#tietoteoria | Explore Tumblr posts and blogs

prklbrln · 7 years ago

Text

TIETOTEORIASTA (ja hieman poliittisesta historiasta)

(”Fasismi, tuo raivoisa majava” - Kari Enqvist)

Parin päivän sisään Yle julkaisi kaksi kolumnia tiedosta ja sen tärkeydestä. Ja hyvä niin, molempien tekstien pääkohdista olen samaa mieltä. Mutta muutama huomio tiedosta ja sen tulkinnavaraisuudesta, eli semantiikkaa ja epistemologiaa, silvuplee.

Ensin tuli Jani Kaaron kolumni, jossa eritellään tietäminen ja tietämisen tunne, ikään kuin ne olisivat toisensa poissulkevia käsitteitä. Ja tietenkin ne voivat olla, riippuen henkilön omasta maailmankuvasta ja tietoteoriasta johon se tukeutuu. Mutta ovatko ne eri asioita universaalilla tasolla? Eikö varsinaisesta tietämisestä myös tule tietämisen tunne? Sekoittaako Kaaro tämän varmuuden tunteeseen? Onko pelkkä tietämisen tunne ilman tietämistä itseään uskomista? (Kysymyksissä ei ole arvolatausta, eli niihin ei ole yhtä oikeata universaalia vastausta, vaan ne pyrkivät ainoastaan tuomaan esiin jokaisen oman tietoteoreettisen mallin.)

Kaaro ei helpota tässä meitä esimerkillään. Tietäminen (miten asiat ovat) lipsahtaa mielipiteen (miten asioiden tulisi olla), puolelle tuossa esimerkissä "Suomi ulos EU:sta!" Siinä siis implikoidaan, että vain asioista tietämätön voisi olla tuota mieltä, varsinkin kun perään laitetaan ilmastonmuutoksen kieltävä “Ilmastonmuutos on huijausta!” esimerkki, joka taas on jo selkeämmin olemassaolevan tiedon vastainen näkemys (miten asiat eivät ole). Ja kyllä tietämisenkin ja tieteen piirissä on rajujakin vastakkainasetteluja ja “sotia”.

Kolumnissa jätetään myös huomiotta se, että jopa tietämätön saattaa olla oikeassa – sattumalta (nk Gettierin ongelma). Ovatko esimerkiksi tietämättömän ihmisen, sellaisen joka ei ole ottanut asioista selvää, vaan toimii vaikkapa ystäviensä painostuksesta tai yksinkertaisesta syistä “koska niin tulee tehdä” tai “näin tehdessäni tunnen oloni hyväksi”, teot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi vähemmän hyödyllisiä, kuin asioista perillä olevan, sellaisen joka kykenee tekonsa perustelemaan rationaalisesti? Itse, eli kyseessä on minun tapani kokea tieto, pitäydyn klassisessa jaossa varmuuteen, tietoon ja uskoon, jossa “sen minkä tiedän, uskon” (L.W.), ja “jokaisen perustellun uskomuksen pohjalla on perustelematon usko” (sama L.W.). Tieto siis on yksi osatekijä maailmankuvan muodostamisessa, ja vaikka se tulisikin olla yksi ja sama kaikille, niin sekään ei ole immuuni riidanaiheena. Mutta varmuudet, uskomukset ja mielipiteethän ne luultavimmin kaikkein eniten kitkaa aiheuttavat.

Sitten tuli Kari Enqvistin kolumni, jonka suhteellisen outoa ja epätasaista rakennetta ja poukkoilevia kielikuvia (“fasismi on kuin sairaus/majava/Cthulhu”) en aio tässä sen enempää käännellä, mutta jossa hän kuvasi fasismia seuraavasti:

Fasismi on luonteeltaan nationalistista, antikapitalistista ja autoritaarista.

