#lemmio

[neodyymi]

Sen, minkä Lammio katsoi hermopelissä voittaneensa, hävisi hän fyysillisessä kaksinkamppailussa. Hänet paiskattiin seinään ja siitä lattialle. Upseerikoulusta ammennetut lähitaisteluopit tuskin pätivät, kun vastustaja ei noudattanut alkeellisimpiakaan herrasmiessääntöjä, vaan tappeli kuin katurakki elämästä ja kuolemasta, säälimättömästi ja keinoja kaihtamatta.

...eli sitä Lemmiojynkkyä. Tsekatkaa pliis tägit ensin, jos erehdytte tän roskispalon avaamaan. 😶 Niin, ja suurkiitokset @suohonsotkettu kaikesta avusta tämän(kin) kanssa!

[karivuoto]

Käsky

Lammio / Lehto / Riitaoja explicit, non-consensual elements / dubious consent

–

Lammio sattui pitämään säälittävyydestä.

Se muistutti häntä hänen omasta kyvykkyydestään, ja siitä millaiseen valta-asemaan hän oli sen ansiosta kyennyt nousemaan. Miten hän aina nauttikaan niistä hetkistä, kun Lehto viimein laukesi, mutta vain koska Lammio oli sen hänelle päättänyt suoda. Ja nyt… Millaisen valtaistuimen edessä Lammio seisoikaan. Vyötäkin parempi rangaistus Lehdolle olisi se, että juuri Riitaojan käsissä hän joutuisi nauttimaan olostaan.

[demonfowl]

9 - Saatanan koira

Lemmiota. Päässä on pyöriny idea vänrikki Lehdosta majuri Lammion vastahankaisena oikeana kätenä... Ei mulla muuta tänään.

[samisfalse]

Minä, unohtaisin postata piirustuksen johon oikeesti käytin myös aikaa ja energiaa? Elä veikkonen ala-

Kyllä, mä tuun alottaa nää kaikki tommosella. Mut tosiaan piirsin tän aika hetki sitten. En postannut varmaan siksi että varjostukset ja väritys oli vähäsen kauhia. Mutta Fight Club aivomätä on muhun taas iskenyt, joten nyt päätin julkasta tän kun teen ehkä seuraavan sivun sitten. Suunnitelmissa siis Robert Paulson reveal! Koska me kaikki tarvitaan Lammio itkemässä komeita miestissejä vasten.

[jiitaora]

Nonih nyt itsenäisyyspäivän kunniaks vihdoin jotain uutta. Taidot vähän ruosteessa mutta ei voi mitään

[kelkkamonologi]

Anna kaikki rakkautesi minulle

Lemmio-ficciä!! Saattaa tulla osa kaks ;D

hahmot: Lehto, Lammio, Sinkkonen, Määttä, Kaarna

summary: Yhtäkkiä Lammio tunsi kosketuksen olkapäällään. Se sai hänet hetkeksi irtautumaan koko ajan voimakkaammaksi käyvästä päänsärystä. ”Henkka… Ota ihan rauhassa…” Lehto sanoi hiljaa ja istahti Lammion viereen. Lehto tiesi kihlattunsa kärsivän migreenistä ja yritti olla niin hiljaa, kuin mahdollista. Hän silitteli kihlattunsa olkapäätä ja kuuli tämän mutisevan jotain, josta ei saanut selvää.

disclaimer: hahmot on Väpändeeroksen enkä saa rahaa tästä

Lammio heräsi päänsärkyyn. Käsikopelolla hän etsi kännykkänsä yöpöydältä ja katsoi kelloa. 2:47. Hän oli nukkunut pari tuntia. Hän laittoi kännykän takaisin yöpöydälle ja hieraisi ohimoaan. Silmän takana jyskytti. Lammion teki mieli nousta ja hakea särkylääkettä, mutta se olisi herättänyt vieressä nukkuvan Lehdon, joka oli tullut pelistä kotiin puolisentoista tuntia sitten. Lammio tiesi päänsäryn olevan alkava migreeni. Hän päätti ottaa riskin ja nousi ylös. Hänen olisi pakko saada nukutuksi, koska huomenna olisi viimeisiä koulupäiviä.

Lammio pääsi keittiöön ja otti yläkaapin ylähyllyltä särkylääkepurkin. Hän kaatoi itselleen lasiin hanasta vettä ja otti särkylääkkeen ja joi päälle. Toivottavasti Lehto ei herännyt. Lammio istui keittiönpöydän ääreen, nojasi kyynärpäänsä pöytää vasten ja hautasi pään käsiinsä odottaen, että päänsärky menisi ohi. Hän sulki silmänsä, kun silmien edessä alkoi tanssia sahalaitakuvioita. Nyt hän jopa toivoi, että Lehto olisi herännyt.

Yhtäkkiä Lammio tunsi kosketuksen olkapäällään. Se sai hänet hetkeksi irtautumaan koko ajan voimakkaammaksi käyvästä päänsärystä. ”Henkka… Ota ihan rauhassa…” Lehto sanoi hiljaa ja istahti Lammion viereen. Lehto tiesi kihlattunsa kärsivän migreenistä ja yritti olla niin hiljaa, kuin mahdollista. Hän silitteli kihlattunsa olkapäätä ja kuuli tämän mutisevan jotain, josta ei saanut selvää.

Lehto päätti ottaa Lammion kantoon. Huone oli pimeä, joten Henrik olisi toivottavasti rauhassa. Lehto haki vielä ämpärin sängyn viereen, jos Lammio oksentaisi. Hän lähti makuuhuoneesta ja sulki oven. Antaisi toisen olla rauhassa. Lehto meni olohuoneeseen ja nukahti sohvalle. Huomenna olisi vapaapäivä aamutreenejä lukuunottamatta, ja tarpeen vaatiessa hän voisi huolehtia Lammiosta.

**

Lammio heräsi herätykseensä. Ääni tuntui voimakkaammalta kuin yleensä. Hän sammutti herätyksen. Päässä jyskytti edelleen. Hänen pitäisi mennä töihin. Mitähän siitäkin tulisi. Missä Lehto oli? Lammio nousi istumaan ja hitaasti seisomaan. Ainakin hän pysyi pystyssä. Hän puki hitaasti päälleen. Valkoinen kauluspaita, tummansininen neule ja mustat farkut. Olisi helppo vain olla menemättä kouluun.

