#men’s siits | Explore Tumblr posts and blogs

hanhan156 · 6 years ago

Text

Tuntematon risteily pt.6

Vihdoin pääsin siihen kauan odottamaani kappaleeseen! Rakastan karaokea ja kävin hakemassa inspiraatiota kirjoittamiseen viime viikonloppuna paikallisesta kuppilasta. Tämä meinasi taas paisua kovin pitkäksi, joten päätin jakaa karaokeilakoinnin kahteen osaan.

Genre: Seikkailu, huumori, draama ja jotain siltä väliltä.

Disclaimer: Kaikki kunnia hahmoista Väinö Linnalle, joka varmaan kääntyisi haudassaan, kun tietäisi mitä hänen hahmoillaan tehdään netissä nykyään. En saa tästä rahaa, enkä mitään muutakaan kuin hyvää mieltä toivottavasti muillekin kuin itselleni.

Hahmot/Paritukset: Kookoon miehiä. Shippausta on tulossa myöhemmissä osissa. Vera vilahtaa.

Varoitukset: Kiroilua, huonoa laulua ja alkoholinkäyttöä.

Juoni: Entisen konekiväärikomppaniaksikin kutsutun luokan porukka kootaan kasaan ja lähdetään nauttimaan pidennetystä viikonlopusta Tukholman risteilylle. Kuudennessa osassa nautitaan eritasoisista karaoke-esityksistä.

Tuntematon risteily osa 6: Kuovi ja kultakurkkuset

Maininta Pandoran lippaan avaamisesta vaikutti sikäli pitävän paikkansa, että duo Naapurmiästen esityksen jälkeen osallistujamäärä oli lähtenyt huikeaan nousuun ja laulutoiveita sateli solkenaan karaoke-emännän laariin. Todennäköisesti ihmiset olivat rohkaistuneet huomattuaan, että laulajien lähtötaso ei ollut kovin korkea, joten kenelläkään ei olisi mitään hävettävää.

Rokan ja Suden jälkeen Lahtinen oli uskaltautunut menemään lavalle Määttä taustapirunaan. Kaikki itsekriittisyys oli saatu jätettyä taka-alalle Naapurmiästen korvaraiskattua jo tämän kuppilan asiakaskunnan.

”On aivan turhaa enää tehdä työtä Verot vievät koko palkan kuitenkin Saat viettää monta unetonta yötä Herrat teki elämästä helvetin Haistakaa paska koko valtiovalta Ette osaa muuta kuin verottaa Muutenkin touhu tuntuu holtittomalta Kaikki pitäis kerralla erottaa”

Irwin Goodmanin renkutuksen pauhatessa taustalla tasan puolitoista sävelaskelelta nuotin vierestä, Hietanen, Rokka (luovuttuaan laulamisesta komppanian väsymättömän kettuilun ansiosta) sekä Vanhala olivat siirtyneet naurattamaan kolmen venäläisnaisen porukkaa. Erityisesti Hietanen oli ottanut tehtäväkseen jään murtamisen heidän välillään ja kertoi hauskoja juttuja poppoonsa kommelluksista.

”Tua Rahikaine meijä porukast alko hajottaa paikoi juavuksis täksfriis ja sit ne myymälän flika men ihan paniikkihi ja kutsu järkkärin paikal. Luajan lykky mää olin kuitenkin näkemäs ja ennenku mittä kerkes sattumaha, mun erinomaiste neuvottelutaitoje ansiost päästihi kaik pälkähäst. Ei joutunu Rahikaine putkaha loppuillaks, kiitos meikäläisen. Ne tytöt ol mul ikusest kiitollissi ja mää sain niilt pusut ja ilmase suklaalevy, niin bali ne must tykkäs.” Yli-innokkaan turkulaisen sepustama juttu aikaisemmasta kommelluksesta saattoi sisältää hivenen aromisuolaa. Se tuntui kuitenkin purevan ainakin jollain tasolla, sillä kaksi naisista kikattivat hysteerisesti. Rokka ja Vanhala tosin epäilivät, että Hietasen hyvän tarinankerronnan sijaan venäläisiä huvitti miehen paksu murre.

Yksi naisjoukkion jäsenistä ei ollut kuitenkaan vakuuttunut Hietasen satuiluista, vaan kysyi ilmekään värähtämättä:

”Miksi tulitte tänne?”

”Perhana, not johan myö sanottiin, ett’ vähän niinku luokkakokoust ollaha pithämäs myön konekiväärikomppanian kans. Usot sie, et tää porukk’ koostuu pelkästään jaloist miähist.” Rokka ei pitänyt Veran tylystä kysymyksestä. Nainen suhtautui heihin muutenkin ihmeellisen nihkeästi. Hehän olivat tarkoittaneet vain hyvää tullessaan hieromaan tuttavuutta ja sitä paitsi, olisivat sitten häätäneet saman tien pois, jos eivät jutut kelvanneet.

Vera ei kuulostanut vieläkään vakuuttuneelta. ”Mikä ihmeen konekiväärikomppania, oletteko siis jotain armeijakavereita?” Armeijajutuilla kerskailevat miehet eivät olleet millään tavalla tämän itsetietoisen naisen mieleen.

”No ei me mittää armeijaäijii ol, mut meijän yläasteen luakan lempinimi oli kato konekiväärikomppania. Siit tuliki miälehe, et se onki aika hauska tarina, mist se nimi oikke tul…” Hietanen aloitti jälleen uuden pitkän juttunsa konekiväärikomppanian alkuperästä, mikä oli Rokalle ja Vanhalalle jo ihan tarpeeksi tuttu. Heti jaarituksen alettua Vera tiuskaisi ystävilleen jotain äidinkielellään ja lähti hakemaan lisää juotavaa päätään pyöritellen

Lahtisen ja Määtän tunteikkaan esityksen jälkeen vuorossa oli hyvissä maisteissa oleva eläkeläismies Markku, joka halusi ehdottomasti laulaa Hopeisen kuun risteilykansan riemuksi. Laulusuoritus ei teknisesti eronnut paljoakaan duo Naapurmiästen vedosta, mutta yritystä kieltämättä oli.

Huonojen laulajien ja alkoholin myötä Riitaoja oli alkanut pikkuhiljaa rohkaistua. Hänen kielenkannattimiaan oli kovasti alkanut väpättää, mutta lavalle yksin kapuaminen tuntui liian isolta kynnykseltä.

”Lehto?”

”Mmh?”

”Tulisikko…tulisikko miun kanssa laulamaan? Yksi biisi olisi mielessä. Ois niin kiva päästä esiintymään, mut ei yksin oikein kehtaisi. Olisi niin ihanaa, kun tulisit miun kanssa, niin muutkin pojat näkis kuinka taitavia ollaan”, tämä ojentautui lähemmäs vieruskaveriaan ja jatkoi vielä hiljaisemmalla äänellä, ”eikä nyt ainakaan yhtä surkioita voida olla kuin Rokka ja Susi.”

Lehto pyöritteli hetken silmiään. Tuon oli kyllä pakko pitää paikkansa, etteivät he sentään yhtä kauheita voineet olla kuin aikaisemmat laulajat porukastaan. ”Kai se sitten on pakko suostua”, hän vastasi välinpitämättömästi. Ei jotenkaan osannut sanoa eikään tälle suloiselle änkyttäjälle. Lehto luotti siihen, että Riitaoja varmaan toimisi mielellään päätähtenä tämän itse asettautuessa suosiolla lavan pimeimpään nurkkaukseen mumisemaan lyriikoitaan.

Riitaojan silmät kirkastuivat Lehdon myöntymisen myötä. Tämä oli selkeästi harkinnut biisivalintaansa jo pitkään, sillä ei mennyt kuin muutama sekunti, kunnes ryppyinen karaoketoivelappu oli jo vaihtanut omistajaansa.

”Kuulemma noin 35 minuuttia jonoa ja sitten päästään,” Riitaoja hymyili aurinkoisesti istuutuessaan takaisin omalle paikalleen. Lehto ei voinut muuta kuin miettiä, mihinköhän sitä oli taas suostuttu tuon tonttusen takia.

