#guifi.net

[manytomorrows]

https://guifi.net/en Guifi.net, free, open and neutral telecommunications network

[comunicacionabierta]

Efraín Foglia es un mexicano que vive a caballo entre el Raval y Vic. Es, o ha sido, ciberpunk, diseñador de interacciones digitales, Doctor en Bellas Artes por la UB, investigador y miembro fundador de Guifi.net, la red de telecomunicaciones autogestionada más grande del mundo.

[kapitaali]

Barcelonan urhea kamppailu yhteismaan puolesta

Vieraillessani Barcelonassa viime viikolla opin paljon kaupungin pioneeriroolista kehitettäessä ”kaupunkia yhteisvaurautena”. Opin myös, että uuden yhteismaaparadigman kristallisointi — jopa kaupungissa joka on omistautunut osuuskunnille ja avoimille digitaaliverkoille — on erittäin monimutkaista.

Barcelonan kaupunginvaltuustoa vetää entinen asuntoaktivisti Ada Colau, joka valittiin pormestariksi toukokuussa 2015. Hän on sellaisen liikkeen johtaja, joka muuttui poliittiseksi Barcelona En Comú -puolueeksi (“Yhteinen Barcelona”). Valtaan päästyään Colau lopetti uusien hotellien laajentamisen, rohkea veto jolla ehkäistään ”talouskehitystä” (eli turismia) syömästä kaupungin eläviä, monimuotoisia alueita. Maailmankaupunkina Barcelonaa vaivaa sijoittajien ja spekulaattorien syöksyminen kiinteistömarkkinoille, mikä tekee kaupungista liian kalliin elää tavalliselle kansalaiselle.

Barcelona En Comú on saattanut saada pormestarin paikan, mutta se kontrolloi ainoastaan yhtätoista kaupunginvaltuuston 44 paikasta. Tämän johdosta kaikki puolueen kunnianhimoisen agendan edistäminen vaatii tunnettuja temppuja ja perinteistä kädenvääntöä kaupunkipolitiikassa. Sen tehtävä on muuttunut myös vaikeammaksi, koska vähemmistöpuolueena Barcelona En Comú ei ole ainoastaan liike, sen tulee toiminnallaan avustaa suuren urbaanin talouden erilaisia tarpeita ja tarjota kaikenlaisia julkisia palveluja: suuri, monimutkainen työ.

Mitä tapahtuu, kun aktivistiliike kohtaa sellaisia hallinnon realiteetteja ja sotkuisia paineita edustukselliselta politiikalta? Tämä on juuri se draama Barcelona En Común edessä joka on kommonereille niin opettavaista. Muuttavatko aktivistit perinteisen politiikan ja hallintajärjestelmät uudenlaisiksi — vai muuttuvatko he itse ja hylkäävät alkuperäiset tavoitteensa?

Uusi hallinto selkeästi pyrkii ravistelemaan asioita positiivisilla, transformatiivisilla tavoilla. Suuremman yhteistyön vaalimisen lisäksi Barcelona En Comú toivoo vahvistavansa ja laajentavansa sitä mitä he kutsuvat “yhteismaan kollaboratiiviseksi taloudeksi” — osuuskuntia, yhteismaata ja naapurustoprojekteja, jotka ovat uskomattomat 10% koko kaupungin taloudesta, noin 1300 projektia.

Esimerkiksi löytyy vaikuttava Guifi.net, laajakaistatelekommunikaatioverkko jota hallinnoidaan yhteisvaurautena tavallisten internetin käyttäjien ja pienyritysten hyödyksi. Systeemi tarjoaa tervetullutta kilpailua jättiläismäiselle Telefónicalle tarjoamalla halpoja internet-yhteyksiä yli 32 tuhannen Wifi-tukiaseman avulla.

Kaupungissa on myös Som Energia -osuuskunta, ensimmäinen uusiutuvan energian osuuskunta Kataloniassa. Se sekä myy markkinoilta ostamaansa sähköä eteenpäin että tuottaa jotain itse — turbiineja, aurinkopaneeleja, biokaasuvoimaloita — tuottaakseen sähköä jäsenilleen.

Barcelona En Comú tajuaa, että yhteismaan yhteistoiminnan stimuloiminen on yhteisluomisen teko, ei yksittäinen valtion projekti. Joten kaupunki on mahdollistanut uusia järjestelmiä joita avata ja laajentaa uuden keskustelun merkeissä. On ryhmä nimeltään BarCola, joka kutsuu koolle kollaboratiivisen talouden ja yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon johtavat toimijat arvioimaan alan edistymistä ja suosittelemaan käytänteitä. On myös avoin kokoontumisalusta Procomuns.net sekä Decim.Barcelona-päätöksentekoalusta.

Nähtäväksi jää miten nämä tahot kehittyvät, mutta niiden tarkoitus on selvästi vahvistaa yhteismaan kollaboratiivista taloutta itsetietoisena, aktiivisena kaupungin elämän osa-alueena. Hallinto tutkailee sellaisiakin ideoita kuten olemassaolevien osuuskuntien muuttamista avoimiksi alustoiksi, sekä minkä tyyppistä liiketoimintaa voisi pitää hyvänä liittolaisena tai tukijana yhteismaan kollaboratiiviselle taloudelle.

Jotkut myötätuntoiset liittolaiset ovat huolissaan, että Barcelona En Comú pakottaa yhteismaan etiikkaa ja kieltä perinteisen vasemmistopolitiikan niskaan — että se vain uudelleenbrändäisi reformin ja vesittäisi transformatiiviset ambitiot. Kriitikot ihmettelevät kaappaako systeemi yhteismaan haltuunsa. He kysyvät ”osallistavan hallinnon” nykyisten struktuurien riittävyydestä, onko kyseessä edistys vaiko huolestuttavan tyyppinen neutralointi.

Vaikka sellaiset kysymykset ovat väistämättömiä, mielestäni vastauksia ei välttämättä voida tietää etukäteen, tai edes silloinkaan kun niitä etsitään. Kun yhteismaa alkaa muuttua valtavirraksi, silloin on niin monia tuntemattomia ennustamattomuuksia. Ennen näkemättömän systeemin keksiminen vanhan systeemin matrixin sisään tarkoittaa monia tuntemattomia kehityskulkuja. Tulee aina olemaan aukkoja, epävarmuutta ja kompleksisuutta jotka tulevat ensi kertaa vastaan, mihin voidaan vastata ainoastaan lennosta improvisoiden.

