#yhteisöllisyys

[torillatavataan]

Nyt juhlitaan kekriä! Sadonkorjuujuhlan keskiössä ovat hyvä ruoka, mystiikka, yhteisöllisyys ja yhteys luontoon

Lue Kotiliden koko artikkeli kekrimenuineen

Kekri on monelta suomalaiselta unohtunut juhla, mutta viime vuosina kiinnostus on lisääntynyt. Virallisia sääntöjä kekrin viettämiseen ei ole, mutta mukuloita ei sadonkorjuujuhlissa kannata tarjota, kansantieteilijä Anna Rauhala kertoo.

Kekri on syysjuhla sadonkorjuun valmistumisen ja työvuoden päätöksen kunniaksi. Sitä vietetään mikkelinpäivän (29.9.) ja pyhäinpäivän välisellä ajalla. Syksyinen sadonkorjuu oli maatalousyhteiskunnan suurimpia juhlahetkiä vielä 1800-luvulla, mutta painui sen jälkeen hiljalleen unholaan.

”Osittain se johtuu siitä, että kekri liittyi esikristilliseen juhlintaan. Sotien jälkeen kekri profiloitui parin vuosikymmenen ajan Maalaisliiton juhlana, minkä vuoksi sillä oli joillekin sukupolville vähän negatiivinen kaiku”, Rauhala arvioi. Viime vuosina kiinnostus jo kadonneita perinteitä kohtaan on kuitenkin kasvanut, ja kekri on hiljalleen nousemassa takaisin suomalaisten kalentereihin.

Perinteikkään juhlan juuret ovat vuosituhansia vanhassa eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa – ajassa, jossa keskeistä oli yhteisöllisyys ja esi-isien kestitseminen. Kekriä vietettiin, kun kasvukauden työt ja karjan ulkolaidunnus oli saatu päätökseen. Juhla oli karnevalistinen ja railakas.

”Kekri on ollut mässäilyjuhla. Pöytä laitettiin koreaksi ja syötiin ja juotiin hyvin. Hassuteltiin, oltiin yhdessä ja pidettiin hauskaa. Palvelusväkikin sai vapaaviikkonsa”, Rauhala kuvaa.

Kekrin aikaan maailma kääntyi ylösalaisin. Tavallisia sääntöjä ei enää ollut.

Syksyn pimeys toi mukanaan myös mystiikkaa. Kekrin aikaan vainajat ja henget olivat liikkeellä ja heitä kuului lepytellä, jotta he suojelisivat maata. Nuotiotulet ja lyhdyt leiskuivat tuoden pimeyden keskelle suojelusta ja valoa. Kekripukkeja kulki ovelta ovelle pyytäen ryyppyä tai tarjoilua. Jos niitä ei saanut, pukki uhkasi rikkoa uunin.

Kekrin aikaan tehtiin esimerkiksi pieniä naurislyhtyjä, joiden sisälle sytytettiin pieni, piskuinen liekki. Kekriin kuuluivat myös erilaiset ennustukset tulevalle vuodelle.

Kiinnostus kekriä kohtaan kasvaa jatkuvasti.

”Tietoisuus on lisääntynyt, ja mitä enemmän se on lisääntynyt, sitä kiinnostuneempia ihmiset ovat. Ihmiset haluavat tietää omista perinteistään ja kadonneista ulottuvuuksista ja elvyttää niitä”, Rauhala sanoo.

Usein kekrin juhlinnan keskiössä on runsaat ruokatarjoilut, jotka koostuvat erilaisista satokauden herkuista: lampaasta, makkaroista, juureksista ja paistoksista. Perinteisesti kekrinä on syöty paljon liharuokia, mutta Anna Rauhalan mukaan mitkä vain lähellä tuotetut raaka-aineet sopivat kekrin henkeen. Kaikki paitsi mukulat, oikeastaan.

”Mukulakasveja ei suositeltu, sillä ajateltiin, että ne ennustavat että ihminen saa paiseita.”

Lue Kotiliden koko artikkeli kekrimenuineen

Kotilieden kekrimenu:

Keltainen kurpitsakeitto

Kurpitsaohratto ja paistettu parsakaali

Lammaspata

Porsaanniskaa oluessa

Kotitekoinen makkara

Suolaan haudattu siika

Omena-kaurapaistos

Mausteinen omena-juureskakku

Puolukka-marenkipiirakka

[tamillarocks]

Muistoja 70-luvun hippiajasta, jota en saanut elää

Vaikka synnyinkin vuonna 1968 ja olin liian nuori kokemaan 70-luvun hippiajan huuman täysillä, en voi olla tuntematta vetoa tuohon aikaan, jolloin vapaus ja ilonpito kukoistivat. Minulle, kuten monille muille, 70-luvun hippiaika edustaa kadonnutta maailmaa, jossa musiikki, yhteisöllisyys ja elämänilo loistivat kirkkaimmillaan. Musiikki ja uudet suuntaukset 70-luku oli musiikillisesti valtavien…

[spessukriittinenlukupiiri]

Muistio 5

15.11.2022 keskustelun aiheena oli Kohti omanlaista praktiikkaa

Luetut tekstit olivat Brave New Alps 2015. Precarity Pilot: Making Space for Socially- and Politically-engaged Design Practice (Julkaistu teoksessa Modes of Criticism 1),

sekä Brave New Aps - kollektiivin tekemä nettisivu Precarity Pilot.

Lukupiirin viimeisessä kokoontumisessa paikalla oli Taina, Annika, Emilia ja Samu. 

Puheenjohtajana oli Annika ja kirjurina oli Samu.

Tapaaminen tapahtui Espresso Housessa, Otaniemessä.

Kokoontuminen alkoi sillä, että Annika luki ääneen hänen kirjoittamansa alustuksen. Alustus oli kirjoitettu englanniksi. 

Aloitimme keskustelun Tainan puheenvuorolla siitä kuinka nettisivu oli hienosti tehty ja visuaalisesti kiinnostava, josta kaikki olivat samaa mieltä. Asiat sivulla olivat aika yksinkertaisia, mutta yleinen mielipide oli, että niin yhteisöllisyys on. Koimme nettisivun järjestelmällisen lähentymis tavan ja listauksen hyväksi resurssiksi. 

Nämä fiilikset jatkuivat kun aloimme keskustelemaan itse pää tekstistä. Keskustelimme siitä kuinka oli kivaa, että teksti pohjautuu yhteiseen projektiin ja tutkimiseen, eikä yksilön mielipiteeseen, kuten esim. esseet yleensä. Teksti oli helppo lähestyä monen mielestä ja aika straight to the point. Joku huomio, että tekstiä oli tällä kertaa yllättävän vähän.

Siirryimme keskustelussa nopeasti siihen, miten meidän kuuluisi soveltaa tekstin  esittämiä graafisen suunnittelijan eettisiä pyrkimyksiä omassa elämässä. Kysymys voiko näin edes tehdä merkittävällä tavalla jäi hieman avonaiseksi. 

Joku myös löysi paralellin aiemman tekstin neljään suunnittelijan persoonaan ja tässä tekstissä perinteiseksi menestyjäksi puhuttiin selkeästi mainostoimisto persoonasta. 

