga extensión

–con culebras dormidas en su cuerpo–

de árboles poblado.

Yo jugué sobre el lomo de Xeng Xeng todos los días.

Los cuerpos de los padres de mis padres

me observan callados

y acarician el paso de mis pies cada mañana.

El hogar mío es una extensión de sentimientos

con olor a humedad

que me esperan en la distancia

con sus pájaros que miran inquietos hacia el norte

y las voces que me piden regresar.

[lily-learns-finnish]

(Advanced) body parts in Finnish

niska = back of neck

kaula = neck

leuka = chin

olkapäät/hartiat = shoulders

kyynärpää = elbow

käsi = hand / arm

kämmen = palm of hand

vatsalihakset = abdominal muscles, abs

vatsa = stomach

maha = tummy

masu = tummy

rinta = chest

reisi = thigh

takapuoli = backside

peppu / pylly = butt

perse = ass

sääri = shin

pohje = calf

nilkka = ankle

jalka = leg

polvi = knee

jalkaterä =foot

jalkapohja = sole of foot

päkiä = ball of foot

kantapää = heel

varvas = toe

selkäranka = spine, backbone

kylki /kylkiluu = rib

silmäripset = eyelashes

kulmakarva = eyebrow

suoni = vein

nielurisa = tonsil

kurkku, nielu = throat

rauhanen = gland

[nettisivustakatsoja]

Minä: *labrassa antamassa nenä&nielunäytettä*

Nätti labratyyppi: *tunkee pumpulipuikon väkivalloin kumpaankin sieraimeen ja kurkkuun*

Minä: hngh.

Labratyyppi: Tuntuu oudolta sanoa näin, mut sulla on tosi nätti nielu.

Aivot: sano sille, että "sanot noin varmaan kaikille"

Suu: *katteeton oksennusrefleksi*

Labratyyppi: *ojentaa sympaattisena roskista lähemmäs*

Aivot: flirting like a pro.

[totalvibration]

Cheesy scrambled eggs & bacon sammich, collards, Calabash’s Black Magic Woman tea, Olli Aarni- Nielu

[annihaunia]

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): sich vertical machen, bitte, installaatio (käytetyt teltat, tekstiili), 2019

Teos oli esillä Pekko Vasantolan kuratoimassa Nielu – taide- ja ruokatapahtumassa Nuuksion järviylängöllä, Espoossa 2019.

https://nielu.fi/ https://haus-de-pnojekt.tumblr.com

/

haus de pnojekt (Anni Haunia & Rita Vaali): sich vertical machen, bitte, installation (textile, used tents), 2019

The installation was exhibited in Nielu – art and dinner event curated by Pekko Vasantola in Nuuksio, Espoo 2019.

https://nielu.fi/ https://haus-de-pnojekt.tumblr.com

[enkeksinimee]

Mä oon nielu mut gotta say Kemijärvi todellakin on keuhkosyöpä

Onko Turku Suomen persereikä?

jos suomineitoo kattoo ni luulis sen olevan jossai itäsuomes

[thedalektables]

«"I have seen no less than a dozen undesirables here today!" The soldier shouted violently, "I refuse to allow this establishment, this unmatchable monument to our society, to be tainted by Rogean filth! It's unlawful! Lord Nielu will have your head for this Seelo!"

"Excuse me Cardinal Brias," The librarian, seemingly named Seelo, stood his ground, "But there is no law against the exchange of our culture! We have a treaty with the Rogeans so there is no need for saying such harmful things."

Cardinal Brias rolled his eyes, "A flimsy piece of paper that won't stop those barbarians from making off with our precious artifacts and tomes of our history!"

Jya-Qi[/Rose] made to move, to do something but The Doctor grabbed her sleeve and pressed his mind against her's through their basic link.

"We look like Rogeans." He whispered to her gently, "If you say something now you could be arrested or much worse."

Of course she knew that, she knew what Rogeans and Tervitans were. They were always mentioned together in history, a pair of eternally allied species. And while their relationship was rocky in the start it was never this openly hostile. It was wrong!

Not only temporally but morally! All species were equal if different!»

- Everything Stays, by @capitankaru (Chap.04)

Find another fix to fit your mood (x) View our reclists (x) Or get teased (x)

[tk1-us]

Keskellä suomalaista metsää on pieni mökki, josta aukeaa näkymä ihmis­kunnan kohtaloon – Tässä on hiili­nielu, mutta onko siitä planeetan pelastajaksi? https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006042705.html?share=552171117e8ed3857330c08533d75f8f

Helsinki Vuosaari Aurinkolahden rannalla 24.3.2019

Markun koti saarelta!

