#esteettömyys | Explore Tumblr posts and blogs

b-galleria · 4 years ago

Text

Iida Pii & Matej Strojan: One size

/// FI /// Iida Pii & Matej Strojan: One size B-galleria 30.07.–16.08.2020 Avajaiset keskiviikkona 29.07. klo 18–20. Tervetuloa! One size Raajat levinneenä ympäri palloa, teipattuna yhteen kahvilan wifillä. Vaatii suunnattoman määrän työtä kasvaa etäisyyden päästä saumattomasti yhteen. Niin kuin olisi aina ollut. Vaivattomasti ja luonnollisesti. Tehdasvalmisteiset esineen tekevät sitä jatkuvasti. Konein lasketut muodot liukuvat toisiinsa.Tunnetasolla se on vaikeampaa. Halauksia FedEx:illä Kuin leijuisi avaruudessa ilman kehon painoa, hengittäen oksitosiinia tankista. Ruokailua tukkoisella nenällä. Irrallisena kuin Wilson. One size näyttely limittää ja tuo läheisyyteen Ljubljanassa ja Helsingissä erillään syntyneet veistos elementit. Kehoon ja kosketukseen suhteutuvat veistokset tuovat näkyväksi asioita,jotka katoavat etäisyyden myötä. Ne paikkaavat katkeilevan etäyhteyden jättämiä aukkoja.

---- Vieraileminen B-galleriassa Huolehdimme taiteilijoiden, kävijöiden ja henkilökunnan turvallisuudesta. Siivoamme galleriaa tehostetusti, pidämme huolta käsi- ja yskimishygieniasta sekä rajaamme kävijöiden määrää 10 henkilöön kerrallaan. Ohjeet yleisölle:

huolehdi käsihygieniasta (käytä gallerian käsidesiä tullessasi ja lähtiessäsi)

pidä etäisyyttä kanssakävijöihin 1–2 m

jos sinua aivastuttaa tai yskittää, pärski ja yski hihaan tai nenäliinaan

ethän tule sairaana katsomaan taidetta

ESTEETTÖMYYS B-galleria ei valitettavasti ole esteetön tila. Pääsisäänkäynnissä Aninkaistenkadulta B-galleriaan on pieni portaikko, jossa on viisi porrasaskelta. Gallerian ulko-oven aukon leveys on kapea. WC-tilamme ei myöskään ole esteetön pienen kokonsa vuoksi. /// EN /// Iida Pii & Matej Strojan: One size B-galleria 30.07.–16.08.2020 Vernissage July 29th at 6–8 pm. Welcome!

One size All the limbs scattered around the globe taped together with a coffee shop WiFi. It is awful lot of work for things to grow together seamlessly with distance. Like it had been there forever. Effortless and natural. Industrially Manufactured objects do that all the time rationally. Calculated by programs the forms slide to each other. Emotionally it's more difficult. Sending hugs with FedEx Like floating in space without the weight of the body, Inhaling oxytocin from a tank Eating with a blocked nose Detached like Wilson One size exhibition consists of sculptural elements merging to each other or sharing closeness.Sculptures relate to human body and holding They represent things which are absent when apart. They plug the gaps left by broken wifi. Parts made distant from each other in communication between Helsinki and Jlubljana are joined at exhibition. ---- Visiting at B-galleria We take care of the safety of artists, visitors and staff. We clean the gallery more efficiently, take care of hand and coughing hygiene, and limit the number of visitors to ten. Instructions for visitors:

take care of hand hygiene (use gallery’s hand sanitizer when coming and going)

keep a distance of 1-2 m from visitors

if you need to cough or sneeze, cover your mouth and nose with your sleeve or a handkerchief

if you have any flu-like symptoms, please don’t visit the gallery until you are well

ACCESSIBILITY Unfortunately the gallery space is not accessible for people with disability. The main entrance has a small staircase with five steps (door width 71,5 cm, staircase width 105 cm & staircase height 86 cm) and the toilet is small.

0 notes

hehkuvamyyhapero · 7 years ago

Text

Helsinki Pride kulkue ja puistojuhla: infoa miten homma toimii

HELSINKI PRIDE -KULKUE 2017

Järj. HeSeta ry

Kokoontuminen Kansalaistorilla klo 12, josta kulkue starttaa klo 13.

