#ryhmä 2

[kaukopartiomiehet]

vierto ja hellström / tarot

kauko vierto / hirtetty

jumiutuminen, umpikuja, kapeakatseisuus. luopuminen, suunnanmuutos. ainoa vaihtoehto on kohdata alaston totuus ja päästää irti vanhasta. toivottomuus väistyy, kun uskaltaa vihdoin antautua ja astua ulkopuolelle jäykistä toimintamalleista. asiat selkenevät.

frans hellström / narri

avoimuus, rohkeus, hedelmällisyys. laajentunut havaintokyky. syksy. pelko on menettänyt otteensa. kyky omiin päätöksiin tuo vapauden, riippumattomuuden. on oltava avoin – mahdollisuuksille, toisille ihmisille, tunteille.

vierto ja hellström / maailmankaikkeus

täydentyminen, vapautuminen, kosminen liitto. paluu kaiken alkuun. ympyrä sulkeutuu. asiat ovat nyt vihdoin miten niiden kuuluu, ne voi nähdä sellaisina kuin ne ovat. piiloutumisesta on tullut tarpeetonta, sillä mikään myrkky ei enää toimi. yhteys ja ykseys on saavutettu, on palattu maailmankaikkeuden alkutilaan.

[kaukopartiomiehet]

active suicide risk: palomaa

10/10: teerimäki

needs to retake the ”am i gay” quiz: vierto

cannibalised first in plane crash scenario: heikinaro

XANAX PRESCRIPTION ASAP.: hellström

missing person: ilves

jason's not here cus well.. yk..😹

[karvoja]

Tokio–Karkkila–Tokio

Kun ryhmä japanilaisia Aki Kaurismäki -faneja saapuu pakettimatkalle Karkkilaan, tavoitteena on nähdä niin paljon Kaurismäki-kohteita kuin mahdollista – sekä toivon mukaan itse fanituksen kohde.

JOSSAIN täällä Irma kävi miehen kanssa sieniretkellä.

Kello on kahdeksan aamulla, ja ryhmä japanilaisia turisteja tähyää alas Ruuhilammen näköalapaikalta Karkkilassa.

Samoissa metsissä on kuvattu kohtaus Aki Kaurismäen elokuvaan Mies vailla menneisyyttä, jossa Pelastusarmeijan sotilas Irma ja muistinsa menettänyt mies kohtaavat ja rakastuvat.

Parikymmentä vannoutunutta Kaurismäki-fania on saapunut Tokiosta pakettimatkalle Karkkilaan.

Ensimmäinen etappi on aamukävely ja piknik Ruuhilammella. Kävellessä on maisteltu mustikoita ja kuultu Kaurismäen avohakkuuvastaisuudesta.

Matkaopas on karkkilalaisen Kino Laika -elokuvateatterin omistaja Mika Lätti. Elokuvateatterin toinen omistaja on itse Aki Kaurismäki, mutta hän ei ainakaan vielä näyttäydy faneilleen.

Ohjaaja on rakentamassa samana iltana aukeavaa Kaihon kultamaa -valokuvanäyttelyä elokuvateatterin tiloihin.

Mutta näyttelyavajaiset kuuluvat pakettimatkan ohjelmaan. Ehkä Kaurismäki vielä löytyy. "Kaikenlaista hienoa tulee tapahtumaan tänään, lupaan sen", Lätti sanoo matkaajille.

MENEILLÄÄN on ensimmäinen matkatoimiston järjestämä Kaurismäki-teemainen matka Karkkilaan. Reissun hintalappu on 468 000 jeniä eli noin 2 700 euroa. Pakettimatkaa järjestävän Fintourin nettisivuilla japanilaisten Kaurismäki-fanitus on nimetty Aki-maniaksi.

Japanilaisten erityisen innokkaan fanituksen puolesta puhuvat muun muassa Japaniin perustetut Kaurismäki-teemaiset kahvilat ja ravintolat sekä Kuolleille lehdille omistettu nettisivu.

Kaurismäen Japani-suosio on näkynyt Kino Laikassa Mika Lätin arvion mukaan noin puolentoista vuoden ajan.

Hän kertoo, että Karkkilassa käy lähes viikoittain yksittäisiä japanilaisia Kaurismäki-faneja. "Kun ne näkevät Akin, ne meinaavat pökrätä."

Laikassa on vieraillut esimerkiksi kiotolaisen Suomi-baarin pitäjä.

Hän toi tuliaisena Helsingin metroreittejä muistuttavan kartan, jossa pysäkkien nimet on korvattu Kaurismäen elokuvien suomen- ja japaninkielisillä nimillä.

TÄLLÄ nelipäiväisellä matkalla kierretään Kaurismäen elokuvien kuvauspaikkoja niin Karkkilassa kuin Helsingissäkin.

Matkalaisille on tehty myös "Laika-bingo". Siihen on listattu Kaurismäen elokuvista tuttuja kasvoja, joihin saattaa törmätä pakettimatkan aikana. Kärjessä on Aki Kaurismäen nimi, mutta myös esimerkiksi Lätti löytyy bingosta, koska hän vilahtaa Toivon tuolla puolen -elokuvassa.

Pakettimatkailijoiden aikataulu on tiukka.

Bussi on kuljettanut HelsinkiVantaan lentokentälle laskeutuneet japanilaiset Karkkilan Tehtaan hotellin pihaan jo aamukuudeksi.

Wakana Sekiyama kertoo, että lentokoneessa vietetyn yön aikana ei juuri nukuttu. Väsymys on kuitenkin vähäistä innostuksen rinnalla. Hän odottaa eniten kuvauspaikkojen näkemistä.

Mikä Kaurismäen elokuvissa on hänestä parasta? "Tunnen oloni onnelliseksi", hän vastaa.

Kun pakettimatkalle osallistuvalta Ko Murakamilta puolestaan kysyy parasta Kaurismäen elokuvaa, hän kaivaa puhelimeltaan esiin kuvan Suomi-baarin pitäjän Karkkilaankin tuomasta metrokartasta ja osoittaa suunnilleen Tapiolan kohtaa. Tällä kartalla pysäkin nimi on Varjoja paratiisissa.

Murakami on roskakuski – niin kuin elokuvan päähenkilö Nikanderkin.

Murakamin kumppanin Kazuyo Kusumin suosikkielokuva löytyy metrokartasta Siilitien suunnilta: Kauas pilvet karkaavat. Se tuo kuulemma toivoa.

RUUHILAMMEN näköalapaikalla raparperipiirakat ja laatikollinen mansikoita pitävät matkailijoiden nälän kurissa.

