#panimoravintolat

[mastersofthebrewniverse-blog]

Moniolutkulttuurisuus yhdistää: Case brewpub Moscow (with Norwegian bonus), osa 3/3

Vyaleniy Lev – Kuivattu Leijona (5,5%)

Viides Pub 1516 & Breweryn olut näytti painepullossaan niin juhlavalta, että tätä piti pihdata muita Venäjän ihmeitä pitempään. Montakos kertaa on joutunut korkkiruuvilla olutpullon avaamaan. Taitaa olla eka kerta nyt, kun tämän sisällä ollut ei tarpeeksi painetta itsekseen tai helpolla irrotakseen eikä korkinpäätä käsin vääntelemälläkään päässyt eteenpäin. Pienen tussahduksen saattelemana lopulta kuivakka ja hieman murenevainen korkki irtosi. Melkein ihmetys on se, miten koskaan ovat saaneet korkkikorkin tuonne sisään.

  Ensimmäinen reaktio: tosi ärtsy olut. Happaman marjamehun tuoksu. Hiilihappoja on, tosin vain sen verran etteivät ne makuun enää kovin ylety. Vähän vaahtoa synnyttää, mutta melko flättiä on. Vaahto on vaalean ruskeaa, nopeaan poistuvaa. Väri vaikuttaa viininpunaisen mustalta normaalissa huoneen valossa, takkatulen ääressä se ilmentää selvästi ruskeampaa sävyä.

Etukäteen ei ollut mitään tietoa oluen tyylistä, paitsi mitä nyt painepakkauksesta voisi arvata. Mallasta en löydä enkä humalaa (IBU 12), joten luonteeltaan puhtaasti marjaolueksi menee. Tietämättömän marjaveikkaus osui mustaherukkaan tai sen kaltaiseen. Suutuntuma on ohut. Helkkarin hapan maku, melkein pistävä. Alkoholi jää piiloon.

Kyrillisen labelin huolellisen tutkimisen jälkeen vahvistuu oluen sisältävän vaaleaa ohramallasta, poltettua mallasta, vehnämallasta, karamellimallasta, kirsikkaa, humalaa, vettä ja hiivaa. Raaka-aineista jää tsaarinvallan ottein dominoimaan se kirsikka, mutta sellaisella otteella joka ei edelleenkään ihan samaistu klassisiin Kriek Lambiceihin. Olis kiva tietää paljonko marjoja on kipattu sekaan, varmaan paljon. Sanotusti nimenomaan spontaanikäytetty olut, mitä nyt tällä kertaa tarkemmin tarkoittaakaan: Eli onko oltu mitään hiivaa lisäämättä vai onko kuitenkin tarkoituksella lisätty jotakin villihiivakantaa.

Kokenut Neuvostoliiton kävijä maistaa samaa juomaa vieressä. Hän kuvailee sitä vanhaksi neuvostojuomaksi. Sellaista mitä 70-luvulla oli. Sellaista, että mielummin otti silloin vettä. Sanoo, että Baltika oli jo toista, siis miellyttävämpää. En tiedä mitä silloin tuolla juotiin, kirsikkaoluita, laimeita marjalikööreitä vai mitä, mutta oma tuomio on lievempi. Kummajaistahan tämä on, mutta lasi tai pullo menee innolla ja helposti erikoisuuksiin tutustuen. Ei kuitenkaan menisi kokonainen batchi ja tarkemmin ajatellen tämä yksi pullo on ihan sopiva määrä.

  Olut on pantu huhtikuussa 2013, eli juotu 3,5v ikäisenä. Se kuitenkin on vain 5,5 prosenttinen. Miltähän tämä on tuoreempana maistunut, voisiko huippumaku jo olla ohi? Näin veikkaisin. Maistelun ja kirjoittelun aikana kirkastui epäily, että oluen esikuvana kai ovat Kriek Lambicit. Jo pelkästä yrityksestä saa nostaa hattua panimolle. Ja jos tämä kriek-spekulaatioiden polku kestää, alkaa tuntua entistä luonnollisemmalta se, että vastaaviin oluisiin Belgiassa käytetään niin laajasti säilyvyyttä parantavia hapettumisenestoaineita. Tässä niitä ei ollut.

Tiivistettynä: Lievästi hapotettu erittäin väkevä kirsikkamehu, joka kuitenkin on olutta.