Kulkuereitti: Kansalaistori >Töölönlahdenkatu> Mannerheimintie > Eteläesplanadi > Eteläranta > Laivasillankatu > Iso Puistotie > Kaivopuisto

Reitin esteettömyys: Reitin varrella on mukulakivikatua, raitiovaunukiskoja sekä muutamia ylämäkiä. Reitin pituus on noin 2.5 km.

14–18 HELSINKI PRIDE 2017 -PUISTOJUHLA

Puistojuhlaan on vapaa pääsy, ja tapahtuma on ikärajaton.

Esteettömyys: Kaivopuistossa on asfaltti- ja hiekkateitä sekä nurmea. Ohjelma järjestetään puiston tasaisella alueella, jossa hyvin pientä ala- ja ylämäkeä. Alueen kahdella wc-alueella on invavessoja. Järj. HeSeta ry, Kaivopuisto

(kopioitu Helsinki Pride Infon PDF-tiedostosta, linkistä löytyy koko Pride-viikon ohjelma)

reitti karkeasti:

(kyhätty pikaisesti paintilla, varsinkin loppupää pienen arvailun varassa, koska en voinut käyttää kovin yksityiskohtaista karttaa)

näin äkkiseltään en muista, onko Kaivarissa miten lähellä esimerkiksi kauppoja, kun en sillä suunnalla ole käynyt sitten edellisen kerran, kun Priden puistojuhla järkättiin siellä.

sen voin toisaalta vahvistaa, että reitillä on mukulakivikatua, joten suosittelen jättämään korkkarit kotiin ja panemaan jalkaan hyvät kävelykengät (ja ottamaan mukaan paljon vettä koska toi reitti on aika pitkä)

#helsinki pride

35 notes · View notes

arikuosmanen · 7 years ago

Text

Myllyrantaan kaavaillaan ravintolalaivaa ja Lammasniemeen veneilykeskusta (Lempäälän-Vesilahden Sanomat )

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Satamien kehittäminen on kiinni pääosin ajasta ja rahasta. Kunnilla on kuitenkin suunnitelmia sekä Myllyrannan että Lammasniemen varalle.

Raportti seutusatamien ja vesistöjen virkistyskäytön kehittämisestä on luokitellut Tampereen kaupunkiseudun 54 järvisatamaa laatuluokituksella palvelujen mukaan.

Lempäälässä kunnan omistamat Myllyrannan ja Vaihmalan hovin/Hiidenvuolteen -satamat määriteltiin tasolle neljä. Tason neljä satamassa on laituri, jossa venepaikkoja, 4–6 palvelua, kuten pelastusrengas, aita, jätepiste ja pysäköinti.

Myllyrannan satama on määritelty 4. tason satamaksi. Kuva: Katariina Onnela

Seurojen hallinnoimista satamista Uittoranta ja Kuusiranta ovat tason kolme satamia ja Mäyriä tason neljä satama. Kolmannen tason satamilla on vähintään 25 venepaikkaa. Niissä on 7–10 palvelua, esimerkiksi nousutikkaat, valopollarit, liikennöintiyhteydet, esteettömyys.

Vesilahdessa kunnan satamista Narvan satama on viidennen tason sataman ja Lammasniemi kolmannen. Laukon yksityinen satama on tason neljä satama. Kunnan alueella ovat myös Kuivasluotojen ja Katajasaaren luonnonsatamat, joita ei luokitella.

Raportissa todetaan, että satamia ei tarvita lisää, mutta niiden palveluja tulisi kehittää. Lempäälä on keskittynyt vahvasti kuntakeskuksen kehittämiseen ja Myllyrannan kehittäminen on menossa eteenpäin sen myötä. Kunnassa on maankäytöstä johtuen hankaluuksia uusien satamapaikkojen osoittamiselle. Nykyisten palveluiden hoitaminen tai laajentaminen on ongelmallista esimerkiksi riittävän pysäköinnin järjestämisen suhteen. Maankäytön lisäksi ongelmana ovat resurssit ja budjetti.

Myllyrantaan on kaavailtu kylkikiinnitys -vieraspaikkojen tilalle ravintolalaivaa. Raportin mukaan suunnitelma laiturin laajentamisesta on jo olemassa. Poijupaikkojen korjaamista oli harkittu, mutta asia riippuu ravintolalaivan kiinnityksestä. Ravintolaiva edellyttäisi vesi- ja viemäriliitäntää.