Monet näistä improvisaatioista väistämättä tulevat olemaan poliittisesti motivoituneita, vaikka ne olisivatkin tahattomia. Edistykseen liittyy aina kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. Jotkut pienemmän osuuskunnat Barcelonassa valittavat, että ne eivät kykene osallistumaan kaupungin hankkeisiin. Toiset ovat huolissaan siitä, että kaupungin vesijärjestelmän uudelleen kansallistaminen tulee epäonnistumaan ja johtamaan sen uudelleen yksityistämiseen.

Francesca Bria, kaupungin teknologiajohtaja, toimii näiden voimien myrskyn silmässä. Julkisessa keskustelussa hän huomautti, että ”pieniä mutta peruuttamattomia muutoksia” on jo tehty kaupungissa. Hän myös myönsi, että transformatiivinen muutos on vaikeaa, johtuen siitä että ”julkista sektoria ei ole suunniteltu palvelemaan kansaa”.

Surullista kyllä, tämä on täysin totta. Kaupunginhallitukset yleensä suunnittelevat ne palvelemaan rikkaita kehittäjiä, korporaatioita ja sijoittajia. Dominanttien pelaajien rinki saa usein suurimman osan kaupungin alihankinnoista, kaikkein arvokkaimmat veroalennukset ja -subventiot, ja erikoisia oikeuksia lain edessä. Kaupunkijärjestelmien transformoiminen yhteismaaystävällisiksi on jäätävä rakenteellinen haaste, jossa on monia administratiivisia, juridisia ja poliittisia kompleksisuuksia.

Hienovaraisemmalla tasolla me olemme sen saman kielen vankeja joka hidastaa muutosta. Mieti vaikka ”älykaupunkia”, joka oli nimi tapahtumalle jonne minua pyydettiin puhumaan — Smart City Expo World Congress.  Tämä vuosittainen tapahtuma Barcelonassa on fyysisesti lähellä kahta massiivista messua — joka on tarkoitettu ”älykaupungin” informaatioteknologian ja kunnallisten vesijärjestelmien tuottajille.

Termi ”älykaupunki” on teknokraattinen/markkinoinnin termi, jota IT-ala rakastaa koska se alleviivaa heidän myyntipuheitaan. Heidän tuotteensa pyrkivät tekemään kaupungin järjestelmistä mukautuvampia ja tehokkaampia energiaa, vettä, liikennettä, hallintoa yms. varten. Termi antaa ymmärtää, että yksityinen mustan laatikon tuntematon teknologia on mahdollista ostaa, mutta että se ei ole tavallisten kuolevaisten saavutettavissa. Ei mikään yhteismaan visio. Järjestelmät, eivät ihmiset, ovat sen ytimessä.

Smart City Expon järjestäjänä kaupungin johto halusi laajentaa diskurssia ”älykaupungeista” tässä tapahtumassa, joten se kutsui minut ja David Harveyn ja monia muita. Harvey on tunnettu marxilainen tutkija, joka on kirjoittanut niin hienosti globaalista kapitalismista sekä ”oikeus kaupunkiin”-liikkeestä. Hänen puheensa, joka pidettiin omaani ennen, on varmasti iskenyt moniin osallistujiin provokatiivisena ja kummallisena. Voin vain kuvitella miten Harveyta on katseltu kiiltäviltä korporaatiomessuilta 100 metrin päästä.

Minun puheeni, ”kaupunki yhteismaana”, otti yhteisvaurauden paradigman käyttöön ja kuvasi monia kaupungin tilojen haltuunottoja. Keskityin myös erilaisiin yhteisvaurauspohjaisiin urbaaneihin aloitteisiin kuten Bolognan urbaanin yhteismaan aloite, osallistuva budjetointi, datayhteisvauraus ja alustaosuuskunnat.

Korporaatioiden edustajilla on voinut olla järkytys miettiä ovatko oikeat asukkaat integroituneet älykaupunkiin ja annetaanko heille mitään itsemääräämisoikeutta. Teknoihmiset eivät yleensä mieti aitaamisen politiikkaa tai yhteistekemisen ideaa. Muutaman minuutin päästä puheeni loputtua yllätyin saadessani sähköpostia hollantilaiselta pankkiirilta joka oli ollut yleisössä. “Eikö sinun mielestäsi kaupungit ole kasvaneet liian suuriksi ollakseen yhteismaata? Eivätkö ihmiset ole liian opportunistisia luomaan ja jakamaan reilusti?”  (Vastasin:�� “Institutionaaliset rakenteet ja sosiaaliset normit voivat saada aikaan paljon huolimatta ihmiskunnan rumemmasta puolesta.”)

Mutta syvempi pointti jää jäljelle: Miten integroida yhteisvaurausperustaiset järjestelmät monimutkaisten kaupungin hallintojen ja markkinoiden kanssa, sellaisina kuin ne nykyään ovat olemassa? Vai pitääkö yhteismaan siirtyä täysin muille alueille?

Myönnän, että minulla ei ole tyydyttävää vastausta näihin kysymyksiin. Työpajassa seuraavana päivänä kuitenkin keksin raakatypologian hybridi-yhteisvauraudesta, joka yrittää ”olla kiltti” kaupunginvaltuustolle ja markkinoille. Olisi kiva yhteismaalle avata uusia interaktiokeinoja hallituksen ja markkinoiden logiikalle, mutta on tärkeää että näin tekemällä yhteismaa vakaasti suojelee sen itsevaltaisuutta ja visionsa eheyttä.

Muistan Lewis Hyden armottoman johtopäätelmän. Hänen kirjassaan Trickster Makes this World, joka perustuu hänen myyttisten huijareiden tutkimukseensa muutosagentteina, Hyde esittää että minkä tahansa alistuvan yhdistäminen vaarallisiin voimiin johtaa joko kannibalisaatioon tai maanpakoon. Voimakkaat instituutiot joutuvat ”joko ajamaan pois tai syömään rettelöitsijät”. Kolmas, prekaarimpi vaihtoehto on ”pysyä reunalla, ei sisällä eikä ulkona.” Mutta onko se kestävää?