[sinisetmetsat]

XI: Sokkona sateessa

Herään sateen ropinaan ja keitän aamupuuroni louteessa pysyen puolittain makuupussin sisällä ja kuivana mahdollisimman pitkään, ennen kuin aloitan sadeviittashow'n. Sitä jatkuukin koko päivän: sataa lähes tauotta ja on niin kylmä, että iltapäivän lopulla minun on vaikea tarttua esineisiin vasemmalla kädelläni. Hankintalistani sen kuin kasvaa: kuoriasu sadeviitan tueksi, vedenpitävät hanskat...

Ei pieni kastuminen tai kylmyyskään liikkeessä haittaa. Suurimpana sateen aiheuttamana hankaluutena on se, että sadeviittani huppu valuu alas silmille, vaikka tekisin siihen mitä virityksiä. Näin ollen vietän koko päivän näkemättä muuta kuin puoli metriä polkua suoraan edessäni. Toki riisun hupun välillä ja näenkin silloin ihmeitä: taas yhden majavankeon ja sateen harmaaksi laveeraamia vaaramaisemia.

Teerijärven rannassa poljen linttaan katiskan, jonka sisällä kasvaa jo suopursua. Maassa lojuvien avoimien katiskojen löytäminen vie minut metsässä lähimmäs vihan tunteita, enkä tunne armoa sellaisia tuhotessani, mikäli niiden ripustaminen puuhun nielu alaspäin tai sen sulkeminen ei enää onnistu. Tätäkään yksilöä ei edes saa enää irti varvikosta, mutta eläimet voivat hyvin päästä sisään pääsemättä enää ulos. Olen itse löytänyt katiskojen sisältä muun muassa lintujen luita.

Olen aikonut pyrkiä Porttivaaran kodalle yöksi kuivatellakseni siellä kamppeitani, mutten yksinkertaisesti jaksa Ansalammen laavua pitemmälle. Sen katto tietenkin vuotaa, joskin onneksi vain vähän, ja puut ovat loppuneet. Saan jämäpuista taiteiltua pienen nuotion, jolla aloitan vaatteideni kuivatuksen. Vaikkei kirvestä löydy, on minulla onneksi mukanani niin sanottu väkipuukko eli skrama; vesurin, leu'un ja viidakkoveitsen näköinen työkalu, jolla saa tehtyä melkein mitä vain puun kaadosta kiehisten vuoluun.

Tiedän kuitenkin, että tarvitsen kodan saadakseni vaatteet kunnolla kuiviksi: vaikka laavulla olisi puitakin, ei vaatteita mitenkään saisi yhtä aikaa tulen lämpöön ja sateensuojaan, siitä puhumattakaan, että yöllä tulta pitäisi ruokkia tunnin välein sen pitämiseksi hengissä. Niinpä on minunkin saatava lämpöni jälleen yhdestä avaruuspesästä ja riemuni helmipöllön puputuksesta.

[bushdog]

Finland’s Olli Aarni enjoyed a prolific 2017, releasing a ratio-based loop LP, a triple tape of water recordings, a shared project with Mia Tarkela including a mushroom photo zine, and a split tape with Nuslux that sounded like a music box lullaby but was inspired by alarm clock tones.  Best of all was Nielu, a bleak and beautiful LP that was a little before its time when it was released in October, but is perfect for the winter months.  Inspired by “harsh winters”, Nielu translates as “swallowing” or “vortex”, and gradually engulfs all other sounds in its droning swirl.

(via Olli Aarni ~ Nielu | a closer listen)

[arikuosmanen]

Metsistä lisää elinvoimaa maaseudulle (Sydän-Hämeen Lehti)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Suomi oli Euroopan parlamentissa tiukan paikan edessä, kun käsiteltiin metsien käyttöä koskevaa hiilunielulakia (ns. LULUCF). Uhkana oli, että Suomi ei lisääntyneestä metsän kasvusta huolimatta saisi kasvattaa omia hakkuitaan. Uusille metsä-alan investoinneille ja Suomen maaseudulle pohjaesityksen hyväksyminen olisi ollut jonkinasteinen katastrofi.