Piknikviltin välittömään läheisyyteen istahtanut Yoshito Shimamura on syömisen lisäksi keskittynyt valokuvaamaan tarjoiluja. Hän omistaa Japanissa leipomon.

Shimamuraa on auttanut leipomon perustamisessa ystävä, joka omistaa Tokiossa kahvipaahtimon nimeltä Tatjana. Paikka on nimetty Kaurismäen Pidä huivista kiinni, Tatjana -elokuvan mukaan.

Sanojensa painoksi Shimamura kaivaa kassistaan paahtimon nimellä ja logolla varustetun huivin.

OSA japanilaisista on ihaillut Kaurismäkeä vuosikymmeniä, Leningrad Cowboys -elokuvista ja Kauas pilvet karkaavat -leffasta asti, mutta matkalla on mukana myös faneja, joiden ensimmäinen Kaurismäki-kokemus on ollut Kuolleet lehdet viime talvena.

Muutama sanoo fanittavansa ennen kaikkea elokuvien musiikkia.

Matkan tulkkina ja oppaana toimiva Etsuro Endo kertoo olleensa fani jo ainakin 30 vuotta. Suomessa asuva Endo on opetellut aikoinaan suomea pitkälti Kaurismäen elokuvien avulla. Nyt hän tulkkaa niiden herättämiä tuntemuksia vaivatta vuoroin suomesta japaniksi ja päinvastoin. "Akin elokuvat on aika surullisia, mutta jossain on aina pieni toivo ja lämpö", hän kuvailee.

Endo on ollut mukana japanilaisen Aki-faniyhteisön toiminnassa ja hän tulkkasi Alma Pöystiä Kuolleiden lehtien Japaninkiertueella. Lisäksi Endo on näytellyt avustajaroolin Toivon tuolla puolen -elokuvassa – siksi hänestäkin saa merkinnän bingoon.

PALUUMATKALLA näköalapaikalta turistibussi karkkilalaisen metsän reunalla herättää ohikulkijoissa jonkinasteista ihmetystä.

Jos Karkkila on japanilaisturisteille jokseenkin erikoinen nähtävyys, niin on myös japanilaisten matkailijoiden ryhmä karkkilalaisille. Etsuro Endon mielestä Karkkilalla olisi potentiaalia suurempaankin turistivirtaan. "Akin maailman vetovoima on ihan uskomaton. Karkkila on suuri mahdollisuus."

Ainakin Aki-maanisesta näkökulmasta Karkkilassa tuntuu tosiaan riittävän nähtävää. Sen huomaa, kun ohjelmassa on vuorossa Karkkilan ympäriajo.

Tavalla tai toisella Aki Kaurismäkeen liittyviä maamerkkejä putkahtelee bussimatkustajien silmien eteen jatkuvalla syötöllä. Ensimmäisenä nähdään Kaurismäen These Boots -musiikkivideosta tuttu hyppytorni Pyhäjärven uimarannalla.

Mika Lätti kertoo, että rannan viereisellä tenniskentällä on vastikään pelattu valurautapannutenniksen MM-kullasta, mikä herättää bussissa hilpeyttä. Voittajaksi julistettiin Jukka Rautiai- nen, joka on näytellyt pieniä rooleja useammassa Kaurismäen elokuvassa.

Sitten ohi vilahtaa omakotitalo, jonka piha näkyy Mies vailla menneisyyttä -elokuvassa.

Jaloittelemaan noustaan Myllykoskella, jonne Shemeikka ja Maria menevät kesäretkelle elokuvassa Juha. Myöhemmin kierroksella turistibussi huristelee Turuntietä, jota Pidä huivista kiinni, Tatjanan avauskohtauksessa ajetaan moottoripyörillä.

Bussista kuuluu jatkuvasti oivaltavia äännähdyksiä. Tutulta näyttää.

YMPÄRIAJO päättyy lounaan jälkeen Kino Laikan elokuvasaliin.

Siellä esitetään Tulitikkutehtaan tyttö sekä Kaurismäen lyhytelokuvia. Salin punaisilla penkeillä turistiryhmä alkaa myös olla fanituksensa kohteen välittömässä läheisyydessä, sillä Lätti on juuri nähnyt yhä illan näyttelyavajaisia valmistelevan Kaurismäen vilaukselta.

Vaikka Tulitikkutehtaan tyttö ei ole esimerkki erityisen toiveikkaasta elokuvasta, pakettimatkailijat tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että nimenomaan toiveikas tunnelma puhuttelee Kaurismäen tuotannossa.

Kun Ryosei Murabayashi näki Kuolleet lehdet elokuvateatterissa, hänelle jäi mieleen ennen kaikkea sen onnellinen loppu. Kielimuurinkin takaa hän pystyy tarkentamaan, miksi: "Love, love, love." Rakkaus, rakkaus, rakkaus.

PERIMMÄINEN syy japanilaisten Aki-maniaan on Mika Lätin mukaan mysteeri Kaurismäelle itselleenkin. Ilmiö otetaan kuitenkin lämmöllä vastaan.

Lähes 8 000 kilometrin matkan päästä saapuviin faneihin on Laikassa varauduttu: elokuvateatterin nettisivut ovat nykyään saatavilla osittain japaniksi.

Karkkilassa toivotaan, ettei ensimmäinen pakettimatka jäisi ainoaksi.

Kenties japanilaisessa faniyhteisössä haaveillaan samasta – ainakin kun neitsytpakettimatkailijat palaavat Japaniin Kaurismäen nimikirjoitukset mukanaan.

Elokuvanäytöksen jälkeen fanit nimittäin kohtasivat idolinsa valokuvanäyttelyn avajaisissa. Bingo!

[blue-village]

NÄPIT IRTI! – Suurmielenosoitus kurjistamista ja riistoa vastaan.

Hallitus kerääntyy 19.9. budjettiriiheen Säätytalolle keskustelemaan vuoden 2024 budjetista. Hallitusohjelman perusteella luvassa on kylmää kyytiä niin luonnolle kuin ihmisillekin. Ministerien ollessa paikalla meillä on timanttinen paikka näyttää, että emme hyväksy tällaisia suunnitelmia. Kokoonnumme budjettiriihen neuvottelujen läheisyyteen (paikka varmistuu myöhemmin) osoittamaan mieltämme iltapäivällä, klo 15 alkaen. Mielenosoitus on kaikille avoin ja sen järjestävät A-ryhmä, Aurora Helsinki, Elokapina, Emilia ja Hallituksenkaatobileet.