Toisella puolen Lehtoa ja Riitaojaa mietteliäs Koskela seuraili meluisan karaokeravintolan meininkiä. Lähettyvillä ei juuri silloin ollut mielenkiintoista juttuseuraa, sillä Hietanenkin oli kadonnut jonnekin väkijoukon uumeniin. Koskela ei kuitenkaan kovin kauaa ehtinyt viettää aikaa yksikseen, sillä hyväntuulinen Kariluoto ilmestyi kuin tyhjästä hänen viereensä. Tämä ojensi virnuillen oluttuopin toisen matkanjärjestäjän eteen.

”Jaaha, no kiitosta vaan”, Koskela totesi vaivautuneena. Kyllä hän olisi itsekin voinut juotavansa ostaa, vaikka olihan ele kieltämättä ihan kohtelias. Pitäisi tehdä Kariluodolle myöhemmin sitten jokin vastapalvelus, kun mies oli usein niin kovin antelias.

”Noh, mikäs meininki, aiotko mennä laulamaan?” nuorempi mies tapitti Koskelaa vieläkin samalla oudon intensiivisellä katseella, jolla oli katsonut tätä aikaisemmin heidän saapuessaan baariin.

”Kai sitä voisi käydä jotain lurauttamassa sopivan hetken tullen.” Koskela oli silloin tällöin käynyt kotipitäjänsä paikallispubissa laulamassa ja porttikieltoa ei ainakaan ollut tullut, joten oletettavasti hänen äänensä oli jotenkuten siedettävä toisten kuunneltavaksi. ”Entäs itse, vähän olen kuullut huhua, että sinä jopa oikeasti osaisit laulaa. Etkös siellä musiikkiopistossakin ollut silloin aikoinaan?”

”No joo, mutta siitäkin nyt on jo valovuosia aikaa. Enpä ole jälkeen päin enää sen kummemmin harjoitellut laulamista, mutta täytyy vähän katsoa, mihin tämä ilta kehittyy.” Kariluoto oli tosiaan ollut musiikkiopistossa sellistinä sekä poikakuorossa. Laulamisesta hän oli pitänyt siihen saakka, kunnes teinivuosina äänenmurros oli pilannut erään konsertin, johon tämä oli nakitettu esilaulajaksi. Ääni oli päättänyt pettää juuri silloin kun olisi pitänyt saada muodostettua erittäin korkeita nuotteja, jotka olivat harjoituksissa onnistuneet aina erinomaisesti. Itse h-hetkellä murrosiän pirulainen oli kuitenkin päättänyt astua esiin ja epävireinen laulu oli kuulostanut lähinnä jonkin pienen viattoman eläimen rääkkäämiseltä. Järkytykseltään Kariluoto oli jäätynyt täysin lavalle ja kuoronjohtajan oli ollut pakko raahata paniikissa oleva teinipoika pois yleisön edestä. Tapahtuma oli jättänyt niin ikävät muistot, että hän oli suostunut laulamaan ihmisten ilmoilla vasta vuosia myöhemmin.

”Turhaan olet huolissasi. Eipä taida esiintymispaineita olla meillä kummallakaan, ainakaan jos tämä taso pitää paikkansa”, Koskela myhäili samalla kiitollisena siitä, että Markku oli juuri lopettelemassa serenadiaan.

Teatraalisiin nahkahousuihinsa pukeutunut Rahikainen oli päättänyt ottaa Lammio-paran nokittavakseen. Tämä sai jotain suunnatonta tyydytystä nähdessään heidän bussikuskinsa kiukun nousevan jokaisesta teosta tai sanasta, jonka päästi ilmoille.

”Noh, meinaakkos sie meitin Kuovi kultakurkkunen mennä laulammoo?” Rahikainen kuiskutteli oksettavan intiimisti Lammion korvaan viinanhajuisen hengityksen saattelemana. Ahdistelija oli yllättänyt matkanjärjestäjän takaapäin kietoen käsivartensa tämän ympärille tiukkaan halaukseen. Lammiota raivostutti, että hänet onnistuttiin yllättämään jatkuvasti, eikä keksinyt koskaan mitään yhtä nasevaa takaisin. Rahikainen oli vain yksinkertaisesti liian taitava omassa kierossa lajissaan. Tälläkin kertaa Lammio sai sähistyä takaisin vain jotain kiroilun tapaista, mikä tuntui huvittavan hänen inhoamaansa henkilöä vielä enemmän.

Rahikaisen vihdoin häivyttyä Lammio kävi tiputtamassa kaikessa hiljaisuudessa laulutoiveensa karaoke-emännälle. ”Perkele, tuo keikistelijä saisi vielä kuulla kunniansa tänä iltana. Pakko keksiä jotain sen pään menoksi”, mies kihisi itsekseen.

Reilu puolituntinen kului yllättävän vauhdikkaasti ja pian kaikuikin ainakin Riitaojalle mieluisa kuulutus ilmoille:

”Kiitos Anne, siinä kuulimme varsin raikkaan tulkinnan Aikuisesta naisesta. Seuraavana lavalle toivotetaan tervetulleiksi Riitis&Lehtis Aquan kappaleella Barbie Girl.”

Riitaojan pompatessa reippaasti paikaltaan kohti lavaa, Lehtoa alkoi kylmätä. Mikä helvetin Riitis&Lehtis ja mikä tämä kappalevalinta oikein oli? Ei kai hän joutuisi laulamaan sitä imelää tytön ääntä? Helpotukseksi Riitaoja kuiskasi tälle:

”Laula sie vaan ne Kenin osuudet, mie hoitelen Barbien.” Riitaoja oli niin tavattoman itsevarma sanoessaan tämän ehkä kaikkien aikojen oudoimman lauseen, jonka Lehto oli vajaan 30 vuotta kestäneen elämänsä aikana kuullut. Eipä siinä mitään muuta voinut kuin mennä suoraan suden suuhun. Itsepähän tähän oltiin suostuttu.

“Hiya Barbie Hi Ken! Do you wanna go for a ride? Sure Ken Jump in”

90-luvun musiikille tunnusomaisten syntikkasoundien myötä tuttu kappale alkoi sovittua uudella persoonallisella tavalla Riitiksen&Lehtiksen käsittelyssä. Värikäs risteilyväki vaikuttikin heti kiinnostuvan kaksikosta, joka oli kaikin puolin eriskummallisen näköinen ja kuuloinen. Toinen heistä, valtavan pitkä mies kimaltavissa vaatteissa, seisoi keskellä parrasvaloja huokuen ylpeyttä laulaessaan tarkasti nuotilleen kimeää naisääntä. Toinen miehistä, lyhyt ja vankka jurottaja, seisoi hyvän hajuraon päässä laulukumppanistaan pimeydessä imitoiden täydellisesti Kenin möreää ääntä. Kertoi varmastikin aikaisempien kappaleiden ja laulajien tasosta, että tämä esiintyjäkaksikko tarjosi kyseisen puljun laadukkaimman performanssin tähän mennessä.

Konekiväärikomppanian miehet olivat syttyneet täyteen liekkiinsä yllätyksellisen esityksen alkaessa, vaikkakin venäläinen naisporukka oli kaikonnut vähin äänin tajuttuaan, että Barbie ja Ken olivat Hietasen ja kumppaneiden kanssa samaa poppoota. Sitä ei kuitenkaan jaksettu kauaa surkutella, vaan Hietanen nousi Rokan kanssa pöydälle laulamaan ja tanssimaan. Lehdon julkinen esiintyminen Barbie-nuken poikaystävänä oli jotain niin käsittämättömän ainutlaatuista, että sitä oli syytäkin juhlistaa.

Vanhala ja Honkajoki olivat hivuttautuneet eturiviin kuvaamaan koko esityksen. Tämä julkaistaisiin varmasti kaikissa mahdollisissa sosiaalisen median kanavissa, kunhan netti jälleen toimisi kunnolla heidän päästessään Tukholmaan.

