#tutkimustieto

[blue-village]

Helsingin Sanomat julkaisi 17.3.2024 pääkirjoituspalstalla kirjailija Jarkko Tontin esseen Gazan tilanteesta ja Israelin ja Palestiinan historiasta. Essee pitää sisällään useita asiavirheitä, syyllistyy yksipuoliseen ja mytologisoivaan historianluentaan ja päätyy uusintamaan Israelin valtion hasbaraa eli progandakoneiston levittämiä väitteitä. Israeliin ja Palestiinaan keskittyvinä tutkijoina pidämme erittäin huolestuttavana, että Suomen suurilevikkisin sanomalehti päätti julkaista Tontin tekstin keskellä Gazan sotaa ja käynnissä olevaa kansanmurhatutkintaa, vieläpä pääkirjoitusosiossa, jonka perinteisesti nähdään heijastavan lehden yleisiä arvolinjauksia.

-

Helsingin Sanomien päätös julkaista tällainen teksti Gazan siviilien joukkotuhon ja nälänhädän keskellä vesittää pahimmillaan niin julkista keskustelua kuin poliittista päätöksentekoa vakavasta asiasta. Virheellisten väittämien lisäksi myös se, mitä jätetään kertomatta, on olennaista: on mahdotonta käydä asiallista, faktoihin perustuvaa keskustelua, mikäli keskeisiä tapahtumia, asiantiloja ja historiallista kontekstia ei tuoda asianmukaisesti esiin. Tarjosimme tätä vastinetta julkaistavaksi Helsingin Sanomissa. Lehden pääkirjoitustoimittajan päätös sivuuttaa Tontin tekstistä esiin nostamamme selkeät virheet ja puutteet vedoten eroihin arvonäkökulmassa ja mielipiteessä sekä linjaus marginalisoida tämä pitkäjänteiseen vertaisarvioituun tutkimukseen ja asiantuntijuuteen pohjautuva kritiikki tarjoamalla sille ahtaan merkkimääräistä paikkaa mielipideosastolla nostattavat huolestuttavia kysymyksiä median arvovalinnoista ja sisällöntuottamisen käytännöistä. Tapa, jolla Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajan vastauksessa vastinettamme samanaikaisesti kehuttiin “näkökulmana”, joka on osa “moniäänistä keskustelua vaikeista aiheista”, on sekin näin ollen osa isompaa ongelmaa. Historialliset tapahtumat eivät ole mielipidekysymyksiä, eikä tutkimustieto vaihtoehtoinen näkökulma; näin väittäminen heijastelee totuudenjälkeisen ajan mediaympäristöihin laajemmin iskostunutta välinpitämättömyyttä niin faktoja, totuudellisuutta kuin huolellista kontekstualisointia kohtaan.

[vesku56]

Tutkimustieto: *yli 40h työviikko on haitaksi terveydelle*

Myös tutkimustieto: *Neljän päivän työviikko tuottaa terveempiä työntekijöitä*

Työnantajat:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a006b57a-7fd0-4974-bc2a-af9c438a9bf7

[turpaduunari]

Transrasvako muka vaarallista?

Kirjoittaja: Ari Kaihola

Kynnys kirjoittamiseen ylittyi näistä kahdesta Iltalehden artikkelista: Syötkö usein näitä ruokia? Huonoimmat rasvat nostavat muistisairauden riskiä jopa 75 prosenttia ja 8.11.2019 julkaistusta Huonot rasvat tukkivat suonet ja näkyvät vy��täröllä – näin korvaat 8 arkista ruokaa terveellisillä vaihtoehdoilla, jonka nimi pari päivää myöhemmmin muutettiin muotoon Tiedätkö,…

[juhaparikka]

Osa 18

Kestävyysurheilussa suoritus kestää pitkään ja on useimmiten varsin monotonista suorittamista, jossa samaa liikettä toistetaan pitkään varsin samalla tavoin. Tässä kirjoituksessa käsittelen lähinnä kestävyysjuoksua tapahtui se sitten maratonilla kaupunkiolosuhteissa tai maastossa kartta kädessä. Maasto asettaa urheilijan suorituskyvylle erilaisia vaatimuksia, mutta nyt ei mennä niiden erityispiirteisiin. Pitkään juokseminen vaatii hyvää hapenottokykyä ja lihaksilta kestävyyttä, kestovoimaa. Juostessa jalan tullessa maahan kohdistuu jalkaan juoksijan oman kehonpaino moninkertaisesti. Tämä asettaa suuria vaatimuksia alaraajan lihakset ja erityisesti nilkan, jalkaterän, akillesjänteen ja pohkeen lihakset. Toinen merkittävä alue on lantio, jonka kautta voima siirtyy toisesta alaraajasta toiseen ja vartaloon. 

Jalan tullessa maahaan, ensimmäinen iskun vastaanottaja on jalkaterän ja nilkan alue. Se ensin joustaa, pehmentää iskua ja sitten siirtää voimaa eteenpäin lopuksi ponnistaen ja työntäen juoksijaa eteenpäin nilkan ojennuksella koko raajan ojentuessa suoraksi. Polvesta yleensä tulee jonkin verran myös joustoa, mutta suurimmat voiman siirtymät näemme lantion alueella. Lantion pitäisi olla jämäkkä, joustaa eli kallistua mahdollisimman vähän ja siirtää voimaa eteenpäin toiselle jalalla. Yleensä paremmilla juoksijoilla tämä menee juuri näin, mutta kokemattomilla tai heikomman lihaskunnon omaavilla lantio ns. vuotaa. Lantion kallistuminen on korostunutta, voima ei siirry optimaalisesti eteenpäin ja liike on ylös-alas pomppivampaa. 

Kuva julkaistu potilaan luvalla.

Epäoptimaalinen lantion asennon pettäminen voi aiheuttaa ongelmia lonkan, polven tai vaikka nilkan alueella, mutta ennenkaikkea se ei ole niin tehokasta. Kuvan tapauksessa oikeassa jalassa oli kipuongelma, joka helpottui yksilöllisen harjoittelun avulla ja samalla juoksusta tuli tehokkaampaa, eli parannetaan suorituskykyä,

Vammojen ennaltaehkäisyn kannalta oleellisinta on huomioida juoksumäärät tehoineen ja muutokset niissä kauden ja kausien aikana. Juoksutekniikkaan on syytä kiinnittää huomiota, mutta useimmilla ei ole lihaksiston osalta edellytyksiä tehdä teknisesti parempaa liikettä, varsinkaan pitää sitä yllä pidempään. Tässä kohtaa tulee kyseeseen lihaskuntoharjoittelu. Sen toteutuksessa onkin mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon. Perinteisesti on ajateltu, että kestävyyssuoritusta tukeva harjoittelu pitäisi olla kestovoimaharjoittelua, jonkinlaista kuntopiiriä. Tämä on erittäin vanhanaikainen näkymys eikä uusin tutkimustieto tue sitä. Pääliikemalleissa kuten kyykky ja lannesarana variaatioissa pyritään maksimivoiman kehittämiseen suuremmilla kuormilla ja lyhyemmillä toistoilla. Tavoitteena on kehittää urheilijalle ferrarin kone, joka jaksaa toimia tehokkaasti matalillakin kierroksilla. Koska kestävyysurheilijat ovat yleensä kevyitä, niin 1.5-1.6x kehonpainon kyykkääminen ei vaadi huomattavia voimatasoja. Jos alaraajan pitää ottaa vastaan 4-8x kehonpaino, niin kyllä sitä on syytä harjoitella muutenkin kuin pikku painoilla. 

Miksi pitäisi harjoittaa samaa lihastyömuotoa, eli kestovoimaa kuin jo tehdään lajisuorituksen aikana? Eikä jo erilaisuus tuo harjoitteluun vaihtelua, mikä on hyvä ennaltaehkäisyn väline. 

Monelle tulee mieleen lihaskimput ja bodarit voimaharjoittelusta. Se onkin varsin ymmärrettävää, jos ei ymmärrä harjoittelun fysiologisia periaatteita ja harjoittelun ohjelmointia. Toinen kysymyksiä herättävä ajatus on nuorten voimaharjoittelu. Nuorten ja aikuisten kohdalla pätevät osin samat harjoittelun periaatteet. Kehonhallinnan ja koordinaation kehittäminen, hyvät tekniikat ja progressiivisuus harjoittelussa. Monelle nuorelle yhden jalan kyykyt voivat olla hyvinkin maksimivoimaharjoituksia ja aikuisella heikko keskivartalon ja puutteellinen koordinaatio voivat vaatia paljon aikaa ennen kuin päästään varsinaisen maksimivoiman kehittämiseen. Nuorten kohdalla usein jäädään liian pitkään tekemään harjoittelua omalla keholla ja kuntopiirinä. Monen kohdalla olisikin syytä nostaa voimatasoja ja tuoda mukaan myös nopeusvoimaharjoittelua. Kuntoilijoiden kohdalla oma näppituntuma fysioterapeuttina on, että monet kohtuullisen lihaskunnon omaavat juoksevat ensimmäisen maratoninsa paljon helpommin kuin ne joilla siinä on puutteita.

Urheilukilpailut painottuvat useimmiten tiettyyn ajanjaksoon vuodessa, ns. kilpailukauteen. Muu aika valmistaudutaan kilpailuihin. Vaikka kilpailuita olisikin melkein ympäri vuoden, niin harjoituksellisesti vuosi sisältää erilaisia painotuksia harjoittelussa kilpailujen mukaan. Tämän tyyppistä jaksottelua kannattaisi harjoittaa myös useimman kuntoilijan kohdalla. 

https://www.suunnistusliitto.fi/system/wp-content/uploads/2021/01/2021_01_19-VoimaJaHermolihasjarjestelmaSuunnistuksessa.pdf

https://www.suunnistusliitto.fi/system/wp-content/uploads/2021/01/2021_01_19-HermolihasjarjestelmanKehittaminenKestavyyslajeissa_MikkolaJussi.pdf

Siinä kaksi hyvää esitystä suunnistuksen puolelta, joissa puhutaan voimaharjoittelusta ja lajin vaatimuksista. Kun harjoittelussa ohjelmoidaan voimaharjoittelujaksoja, joissa pyritään nostamaan voimatasoja, vaikka juoksumääriä vähentämällä, jolloin saadaan kapasiteettia ylös. Myöhemmin pienemmällä volyymilla ylläpidetään sitä. Lyhyillä sarjoilla kehitetään hermolihasjärjestelmää ja vähemmän lihasmassaa. Lähes jokaisella ei ole kuitenkaan haittaa, jos 2kg tulee lisää puhdasta lihasmassaa. 

Tässä on mahdotonta kuvata koko harjoittelua, mutta yleisesti sanottuna siitä kannattaa tehdä mahdollisimman yksinkertaista. Suurimmalle osalle harjoittelu voi tukea yleisurheilullisuutta, yleisliikemallien avulla, mutta ehdottomasti kannattaa pyrkiä mahdollisimman lajinomaiseen harjoitteluun. Kuntosali on hyvä paikka harjoittelun toteutukseen ja suosittelenkin lisäpainojen käyttöä. 

Tässä lopuksi vielä treenivideo esimerkki harjoittelusta. Pääliikkeet kehittämään suurempia voimatasoja, kyykky- ja lannesaranavariaatioin. Apuliikkeillä lonkan loitontajien ja lähentäjien voimaa, sekä voimansiirtokykyä ja pohjelihaksia. 

Älä tee harjoittelusta liian vaikeata, vaan valitse aluksi riittävän yksinkertaiset liikemallit. Saat parempia ja tehokkaampia toistoja ennen kuin siirryt vaikeampiin liikkeisiin. 

[eksopolitiikka]

Viljakuviot ovatkin Äiti Maan käsialaa!

Viljakuviot ovatkin Äiti Maan käsialaa!

Vierailtuaan kymmenillä Britannian viljakuvioilla vuonna 2007, palkittu filmintekijä Patty Greener sai ”kontakti”-kokemuksen muodostelmassa joka muutti hänen elämänsä ikuisesti.

Hän kehitti telepaattisen kommunikaatiokyvyn tahon kanssa joka on ilmeisesti kuvioiden ”tekijä”. Hänen sessioidensa aikana ”tekijän” kanssa hän oppi viljakuvioiden oleellisimman salaisuuden: Äiti Maa on viljakuvioiden Tekijä!

William Levengood oli uskomattoman hyvä tiedemies vuosikymmeniä, ja hän esitti validia tutkimustietoja viljakuvioilmiöstä. Hänet suljettiin tiedeyhteisön ulkopuolelle sen jälkeen kun hän levitti aiheesta valeita, ja hänen tutkimuksensa tukahdutettiin vuosiksi.

Levengood kuoli vuonna 2013. Hän tutustutti Patty Greerin Penny Kellyyn ja tutkittuaan Levengoodin uskomatonta tieteellisten löytöjen varastoa hän löysi viljakuvioiden salaisuuden. Patty uskoo, että maapallo, ihmisten tietoisuus ja avaruusolennot ovat kommunikoineet viljakuvioiden kautta viestejä jo vuosisatoja.

Pitkään piilossa ollut Levengoodin tutkimustieto ja Penny Kelly osoittavat, että maapallon energiat ley-viivojen alueilla synergiassa ja tietoisella tarkoituksella ovat viljakuvioiden lähde. Plasma on kaiken materian perusta, ja plasta on myös uuden energialähteen perusta.

He havaitsivat myös, ett viljakuvioiden värähtelyihin osuneet siemenet tuottivat 30%-40% enemmän ruokaa ja biopolttoainetta kasvia kohti, ja niiden ravintoarvo oli jopa 75% parempi! He havaitsivat rautamalmin kiinnittyneen joihinkin viljakuviokasvien lehtiin. Kuinka sellainen olisi mahdollista?

William Levengoodin tutkimus selittää, että viljakuviot alunperin tulevat maasta eivätkä taivaasta.

Perustuen Levengoodin tutkimuksiin Patty päätti tehdä elokuvan “Crop Circle Diaries” paljastaakseen nämä moniulotteiset kommunikaatiot jotka ovat jääneet viljapeltoihin kuin muistilaput viimeisen parin sadan vuoden aikana.

Alfred Lambremont Webre ja Patty Greer keskustelevat tästä löydöksestä ja pyrkivät tuomaan yhteen metafysiikan, avaruusolentojen teknologian ja tieteen.

Artikkelin julkaissut UFO Sightings Hotspot

http://eksopolitiikka.fi/paranormaali/viljakuviot-ovatkin-aiti-maan-kasialaa/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[kaustisenkirjasto]

Uutuudet vko 37/2019

Kaustisen kirjastoon 9.-15.9.2019 saapuneita uutuuksia! Tervetuloa tutustumaan, lainaamaan ja varaamaan!

Tietokirjallisuus

Guinness world records 2020 03

Maailman myydyin tietokirja!