🔥 Vaatimukset 🔥

1. Leikkauksia ja kurjistamista vastaan – hallitus, pois meidän lompakolta!

--> Leikkaukset sosiaaliturvaan on lakkautettava. Orpon hallitus leikkaa köyhiltä ja antaa sen verohelpotuksina rikkaille, vaikka tarvitsemme päinvastaista kehitystä.

2. Näpit irti lakko-oikeudesta!

--> Meillä on oikeus taistella toimeentulomme puolesta. Emme suostu lakko-oikeuden rajoittamiseen, vaan haluamme vahvistaa työntekijöiden mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan, ja vastustaa hallituksen ja elinkeinoelämän ajamia kurjistamispyrkimyksiä.

3. Loppu luonnon riistolle – metsät ja monimuotoisuus etusijalle.

--> Rikkaita ja suuryrityksiä hyödyttävä sekä ilmastokriisiä kiihdyttävä kapitalistinen ympäristöpolitiikka on tullut tiensä päähän. Vaadimme oikeudenmukaista siirtymää kohti merkittävästi matalampia hakkuumääriä. Tehometsätalous alas, hiilinielut ylös ja 30 % Suomen pinta-alasta suojeluun!

4. Turvapaikka on oikeus – elämä ei ole poliittinen pelinappula!

--> Vastustamme hallituksen rasistista siirtolais- ja rajapolitiikkaa. Vaadimme ennen vuotta 2017 turvapaikkaa hakeneille välitöntä lupaa elää Suomessa. Turvapaikan hakemista ja perheenyhdistämistä on helpotettava, ja karkotukset maihin, joissa vainon ja kuoleman riski on akuutti, on lopetettava.

Kutsumme nyt kaikki kynnelle kykenevät vastarintaan. Luomme tilan, jossa mahdollisimman moni meistä voi asettua koko olemuksellaan vastustamaan yhteiskunnallisesti ja ekologisesti tuhoisan hallitusohjelman toteuttamista. Tule mukaan vaatimaan parempaa elämää kaikille ja osoittamaan, että meissä on voimaa! Näpit irti!

[eksopolitiikka]

David Rudiakin analyysi Project Mogulista

David Rudiakin analyysi Project Mogulista

kirjoittanut Kevin Randle

Kuten kaikki täällä säännöllisesti vierailevat tietävät, en ole Roswellin UFO-onnettomuuden Project Mogul -selityksen kannattaja. Olen esittänyt todisteet useaan otteeseen, ja Roswell in the 21st Century -teoksessa on pitkä liite, jossa käsitellään tätä kaikkea perusteellisesti.

Syyt alkavat asiakirjoista, joiden mukaan syyllinen tähän kaikkeen, Mogulin lento nro 4, peruttiin. Kyllä, tiedän, että se pitäisi nimetä New Yorkin yliopiston ilmapalloprojektin lennoksi nro 4, mutta se on melko kömpelöä. Vastineeksi Charles Moore sanoi, että lento laukaistiin pari tuntia ennen aamunkoittoa, mutta asiakirjat todistavat, että se peruttiin aamunkoitteessa. Miten voidaan peruuttaa lento, joka on jo käynnistetty? … Mutta menen muualle.

Juuri äskettäin tässä blogissa totesin, että Charles Moore oli sanonut, että lento nro 4 oli konfiguroitu kuten lento nro 5. En ollut silloin tullut ajatelleeksi sitä, mutta Roswellia koskevassa ilmavoimien raportissa esitettiin kaavioita kaikista lennetyistä lennoista, myös lennosta nro 5. Lennolla nro 5 ei ollut rawin-tutkakohteita, ja jos lento nro 4 oli konfiguroitu samalla tavalla, täytyy ihmetellä, mistä kenraali Rameyn toimistossa kuvattu rawin-kohde oli peräisin.

Mainitsen tämän, koska David Rudiak antoi melko pitkän kommentin kyseiseen blogikirjoitukseen. Mielestäni analyysi oli niin mielenkiintoinen, että se ansaitsee oman kannanottonsa blogissa. Seuraavassa on ilman minun kommenttiani Davidin analyysi neljässä osassa:

Cavittin lisäksi toinen näistä vanhoista kylmän sodan miehistä, jotka eivät osanneet kertoa johdonmukaista tarinaa, oli B.D. ”Duke” Gildenberg, joka vuosina 1951-1981 johti Alamogordon tukikohdan ilmapallotoimintaa (josta NM Mogulit laukaistiin), mutta työskenteli myös Project Mogulin parissa NYU:ssa vuonna 1947. Tukikohdan historioitsija, tohtori David Bushnell kirjoitti laajan historian Alamogordon varhaisista ilmapallohankkeista, ja se julkaistiin joulukuussa 1958. Siinä mainitaan, että Gildenbergiä haastateltiin kahdesti vuonna 1957. Itse asiassa hän kirjoitti yhden luvuista:

https://apps.dtic.mil/sti/tr/pdf/ADA323170.pdf

Avaruusbiologian ja biodynamiikan tutkimuksen alku ilmavoimien ohjusten kehittämiskeskuksessa Holloman AFB:ssä, New Mexicossa.

Ensimmäinen luku kattaa vuodet 1946-1952. Sivulla 5 sanotaan seuraavaa: ”Hollomanin ensimmäinen polyeteenitutkimuspallo laukaistiin 3. heinäkuuta 1947 New Yorkin yliopiston tutkijaryhmän toimesta ……” (Alaviite 18)

Tämä oli Mogulin lento numero 7. Katso nyt alaviite:

(Alaviite 18, s. 9). ”ENSIMMÄINEN MIKÄ tahansa lajityypin tutkimuspallolento Hollomanissa oli tehty hieman aikaisemmin, 5. kesäkuuta 1947; siinä oli mukana kumityyppisten ilmapallojen ryhmä (tohtori Bushnellin haastattelu, Gildenberg, 18. syyskuuta 1957).”

Tämä oli todellinen Mogul Flight #5. Huomaa, että tämä perustuu Gildenbergin antamiin tietoihin, joiden mukaan tämä oli ilmeisesti ENSIMMÄINEN tällainen ilmapallo, eli ensimmäinen Alamogordosta laukaistu Mogul. Huomaa myös, ettei mainita mitään ”toisesta” ”ensimmäisestä” tällaisesta ilmapallolennosta 4. kesäkuuta 1947, eli nykyaikaisesta Mogulin lennosta nro 4, jonka Mogulin insinööri Charles Moore ja ilmavoimien vastatiedustelu (AFOSI) keksivät tyhjästä vuonna 1994 Roswellin paljastamiseksi.