  Lähde: //commonsstrategies.org/barcelonas-brave-struggle-advance-commons/

from WordPress https://ift.tt/2JM9ADp via IFTTT

[architectureofthecommons]

notes taken in swap

so, what about politics? 3 - 4 november 2017, iMAL brussels

http://www.imal.org/en/activity/so-what-about-politics-swap

michel bauwens: p2p foundation / ghent

advocacy

20 people in 4 groups in p2p foundation see the structure here https://p2pfoundation.net/the-p2p-foundation/structure-and-governance

anarcho-capitalism vs the commons

saya soliere: medialab / participalab madrid

decide madrid needed moderation after sometime as ideas could not reach expected number of votes like 27k from comunity

sanna gothbi: digidemlab / gothenburg

lumio / tool to vote

democat.me / tool to choose the best tool for your organization

masa critica / napoli squatting team http://www.massacriticanapoli.org/

civictechgbg.se

tools

open & transparent

secure & well-tested

reflect the needs of the community

emmanuele braga: commoncoin / macao- italy

dyne.org

decent survey for all the crypto currencies in europe

when basic income is self-organised

there is no profit if you work too much

it is better to look for collaboration rather then competition

it decreases the division of labor

technology vs the social body / digital physical convergence

the becoming human by the machine vs our becoming machine as a social body

bank of the commons

a cooperative bank with multi currency wallet

bankofthecommons.coop

macaomilano.org

lieza dessein: smart / brussels

how to transform into a coop

mutualization, redistributive promoting solidarity?

transition for whom and with whom?

inclusion, a shared and participatory company?

with which tools?

multistakeholder coop?

alex foti / theory of the precariat

precarity is short-time employment, intermittent income, lack of labor and welfare rights, no power on the job and no voice in politics.

in response to precarity demands for UBI and self-organized work environments emerged.

basic class structure in 2010s

elite top 1% / high political, high economic, and high cultural power

salariat / high political, middling economic, low cultural power

precariat low political, low economic, high cultural power

underclass low political, low economic, low cultural power

the book is here https://issuu.com/instituteofnetworkcultures/docs/tod25precariat-issuu

what is the political agenda of the commons? who is going to defend the commons in the political scene? how will post-capitalism will be spread? it will spread through conflict.

virgile deville: democracy.earth

liquid democracy activated with token based voting system

https://civil-news.typeform.com/to/gmtgPR

http://www.niemanlab.org/2017/10/civil-the-blockchain-based-journalism-marketplace-is-building-its-first-batch-of-publications/?utm_content=buffer5ae4b&utm_medium=social&utm_source=twitter.com&utm_campaign=buffer

mònica garriga miret: decidim / barcelona

digital common’s infrastructure for participatory democracy

metadecidim is the network of people who decide on the future of the software

accountability!

xavier damman: open collective / brussels, usa

storiify is the first start-up in SF

opencollective.com opens the accounts to community showing where the money is going to

works ver well with open source communities as they are decentralized

brussels together - a platform to construct a platform for community sharing

20th cent institutions wont help us to solve the problems of 21st century

penny travlou : university of edinburgh / uk

commoning culture in medellin

network instead of community

commining the networks through feminist & queer theories: starting with approach of failure

shafing

spatiality exchange horizontality etc  on the pic ,n the phone

cultural commons?? something we create together - artificiality

spaces practices actors are three legs for creating cultural commons

platohedro / good living & good knowledge is their slogan, they work with disadvantaged youth for teaching coding

proyecto NN / architecture based group

cartografias sonoras / documenting with children soundscapes for active citizenship

casa tres patios / radical pedagogical production

p2p etnography toolkit: polyphonic understanding / micro-stories / third info-space

how? recipes (assemblages of ingredients eg visualizations, interactive systems, knowledge sharing process)

https://www.eca.ed.ac.uk/profile/dr-penny-travlou

panayotis antoniadis: nethoods / greeece

community networks & diy networking

armin medosch “read the fucking marx” book: city of the sun  / important notes on commoning

can we create an organic internet? one that is not genetically /algorithmically modified?

guifi.net the organic internet made by people in catalonia

piratebox

netcommons

mazi toolkit

mazizone.eu a wordpress for networks : location based shared wordpress

the decentralized internet needs roots and organic hybrid seeds (toolkits)

fair research nethood

david potocnik: totalism.org / canarias

david@totalism.org

hackbase network

what is etherpad? @dcht00

khushboo balwani: civic innovation network / brussels

brussels in 2023 8 of 10 people living there will be stranger, superdiversity needs open innovation.

multi stakeholder collaboration

[steambaka]

-Apamar. Charts, metrics and politics of space, Centre d’Arts Contemporàbies, Barcelona, 2010-2011. “The projects intersect through proposing alternatives to the representation of space, its interpretation and how to live in it,” and “In this sense, Beirut: Mapping Security by Mona Fawaz, Ahmad Gharbieh and Mona Harb, depicts the numerous types of security measures that have been established in municipal Beirut as a result of the armed conflicts the country has witnessed since the 70s. Sara Nelson Wright’s visual mapping of six individuals’ travels in Brooklyn, Locations and Dislocation, is a reflection on the effects of gentrification and urban expansion. In LRPT (La región de los pantalones tranfronterizos), the Tijuana-based collective Torolab makes visible the transnational mobility of the inhabitants of the twin cities of Tijuana and San Diego. Isaki Lacuesta and Isa Campo visit Places that do not exist, and provide us with an account of the reality of these places that have disappeared from Google earth for being protected areas. Geografie dell’Oltrecittà and Agroculture nomadi of Stalker/Primavera Romana are common design projects that generate and share social knowledge and awareness on urban changes, while Guifi.net in Catalunya, Mapeo Colectivo from Iconoclasistas in Buenos Aires, and Mapping the Commons, Athens by Hackitectura.net all spur us into participation with the aim of creating common resources.” The extraordinary show was curated by Maral Mikirditsian, Ramon Parramon and Laia Sole. 

[tecnologiasocial]

Guifi.net

- Titulo: guifi.net

- url: http://guifi.net/es/

Resumen

Un ejemplo de proyecto de construcción colaborativa de infraestructuras de acceso a Internet y una de las mayores de redes de acceso inalámbrico del mundo. Han desarrollado tecnologías propias y mecanismos de sostenibilidad financiera. Supone una referencia interesante para la implementación en áreas de difícil acceso en las ciudades y en regiones rurales.

Guifi.net es una red de telecomunicaciones ciudadana, abierta, libre y neutral, que se basa en acuerdos de interconexión entre participantes; cada uno al conectarse extiende la red y obtiene conectividad. Todos los participantes son propietarios de la red. Los usuarios de Guifi.net son particulares, empresas y administraciones.

En guifi.net la mayoría de los más de 18,000 nodos de enlace disponibles son inalámbricos, que se complementan con tramos de fibra óptica. La red se extiende hoy en día tanto por áreas urbanas como rurales aunque su origen fue principalmente rural. Son los propios usuarios, y propietarios de la red, los que realizan el mantenimiento. De este modo ha surgido un ecosistema de pequeños proveedores de servicios, especializados en las tecnologías de gufi.net, que trabajan para los usuarios localmente.

El proyecto guifi.net se ha extendido principalmente por otras localidades españolas en función de la iniciativa de grupos de usuarios locales (por ejemplo en Madrid o Galicia). Existen nodos en otras áreas del mundo, aunque el nivel de desarrollo es muy inferior. Parte de estos desarrollos se producen por acciones de cooperación al desarrollo de la Fundación que gestiona guifi.net. Los usuarios son los inversores en la infraestructura y, por tanto, guifi.net se autosostiene financieramente.  

