#hengellisyys

[minnansydamelta]

Miten seurakuntaan pääsee sisälle?

John Swintonin lause:

"To be included, you must simply be there, but to belong, you must be missed"

avaa hyvin ongelmaa seurakuntaan sisälle pääsemisestä. Tiedän omasta kokemuksesta sisälle pääsemisen vaikeuden ja sen seurauksen. Teini-ikäisenä yritin päästä suureen seurakuntaan sisälle, enkä vain yksinkertaisesti tyytynyt olemaan paikalla. Olisin tarvinnut jonkun, joka olisi nähnyt minut ja kuullut minua. Joitakin kertoja yritin menemällä paikalle, mutta minulla ei ollut rohkeutta liittyä keskusteluihin mukaan. Lähdin pois allapäin - enkä enää edes yrittänyt. Onneksi vuosia myöhemmin sain rohkeutta lisää ja nyt olen päässyt sisälle seurakuntaan.

Seurakunnassa olisi oltava systeemejä, jotka huomaavat ja huomioivat uudet ihmiset. Aivan liian paljon menemme vanhojen tuttujen luokse juttelemaan, koska se on niin helppoa. Varsinkin ne uudet ihmiset, jotka näyttävät erilaisilta, jäävät helposti yksin. Tarkoitan tässä maahanmuuttajia, päihteiden käyttäjiltä näyttäviä, vammaisia ja henkisiä vammoja kantavia, alaspainettuja. Eikä tarvittaisi kuin tervehdys ja silmiin katsominen, näillä saisi jo aikaan hyväksytyksi tulemisen tunteen: minut huomattiin, minulle oltiin ystävällinen, minä kelpaan.

Mutta isossa seurakunnassa ei aina huomata uusia, kuten oma esimerkkini kertoi. Ja isossa seurakunnassa ei oikein pääse jakamaan omia asioita, iloja eikä suruja. Seurakunnan tehtävähän on olla perhe, jossa saisi jakaa. Sanotaanhan Raamatussa: "Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki sen jäsenet sen kanssa. Jos yksi jäsen saa kunniaa, iloitsevat kaikki jäsenet sen kanssa." (1 Kor 12:26) Suurissa seurakunnissa onneksi on pienryhmiä, joissa kokoonnutaan, jaetaan asioita, rukoillaan ja ollaan yhdessä. Täällä todellakin tapahtuu se, mitä John Swintonin lauseessa todetaan: ryhmään kuulutaan ja jos et pääse paikalle, sinua kaivataan.

Pienryhmätoiminta saa olla erinäköistä eri pienryhmissä. On sielunhoidollisia, suljettuja ryhmiä, on kirjallisuuspiirejä, miesten ryhmiä ja naisten ryhmiä, aviopariryhmiä, raamattupiirejä tässä vain muutamia mainitakseni. Hyvä olisi että jokaiselle jäsenelle löytyisi jokin ryhmä - jos jäsen sellaista kaipaa! Vanhemmat seurakuntalaiset ovat jo niin sisällä seurakunnassa etteivät välttämättä kaipaa mitään ryhmää, ja se heille suotakoon! Seurakunnallisena toimintana on toki muistettava toiminnan hengellinen puoli. Seurakunta haluaa kasvattaa jäseniään kohti Kristusta. Ryhmän johtajan tulisi pitää mielessä toiminnan terve hengellisyys.

Pienryhmätoiminta saa olla myös työmuoto seurakunnassa. Mainitsen musiikkiryhmät, siivousryhmät, keittiöryhmät ja rukousryhmät. Näissä saa tekemisen ohella jakaa omia asioita ja samalla saa toteuttaa omaa kutsumustaan.

On todellakin eri asioita nämä kaksi: olla paikalla ja kuulua joukkoon. Kaikki haluaisivat kuulua joukkoon.

[eksopolitiikka]

Neljä kiintoisaa yhteyttä avaruusolentojen ja uskonnon välillä

Neljä kiintoisaa yhteyttä avaruusolentojen ja uskonnon välillä

Ihmiskunnan historiassa uskonto ja hengellisyys ovat usein olleet keskeisessä asemassa. Raamattu, muinaiset uskonnolliset tekstit ja perinteiset seremoniat ovat täynnä symboliikkaa ja mystiikkaa. Mutta voisiko näissä kertomuksissa olla enemmän kuin ymmärrämme? Voisivatko kaikkein pyhimmät tarinat olla koodattuja viestejä, jotka viittaavat tuonpuoleiseen yhteyteen? Puretaan hämmästyttäviä yhteyksiä avaruusolentojen ja Raamatun sekä muiden uskonnollisten ilmiöiden välillä.