Mutta vuonna 1957, virallisessa historiassa, mies, joka johti siellä ilmapallohankkeita, sanoi, että ensimmäinen lento oli 5. kesäkuuta (lento nro 5), mikä vastaa täsmälleen Mogulin virallisia tietoja (jotka AFOSI on ottanut Mooren tiedostoista). Toisesta 4. kesäkuuta tehdystä tutkimuslennosta, kuten oikeasta, dokumentoidusta lennosta nro 5, ei ole NOLLA asiakirjaa. Itse asiassa Mogulin lentoja koskevassa taulukossa on suuri tyhjä kohta Mogulin lennoille nro 2, 3 ja 4, jotka tiedämme muista Mogulin asiakirjoista, että ne kaikki peruttiin epäsuotuisien sääolosuhteiden vuoksi.

Siirry nyt eteenpäin yli 50 vuotta, ja mitä Gildenberg sanoi nyt? Hän esiintyy vuoden 1997 AFOSI:n Roswellin törmäysnukkeja koskevassa raportissa ja sanoo, että Roswell voitiin selittää täysin alueella toteutetuilla tavanomaisilla hankkeilla, mukaan lukien 1950-luvun törmäysnuket, ja valittaa, että Roswellin ufopromoottorit eivät kunnioittaneet häntä ja Charles Moorea sen vuoksi, että he sanoivat niin. Sitten hän alkoi kirjoittaa Roswellia kumoavia artikkeleita Skeptical Inquirer -lehteen ja Skeptic-lehteen. SI:n artikkelit ovat maksumuurin takana, mutta Skeptic-lehden artikkelin voi ladata:

https://www.skeptic.com/magazine/archives/10.1/pdf/A-Roswell-Requiem-SKEPTIC-10-1-2003.pdf

Eräässä taulukossa, jonka on tarkoitus ”selittää” sekä Roswellin että kaikki lentäviä lautasia koskevat raportit, hän kirjoittaa:

”Alamogordon AAF:n, NM:n, Mogul-ilmapallojen ja Coloradon ilmapalloryppäiden tuottamat UFO-raportit kesä-heinäkuussa.

Kesäkuun 4. päivä – professori Charles Moore käynnistää Mogul-lennon nro 4.

14. kesäkuuta – Maanviljelijä Mack Brazel löytää paperi-, kumi- ja foliojätteitä.

24. kesäkuuta-Kenneth Arnold näkee Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden yllä tuntemattomia esineitä, joita kuvaillaan veden päällä hyppiviksi lautasiksi.

– Lehdistö ottaa käyttöön termin ”lentävä lautanen” (tai ”lentävä kiekko”).

-Tapahtuma saa aikaan maailman ensimmäisen ja voimakkaimman lentävän lautasen villityksen.”

Näin ollen Gildenbergin mukaan uudet ”tosiasiat” ovat, että Mogul-lento #4 OLI olemassa, mikä olisi tehnyt siitä ensimmäisen ”minkäänlaisen” tutkimuspallon, ei dokumentoitua lentoa #5. Hän myös väittää, että useimmat lentävien lautasten raportit johtuivat Mogulin ilmapalloryppäistä ja toisesta väitetystä NYU:n laivaston ilmapalloprojektista Coloradossa. Tämä sisältäisi ilmeisesti Kenneth Arnoldin havainnon 24. kesäkuuta 1000 mailin päässä Coloradosta. (Onnea vain, että se onnistuu.)

Miksi lentoa nro 4 ei ole merkitty Mogulin tietoihin ”ensimmäisenä” Mogulina? No, sanoo revisionisti Gildenberg (joka näyttää unohtaneen täysin alkuperäisen vuoden 1957 tarinansa, jonka mukaan se oli lento nro 5):

”Useat Alamogordon varhaisista lennoista olivat alustavia testejä, eivätkä ne kuljettaneet salaista laitteistoa, eikä Mogulin henkilökunta koskaan saanut niitä takaisin. Yksi tällainen kesäkuun alussa käynnistetty lento laskeutui Roswellin alueen lammastilalle ja loi yhden vuosisadan pysyvimmistä mysteereistä. Hankkeen asiakirjojen tarkastelu on tunnistanut kyseisen lennon erittäin suurella varmuudella Mogulin lennoksi nro 4, joka laukaistiin 4. kesäkuuta. (Viite 3)”

Ja mikä oli Ref. 3, joka tunnisti Mogulin lennon nro 4 ”erittäin suurella varmuudella”? Ei yllätys, se oli AFOSI:n 1994-95 Roswellin raportti, jossa Moorea käytettiin ensisijaisena todistajana. Tämä ”erittäin suuri varmuus” perustui Mooren kiistattomiin 50 vuotta vanhoihin muistikuviin ja yhteensä yhteen lauseeseen Mogulin tiedemiehen Albert Craryn päiväkirjasta, jossa hän ensimmäisenä kirjoitti, että suunniteltu Mogulin laukaisu 4. kesäkuuta peruttiin pilvisyyden vuoksi. (Sitten Crary kirjoitti, että he lähettivät ilmapalloryhmässä merivoimien sonoboyn testaamaan vastaanottoa ilmassa ja maassa. Sonobuoita käytettiin kuitenkin kaikissa varhaisissa Moguleissa, ja ne olivat ainoa mahdollinen salainen laite, koska ne saattoivat viitata Mogulin varsinaiseen salaiseen tarkoitukseen, joka oli Neuvostoliiton etäisten ydinkokeiden kuunteleminen. (Kaikissa teknisissä piirustuksissa sonobuoyt oli merkitty vain ”hyötykuormaksi”, mikä viittaa siihen, että niiden käyttöä voitaisiin pitää arkaluonteisena).

Tätä Moore kutsui testilennoksi tai ”huoltolennoksi”, jota käytettiin tiettyjen laitteiden testaamiseen. Ne olivat pieniä lentoja, joissa ei ollut jatkuvaa korkeudenhallintaa, ja ne olisivat olleet… ne olisi viritetty siten, että ne eivät olisi lentäneet White Sandsin alueelta siviililentotilaan, mikä olisi edellyttänyt NOTAM-ilmoitusten antamista. CAA) mahdollisesta ilmavaarasta. Näin ollen ei myöskään tarvittu seurantalaitteita, kuten tutkakohteita, joiden avulla olisi voitu nähdä, lensivätkö ilmapallot. lentoreitin ulkopuolella.