Keittiössä tuoksui kahvi, Lehto oli herännyt aikaisin, ja kahvintuoksu sai Lammion yökkäämään. Yleensä hän piti kahvista ja sen tuoksusta, mutta migreenikohtauksen jälkeen tuoksu etoi häntä. Hän huokaisi ja istahti keittiönpöydän ääreen. Koulupäivästä pitäisi selvitä ilman kahvia, ja ajatus puistatti Lammiota.

”Huomenta, rakas.” Lehto sanoi hiljaa, ettei Lammion pää räjähtäisi.

”Huomenta…” Lammio sanoi väsyneesti ja hieraisi ohimoaan. Päänsärky voisi jo loppua. Lehto istahti Lammiota vastapäätä kahvikupin ja murokulhon kanssa.

”Kannattaako sun mennä kouluun tossa kunnossa, Henrik?” Lehto kysyi varovasti.

”Ei mulla mitään hätää ole.” Lammio sanoi ja haki jääkaapista tuoremehua. Särkylääkepurkki oli pöydällä, ja hän otti yhden.

”Ei vai? Et sä normaalisti särkylääkettä ota heti aamusta. Mutta miten vaan.” Lehto hörppäsi kahvinsa loppuun.

”Toivo, älä viitti pitää noin kovaa meteliä.” Lammio huokaisi ja nousi ylös.

Lammio istahti autoonsa. Häntä väsytti. Olisi varmaan parasta käydä päivystyksessä, ja hakea pari päivää sairaslomaa. Hän pudisti ajatukselle päätään ja käynnisti auton. Onneksi hänellä oli ihan uusi auto. Jotain hyötyä rikkaista vanhemmista oli. Tuskin hän edes saisi sairaslomaa, joten oli turha yrittää. Hän laittoi aurinkolasit silmille, vaikkei edes ollut kirkasta, ja lähti pihasta.

Koulupäivä alkoi erittäin huonosti. Joku kadetti oli vitsaillut, että Lammiolla on krapula. Toisen mielestä Lammio halusi vain esittää. Lammio käveli luokassa omalle paikalleen ja otti repustaan tarvittavat asiat. Hän laittoi aurinkolasinsa pöydälle, otti kynän käteen, avasi tietokoneen ja alkoi tihrustaa jotain paperille. Hän hieraisi ohimoaan. Päänsärky voimistui voimistumistaan.

Lammio kaivoi kännykän housuntaskustaan ja näppäili Lehdon numeron. Hän kuitenkin laski kännykän pöydälle, kun professori alkoi selittää jotain valmistujaisista. Nekin olisivat ihan pian. Äiti oli kai jo tehnyt kaikki valmistelut ynnä muut. Jäljellä oli vain Lammiolta paperien saaminen ulos. Pakko siihen oli pystyä.

Lammio otti kännykkänsä pöydältä ja lähetti Lehdolle viestin.

’Tule hakemaan. Päätäni särkee niin paljon. Migreeni ei ota laantuakseen.’

Pian Lehto lähetti vastauksen: ’Mun eturistisiteeni meni poikki. Ei pysty ajaan. Saatanallinen tuki nilkasta nivusiin. Ei paljoo pelata kolmeen, neljään kuukauteen’

’Et ole tosissas. Mun valmistujaiseni on ihan pian, ja sulla hajoo polvi.’

’No älä ny viitti. On sitä pahemmastakin selvitty. Mä odottelen Määttää, että se tulis hakeen mut terveyskeskukselta’

Lammio sulki kännykkänsä. Tunti oli onneksi loppunut, ja Sinkkonen oli huomannut Lammion olevan huonossa kunnossa.

”Henrik? Voin heittää sut kotiin. Sä et näytä kovin hyvävointiselta.” Sinkkonen ehdotti, kun he olivat päässeet pois luokasta ja käytävälle.

”Mhm. Migreeni iski taas… Yöllä jo alko pieni särky silmän takana. Nyt vaan pahentunu.” Lammio otti seinästä tukea. Sinkkonen nyökkäsi ja laski kätensä kaverinsa olkapäälle.

”Tuleeko Lehto hakeen?” hän kysyi ja sai vastaukseksi päänpudistuksen.

”Sillä hajos kuulemma polvi. Voitko sä heittää, Niilo?” Lammio antoi autonsa avaimet Sinkkoselle ja sulki silmänsä.

**

Lehto heitti putkikassinsa Määtän auton takapenkille ja taiteili itsensä pelkääjänpaikalle. Hän ei saanut koukistaa vasenta jalkaansa, ja se otti häntä päähän. Määttä ei onneksi paljoa kysellyt, mitä oli käynyt. Siitä Lehto oli iloinen, ja se sai hänet arvostamaan kaveriaan entistä enemmän.

”Vaan tietääkö Kaarna?” Määttä kysyi kurvattuaan Lehdon ja Lammion omakotitalon pihaan.

”Ei. Pitäskö?” Lehto nojasi päänsä autonpenkkiin. ”Vaan olishan se hyvä. Ettei se ihmettele seuraavalla kerralla kun määt sinne.” Määttä sammutti auton.

”Nii… Mutta kun se vaan huolestuis. Enkä mä sitä halua.” Lehto kaivoi kännykkänsä farkkujentaskustaan.

”Vaan sanot sille, et sinä tuut kuntoon. Ja tottakai se huolestuu, mut se on hyvä juttu.” Määttä huomasi Lehdon näpytelleen Kaarnan numeron esille.

’Multa katkes eturistiside reeneissä. Älä vedä raivareita, mä tulen kyllä kuntoon. Saatanalliset lääkkeet noi anto. Jossain vaiheessa leikkaus’

’Voi Toivo-rakas, kauanko olet sairaslomalla?’

’Mä tiedä. Puol vuotta? Riippuu miten toi lähtee kuntoutuun. Jäältä ny ainakin pois kolme kuukautta’

’Okei. Tule joku päivä käymään niin jutellaan paremmin?’

’Joo, me tullaan Henkan kans. Sillä on huomenna vapaapäivä nii käyks huominen?’

’Käyhän se. Pääsen kolmen aikaan töistä, että sen jälkeen’

’Roger’

Lehto huokaisi. Kaarna ei vaikuttanut vihaiselta, mutta mikä siinä oli, että sen piti huolehtia niin helvetisti? Lehtoa ketutti Kaarnan huolehtiminen. Sitä se oli aina tehnyt eikä vaikuttanut hevillä lopettavan.