Koskela ja Kariluoto katsoivat toisiaan hämmentyneinä. Kumpikaan ei olisi ikinä voinut uskoa Lehdon suostuvan moiseen, mutta siellä hän seisoi lavan nurkassa hartiat lytyssä, puristaen keskittyneesti mikrofoniaan. Koskela oli juuri aikeissa murjaista tapahtuneesta jonkin sutjakkaan letkahduksen, mutta ei ehtinyt, sillä Kariluoto alkoi pikkuhiljaa revetä liitoksistaan tapahtuman koomisuuden vuoksi.

”Voi luoja, en kestä tätä meininkiä… nuo pojat ovat kyllä niin elementeissään, katso nyt tuota murisevaa Lehtoa…ja Riitaojakin säkenöi tuolla tavalla…en kestä enää, voi luoja.” Kariluoto yritti kaikin voimin seurata viihdyttävää esitystä, mutta näky oli niin uskomattoman huvittava, että hän ei pystynyt mitenkään enää kontrolloimaan itseään. Tämä upottikin kasvonsa Koskelan olkapäähän räkättäen kyynelten valuessa vuolaasti. Vanhemmalle miehelle teki myös tiukkaa pidätellä enää huvittuneisuuttaan ja tämä yritti epätoivoisesti piilotella näkyvää nauruaan.

Yleensä niin vakavalle Lammiolle teki myös kovin tiukkaa yrittää ylläpitää pokerinaamaansa. Tämä pyrki ajattelemaan mahdollisimman ikäviä asioita, jottei purskahtaisi nauruun ja nolaisi itseään. Kuitenkaan edes iki-inhokkien Rahikaisen ja Rokan ajatteleminen ei onnistunut enää laskemaan mielialaa.

Viimeinen niitti huonosti alkaneelle pokan pitämiselle oli, kun Lehto murahti mikrofoniin:

“Come jump in, bimbo friend, let us do it again Hit the town, fool around, let's go party!”

Näiden syvällisten lyriikoiden myötä Lammion oli pakko purskauttaa juuri siemaistu viinikulaus ulos. Naurunremakkaa oli enää mahdoton estellä. Oli niin käsittämätöntä kuulla nuo lauseet Lehdon suusta ja vieläpä näin julkisella paikalla. Tämä oli suorastaan jo historiallista.

Rahikaisen mielestä oli kovin viihdyttävää, että yleensä heidän niin virallisina esiintyviltä johtohahmoilta oli pettänyt pokka näinkin näkyvästi. Olihan se pakko myöntää, että varsinkin Lammion ilakointi oli varsin miellyttävää katseltavaa. Pisteenä i:n päälle loppuyöksi oli vielä säästeltynä upseerimaisen korrekteja miehiä varten kirkkaansininen viinapullo. Rahikainen ei malttanut odottaa.

Lehdon ja Riitaojan myötä karaokekuppilassa oli syttynyt ennennäkemätöntä hypetystä. Karaoke-emäntä oli tahallaan laittanut mikit normaalia kovemmalle ja hihitteli itsekin katsellessaan kiehtovaa esitystä. Mitään vastaavaa hän ei uransa aikana ollut vielä koskaan nähnyt. Eturivissä Vanhalan ja Honkajoen seassa lukiolaiset tanssivat epätahtiin kummallista tanssiaan, mutta kukaan ei juuri sillä hetkellä välittänyt, miltä se näytti. Laulajakaksikon rohkea veto oli vapauttanut myös yleisöä itsekritiikin pauloista.

Varmastikin ainoa, jonka huulilla ei käynyt pieninkään hymyntapainen, oli Lahtinen. Tämä keskittyi liiaksi saarnaamaan kappaleen kaupallisuudesta ja naisia halventavasta arvomaailmasta. Muiden mielestä tämä oli vain niin viihdyttävää parodiaa, eikä kellekään Lahtista lukuun ottamatta ollut tullut edes mieleen ajatella kappaleesta mitään sen syvällisempää.

“Oh, I'm having so much fun Well Barbie, we're just getting started Oh, I love you Ken”

Loppusanojen myötä Riitaoja muiskautti märän pusun Lehdon poskelle. Pussauksen kohde ei osannut millään tavalla tätä odottaa, vaan jäätyi patsaaksi ja alkoi muuttaa väriään tulenpunaiseksi. Samalla kamerat räpsyivät kiihkeästi ja koko yleisö oli sulaa vahaa. Konekiväärikomppanian pojat taputtivat seisaaltaan samaan aikaan itkien ja nauraen. Osa seisoi pöydillä vieläkin, sillä Barbien ja Kenin hämmentämä järjestyksenvalvoja ei ollut tajunnut puuttua baarin tapahtumiin. Kariluoto oli kaatunut tuolillaan ja Koskela yritti epätoivoisesti nostaa naurusta tärisevää ystäväänsä takaisin ylös.

”Siinä meillä olikin varsin upea performanssi, kiitos Riitis&Lehtis! Toivottavasti tästä duosta kuullaan vielä. Annetaan raikuvat aplodit!”

Korviahuumaavat aplodit kuullessaan Riitaoja oli varma, että käsillä oli hänen elämänsä paras hetki. Pitkä mies kumarsi syvään riemuitsevan yleisön edessä ja hymyili leveästi. Oli ihanaa paistatella väkijoukon suosiossa. Hän oli kovin onnellinen, että Lehto oli suostunut hänen kanssaan tähän.

Poikien poistuessa lavalta takaisin risteilykansan joukkoon, he saivat ensin vastaanottaa konekiväärikomppaniansa ylitsevuotavat suosionosoitukset. Hietanen otti ensimmäisenä molemmat esiintyjät tiukkaan syleilyynsä, samalla pauhaten:

”Se ol kyl niin komias ja rohkia veto, et voi helvet senttä teijän kans. Ja Lehto, en ois ikän uskonu sust, mut hianost toimittu! Kosk tulee albumi?” Mies alkoi olla niin pirteässä nousuhumalassa, että hän halusi vain halailla ja rakastaa kaikkia. Riitaojalle tämä sopi vallan mainiosti, kun taas hellyyttä vihaava Lehto yritti epätoivoisesti kaikota ulos tupakalle vähin äänin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Heistä oli juuri tullut karaokepaikan suurimmat tähdet.

Halausten ja muiden kamaluuksien jälkeen Lehto huokaisi helpotuksesta heidän vihdoinkin päästyä takaisin omille paikoilleen. Tämä oli aikeissa juuri pummata tupakan Rahikaiselta, kun heidän pöytäänsä lähestyi 10 hengen lukiolaisporukka. Mitä nuo oikein halusivat? Suurin osa heistä kikatteli ujostellen, mutta eräs heistä uskalsi kuitenkin kysyä karaoken supertähdiltä:

”Moi, saataisko me kuva ja nimmarit Riitiksen&Lehtiksen kanssa? Oli ihan huippu tuo esitys, paras tänä iltana!” kysymyksen esittänyt poika painoi samalla katseensa ujosti jalkoihinsa. Oli vaatinut suurta rohkeutta tulla vieraan miesporukan eteen näin. Riitaoja halusi rohkaista heitä ja totesikin aurinkoisesti:

”No totta kai me suostutaan! Ja kiitos kehuista, ihanaa että tykkäsitte. Mekin kyllä Lehtiksen kanssa nautittiin esiintymisestä.”

Lehto toivoi sillä hetkellä, että olisi voinut vajota maan alle. Hemmetti, kun ei ehtinyt Hietasen ja muiden hempeilyjen takia pakenemaan ihmisten ilmoilta aikaisemmin. Oli pakko vain mennä taas Riitaojan talutusnuorassa ja antaa lukiolaisille haluamansa. Toivottavasti tämä kiirastuli loppuisi mahdollisimman pian.

Lukiolaiset räpsivät kaksikosta uskomattoman määrän kuvia ja moni halusi heidän kanssaan ikuistuksen niin yksin kuin erikseenkin. Koko porukankin kuva otettiin, Riitaojan paistatellessa keskellä otosta. Lehto ei voinut ymmärtää tällaista kulttuuria. Mitä iloa hänen kuvastaan olisi muka jonkun tuntemattoman ihmisen puhelimessa tai Instagram-tilillä? Ei hän kuitenkaan halunnut olla ilkeäkään, vaan suostui kuviin mukisematta. Riitaoja oli näyttänyt olevansa kuin kala vedessä kameroiden edessä, Lehdon tuntiessa itsensä lähinnä rannalla sätkiväksi ahveneksi. Miten ihmeessä tuo tonttu oikein osasi tämän? Tämä voisi hyvinkin olla tulevaisuudessa jonkin sortin julkkis.

