#veden vallassa

[ruttotohtori]

Mä näin tos yhtenä yönä unta jostai 70- tai 80-luvulla tehdystä kauhuelokuvasta, jossa iso tarantella piinasi seitsenhenkistä perhettä. Se perhe asu wanhan näkösessä, puisessa talossa. Sitä taloa ei oltu maalattu, vaan kaikki seinien, lattian ja katon harmaantuneet puut oli näkyvillä. Siinä talossa oli kolme kerrosta, joista jokainen muodosti yhden huoneen. Talossa oli todella vähän huonekaluja, ja ne kaikki oli tehty samanlaisesta harmaantuneesta puusta kuin talokin. Elokuva kuitenkin sijoittui nykyaikaa, eli 70- tai 80-luvulle. Talon etuoven edessä oli isohko, aidattu terassi. Terassin aidassa oli kulkuaukko suoraan talon etuovea vastapäätä. Koko talon ympärystä oli veden vallassa olevaa tiheää pajukkoa. Terassin edestä lähti pitkospuut, jotka kulkivat ensin suoraan ja kaartuivat sitten loivasti vasemmalle ja katosivat tieheän pajukon sekaan.

Talossa asuvaan perheeseen kuului isä, viisi ala-asteikäistä poikaa, joista kaksi olivat kaksoset, ja päiväkoti-ikäinen tyttö. Kaikki lapset asuivat talon ylimmässä kerroksessa, jostaa ei löytynyt muita huonekaluja, kuin puiset sängyt sekä pari pientä yöpöytää. Mitään leluja tai muita lasten juttuja siellä ei ollut.

Përhettä alkoi terrorisoimaan hieman suomenpystykorvaa pienempi tarantella, joka kuitenkin pystyi halutessaan piiloutumaan taloon. Hämähäkkikohtauksissa käytettiin nukkea niissä kohdissa, joissa hämähäkin ei tarvinnut liikkua, ja kohtaukset, joissa hämähäkki liikkui talossa oli totetutettu oikean hämähäkin ja talon piennoismallin avulla.

En muista elukuvan juonesta enää muuta kuin sen, että aivan lopussa perhe poistui talosta pitkospuita pitkin.

[finlitfanclub]

Kymi Väkiveriset-nuortenfantasiakirjasarjasta

[sinisetmetsat]

XII: Pariterapiaa

Heiloista kai nyt piti uneksiman?

Jos kohta ei heitä, niin vilisee unissani sitäkin luovempia vastauksia tuohon juhannustaikain peruskysymykseen. On bänditreenejä (keskityttäväkö riiuun sijasta siis parhaisiin hommiin: musahommiin?), on veljeni (keskityttävä perheeseen?), on pyllyjä (kuinkas muuten); mutta unista ensimmäisessä ja keskeisimmässä on pelkkiä kolmioita. Ne muuntuvat normaaleista kolmioista lovecraftilais-epäeuklidisen saatanallis-perkeleellisiksi tavalla, jota on vaikea kuvailla rajallisiin valveaisteihin räätälöidyllä kielellä.

Venla, joka ei omia uniaan tällä kertaa muistakaan, tulkitsee abstraktioni tuossa tuokiossa ihmissuhteiden käsitteistölle: kolmio symboloi tietenkin polyamorista suhdettamme sellaisena, kuin moiset usein ymmärretään; siis useamman melko samanlaisen parisuhteen kuviona, klassisimmin kolmiona. Uneni muotojen läpikäymä epäeuklidinen muodonmuutos taas symboloi sitä ihmissuhdeanarkiaa, jota itse oikeasti edustamme ja haluamme edustaa: siis elämää, jossa ihmissuhteiden tarkkarajainen luokittelu parisuhteisiin, ystävyyssuhteisiin, seksisuhteisiin ja muihin toveruuksiin on vähintäänkin vaikeaa.

Tämän tulkinnan ostan mielihyvin!

Joutsenet huutavat. Poutii yhä, vaan käypä tuulemaankin. Ensi ylitykseemme Kalliosaaren suojista isomman Iitsalon huomaan valmistaudumme kuin kuulentoon, minkä vuoksi se kaiketi sujuukin melkomoisella rutiinilla kevyestä sateenripseestä huolimatta. Pahempaa on kuitenkin tulossa: kuten ounastelimmekin, sylkee Iitsalo meidät Kertonselän suulla täyteen Pazuzun pauhuun, ja heti Härkäinsalmesta puserruttuamme on pysähdyttävä kapeaan niemeen pitelemään sadetta ja ukkoskuuroja, joita etelän ja lounaan välillä häälyvä puhuri tuo yhden toisensa jälkeen. Kykimme sadeviitoissamme suojaten paria vaatteiden vaihtoa varten esille ottamaamme kuivasäkkiä niiden alla kuin hautovat linnut. Olen torkahtaa. Syömme pikariisilounaan.

Huomattuamme, kuinka nopeasti sadekuurot liikkuvat, kaivamme esiin älylaitteen tutkiaksemme toiveikkaina säätiedotusta. Leiriytymiseen on tämä niemi turhan suojaton, joten päädymme kompromissiin: melomme länteen, Lamponiemeen, ja etenemme sitten aivan rannan tuntumassa kohti etelää valmiina nousemaan maihin heti ukkoskuuron yllättäessä. Matilanvirran suojiin on enää nelisen kilometriä, eikä ukkosta tulekaan – mutta katso! sen sijaan iskee Siikaniemen tuolla puolen, Kertonselän länsiosissa sellainen länsilounainen, että kilometreistä viimeinen tuntuu vähintään viideltä.

Eivät aallot korkeita ole eikä meno sinänsä vaarallisen tuntuista, mutta vastatuuleen aivan saatanallisen hidasta. Ylipäänsä edetäkseen on melottava kuin henkensä edestä, eikä vauhti rantoja katsellen vaikuta juuri miltään. Tuntuu siltä, kuin meloisimme jälleen kaukaisen Kuvansijoen koskissa, ja metkaa maustetta tuovat ohi iloisesti kiitävien veneiden mehevät ristiaallokot. Onneksi takana on kahdeksan vuotta parisuhdetta ja pari viikkoa melontaa, joten selviämme rempsein, kannustavin ja informatiivisin merikarhuhuudoin. Suosittelen myrskynpoikasessa melomista pariterapiaksi kenelle tahansa kynnelle kykenevälle.

Ja mikä onkaan palkintomme? Tarunhohtoinen ja täpötäysi Matilan Ankkuri, jonka parin tunnin ruokajonokin tulee vain taivaan lahjana meille tyyntä odottaville ja jossa syntetisaattori-sähkörumpuduo soittaa pyörteilevälle tanssilattialle horjuvia versioita ikivihreistä. Bésame mucho! Metsäkukkia! Lauletaanpa, niin totta kuin viikseni kasvavat, muudannessa pöydässä a cappellana jopa Hopeista kuuta.

Venla bongaa jo tuttuja naamojakin. Syön kolmannen pizzani tällä reissulla. Vaellus totisesti tekee ruokavaliolle ihmeitä. Venla puolestaan vannoutuneena perunan ystävänä ahmaisee ranskalaiset ja ihanan fetataskun. Ytväkäksi peräruoaksi (savoa; suom. "imelä jälkiruoka") syön minä vadelma-lakritsijäätelöpallon kahvilla, Venla vadelmapiiraan vaniljakastikkeella ja -teellä. Eihän yhden, rauhallisemman Matilanselän ylitys ole niiden jälkeensä jättämissä pärinöissä temppu eikä mikään.

Aivan aluksi puikahdamme kuitenkin hevosen muotoisen Heposaaren ympäri, söpön sillan ali. Pitkin päivää olemme kylväneet rituaalikukkiamme sinne tänne, väliuhrina veden väelle. Sitä jatkamme yhä.

Matilanselkää ylittäessä huomaamme jo oppineemme kompassin lukemisen salat vesillä. Paljon on kiinni hienovaraisten maamerkkien tulkinnasta rannan ja saarten profiileissa. Kaavailemme jo leiripaikkaa aivan S:n muotoiseen, kallioiseen Kellosaareen, kun äkkäämme heti rantauduttuamme esteen: keskellä saarta komeilee läpimitaltaan parimetrinen ja yli puoli metriä korkea, dinosauruksen pesää muistuttava maa- ja sammalkeko, keskikuopassaan yksi ainut, yli kymmensenttinen marmorinvihreä muna. Vaikkei vanhempia näykään, poistumme välittömästi jotenkin hurjan olon vallassa.

Jänissaarta vastapäätä, vain parinsadan metrin päästä Peuravuoren suojellusta kyljestä löytyykin sitten pieni ja taajaan käytetyn oloinen kalliosaari, joka antaa lupaa kysyessämme tähänastisista rauhaisimman vastauksen. Tänne lyömme telttamme, uimme, dippaamme taateleita gheehin, hifistelemme pyykkinaruilla ja silittelemme jäkälätuppaita. Uttānāsanassa seisten, pää alaspäin tiiraillen näyttää maisema psykedeeliseltä.

Monenlaisen, jännittävän, mutta hallitun selviytymisen päivä!

Kuvat: Venla Kaasinen.

[borisartamonovblog]

Arvoituksellinen naisen ryöstäjä. Luku 3.

