#Henkilökohtaista; personally

[seksilelulaatikko]

Mä tarviin jonkun sovelluksen tai ihmisen, joka estää mua aina, kun koitan osallistua väittelyyn trans ja queer asioista youtube kommenteissa. Se harrastus ei oo hyväksi mun mielenterveydelle

[seksilelulaatikko]

Niin paljon tämä. Ja muistakaa, et alkoholiongelma ei oo aina fyysinen riippuvuus vaan joskus se on henkinen. Se on myös itsetuhoisuuden väline. Älkää juoko, koska vihaatte itteenne tai koska tuntuu helpommal olla kännissä. Ja muistakaa syödä, viimisten rahojen käyttäminen alkoholiin ei oo ikinä hyvä juttu.

Jos joudut miettii ostatko ruokaa vai alkoholia, se on jo asia johon kannattaa oikeasti hakea apua. Kokemuksesta voin sanoa, että vaikka ette jois ees kännejä, mut juotte joka päivä, se on vaarallista. Ja tän ei oo tarkotus olla saarna, enkä sano tätä, koska terveyssuositukset sanoo niin. Mä oon ite kokenu tän.

Ku opiskelin ekaa vuotta amkissa, join lähes päivittäin. Kaks pulloo punaviinii viikossa vähintään, plus yleensä vielä kunnon bilekännit viikonloppuna. Pystyin juomaan pullon tequilaa ja olee vielä täysin tolpillaan ja jatkaa juomista. Mulla oli hauskaa, hetken.

Kakkosvuonna me alotettiin koulussa projekti, joka kesti puoltoist vuotta. Kukaan ei halunnut osallistua, mutta oli pakko, jos ei halunnu jättää opintoja vuodeksi. Se oli uskomattoman stressaavaa, eikä mun stressinsäätely enää todellakaa toiminu.

Asuin yksin ja siksi myös join yksin. Tulin koulusta, istuin keittiön lattialla itkemässä ja otin vähintään shotin tequilaa, joka päivä. Mun vapaa-aika koostu kylmästä maksalaatikosta, alkoholista ja CSI:n kattomisesta (mä en ees tykkää ko. sarjasta). Se oli mun arkee ja sillon se tuntu täysin normaalilta. Mä kuittasin kaiken läpällä, se oli hauska vitsi.

Mut lopulta todellisuus löi naamalle, en mä pystyny enää, olin ihan loppu. Hain vihdoin apua, kärsittyäni n. seistämän vuotta erinäisistä oireista, joita en ollu suostunu tunnistamaan. Mulle todettiin yleistynyt ahdistuneisuus ja alkoholiongelma. Alkoholiongelma tuli mulle täytenä yllätyksenä. Miettikää, se oli mulle niin normaalia, että mulle tuli yllätyksenä, et se vois olla itsetuhosuuden muoto ja et terve ihminen ei juo väkeviä joka päivä.

Tähän ois kiva laittaa, et sen jälkeen kaikki meni hyvin. Se olis kuitenkin vale. Sen jälkeen mä oon yrittäny itsemurhaa, juonu niin paljon, että mulle jouduttiin soittaa ambulanssi ja tapellu kännissä.

Vie viis vuotta hoitoonhakeutumisen jälkeen mulle on välillä vaikeeta olla juomatta stressaavissa tilanteissa. MUTTA joka vuosi se on helpompaa. Mä juon edelleen, mutta harvoin, en oo kokenu tarpeelliseks lopettaa kokonaan. Takapakkei tulee mut niistä on nykyään helpompi nousta. Mä tunnistan tilanteet joissa mun on parempi jättää korkki kiinni.

Eli pointti tässä mun pitkässä selostuksessa oli se, että älkää jääkö asioitten kanssa yksin, älkää kuitatko sitä vaan läpällä ja muistakaa, et alkoholiongelma ei aina tarkota sitä, et menettää toimintakykynsä ja on tuolla kaduilla umpikännissä. Sä voit olla funktionaalinen ja sulla vois silti olla alkoholiongelma, se ei oo niin mustavalkosta.

Pitäkää huolta itsestänne, koska jokainen on tärkeä ja ansaitsee parempaa ♡ Ja ainaki tää täti rakastaa teitä ja mulle saa aina tulla juttelee, vaikka oonki yleens tällänen shitpostaaja.

 En haluaisi saarnata mutta teidän kaikkien kummisetänä - etenkin näin penkkareiden jälkeen - haluaisin muistuttaa teitä kaikkia pieniä että vaikka kaljameemit on kivaa ja teleporttauskännit jännittävää, niin alkoholiriippuvuus on oikeasti vakava sairaus ja masennuksen tai muiden mt-ongelmien kanssa usein ihan oikeasti tappava.