Ikuisen piinaavalta tuntuneen kuvaussession jälkeen nuoret halusivat Barbien ja Kenin nimikirjoitukset vielä sekä päiväkirjoihinsa että käsivarsiinsa. Lehto saikin kunnian raapustaa paksulla tussilla lukiolaisten käsivarsiin haparoivalla käsialallaan: Toivo Armas Lehto aka Lehtis. Se tuntui äärimmäisen tyhmältä, mutta itsepähän olivat halunneet. Nimmarikierroksen jälkeen mies katosi vähin äänin kauan odotetuille hermosauhuille.

Esiintyjäkaksikon kuvausepisodin aikana kolmen lukiolaistytön porukka oli aloittanut laulamaan jotain mitäänsanomatonta poppikappaletta epäselvästi yhteen mikrofoniin. Konekiväärikomppanian pojat Lehtoa lukuun ottamatta istuivat pöytänsä ääressä nauttien alkoholijuomiaan. Äskeinen esitys oli ollut niin hämmentävä, että kukaan ei oikein keksinyt enää mitään sanottavaa, eikä uusi lauluesitys ollut mitenkään keskittyneen kuuntelemisen arvoinen. Reilun kolmen minuutin lauluesitys vierähtikin kuin huomaamatta ja pian kajahti ilmoille taas uusi laulajakuulutus:

”Seuraavaksi saamme kuulla vähän räppiä, nimittäin lauteille päästetään Henkka Cheekin kappaleella Äärirajoille.”

Lammio nousi selkä suorana astellen dramaattisesti kohti lavaa. Miestä hermostutti niin paljon, että vatsan pohjasta kouraisi, mutta hän pyrki peittämään jännityksensä esiintymällä itsevarmasti. Olihan sitä salaa harjoiteltu räppäämistä kotona ja tehty ajankuluksi omia riimejäkin silloin tällöin. Niitä tosin olivat lähinnä kuulleet hänen kanssaan asustelevat koirat. Risteilyväelle olikin nyt tarjolla harvinainen tilaisuus kuulla ”Henkan” julkinen debyyttiesitys.

Muut pojat katselivat huuli pyöreänä, sillä yllätyksellisiä kykyjä tuntui löytyvän heidän porukastaan kuin sieniä sateella. Hetki sitten välinpitämätöntä Rahikaistakin alkoi kiinnostaa. Kyllä hän tiesi, että Lammio kuunteli Cheekiä, mutta osasiko mies muka räpätä itsekin? Tämä oli niin mehevä tilaisuus, että Rahikaisen oli pakko luikerrella räppärinsä perässä lavan eteen puhelimen videokuvaus valmiina.

#ahvenasquad #tuntematon sotilas #tuntematon risteily #karaoke #lehtis&riitis #lammio tykkää cheekistä #en taaskaan tiedä mitä ajattelin tätä tehdessäni #lol #fanfiction

21 notes · View notes

trevardes · 6 years ago

Text

Kaipuusta (Karppi)

Fandom: Karppi

Genre: fluff

Sanamäärä: noin 1000

Disclaimer: En omista hahmoja enkä saa tästä rahaa.

Paritus: Sofia Karppi/Sakari Nurmi

Summary: Heissä on potentiaalia katastrofiin, todennäköisyyskin ehkä, ja se heitä on aiemmin pidätellyt. Nurmi on kuitenkin väsynyt pohtimaan ja arvailemaan ja jossittelemaan; hän haluaa yrittää, onnistuu se sitten tai ei.

Notes: Rakastuin Karppiin ja Nurmeen ihan täysillä, ja jäin nyt aika tyhjän päälle kun katsoin sarjan loppuun. Pakkohan siitä oli sitten kirjoittaa tässä toista kautta odotellessa :') Spoilaa juttuja ekalta kaudelta!

AO3 linkki: https://archiveofourown.org/works/17682878

Kaipuusta

“Miten sä voit?” Karppi kysyy ensitöikseen heti, kun Nurmi vastaa videopuheluun.

Nurmi asettuu mukavammin makuulle hotellin sängylle ja keskittyy hetkeksi vain katsomaan Karppia. Kuva on puhelimen näytöllä pieni ja hiukan rakeinen, mutta Karpin ilme erottuu selvästi. Hänen silmänsä ovat suuret ja kysyvät, ja suu puristuu tiukaksi viivaksi. Hiukset on sitaistu pään päälle valtavaksi, sotkuiseksi nutturaksi, ja siitä karanneen suortuvan Karppi pyyhkäisee korvan taakse nopealla liikkeellä. Hän on huolissaan.

Jos Nurmi olisi fyysisesti Karpin vieressä, hän erottaisi sellaisetkin merkit, joiden tietää olevan olemassa vaikkei niitä nyt näekään. Karpin silmien aavistuksenomaisen siristymisen, leukaperien jännittymisen tämän purressa hammasta. Sille ei kuitenkaan onneksi enää ole aihetta, ja Nurmi hymyilee.

“Paljon paremmin. Kävin viime viikolla lääkärissä, ja nyt sain tuloksia. Arvot on melkein kohdallaan.”

Karpin silmien ilme lämpenee ja suupielet kohoavat kevyesti tyytyväiseen hymyyn.

“Hyvä kuulla. Söit kai lääkkees.”

“Söin söin”, Nurmi pyöräyttää silmiään. Karppi saarnasi hänelle sen verran vakuuttavasti, että kyllä hän alun unohtelun jälkeen muisti ottaa antibioottinsa ihan säännöllisesti. Jotenkin se oli alkuun tuntunut niin typerältä, kun satunnaisen pahoinvoinnin lisäksi mitään muita oireita ei ollut, mutta ennaltaehkäisyähän ne pillerit olivat olleet. Ettei heikenneen vastustuskyvyn takia iskisi mitään vakavampaa mikrobitautia.

“Sä oot pitäny huolta päästäs?” Hän kysyy puolestaan, eikä voi olla tekemättä äänensävystään hiukan piruilevaa.

“Ei yhtään uutta iskua tähän mennessä”, Karppi virnistää. “Ja sun autostas myös. Korjautin vihdoin sen oven.”

“Oho! Kiitos”, Nurmi ilahtuu. Tuntuu jotenkin hyvältä ajatella Karppia hänen autossaan, ajamassa sillä ja huolehtimassa siitä. Tuntuu hyvältä luottaa häneen sillä tavalla.

He hiljenevät hetkeksi. Nurmi katselee Karppia; tämän kalpeita kasvoja ja tummaa villapaitaa, kauniita silmiä ja pientä vinoa hymyä. Äkkiä Italia tuntuu jo läpikotaisin nähdyltä ja koetulta. Nurmi haluaa kotiin.

“Henna jää nyt sitten Saksaan”, Karppi mainitsee kevyesti, kuin sillä ei olisi hänelle mitään väliä.

“Onko se sulle okei?”

“Pakkohan sen on olla. Se on täysikänen”, Karppi hymähtää. “Ja sen kaverit on siellä.”

“Mutta sä ja Emil ootte Suomessa.”

Karppi tuhahtaa, mutta surumielinen hymy palaa kasvoille.

“Niinhän me. Emil sai sen lupaamaan, että me Skypetetään kerran viikossa, koko perhe. Ja se lupasi tulla kesällä käymään jos mä maksan liput.”

Nurmi pudistaa päätään huvittuneena. Kuulostaa Hennalta. Karppi tuntee tyttärensä, mutta silti hänen hartiansa ovat vähän lysyssä, kuin niitä painaisi epäonnistumisen paino. Kyllähän he ovat kaikki tienneet, että lopulta Henna päätyy jäämään Saksaan, mutta kaipa päätöksen lopullisuuden alkaa tajuta vasta nyt. Hampuriin on matkaa, ja ihan niin paljon Karppikaan ei ansaitse, että hänellä olisi rahaa käydä usein Hennaa katsomassa. Varmaan hänestä tuntuu siltä, kuin olisi menettämässä Hennan.