TODELLINEN syy siihen, että näitä ei lueteltu, on se, että ne eivät olleet… vakiokorkeuslentoja (tärkein määrittelevä piirre lentokoneelle). Mogul-lennolle), ei se, oliko niissä salaisia laitteita… vai ei.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että ilmapallolennot olivat pieniä, ja ne vaativat ainoastaan tarpeeksi sääilmapalloja testin hyötykuorman nostamiseen, ei 600 jalan korkeuteen. ilmapallojen ketjua. Ilman vakiokorkeuden hallintaa se olisi ollut kuin tavallinen sääpallo, joka nousi nopeasti korkeuksiin. jossa ilmapallot alkaisivat puhjeta ja kaikki olisi nopeasti – ja laskeutuisi, jolloin pallot pysyisivät White Sandsin alueella. Ne eivät päässeet Foster Ranchin romukentälle. vaatisi todellisen, vakiokorkeudella tapahtuvan lennon (eli kirjatun Mogulin lento) pysyäkseen ilmassa tarpeeksi kauan, eivätkä he voineet luoda suurta romukenttää, mikä taas edellyttäisi ainakin yhtä todella pitkää, täysin konfiguroitua Mogul-pallojunaa, ei pientä koelentoa.

Ja se edellyttäisi oikeita tuulia. Moore teki vuonna 1997 matemaattisen mallin (joka julkaistiin Smithsonianin Roswellin paljastuskirjassa ”UFO Crash at Roswell: The Genesis of a Modern Myth”) yrittäessään ‘todistaa’, että 4. kesäkuuta lennetty Mogulin lento olisi päässyt Foster Ranchille asti, mutta kun Brad Sparks ja minä kävimme mallin läpi yli 20 vuotta sitten, huomasimme, että hän käytti lukuisia huijauksia lukujensa kanssa. Toisin sanoen se oli huijaus.

Epäilen, että Gildenberg tiesi tämän kaiken. Hänen monien erikoisalojensa joukossa hän oli meteorologi. Hänen elämäkerrassaan häntä kuvataan seuraavasti että hän osasi ennustaa, minne heidän ilmapallonsa lentäisivät ja minne ne putoaisivat. Hän sanoi myös tässä artikkelissa: ”Analysoimalla äskettäin saatavilla olevia säätietoja ja seuraten professori Mooren johdolla olemme myös yhdistäneet myöhemmän Mogulin lennon (laukaistu 7. heinäkuuta) legendaan.”

Kyseessä oli Mogulin lento nro 11, joka syöksyi maahan noin kello 15.00 7. heinäkuuta noin 16 mailia Roswellin tukikohdasta länteen, ja sitä seurattiin 100-prosenttisesti lentokoneella ja 97-prosenttisesti radiosondilla. Kyseessä oli muovipallolento, jossa ei ollut mitään merkkejä (kuten useimmissa näistä varhaisista Moguleista) tutkaseurannasta (mukaan lukien julkaistu kaaviokuva, jossa ei näy kiinnitettyjä tutkaheijastimia), joten se ei voi mitenkään selittää yksittäistä tutkaheijastinta tai kumista sääilmapalloa, joka oli esillä Rameyn toimistossa, tai sitä, mitä Mack Brazel kuvaili, kun hänet vietiin armeijan saattamana lehdistölle annettavaan haastatteluun myöhemmin samana iltana. Kun #11 syöksyi maahan, Brazel oli jo raportoinut romukentästä, ja Marcel ja Cavitt olivat seuranneet häntä takaisin ja tutkivat sitä. Vaikka lento #11 putosi suhteellisen lähelle Roswellia, se oli ainakin 50 mailin päässä Foster Ranchin putoamispaikasta, eikä ole mitään tietoa siitä, oliko se otettu talteen vai ei, joko Mogulin tai Roswellin tukikohdan toimesta. Ei ainakaan Marcelin tai Cavittin toimesta. Koska Mogul tiesi tarkalleen, mihin se putosi, on todennäköistä, että Mogulin väki olisi ottanut sen talteen, jos se olisi otettu talteen.

Miten Gildenberg ”yhdisti” sen Roswellin ”legendaan”? Vain lisää kuumaa ilmaa häneltä.

Gildenberg käsittelee myös lyhyesti FBI:n Roswellin sähkettä, joka lähetettiin FBI:n johtaja Hooverille 8. heinäkuuta illalla Dallasin toimistosta ja jossa sanotaan, että yksi Rameyn ihmisistä (Kirton, tiedustelupalvelun tai CI:n upseeri) sanoi, että se muistutti ”kuusikulmaista” tutkakohdetta, joka oli ripustettu sääilmapallosta (kaikki kuvattu yksikössä). Gildenberg sanoo sitten: ”Se pyydys, jonka tiedetään olleen tällä lennolla, kuvattiin lähes täsmälleen kuuluisassa J. Edgar Hooverille lähetetyssä sähkeessä, jota siteerataan kommentoimatta useimmissa muukalaismyönteisessä Roswell-kirjallisuudessa. (Viite 4) Viite 4 on Kevin ja Don Schmittin kirja ”The Truth about the UFO Crash at Roswell”. No, koska lento #11 koostui PLASTISISTA ilmapalloista, ei kumista, ja nolla todistetta tutkanseurannasta tai tutkakohteista, miten Gildenberg päättelee, että se ”lähes täsmälleen” vastaa sitä, mitä Ramey näytti ja mitä FBI:n sähke kuvaa? Ja koska kaikki, mitä Ramey ja hänen tiedustelutiedottajansa Kirton raportoivat/näyttivät, oli YKSI sääilmapallo ja tutkakohde, mitä tapahtui lopuille 600 jalan lennolle nro 4, jonka Gildenberg väittää selittävän Roswellin ”legendan”?

Lisää Gildenbergin epäfaktuaalista paskanjauhantaa. Keskeistä on kuitenkin se, että Gildenberg muutti tarinaansa jyrkästi 1950-luvulla julkaistusta alkuperäisestä tarinastaan AF:n virallisessa historiankirjoituksessa (ensimmäinen Mogul-lento oli 5. kesäkuuta 1947), kun AFOSI ja Moore keksivät olemattoman lennon nro 4 vuonna 1994. Hänen yrityksensä selittää, miksi ”lentoa #4” ei mainita ensimmäisenä (muka siksi, että siltä puuttui salainen varustus), on myös suoraan ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Lentoa nro 4 ei ollut olemassa. Asiakirjoista käy ilmi, että se peruttiin, ja sen sijaan lähetettiin pieni koelento sonoboijulla. Se ei olisi päässyt Foster Ranchille (Mooren oli räikeästi huijattava saadakseen sen sinne, osittain luomalla todellinen Mogulin vakiokorkeuslento, joka olisi varmasti kirjattu, jos se olisi ollut olemassa), eikä sillä olisi voitu selittää kuvattua suurta roskakenttää tai roskatyyppejä, joiden sekä Moore että AFOSI väittivät edellyttävän täysin konfiguroitua Mogulin ilmapalloa (joka taas olisi kirjattu projektin asiakirjoihin).