Taina kertoi, että hän on miettinyt tekstissä läpi käydytyjä yhteisöllisyys asioita muutenkin, mutta kokee ajatuksen välillä naiviksi. Voi pelkällä yhteisöllisyydellä muuttaa asioita? 

Toinen asia mikä loi rinnakkaisuutta aiempaan keskusteluun oli ajatus siitä, että tekstissä toivottujen muutosten ei tulisi tapahtua vain tämän alan kentällä, vaan laajemmin koko yhteiskunnassa. Esimerkiksi Emilia esitti palkattomat harjoittelut, jotka ovat suhteellisen yleisiä varsinkin luovilla aloilla. Ratkaisuksi ei riitä, että yksittäinen henkilö kieltäytyy, aina tulee olemaan joku joka on valmis ottamaan sen paikan. Huomioimme kuitenkin sen, että tässä asiassa on suomessa graafisella alalla aika hyvä tilanne ja palkattomat harkat aika harvinaisia, toisin kuin vaikka muodin alalla, jossa saattaa tehdä pienipalkkaisia/ palkattomia harkkoja pitkään ilman että saa edes työpaikkaa. 

Totesimme että nämä ongelmat ovat yleisesti osana kulttuuria, joten pitäisi kerätä ympärilleen samankaltaisia ihmisisä ja luoda oman laista kulttuuria. Kollektiivi toiminta kuulosti kaikista hyvältä.

Emilia kertoi huomion siitä, kuinka suomessa tyypillistä on tekstin yksi ei kestävistä vapaan ei kaupallisen työskentelyn muodoista, eli julkinen rahoitus, mutta suomessa se tapahtuu lähinnä apurahojen muodossa. Tämä ei kuitenkaan ole erityisen hyvä ratkaisu, sillä se vaatii sen että on sattunut syntymään suomeen. Mutta kysymys miten muuttaa näitä normeja jäi vielä auki. 

Keskustelimme hieman erilaisista kollektiivisista projekteista helsingissä, kuten Kollektiivi, joka tuottaa graafisen suunnittelun pajoja, sekä Zineton zine tapahtuma joka on ei kilpailullinen. Zineton tapahtuma on kolmen suunnittelijan aloittama ja sitä tukee helsinki ja taike. 

Tässä kohtaa keskustelu hieman hidastui ja kaikki kaivelivat muistiinpanojaan.

Otimme uudelleen esille sen, miten tulla toimeen jos ei saa julkista rahoitusta ja haluaa tehdä ei kaupallista työtä. Se, että tekisi esim. vain 10 prosenttia pro bono omia projekteja kuulostaa alustavasti kammottavalta, mutta sitten joku muistuttaa, että ne loput 90 prosenttia voi silti olla kivoja duuneja, mutta vain kaupallisia. Se ei tarkoita 10 prosenttia ympäristön puolesta 90 prosenttia ympäristöä vastaan.

Otimme esille sen kuinka tekstissä puhutaan näiden asioiden jäävän vain puheiksi tämän hetkisessä design koulutuksessa ja koimme saman Aallosta. Mietimme mitä Aalto voisi tehdä toisin ja mikä aallo vaikutus/ vastuu on yhteiskunnassa. Yksi mahdollisista vastauksista oli se että, aallolla on vaikutus yhteiskuntaan, mutta aallon opiskelijoilla sitä isompi. 

Yksi konkreettinen asia me kuitenkin löysimme Aallsta, joka sopii tekstin arvoihin on se kuinka aallossa on pienennetty kilpailullisuutta. 

Loppua kohden alkoi tuntua, että on vähemmän ja  vähemmän sanottavaa, sekä kokoontumisessa että kurssissa. Kurssissa ollut aika samanlaisia aiheita ja ristiriitaa ei kauheasti synny. 

Hieman vielä koitimme käydä läpi tekstin teemoja, kuten miten kestävästi tehdä eettistä ei kaupallista työtä ja työtä josta voi saad alannon. Voiko muille ihmisille antavaa työtä sekoittaa kaupalliseen työhön? Onko hyvä juttu kaupallistaa taidetta?

Mietimme laajempaa kysymystä, miten parantaa maailmaa? Pari vaihtoehtoa minkä keksimme oli oma panostus yhteisöllisyyteen ja se että ei ainakaan loisi lisää huonoja asioita, mutta huomioimme myös se että työ ei ole koko elämä. Tämäkin kysymys jäi toiseen kysymykseen, onko tälle vastausta?

Sitten keskustelu alkoi pikkuhiljaa mennä vähemmän aiheeseen liittyviin asioihin, kuten ilmasto aktivistien tomaattikeitolla tuhraamiin tauluihin ja elokapinan saamaan negatiiviseen media huomioon, vaikka he olivat täysin ei väkivaltaisia. Lopulta menimme syömään.

/Samu

[mydigiuniverse]

1.5 #Jakamistalous

“Jakamistalouden kentällä ei riitä se, että tarjoaa hyvän tuotteen tai palvelun, vaan se täytyy tehdä tavalla, joka luo sosiaalista lisäarvoa eettisyyden, reiluuden tai yhteisöllisyyden mielessä.”(Jakamistalous, 2017, Harmaala, Toivola, Faehnle, Manninen, Mäenpää, Nylund)

Jakamistalous rikkoo perinteisiä liiketoiminnan ajatusmalleja voiton ja tuloksen tavoittelun osalta ja tuo uudenlaisen ajattelutavan painottaen siihen vahvan yhteisöllisyyden tunteen, jonka ympärille kaikki luodaan.

”Jakamistalouden on kuvattu olevan jotakin omistamisen ja lahjoittamisen väliltä. Siihen liitetään hyvän tekemisen ajatus. Yhteisöllisyyden kokemus taas on tärkeä edellytys sille, että yksityiset ihmiset kiinnostuvat toimimaan pelkkää kuluttajaa aktiivisemmassa roolissa. On sosiaalisen median ansiota, että tällaista yhteisöllisyyttä toisilleen muuten tuntemattomien ihmisten kesken on muodostunut ja että sitä arvostetaan.”(Jakamistalous, 2017)

“Alustan väitetään olevan digitaalisen aikakauden paras liiketoimintamalli. Jos se on nerokkaasti/luovasti/älykkäästi suunniteltu, sillä on potentiaalia rikkoa/sekoittaa olemassa oleva markkina ja luoda hyvin vahva kilpailuetu markkinoille. Menestyvä alustaan perustuva (platform based) liiketoimintamalli, kuten Uber, Airbnb ja Facebook, pystyy valloittamaan markkinat nopeasti ja saavuttamaan huikeaa kasvua.” (Jakamistalous, 2017)

Airbnb on hieno ja oiva esimerkki jakamistaloudesta. Siinä omistajalle on esimerkiksi kertynyt niin sanotusti liikaa resursseja (ylimääräisiä asuntoja), joita hän sitten airbnb sivuston kautta vuokraa jollekkin toiselle suoraan ilman välikäsiä ja ansaitsee tästä rahaa. Airbnb toimii vain alustana, yhdistävänä tekijänä ja näin omistajan ja asunnon etsijän löytävät toisensa tehokkaasti ja nopeasti.