Emilistä on tietenkin seuraa, ja työkavereista samoin, mutta Karpin täytyy olla yksinäinen. Hän näyttää vähän siltä.

“Mä olen lähdössä nyt pariksi päiväksi vaeltamaan”, Nurmi kertoo, “mut sitten tulen takaisin Suomeen. Kahden viikon päästä.” Sanat hyppäävät suusta ennen kuin Nurmi ehtii kunnolla ajatellakaan niitä. Hän on katsellut lippuja, muttei vielä ostanut, ei ole osannut päättää. Karpin kirkastuva katse kuitenkin vakuuttaa hänet siitä, että paluu on oikea päätös.

“Ootko varma? Nyt on vähän aikaista vielä.” Karppi näyttää sanoistaan huolimatta toiveikkaalta, vaikka yrittääkin peittää sen. Nurmea hymyilyttää.

“Oon mä. Käyn sitten testeissä Suomessakin niin arvon rouva näkee, ettei mitään hätää enää oo.”

Karppi tuhahtaa. “Parempi olis. Ja tuut sit pizzalle. Emilillä on Sakkea ikävä.”

“Okei.”

On helppoa myöntyä; Emil on hauska napero, lapsille tyypillisellä tavalla suorapuheinen. Se laukoo sellaisia totuuksia, että Nurmen on välistä vaikeaa pitää kasvonsa peruslukemilla. Etenkin silloin, kun rökittää hänet jossain pelissä ja kommentoi päälle että on kummaa, että aikuisetkin voi olla noin surkeita.

Nurmi on yrittänyt olla ajattelematta sitä, mutta väistämättä se pyörii ajoittain mielessä: Jos tuosta Karpin silmissä välkkyvästä pilkkeestä kehittyisi jotain, jos hän myöntäisi että muistaa sen yhden kohtalokkaan yön tapahtumat… Jos hän hyväksyisi Nurmen osaksi omaansa ja poikansa elämää… olisiko Nurmesta siihen? Hän on vielä vähän nuori, eikä hänestä aina tunnu, että hänestä olisi isähahmoksi. Ajatus sellaisesta vastuusta kammottaa, eikä hänestä varmasti olisi huolehtimaan ainakaan ihan pienestä lapsesta.

Emil on kuitenkin jo vanhempi, ja ihan hieno pikkumies. Sellainen lapsi, jota hän saattaisi ihan mielellään kuskata kouluun ja harrastuksiin. Sellainen, jonka elämässä Nurmi olisi ihan mielellään. Jos se tarkoittaisi, että hän olisi Karpinkin.

Hänen on useampaan otteeseen pitänyt kysyä, mutta aina jokin on saanut hänet pysähtymään. Karpin huono tuuli, Nurmen oma epävarmuus itsestään, heidän suhteestaan, siitä mitä haluaa.

Nyt hän alkaa kuitenkin olla varma. Sofia Karppi on vaikea ihminen, kantaa mukanaan isoa säkillistä ongelmia ja kummallisia persoonallisuuden piirteitä, joista Nurmi ei aiemmin ollut varma selviävänsä. Nyt hänellä on ollut aikaa ajatella sitä ja pohtia omia tunteitaan. Totuus on, että hänellä on itsellään ihan yhtä paljon ongelmia kuin Karpilla. Toinen fakta on se, että hän ei enää pelkää niitä. Ei omiaan eikä Karpin.

Kolmas totuus on, että hänellä on Karppia aivan helvetinmoinen ikävä.

Nurmi nousee istumaan ja nojaa kyynärpäät polviinsa.

“Mitäs sanoisit”, hän aloittaa, mutta sanat uhkaavat juuttua kurkkuun kun Karppi katsoo häntä kysyvästi.

“Sitten kun oon tullut takaisin. Lähtisitkö syömään jos veisin sut? Ei niin kuin me tavallisesti, vaan ihan. Syömään. Ulos.”

Hän takeltelee hölmösti ja tuntee nolostuneen punan nousevan poskilleen. Puhelimen näytöllä Karppi naurahtaa ja hieraisee niskansa, katsoo alas mutta sitten heti takaisin Nurmeen.

“Voisin mä lähteä.”

Helpotus humahtaa Nurmen koko kehon lävitse, ja hän puristaa puhelinta niin tiukasti, että se nitisee liitoksissaan. Häneen melkein sattuu, niin kovaa sydän hakkaa rinnassa.

Karppi hymyilee hellästi, ehkä itseironisesti. “En lupaa, että siitä tulee mitään.”

“En mäkään”, Nurmi myöntää, “mutta koitetaan.”

“Okei.”

He hiljenevät hetkeksi vain katsomaan toisiaan. Karppi näyttää jännittyneeltä, huolestuneeltakin, mutta toisaalta onnelliselta. Juuri siltä, miltä Nurmestakin tuntuu. Siltä, että edessä odottaa jotakin aivan varmasti vaikeaa ja pelottavaa, mutta mahdollisesti todella hyvää. Heissä on potentiaalia katastrofiin, todennäköisyyskin ehkä, ja se heitä on aiemmin pidätellyt. Nurmi on kuitenkin väsynyt pohtimaan ja arvailemaan ja jossittelemaan; hän haluaa yrittää, onnistuu se sitten tai ei.

Ilmeestä päätellen Karppi tuntee samoin, ja Nurmi on siitä kiitollinen ja hämmentynyt. On vaikeaa käsittää, kuinka heidän työsuhteensa vaikeasta alusta on päädytty tähän.

Puhelu olisi varmaan hyvä jo lopettaa, ennen kuin tulee sanottua jotain hölmöä, mutta Nurmi ei vielä tahdo. Hän tyytyy hymyilemään hiljaa ja kuuntelemaan, kun Karppi selittää parhaillaan meneillään olevaa murhatapausta. Naisen puhetapa on tutun suora ja yksinkertainen, mutta äänensävy tavallista pehmeämpi. Karppi puhuu pitkään, ja silloin tällöin Nurmi pistää väliin ideoita ja ajatuksia, joista osa saa Karpin pyöräyttämään silmiään, mutta osalle hän nyökkää hyväksyvästi.

Nurmi laskeutuu takaisin makuulle ja sulkee hetkeksi silmänsä. Nyt on helppoa myöntää, että hänellä on ollut ikävä Karpin ääntä. Hän ei malta odottaa, että pääsee kuulemaan sitä kasvokkain. Jos hyvin käy, ehkä hän pääsee joskus hetkeksi hiljentämään sen suudelmalla, jos Karppi antaa hänen.

Nurmi avaa silmänsä ja kohtaa Karpin lämpimän katseen, vastaa tämän varovaiseen hymyyn.

#karppi #deadwind #sofia karppi #sakari nurmi #karmi #nurppi #my fic #vee writes #fic #jee uus fandom!#finnish #sofia karppi x sakari nurmi #sofia karppi/sakari nurmi #nurmi/karppi

16 notes · View notes

kelkkamonologi · 6 years ago

Text

Anna kaikki rakkautesi minulle

Lemmio-ficciä!! Saattaa tulla osa kaks ;D

hahmot: Lehto, Lammio, Sinkkonen, Määttä, Kaarna

summary: Yhtäkkiä Lammio tunsi kosketuksen olkapäällään. Se sai hänet hetkeksi irtautumaan koko ajan voimakkaammaksi käyvästä päänsärystä. ”Henkka… Ota ihan rauhassa…” Lehto sanoi hiljaa ja istahti Lammion viereen. Lehto tiesi kihlattunsa kärsivän migreenistä ja yritti olla niin hiljaa, kuin mahdollista. Hän silitteli kihlattunsa olkapäätä ja kuuli tämän mutisevan jotain, josta ei saanut selvää.

disclaimer: hahmot on Väpändeeroksen enkä saa rahaa tästä

Lammio heräsi päänsärkyyn. Käsikopelolla hän etsi kännykkänsä yöpöydältä ja katsoi kelloa. 2:47. Hän oli nukkunut pari tuntia. Hän laittoi kännykän takaisin yöpöydälle ja hieraisi ohimoaan. Silmän takana jyskytti. Lammion teki mieli nousta ja hakea särkylääkettä, mutta se olisi herättänyt vieressä nukkuvan Lehdon, joka oli tullut pelistä kotiin puolisentoista tuntia sitten. Lammio tiesi päänsäryn olevan alkava migreeni. Hän päätti ottaa riskin ja nousi ylös. Hänen olisi pakko saada nukutuksi, koska huomenna olisi viimeisiä koulupäiviä.

