#monestakin syystä

[itsrainingfeathers]

Että mä vihaan Facebookia

[runosokeutta]

en miellä itseäni heikoksi,

mutta tosi asia on,

että sitä minä olen.

Olen heikko siinä missä sinäkin,

vain yksi pala suurempaa kuvaa,

jota me kaikki eletään tahoillaimme.

minun palani on särkynyt,

monestakin syystä.

ensimmäisenä tahdon mainita hänet,

hänet, kehen turvauduin kuin juuri satamaan saapunut laiva ja sen matkustajat,

jotka tahtovat vain turvassa takaisin oman kodin seinien suojaan.

ripustauduin sinusta omien tunteideni kera,

eikä ole kerta eka, jolloin tunnen särkyneeni näin

olen ennenkin särkynyt, liimasit minut kasaan,

mutta nyt liimapuikko onkin omissa käsissäni,

enkä osaa käyttää sitä.

ja tuskin kasaan kuivunut liima ehjäksi minut edes uudestaan tekisi.

[sotamieshonkajoki]

Tuntsa OC-estetiikkaa [2/3]: sotamies Juho Rauhala

“ – Ykkösestä lähti muutama jätkä lipettiin Pyhäjärvellä.” ” – Niin, Rajamäkeä minä en ihmettele, mutta Kuusisto ja vallankin Rauhala on yllätys.” ”Kuusistolta petti luonto ja Rauhala taas on sen verran rohkeempi muita, että uskaltaa juosta kauemmas kuin toiset.”

Rajamäki

[trevardes]

Takaperin kunnes pysähdytään (1/2)

Genre: domestic fluff

Sanamäärä: noin 1900

Disclaimer: En omista hahmoja enkä saa tästä rahaa.

Varoitukset: huonon itsetunnon kuvausta

Paritus: Mielonen/Sinkkonen

Summary: Mielonen huhuilee taukotilasta että tulkeehan kahville, ja Sinkkonen menee, vaikka juuri parikymmentä minuuttia sitten kävi keittämässä itselleen kupillisen. Tietenkin hän menee.

Notes: Tämä on spinoffi joulukalenterificilleni ja spoilaa sitä aika rankasti.  Kiitos erityisesti @mieoleahvena lle, jonka ansiota/syytä on se, että alunperin rakastuin Sinkkoseen. <3

AO3 linkki: https://archiveofourown.org/works/17567192/chapters/41401271

*

1.

Sinkkonen käyttää työajastaan ehdottomasti liian suuren prosenttiosuuden epäolennaisten asioiden pohtimiseen. Hänen tulisi omistaa koko aivokapasiteettinsa käsillä olevan murhatapauksen selvittämiselle, mutta viimeaikoina ajatukset ovat harhailleet aivan hallitsematomasti. Sinkkonen tietää siihen syyn, ja on täysin perillä ajatusprosessiensa ärsyttävästä epäloogisuudesta. Hän on kehittänyt ikävän tavan maalailla ruusuisia haavekuvia, eikä minkään sortin järkeily tunnu käyvän kasvimyrkystä, jolla niitä tappaisi.

Mielonen huhuilee taukotilasta että tulkeehan kahville, ja Sinkkonen menee, vaikka juuri parikymmentä minuuttia sitten kävi keittämässä itselleen kupillisen. Tietenkin hän menee.

Muut ovat niin työn touhussa, että kahville ilmestyy Sinkkosen ja Mielosen lisäksi vain Hietanen. Tämäkin porhaltaa täyttä vauhtia sisään, kaataa itselleen kupillisen, moikkaa, ja lähtee samantien takaisin hoitamaan hommiaan. Sinkkonen ja Mielonen jäävät huoneeseen kaksin.

Mielonen nojaa rennosti sivupöytään kahvinkeittimen lähellä. Hän ojentaa Sinkkoselle kupin. Kahvissa on jo valmiiksi tilkka maitoa sekä yksi sokeripala, ja jälleen kerran Sinkkonen ihmettelee, miksi joku Mielosen kaltainen ihminen vaivautuu muistamaan minkälaisena Sinkkonen kahvinsa juo.

Hän ottaa kupin. Kiittää.

Hörppää ja antaa pienen, jäykän hymyn kallistaa suupieltä ylöspäin. Mielonen huomaa sen ja säteilee, niin kuin aina kun tietää tehneensä jotakin oikein.

Sinkkonen painaa häkeltyneenä katseensa lattiaan. Ei sitä hymyä kestä. Vilkaisukin häikäisee, kuin katsoisi suoraan aurinkoon. Liian suurina annoksina se pistää pään pyörälle ja uhkaa aiheuttaa näkövaurioita.

2.

Pikkujouluyönä Mielonen juo liikaa, ja seuraa Sinkkosta poliisitalon katolle. Sinkkonen on alunperin mennyt sinne rauhoittumaan, keräämään voimia, jotta jaksaa mennä takaisin juhlijoiden sekaan. Paennut hetkeksi hengittämään raikasta ilmaa.

Hengityksestä ei tule enää mitään, kun Mielonen tulee aivan lähelle ja vetää hänet kiihkeään, viininmakuiseen suudelmaan.

Se tulee niin yllättäen, ettei Sinkkonen osaa torjua sitä. Käsi päätyy Mielosen rinnalle, aikomuksena työntää tätä kauemmas, mutta se jääkin vain lepäämään siihen, nopean sykkeen päälle. Mielosen huulet ovat pehmeät ja vaativat ja tämän kieli sujahtaa Sinkkosen suuhun vähän liian nopeasti ja liian innokkaasti. Se ei kuitenkaan ole ongelma. Ongelma on se, kuinka luonnolliselta se tuntuu. Tutulta ja turvalliselta ja täydelliseltä, siltä kuin olisi tapahtunut tuhat kertaa.

Mielonen hautaa sormensa Sinkkosen hiuksiin, räpeltää toisella kädellä solmion ja paidan nappeja auki. Painaa märän suudelman poskelle ja toisen kaulalle, ja vasta siinä kohtaa Sinkkonen onnistuu ravistelemaan itsensä takaisin todellisuuteen. Hän työntää Mielosen kauemmas ja kohtaa tämän hämmentyneen ja pettyneen katseen; pyytää kylmänvirallisella äänellä anteeksi ja pakenee takaisin sisälle.

Kun Mielonen myöhemmin löytää hänet taas, he ovat kumpikin ehtineet tahoillaan juoda lisää. Sinkkonen on ottanut vähän liikaa, niin että maailma keinuu ja arvostelukyky putoaa huolestuttavan lähelle olematonta. Mielonen näyttää olevan vielä pahemmassa kunnossa.

Sinkkosen ei pitäisi, mutta hän lähtee saattamaan Mielosen kotiin. Hänen ei pitäisi, mutta kun Mielonen taksissa niin kauniisti pyytää, Sinkkonen maksaa matkan ja taluttaa Mielosen ovelle.

Ei pitäisi, mutta hän seuraa lopulta Mielosta sisälle asti, seuraa tämän sädehtivää hymyä ja eteisen himmeässä valossa pehmoisen näköisiä hiuksia. Humalaisen hypnotisoivasti keinuvaa lantiota.

Sinkkonen auttaa Mielosen päältä kengät ja puvuntakin ja kaiken, kunnes Mielonen nojaa häneen pelkässä aluspaidassa ja lyhyissä boxereissa. Mielonen on niin pehmeä ja niin uskomattoman kaunis, että Sinkkonen ei mahda mitään, kun Mielonen vetää hänet sängylle istumaan. Hän ehtii potkia vain kengät jaloistaan ja karistaa takin päältään, ennen kuin Mielonen vetää hänet puolittain päälleen ja takertuu häneen kaikilla raajoilla kuin mustekala.

Hän sentään yritä mitään, vaan nukahtaa saman tien. Sinkkosen ei pitäisi jäädä, mutta Mielonen on niin suloinen hänen sylissään, ettei hän pysty pakottamaan itseään lähtemään.