Määttä katsahti takapeiliin ja huomasi Lammion auton tulevan pihaan. Mikäs siinä, Lehto pääsisi hoivattavaksi.

”Vaan kihlattusi taisi tulla pihaan.” Määttä virnisti. ”Näköjään. Kiitti kyydistä, ja näkyillään.” Lehto nousi ylös autosta ja otti kassinsa takapenkiltä.

”Moi.” Määttä vastasi ja lähti, kun Lehto oli sulkenut oven ja mennyt pois tieltä.

**

Lehto pääsi makuuhuoneeseen ja meni istumaan sängylle. Hän avasi polvitukensa ja otti farkut varovasti pois. Hän tiputti ne lattialle ja otti tuolilta flanellihousut. Hammasta purren hän sai ne laitettua jalkaansa ja sen jälkeen laittoi polvituen takaisin paikalleen. Hän viskasi neuleensa ja t-paitansa lattialle ennen kuin meni peiton alle.

Pian Lammiokin ilmestyi makuuhuoneeseen. Hän oli jo vaihtanut vaatteensa ja oli pelkissä boksereissa.

”Tules tänne.” Lehto irvisti, kun yritti etsiä hyvää asentoa jalalleen.

”Tulossa.” Lammio meni peiton alle makaamaan ja nosti Lehdon pään rintakehälleen.

”Sattuu.” Lehto kuiskasi, ja Lammio alkoi silittää hänen hiuksiaan.

”Mä tiedän, rakas. Mä tiedän.” Lammio pyöritteli Lehdon hiuksia sormiensa välissä.

”Mites pääs?” Lehto kysyi huolta äänessään.

”Parempi. Särkee sitä vielä vähän, mutta ei se haittaa. Tilataanko pizzaa?” Lammio huokaisi. ”Miten vaan. Mä lupasin muuten Kaarnalle, että me käydään sielä huomenna.” Lehto sulki silmänsä ja kuunteli Lammion sydämen tasaisia lyöntejä.

”No, sitten me käydään siellä. Nukutaan ny.” Lammio silitteli Lehdon selkää, kun tuo alkoi tuhista hänen syleilyssään.

[huqqa-the-kekkuli]

Ajanhuqqa Productions esittää förevisar

Lammion sydänhuolet osa 1

[neroushalvaus]

Tuntematon sotilas -fandomin sanakirja

Koska ihmisten on hyvä pysyä jotenkin kärryillä siitä, mistä fandomissa pulistaan.