Lammio pääsi keittiöön ja otti yläkaapin ylähyllyltä särkylääkepurkin. Hän kaatoi itselleen lasiin hanasta vettä ja otti särkylääkkeen ja joi päälle. Toivottavasti Lehto ei herännyt. Lammio istui keittiönpöydän ääreen, nojasi kyynärpäänsä pöytää vasten ja hautasi pään käsiinsä odottaen, että päänsärky menisi ohi. Hän sulki silmänsä, kun silmien edessä alkoi tanssia sahalaitakuvioita. Nyt hän jopa toivoi, että Lehto olisi herännyt.

Yhtäkkiä Lammio tunsi kosketuksen olkapäällään. Se sai hänet hetkeksi irtautumaan koko ajan voimakkaammaksi käyvästä päänsärystä. ”Henkka… Ota ihan rauhassa…” Lehto sanoi hiljaa ja istahti Lammion viereen. Lehto tiesi kihlattunsa kärsivän migreenistä ja yritti olla niin hiljaa, kuin mahdollista. Hän silitteli kihlattunsa olkapäätä ja kuuli tämän mutisevan jotain, josta ei saanut selvää.

Lehto päätti ottaa Lammion kantoon. Huone oli pimeä, joten Henrik olisi toivottavasti rauhassa. Lehto haki vielä ämpärin sängyn viereen, jos Lammio oksentaisi. Hän lähti makuuhuoneesta ja sulki oven. Antaisi toisen olla rauhassa. Lehto meni olohuoneeseen ja nukahti sohvalle. Huomenna olisi vapaapäivä aamutreenejä lukuunottamatta, ja tarpeen vaatiessa hän voisi huolehtia Lammiosta.

Lammio heräsi herätykseensä. Ääni tuntui voimakkaammalta kuin yleensä. Hän sammutti herätyksen. Päässä jyskytti edelleen. Hänen pitäisi mennä töihin. Mitähän siitäkin tulisi. Missä Lehto oli? Lammio nousi istumaan ja hitaasti seisomaan. Ainakin hän pysyi pystyssä. Hän puki hitaasti päälleen. Valkoinen kauluspaita, tummansininen neule ja mustat farkut. Olisi helppo vain olla menemättä kouluun.

Keittiössä tuoksui kahvi, Lehto oli herännyt aikaisin, ja kahvintuoksu sai Lammion yökkäämään. Yleensä hän piti kahvista ja sen tuoksusta, mutta migreenikohtauksen jälkeen tuoksu etoi häntä. Hän huokaisi ja istahti keittiönpöydän ääreen. Koulupäivästä pitäisi selvitä ilman kahvia, ja ajatus puistatti Lammiota.

”Huomenta, rakas.” Lehto sanoi hiljaa, ettei Lammion pää räjähtäisi.

”Huomenta…” Lammio sanoi väsyneesti ja hieraisi ohimoaan. Päänsärky voisi jo loppua. Lehto istahti Lammiota vastapäätä kahvikupin ja murokulhon kanssa.

”Kannattaako sun mennä kouluun tossa kunnossa, Henrik?” Lehto kysyi varovasti.

”Ei mulla mitään hätää ole.” Lammio sanoi ja haki jääkaapista tuoremehua. Särkylääkepurkki oli pöydällä, ja hän otti yhden.

”Ei vai? Et sä normaalisti särkylääkettä ota heti aamusta. Mutta miten vaan.” Lehto hörppäsi kahvinsa loppuun.

”Toivo, älä viitti pitää noin kovaa meteliä.” Lammio huokaisi ja nousi ylös.

Lammio istahti autoonsa. Häntä väsytti. Olisi varmaan parasta käydä päivystyksessä, ja hakea pari päivää sairaslomaa. Hän pudisti ajatukselle päätään ja käynnisti auton. Onneksi hänellä oli ihan uusi auto. Jotain hyötyä rikkaista vanhemmista oli. Tuskin hän edes saisi sairaslomaa, joten oli turha yrittää. Hän laittoi aurinkolasit silmille, vaikkei edes ollut kirkasta, ja lähti pihasta.

Koulupäivä alkoi erittäin huonosti. Joku kadetti oli vitsaillut, että Lammiolla on krapula. Toisen mielestä Lammio halusi vain esittää. Lammio käveli luokassa omalle paikalleen ja otti repustaan tarvittavat asiat. Hän laittoi aurinkolasinsa pöydälle, otti kynän käteen, avasi tietokoneen ja alkoi tihrustaa jotain paperille. Hän hieraisi ohimoaan. Päänsärky voimistui voimistumistaan.

Lammio kaivoi kännykän housuntaskustaan ja näppäili Lehdon numeron. Hän kuitenkin laski kännykän pöydälle, kun professori alkoi selittää jotain valmistujaisista. Nekin olisivat ihan pian. Äiti oli kai jo tehnyt kaikki valmistelut ynnä muut. Jäljellä oli vain Lammiolta paperien saaminen ulos. Pakko siihen oli pystyä.

Lammio otti kännykkänsä pöydältä ja lähetti Lehdolle viestin.

’Tule hakemaan. Päätäni särkee niin paljon. Migreeni ei ota laantuakseen.’

Pian Lehto lähetti vastauksen: ’Mun eturistisiteeni meni poikki. Ei pysty ajaan. Saatanallinen tuki nilkasta nivusiin. Ei paljoo pelata kolmeen, neljään kuukauteen’

’Et ole tosissas. Mun valmistujaiseni on ihan pian, ja sulla hajoo polvi.’

’No älä ny viitti. On sitä pahemmastakin selvitty. Mä odottelen Määttää, että se tulis hakeen mut terveyskeskukselta’

Lammio sulki kännykkänsä. Tunti oli onneksi loppunut, ja Sinkkonen oli huomannut Lammion olevan huonossa kunnossa.

”Henrik? Voin heittää sut kotiin. Sä et näytä kovin hyvävointiselta.” Sinkkonen ehdotti, kun he olivat päässeet pois luokasta ja käytävälle.

”Mhm. Migreeni iski taas… Yöllä jo alko pieni särky silmän takana. Nyt vaan pahentunu.” Lammio otti seinästä tukea. Sinkkonen nyökkäsi ja laski kätensä kaverinsa olkapäälle.

”Tuleeko Lehto hakeen?” hän kysyi ja sai vastaukseksi päänpudistuksen.

”Sillä hajos kuulemma polvi. Voitko sä heittää, Niilo?” Lammio antoi autonsa avaimet Sinkkoselle ja sulki silmänsä.

Lehto heitti putkikassinsa Määtän auton takapenkille ja taiteili itsensä pelkääjänpaikalle. Hän ei saanut koukistaa vasenta jalkaansa, ja se otti häntä päähän. Määttä ei onneksi paljoa kysellyt, mitä oli käynyt. Siitä Lehto oli iloinen, ja se sai hänet arvostamaan kaveriaan entistä enemmän.

”Vaan tietääkö Kaarna?” Määttä kysyi kurvattuaan Lehdon ja Lammion omakotitalon pihaan.

”Ei. Pitäskö?” Lehto nojasi päänsä autonpenkkiin. ”Vaan olishan se hyvä. Ettei se ihmettele seuraavalla kerralla kun määt sinne.” Määttä sammutti auton.

”Nii… Mutta kun se vaan huolestuis. Enkä mä sitä halua.” Lehto kaivoi kännykkänsä farkkujentaskustaan.