Tuosta luonnehdinnasta on unohtunut täysin fasismin suurimat ja ensisijaiset ideologiset viholliset, eli liberaalidemokratia ja kommunismi. Fasismi yritti/ää esiintyä "kolmantena vaihtoehtona" kapitalismin ja sosialismin välillä, mutta taipuu kapitalismin puolelle kovinkin helposti. Kansainväliset sotaan vielä liittymättömien maiden yritykset, lähinnä yhdysvaltalaiset, tekivät Mussolinin Italian ja Natsi-Saksan kanssa kauppaa vielä 1941, samoin Francon Espanja tai Pinochetin Chile olivat suuryritysten suosiossa. Yhtäkaikki länsimaiset demokratiat liittoutuivat totalitaristisen Stalinin kanssa, vaikka äänessä oli sellaisiakin, jotka olisivat mieluummin ensin liittoutuneet Hitlerin kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Fasismi ei sulje pois kapitalismia. Eikä marxilaisuudenkaan äärimmäisiä muotoja, kuten stalinismia tai maolaisuutta, ei edes militanttia antifasismia.

Kuinka paljon silloin kyse enää onkaan kapitalismista tai sosialismista, onkin sitten taas toinen juttu. Esim Saksan Antifa on kovinkin hierarkinen organisaatio, ainakin Berliinissä, eikä sellaisena kovinkaan anarkistinen. Tai miten suhtatua esimerkiksi G20 mielenosoitusten yhteydessä tapahtuneisuun lukuisiin poliisin väkivaltaisiin ylilyönteihin? Poliisia määrittävänä tekijänä vai yksittäistapauksina? Mitä ideologiaa väkivaltaisesti käyttäytyvä mellakkapoliisi tai niitä vähättelevä ja peittelevä Hampurin pormestari edustavat? Kapitalismia, libraalia demokratiaa, fasismia, anarkismia..?

Ongelma on tietenkin semanttinen; kapitalismin, sosialismin, fasismin jne määritelmät elävät ja niitä käytetään laveasti, välillä tarkoitushakuisen tulkinnavaraisesti. Tässä(kään) kolumnissa en usko olevan kyse siitä, vaan vakiintuneesta kielipelistä, joka aukeaisi asiasta keskusteltaessa. Eli en usko olevani esim tässä Enqvistin kanssa niinkään erimieltä, ainoastaan käyttämämme semantiikka aiheuttaa väärinkäsityksen. Ennemmin kuin puhuisin "fasistisista piirteistä" käyttäisin kelpo ilmaisua "totalitarismi". Se taipuu ymmärrettävämmin niin oikealle kuin vasemmallekin, niin kapitalismiin kuin sosialismiin, niin virkavaltaan kuin mellakoitsijoihinkin - itseasiassa mikä tahansa yhteiskunnallinen systeemi voi johtaa totalitarismiin, jos niinkseen tulee. Siksi on vaarallista osoittaa vain joitakin tiettyjä ideologioita vaarallisiksi ja uskoa oman maailmankuvan erehtymättömyyteen. Toki on muutamia ideologioita, jotka ovat jo lähtökohtaisesti totalitaristisia. Muttei se suinkaan ole este dialogille, vaikka militantti Antifa fasistiseksi järjestöksi merkittäisiinkin. Itse käytän ilmausta fasismi merkityksessä “militantti äärioikeisto”, eli tässäkin poikkean sen historiallis-poliittisesta kontekstista, mutta kuten kaikki semanttiset erot, se on käännettävissä kaikille kielipeleille.

Mutta mikä saa meidät epäilemään jonkun omaa ilmoitusta siitä, että hän ei ole fasisti, tai että hän on antifasisti? Mitä tarkoittaa, jos joku ilmoittaa olevansa antiantifasisti? Miksi toisaalta uskomme jonkun omaan ilmoitukseen siitä, että hän on vapaan markkinatalouden kannattaja, anarkisti tai kommunisti? Esimerkiksi on hyvin helppo nähdä, ettei DDR ollut demokraattinen yhteiskunta, vaikka sitä julistettiin valtion nimessä, mutta miksi sanomme sitä kommunistiseksi? Koska yhtälailla he itse niin ilmoittivat? Leninismissä saatika stalinismissa ei ollut paljoakaan jäljellä kommunismin vapauden ja tasa-arvon ihanteista. Itse pidän Stalinia enemmän antikommunistina kuin kommunistina, murhauttihan hän puolueensa vasemmiston (lähinnä trotskilaiset) oikeistosiiven (Buharinin kannattajat) ohella ennen kuin laajensi terroriaan – tismalleen saman tempun teki Hitler pitkien puukkojen yönä puhdistaessaan aiemmin kansallissosialisteissa vaikuttaneet antikapitalistiset nationalistit pois kuvioista.