Mielenkiintoista tietoa, kiehtovia kuvia, tajunnan räjäyttäviä julistesivuja - ja ennen kaikkea ällistyttäviä ennätyksiä maailman joka kolkalta. Mukana mm. robotit kautta aikojen sekä netin huikeimmat ja hauskimmat urheiluklipit. 

Vuoden 2020 GWR:n ulkoasu on entistäkin hohdokkaampi. Kirjan parissa viihtyy koko perhe!

Kinnunen, Saara Äidin ikävä : mielen sovintoon suhteessa äitiin 17.3

Äiti kulkee aina mukana - tai äidin ikävä.

Äiti on läheisin ihminen, johon lapsi kiinnittyy joko turvallisesti tai turvattomasti. Siksi täyttymätön äidin ikävä jättää erityisen syvät jäljet käsitykseen itsestä ja omasta arvosta. Äitisuhteen kivut vaikuttavat lähisuhteisiin. Äiti sitoo lapsensa tahattomalla ja tiedostamattomalla tavalla itseensä. Joskus jopa kuollut äiti vaikuttaa päätösten tekoon ja aiheuttaa syyllisyyttä tai häpeää.

Äidin ikävää voidaan työstää ja päästää irti traumatisoivasta menneisyydestä. Mahdollisuus elämään omana itsenä on olemassa. Jumala, jonka hoivassa on sekä isän että äidin ominaisuuksia, haluaa lääkitä läsnäolollaan äidin ikävässä haavoittunutta mieltä. Jeesus Messias tuli katkaisemaan kahleita ja vapauttamaan vangittuja. Lupaus koskee myös äidin ikävän vankilassa eläviä.

Äidin ikävä on tarkoitettu sielunhoito- ja terapiatyötä tekeville ja itsensä kanssa työskentelemisestä kiinnostuneille. Kirjan tavoitteena on auttaa mielen sovintoon ja parempaan elämänlaatuun sekä suhteessa omaan äitiin että äidin suhteessa omiin lapsiinsa. Kirjan aineksina on psykologinen tutkimustieto, terapiatyön antamat kokemukset ja aikuisten lasten ja äitien tarinat. Punaisena lankana on tietoisuus Jumalan luomistyöstä, lankeemuksen todellisuudesta ja lunastuksen uudeksi luovasta voimasta.

Fil. ja valtiotieteen maisteri Saara Kinnunen on sosiaalipsykologi psykoterapeutti. Hän on julkaissut useita teoksia ja luennoinut laajasti mm. parisuhteeseen, perheeseen ja sielunhoitoon liittyvistä teemoista. Hänen aiempia kirjojaan ovat mm. Kun tiet eroavat, Sovintoon elämän kanssa sekä Isän kaipuu (Perussanoma 2010, 2013 ja 2016). Saara Kinnunen sai Suomen tietokirjailijoiden palkinnon vuonna 2010.

Vähäsarja, Juha Keskelle elämää : hartaus Raamatun jokaisesta kirjasta 23

Jumalan sana on vaatimattomiin kapaloihin kätketty, mutta se kantaa sisällään suurinta aarretta maan päällä, koska se kantaa sisällään Kristuksen. Kristittyinä me tahdomme pitäytyä jumalan sanaan silloinkin, kun elämänkokemus pyrkii todistamaan jotakin sen vastaista. Evankeliumi on Jumalan voima, johon meitä kutsutaan uskomaan näkemättä ja luottamaan tuntematta. Sen varaan saamme laskea koko elämämme.

Kun ahjo kuumenee, kirkastuvat lupaukset aivan uudella tavalla. Sellaisetkin, joita on saattanut kuulla satoja kertoja. Kun me ripustaudumme heikkoina sanan lupausten varaan, paljastuu pian, että me emme pidä kiinni sanasta, vaan sana kantaa meitä.

Pimeydessä yksikin Jumalan sanan lupaus voi pitää ihmisen elämässä kiinni.

Juha Vähäsarjan uusimpaan kirjaan on koottu jakeita ja hartauksia jokaisesta Raamatunkirjasta. Niiden äärellä pohditaan Jumalan armon syvyyttä arjen elämän keskellä.

Cymbala, Jim Pelastettu : seitsemän ihmeellistä kertomusta 23.31

Seitsemän ihmistä, seitsemän ihmeellistä kertomusta

Wall Streetin pörssimeklari, biletyttö, opiskelija, koditon mies, narkomaani, teiniäiti, huumekauppias. Heidän kaikkien elämä oli syöksykierteessä. He olivat epätoivoisia, heillä oli parantumattomia haavoja. Sitten jotain odottamatonta tapahtui, joka muutti täysin heidän elämänsä.

Tässä kirjassa on koskettavia tositarinoita miehistä ja naisista, joiden elämä oli hyvää vauhtia menossa kohti surullista loppua. Heidän kertomuksensa yllättävät, mutta samalla antavat uutta toivoa. Onko sinulla tai läheisilläsi surua ja vaikeuksia, ylivoimaisilta tuntuvia haasteita? Tiedätkö, että Hyvä Jumala hallitsee koko maailmankaikkeutta - ja Hän välittää myös sinusta. Lue nämä ihmeelliset elämäntarinat ja koe sinäkin pelastus omassa elämässäsi.

Kralj, Svetlana Montenegro : matkaopas 2020 46.835

Montenegro on monien mielestä Euroopan kaunein maa. Upeat uimarannat, jylhät vuoret, jyrkät rotkot ja vuolaat vesiputoukset sekä lukuisat historialliset nähtävyydet ovat kuitenkin vain pieni osa tämän ainutlaatuisen matkakohteen lumosta.

Montenegro matkaopas 2020 auttaa jokaista Adrianmeren rantavaltioon suunnistavaa matkailijaa. Kirja kertoo, mistä löydät parhaat kansallispuistot, luostarit, kauppakeskukset, ravintolat ja majapaikat.

Mukana on myös runsaasti hyödyllistä tietoa paikallisista perinteistä, ruokalajeista, liikenteestä ja muista matkailijan kannalta olennaisista aiheista.

Saarni, Saija Kiviä taskussa : koko perheen kivikirja 55.2

Missä on Suomen vanhin kivi? Miksi täältä ei löydy dinosaurusten fossiileja?

Ensimmäinen suomalaisiin kivilajeihin keskittyvä tietokirja sisältää valokuvia kivilajeistamme ja neuvot kivikokoelman perustamiseen. Kirjassa on ideoita retkikohteiksi ympäri maan.

Tiesitkö, että Suomessa on ollut tulivuoria? Puijon tornin paikalla on ollut Himalajaa korkeampi vuoristo, ja Kolin rotkolaakso on syntynyt valtavassa maanjäristyksessä. Suomi on käynyt päiväntasaajalla, ja Lapin Tervolassa on loiskunut trooppinen meri. Kallioperästämme löytyy kultaa, hopeaa, timantteja, rubiineja, safiireja ja topaaseja!

Lähde mukaan seikkailuun. Jännittävät löydöt odottavat ulkona pihallasi!

Junker, Tara Syö hyvä mieli 59.34

Syö Hyvä Olo -kirja oli yksi Cozyn myyntimenestyksistä syksyllä 2018. Ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun, eikä suotta.

Suolistofloora tutkimuskohteena kasvaa ennätysvauhdilla: suurin osa tutkimuksesta on alle 3 vuotta vanhaa. Paljon on siis ehtinyt tapahtua Anna Sarmannon ja Tara Junkerin ensimmäisen kirjan, Syö Hyvä Olon, ilmestymisen syksyllä 2018 jälkeen. Uudessa teoksessaan he kertovat jo tutulla, helposti lähestyttävällä tavalla nykyisestä tutkimustilanteesta. Nyt fokuksessa ovat entistä enemmän suoli-aivoakseli ja mielenterveys.

Syö Hyvä Mieli on käsikirja siitä, miten ja miksi sinun pitäisi lisätä suolistoflooran monimuotoisuutta, ja miten sen myötä vaikutat sekä fyysiseen että henkiseen terveyteesi. Näiden lisäksi opus on oodi palsternakalle, purjosipulille ja juurisellerille. Valitsemalla monipuolisesti kotimaisia vihanneksia vihannesosastolta, voit vaikuttaa suolistoflooraasi merkittävästi. Ratkaisu on siis lähempänä kuin olet ehkä kuvitellut, ja kirjan 80 reseptiä, lyhyine ostoslistoineen ja valmistusaikoineen, ovat täällä parantamassa suolistofloorasi!

Kärkkäinen, Vappu Girl trip 65.42

GIRL TRIP on ompelumatka, jolle aloittelijakin uskaltaa lähteä. Itse ompelemalla saat itsesi näköisiä vaatteita ja kirjasta löydät kaavat vaikka koko vaatevarastoon. Kaavojen koot ovat 32-56 ja lisäksi pienemmille tytöille löytyy kaksi mallia. Mukana on myös asusteita, kaksi ihastuttavaa vintage-tyylistä lelua ja paljon ompeluvinkkejä ja tietoa! Kirjan välissä on 4 kaksipuolista kaava-arkkia.

Kotkavalkama, Sarita Vilukissan sukka-aarre : pinta- ja kirjoneuleiden näyttävät yhdistelmät 65.43

Uusia taidokkaita sukkamalleja toiseen painokseen ehtineen Vilukissan villasukat -kirjan tekijältä

Vilukissan sukkamallit ovat nyt vielä entistäkin houkuttelevampia. Tällä kertaa mukana on malleja, joissa kirjoneuleeseen on yhdistelty taidokkaasti erilaisia pinta- ja palmikkoneuleita.

Värikkäät kirjoneulekuviot yhdessä vaihtelevan neulepinnan kanssa antavat sukille aivan uuden ilmeen.

Kirjan ohjein syntyvät esim. kaksivärisin palmikoin koristellut sukat tai uudella tekniikalla tasoneuleena toteutettavat palmikkosukat.

Muutamassa mallissa kuviot on tehty kokonaan kerrosrivinousuna, joka on näyttävyydestään huolimatta kirjoneuletta osaamattomalle aloittelijallekin helppo tekniikka.

Kirja sisältää ohjeet 14 erilaiseen sukkamalliin.

Kirjan sukat on neulottu kokoon 38/39. Kirjasta löytyy myös sukkien kokotaulukko, jonka avulla löytyy jokaiselle sopiva terän pituus.

Sarita Kotkavalkama on Helsingissä asuva neulekirjailija ja freelancer-toimittaja. Aiemmin häneltä ovat ilmestyneet neulekirjat Neuleita tumpeloille, Vilukissan villasukat sekä Vilukissan kirjosetti. Saritan neuleohjeita on julkaistu myös Kauneimmat Käsityöt -lehdessä, jossa Sarita pitää Vilukissan villit kuviot -nimistä palstaa. Neulekirjojen ja toimittajanhommien lisäksi Sarita tekee yhteistyötä D-oom Productsin kanssa, jossa on myynnissä hänen suunnittelemiaan ja valmistamiaan roolipelituotteita. Lisäksi hän tekee neule- ja ompelutöitä tilauksesta.

Salovaara, Reija Marttojen parhaat villasukat 65.43

Villasukat ovat parhaita itse tehtyinä!

Marttojen parhaat villasukkaohjeet kirjaksi koottuna. Pitsiä, kuvioita, palmikkoja ja perinteiden uudelleen tulkintaa. Mallit sopivat niin aloittelijalle kuin pitempään neuloneille. 30 uutta ohjetta.

Martat ovat sukankudonnan konkareita! 120 vuotta täyttävän Marttaliiton juhlavuoden sukkakilpailuun lähetettyjen ohjeiden parhaimmisto on nyt yksissä kansissa. Moderni marttahenki ja käsityöperinteet ympäri Suomen kohtaavat näissä kauniissa ja valloittavissa villasukissa. Toimivat ja selkeät ohjeet antavat onnistumisen elämyksiä niin ensikertalaiselle kuin taitavalle puikonheiluttajalle.

120 vuotta täyttävä Marttaliitto on kansalaisjärjestö, joka toimii kestävän arjen puolesta. Sen toiminnan periaatteena on arjen taitojen tukeminen, kädentaitojen lisääminen ja osallisuuden vahvistaminen kotitaloustaitoja opettamalla.

Kirjassa on valitettavasti muutama virhe. Näet tarkennukset täältä: https://www.wsoy.fi/kirja/marttojen-parhaat-villasukat/9789510440063

Sibley, Emma Kaktukset ja muut mehikasvit 67.331

Kaktukset ja mehikasvit ovat helppo tapa aloittaa viherkasviharrastus ja tuoda pala luontoa omaan kotiin. Tämä kirja tarjoaa tärkeimmät ohjeet 60 eri kasvilajin hoitoon ja vinkit yleisimpien ongelmien ja tuholaisten taklaamiseen. Selkeä ulkoasu, kauniit kuvat ja lukijaystävällisesti jaotellut neuvot tekevät kaktusten ja mehikasvien hoidosta mahdollisimman yksinkertaista. Tutustu kätevästi niin tuttuihin kuin harvinaisiinkin lajikkeisiin!

Emma Sibley on ollut pienestä pitäen kiinnostunut kasveista, ja nykyään hänellä on kasvava startup-yritys, joka tarjoaa työpajoja ja tekee sommitteluja yksityishenkilöille sekä yrityksille. Lisäksi Sibleyllä on Lontoossa kauppa, jossa myydään viherkasveja sekä puutarhatarvikkeita.

Tiensuu, Maija Talvikirja : inspiroidu ja nauti talvikuukausista 68.2

Anna mielen levätä ja kääriydy talven tunnelmaan!

Talvikirja on hurmaava teos, jonka äärellä on mukava rauhoittua, antaa ajatusten levätä, tehdä asioita kiirehtimättä ja keskittyä olennaiseen. Kirjan sivuilla nautitaan talven tunnelmista ja tuoksuista. Leivotaan, askarrellaan, ulkoillaan, tehdään jää- ja lumilyhtyjä, paistetaan makkaraa ulkona, juodaan kuumia juomia ja lämmitellään varpaita takkatulen ääressä vilttiin kietoutuneina.

Elämme nykyisin hyvin kiireistä aikaa. Välillä on hyvä muistaa rentoutua, laittaa puhelin ja tietokone kiinni ja vain nauttia olemisesta ja tekemättömyydestä. Ihailla lumihangesta nousevia talven törröttäjiä, nauttia kynttilöistä ja takkatulesta, yhdessäolosta ja yksinolosta. Tunnelmallinen Talvikirja kehottaa arvostamaan arjen pieniä hetkiä ja luonnon kauneutta. Kirjan ydinajatus kiteytyy lauseeseen less is more - vähemmän on enemmän.

Maanläheisen kirjan sivuilta löytyy myös helppoja ja edullisia leivonta- ja askarteluvinkkejä talvipäivien iloksi. Nautitaan pienistä ilonaiheista, elämän onnellisuuden tuojista.

Talvikirja on sisustustoimittajanakin työskennelleen visualisti Maija Tiensuun ja valokuvaaja Annabelle Antasin toinen yhteinen kirja. Keväällä 2018 ilmestyi ensimmäinen teos Rakas rintamamiestalo (Docendo).

