#happamuus

[pupunu]

Tägeissä näin epäilyjä, joten...

Oon oppinu tän faijalt joskus, mut siinä muodossa, et liete tekee hiuksille hyvää. Järvi- ja jokivesissä on usein kaikenlaista mönjää, joten se tekee hiuksista pehmeet :D Menin nyt tarkistamaan asiaa, ja se ei mene ihan niin... Mutta!

Nopealla googlauksella löysin tällaisen artikkelin (https://anna.fi/lifestyle/kauneus/hiustenpesu-jarvivedella-vai-tehohoito-kampaajalla-kumpi-tekee-hiuksista-pehmeammat-kokeilimme-asiaa-tulos-hammastytti-taman-kun-saisi-kotikylppariin) ja ilmeisesti ilmiö pitää paikkansa, joskin syynä on oikeasti veden happamuus. Liete usein on hapanta ja siis kertoo järviveden happamuudesta. Siis jos on lietteinen vesi, niin on happamampi vesi, joka tekee parempaa hiuksille.

Toisaalta jos järvi on rehevöitynyt niin sen pH saattaa olla tosi korkea, jolloin se taas voi olla hanavettä huonompi tukalle.

Eli tää ei oo mikään myytti, vaan tosi homma, jolle on jopa ihan tieteellinen selitys!

Kysymys suomalaisille

Koska mää jotenkin aattelin, että tää on yleissivistystä mutten oo kuullu kenenkään puhuvan siitä.

[tissitwiitit]

Kausi 8, jakso 7/22

Saija

Kuivimman pariskunnan titteli menee Aarnelle ja Amalialle. #tisuomi

Lauri Alkkiomäki

Tuntuu naisten saarella olevan meno, kuin hiekotetulla hiihtoladulla #tisuomi

no homo we smokin penises!!!!

aarne ja amalia ei vaikuta olevan omilla puolillaan kauheen tykättyjä :D #tisuomi

Heli Rantala

Voisiko sinkut äänestää varattua pois? Ja jos molemmilla puolilla äänestetään samaa paria, joutuisi pois ja uutta paria tilalle? #TISuomi

Rik

Ens viikolla sinkut lähettää Amalia kotiin #tisuomi

[turpaduunari]

E niin kuin emäksinen

E niin kuin emäksinen

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Olen mukana asiantuntijana Antti Oinaan kokoamassa PESHLA-ryhmässä. Siinä ryhmässä tarkastelemme ennakkoluulottomasti syövän hoidossa käytettäviä koululääketieteen ja täydentävien hoitojen keinovalikoimia. Tutustu PESHLA-menetelmään lukemalla aiempia kirjoituksia:

P niin kuin positiivisuus

Syöpä ja sen kokonaisvaltainen hoito – erään potilaan näkökulmasta

Moniammat…

[nylund2021]

GIJÓN

I lördags när vi vandrade i Cimadevilla kom vi till Plaza Periodista Arturo. Det var fyllt av hundratals lokala människor som drack cider. Gijón är just känt för ciderkulturen. Vi köpte en flaska Sidra Natural för 3 € från den närliggande restaurangen El Lavaderu och avnjöt den utomhus. Cider (sidra på spanska) produceras över hela norra Spanien, främst i Asturien, där mer än 80 procent av den totala produktionen i Spanien framställs. Traditionellt skiljer man i Spanien mellan Sidra Natural (torr) och Sidra Gasificada (söt).

Asturiassa ihmiset juovat kuivaa Sidra Natural -siideriä, joka yleensä valmistetaan pienimuotoisesti ja fermentoidaan ilman lisäaineita. Hyvällä asturialaisella siiderillä tulee olla voimakas, terävä maku ja hyvä happamuus. Alkoholipitoisuus on yleensä noin 5-7 prosenttia. Siideri tarjoillaan niin, että lasiin kaadetaan pieni määrä – noin kaksi siemausta - mieluiten yhden metrin korkeudelta ja lasi tyhjennetään nopeasti. Tarkoituksena on ilmastaa siideri niin, että ilmakuplia syntyy. Se vaatii osaamista, mutta baarin henkilökunta voi auttaa mielellään. Ilmapiiri oli rento ja iloinen, joten meidän piti nauttia toinenkin pullo.