1. Eenokin kirja ja avaruusolentoprofetia

Eenokin kirja, ei-kanoninen juutalainen teksti, kertoo Eenokin taivaallisesta matkasta ja hänen saamastaan ilmoituksesta jumalallisten hahmojen ja maan välisestä yhteydestä. Käsite jumalallisen hahmon lähtemisestä ja paluusta on yleinen eri uskonnollisissa perinteissä, kuten Elian odotettu paluu juutalaisuudessa tai Jeesuksen paluu kristinuskossa. Voisivatko nämä profetiat viitata avaruusolentoihin? Ehkä meitä odottaa Eenokin kirjan viimeinen luku, jossa enkelit eivät ole jumalallisia olentoja vaan Maan ulkopuolisia esi-isämme.

2. Transsubstantaatio ja tuonpuoleinen rituaali

Katolinen transsubstantaation perinne, jossa leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, on kunnioitettu mysteeri. Jotkut uskovat, että rituaalilla voi olla tuonpuoleisia juuria, ja että veren nauttiminen yhdistetään Maan ulkopuoliseen ravintoon. Onko katolisen messun rituaalin ja avaruusolentojen välillä yhteys? Ihmisten ja avaruusolentojen ravinnonsaannin väliset rinnastukset haastavat uskonnollisten käytäntöjen perinteiset tulkinnat.

3. Pyhäinjäännökset ja avaruusolentojen voimien hankkiminen

Todellisella ristillä, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, ja muilla pyhäinjäännöksillä katsotaan olevan ihmeitä tekeviä voimia, jotka ulottuvat parantamisesta pelastuksen antamiseen. Voisivatko nämä muinaiset artefaktit kätkeä sisäänsä  Maan ulkopuolisia energioita? Uskomus pyhän haudan kirkosta Jerusalemissa ja kristillisistä kirkoista kaikkialla maailmassa, joissa on Jeesuksen ristin palasia, on monien keskuudessa hyvin voimakasta. Ajatus jumalallisen voiman hallussapidosta ulottuu yli kulttuurien ja uskontojen, mikä ehkä viittaa universaaliin yhteyteen tuonpuoleisiin ympäristöihin.

4. Vallankumouksellinen teknologia paljastaa kadonneet raamatunkohdat

Vuonna 2020 keksittiin monispektrinen kuvantamistekniikka, jonka avulla voidaan löytää kadonneita tai poispyyhkiytyneitä tekstejä, ja se avasi oven kadonneeseen tietoon. Tutkimalla muinaisia kääröjä ja asiakirjoja, kuten toisen maailmansodan aikana tuhoutuneita, tämä teknologia herättää kauan kadoksissa olleet tiedot henkiin. Muinaiset profetiat ja näkymättömät viittaukset avaruusolentoihin voivat nousta uudelleen esiin, mikä mahdollistaa ennennäkemättömän ymmärryksen menneisyydestämme.

Jumalallisen ja tuonpuoleisen välinen suhde kehittyy jatkuvasti. Nämä paljastukset kehottavat meitä pitämään mielemme ja sydämemme avoimina ja tunnustamaan, että ymmärryksemme olemassaolosta saattaa olla paljon syvällisempää ja toisiinsa kytkeytyneempää kuin olemme aiemmin uskoneet.

  Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

http://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/nelja-kiintoisaa-yhteytta-avaruusolentojen-ja-uskonnon-valilla/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[avevirgoavevos-blog]

PAHANA PYHÄKSI?

"Ja Herra sanoi: "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän." (1.Mos. 18:20)

Kun minua pyydettiin Ave Virgo, Ave Vos -blogin kirjoittajaksi, epäröin ensin suuresti, sillä Maria- tematiikan käsittely burleskin keinoin tuntui vähintäänkin epäilyttävältä. Ajateltuani asiaa totesin kuitenkin, että burleskin ja hengellisen kuvaston sekoittaminen esittää kysymyksiä, joita olen itsekin pohtinut: millaista on Jumalan mielen mukainen elämä? Millaisen Jumalan kuvaksi ihminen on luotu? Onko Jeesuksen äidin Marian esikuvallisuus hänen pysäytyskuvamaisessa viattomuudessaan, vaiko siinä että hän uskoi:  "Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit" (Luuk. 1:38).