 Etenkin niitä kalsarikännejä yksin kotona kannattaa miettiä tarkkaan, koska niistä tulee helposti tapa josta ei noin vain helposti opi pois. Krapulassa herätessä tekisi usein mieli jatkaa pämppäämistä ja siinä vaiheessa kun kahden- ja kolmen päivän putkia tulee säännöllisesti, se ei ole enää riskikäyttöä vaan ihan oikeasti jo ongelma.

 Alkoholi vaurioittaa maksan lisäksi myös aivoja, ja vaikka maksa toipuukin lyhytaikaisesta reippaasta käytöstä, uusia aivoja et saa. Alkoholismi ei kysy ikää eikä sukupuolta, ja viinan ja masennuksen kierteeseen lipsahtaa huomaamattaan jos tarpeeksi usein päättää ottaa “nyt tän kerran.”

 Juhlikaa fiksusti, älkää koskaan juoko suruun, ja kaveria ei koskaan jätetä hankeen tai tuntemattomien käsiin. Ja nyt menkää kaikki hampaanpesulle ja nukkumaan niin jaksatte huomenna koulussa.

[sadistinen-salami]

Hyvää karjalan kielen(kielten) päivää (27.11) jokaiselle, erityisesti karjalaisille, karjalan kieliä osaaville ja harjoitteleville, ja niille joiden yhteys omassa suvussa kulkeneeseen kieleen/kieliin on hävinnyt tai heikentynyt, ja niille jotka pyrkivät elvyttämään henkilökohtaista suhdettaan kieleen/kieliin ja kokonaisuudessaan elvyttämään kieltä/kieliä lähiympäristössään ja yhteiskunnassa. 

Kieli on enemmän kuin tapa viestiä. Kieli on osa kulttuuria, historiaa, tunteita ja tapaa katsoa sekä tarkastella maailmaa, ja joskus se saattaa toimia ainoana linkkinä suvun historiaan ja yhteisöön. Kieli on henkilökohtaista, yhdistävää ja elintärkeää yksilön identiteetille. Kieli on enemmän kuin sanoja ja lauseita. 

(Mikäli kiinnostaa tietää niin karjalan kielen päivä on juuri 27.11 siitä syystä, että vasta 27.11.2009 karjalan kieli lisättiin Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirjaan (Karjalan liitto RY.) On siis paikoillaan myös juhlia kielen aseman 10. syntymäpäivää.) 

(Below in English)

Happy Karelian language(s) day (27.11) to everyone, especially Karelian people, people who know or are learning Karelian language(s), people who have lost wholly or partly their connection to the language(s) that’s/that’ve been passed down in their family and people who are trying to revive their personal connection to the language(s), and are trying to brace the language’s stance both in their vicinity and in the society.

Language is more than means of communication. Language is a part of culture, history, emotions and it’s a way of perceiving the world. Sometimes a language might be the only way left of contacting one’s family history or community. Language is personal, connective and vital to one’s identity. Language is more than words and sentences.

(In case you’re interested, Karelian language day is 27.11 because only in 27.11.2009 Karelian language was added onto European Charter for Regional or Minority Languages (the source is in Finnish). Because of that, I think it’s high time to celebrate the 10th birthday of the language’s position as an official minority language.)

[kingswayoutreach-blog]

Ukkosen jälkeen

Kävelin ukkosen raikastamassa aamussa. Painostavan helteen jälkeen oli raikasta ja vilpoista.

Samoin on joskus elämässä – yhteisöissäkin. Jos rysähdyksestä selviämme sillä tavoin, että asiat tulevat selvitetyiksi emmekä puolin tai toisin jää kantamaan kaunaa, elämä jatkuu ilman painostavaa oloa tai painolasteja.

Painostava olo ja painolastit ovat usein seuraus siitä, että asioita ei ole käsitelty…

[varaope]

Mitä jos jokaisella opiskelijalla olisi henkilökohtainen tutor, ja enemmän valtaa sen suhteen, mitä ja miten he oppivat?