Tämä sopii hyvin yhteen juuri julkaisemani kanssa. Moore kertoi minulle lennon nro 4 kokoonpanosta kertomalla, että se oli konfiguroitu kuten lento nro 5, jossa ei ollut rawin-kohteita. David huomauttaa, että Gildenberg sanoi vuonna 1957, että lento nro 5 oli ensimmäinen Mogul-lento. Katso Davidin tietojen alussa oleva lihavoitu ja kursivoitu teksti.

Ilmavoimien julkaisema lennon nro 5 kaaviokuva. Roswellin UFO-onnettomuutta koskevassa raportissaan.

  Tämä saa minut ihmettelemään, miksi jos on olemassa todellisia skeptikkoja, he eivät koskaan kyseenalaista aineistoa, joka on ristiriidassa heidän suosikkiteorioidensa kanssa. Eikö heidän pitäisi katsoa asiakirjoja ja todistajien aiempia lausuntoja ja ymmärtää, että Mogulin lentoratkaisussa on todellinen ongelma.

Olen toistuvasti sanonut, että New Mexicon ilmapallohankkeessa ei ollut mitään salaista. Laitteisto oli saatavilla, kyseisiä lentoja koskevat tiedot julkaistiin 10. heinäkuuta, ja niihin sisältyi kuvia ilmapalloista, ja toisin kuin väitettiin, New Mexicon asukkaat tiesivät Mogulin nimen. Tohtori Craryn päiväkirjassa on useita viittauksia Moguliin. Tämä tarkoittaa sitä, että Mogul ei ole ratkaisu, ja tämä on ilmavoimien 1990-luvun puolivälissä tarjoama ratkaisu.

Skeptikot uskovat löytäneensä vastauksen Roswellin UFO-onnettomuuteen. Ehdotan, että he suhtautuvat samalla skeptisyydellä mogulien selitykseen sen sijaan, että he luovat alibeja sen epäonnistumiselle. Kun tarkastellaan todistusaineistoa, kiihkoton tarkastelu poistaa sen kiistanalaisuuden. Meille ei jää mitään maanpäällistä selitystä Roswellin romuille…

Tämä ei kuitenkaan vie meitä suoraan Maan ulkopuoliseen. Aihetodisteet viittaavat ulkopuoliseen lähteeseen, mutta ne eivät todista asiaa. Toivon vain, että skeptikot, uutismedia ja tiedekirjoittajat olisivat yhtä rehellisiä Roswellia koskevissa arvioissaan. Heillä ei ole ratkaisua.

  Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com

http://eksopolitiikka.fi/ufologia/david-rudiakin-analyysi-project-mogulista/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[mediakuvisoppimiskokonaisuus]

Oppitunti 3

Lyhytelokuvan suunnittelu

Tavoite: Oppilaat suunnittelevat oman lyhyen mediateoksen ja oppivat tarinan rakentamisen perusperiaatteet.

Tehtävänanto:

Oppilaat jaetaan ryhmiin (3–4 oppilasta/ryhmä).

Jokainen ryhmä valitsee yhden kantaaottavan aiheen, josta tehdään noin 10 minuutin lyhytelokuva.

Ryhmät suunnittelevat käsikirjoituksen, joka sisältää juonen (alku, keskikohta, loppu), keskeiset kohtaukset ja kuvakulmat.

Tarvikkeet: Käsikirjoituspohjat, paperia ja kyniä suunnitteluun.

Esimerkki 1:

Esimerkki 2:

[enkeliseepra]

Näin taas painajaisia kaikesta pahasta, mitä olen joutunut kokemaan. Heräsin ajatukseen siitä kuinka kovasti olen joutunut kärsimään.

Nousin allapäin ja otin aamulääkkeeni. Nautin aamiaista ja kahvia, peseydyin ja pukeuduin.

Autoin äitiä laittamaan lounasta, jonka me ja isä nautimme yhdessä.

Lähdin kävellen juna- asemalle ja jäin pois Janin ja Elisan kotikaupungissa. Menin kauppaan ostamaan 2 tölkkiä punaista maitoa.

Perillä Janilla ja Elisalla Anton saapui sinne myös.

Vietimme mukavan päivän.

Myöhemmin päivällä lähdin ja kävelin kotikaupunkiini. Matkustin bussilla kotikotiini.

Perillä kotikotona otin iltalääkkeeni, vaihdoin lakanat, jaoin lääkkeet dosettiini.

Huomenna menen heti aamusta suihkuun.

Ensin on ääniä kuulevien ryhmä, sitten elokuviin, sitten neulepiiriin.

[kaukopartiomiehet]

ryhmä 2 ig postauksia (cringe varoitus)

viehe

View this post on Instagram

A post shared by BIG TWIG (@brianelmquist)

palomaa

View this post on Instagram

A post shared by 上村隆太/外国人風パーマ/スペインカール/外国人風センターパート/かきあげパーマ/ニュアンスパーマ/メンズパーマ/外国人風カット (@jiji_ryuta)

teerimäki

View this post on Instagram

A post shared by salty (@meme.salty)

heikinpalo

View this post on Instagram

A post shared by DailySingingContent (@dailysingingcontent)

palomaa ku se tapaa laurin ekaa kertaa ja on hyvin epäluuloinen

View this post on Instagram

A post shared by why is he looking at me like that (@why_is_he_looking_at_me_like_)

heikinpalo

View this post on Instagram

A post shared by Joshua Rogers (@jarah_30)

palomaa ku se haluu tehä heikinarolle jotai romanttista

View this post on Instagram

A post shared by BUNNY (@entertainment_facility_)

heikinpalo

View this post on Instagram

A post shared by Manifestdicted🌟 (@manifestdicted)

teerimäki

heikinpalo

[industrialgender]

jotenki vituttaa ku esimies laittoo työryhmää yhest letkutettavast vasikast ja sit siihe kauhee EI SAA LETKUTTAA JOS EI OSAA OIKEALLA TAVALLA VÄÄRIN LETKUTTAMALLA VOI TAPPAA VASIKAN niinku joo hyvä kertoo asiast mut vittu ainoot ihmiset täs ryhmäs on 1. hän itse 2. toinen työkaveri joka on tällä hetkel lomalla eli ei lue ryhmää ja 3. minä joka osaa siis letkuttaa vasikoita ja on mm tämän esimiehen läsnäollessa aikaisemmin letkuttanut vasikoita. mitähän vittua taas.