Vesilahdessa alueen veneliikenne on vilkasta ja satamia halutaan kehittää. Lammasniemestä on melko hyvät yhteydet palveluihin ja pyrkimys on siihen, että veneilijät pysähtyisivät käyttämään palveluita entistä enemmän. Lammasniemen kaavaa uudistetaan ja alueelle luodaan ”veneilykeskus”.

Kesällä 2018 Lammasniemeen lisätään erillinen vierasvenelaituri ja mahdollisesti biojäteastia. Sataman viereen on tulossa uimaranta, lentopallokenttä uudistetaan ja paikalle lisätään opasteet kahvilaan ja kauppoihin. Mahdollisesti Lammasniemeen tuodaan myös vuokrapolkupyöriä ja rakennetaan liikuntapaikka. Alueella sijaitseva kunnan halli puretaan pois, jolla saadaan lisää pysäköintitilaa. Kehittämistyötä haittaavat ajan puute ja budjetin niukkuus.

from WordPress http://ift.tt/2y1I5S1 via IFTTT

#IFTTT #WordPress

0 notes

kapitaali · 7 years ago

Text

Nyt, Yhteisvauraus

Lehdestä Journal of Peer Production: Mathieu O’Neil, Johan Söderberg, Maurizio Teli, and Stefano Zacchiroli

Journal of Peer Productionin päästessä kymmenenteen numeroonsa, on aika tarkastella mitä pyrittiin saamaan aikaan, mitä saatiin aikaan ja mitä tulisi tehdä seuraavaksi. The Journal of Peer Production esittää pyrkimyksen emuloida FOSS:ia kiertämällä akateemista julkaisujärjestelmää, jossa tutkijat tekevät kaiken työn — kehittäen ja levittäen kutsuja tutkimuksille, tuottaen ja dokumentoiden tutkimuksen, valiten kontribuutiot, kirjoittaen tutkimuksen jne. — ja heille ”maksetaan” voittoa tavoittelevan 60-päiväisen journalin ilmaisen tilauksen muodossa jonka heidän yliopistonsa kirjastot jo tilaavat, riistohinnoin. Tätä vastoin tarkastelkaamme tieteenteon ydinperiaatteita jotka Robert Merton on identifioinut vuonna 1942: universalimsi, esteettömyys, järjestelmällinen skeptisismi ja kommunismi (myöhemmin muutetty yhteisöllisyydeksi). ”Tieteellisen eetoksen kommunismi”, kiroittaa Merton, ”on epäyhteensopiva teknologian ’yksityisomaisuuden’ määritelmän kanssa kapitalistisessa taloudessa” (275).

Eräs kymmenennen julkaisun kirjoittajista sai kutsun jokin aika sitten editoimaan akateemisen journalin erikoisnumeroa ”avoimesta yhteistyöstä”. Tämä palveli hyödyllisenä muistuksena arvostelijoiden työn mielettömyydestä, joka hyödyttää vain kirjoittajia: olennainen osa tiedon tuottamisesta, alan asiantuntijoiden harkitut mielipiteet, tahallaan piilotetaan muiden silmiltä. Työskenneltyäni vuosia läpinäkyvämmissä olosuhteissa tämä tuntui todella omituiselta ja vanhentuneelta. Alkuperäisen artikkelin ja sen arvostelujen saataville tuomisen lisäksi olemme ottaneet käyttöön myös ”signalointi”-järjestelmän jossa arvostelijat voivat ilmaista arvonantonsa lopulliselle artikkelille. Tällä on se hyöty että julkaisuaika lyhenee ja julkaistavien artikkelien valikoima laajenee samalla kun suojellaan journalin mainetta. Silloin myös vältytään vertaisarvioinnin näkymättömiltä kustannuksilta artikkeleista jotka hylätään.