Autokoulun mopo- ja mopoautokirja 69.62

Autokoululiiton uudistunut, virallinen painettu Mopo- ja mopoautokirja (AM120 ja AM121) ajokorttiluokkiin. Oppikirja toimii tehokkaana itseopiskelun työkaluna matkalla vastuulliseksi kuljettajaksi.

Kirjassa kerrotaan moposta ja mopoautosta, ennakoinnista, riskeistä ja niiden välttämisestä, ajoneuvon hallinnasta, ajovarusteista, liikennesäännöistä ja risteysajosta.

Virtanen, Leena Ellen! : taiteilija Ellen Thesleffin elämä ja villit värit 70.92

Ellen on vasta nuori nainen, mutta hän tietää jo, että hän haluaa olla taiteilija. Ellen tietää myös, että hän on siinä hyvä. Että kukaan muu ei näe maailmaa niin kuin hän.

Taulun nimeksi tulee Kaiku. Kun sitä katsoo, voi melkein kuulla tytön kirkkaan äänen, joka palaa kaikuna takaisin hänen luokseen. Tyttö sulautuu maisemaan kuin olisi sen sylissä.

Ellen! on kuvitettu elämäkerta suomalaisesta taiteilijasta ja naisesta, joka eli itsenäisen elämän ja toi suomalaiseen kuvataiteeseen uudet värit. Kirjassa Ellen kalastaa miesten vaatteissa Muroleessa kosken rannalla, istuu Firenzen kahvilassa ja matkustaa sodan jaloista Euroopan läpi. Kirja on jatkoa Suomen supernaisia -lastenkirjasarjalle, jonka ensimmäinen osa kertoi Minna Canthista. Sen on kuvittanut Sanna Pelliccioni ja kirjoittanut Leena Virtanen. Minna! -kirja valittiin yhdeksi vuoden 2018 kauneimmista kirjoista.

Tervo, Jari LOIRI. 77.492

Kirjailija Jari Tervon laaja elämäkerta taiteilija Vesa-Matti Loirista

Pitkään ja hartaasti mietittyäni päätin kertoa Jarille kaiken. Kenenkään muun mukaan en olisi lähtenyt. Vesku

Röyhkä, Kauko Marjatan poika : muistelmat 1 78.8911

Röyhkän odotettujen muistelmien avaus!

Marjatan poika tuli! hihkaisee äidin työkaveri, kun astelen sisään SOK:n aluevaraston konttoriin. Minulla on kädessä levykassi. Olen säästänyt rahaa ja ostanut Lou Reedin uusimman. Minun pitää tulla äitiä vastaan, kun hän pääsee töistä, koska meidän on yhdessä raahattava tukkuhintaan hankittua tavaraa - kahvia, appelsiineja, säilykkeitä - joululahjoja sukulaisille. Tavaroiden raahaaminen on se, minkä parhaiten muistan nuoruudestani.

Tässä kirjassa kerron poikavuosistani 1960-70-lukujen Oulussa ja Pellossa: siitä, miten leikin yksiön lattialla, kun auringonvalo kimalteli äidin Sarpaneva-maljakoissa ja matkaradio soitti Sinatraa ja Beatleseja, miten luin läpi suuren osan Pellon kunnankirjaston kirjoista ja soutelin paikallisten poikien kanssa usvaisilla tulvaniityillä ja veden valtaamissa metsissä. Kerron siitä, miten pummasin koulusta, ja kavereistani, joiden kanssa löysin musiikin, ja siitä, millaista oli olla epätoivoisessa bändissä, joka ei osannut soittaa mutta jolla oli alusta asti hyviä biisejä.

Ja miten minusta tuli friikki, joka leikkasi itselleen sänkitukan ja alkoi käyttää kirpputorilta ostettua 60-luvun pukua ja kravattia. Miten pelottavan tosissani olin musiikkini ja kirjoittamiseni kanssa. Miten surkealta se kaikki näytti toisten silmissä ja miten sädehtivän kaunista se oli minun mielestäni. Tyttöystävä antoi minulle kenkää, ja aloin ajautua erilleen kaveriporukasta, joka halusi bailata ja olla kuten normaalit nuoret. Kerron siitä, miksi minun oli pakko häipyä kotikaupungistani ja miten vuotta myöhemmin olin jo kuuluisa.

Hyvää päivää, olen uusi rock-idolinne Kauko Röyhkä. En ole suunnitellut mitään, sanat tulevat kuin itsestään. Tiedän, etten saa olla ujo enkä epävarma. Heikko esitys kahdeksantuhannen ihmisen edessä voisi pilata koko urani. Tiedän, ettei keikasta näin epämääräisen kokoonpanon kanssa tule suurta musiikin juhlaa. Emme ole yhtenäinen, vakuuttava bändi. Joten ainoa mahdollisuus on esiintyä niin röyhkeästi, että edes jotain jäisi ihmisten mieleen.

Kemppainen, Jaakko Pelisuunnittelijan peruskirja 79.81

Kokonainen sukupolvi on jo varttunut tietokonepelien kiehtovassa maailmassa. Moni on saanut uudesta vapaa-ajanviettotavasta kestävän luovan harrasteen, ja yhä useampi on ryhtynyt itsekin suunnittelemaan pelejä - jopa ammatiksi asti. Ensimmäinen suomeksi kirjoitettu alan teos Pelisuunnittelijan peruskirja on tarkoitettu opastukseksi jokaiselle tietokonepelien suunnittelusta kiinnostuneelle. Kirja myös valottaa pelisuunnittelun suhteita muihin luovan tekemisen muotoihin, muun muassa elokuvaan ja musiikkiin. 

Kirjan kirjoittaja Jaakko Kemppainen on itse käynyt läpi pitkän tien innokkaasta harrastajasta alan täysiveriseksi ammattilaiseksi. Juho Juntusen sarjakuvat elävöittävät herkullisen värikylläisellä tavalla. Teoksessaan Kemppainen käy läpi rohkaisevassa hengessä läpi yrityksensä ja erehdyksensä matkallaan kohti luovuuden hetkillä koittavaa riemuntunnetta. Kemppainen aloitti helmikuussa 2019 työnsä Suomen ensimmäisenä pelialan läänintaiteilijana.

Itkonen, Juha 7+7 : levottoman ajan kirjeitä 86.2

Banaanilaatikkonostalgiasta aikamme riidanaiheisiin - avointa ja syvälle menevää ajatuksenvaihtoa elämän keskeltä.

Keväällä 1997 nuori toimittaja Juha Itkonen haastatteli menestyskirjailija Kjell Westötä ja elätteli omia kirjoitushaaveitaan. 

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kaksi kirjailijaa pohtii kirjeissään muistin olemusta, isyyttä, kulttuurista omimista, #metoota, hiihtoa, ilmastonmuutosta, musiikkia, kaikkea maan ja taivaan väliltä. 

Kirjeenvaihdon edetessä sävy muuttuu yhä avoimemmaksi ja luottamuksellisemmaksi. Käsittelynsä saavat myös kirjailijan työn varjopuolet, kateus, pettymykset ja pelot. Mutta myös sen onni: se on vapaata liikkumista ajassa, tilassa ja ihmismielessä.

Porrasmaa, Raisa Auringonjumalattaren tyttäret : naiskohtaloita muinaisesta Japanista 98.184

Mitä tiedämme Japania tuhat vuotta sitten hallinneista naiskeisareista? Miten synnytys järjestettiin Edo-kauden Japanissa? Millaiset säännöt ohjailivat 1600-luvulla Yoshiwaran ilotalokeskittymässä asuvien naisten työtä? Entä kuka kirjasi keskiajalla happamasti muistiin: Jos pohditaan, mikä naisista tekee niin erinomaisia, että miehet heidän vuokseen näin arkailevat, huomataan, että naiset ovatkin luonteeltaan perin juurin paatuneita.

Auringonjumalattaren tyttäret luotaa kiehtovasti Japanin naisten historiaa sekä heidän suhdettaan valtaan, avioliittoon, arkeen, uskontoon ja seksuaalisuuteen. Kirjassa kohdataan niin hovinaisia, imettäjiä, nunnia, prostituoituja kuin kansannaisiakin.

Usein naisten elämänpiiriä koskettaneet aiheet ovat jääneet historian marginaaleihin. Auringonjumalattaren tyttäret avaakin uudenlaisia ikkunoita naishistoriaan. Japanissa naiset johtivat ja politikoivat, kirjoittivat ja rukoilivat, mellakoivat ja taistelivat. Joidenkin tulkintojen mukaan naisilla olisi ollut paljonkin vaikutusvaltaa varhaisessa japanilaisessa yhteiskunnassa. Mutta oliko näin?

Japanologi Raisa Porrasmaa (s. 1981) viimeistelee Japanin klassista kirjallisuutta käsittelevää väitöskirjaansa. Tutkimustyönsä lomassa hän luennoi Helsingin yliopistossa ja suomentaa japaninkielistä kaunokirjallisuutta. Aiemmin hän on kirjoittanut tietokirjat Japani pintaa syvemmältä ja Temppelin hämärästä matsurin vilinään.

Brantberg, Robert Hitler : koko tarina 99.1

Kirjassa kiinnitetään erityishuomio Suomen ja Saksan suhteisiin ennen sotia ja sotien aikaan. Miten suomalaiset suhtautuivat 1930-luvulla natsismiin, Hitleriin ja Kolmanteen valtakuntaan? Miksi Saksa ei tukenut Suomea talvisodassa? Mikä johti siihen, että Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon Saksan rinnalla kesäkuussa 1941?

Suomi irrottautui presidentti Gustaf Mannerheimin johdolla sodasta syyskuussa 1944 ja sitoutui karkottamaan saksalaiset Suomesta. Tyrmistynyt Hitler ei suostunut joukkojensa poisvetämiseen. Monelle suomalaiselle vastenmielinen Lapin sota alkoi.

Itävallassa syntynyt Adolf Hitler (1889-1945) oli kotikylänsä koulupoikien johtohahmo. Myöhemmin hän toimi harrastajatason kuvataiteilijana Wienissä ja Münchenissä. Ensimmäisen maailmansotaan hän osallistui vapaaehtoisena Saksan riveissä. Kirjassa on mm. kirjeisiin ja arkistoihin perustuvaa tuoretta tietoa Hitlerin sotakokemuksista Saksan länsirintamalla. Loistavana puhujana tunnettu Hitler johti 1923 kansallissosialistien epäonnistunutta Münchenin olutvallankaappausta. Hänet tuomittiin vankilaan, jossa hän kirjoitti teoksen Mein Kampf. Suomeksi kirja julkaistiin vasta 1941.

Presidentti Paul von Hindenburg nimitti Hitlerin sekasortoisen Saksan valtakunnankansleriksi 1933. Hitler julisti Versaillesin rauhansopimuksen mitättömäksi ja aloitti jälleenvarustelun. Maaliskuussa 1938 Hitler liitti Itävallan Saksaan. Vuotta myöhemmin saksalaiset marssivat Prahaan.

Molotov-Ribbentrop -sopimus syntyi elokuussa 1939. Suomi joutui Neuvostoliiton etupiiriin. 1. syyskuuta Hitler marssi Puolaan, jonka seurauksena Englanti ja Ranska liittyivät sotaan. Juutalaisvainot alkoivat täydellä teholla. Stalin hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta. Puna-armeijan joukot marssivat Saksan pääkaupunkiin huhtikuussa 1945. Hitler teki puolisonsa Eva Braunin kanssa itsemurhan Berliinin bunkkerissa 30.4.

Kirjassa on ainutlaatuista kuvamateriaalia muun muassa Saksan valtion kuva-arkistosta.

Feldscher, Ulla Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti : perustuu tositapahtumiin 99.1

Kun kumppani ei ole sitä, mitä luulit

Tositarina naisesta, joka rakastuu hurmaavaan herrasmieheen. Julma totuus miehestä alkaa paljastua häämatkan jälkeen ja uhkaa hajottaa naisen henkisesti kappaleiksi. Haluaako hän tietää totuuden rakastamastaan miehestä?

Ulla Feldscher (s. 1984) on yrittäjä, luokanopettaja ja kahden koululaisen äiti. Hän matkustelee Suomen ja Kanarian välillä, tanssii salsaa ja haaveilee pysyvästä kodista aurinkoisella saarella. Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti on hänen esikoiskirjansa.

Felscherinow, Christiane V. Huumeasema Zoo 99.1

12-vuotiaana hän poltti hasista, 13-vuotiaana hän kokeili berliiniläisessä diskossa heroiinia - ja tuli riippuvaiseksi. Aamupäivisin hän kävi koulua, iltapäivisin hän meni Zoon metroasemalle hankkimaan prostituutiolla rahat heroiinia varten. Melkein kahteen vuoteen Christianen äiti ei tajunnut tyttärensä viettävän kaksoiselämää. Christiane F. kertoo yksityiskohtaisesti ja järkyttävän avoimesti huumenuorten elämästä. Lasten ja nuorten vaikeudet tajutaan liian myöhään, vasta sitten kun he ovat ottaneet tappavan annoksen heroiinia. Tämä alunperin vuonna 1979 ilmestynyt muistelmateos on saavuttanut sittemmin kulttiteoksen maineen. Se on alansa eurooppalainen klassikko.

Lignell, Raakel Älä sano että rakastat 99.1

Nuori, kunnianhimoinen ja elämännälkäinen viulisti lähtee Berliiniin rakentaakseen soittotekniikkansa uusiksi. Viulunsoiton lisäksi mullistuu koko elämä.

Hylättyään lapsuutensa ahtaan uskonnollisen piirin, klassisen musiikin ehdottomuuden ja poikaystävänsä, hän ahmii kokemuksia ja elämää. Sitten tapahtuu se, mitä ei koskaan pitänyt tapahtua: raskaus. Alkaa syöksykierre ihmissuhteeseen, joka vaikuttaa alkuun unelmalta, vie Berliinistä Beniniin, mutta vähitellen nakertaa itsekunnioituksen ja itsemääräämisoikeuden. Hyväily muuttuu väkivallaksi ja halu häpeäksi.

Seikkailunhaluinen, peloton mieli murtuu ja lopulta on helpointa hylätä itsensä.

Uimonen, Risto Tulos tai ulos : Juha Sipilän myrskyisä pääministerikausi 99.13

“Pannaan ukko vaihtoon, jos tulosta ei tule." Juha Sipilä

Sote-uudistus. Valtataistelu ay-liikkeen kanssa. Pakolaiskriisi. Ilmastonmuutos. Sipilän hallituksen kiivaat vuodet pääministerin omasta näkökulmasta kerrottuna.

Juha Sipilän kausi pääministerinä on myrskyisin sitten Esko Ahon lamahallituksen 1990-luvun alkupuoliskolla. Sipilä muodosti rohkeasti porvarihallituksen, otti siihen Perussuomalaiset ja jätti SDP:n oppositioon, vaikka tiesi, että Suomen talouden suunnan korjaamisesta tulee poliittisesti raskas urakka.