“Jakamistalouden kasvun syitä ja uuden liiketoiminnan mahdollisuuksia avaavia tekijöitä ovat seuraavat:

Taustalla ovat asenteiden muuttuminen ja ympäristötietoisuuden lisääntyminen. Yhä useampi haluaa välttää turhaa kuluttamista ja hyödyntää olemassa olevia resursseja paremmin. Jakamisesta on tullut uusi ostaminen, ja omistaminen ei olekaan enää niin houkuttelevaa.

Jakaminen säästää rahaa ja luo ansaintamahdollisuuksia. Yhteiskäyttöautoon siirtyminen säästää keskimäärin 450 €/kk verrattuna auton omistamiseen (laskettu ZipCarin käyttäjien ▼ 55keskuudessa). Kaupunkipyörän käyttäminen säästää matkustuskustannuksissa keskimäärin 700 euroa vuodessa (tutkittu Washingtonissa Bikesharing-palvelun käyttäjien keskuudessa). Airbnb:n kautta voi ansaita rahaa ja maksaa esimerkiksi asuntovelkojaan pois.

Yhteisöllisyyden tarve on kasvanut. Ihmiset haluavat tavata uusia ihmisiä ja luoda yhteyksiä ympäri maailmaa. Lisäksi paikallisten kautta saa aivan uudenlaisia kokemuksia ja pääsee tutustumaan paikallisten elämään. Jakaminen toteutuu parhaiten kaupunkimaisessa ympäristössä, jossa ihmiset asuvat tiiviisti.

Teknologia tukee jakamista. Jo 2000-luvun alussa oli kaupunkipyöriä, mutta ne eivät toimineet, koska käyttäjiä ei pystytty laskuttamaan, pyöriä ei voitu paikantaa ja ne eivät palautuneet telineisiin. Nyt kaupunkipyöriä on melkein jokaisessa maassa ympäri maailmaa. Paljon jakamista tapahtuu ilman, että hyödynnetään teknologiaa, mutta silloin jakaminen ei koskaan kasva isoksi liiketoiminnaksi. Teknologian avulla voidaan myös merkittävästi parantaa luottamusta, joka on edellytys tuntemattomien väliselle jakamiselle.

Mobiiliteknologian ja sosiaalisen median lisääntynyt käyttö. Älypuhelinten yleistyminen tekee kommunikoinnin jakajan ja asiakkaan välillä helpoksi ja sujuvaksi. Myös varausten ja ostopäätösten tekeminen on helppoa missä vain ja milloin vain. Yhteisöllinen kuluttaminen on myös kokemus, jonka ihmiset mielellään jakavat omalle sosiaaliselle verkostolleen. Suositteleminen ja puskaradio toimivat tehokkaasti uusien asiakkaiden hankkimisessa jakamistalouden palveluille.”  (Jakamistalous, 2017)

Lähde: (Jakamistalous, 2017, Harmaala, Toivola, Faehnle, Manninen, Mäenpää, Nylund)

[jalkiasuuntia]

Anna-Liisa Stigell: Lindkosken seurantalo, Lapinjärvi 1937. (Kuva Roos) Suomalaiset seurantalot ja yhteisöllisyyden arkkitehtuuri. Valokuva- & kirjoitusprojekti? https://www.seurantalot.fi/hae-seurantaloja?hname=&municipality=&province=&city=&zip=&hgroup=&only_own=&page=3 https://www.mfa.fi/kokoelmat/tietopaketit/seurantalot/seurantalotyypit/muut-seurantalon-arkkitehtuurimuseon-kokoelmissa/

[hannapauliinaseppala]

Asiaa yhteisöllisyydestä Yhteishyvässä

[alordblog-blog]

Tittelinä yhteisömanageri?

Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Internetin yleistyttyä myös syntyi paljon uusia ammattinimikkeitä. Yksi näistä on yhteisömanageri, mutta mitä yhteisömanagerin titteli pitää allaan? Tutustuin asiaan eri lähteistä ja sisällön kirjo on laaja.

Sosiaalisenmedian kanavat

Yhteisömanageri on yrityksen sosiaalisten median sisällön luoja sekä ylläpitäjä. Työn kuvaan kuuluu mm. innovatiivisen  ja ajantasalla olevan sisällön luominen. Tänä päivänä uusia trendejä nousee kuin sieniä sateella, joten työ vaatii jatkuvaa kehittymistä sekä luovaa ajattelua. Perehtyessä asiaan enemmän huomasin, että isoissa sekä keskisuurissa yrityksissä on jokaiselle eri kanavalle oma manageri. Eri kanavissa sisällön pitää olla erilaista, joka selittää tämän seikan. Riippuen kanavasta, asian pitää olla ns. sykronoitua kyseisen kanavan sisältöön. Käytännön esimerkkinä Kauppalehden blogi sekä Instagram feed. Kauppalehden blogia kirjoittaessa on erityisen tärkeää, että kirjoitusasu on kirjakieltä sekä kivenkovaa faktaa, mutta taas Instagram feed:ssä ulosanti voi olla hieman rennompaa sekä “kaverillista”

Vuorovaikutuksessa asiakkaisiin

Reklamaatiot sekä tuote tiedustelut ovat siirtyneet chatteihin sekä yleisiin keskustelu alustoihin. On erityisen tärkeää olla sosiaalisessa mediassa läsnä 24/7 ja vastata mahdollisimman ajantasalla asiakkaiden ongelmiin. Tämä kuuluu myös yhteisömanagerin työn kuvaan. 

Uuden luominen

Yhteisömanageri näkee mihin suuntaan trendit ovat siirtymässä ajantasaisesti. Tämän takia yhteisömanagerien mielipiteillä on suuri vaikutus uuden kehittämisessä.  Uuden kehittämisessä on hyvä hyödyntää kanavia ja kysyä mielipiteitä asiakkailta jotka käyttävät yrityksen palveluita/tuotteita. Näin vuorovaikutuksessa asiakkaisiin saadaan luotua sellaista sisältöä joka miellyttää omaa asiakaskuntaa. Monissa valtiovallan alla olevissa yrityksissä tälläistä vuorovaikutusta ei usein tapahdu joka vaikuttaa esim. sivujen sisältöön sekä helppokäyttöisyyteen. 

Asiakaslähtöisyys sisällön luomisessa lisää yhteisöllisyyttä ja uusien sekä innovatiivisten kampanjoiden luomisella on kauaskantoiset vaikutukset. 

Tulevaisuuden näkymät

Tulevaisuudessa todennäköisesti vastaavat ammattinimikkeet lisääntyvät valtavasti. Sosiaalisesta mediasta on tullut sen verran kilpailukykyinen markkinointikanava printtimainonnan kylkeen. 

[sydanhaavoilla]

Hei! Kuka on suosikkihahmosi ja miksi?

Hei vain hei ja kiitoksia kysymästä! :)

Mun lempihahmo on ihan ehdottomasti Lehto. Päädyn jostain syystä vähän fandomista riippumatta tykkäämään semmoisista vaikeista ja vittumaisista, mutta ennen kaikkea kompleksisista hahmoista. Lehdon taustasta ei tiedetä paljoa, mutta kuitenkin riittävästi, että voidaan päätellä, miksi hänestä on tullut sellainen kuin on. Mun mielestä se on hirvittävän ymmärrettävää ja inhimillistä.