Olen ammatiltani kuvataiteilija, mutta tässä yhteydessä kirjoitan ennen kaikkea hengellisestä näkökulmasta. Taustani on vanhoillislestadiolaisuudessa. Hengellisen kotini kestävimpänä perintönä pidän metodia, jonka avulla opillisia kysymyksiä tulisi tarkastella: Raamattua selitetään Raamatulla, ja yksityiskohtia arvioidaan kokonaisuutta vasten.

Aloitan äideistä. Neitsyt Marialla ei ole vanhoillislestadiolaisuudessa erityistä symbolista asemaa. Jos johonkin äitihahmoon viitataan, on se useimmiten "Saara-äiti", joka symboloi seurakuntaa hengellisenä hoitajana. Hoitaminen ei ole aina sujunut ilman särkymisiä, mikä johtaa miettimään, kuinka oireellista on pitää hengellisen äidin esikuvana Marian sijaan Saaraa, joka Jumalan lupauksesta kuultuaan ei uskonut, vaan nauroi (1.Mos. 18:9-15).

Patriarkaalisissa kulttuureissa Jumala näyttäytyy miehenä, mutta toisaalta lestadiolaisessa perinteessä Jumalasta on puhuttu hyvinkin feminiinisin termein:

"Siis kaikki kesäpääskyset ja leivot taivaan alla, ihanat satakieliset vanhimman rintain alla, visertäen nyt lennelkää sydämet täynnä ikävää ikuiseen rauhan maahan."

        ("Taivaan ihanat lintuset", Jaakko Lahdenmaa 1890)

Vanhan Siionin laulun sanoja on vuoden 2016 uudistuksessa muutettu, koska "onhan kummallista puhua Jumalan rinnoista". Alkuperäisen laulun kuvasto pohjautunee herätyssaarnaaja Laestadiuksen viljelemiin kielikuviin, joissa Jumala näyttäytyy lintuemona ja taivaallisena äitinä. Jäähyväissaarnassaan Kaaresuvannon seurakunnalle Laestadius piirtää eräänlaisen kaksoiskuvan, jossa Jeesuksen ristillä vuodattama uhriveri vertautuu synnyttämiseen:

"Jääkää hyvästi, te vastasyntyneet lapset, joita se taivaallinen Vanhin on vasta synnyttänyt suurella tuskalla ja veren vuodatuksella -- pankoon rintansa parkuvaisten lasten suuhun, että he heittäisit parkumasta ja ilolla katselisit synnyttäjänsä päälle."

Laestadiuksen jumalakuva on omintakeinen, mutta ei epäraamatullinen. Jesajan kirjassa Jumala lupaa, että "te saatte imeä, tulla kylläisiksi lohtua antavista rinnoista" sillä "niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan" (Jes. 66:11-13).

Sodoman synnistä 

Liberaali- ja konservatiivikristittyjen välinen kiista Jumalan mielen mukaisesta elämästä kulminoituu siihen, miten rakkauden kaksoiskäskyä (Matt. 22: 34-40) sovelletaan. Konservatiivikristitytkin tunnustavat lähimmäisen rakastamisen tärkeyden, mutta toteavat ettei lähimmäisenrakkaus saa mennä Jumalan rakastamisen edelle. Tämä onkin raamatullinen näkemys, sillä opettaahan Jeesuskin ettei lähimpiäkään ihmissuhteita saa laittaa Jumalan tahdon toteuttamisen edelle (Matt.10:37). Usein Jumalan ensisijaisuuden periaatetta sovelletaan kuitenkin siten, että lain perustalta rakennetaan erilaisia elämää ohjaavia normeja, joita odotetaan noudatettavan lähimmäisenrakkauden kustannuksellakin. Viime kädessä näistä Jumalan tahdoksi selitetyistä säädöksistä olisi pidettävä kiinni silloinkin, kun oma sydän ja oikeudentunto sanovat, että hurskaat neuvot Jeesuksen seuraamiseksi mitä ilmeisimmin tuottavat lähimmäiselle kohtuutonta kärsimystä. Jobin kirjan kirjoittaja pohtii samaa asiaa (Job. 35:6-8): 

"Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä [Jumalaa] liikuttaa?  Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee?  Tai jos elät oikein, mitä hän siitä hyötyy?  Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan! Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat,  ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein." 