Hänen ei missään tapauksessa pitäisi, mutta Sinkkonen sulkee vastoin parempaa tietoaan silmänsä ja antaa Mielosen rauhallisen hengityksen tuudittaa itsensäkin uneen.

3.

Sinkkonen herää kauan ennen Mielosta, joten hänellä on paljon aikaa tajuta, kuinka surkeassa tilanteessa on. Krapula kolkuttelee ohimoilla ikävänä särkynä, ja suussa maistuu kamalalta. Ne ovat kuitenkin pientä verrattuna kaikkein suurimpaan ongelmaan, joka tuhisee rauhallisesti hänen vieressään.

Mielonen on painanut kasvonsa vasten Sinkkosen kaulansyrjää, ja toinen jalka on löytänyt tiensä Sinkkosen nilkkojen väliin. Mielonen on nukkuessaan niin kovin suojaton ja lämmin ja kaunis. Sinkkonen haluaisi vetää hänet vielä lähemmäs ja sulkea vain silmänsä uudelleen.

Hän ei kuitenkaan nyt herättyään enää pysty sellaiseen. Häntä alkaa pikkuhiljaa ahdistaa Mielosen läheisyys, sillä se viittaa kaikenlaisiin asioihin, joita Sinkkonen ei lopulta voi saada.

Mielonen äännähtää jotakin unissaan, liikuttaa kättään Sinkkosen kyljellä, ja Sinkkosen aivot menevät ylikierroksille. Hän pyörittelee pakonomaisesti päässään kaikkia niitä syitä, miksi hän ei voi jäädä tähän.

1.Tämä ei ole lainkaan sopivaa, monestakin syystä, mutta painavimmat kolme ovat heidän työsuhteensa, kahdentoista vuoden ikäero, sekä täysin yhteensopimattomat luonteet.

2. Minkäänlainen suhde olisi huono idea kaikin puolin. Sinkkonen on niin ongelmainen: neuroottinen, sosiaalisesti kyvytön, yleisesti vaikea ihminen. Mielonen taas on hyvä ja ansaitsee jonkun paremman, jonkun joka osaa paremmin olla hänen kanssaan.

3. Vaikka Mielonen jostakin syystä haluaisi yrittää, eivät he eivät sopisi yhteen. Mielonen on sellainen ihminen, joka iloisesti suutelee työkavereita humalassa ja takertuu estoitta kiinni jos niin haluaa. Sinkkonen puolestaan makaa tässä kauhusta jäykkänä ja listaa päässään negatiivisuutta. Lista ei edes lopu kolmeen, vaan mieleen tulee vielä yksi kohta.

4. Mielosen täytyy olla jollakin tavalla havaintokyvytön, hänen arvostelukyvyssään on oltava jotakin vakavasti vialla, jos hän kaikista maailman ihmisistä päättää lähestyä juuri Sinkkosta.

Kaikessa tässä on enemmänkin kuin tarpeeksi syytä lähteä. Sinkkonen nousee sängystä, liikkuu hitaasti, varoo herättämästä edelleen rauhallisesti nukkuvaa Mielosta. Lähtemisen sijaan hän suuntaa kuitenkin keittiöön. Tuo Mielosen yöpöydälle lasin vettä pöydällä jo valmiiksi odottavien särkylääkkeiden seuraksi.

Hän asettelee peitettä paremmin Mielosen päälle, eikä voi olla sipaisematta hiuksia syrjään otsalta. Mielonen on liian syvässä unessa reagoidakseen mitenkään, ja Sinkkonen sallii itselleen hetken, aivan lyhyen vain, jonka hän käyttää tämän kasvonpiirteiden painamiseen mieleensä.

Tässä kohtaa hän karkaisi, jos hänessä olisi kylliksi miestä siihen.

Hänessä ei kuitenkaan ole. Hän hiipii keittiöön etsimään jotakin, mistä laittaa aamupalaa. Mielosella on kuitenkin herätessään varmasti nälkä.

4.

Mielonen löytää Sinkkosen keittiöstään paistamasta lettuja.

Näky on niin hämmentävä, että Mielosen on seisottava hetken aikaa ovensuussa ja vain ihmeteltävä. Sinkkosella on päällään eilinen rypistynyt kauluspaita, jonka hihat kääritty siististi kyynärpäihin. Hänen ilmeensä on keskittynyt kun hän kääntää letun lastalla. Hän näyttää siltä, että kuuluu tänne.

Letut tuoksuvat vahvasti, paistorasvan käryn pitäisi ehkä krapulassa ällöttää, mutta se tuoksuu vain herkulliselta. Sinkkonen on avannut tuuletusikkunan, ja huoneessa on viileää. Mielonen värisee aluspaidassa ja ohuissa kangashousuissa, jotka on vetäissyt päälleen.

Krapula ei oikeastaan tunnu muuten kuin lievänä heikotuksena ja päänsärkynä, ja sitäkin helpottivat yöpöydältä löytyneet vesi ja särkylääke. Mielosen sydän tuntui kolme kokoa liian isolta, kun hän herättyään huomasi Sinkkosen tuoneen ne siihen.

Hänellä on hyvin vähän muistikuvia illasta ja siitä, kuinka Sinkkonen ylipäätään päätyi tänne, mutta sen suudelman hän kyllä muistaa. Hän muistaa, kuinka hetken Sinkkonen antoi hänen olla niin lähellä ja koskettaa, kuinka hän ensin kuvitteli, että voisi saada niin helposti kaiken mitä halusi.

Sitten Sinkkonen tietenkin toipui järkytyksestä ja lähti. Myöhemmin hän kuitekin toi Mielosen kotiin ja huolehti hänestä, joten ehkäpä peliä ei sittenkään ole vielä menetetty.

Mielonen menee Sinkkosen luo ja halaa tätä takaapäin. Sinkkonen jähmettyy ja päästää pienen hämmästyneen äänen. Hän ei tainnut edes huomata Mielosta ennen kuin Mielonen kosketti häntä.

Mielonen laskee leukansa Sinkkosen olkapäälle ja nauttii miehen selän lämmöstä, joka auttaa pitämään huoneen kylmyyden loitolla.

“Huomenta”, Mielonen kuiskaa.

“Huomenta.” Sinkkosen äänensävy on lattea, mutta poskelle näyttää nousevan kevyt puna. Hän on niin pirun suloinen tällä tavalla häkeltyneenä. Miten Mielosen muka olisi tarkoitus pitää näppinsä erossa?

5.

Sinkkonen paistaa lisää lettuja, ja Mielonen keskittyy nojaamaan häneen. Uneliaisuus hiipii takaisin mielen reunoille, ja silmäluomet uhkaavat painua kiinni.

“Kiitos kun piät musta täl taval huolta”, hän mutisee.

Sinkkonen ei vastaa, hymähtää vain välttelevästi ja kippaa valmiin letun pinoon. Hän kaataa pannulle lisää taikinaa eikä estele, kun Mielonen kurkottaa hänen ohitseen repimään letun reunasta maistiaisen. Sen kuumuus polttaa sormia, ja hän kiroaa vaimeasti. Puhaltaa siihen pitkään, ennen kuin pistää palan suuhunsa.

“Huomautan, että kärsimättömyytesi on epäloogista”, Sinkkonen sanoo kuivasti, ja Mielonen naurahtaa.

“Eikö oo vuan hyvä, että minä tiiän mitä halluun, ja oon valmis toimiin nopeesti?”

“Ei, jos sinuun sattuu kun hölmöilet.”

Sinkkonenkin tajuaa, ettei tässä nyt ole enää kyse pelkästään palaneista sormista. Mielonen rutistaa Sinkkosta vähän tiukemmin; ei häntä tässä mikään satu. Jos vain jotenkin saisi Sinkkosenkin tajuamaan sen.