         Matkalla ottamaan varvut, idea karata tuli hänelle, mutta Inga ei lainkaan osasi orientoitua, ja hänen vanginvartija jo sen tiesi. Kidnappauksen toisena päivänä hän piiskasi Ingaa hieman, koska paistepäivänä hän määräsi hänen keräämään maapuuta kokkoa varten sata metriä lännelle, mutta Inga oli mennyt idälle. Synkällä säällä Inga voisi mennä kiertämällä ja palata samalle paikalle, kuitenkin aurinkoisella päivällä, jos ottaa sama pysyvää suuntaa, hän ei tietänyt kuinka pitkään menisi, on mahdollista olla metsässä pitkään ilman veden, vaan oli kuuma. Voitiin mennä jokea myöten vain myötävirtaan ja hän hänet tavoittaisi nopeasti. Ja jos mennä yläjuoksulle, tuolla avara suo oli, vaikka ei ole mahdollista upota, vaan juuttua ja jättämällä kengät suossa.          Missä he ovat, Inga ei tietänyt. Hän oli hänen tyttöystävän Tanian talossa kylässä, mihin tämä Tania oli tullut lepäämään kesällä. Täällä kaikki tunsivat toisensa, paikka oli syrjäkulma, ja he eivät pelänneet tunkeilijaa, joka tulisi.         Silloin, olemassa kylän vastakkaisessa laidassa alkaen, missä on talo, jossa tyttöystävä asui, Inga meni pensaan pissaamaan. Hän tuli pensaan, teki sen, ja äkkiä joku heitti hirttosilmukkaa hänelle kaulalle. Käheä ihmisääni virkkoi:         -Mene sinne, jonne sanon, muuten et ehdi huutaa, silmukka kiristyy, sitten vien pois sinut, kun olet tajuttomana. Oli miten oli vastustus on hyödytön. Tai on huonompi sinulle.                He menivät viiden minuuttia aikana. Inga oli koko kalpea, hirttosilmukan kanssa kaulalla. Sitten hän otti pois silmukan. Inga on katsahtanut taakseen ja nähnyt hänen edellänsä vieraan miehen. Hän ei oli voimamies näennäisesti, mutta jänteikäs, hänen ruumiinrakenne oli kaunis, ikä oli määräämätön, mutta selvästi vanhempi kuin Inga. Hänen vakuuttavat silmät loistivat ilona saaliista, jonka hän oli saavutettu onnistuneesti.               -Nyt kuuntele, likka...         -En ole likka sinulle!         -Huolehdi jostain muusta. Tiedän kadun, jolla asut Moskovassa. Asunnossasi kolme ikkunaa ovat, - hän sanoi Ingan moskovalaisen osoitteen, hän sanoi, missä Ingan vanhemmat työskentelevät, myös kuka ja kun on kotona. Hän kertoi paljon muita yksityiskohtia, jopa että äiti oli ruoskinut häntä viimeksi, kun Inga oli ollut neljätoista vuotta.                 -Mitä sinä tarvitset minulta?! - Inga kokeili ryhtyä hyökkäykseen.               -On hyvä uutinen ja on huono. Hyvä: en aio sinut murhata tai raiskata.               -Kiitos vaikka siitä.               -Ja tässä huono uutinen: kidnappaan sinut! Tästedes olet minun vallassa, täysin kuuliaisuudessa minulle. Jos sitä haluan, pakotan sinua ollessa alaston, madella kymmenen kilometriä. Ja matelet.               -Ehkä jotain muuta halua? Esimerkki, imemään.          Vaarallisen tulokkaan käsi teki salamannopean liikkeen. Vihellys kajahti. Inga hätkähti ja ehti luulla:          "Olen hölmö! Vihastutti häntä, mutta hän on kaistapää. Nyt hän aikoo tappaa minut!"          Viheltämällä ja kietomalla vasenta reittä, jokin asia pureutui voimisteluhousujen läpi. Kipu lisäsi ja yksi isku heti taas. Inga tarttui kädestä paikan, joka oli loukattu ja alkoi sitä hangata, sihisemällä kivusta. Tyttö on ymmärtänyt juuri, että se oli vain piiskaaminen, vaan mitään murhayritystä. Ollessaan kumartunut, Inga sai lisäksi kaksi piiskan iskua, yksi perseen ja toinen selkään. Inga parahti, ammollaan silmät ja hyppi. Sitten tulokas lujasti tarttui hänen käden, sanomassa:         -Nyt en käske sinulle ryömimään koiran asennossa, mutta meidän täytyy kulkea, muuten voit lihottaa ja kadottamaan kauneutta, vaan olet kaunis likka, vaikka luihu, kuten kaikki muita, mutta minun kanssa tulet hyväksi tytöksi. Nyt voin ottaa pois housusi, minä löin sinua jo viisi kertaa, loput on yhdeksänkymmentäviisi...         -Älä sen tee! Se sattuu. S-s-s, - tyttö sihisi, jo olemassa valmis nöyrtymään yli, hankaamalla selkää vapaan käden kanssa.          Hän vaatetti hänelle mustan silmälapun, jottei Inga näkisi, minne he meni. Hän johti häntä pitkään, varoittamalla tarkasti häntä aiheesta mättäistä ja oksista, tähdätty kasvoihin. He menivät niin kahden tuntia aikana, sitten otettiin pois silmälapun. Taivas oli pilvien peitossa, mutta ei satanut. Usein ryöstäjä tarkisti kompassisuuntaa, näinä hetkinä määräämällä hänelle kääntymään pois. He menivät kovin pitkään ja tulivat määränpään kolmantena päivänä ainoa. Kaksi kertaa he yöpyivät ulkona. Taas useita kertoja hän vaatetti hänelle silmälapun, niistä kolme kertaa, näytti, he ylittivät jonkinlaisia moottoriteitä. Se nähtiin, että he ovat menneet noin viisikymmentä kilometriä ja on mahdollista, että nyt jos heidän täytyisi palata Moskovaan, sitten vain halki toisen rautatien. Ei väliä, kuinka kammattaisiin viereisiä metsiä, nyt se jo olisi turhaan. Kun kaikki se tulisi alkamaan etsiä vakavasti, jopa jos he ymmärrettäisiin, että nimenomaan ihmisryöstö on tapahtunut, ei mikään koira voisi löytää jälkeä: jo olisi myöhään.         -Mitä roisto! - tyttö ajatteli. - ikään kuin lunta olisi pudonnut päähän!          Kylässä, missä juoru levittää nopeasti koko läänin ja jo liioiteltu, ei kukaan huomannut epäilyttävää ihmistä, joka seurasi tyttöä pitempään, kuin yksi päivä, jopa voi olla pitempään, kuin yhden viikon aikana.          Vaikkakin reunalla tietoisuuden, vaan nyt Inga alkoi ymmärtää, että sanonta "tieto on mahti" ei ole tyhjä ääni. Nyt Inga asumalla vahvan valtion alueessa ja sekä tämä valtio pitää puuttumista elämän kaikkiin puoliin, jopa aviorikoksiin tai lapsien kasvatukseen ateismin ja marxismi-leninismin hengessä, mutta nyt Inga on osoittautunut täysin toisessa valtiossa, missä ovat vain kaksi ihmistä, hän on herra ja Inga, joka on orjatar ja jota hän piiskaa, kuin Sidorin vuohta, siksi hän oli pakottanut hänet, aikuisen tytön, alistumaan kuin lapsi. On hyvä, ainakin hän hänet ei ... Mutta mitä tapahtuu hänelle?          Miellyttävä aalto meni vatsan alapuolella. Inga pyöri pyllyllään ja yhtäkkiä on tullut järkiinsä. Saapumassa ja antamalla vitsaa pyöveliinsä, ensimmäistä kertaa Inga sen sanoi todenmukaisesti ja kaikesta sydämestä:         -Piiskaa minua kivuliaampi. Todella on piiskaava minua kunnolla, - ja henkisesti lisäsi itselle:          "jotten haluaisi nussia tämän hullun kanssa!"          Inga nousi, asetti kädet pään takana, sulki silmänsä. Vihellys oli kuultu, ja sauvan keskikohta lyömällä oikeaan reiteen, ja sen kärki on pureutunut vasempaan. Iskut ovat alkaneet seurata peräkkäin. Inga avasi silmänsä jotka jo kuin ne heittivat kipinät, sitten hän on alkanut hypätä, ikään kuin hän olisi kytketty. Kun selkäsauna loppui, hän kumartui, kyyristeli, hinkaamalla juomut, jotka jo punastuivat voihkimalla, kuiskaamalla. Ei ollut kyyneliä. Sitten Inga muisteli, polvistui, ja kuten tavallista sanoi:         -Kiitos oppitunnista, isäntäni!          Hän silitti hänen hiuksiaan, leikki korvien kanssa.           -Unohditko, kaunotar, että eteenpäin meillä on itse-piiskaamisen läksy?          Miten Inga vihasi nämä läksyt! Hän pakotti häntä, kuten keskiaikaista nunnaa, piiskaamaan itseä. Vain kolme piiskan iskua langalla, kuitenkin hän vaati iskujen erinomaista laatua. Yhdestä iskusta, joka ei olisi tarkka, Inga oli velkaa saada kymmenen iskua, sitä paitsi, hänen kädellä, ja Inga tiesi sattuu kovemmin, kuin äidistä hyppynarunsa kanssa.         -Tänään sinun on piiskaava oikeaan lonkkaasi. Ota sen, pidä, - ja hän antoi tytölle saman langan.          Inga otti kidutuksensa tätä työkalua oikealle kädelle ja nousi hajareisin. Taas tämä kuuluisa miellyttävä aalto kävi hänen halki. No, ei tarvitse sitä! Hän lätkäytti itseä oikeaan lonkkaansa, niin hän jaksoi, että langan keskikohta vain koski, mutta langan kärki kietomalla lonkkaa, puri häntä reiden takanasta. Välittömästi, heristämällä, hän löi itseä toisen kerran, ja taas "auh!", - se lipesi suustaan melkein kuiskaten. Oli jo riitä rohkeutta lyödäkseen itseä kolmannen kerran. Sen jälkeen tytön kasvot punastui ja kyynelet valuttivat silmistä.         -Hyvin tehty, likka! Vain ole tietoinen, että sattuu ainoa keholle, kuitenkin tämä asia ei lainkaan kosketa ainoa sinua. Sitä on vaikea tulkita sanallisesti, tietoisuus tule kokemuksen kanssa. Esitän vain yksi esimerkkiä. Kipu osuu sinuun, kuten raskas lasti, ja sinä koetat voittaa sen, käyttämällä sinun omaa voimakkuuttasi - ei ole riittävän sen. Ei saa pelata kivun kanssa, "kuka on vahvempi". On parempi poistua sen edeltä henkisesti. Tässä ovat keskeisiä kysymyksiä, joita sinun täytyy kysyä itselle: 1. Mikä on kipu? 2. Koskeeko se minua?         -Miten ruoskit minua paosta, kaikki teoriasi menisi plörinäksi. Millä tavalla voisin ajatella jotain silloin?          Ansaitsit sen, ollessa pahanilkinen tyttö. Kuitenkin, aavistan, me tulemme pelaamaan monta hyppynarua ja älähtämistä, hän sanoi salaamatta ekstaasiansa. Aiot voittaa painavan asian heti. Minä panin toimeen itsepiiskaamisen läksyjä, jotta alkaisit yksinkertaisesta asiasta. Ykkösluokassa ei opita kymmenennen luokan oppikirjasta. Mutta joskus kipu voi olla muunnettava iloksi. Varmasti se riippuu persoonallisuudesta. Kivulla myös voit olla joukko sävyjä, kuin visuaaliset kuvat, äänet, tuoksut, aistimukset maun. Et voinut katsoa läpi sormien, että vyön iskun kipu eroaa risun kivusta.         -Joo, äidin hyppynarusta ja isän vyöstä kivut ovat eri todella, mutta piiskattiin minua harvoin, vain jos tein jotain äärimmäinen paha tapahtui.         -Ei ole huonosti, että sinua ruoskittiin harvoin, vaan koska että he sinua lakkasivat ruoskimasta aikaisin. Vaikka, on mahdollista, että se on parempi. Tämän ihmisen täytyy rankaiseva tyttöä, joka pystyy häntä opettamaan jotain. Kuitenkin vielä en ole kertonut loppuun erilaisesta vastavaikutuksesta kivusta, jopa saakka iloon. Tiedätkö, että espanjan flagellantit ruoskivat itseä raipan kanssa, kävellessään kadulla, siihen asti, että veri roiskui, ja kun tytöt käveli heidän ohi, he yrittivät, jotta nämä veren tipat roiskuttaisivat tytöille. Ja spartalaiset tytöt olivat piiskatut jotteivät vain rankaisisi heitä, mutta sekä jotta kehittäisivät aistillisuutta, ja joskus selkäsaunan aikana heillä olivat moni orgasmeja.          Ingalla vielä olivat silmänsä ammolleen ihmettelystä, katsomalla epätavallista keskustelutoveria kysymyksen kanssa.         -Sekä kuulin, mutta en tiedä tarkkaan, onko se totta vai eikö, kuin eräät ihmiset, tullakseen onnekkaaksi jossakin tapauksessa, he palkkasivat mestareita, jotka osasivat ruoskia oikein, jollain tapaa, jotka olivat taitureina tässä työssä. Sitten he riisuutuivat alasti, he sallivat heidän köyttäminen, huusivat kivusta, kuin sinä tuolloin, mutta sitten he kiittivät ja jopa maksoivat rahaa. Kuitenkin en tiedä, mitä täällä oli enemmän, taikauskoa vai jonkinlaista mystistä totuutta. Varmasti, ajattelet, että olen kuuhullu, joka fakkiutuu ruoskintaa. Ei kukaan tiedä, mitä fakkiudut, kun tulet itseksi.        -Haluan olla tällainen kuin kaikki normaalit ihmiset.        -Mutta silloin tulet onnettomaksi. Reaalinen ihmisyhteiskunta on yhteen sovittamaton onnen kanssa. Jean Jacque Rousseau oli oikeassa, että ihmiset ei ole iloinen yhteisössä: "Kiirehdin kärsimättömästi harppoen, ollakseen maaseudulla nopeammin. Niin pian kuin näen vihreyden, minä alan hengittää. Näen vain vihamielisyyden kasvoilla ihmisten, kuitenkin luonto hymyilee minulle aina." Niin hän oli kirjoittanut hänen viimeisessä kirjassa "Yksinäisen kulkijan mietteitä". Ja tämä suuri ihminen halusi rakentaa onnellista yhteiskuntaa - tässä on hänen traaginen virhe. Tosiasiallisesti selvisi, että samat konseptit "onnellisuus" ja "yhteiskunta" ovat yhteensopimattomia.         -Voinko istua alas, olen jo väsynyt?         -Istuutukaa, kaunotar. Sallin.          Juuri nyt hän on huomannut, että Inga niin on syventynyt keskustelusta, että hän ei vain unohtaa pukeutua uimapuvun, mutta jopa vielä jatkaa pitelemistä langan kädessään. Inga istui alas suoraan paljaalle pyllyllä karkealle kannolle. Joissakin paikoissa tämänpäiväisen selkäsaunan jälkeen oli pistely hieman. (Tuon kauhean selkäsaunan jälkeen, joka tapahtui paosta, Inga ei ollut voinut istuutua tuona päivänä ja seuraavana).         -Mistä sanoin juuri?          Pelästymällä, Inga alkoi muistella.         -Anna minulle langan.          Inga totteli ja heti palautti mieleen:         -Sinä sanoit, että onnellisuus ja yhteiskunta ovat yhteensopimattomia.          Kiduttajansa käämi langan ja liitti sen uimahousuihin, käyttämällä erityistä puristinta.         -En pakota sinua uskomaan siihen, vain muista, että tällainen mielipide on olemassa myös. Olen samaa mieltä tämän käsityksen kanssa, sitten voit oppia omasta kokemuksestasi, olinko oikeassa vai en. Kuitenkin en suosittelisi kokeilemaan tätä koetta erittäin kauan: tässä tapauksessa elämäsi voi olla eletty turhaan.         -Kuitenkin, miten onnellisuus voi olla yksinäisyydessä? Se on mahdoton.         -Neuvostoliiton valta on pelotellut kaikki teitä, ikään kuin yksi ihminen olisi luuseri ja hiirulainen. Sinulla on oikeus olla eri mieltä kanssani. On kokeva paljon totuuksia ja ei aina on mahdollista todistaa niitä, vain käyttämällä sanoja. Mutta joskus se tapahtuu... että yksinäiset aateveljet löytävät toisensa, jos heillä on paljon asioita, jotka sopivat toisiinsa heillä mielipiteissään, taipumuksissaan; niin paljon, kuinka se on mahdollista. Tällaiset onnellisen liitot ovat tiedetty historiassa. Sitten he haluavat laajentaa ympyrää. Aluksi he vastaanottavat tulokkaita varoen, se on he liioittelevat, mutta sitten päinvastoin: he alkavat vastaanottaa yhteisöönsä ketä tahansa, ja se meni käynnissä: petturia, apuria, imartelijaa; lopulta suuri liitto muuttuu banaaliin yhteiskuntaan, ja yhteiskunta, kuten Rousseau oli kirjoittanut eräänä päivänä, on inhimillinen lauma. Yrittää luoda onnellista yhteiskuntaa se on sama, ikään kuin, talvella yrittää lämmittää ulkona, kun oikeastaan on lämmittävä talonsa ja sulkeva ovet tiivisti. Kuitenkin jo olet väsynyt. Ei saa niin paljon kerralla. Muuten tämä tieto astuisi yhteen korvaan ja menisi pois toisesta korvasta, - sanoessaan sitä, hän veti hienokseltaan Ingan korvaansa. Sivumennen, kaunotar, huomenna keskiviikko on, ja mukaisesti vangin säännöskokoelmaan, aion piiskata sinua joustavan langan kanssa. Pidä kiinni, likka!          Sillä välin istuminen kannolla kiihotti tyttöä. Inga ei voinut päästä eroon miellyttävistä aistimuksista, jotka kaikki toimitti ympärillä: ja karhea kanto, ja metsän raikas ilma, jonka hauskalla viileydellä piristyi hänen vartaloa, koska aurinko on piiloutunut pilven takana juuri äsken, ja tämän oudon tuntemattoman ääni, joka ensimmäistä kertaa niin kauan puhui hänen kanssa, hänen elinsä uimahousujen alta, joka epäilemättä on kiihotettu nyt. Äkkiä Inga halusi taas antaa itseä hänelle, olla istutettava hänen seipään, seivästettävä, ja olkoon olisi mikä tulee olemaan. Tai polvistua ja antaa itseä hänelle, kuin tänä päivänä, kun Inga oli antanut itseä hänen vitsoillensa, rajoittumalla päällä ruoholle, huutamalla onnesta niin, kuten hän huusi kivusta tänään. Onko vaikka onnea maailmassa? Mutta mitä ihmiset sanoisivat?! Jumalani! Hän on muuttunut siinä määrin, että istuu kannolla, ollessa alaston ehdottomasti, että jopa hän unohti pukeutua uimapuvun ja istuu todella kiihotettavan miehen edellä, joka on pukeutunut vain uimahousut! Inga hyppäsi ja alkoi pukeutua uimapuvun. Ryöstäjä oli katsomassa häntä. Inga istuutui kannolle taas. Halu oli mennessä pois. Olisi kauheaa, jos joku näkisi! Heidän molemmat täytyy olla laitettavat mielisairaalaan, tehtäisiin vain niin. Vaan se oli niin hyvin!         -Onnellisuus ja yhteiskunta ovat yhteensopimattomia, - se lipesi Ingasta miettiväisesti ja surullisesti, ja yksi kyynel vieri silmistään, mutta Inga pyyhki sen nopeasti, kämmenellä, ja moitti itseä henkisesti sentimentaalisuudesta, joka hänellä ei oli ennen.         -Ehkä jo alat ymmärtää jonkin, - hän käänsi pois, hankaamassa uimahousut edestä. Tyttövankinsa on huomannut sen, ja tämä intohimon aalto meni taas vartalonsa läpi, selkärangan alaosassa.          Yhtäkkiä hän pyörähti jyrkästi, katsomalla Ingalle hurmion kanssa vilkaisussaan, suoraan silmiin.         -Olet jo valmis, ja huomenna, aamulla riitin jälkeen, aion paljastaa sinulle mahtavan totuuden, joka on sopiva kaikille aikakausille ja kansakunnille.