Jumalan tahdosta puhuttaessa Mooseksen lakia ei mielellään kaiveta esille, mutta joillekin yksittäisille raamatunkohdille annetaan vastaava ohjeellinen asema. Yksi tunnetuimmista on kuvaus Sodoman hävityksestä (1.Mos.18-19): Jumala halusi hävittää kaupungin, koska siellä tehtiin niin paljon syntiä. Joukko sodomalaisia miehiä yrittikin raiskata kaksi miesoletettua enkeliä. Tämän kohtauksen perusteella kaupunki on saanut lainata nimensä epänormaaleina pidetyille seksuaalisuuden muodoille. Mutta mikä oli Sodoman synti, kun se ansaitsi niin hirveän tuhon? Raamattu kertoo senkin selkeästi. Mikä lienee syynä, ettei tätä raamatunpaikkaa (Hes. 16:49) siteerata yhtä ahkerasti kuin edellistä. 

"Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään." 

Itse kullekin taitaisi tehdä hyvää aina välillä katsoa peiliin ja tunnustaa nöyrästi: minä, sodomiitti. 

Perisynnistä

Käärme sanoi: - Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'? Ihminen vastasi: - Voimmehan me syödä sen puun hedelmiä, joka on keskellä paratiisia. Se on ihana puu katsella ja sen hedelmät ovat hyviä syödä, sillä ne antavat ymmärrystä. Me nimittäin haluamme olla Jumalan kaltaisia, niin että tiedämme kaiken, sekä hyvän että pahan. Sitten ihminen söi ja antoi myös puolisolleen, ja hänkin söi. Lapsiaankin he ruokkivat sen puun hedelmillä, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta. Sitten he kehottivat jälkeläisiään menemään kaikkialle maailmaan ja julistamaan: kukaan ei saa syödä elämän puusta ja kaikista puutarhan puista, ennen kuin on maistanut hyvän ja pahan tiedon hedelmää. - Epic fail, sanoi käärme. 

SANNA KORTENIEMI

[hauskojakuvia]

juuri sitä mitä olen aina halunnut lähikuva tietoa merkki ruohoa

[kyyhkysposti]

Rukous - Tavataan siellä

Tavataan siellä, missä olenkin. Bussissa, metrossa, pihalla, sisällä omassa huoneessa. Tavataan siellä, missä olenkin. Tule joka hetkeen, tule katseisiin, puheisiin, ajatuksiin ja tekoihin. Tule Herra ja ole läsnä siellä missä olenkin. Tavataan siellä.

Kyrie eleison

Hymyillään siellä, missä hymyjä puuttuu. Itketään siellä, missä jaettu suru keventää. Koetaan kaikenlaisia tunteita, ja kuljetaan niiden läpi kannettuina. Auta myötäelämään ja rakastamaan niin kuin sinä rakastit.

Kyrie eleison

Etsitään siellä, missä tietä ei näy. Etsitään vielä kun joutuu yö. Etsitään valoa sieltä mistä sen voi löytää. Etsitään sanoja, jotka olet puhunut yllemme. Etsitään yhdessä. Etsitään tietä. Etsiessämme löydämme, kolkuttaessamme meille avataan ja pyytäessämme saamme.

Kyrie eleison

Ankkuroi sydämemme siellä, missä myrsky käy rajuna. Sytytä toivo sinne missä sitä ei ole. Paranna haavamme kun olemme edessäsi. Kiitos että saan mitä tarvitsen, Herra, minun paimeneni.

Kyrie eleison

Ota kädestä kiinni eksyvää. Anna arvot jotka pysyvät. Anna armot, jotka uudistavat. Anna totuus joka säilyy. Anna antaa kaikki tiellä Kristuksen, jolla itse olet valo.

Amen.

[varaope]

Merkityksellisen elämän neljä peruspilaria, jotka voivat olla myös osa oppimisyhteisöä

Emily Esfahani Smith on kirjoittanut kirjan nimeltään “The Power of meaning”. Kun elämä on merkityksellistä, onnellisuus ei ole maali vaan osa prosessia. Koulussa pyritään ohjaamaan oppilaita löytämään omia vahvuuksia ja sitä kautta saavuttamaan hyvää elämää. Entäs sitten opet? Mikä auttaa jaksamaan? Kuinka kokea arkinen elämä mielekkäänä? Tämän viikon blogissa listaan Emilyn neljä peruspilaria, jotka ovat merkityksellinen elämän pohjana.