La documentación se centraliza en una wiki del proyecto. En este sitio, así como en otros similares de los proyectos de cada área geográfica, se documentan detalladamente todos los protocolos y tecnologías que se utilizan. Además guifi.net mantiene foros, listas de correo y un canal de chat para la comunicación y coordinación de los usuarios.

Resumo 

Um exemplo de projeto de construção colaborativa de infraestruturas de acesso à internet e uma das maiores redes de acesso sem fio do mundo. O projeto desenvolveu tecnologias próprias e mecanismos de sustentabilidade financeira, constituindo uma referência para a implementação em áreas de difícil acesso nas cidades e em regiões rurais.

Guifi.net é uma rede de telecomunicações cidadã, aberta, livre e neutra, que se baseia em acordos de interconexão entre os participantes; cada um ao se conectar estende a rede e obtém conectividade. Todos os usuários são proprietários da rede. Os membros do Guifi.net são pessoas físicas e empresas.

No guifi.net a maioria dos mais de 18,000 nós de conexão disponíveis são sem fio, que se complementam com linhas de fibra ótica. A rede se estende hoje em dia tanto por áreas urbanas como rurais, ainda que sua origem tenha sido principalmente rural e são os próprios usuários os que realizam a manutenção. Deste modo, surgiu um ecossistema de pequenos provedores de serviços, especializados nas tecnologias do guifi.net, que trabalham para os usuários em âmbito local.

Iniciado na Catalunha, o projeto se estendeu principalmente por outras localidades espanholas em função da iniciativa de grupos de usuários locais (por exemplo em Madri ou na Galícia). Também, existem nós em outras áreas do mundo, ainda que o nível de desenvolvimento seja muito inferior. Parte desses desenvolvimentos se produzem através de ações de cooperação da fundação que gere o guifi.net. Os próprios usuários são os investidores na infraestrutura e, portanto, o guifi.net se auto-sustém financeiramente.

A documentação se centraliza em uma wiki do projeto. Neste site, assim como em outros similares de cada área geográfica, se documentam detalhadamente todos os protocolos e tecnologias utilizadas. O projeto também mantém fóruns,  listas de e-mail e um canal de chat para a comunicação e coordenação dos usuários.

 - Descripción del proyecto. Acciones y Objetivos:

Descripción: Un ejemplo de proyecto de construcción colaborativa de infraestructuras de acceso a Internet y una de las mayores de redes de acceso inalámbrico del mundo. Han desarrollado tecnologías propias y mecanismos de sostenibilidad financiera. Supone una referencia interesante para la implementación en área de difícil acceso de Porto Alegre o para regiones rurales del estado.

Acciones y objetivos: guifi.net es una red de telecomunicaciones ciudadana, abierta, libre y neutral, que se basa en acuerdos de interconexión entre participantes; cada uno al conectarse extiende la red y obtiene conectividad. Todos los participantes son propietarios de la red. Los usuarios de guifi.net son particulares, empresas y administraciones.

Estos son sus los principales principios que inspiran el proyecto tal como se exponen en su web:

Es una red abierta porque los datos de configuración de la red se publican para que de esta manera cualquier persona, empresa o administración pueda ver cómo está construida la red y, por tanto, tenga la capacidad de mejorarla, mantenerla y ampliarla. Esto es importante porque la red no tiene una dependencia de ninguna empresa y los mismos usuarios puedes hacerse la conexión a la red o encargarla a la empresa de su confianza.

Es una red libre porque no hay nadie que pueda imponer restricciones; por ejemplo, no se limita el ancho de banda porque como la red es de los usuarios, éstos no tienen ningún interés por limitar la velocidad, ni las prestaciones. Esto es lo que los demás operadores tradicionales acostumbran a limitar por precio y en las redes libres no tiene sentido.

Es una red neutral respecto a los contenidos. Dentro de la red puede circular cualquier contenido que alguien necesite: de interconexión de sedes, acceso a Internet. Además,  los particulares, las empresas, las administraciones y los operadores que quieran aportar contenidos son bienvenidos.

En guifi.net la mayoría de los más de 18,000 nodos de enlace disponibles son inalámbricos, que se complementan con tramos de fibra óptica. La red se extiende hoy en día tanto por áreas urbanas como rurales aunque su origen fue principalmente rural. Son los propios usuarios, y propietarios de la red, los que realizan el mantenimiento. De este modo ha surgido un ecosistema de pequeños proveedores de servicios, especializados en las tecnologías de gufi.net, que trabajan para los usuarios localmente.

guifi.net ha recibido diversos premios y en particular el Prmio Vilaweb o el Premio Nacional de Telecomunicaciones de la Generalitat de Catalunya. Además es uno de los miembros integrantes de la Red Europea de Living Labs de la Unión Europea.

- Año de creación: 2004. Según Wikipedia “guifi.net se gestó en la primavera de 2004. El 3 de abril varias personas interesadas en el tema se reunieron para compartir ideas y planificar las primeras pruebas. Fruto de esas pruebas, el 15 de mayo de ese año se establecieron los primeros enlaces permanentes y estables entre Calldetenes, Gurb, Santa Eugènia de Berga y Vic”.

- Activo o no en la actualidad (Marzo 2011): Si

- Localidad de origen (ciudad, país): Cataluña (España). En concreto se inició con conexiones entre Calldetenes, Gurb, Santa Eugènia de Berga y Vic; localidades de Cataluña.

- Otras localidades y países donde se ha desarrollado

El proyecto guifi.net se ha extendido principalmente por otras localidades españolas en función de la iniciativa de grupos de usuarios locales (por ejemplo en Madrid o Galicia). Existen nodos en otras áreas del mundo, aunque el nivel de desarrollo es muy inferior. Parte de estos desarrollos se producen por acciones de cooperación al desarrollo de la Fundación que gestiona guifi.net.

Relación de nodos:

General - guifi.net/es/guifi_zone

África - guifi.net/es/africa

América - guifi.net/es/america

Asia - guifi.net/es/asia

Europa - guifi.net/es/europe

Península Ibérica - guifi.net/es/IberianPeninsula

- Replicación y/o adaptación del proyecto por otros colectivos

Dado que las tecnologías y estrategias desarrolladas por guifi.net son abiertas están disponibles para cualquier otro colectivo o usuario individual y posiblemente han sido utilizadas en numerosas ocasiones.