Lehdossa mua kiehtoo se semmoinen sisäinen ristiriita, että vaikka hän päällisin puolin antaa kovasti ymmärtää, että kaikenlainen yhteisöllisyys ja sentimentaalisuus kuvottaa häntä, hän ehkä kuitenkin, jollakin tapaa, saattaisi kaivata sitä? Tai on ainakin joskus kaivannut, vaikka onkin ehkä sittemmin kovettanut itsensä, sillä kuka nyt jaksaisikaan loputtomiin pettyä. Kuka tahansa alkaisi kokea ennemmin tai myöhemmin tarvetta suojella itseään pettymyksiltä, mikä Lehdon tapauksessa, mun mielestä, näkyy korostetun vihamielisenä ja halveksuvana suhtautumisena sellaiseen, mitä hän ei voi saada tai mikä ei, hänen oman näkemyksensä mukaan, koske häntä.

Toki, tuskin se kaipauskaan on mitenkään tietoista, sillä sanotaanhan se muistaakseni ihan kirjassakin, ettei Lehto oikein itsekään osannut määritellä, miksi hänestä tuntui siltä kuin tuntui. Että kunhan vaan tuntui. Lehdon taustan tuntien on helppo käsittää, miksei hänellä ole tunnetaitoja sitäkään vähää, mitä keskimääräisellä 40-luvulla eläneellä suomalaismiehellä voisi olettaa olevan.

Mun tulkinta on silti se, että Lehdon vihassa on kyse ennemminkin jonkinlaisesta selviytymiskeinosta; suojakuoresta kaikkea sellaista kohtaan, mistä hän on jäänyt paitsi.

Mun mielestä se hänen sisäinen ristiriitaisuutensa tulee parhaiten esille hänen suhteessan Riitaojaan, joka niin ikään on mun lempihahmoja. Riitaoja edustanee Lehdolle kaikkea sellaista, minkä Lehto on pyrkinyt kitkemään itsestään: pelkoa, heikkoutta, avuttomuutta, riippuvuutta muista ihmisistä ja näiden hyväntahtoisuudesta, you name it. Musta on mielekästä tulkita Lehdon vihamielisyys Riitaojaa kohtaan siten, että Lehto ei niinkään vihaa Riitaojaa, vaan sitä oman sisäisen lapsensa peilikuvaa, jonka hän Riitaojaa katsoessaan näkee. Näkisin, että koska Lehto vihaa ja halveksii sitä osaa itsessään, on hänen näennäisesti vihattava ja halveksittava myös Riitaojaa.

Siitä huolimatta ainoa, joka pysähtyi auttamaan Riitaojaa heidän marssiessaan suolla, oli Lehto, joka pakotti Riitaojan nousemaan ylös ja jatkamaan matkaa. Mun mielestä tuo kohtaus, niin karu kuin se olikin, kertoi jotain hyvin olennaista Lehdon hahmosta. Nimittäin sen, ettei Lehto ole niin välinpitämätön ja irrallaan muista ihmisistä, kuin hän ehkä haluaisi kuvitella olevansa. Lehtoa kuvaillaan hyväksi sotilaaksi, joka suoritti tehtävänsä pilkuntarkasti, mutta en kuitenkaan ole itse tulkinnut häntä niin velvollisuudentuntoisena, saati säännöistä välittävänä, että hän olisi pysähtynyt Riitaojan takia vain siksi, että ryhmänjohtajana hänen olisi varmaankin kuulunut tehdä niin.

Mun mielestä juuri tässä kohtauksessa tulee hyvin esille se sisäinen ristiriita, joka tekee Lehdosta mun mielestä kiinnostavan hahmon. Jos Lehto todella olisi vihannut Riitaojaa niin paljon kuin hän ehkä olisi halunnut kuvitella vihaavansa, olisiko hän pysähtynyt, ottanut tämän kantamukset itselleen, vaikka hänellähän oli kannettavaa ihan riittävästi omastakin takaa, ja kirjaimellisesti pakottanut tämän nousemaan ylös?

Entä olisiko Lehto tehnyt saman jonkun toisen kohdalla?

[taivastelia]

1. Pastori vai paimen - ja muita esikuvallisia kielikuvia

Nämä viisi tulevaa tekstiä olen laatinut teologianopintojeni tehtävän annon vuoksi. Aiheena on ollut pastoraalityö ja hyppään suoraan aiheeseen. Koen, että nykyään tehdään liikaakin pesäeroa paimen- ja pastorikäsitteiden kanssa. Sillä, kun katsoo pastori-sanan etymologiaa huomaamme, että sen latinankielinen kantasana pastor tarkoittaa itse asiassa paimenta[1]. Kuitenkin historian saatossa olemme käyttäneet sanaa pastori ja ehkä menettäneet  sanan alkuperäisen tarkoituksen ymmärtämisen. Nykyään pastori tarkoittaa enemmänkin saarnaajaa  ja liitämme sen myös seurakunnan työntekijän virkaan, emmekä niinkään sanan alkuperäiseen taustaan eli paimenuuteen. Voidaksemme ymmärtää paimenuuden konkreettista merkitystä ja tehtävän luonnetta meidän on hyvä tutustua asiaan vähän syvemmin.

Opiskelen tällä hetkellä teologiaa ja tunneilla olemme käyneet läpi pastoraalityön raamatullisia perusperiaatteita. Onkin tärkeää pastorin virkaa ja tehtäviä määritettäessä pohjata raamatullisiin tietoihin. Stitzinger aloittaa Vanhaa testamenttia lainaamalla "Herra on minun paimeneni[2]", joka kuvailee Jumalan pastoraalista roolia kansansa parissa. Tämä kuvaus viittaa siihen, että pastorin tehtävät vaativat auktoriteettia, hellää hoitoa, tiettyjä tehtäviä, rohkeutta ja uhrauksia. Jumalan paimenelliseen huolenpitoon ja rakkauteen liittyy Hänen kurinpitonsa ja vastuuvelvollisuutensa niitä kohtaan, joita Hän rakastaa.[3]

Paimenen tehtävää raamatun ajan maailmassa on kuvattu suojelijana ja taistelijana vaaroja vastaan laumansa edestä sekä ruoan ja juoman hankkijana. Hän oli vastuuvelvollinen jokaisesta lampaasta niiden omistajalle. Hän käytti tehtävänsä hoidossa erilaisia työvälineitä. Sauvaa käytettiin tasapainon pitämiseen  ja lampaiden ohjaamiseen sekä merkitsemiseen. Laukku sisälsi ruokaa ja ruokopillin. Linko ja nuija olivat puolustautumista varten. Lammastarhassa eläimet pidettiin yöaikaan turvassa ja lampaita vartioitiin koko ajan. Tällainen tiivis yhteys paimenen ja lampaiden välillä merkitsi sitä, että paimen tiesi katraansa yksilöllisetkin tarpeet. [4] Edellä ilmaistu on hyvin esikuvallista paimenen huolenpidon merkityksestä ja tämän myötä voimme hahmottaa mitä se merkitsee nykyisten seurakuntavirkojen hoidossa.