Kotiolutharrastajan arvio: En panis

  Norwegian bonus – Bresnjev Sovjet Staut (8%)

Venäjän teemaan nimetty norjalainen Kinn Bryggerin superherkku. Tästä ei stout omaan makuun parane! Supertäyteläinen, rankan tummasuklainen paahdettu kermamallaspommi, silti humalakin kutkuttaa. Tosin Fuggles ei ole kiehtonut humalana ennen tätä tapausta. Aikamoiset määrät on tuota humalaa pitänyt työntää keitokseen, koska Fugglesin alfahapot asettuvat vain 4-5% paikkeille ja IBUja ilmoitetaan olevan 70. Eipä Fuggles useinkaan liene katkerohumalana, ja se on tosiaan ainoa humala tässä oluessa.

  Poikkeuksellisesti vain 3 oC:ksi jäähdytetty stout toimii kuin unelma. Tuoksuu suklaamousselta. Kauniin kermainen, joskin vaipuva vaahto. Tiheää nestettä tämä. Täydellinen jälkiruoka. Ostettu Oslon lentokentältä, joten voi olla vaikea saada lisää, mikä on säälien sääli. Bresnjev my main main!

Suosituslämmössäänkin 10-12 oC:ssa oluen lupaus pitää. Varsinkin makupuolella kaikki voimistuu heti, erityisesti maun pituus kasvaa. Ei kitkeryyttä, vain syväkermaista vahvaa vaahtopaahtonamia. Tässä juomassa on rauhallista ja arvokasta luonnetta, ei kiivailevaa anarkistiluonnetta. Tästä voi ottaa oppia. Viva la Bresnjev!

Suosituslämmössä myös tuoksu voimistuu ja pehmenee maun perässä, näkö on öljyistä, kaunista. Huoneenlämmössä viipyiltyään ja 17 oC:seen ehdittyään olut on edelleen hyvässä juomakunnossa. Mestarillinen stout toimii läpi lämpötilaskaalan ja tällä kertaa wow-efekti syntyi korostuneen kylmänä. Bresnjev oh-la-la!

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin todellakin

  Craft beer  ja kotipaneminen – rajat ylittäviä rakkauden kieliä molemmat

Kaikenlaiset pelailut pitävät maailmaa väsähtäneenkireästi pihdeissään ja siihenkin näkymään outo pakansekoittaja kantaa korsiaan kekoon. Mutta onneksemme hyvän oluen kieli yhdistää. Vaikka mitä päätyisi ajattelemaan isojen voimien toimista siellä sun täällä, niin käsityöoluen into ja henki ylittää vallan, kylmän rahan ja politiikan tarkoitusperät. Näin halutaan uskoa, perskkeles, olkoot vaikka kuinka naiivia, sattanas. Kun asiat on tarpeeksi pieniä, niistä ei pääse syntymään kähinääkään. Peace, Love & Craft Beer!

Seuraa/tykkää/jaa postaus:

var addthis_config = { url: "https://brewniverse.fi/moniolutkulttuurisuus-yhdistaa-case-brewpub-moscow-with-norwegian-bonus-osa-33/", title: "Moniolutkulttuurisuus yhdistää: Case brewpub Moscow (with Norwegian bonus), osa 3/3" }

Moniolutkulttuurisuus yhdistää: Case brewpub Moscow (with Norwegian bonus), osa 3/3 was originally published on Brewniverse

[hikingwithmyboys-blog]