Kapitalismin kulmakiviin luetaan vapaa markkinatalous ja yksilö, mutta kuinka vapaita nekään ovat historian saatossa olleet? Liberalismin suuriin nimiin lukeutuu myös orjuuden puolustajia ja jopa orjien omistajia. Parisataa vuotta sitten vapaata kauppaa ajettiin maailmalla aseilla uhaten, ja viime vuosina tykit ja armeijat ovat vaihtuneet taloudellisilla aseilla uhkailuun: “jos ette suostu meidän sanelemaan malliimme vapaasta markkinataloudesta, tuhoamme teidät taloudellisesti”. Tämä kapitalismin ääri-ilmiö, käskytyskapitalismi, on kääntänyt vapauden ihanteen tismalleen samalla tavalla kuin leninismi ja stalinismi käänsivät sosialismin tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ihanteen päälaelleen. Ja siksi on ihmisiä, joista kapitalismi tuntuu yhtä uhkaavalta ja epäoikeudenmukaiselta kuin ihmisiä, jotka kokevat sosialismin orjuuttavana ideologiana. Tämä johtaa helposti löysään semantiikkaan, jossa Vasemmistoliiton edustajat ovat äärivasemmistolaisia, itseasiassa kaikki vasemmistolaisuus on orjuuttavaa stalinismia, kokoomuslaiset riistäjiä, itseasiassa kaikki kapitalistit ovat riistäjiä, perussuomalaiset natseja, hierarkiset stalinistit anarkisteja, vice versa jne.

Näin pääsemmekin Enqvistin kolumnin ambivalenttiin heittoon:

Fasistisia piirteitä löytyy myös Suomen politiikasta. Jokainen voi tykönään miettiä, mistä.

Niinpä, jokainen meistä itsekseen päättelee, kuka on fasisti ja kuka ei. Se voi olla kuka tahansa kenelle tahansa. Jos todellakin luovutamme faktat poliittisen propagandan välineeksi. Enqvist uskaltaa nimetä G20 kokouksen yhteydessä riehuneet mellakoitsijat fasistisiksi, mutta hänen kansalaisrohkeutensa ja/tai tarkkanäköisyytensä loppuu siihen. Hän on hieman kuin se Camus’n kuvailema “järjestyksen mieheksi” itsensä kokeva, joka kuitenkin “juoksee kotiinsa piiloon ensimmäiset laukaukset kuultuaan”.

Tämän kevyen kritiikin jälkeen, ja tietoteoriaan edes pintapuolisesti tutustuttuamme huomaamme, että tietoon voi suhtautua ja sen olemuksen määritellä lukuisilla eri tavoilla, mutta yhden maailmankuvan puitteissa vain yhdellä tavalla (loogisen ristiriidattomuuden vaatimus), voin silti yhtyä edellämainittujen Kaaron ja Enqvistin kolumnien vahvaan implisiittiseen viestiin “tieto on ensiarvoisen tärkeää”, koska se on eettinen arvostelma, ei fakta, ja sellaisena voin päätyä siihen heistä poikkeavankin tietoteoreettisen metodin pohjalta. Lisäisin siihen vielä että “ja tieto on ollut, on ja tulee olemaan kaikkialla ja kaikkina aikoina uhattuna epärehellisten ja vallanhimisten ihmisten taholta”.

"Antikommunismissa piilee fasismin siemen." - A Camus

PS. Jos haluaa tutustua lähemmin fasismin nykytilaan, sen erilaisiin muotoihin ja selkeästi perusteltuun poliittis-historialliseen semantiikkaan, kannattaa lukea kirjoitusvirheistä ja paikoitellen esille tunkevasta normatiivisuudesta huolimatta Jouko Jokisalon Euroopan radikaali oikeisto.

#tieto #mielipide #varmuus #tietoteoria #fasismi #kapitalismi #anarkismi #sosialismi #kommunismi #totalitarismi #semantiikka

0 notes