Ahvenasquad - Vaihtoehtoinen nimi Tuntematon sotilas -fandomille. Asumajonne - Lempinimi Asumaniemelle, varsinkin Modern AU:ssa, jossa hänen uskotaan olevan pahemmanlaatuinen jonne. Eero-jano - Arvostus näyttelijä Eero Ahoa kohtaan. ”Eino, ota ratti” - Ilmaisu, joka tulee sanonnasta “Jesus take the wheel”. Tässä tapauksessa ohjauspyörä halutaan kuitenkin luovuttaa Jeesuksen sijasta Heiskasen Einolle. On saanut melko varmasti alkunsa Cristal Snow’n “Love Is Blind”- musiikkivideosta, jossa kyseisen näyttelijän esittämän miehen todetaan näyttävän Jeesukselta. Elina Koskela - Ansaitsi parempaa. Evoluutioteoria - Evoluutioteoriasta puhuminen on ilmeisesti fandomin silmissä yksi eroottisimmista asioista, joita ihminen voi toiselle tehdä. Syyttäkäämme Yrjö Lahtista. Glitter-Riitis - Neljältä aamuyöstä syntynyt Modern AU, jonka keskiössä on se, että Riitaoja oppii meikkaamisesta ja drag-kulttuurista ja saa meikin ja glitterin avulla lisää itsevarmuutta. AU:n ytimeen kuuluu keskeisesti se, että koko kookoo on polvillaan Riitaojan edessä niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Hietala - Shippinimi Hietaselle ja Koskelalle. Myös esimerkiksi Hiekela tai Hietakala. Hietasen kuvailutulkkaus - Modern AU:ssa, jossa Hietanen on sokea, hänen puhelimessaan on kuvailutulkkaus, joka uhkaa aina mennä rikki kiitos Asumaniemen hymiöiden, Rahikaisen munakoisojen ja Riitaojan söpöjen emojirivien. Hipsutus - Toisen ihmisen silittäminen/hellä koskettaminen. Yleisesti todettu tosiasia on, että kaikki Tuntemattoman sotilaan hahmot tarvitsevat hipsutusta, mutta niin tarvitsevat myös kaikki fandomin jäsenet. Hombre - JVG:n kappale, jonka Tuntematon sotilas -fandom on julistanut koko kookoon ja myös koko fandomin tunnuskappaleeksi. Yleisesti “hombre” toimii hellänä terminä kenelle tahansa fandomissa. Huutoitku-Lehto - Pienen piirin yhteinen lempijuttu, eli Lehto itkemässä huutaen. Yleensä, koska on kokenut hellyyttä, eikä osaa käsitellä sitä. Ihanneupseerit - Lammio ja Kariluoto, joko shippimielessä tai muuten vain. Jurkka-jano - Arvostus näyttelijä Jussi Jurkkaa kohtaan. K*rjula - Tuntematon sotilas -fandom on ottanut tavaksi sensuroida everstiluutnantti Karjulan nimen, ja tämä saattaa kertoa jotain siitä, kuinka vihatusta hahmosta on kysymys. Kaksi kukkoa tunkiolla - Rahikainen ja Lammio, joko shippimielessä tai muuten vain. Toimii myös muodossa Kukot tunkiolla. Kannaskommuuni - Ajatus siitä, että Rokka ja Tassu elävät vaimoineen rakkaudentäyteisessä kannaskommuunissa kasvattaen lapsensa yhdessä. Kannaskommuuni on nimitys myös tästä juontuvalle OT4:lle. Kenkä - Ihminen, joka ei ymmärrä itsestäänselvyyksiä, kuten jos joku ilmiselvästi pitää hänestä tai jos jotkut ihmiset ovat ilmiselvästi pari. Voi käyttää joko oikean elämän ihmisistä tai Tuntemattoman sotilaan hahmoista. Lehto taitaa olla ainakin julistettu yleisesti kengäksi. Kartsa - Fandomin lempinimi Kariluodolle. On taipunut aivan liian usein muotoon “Karitsa”. “Kerran se vaan kirpasee” - Lainaus, jonka voi tunkea melkein kaikkialle. Ei pidä paikkaansa, on valetta. Tämä on yksi suuri kirpaisu. Kink - Asia, josta ihminen pitää tai joka aiheuttaa hänelle tunteita. Laatta - Shippinimi Lahtiselle ja Määtälle. Voidaan käyttää myös verbinä, esimerkiksi “laatata” tai “laatoittaa”. Lakka - Shippinimi Lammiolle ja Rokalle. “Lehto tunsi vihaa ja inhoa” - Lainaus Tuntemattomasta, joka toimii mainiosti vastauksena monenlaisiin asioihin. Yleensä turreihin tai sellaisiin shippeihin, kuten K*rjula/Viirilä tai Määttä/Lammio. Lemmikki - Nelli Matulan kappale, jonka Ahvenasquad on syystä tai toisesta ottanut omakseen. Pidetään tunnuskappaleena varsinkin shipeille Lehto/Lammio ja Rokka/Lammio. Lemmio - Shippinimi Lehdolle ja Lammiolle. Myös “Vihaiset pojat” tai “Lemmijo”. Lukio-AU - Modern AU, jossa koko kookoo on lukioiässä tai hieman vanhempia, eikä sotaa tai kuolemaa näy mailla halmeilla. Mautojonnet - Shippinimi Asumaniemelle ja Hauhialle. Tulee siitä, että yleistä fanonia on, että Modern AU -Asumaniemellä on mopoauto, ja että hän ja Hauhia ovat porukan jonnet. Shippinä kaikkien kultapojat. Tottelevat myös nimeä otp; puuttuva palanen, joka juontuu Hauhiaa Louhiniemen elokuvassa näyttelevän Robinin kappaleesta. Meemimiehet - Vanhala ja Honkajoki, joko shippimielessä tai muuten vain. Juontuu varmaankin siitä, että Modern AU:ssa he varmasti olisivat kovasti meemien perään. “Mitä jos Rokka ja Tassu ei ois noussutkaan sieltä joesta” - AU, johon kaikilla tuntuu olevan viha-rakkaus -suhde. Molle - Rauni Mollberg. Esim. “Mollen Tuntsa” tarkoittaa Rauni Mollbergin versiota Tuntemattomasta sotilaasta. Moof - Alunperin varmaankin kirjoitusvirheestä lähtenyt väännös sanasta “mood”. Myös “mööf”, “möf”, “muff”, “mif möf”, “bif böf, left ahvena” tai “iso mieliala, vasemmistolainen pihvi” Määttä - Valid Naapurnaiset - Yleisesti käytetty nimi Rokan ja Tassun vaimoille, joiden uskotaan olevan keskenään yhtä läheisiä, kuin miestensäkin. Juontuu siitä, että Rokka ja Tassukin ovat “naapurmiehii”. Näkki-AU - AU, jossa joku tuntemattoman hahmoista on näkki. Yleensä joko Rahikainen tai Riitaoja. ”Otanhan minä...” - Toimii yleisvastauksena kaikkeen. On saanut alkunsa Määtän lakonisesta toteamuksesta “Otanhan minä jalustan”. Punakaartin marssi - Ahvenasquadin kollektiivinen lempikappale. Puuropakki - Yleensä viittaus kohtaukseen Louhimiehen Tuntemattomassa sotilaassa, jossa Lehto antaa puuropakkinsa Riitaojalle. Tämä on fandomissa loputon ihmettelyn ja analyysin lähde. Rahikaisen enkelit - Suurliikemiesrahikainen-blogin ehdottama vaihtoehtoinen nimi Ahvenasquadille. Rahioja - Shippinimi Rahikaiselle ja Riitaojalle. Rahka - Fandomin lempinimi Rahikaiselle. Muita yleisiä lempinimiä hahmolle ovat esimerkiksi “Rahikka”, “Reinholt”, “Rahi”, “Rahis” ja “Rähikäinen”. Riitis - Fandomin lempinimi Riitaojalle. Muita yleisiä lempinimiä hahmolle ovat esimerkiksi “Riittis”, “Risu” ja “Risto”. Rötöstelijäpojat - Lehto, Rahikainen ja Määttä. Lähinnä BroT3-materiaalia, mutta toimii myös OT3-nimenä. Tunnetaan myös esimerkiksi Kolmena miehenä Golgatalla. Sukan 5h pikapano - Tuntematon sotilas -roolipelin takia syntynyt termi. Ilmeisesti alkuperä on siinä, että Rokka ja Tassu tekivät “sen” nopsaan, mutta sitä roolipelattiin viisi tuntia. Tätä heitellään ympäriinsä, vaikkei kyseisestä pikapanosta oikeastaan tiedettäisi mitään. Sukka - Shippinimi Suen Tassulle ja Antero Rokalle. Se shippi, joka on yleisesti hyväksytty canoniksi riippumatta siitä, shippaako sitä vai ei. Muodostavat puolet rakkaudentäyteisestä kannaskommuunista. Tunnetaan myös nimellä Naapurmiehet. “Tassu, with a huge boner:” - Reaktio siihen, kun Antero Rokka puhuu. Yleinen käsitys on, että Suen Tassu rakastaa Rokan ääntä hyvin monella tasolla. Traagiset pojat - Lehto ja Riitaoja, joko shippimielessä tai yleisesti. Lyhyesti voi puhua myös vain “traagisista”. Turrikainen - Turri-Rahikainen, eli ajatus siitä, että Rahikainen on turri. On yleisesti hyväksytty tosiasia, että Rahikaisen fursona on leijona. Valid - Määttä Veerusko - Headcanon/AU, jossa Vera on nonbinary ja alkaa käyttää “Veran” ohella nimeä “Usko”. “Vera” nimittäin tarkoittaa “uskoa” venäjäksi. Ville Tietää - Ajatus siitä, että Vilho Koskela tietää. Jaa mitäkö? Kaiken. Väpä - Väinö Linna. Myös esim. Väiski tai Väne. “Väpä take notes you dead hoe” - Vaihtoehtoisesti “Teepä Väpä muistiinpanoja, senkin kuollut kuokka”. Ajatus siitä, että fandom tietää kyllä, miten canonin olisi pitänyt mennä, ja tässä vaiheessa Word of God ei meidän vaakakupissamme enää paljon paina. Ylioppilaskylä-AU - Modern AU, jonka keskiössä on, että kookoon jäsenet asuvat Turun ylioppilaskylässä ja eksyvät sinne harva se päivä. Yrjö Taisto Varma Homo Kosto Lahtinen - Fandomin leikkimielinen ylipitkä nimi Yrjö Lahtiselle. Käytetään yleensä, kun halutaan ilmaista suurta rakkautta tähän kommunistipoikaan. “Älkää... älkää... en minä mitään pahaa” - Hyvä vastaus liian angstisiin headcanoneihin tai ficceihin. Saanut alkunsa Riitaojan canonisista viimeisistä sanoista.