[bubskino]

Don't Breathe 2

Ryhmä luihuja murtautuu sokean papparaisen taloon ja sieppaa adoptiotytön mukaansa. Homma ei jää siihen, sanoo grandpa ja lähtee peesiin.

Jatkis jonka olisi voinut jättää myös tekemättä. Muutamia jännähköjä kohtauksia mutta muilta osin tunteetonta shaibaleissöniä.

2/5

[eksopolitiikka]

PSYOPista Mielen Sodankäyntiin: Voittamisen Psykologia

PSYOPista Mielen Sodankäyntiin: Voittamisen Psykologia

PSYOPista Mielen Sodankäyntiin: Voittamisen Psykologia - kirjoittanut - eversti Paul E. Valley Komentaja - sekä - majuri Michael A. Aquino PSYOP-tutkija ja analyysiryhmän johtaja Päämaja, 7. psykologisten operaatioiden ryhmä Yhdysvaltain armeijan reservi San Francisco, Kalifornia 1980

Johdanto

- kirjoittanut Michael A. Aquino everstiluutnantti, sotilastiedustelu, USAR-Ret marraskuu 2003

1970-luvun loppupuolella Yhdysvaltain armeijan psykologisten operaatioiden (PSYOP) doktriini ei ollut vielä päässyt irti Vietnamin sodan aiheuttamasta pettymyksestä ja turhautumisesta. Niinpä vuonna 1980 eversti Paul Vallely [1] , [7]. PSYOP-ryhmän komentaja pyysi minua päämajan PSYOP-tutkimus- ja -analyysiryhmän (FA) johtajana laatimaan asiakirjan, joka rohkaisisi PSYOP-yhteisöä pohtimaan tulevaisuutta. Hän ei halunnut Vietnamin jälkipuintia vaan pikemminkin tuoreita ja innovatiivisia ajatuksia PSYOPin kehityksestä ja soveltamisesta.

Laadin alustavan luonnoksen, jonka eversti Vallely tarkisti ja kommentoi, minkä jälkeen luonnoksia tarkistettiin ja niitä kritisoitiin, kunnes hän oli tyytyväinen, ja tuloksena oli tämä asiakirja: PSYOPista Mielen Sodankäyntiin: Voittamisen Psykologia. [2]

Eversti Vallely lähetti siitä kopiot eri valtion virastoille, virastoille, komentokunnille ja julkaisuille, jotka olivat mukana tai kiinnostuneita PSYOP:sta. Hän ei tarkoittanut sitä julkaistavaksi artikkeliksi, vaan yksinkertaisesti ”keskustelupaperiksi”, jonka tarkoituksena oli edistää vuoropuhelua. Siinä se onnistui varsin hyvin, päätellen niistä laajoista ja vilkkaista kirjeistä, joita hän sai siitä seuraavien kuukausien aikana.

Siihen olisi pitänyt päättyä Mielen Sodankäynti: pieni ”henkilöstötutkimus”, joka oli tehnyt vaatimattoman työnsä.

Internetin myötä 1980-luvulla Mielen Sodankäynti sai kuitenkin täysin odottamattoman — ja jokseenkin koomisen — henkiinherätyksen. Viittaukset siihen lisääntyivät vähitellen, ja sen ”pahaenteinen” nimi sai sille nopeasti mitä räikeimmän salaliittoteoreettisen maineen. Huhumylly muutti sen pian orwellilaiseksi suunnitelmaksi Mantsurian ehdokkaan mielenhallinnasta ja maailmanvallasta. Oma mielikuvani okkulttisena persoonana lisäsi polttoainetta kulovalkean liekkeihin: Mielisairaat kehuivat Mielen Sodankäyntiia nyt vakuuttavana todisteena siitä, että Pentagon oli täynnä mustaa magiaa ja paholaisenpalvontaa.

Nyt kun tämä järjettömän koominen ooppera on ainakin jossain määrin laantunut, ajattelin, että voisi olla mielenkiintoista asettaa saataville täydellinen ja tarkka kopio asiakirjasta, johon on liitetty johdanto ja joitakin historiallisia kommentteja, jotka asettavat sen järkevään kontekstiin. Loppujen lopuksi sillä oli — ja ehkä on edelleen — jotain sanottavaa, josta on hyötyä.

Yhdysvaltain armeijassa PSYOP on tavallisesti jäänyt taka-alalle ”voiman moninkertaistajana”. Tärkeimmät strategiset päätökset tehdään perinteisten poliittisten ja sotilaallisten etujen ja tavoitteiden pohjalta. Vasta sitten PSYOP kutsutaan mukaan auttamaan jo sovittujen tehtävien tehokkaammassa toteuttamisessa.

Mielen Sodankäynti kääntää tämän järjestyksen päinvastaiseksi. Psykologiset keinot voiton saavuttamiseksi — lähinnä vakuuttamalla vihollinen siitä, että hän todella haluaa saattaa kansallisen politiikkansa sopusointuun meidän politiikkamme kanssa — muotoillaan poliittisten perustavoitteiden tueksi. ”Tavallisen” sotilaallisen voiman (pommit, luodit jne.) käyttöä pidetään ”viimeisenä keinona” tilanteissa, joissa Mielen Sodankäynti itsessään epäonnistuu.

Mielen Sodankäynnin etuna on se, että siinä käydään sotia ei-tappavilla, ei-vahingollisilla ja ei-tuhoisilla tavoilla. Pohjimmiltaan hukutat vihollisesi argumenteilla. Otat hallintaasi kaikki ne keinot, joilla hänen hallituksensa ja kansansa käsittelevät tietoa mielensä muodostamiseksi, ja muokkaat niitä niin, että nuo mielet muodostuvat haluamallasi tavalla. Kaikki ovat onnellisia, kukaan ei loukkaannu tai kuole, eikä mitään tuhota.

Tavalliselle sodankäynnille taas on ominaista järjen puute. Vastapuolet vain silpovat tai tappavat toistensa ihmisiä ja varastavat tai tuhoavat toistensa maata, kunnes jompikumpi osapuoli on loukkaantunut niin pahasti, että se luovuttaa [tai molemmat osapuolet ovat loukkaantuneet niin pahasti, että ne sopivat lopettavansa ennen voittoa]. Tällaisen sodan jälkeen on jatkuvaa kurjuutta, vihaa ja kärsimystä.

Mielen Sodankäynnin ainoat häviäjät ovat sodan hyötyjät: yritykset ja yhtiöt, jotka lihovat helikopterien, panssarivaunujen, aseiden, ammusten jne. tilauksista. Näin ollen presidentti Dwight Eisenhowerin ”sotilaallis-teolliseksi kompleksiksi” kutsuman ”sotilaallis-teollisen kompleksin” voidaan luottaa vastustavan Mielen Sodankäynnin toteuttamista hallitsevana strategisena konfliktioppina.