[antinoluet]

1415. 3 Fonteinen Oude Geuze (5,5%, 0,375l pullo)

Sain synttärilahjaksi kaverilta pullon tätä alkuperäsuojattua belgialaista klassiko-geuzea, joka on valmistettu sekoittamalla 1-, 2- ja 3-vuotiaita lambiceja ja käyttämällä niitä vielä tynnyrissä. Olen aiemmin testannut 7% version baarissa, mutta nyt on tämän 5,5% oluen aika – ja tällä kertaa selvin päin kotona.

Olut kaatuu lasiin utuisen oranssinkultaisena lähes ilman vaahtoa. Hapanta tuoksua hallitsevat vihreät omenat, tietty etikkaisuus sekä miedompana belgihiivaisuus. Suutuntuma on kirpeän hapokas, muttei lainkaan vaahtoutuvan tuntuinen. Maku on juuri niin kompleksi keitos kuin arvata saattaa. Yleisilme on hapokas ja kirpeä sekä hedelmäinen ja mineraalinen. Vihreät omenat näyttelevät maunkin puolella pääroolia, mutta mukana on myös pirskahtelevan mineraalista valkoviinimäisyyttä sekä etikkaisia ja villihiivaisia vivahteita. Jälkimaku on kuiva ja todella hapokas, joskin myös greippisiä aromeita löytyy jälkimaun puolelta. Todella “haastava” olut joka jakaa varmasti mielipiteitä ja pisteyttäminen on aika hankalaa – toisaalta tämä on jännittävä, monipuolinen ja mielenkiintoinen olut kaiken puolin, mutta ylenpalttinen happamuus ja varsinkin etikkaisuus eivät omaan makuhermoon osu. Kiitos silti pullosta Joonas, oli kiva maistaa!

Pisteet: 6.5/10

[lintujasukissa]

tolle anolle: luin jostain et sitruuna haalistaa arpia (niiku ku sitä hieroo niihin) ja tää on ainaki mulla toiminu. arvet ei siis oo hävinny kokonaan mut varsinki kauempaa niitä ei huomaa enää niin selvästi.

Lisään tähän vain, että arpia ympäröivästä ihosta täytyy sitten pitää huolta, ettei sitruunan happamuus aiheuta lisävahinkoa!

[thatcharmingjerk]

Iha nopee kysymys; öö mitä vittua taas?

[fiwotd]

Finnish word of the day: happamuus https://t.co/7UnYwl309e https://t.co/5loGFZSo9Y #Finnish #WOTD #Suomi #happamuus

Finnish word of the day: happamuus https://t.co/7UnYwl309e https://t.co/5loGFZSo9Y #Finnish #WOTD #Suomi #happamuus

— Finnish WOTD (@fiwotd) November 16, 2018

via Twitter https://twitter.com/fiwotd November 16, 2018 at 07:00AM

[turkinuutiset]

Turkki on aprikoosin ja kirsikan ( kayısı & kiraz ) suurin tuottajamaa

Turkki on aprikoosin ja kirsikan ( kayısı & kiraz ) suurin tuottajamaa

🇹🇷 Tiesitkö, että Turkki on aprikoosin ja kirsikan ( kayısı & kiraz) suurin tuottajamaa? Aprikooseja viljellään Turkissa Malatyan alueella. Malatyan ilmastossa kasvavat parhaimmat aprikoosilajikkeet. Malatya onkin kuuluisa aprikooseistaan. Aprikoosipuu on todella kaunis, varsinkin kukinta-aikaan 🌸.