Mielestäni hyvin tähän päivään tuotuna nuo paimenellisen esikuvan tehtävät toteutuvat meille tunneillakin käsitellyssä Cahalanin pastoraalisen palvelutyön jaottelussa a) opettamiseen, laukussa oleva leipä b) saarnaamiseen, sauvalla ohjaaminen c) huolenpitoon, vastuuvelvollisuus omistajalle ja lammastarha, joka antaa suojaa  d) rukoukseen ja palvontaan, laukussa oleva ruokopilli e) sosiaaliseen laupeuteen ja oikeudenmukaisuuteen, linko, nuija ja ruoan hankkijana toimiminen sekä f) johtamiseen ja hallintoon, sauva, jolla paimen piti tasapainoa itselleen ja ohjasi lampaita. [5]

Paimenuuden tehtävän monipuolisuus ja lahjojen määrä kuvaavat mielestäni sitä, ettei tehtävään yksin pysty kuin ainoastaan Jumala itse. Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta jälleen kerran kertoo se, että Hän on ripotellut näitä lahjoja eri ihmisille. Kysymys ei niinkään ole siitä mitä nimeä seurakunnan johtajasta tai johtajista käytämme vaan se, että Jumala antaa tarvittavia taitoja seurakunnan vastuunkantajille, jotta tehtävät tulisivat hoidettua. Huolenpitoa on myöskin se, ettei palkatun pastorin tarvitse yksin revetä tekemään kaikkia näitä tehtäviä vaan vastuu on kollektiivinen ja vapaaehtoisiakin tarvitaan. Toisaalta jokainen voi antaa oman panoksensa omalla osaamisalueellaan ja toisaalta yhteisöllisyys kasvaa jaettaessa työt. Tässä näen seurakunnan Kristus-ruumin jäsenien nivoutuvan hienolla tavalla kiinni toisiinsa.

Lähteet:

Cahalan, Kathleen A. 2010             Introducing the Practice of Ministry. Collegeville, Minnesota:  Liturgical Press.

Gower, Ralph 1990             Raamatun ihmisten maailma. Keuruu: Ristin Voitto.

Petts, David 2007             Armolahjat seurakuntaa rakentamassa. Keuruu: Aikamedia.

Stitzinger, James F. 1995            "Pastoral Ministry in history". TMSJ 6/2 (Fall 1995) 143-80. Internet-lähde: https://tms.edu/m/tmsj6f.pdf. Viitattu 28.2.2021.

[1] Petts 2007, 83.

[2] Ps. 23:1.

[3] Stitzinger 1995, 147.

[4] Gower 1990, 134-140.

[5] Cahalan 2010, 69–98.

[ajatuksiasarib]

Digitalisaatio ja digitalous - Aihe 7.Digitaalinen tulevaisuus

Se millaisen digitaalisen tulevaisuuden ympärillemme rakennamme, on meistä ihmisistä kiinni. Annammeko teknologialle vallan ja muutumme osaksi tehokasta ja kylmää järjestelmää vai valjastammeko teknologian mahdollisuudeksi jonka avulla tulevaisuus rikastaa elämäämme? 

Digitaalisen tulevaisuuden kaksi ajankuvaa

Minulla oli mahdollisuus tutustua kahteen hyvin erilainlaiseen ajankuvaan tulevaisuudesta ja siitä mitä se kylmimmillään ja positiivisimmillaan voi olla. 

Keiichi Matsuda kuvaa videossaan maailmassa, jossa yritysten tehokuussa on viety äärimmilleen ja jossa ihminen huomasi olevansa yksin ja voimaton osana koneellista järjestelmää? 

Ajattele, jos olisit teknologiajärjestelmän komponentti ja kaikki mitä ympärilläsi tapahtuisi, tapahtuisi laajojen näkymä- ja kosketusrajapintojen kautta. Käytännössä työsi imaisisi sinut sisäänsä ja ympäröisi sinua kaiken aikaa, jopa syödessäsi. Ruokailu ei olisi enää uusia makuja, sosiaalista kanssakäymistä ja työn tauotusta, ei se olisi tarkkaan laskettu tehokuutta tuova aines, jonka tehtävä olisi vain pitää toimintakykysi mahdollisimman tehokkaana. Olisit yksin, integroitu osa digitaalista korporaatiota, joka vain toimii ja toimii kuin robotti. Kylmää, yksinäistä ja tunteettoman lohdutonta. Maailma, jossa luovuus ja innovaatio, oppiminen ja onnistumisen iloa, sekä yhteisöllisyys ovat kuollut.  

Tämä lohduton kuva voi olla tulevaisuutemme, mikäli emme hallitse ja valjasta teknologiaa palvelemaan meitä sen sijaan, että annamme sen vallata meidät ja toimintaympäristömme. Katso Keiichi Matsuda video: https://www.dezeen.com/2019/01/17/merger-keiichi-matsuda-future-workplace-augmented-reality-video/ 

Digitaalinen tulevaisuus ja ajankuva voi näyttäytyä myös toisenlaiselta, positiiviselta 

Teknologia ja digitaalisuus ovat valtava mahdollisuus, luoden hyvät edellytykset sille, että yksilöt ja yritykset pystyvät niin kansallisesti kun globaalisti työskentelemään ja kommunikoimaan uusilla menetelmillä.  

Mitä jos tulevaisuudessa informaatiota ja yhteistyötä voidaan saada ja jakaa lähes kaikkien kosketettavien pintojen kautta? Mitä jos koskettamalla lasiseinää pystyisit saamaan samaa informaatiota kuin perinteisen tietokoneen kautta tai videopuhelun sijaa saisit koko lasiseinän kokoisen näköyhteyden projektitiimiin tai läheiseesi kommunikaatiota varten? Entäpä jos ranteessasi oleva rengas olisi sekä koru, että älylaite, joka viestittää sinulle, että ammatillisesta osaamisestasi ollaan kiinnostuttuja? Tai mitä jos elinympäristöstämme voidaan kerätä ja jakaa tietoa vain pyyhkäisyllä ja yksityiskohtia voidaan ottaa tarkempaan käsittelyyn käden liikkeellä kolmeulotteisesti? 

Mitä jos tulevaisuus näyttäisi tältä https://www.youtube.com/watch?v=elYb4m9dRA8&feature=youtu.be, loisiko se paremmat yhteistyömahdollisuudet eri organisaatioiden väleille, todennäköisesti kyllä. Loisiko se tehokkuutta ja olisi pohja uusille innovaatioille hävittäen sijaintiin, asioiden esitystapaan ja organisointiin liittyviä esteitä, mahdollisesti kyllä. Lähentäisikö se, läheisten ihmisten välillä olevia välimatkoja ja poistaisi vanhuusiän yksinäisyyttä lisäten turvaa, uskoisin näin. 

Kumpaan digitaaliseen tulevaisuuden kuvaan sinä haluat uskoa?

[kathleenkarppinen-blog]

Jakamistalous

Jakamistalouden perusideana on lainata, jakaa ja vuokrata tavaroita niiden omistamisen sijaan. Tällä pyritään tavaran käyttöasteen nostamiseen. Jakamistaloudesta käytetään yleensä englanninkielistä termiä sharing economy, mutta myös collaborative consumption, joka terminä korostaa jakamistalouden yhteisöllisyyttä. (Investopedia 2019.) Jakamistalous on kuluttajalle oiva vaihtoehto, kun tavaraa ei ole tarvetta omistaa, vaan sitä käytetään vain hetkellisesti, sillä kuluttaja säästää siinä usein rahaa.