1. Kuuluvuus. Kuuluvuuden tunne syntyy, kun ihminen saa olla ihmissuhteissa, joissa hänet kuullaan ja nähdään omana itsenään sekä samalla myös itse arvostaa vastavuoroisesti toisia.

2. Tarkoitus ja päämäärä. Tämä ei tarkoita työtä josta pidät. Merkityksen löytämisessä avaintekijä on se, että voit hyödyntää vahvuuksiasi muiden auttamiseen. Tarkoitus ja päämäärä antaa syitä elää ja voimaa kulkea tavoitteita kohti. Monille ihmisille merkityksen kokemisen tunne syntyy esimerkiksi halusta olla hyvä vanhempi.

3. Hengellisyys. Hengellinen yhteys syntyy, kun voi nousta arkisen aherruksen yläpuolelle, tietoisuus omasta itsestä katoaa ja tunnet, kuinka olet yhteydessä korkeampaan todellisuuteen. Jotkut voivat kokea hengellisyyttä taiteen kautta tai esimerkiksi kävelemällä metsässä.

4. Tarinallisuus. Tarinallisuuden merkitys usein hämmästyttää ihmisiä, mutta tarina, jota kerromme itsestämme vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiimme. Tarinaa kertomalla voimme kirkastaa itsellemme sitä, mitä elämässämme tapahtuu. Tarinamme auttaa meitä myös ymmärtämään miten minusta tuli minä. Olisi tärkeää ymmärtää, että me itse olemme tarinamme kertojia ja voimme vaikuttaa siihen, kuinka sitä kerromme. Elämäsi ei ole vain lista asioita. Voit editoida, tulkita ja uudestaan kertoa tarinaasi vaikka faktat sitä rajoittavatkin.

Jos kiinnostuit aiheesta, voit katsoa Emilyn TED-puheen täältä ja tutustua hänen kirjaansa täältä.

Merkityksellistä viikkoa kaikille!

[kingswayoutreach-blog]

Tarkennus pielessä

Sillä, mihin tulemme tarkentaneeksi, tosiaan on väliä!

Tämänkertainen artikkelikuva on erikoinen, epäonnistunutkin.

Tein kaiken mielestäni kaikkien taiteen sääntöjen mukaan – ja juuri tuollaisia omituisia otoksia oli tuloksena. Omalla tavallaan kauniita – mutta erittäin epätarkkoja. Se, minkä olin halunnut kuvaan, ei ollut kuvassa.

Mieheni istui tovin kamerani seurana ja löysi vian: Objektiivi…

[arikuosmanen]

Suomi 100 vuotta – Mälkilä 1000 vuotta (Sydän-Hämeen Lehti)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Pälkäneläinen Veikko Kasper ihailemassa komeaa ajopeliä. Kuva: Hannu Söderholm.

Mälkilän suunnan asukkaat ja mökkiläiset ovat oppineet katselemaan kylämaisemia uudella tavalla, kun kylän tuhatvuotista historiaa on avattu viitenä kesänä järjestetyissä kyläkävelyissä. Suomi 100 -juhlavuoden innoittamana koottiin isompi teemapäivä, joka kokosi toista sataa kävijää lauantaina.

Myllymäen kentälle rakentui suunniteltua näyttävämpi tapahtumapäivä, kun Mälkilän vanhat isännät innostuivat kaivamaan esiin vanhoja traktoreita, moottorisahoja, työkoneita, autoja ja moottoripyöriä. Ne saivat monet venetsialaisviikonloppua viettävät mökkiläisetkin poikkeamaan paikalle.

Hannu Uotila, Aili Huhtinen ja Reijo Syrjä avasivat puheenvuoroissaan Mälkilän historiaa rautakaudelta alkaen, entisaikojen työntäyteistä arkea sekä maatalouden koneistumista. Tämän päivän maataloudesta kertoneet Olli Tuomaala ja Vesa Eerola muistuttivat, ettei nykyisäntäkään pääse helpolla: pelloilla tehdyn työpäivän jälkeen odottaa toinen raporttien, laskelmien, kirjoitustöiden ja EU-byrokratian parissa.

Kuusi päivää töitä, yksi leikkiä ja lepoa

Avauspuhe. Kuva: Hannu Söderholm.