“Minun pitäisi lähteä”, Sinkkonen sanoo ja pitää katseensa tiukasti pannussa.

“Eikä piä”, Mielonen huokaa. Sinkkonen ei osaa sanoa siihen mitään, joten Mielonen jatkaa.

“Halluutko sinä lähtee?”

“Minun täytyy.”

“Siitä minä en kysyny mittään. Halluutko sinä?”

Sinkkonen ei sano mitään. Mielosta hymyilyttää.

Viimeinen lettu valmistuu, ja Sinkkonen siirtää sen pinoon. Mielonen kurottaa napsauttamaan levyn pois päältä, ja kiertää sitten Sinkkosen ja hellan väliin. Hän kohtaa miehen vaaleiden silmien epävarman katseen.

“Minun puolesta saisit jäähä”, hän sanoo pehmeästi ja antaa nenänpäänsä hipaista Sinkkosen omaa. On sunnuntaiaamu, eikä heillä ole kiirettä mihinkään.

Sinkkosen kädet hakevat paikkaansa ja asettuvat lopulta aivan kevyesti Mielosen lanteille, kuin tukea etsien. Sinkkosta on vähän vaikea lukea, ja etenkin eilisen jälkeen ajatus uudelleen torjutuksi tulemisesta ahdistaa. Sinkkonen on kuitenkin vielä tässä, joten kai hänen on tätä haluttava.

Mielonen ei itsekään oikein tiedä, mitä on tekemässä. Siitä on aikaa, kun hän on viimeksi seurustellut tai edes säätänyt mitään, eikä Sinkkonen ole hänen normaalia tyyppiään. Tämä on vanhempi, vakavampi, vaikeammin lähestyttävä. Joku hänessä kuitenkin on pohjimmiltaan sellaisella tavalla ihanaa, ettei Mielonen osaa pitää katsettaan tai käsiään hänestä erossa. Joku hänessä saa Mielosen yrittämään yhä uudelleen päästä hänen kovan suojakuorensa sisään.

Sinkkonen ei nojaudu häntä kohti, muttei myöskään käänny pois. Ei edes silloin, kun Mielonen ottaa riskin, sulkee silmänsä ja nojaa aavistuksen verran lähemmäs, antaa huultensa painua aivan kevyesti Sinkkosen omia vasten.

6.

Sinkkonen viettää Mielosen luona koko sunnuntain. He eivät oikeastaan tee mitään: Mielonen vain istuttaa hänet sohvalle ja käpertyy lupia kyselemättä hänen kylkeensä katselemaan televisiota. Sinkkonen uskaltaa nojata poskensa Mielosen sileisiin hiuksiin vasta toisella mainoskatkolla.

Mielonen kommentoi ohjelmia kärkkäästi, kritisoi pilke silmäkulmassa kaikkea näyttelijöiden taidoista mainosten idioottimaisuuteen. Sinkkonen ei osaa sanoa juuri mitään, sillä hän on edelleen aivan hämmentynyt koko tästä tilanteesta. Hänen ei olisi yleensäkään pitänyt jäädä tänne yhtään pidemmäksi aikaa kuin oli pakko, mutta lähteminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Jostain kumman syystä Mielonen ilmeisesti viettää mielellään aikaa hänen kanssaan. Sinkkonen ei ole tottunut sellaiseen, ja sen aiheuttama hyvä olo hämmentää ja toimii kuin huume.

Mielonen taitaa ymmärtää, ettei Sinkkonen ole ainakaan vielä valmis tekemään mitään eikä puhumaan tästä. Mielonen vain on Sinkkosen lähellä ja näyttää tyytyväiseltä, paistattelee siinä kuin tyytyväinen kissa.

Tämä kaikki tuntuu liiankin hyvältä. On liian helppoa olla tässä ja nauttia hiljaa toisen läheisyydestä. Vaihtaa silloin tällöin muutama laiska suudelma, koska ne saavat Mielosen hymyilemään niin kauniisti.

Sinkkosta hävettää oma heikkoutensa, sillä hän tiedostaa edelleen kaikki syyt joiden vuoksi tämä on huono idea. Häntä hävettää, koska kaikesta huolimatta hän jää tähän.

Päivän mittaan he myös puhuvat. Turhanpäiväisyyksistä ja työasioista. Mielonen aloittaa keskustelun huomisesta pidätyksestä. Sinkkonen on hiukan huolissaan, ja myöntääkin sen. Hän luottaa Lammioon, mutta silti hänestä tuntuu, että hänen pitäisi olla paikalla huolehtimassa työparinsa selustasta.

“Kyllä se pärjää.” Mielosen ilmeestä päätellen Lammio saa kuulla kunniansa, jos ei pärjää.

“Mutta sinä oot ihana kun huolehit noin”, Mielonen jatkaa ja hymyilee hänelle. Sinkkosen rinnassa kuohuu omituinen lämmin kipu.

7.

Yöksi Sinkkonen ei sentään jää, vaikka Mielonen sitäkin pyytää. Itselleen hän rohkenee myöntää, että haluaisi kyllä jäädä, mutta hän ei kehtaisi maanantaina mennä töihin toissapäiväisissä vaatteissa. Muutenkin tuntuu siltä, että olisi hyvä olla hetki yksin ja ajatella kaikkea tätä, mitä pikkujoulujen jälkeen on tapahtunut.

Sinkkonen ei koskaan olisi osannut odottaa tällaista. On hän ollut Mielosesta kiinnostunut jo jonkin aikaa, mutta hän ei osannut arvata, että siitä voisi koskaan tulla mitään. Jos aloitteen tekeminen olisi jätetty hänelle, ei siitä olisi tullutkaan.

Sinkkonen menee kotiin. Asunto tuntuu tyhjältä ja ankealta, vaikka aiemmin hän on ollut aivan tyytyväinen sen minimaaliseen sisustukseen ja hiljaisuuteen. Hän huokaisee syvään ja ottaa tehokkaan viiden minuutin suihkun. Sitten hän syö kaksi palaa ruisleipää, harjaa hampaansa ja kömpii sänkyyn. Jokailtainen rutiini tuo toisaalta kaivattua normaaliuden tunnetta, mutta toisaalta ensimmäistä kertaa aikoihin se melkein tylsistyttää.

Sinkkonen silmäilee kirjahyllyään, mutta yksikään kirja ei herätä tarpeeksi kiinnostusta. Niinpä hän sammuttaa valot ja käpertyy peiton alle puhelimensa kanssa. Hän lukee uutisia ja katsoo sen jälkeen Yle Areenasta luontodokumentin eläinten soidintansseista. Sekin saa hänet ajattelemaan Mielosta, tämän kömpelöitä mutta sitkeitä lähestymisyrityksiä, ja sitä kuinka hyvin ne lopulta toimivat.

Sänky tuntuu liian suurelta ja tyhjältä, ja kun Sinkkonen viimein nukahtaa, hän näkee hämmentävän sekavia unia.

[tonyjarvenlaita-blog]

Usko omiin kykyihin vähentää vammariskiä kiipeilijäillä

Kiipeilyvammoja sattuu nykyään enemmän monestakin syystä. Tilastot näyttäisivät että monet vammat ja kipu hyvin usein kroonistuvat ja/tai toistuvat (PubMed linkki).

Urheiluvamman synnyssä vahvan ennustuksen voi tehdä aikaisemmasta vammasta. Kiipeilijä, jolla on ollut sormikipua/sormivamma todennäköisemmin kärsii vaivasta myös tulevaisuudessa.

Ajatus pelkästään biologisesti toimivasta urheilijasta onkin mahdollisesti hieman rajoittunut. Urheilijalähtöiseen kuntoutumiseen tai vammojen ehkäisyyn tulisi muodostaa yksilöllinen, kokonaisuuden huomioiva näkökulma. Psyykkiset ja sosiaaliset asiat tulisi huomioida osana kokonaisuutta. Alaselkäkivussa tällaisella lähestymistavalla on itseasiassa saatu lupaavia tuloksia!