(Kuva: https://www.bradutch.com/2015/07/21/sharing-economy-to-be-implemented-in-the-netherlands/.)

Eckhardtin ja Bardhin (2015) kuuluisassa artikkelissa jakamistalouden määritelmän yhteisöllisyys kyseenalaistetaan vahvasti. Perheiden ja ystävien kesken tapahtuva jakamistalous liittyy vahvasti yhteisöllisyyteen ja perustuu luottamukseen osapuolten välillä, mutta kun toiseksi osapuoleksi vaihdetaan yritys, voi asetelma olla erilainen. Tällöin puhutaan ennemminkin käyttöoikeudesta maksua vastaan, eikä osapuolten tai muiden käyttäjien välille muodostu välttämättä aina yhteisöllistä jakamista.

Jakamistalous on noussut suureksi trendiksi ekologisuutensa takia, mutta sen kasvamisen on mahdollistanut digitalisaatio (Kaikki jakoon! 2019). Jakaminen on vihreää, ekologista ja tukee kestävää kehitystä, joka on yhä useammalle kuluttajalle tärkeää nykypäivänä. Digitalisaation tuomat mahdollisuudet jakamistaloudelle ovat valtavia ja kiistattomia, sillä ilman Internetin keksimistä ja kehittymistä jakamistalous ei olisi pystynyt kehittymään yhtä laajaksi kuin se tällä hetkellä on. Internet mahdollistaa sen, että alan toimijat pystyvät helposti ja nopeasti tavoittamaan kuluttajat, sekä päinvastoin.

Yritykset, kuten Airbnb ja Uber, ovat jakamistalouden toimijoita. Esimerkiksi Airbnb on luonut yhteisön, jossa matkustajat ja majoituksen tarjoajat löytävät helposti Internetin välityksellä toisensa. Finanssialalla jakamistalouden toimijoita ovat muun muassa joukkorahoitusta tarjoavat yritykset, kuten Vauraus, jossa Internetin välityksellä yhdistetään rahoitusta tarvitseva yritys sekä ihmiset, jotka haluavat sijoittaa rahojansa korvausta vastaan.

Jakamistalouden tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä yhä useampi kuluttaja on kiinnostunut muuttamaan kulutustottumuksiaan ekologisempaan suuntaan. Näen, että nykyajan hyperkulutusta tukevat tuotevalmistajat sekä jälleenmyyjät eivät välttämättä tule jatkossa menestymään yhtä hyvin, vaan tilalle tulevat ekologiset ja jakamistaloutta tukevat toimijat. Jakamistalous ja sen tukeminen tuovat mukanaan paljon uusia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka menestyvät ihmisten kulutustottumusten muuttuessa. Mielestäni on myös tärkeää, että uusia jakamistalouden yrityksiä perustetaan, sillä se lisää asian tietoutta ihmisten keskuudessa ja mahdollistaa kulutustottumusten muuttumisen tarjoamalla ihmisille vaihtoehtoja.

Lähteet

Eckhardt G. M.; Bardhi F. 2015. The Sharing Economy Isn’t About Sharing at All. Luettavissa: https://hbr.org/2015/01/the-sharing-economy-isnt-about-sharing-at-all. Luettu 28.10.2019.

Investopedia 2019. Sharing economy. Luettavissa: https://www.investopedia.com/terms/s/sharing-economy.asp. Luettu 28.10.2019.

Kaikki jakoon! 2019. Jakamistalous. Luettavissa: https://jakamistalous.fi/mita-on-jakamistalous/. Luettu: 28.10.2019.

[mariiaposts-blog1]

LeanCanvas+Yhteisöllisyys ja alennukset

Tässä postauksessa avaamme Lean Canvasin ideat Yhteisöllisyydestä ja alennuksista, mikä ovat osa toimeksiantoamme Restikselle.  

Customer segments – mille asiakassegmentille Sovellusta testatessamme teimme tärkeitä huomioita; Restiksen käyttäjistä suurin osa on 25-34- vuotiaita miehiä sekä Burger Kingissä, mikä kuuluu Restis-appin ravintoloihin, käydään syömässä yhdessä ystävien tai perheen kanssa. Testauksen aikana näimme Sellon Burger Kingissä tasan yhden yksin syövän miehen. Kaikki muut asiakkaat olivat perheitä, kaveriporukoita ja pariskuntia. Sitä, ketkä näistä ovat ruuan tilannut appin kautta on vaikea sanoa, mutta Burger Kingin asiakaskuntana voidaan pitää kaveriporukkoja. Appin käyttäjissä suurin osa tilaa ruuan kotisohvalle, tapahtumaan tai illanviettoihin, missä monesti ovat ystävät mukana.

Problem – ongelma Kun lähdetään porukalla ulos, yleensä jokainen maksaa oman ruokansa itse. Kassalla se on helppoa, sanotaan vaan myyjälle, että näitä tilataan ja kaikki maksaa omat ruuat. Sovelluksen kautta tilattaessa laskun jako ei ole mahdollista, joten ainoa vaihtoehto on itse jälkeenpäin laskea kunkin osuus kuitista ja siirrellä rahaa tililtä toiselle. Tähän tarvitaan jo toista appia avuksi, kuten esimerkiksi Mobile Payta tai Siirto-appiä.  Lisäksi appin tunnettavuus on vielä melko vähäistä, jonka takia yrityksen liikevaihto ja myynnit ovat vielä paljon toivottua vähemmät.

Unique Value Proposition – uutuusarvo Syökää yhdessä edullisemmin! Ideamme kannustaa ihmisiä käyttämään sovellusta yhdessä (vrt. jokainen yksin nenä kiinni luurissa). Tilata ruokaa kaveriporukalle, milloin vaan, missä vain!

Solution - ratkaisu ideamme mahdollistaa kaveriporukan yhteisen tilauksen ja laskun jakamisen osallistujien kesken QR-koodilla, ja antaa alennusta laskun kokonaissummasta.

Channels - kanavat

Sovellus on ladattavissa samalla tavalla kuin tähänkin asti ja uusi ominaisuus saadaan päivityksen avulla käyttöön jokaiselle Restiksen käytttäjälle.

Revenue streams – liiketoiminnan buustaus

Pääasiallinen tulonlähde on sovelluksen kautta tehdyt ruokatilaukset. Kampanjoiden ja yhteisöllisyysalennusten kautta saadaan lisämyyntiä ja tietoisuutta. Uudet lataajat helpommin tilaavat näiden myyntikikkojen kautta, mikä mahdollistaa heistä potentiaalisia asiakkaita.  

Cost Structure - kustannukset

Suurin kuluerä liittyy QR-kooodin käyttöönottoon ja sovelluksen muuttaminen porukkatilaamiselle sopivaksi. Muita kuluja tulee markkinoinnista ja alennusten aiheuttamasta pienentyneestä katteesta.

Key Metrics - päämuuttujat

Ensimmäisenä muutos näkyy todennäköisesti keskiostoksen ja ostotiheyden kasvuna. Myös rekisteröityjen käyttäjien osuus lataajista kasvanee sitä mukaa kun kaveritilaus tulee tutummaksi.