1920–40-luvuilla lapsuuttaan eläneitä Mälkilän likkoja haastatellut Aili Huhtinen kertoi, että niihin aikoihin elämää hallitsi työn teko.

– Kuusi päivää tehtiin työtä. Lauantai-iltana kuudelta soivat kirkon kellot, ja sen kuuli tyynellä ilmalla hyvin Mälkilään. Silloin huokaistiin helpotuksesta: siitä alkoi vapaa, ja pääsi leikkimään tai naapuriin, Huhtinen muisteli arkea niin kuin lapset sen kokivat.

Lapset olivat tiiviisti mukana riihellä, lypsyllä ja pelloilla, johon emännät toivat talkooväelle päivällä välikahvit. Kun Mälkilässä alkoi sokerijuurikkaan viljely, pelloilla riitti työlästä kitkemistä.

– Ei työstä varsinaista palkkaa maksettu, mutta jotenkin se korvattiin. Kesän töistä saattoi saada esimerkiksi rannekellon tai syksyllä koulujen alettua samettihousut Onkkaalasta.

Talviaikaan elämä keskittyi pirttiin, jossa vietettiin koko päivä aamukuudesta puhdetöihin saakka. Päivän kulussa oli omat tottumuksensa ja vastuualueensa: kuka esimerkiksi heräsi aamulla sytyttämään tulet hellaan ja uuniin, jotta muilla oli noustessaan lämmintä.

Kyläyhteisö opetti kuria ja kunnioitusta

Kattava kokoelma moottorisahoja. Kuva: Hannu Söderholm.

Aili Huhtinen pohti haastateltaviensa kanssa myös sitä, millaisia arvoja 1900-luvun alun maalaisyhteisö jätti. Esiin nousivat etenkin kuri, kunnioitus ja hengellisyys.

Kuria vaali sekä koti että kyläyhteisö. Vaikka se oli ankaraa, se antoi myös turvaa. Kunnioitus lasten ja vanhempien välillä oli erilaista kuin tänä päivänä.

– Ainakin isovanhempia teititeltiin. Lisäksi palkollisten ja isäntäväen välinen kunnioitus oli itsestäänselvyys. Talonväki kunnioitti, kun palkolliset tulivat töihin ja väki sitä, että oli töitä.

Huhtinen sanoo, että kyläyhteisö opetti kunnioittamaan myös kädentaitoja ja ymmärtämään erilaisuutta.

– Kinnalassa oli vaivaistalo eli kunnalliskoti, ja siinä sivurakennus mielenterveyspotilaille. Se avasi näkemään, että on olemassa monenlaisia ihmisiä.

Naapurisopu ja -apu toimivat tiiviissä kyläyhteisössä. Lisäksi hengellisyys ja pyhän kunnioitus oli läsnä muun muassa ompeluseuroissa ja monissa muissa tilaisuuksissa.

Aili Huhtinen korostaa, että ankean ja työntäyteisen arjen sekä harmaan luterilaisuuden keskellä pirskahteli myös ilo.

– Vuodenkiertoon liittyvät juhlat toivat väriä elämään. Vuoden kohokohta olivat oman VPK:n kesäjuhlat. Lisäksi suuret häät ja muut perhejuhlat olivat tärkeitä.

Turkiskylän pellot suojassa hallalta

Mälkilän kylätapahtumaan saatiin melkoinen vanhojen koneiden näyttely: paikalla oli nelisenkymmentä vanhaa traktoria ja 70 moottorisahaa. Isännät ovat vaalineet vanhoja koneitaan, sillä käytännössä kaikki ajettiin paikalle.

Mälkilä oli aikanaan turkiskylä, jossa oli raakanahkojen muokkaustuotantoa sekä tiiviit kauppayhteydet muun muassa Pohjois-Saksaan, Baltiaan ja Ruotsiin.

– Pälkäneen pappilaa 1700-luvulla rakennettaessa löydettiin hopea-aarre. Sen rahat oli lyöty vuosien 820 ja 1060 välillä muun muassa Konstantinopolissa ja Englannissa. Mälkilän lisäksi monesta muustakin Pälkäneen kolkasta on tehty paljon muinaismuistoja, koska paikka on niin keskeinen vesireittien varrella, Reijo Syrjä kertoi.

Maailmalle myytyjen turkisten perässä kuljettiin Keski-Suomen erämailla. Turkiskauppa lopahti, kun Keski-Suomea alettiin asuttaa 1500-luvun puolivälissä.