[violasmirabiles]

Iltaa. Minäpä menin ja kirjoitin monen vuoden takaisiin ajatuksiin perustuvaa Lemmiota. Kellään ei ole kivaa ja puhua ei tietenkään osata yhtään. Ja tätä galtsuyhteisöä näillä Lehdon canonisilla tunteilla Lammiota kohtaan ajattelin niin tiiviisti tätä kirjoittaessani, että se täytyi toteuttaa nyt tässä linkinjakoyhteydessä. 

[homospeksuaali]

lemmio?

Aww kiitos, kaksi äksyä murua ❤️

• kumpi joutuu helpommin tappeluun nakkikioskin jonossa?

Tää menee melkein kilpailuks. Kumpikaan ei sinänsä haasta riitaa, mut Lehto lähtee välittömästi tappelemaan jos joku muu haastaa, ja Lammio on olemukseltaan semmonen että sille lähdetään herkästi aukomaan päätä ja sen tilanteenrauhoitustaidot ennemmin aiheuttavat tappeluita kuin estävät…

• kumpi kysyy parisuhdekriisin sattuessa neuvoja vauva.fistä?

Lehdolle mitään kriisejä ei ole olemassakaan tai jos on niin ne korkeintaan johtuu siitä että ihan varmasti just se toinen osapuoli on perseestä ja hankala. Rassun tunteidenkäsittelytaidot on vähintään olemattomat, mut kyllä se tarpeeks murjotettuaan asettuu. Lammio vois kyselläkin ulkopuolisia neuvoja, kun Lehdon kanssa ei tavanomaiset parisuhdeoppaat oikein riitä.

(Yhden kerran Lehto salaa kirjoitti kysymyksen vauva.fin parisuhdepalstalle kun ei kerta kaikkiaan muuta keksinyt. Se poisti sekä kysymyksen että tunnuksensa kun sitä neuvottiin ostamaan joltakulta positiivinen raskaustesti ja näyttämään se Lammiolle omanaan.)

• kumpi varmemmin heittää toisen saunaillan aikana alasti lumihankeen?

Lehto. Lehdon hellyys on muutenkin vähän raisun puoleista, koskettaminen on helpompaa kun sen naamioi hevosenleikkiin. Lammio on niin hallittu ja ylpeä ja tarkka itsestään että sehän paheksuu tällaista riepottamista ihan hirveästi, mutta salaa nauttii että pääsee vähän rymyämään Lehdon kanssa. Näillä on käytössään Lammion perintömökki jossa on sopivasti rauhaa melskata. Painiksihan se yleensä menee, ja siinähän se kylmä kaikkoaa kun molemmat puuskuttaa hangessa niin että höyry vaan nousee. Lehto vetää Lammion ylös ja Lammio nappaa Lehdon hengästyneeseen suudelmaan talvisen tähtitaivaan alla, jonka jälkeen kummatkin juoksevat kilpaa takaisin saunan lämpöön.

• kumpi jaksaa vieläkin pettyä, kun jouluna ei ole lunta?

Lammiolle perinteet on tärkeitä, ja jouluun kuuluu lumi. Se esittää että sääolosuhteilla muka ei ole mitään merkitystä koska eipä aikuinen ihminen narise mistään mihin ei voi vaikuttaa, mutta on se vaan jotenkin vähän apea jos aattona ei ole lunta. Lehto vihaa joulua mutta on oppinut sietämään Lammion koristelut. Lammio myös kokkaa oikein hyvää ruokaa, niin joulupöytä maistuu Lehdollekin. Kauneimmat joululaulut Lammio saa käydä kyllä keskenänsä, joskus Kariluoto tai Kaarna lähtee mukaan, mutta kotona lauleskelusta Lehto ei protestoi kun Lammiolla on varsin mukava ääni.

• kumpi sytyttää itsensä juhannuksena melkein tuleen? kumpi meinaa hukkua?

Lehdossa on vähän pyromaanin vikaa, se sytyttelee saunat ja grillit ja kokoaa juhannuskokon. Se nauttii tulen kanssa pelaamisesta vähän liikaa ja on siksi varomaton ja uhkarohkea. Muutaman kerran on kulmakarvat ja otsahiukset kärynneet, ja hillitön tulipatsas on grillissä ennemmin sääntö kuin poikkeus. Lammio hankki hyvin nopeasti sekä parit vaahtosammuttimet että sammutuspeitteet. Myös saunan hormi on meinannut sulaa kerran jos toisenkin. Jos juhannusta vietetään isolla porukalla, Lammio sopii ennakkoon Kariluodon ja Koskelan kanssa että kuka harhauttaa Määtän ja kuka Rahikaisen kun Lehto alkaa sytytyspuuhiin etteivät ne vahingossakaan ole samassa paikassa. Yksi palokunnan juhannusvisiitti oli riittävästi.

Lehto osaa myös uida varsin huonosti, kun eipä sitä kukaan lapsena opettanut, ja teininä Kaarnoille päädyttyään ei enää uimakouluun suostunut. Kaarna sitä yritti opettaa, ja Lammio neuvoo välillä myös. Kyllä Lehto silti veteen menee koska pelkäämistä hän luonnollisesti ei harrasta. Rötöstelijöiden humalaiset vesisodat on sellaista menoa että heikompia (Riitaojaa) hirvittää, ja hukkumisvaara on todellinen. Toisaalta niin kauan kuin huuto kuuluu niin ei hätää. Lammion kanssa kahdestaankin pitää välillä vähän hevostella, mutta malttaa se Lehto Lammion seurassa useimmiten vaan nauttia viileästä vedestä. Lammio on uimamaisterinsa suorittanut ja on erittäin hyvä uimaan. Lehto välillä vaan katselee saunan kuistilla kun Lammio tekee pidempää lenkkiä tummassa järvivedessä.