Unfair Advantage-kilpiluetu

Kilpailuetuna on ruuan tilaus suoraan tapahtumiin, esimerkiksi Nordin jäähallin lätkämatsiin. Näissä tapahtumissa käydään yhdessä ystävien kanssa, jolloin myös ruuan tilaus yhdessä ystävien kanssa on suosittua. Ideoimamme QR-koodin avulla pystyttäisiin jakamaan lasku helposti lätkämatsin erätauolla.

Kilpailullisilla markkinoilla ravintola-alan liiketoiminnan on haastava saada skaalautumaan liiketoimintaansa ylöspäin. Ravintilassa on paikkoja rajoitetusti, joten katto tulee vastaan aina. Ravintoloista harva on täysikäytöllä koko sen aukioloajan, joten ravintoloitsijan tulisi miettiä, miten jokaisen tyhjän tuolin saisi täytettyä. Ratkaisumme edesauttaa suuremman kävijämäärän saantia ravintolaan ja lisäämään myyntiä ja asiakkaita myös kotisohvalta käsin.

-Ryhmä C/ Mariia 

[bgf062-blog]

Jakamistalous

Pääkaupunkiseudulla kesäisin liikkuessa on lähes mahdotonta olla näkemättä keltaisia Alepa-fillareita tai pitkin poikin lojuvia sähköpotkulautoja. Alepa-fillarit sekä sähköpotkulaudat ovat erinomainen esimerkki jakamistaloudesta. Jakamistalous eli yhteistoimintatalous on yhä suositumpi ja jatkuvasti yleistyvä liiketoimintamalli, jonka ydinajatuksena on siirtyminen omistajuudesta käyttöoikeuksiin. Keskeisenä ideana on siis ostamisen ja myymisen sijasta painottaa lainaamista, vuokraamista, yhteiskäyttöä ja vaihtamista. Suomessa tuttuja jakamistalouden toimijoita ovat edellä mainituiden lisäksi Ravintolapäivä, Siivouspäivä, tori.fi, Lunchie, Facebook-ryhmäkirpputorit ja monia muita.

lähde: European Parliamentary Research Service 2016

Alepa-fillarin kanssa jakamistalous toteutuu kuluttajan näkökulmasta siten, että oman polkupyörän ostamisen sijasta kuluttaja ostaa itselleen käyttöoikeuden palveluntarjoajan pyörään tietyksi ajankohdaksi. Kun kuluttajan käyttöoikeus päättyy, seuraava kuluttaja voi hankkia käyttöoikeuden ja pyörän matka jatkuu jälleen. Alepa-fillarin käyttöoikeuden osto tapahtuu verkkosivustolla toimivan alustan kautta.

Tästä pääsemme digitalisaation merkitykseen jakamistalouden taustalla. Modernin jakamistalouden kulmakivinä ovat digitalisaatio, ekologisuus sekä vuorovaikutus. Kansainvälisesti tunnetuimpia jakamistalouden toimijoita ovat Airbnb ja Uber. Molemmilla toimijoilla toiminta lähtee digitaalisesta alustasta, missä normaalit kuluttajat pääsevät mahdollistamaan kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen. Internet ja digitalisaatio ovat luoneet mahdollisuuden maailmanlaajuiseen vuorovaikutukseen, mikä on edellytys jakamistalouden toteutumiselle. Jakamistalouden ideana on saada ihmiset vuorovaikuttamaan tuottavasti keskenään ja erilaisten alustojen kuten verkkosivustoiden sekä puhelinsovellusten avulla mahdollistetaan jakaminen toisilleen tuntemattomien ihmisten kesken. Digitalisaatio auttaa myös kehittymisessä sekä päätöksenteossa, sillä alustojen keräämien arvosteluiden ja datan perusteella kuluttajat pystyvät tekemään rationaalisempia valintoja.

Jakamistalouden kasvaessa se avaa jatkuvasti uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Jakamistalous on laaja ja vaikeasti määriteltävä kenttä, joka ulottuu yhteiskulkuneuvoista verkkokirpputoreihin ja hävikkiruuasta naapuriapuun. Ruusuisimmillaan jakamistalouden kasvaminen johtaa tulevaisuudessa hyvinvoinnin edistämiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn sekä paikallistalouden vahvistumiseen, mutta kolikolla on myös kääntöpuoli. Jakamistalouden verotuksessa on vielä runsaasti kysymysmerkkejä, joten kestävän veropohjan säilyminen jakamistaloudellisessa maailmassa on kyseenalaista eikä toteutus ole vielä täysin onnistunut. Lisäksi jakamistalouden sääntelystä sekä alustojen omistamisesta ja niiden hyödyn keräämisestä on vielä runsaasti kysymyksiä ja vastauksia ei ole vielä saatu.

Lukuisista kysymyksistä huolimatta jakamistalous on monia mahdollisuuksia tarjoava uusi liiketoimintamalli. Tulevaisuudessa jakamistalous tulee luultavasti muuttamaan muotoaan ja ottamaan yhä vahvemmin paikkansa yhteiskunnassamme, mutta keskeinen sisältö tuskin tulee muuttumaan. Jakamistalouden ideana on silti yhteisöllisyys ja yhteisöllisen kuluttamisen lisääminen jatkuvan vuorovaikutuksen avulla.

Blogitekstissä on käytetty lähteenä kirjaa Jakamistalous (Harmaala, Toivola et al 2017, Alma Talent Oy)

[pure100percent]

Hyvää fiilistä & suurta sydäntä

– Meillä on tässä todella tiivis nippu kasassa, poikkeuksellisen hyvähenkinen joukkue. Meillä on ollut todella hauskaa vuosi yhdessä. Uskon, että tämä yhteisöllisyys on välittynyt myös katsomoon. Että tuossa on joukkue, joka paiskii hommia toisilleen. On syntynyt hyvä buumi, missä fanit haluavat olla mukana. Viimeisessä kotipelissä oli aivan huikea tunnelma ja odotan vielä parempaa pudotuspeleissä, Aho sanoo. 

[elina-mari-blog]

Digitaalinen yhteiskunta

Yhteisöllisyys osana digitaalisen yhteiskunnan kehittymistä

Tänä päivänä keskusteluissamme käytetty termi ”digitalisaatio” alkaa olla jo lähes kaikille tuttu käsite, ja sen laajat vaikutukset näkyvät niin yksityiskuluttajalle kuin yrityksillekin. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei digitalisaatio ole ollut aina olemassa, vaan silläkin on ollut oma historiansa. Esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten Suomessa ei varmasti voitu uskoa todeksi, että vuonna 2019 maailma olisi sellainen kuin se nyt on.

Otetaanpa esimerkiksi kaikkien rakastama sosiaalinen media. Suomessa sosiaalisen median kulta-aika alkoi vuosituhannen vaihteessa, kun Jari Jaanto ja Tomi Lintelä perustivat ensimmäisen nettiyhteisö IRC-gallerian. Mielestäni on todella mieletön juttu, että esimerkiksi valtavirran käyttämä Facebook kehitettiin vasta useita vuosia IRC-gallerian jälkeen. IRC-gallerian perustajat olivat mitä ilmeisimmin hyvin perillä siitä, että suomalaisille oli tarvetta tämäntyyppiselle yhteisölle. Tekniikka & Talous lehti kertookin, että parhaimmillaan käyttäjiä oli yli 500 000. IRC-galleriaa voidaan siis varmasti pitää yhtenä 2000 luvun ilmiönä.