– 1600-luvun alusta alkaen kylien ympärille alettiin raivata peltoja. Karjaa lisättiin, jotta niiden lannoittamiseen saatiin lantaa. Vaikka sen aikainen lehmä lypsi ehkä kahdeskymmenesosan nykylehmän määristä, niin maito vähensi kuolleisuutta.

Ennen peltojen muokkaamista viljely oli perustunut kaskiin, joissa riitti ravinteita vain muutamaksi vuodeksi. Sen jälkeen piti raivata uudet kasket, joten ihmiset kulkivat metsistä, vesistä ja pelloista hankitun ravinnon perässä.

– Tuhat vuotta sitten tärkeimpiä ruokakasveja olivat ohra ja nauris. Naurista säilöttiin maakuoppiin, joita avattiin pitkin vuotta. Isokankaalla on edelleen nähtävissä vanhojen naurishautojen jäänteitä.

Pälkäneen etelään viettävät pellot olivat viljelylle suotuisia, sillä niihin eivät hallat iskeneet niin helposti. Siksi esimerkiksi reilun 300 vuoden takaisen nälänhädän aikaan Messukylään saatiin siemenviljaa Pälkäneeltä.

Metallinen aura tehosti viljelyä

Veikko Kasper ja Ulla Sääksberg nauttimassa kylätapahtuman ilmapiiristä. Kuva: Hannu Söderholm.

Maatalouden koneellistumisen suurin innovaatio oli 1870-luvulla käyttöön otettu metallinen kääntöaura. Se tehosti maan muokkausta oleellisesti, ja pian Pälkäneelle alettiin tuoda myös puimakoneita.

– Ensimmäiset olivat hevosvetoisia. Sitten alkoi tulla myös maamoottoreita, mutta Mälkilässä puimakonetta pyöritti jo vuonna 1919 sähkö, sillä Kangasalta oli vedetty sähkölinjat Mälkilään ja Onkkaalaan, Reijo Syrjä kertoi.

Traktorit ja leikkuupuimurit ilmestyivät pelloille vasta sotien jälkeen, sillä aiemmin ei ollut niiden tuomiseen tarvittavaa valuuttaa.

– Mälkilän koneyhtymä sai kauppa- ja teollisuusministeriöltä vuonna 1948 luvan Fordson -traktorin tuomiseen. Vuotta myöhemmin traktorin hankki pienviljelijäyhdistys. Ensimmäinen leikkuupuimuri Pälkäneelle ilmestyi 1952, kun Korean suhdanne helpotti valuuttavirtoja. Siihen saakka oli pärjätty miesvoimin, mutta 50-luvulla alkoivat kädet loppua, koska väki alkoi muuttaa tehdaspaikkakunnille töihin.

Mälkilän kylätapahtumaan saatiin esille nelisenkymmentä traktoria, jotka ovat tehneet pitkän päivätyön kylän pelloilla. Koneiden maailmaan kävijöitä johdattelivat Aarno Kämppi ja niitä näytteille tuoneet isännät. Koneet ovat edelleen toimivassa kunnossa, sillä käytännössä kaikki ajettiin paikalle.

Porsche ei aina ole urheiluauto. Mälkilään oli saapunut kattava kokoelma merkin edustajia. Kuva: Hannu Söderholm.

Vanhat kulkupelit kiinnostivat kävijöitä.

from WordPress http://ift.tt/2woqYJ8 via IFTTT

[etsija]

Muutoksia

Käsissäsi on vuoden ensimmäinen Etsijä. Ilmestymisajankohta on poikkeuksellisen myöhäinen, koska lehti koki vuoden alussa uudistuksia. Päätoimittaja vaihtui ja visuaalinen ulkoasu muuttui. Laadukas sisältö kuitenkin säilyi: se on jatkossakin pohdiskelevan painavaa ja ajan ilmiöihin syvälle porautuvaa.

Etsijä ei ole vain pintaviihdettä tai pikajournalismia. Lehden tarkoitus on toimia kanavana näkökulmille, jotka jäävät nopeatempoisessa mediatulituksessa liian usein syrjään. Luotsaan omalta osaltani Etsijää ennakkoluulottomasti uusien teemojen ja mielipiteiden pariin. Kiitän lehden edellistä päätoimittajaa Samuel Salovuorta hienosta työstä lehden parissa. Vakaalle pohjalle on hyvä rakentaa uutta.