- Personas y/o grupos encargados. Estructura institucional (tipo de organización; formal / informal). ¿Se han creado nuevas organizaciones?. Relaciones (alianzas, colaboraciones) con otras organizaciones y colectivos

En julio de 2008 se creó la “Fundación privada para la red abierta, libre y neutral guifi.net” para dar soporte organizativo y legal a la red guifi sin alterar la forma original. La Fundación guifi.net es un operador de telecomunicaciones inscrito en el registro de operadores de la Comisión del Mercado de las Telecomunicaciones, el regulador del mercado español. Por otra parte la Fundación actúa como ONG de cooperación al desarrollo con diversos proyectos en África, Asia y América.

- Tipología de los participantes. “Público” objetivo: diversidad social, étnica, política …, participación de las mujeres

Los usuarios y propietarios de guifi.net son personas, empresas, ONGs y otras organizaciones. Por tanto tanto personas físicas como jurídicas que incorporan infraestructuras y tramos a la red a través de la aceptación del “Procomún de la XOLN” (la licencia definida por guifi.net). Los participantes retienen la titularidad de estas infraestructuras de manera que la titularidad de la red está distribuida entre los participantes. Los participantes también se denominan “padrinos”, y al acto de realizar la inversión necesaria en cada caso se denomina “apadrinamiento”.

- Tecnologías utilizadas. ¿Se crean nuevas tecnologías e infraestructuras?

El proyecto guifi.net trabaja activamente en el desarrollo innovaciones tanto en software como de hardware. En el caso de software (tal como se puede consultar en el repositorio oficial de guifi.net) se han desarrollado aplicaciones para la web, servicios, firmware y otros. En el caso del hardware han trabajado en los nodos de conexión inalámbrico y, en los últimos tiempos, en sistemas de telefonía móvil (con la idea de convertirse en operador de telefonía en un futuro próximo para completar la cobertura inalámbrica y los servicios ofertados).

- Recursos financieros / fuentes de financiación. ¿Existe un “modelo de negocio” que permita la sostenibilidad financiera del proyecto?. ¿Se desarrollan acciones de crowdfounding?

Los usuarios son los inversores en la infraestructura y, por tanto, guifi.net se autosostiene financieramente. Para ello se ha dotado de la estructura jurídica (fundación que a su vez es operador de telecomunicaciones) necesaria para el caso español.

- ¿Cómo se documenta el proyecto (metodologías, acciones, resultados)? ¿Cómo se comunica el proyecto?

La documentación se centraliza en una wiki del proyecto. En este sitio, así como en otros similares de los proyectos de cada área geográfica, se documentan detalladamente todos los protocolos y tecnologías que se utilizan. Además guifi.net mantiene foros, listas de correo y un canal de chat para la comunicación y coordinación de los usuarios.

- ¿Documentación, métodos y/o tecnologías abiertos?. Licencias utilizadas para los contenidos, métodos y/o tecnologías desarrollados

Se utiliza la licencia “Procomún de la Red Abierta, Libre y Neutral «XOLN» (Procomún de la XOLN) (https://guifi.net/es/ProcomunXOLN). Este es el resumen y principios generales de la licencia:

Eres libre de utilizar la red para cualquier propósito mientras no perjudiques el funcionamiento de la propia red, la libertad de otros usuarios, y respetes las condiciones de los contenidos y servicios que circulan libremente. 

Eres libre de conocer como es la red, sus componentes y su funcionamiento, también puedes difundir su espíritu y funcionamiento libremente.

Eres libre para incorporar servicios y contenidos a la red con las condiciones que quieras.

Eres libre de Incorporarte a la red y ayudar a extender estas libertades y condiciones.

- Fuentes de información adicionales (artículos, videos, entrevistas …) [indicar url y breve descripción]

Disponibles en este enlace:

http://tecnologiasocial.tumblr.com/tagged/guifi.net

[comunicacionabierta]

Sobre la Licencia Procomún Inalámbrica La Licencia Procomún Inalámbrica describe los términos y condiciones de una red abierta con el objetivo de que aquellos individuos, colectivos, empresas o administraciones que lo deseen puedan acogerse a ellos o bien manifestar su apoyo.

[kapitaali]

Uusi talous: sosiaalinen, yhteisvauraudellinen, feministinen ja ympäristöllinen

Tämän kirja-arvostelun on kirjoittanut P2Pvalue -kollegamme Mayo Fuster Morell ja se on alunperin julkaistu CCCBLab-sivustolla. Kuva: CC-BY Democracy Chronicles

Caset kuten Airbnb, Uber ja eBay ovat popularisoineet jakamistalouden käsitettä. Digitaaliset alustat sallivat tuotteiden ja palvelujen vaihdannan, uhmaten perinteisten yritysten bisnesmalleja. Kuitenkin, osoittautuu että näiden alustojen laajentuminen tapahtuu usein vastoin työvoiman oikeuksia. Tämä on dilemma jota Trebor Scholz on analysoinut kirjassaan Platform Cooperativism. Challenging the Corporate Sharing Economy (Rosa Luxemburg Stiftung, 2016). Vaihtoehtona hän ehdottaa alustaosuustaloutta joka täydentää digitaalisten alustojen teknologista perustaa osuustoiminnallisilla malleilla höystetyillä digialustoilla.

Platform cooperativism-konferenssi oli Trebor Scholzin ja Nathan Schneiderin vuonna 2015 järjestämä, ja se auttoi laajentamaan jakamistalouden ympärillä pyörivää keskustelua, joka tiivistetään kirjassa Platform Cooperativism. Challenging the Corporate Sharing Economy. Tässä kirjassa Scholz selittää kuinka korporaatioiden jakamistalouden ilmiö käytti hyväkseen tilannetta, joka kehittyi vuoden 2008 kriisin jälkeen, mahdollisuutena romuttaa työolosuhteet, ei keinona miettiä uudelleen talousjärjestelmää ja tehdä siitä reilumpaa. Ratkaisu on nyt palata osuustoimintaperinteeseen vaihtoehtona korporaatioiden jakamistaloudelle. Kuten Scholz sanoo, ”Osuustoimintaliikkeen tulee tulla samalle viivalle 21. vuosisadan teknologioiden lanssa.”

Korporaatioiden jakamistalous

Eräs yhteistyöpohjaisen tuotannon ominaisuus on monipuolisuus: digialustojen tukemien yhteistyöaloitteille perustuvien vertaistuotannon ja -kulutuksen tapauksia on tullut esiin laajalti eri sektoreilla ja liiketoiminnan alueilla. P2PValuen luoma yhteistuotannon aloitteiden kartta sisältää ainakin 33 aktiviteettityyppiä ja yli 1300 tapausta Cataloniassa. Toinen yhteistuotannon ominaisuus on sen ambivalenssi: se voi saada sosiaalitalouden muodon, skaalata osuuskuntia ylöspäin, tai sitten se voi syntyä kaikkein raaimmasta kapitalistisesta korporaatiohengestä.