Suomalaisten meppien enemmistön työn ja Suomen hallituksen aktiivisen vaikuttamisen ansiosta järki voitti parlamentin äänestyksessä 13. syyskuuta. Jatkossa tarvitsemme vielä ministerineuvoston eli jäsenmaiden tuen, mutta siinäkin parlamentin päätös on iso apu. Näyttää siis siltä, että Suomi saa vihreää valoa metsävarojensa kestävään hyödyntämiseen.

Kyse on todella isosta asiasta. Suomen metsät kasvavat uusimman tilaston mukaan lähes 110 miljoonaa kuutiota vuodessa. Metsien käyttö on ollut 66 miljoonaa kuutiota vuodessa. Hallituksen tavoitteena on nostaa metsien käyttö 80 miljoonaan kuutioon vuoteen 2025 mennessä.

Laajempi metsien käyttö mahdollistaa Suomeen vireillä olevien suurinvestointien toteutumisen. Ne puolestaan tuovat kipeästi kaivattuja työpaikkoja myös maaseudulle. Väkeä tarvitaan puunkorjuuseen, kuljettamiseen ja tehtaille. Metsänomistajille lisääntyvät hakkuut puolestaan merkitsevät lisätuloja ja metsänomistajien kotikunnille lisää verotuloja. Kasvava puun hyödyntäminen tuo maaseudulle positiivisen kierteen, joka heijastuu myös palveluelinkeinoihin.

Suomelle myönteinen päätös syntyi pääosin Euroopan kansanpuolueen (kokoomus), liberaalien (keskusta ja rkp) ja sosialistien äänin. On hyvin valitettavaa, että toisin kuin ruotsalainen veljespuolueensa olivat Suomen Vihreät johdonmukaisesti torppaamassa yhdessä eurooppalaisten aateveljiensä kanssa Suomen hakkuumahdollisuuksia. Siinä annettiin kylmää kyytiä maaseudun ihmiselle.

Suomen hallituksen tavoitteena on tehdä Suomesta hiilineutraali vuoteen 2045 mennessä. Tuolloin siis päästöt ja nielu olisivat tasapainossa. Joka vuosi metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään ja lisäksi hallitus on päättänyt osoittaa lisää rahaa metsien suojeluun METSO-ohjelman kautta. Suomi siis kantaa globaalin ympäristövastuunsa ja metsien kestävä hyödyntäminen tukee myös siirtymistä fossiilisista polttoaineista uusiutuvaan energiaan.

Arto Satonen

varapuhemies (kok.)

from WordPress http://ift.tt/2yGlXdY via IFTTT

[avaruuskyrpa]

eka turpos silmäluomet ja nielu, kitarisoihin tuli valkosia peitteitä ja iltasin nousi kova kuume. tuli tosi voimaton olo ja olo vaan paheni viikon ajan kunnes en pystynyt enää edes juoda. eilen menin päivystykseen kun olin jo ihan nuutunut ja pääsin vihdoin korvakurkkunielu-sairaalaan. pistivät tippaan, sain vahvaa kipulääkettä ja kortisonia suoneen (ei pullota silmäluomet enää!!) ja yöksi kotiin onnellisessa lääkepöllyssä. määräsivät näitä tujulääkkeitä ja 800mg buranaa ja viikon sairaslomaa.

2 terveyskeskuskäyntiä, 3 labrakäyntiä, 2 päivystyskäyntiä vasta että pääsee kunnolla hoitoon ja seurantaan. sain sairaalassa myös mononukleoosidiagnoosin, jonka epäilyn alkuviikosta heitin tk:lla ilmoille ja jota tk-ihmiset ei osanneet ees ajatella oireiden perusteella. kerrankin potilas diagnosoi itsensä oikein! :D

mut nyt on vähän parempi olo henkisesti ainakin ja toivottavasti tää menee tän saikun aikana ohi. (monestihan pusutauti voi kestää yli kuukaudenkin urgh ei kiitos)

joo tätä paskaa en toivois pahimmalle vihamiehellekään.

niin ja kone hajos tossa viime viikonloppuna kans lopullisesti mutta nyt ostin tämmösen kivan uuden toimivan lenovon ♥

[utulautturi]