Hänen aikanaan talous on kääntynyt nousuun, työllisyys lisääntynyt ja velkaantuminen hidastunut. Tämän kaiken hinta on ollut kova, ja politiikan ulkopuolelta tullut Sipilä on välillä törmäillyt politiikanteon käytäntöjen kanssa.

Risto Uimonen käy kirjassaan läpi Juha Sipilän pääministerikauden keskeisiä tapahtumia ja paljastaa, mitä kulisseissa on tapahtunut. Sipilä on antanut haastatteluja kirjaan pitkin matkaa, ja hallituksen toiminnasta kertoo myös joukko muita politiikan avainhenkilöitä.

Risto Uimonen (s. 1947) on työskennellyt viimeksi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana, Kalevan päätoimittajana sekä Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajana ja kolumnistina. Hän on julkaissut kaksi kirjaa Sauli Niinistöstä ja kirjat muun muassa Iiro Viinasesta, Esko Ahosta sekä Per-Erik Lundhista.

Talvitie, Liisa Valoa ja varjoja : Jukka Jokiniemi, sokean elämäntarina 99.16

Sisukkuus on avain menestykseen

Jokiniemen tarina osoittaa, miten valtavista vastoinkäymisistä huolimatta on mahdollista säilyttää elämänilonsa. Jokiniemi luo uskoa ja toimii inspiraation lähteenä.

Toimitusjohtaja Jukka Jokiniemi sai nuorena tekniikan opiskelijana kuulla sairastavansa silmänpohjarappeumaa. Hänestä tulisi sokea. Jokiniemi vei opintonsa loppuun, perusti menestyksekkään designvalaisimia valmistavan Innojok-yrityksen ja väitteli tohtoriksi. Yksityiselämässä avioero, auton alle jääminen ja oman lapsen kuolema loivat varjoja Jokiniemen elämään. Kaikesta huolimatta Jokiniemi on se sama innostunut ja rohkea pikkupoika, joka eli vilkkaan lapsuutensa Helsingin Roihuvuoressa. Siellä hän aloitti myös purjehduksen, joka on Jokiniemelle edelleen rakas harrastus.

FM Liisa Talvitie on Apu-lehden toimittaja. Hän on kirjoittanut aiemmin elämäkerrat Sinikka Sokasta, Asko Sarkolasta, Matti Eskosta ja Ilkka Heiskasesta.

Kaunokirjallisuus

Kuusela, Anne-Maria Pieni kirja tunteista 82.2

Räyhäämistä, karjumista, lelut lentää vaan. Kulmakarvat kurtistuvat, on kaikki kamalaa... Joko arvaat, mikä tunne Räyhä Ravulla on nyt?

Perheen pienimmätkin oppivat nimeämään tunteita kuvien ja lorujen avulla. Tunnesanojen osaaminen mahdollistaa sen, että lapsi voi oppia säätelemään omia tunteitaan. Tunnetaidot auttavat tulemaan toimeen muiden kanssa ja tukevat monin tavoin lapsen hyvinvointia. Aikuisille annetaan vinkkejä tunteiden sanottamisesta arjessa.

Pieni kirja tunteista linkittyy Ympyräiset-satukirjoihin tuttujen hahmojen kautta, mutta se toimii myös itsenäisenä tunnetaitojen harjoituskirjana.

Andersson, Claes Seuraavaksi Jätkäsaari Oton elämä 3 84.2

Henkilökohtainen romaani elämästä, ystävyydestä, ikääntymisestä, Helsingistä

Ovatko kirjoittaminen ja psykoterapia lopulta sama asia?

Kirjailija, jazz-pianisti, psykiatri ja entinen poliitikko Otto muuttaa Espoosta Helsinkiin uuden kerrostalon kahdeksanteen kerrokseen. Yhtäkkiä ihmisiä on kaikkialla, ja milloin tahansa voi törmätä vanhoihin tuttuihin. Surullista vain, ettei pitkäaikainen, läheinen ystävä enää halua pitää yhteyttä.

Kun Otto kirjoittaa, ajatus lentää nykyisessä ja menneessä, suurissa kysymyksissä ja yksittäisissä hetkissä: miten poissaoleva isä hän olikaan, mistä hän keskusteli Paavo Väyrysen kanssa saunassa ja miten idea suuresta keskustakirjastosta syntyi 20 vuotta sitten. Kylpyhuoneen peilistä tuijottavat ajan patinoimat kasvot, ja Ottoa mietityttää yhä enemmän elämän rajallisuus - pidot, jotka itse kullakin voivat loppua millä hetkenä minä hyvänsä.

Seuraavaksi Jätkäsaari on Claes Anderssonin (s. 1937) kolmas omakohtainen Otto-romaani. Otto-sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet romaanit Oton elämä (2011) ja Hiljaiseloa Meilahdessa (2016).

Atwood, Margaret Testamentit Gilead 2 84.2

The Handmaid's Tale -tarina jatkuu syksyn odotetuimmassa kirjatapauksessa.

On kulunut 15 vuotta Orjattaresi-romaanin loppukohtauksesta. Tarinan kertojina on kolme naista. Atwoodin innoituksena ovat olleet lukijoiden kysymykset Gileadin valtiosta sekä maailma, jossa elämme. Mitä Gileadissa on tapahtunut näinä vuosina - ja mitä se kertoo meille omasta ajastamme?

The Handmaid's Talesta on tullut symboli taistelulle naisten oikeuksien puolesta maailmassa, jossa Atwoodin purevaa näkemystä tarvitaan yhä - ehkä enemmän kuin koskaan.

Benn, Amelie Pikkukeijun taikakoe 84.2

Pieni keijutyttö Lii haluaisi vihdoinkin oman taikasauvan. Keijukuningatar järjestää kokeen, ja Liin tehtävänä on tuoda kultatukkaisen jättiläisen hius ja kimalletta yksisarviselta. Tällainen haaste ei voi onnistua ilman ystävien apua!

Brallier, Max Maailman viimeiset tyypit. 2, Zombiparaati Maailman viimeiset tyypit 2 84.2

Naura aivosi pihalle!

Maailman viimeiset tyypit saavat vastaansa entistä suuremman hirviöhaasteen. Jokin tuntematon viekas voima kutsuu zombeja kokoon. Se mikä hallitsee zombeja, kykenee ihan mihin vain...

Jack Sullivan osaa katsoa maailmanloppua myönteisestä kulmasta: jos mukaan ei lasketa eloonjäämiskamppailua hirviöitä ja zombeja vastaan, elämä on letkeää hauskanpitoa. Lisäksi hänellä on seuranaan kolme parasta kaveriaan - todennäköisesti myös maailman viimeiset elossa olevat ihmiset - sekä Turre-hirviö lemmikkinä.

Sitten zombit alkavat kadota. Kuka haalii itselleen zombiarmeijaa?

Maailman viimeiset tyypit -sarja on ollut huima menestys, kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti jo kaksi miljoona kappaletta. Kirjoihin perustuva Netflix-sarja lanseerataan syksyllä 2019.

Max Brallier on yhdysvaltalainen kirjailija ja Douglas Holgate australialainen kuvittaja. Yhdessä he ovat luoneet yllättävän karmivan hilpeän maailmanlopun maailman, josta on tekeillä myös animaatiosarja Netflixiin.

Chirovici, E. O. Pahaa verta 84.2

Miten selvittää totuus, kun muistoihin ei voi luottaa? Huippusuositun Peilien kirjan tekijän hyytävä uutuustrilleri siitä, miten vähän lopulta tiedämme itsestämme.

Psykologi James Cobb luennoi menetettyjen muistojen palauttamisesta. Hänen puheilleen tulee kuolemansairas mies, jolla on synkkä pyyntö. Neljäkymmentä vuotta sitten mies heräsi hotellihuoneessa, jossa oli murhatun naisen ruumis. Miehellä ei ole muistikuvia tapahtuneesta. Nyt hänen on saatava tietää, oliko hän viaton sivullinen - vai tappaja.

James alkaa selvittää mysteeriä, mutta jokainen tapaukseen liittyvä kertoo erilaisen tarinan. Kun Jamesin omat salaisuudet alkavat nousta pintaan, hän alkaa epäillä jonkun haudanneen totuuden niin syvälle, ettei se koskaan paljastu.

Cleveland, Karen Totuuden tuolla puolen 84.2

Stephanie Maddox on tottunut tekemään päätöksiä. Työ FBI:ssä pitää hänet kiireisenä, mutta yksinhuoltajaäidin tärkeysjärjestys on selvä. Ykkössijalla on hänen teini-ikäinen poikansa Zachary, joka odottaa malttamattomana kutsua collegeen.

Maailma suistuu raiteiltaan, kun Stephanie löytää Zacharyn huoneesta aseen. Heti perään ovelle ilmestyy kollega FBI:stä ja lausuu pysäyttävät sanat: Asia koskee Zacharya.

Onko Zachary sekaantunut johonkin rikolliseen. Eikö äiti tunne poikaansa lainkaan? Ja jos epäilyt pitävät paikkansa, mikä on Stephanien velvollisuus: Suojella Zacharya? Vai suojella muita?

Raja oikean ja väärän välillä sekoittuu, kun syyttävä sormi osoittaa omaa lasta kohti. Stephanien on myös viimein kohdattava menneisyys, jonka hän on kaikin tavoin yrittänyt unohtaa. Alkaa piinallinen matka totuuden tuolle puolen.

Ferrante, Elena Amalian rakkaus 84.2

Napoli-sarjan kirjoittajan esikoisromaani Amalian rakkaus on vahva kertomus äidin ja tyttären suhteesta, perheiden salaisuuksista, miehen ja naisen välisestä vallankäytöstä.

Äitini hukkui syntymäpäivänäni, toukokuun 23. päivän yönä, vain muutaman kilometrin päässä Minturnosta sijaitsevan Spaccaventon edustalle mereen.

Delian syntymäpäivänä hänen äitinsä Amalia hukuttautuu. Amalian kuolema ja siihen johtaneet tapahtumat ovat yhtä arvoituksellisia kuin hänen elämänsä. Delian saavuttua Napoliin järjestämään äitinsä hautajaisia väkivallan varjostamat muistot heräävät eloon. Kotikaupungin tutuilla kaduilla menneisyys alkaa pala palalta hahmottua kokonaisuudeksi, josta Delialla itsellään on siihen asti ollut vain paha aavistus.

Amalian rakkaudessa Ferrante osoittaa taituruutensa niiden samojen teemojen käsittelyssä, jotka tulivat tutuiksi hänen maailmanmenestykseen nousseessa Napoli-sarjassaan. Siinä on myös samaa vimmaa ja tasapainoilua kauniin ja ruman, nautinnon ja tuskan välillä.

Elena Ferrante on Italian merkittävin nykykirjailija, joka on noussut Napoli-sarjallaan kansainväliseen suurmenestykseen. Ferrante kätkeytyy salanimen taakse, ja vaikka moni on tarmokkaasti yrittänyt selvittää Napolissa syntyneen kirjailijan henkilöyttä, ainoastaan hänen kustantajansa tietää sen varmasti. Kirjailija vaikenee ja antaa romaaniensa puhua.

Ferranten esikoisteos Amalian rakkaus ilmestyi jo parikymmentä vuotta Napoli-sarjan avausosaa (Loistava ystäväni) aiemmin. Vuonna 2005 suomennettu teos julkaistaan nyt uutena laitoksena. Suomentanut Taru Nyström.

García Márquez, Gabriel Sadan vuoden yksinäisyys 84.2

Nobel-palkitun maagisen realismin mestarin pääteos vie lukijan matkalle ihmeelliseen Macondoon.

Kolumbian rakastetuimman ja omintakeisimman kertojan pääteos Sadan vuoden yksinäisyys on Macondon maagiseen kylään sijoittuva Buendiojen sukukronikka, jossa fantasian lomasta erottuvat maan verisen lähihistorian ääriviivat. Viime vuosisatojen Latinalaisen Amerikan sodat ja sadut kietoutuvat mielikuvitukselliseen kerrontaan, joka on hurmannut lukijoita yli 35 kielellä; romaania on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.

Gabriel Garcia Marquez (1927-2014) oli kolumbialainen kirjailija ja yksi 1900-luvun kunnioitetuimmista kertojista, joka kirjoitti romaaneja, novelleja ja työskenteli journalistina. Hän oli maagisen realismin tienraivaaja, jonka teoksissa traaginen kohtaa koomisen ja tarkat yksityiskohdat koristavat massiivisia juonikaaria. Hän sai arvostetut Neustadt- ja Romulo Gallego -palkinnot vuonna 1972. Vuonna 1982 Garcia Marquez palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla.

Griffiths, Elly Kadonneet ja kuolleet Ruth Galloway 6 84.2

Suosikkiarkeologi kadonneiden lasten jäljillä.

Tunnelmallisen sarjan kuudes osa vie viktoriaanisen ajan haudanryöstäjien ja murhaajien maailmaan. Juuri sopivan jännittäväksi kehutun sarjan sielu on terävä arkeologi Ruth Galloway.

Ruth Galloway on kenties järkyttävimmän tapauksensa äärellä, kun hän uskoo löytäneensä viktoriaanisen lapsenmurhaajan haudan. Kaivaukset Norwichin linnassa tuovat menneisyyden kauhut päivänvaloon, ja Ruthin ammatillista innostusta laimentaa vain paikalle saapuva tositelevisioryhmä. Kaikki ei ole hyvin nykyhetkessäkään, sillä Harry Nelson joutuu tutkimaan ensin järkyttävää kuolemantapausta ja sitten lapsikaappausta. Voivatko tapaukset liittyä yhteen? Kun yksi poliiseista joutuu uhriksi, Ruth ja Nelson yhdistävät voimansa kilpajuoksussa aikaa vastaan.

Elly Griffiths (s. 1963) on englantilainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten arkeologi Ruth Gallowaysta kertovasta suositusta dekkarisarjasta. Hän on aiemmin työskennellyt kustannusalalla. Idea sarjaan syntyi lomalla Norfolkissa, kun kirjailijan aviomies oli juuri vaihtanut alaa arkeologiksi. Sarjan suomentaja Anna Kangasmaa on myös koulutukseltaan arkeologi.

Hirvonen, Elina Punainen myrsky 84.2

Tämän tiedän: kaikkialla maailmassa yksinäisimpiä ovat lapset, jotka kantavat raskaimpia salaisuuksia.

Punainen myrsky on ajankohtainen ja universaali romaani maailmasta, jossa lapset tekevät mitä vain saadakseen aikuisen hyväksynnän.

Äiti, sanon, kun myrsky on ohi. Mitä kulta? Tietääkö kukaan, että me olemme täällä? Missä? Täällä aavikolla. Tällä leirillä. Miksi sinä sitä mietit? Jos myrsky vie meidät, tietääkö kukaan, että me olimme olemassa?

Maailma, 2015. Isiksen nousu horjuttaa maailmaa Irakista ja Syyriasta Eurooppaan. Kolme ihmistä matkustaa Suomesta Irakiin etsimään ratkaisuja. Yhdelle heistä matka merkitsee myös matkaa maailmaan, jonka on kerran joutunut jättämään taakseen.