• kumpi laittaa vuoteeseen Tom of Finland -lakanat just silloin, kun toisen vanhemmat on tulossa kylään?

Lehto tulee Lammion vanhempien kanssa vielä huonommin toimeen kuin Lammio itse, ja se on jo paljon. Lammion vanhemmat eivät todellakaan hyväksy esikoispojalleen kumppaniksi tuollaista äksyä duunarinrenttua joka vielä kaiken lisäksi on mies. Visiitit ovat harvinaisia ja aina yhtä kireätunnelmaisia. Lehto kerran piruuttaan laittoi Tomppa-lakanat ja jätti päiväpeiton pois ihan provosoidakseen, kun sitä kerta kaikkiaan jurppi Lammion nirppanokkavanhemmat niin paljon.

Kyseiset lakanat oli tuparilahja Kaarnoilta.

• kumpi juo ES:ää kuin vettä ja kumpi pärisee jo ekasta tölkistä?

Lehto elää kofeiinilla, mutta kestää sokeria aika huonosti. Lammio taas on sokerihiiri mutta juo kahvinsa vähemmän kofeiinisena tummapaahtona. Tästä syystä ES ei sovi oikein kummallekaan vaikka Lehdolla olikin jonnevaihe teininä.

• kumpi itkee, kun Vain elämää -artistit vetävät poikkeuksellisen koskettavia tulkintoja?

Lammio on kännissä herkistyjä. Se katsoo Vain elämää uskollisesti, mutta normaalisti kuitenkin ihan naama peruslukemilla. Kerran ne sattuivat olemaan baarissa ihan hyvässä humalassa kun telkkarista tuli Vain elämää uusintana, ja Lehto sai silmät päästään häveten raahata kotiin umpikännisen Lammion joka oli itkenyt Antti Tuiskulle puoli iltaa. Lehto oli yrittänyt juottaa sitä lisää rauhoittamistarkoituksessa mutta siitä Lammio vaan yltyi. Känni-itku päätyi rakkaudentunnustusten tulvaan, joille Lehto tuhahteli mutta vastasi kuitenkin. Oikeasti ihan mielissään.

• kumpi saa spontaanisti päähänsä lähteä hakemaan Virosta viinaa?

Lehto on impulsiivista sorttia kaikin puolin, ja myös helposti houkuteltavissa Määtän ja Rahikaisen älynväläyksiin. Lammiolle spontaanius on lähinnä kirosana. Ensimmäinen kerta kun Lammio näki keittiön pöydällä lapun

Henrik -

lähdettiin poikien kans Viroon, huomenna takaisin, X

T

Lammio lähestulkoon soitti kansalliskaartin niiden perään. Ihan turhaan, koska ei niitä edes heitetty putkaan. Sillä kertaa.

• kumpi kerää muumimukeja?

Lammiolla on muutama tarkkaan valittu muumimuki ja kulho niin kuin kunnon isänmaallisella suomalaisella kuuluukin olla. Se saa niitä myös lahjaksi. Varsinainen kokoelma se ei ole, mutta muutama harvinaisempi on kyllä hyllyssä koristeena eikä suinkaan käytössä. Lehto juo kahvinsa noin ämpärin kokoisesta posliinimukista jossa on älyttömän näköinen kissanpennun kuva. Riitaoja antoi sen sille joululahjaksi. Lammio sai Mörkö-mukin. Riitaoja selitti kissamukia sillä että se oli isoin jonka hän löysi, ja että Lehto jotenkin muistuttaa itsekin kissaa. Lehto melkein pisti Riitaojan syömään sanansa, mutta onhan se muki nyt ihan paras valtavan kokonsa takia.

• kumpi pyytää aina baarissa DJ:tä soittamaan Antti Tuiskua?

Lammio ehdottomasti pyytäisi jos kehtaisi.

• kumpi puhuu naurettavan hyvää englantia ja kumpi suoltaa rallienglantia?

Lammio on ollut kielissä hyvä jo koulusta asti, ja puhuu sujuvan englannin ja ruotsin lisäksi myös saksaa ja kohtuullisesti venäjää. Reissun päällä Lammio hoitaa kommunikointipuolen. Siinä missä Lammio on tarkka sekä kieliopista että oikeasta lausumisesta, Lehto puhuu miten sattuu. Lehto ei ollut koulussa mikään varsinainen nero, joten kielitaidonkin kanssa on vähän niin ja näin. Yksinkertainen kommunikointi englanniksi sujuu jotenkuten, ruotsia Lehto välttää viimeiseen asti. Viinarallia laukatessaan Lehto tosin on oppinut vähän viroa.

• kumpi on aina ekana jonossa, kun jossain jaetaan ilmaisia ämpäreitä?

Ämpärijahtiin kumpikaan ei taivu, mutta Lammio on saattanut kerran tai kaksi päätyä jonottamaan muumimukia.

[neodyymi]

Minä: *yrittää epätoivoisesti kirjoittaa no thought, PWP, canon whomst Lemmio-jynkkyä*

Myös minä: ...No mut jos tässä ois niinku meneillään skenaario x ja vuosi y, niin missä hotellissa nää oikeesti yöpyis ja millä reserviupseerikurssilla Lehto olis ollut, jos Lammio olis lähettänyt sen sellaiselle? Jos ihan nopee vaan tsekkaan.

[demonfowl]

Laajennan Discordissa syntyneen Lemmio-kuonokoppa-kuvion nyt tumblrin puolelle. Että joo tämmöstä siellä puidaan :")

(Tää on kuitenkin ihan puhtoisen symbolinen teos hyshys. Pois kaikki muu minusta.)

[demonfowl]

26 - Loma

Haluan Lemmiot satunnaisesti tapaamassa toisensa Lehdon omavaltaisen sooloilun aikana. Rääh.