Aikoinaan luokkahuoneet rakennettiin tiiviisti, koska oppilaita oli paljon ja resursseja vähän. Ei ollut varaa siihen, että opetus olisi ollut kovinkaan yksilöllistä ja oppilailla olisi tarjottu henkilökohtaista opetusta. Muun muassa näistä syistä syntyi opetustapoja, jotka palvelivat isoja ryhmiä. Yksilöllisyys korostuu tämän päivän opetuksessa. Sekä koulujen rakentamisessa että opetuksen järjestämisessä huomioidaan yksilöllisen opetuksen tarve, joka näkyy myös Opetussuunnitelmassa:  “Perusopetus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvoisesta merkityksestä. Jokainen oppilas on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella on oikeus kasvaa täyteen mittaansa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Tässä oppilas tarvitsee kannustusta ja yksilöllistä tukea sekä kokemusta siitä, että kouluyhteisössä häntä kuunnellaan ja arvostetaan ja että hänen oppimisestaan ja hyvinvoinnistaan välitetään. Yhtä tärkeä on kokemus osallisuudesta ja siitä, että voi yhdessä toisten kanssa rakentaa yhteisönsä toimintaa ja hyvinvointia.” Tällä hetkellä kaikki uudet koulut rakennetaan ja suunnitellaan avoimen tilan konseptilla, jossa tila on helposti muunneltavissa ja joissa ryhmille ja yksilöille voidaan tarjota helpommin eriyttävää opetusta. Uudet tilat mahdollistavat myös monipuolisesti teknologian käyttöä, jonka yhtenä tarkoituksena on tarjota oppilaille yksilöllisempää opetusta. “Yksilöllisen oppimisen opetusmallissa oppiminen voi olla täysin itsenäistä tai täysin yhteisöllistä (yhteisönä oppilaat, opettajat, vanhemmat yms.) tai mitä tahansa siltä väliltä. Opetusmallissa ei kuitenkaan rajata mitään opetus- tai oppimismallia pois, vaan kaikki toiminta toteutetaan tarpeiden ja tunteiden mukaan.” Teknologia on yleensä osana, puhuttaessa yksilöllisen oppimisen opetusmallista. Teknologian käyttö opetuksessa ei kuitenkaan ole aiheena yksinkertaisemmasta päästä. Aihe kuumentaa tunteita ja synnyttää jopa opettajien, oppilaiden ja vanhempien vastarintaa sekä ulosmarsseja kouluista. Suomessakin käydään jatkuvaa vastakkaista keskustelua siitä, minkälaista roolia teknologian tulisi kouluissa näytellä. Tutkija John Pane:lla on näkemys siitä, kuinka yksilöllisen oppimisen opetusmalli näkyy Yhdysvaltaisten koulujen arjessa. 

Yksilöllisen oppimisen opetusmalli

Yhdysvaltalainen koulutuksen tutkija John Pane on innostunut teknologian tuomista mahdollisuuksista yksilöllisen oppimisen opetusmallissa. Pane on myös osa tutkimusryhmää, joka julkaisi tutkimuksen nimeltä “Informing Progress: Insights on Personalized Learning Implementation and Effects”, joka julkaistiin vuonna 2017. Tutkimuksessa todettiin, että kouluilla, jotka käyttävät jonkinlaista yksilöllisen oppimisen opetusmallia, esiintyi keskimäärin parempia oppimistuloksia. Suomessa teknologian käyttöä opetuksessa on tutkinut muun muassa Sormet -hanke. Hankkeessa ei suoranaisesti tutkittu laitteiden merkitystä yksilöllisen oppimisen mallissa, mutta “Hanke osoitti muun muassa, että tablet-laitteet ja erilaiset mobiilivälineet toimivat oppimisen tukena.” Yksilöllisen oppimisen opetusmalli, perustuu motivaatiopsykologiaan, kasvatustieteeseen sekä kehittyvään teknologiaan, kuten tekoälyyn (AI). Hype aiheen ympärillä on suuri. Yhdysvaltalaisen Center for Digital Education, “teknologia koulutuksessa” -uutiskanavan, äskettäin tekemän tutkimuksen mukaan, maanlaajuisesti yli yhdeksän kymmenestä haastatelluista piireistä kertoi resurssoivansa laitteita, ohjelmistoja ja ammatillista kehitystä yksilöllisen oppimisen opetusmallin kehitykseen. Yhdysvalloissa hankkeet ovat koulutuksen tärkeimpiä ja niihin satsataan satoja miljoonia dollareita vuodessa.

Teknologian rooli yksilöllisen oppimisen opetusmallissa

Teknologian käyttö innostaa monia koulutuksen kehittäjiä, koska se voidaan nähdä ratkaisuna yksilöllisen oppimisen opetusmalliin perustuvan opetuksen tarjoamiseen. Mitä jos jokaisella opiskelijalla olisi henkilökohtainen tutor, ja enemmän valtaa sen suhteen, mitä ja miten he oppivat? John Pane halusi selvittää tarkemmin, sitä mitä opettajat aiheesta ajattelevat. Pane keskusteli aiheesta monien kouluttajien, opettajien, teknologia eksperttien, innovaattoreiden sekä tutkijoiden kanssa. Tämän pohjalta hän kokosi oman näkemyksensä aiheesta. “Yksilöllisen oppimisen opetusmallista” on tullut niin sanotusti kaksikasvoinen käsite, Pane analysoi:

Teknologian käyttö mahdollistaa opiskeltavan aiheen perussisältöjen opiskelua oppilaan omassa etenemisvauhdissa, usein matematiikan.

Uusi tapa tehdä koulua ei keskity pelkästään teknologian käyttöön sekä yksilöllistettyyn etenemisvauhtiin vaan teknologian käyttö ja yksilöllistetty etenemisvauhti kulkevat koulun arjessa sekä omana kokonaisuutena että yhdessä, riippuen tehtävästä, opettajien fasilitoidessa oppilaiden opiskelua.