Poika syntyy Irakissa perheeseen, jossa on paljon rakkautta ja suuri salaisuus. Hänen isänsä toimii Saddam Husseinin hirmuhallintoa vastustavassa vastarintaliikkeessä ja on jatkuvassa vaarassa. Väkivallan, pelon ja pakenemisen keskellä äiti luo lapsilleen tilan, jossa kaiken läpäisee rakkaus. Perhe pakenee Irakista Saudi-Arabian kautta Suomeen. Kasvaessaan poika etsii tapaa kasvaa kokonaiseksi ihmiseksi ympäristöissä, joissa hän on aina erilainen kuin muut, ja jossa tärkeimmistä asioista ei koskaan uskalla puhua.

Elina Hirvonen (s. 1975) on helsinkiläinen kirjailija, journalisti ja dokumentaristi, jonka teoksia on käännetty yli kymmenelle kielelle. Punainen myrsky on hänen neljäs romaaninsa. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman oli Finlandia-palkintoehdokas. Toisesta romaanistaan Kauimpana kuolemasta Hirvonen sai Kalevi Jäntin palkinnon. Edellisestä romaanistaan Kun aika loppuu Hirvoselle myönnettiin Nuori Aleksis -palkinto.

Hyyrynen, Otto Murtumispiste 84.2

Älä pakene paikkaan, josta et pääse pois.

Murtumispiste on nerokkaasti punottu, klaustrofobialla ja vainoharhoilla herkutteleva psykologinen trilleri.

Kaksi toisiaan kyräilevää miestä Jäämerellä sijaitsevalla tutkimusasemalla. Kalle on tullut saarelle unohtaakseen, ei viihtymään. Boris on ollut täällä aina. Kumpikin on varma toisen pahoista aikeista. Tunnelma eristäytyneellä saarella ei ole hyvä, mutta vaaralliseksi se muuttuu, kun rantaan ajautuu mykkä pikkutyttö.

Otto Hyyrysen psykologinen trilleri vie lukijan klaustrofobiseen maailmaan, jossa ei voi luottaa edes itseensä.

Tampereella asuva Otto Hyyrynen (s. 1987) työskentelee it-alalla. Vapaa-ajallaan hän kirjoittaa lyriikoita ja soittaa bassoa Obligaatiot-bändissä. Hyyrynen vaikuttaa myös tuotantoyhtiössä CusPas Productions, joka julkaisee taidetta eri muodoissa, paraikaa on suunnitteilla ensimmäinen kokopitkä elokuva. Ihmisten välisistä jännitteistä kiinnostunut kirjailija ei pelkää koetella lukijaa järkyttävillä kokemuksilla.

Jägerfeld, Jenny Comedy queen 84.2

Hauskin surullinen kirja, jonka koskaan luet

Sasha on juuri täyttänyt 12 vuotta, ja hänestä tulee koomikkojen kuningatar, vaikka mikä olisi. Sashan äiti ei nimittäin ollut yhtään hauska, hän itketti ihmisiä eläessään ja itkettää näitä yhä kuoltuaan. Sasha päättää, että hän tekee kaiken toisin kuin äiti, eikä hän aio koskaan itkeä. Sen sijaan hän ottaa tehtäväkseen naurattaa ihmisiä - ja ehkä kaikki harmit katoavat sen myötä. Jopa kyyneleet, jotka uhkaavat sittenkin tulvia silmistä.

Vaikuttava kertomus surusta ja sen käsittelemisestä.

Kivelä, Anneli Tasaista tahtia, Katajamäki 84.2 [CD-äänikirja, kuuntelu vaatii mp3-tiedostoja toistavan laitteen]

Kotitalousopettaja Lilja Ketonen päättää leskeksi jäätyään miettiä elämänsä uutta suuntaa ja muuttaa sen tähden kirkonkylältä Katajamäelle - ihan tapahtumien polttopisteeseen, kyläkaupan yläkertaan! Katajamäkeläisten uteliaisuutta herättää myös pari muuta uutta tulokasta, jotka asettuvat asumaan koululle. Toinen on uusi opettaja Severi Jansson, toinen nuori lääkäri Ilse Ketonen. Ilse on Liljan tytärpuoli, ja Lilja on kerrassaan kauhuissaan, sillä miesvainajan lapset eivät ole koskaan oikein hyväksyneet häntä. Kyläläisten silmissä tilanne on herkullinen, ovathan naiset melkein samanikäisiä ja Severillä näyttää olevan silmää molemmille... Riiuuasioissa riittää enemmänkin juorunaihetta, mutta samaan aikaan ihmisiä askarruttaa kuitenkin myös kylällä sattunut kauhistuttava asevarkaus sekä tulossa olevat Katajamäen 120-vuotisjuhlat, joiden suunnitteluun jokaisen täysverisen kylän asukkaan pitää osallistua. Jopa Liljan, joka alkaa vähitellen pitää itseään niin katajamäkeläisenä, että tekee ratkaisevan päätöksen, joka sitoo hänet lopullisesti Katajamäelle.

Anneli Kivelän rakastetusta Katajamäestä on jo tullut lukemattomille ihmisille toinen kotipaikka, jossa tavataan tuttuja ja jonka kuulumisia kuulostellaan. Tiivis kyläyhteisö on turvallinen mutta ei tylsä, ja sen huomaan on aina yhtä hauska palata. Nyt jo neljännentoista kerran.

Anneli Kivelä on kotoisin Tampereelta ja tehnyt ennen eläkkeelle jäämistään pitkän uran kustannustoimittajana. Anneli Kivelä asuu nykyisin Hattulassa Vanajaveden rannalla.

Koiranen, Mikko Nauhoitettava ennen käyttöä 84.2

Nauhoitettava ennen käyttöä on perusankeaan kerrostalolähiöön sijoittuva hurja ja mieltä kutkuttava tarina aikamatkailusta, sen vaaroista ja omituisuuksista sekä siitä, mitä kaikkea aika voi meille tehdä.

Ehkä mää menneessä jotaki muuttasin jos voisin, mutta kannattaako nykyaikaan koskia jos se on ihan hyvä?

Kaverin isän kanssa suoritetun kiusallisen pyöränkorjausoperaation jälkeen Miro Alavus, 16-vuotias yh-äidin poika, haluaa vihdoin saada selville, kuka hänen oma isänsä on. Hän kysyy asiasta äidiltään, mutta tämä menee vaikeaksi ja pitää Miroa liian nuorena ymmärtämään monimutkaista juttua. Liian nuorena? Onko isä elinkautisvanki tai edes jotain muuta kuin kolmekirjaiminen sana?

Myöhemmin Miron sattumalta yhyttänyt Heikki, pienen digitointipuljun pitäjä, kertoo omistavansa kaukosäätimen, jonka avulla on mahdollista päästä vanhojen kotivideoiden kuvaushetkiin. Pettyneenä äitinsä salailuun Miro päättää tarttua Heikin pähkähulluun ideaan ja matkustaa ajassa vuoteen 2002 löytääkseen isänsä, mutta menneisyydestä löytyykin jotain muuta. Jotain, mikä laittaa koko Miron elämän täysin uusiksi.

Mikko Koiranen (s. 1987, Oulu) on liminkalainen 3D technical artist ja kolmen pojan isä. Silloin, kun hän ei ole töissä, touhua perheen parissa tai kirjoita, hän melko todennäköisesti soittaa ukulelea. Nuorille suunnattu Nauhoitettava ennen käyttöä on hänen esikoisteoksensa.

Kähkönen, Sirpa Muistoruoho Kuopio-sarja 8 84.2

Käsittelemättömät asiat periytyvät polvesta toiseen - rakastettu Kuopio-sarja jatkuu.

Kesällä 1972 Vietnam-uutisointi herättää Idan tukahdetut muistot Sortavalan sotatoimialueelta. Raju ahdistuminen pakottaa hänet palaamaan menneeseen. Nuori Ida palveli matkustajakodissa 1942-43 ja joutui väkivallan uhriksi. Hän synnytti pojan, joka ei tiedä isästään.

Anna on muuttanut miehensä kanssa keskustan puutalosta lähiön elementtitaloon. Miehen kuoltua hän suree aatteen ahmaisemaa yhteistä aikaa. 

Anna ja Ida ovat pienen Hillan mummoja. Hilla on yksinäinen lapsi, jonka vanhemmat ovat aina menossa. Turvanaan hänellä on mielikuvitusystävänsä. Myös pioneerileiri tuo elämään kaivattua järjestystä.

Kökkö, Hanna Rocky, Rauha ja rakkaus 84.2

Uusi nuortendekkari geokätköilysarjan kirjoittajalta!

Ysiluokan kevät on koittanut, eikä koulu oikein maistu iittalalaiselle Rockylle. Sen sijaan hän törmää kylällä outoon tyttöön ja rakastuu välittömästi.

Rauhan mukana Rocky pääsee tutustumaan lasitehtaaseen, erääseen naivistitaiteilijaan sekä Rauhan suvun tragediaan, mutta ennen kaikkea tyttöön itseensä. Mitä Rauha salailee? Onko heidän orastava suhteensa yhtä ihmeellistä tytölle kuin Rockylle itselleen?

Kun Rocky ja Rauha tunkeutuvat luvatta lasitehtaan tyhjään varastoon kaveriporukan kanssa, he tekevät karmean löydön. Nuoret alkavat seurata erilaisia johtolankoja selvittääkseen mysteerin, joka samalla valaisee Rauhan nuorena kuolleen tädin kohtaloa.

Rocky, Rauha ja rakkaus on nuorille suunnattu cosy crime -dekkari, jossa on kihelmöivää jännitystä ja vieläkin kihelmöivämpää rakkautta - kuitenkin turvalliseen kodikkuuteen käärittynä.

Köngäs, Heidi Mirjami : romaani Sandra 2 84.2

Muista minua, hän sanoi vetäessään asetakin ylleen - Sotavuosien hullu rakkaus uhmaa järjen ääntä.

19-vuotias Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen ja muistuttaa eniten äitiään. Hän työskentelee ompelijattarena ja valmistaa lumipukuja. Talvisodan syttyminen merkitsee pelkoa, puutetta ja raatamista myös kotirintamalle. Mirjami rakastuu palavasti ja järjettömästi, vanhempien vastustuksesta välittämättä. Eikä hän peräänny, vaikka suhde vie hänet kuolemanvaaraan. Niin lujassa on poikkeusolojen rakkaus.

Sotavuodet muokkaavat kolmea sisarta, Annikkia, Mirjamia ja Soilia. Kun on tehtävä valintoja, joiden merkitystä ei tapahtumahetkellä voi tajuta. Kun tulevaisuus on pelkkää epävarmuutta.

Larsen, Britt Karin Finnskogen, taivaankarhun metsä Finnskogen 2 84.2

Britt Karin Larsenin vangitseva historiallinen romaanisarja kertoo Norjan ja Ruotsin rajametsien etnisestä vähemmistöstä, metsäsuomalaisista.

Elämä Suomalaismetsissä 1800-luvulla on kovaa, leipä tiukassa ja koettelemukset määrättömiä. Mustamäen torppa on palanut. Verityöstä etsitty Mustamäen Taneli antautuu virkavallalle ja joutuu Kristianiaan istumaan tuomiotaan. Linan on selvittävä yksin lasten kanssa. Torpparit kamppailevat tulevaisuudestaan olosuhteissa, jotka harvoin ovat heidän puolellaan.

Britt Karin Larsen kuvaa kaikkea tätä vangitsevasti, herättäen henkilöhahmot ja historiallisen ajanjakson eloon lähes maagisella tavalla.

Lehtinen, Tuija Pensionaatti Huojuva talo 84.2

Löytyykö onni kallioiselta majakkasaarelta? Valloittavassa viihderomaanissa etsitään uutta suuntaa elämälle.

Mariannen elämä on sekaisin. Mies on jättänyt hänet tekstarilla, mutta kiireinen Marianne ei ole tajunnut asiaa aikoihin. Kaikki tutut kyllä näyttävät olleen asiasta perillä, eikä Marianne kestä heidän vahingoniloaan. Hän päättää pyyhkiä taulun puhtaaksi, hylätä somen ja Art Deco Angelika -bloginsa ylläpidon ja vaihtaa maisemaa.

Pieni majakkasaari kaukana kaikesta tuntuu oivalliselta paikalta järjestellä elämänkuvioita uudelleen. Saari ei kuitenkaan ole sellainen paratiisi kuin Marianne on kuvitellut. Itse kullakin on salaisuutensa, eivätkä kaikki toivota tulijaa tervetulleeksi.

Levi, Primo Aselepo 84.2

Mestarillinen taidonnäyte uusintapainoksena

Primo Levin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Auschwitzin keskitysleirikokemuksia dokumentoinut kirjailija joutui leirille 24-vuotiaana ja oli yksi kahdestakymmenestä hengissä selvinneestä italianjuutalaisesta.

Aselepo kertoo Auschwitzista pelastuneiden italialaisten vaiheikkaasta vaelluksesta takaisin kotiin. Se on täynnä tarkkanäköisiä havaintoja ja huumoriakin, mutta ennen kaikkea inhimillisyyttä ja uhrautuvaa lähimmäisenrakkautta.

Mackintosh, Clare Lopun jälkeen 84.2

Elämässä joutuu väistämättä joskus tienhaaraan, jossa ei osaa valita oikeaa polkua vaan toivoo, että voisi kulkea molempia, nähdä mihin ne vievät. Tässä kirjassa voi.

Max ja Pip ovat vahva pari. He rakastavat toisiaan valtavasti mutta pientä poikaansa vieläkin enemmän. Tämän sairastuttua vakavasti Max ja Pip joutuvat tekemään yhdessä elämänsä isoimman ja vaikeimman päätöksen. He ovat eri mieltä.

Mahdottoman valinnan seuraukset uhkaavat tuhota heidät molemmat, eikä mikään ole enää niin kuin ennen.

Mutta mitä vaan voi tapahtua lopun jälkeen...

Clare Mackintoshin uutuusromaani on koskettava tarina mahdottomista valinnoista, rakkauden voimasta ja hauraudesta, surusta ja toivosta.

Nicholls, David Suloinen suru 84.2

Sinä päivänä -bestsellerin kirjoittajan surullisen hauska romaani ensirakkauden hämmästyttävästä voimasta.

16-vuotias Charlie Lewis on se poika, jota kukaan ei muista koulukuvista. Kesä alkaa nihkeästi: kokeet ovat menneet huonosti ja Charlie joutuu paimentamaan isäänsä, vaikka sen kuuluisi olla päinvastoin. Silloin jostain kummasta tupsahtaa ihana Fran Fisher, ja Charlie näkee valon tunnelin päässä. Mutta saadakseen Franin itselleen, Charlien täytyy tehdä asioita, joita hän ei olisi koskaan voinut kuvitella tekevänsä.