Kirjassaan Platform Cooperativism, Scholz aloittaa analyysin korporaatiopuolelta tarkastelemalla esimerkkejä Uberista ja Amazonin Mechanical Turkista (mikrotöiden markkinapaikka), painottaen aspektia jota he molemmat vahvasti tukevat: huonoja työolosuhteita. Nämä ovat yrityksiä joilla on valtavat reservit mahdollisia ”työntekijöitä” heidän kysyntänsä tyydyttämiseksi, mutta heitä ei pidetä sellaisina. Sen sijaan heidät nähdään ”ei-työntekijöinä”, freelancereina tai itsenäisinä työläisinä, joten he voivat ulkoistaa työnteon välineet (pyytää työläisiä käyttämään omaa autoaan, esimerkiksi), kuten myös sosiaalituen ja riskit. Tämä tarkoittaa, että he eivät kontribuoi terveydenhuoltoon, työttömyysvakuutukseen, onnettomuusturvaan tai sosiaaliturvaan. Scholz kuvaa korporaatioiden jakamistaloutta tilanteena jossa työläiset ovat ”menettämässä minimipalkkansa ja ylityökorvauksensa, kuten myös suojan syrjinnän vastaiselta työlainsäädännöltä”.

Hän myös mainitsee tasa-arvon puutteen luokkien suhteen, huomauttaen että ”mukavuudellamme on varjo joka maksaa työläisille paljon sosiaalikuluissa”, erityisesti sinikaulustyöläisillä. Juliet Schoria lainaten hän myös huomauttaa, että jakamistalous yhä enenevässä määrin sallii kouluttamattomien keskiluokan työläisten päästä käsiksi matalan tason töihin. Se seikka että keskiluokat voivat nyt ajaa taksia saadakseen leipää pöytään tarkoittaa myös, että he ovat syrjäyttämässä matalapalkkaiset työläiset näiden töistä — sekä tasaisista ansioista.

Korporaatiojakamistalouden vaikutus sääntelyviitekehykseen on yhtä kauhea. ”Jakamistalouden” metodien laittomuus on metodi, ei bugi. Meidän ei tulisi nähdä sitä virheenä tai jonain joka tulee jossain vaiheessa korjatuksi, vaan strategiana markkinoiden luomiselle ja konsolidaatiolle. Lisäksi nämä korporaatiot käyttävät miljoonia julkisten instituutioiden lobbaamiseen tehdäkseen sääntömuutoksia heidän edukseen. Scholz uskoo, että korporaatioiden jakamistalous ”ei ole pelkästään jatketta esidigitaaliselle kapitalismille niinkuin me sen tunnemme, on olemassa huomattavia epäjatkuvuuskohtia — riiston ja vaurauden keskittymisen uusia tasoja.”

Naiset autoa työntämässä, 1944. University of Oregon. CC-BY-NC-ND

Alustaosuustalous

“Piilaakso rakastaa disruptiota, joten annetaan sille sellainen” sanoo Scholz, joka uskoo että alustaosuustalous on ratkaisu, tapa lopettaa ”pelkästään digitaalisiin infrastruktuureihin luottaminen, jotka ovat suunniteltu vetämään välistä liikevoittoa erittäin pienelle määrälle alustojen omistajia ja osakkeenomistajia.” Hän lisää: “Ihmisten Internet on mahdollinen!”

Scholzin lähestymistapa alustaosuustalouteen perustuu kolmeen ydinelementtiin: aloitteiden, kuten Uber, Task Rabbi, Airbnb ja UpWork, teknologiseen designiin; demokraattisempaan omistusmalliin — alustat voivat olla liittojen, kaupunkien ja erilaisten osuuskuntien omistamia ja pyörittämiä; ja taloudelliseen toimintaan joka hyödyttää monia, vähentää eriarvoisuutta ja suosii yhteiskunnallista voitonjakoa. Scholz kategorisoi seuraavat alustaosuustalouden tyypit, jotka ovat jo toiminnassa:

Osuuskuntamalliin omistettu työnvälitys (kuten freelancer-omisteinen osuuskunta Loconomics)

Osuustoimintamalliin omistetut verkon markkinapaikat (kuten Fairmondo)

Kaupungin omistamat alustaosuuskunnat (kuten MinuBnB ja AllBnb, erityisillä niche-markkinoilla toimivat AirBnB:n vaihtoehdot)

Tuottajaomisteiset alustat jotka luovat ja hakevat sisältöä yhteisiltä alustoilta (kuten Stocksy, taiteilijaomisteinen osuuskunta stock-photoille)

Liiton tukemat työvoima-alustat (joista hän mainitsee useita esimerkkejä taksisektoriin liittyen)

Ja kaksi mallia jotka ovat vielä lapsenkengissään:

 “Sisäiset osuuskunnat”, organisaatioiden ja solidaarisuuden muodot korporaatiojakamistalouden alustojen käyttäjien keskuudessa

Alusta protokollana, hajautetut mallit jotka perustuvat esimerkiksi vertaisinteraktioihin.

Scholz ehdottaa, että alustaosuustalous ei rajoittuisi ainoastaan osuustoimintaan tietynlaisena liiketoimintana, vaan että se voisi mennä myös pidemmälle. Hän määrittelee Alustaosuustalouden 10 periaatetta: alustan kollektiivinen omistus; kohtuullinen palkka ja ansioturva; läpinäkyvyys ja datan siirrettävyys; luodun arvon arvostus ja tunnustus; keskinäisesti määritelty työ kollektiivisella päätöksenteolla; suojaava juridinen viitekehys; siirrettävä työntekijöiden suoja ja hyödyt; suoja mielivaltaista käyttäytymistä vastaan arviointijärjestelmissä; liiallisen työpaikkavalvonnan torjuminen; ja viimeisenä työntekijöiden oikeus kirjautua ulos. Scholz huomauttaa myös, että osuuskunta-alustat eivät ole saaria, ja että on tärkeää luoda yhteistyön ekosysteemi niiden ympärille.

Onko luokka ainoa epätasa-arvo?