Auringon kasvattamissa tuoreissa aprikooseissa maistuu samaan aikaan makeus ja lievä happamuus ja…

[helppoajuotavaa]

Olutmaistelu: One Pintin talvioluet 2017

Käytetään tällä kertaa jouluoluen sijasta termiä talviolut, sillä niin oli ilmeisesti tehnyt myös maahantuoja ja tästä syystä osa talvioluista tulee maahan vasta tammi-helmikuussa. Seuralle pidettiin kuitenkin jouluisia perinteitä noudattaen tasting käyttäen parhaita pubille asti päätyneitä talvisia mallasjuomia. Maistelijoita kertyi paikalle 10, joista 6 käytti Untappdia ja täten tarjosi dataa raadin arvioihin. Maisteltavaksi oli tällä kertaa valittu pääasiassa vahvemman pään oluita, joiden kanssa sai olla annoskoon kanssa arki-iltana varovainen. 

Maistelun aloitti alkoholipitoisuudeltaan kevyt mutta nimeltään, no, tämän panimon mittakaavalla myös kevyt The Flying Dutchman Nomad Gothic Prince of Darkness Black Currant Porter. Olutta kuvailtiin happaman paahteiseksi ja sellainenhan se todella olikin. Mustaherukan happamuus ja maltaan paahteisuus menivät lopulta ihan mukavasti yhdessä. Kompleksisuuteensa nähden olut herätti yllättävän vähän vahvoja mielipiteitä.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4-)

Sitten olikin kovat piipussa. Fuller's Vintage Ale 2014 on osa erinomaista sarjaa, eikä kalpene millään tavalla muiden vuosien versioille. Kypsytys on tehnyt tälle vain hyvää ja lasiin kaatui erinomaisen tasapainoinen makean maltainen vahva ale. Tätä olisi vaikea lopputastingin aikana ohittaa. Sinihomejuusto todettiin mainioksi makupariksi.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½)

Tässä vaiheessa äänestettiin vuosikerran 2017 Vintage Alen ja vuodesta 2014 kypsytetyn Fuller's Imperial Stout (10.7%) välillä. Jälkimmäinen vei voiton. Kypsytys oli kääntänyt oluen oikeastaan aika viljaiseksi, säilyttäen silti suklaisuuden. Ei ehkä ollut parantunut niin paljoa kuin Vintage Ale, mutta olihan tämä silti hyvää.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-)

Sitten se pakollinen joulumaistelun “erikoisuus”, Lehe Hõõgõlu, “glögiolut” joka suositellaan juotavaksi lämpimänä. Erinomaisesta tarjoiluastiasta tarjoiltuna joimme tätä sekä kuumana että kylmänä.

Molemmat olivat pieniä pettymyksiä, mutta hieman eri tavalla. Kuumana oluesta katosi runko kun makeutta ei ole tarpeeksi, kun taas kylmänä pystyi maistamaan ettei tätä ole tarkoitettu sellaisena nautittavaksi.

Raadin arvio: 2½ (1+ - 3)

Gögioluen jälkeen loikattiinkin kerralla takaisin syvään päähän. To Øl #YOLOmælk on 14 % alkoholia sisältävä shampanjahiivalla käytetty olut jossa on käytetty kaviaaria. Monen muun mausteen lisäksi. Ehkä hieman sekava kokonaisuus, mutta selvästi plussan puolella. Aikamoista.

Raadin arvio: 4+ (4- - 4½)

Meno ei tästä ainakaan keventynyt. Seuraavaksi avattiin jakoon yksi iso pullo nektaria joka kantaa nimeä Struise Black Damnation XXIII - Hollow. Lagavulin-tynnyreissä kypsytetty Black Albert on aika massiivinen olut ja myös sen hintainen, ettei pulloa kovin helposti tule yksin tai kaksinkaan ostettua. Onneksi on Olutkulttuuriseura. Hyvää.

Raadin arvio: 4½ (4+ - 5-)

Jälkkäribonuksena oli tarkoitus olla Beer Huntersin Petteri Punakuono - teemainen olut, mutta koska sitä ei oltu ehditty saada hanaan, jouduimme harmiksemme tyytymään vuodesta 2014 kypsyneeseen pulloon Founders Backstage Series #11: Big Lushiousia. Ja tyytyväisiähän me tähän olimme. Vadelmastoutteja on tullut maistettua jos jonkinlaista, mutta ei vielä näin hyvää. Jopa Thornbridgen erinomainen tuotos jää tämän varjoon. Niukasti.