Alkuperäinen texti Venäjäksi

The same in English

[theyadiaries-blog]

Kiven sisässä jatkaa Väkiveriset-reaalifantasiasarjaa

Sini Helminen: Kiven sisässä. Väkiveriset 2: Vuoren kirja

Myllylahti 2017

Arvostelukappale kustantajalta

Äkkiä isäpeikon silmät siristyvät. Hän työntää leveän nenänsä aivan lähelle kasvojani, vetää henkeä ja ikään kuin nuuskaisee. Hänen pupillinsa laajenevat ja muuttavat silmät melkein mustiksi. Minun on vaikeaa pitää lupausta itselleni siitä, etten ajattelisi housujeni kastelemista.

Ysiluokkalainen Pekko asuu maalla ja viettää mieluiten aikaa pelaamalla Minecraftia parhaan kaverinsa Mikan ja veljensä Joukon kanssa. Kun Pekon mummo kuolee, päättää Pekon terveyskeskuslääkärinä toimiva äiti lähteä tavoittelemaan uraa kirurgina, ja perhe muuttaa mummon kaupunkiasuntoon Helsinkiin. Pekko ei ole ikinä käynyt mummon luona, mutta jostain syystä talo ja huonekalut nostavat esiin vanhoja muistikuvia. Lisäksi Pekko tutustuu koulussa erikoiseen Tuuliaan, joka väittää Pekon pystyvän tekeytymään näkymättömäksi. Pian Pekolle selviää, että äidillä on valtava salaisuus, ja mummonkin kuolemasta paljastuu karmivia yksityiskohtia. Äkkiä Minecraftissa opituista taidoista alkaa olla hyötyä myös reaalimaailmassa.

Kiven sisässä jatkaa suomalaista mytologiaa tavalliseen elämään yhdistävää Väkiveriset-sarjaa. Voit lukea sarjan ensimmäisen osan, Kaarnan kätkössä, arvion täältä. Sarjan kaikilla osilla on oma elementtinsä. Ensimmäisessä osassa metsä ja nyt toisessa osassa vuori. Kiven sisässä toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena, sillä tarina ja päähenkilöt ovat uudet. Ainoastaan sinipiika Tuulia on tuttu ensimmäisestä osasta, ja hänen läsnäolonsa sitoo mukavasti tarinoita yhteen. Sinipiikojen lisäksi tässä osassa tutustutaan vuorelaisiin ja peikkoihin, jotka asuvat tavallisissa kerrostaloasunnoissa, ja tunneleissa metroasemien alla.

Pidin Pekon tarinasta todella paljon, jopa enemmän kuin sarjan ensimmäisestä osasta. Juoni tempaa mukaansa ja on superjännittävä, paikoin jopa pelottava. Voisin kuvitella, että jännittävät tapahtumat ja Minecraft-viittaukset kiinnostavat myös poikia. Itse en ole koskaan harrastanut tietokonepelejä, mutta Minecraft-osuudet eivät itseäni haitanneet - päinvastoin oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan Pekon kautta mikä huippusuositussa pelissä niin viehättää. Pidin myös paljon kirjan kaupunkikuvauksesta, joka suuntautui omille kotikulmilleni Helsingin Kallioon ja Sörnäisiin. Oli hauskaa kuvitella oman kotimetroasemani alla asustavan vuorelaisia, ja miettiä millaista olisi asua peikon naapurina.

Kiven sisässä on nopealukuinen ja otteessaan pitävä kirja pimeisiin talvi-iltoihin, ja sopii loistavasti myös joululahjaksi. Sarjaan koukkuun jääneiden ei tarvitse myöskään odotella jatkoa turhan pitkään, sillä kolmas osa Veden vallassa julkaistaan ensi huhtikuussa.

Arvosana: 4 / 5

- Pinja

[arikuosmanen]

Yleisurheiluväki uhmasi sadetta Toijalan urheilukentällä (Akaan Seutu)

Lue alkuperäinen artikkeli tältä sivulta: this site

Viialan Valtin Elice Helenius (vas.) ja Helmi Hujanen (oik.) sekä Toijalan Vauhdin Tyyne Sihvonen vetävät henkeä 13-vuotiaiden tyttöjen 1000 metrin kilpailun jälkeen. Ravakassa vesisateessa juostu kisa ei saanut tyttöjen hymyä hyytymään.

Toijalan urheilukentällä ei oltu sokerista sunnuntaina 6.8., kun paikalla pidettiin Toijalan Vauhdin järjestämät alle 15-vuotiaiden Toijala Junior Games -yleisurheilukilpailut. Vettä satoi kisojen ajan lähes taukoamatta, välillä pitkään kaatamalla.

Koska kyseessä on ulkoilmalaji, yleisurheiluväki on oppinut varautumaan myös sateisiin. Kukaan tuskin osasi kuitenkaan odottaa sellaista vesimäärää, joka lopulta saatiin niskaan.

Urheilijoita oli ilmoittautunut kisoihin etukäteen noin 125, ja tuo määrä sadetta pelkäämättömiä kilpailijoita huoltojoukkoineen myös saapui paikalle.

Vedenpaisumus koetteli pituushyppypaikkaa. Kisajärjestäjät kaivoivat veden vallassa oleviin pituushyppykasoihin ojia ja kauhoivat vettä pois ämpäritolkulla saadakseen paikat kilpailukuntoon.

Vauhdin väki teki kaikkensa saadakseen sadesuojaa kilpailijoille ja pitääkseen suorituspaikat kunnossa. Jalkapallomaalien päälle viriteltiin pressuja ympäri kenttää kilpailijoiden suojaksi, mikä on melko poikkeuksellinen järjestely yleisurheilukilpailuissa. Järviksi muuttuneet pituushyppypaikat saatiin kilpailukuntoon kaivamalla ojia hiekkakasoihin, lappoamalla vettä pois ämpärikaupalla ja mättämällä lapioilla uutta hiekkaa upottavaksi liejuksi muuttuneille hiekkapatjoille. Palkinnoksi uurastuksesta toimitsijat saivat kisaväeltä aplodit ja kannustushuutoja, mikä lämmitti tekijöiden mieltä kovasti.

Toijalan Vauhdin Eevi Vatka pukkasi kuulaa 11-vuotiaiden tyttöjen sarjassa ja sijoittui hienosti kuudenneksi yhdentoista tytön joukossa tuloksella 6,07.

Sateesta huolimatta kentällä käytiin hyviä kamppailuja, vaikka tulostasoon sade varmasti vaikuttikin. Kilpailijoita saapui Akaaseen noin 25 eri seurasta eri puolilta Suomea. Akaalaisten ja pirkanmaalaisseurojen urheilijoiden osallistumista vähensi jonkin verran valmistautuminen heti seuraavana päivänä käytävään seuraotteluun Urjalassa.

Niin Vauhdin kuin Viialan Valtin urheilijat ylsivät hyviin sijoituksiin ja tuloksiin monessa kisassa. Lajivoittajia olivat Vauhdin Aliisa Keskinen 15-vuotiaiden tyttöjen 800 metrillä ajalla 2.24,43, Meri Vahteristo 9-vuotiaiden tyttöjen pituudessa tuloksella 3,51 ja Julia Suolaniemi 7-vuotiaiden tyttöjen 40 metrillä ajalla 7,62. Vauhdin Perttu Soikkeli otti peräti kaksi lajimestaruutta, 7-vuotiaiden poikien 40 metrillä sekä pallonheitossa tuloksilla 7,76 ja 15,43. Valtin Joona Koskinen pinkoi voittoon 11-vuotiaiden poikien 1000 metrillä aikaan 3.47,30.