Scholz puhuu eriarvoisuudesta luokan, tulotason ja koulutuksen suhteen, mutta hän ei mainitse muita syrjimisen ja eriarvoisuuden lähteitä kritiikissään korporaatiojakamistaloutta kohtaan tai hänen vaihtoehtoisessa ehdotuksessaan. Eräs kirjan heikkous voi olla sen rajoittunut sukupuolinäkökulma — vaikka, epäonneksi, tuo tuntuu olevan enemmän sääntö jakamistalouden ympärillä pyörivässä keskustelussa ja kritiikissä hegemonisia talousnäkökulmia kohtaan. Vähän on painotettu linkkejä tai riippuvuuksia jakamistalouden ja kotona tehtävän työn välillä, tai feminististä näkökulmaa ilmiöön. Samalla tavoin, viitteet mieskirjoittajiin pysyvät, naisajattelijat loistavat poissaolollaan, kuten Elinor Ostrom yhteisvaurauteen liittyen, ja Tiziana Terranova suhteessa “vapaaseen työvoimaan”. Aspekteihin, jotka saavat yllättävän vähän huomiota, kuuluu mm. syrjinnän ja eriarvoisuuden lähteet kuten alkuperä, ympäristötietoisuuden puute ja yhteyden korporaatiojakamistalouden sekä kiertotalouden välillä.

Jakamistalous: Osuustoiminta vs. Yhteisvauraus

Yhteisvaurausperinne ei ole vaste korporaatiojakamistalouteen: se on paljon vanhempi ja se on inspiroinut jakamistaloutta. Digitaalinen yhteisvauraus, projektien yhteisen vertaistuotannon merkityksessä, jota tukee kollektiivisesti omistetut ja hallinnoidut alustat jotka luovat vapaita ja/tai julkisia resursseja, on ollut olemassa jo pitkään. Esimerkkeihin kuuluvat open source -ohjelmistoyhteisöt, Wikipedia, Guifi.net ja Goteo.org. Digitaalinen yhteisvauraus on myös nähty kapitalistisen innovaation aaltoina: lähtien “Web 2.0”:sta YouTuben ja Facebookin nousuun ja vasteena teknokuplaan vuonna 2000, sekä jakamistalous, mm. Uber ja Airbnb, vasteena vuoden 2008 kriisiin. Nämä muodot ottavat käyttöön kollaboratiivisen diskurssin ja digitaalisten alustojen tuotantovälineet, mutta samaan aikaan kääntävät selkänsä vapaiden, läpinäkyvien teknologioiden käytölle, luojien yhteisön roolille prosessin hallinnoinnissa, tiedon kollektiiviselle omistamiselle ja arvon jakamiselle niiden kesken jotka sen luomiseen osallistuvat.

Digitaalisen yhteisvaurauden perinne esittää haasteen yksilöiden kestävyydelle jotka osallistuvat yhteisen hyvän tuottamiseen. Jotkut suunnitelluista ja toteutetuista malleista ovat Philip Agrainin kuvaamia hänen vuoden 2011 kirjassaan Sharing. Yhteisvauraudessa on jännite yhtäältä pääosin epäkaupallisen luonteisten projektien säilyttämisen ja toisten, epärahallisten arvonlähteiden painottamisen, sekä toisaalta tarpeen turvata ansiotulot niille jotka siihen osallistuvat, välillä.

Osuuskuntien pystyttämisen vaihtoehto on myös ollut vaihtoehto digitaaliselle yhteisvauraudelle, erityisesti vapaiden ohjelmistojen maailmassa — vaikka perusta on ollut yhteisessä institutionaalisen organisaation mallissa. Toinen ongelma on tarve luoda juridisia muotoja, jotka sallivat sen että verkon yhteistuottamisen luo todella erilaisia osallistumisen kaavoja (joissa 1% yleensä luo suurimman osan sisällöstä, 9% ottaa osaa joskus ja 90% osallistuu passiivisesti ”yleisönä”). Toinen haaste digitaaliselle yhteisvauraudelle on siirtyä kohti desentralisaatiota, joka ei tunnu adaptoituvan kauhean hyvin ”perinteiseen” osuustoiminnan jäsenmalliin.

Scholzin lähestymistapa asettaa valokeilaan digitaalisilla alustoilla kontribuoivien työolosuhteet, sekä osuuskuntien luomisen keinona taata omistus. Nämä toki ovat avainongelmia, mutta ne puskevat aspekteja digitaalisesta yhteisvauraudesta taustalle. Yhtäältä, avoin tieto, tieto yhteishyvänä, ja yhteistuottamisen julkinen dimensio lisenssienkäytön kautta (kuten Creative Commons), mikä sallii pääsyn resursseihin; toisaalta, vapaa teknologia — vapaisiin ohjelmistoihin perustuvat alustat — tuotantovälineiden yhteisöllisen kontrolloimisen tapana digitaalisessa ympäristössä.

Tässä mielessä paras perspektiivi jolla lukea Scholzia on keskittyä integroimaan aspektit joihin hän kiinnittää huomion — osuustoimintaan tapana varmistaa demokraattinen taloudellisen toiminnan johtaminen ja yhteistuotannon olosuhteet jotka kunnioittavat perusoikeuksia — samalla pitäen mielessä toisten prosessien vahvuudet, mukaanlukien digitaalinen yhteisvauraus — joka painottaa julkisen ja yhteisen tärkeyttä, kuten myös vapaata infrastruktuuria — feminististä taloutta ja kiertotaloutta. Ja siitä eteenpäin kehittää uusi sosiaalinen, feministinen, ympäristöllinen yhteisvauraustalous.

          Lähde:

http://ift.tt/2apKfxU

  from WordPress http://ift.tt/2i9fq8o via IFTTT

[comunicacionabierta]

Efraín Foglia es un mexicano que vive a caballo entre el Raval y Vic. Es, o ha sido, ciberpunk, diseñador de interacciones digitales, Doctor en Bellas Artes por la UB, investigador y miembro fundador de Guifi.net, la red de telecomunicaciones autogestionada más grande del mundo.

[kapitaali]

Kuinka rakentaa orgaanisempi internet

Internetyhteydestä on tullut niin tarpeellinen työkalu yhteiskunnan toimintaan osallistumiseen että se on julistettu “ihmisoikeudeksi”. Täten se on oikeus jota ei ole suotu 60%:lle maailman populaatiosta.

Tämän raon umpeen kuroamiseksi suurkorporaatiot kuten Facebook ja Google esittäytyvät palveluntarjoajan lisäksi myös internetin tarjoajina. Facebook esimerkiksi tarjoaa ilmaista internet-yhteyttä Intian vaikeammilla alueilla, tai ainakin pääsyä pieneen osaan internetiä, jota pidetään “perustarpeena” (sisältäen tietenkin pääsyn Facebookiin).

Samaan aikaan Facebookilla on ambitiona “yhdistää maailma”, “ymmärtään älykkyyttä ja tehdä älykkäitä koneita”, ja jopa “parantaa kaikki sairaudet lapsiemme elinaikana”. Alusta tekee uudenlaista karttaa maailmasta samalla kun se kokeilee mahdollisuudella manipuloida ihmisten tunteita uutisvirran avulla.