Raadin arvio: 5- (4+ - 5)

Founders ei siis edelleenkään petä, vaan vei voiton tästä maistelusta. Iso kiitos jälleen Allulle erinomaisesta tasting-listasta ja ammattitaitoisesta maistattamisesta. Vuoden paras tasting.

Oma top-listani vielä Ratebeer-pistein:

1. Founders Backstage Series #11: Big Lushious 4.1 2. Struise Black Damnation XXIII - Hollow 4.1 3. Fuller's Vintage Ale 2014 4.1 4. Fuller's Imperial Stout (10.7%) 4.1 5. To Øl #YOLOmælk 4.0

[bisseparoni]

0243: Cool Head Brew, Sour Head Maracujá

Cool Head Brewin olen kyllä onnistunut jotenkin ohittamaan aiemmin aivan täysin. Tosin taisivat tulla suurimman ipaväistelyn aikaan juuri ipalla markkinoille, joten se selittänee jonkin verran. Nyt kuitenkin löysin käsiini kaksi kyseisen panimon oluttölkkiä Kupittaan Cittarista. Uusien hapanoluiden missaaminen ei ole kuulunut tapoihini, joten sen takia nyt tässä teillekin reittauksen muodossa fiilikset tästä panimosta yhden oluen silmin.

0,33L tölkki, Kupittaan CM , Turku, hinta jotain kolmen euron päälle?

Berliner Weisse

ABV: 4,0%

EBU/IBU:??

Pirteän näköinen tölkki ja vähän harvinaisemmin toteutus, eli tölkkiin on liimattu etiketti. Muistankohan oikein, jos sanon, että CHB teki jollain tavalla yhteistyötä Maku Brewingin kanssa ja lainaa heidän tölkityslinjaa mutta liimailee omat etiketit..? Voin olla ihan hakuteilläkin tässä. Palataanpa siihen berliner weisseen. Vaahtoa ei tule nimeksikään, vaikka tölkistä sitä yritti tuputtaa ulos väkisinkin. Tämän oluen värinä on utuinen kullankeltainen. Tuoksu on hyvin makea ja passionhedelmäinen. Taustalta löytyy myös oluttyylin ominaispiirteisiin kuuluvaa happamuutta. Makeus ja passion kuitenkin dominoivat aika isolla kädellä. En ole vielä ihan varma onko se hyvä asia. Maussa happamuus on paremmin esillä. Hedelmäisyys tulee esiin vasta loppupuolella. Vähän kevyehkö mutta se suotakoon tälle tyylille. Hyvin voisin kuvitella juovani tätä kuumana kesäpäivänä jollain terassilla. Varmasti jano sammuisi. Tämä pistelee aika reilusti suun ja kielen etuosassa. Lisäksi hampaat pinnoittuvat nahkeiksi ja ikenet hieman pakenevat tuota happamuutta. Kokonaisuutena kiva ja oikein tyyliin istuva. Suosittelen ostamaan tätä kesän reissuille mutta tuskin toimii kovinkaan hyvin tasku- tai reppulämpimänä.

BP:n arvio: xxx

Olutopas.infon mukainen arvio: 7+2+7+4+14=34

Linkkejä:

https://www.coolhead.fi/

https://olutopas.info/olut/9485/cool-head-brew-sour-head-maracuja

https://www.ratebeer.com/Ratings/Beer/Beer-Ratings.asp?BeerID=480414

[mastersofthebrewniverse-blog]

Moniolutkulttuurisuus yhdistää: Case brewpub Moscow, osa 2/3

Kakkososa Moskovan craft beer näytteistä ensimmäisen episodin jatkoksi. Kolmantena Pub 1516 & Breweryn oluena:

Salt Berry Gose (4,5%) ja heijastelua Brewniversen vastaavaan (4,3%)

Trendikäs gose happamien oluiden nousevasta genrestä, italialaisen Toccalmatton kanssa. Hauska verrokki syksyiseen Brewniversen goseen.