”Vaan sanot sille, et sinä tuut kuntoon. Ja tottakai se huolestuu, mut se on hyvä juttu.” Määttä huomasi Lehdon näpytelleen Kaarnan numeron esille.

’Multa katkes eturistiside reeneissä. Älä vedä raivareita, mä tulen kyllä kuntoon. Saatanalliset lääkkeet noi anto. Jossain vaiheessa leikkaus’

’Voi Toivo-rakas, kauanko olet sairaslomalla?’

’Mä tiedä. Puol vuotta? Riippuu miten toi lähtee kuntoutuun. Jäältä ny ainakin pois kolme kuukautta’

’Okei. Tule joku päivä käymään niin jutellaan paremmin?’

’Joo, me tullaan Henkan kans. Sillä on huomenna vapaapäivä nii käyks huominen?’

’Käyhän se. Pääsen kolmen aikaan töistä, että sen jälkeen’

’Roger’

Lehto huokaisi. Kaarna ei vaikuttanut vihaiselta, mutta mikä siinä oli, että sen piti huolehtia niin helvetisti? Lehtoa ketutti Kaarnan huolehtiminen. Sitä se oli aina tehnyt eikä vaikuttanut hevillä lopettavan.

Määttä katsahti takapeiliin ja huomasi Lammion auton tulevan pihaan. Mikäs siinä, Lehto pääsisi hoivattavaksi.

”Vaan kihlattusi taisi tulla pihaan.” Määttä virnisti. ”Näköjään. Kiitti kyydistä, ja näkyillään.” Lehto nousi ylös autosta ja otti kassinsa takapenkiltä.

”Moi.” Määttä vastasi ja lähti, kun Lehto oli sulkenut oven ja mennyt pois tieltä.

Lehto pääsi makuuhuoneeseen ja meni istumaan sängylle. Hän avasi polvitukensa ja otti farkut varovasti pois. Hän tiputti ne lattialle ja otti tuolilta flanellihousut. Hammasta purren hän sai ne laitettua jalkaansa ja sen jälkeen laittoi polvituen takaisin paikalleen. Hän viskasi neuleensa ja t-paitansa lattialle ennen kuin meni peiton alle.

Pian Lammiokin ilmestyi makuuhuoneeseen. Hän oli jo vaihtanut vaatteensa ja oli pelkissä boksereissa.

”Tules tänne.” Lehto irvisti, kun yritti etsiä hyvää asentoa jalalleen.

”Tulossa.” Lammio meni peiton alle makaamaan ja nosti Lehdon pään rintakehälleen.

”Sattuu.” Lehto kuiskasi, ja Lammio alkoi silittää hänen hiuksiaan.

”Mä tiedän, rakas. Mä tiedän.” Lammio pyöritteli Lehdon hiuksia sormiensa välissä.

”Mites pääs?” Lehto kysyi huolta äänessään.

”Parempi. Särkee sitä vielä vähän, mutta ei se haittaa. Tilataanko pizzaa?” Lammio huokaisi. ”Miten vaan. Mä lupasin muuten Kaarnalle, että me käydään sielä huomenna.” Lehto sulki silmänsä ja kuunteli Lammion sydämen tasaisia lyöntejä.

”No, sitten me käydään siellä. Nukutaan ny.” Lammio silitteli Lehdon selkää, kun tuo alkoi tuhista hänen syleilyssään.

#lehto #lammio #sinkkonen #määttä #kaarna #lemmio #anna kaikki rakkautesi minulle #tuntematon sotilas

13 notes · View notes

viriliter-bellator · 6 years ago

Text

@strcngered | from here

❛ i told ya to not sneak here, i don’t want to have more troubles with byakuya

he had enough of his complains the past days with yachiru trying to get candies from him. deal with that man was a royal pain in the ass

gently pulled her and finally siit her on his shoulders, at least feeling himself alright knowing she was okay after all. eye closing slowly, starting to walk as far as possible of the noble house. alas, asking byakuya to fight him was like to talk with the wall or with himself in the mirror... useless, so useless

❛ okay, let’s go yachiru. i’m going to buy you more candies and snacks to eat. i’ll talk with yumichika to take care of you. today I have to train our men, ikkaku is busy so i can’t count with him

time to disappear, once they left the kuchiki area they started to walk through wide alleys, who knows where they are going...