Dear friends, here is a mix of Nielu in it's entire preliminary phase. All other preview tracks and studies have been deleted. I will leave only the mix online as I retire into virtual silence to finalize the album. Nielu will be released through Pale Noir December this year, both in digipack and digital form. More news to come later on. Manifesting Nielu has been such an important journey for me that I would like to reflect upon it and how everything came to be. It's quite a long story but I hope it's worth your while. It has been almost two years since I held the first recording session for this album. I spent a weekend alone in my friend's demented grandmother's apartment recording her old decrepit and very detuned piano through various pedals and hardware. I was asked by Pale Noir to create a release for them, and it was then I had the first flashes of the vision that would become Nielu. At first i thought the process of composing the album would be quite straightforward. I would just record the piano, mix the sounds a bit and that would be it. A minimalistic session vibe to pause with. Short pieces of dusty longing and some strange ideas about living to die. Little did I know what life had in store for me and how that would affect my musical path. Following incidents and hardship in my personal life my tangled mind started showing the same kind of distortion and symptoms that forced me to create my debut EP, Korpinkorva (https://soundcloud.com/utu-lautturi/utu-lautturi-korpinkorva). As was the case back then, also now I found refuge and solace in music. It was best therapy to sit amongst wonders of nature and record them, sing with and to them, finally morphing them as pieces of audio art releasing my inner turmoil. Never before had I felt so strongly about the words "transforming flesh into sound". The title Nielu means throat or pharynx, and I felt it was a great representation of the feeling I had of once again falling into an abyss, not of spirit but of flesh. Of not being able to stop feeding my dreams and everything good and pure in my life to a monstrous maw, devouring all that is worth living for. So the process of Nielu expanded, folded on itself and took new forms daily. Simple visions became twisted layers of conflicting elements, pictures pure broke into ravaged nightmares. Throughout the winter and spring of 2013 I recorded hours worth of sounds, instruments, vocals and did extensive research into software sound manipulation, but all the time felt I couldn't reach a coherent vision of what Nielu could truly be. I hadn't the vaguest idea how I would compose all the different shards and facets, all screaming to manifest, into one whole. Then, in the summer of 2013 I spent a week on a retreat in the foothills of the French Alps. In a stone walled ascetic lamb shed turned into human accommodation, opening into a view of a rugged mountain face and my surroundings completely resonating in tune with my inner space, I achieved a strong sense of what I needed to do. It would take a lot more time and work than my previous vision but I believe so it often is with uncompromising manifestations. I had taken a laptop and recording gear with me so I spent most of the retreat wandering the mountains, recording more sounds and with headphones on arranging all of my recordings into compositional frameworks. From there on I have worked with Nielu. Sometimes just for a minute or two, sometimes for hours upon hours, days after days. Experimenting, creating, destroying, mostly feeling inadequate and unfitting for such an endeavor, with only few glints of success here and there. I feel like a complete beginner in this form of art, but I'm determined to evolve. In any case, for the past year Nielu has been a focal point in one way or the other. I've used it as a tool of self-reflection and realization, as a bottomless pit to pour both my mind's tar and glitter in, and as a companion in some of the most difficult times in my life. It has been a grand experience indeed. I'm eternally grateful to Nix of Pale Noir for her patience and support in allowing my artistic vision to bloom in it's own time and not rushing the release. Thank you. Now the process in nearing it's end. The framework is strong, the compositions in order. All doubt about what I should do, what would be proper or enjoyable by others has gone. Only a passion for the purest self-expression is left. I will never achieve the kind of perfection I'm aiming for but that's the beauty of it. I am not perfect, far far from it. I am a wretched withering sack of water, meat and bone, prone to mental disturbances. So that is what also my music must sound like. Saatto (escort), the last track of Nielu is an epitome of exactly that. It was the last thing I played when recording the aforementioned piano. It was a crispy day, rejoicing a season's passing, just like today. The old keys were lovingly loose under my fingers, the detuned sound so reflective of my life. There was a strong sense of stepping into a new era, a profound feeling of blasting away the shreds of shackles binding me to a limited view and expression on the vast stage of the theater of life. I was one with the piano and the distortion and echo and noise pedals with their magical knobs. They were there to escort me into and through a sort of rebirth. Maybe Nielu will escort you into a new place or space as well. So. That is the story of Nielu in a nutshell, and of it's ending track, Saatto. All the pieces of Nielu have stories, and some of them have been told here in Nielu's blog. Feel welcome to scroll down and check them out. But for now, with a heart full of wonder and gratitude I bid you fare well.

[tk1-us]

Keskellä suomalaista metsää on pieni mökki, josta aukeaa näkymä ihmis­kunnan kohtaloon – Tässä on hiili­nielu, mutta onko siitä planeetan pelastajaksi? https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006042705.html?share=552171117e8ed3857330c08533d75f8f

[bushdog]

(via Nielu | Florabelle)