On vaalean punertavaa, tummempaa kuin kotipanimon vastaava. Kaunis valkoinen aluksi runsas vaahto, kuten omassakin. Tuoksu happaman marjainen tummalla ei kai sentään tunkkaisella sävyllä. Mieleen nousi mansikka, vaikkei venäjää taitamattomana niin sanotusti ensin ollut hajuakaan mitä marjaa tässä olisi. Mut oikeesti, itse asiassa melkoisen voimakas aromi. Ehkä tuo suola silti sotkee kirkasta mansikkaisuutta. Maistaessa suuhun ilmestyy voimakas metsämansikan maku erittäin raikkaana. Suolaisuuden huomaa, mutta sitä ei ole ollenkaan liikaa. Tosin kanssamaistajan kommentti oli “liian suolainen”. Suuntuntuma on hyvin ohut kummassakin gosessa. Hyvä pirteä olut. Tämä on taas niitä tyylejä, joita monikaan satunnainen kadunnainen (tai -mies) ei olueksi maun puolesta arvaisi.

Brewniversen gosessa marjoina meni raakoja karviaisia ja kypsiä punaisia viinimarjoja. Sen maussa ensin liipaisi pulssinsa suolaisuus äkkiä häviten, happamuus ja makeus saapuivat rintarinnan, eivät kovin voimakkaina, mutta kolmimakuisuus oli siellä. Tästä leikkautui marjahappamuutta pois yllättävän paljon jälkisokeroinnin vaikutuksesta. Jälkisokerointi tuli vedettyä yläkanttiin, koska juomasta halusi oikeinkin kuplaisaa.

Humalana 1516:lla on Columbus, meillä Tettnager. Molemmissa tapauksissa humalointi jäi rehellisesti taustalle. Gosemaiset marjahappamat ja suolaiset ominaispiirteet jyräävät. Aineksia on perusbissejä juhlavammiksi juomiksi visuaalisuutensa ja tuoreena kepeän raikkautensa vuoksi.

   Pub 1516 & Breweryn mansikkagose.  

Brewniversen karviais-punaviinimarjagose, mikä lontoon murteella taipuu muotoon Gooseberry Gose.

Kotiolutharrastajan arvio Salt Berry Gosesta: Panisin

  Black Swan, Russian Imperial Stout (8,5%)

Läpimustaa ilman muuta, vaahto ihan reilu kaunis vaalean ruskea, kerroksena ei erityisen pitkä pysyvyydeltään, mutta pintakuplana säilyy kauankin. Kylmässäkin oluessa voimakas suklaakaakao puskee tuoksuun. Maussa fokus siirtyy tiukkaan paahtoon siitä tuoksun suklaasta. Maistaessa tuli heti mieleen saman panimon Black IPA. Ei välttämättä hävyttömän kaukana siitä, mutta tässä paahde kääntyy kitkeriäisen pistäväksikin. Vahva paahde viipyilee ympäri suuta vielä kauan siemauksen jälkeen. Suutuntuma on kehuttavan tiheyden puolella.

Lämmenneenä tuoksu ei ainakaan vahvistu. Ja siinä assosiaatio kulminoituu eniten sanaan maito. Ei paahde, ei suklaa. Maku puolestaan on pehmeytynyt paahteen silkkiseksi ja suutuntuma tuntuu täyteläiseltä.

  Sopii erinomaisesti jälkkäriksi yhdessä mutakakun ja vaniljajäätelön kanssa. Pääsee parhaiten oikeuksiinsa ja suussa maku kehittyy hienosti nautintajärjestyksessä jätski, olut, kakku. Jäätelö tosiaan neutraloi stoutin makua kuten vihjattu toisessa postauksessa.

  Ei ole se helpoin mahdollinen, mutta mahtava olut. On luonnetta monipuolisesti tässä. Me likes right lot! Black Swan on nimensä veroinen. Yllättäen tapahtuva juttu.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin

    Seuraa/tykkää/jaa postaus:

var addthis_config = { url: "https://brewniverse.fi/moniolutkulttuurisuus-yhdistaa-case-brewpub-moscow-osa-23/", title: "Moniolutkulttuurisuus yhdistää: Case brewpub Moscow, osa 2/3" }

Moniolutkulttuurisuus yhdistää: Case brewpub Moscow, osa 2/3 was originally published on Brewniverse

[50shadesofrye]

Pekka Heikkisen puu-uunileipä

Kainuu: paikka, jonka asukkaat eivät osanneet päättää olisivatko savolaisia, karjalaisia vai lappilaisia ja päättivätkin perustaa aivan oman maakunnan. Joka muuten on ainoa maakunta, jonka maakuntalaulussa vittuillaan niille, jotka ovat muuttaneet pois tai edes suunnittelevat moista.