Vapaaehtoisten, jotka ovat kontribuoineet Journal of Peer Productioniin, tulisi saada onnitteluja: me olemme julkaisseet merkkipaalunumeron laajasta aihevalikoimasta. Me olemme luoneet omat sääntömme, ja toimineet niiden mukaan. Me olemme olleet resilienttejä ihmisten ja infrastruktuurin vastoinkäymisten kanssa. Me jatkamme uusien kontribuutioiden ja toimittajien houkuttelemista. Mutta tämän hyvin ansaitun selkääntaputuksen jälkeen me muistutamme itseämme ja kollegoitamme että työmme täytyy ulottua avoimen pääsyn journalien julkaisun ja tukemisen ulkopuolelle, niin käytännöllistä ja tarpeellista kuin tämä onkin. The Journal of Peer Production syntyi vuonna 2009 Oekonux ConferencessaManchesterissa, tilaisuudessa joka toi yhteen aktivisteja ja tutkijoita. Oekonux oli alkuperäinen toimija dynaamisessa Saksan yhteisvaurausliikkeessä, jonka ominaispiirre oli yrittää tuoda yhteen ”online ja offline, aineellinen ja aineeton, vanha ja uusi, vihreä ja sosiaalinen yhteisvauraus, jonka eksplisiittinen pyrkimys on transformoida yhteiskunta.” (Euler, 2016: 95). Journal of Peer Production oli tarkoitettu strategiatyökaluksi keskusteluun ”uusista perspektiiveistä liittyen sosiaalisen muutoksen vertaistuotannon vaikutuksiin”.

Maapallon jatkuvat teollisen tuhoamisen äärellä, sekä oligarkkien hyväksikäyttämä ja alistaman ihmiskunnan, meidän tulee kysyä tuttu kysymys: mitä tulisi tehdä (mitä me voimme tehdä)? Oekonuxin jalanjäljissä Nick Dyer-Witheford ilmaisi asian parhaiten: ”Jos kapitalismin solumuoto on hyödyke, yhteiskunnan solun (siemen)muoto pääoman ulkopuolella on yhteiset asiat. Hyödyke on tuote joka on tuotettu myytäväksi, yhteiset asiat ovat tuotettu, tai säilötty, jaettavaksi” (Dyer-Witheford 2007: 82).

Suurimmaksi osaksi Journal of Peer Production on karttanut visioita tulevaisuuden sosiaalisille järjestelyille ja keskittynyt konkretiaan ja käytännön kysymyksiin, kuten eettisten modulaaristen kokousten ja organisaatioiden tehokkuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja kestävyyteen. Tulevat numerot keskittyvät vertaisurbanismiin (JoPP#11, lokakuu 2017) sekä jaettujen koepajojen institutionalisaatioon (JoPP#12, huhtikuu 2018). Nämä edustavat innostavia tämän näkökannan innostavia kehityskulkuja. Sellaisia tutkimuksia tulee viedä eteenpäin, sekä artikuloida uuden suunnan avulla.

Todellakin, me uskomme että nyt on aika Journal of Peer Productionin laajentaa kantamaansa, instituutioiden ja yhteisvaurauden eksklusiivisesta fokuksesta muualle. Meillä on keinot selkeästi artikuloida vakuuttavia ideoita. Journalina ja innostuneiden tutkijoiden ja aktivistien yhteisönä me olemme uniikissa asemassa tutkija ja kehittää ekologiaa, sääntelyä ja kulttuuria joka voi kasvaa yhteisvauraudeksi. Jos me olemme vakavissamme sosiaalisesta muutoksesta, meidän tulisi pyrkiä tekemään yhteisvauraudesta kollektiivin ydinosa jotta ymmärretään se mitä ihmisenä oleminen tarkoittaa.

Me luonnostelemme neljä päällekkäistä tutkimuksen ja aktivismin aluetta, lähtien kulttuuristen normien muutoksesta politiikkaan.

1. Yhteisvaurauden puolustaminen

Uusien kulttuurillisten standardien juurruttamiseksi meidän tulee popularisoida yhteisvaurauden puolustajat. Elinor Ostromin (1933-2012) keskittyminen sosiaalisiin ja institutionaalisiin muotoihin, jotka mahdollistavat yhteisten resurssien ja oikeuksien jakamisen, näyttäen kuinka tarpeellista oli suojella metsiä ja jokia, ovat selkeästi paljon relevantimpia nyt kuin koskaan. Perinteiset yhteisöt, monien vuosisatojen olemassaolon aikana, saattavat sopeutua Ostromin malliin, mutta rajata pääsyä resursseihin perustuen perhejäsenyyteen, johon pääsi osalliseksi avioliiton kautta: inklusiivinen, globaali dimensio tulisi aina ottaa mukaan. Ideologisin termein Ostrom asettaa vastakkaine sen miten ensimmäinen nykyaika (1500-1700 -luvut) hahmottivat maailman, näkökulma joka silti on valloillaan koulutusjärjestelmässämme. Sekoittamalla lakia, teknologiaa ja taloutta, ”tiede” normalisoitiin toiminnaksi joka hajottaa ei-uusiutuvia luonnonvaroja. Me elämme silti maailmassa, jossa yksityisomaisuus ona paremmin suojattu kuin yhteinen omaisuus: yksimielinen kulttuurinen muutos, pääosin koulujen ja populaarikulttuurin kautta levitetty, täytyy saada muuttamaan tätä arvojärjestelmää. Ostromin kontribuution tulisi informoida (ja lopulta ohjata) globaalin ympäristöyhteisvaurauden hallintaa. Yhteisvaurauden tunnistaminen ja tutkiminen ympärillämme, kuten rakennetty (koulut ja kirjastot), luonnollinen (ilma ja auringonvalo) sekä perhe-, ystäväpiiri- ja osallisuustalousyhteisöjen omistamat saaret meille osoittavat, että yhteisvauraus elää ja voi hyvin.