Henkilökohtainen etenemisvauhti

Henkilökohtainen etenemisvauhti teknologian avulla on vähemmän radikaalia ja sen myötä kouluissa myös yleisempää. Tästä löytyy miljoonia esimerkkejä luokkahuoneista ympäri maailman. Koululaitosten lisäksi hyvä kansainvälinen esimerkki tällaisesta tavasta oppia on maailman suurin digitaalinen oppimisalusta Khan Academy.  Suomalaisena esimerkkinä voisi toimia Ekapeli, jota oppilas voi tehdä itsenäisesti ja edetä omassa oppimistahdissa. Tällaisista tavoista opiskella käytetään käsitettä “mastery-based learning” eli opiskelussa voi edetä vasta, kun hallitsee sen hetkisen opiskeltavan osa-alueen. Pekka Peura on soveltanut yksilöllisen oppimisen opetusmallia laajasti matematiikan opetuksessa. 

Olisiko tässä siis paras ratkaisu yksilöllisen oppimisen opetusmalliin? Pane kysyi kysymyksen Jade Davisilta, joka on asiantuntija teknologian soveltamisessa opetukseen. “Ei ole”, vastaa Davis. Hän näkee teknologian soveltamisen yksilöllisen oppimisen opetusmalliin sellaisena, jossa laite algoritmilla kuljettaa oppijan opetuksen läpi ohjelmiston vauhdilla, ei oppijan. “Oppiminen on yhteisöllinen prosessi”, kun oppilailta poistetaan mahdollisuus oppia yhdessä, koen, että jotain jää puuttumaan”. “Lisäksi hakukoneiden- ja arviointialgoritmit, synnyttävät harhoja, jotka pahimmillaan voiva olla syrjiviä, muodostaa stereotypioita, asettaa esteitä ja pahimmillaan olettaa, kuinka oppijoiden tulisi ajatella.” Myös opettajille voi syntyä tällaisia harhoja opettaessaan, mutta oletus on, että opettajat oppivat vielä toistaiseksi syvällisemmin yksilöiden moninaiset tarpeet, joita algoritmit taas eivät välttämättä kykene tekemään,” Davis analysoi.

Yksilöllistetty etenemisvauhti ja oppimistavoitteet

Rich Halverson on kiertänyt 50 osavaltion valtion kouluissa ja nähnyt monia variaatioita yksilöllisen oppimisen opetusmallista . Hän on kuitenkin onnistunut tunnistamaan niistä keskeisiä elementtejä:  Kouluissa, joissa toteutettiin yksilöllisen oppimisen opetusmallia siten, että oppilaat saivat itse valita mitä opiskelevat, oppilaat tapasivat säännöllisesti opettajaa kahden kesken. Opiskelijat asettivat yksilöllisiä oppimistavoitteita, joita seurattiin ja edistymisestä keskusteltiin. Opiskelemista tallennettiin, käyttämällä jotakin yksinkertaista ohjelmistoa, kuten jaettua Google-asiakirjaa. “Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kasvotusten käytävä vuorovaikutus on kallista, sanoo Halverson. Ajattele, 28 kokousta 15 minuutin välein - se vie koko päivän opettajan aikaa. Jotta tämä olisi mahdollista koko koulupäivä, viikko ja vuosi on määriteltävä uudelleen.”

Oppilaat välittävät enemmän oppimisestaan, kun mukana on valinnan ja tavoitteen elementit

Yksityiskoulu Waukesha STEM Academy, Wiskonita, rehtorina toimii James Murray. Koulussa toteutetaan laajasti yksilöllisen oppimisen opetusmallia. Käytössä on sekä yksilöllinen etenemisvauhti, että oppilaat saavat itse valita opiskeltavia aiheita. Yksilöllisen oppimisen opetusmallia käyttävien koulujen oppilaiden innostus syntyy kahdesta ulottuvuudesta, sanoo John Pane. “Oppilaat välittävät enemmän oppimisestaan, kun mukana on valinnan ja tavoitteen elementit”. “ On niin paljon vaihtoehtoja, on voimaannuttavaa, kun voi hallita omaa koulunkäyntiä”, hehkuttaa koulussa opiskeleva oppilas. Ja toiseksi, “oppilaat välittävät enemmän oppimisesta, kun opettajat tuntevat heidät henkilökohtaisesti”. “Opettajan ja oppilaan suhde vahvistuu kahdenkeskisissä tapaamisissa, joissa oppilaat voivat jakaa intohimoaan”, summaa Pane.