11-vuotiaiden poikien sarjassa kilpaileva 10-vuotias Manu Kankaanniemi on monipuolinen urheilijalahjakkuus, jonka tulokset ovat Suomen ja jopa maailmanluokan kärkitasoa. Manu voitti kaikki lajinsa Toijala Junior Gameseissa.

Muiden seurojen kilpailijoista kannattaa nostaa esiin Vammalan Seudun Voiman 10-vuotias Manu Kankaanniemi, joka kilpailee 11-vuotiaiden sarjassa. Tämä tulevaisuuden urheilijalupaus on tehnyt omissa ikäsarjoissaan Suomen- ja jopa maailmanennätyksiä, muun muassa viime vuonna 9-vuotiaiden ME-tuloksen kuulantyönnössä. Manu kilpailee eri lajiryhmissä eli hypyissä, heitoissa ja pikajuoksussa omalla tulostasollaan. Esimerkiksi kiekonheitossa Manun kaaret ovat tuplasti niin pitkiä kuin ikätovereilla yleensä. Toijala Junior Gameseissa Manu voitti odotetusti omat lajinsa eli pituuden tuloksella 4,53, kiekon tuloksella 38,58 ja 60 metrin juoksun ajalla 9,01.

Tuulikki Moisio

P7 40m Loppukilpailu 1) Perttu Soikkeli ToijVau 7,76 2) Matias Viitanen ViialVa 7,78 3) Antti Oksa ViialVa 7,84 4) Peetu Repo Akaa 8,13 5) Joona Ratilainen ToijVau 8,25 6) Niklas Hukka ToijVau 8,49

T7 40m 1) Julia Suolaniemi ToijVau 7,62 2) Pinja Luontila TampPy 8,12 3) Aino Oksa ViialVa 8,20 4) Tinja-Tarina Vaittinen ToijVau 8,38 5) Lili Halme LahdA 8,49 6) Vanessa Puolakanaho Kärkölän Kisaveikot 8,53 7) Peppi Pirttimäki LahdA 8,54 8) Emmi Vankka ToijVau 8,60 9) Henni Heikkinen LänsiUU 9,80

Loppukilpailu erä 1 1) Julia Suolaniemi ToijVau 7,62 2) Tinja-Tarina Vaittinen ToijVau 8,38 3) Peppi Pirttimäki LahdA 8,54 4) Emmi Vankka ToijVau 8,60 5) Henni Heikkinen LänsiUU 9,80

Loppukilpailu erä 2 1) Pinja Luontila TampPy 8,12 2) Aino Oksa ViialVa 8,20 3) Lili Halme LahdA 8,49 4) Vanessa Puolakanaho Kärkölän Kisaveikot 8,53

P7 Pallonheitto Loppukilpailu 1) Perttu Soikkeli ToijVau 15,43 14,90 15,43

2) Peetu Repo Akaa 14,26 14,26 11,67

3) Joona Ratilainen ToijVau 13,03 13,03 12,13

4) Niklas Hukka ToijVau 9,96 9,96 8,88

T7 Pallonheitto Loppukilpailu 1) Senja Kärhä LoimJa 21,80 21,43 21,80

2) Lili Halme LahdA 15,89 14,66 15,89

3) Emmi Vankka ToijVau 15,31 15,31 13,57

4) Tinja-Tarina Vaittinen ToijVau 13,51 7,40 13,51

5) Julia Suolaniemi ToijVau 10,26 8,88 10,26

6) Vanessa Puolakanaho Kärkölän Kisaveikot 8,72 8,72 8,02

7) Peppi Pirttimäki LahdA 6,85 6,66 6,85

Pinja Luontila TampPy DNS

P9 40m Loppukilpailu 1) Jimi Pirttimäki LahdA 6,80 2) Viljami Eronen LahdA 6,81 3) Vili Rasehorn RiihimKi 6,84 4) Eero Korvenoja ForssSa 6,88 5) Eelis Numminen ToijVau 7,05 6) Noel Nikulainen LempKiYU 7,18 7) Toivo Mikkola ToijVau 7,67 8) Niko Halme LahdA 7,73

T9 40m 1) Vilma Luontila TampPy 6,87 2) Piitu Tourunen KärkKV 6,98 3) Eerika Nieminen JanJa 7,35 4) Emma Korvenoja ForssSa 7,41 4) Eevi Pohjolainen LauttLu 7,41 6) Nanna Salovaara LempKiYU 7,43 7) Fiona Puolakanaho KärkKV 7,51 8) Veera Paldanius ViialVa 7,52 9) Milja Välläri ToijVau 7,57 10) Natalia Osowska ToijVau 7,90 11) Helmi Rajamäki LempKiYU 8,26 12) Sofia Pirttimäki LahdA 8,42 13) Anni Haimi PälkLL 8,99

Loppukilpailu erä 1 1) Eerika Nieminen JanJa 7,35 2) Emma Korvenoja ForssSa 7,41 3) Nanna Salovaara LempKiYU 7,43 4) Fiona Puolakanaho KärkKV 7,51 5) Veera Paldanius ViialVa 7,52 6) Anni Haimi PälkLL 8,99

Loppukilpailu erä 2 1) Vilma Luontila TampPy 6,87 2) Piitu Tourunen KärkKV 6,98 3) Eevi Pohjolainen LauttLu 7,41 4) Milja Välläri ToijVau 7,57 5) Natalia Osowska ToijVau 7,90 6) Helmi Rajamäki LempKiYU 8,26 7) Sofia Pirttimäki LahdA 8,42

P9 Pituus Loppukilpailu 1) Vili Rasehorn RiihimKi 3,78 3,42 1,43 3,47 3,78

2) Viljami Eronen LahdA 3,68 3,56 3,52 3,51 3,68

3) Jimi Pirttimäki LahdA 3,64 3,54 3,52 3,64 3,64

4) Noel Nikulainen LempKiYU 3,63 3,60 3,63 3,63 3,62

5) Eero Korvenoja ForssSa 3,50 x 3,12 3,50 3,15

6) Eelis Numminen ToijVau 3,27 3,27 3,03 x 3,17

7) Niko Halme LahdA 3,02 3,01 2,98 2,90 3,02

8) Toivo Mikkola ToijVau 2,79 2,65 2,79 2,76 2,74

T9 Pituus Loppukilpailu 1) Meri Vahteristo ToijVau 3,51 3,51 3,20 3,39 3,38

2) Piitu Tourunen KärkKV 3,28 3,17 3,09 3,12 3,28

3) Maija Santanen JanJa 3,04 2,74 2,97 3,04 3,01

4) Eerika Nieminen JanJa 2,95 2,84 2,85 2,95 2,92

5) Jade Hukka ToijVau 2,88 2,81 2,76 2,69 2,88

6) Milja Välläri ToijVau 2,87 2,83 2,84 2,87 2,71

7) Fiona Puolakanaho KärkKV 2,81 2,45 2,71 2,81 2,79

8) Emma Korvenoja ForssSa 2,80 2,52 2,80 2,66 2,60

9) Veera Paldanius ViialVa 2,77 2,66 2,77 2,22 2,71

10) Nanna Salovaara LempKiYU 2,66 2,58 2,56 2,64 2,66

11) Natalia Osowska ToijVau 2,65 2,34 2,65 2,41 2,59

12) Lili Halme LahdA 2,39 2,34 2,33 2,39 2,36

13) Sofia Pirttimäki LahdA 2,24 2,24 2,20 2,12 2,13

Eevi Pohjolainen LauttLu DNS Vilma Luontila TampPy DNS

P9 Keihäs Loppukilpailu 1) Noel Nikulainen LempKiYU 22,92 21,26 20,63 22,92 16,50

2) Viljami Eronen LahdA 19,22 13,89 16,32 19,22 18,84

3) Niko Halme LahdA 18,21 13,37 17,80 18,21 16,95

4) Eero Korvenoja ForssSa 17,51 17,51 17,51 17,27 17,16

5) Jimi Pirttimäki LahdA 14,67 14,67 13,58 x x

6) Eelis Numminen ToijVau 13,72 x 13,72 10,78 x

7) Toivo Mikkola ToijVau 9,04 9,04 8,26 8,66 9,00

T9 Keihäs Loppukilpailu 1) Eevi Pohjolainen LauttLu 14,35 14,35 13,87 13,17 11,15

2) Piitu Tourunen KärkKV 12,28 11,99 11,87 9,98 12,28

3) Jade Hukka ToijVau 9,43 7,85 9,25 9,43 8,35

4) Eerika Nieminen JanJa 9,35 8,54 6,53 9,35 7,45

5) Veera Paldanius ViialVa 9,25 9,25 9,19 9,24 6,57

6) Fiona Puolakanaho KärkKV 8,40 7,20 7,86 8,40 8,19

7) Milja Välläri ToijVau 8,37 5,93 6,44 8,37 7,47

8) Milla Sannamo ToijVau 8,35 6,91 5,76 7,26 8,35

9) Emma Korvenoja ForssSa 7,52 6,79 6,44 6,83 7,52

10) Helmi Rajamäki LempKiYU 6,95 6,15 6,86 5,53 6,95

11) Sofia Pirttimäki LahdA 6,77 5,38 3,36 6,77 6,43

12) Natalia Osowska ToijVau 6,67 3,52 x 6,67 5,88

P11 60m 1) Manu Kankaanniemi VammsVoi 9,01 2) Tuomas Rättö HämeenlTa 9,19 3) Elias Kerälä HämeenlTa 9,43 4) Kalle Äijälä PälkLL 9,60 5) Arttu Haimi PälkLL 9,82 6) Veli Lepo ViialVa 10,26 7) Topi Mattila PälkLL 10,33 8) Arttu Viljanen ToijVau 10,62 9) Rasmus Vankka ToijVau 11,18 Aarne Kalela LempKiYU DNS