Kohti orgaanisempaa internetiä

Aiemmassa artikkelissa kuvasin yhteisöverkkoja jotka tarjoavat vaihtoehtoisia verkkoratkaisuja Facebookin perustarpeiden kaltaisille megaprojekteille, tarjoten pääsyn internetiin pakolaisille tai yhteisöille jotka ovat perinteisten internet-palveluntarjoajien tavoittamattomissa.

Nämä tee-se-itse -verkot voidaan nähdä “orgaanisena”:ne ovat paikallisyhteisöjen luomia, heijastelevat paikalliskulttuuria, ja niitten käyttmä data voidaan luoda ja kuluttaa samassa paikassa.

‘Can you hear me?’ -taideinstallaatio Berliinissä. Christophe Wachter & Mathias Jud

Tee-se-itse -verkot voivat tuoda myös ihmisiä yhteen, kasvotusten, sen sijaan että ne pitäisivät ihmiset jatkuvasti verkossa.

Taiteilijat ja aktivistit ovat kokeilleet eri tyyppisillä verkoilla, kuten LibraryBox, e-kirjojen jakoverkko, sekä “Can you hear me?” -installaation tilapäiset antennit jotka osoittavat kohti USA:n suurlähetystöä Berliinissä välittäen anonyymeja viestejä ohikulkijoilta.

Kuitenkin meidän tulee tutkailla tärkeitä syitä sille miksi sellaiset verkot voisivat toimia myös infrastruktuurina paikallisille hostauspalveluille, jotka ovat paikallisyhteisöjen rakentamia ja käyttämiä.

Puutarhan sisällä oleva puinen rakennelma toimii ‘naapuriakatemiana’. Marco Clausen

Prinzessinnengarten Berliinissä on hyvä esimerkki paikasta jossa tee-se-itse -verkot ovat suunniteltu toimimaan “internetin ulkopuolella”.

Neighbourhood Academyn aktivistit ovat luoneet paikan puutarhan sisälle joka tähtää luomu- ja yhteisviljelyn periaatteiden siirtämiseen verkon puolelle.

Neighbourhood Academy on itseorganisoituva avoin alusta tiedonjaolle, kulttuurille ja aktivismille. Sen perustajat Marco Clausen, Elizabeth Calderón Lüning, Åsa Sonjasdotter ja Foundation Anstiftung keksivät paikallisen wifin idean, johon on pääsy ainoastaan puutarhan sisältä.

Design Research Lab:n kanssa on tehty yhteistyötä “luomu-internetin” rakentamiseksi, paikallisverkko joka on kiinnitetty fyysiseen rakennukseen, Die Laubeen (Vilpola), joka pitää workshopeja, seminaareja ja kokoontumisia.

The Laube, Prinzessinnengartenin sisään rakennettu, on käytössä myös vapaata ilmaisua varten kaupungissa. Marco Clausen

Perustajat halusivat tavan tallentaa ja jakaa kaiken informaation joka vaihdetaan aktivistien, taiteilijoiden, arkkitehtien ja tutkijoiden kokoontumisissa akatemiassa. Paikalliset tee-se-itse -verkot tuovat tuotannon niiden, ja vain niiden, saataville jotka ovat fyysisesti puutarhan sisäpuolella. Digitaalisesta tilasta tulee kiinteä osa puutarhan identiteettiä.

UdK:n designereille, jotka ovat olleet mukana projektissa, tämä on mahdollisuus rakentaa hybriditiloja, ja muuttaa ne työkalupakeiksi jotka tekevät muille helpommaksi ottaa teknologia käyttöön.

Vaihtoehtoja globaaleille sosiaalisille verkostoille

Tee-se-itse -verkostointi korostaa fyysistä lähelläoloa ja mukanaoloa. Konkreettisuus ja leikkimielisyys ovat verkon tärkeitä aspekteja: se on aina siellä, roikkuu puusta.

Nämä projektit vaativat paikallisten asukkaiden huolenpitoa, luottamuksen rakentamista ja kollektiivista päätöksentekoa funktionaalisuudesta ja käytöstä. Tee-se-itse -verkko voi olla jopa kokonaan pois päältä.

Nämä projektit perustuvat toisintamiseen, ei kasvuun: toiset voivat käyttää samaa ideaa toisessa paikassa ostamalla halpaa laitteistoa (Raspberry Pi, langaton reititin, ulkoinen kovalevy ja akku) ja käyttämällä itse-hostattua ohjelmistoa paikallisille palveluille. Mitään investointeja suurempiin servereihin ei tarvita kun useampi ihminen lähtee mukaan, ja designille ei ole mitään yhtenäisiä sääntöjä.

Käsintehdyt kuulokkeet Laubessa, omistettu puutarhassa tehtyjen haastattelujen kuuntelulle. Andreas Unteidig

Yhteisvaurauden puolesta

Yhteisöverkostot kuten Guifi.net, Freifunk.net, ja Sarantaporo.gr ovat saamassa jalansijaa ja huomiota “toisenlaisena tapana” rakentaa yhteyksiä, kun taas paikalliset tee-se-itse verkot kuten Prinzessinnengartenilla ovat arvokas vastapuoli, ennemminkin kuin korvaaja, normaalille internetille sijaintiin perustuvissa interaktioissa.

Mutta oikeus jakaa ja yleisemmin “oikeus yhteistekemiseen” saa vastaansa merkittäviä poliittisia ja juridisia uhkia. Esimerkiksi verkon infrastruktuurin tapauksessa EU:n radiodirektiivi tekee vaikeaksi käyttää vaihtoehtoista ohjelmistoa internet-runkolaitteissa. Siviilivastuunalaisuussäädökset taivuttelevat luopumaan internet-yhteyden jakamisesta.

Näiden olosuhteiden valossa ensimmäinen

Euroopan yhteisvaurauskokoontuminen tapasi marraskuussa 2016, yli 100 yhteisvaurausaktiivia 21 maasta otti osaa.

Kokoontumisen tavoite on kehittää käytänne-ehdotuksia kaikenlaisen “yhteisvaurauden” hallinnointiin, perusresursseista kuten vesi ja energia tietoon sekä verkon infrastruktuuriin.

Megakorporaatioiden kuten Facebook hallitessa elämäämme meidän tulisi tehdä kaikkemme suojellaksemme yhteisvaurautta ja saadaksemme yhteys paikallisyhteisöihin. Tee-se-itse -verkot ovat vasta alkua.

  Lähde: The Conversation

  from WordPress http://ift.tt/2khrv9v via IFTTT