2. Vähemmän työntekoa

André Gorz (1923-2007) on vähemmän tunnettu mutta ei yhtään vähäpätöisempi. Gorz, eräs poliittisen ekologian sekä ‘degrowthin’ (décroissance) käsitteen radikaaleista perustajista, painotti kasvattamaan eroa tuotetun ja tarvittavan välillä. Jotkut hänen ehdotuksistaan on jo osittain toteutettu: työnteon vähentäminen otettiin Ranskan sosialistihallituksessa käyttöön 1990-luvun lopulla 35-tuntisen työviikon muodossa. Tämä mitta on johtanut ongelmiin ylityökorvauksiin liittyen ja se on osoittautunut epäsuosituksi joidenkin työntekijöiden kategorioiden keskuudessa jotka haluavat tienata enemmän. Tästä huolimatta se pysyy, ja sosialistikandidaatti Ranskan presidentinvaaleissa on ehdottanut sen pienentämisen yhä lisää 32 tuntiin. Jotta vertaistuotanto voisi kasvaa, tämänkaltaisia aloitteita tulisi analysoida ja kritisoida.

3. Perustulo

Toinen Gorzin ehdotuksista, perustulo, menee pidemmälle. Automatisaation yleistyminen on tuonut mukanaa parlamentaaristen raporttien hyväksymisen perustulosta Ranskassa ja Australiassa; perustulo on jo kokeilussa Suomessa, Hollannissa ja Skotlannissa. Joidenkin korkean tason konservatiivipoliitikkojen ja teknologiayrittäjien perustulon hyväksyminen voi johtaa meidät epäilemään että perustulo on juonu jolla poistetaan sosiaaliturva kaikkein haavoittuvimmilta ja korvataan se yksittäisellä tulonsiirrolla. Toisaalta perustulo voisi toimia feministisenä edistysaskeleena sillä ”lastensaanti huomattavasti kärjistää sukupuolien välistä eriarvoisuutta kasvattamalla erikoistumista ja naisten työmäärää” (Craig, 2006). Todellakin perustulo olisi erittäin hyödyllinen yksinhuoltajaäitien tapauksessa, joiden tulovaikutus on kaikkein negatiivisin lapsen syntyessä. Tämä vastaisi pitkäaikaiseen marxilaisten feministien kuten Mariarosa Dalla Costaja Selma James (1972) huoleen, jotka identifioivat suuria määriä rahallisesti ei-tunnustettuja mutta taloudellisesti olennaisia kotitöitä jotka tehdään ilmaiseksi. Ilman (miesteoreetikoille) näkymätöntä palkatonta tai lisääntymiseen liittyvää työtä kuten lastenhoito, kokkaus jne., palkattu työvoima ei olisi valmiina töihin aamulla. Me kutsumme tutkailemaan perustulolausuntoja paikallisten, alueellisten ja kansallisten valuuttojen kautta.