[jiitaora]

~Vihaa ja traumoja olivat molemmat täynnä~

[kelkkamonologi]

Gimme, gimme, gimme! A man after midnight

Canon era Lemmioo. Kelailtiin eri skenaarioita @too-spoopy-to-be-frukd ’n kans, ja mä sitte päädyin kirjottaan tän :D Hope u like! Kakkososa on suunnitteluasteella :D

hahmot: Lammio, Lehto, Koskela

varoitukset: seksuaalinen tilanne, kännipano

sanamäärä: 1114

summary: Lammioo vituttaa, ja se päättää tarjota Lehdolle ryypyn

vastuuvapaus: Hahmot Väpän, en saa rahaa

—————————————

Lammiolla oli ollut raskas päivä. Koskelan joukkue oli taas hyppinyt silmille, ja hän oli määrännyt alikersantti Lehdon sekä sotamiehet Määtän ja Rahikaisen seisomaan kahden tunnin kovennetun. Se oli lähes heti loppunut ilmapommitukseen. Ja kaiken sen jälkeen Lehto ja Määttä olivat vielä saaneet vapaudenmitalit.

Lammiota otti päähän. Mitä nuo kekkulit olivat tehneet kunniamerkkiensä tai maansa eteen? Tuskin mitään. Ainakaan yhtään niin paljon kuin luutnantti Henrik Alexander Lammio. Ja hän ei ollut saanut minkäänlaista tunnustusta työstään.

Hän käveli ympäri telttaansa ja poltti tupakkaa kovalla tahdilla. Keuhkoja poltteli jo, mutta hän ei jaksanut välittää siitä. Jotenkin ärsytys piti poistaa, ja muuta keinoa hän ei ollut vielä keksinyt. Hän tumppasi tupakkansa maahan ja otti housuntaskustaan tupakkarasiansa vain huomatakseen sen ammottavan tyhjyyttään. Hän huokaisi, tunki rasian takaisin housunsa taskuun ja painui sisälle telttaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.

Hetken aikaa makoiltuaan punkallaan hän keksi. Josko Lehdolle tarjoaisi ryypyn. Ehkä silloin se ei hyppisi enää silmille. Ei kai kukaan voisi ryypystä kieltäytyä? Ei ainakaan Lehdon kaltainen ronski ja jokseenkin pelottava mies. Lammio nousi ylös punkaltaan ja alkoi kaivella pöytänsä laatikoita löytääkseen etsimänsä. Pian hän sen löysikin, avaamattoman viskipullon. Hän laittoi sen takaisin paikalleen ja nousi ylös.

Hän veti manttelin päälleen ja lähti ulos. Hän tasan tarkkaan tiesi, missä Koskelan joukkueen teltta oli. Edessä näkyvien mäntyjen taakse ja noin kaksikymmentä metriä oikealle. Nopeasti hän taittoi matkan ja avasi teltan oven.

”Vänrikki Koskela?” Lammio kysyi. Kukaan ei näyttänyt vielä nukkuvan.

”Ni?” Koskela haukotteli. Hän unohti kokonaan herroitella luutnanttia ja vahingossa puhui murteellisesti.

”Saanko hetkeksi lainata alikersantti Lehtoa?” Lammio vilkuili katseellaan, missä Lehto makoili.

”Mikäs siinä. Lehto, luutnantti Lammio kyselee”, Koskela painautui makuulle, ja Lehto nousi teltan nurkasta.

”Mitäköhän luutnantti haluaa?” Lehto murahti.

”Tulisitteko kanssani komentoteltalle? Olisi… vähän asiaa…” Lammio pyysi niin nätisti kuin osasi.

”Kaipa se on sitten pakko, kun luutnanttimies noin kauniisti pyytää”, Lehto kiskoi manttelin päälleen ja lähti Lammion kanssa kohti komentotelttaa.

He pääsivät nopeasti komentoteltalle, ja Lammio otti pullon ja kaksi lasia esiin.

”Maistuuko?” hän kysyi, ja Lehto nyökäytti pienesti päätään. Olisi törkeää kieltäytyä ryypystä. Lehto kyllä mietti hetken, että mitä pahaa oli tehnyt että Lammio tarjosi ryyppyä.

”Ihan näin meidän kesken. Onnittelut mitalistanne”, Lammio sanoi ja kulautti viskin alas kurkustaan. Se poltteli kurkussa mennessään, mutta pian polttelu loppui. Lehto oli myös juonut omansa ja nyökkäsi.

”No, kiitos nyt. Mutta mitä varten vain mä? Ettei Koskela tai vaikka Määttä?” Lehto laski lasinsa pöydälle, että luutnantti saisi kaadettua lisää viskiä.

”Ajattelin vain, että kova saavutus teiltä. Myös heiltä, mutta eritoten teiltä. Ei ole varmastikaan helppoa olla ryhmänjohtajana sotamies Riitaojan kaltaiselle”, Lammio kaatoi molemmille lisää viskiä.

”Ihan sama se mulle on. Mikä tämän viinanjuonnin tarkotus on?” Lehto kysyi ja joi toisen lasinsa tyhjäksi. Viski alkoi nousta pikkuhiljaa päähän.

”Juhlia saavutustanne”, Lammio hymyili vähän. Alkoholi sai hänet ystävällisemmäksi ja sosiaalisemmaksi.

Lehto pudisti hieman päätään saadakseen ajatuksensa selkeiksi. Alkoholi sai ajatukset sekavaksi, eikä hän pitänyt siitä yhtään. Hän katsahti Lammiota hetkellisesti silmiin. Vasta nyt hän huomasi niiden olevan suklaanruskeat. Juuri sellaiset, mistä hän piti. Ja Lammion leukalinja oli täydellisyyttä hipova. Silmissä oli joku etäisesti surullinen katse, joka suuntasi kaukaisuuteen. Varmaan alkoholin aikaansaamaa.

Lehto veti manttelinsa kaulukset pystyyn, että näyttäisi vihaisemmalta. Ei hän ollut vihainen. Lähinnä puutteessa, niinkuin Rahikainen asian ilmaisisi. Se paskiainen oli täysin oikeassa. Lehto vain ei ollut naisiin päin suuntautunut, eikä varmaan olisi kovin soveliasta alkaa kähmiä jotain oman joukkueen miestä. Ehkä Lammiolta voisi saada. Hyvin suuri ehkä isolla E:llä, ja kysymysmerkki sen perään.