Loppukilpailu erä 1 1) Manu Kankaanniemi VammsVoi 9,01 2) Elias Kerälä HämeenlTa 9,43 3) Arttu Haimi PälkLL 9,82 4) Arttu Viljanen ToijVau 10,62 5) Rasmus Vankka ToijVau 11,18

Loppukilpailu erä 2 1) Tuomas Rättö HämeenlTa 9,19 2) Kalle Äijälä PälkLL 9,60 3) Veli Lepo ViialVa 10,26 4) Topi Mattila PälkLL 10,33 Aarne Kalela LempKiYU DNS

T11 60m 1) Erika Pyykkö ForssSa 8,77 2) Sanni-Veera Viertola RiihimKi 8,95 3) Monamaria Pyhältö TampPy 9,15 4) Miriam Puolimatka VehmU 9,16 4) Sofia Puolakanaho KärkKV 9,16 6) Laura Ratilainen ToijVau 9,58 7) Maija Oksa ViialVa 9,71 8) Saara Kuha ViialVa 9,77 9) Emilia Rättö HämeenlTa 9,82 10) Pinja Kykkänen VehmU 10,03 11) Vilja Hujanen ViialVa 10,21 12) Celina Salonen PadasjY 10,30 13) Tinja Kenttälä VehmU 10,40 14) Anni Viljanen ToijVau 10,75 15) Lotta Sannamo ToijVau 11,04

Loppukilpailu erä 1 1) Erika Pyykkö ForssSa 8,77 2) Sanni-Veera Viertola RiihimKi 8,95 3) Miriam Puolimatka VehmU 9,16 4) Laura Ratilainen ToijVau 9,58 5) Maija Oksa ViialVa 9,71 6) Saara Kuha ViialVa 9,77 7) Tinja Kenttälä VehmU 10,40 8) Lotta Sannamo ToijVau 11,04

Loppukilpailu erä 2 1) Monamaria Pyhältö TampPy 9,15 2) Sofia Puolakanaho KärkKV 9,16 3) Emilia Rättö HämeenlTa 9,82 4) Pinja Kykkänen VehmU 10,03 5) Vilja Hujanen ViialVa 10,21 6) Celina Salonen PadasjY 10,30 7) Anni Viljanen ToijVau 10,75

P11 1000m Loppukilpailu 1) Joona Koskinen ViialVa 3.47,30 2) Arttu Viljanen ToijVau 4.04,97 3) Joakim Tuomola KestjNS 4.10,35 Aarne Kalela LempKiYU DNS Topi Mattila PälkLL DNS

T11 1000m Loppukilpailu 1) Emmi Savenius VehmU 3.43,44 2) Miriam Puolimatka VehmU 3.54,68 3) Celina Salonen PadasjY 3.55,11 4) Saara Kuha ViialVa 4.02,14 5) Maija Oksa ViialVa 4.04,10 6) Laura Ratilainen ToijVau 4.07,57 7) Anni Viljanen ToijVau 4.30,06 8) Roosa Haanpää ViialVa 4.59,07

P11 Pituus Loppukilpailu 1) Manu Kankaanniemi VammsVoi 4,53 4,36 4,38 x 4,53

2) Tuomas Rättö HämeenlTa 4,45 4,09 4,28 4,37 4,45

3) Kalle Äijälä PälkLL 4,16 4,04 4,00 4,16 3,98

4) Elias Kerälä HämeenlTa 3,88 3,65 3,88 3,74 3,79

5) Joona Taipale PälkLL 3,36 3,19 3,28 3,36 3,30

6) Arttu Viljanen ToijVau 3,16 3,16 3,10 2,74 x

7) Veli Lepo ViialVa 2,94 2,60 2,52 2,94 x

8) Rasmus Vankka ToijVau 2,84 2,84 2,70 2,71 2,66

Aarne Kalela LempKiYU DNS

T11 Pituus Loppukilpailu 1) Erika Pyykkö ForssSa 4,36 4,22 4,24 4,32 4,36

2) Sanni-Veera Viertola RiihimKi 3,97 3,97 3,95 3,95 2,55

3) Emilia Rättö HämeenlTa 3,92 3,67 3,92 3,79 3,71

4) Monamaria Pyhältö TampPy 3,83 3,83 3,75 3,50 3,71

5) Sofia Puolakanaho KärkKV 3,75 3,56 3,66 3,62 3,75

6) Laura Ratilainen ToijVau 3,72 3,65 3,72 3,48 3,67

7) Maija Oksa ViialVa 3,48 3,48 3,45 3,25 3,22

8) Saara Kuha ViialVa 3,44 3,42 3,37 3,24 3,44

9) Vilja Hujanen ViialVa 3,40 3,40 3,30 3,31 x

10) Pinja Kykkänen VehmU 3,35 3,35 3,33 3,17 3,20

11) Celina Salonen PadasjY 3,30 3,12 x x 3,30

12) Tinja Kenttälä VehmU 3,19 3,14 3,19 3,06 3,19

13) Roosa Haanpää ViialVa 3,03 2,97 3,03 3,01 2,09

14) Lotta Sannamo ToijVau 2,62 1,97 2,28 2,62 2,44

Anni Viljanen ToijVau DNS

T11 Kuula Loppukilpailu 1) Pinja Kärhä LoimJa 10,36 9,02 10,36 10,00 9,54

2) Sanni-Veera Viertola RiihimKi 9,11 8,90 8,71 9,11 8,64

3) Venla Kärhä LoimJa 8,80 8,52 8,54 8,69 8,80

4) Sofia Puolakanaho KärkKV 7,02 6,67 7,02 6,80 6,69

5) Emilia Rättö HämeenlTa 6,85 6,85 6,10 6,20 6,08

6) Eevi Vatka ToijVau 6,07 6,02 5,91 5,91 6,07

7) Roosa Haanpää ViialVa 6,00 5,74 6,00 5,52 x

8) Laura Ratilainen ToijVau 5,60 5,60 5,27 5,20 4,92

9) Celina Salonen PadasjY 5,33 5,22 5,33 4,83 5,01

10) Maija Oksa ViialVa 5,14 4,68 4,70 5,14 4,73

11) Lotta Sannamo ToijVau 4,43 3,91 x 4,43 4,20

P11 Kiekko Loppukilpailu 1) Manu Kankaanniemi VammsVoi 38,58 x 38,58 34,39 x

2) Kalle Äijälä PälkLL 25,96 x 22,74 x 25,96

3) Elias Kerälä HämeenlTa 18,75 14,87 18,75 16,29 16,77

4) Tuomas Rättö HämeenlTa 18,68 x 16,48 18,61 18,68

5) Topi Mattila PälkLL 18,58 x x 18,36 18,58

6) Arttu Haimi PälkLL 17,81 17,81 16,52 17,09 x

7) Joona Taipale PälkLL 16,36 x 14,26 x 16,36

8) Rasmus Vankka ToijVau 16,30 14,53 12,42 x 16,30

9) Artturi Gauffin KaarUra 15,78 15,78 x 11,68 x

Aarne Kalela LempKiYU DNS Anni Viljanen ToijVau 25,16 25,16 19,17 x x

Joakim Tuomola KestjNS DNS

P13 60m 1) Patrik Järvinen TampPy 8,59 2) Topias Savitaipale LempKiYU 8,77 3) Ville Väliharju TampPy 8,84 4) Mikael Viitanen ViialVa 8,97 5) Jani Laakso TammRy 8,98 6) Konsta Uuttera KestjNS 9,19 7) Tapio Suojanen ViialVa 9,35 8) Aleksi Ratilainen ToijVau 9,56 9) Juuso Tuominen RiihimKi 9,75

Loppukilpailu erä 1, Tuuli: +0,3 1) Topias Savitaipale LempKiYU 8,77 2) Ville Väliharju TampPy 8,84 3) Mikael Viitanen ViialVa 8,97 4) Tapio Suojanen ViialVa 9,35 5) Juuso Tuominen RiihimKi 9,75

Loppukilpailu erä 2, Tuuli: +0,1 1) Patrik Järvinen TampPy 8,59 2) Jani Laakso TammRy 8,98 3) Konsta Uuttera KestjNS 9,19 4) Aleksi Ratilainen ToijVau 9,56

T13 60m 1) Sohvi Kenttälä VehmU 8,60 2) Anni Nurminen TampPy 8,65 3) Vilma Kerälä HämeenlTa 9,23 4) Emmi Pohjolainen LauttLu 9,40 5) Elli Kalela LempKiYU 9,43 6) Salla Savikko JanJa 9,46 7) Noora Suojanen ViialVa 9,55 8) Neea Suhonen ViialVa 9,62 9) Jonna Uolamo ToijVau 9,88 10) Tyyne Sihvonen ToijVau 9,93 11) Anna Oksa ViialVa 10,05 Lumi Vahteristo ToijVau DNS