Opettajat tarvitsevat enemmän tukea arkeen

Center on Reinventing Public Education raportin mukaan opettajat innostuvat yksilöllisen oppimisen opetusmallista, mutta jäävät kentällä yksin aiheen kanssa. Ohjeistuksia käytännön toimintaan on kovin vähän. On myös haastavaa saada koulun tai kaupungin tuki isompiin muutoksiin, kuten vaikka siihen, että opetusryhmät muodostetaan osaamisen, ei iän mukaan. Arjessa huolta aiheuttavat oppilaiden keskittymiskyvyttömyys ja opetettavasta aiheesta harhautuminen, koko internetin ollessa jatkuvasti saatavilla. Toisille oppilaille ei myöskään yksilöllisen oppimisen opetusmalli yksinkertaisesti vain sovi, syystä tai toisesta. Opettajankoulutuksessa ei huomioida tarpeeksi uutta mallia. Koulujen laitteet ja internet-yhteydet eivät ole riittävällä tasolla. Lisäksi huolen aiheena ovat oppilaiden yksityisyyteen liittyvät asiat, kuten henkilökohtaisen tiedon jakaminen Microsoftin, Amazonin, Googlen ja muiden yhtiöiden palvelimille.

Mitä voisimme oppia muilta?

Suomessa oppilaiden hyvinvointi on aina etusijalla ja jos sitä ollaan uhkaamassa, opettajat osaavat taidokkaasti tehdä suunnanmuutoksia sen korjaamiseen. Laitteiden liiallinen käyttö on varmasti uhka oppilaiden hyvinvoinnille, joka myös osaltaan suuntaa opetusteknologia-keskustelua mustavalkoiseen suuntaan. Kuinka opetusta saataisi monipuoliseksi ja turvalliseksi niin, että laitteet olisivat osa oppimisen arkea? Parhaimmillaan laitteet tekevät toistuvaa työtä niin, että asiantuntijoiden todellista kapasiteettia voidaan käyttää paremmin hyödyksi. Miten tämä saataisiin arjessa näkyväksi ja kuinka säilyttää opetuksen sosiaalinen luonne ja yhteiset elämykset laitteiden käytöstä ja yksilöllisestä tahdista huolimatta. Mitä voisimme oppia muualla tehdyistä tutkimuksista ja mihin suuntaan haluaisimme viedä omaa uudistuvaa koulua? Uusi OPS tukee yksilöllistä oppimista, mutta kuinka toteutamme sen samanaikaisesti niin, että oppilaiden ja opettajien hyvinvointi ei vaarannu ja laitteista tulisi todellisia pikku apureita, isäntien sijaan.

Lue lisää ja inspiroidu sinäkin:

https://www.kqed.org/mindshift/52536/different-definitions-of-personalized-learning-conflict-cause-confusion

[pianonoita]

tänään olin just tulossa lääkäristä metrossa kun psykiatri päätti soittaa ja kysyä multa neuropuolen lähetteestä.. koska se oli hukannu mun neuvolapaperit (jotka se oli lähettäny mut hakemaan 400km päästä) JA mun tekemän tarkan listan autismikirjon piirteistä mitä mulla on. No siinä metrossa panikoin ja unohdin varmaan kaiken mitä mun olis pitäny sanoa. Ja sen perusteella se psykiatri sitten teki sen lähetteen. Eli en taida saada diagnoosia. :(

[foxinthealley]

Juuhh elikkäs.

Oon voinut aika huonosti monta kuukautta sekä ollut ahdistunut yksin olemisesta ja poikaystävä on ollut siitä huolissaan ja ollut täällä joka yö yötä sen ajan vaikka en oo pyytänyt että ois pakko olla. Se asuu siis eri osoitteessa. Se on nyt sit alkanut olla aika uupunut pyörällä ravailuun edestakaisin kun on kuitenkin päivisin käynyt kotona jne. Ei siinä mitään, ymmärrettävää ja oon pelännytkin että toinen kuluttaa ittensä loppuun siinä sivussa kun mä voin huonosti masennusteni ja ahdistusteni kanssa. Tänään se sit oli tosi väsynyt ja lähti kotia vähän yllättäen aiemmin kun luulin, ja nyt kun sitten ihmettelin että siitä ei kuulu mitään ja kysäisin niin kuulemma mietti just mitä tekis ja että jos olis tän yön kotona.

On tänään ollut harvinaisen okei päivä ja ei siinä silleen mitään, harmittaa vaan vitusti että varoittamatta jäinkin sitten yksin mutta en viiti pyytää sitä sit tänne kun tiedän että se tarviis sen lepohetken mut itellä on superpaha mieli ja itkettää helvetisti (tosin oon viimeisten viikkojen aikana itkeny jatkuvasti milloin mistäkin pikkuasiasta kun en osaa jotenkin käsitellä atm pienintäkään takapakkia) koska en varautunu tähän että joudun olee yksin, olisin ollut sitten itse pitempään tuolla muualla sen sijaan että oisin tullut kotiin jos oisin tiennyt. Että siis noh harmittaa vaan kamalasti mutta ei kai täs oo muuta enää tehtävissä kuin olla kotona ja kärsiä kun en enää uskalla enkä viiti vaivata äitiikään tai mitään että menisin sinne yöksi (plus se nukkuu jo) kun tuntuu että vaivaan läheisiäni niin paljon tällä sairastelullani että ei ne jaksa.

Ei tässä oikeastaan muuta mutta vituttaa olla säälittävä joka asiasta itkevä masentunu koskaan paranematon pieni paska.