Corvalliksessa on vietetty tämä viikko olutviikkoa, joka huipentuu viikonloppuna Septembeerfestiin, jossa esittäytyy 38 lähipanimoa. Kivoja tapahtumia ympäri kaupunkia, panimoissa ja ravintoloissa ja puistoissa. On musiikkia, maistelua, vastapoimitulla humalalla maustettuja fresh hop -oluita sadonkorjuun kunniaksi, siiderijoogaa jne. Erilaisia olutaiheisia festivaaleja ja tapahtumia on lähes viikottain eri puolilla osavaltiota. Mikä tekee Oregonista olutosavaltion? - Oregonissa on eniten pienpanimoita asukkaita kohden Yhdysvalloissa, noin 230 panimoa (ihan liian monta tutustuttavaksi!) n. 4,1 miljoonan asukkaan osavaltiossa. Portland on Yhdysvaltojen epävirallinen craft beer -pääkaupunki - ja katuruokapääkaupunki. - Olutalalla on iso taloudellinen merkitys ja työllistävä vaikutus. Oregonissa panimoala työllistää yli 30 000 henkilöä ja arvioitu vaikutus osavaltion talouteen on noin 4,5 miljardia dollaria. (http://oregoncraftbeer.org) - Oregonissa suositaan paikallista - oli sitten kyse tomaateista, juustosta tai oluesta. Olutkulttuuri on osa tätä arvostusta - suositaan paikallisia oluita, paikallisia panimoita ja yrittäjiä. - Oregonilaiset käyttävät enemmän rahaa oman osavaltion pienpanimojuomiin kuin muualla. - Kun craft beer -kulttuuri alkoi kukoistaa 1970-1980-luvun taitteessa länsirannikon panimot olivat eturivissä. Moni alan pioneereista tuli Oregonista esim. Bridgeport Brewing, McMenamins, Full Sail Brewing ja Deschutes Brewery. Pienpanimot halusivat erottautua vivahteikkaimmilla makumaailmoilla ja uudenlaisilla humalalajikkeilla. Yksi niistä, Cascade-humala, kehitettiin humalakasvitutkimuksestaan tunnetussa Oregonin yliopistossa. Tämä American Pale Aleissa käytetty humala on nimetty Oregonin ja Washingtonin itärajalla kulkevan vuorijonon mukaan. - Humala. Oregon on Yhdysvaltojen toiseksi suurin humalankasvattaja ja -viejä pohjoisen naapuriosavaltio Washingtonin jälkeen. Ilmasto ja maaperä ovat suotuisia aromaattisen humalan kasvattamiseen ja Willamette Valleyssa on monta perheyrittäjää, jotka ovat viljelleet humalaa vuosikymmeniä. Samoin ohralle, vehnälle ja muille viljoille on suotuisat kasvuolosuhteet ja vuorilta virtaa raikas vesi. - Oregonin yliopistossa tehdään laadukasta tutkimusta ja opetusta oluen panemisesta sekä oluen laadusta, mauista ja humalalajikkeista. Yliopisto tekee tiivistä yhteistyötä paikallisten panimoiden kanssa - auttaa tuotekehityksessä, prosesseissa ja toisaalta kouluttaa osaajia panimoiden palvelukseen. - Oluita on tarjolla laajasti kaikkia tyylejä - pale aleja, indian pale aleja, lagereita, saisoneita, stoutteja, wild aleja - niitä kaikkia yhdistää humaloinnin maistuvuus. - Olut yhdistää. Panimoravintolat ovat paikallisten kohtaamispaikkoja ja seurusteluravintoloita, ja niissä viihtyy koko perhe - hyvän paikallisen ruuan ja paikallisen oluen äärellä. Perheen pienimmille on tarjolla oma menu ja root beer tai mansikkalimonadi.

[mastersofthebrewniverse-blog]

Moniolutkulttuurisuus yhdistää: Case brewpub Moscow, osa 2/3

Kakkososa Moskovan craft beer näytteistä ensimmäisen episodin jatkoksi. Kolmantena Pub 1516 & Breweryn oluena:

Salt Berry Gose (4,5%) ja heijastelua Brewniversen vastaavaan (4,3%)

Trendikäs gose happamien oluiden nousevasta genrestä, italialaisen Toccalmatton kanssa. Hauska verrokki syksyiseen Brewniversen goseen.

On vaalean punertavaa, tummempaa kuin kotipanimon vastaava. Kaunis valkoinen aluksi runsas vaahto, kuten omassakin. Tuoksu happaman marjainen tummalla ei kai sentään tunkkaisella sävyllä. Mieleen nousi mansikka, vaikkei venäjää taitamattomana niin sanotusti ensin ollut hajuakaan mitä marjaa tässä olisi. Mut oikeesti, itse asiassa melkoisen voimakas aromi. Ehkä tuo suola silti sotkee kirkasta mansikkaisuutta. Maistaessa suuhun ilmestyy voimakas metsämansikan maku erittäin raikkaana. Suolaisuuden huomaa, mutta sitä ei ole ollenkaan liikaa. Tosin kanssamaistajan kommentti oli “liian suolainen”. Suuntuntuma on hyvin ohut kummassakin gosessa. Hyvä pirteä olut. Tämä on taas niitä tyylejä, joita monikaan satunnainen kadunnainen (tai -mies) ei olueksi maun puolesta arvaisi.