Kiipeilykansan piirissä aihetta on avattu mm. Chamonixissa järjestetyssä International Rock Climbing Research Accociationin kokouksessa (https://www.ircra.rocks/). Puheenvuoro käsitteli omiin kykyihin uskomisen (self-efficacy) merkitystä kiipelyvammoissa. (Linkki artikkeliin)

Omiin kykyihin uskomisella tarkoitetaan henkilön luottamusta siihen että pystyy suunnittelemaan ja toteuttamaan halutun toimen onnistuneesti. Luottamus omaan tekemiseen vahvistuu kun huomaa selviävänsä hallitusti haastavasta tilanteesta. Kiipeilyurheilussa onnistumiset kisoissa tai projekteilla, oikein ajoitettu ja monipuolinen harjoittelu lisää tätä ominaisuutta. Kokemuksella on roolinsa myös tässä, eli pitkäjänteisyys palkitaan!

Vahva usko omiin kykyihin lisää kykyä suoriutua onnistuneesti haastavista tilanteista suorituskyvyn kärsimättä. Tämä on eräänlaista tilannekohtaista stressinhallintaa, mikä vähentää akuuttien kiipeilyvammojen todennäköisyyttä.

Jos stressin / suorituspaineen hallinta ei ole urheilijalla riittävää syntyy stressireaktio, jonka seurauksena keho on tarpeettoman jännittynyt ja lihasten rentouttaminen hankalaa, eikä liikkuminen ole rentoa ja jouhevaa. Stressireaktio myös saa näkökentän supistumaan ja keskittymisen herpaantumaan. Nämä yhdessä lisäävät akuuttivamman mahdollisuutta.

Kilpailua edeltävä stressi tai suorituspaine yhdistettynä hyvään stressinhallintaan näyttäisi olevan hyvästä, sillä kun kilpakiipeilijöiden suorituspaineita tutkittiin, huomattiin että enemmän painetta kokeneet menestyivät paremmin. He myös ehkä hieman yllättäen kiipesivät hitaammin kuin vähemmän suorituspainetta kokeneet. Paineen sieto näyttää siis olevan tärkeämpää kuin paineiden välttely. Paremmin menestyneet, eli enemmän suoritusta stressanneet kokivat myös suurempaa suoritusvarmuutta tai luottamusta omiin kykyihin onnistua suorituksessa. Linkki tutkimukseen (ikävä kyllä maksumuurin takana :/)

Kroonisten kiipeilyvammojen riski korostuu treenimäärän ollessa suuri. Tällöin luottamus onnistumiseen lisää mahdollisuutta pitää suorituskykyä yllä kovasta harjoittelusta huolimatta.

Vammojen pitkittymisen tarkastelu ei ole stressinsietokyvyn (-hallinnan) näkökulmasta niin yksinkertaista. Yksi selitysmalli on jatkuva harjoittelun tuottama matala-asteinen stressireaktio, joka hidastaa palautumista edellisestä harjoituksesta. Tähän liittyy lisääntynyt kehon (lihasten) jännittyneisyys ja. Tässä tapauksessa kroonisen vamman mahdollisuutta lisää jatkuva kuormittava harjoittelu.

Miten suorituspaineen/stressinhallintaa voi  sitten parantaa? Lähtisin tarkastelemaan kokonaiskuormitusta, myös kiipeilyharjoittelun ja -kisaamisen ulkopuolista. Kokonaiskuormituksen arviointi lähtee perusasioista, kuten uni, ravinto, työn kuormittavuus, psyykkinen hyvinvointi, sosiaaliset suhteet ja muut yksilölliset elämäntilanteisiin liittyvät tekijät. Kun nämä asiat on huomioitu, voidaan miettiä lajikohtaisia asioita. Tärkeimpinä perusprinsiippeinä on harjoittelun suunnittelu, ohjelmointi ja riittävä variaatio treenissä. Nämä ovat tavoitteet ja urheilija yksilönä huomioituna hyvinkin erilaisia. Stressinhallintakeinot kuten mindfullness, rentoutumisharjoittelu tai erilaiset mielikuvaharjoitukset voivat olla hyödyllisiä myös. (Lähde)

Usein urheilija haluaa järkkymättömästi pysyä harjoitussuunnitelmassa oli energiataso tai kuormittuneisuus mitä tahansa. Terve harjoitusohjelma on mielestäni joustava myös lyhyellä aikavälillä. Väsyneenä 16 tunnin työpäivän ja 4,5 tunnin yöunien jälkeen ei todennäköisesti ole järkeä tehdä sitä viikon kovinta treeniä.

Kilpakiipeilijöille on kehitetty oma arviointilomakekin (virallinen suomennos termille on minäpystyvyys), jolla pyritään arvioimaan urheilijan uskoa omiin kykyihinsä. (Climbing Self-Efficacy Scale), johon en vielä itse ole kylläkään päässyt käsiksi.

Tämä on potentiaalinen, joskin vielä hyvin vähän käytössä oleva näkökulma suorituskyvyn ja vammojen ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Uskon että seuraavissa olympialaisissa 2020 menestyneimpien kiipeilijöiden ja maajoukkueiden valmennustiimissä nämä asiat on huomioitu. Olisikin mielenkiintoista kuulla minkälaisia metodeja kiipeilijöiden harjoittelussa käytetään!

Modernista kiipeilyharjoittelusta kiinnostuneille suosittelen seuraavien heppujen somekanavien ja muiden julkaisujen seuraamista:

Udo Neumann (kisakiipeilijän harjoittelu, harjoittelun variaatio, movement taidot) Dave McLeod (kiipeilyvammat, mindset ja boksin ulkopuolelta -ajattelu) Eric Hörst (urheilufysiologia, kaikki harjoitteluun liittyvä)

Tony

[jonivirtanen-blog]

Digitaalinen palvelukokemus

”Suuri osa vastaajista on sitä mieltä, että nykyiset digitaaliset palvelut riittävät jo tai että lähinnä nykyisiä saatavilla olevia digitaalisia palveluita tulisi kehittää paremmiksi ja toimivimmiksi” – tutkimus suomalaisten digitaalisesta asioinnista ja palvelukokemuksesta.

 Kävin läpi DNA:n tilaaman tutkimuksen koskien suomalaisten digitaalista asiointia ja palvelukokemusta. Tutkimustuloksista parhaiten mieleeni jäi yllä oleva johtopäätös, koska se on lähes täysin päinvastainen omaan mielipiteeni kanssa. Samaa mieltä väitteen kanssa olen siitä, että nykyisiä digitaalisia palveluita tulisi todellakin kehittää paremmiksi ja toimivimmiksi. Mutta tämä ei tarkoita, etteikö samaan aikaan mielestäni tulisi kuitenkin jatkuvasti kehittää uusia digitaalisia palveluita.

 Toinen mielenkiintoinen tulos oli se, että erityisesti 25-34-vuotiaiden ikäryhmä (79 % ikäryhmästä) haluaa asioida sujuvasti sekä digitaalisesti että kivijalkaliikkeissä ja toivoo yritysten kehittävän samanaikaisesti molempia palvelukanavia. Uskon, että tämän taustalla on kaksi viime vuosina kulutuskäyttäytymistä muuttanutta ilmiötä: showrooming ja webrooming. Showrooming on sitä, että kuluttaja tutustuu ostettavaan tuotteeseen ensin kivijalkaliikkeessä ja sitten tilaa sen verkkokaupasta esimerkiksi halvemman hinnan takia. Webrooming taas on päinvastaista käytöstä, jossa kuluttajat ensin tutustuvat tuotteeseen verkossa, jonka jälkeen sitä tullaan vielä hypistelemään ja ostamaan kivijalkaliikkeestä.