Suloinen suru on terävä, sielukas romaani monimutkaisesta matkasta aikuisuuteen ja kesästä, joka muuttaa kaiken.

Paretskoi, Jyri K15 – lupauksia K15 4 84.2

Huumoria, suoraa puhetta ja ystävyyttä. Riemastuttavan sarjan neljäs osa.

Roni ei erityisesti pidä muutoksista, mutta yhtäkkiä hänen elämässään on roppakaupalla uusia asioita: pinkki mopoauto, isä ja sisaruksia.

Kun Ronin isä päättää järjestää äijjäilyviikonlopun tutustuakseen paremmin poikaansa, tiedossa on pieruhuumoria, värikuulasotaa ja yllättäviä keskusteluja. Lupauksia tehdään, rikotaan ja kadutaan, ja Roni saa huomata, ettei kaikki todellakaan ole aina sitä, miltä näyttää.

Paretskoi, Jyri Shell's Angles : viimeinen riskiretki Shell’s Angles 5 84.2

Tuttu mopojengi on aikuisuuden porteilla. Hannasta ja Rudista on tullut pienen Aikku-tytön vanhempia, Milla käy erikoislukiota Kuopiossa ja Henrinkin ajatukset vakavoituvat. Päättyykö Shell's Anglesin taru viimeiseen kesään ennen ajokortteja? Vielä on kuitenkin aikaa yhteiselle kesäiselle moporeissulle, hassuttelulle ja kommelluksille! Shell's Angles - Viimeinen riskiretki on suositun Shell's Angles -sarjan viides ja viimeinen osa.

Jyri Paretskoi on iisalmelainen kirjailija ja opettaja, joka tunnetaan nuorten lukemisen puolestapuhujana ja aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana. Hänen esikoisromaaninsa Shell's Angles voitti Topelius-palkinnon ja sarjan myöhemmät osat ovat olleet ehdolla Finlandia Juniorille ja Topelius-palkinnolle.

Riordan, Rick Palava labyrintti Apollon 3 84.2

Miltä tuntuu olla jumala tavallisen teinipojan ruumiissa? Taattua seikkailua Percy Jackson -faneille!

Tultuaan syöstyksi maahan teinipoika Lesterinä Apollon-jumala on joutunut toinen toistaan vaarallisempiin koettelemuksiin. 

Nyt synkkä ennustus vie Apollonin ajan ja paikan lakeja uhmaavaan labyrinttiin etsimään kolmatta oraakkelia. Paha vain, että samassa labyrintissä majailee pahoja voimiaan vuosisatoja kasvattanut vihollinen ja sanoinkuvaamattomia hirviöitä. Ja Lesterin on selvittävä tehtävästä ilman jumalallisia voimiaan, seuranaan oikukas 12-vuotias puolijumala ja oppaanaan eksyilevä satyyri...

Rönnbacka, Christian Majakka Antti Hautalehto 7 84.2

Antti Hautalehdon odotettu comeback!

Porvoon ulkosaaristossa karulla kalliosaarella on jäljellä vain muutama punainen rakennus, joita ylväänä vahtii 150 vuotta vanha Söderskärin majakka. Majakan valo sammui lopullisesti kolmekymmentä vuotta sitten.

Porvoolainen komisario Antti Hauta­lehto ottaa pari päivää vapaata hektisestä työstään ja lähtee saunomaan ystävänsä Larsin kanssa Bodön saareen.

Yllättäen pimeänä ja autiona vellovan meren ylle syttyy valo. Söderskärin majakka on jälleen päällä. Majakan valokeila paljastaa meressä kelluvan kasvottoman ruumiin.

Kuolema on jättänyt kylmäävän käyntikorttinsa, jonka suolaisia jälkiä porvoolaiset poliisit seuraavat rantaan ja sieltä takaisin hyytävälle merelle.

Majakka on Christian Rönnbackan seitsemäs rikosromaani. Antti Hautalehto -sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Operaatio Troijalainen (2011), Julma (2012), Rakennus 31 (2014), Kylmä syli (2015), Kaikki mikä kiiltää (2016) ja Tuonen korppi (2017).

Stoltz, Lina Valoisia öitä 84.2

VALOISIA ÖITÄ on maahanmuuttajateemaa käsittelevä nuorisokirja. ”Sam ja hänen perheensä pakenevat Syyriasta Ruotsiin. Syyriassa he asuivat isossa kaupungissa ja muuttavat Pohjois-Ruotsin pieneen kylään. Täällä talvi on kylmä ja pimeä ja kaikki on uutta ja outoa. Talot ja puut ja ilma... kaikki tuntuu niin erilaiselta. Oppivatko he viihtymään täällä?

Samilla ja hänen perheellään kaikki on hyvin uudessa maassa. Kesä on saapunut vihdoinkin Pohjois-Ruotsiin. Mutta aurinko ei laske edes yöllä!

Myöhään iltaisin Sam ja hänen kaverinsa ajelevat mopolla, Sam haluaisi myös saada oman mopon. Mutta hänellä ei ole rahaa eikä hän tiedä, miten saisi töitä, Silloin hän saa kuulla metsän kullasta ja hän tekee päätöksen. ”

LINA STOLTZ on syntynyt 1974 ja asuu Ruotsin Luulajassa. 1998 ilmestyneen esikoisteoksensa jälkeen hän on kirjoittanut seitsemän kirjaa, enimmäkseen lapsille ja nuorille. Hän sai marraskuussa 2012 NLL:n taiteen ja kulttuurin kehitysapurahan Rubus Arcticus ja samana vuonna Överkalixin kunnan kulttuuristipendin. Häneltä julkaistuja kirjoja: Quenas konung; Minna och Mirakelmannen; När inte ens lärarna vet; Kalevala berättad för alla åldrar; Vilma ska till dagis / Vilma lähtee taakikseen; Imorgon är allt som vanligt; Du föll och jag för dig.

Hänen kirjojaan on käännetty venäjäksi, tanskaksi, suomeksi, englanniksi, espanjaksi ja meänkielelle.

Tudor, C. J. Paluu pimeästä 84.2

Pienin peloista on kuolema.

Selkäpiitä karmiva kuvaus englantilaisen kaivoskaupungin pinnan alla kytevistä salaisuuksista Stephen Kingin tyyliin.

Kauhean hyvä, jokaisessa merkityksessä. - Lee Child

Pohjoisenglantilaista kaivoskylää järisyttää tragedia. Lapsensa tappanut äiti jättää jälkeensä vain verellä kirjoitetun viestin.

Uutinen surmatyöstä ajaa opettaja Joe Thornen palaamaan tuohon lapsuutensa kylään ja vuosikymmenten takaisiin muistoihin - siihen, kuinka hänen pikkusiskonsa Annie katosi. Ja kuinka takaisin tuli joku, joka ei ollut Annie.

Mitä tapahtui niiden tuntien aikana, kun Annie oli kadoksissa? Mitä kylän pinnan alla kytee - ja miksi hautausmaalta puuttuvat lasten haudat?

Liitu-ukon kirjoittaja C. J. Tudor tarjoilee jälleen täyslaidallisen karmivaa jännitystä. Valot päälle ja ovi lukkoon!

Englantilainen C. J. Tudor toimi vuosia copywriterina, tv-juontajana, ääninäyttelijänä ja koiranulkoiluttajana. Nyt hän on valtavan innoissaan voidessaan kirjoittaa kokopäiväisesti eikä varsinaisesti kaipaa rämpimistä koirien perässä kuraisilla pelloilla. Hänen kohuttu esikoisromaaninsa Liitu-ukko myytiin 40 maahan. Tudor asuu Nottinghamissa kumppaninsa ja pienen tyttärensä kanssa.

Wetzel, Maike Tyttö joka löytyi 84.2

Hyytävä psykologinen trilleri kaipauksen pimeästä puolesta

Elly on 11-vuotias, kun hän katoaa jälkiä jättämättä. Neljä vuotta myöhemmin tyttö yllättäen löytyy elossa ja pahasti traumatisoituneena. 

Onko tyttö joka löytyi todella Elly? 

Kipeät ja kalvavat kysymykset murentavat perhettä vähä vähältä ja paljastavat ihmisen heikoimmillaan.

Graire, Virginie Maailma ja minä 85.22

Katsele kuvia ja koskettele jännittäviä pintoja! Kirja esittelee luontoaihisia sanoja aihepiireittäin. Sanat on kirjoitettu isoilla kirjaimilla.

Kuusela, Anne-Maria Pelokas Pingviini ylittää itsensä 85.22

Pelokas Pingviini on saanut mahtavan idean. Se lähtee esittelemään keksintöään Poutapilven toiselle laidalle, mutta matkan varrelle osuu pelottava pimeä tunneli. Perillä Pingviiniä odottaa vielä suurempi haaste, kun keksinnöstä täytyy kertoa isolle joukolle Flamingoja.

Tunnetaidot: Pelottavien asioiden kohtaaminen Ujouden tunne Omien esteiden voittaminen

Kuusela, Anne-Maria Siro Saparon iso moka 85.22

Avaruusalus vie Ympyräiset jännittävään seikkailuun! Pikkutarkka Siro Saparo ei malta olla säätämättä muutamaa vipua ohjaamossa... Voi ei, Ympyräisten alus kääntyy väärään suuntaan! Joskus moka voi kuitenkin kääntyä onnenpotkuksi. Kenties nytkin, sillä raketti päätyy yllättävään paikkaan.

Tunnetaidot: Harmituksesta toipuminen Ongelmanratkaisutaidot Yhdessä tekeminen

Lestrade, Agnès de Pikku prinssi 85.22

Antoine de Saint-Exuperyn ajaton kertomus on saanut uuden asun; se on uudelleenkerrottu tiiviimmässä muodossa, pienemmillekin lukijoille sopivassa muodossa. Silmiä hivelevän kuvituksen on luonut Argentiinassa syntynyt Valeria Docampo. Tässä kirjassa tapaat pikku prinssin, joka on täynnä kysymyksiä ystävyydestä, rakkaudesta ja elämän tarkoituksesta.

Salomon, Emiliana Misse ja Lapin taikayö 85.22

Lähde Missen mukana matkalle tarunhohtoiseen Lappiin!

Tutustu Lapin lumoaviin maisemiin ja kauniisiin eläimiin iloisen ja mielikuvitusta herättelevän sadun parissa. Opettavainen, positiivinen ja mielenkiintoinen iltasatu ilahduttaa niin pientä kuin isompaakin lukijaa.

Jokaisesta myydystä kirjasta lahjoitetaan 1 euro hyväntekeväisyyteen luonnon hyväksi. Lue lisää: www.hillcottage.fi

Shin, Yujin Lohikäärme 85.22

Nouse kiltin Inna-lohikäärmeen selkään ja lähde sen kanssa taianomaiselle matkalle!

Shin, Yujin Pikkunoidat 85.22

Opettele pikkunoitien kanssa uusia taikoja ja liidätä heidän luutansa lentoon.

Shin, Yujin Yksisarvinen 85.22

Astu Arvi Yksisarvisen kiehtovaan maailmaan! Liikuteltavat kuvat herättävät taikametsän eloon.

Goscinny Saattue Uuteen Meksikoon 85.32

Lucky Luke -sarjakuvan kulta-ajan seikkailu vuodelta 1965. Lucky Luke saa tehtäväkseen kuljettaa paatuneen rikollisen, Billy the Kidin, Teksasista Uuteen Meksikoon vastaamaan rikoksistaan tuomioistuimen edessä.

Lise Nemi : asenne ratkaisee! 85.32

Asennetta. Sitä Nemillä riittää, eikä räväkän gootin asenne horju. Ei, se pysyy vakaana joka tilanteessa - ja siksi Nemi joutuukin ajoittain hankaluuksiin. Vaikeudet eivät häntä tosin lannista, sillä jyrkän asenteen lisäksi hänellä on roppakaupalla jääräpäisyyttä. Muut muuttakoon mielensä.

Takeuchi, Ryosuke Patriootti Moriarty. 4 Patriootti Moriarty 4 85.32

Kaikkien tunteman etsivätarinan kääntöpuoli!

Oletko koskaan miettinyt, mikä motivoi Sherlock Holmesin arkkivihollisena tunnettua Moriartya?

Mestarietsivä Holmesin sijaan tämän tarinan pääosa on varattu hänen vaarallisimmalle vastustajalleen. James Moriarty ei ole pelkkä nerokas rikollinen, vana hänellä on suurempia tavoitteita... Hänen toimiensa taustalla on juoni, joka onnistuessaan muuttaa maailmaa. Tervetuloa kovaksikeitettyjen konnien synkkään seuraan! Ikäsuositus: 15+

Hikaru Miyoshin piirrosjälkeä saatiin ihailla sarjassa "Tarkastaja Akane Tsunemori". Käsikirjoittaja Ryosuke Takeuchi puolestaan osallistui teoksen "All You Need Is Kill" tekoon

[postsantablog]

Avoimuutta ja tasapuolisuutta kaivataan Rovaniemen kulttuuripolitiikkaan

Rovaniemellä kotipaikkaansa pitävät taiteilijajärjestöt ovat turhautuneita Rovaniemen vapaa-ajanlautakunnan avustuskäytäntöihin taiteen vapaan kentän toiminnan tukijana. Muun muassa Lapin taiteilijaseuran saamat vuotuisat kulttuuriavustukset ovat erittäin pieniä suhteessa toiminnan laajuuteen ja vaikuttavuuteen. Asiasta on valmisteilla kuntalaisaloite. Tässä artikkelissa taustoitan koettuja haasteita ja ehdotuksia uusiksi käytännöiksi.

Vahva ja elinvoimainen taide- ja kulttuurikenttä tukee Rovaniemen profiilia ja asemaa matkailukaupunkina. Matkailualan tutkimukset osoittavat, että matkailutrendeissä korostuu kulttuurimatkailu, jossa matkailijat haluavat nähdä paikalliskulttuuria. Rovaniemeläisten taiteilijajärjestöjen taide- ja kulttuurituotantojen merkitys tulisi ymmärtää kaupungin vetovoimaisuutena, joka palvelee sekä matkailijoita että kaupunkilaisia. Lisäksi taiteen ammattilaisjärjestöt kilpailevat valtakunnallisia rahoituksia Lappiin ja Rovaniemelle. Niillä muun muassa työllistetään taiteilijoita, mikä pitää taiteilijoita työelämässä sosiaaliturvan sijaan. Vahvempi toiminta-avustus ja paremmat käytännöt sen myöntämiseen lisäisivät toiminnan edellytyksiä ja valtakunnallisen rahoituksen haku- ja saantimahdollisuuksia.

  Perussuomalainen kulttuuripolitiikka ei suosi taiteilijoiden työskentelyavustuksia

Rovaniemen vapaa-ajanlautakunta vastaa kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasoista. Sen puheenjohtaja on perussuomalainen Matti Torvinen. Yhtenä linjauksena vapaa-ajanlautakunta on lopettanut taiteilijoiden työskentelyavustusten myöntämisen. Päätös on linjassa perussuomalaisen puolueen asenteeseen taiteilijoita ja taiteen rahoittamista kohtaan. Tämä käy selväksi mm. puoleen omasta vaalivideosta. 