4. Ilmaisten palveluiden hyvän käytön mainostaminen

Sääntelyn purkajien, jotka haluavat yksityisää julkisia palveluita kuten terveydenhuolto ja koulutus, toimia tulisi vastustaa: meidän tulisi myös dokumentoida ja tukea pyrkimyksiä tehdä palveluista kuten joukkoliikenne, kunnallinen asuminen ja julkinen terveydenhuolto sekä koulutus ilmaisia. Uudet institutionaaliset järjestelyt voivat tulla tarpeeseen. Suomi on vihkinyt julkisten palvelujen vertaistuotannon mm. koulutuksessa, asukasyhdistyksissä, huume- ja peliriippuvaisten tukemisessa, kotihoidossa, jne. (Botero et al., 2012). Täytyy myös tunnustaa että kaikki ilmaisten palvelujen käyttö tulisi olla tasa-arvoista. Esimerkiksi, miksi yksi kuutiometri vettä kotikäyttöön maksaa saman verran kuin kuutiometri jolla täytetään yksityinen uima-allas (Ariès, 2007)? Idea siitä, että yhteisvaurauden ”väärinkäytöstä” tulisi keskustella ja tehdä tunnetuksi. Hyvien käyttötarkoitusten tulisi olla ilmaisia, huonojen käyttötarkoitusten kalliita. Ja jotta estettäisiin se, että rikkaat yksinkertaisesti ostavat tuhlailevan väärinkäytö, tulisiko keskustella samalla maksimituloista perustulon lisäksi?

Me olemme luonnostelleet neljä tutkimuksen ja toiminnan aluetta: yhteisvaurauden kulttuurillisen konseptin levittäminen laajalle; työajan lyhentäminen; perustulon käyttöönotto; julkisten palvelujen muuttaminen ilmaiseksi sekä niiden oikein- ja väärinkäytön erottelu. Mitat kuten lyhennetyn työajan määrä ja maksetun perustulon määrä viittaavat työvoiman erottamiseen tehtävästä työstä. Ne edustavat vaihtoehtoa dominantille diskurssille joka näkee työpaikat, huolimatta siitä miten huonosti palkattuja ja/tai tarpeettomia ja/tai ympäristölle tuhoisia ja/tai tylsiä ne ovat, olennaisena vaatimuksena kehitykselle. Ilmaiset julkiset palvelut ja perustulo saattavat olla toisiaan täydentäviä; ne saattavat olla ristiriidassa. Pointtu ei ole kuvitella yhteiskuntaa jossa kaikki mitat elävät täydellisen sulassa sovussa, mutta tutkia, kehittää ja tehdä yhdestä tai useammasta julkisia, kun taktisia ja strategisia mahdollisuuksia ilmenee, niin että saadaan aikaan oikeaa edistystä.

Me kutsumme Journal of Peer Productionin tutkijat ja harjoittajat harkitsemaan, kritisoimaan, kehittämään tai syrjäyttämään nämä tutkimusalueet ja toimet, ja dokumentoimaan heidän artikulaationsa vertaisprojekteista.

Lähteet

Ariès, P. (2007) Le Mésusage : Essai sur l’hypercapitalisme. Parangon, Paris. Botero, A., Paterson, A., & Saad-Sulonen, J. (2012). Towards peer production in public services: Cases from Finland. Helsinki: Aalto University publication series Crossover.

Craig, L. (2006) Children and the revolution. A time-diary analysis of the impact of motherhood on daily workload. Journal of Sociology, 42(2): 125-143. Dalla Costa, M. & James, S. (1972) The power of women and the subversion of the community. Bristol: Falling Wall Press.

Dyer-Witheford, N. (2007) Commonism. Turbulence, 1: 81-87 (online).

Euler, J. (2015) Commons-creating Society On the Radical German Commons Discourse Review of Radical Political Economics Vol 48, Issue 1, pp. 93 – 110.

Merton, R. K. (1973) [1942], ‘The normative structure of science’, in Merton, R. K., The sociology of science: Theoretical and empirical investigations. Chicago: University of Chicago Press.

Lähde:

http://ift.tt/2uyqlfv

from WordPress http://ift.tt/2uEaInB via IFTTT

#kapitalismi #kapitalismikritiikki #talous #talouspolitiikka #Finnish #solidaarisuustalous #jakamista

0 notes

blubberquark · 3 days ago

Text

I made that observation previously here: (https://blubberquark.tumblr.com/post/626318840051171329/accessibility), because it's the same in German, and the German "Barrierefereiheit" even means the same, when translated literally.

But I took it in the completely opposite direction. "Barrierefreiheit"/accessibility-as-absence-of-obstacles often is a carve-out, a specific accommodation for people with a specific kind of disability: Ramps, screen readers, high contrast mode, braille, automatic doors...