Brewniversen gosessa marjoina meni raakoja karviaisia ja kypsiä punaisia viinimarjoja. Sen maussa ensin liipaisi pulssinsa suolaisuus äkkiä häviten, happamuus ja makeus saapuivat rintarinnan, eivät kovin voimakkaina, mutta kolmimakuisuus oli siellä. Tästä leikkautui marjahappamuutta pois yllättävän paljon jälkisokeroinnin vaikutuksesta. Jälkisokerointi tuli vedettyä yläkanttiin, koska juomasta halusi oikeinkin kuplaisaa.

Humalana 1516:lla on Columbus, meillä Tettnager. Molemmissa tapauksissa humalointi jäi rehellisesti taustalle. Gosemaiset marjahappamat ja suolaiset ominaispiirteet jyräävät. Aineksia on perusbissejä juhlavammiksi juomiksi visuaalisuutensa ja tuoreena kepeän raikkautensa vuoksi.

   Pub 1516 & Breweryn mansikkagose.  

Brewniversen karviais-punaviinimarjagose, mikä lontoon murteella taipuu muotoon Gooseberry Gose.

Kotiolutharrastajan arvio Salt Berry Gosesta: Panisin

  Black Swan, Russian Imperial Stout (8,5%)

Läpimustaa ilman muuta, vaahto ihan reilu kaunis vaalean ruskea, kerroksena ei erityisen pitkä pysyvyydeltään, mutta pintakuplana säilyy kauankin. Kylmässäkin oluessa voimakas suklaakaakao puskee tuoksuun. Maussa fokus siirtyy tiukkaan paahtoon siitä tuoksun suklaasta. Maistaessa tuli heti mieleen saman panimon Black IPA. Ei välttämättä hävyttömän kaukana siitä, mutta tässä paahde kääntyy kitkeriäisen pistäväksikin. Vahva paahde viipyilee ympäri suuta vielä kauan siemauksen jälkeen. Suutuntuma on kehuttavan tiheyden puolella.

Lämmenneenä tuoksu ei ainakaan vahvistu. Ja siinä assosiaatio kulminoituu eniten sanaan maito. Ei paahde, ei suklaa. Maku puolestaan on pehmeytynyt paahteen silkkiseksi ja suutuntuma tuntuu täyteläiseltä.

  Sopii erinomaisesti jälkkäriksi yhdessä mutakakun ja vaniljajäätelön kanssa. Pääsee parhaiten oikeuksiinsa ja suussa maku kehittyy hienosti nautintajärjestyksessä jätski, olut, kakku. Jäätelö tosiaan neutraloi stoutin makua kuten vihjattu toisessa postauksessa.

  Ei ole se helpoin mahdollinen, mutta mahtava olut. On luonnetta monipuolisesti tässä. Me likes right lot! Black Swan on nimensä veroinen. Yllättäen tapahtuva juttu.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin

    Seuraa/tykkää/jaa postaus:

var addthis_config = { url: "https://brewniverse.fi/moniolutkulttuurisuus-yhdistaa-case-brewpub-moscow-osa-23/", title: "Moniolutkulttuurisuus yhdistää: Case brewpub Moscow, osa 2/3" }

Moniolutkulttuurisuus yhdistää: Case brewpub Moscow, osa 2/3 was originally published on Brewniverse

[mastersofthebrewniverse-blog]

Moniolutkulttuurisuus yhdistää: Case brewpub Moscow, osa 1/3

Aiemmin tuli tehtyä postaus liittyen Pietarinkin panimoravintoloihin. Laajennetaan Venäjän skooppia Moskovaan asti yhden panimoravintolan verran ja kolmiosaiseksi postaussarjaksi. Kaveri asuu Moskovassa ja toimitti näytteitä paikallisesta panimoravintolasta. Sain näin haltuun viisi olutta Pub 1516 & Breweryn valikoimasta.

Panimon panovehkeet on hankittu kolme vuotta sitten Belgiasta. Kapasiteettia vaikuttaa olevan sangen mukavasti panimoravintolaksi. Virtuaalikierroksenkin tarjoavat tiloistaan. Omakohtaista kokemusta Moskovan craft beer skenestä ei ole ollut, vaikka pari vuotta sitten positiivisesti yllätyinkin Moskovan pienten kulmakauppojen oluttarjonnasta.