 Tutkimuksen tuloksia

 80 % on hoitanut pankkiasioitaan pankin itsepalvelussa tai mobiilisovelluksessa viimeisen kolmen kuukauden aikana. (Naisista 81 % ja miehistä 79 %)

 38 % on varannut ajan lääkärille/hammaslääkärille/laboratorioon jonkin digitaalisen kanavan kautta viimeisen kolmen kuukauden aikana. (Naisista 46 % ja miehistä 28 %)

31 % on myynyt ja/tai tehnyt ostoksia nettihuutokaupoissa/nettikirpputoreilla. (Naisista 28 % ja miehistä 32 %)

 Näissä tuloksissa ehkä yllättävintä oli mielestäni, se kuinka suuri ero naisten ja miesten välillä on lääkärin/hammaslääkärin/laboratorion ajanvarauksen suhteen. Lisäksi digitaalisten kanavien kautta ajanvarausten tehneiden pieni määrä on hieman erikoista. Tämä tietysti voi johtua monestakin syystä; Digitaalista ajanvarausta ei välttämättä ole saatavilla tai sen käyttökokemus on niin huono, että on helpompi varata aika esimerkiksi soittamalla. Yhtenä syynä on varmasti sekin, että näille palveluille on tarvetta verrattain harvoin.

  Tutkimuksessa selvitettiin myös tyytyväisyyttä erilaisten palveluiden asiakaskokemukseen. Ehkä jopa hieman yllättäen parhaimmat asiakaskokemukset olivat tulleet nettihuutokaupoista/nettikirpputoreilta, Facebookin kirpputoreilta ja kodin elektroniikan verkkokaupoista/mobiilisovelluksista. Jopa 79 % nettihuutokaupoissa asioineista, kertoi asiakaskokemuksen olleen hyvä. Myös Facebook kirpputoreilla asioineista 75 % kertoi kokemuksen olleen hyvä. Kodin elektroniikkaa ostaneistakin 73 % kertoivat asiakaskokemuksen olleen hyvä.

[oravanpesa]

Kulunut viikko on ollut jokseenkin kummallinen, hillitön ja outo, mutta hyvällä tavalla. Sunnuntaina itketti, monestakin syystä. Päätin surra sunnuntain ja skarpata maanantaina - niin tein ja sitten asiat vain tapahtuivat. Vielä hymyilyttää, mutta tuskin pitkään. On sellainen hytinä ja vielä koskaan en ole ollut väärässä sen suhteen. ♥️ #katinoravanpesä #ilikecandy #karkkipäivä #candycandy #still_life_gallery #simpleandstill #slowlived #seekmoments #ofsimplethings #inspofinds #rusticgamestrong #naturally_imperfect #verilymoment #darlingdaily #simplepleasures #todaysgoodthings #flashifdelight #littlestoriesofmylife #thisishome #littlecornersofmyhome #distractionsandinspirations #ilovemyhome #lifeunstyled #nestandflourish #literarylifestyle #sweetielove https://www.instagram.com/p/CJ1GARLganm/?igshid=4es6o02rilpt

[kattila85]

Leffa vai kirja: Baby Jane

Leffa vai kirja: Baby Jane

Vuonna 2005 ilmestynyt Sofi Oksasen Baby Jane oli tuoreeltaan minulle monestakin syystä tärkeä. Siksi olinkin innoissani, kun valkokankaalle tuli viime vuonna kirjan elokuvasovitus. Katsoin sen vasta nyt. Odottaessani DVD-varauksen saapumista kirjastoon, luin kirjan uudelleen. Olihan se edelleen viiden tähden arvoinen.

Kirjan kertoja rakastuu Pikiin. Tulevaisuuden Linnanmäki-reissuista…

[millaoikeudella]

Kertomus 71

”Sinä olet muodollisesti pätevä”, ”mukavaa, että olet töissä täällä — monestakin syystä” ja näitä lausahduksia seuraava osakkaan merkitsevä katse päästä varpaisiini.

[toukokuupariisittarena]

Plat du jour, eli toukokuu ranskalaista kirjallisuutta 6/31

”Pelko on vaikutukseltaan puolittain terveydelle vahingollinen tunne, joka ahdistaa niin voimakkaasti ihmisen elimistöä, että sen kyvyt yht’äkkiä joko nousevat korkeimmilleen tai painuvat häviämisen viimeiselle asteelle. Fysiologia oli kauan aikaa ollut ymmällään tämän ilmiön suhteen, joka kääntää ylösalaisin sen oppijärjestelmät ja mullistaa sen periaatteet, vaikka se yksinkertaisesti on vain sisimmässämme vaikuttava ukonilma, omituinen ja tavoiltaan oikullinen kuten kaikki sähköilmiöt: selitys, joka tulee yleisesti hyväksytyksi sinä päivänä, jolloin tiedemiehet myöntävät sähkön suunnattoman osuuden inhimillisessä ajattelussa.”

Honoré de Balzac: Kunniallisen miehen tarina (César Birotteau) (suom. Valpuri Alopaeus)

Vaikka olen lukenut elämäni aikana paljon, on lukemiseen edelleen jäänyt merkittäviä katvealueita, aukkoja, joita vielä täytellä. Honoré de Balzac on niistä yksi. On oikeastaan monestakin syystä outoa, että en ole lukenut Balzacia aikaisemmin. Ensinnäkin rakastamani Virginia Woolf luki Balzacia. Jollain lailla Balzacin ”juoruileva” tyyli ja ihmisen sisällä tapahtuva prosessi muistuttaa Woolfin omaa tyyliä. Toisekseen onhan Balzac sentään klassikko. Kolmanneksi, äitini rakastaa Balzacia. Olisi voinut kuvitella, että joku näistä olisi tarttunut käteen äidillä vieraillessa. Äiti päätti kuitenkin tarttua asiaan ja antoi 50-vuotislahjaksi omasta hyllystään kaksi Balzacia ja niistä, toinen, Kunniallisen miehen tarina, on nyt luettu. (Äiti tosin ei muistanut tätä tarinaa lainkaan ja suositteli Bette-serkkua.)

Tykkäsin kyllä. Balzac kuvaa terävästi ihmisen luonnetta ja sisäistä maailmaa. Maalaa kaunistelemattoman kuvan siitä mitä ihmisen sisällä tapahtuu. Sisällä oleva turbulenssi ei aina ole kaunista vaikka ulkoinen käytös voisi kunniallista ollakin. Ihmisen kunnianhimo, ahneus, vallan tavoittelu, oman edun tavoittelu, kateus ja luonteen heikkoudet kuvataan avoimesti, mutta ei ilkeästi vaan jollain lailla ihmistä armahtaen. César Birotteau haluaa nousta yhteiskunnallisessa asemassaan, ryhtyy keinottelemaan, joutuu vararikkoon ahneuttaan, mutta selviää sillä hoitaa asiat kunniallisesti ja toisaalta siksi, että tällä on fiksu vaimo ja hyviä ystäviä. Tarina ja juoni eivät niinkään ole ehkä romaanin pointteja vaan ihminen tukalassa tilanteessa (jonne on itse itsensä väenväkisin työntänyt). Balzacin elämäkerrasta kuvastuu kuva ihmisestä, joka ymmärtää tätä dynamiikkaa poikkeuksellisen hyvin. Sanotaan, että Balzacin kodissa Pariisissa piti olla useita uloskäyntejä, jotta tämä pääsi velkojiaan pakoon. Kun romaanissa pohditaan…

”Tapahtumat eivät koskaan ole ehdottomia, niiden seuraukset riippuvat kokonaan yksilöistä; onnettomuus on nerolle astinlauta, kristitylle pyhä astia, aarre taitavalle miehelle, helvetinkuilu heikoille.”

… on kuin Balzac pohtisi omaakin tilannettaan. Omaa mielenlaatuaan ja luonnettaan. Kuinka omassa tarinassa käy.