"Accessibility", on the other hand, is this broad concept. Accessibility also means ease of use, ease of getting into the thing, whether a facility is open one day a week or five, and how long it takes for people (able-bodied or not) to drive there. Accessibility can mean mass appeal or how long it takes to explain the premise. In online discussions, people often talk about "accessible" hobbies versus inaccessible ones, or accessible books, or accessible TV shows. The accessibility of different anime shows is not about subs or dubs, or clearly mixed audio, but also about how many episodes it takes for each of them to get good.

Super Smash Bros is a fighting game/a franchise of fighting games where Nintendo characters you already know fight each other. Guilty Gear is a franchise of fighting games with deep lore. It makes intuitive sense when I describe that Guilty Gear is less accessible. You wouldn't think the controls of Smash are somehow harder to use for people with limited mobility. I mean, maybe they are, but you know I don't mean that.

People get tripped up when somebody talks about accessibility in the broad sense, but someone else interprets it in the narrow sense, or vice versa.

Case in point: https://blubberquark.tumblr.com/post/767406328572444672/saltiestgempearl-ot3-honestly-as-a-person-with-a

In the context of books, you know which kind of accessibility I mean. In the context of buildings, you know I mean what you call"esteettömyys" and what I'd call "Barrierefreiheit".

But in games, it could go either way...

I like how "accessibility" in finnish is esteettömyys, "obstacleless-ness". Having something be accessible is worded as the absence of obstacles. Obstacles as foreign objects that can and should be removed, instead of framing "access" as something that's specifically carved out of solid material for you as a special little treat.

#accessibility #for the record I do not disagree with ot3s sentiment #I also do not disagree with homunculus-argument #I know you can just play guilty gear without engaging with the lore but that misses the point

1K notes · View notes

arikuosmanen · 7 years ago

Text

Esteettömyys palvelee kaikkia vauvoista vaareihin (Sydän-Hämeen Lehti)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Tiina Nickberg toimii sisustussuunnittelijana ja esteettömyyskartoittajana pälkäneläisessä Stonefellissä. Harrastus muuttui ammatiksi samalla kun hän muutti Helsingistä Pälkäneelle viisi vuotta sitten.

Luonnos

Hyvin suunnitellut, toimivat tilat ja sisäänkäynnit helpottavat muidenkin kuin vain vanhusten tai vammaisten elämää. Sisustussuunnittelija, esteettömyyskartoittaja Tiina Nickbergin mukaan sujuvoittavia ratkaisuja kannattaa pohtia jo rakennusvaiheessa, vaikka toki vanhojakin asuntoja voi päivittää elämäntilanteen mukaan.

– Monesti esteettömyyteen liittyvät seikat tulevat ensimmäisen kerran mieleen, kun perheeseen tulee lapsia ja pitäisi saada lastenrattaat sisälle. Nykyään esteettömyyttä tarkastellaankin ihmisen koko elinkaaren mukaan vauvasta vaariin, pälkäneläisessä Stonefellissä työskentelevä Nickberg tietää.

Muun muassa kynnykset, kapeat ovet, huono valaistus tai tilojen kaikuminen aiheuttavat vanhusten ja vammaisten lisäksi haittaa myös nuorille ja terveille. Monet arkiset toiminnat kuten ostosten kantaminen, peseytyminen ja siivoaminen luonnistuvat helpommin, jos tilat ovat esteettömiä. Imuri kulkee ketterästi kynnyksettömässä asunnossa, ja ostoskassit eivät kolhiinnu ovenpieliin, kun ovet ovat riittävän leveitä, helposti avattavia ja kevyitä. Tilojen toimivuus voi myös joutua syyniin ennakoitua aikaisemmin, jos jollakin perheenjäsenellä menee vaikka vain jalka pakettiin.

– Kun puhutaan kodin esteettömyydestä, monelle ensimmäinen mielikuva ovat rumat, laitosmaiset kahvat suihkussa tai suihkutuoli, vaikka nykyään on tarjolla myös esteettisesti hienoja ratkaisuja, Nickberg naurahtaa.

Turvallisuuden ja toimivuuden lisäksi Nickberg on sisustussuunnittelijana sitoutunut pohtimaan myös valintoja viihtyisyyden ja esteettisyyden kannalta. Esimerkiksi remontin yhteydessä voi ennakoida tulevia tarpeita huomaamattomasti, sillä monet ratkaisut on integroitu kalusteisiin tai niiden ulkonäkö on pitkälle harkittua.