Tästä huolimatta tai juuri siksi kajaanilaisen Pekka Heikkisen puu-uunileipää on kehuttu minulle vuolaasti (ja kehujat ovat itse olleet yleensä Kainuusta kotoisin). Leipomon itsensä mukaan leivän juuri on yli sata vuotta vanha ja se on selvinnyt parin sodan lisäksi tulipalosta, joka 2018 tuhosi yrityksen leipomorakennuksen. Nyt leipää tehdään uusissa tiloissa, mutta samaan juureen ja edelleen puu-uunissa.

Helsingissä Heikkisen leipää saa ainakin Hakaniemen kauppahallin konditoria Namista, johon leivät saapuvat yleensä torstaina iltapäivällä. Koekappaleen ostin perjantaina aamupäivällä. Hintaa leivällä on neljä euroa.

Pakkaus ja ulkonäkö

Leipä myydään muovi-ikkunallisessa ohuessa paperipussissa. Pussi ei ole ideaali säilytyksen kannalta, koska se ikkunapussien tapaan vuotaa; kannattaa siis siirtää leipä vahvempaan paperipussiin mikäli mahdollista.

Leipä on muodoltaan limppu ja kooltaan perinteinen vajaan kilon jötkäle, pussin mukaan 800 grammaa. Tästä riittää kolmihenkiselle perheelle syötävää useaksi päiväksi. Yhden hengen talouteen leipä on liian iso, ellei ruisleipää hotki aivan mielettömiä määriä.

Rakenne

Leivän kuoressa on vain matalia repeämiä, mikä viittaa siihen että leipä olisi koneellisesti tehty. Väri on kauniin keskiruskea ja tuoksu mieto. Jauhoa leivän pinnalla on hyvin pieniä määriä.

Leipää leikatessa paljastuu hyvin tasainen ja hieman sihtijauhomaisen vaalea sisus. Kuplia ja repeämiä rakenteessa ei ole ollenkaan eikä leivän sisus tartu leipäveitseen lainkaan. Murut ovat pieniä.

Maku

Leipä ei ole erityisen kostea. Syynä saattaa olla se, että syön leipää ainakin vuorokausi sen leipomisen jälkeen ja se, että leivän pussi ei ole paras mahdollinen, mutta se ei selitä kaikkea. Koneella tehty leipä todennäköisesti käänny haluamallani tavalla kosteaksi lopputuotteeksi. Ja osasyy saattaa olla se, että leivonnassa on käytetty jonkin verran vehnähiivaleipäjauhoa, joka valitettavasti leikkaa leivästä särmää pois.

Maku on kyllä hapan; kyseessä on ilman muuta itäinen ruisleipä, mutta happamuus on pinnallista ja häipyy suusta varsin pian. Leivässä on reilusti suolaa, mutta varsinaisesti voimakassuolaisesta leivästä ei ole kyse, sillä suolaa on pakkauksen mukaan 1%. Ehkä suhteellisen vähäisen suolaisuuden vuoksikin mausta puuttuu toivomaani syvyyttä ja runkoa.

Yleisarvio

Heikkisen ruisleipä on hyvä valinta vaikkapa siskonmakkarakeiton kylkeen tai maksamakkaran alle, mutta Tuffen ruisleivän korvaajaksi siitä ei happamuuden puutteen, kuivuuden ja vehnäjauhon käytön vuoksi valitettavasti ole. Arvosanaksi siis ⅗. Ruisleipänelikentässä Heikkisen ruisleipä ei ulotu magic quadrantin alueelle.