Pohdinta siitä missä kohtaa omaa tarinaa kukin meistä on, on kiinnostavaa:

”Kaikella olevaisella on huippukohtansa, aikansa, jolloin syyt toimivat ja ovat tarkoin sopusoinnussa seurausten kanssa. Tämä elämän keskipäivä, jolloin kyvyt ovat tasapainossa ja näyttäytyvät koko loistossaan, ei koske vain elimellisiä olentoja, vaan myös kaupunkeja, kansakuntia, aatteita, laitoksia, kauppaa ja yrityksiä, jotka jalojen sukujen ja hallitsijahuoneiden tavoin syntyvät, kasvavat ja häviävät.”

Kuten Birotteau ei kukaan meistä tiedä, mitä kohtaa eletään. Vasta jälkeenpäin näyttäytyy tarina tarinana. Balzacin oma elämä oli jälkeenpäin ajatellen dramaattinen tästä näkökulmasta. Hän kuoli vain muutama kuukausi naimisiin menonsa jälkeen. ”Huippukohta” olikin siis tavallaan loppunäytöksen alku.

Balzacin kotitalo on viehättävänä museona Pariisissa, pieni kaunis talo keskellä modernimpia kerrostaloja. Talon edessä on puutarha, jonne voi muuten vain tulla istuskelemaan – ja katsomaan Eiffel-tornia. Museoon on vapaa pääsy ja jos yhtään Balzac kiinnostaa, on tämä itse asiassa aika kiehtova paikka. Työhuoneessa edelleen Balzacin työpöytä ja tuoli, yhdessä huoneessa fiktiivisistä hahmoista tehdyt pienet laatat ja vitriinissä alkuperäiskäsikirjoitusliuskat.

Ja onhan siinä nyt jotain mieletöntä, että sen sijaan että ryhtyisi kirjoittamaan romaania, ryhtyy saman tien kirjoittamaan kirjasarjaa (Inhimillinen komedia (La Comédie humaine), joka käsitti lopulta yli 90 toisiinsa nivoutuvaa romaania ja novellia, jolla hän kuvasi aikansa porvariston elämää.

Sanotaan, että projekti jäi kesken. Balzac kuoli 51 vuotiaana.

[lehdenlaulu]

SUOMALAINEN REYLO AYEEEEEE

Ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole Reylo (monestakin syystä, mutta olen enemmän damerey-leirissä) -- kunhan vastustan ääliöitä, jotka kiusaavat ja terrorisoivat muita ja olen valmis puolustamaan ja tarjoamaan tukea kaikille paritukseen katsomatta. :)

[tiia-noora-blog]

Verkkosivuston ominaisuudet

Ensimmäinen Rahapajan kehityskohde on mobiilisivut. Rahapajan mobiilisivut ovat epäselkeät monestakin eri syystä, esimerkiksi tekstit menevät toistensa päälle, sekä tekstiä menee kuvien päälle, joka vaikeuttaa huomattavasti verkkokaupassa asiointia. Verkkokauppa on myös hyvinkin epäselkeä sekä epäkäytännöllinen käyttää mobiililla, sillä esimerkiksi Suomalaiset 2€-erikoisrahat kategoriassa listattuna on kolikot ja niiden painomäärät. Saadaksesi kolikon hinnan selville, täytyy yksittäisen kolikon tuotesivulle mennä, ja vasta siellä selviää hinta.

Sivustolle on myös epäselkeästi aseteltuna sosiaalisen median kanavat, sillä ne lähestulkoon naamioituvat muuhun sivustoon, ja on vaikea hahmottaa. Sivustolla voisi olla linkit sosiaaliseen mediaan ja youtubeen selkeästi aseteltuna ja logoilla varustettuina, jotta asiakkaat tietäisivät somekanavien ja videoiden olemassaolosta.

Sivustolta puuttuu myös kokonaan usein kysytyt kysymykset-osio. Asiakkaat eivät tämän takia saa vastauksia helposti helppoihin ja yleisiin kysymyksiin esimerkiksi vaikkapa tilauksesta ja toimituksesta. Tilaus ja toimitustavat tosin löytyvät sivustolta, mutta helpompaa olisi koota kaikki yhden sivun taakse, niin asiakkaiden ei tarvitsisi etsiä vastausta helppoon kysymykseen monen eri sivun takaa. Esimerkiksi tilauksen vaiheet sivu on vähän hankalassa paikassa, ja sen löytäminen ei välttämättä jokaiselle ole kovin helppoa. Jos kaiken tälläisen tiedon laittaisi yhden linkin taakse, olisi se asiakkaille helpompaa ja todennäköisesti myös asiakaspalvelulle.

Sivustolta puuttuu myös kokonaan reaaliaikainen asiakaspalvelu, eli käytännössä chat. Asiakkaat eivät voi saada tukea vaikkapa ostamisessa heti, vaan heidän pitää lähettää sähköpostia ja odotella vastausta, mikäli ostamisen kanssa on jonkinlainen ongelma. Rahapajan ota yhteyttä-sektio on lievästi puutteellinen, sillä sieltä puuttuu yhteydenottolomake, johon voisi kirjoittaa ongelmansa suoraan ja lähettää sen. Tällä hetkellä siellä on vain rivi sähköposteja, joista yksi on Suomen Rahapajan asiakaspalvelu.

Sivustolla ei myöskään mainita sanaakaan tietoturvasta, mikä olisi suotavaa olla mainittuna, sillä sivustolla käsitellään ihmisten henkilökohtaisia tietoja, maksukortteja ja muita tietoja joitten ei haluaisi joutuvan tietomurron kohteeksi. On kuitenkin oletettavaa, että Suomen Rahapajalla on verkkosivuillaan jopa hyvälaatuinen tietoturva, sillä se on suurella todennäköisyydellä vaadittu verkkokaupan yhteydessä.

[arikuosmanen]

Seppo Tiura kaipaa Akaaseen johtajaa (Akaan Seutu)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Kylmäkosken wanha isäntä, kunnallisneuvos Seppo Tiura on edelleen voimissaan, vaikka ikää mittarissa on jo 80. Juhlia ei 10. heinäkuuta vietetty, koska oli kaikenlaista pientä kremppaa. Maailmaa, isoja ja pieniä asioita, Tiuran tuvasta seurataan edelleen herkeämättä. Sanojaan neuvos ei ole koskaan säästellyt ja hän on aina puhunut suoraan ja edessä.

– No suomalaisia johdetaan edestä. Jos Akaa ei saa talouttaan pian reilaan, meidän ainoa tie on kuntaliitos Valkeakosken kanssa. Mikäs siinä, jos huolivat, silloin suur-Sääksmäki on pystyssä jälleen.

Kunnallisneuvos Seppo Tiuran mielestä Akaan uuden kaupunginjohtajan on oltava sosiaalisilta taidoiltaan sellainen, että hän tulee ihmisten kanssa toimeen. – Kunnanjohtaja Heikki Partasella oli taito valmistella asioita ja solmia suhteita ja sama taito oli myös hänen edeltäjällään Harry Finnilällä.

Seppo Tiuran mielestä kunnallispoliitikot on valittu tehtäviinsä päättämään asioista, eikä vahtimaan omia, kulmakuntansa tai puolueensa etuja.

– Päättäjän on ajateltava aina kunnan etua – kokonaisuutta – ja katsottava tulevaisuuteen. Ei minulle tullut mieleenkään, että en mene kokoomuslaisena valtuuston puheenjohtajana paikalle kun valtiovarainministeri Matti Louekoski (sd) tulee kuntaan vierailulle. Silloin oli esillä vankilan rakentamisen viimeinen rahoituspäätös. Kepulaiset eivät tulleet paikalle ollenkaan. Minä, kunnanjohtaja Heikki Partanen, valtuuston varapuheenjohtaja Aarre Numminen ja kunnansihteeri Marja-Leena Virtanen isännöimme vierailua.

Kylmäkosken vankila sai rahansa ja Suomeen jysähti lama.