and here comes his gps failed senses, 100% legit

#yachiru help kenny to go to the candie shop #v: yachiru #strcngered

2 notes · View notes

humphreycochrane90-blog · 6 years ago

Text

Real Estate Properties For Sale Or Rent In Tallinn, Harjumaa, Area Guide

If there is one part of the house that best reflects our personality, it is probably the bedroom. Kuid ärge muretsege, siit leiate tohutul hulgal pakkumisi lähedal asuvates majutusasutustes. J'ai longtemps eu une attitude de repli face à ce traité car il n'est pas enthousiasmant et nombreux sont ceux sur ce site qui peuvent confirmer ma position. For instance, in the example shown under Request Structure ”, we also provide the date-time format. The panic room was 6 feet (1.8 m) by 14 feet (4.3 m). Three versions of the room were built so Fincher could film scenes from multiple angles. Lis l'interview de Rocard dans le journal précédent. La recherche de nourriture ne sera entreprise qu'une fois que les trois précédents problèmes ont été résolus. No data is shared with Facebook unless you engage with this feature. Koepp and Fincher agreed to streamline the film so the opening would introduce the characters as soon as possible. On notera que c'est la seconde fois, cette année, que les pirates s'en prennent un bâtiment de ce genre, le confondant avec un navire civil. In retrospect, Panic Room has been assessed for its portrayal of childhood and feminism , the elements of video surveillance and diabetes , and its thematic approach to mortality. L'émission de TVE Imágenes prohibidas (Miquel Romero, 1994), sur la censure au cinéma pendant le franquisme, qualifie le film de «cas exceptionnel, incompréhensible quel que soit le point de vue adopté, un cas unique dans le contexte de censure répressive auquel le cinéma de cette période devait faire face». A la limite, si j'avais un avis fixe et definitif, je passerais surement moins de temps dans des debats. As an Exotic Club Member you deserve a weekend break in the heart of your city or in a private cottage along the country side. Le TCE définit la règle du jeu européen aussi. What that means in practice is that the Aedra tend to be more mortal-focused and what desires and drives they have are more recognizable and salubrious to mortals. Misleidis and Gustavo, the hosts, are very friendly people, respect the privacy of guests but are always available to help and suggest the best places to visit in the villa and its surroundings. The next day I picked up a "tweet" from a friend on "Letting Go" and I was reminded of my savior, Melody Beattie, and her book, "The Language of Letting Go", the contents of which has helped me keep my sanity during some challenging years. Aun así, son pocos los estudios que existen sobre ella y vienen, más que de los estudios queer, de académicos y críticos interesados en cuestiones de censura. Un comble, et cette guerre n'en manque pas. Spring Cloud Stream provides a common abstraction for implementing partitioned processing use cases in a uniform fashion across different types of middleware. Et guillame Duval, rédacteur en chef d'Alternatives economiques en remet une couche. Application properties that are defined during deployment override the same properties defined during the stream creation. However, they are scattered all over the city which mean that you do not have to be constrained because of location in these hotels. Because this is a "Rooms to let" appartment and not a hotel, if you want something you have contact to the people at the restaurant. You can share the rent costs, allowing you to enjoy the many beneficial features of living in the city, such as museums, galleries, concerts, bars, clubs, restaurants, and much more. Pass over that piece of pie and opt for healthy, nutrient-dense foods this holiday season. Now you are going to be the one receiving PMs (private messages) from landlords, so you have to check your other” folder quite often. C'est incroyable de voir le respect qu'il y avait entre les 2 hommes. Business owners can play the drama in their heads, know the struggles they have had to get to where they are now and wear a medal of valor for having survived all the challenges. A system that is part of the telephone equipment which provides for hotel guests and staff to retrieve a message left by a caller. Lapsed tõid välja enim seda, et tal võib olla kurb, kui ta ei kuule näiteks mida tegevustes ja mängus räägitakse või mida räägib õpetaja. Prétendre que la seule voie possible est celle de la majorité, c'est couper court à toute discution, et c'est fondamentalement une mauvaise chose. Post a free Room Wanted ad and make sure people with rooms can find you. Et Popov fait la même chose pour se protéger d'Uncle Benz. Properties are passed to TaskLauncher as application properties. In the Dependencies text box, type task to select the Cloud Task dependency. Once the space has finished indexing its data it will be marked with a green check. Many of the people I work with, including these three doing the interview, are people who sort through rubbish, people who go to retro bars that resemble the places I used to go to with my parents in a working class area in Madrid in the Seventies. There is a Single bedroom available in Manchester on Longworthy Road Salford near Tram & Bus stop, Tesco, Aldi store, shopping centre and Salford University. Elle s'offre à lui sexuellement, dans une attitude qui renvoie parallèlement à l'excitation de la jeune novice qui débute … et, point encore plus intéressant souligne le sentiment de désir intense que le jeune homosexuel triste suscite chez les femmes» (122). Unless you are signed in to a HubPages account, all personally identifiable information is anonymized. Des chercheurs de l'institut pour l'immunologie de la clinique universitaire d'Hambourg-Eppendorf, en collaboration avec leurs collegues suedois de l'institut Karolinska a Stockholm, ont trouve de quelle maniere les salmonelles rendaient malades et comment agissait le denomme "facteur de virulence". Vu que la déclaration de votre variable n'est pas remontée au scope de la fonction, il existe un moment où votre variable n'existe pas. C'est tout de même 49,99999999% de chances de plus qu'un pilote qui ne s'éjecte pas. Once you let your ego control your life, you will never be happy or relaxed because as soon as you lose one of the things that you identify with, the rest will fall like dominos and you will lose your happiness. All you need to see in Kuressaare city is only walk away from the Kuressaare Family and Garden apartments. Kavand, mille järgi maalimistööd teostati, tuli Nissi Valla Kultuurikeskuse noortelt, keda juhendasid noorsootöötaja Ott Jeeser ja Turba kooli õpetaja Piret Tamm. This entails deploying multiple instances of a message-consuming app and using content-based routing so that messages with a given key (as determined at runtime) are always routed to the same app instance. On the other side of the desk, our customer was building the work flow in K2, creating the new web pages that are now replacing the SSM administration tool and connecting the output directly to our interface tables. Prostitutes have been prime targets since forever and I think it was just by sheer closeness in time of two murders that the press- hungry for stories- made the facade of the Whitechapel Ripper, which then influenced bored, insane people to look for meaning in their life in this Whitechapel Ripper. Marisol en est convaincue et prévient ainsi le garçon : «gare à toi si ma sœur apprend que pour toi ce n'était pas de l'amour mais une question de philatélie…». Les gestes charismatiques de l'actrice la situent aussi dans l'enfance, c'est le cas lorsqu'elle se mord les lèvres, frustrée par une activité manuelle qu'elle n'arrive pas à exécuter et qu'elle refait lorsqu'elle veut voler de la nourriture comme Oliver Twist. The special did so well that it was picked up as a series by CBS, but Thomas considered its assigned time slot to be too quiet and pulled the show. Õppetegevus meie koolis on pikemaajaline astmeline protsess, mis on süsteemselt läbimõeldud ning vastab iga õpilase vanusele, tasemele ja soole. It also shows how to map these applications into Spring Cloud Data Flow and deploy them. As cupboard doors Large cupboards often require bifold doors - sometimes two separate bifold doors - as a space-saving measure. A seamless shot at the beginning of Panic Room took nine days to film on set but took several months to complete in post-production. She offers herself to him in a pose that at once suggests the excitement of the young woman just starting out … and, even more interestingly, the high level of desirability the sad young man arouses in women» ( p. 122). Book your slice of summer sunshine with a prestigious holiday company and you can look forward to an exciting and memorable break in one of these Gran Canaria, Portugal or Tenerife resorts. Neil on seal enne ka Ã¼ks eestlane tÃ¶Ã¶tanud, paar aastat tagasi. However, even if there are already hotels during this time, only few people stay in London hotels because transportation infrastructures were not yet developed. It is one of the busiest parts of London and more people are in Central London at any given time than in any other part of London. Emmaus-france Le site de tous les groupes Emmaüs de France. It's great to know the TYPE of man you want to be with, but stop trying to change the men you meet into your fairytale, and accept nobody, including you is perfect. C'est à dire que le contenu d'un tableau ou d'un objet déclaré avec const bloque la réassignation de la variable, mais ne rend pas la valeur immuable. Tant que des gens comme toi diront que si on a pas le même avis que toi, on rejoint Le Pen. Lisaks osati tegevuste järel välja tuua täiendavalt näiteid, kuidas lapsi igapäevaselt aidata võiks. I know you're adults, but my mother used to say how when three kids were together there was "always a problem". Any problems that you notice should be reported to front desk staff right away. The location of the log file for the log application will be shown in the Data Flow server's log. I can rent the place to you furnished or unfurnished, depending on what you want and also long term lease will be favorable since i won't be coming soon you will definitely be informed 2month before our arrivalAll bills like phone, internet, water and Electricity are included in the rental fee so you have nothing to worry about,i want to let you know that we do not intend making so much money on our home or inconveniencing you we only want our place to be kept nice and clean.I just want to let you know that we wont be staying at the house, you will have the place to yourself as long as it is kept nice and neatFeel free to get back to me after inspecting the place so we can proceed with other move in procedures on time. Donc, il ne faut pas trop s'étonner non plus de se faire insulter par la famille Attac : en ce qui concerne le TCE ils ont posé le cerveau. If over at this website are just starting out with Spring Cloud Data Flow, you should probably read the Getting Started ” guide before diving into this section. As a result, you should see a list of available REST endpoints. In that case, you must configure the Composed Task Runner to use the same datasource that the Spring Cloud Data Flow instance is using. Comme on l'a déjà exposé ci-dessus, il n'est ni possible ni souhaitable d'anticiper d'ores et déjà à cet égard par une révision de la Constitution (voir ci-dessus, nº 7). B & Q than half a year ago into China, the original home in China, the world has only 12 stores in Home Depot's appliance business can only "test the water" to describe, though, Home Depot's appliance market performance in North America extraordinary. No matter how well the shoes are made, our feet won't stay dry in ballet flats with even the lightest of rain. The importance of promoting activity in young people cannot be overstated. I joined Exotic Time Club before 4 Months,and i must say that these guys provide these best services of all.Exotic Time Club such a true value of money. Combination of Victorian elegance and chic style, with contemporary outfit is un-swearing what else but London Boutique hotels. Jack the Ripper was thought to have had both genders but was sewn up to grow up as a man but later developed as a woman and became so angry at women, whom could have children and grow up as respectable women of England, but decided to throw their lives away and spent their time in the beds of sex-hungered men who were more than happy to pay for their services, and started to cut out their uterus's because he was unable to grow up as a normal adult of either gender. If you are just starting out with Spring Cloud Data Flow, you should probably read the Getting Started guide before diving into this section. Even though the exchange is durable, there needs to be a durable queue bound to the exchange for the message to be stored for later consumption. Tantsukooli lõpetajaks on tark tantsija - kehaliselt, vaimselt ja emotsionaalselt intelligentne inimene, kes tuleb edukalt toime iseseisva ja ühtlasi teisi arvestava eluga nii tantsulaval kui mujal. You never know where the perfect lead will come from, but often people are your best source. Most London hotels are equipped with fabulous conference facilities that enable guests to host conferences with alacrity and ease. Spring Cloud Data Flow (SCDF) provides a higher level way to create this group of three Spring Cloud Stream applications by introducing the concept of a stream. Take 5 minutes everyday to think about all the people, experiences, lessons and mistakes you are thankful for. Je me rappelle un reportage sur une entreprise américaine qui avait construit à partir d'une ancienne plate-forme pétrolière une plate-forme de lancement pour un lanceur de satellite privé. The advance in has created a significant trend in the tile sector especially the sizes.

1 note · View note