Loppukilpailu erä 1, Tuuli: +0,2 1) Anni Nurminen TampPy 8,65 2) Salla Savikko JanJa 9,46 3) Noora Suojanen ViialVa 9,55 4) Neea Suhonen ViialVa 9,62 5) Tyyne Sihvonen ToijVau 9,93 6) Anna Oksa ViialVa 10,05

Loppukilpailu erä 2, Tuuli: +0,2 1) Sohvi Kenttälä VehmU 8,60 2) Vilma Kerälä HämeenlTa 9,23 3) Emmi Pohjolainen LauttLu 9,40 4) Elli Kalela LempKiYU 9,43 5) Jonna Uolamo ToijVau 9,88 Lumi Vahteristo ToijVau DNS

P13 1000m Loppukilpailu 1) Patrik Järvinen TampPy 2.59,42 2) Konsta Manninen Kestävyysjuoksunuoret Suoni 3.09,19 3) Konsta Uuttera KestjNS 3.14,09 4) Mikael Viitanen ViialVa 3.32,03 5) Eetu Koskinen ViialVa 3.47,57 6) Niilo Virta LempKiYU 3.55,61

T13 1000m Loppukilpailu 1) Ida-Sofia Simola HämeenlTa 3.31,01 2) Birgit Tuomola KestjNS 3.37,25 3) Elice Helenius ViialVa 3.52,83 4) Tyyne Sihvonen ToijVau 4.08,62 5) Helmi Hujanen ViialVa 4.19,76 Anna Oksa ViialVa DNS

P13 Korkeus Loppukilpailu 1) Juuso Tuominen RiihimKi 135 121 126 131 135 142 xo o o xxo xxx

2) Pyry Selin KerU 131 111 116 121 126 131 135 o o o o xo xxx

3) Patrik Järvinen TampPy 131 111 116 121 126 131 135 o o xo o xo xxx

4) Tapio Suojanen ViialVa 126 116 121 126 131 o o xo xxx

5) Konsta Uuttera KestjNS 121 111 116 121 126 o o xo xxx

T13 Kuula Loppukilpailu 1) Tiina Järvinen LahdA 11,42 9,73 11,42 11,14 11,29

2) Silja Rossi TampPy 10,58 10,58 x 10,18 x

3) Viivi Taipale PälkLL 10,00 9,46 8,97 10,00 9,07

4) Lumi Vahteristo ToijVau 9,42 8,04 8,85 9,42 8,45

5) Emmi Pohjolainen LauttLu 9,38 9,30 8,82 8,78 9,38

6) Vilma Kerälä HämeenlTa 9,24 8,21 8,55 9,24 8,29

7) Neea Suhonen ViialVa 8,62 8,20 8,30 8,34 8,62

8) Salla Savikko JanJa 8,07 8,07 6,96 7,65 7,16

9) Jonna Uolamo ToijVau 7,48 6,85 6,87 7,48 6,85

10) Noora Suojanen ViialVa 7,36 6,78 6,63 6,94 7,36

11) Heta Luoto TampPy 7,07 6,30 7,07 6,90 6,62

12) Elli Kalela LempKiYU 6,27 6,19 6,27 6,20 6,27

13) Anna Oksa ViialVa 5,98 x 5,77 5,98 x

P13 Kiekko Loppukilpailu 1) Pyry Selin KerU 30,69 28,00 28,61 30,69 28,26

2) Jani Laakso TammRy 30,53 29,08 30,52 30,53 29,35

3) Niilo Virta LempKiYU 26,07 26,07 25,30 x 24,90

4) Patrik Järvinen TampPy 23,65 x 23,65 x 20,20

5) Juuso Tuominen RiihimKi 17,48 16,15 14,45 14,40 17,48

6) Tapio Suojanen ViialVa 15,39 15,39 14,03 13,92 15,11

T13 Keihäs Loppukilpailu 1) Silja Rossi TampPy 33,56 32,48 31,75 x 33,56

2) Veera Sauna-Aho KuortKu 30,19 28,99 29,84 28,47 30,19

3) Emmi Pohjolainen LauttLu 29,58 29,11 28,26 29,58 24,61

4) Vilma Kerälä HämeenlTa 28,98 24,27 20,78 22,36 28,98

5) Salla Savikko JanJa 27,93 22,65 23,82 22,86 27,93

6) Viivi Taipale PälkLL 25,96 25,96 x 24,41 x

7) Neea Suhonen ViialVa 25,75 24,52 25,75 24,45 x

8) Erica Syrjälä TammRy 25,37 23,88 x 23,51 25,37

9) Anni Viljanen ToijVau 22,98 x 21,55 x 22,98

10) Jonna Uolamo ToijVau 21,40 21,40 18,88 x x

11) Noora Suojanen ViialVa 17,67 17,67 15,41 x 15,88

12) Eevi Vatka ToijVau 16,56 16,56 x x x

13) Anna Oksa ViialVa 15,09 15,09 13,73 14,54 13,90

Birgit Tuomola KestjNS DNS Inka Vatka ToijVau 22,25 21,95 22,25 x x

P15 100m Loppukilpailu, Tuuli: +0,1 1) Patrik Järvinen TampPy 13,74 2) Onni Ruokangas JanJa 14,05 3) Ville Väliharju TampPy 14,21

T15 100m Loppukilpailu, Tuuli: +0,0 1) Saara Suonpää SomE 13,57 2) Sohvi Kenttälä VehmU 13,70 3) Emma Kuikka JanJa 13,95 4) Aliisa Keskinen ToijVau 14,11 5) Sara Savikko JanJa 14,60 Anni Nurminen TampPy DNS

P15 800m Loppukilpailu 1) Turkka Nieminen VammsVoi 2.19,61 2) Juho Veikkolainen ViialVa 2.23,95

T15 800m Loppukilpailu 1) Aliisa Keskinen ToijVau 2.24,43 2) Nora Kytäjä LempKiYU 2.25,80 3) Kerttu Niinimäki ViialVa 2.30,76 4) Rosa Niittyviita LahdA 2.32,08 5) Ellanoora Haapalehto LempKiYU 2.38,57 6) Silja Lamminmäki KangU 2.39,31

T15 Korkeus Loppukilpailu 1) Saga Vanninen TampPy 160 146 149 155 160 o o o o

2) Julianna Heikkinen LänsiUU 146 135 139 143 146 149 o o o xxo xxx

3) Anni Nurminen TampPy 143 135 139 143 146 o o o xxx

4) Saara Mattila KoskKai 143 131 135 139 143 146 o o o xo xxx

5) Heta Luoto TampPy 135 126 131 135 139 o xo o xxx

6) Vilja Westerberg LänsiUU 126 126 131 xo xxx

P15 Pituus Loppukilpailu 1) Patrik Järvinen TampPy 4,33 -1,0 x 4,16 4,33 x 4,30 – -0,6 -1,0 -1,9

Onni Ruokangas JanJa DNS

T15 Kuula Loppukilpailu 1) Henna Salminen TammRy 10,24 9,25 9,48 8,98 9,50 10,24 9,60

2) Sara Savikko JanJa 9,83 8,88 8,81 9,83 9,24 9,72 9,25

3) Inka Vatka ToijVau 7,32 7,04 7,13 7,22 6,89 7,32 6,67

P15 Keihäs Loppukilpailu 1) Onni Ruokangas JanJa 60,13 x 52,66 60,13 x 56,86 x

from WordPress http://ift.tt/2vipy0D via IFTTT

[finlitfanclub]

Väkiveriset hahmo-moodboardeja

Virve // Pinja // Pekko // Gwen // Tuulia // Mari // Kymi // Marras

[finlitfanclub]

Tuulia Väkiveriset-nuortenfantasiakirjasarjasta

[finlitfanclub]

Mari Aaltonen Väkiveriset-nuortenfantasiakirjasarjasta

[finlitfanclub]

kattelin tuossa yhtä kirjatraileria, kun törmäsin näihin ja vaik mie tiiänkin et nuo on säkeitä tyyliin jostain kalevalasta, joka ainut kerta miun aivot lukee noi haaleana haukiseksinä ja sileänä siikaseksinä

[finlitfanclub]

Lista kotimaisista kertomakirjoista, jotka muistan lukeneeni joskus:

Nuortenfantasia ja fantasia

Sini Helminen - Kaarnan kätkössä - Kiven sisässä - Veden vallassa - Maan povessa

Elina Rouhiainen - Muistojenlukija

Sari Peltoniemi - Kuulen kutsun metsänpeittoon - Haltijan poika

Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

Mitja Mikael Malin - Kivet kannot tähdet kuuta

Scifi, kauhu & dekkarit

Salla Simukka - Musta kuin eebenpuu - Toisaalla - Jäljellä

Sini Helminen - Hurme - Sysi

Retrokirjat

Aino Kallas - Sudenmorsian

Hilja Valtonen - Vaimoke - Pappilan hätävara

Rauha S. Virtanen - Lintu pulpetissa

Anni Polva - Tiina-kirjoja (ei aavistustakaan montako niistä mutta niistä kaikista saa joka tapauksessa tulla juttelemaan)