Ennen vuotta 2007 yhteisöllisyydestä ja vuorovaikutteisista verkkopalveluista puhuttiin käsitteellä web 2.0. Termille ei ole olemassa tarkkaa määritelmää, mutta usean eri lähteen perusteella sain käsityksen, että tuolloin ihmisten keskuudessa lisääntyi kaikenlainen vapaampi ja avoimempi tiedon jakaminen. Ihmiset aloittivat kirjoittamaan ensimmäisiä blogejaan, latasivat muun muassa kuvia Flickriin muiden katseltavaksi ja kommentoitavaksi sekä liittyivät yhteisöpalvelu Twitteriin.

Sosiaalinen media

Tänä päivänä yhteisöllisyys ja vuorovaikutus merkitsee meille jokaiselle enemmän kuin koskaan. Web 2.0 ei terminä enää riitäkään ja sen vuoksi onkin parempi käyttää sanaa sosiaalinen media. Digitalisaation tehdessä tuloaan yhä suuremmassa mittakaavassa, voidaan sosiaalisen median vaikutuksista puhua sekä positiivisessa että negatiivisessa kontekstissä.

Positiivisesti ajatellen sosiaalinen media mahdollistaa paikan, jossa tavallinen ihminen voi tehdä itsestään kiinnostavan ja jolta muut ihmiset voivat ottaa erilaisia vaikutteita. Lisäksi sosiaalisesta mediasta voi tehdä itselleen harrastuksen tai jopa työn. Negatiivisen sosiaalisesta mediasta tekee se, että se alkaa hallita meidän jokapäiväistä elämäämme liikaa ja lisää siten paineita olla tietynlainen.

Miten sosiaaliselle medialle käy tulevaisuudessa?

Se, miten somelle käy tulevaisuudessa ei tiedä vielä kukaan. Uskon kuitenkin vahvasti, että yhteisöllisyys ja tiedonjakaminen ei voi loppua. Miksi siis sosiaalinen mediakaan yhtäkkiä väistyisi? Päällimmäisenä ongelmana näen kuitenkin erilaiset tietoturvakatastrofit, jotka voivat vaikuttaa internet -käyttäytymiseen ja jollain tapaa hidastaa digitalisaation etenemistä.

[jsalminen]

Jakamistalous digitalisaation keskellä – Mitä se on?

 Lyhyesti kiteytettynä – Hyödykkeen jakaminen palveluntarjoajan sekä -käyttäjän välillä, digitalisen palvelun välityksellä.

  Käsitteenä

Jakamistalous käsitteenä on hyvin nuori, vaikka asiaa tarkemmin ajatellessa, sitä voidaan verrata aina 1960-luvun ”hippi”-kommuuneihin, luonnonkansojen vaihtotalouteen, suomalaiseen talkooperinteeseen tai vaikka pohjoismaisiin jokamiehenoikeuksiin (Jakamistalous 2017). Perusperiaatteeltaan samankaltaista.

  Jos mietimme mitä jakamistalouden ydinajatus on?  Vähäisessä käytössä olevien resurssien (työkalujen, osaamisen, asunnon, ruoan, auton tms.) tehokkaampaa hyödyntämistä, siirtymistä omistajuudesta käyttöoikeuksiin , sekä vertaistoimintaa ja -tuotantoa.

  Jakamistalous liiketoimintana

Airbnb ja Uber ovat kaksi tunnetuinta kansainvälistä yritystä, jotka hyödyntävät ja perustavat liiketoimintansa jakamistalouteen, ja sanotaan heidän jopa kehittäneen tai käynnistäneen jakamistalouden liiketoiminnan. Kyseisten yritysten nopea kasvu lähti liikkeelle 2008 finanssikriisistä, jolloin ihmisillä ei ollut enää varaa omistaa autoa (Jakamistalous 2017). Tällöin auton käyttö haluttiin ostaa palveluna, omistamisen sijaan, vain ja ainoastaan, ja juuri silloin kun sitä tarvittiin.

  Yhteisöllinen kuluttaminen

Tarkastellessamme jakamistaloutta yhteiskunnallisen kuluttamisen näkökulmasta, ollaan monessa tapauksessa siirtymässä omistajuudesta käyttöoikeuksiin, eli lainataan vaihtaen tai korvausta vastaan esim. autoa, asuntoa, työkalua silloin kun tämän käytölle on tarvetta, eikä ensimmäisenä osteta sitä itselle.

   Jakamistalouden liiketoiminta vertaiskauppapaikkana

Jakamistalouden liiketoimintamalleja voidaan myös tarkastella verkostoihin perustuvana liiketoimintamallina, joihin keskeisessä roolissa kuuluu yhteisöllisyys. Vertaiskauppapaikat, kuten Ebay tai Tori.fi, mahdollistavat kenen tahansa ryhtymisen kauppiaaksi. (Jakamistalous 2017) Tai vaihtoehtoisesti Airbnb:n kautta voi ryhtyä pienen hotellin pitäjäksi, silloin kun et itse asuntoasi tarvitse.

Jakamistalous liiketoimintana toimii parhaiten sellaisten tuotteiden tai hyödykkeiden osalta, jotka ovat kalliita ostaa ja joita monet omistavat, mutta joiden käyttöaste on hyvin alhainen. (Jakamistalous 2017)

  Käsitteitä yhteisöstä, teknologiasta, työstä ja ympäristöstä

  Uusia liiketoimintamahdollisuuksia digitalisaatiota hyödyntäen

 Jos mietimme yhtälöä yhteisöjen tarpeita (kysyntä), alustataloutta (teknologia) sekä työtä, näitä yhdistämällä saamme luotua uusia liiketoimintamalleja. Mietitään yhtälöä, kuluttaja tarvitsee henkilöä tekemään pientä remonttia kotiinsa, päästään yhdistämään kuluttaja, keikkatalous sekä alustatalous. Alustatalouden palvelussa, yrittäjän myymä työ, kohtaa kuluttajan tarpeen digitaalisella alustalla.

 Jakamistalous -> Uhat ja mahdollisuudet

Vaikka alusta- ja jakamistaloudelle on hyvät näkymät, varjostaa sitä myös uhat. Puhuttaessa jakamistalouden vaikutuksista työelämään, keskustelun sävy on usein toinen. Jakamistalouden pelätään vähentävän perinteisen palkkatyön kysyntää, heikentävän työntekijän oikeuksia sekä työhön sidottua sosiaaliturvaa. Toki optimistisemmat ajattelutavat näkevät, että jakamistalous luo suuren määrän uusia työmahdollisuuksia. (Jakamistalous 2017) Vaikka ei suoranaisia työsuhteita, niin erilaisia toimeksiantoja, jotka muistuttavat freelancer-työtä tai pienimuotoista yritystoimintaa.

 Digitaalisen alustan hyödyntäminen

Juuri digitaalista alustaa hyödyntäen, niin pienemmät kuin isommatkin yrittäjät saavat enemmän näkyvyyttä tarjoamilleen palveluille, sekä ovat helpommin kuluttajien löydettävissä.

 Näin meillä on palvelu, jossa tehtävä työ kohtaa tekijän.