– Esimerkiksi pyyheteline voidaan sijoittaa siten, että sitä voidaan myöhemmin käyttää nousemista helpottavana tukikahvana, tai suihkuun voi asentaa pystysuuntaisen tangon, josta pienet lapsetkin voivat ottaa tukea, Nickberg antaa esimerkin.

Toimivuus ja turvallisuus kulkevat käsi kädessä

Stonefell on Mikko ja Väinö Kivimäen sähkö- ja kylmälaiteasennuksia ja huoltotöitä tekevä firma, jonka palveluihin kuuluvat sisustussuunnittelijan esteettömyyskartoitusten lisäksi sisustuskonsultaatiot, sisustus- ja tilasuunnittelu sekä myyntistailaus. Stonefellin suunnittelijana Nickberg on erityisen tietoinen sähkötöihin ja valaistukseen liittyvistä ratkaisuista.

– Kun astut pimeään huoneeseen etsimään valokatkaisijaa, kyse on vaivattomuuden lisäksi turvallisuudesta, jos katkaisimet ja pistorasiat ovat oven takana tai vihoviimeisessä nurkassa. Myös palovaroittimen patterit voi asentaa katon sijasta seinään, jottei tarvitse nousta jakkaralle keikkumaan, esteettömyyskartoittaja selvittää sähköasennusten vaikutusta turvallisuuteen.

– Yksityiskotien esteettömyyskartoituksessa tilat ja toiminnot käydään läpi yhdessä asukkaiden kanssa. Erityisesti tarkastellaan kulkuväyliä, kalustejärjestystä ja valaistusta. Otan valokuvia ja teen tarvittavat mittaukset, näiden perusteella laadin raportin ja teen ratkaisuehdokset, Nickberg kuvaa kartoituksen kulkua.

Vanhuksilla liikkumisen ja aistimisen vaikeus voi vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja yleiseen mielenvirkeyteen.

– Jos kodista on vaikea poistua, niin se voi edesauttaa eristäytymistä tai erakoitumista. Esteiden poistaminen voi parantaa elämänlaatua monin tavoin, Nickberg huomauttaa.

Kuvateksti: Tiina Nickberg toimii sisustussuunnittelijana ja esteettömyyskartoittajana pälkäneläisessä Stonefellissä. Harrastus muuttui ammatiksi samalla kun hän muutti Helsingistä Pälkäneelle viisi vuotta sitten.

Kotia voi uudistaa myös pala kerrallaan

Sisustussuunnittelija Tiina Nickbergin mukaan sisustusohjelmat vääristävät kuvaa sisustussuunnittelusta. Kaikki laitetaan kerralla uusiksi budjettia mainitsematta ja lainakalusteet valtaavat huoneet. Nickbergin mukaan jaksoista kyllä näkee, kuka on ollut kulloinkin sponsorina.

– Ohjelmissa lähes kaikki vanha heitetään pois ja laitetaan uutta tilalle. Itse lähden siitä, että sisustusta pystyy uusimaan ekologisesti myös vanhaa hyväksi käyttäen.

Sisustussuunnittelija korostaakin sitä, että sisustus tehdään aina asiakkaalle itselleen, hänen tarpeitaan ja mieltymyksiään vastaavaksi. Vieraiden mielipiteet tai kulloisetkin trendit voi unohtaa, jos ne eivät sovi omaan ajatusmaailmaan.

– Mitä pitempään on asunut samassa asunnossa, sitä sokeammaksi saattaa tulla uusille vaihtoehdoille. Suunnittelijaa voi pyytää apuun ratkaisemaan kodin ongelmakohtaa tai elämäntilanteen muuttuessa. Joku hakee vain vahvistusta omalle näkemykselleen, kun suunnittelee pintaremonttia, Nickberg on huomannut.

Näin syksyisin sisustuksessa pohditaan usein valaistusta. Hämärtyvät illat paljastavat sekä sisä- että ulkovalaistuksen puutteet. Myös kylmä kesä on vaikuttanut sisustusvimman ajoittumiseen.

– Ihmiset ovat olleet tavallista enemmän sisällä, joten moni on kiinnittänyt huomiota kodin sisustukseen jo kesällä, Nickberg naurahtaa.

Sisustuskonsultaatiossa pureudutaan johonkin sisustuksen ongelmakohtaan ja suunnittelija tarjoaa ratkaisuja jo paikan päällä.

from WordPress http://ift.tt/2wpMyKc via IFTTT

#IFTTT #WordPress

0 notes