[cine4integration]

María Luisa Bembergin elämä ja työt

María Luisa Bemberg (1922–1995) astui elokuvien maailmaan varsin myöhään, elettyään ensin omien sanojensa mukaan “tukahduttavaa ja tapahtumaköyhää” elämää. Hän syntyi yhteen Buenos Airesin rikkaimmista perheistä ja ryhtyi elokuva-alalle vasta lähes viisikymppisenä, erottuaan ja lastensa kasvettua aikuisiksi. Silti Bembergistä ehti tulla yksi 1900-luvun tunnetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista argentiinalaisista ohjaajista, huolimatta elokuviensa kohtaamasta poliittisesta painostuksesta ja niistä ulkoisista rajoitteista, joita häneen sukupuolensa takia kohdistettiin.

Bembergin ensimmäinen käsikirjoitus, omaelämäkerrallinen ‘Crónica de una señora’ (‘Erään rouvan kronikka’) on nykydraama, joka valottaa päähenkilön suhdetta taantumukselliseen yhteiskuntajärjestelmään. Myöhemmin Bemberg turhautui miesohjaajien tapaan käsitellä hänen käsikirjoituksiaan ja heidän välittämäänsä pinnalliseen naiskuvaan, ja alkoi itse ohjata. Hän opiskeli näyttelemistä Lee Strasberg -instituutissa New Yorkissa ymmärtääkseen paremmin näyttelijän perspektiiviä elokuviin.

Vuonna 1982 Bemberg aiheutti polemiikkia elokuvallaan ‘Señora de Nadie’ (‘Ei kenenkään rouva’), joka kertoi eronneen naisen ja homoseksuaalin miehen ystävyydestä ja jonka koettiin hyökkäävän katolisen kirkon avioliitto- ja perhekäsitystä vastaan. Elokuva julkaistiin samana päivänä kun Malvinas-saarten (Falklandinsaarten) konflikti alkoi, ja se jäi jossain määrin näiden tapahtumien varjoon. Sotilashallitus, joka oli harjoittanut tiukkaa sensuuria argentiinalaista elokuvateollisuutta kohtaan, oli nyt hajoamispisteessä, mikä osaltaan kuitenkin avitti elokuvan vastaanottoa. Siitä tuli erityisen suosittu naisyleisön parissa, sillä se oli vahva ja avoimen feministinen kannanotto paralisoivaa macho-kulttuuria vastaan.

Sotilashallinnon kaatumisen ja Malvinas-saarten menettämiseen liittyneen kansallisen nöyryytyksen jälkeen Bemberg tunsi kuitenkin edelleen olevansa vangittuna naisohjaajan rooliin patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Tuon aikakauden elokuvissa Bemberg tutki tätä henkilökohtaista konfliktia naisten kohtaaman sorron yhteiskunnallista taustaa vasten. Näissä töissä nousee esiin Argentiinan myrskyisä historia ja ajatus siitä, että vain tekemällä sovinnon menneisyyden kanssa niin yksilö kuin kansakuntakin voi saada rauhan.

Vuonna 1984 Bemberg ohjasi ‘Camilan’, ensimmäisen kansainvälisille markkinoille suunnatun argentiinalaisen elokuvan, joka saikin Oscar-ehdokkuuden vieraskielisten elokuvien sarjassa. Huomattavaa on myös, että aiemmat, muiden ohjaajien yritykset filmatisoida tämä vuoteen 1847 sijoittuva tositarina papin ja nuoren naisen välisestä rakkaudesta olivat joutuneet hallituksen sensuurin kynsiin. Vastoin historioitsijoiden luomaa kuvaa, Bemberg esitti tarinan naispäähenkilön ei viattomana uhrina vaan viettelijättärenä, kielletyn rakkauden aktiivisempana osapuolena ja siten perheen, kirkon ja yhteiskunnan tukipilareita uhkaavana voimana.

Berbergin töitä luonnehtii vahva melankolian tuntu, joka toimii jännitteenä kaikissa hänen elokuvissaan. Vaikka hänen elokuvansa ovatkin vahvoja poliittisia kannanottoja, samalla niistä välittyy traaginen tunne siitä, että tapahtumat ovat jollain tapaa päähenkilöidensä kontrollin ulkopuolella. Elokuville tyypilliset synkät loput voisivat antaa vaikutelman Bembergistä pessimistinä, mutta toisaalta hänen kuvaamansa normien rikkomukset, jotka vääjäämättä uhkaavat näennäisen monoliittistä systeemiä – ja vieläpä sellaisten subjektien toimesta, jotka voisivat myös helposti olla kyseisen järjestelmän uhreja – luovat toisenlaista kuvaa.