Lapin taiteilijaseuran ja Monitaideyhdistys Pisteen järjestämässä kulttuurivaalipaneelissa Matti Torvinen perusteli, että vapaa-ajanlautakunta on halunnut pikemminkin tukea taiteilijoiden yhteisöllisyyttä kuin myöntää työskentelyapurahoja. Taiteilijoiden apurahattomuus ei kuitenkaan anna hyviä edellytyksiä yhteisten projektien tuottamiseen.

Taiteilijoiden työskentelyapurahat ovat taiteen ja kulttuurin elinvoimaisuuden kannalta tärkeitä. Työskentelyapurahat merkitsevät taiteilijoille mahdollisuutta keskittyä taiteellisen työn ytimeen, esimerkiksi näyttelyn tai esityksen valmistamiseen. Apurahoitettu työskentelyjakso on taiteilijalle tilaisuus uudistaa ilmaisuaan ja keskittyä ydinosaamiseensa sen sijaan, että työ koostuu jatkuvasti pirstaleisista projekteista ja täydentävästä palkkatyöstä.

Rovaniemellä on runsaasti vapaan kentän ammattitaiteilijoita, joiden toimeentulo on riippuvainen työskentelyapurahoista. He toki hakevat työskentelyapurahoja myös valtakunnallisesti mutta kilpailu on hyvin tiukkaa. Omalta kotikaupungilta saatu työskentelyapuraha voi olla uralla se etappi, joka mahdollistaa keskittymisen taiteellisen työhön ja avaa siten paremmat mahdollisuudet myös valtakunnallisilta tahoilta haettaviin apurahoihin.

  Hämäämistä kulttuuri- ja liikunta-avustusten vertailussa

Kulttuurivaalipaneelissa esitettiin yleisökysymys: ”Miksi kulttuuriyhdistyksiä ei tuettaisi samanlaisella tilatuella kuin liikuntajärjestöjä?” Kysymyksen taustalla oli tieto siitä, että liikuntajärjestöt, jotka eivät toimi kaupungin liikuntapaikoissa, voivat hakea liikuntapaikkojen harjoitusvuorotukea. Esimerkiksi annettiin ampumaseurojen saama tuki ampumahallin käyttöön.

Paneelissa oli paikalla useita silloisen vapaa-ajanlautakunnan jäseniä, jotka eivät tunnistaneet, mistä tukimuodosta on kysymys. Matti Torvinen lupasi paneelin lopuksi selvittää asian. Hän lähettikin panelisteille ja minulle paneelin järjestäjänä sähköpostiviestejä, joissa hän esitti kritiikkiä ja syytöksiä paneelin sisältöjä kohtaan. Hän ei kuitenkaan antanut pyydettyä selvitystä vaan sen sijaan kielsi harjoitusvuorotuen antamisen ja tähdensi, että kaupunki ei tue ampujien tilojen vuokrausta esillä olleella 700€ kuukausittaisella tuella.

Keskustelu kohdistui Rovaniemen kaupungin liikuntapalveluiden harjoitusvuorotukeen. Päätöksen niistä tekee liikuntapalveluiden palveluesimies vapaa-ajan palvelualueen avustusohjeen mukaisesti. Päätökset menevät tiedoksi lautakunnalle.​ Harjoitusvuorotuen määräraha on ollut tänä vuonna yhteensä 300.000 euroa. Ampumaseurojen (Lapin Ampujat ry, Lapin Jousi ry ja Rovaniemen Ampujat ja Metsäveikot ry) kuukausittainen tuki on ollut yhteensä 924 € (vuodessa 11088€). Heidän tilansa on kuitenkin tällä hetkellä irtisanottu ja seurat hakevat paraikaa uusia tiloja.

Rovaniemeläisiä liikuntayhdistyksiä tuetaan siis sekä toiminta-avustuksilla että harjoitusvuorotuella. Kulttuuripuolen toimijat eivät sen sijaan voi hakea tukea tilakustannuksiinsa. Budjetit olivat vuonna 2017 seuraavanlaisia:

Kulttuuriavustusten määräraha on 100 000 euroa

Liikuntatoiminta-avustuksiin budjetoitu määräraha on 160 000 euroa. 

Liikuntapaikkojen harjoitusvuorotuen määräraha on 300.000 euroa.

Lisäksi on mahdollista hakea pienimuotoista liikuntapaikkojen kunnossapitoavustusta

Kulttuuriavustusten saajat ja myöntösummat on jo vuosien ajan julkaistu kaupungin verkkosivuilla. Liikuntapaikkojen harjoitusvuorotuen saajista on sen sijaan todella vaikea löytää tietoa. Tätä kirjoitusta ja kuntalaisaloitetta varten sain tiedot pyytäessäni niitä liikuntapalveluista. Avoimuutta olisi kuitenkin lisättävä.

Taiteilijajärjestöjen tavoitteena on yhtenäistää tukien jakoperusteita siten, että myös kulttuuritoimijoilla olisi mahdollisuus hakea tukea tilakustannuksiinsa. Tarkoituksena ei ole polarisoida keskustelua liikunnan ja kulttuurin rahoittamisesta, vaan hakea toimivia käytäntöjä myös taiteen ja kulttuurin avustamiseen. (Tarkoitamme niitä ns. taiteen vapaan kentän toimijoita, jotka eivät kuulu valtionosuusjärjestelmään.) Ymmärrän, että esimerkiksi ampumaharrastuksella voi olla vaikutuksia harrastajien hyvinvointiin ja maakunnan talouteen muun muassa hirvimetsästyksen kautta.  Tutkimustieto taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten on kuitenkin lisääntynyt ja sitä tulisi käyttää päätöksenteossa. Hyvinvointivaikutukset liittyvät taideteosten kokemiseen ja tulkitsemiseen sekä toisaalta taiteeseen liittyviin osallistumisen ja yhteisöllisyyden muotoihin. Yksittäinen taideteos tai esimerkiksi kuvataidenäyttely voi vaikuttaa mm. ihmisyyden syvälliseen ymmärtämiseen. Taide voi vastata ihmisten tarpeeseen olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, tuoda elämyksiä ja nautintoja. Taiteella on todettu olevan vaikutuksia paranemiseen tai terveenä pysymiseen, hyvään elämään, toimijuuteen ja elämäniloon. Tutkimuksissa vertailuun on käytetty mm. terveysliikuntaa, laihduttamista sekä kirkossa ja urheilutapahtumissa käyntiä ja todettu taiteen vaikuttavuus. yhtenäisillä perusteilla.

Kuntalaisaloitteessa ehdotamme, että liikunnan ja kulttuurin avustusmuodot yhtenäistetään. Taide- ja kulttuuriyhdistyksetkin tarvitsevat toimitilan vuokratukea.

  Kulttuuriavustuksista kumppanuussopimuksiin

Rovaniemen kulttuuriavustusten hakuaika on viime vuosina ollut helmikuu ja myöntöajankohta toukokuu. Siten kaupungin tuella voi toteuttaa projekteja vain syksyisin. Vastaavasti yhdistysten kuluvan vuoden budjetti on epävarma lähes puolet vuodesta. Vuosittain myönnettävä avustus ei anna yhdistyksille vakaata pohjaa.

Kumppanuussopimus, joka solmittaisiin esimerkiksi kolmeksi vuodeksi kerrallaan kaupungin ja keskeisten taiteilijayhdistysten tai ryhmien kanssa, merkitsisi seuroille taloudellista tukirankaa, joka voisi mahdollistaa pitkäjänteistä kehittämistä, toiminnan jatkuvuutta, vakituisen (osa-aikaisen) henkilökunnan palkkaamista muun muassa tuottajaportaaseen sekä resursointia markkinointiin. Tämä kehitys toisi mukanaan kasvavia tulovirtoja myös seurojen omaan toimintaan eli käytännössä kaupungin sijoittama euro poikii lisätuloja ammattimaistuvan ja tehostuvan toiminnan kautta.

Mikäli esimerkiksi Lapin taiteilijaseura saisi kumppanuussopimuksen kaupungin kanssa, ei seuran tarvitsisi hakea toiminta-avustusta tai mahdollista tilatukea vuosittain.

  Rovaniemen kulttuuriavustuksissa vaaditaan kaksinkertaista vastikkeellisuutta

Rovaniemen kulttuuriavustusten hakuperiaatteissa todetaan seuraavasti: ”Yli 1000 euron toiminta-avustukseen sisältyy vastikkeellisuus, jonka suorittamisesta avustuksen saajan tulee sopia kulttuurituottajien kanssa. Vastikkeen voi suorittaa esiintymällä esim. Rovaniemi-viikolla tai toteuttamalla oman taiteenlajin mukaisen esityksen tai teoksen esim. kunnalliseen palvelutaloon tai päiväkotiin. Toiminta-avustuksen vastikkeellisuuden suorittamiseksi yhdistys voi järjestää myös esim. kuntalaisille avointa toimintaa, työpajan tai esityksen.”

Vastikkeellisuus on tässä muodossaan kummallinen kuvio, kun apurahaa haetaan aina hakemuksella, jossa kuvataan sen käyttötarkoitus: yhdistyksen toiminta-avustus vuoden toimintasuunnitelmalla ja kohdeapuraha projektisuunnitelmalla. Apuraha on siis aina vastikkeellinen suhteessa hakemukseen: siihen tarkoitukseen, mihin apuraha on haettu ja myönnetty. Kuten avustusohjeissakin todetaan, avustus tulee käyttää vain siihen tarkoitukseen, johon se on myönnetty.

Vastikkeellisuutta ei ole määritelty liikuntatoiminta-avustuksissa. On kuitenkin itsestään selvää että sekä urheiluseurat että taiteilijajärjestöt pyrkivät tavoittamaan yleisöä, lisäämään harrastusmahdollisuuksia eri-ikäisille ja tuottamaan elämyksiä myös laajemmalle joukolle kaupunkilaisia. Yhdistysten toimintasuunnitelmista on mahdollista arvioida kuinka laajaa ja vaikuttavaa toiminta on. Vastaavasti projektien kohdeavustukset voidaan myöntää juuri sellaisiin projekteihin, joita kaupunkiin toivotaan.

Lisävastikkeellisuuden periaatteen myötä käytössä on kaksinkertaisen vastikkeellisuuden käytäntö. Vastikkeellisuutta ei tulisi neuvotella jälkikäteen apurahojen myöntämisen jälkeen.

  Taiteen ammattilaisten tukeminen on tärkeää

Rovaniemen kaupungin taide- ja kulttuuriavustusten yhteissumma vuonna 2017 oli 100 000€. Rovaniemen kaupungin myöntämän kulttuuriavustusten määrä on huomattavasti pienempi kuin muissa taide- ja kulttuurikaupungeissa. Lisäksi Rovaniemi on viime vuosina jakanut kulttuuriavustuksia sirpalemaisesti taiteilijoiden ja taiteilijajärjestöjen lisäksi kyläyhdistyksille ja ystävyysseuroille sekä muille vastaaville toimijoille.

Rovaniemen kaupungin tämänhetkinen tuki taiteilijoiden ammattijärjestöille on niin pieni (esimerkiksi Lapin taiteilijaseuran tuki 4000€ vuonna 2016 ja 5000€ vuonna 2017), että yhdistykset kamppailevat jatkuvasti olemassaolostaan. Esimerkiksi Oulun kaupungin tuki Oulun taiteilijaseuralle on kumppanuussopimuksen kautta noin seitsemän kertainen vastaavaan toimintaan. Tampereella toimintamalli on kokonaan toisenlainen, kun Tampereen kaupunki antaa veloituksetta taiteilijaseuran käyttöön galleria- ja työhuonetiloja, joiden avustusarvoksi on mainittu 157 797 euroa vuodessa (Koitela 2014). Tampereella tämä poikkeuksellinen vankka tuki kaupungilta taiteilijaseuralle on tuottanut Mältinrannan taidekeskuksesta merkittävän kohteen kaupunkilaisille ja matkailijoille.

  Mihin kulttuuritoimijat tarvitsevat tiloja

Taide- ja kulttuuriyhdistykset tarvitsevat toimitilansa. Esimerkiksi Lapin taiteilijaseura on päävuokralainen Galleria Napassa, jossa sijaitsee myös muiden taidealan järjestöjen toimistoja. Napassa esitetään yleisölle ilmaisia näyttelyitä ja ylläpidetään taidelainaamoa. Galleriatoiminta on välttämätöntä kuvataiteilijan ammatin kannalta: kuvataiteilija ei saa palkkaa työstään, vaan tarkoituksena on myydä teoksia galleriasta. Lapissa ei ole muita ammattimaiseen nykytaiteeseen profiloituneita gallerioita kuin taiteilijaseuran Napa Galleria. Toiminta-avustusten pienuuden takia taiteilijaseura joutuu perimään taiteilijoilta korkeita näyttelymaksuja. Kuvataiteilijat siis maksavat siitä, että saavat näyttelynsä esille. Näyttelytoiminta on kuvataiteilijalle välttämätöntä meritoitumista ja mahdollisuus teosmyyntiin.

Monet muut taide- ja kulttuurialan yhdistykset Rovaniemellä tarvitsevat toimitiloja lapsille- ja nuorille järjestettävään harrastustoimintaan. Tarve on aivan vastaava kuin urheiluseuroilla.

Rovaniemellä vuodesta toiseen jatkuva intensiivinen talkootyö yhdistysten tilakulujen rahoittamiseen kuluttaa taiteilijoita ja vie työajan ja energian, jonka taiteilijat ja kulttuurintuottajat voisivat käyttää kulttuurin tuottamiseen ja toiminnan kehittämiseen. Perustoiminnan kuluja, kuten tilakuluja, joudutaan jyvittämään projektiavustuksista. Tämä käytäntö muuttuu koko ajan entistä haastavammaksi, kun projektiavustukset kattavat aiempaa harvemmin projektien kaikki kustannukset. Paras keino tukea ammattimaisesti toimivia taiteilijajärjestöjä olisi lisätä toiminta-avustuksen määrää tai solmia kumppanuussopimuksia.

Kijoittaja: Lapin taiteilijaseuran hallituksen puheenjohtaja Maria Huhmarniemi

[verkkolehtiviesti-blog]

Eurooppalainen äärioikeisto viimein Yhdysvaltoihin – operaatiossa mukana suomalaisia

Vuosia kestänyt eurooppalainen projekti laukaista totalitaristinen äärioikeisto Yhdysvaltoihin on osoittautunut menestyksekkääksi.

RYHMÄ eurooppalaisia oikestoradikalismin asiantuntijoita on koonnut tietonsa yhteen suurprojektissa, jonka päämääränä on saada Euroopan perinteinen oikestoradikalismi selviämään itsenäisesti Euroopan ulkopuolella.