– En minä halua ottaa vankilan rakentamisesta sulkaa hattuuni, koska se oli meidän kaikkien yhteinen hanke. Kylmäkoskella oli kyllä tässä asiassa ja muissakin taito lobata valtion päättäjiä. Onko Akaalla edes tahtoa, miettii Tiura.

– Kunnanjohtaja Heikki Partasella oli taito valmistella asioita ja solmia suhteita ja sama taito oli myös hänen edeltäjällään Harry Finnilällä.

Kuntaliitos tuli liian myöhään

Kylmäkosken kunta liitettiin Akaaseen vuoden 2011 alusta. Seppo Tiura olisi toteuttanut liitoksen jo vuosia aikaisemmin, koska silloin olisi säästetty selvää rahaa ja päästy aikaisemmin ongelmiin käsiksi.

– Kaikki täällä tiesivät, että meidän rahat ovat loppu ja mitään kunnollista ei päästä tekemään. Nyt niitä ongelmia paljastuu pikku hiljaa. Liitos oli punainen vaate kepulaisille, jotka harasivat vastaan. Samoin osa demareista oli vastaan. Itsenäisyys muka menee. Mitä itsenäisyyttä se oli, ettei ollut varaa tehdä mitään.

Seppo Tiura kertoo hävinneensä kaksi kertaa liitosasian, mutta silti hänet valittiin aina valtuuston puheenjohtajaksi.

– Tämä kuvaa hyvin sitä, että täällä riitelivät asiat, eivät ihmiset. Minulle kyllä sanottiin, että kuinka valtuuston puheenjohtaja kehtaa esittää kuntaliitosta. Miksi en olisi kehdannut, koska en ajatellut omaa enkä puolueen etua, vaan kokonaisuutta ja tulevaisuutta. Akaassakin pitäisi nyt ajatella kokonaisuutta eikä kyliä.

Kuntaliitokset olivat Seppo Tiuran mielestä tulevaisuuden rakentamisen ensimmäinen vaihe. Hän odottaa edelleenkin toista vaihetta.

– Tässä on nyt kymmenen vuotta mietitty. Ei Akaa pärjää olemalla hiljaa moottoritien laidassa. Katsotaan Urjalaa, siellä hoidettiin asioita kuntoon rohkeilla päätöksillä. Valkeakoski on aina tiennyt mitä se tekee. Ja Toijalan demarit eivät ole koskaan ymmärtäneet Valkeakosken demareita.

Seppo Tiurasta näkee, että hän on pyörittänyt muutakin kuin suurta maatilaa Kurisjärvellä vaimonsa Pirkon kanssa. Vuodet Pirkanmaan liiton ja sen edeltäjien hallinnossa sekä hallituspaikat lihayhtymissä ovat tuoneet perspektiiviä. Lisäksi Tiura lukee paljon edelleen.

– Minun luvut jäivät keskikouluun monestakin syystä. Olen minä agrologikin, mutta vaimo on agronomi. Hän tuo minulle nyt kirjojakin kirjastosta.

Toijalan yhteiskoulun matematiikan opettaja ja rehtori Onni Rantanen oli Sepolle nuorena kantona kaskessa.

– Enhän minä tehnyt Rantasen mielestä mitään oikein. No, tulin upseerikoulusta lomalle ja törmäsin häneen ja vaimoonsa rautatieasemalla Toijalassa. Hän ihmetteli, mitenkäs minä upseerikoulussa. Vastasin, että tällä kertaa ottivat pituuden mukaan. Rantanen oli hyvin lyhyt mies. Hän muisti tämän kohtaamisen monta vuotta. Sain annettua vähän takaisin.

Akaa tarvitsee johtajan

Kunnallisneuvos Tiura seuraa huolestuneena Akaan nykyistä poliittista tilaa. Kaupunginjohtaja on saanut potkut ja tehtävänsä kesäkuussa aloittanut luottamushenkilöjohto hapuilee.

– Akaa tarvitsee johtajan, joka ottaa tämän tilanteen haltuunsa. Hyviä kaupunginjohtajia löytyy, kun lähdetään etsimään. Jos pistetään vain paikka auki ja odotetaan, menetetään paljon. Eikä kaupunginjohtajan välttämättä tarvitse olla mies. Pätevyys ratkaisee ja sosiaaliset taidot.

Toijalaa ovat Seppo Tiuran mielestä vieneet eteenpäin hyvät johtajat.

– Neronen oli erittäin ahkera, Tähkävuori todellinen vauhtikone nuorempana. Siikanen-Toivio sai aikaiseksi alikulkutunnelit ja kaikki. Akaan Ihamäki oli rauhallinen ja päättäväinen herrasmies. Viimeisessä tehtiin virhe. Valittiin eristäytyvä kaveri. Sen näki heti monesta asiasta.

Seppo Tiura haluaa katsoa aina kaupunginjohtajaa ylöspäin, vaikka hän itsekin on ollut merkittävissä johtotehtävissä.

– Jos kaverin mottona on, että ”olen työmies työmiesten joukossa” niin sehän on pahinta kosiskelua mitä voi olla. Politiikka konkretisoitui tässä asiassa, vaikka politiikalla ei pitäisi olla johtajaa valittaessa mitään merkitystä. Pahintahan tässä on se, että Akaa kärsii koko ajan.

Moottori tie on, entäs sitten?

Akaan valinnoilla ja ratkaisuilla on kiire. Seppo Tiura muistuttaa, että väli Tampere–Helsinki on ainoa Euroopan unionin määrittelemä 1. luokan alue Suomessa. Tämä vyöhyke kasvaa ja muun muassa Lempäälä ja Valkeakoski ovat ymmärtäneet paikkansa.

– Tällä alueella ovat kunnossa teollinen infra ja liikenneyhteydet, ja asukasmääräkin kasvaa. Olemme kasvukäytävällä. Muualla Suomessa puhutaan korkeintaan keskuskaupunkien kehittymisestä.

Juureva hämäläinen talonpoika vaikka onkin, moittii Tiura akaalaisia hitaiksi toimimaan.

– Minut haukuttiin siitäkin, että ajoin moottoritietä viimeiseen asti kulkemaan Toijalan kautta, koska siinä meni vähän peltoja ja metsiä. Mutta kun en ollut siellä maanviljelijöiden edustajana vaan kaikkien akaalaisten edustajana. Tie tehtiin tänne. Olen pikkuisen pettynyt siihen, mitä täällä on saatu parissa kymmenessä vuodessa aikaiseksi, sohaisee kunnallisneuvos.

Seppo Tiura ei enää liiku paljon, mutta se ei tarkoita, että asioita ei seurata tai kantaa oteta. Hän myös lukee edelleen paljon.

from WordPress http://ift.tt/2vuwrz6 via IFTTT

[massivetyphoonangel-blog]

LeoVegasin huippuhyvät bonukset

Leo Vegas on ehdottomasti yksi parhaimpia online kasinoita bonusten perusteella lajiteltuna. Olen aina tykännyt LeoVegasista monestakin syystä ja kun siellä kasinolla on pyörinyt enemmän, on huomannut että hyvät bonukset kuuluvat tähän hyvään pakettiin. Ne ei todellakaan jääny siihen reiluun aloitusbonukseen, vaikka sekin oli jo aika paras.

LeoVegasin bonukset ovat koko ajan tasaisen huippuhyviä ja pitävät pintansa parhaimpien bonusten listoilla kerta toisensa jälkeen. LeoVegas ei bonuksissa säästele ja pelaajat kiittävät. LeoVegas on muutenkin hyvä online kasino, jossa bonuksia kelpaa käyttää. Sieltä löytyy runsaasti pelattavaa, johon sijoittaa kivat bonusrahat. Pelattavaa on sen verran enemmän, että välillä edessä on melkein ongelma, kun ei vain meinaa osata valita minkä pelin pariin lähtisi bonusrahoja käyttämään.