Tällä kertaa Etsijä käsittelee uushenkisyyttä ja uushengellisyyttä. Ilmiö haastaa perinteisen kristillisen tradition mutta tuo usein jostain muusta perinteestä jotain tilalle. Tässä numerossa käsitellään muun muassa enkelihengellisyyttä, uusia luostariyhteisöjä, joogaa ja kirkon asemaa muuttuvassa hengellisessä ilmastossa. Uudet hengelliset ja henkiset virtaukset ovat monella tapaa mielenkiintoisia. Joskus uusista tuulista tosin näyttää puuttuvan sellaista, mitä kristinuskossa on jo valmiina: ansaitsematonta armoa ja virheistä piittaamatonta pelastusta.

Median tehtävä on tuoda esiin monipuolisia näkökulmia asioista, eikä julistaa yhtä ainoaa totuutta. Niin on tämänkin teeman kohdalla: Etsijä lähestyy uushenkisyyden ja uushengellisyyden maastoa kriittisesti, mutta mielenkiinnolla. Kirjoittajien joukossa on eri tavalla ajattelevia ja maailmaa näkeviä ihmisiä. Se on monipuolisen keskustelun edellytys ja lähtökohta. Tarkoitus on antaa kaikkien sanoa sanottavansa, eikä kahlita tai rajoittaa mielipiteitä, saati tuputtaa vain ennalta valittua näkökulmaa. Sellainen ajattelumalli sortuu aina.

Tervetuloa uudistuneen Etsijän pariin!

PS. Risuja tai ruusuja lehden ulkoasu-uudistuksesta voit lähettää osoitteeseen ”etsija@gmail.com”.

Pekka Pennanen

Päätoimittaja

[hauskojakuvia]

täysikuu edellä Praha valaistu rakennukset city yöllä

[hauskojakuvia]

viileässä KFC tuoleja ja pöytiä rakennuksessa

[kingswayoutreach-blog]

Kauniit ja rohkeat seurakunnassa - Miksi vääryys vetää puoleensa?

Kauniit ja rohkeat seurakunnassa – Miksi vääryys vetää puoleensa?

Ihan selkeä juttu. Nämä ovat lihan tekoja. Paavali tuntuu sanovan:

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset, ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat,…

[kingswayoutreach-blog]

Kauniit ja rohkeat seurakunnassa - Miksi vääryys vetää puoleensa?

Kauniit ja rohkeat seurakunnassa – Miksi vääryys vetää puoleensa?

Ihan selkeä juttu. Nämä ovat lihan tekoja. Paavali tuntuu sanovan:

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset, ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat,…

[kingswayoutreach-blog]

Se on loppu ny (ja rajut seuraukset)

Se on loppu ny (ja rajut seuraukset)

Mittani tuli täyteen. Myös mieheni mitta tuli täyteen. Parin tuttavani mitta tuli täyteen.

Päätimme vaihtaa loppuviikon suunnitellun ohjelman määrätietoiseen rukoukseen.

Olen kirjoittanut artikkelin Narsismin hengellisistä seurauksista 

Tuntui kuin elämämme narsisti(t) olisivat onnistuneet saamaan erävoiton. – Muttanyt meille riitti tämä roska. Roskalle halusimme pisteen. Elämämme narsisti(e)n…

[kingswayoutreach-blog]

Huh, hurja(a)..!

Huh hurja(a)! Lukiessani kolmen ja puolen vuoden takaista artikkeliani, nousi ihoni kananlihalle. – En ole pitänyt itseäni mitenkään erityisen profeetallisena henkilönä, mutta… tuolloin artikkeliin kirjoittamani uni on kirjaimellisesti toteutunut.

Entäs, kun susi syö eväät

Artikkelin äärellä tulee elävästi mieleeni Kuolleessameressä kelluttelu. Se on kokemuksena mielenkiintoinen ja mieleenpainuva…

[kingswayoutreach-blog]

Ukkosen jälkeen

Kävelin ukkosen raikastamassa aamussa. Painostavan helteen jälkeen oli raikasta ja vilpoista.

Samoin on joskus elämässä – yhteisöissäkin. Jos rysähdyksestä selviämme sillä tavoin, että asiat tulevat selvitetyiksi emmekä puolin tai toisin jää kantamaan kaunaa, elämä jatkuu ilman painostavaa oloa tai painolasteja.

Painostava olo ja painolastit ovat usein seuraus siitä, että asioita ei ole käsitelty…