Oikeistoradikalismia on lähetetty Yhdysvaltoihin jo vuosien ajan, mutta muutokset mielipideilmastossa ja ääriaineksille epävakaa hallinto ovat vaikeuttaneet aatteen juurtumista. Nyt pitkä projekti on kuitenkin alkanut tuottaa tulosta, toteaa Verkkolehti Viestin tavoittama nimettömänä pysyvä projektin tutkija.

”Vuosia kerätty tutkimustieto Yhdysvaltojen poliittisesta maaperästä on osoittautunut hyödylliseksi äärioikeiston laukaisussa. Saamme nyt mahdollisuuden mitata radikalismin kykyä selviytyä Yhdysvaltain alueella”, tutkija kommentoi.

Tutkijan mukaan viime aikoina koottu tutkimustieto äärioikeistolaisuuden leviämisestä tulee olemaan avainasemassa tulevaisuuden projekteissa. Yhdysvaltojen iso pinta-ala ja erilaiset kulttuuriympäristöt luovat hänen mukaansa täydellisen testikentän äärioikeistolaisuuden selviytymiseen kovissakin olosuhteissa.

Yhdysvallat on tutkijan mukaan looginen ensiaskel lähettää oikeistoradikalismia Euroopan ulkopuolelle. USA-operaation aikana tutkijat tekevät mittauksia radikalisoitumisen kehityksestä ja leviämisestä, riippuen asumistiheydestä, planeettojen asennoista sekä useista muista tärkeistä tekijöistä.

”Lyhyessä ajassa olemme mitanneet Yhdysvalloissa ennätysmääriä ääriliikehdintää. Me emme usko sattumiin”, toteaa tutkija tyytyväisenä. “Unelmamme saada totalitaristiset ääriliikkeet selviytymään vaikeissakin olosuhteissa on muuttumassa todeksi.”

Operaatioon on osallistunut myös suomalaisia oikeistoradikaaleja. Yhdysvaltojen viestimissä syntyi heinäkuussa 2016 keskustelua suomalaisperäisistä ääriaineksista republikaanien puoluekokouksessa.

http://www.slate.com/blogs/the_slatest/2017/01/19/_we_stand_united_was_the_rally_trump_wishes_he_could_have.html

Verkkolehti Viestin tavoittama suomalainen projektin jäsen on ylpeä suomalaisesta panoksesta näinkin tärkeässä projektissa:

“Ilman kansamme panosta projektia ei oltaisi saatu maaliin samalla varmuudella. Suomalainen oikeistoradikalismi on kuumaa kamaa maailmalla. Siinä ei ole mitään häpeämistä.”  

[etsija]

Pääkirjoitus 3/2016

Tämän lehden teema – sukupuoli – tuntui olevan tavallista hankalampi aihe. Kirjoittajia oli yllättävän vaikea löytää. Tuntuu nimittäin vahvasti siltä, että näkökulmia aiheeseen on monia ja kaikilla on niistä oma mielipiteensä.

Aihe on ollut viime aikoina paljon esillä. Esimerkiksi kouluista halutaan vähentää sukupuolen mukaan tehtyä erottelua ja vain perinteinen avioliiton muoto on puhututtanut jo kauan. Jokaisella on omat kokemuksensa stereotypioista ja kliseistä, jotka yhdistetään eri sukupuoliin.

Hesarissa oli muutama viikko sitten kirjoitus muunsukupuolisuudesta. Juttu kirvoitti monia mielipidekirjoituksia, mutta ennen kaikkea ihmetystä. Jutussa kerrottuja piirteitä peilattiin omiin tuntemuksiin ja mietittiin, olivatko vai eivätkö ne olleet samankaltaisia.

Tunnistin jutusta monia itselleni tuttuja piirteitä. Olen aina ollut niin sanottu poikatyttö. Vanhempani tajusivat vihjeen lahjaksi annetun nuken löydyttyä roskiksesta – tyttö taas löytyi serkun junaradan vierestä. Mutta ei kai voikaan olla niin, että sukupuoli määrittää automaattisesti kiinnostuksen kohteesi. Naisia on onneksi insinööreinä ja keksijöinä aivan niin kuin miehiäkin.

Yhteiskunnassa eletään edelleen perinteiseen kahteen sukupuoleen perustuvaa jaottelua. Niihin liittyviä stereotypioita vahvistetaan usein syntymästä lähtien, tai ehkä jo ennen sitä. Tuntuu siltä, että nämä sukupuoleen perustuvat roolit ovat vain kapenemassa. Samalla se tuntuu yhä oudommalta. Tuskin kukaan voi olla ”sataprosenttinen” mies tai nainen. Moni on varmaan ainakin joissain asioissa pikemminkin siellä välimaastossa.

Työmaailmassa sukupuoliroolit ovat myös vahvasti vallalla. Omat havaintoni ovat yli kahdenkymmenen vuoden ajalta ja ikävästi stereotypioita tukevia. En mielelläni ota vastaan työtä, jossa joudun naisvaltaiseen työpaikkaan. Ystävieni puheista päätellen en ole ainoa nainen joka ajattelee näin. Johtuuko tämä siitä ajatuksesta, ettei nainen pärjää, jos hän a) osoittaa empatiaa tai b) minkäänlaista tunnetta ylipäätään. Käsiä käytetään helposti toisten naisten tieltä tönimiseen, eikä avun ojentamiseen.

Ylen Perjantai-ohjelmassa tuli esille huolestuttava tutkimustieto, joka osaltaan tukee tätä tuntemusta. Ihmisten kyky empatiaan on olennaisesti laskenut, ja syyksi epäillään internetiä ja somea. Käykö siis loppujen lopuksi niin, että kaikista pyrkimyksistä huolimatta yhteiskunnastamme tulee vielä epäluuloisempi ja suvaitsemattomampi, mitä se on ollut?

Pitäisikö siis julistaakin kaiken hälinän keskellä empatiatalkoot? Olisiko siinä ratkaisu myös muihin yhteiskunnassa rehottaviin ongelmiin? Unohdettaisiin seuraavan selfien valmistelu, ja vaihdettaisiinkin vieruskaverin kanssa kuulumisia.

Jos olet vielä kykenevä tähän toiset huomioivaan tunteeseen, kokeile ihmeessä!

Johanna Salmi

[turpaduunari]

Pelottelu jatkuu

Kirjoittaja: Sami Virtanen

Karjalainen-lehden surullinen tarina ei loppunut edelliseen kertaan, vaan nyt pelottelua yritetään jatkaa mielipiteen voimin. Kova rasva alkaa tukkia verisuonia jo teini-ikäisenä?

Mikä tässä mahtaa olla oikein?

Väitteen perusteluksi mielipidekirjoituksessa ei tietenkään tarvitse antaa mitään. Koska eiväthän tosiasiat voi koskaan muuttua. Ollaan jopa huolissaan:

“Maallik…

[turpaduunari]

Maksa kuntoon ruokaa nauttien

Maksa kuntoon ruokaa nauttien

Kirjoittaja: Christer Sundqvist

Ravitsemustieteen maisteri ja ravitsemusterapeutti Marja Ruuti on kirjoittanut Gummerukselle tietoa tihkuvan ja erittäin ajankohtaisen kirjan rasvamaksasta. Hyvä, että tämä yllättävän yleinen epidemiaksi asti paisunut tauti on saanut kansantajuisen tietoteoksensa.

Haastattelin Marja Ruutia

Minulle tarjoutui tilaisuustuoreeltaan haastatella tietokirjailijaa ja tuoda…

[turpaduunari]

Ravitsemusohjeistuksemme ovat täysin järjettömiä

Ravitsemusohjeistuksemme ovat täysin järjettömiä

Olemme saaneet luvan kääntää Suomen kielelle toimittaja Kjell Lindroosin (YLE) Spotlight-ohjelmaa käsittelevään käsikirjoituksen ”Våra kostråd är fullständigt mot förnuftet” (ilmestyi 10.9.2017 Yleisradion sivuilla). Käännöksen teki Christer Sundqvist.

Lasse Nybergh sairastui tyypin-2-diabetekseen – tänään hän on terve

Lasse Nyberghillä diagnosoitin tyypin-2-diabetes, ns. aikuisiän diabetes,…

[juhaparikka]

Osa 16

Tänään luin iltapäivälehdestä tuttua uutista kuinka huonossa kunnossa ihmiset ovat ja se aiheuttaa yhteiskunnalle valtavia kustannuksia vuosittain. UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari kirjoitti jo 2019, että vuosittaiset kustannukset terveydenhuollossa ja tuottavuudessa 4,4 miljardia euroa ja siihen kun lisätään muita kuten laitoshoidon ja työttömyyden kustannuksia, niin summa nousee vuosittain 7,5 miljardiin euroon. Tämä hetken tutkimustieto kertoo merkittävää liikkumisen vähenemistä koronapandemian aikana ja tämä tulee lisääntymään, sillä epävarmuudet tulevat jatkumaan ja siirtyminen pysyvämpiin etätyömalleihin on edessä. Väistämättä seuraavat sukupolvet tulevat kärsimään tästä enemmän ja enemmän lisääntyvän etäopiskelunkin kautta. Jo 90-luvun laman aikaiset tutkimukset näyttävät, että talous jätti pariin sukupolveen pysyvät jäljet. 

Olisi siis aika alkaa rakentamaan pysyvämpiä malleja ihmisten elämänhallintaan ja järkevämpään ajan käyttämiseen, sillä tämä on kuitenkin keskeisintä liikkumisessa ja hyvinvoinnissa. Jos ei nukuta riittävästi, arjessa aika menee kaikkeen ylimääräiseen turhaan ja ravitsemus on heikolla tasolla, niin se johtaa siihen ettei jakseta, osata, kyetä hoitamaan itseä tai sitten jälkikasvua, joihin omat mallit luovat pohjan. 

Tästä on itselläni yksi potilas esimerkki, jossa taustalla paljon henkisiä kuormitustekijöitä, joka oli johtanut uupumukseen, huonoon nukkumiseen ja fyysisiin kipuihin. Pelkkä fyysisten oireiden hoitaminen tässä ei missään nimessä riitä, vaan keskustelu arjen kuormitustekijöistä ja miten nämä kaikki vaikuttavat hyvinvointiin, jaksamiseen ja itsestä huolehtimiseen. En antanut mitään ratkaisuja, vaan hän itse löysi niitä mm. järjestelemällä viikottaiset kauppareissut noutopalveluun (5e), haki kassit kaupalta ja pidemmäksi ajaksi ettei joka päivä tarvitse kaupassa käydä. Lasten harrastuksiin kyytijärjestelyjä enemmän. Kodin isompi siivous ostopalveluna. Kun nämä olivat mahdollista toteuttaa, niin aikaa jäi omaan liikuntaan, säännöllisen ruokarytmin hoitaminen helpottui ja nukkuminen alkoi paranemaan. Jokaisen kohdalla nämä tilanteet ovat yksilöllisiä, mutta ratkaisevia pitkällä aikavälillä kohti kestävämpää hyvinvointia. 

Vähän yli 30 vuotias ruumiillisen työntekijä, jolla polvivaivaa parin pienen tapaturman seurauksena. Polvilumpion sijoiltaanmeno kaatumisen seurauksena. Työ fyysistä, mutta vapaa-ajalla liikkuminen olematonta ja usein aika menee työstä toipumiseen. Pelkää talvella liukkautta, mikä vähentää kävelyä entisestään. Painoindeksi yli 35. Ei säännöllisiä lääkityksiä. Saadaanko tässä jumppaohjeilla pysyviä tuloksia? Onko riskinä työkyvyn pidempiaikainen menettäminen?

Tässä kohtaa työterveydenhuollolla olisikin tärkeätä panostaa riittävästi tähän henkilöön ja tukea hänen kokonaisvaltaista toipumista, sillä kovin herkästi tässä pienet vastoinkäymiset saavat aikaiseksi merkittäviä tuki- ja liikuntaelimistön haittoja, jotka estävät fyysisen työn. Huono nukkuminen, jaksaminen ja ylipaino ovat merkittävästi riskitekijä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin ja 2. tyypin diabetekseen. Eli myöhemmin voi lasku ollakin valtava. 

Vielä aivan liian vähän tehdään näissä yksilöllistä valmennusta, joissa rakennettaisiin potilaan kanssa kestäviä arjen ratkaisuja. Liiaksi juututaan labratesteihin, liikuntasuositusten kertomiseen ja työssä nostotekniikoiden ohjauksiin. Tarttuvatko ihmiset oikeasti näihin, vai jääkö se vain “hienoiksi” ohjeiksi kertomusteksteihin?

Eräs henkilö keväällä aloitti etätyöt koronan vuoksi. Sitten alkoi selkäkivut ja selkä tutkittiin tietysti kuvantamalla ja todettiin yli neljäkymppisen normaaleja löydöksiä. Aikaisemmin täysin terve henkilö. Pitäisikö kotona korjata ergonomia? No henkilön viikottainen kävelymäärä putosi koronan vuoksi yli 40 km. Hän oli aikaisemmin kävellyt työmatkat yhteensä 8km päivässä. Kun ei ole pakko, niin ihminen useimmiten valitsee helpon tavan eikä tee liikkumista vain vapaaehtoisesti. 

Työterveys on iso tekijä aikuisväestön terveydenhuollossa, mutta mielestäni varsin heikosti siinä vielä pureudutaan ennaltaehkäisyyn ja oikeanlaisiin ohjeisiin. Lepo ja burana on liian usein vaihtoehto. Testejä tehdään, mutta niiden kautta liian kevyesti tuodaan käytännön ratkaisuja. Tieteestä tiedetään riskitekijöitä, mutta niitä ei viedä käytäntöön riittävästi. Laboratoriotesti kertoo veriarvojen kautta elimistön tilaa, mutta kuinka paljon siihen pyritään vaikuttamaan elintapojen kautta?

Etätyössä teams toimii palavereissa mallikkaasti, mutta niitä on kalenteri tauotta täysi ja päivät venyvät koneenääressä normaalityöpäiviä pidemmiksi. Enää ei mennä toiseen kokoushuoneeseen ja pidetä sosiaalisia taukoja keventämään aivoja päivän aikana. “Tehokkuutta” tämä lienee, vaikka kuitenkaan ei saada yhtä paljon aikaiseksi kuin pitäisi. Tähänkin kuulee ratkaisuksi koneeseen asetettavat taukojumppaohjelmat?! 

Ajanhallinta ja sen käyttö on siis valtava ongelma kaikissa ikäryhmissä, mikä johtaa terveysongelmiin. Nykyisin nämä ongelmat vain alkanut nuoremmilla ja nuoremmilla. Tämä on siis tätä perusasiaa mitä päivittäin pitäisi tehdä. Nukkua riittävästi, syödä säännöllisesti ja harrastaa liikuntaa. Kun nämä asiat ovat pohjana kunnossa, niin kyllä se työ ja opiskelukin sujuu paremmin. Suurin osa meistä ymmärtää nämä, mutta toteuttaako kunnolla käytännössä. 

Mihin suuntaan meidän pitäisikään vielä työterveydenhuoltoa?