Väläys Pub 1516 & Breweryn tiloista. Kiitos Pena & Lena, Moskovan olutlähettiläät! Pena on lupautunut jeesaamaan Moskovan matkaa suunnittelevia. Häneen voi olla yhteydessä kauttamme, jos haluat vinkkejä craft-mestoista tai muista vierailun arvoisista paikoista.

loading map - please wait... click here for troubleshooting

Map could not be loaded - please enable Javascript! → more information

Pub 1516 & Brewery

Subway station Proletarskaya, Abelmanovskaya st 4 a, Moscow, 109377, Russia (Directions)

Pub 1516 & Brewery 55.736299, 37.670799 Pub 1516 & BrewerySubway station Proletarskaya, Abelmanovskaya st 4 a, Moscow, 109377, Russia (Directions)

Pub 1516 & Brewery Moskovan kartalla

  Pac Man Pale Ale (4,5%)

Ensimmäisenä viidestä oluesta tuli korkatuksi Pac Man Pale Ale. Sillä on oiva vaahto, sameanpuoleinen, vaaleanruskean kellertävä väri, jättää hienoa pitsiä. Tyypillinen iloinen keskivahva citran tuoksu, ohut suutuntuma, melkein hieman vesimäinen ja juotavuus sen puolesta isoa. Tuoksussa pieni viuhahdus saippuaa. Maussakin pieni välähdys kellaria, mutta mikään noista ei varsinaisesti haittaa olutnautintoa. Jälkimakuun jää havaittavasti katkeroa, enemmän kuin juoman 29 IBUa signaloi. Keskikastin citra-ale kepeään aleluokkaan. Toimii varsinkin, jos ei jää erityisemmin miettimään mitään vaan sippailee iisisti vaan.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin

    Haka Black IPA (7%)

Täysmustaa ja voisiko tyyliin muuta kuuluakaan. Aika rajallista vaahdon muodostusta, mikä tyylille tuntuu ominaiselta. Miksei nämä Black IPAt muuten yleensä tunnu kehittävän reilua kestävää vaahtoa, hmmm. Mallaspohjan kanssa sen havainnon on täytyy olla naimisissa.

Tässä tapauksessa tyylille on alkoholia yläkanttiin totuttuun nähden. Isosti paahteinen tuoksu. Suutuntuman suhteen ennakkomielikuvat ovat tyylissä siellä varsin ohuen puolella eikä tämäkään siitä poikkea. Sen sijaan paahtoaste on tavallistakin roisimpi. Se on hyvä, mutta tässä on muutakin keskivertoa parempaa: enemmän makuvivahteita nimittäin, ohutta öljymäistä salmiakkia, mikä miellyttäisi stoutissakin.

Alkoholi ei kuitenkaan maistu ja vahvasta mausta huolimatta ja kevyen rungon siivittämänä juotavuus on isoa. Noh, viiltävä pitkäkestoinen ylipaahde sitä toki pienentää, jos malttaa jäädä pohdiskelemaan sitä jälkimakua. Juomaa voi nimittäin siemailla nopeammin, jolloin ei koskaan pääse tekemään huomioita tiukasta loppupaahdosta.

Mosaicin ja columbuksen tuottama ibuarvo on ison puolella (70 IBU), mutta katkero ei nouse makuun ollenkaan samassa määrin.

Black IPA ei yleensä kuulu suosikkityyleihini, mutta tämä miellyttää. Luonnehtisin enemminkin crossoveriksi Black IPAn ja Imperial Stoutin välillä. Itse asiassa: lämmetessään tämä olut alkaa yhä enemmän stoutmaistumaan.

Kotiolutharrastajan arvio: Panisin

  Postaussarjan jatko-osissa lisää saman panimon kamaa ja vähän muutakin. Sitä ennen hieman olutrunoutta:

Fire… walk with me

  Through the maltiness of future’s past, The brewmaster longs to see. One chants out between two worlds… “Fire… walk with me.” We lived among the people. I think you say, brewpub. We lived above it. I mean it like it smells… like it tastes. I too have been touched by the hoppy one. Tattoo on the left barrel… Oh, but when I saw the face of Ninkasi, I was changed. I took the entire tap off. My name is Pac Man Pale Ale.

– Mike’s Monologue, Twin Peaks, modaukset punaisella, kuvassa Pac Man Pale Ale –

Seuraa/tykkää/jaa postaus:

var addthis_config = { url: "https://brewniverse.fi/moniolutkulttuurisuus-yhdistaa-case-brewpub-moscow-osa-13/", title: "Moniolutkulttuurisuus yhdistää: Case brewpub Moscow, osa 1/3" }

Moniolutkulttuurisuus yhdistää: Case brewpub Moscow, osa 1/3 was originally published on Brewniverse