Tällä hetkellä LeoVegasille rekisteröityessä saa neljä erillistä talletusbonusta, jotka yhdessä ovat huiman 1000 € arvoiset. Bonuksen voi käyttää neljällä ensimmäisellä talletuskerralla, jolloin voi saada tuon kokonaisen huikean tonnin käyttöönsä. LeoVegasilta saa myös lisäksi 22 ilmaista kierrosta heti käyttöönsä kun perustaa sinne uuden oman käyttötilin ja aloittaa pelaamisen. Bonukset saa käyttöönsä, kun muistaa käyttää ne ensimmäisen kuukauden aikana kun pelisivuston listoilla on. Kun bonukset on käytetty, saa kaikki voitot sieltä kotiutettua, mikäli on jäänyt enemmän voiton puolella. Näin hyvien bonusten kanssa on kyllä kumma, jos voiton puolelle ei muka jäisi, että ei muuta kuin pelin iloa ja onnea, jotta mahdollisimman suuret voitot tarttuvat pottiin.

Yhteensä 1000 euron arvoon yltävä talletusbonus ja 22 ilmaiskierrosta, joista saa heti pelisuorituksen jälkeen kotiutettua voitot omalle käyttötilille, on niitä ehdottomasti online kasinoiden parhaita bonuksia, joihin jokaisella kasinolla ei ole varaa. LeoVegas on bonustensa suhteen aina yhtä loistava ja tarjoaa verkon parhaita bonuksia. Vaikea kuvitella tätä suurempaa bonusta, jonka saa kokonaisuudessaan käyttöönsä. Ennen vanhaan ei kyllä näin kovia bonuksia ollut tarjolla, joten nykypelaaja on aika onnekkaassa tilanteessa, sillä nyt pelaajaa hemmotellaan ja LeoVegas etenkin tietää kuinka se tehdään!

[insuranceautolawnews]

Rakkaat ystävät, viimeksi käsittelimme lahjan ideaa.­ Onko lahja lahja, jos toivoo vastalahjaa tai kiitosta?

Nimimerkki Lahjoja ja vastalah­joja http://ift.tt/2jhGTnykirjoittaa: ”Kiitos ei ole mikään vastalahja, vaan se kuuluu hyviin tapoihin.”

Timoteushttp://ift.tt/2k4vSDo puolestaan kirjoittaa: ”Minulla on kaikille osapuolille passeli ratkaisu liittyen lahjan antoon ja kiitoksen saamiseen. Olemme jo vuosia tehneet kaikenlaisia lahjoituksia seurakunnan diakoniatyön kautta. Se antaa avun sitä kulloinkin eniten tarvitsevalle. Olemme antaneet omat yhteystietomme, jotka saa kysyttäessä jakaa avustuksen saajalle. Saamme aina kiitoksen seurakunnalta, ja silloin tällöin olemme myös saaneet nimettömän kiitoksen avustuksen saajalta. Olkoon pyyteetöntä avustusta tahi ei, mutta ainakin se on lisännyt joulumieltä!”

Nimimerkki Hyvät tavat ovat hyviä tapoja http://ift.tt/2jhGBx4kertoo avustavansa useampaa järjestöä ja joskus myös tuttuja ihmisiä. ”Toivon lyhyttä kiitosta kahdesta syystä: tietona siitä, että lahjani on tullut perille, ja toiseksi siitä, että avun tarve jatkuu. Mitään laajoja tarvekuvauksia, suitsutuksista puhumattakaan, en todellakaan kaipaa. Jos mitään palautetta ei tule, arvelen, että tilanne on jotenkin muuttunut eikä apuani ehkä tarvita. On kai luonnollista, että tällaisessa tilanteessa vaihtaa kohdetta. En tosin itse ole joutunut näin tekemään, kun saajat ovat vain yksinkertaisesti kiittäneet. Eivät he ole pysähtyneet miettimään, enkä minäkään, että tämä kuittaus olisi ’vastalahja’, joka saa alkuperäisen antajan tuntemaan pikkuruistakaan ylemmyyttä.”

Minulla on ystävä, jonka haluaisin kutsuttavan ensi vuonna itsenäisyyspäivän vastaanotolle Linnaan monestakin mielestäni ihan hyvästä syystä. Onko kohteliasta tai etiketin mukaista lähestyä kutsujaa ja pyytää kutsua ystävälleen, ja jos se on mahdollista, niin mitä tahoa täsmälleen minun pitäisi lähestyä ja miten? Onko parempi käyttää perinteistä kirjettä vai käykö nykyaikana sähköposti? Varmaan kannattaa laittaa heti kerralla kaikki perustelut mukaan, jotta lukija voi heti päätellä, aiheuttaako pyyntöni minkäänlaisia toimenpiteitä.

– Ystävä linnaan

  Tasavallan presidentin kansliasta vastataan, että ehdotuksia sopivista kutsuttavista voi ehdottomasti lähettää. Niitä tulee kansliaan vuosittain kymmeniä – sekä sähköpostitse että kirjeitse. Kaikki ehdotukset käsitellään, ja osa on myös johtanut kutsuun.

Kannattaa siis ehdottaa ystävää ja perustella hyvin, miksi juuri hän on sellainen ansioitunut henkilö, jonka soisi pääsevän kättelyjonoon.

Vierailin Turussa. Torilla kiinnitin huomiota siihen, että Turun murre muistuttaa yllättävän paljon viron kieltä sävelkorkeudeltaan ja painoltaan. Tämä hämmästytti kaupungissa, jonka tienviitat ovat suurelta osin ruotsinkieliset. Mistä tämä johtuu? Viro on toki suomen sukulaiskieli toisin kuin ruotsi, mutta muut Suomen murteet eivät ainakaan omaan korvaani muistuta viroa. Onko Viron läheisyys vaikuttanut Turun murteeseen?

– Aino Saarinen, Helsinki

  Murteen ja kielen suhdetta on käsitelty aiemminkin palstalla. Lukupiirini kielentutkija sanoi jälleen, että selvää rajaa niiden välillä ei ole. ”Suomen kieleksi kutsuttu kielimuoto on kokonaisuus niin sanottuja itämerensuomalaisia kielimuotoja, jotka liittyvät toisiinsa jatkumon­omaisesti”, hän selitti.

Pohjois-Viron murre ja Turun murre ovat melko lähellä toisiaan, vaikka toinen luetaan viroksi ja toinen suomeksi. ”Turun murteen ja esimerkiksi savolaismurteiden välinen ero saattaa monella mittarilla arvioituna olla jopa suurempi kuin Turun murteen ja viron kirjakielen”, lingvisti selitti.

Yhtäläisyyksien historiallisista syistä ei ole varmuutta, mutta jokin asutushistoriallinen prosessi taustalla piilee. On esitetty, että Virosta olisi siirtynyt Turun seudulle väkeä joskus myöhäisellä rautakaudella. Lingvisti tosin piti todennäköisempänä syynä sitä, että Turun seudulta on keskiajalla oltu läheisissä yhteyksissä Tallinnan seudulle, ”kun molemmissa on merkittävä keskiaikainen asutuskeskus”.

Tuo havaitsemasi samankuuloisuus johtuu parista yhdistävästä asiasta.

Ensinnäkin on vokaaliheitto: Turun murteessa loppuvokaali putoaa tietyissä ympäristöissä pois, kun edellä on pitkä vokaali tai pitkä konsonantti. Esimerkiksi: viisi, viis, kaikki, kaik.

Lisäksi on sijaispidennys, eli pois putoavaa vokaalia edeltävässä tavussa oleva vokaali pitenee. Olen Turusta, oon Turuust.

Kaiken kruunaa palatalisaatio, jota esiintyy sekä Turun murteessa että virossa. Silloin l, n ja s ääntyvät niin, että kieli koskettaa kitalakea pidemmältä matkalta sen sijaan että vain käväisisi nopeasti siinä hampaiden takana. Lopputulos on mukavan sointuisa.