[antinoluet]

1354. Olarin Panimo Top 2 Bottom (8,3%, 0,75l growler)

Kävinpä taas asioimassa Olarin Panimolla Otaniemessä ja mukaani tarttui tietenkin myös yksi growler, joka on tällä kertaa Top 2 Bottom -nimistä NEDIPAa! Eikun maistamaan, tämä ei säily montaa päivää growleriin kaadettuna...

Tämä herkku on väriltään utuisen hailakankeltaista ja sen saama vaahto on valkoinen, saippuavesimäisen isokuplainen ja eläväinen, sekä nopeasti lähes katoava. Tuoksu on erittäin greippisen ja havuisen humalainen. Suutuntuma ainakin tässä growlerissa on yllättävänkin flätti eli vähähappoinen ja myös melko kevyesti kurkusta luiskahtava 8,3% vahvuuteensa nähden. Maku on taattua Olari-meininkiä: olut on ääriään myöten täynnä greippisiä ja havuisia sekä vähän pihkaisiakin humala-aromeja. Jälkimaku on kuiva ja mukana on myös mukavaa sekalaista trooppista hedelmäisyyttä, kuten passionhedelmää. Erittäin toimiva vahva NEIPA, jossa pieni makeus sekä happamuus ovat tasapainossa. Maukasta kuin mikä, ja petollisen helppoa juotavaakin...

Pisteet: 8.5/10

[antinoluet]

1325. To Øl Whirl Domination (6,2%, 0,44l tölkki)

Tätä nyt käsillä olevaa To Ølin olutta olen kerran baarissa maistanutkin, mutta en rauhassa arvioinut. Toimeen siis.

Olut on väriltään utuisen likaisenkeltainen oranssiin häivähtävästi ja sen vaahto on luonnonvalkoinen, erittäin pienikuplainen ja melko niukka. Nuuhkaistessa tietää heti, että nyt on totinen humalapommi kyseessä: nenään lehahtaa kattaus trooppisia hedelmiä, havuisuutta ja ennen kaikkea hapanta sitruunaisuutta. Suutuntuma on melko hapokas ja mutta aika pehmeä myös. Maku on “yleiskuvaltaan” hyvin hapanta appelsiinimehua muistuttava, mutta paljon monipuolisempi. Havuisuus ja myös pihkaisen kitkerät humalan aromit ottavat vahvasti roolia, mutta jälkimakua hallitsee greippis-sitruunainen happamuus ja kirpakkuus. Tarviitseko edes mainita että jälkimaku on pitkä ja kuiva? Tekee mieli ottaa vesilasista hörppy välissä jotta makunystyrät saavat vähän lepotaukoa huikkien välissä. Kokonaisuutena maukas, joskin karskin puoleinen IPA, joka mehumaisuudesaan muistuttaa NEIPAa ja jonka “erikoisuus” on vahva sitrushedelmäpainotteisuus. Jälkimaussa käy häivähdys alkoholiakin. Suosittelen kokeilemaan.

Pisteet: 7.5/10

[antinoluet]

1283. Fiskarsin Panimo Will O’Wisp (5,2%, 0,33l pullo)

Arvioitavana tällä kertaa Fiskarsin panimon spontaanihapanmäskätty marjaolut, jonka olen joskus baarissa maistanut pikkutunteina enkä muista tätä sen tarkemmin. Nimihän tarkoittaa virvatulta suomeksi.

Olut on väriltään kauniin utuisenoranssi ja vaahto on melko niukka, valkoinen ja todella pienikuplainen joskin myös aktiivinen. Tuoksu on kirpakan hapokas ja puolukka, karpalo sekä mustikka erottuvat jo tuoksussa. Tavallaan kirpakkuus on myös sitruksista. Suutuntuma on hyvinkin hapokas ja sama marjakolmikko (puolukka, karpalo, mustikka) erottuu myös maun puolella. Gosemainen happamuus erottuu kuivassa jälkimaussa selvästi. Myös sitruunahappo on vahvasti mukana maussa. Marjaisa ja hapokas sekä hapan, aika jännä olut. En joisi näitä kuitenkaan montaa putkeen. 

Pisteet: 6.5/10