Esityspaikat ja -ajankohdat

Esitettävät elokuvat

Takaisin etusivulle

Vida y obra de Maria Luisa Bemberg - breve reseña

Entró en el mundo cinematografía sólo después de llevar en una vida "asfixiante y sin incidentes" (sus propias palabras). Nacida en una de las familias más ricas de Buenos Aires, entró en la industria del cine a los cuarenta y seis años después de que sus hijos habían crecido y había obtenido el divorcio. A pesar de su tardía entrada en la profesión, Bemberg se convirtió en uno de los directores argentinos más subversivas y populares del siglo XX. Antes de su muerte en 1995, fue capaz de trascender las fuerzas políticas represivas sobre su trabajo y las restricciones puestas sobre ella a causa de su sexo.

El primer (y semi-autobiográfico) guión de Bemberg, ‘Crónica de una señora’, se presenta como un drama doméstico contemporáneo, centrándose en un sistema político regresivo que afectó a la protagonista femenina. Queriendo ejercer un mayor control sobre sus propios guiones, pero sin entrenamiento formal, pasó tres meses como actriz en el Instituto Lee Strasberg en Nueva York y regresó a Argentina para dirigir.

En 1982, causó un gran revuelo con ‘Señora de Nadie’, que contó con una amistad entre un hombre gay y una mujer separada, desafiando de una sola vez las nociones sagrados del matrimonio, la familia y la Iglesia. Lanzado el mismo día en que Argentina desembarca en las Malvinas (Malvinas), el impacto de la película se vio ensombrecida en parte por los acontecimientos políticos, pero el estado de desmoronamiento del régimen militar (que había ejercido la censura y el control sobre la industria cinematográfica del país, sólo doce películas estaban siendo producidas por año a finales de la década de 1970 ) ayudaron en última instancia a que la película tenga éxito. Muy popular entre el público femenino, se hizo una intervención potente y abiertamente feminista en una cultura paralizado por su propia represión y el machismo.

Después de la caída del régimen militar, y la humillación de la derrota en la Guerra de Malvinas, Bemberg todavía se sentía atrapada por su papel como directora de cine y como una mujer en una sociedad fuertemente patriarcal, por lo que exploró intensamente la opresión como telón de fondo del contexto de conflicto personal intenso. Sus películas viven con ansiedad el turbulento pasado de la Argentina, y sugieren que sólo llegando a un acuerdo con el pasado, la nación y el individuo, pueden descansar.

En 1984 dirigió ‘Camila’, la primera película argentina pensada para entrar en el mercado americano. Se alzó con una nominación al Oscar (a la mejor película en lengua extranjera) Lo más notable es que otros directores que querían filmar esta historia real de amor ilícito entre un sacerdote y una mujer joven en 1847 había sido prohibido anteriormente por el gobierno. Echando el sacerdote como un bello objeto de deseo y Camila (históricamente retratado como víctima inocente) como la tentadora, Bemberg creó un melodrama pasional en la que conscientemente se aleja de los dramas domésticos en favor de una más esfera mas lírico-emocional. La base histórica de Camila le ofrece un escenario mítico en el que explorar sus muy reales preocupaciones políticas contemporáneas.

El fuerte sentido de la melancolía es una parte integral del trabajo de Bemberg, causando una incómoda tensión en todas sus películas: mientras que todas sus obras acusan el sistema político reaccionario, también se impregnan con una trágica sensibilidad que presenta eventos -como de alguna manera-  fuera del control de los protagonistas. Las terminaciones sombrías de las películas de Bemberg puede parecer pesimista. Pero la expresión misma de la transgresión en las películas, junto con la exploración tentativa de los trastornos que amenazan inevitablemente un sistema aparentemente monolítico, por un individuo que fácilmente se puede convertir en una víctima de ese sistema (mujer, burguesa, divorciada), no es solamente loable, es también notable.

Lugares y fechas de proyecciones

Lista de películas

A la página principal

[seksilelulaatikko]

Miten ihminen hankkii beta lukijan? Mä haluan, että joku puol pakottamatta lukis mun tekstejä. Plus lukihäiriö aiheuttaa kirjotusvirheitä, joiden huomaaminen ei sekään olisi haitaksi. Voisin vastavuorosesti tehdä samaa tms emt jne kyl te tiedätte. Mun kirjotustaito huokuu tästä tekstistä.

[seksilelulaatikko]

Pakko avautuu tänne, koska en tie minne muuallekkaan avautuisin. Mulla on kyllä ystäviä, mut tän selittäminen on tuntunu jotenki ihan helvetin ylivoimaselta.

Oon ollu paniikkikohtauksen rajoilla sunnuntaista asti. Olin mun tädin luona (myös mun serkut 1 ja 2 oli siellä, koska joulu) ja jostain syystä menin mainitsemaan yhen ystäväni ja iha täysin takavasemmalta sain jäätävän ryöpytyksen mun tädiltä ja serkulta 2, siitä kuinka se mun ystävä on täys kusipää ja et mä oon idiootti ku oon edelleen tekemisissä sen kanssa.