Oli Lehto pari kertaa käynyt Tampereen yössä kokeilemassa puistojen tarjontaa. Edellisestä kerrasta oli aikaa. Varmaan se surullisen kuuluisa loma, jolta hän oli myöhästynyt viikon. Sorsapuisto oli kivan lähellä hänen Tammelassa olevaa kerrostalokaksiotaan, kävelymatkaa oli varmaan kolmesataa metriä, jos sitäkään. Kyllä hän oli jo varmaan 10 vuotta sitten tajunnut olevansa miehiin päin. Asiasta ei ikinä puhuttu, kuin vain negatiivisesti ja mielisairautena ja uhattiin vankilalla. Hänelle se oli joka tapauksessa aivan sama, mihin helvetinkoloon sitä joutuisi. Ja kai se vaaran tunne ja kiinnijäämisen pelko sopi hänen luonteelleen. Hän huokaisi hiljaa ja päätti, että luutnanttimiestä olisi kiva kokeilla. Tietysti olisi myös hauska tietää, että mihinpäin se oli kallistunut. Naisiin vai miehiin. Saisi hyvät naurut Rahikaisen ja Määtän kanssa.

”Mää aattelin, et nääs… sulla on hyvä maku. Viskeissä”, Lehdon puhe ei sammaltunut yhtään, ja hän oli salaa ylpeä itsestään. Tampereen murre vain löysi tiensä yleiskielen tilalle jostain syystä.

”Kiitosh. Tarjoaishin teille tupakan, mutta poltin omani loppuun tänään, ja luultavashti vashta ylihuomenna shaa uushia”, Lammio sammalsi ihan aavistuksen verran, ja Lehto huomasi luutnantin ässän suhisevan.

”Emmää polta, kuj joskus ja jouluna. Et ei kiitos. Vaikka tarjous oliki hyvä”, Lehto virnisti vinosti niin, että oikeasta etuhampaasta saattoi erottaa lohjenneen kohdan.

”Kyllä, kyllä. No, voin palauttaa teidät vänrikillenne, mikäli tämä käy teille”, Lammio vältteli ässän sanomista, ettei sammaltaisi. Oudot sanavalinnat voisi pistää kahden viskipaukun piikkiin, jos Lehto sattuisi kysymään.

”Kaippa se käy. Mennääks heti vai vielä ryypyt?” Lehto naurahti, ja Lammio viittasi kädellään teltan suuaukkoa kohti.

Alikersantti lähti tarkoituksella väärään suuntaan, ja Lammio seurasi tuota hetken. Luutnantti ajatteli, että alaisen piti käydä heittämässä kepillinen. Lehto ei kuitenkaan tehnyt sitä. Lammio oli jo kääntymässä takaisinpäin, kunnes Lehto työnsi hänet mäntyä vasten. Alikersantti oli noin viiden sentin päässä esimiehensä kasvoista.

”Mää haluun sut. Just ny”, Lehto hymyili niin nätisti kuin osasi. Lammio nielaisi, mutta Lehto tunsi hänen reaktiostaan huolimatta jotain kovaa reittään vasten.

”Mi-minäkin shinut”, Lammio nielaisi uudemman kerran.

”Mitääm muuta mää en halunnukkan kuulla”, Lehto virnuili ja avasi Lammion manttelin ja tiputti sen maahan.

”Nopeashti shitten”, Lammio tiesi heidän pelaavan riskaabelia peliä, mutta siitä huolimatta tai siitä johtuen hän avasi Lehdon manttelin ja vyön. Mantteli tippui alikersantin olkapäiltä maahan.

Lehto avasi nopeasti Lammion vyön ja tiputti luutnantin housut nilkkoihin. Hän alkoi näykkiä esimiehensä alahuulta samalla, kun tunsi omien housujensa putoavan nilkkoihin. Mihinkään pitkään sessioon heillä ei ollut aikaa, ja Lehto hyvin tiedosti sen. Yhdellä kädenliikkeellä Lammio oli selkä Lehtoon päin. Vaikka toki Lehto olisi tuijottanut sen suklaanruskeita silmiä vaikka maailman tappiin asti.

Lammio tunsi Lehdon työntyvän sisälleen. Mieleen muistuivat kaikki ne kerrat, kun hän oli tehnyt samat temput Helsingin yössä joillekin juuri ja juuri täysi-ikäisille. Tämä oli kivaa vaihtelua, kun ei itse tarvinnut tehdä töitä. Sai itse kokea, miltä tuntuu, kun toinen on sisässä. Hyvältähän se tuntui, ja Lammion huulilta karkasi pieni voihkaisu.

”Lehto… ei enää kauaa…” luutnantti voihkaisi, ja Lehto kiristi tahtia. Ei kauaakaan, kunnes Lehto tuli Lammion sisään ja Lammio sammalmättäälle. Lehto veti itsensä ulos Lammion sisältä ja veti housunsa ylös.

”Tästä ei sitte puhuta vai mitä?” Lehto kiristi vyönsä ja poimi manttelinsa maasta.

”Ei. Mutta tuntui hyvältä. Huomenna on lähtö… Tule komentoteltalle kaksikymmentäkaksi?” Lammion ässä ei enää suhissut.

”Kipinä 22-0:30”, Lehto murahti ja ojensi luutnantille manttelin.

”No sen jälkeen sitten”, Lammio veti housunsa ylös ja vyön kiinni. Manttelin hän jätti roikkumaan käsivarrelleen.

”Jos luutnantti niin haluaa”, Lehto virnisti ja lähti Koskelan joukkueen telttaa kohti. Enää ei tarvitsisi elää puutteessa, kunhan Lammio haluaisi jatkaa.

[kelkkamonologi]

Hietala -fiiliksiin musaa

Lammio -fiiliksiin musaa

Lemmio -fiiliksiin musaa

Sukka -fiiliksiin musaa

Lehto -fiiliksiin musaa

Määttä -fiiliksiin musaa

Aku Koskela -fiiliksiin musaa

Ilmari Salpakari -fiiliksiin musaa

Vektor -fiiliksiin musaa

Voitto Koskela -fiiliksiin musaa

Vilho Koskela -fiiliksiin musaa

Akseli Koskela -fiiliksiin musaa

Eero Koskela -fiiliksiin musaa