Historiallinen fiktio

Paula Havaste - Kymmenen onnen Anna - Kotasavun Marja - Lapinmaan Nilla - Maaren, samaanien sukua

Queeriuteen ja transsukupuolisuuteen liittyviä kirjoja

Riina Mattila - Järistyksiä

Marja Björk - Poika

Pirkko Saisio - [joku omaelämänkerrallinen teos jonka nimeä en muista]

Hanna-Pirita Lehkonen - Lepakkoluola

Dess Terentjeva - Ihana

Muut

Salla Simukka - Sisarla

Merja & Marvi Jalo - Jesse-kirjat

Riina Peltonen - Noitia, kalloja, vedenhenkiä – maaginen opas Pohjanmaalle

Luen tällä hetkellä:

Elina Rouhiainen - Aistienvartija

Elina Pitkäkangas - Kuura

[sinisetmetsat]

V: Tervattu unelma

Yöllä sade viimein alkaa. Heräillessämme sen verho piirtää Kovasselän takaiset Pannu-, Pahka- ja Selkäsaaret terävämmiksi niiden taakse jatkuvaa saaristoa vasten. Lähdön alla tuo taustaplanšši kuitenkin alkaa haihtua jättäen jälkeensä uneliaan harmaan vihreyden. Sen sekaan on meidän pian puikittava, vielä Saimaatakin enemmän Le Guinin Maamerta muistuttaviin sokkeloihin. Päässäni soi Warningin Footprints unessa ja valveilla. Se on ollut keväisten sydänsurujeni keskeinen taustaraita. Täällä ne todella tuntuvat melko kaukaisilta. Korpit lentelevät jälleen pienissä ryhmissä eilistä reittiään.

Joudumme poikkeamaan kartalta ja suunnistamaan vesillä pelkän kompassin ja maamerkkien avulla. Saaret, niemet ja lahdet osaavat metsäisissä rannoissa olla melkoisen hämääviä, varsinkin kun samalla saa opetella melomaan kunnon sateessa. Varhainen lähtö kuitenkin palkitaan, sillä Lehmussaaren rantavesissä näemme kuin näemmekin kekoaan vartioitsevan majavan – ihmeellisistä pikku mökeistä ja sateisille selille kuin taiteellisesti suunnitelluista kuikkajengeistä nyt puhumattakaan. Samalla Pitkän-Palaneen ja Palaneen-Kukon kaltaiset saarennimet kertovat jälleen historiaansa.

Pyöräsalmessa, kiehtovasti nimetyn Rosmovuoren alla melomme voimalinjan ali. Se särisee tavalla, joka yhtä aikaa mykistää, kammottaa ja muistuttaa Twin Peaksin uusimman tuotantokauden Judy-olennosta. Rouheiden rantalouhikoiden tuolta puolen avautuu eteemme pikkuinen, komeaksi nivaksi ruopattu Kilpikoski ja sen takaa Kuvansi, joka tuo jylhine kalliorantoineen mieleen pikemmin pohjoisen kuin Savon vedet. Mistä tätä maisemain moninaisuutta oikein sikiää?

Yhdessä päätämme ohittaa Kalmansaaren puhumatta. Siten nimetyt saaret tiedämme usein vanhoiksi ruumiinsäilytys- tai hautasaariksi, ja kunnioituksen ele tuntuu oikealta. Vaiti melominen saa pohtimaan hengellisyyttä ja hiljentää tietoisen mielen lisäksi ties mitkä syvätasot. Näissä tunnelmissa pysähdymme Ukonniemeen, joka puolestaan herättää kysymyksiä primäärisistä ja sekundäärisistä paikannimistä: liekö ensin ollut Ukonsaari, -niemi, -lahti vai -lampi? Lentoon lähtevä sääksi ei näistä lähitienoita leimaavista sanoista piitanne.

Kuva: Ville Koskivaara. Kuvansin selällä valokuvaan Venlan seisomassa yksinäisellä karilla. Jostakin pulpahtavat ajatusteni pintaan sanat "the dry salvages" paimentaen mietteeni vanhaan kunnon mytologiarunkkari T. S. Eliotiin. Nyt on kuitenkin edessämme suuria. Edessämme on Kuivantaipaleen itsepalvelukanava.

Tuo vimpain on niin päräyttävä, että valmistaudumme ylitykseen tukevalla lounaalla tutkittuamme paikan. Autiotuvassa nukkuisikin, mutta tuleva selkä kutsuu ja vintillä pesii jo joku. Onnistun kaatamaan miltei valmiiseen ruokaamme Sinolia, joten teemme uuden. Syötyämme loiomme laiturilla hyvän aikaa keskustellen kansanmurhista sun muusta mukavasta.

Vaan ei auta. Vuoksen vesistöstä Kymijoen vesistöön johtava Kuivantaipaleen museokanava on sellainen laitos, että sen soisin jokaisen tervaa ja puuta arvostavan kokevan ainakin kerran elämässään. Yli sata vuotta vanha kanava on restauroitu viime vuosisadan lopulla, ja yhä sitä todella käytellään käsipelillä.

Käyttöohjeet, jotka tekee mieli lukea. Kuvat: Ville Koskivaara.

Itse luukku kyllä veivataankin auki käsin, mutta varsinaisen portin avaamisessa tuntuu pelkistä käsistä puhuminen melkoiselta vähättelyltä, sen verran eepillisellä kokovartalotyöskentelyllä Venla työntää Mustaa porttia auki monimetrisestä parrusta. Katsojastakin tuntuu voimaannuttavalta seurata valtavan puurakennelman liikkuvan lihasvoimin. Melottuani kanavaan kumppanini avaa yläluukun, ja odotamme veden täyttäessä altaan. Pidän kiinni paljastuneen syöverin limaisista tikkaista. Altaan täytyttyä kapuan ylös, jotta Venlakin pääsee melomaan ja minä puolestani avaamaan yläportin. Väistelen parruun pesineitä muurariampiaisia. Lopuksi Venla meloo kanootin ulos sulusta, kiinnittää sen tikkaisiin ja suljemme portin yhdessä. Tervatun lehtikuusen ja männyn tuntu on lievästi sanottuna moniaistinen.

Tuntuu siltä, kuin olisimme toteuttaneet jonkin sellaisen lapsuuden unelman, josta ei edes lapsena osannut unelmoida.

Jätämme jäähyväiset 60-luvun lopulle asti kanavaa kissoineen vahtineen vanhan Hilman (ja kissan) hengille ja jatkamme kohti Paasveden laajempia selkiä. Niitä hellii jo aurinko, ja tunnustelemme isänmaallisuuttamme Järvi-Suomea kohtaan jonkinmoisen bioregionalistisen hurmion vallassa. Aavat näyttävät järvi järveltä kotoisammilta. Väsyneinä leikittelemme melojen ja veden heijastuksilla. Venla valokuvaa, ja aika ajoin vain lekottelemme paahteessa keskellä järveä.

Kuva: Venla Kaasinen.

Kesken erään lepohetkemme alkaa kumppanini äkkiä kikattaa. Hänen hattunsa lierin yli on juuri kurkistanut pikkuinen hyppyhämähäkki, joka nähdessään ihmiskasvot on oitis vetäytynyt takaisin piiloon hatun päälle. Venlan osoittaessa lymyävää otusta minulle se hyppääkin usean sentin matkan hänen sormelleen, ja päätämme istuttaa jäniksen läheiseen Häkkisenniemeen. Maalle päästyään se meinaa jo loikata viettävältä rantakalliolta veteen, mutta jatkaa sentään matkaansa maalle päin kuin pieni mustavalkoinen sammakko.

Toivottaessamme siirtolaiselle hyvästejä näemme viereisessä pikkusaaressa ihmeitä: petäjästä lähtee lentoon sääksi pesältään! Kierrettyään niemeen ja vilkaistuaan vielä poikasiaan se jatkaa luoteeseen pyyntiretkelle.

Suihkolansalmessa sattuu silmäämme soiden keskeltä piskuinen siltarumpu. "Näyttää seikkailulta!" huutaa Venla – ja tuossa tuokiossa on päätös oikoreitistä tehty: sujahdamme rumpuun maaten kanootissa selällämme ja pökkien vauhtia käsillämme. Hurjan hetken päätteeksi hulahdamme Liperonvirraksi nimetystä purosesta aivan paratiisillisten suojelurämeiden keskelle.

Seikkailu, uloskäynniltä nähtynä. Kuva: Venla Kaasinen.

Puruvedellä saamme vielä seurata kuikkaparin hellää kurnuttelua odottamattoman läheltä hyvän aikaa, ennen kuin valitsemme leiripaikaksemme mukavan kankaan Jänissaaren pohjoispäässä. Uimme nopeaan syvenevässä vedessä, väistelemme minkinkoloja ja kelleilemme ilta-auringossa kuovien huutaessa vastapäisellä, suojellulla Lappalansuolla. Idässä siintää irtonaisen oloinen turvesaari, jota olemme jo tullessamme ihastelleet ja joka jälkikäteen osoittautuu kartasta Maailmanlopunsaareksi. Onpa lähistöllä myös saari nimeltä Kansainvälinen sekä tietenkin Ruumissaari. Siinä, kuten Kalmasaaressakaan, ei ole mökin mökkiä... Toisinaan pyhä on kauniilla tapaa pitkäikäinen.

Kuva: Venla Kaasinen.