Siis myönnettäköön, että tää mun ystävä on tehny kusisesti mun serkulle 1 ja ko. ystävällä on vahva tausta mt ja huumeongelmien kanssa, mut en nää miten mun syyllistäminen ja ryöpyttäminen hyödytytti ketään siin tilanteessa (olin tosin jo aikasemmin saanu kuulla kunniani siitä, et oon pilannu mun 11kk vanhan koiran, joka on sijotuksessa mun tädin kennelistä). Menin ihan vitun paskaks, sain paniikkikohtauksen ja itkin varmaan tunnin. Ainaki se tuntu tunnilta.

Mä ymmärrän, että tää on ollu vaikeeta mun serkulle 1, mut se oli ainoo ku yritti ymmärtää ja puolustaa muo. Saatiin myös vähän kahestaan juteltua, ku pyysin ja se meni ihan hyvin.

Multa kyllä pyydettiin jälkeenpäin anteeks ja sanottiin, et ei ne tarkottanu hyökätä mua vastaan, mut et mun ei ois pitäny ottaa sitä ystävää puheeks ollenkaan (mitä mä en todellakaan tienny ku ketään ei oo mulle kertonu näiden kolmen vuoden aikana, mitä siit ite tapahtumasta mun derkun ja sen ystävän välillä on aikaa).

Mut mä en oo pystyny lopettaa näitten asioitten ajatteluu, jos pysähdyn sekunnikski ni mun päähän vaan välähtelee pätkii siitä sunnuntaista ja mun aivot vaan huutaa mulle kuin paska ihminen oon, ku en oo paremmin puolustanu mun serkkua 1 ja siitä on ehkä tuntunu, et oon valinnu puolen, vaikka mulla ja sillä mun ystävälläki on relusti yli 10 vuotta historiaa takana, josta kukaan siinä perheessä ei tiedä mitään.

Se on ollu raskas ystävyyssuhde ja kuluttavaki välillä, mut se on myös auttanu mua jatkamaan ja hoitamaan mun mielenterveysongelmia. Ja mä en vaan oo ohjelmoitu niin, et voisin hylkää ihmisen jota mä tiedän voivani auttaa ja joka on (vaikka sitten osaks omasta syystään) ajautunu paskaan jamaan.

En vaan tajuu miten tästä paniikista ja syyllisyydestä pääsee eroon.

Tuntuu vaan, et kaikki mihin mä kosken hajoo.

[kingswayoutreach-blog]

Sopivasti särmää

Ei niin, että sanani olisivat vähissä. Joskus vanhoissa kirjoituksissa on tullut asia sanottua kumman selkeäsi. Tässä niistä muutamia:

“– Maailman kauneimmissa timanteissa on särmää kerrakseen. Siksi ne häikäisevät. Ympäripyöreä timantti – se ei olisi minkään näköinen!

Yritämme tehdä uskostamme liian usein ympäripyöreää. Kun joku tarttuu särmään ja kysyy: ´Sanoitko noin?´, otamme monta askelta…

[kingswayoutreach-blog]

Sopivasti särmää "-- Maailman kauneimmissa timanteissa on särmää kerrakseen. Siksi ne häikäisevät. Ympäripyöreä timantti – se ei olisi minkään näköinen!

[kingswayoutreach-blog]

Tarkennus pielessä

Sillä, mihin tulemme tarkentaneeksi, tosiaan on väliä!

Tämänkertainen artikkelikuva on erikoinen, epäonnistunutkin.

Tein kaiken mielestäni kaikkien taiteen sääntöjen mukaan – ja juuri tuollaisia omituisia otoksia oli tuloksena. Omalla tavallaan kauniita – mutta erittäin epätarkkoja. Se, minkä olin halunnut kuvaan, ei ollut kuvassa.

Mieheni istui tovin kamerani seurana ja löysi vian: Objektiivi…

[kingswayoutreach-blog]

Ihan uusi ratkaisu

Ennakoimatonta luovuutta

Kerroin koululuokassa seurakunnan työtehtävistä. Olin vienyt luokkaan liudan esineitä, joista koululaiset saivat päätellä, mitä työtä seurakunnassa tehdään. Sen jälkeen oli tarkoitus pohtia sitä, ketkä tehtäviä tekevät.

Pienen koululaisen kasvot kirkastuivat: “HEI! Näillähän voi tehdä musiikkia.” Pian koko luokka musisoi pulpeteilleen tuomillaan esineillä. Hengellinen…

[kingswayoutreach-blog]

Ihan uusi ratkaisu

Ennakoimatonta luovuutta

Kerroin koululuokassa seurakunnan työtehtävistä. Olin vienyt luokkaan liudan esineitä, joista koululaiset saivat päätellä, mitä työtä seurakunnassa tehdään. Sen jälkeen oli tarkoitus pohtia sitä, ketkä tehtäviä tekevät.

Pienen koululaisen kasvot kirkastuivat: “HEI! Näillähän voi tehdä musiikkia.” Pian koko luokka musisoi pulpeteilleen tuomillaan esineillä. Hengellinen…