Tämä on Mielen Sodankäynnin tiivistelmä yksinkertaisimmillaan.

Vaikka minulla ei 1980-luvulla ollut mitään syytä uskoa, että tämä asiakirja olisi vaikuttanut virallisesti Yhdysvaltojen PSYOPpeihin armeijan sisällä tai sen ulkopuolella, näin kiehtovasti, että tiettyjä sen ohjeita sovellettiin ensimmäisen Persianlahden sodan aikana ja viime aikoina vielä ilmeisemmin Irakin hyökkäyksen aikana vuonna 2003. Molemmissa tapauksissa äärimmäinen PSYOP suunnattiin sekä hyökkäyksen kohdetta vastaan että Yhdysvaltojen kotimaan julkiseen mielipiteeseen ja käsitykseen, ja vuonna 2003 toimittajia ”upotettiin” sotilasyksiköihin, jotta heidän näkökulmansa ja käsityksensä saataisiin väistämättä kanavoitua.

Jopa näiden Mielen Sodankäynnin pienten tekniikoiden vaikutus oli huomattava. Sekä Yhdysvalloissa että Irakissa luotiin ja pidettiin yllä Yhdysvaltojen vääjäämättömän voiton psykologista ilmapiiriä, joka kiihdytti voittoa kentällä.

Hieman vähemmän myönteisesti Mielen Sodankäynnin epäonnistuminen tässä tapauksessa vain tiukimpien totuuden ja etiikan periaatteiden noudattamisessa on johtanut yhtä lailla vääjäämättömästi tuon euforisen ilmapiirin huomattavaan haihtumiseen voiton jälkeen. Tässä piilee Mielen Sodankäynnin Akilleen kantapää. Koska se herättää yleisönsä voimakkaimmat tunteet ja sitoumukset, sen on toimittava niin kuin kohdeyleisö sen arvioi. Jos näiden yleisöjen eettisiä arvoja ei kunnioiteta — jos Mielen Sodankäyntiä käytetään vain taka-ajatusten ja tavoitteiden palveluksessa — siitä aiheutuva ”päihteettömyys” voi olla yhteiskunnallisesti musertava.

Vuonna 1987 kirjoitin laajemman tutkimusasiakirjan PSYOP:n etiikkaa käsittelevälle kansalliselle puolustusyliopistolle. Erityisesti jos Mielen Sodankäyntiä todella aiotaan käyttää Yhdysvaltojen ulkopolitiikan piirteenä, en voi korostaa liikaa, että sen on alistuttava tiukimmille ja valistuneimmille inhimillisyysperiaatteille, joita tuossa kirjoituksessa käsiteltiin. Psykologiset operaatiot: The Ethical Dimension on myös ladattavissa osoitteesta www.xeper.org/maquino.

Katsotaanpa nyt itse Mielen Sodankäynnin vuoden 1980 paperia. Alkuperäisten alaviitteiden (joissa yleensä mainitaan lainauslähteet) lisäksi olen lisännyt muutamia uusia alaviitteitä korostaakseni/kritisoidakseni joitakin sen teemoja. Nämä uudet alaviitteet on merkitty alkuun merkinnällä ”[MA2003]”.

PSYOPista Mielen Sodankäyntiin: Voittamisen Psykologia

Everstiluutnantti John Alexanderin Military Review -lehden artikkeli ”psykotroniikan” — eli ESP:n tiedustelun ja operatiivisen käytön — puolesta oli selvästi provokatiivinen. [3] Tämän alan tutkimukseen kohdistuva kritiikki, joka perustuu tieteellisen lain nykyisille rajoille, tuo mieleen naurun, joka tervehti italialaista tiedemiestä Spallanzania vuonna 1794, kun hän ehdotti, että lepakot suunnistavat pimeässä sen avulla, mitä nykyään kutsumme kaikuluotaimeksi. ”Jos ne näkevät korvillaan, niin kuulevatko ne sitten silmillään?” vitsailtiin, mutta epäilen, että Yhdysvaltain laivasto on iloinen siitä, että joku otti ajatuksen tarpeeksi vakavasti jatkaakseen sitä. [4]

Psykotroninen tutkimus on vasta alkuvaiheessa, mutta Yhdysvaltain armeijalla on jo käytössä toimiva asejärjestelmä, joka on suunniteltu tekemään sitä, mitä everstiluutnantti Alexander haluaisi ESP:n tekevän — paitsi että tämä asejärjestelmä käyttää olemassa olevia viestintävälineitä. Se pyrkii kartoittamaan puolueettomien ja vihollisyksilöiden mieliä ja sitten muuttamaan niitä Yhdysvaltojen kansallisten etujen mukaisesti. Se tekee tämän laajassa mittakaavassa, käsittäen sotilasyksiköt, alueet, kansakunnat ja blokit. Nykyisessä muodossaan sitä kutsutaan psykologisiksi operaatioiksi (PSYOP).

Toimiiko PSYOP, vai onko se pelkkää kosmetiikkaa, josta kenttäjohtajat eivät haluaisi vaivautua?

Jos kysymys olisi esitetty vuonna 1970, vastaus olisi ollut, että PSYOP toimii todella hyvin. Pelkästään vuosina 1967 ja 1968 yhteensä 29 276 aseistautunutta Vietkongin/NVA:n sotilasta (mikä vastaa 95:tä vihollisen jalkaväkipataljoonaa) antautui ARVN:n tai MACV:n joukoille Chieu Hoin armahdusohjelman — Vietnamin sodan tärkeimmän PSYOP-toiminnan — puitteissa. MACV arvioi tuolloin, että saman määrän joukkojen eliminointi taistelussa olisi maksanut meille 6000 kuollutta. [5]

Toisaalta me hävisimme sodan — emme siksi, että meitä vastaan olisi taisteltu, vaan siksi, että meitä vastaan olisi käytetty enemmän PSYOPia. Kansallista voitontahtoamme vastaan hyökättiin tehokkaammin kuin me hyökkäsimme Pohjois-Vietnamin ja Vietkongin voitontahtoa vastaan, ja tämän tosiasian tiedostaminen rohkaisi vihollista sinnittelemään, kunnes Yhdysvallat lopulta murtui ja pakeni kotiin.

PSYOPimme epäonnistui. Se ei epäonnistunut siksi, että sen periaatteet eivät olisi olleet kunnossa, vaan pikemminkin siksi, että vihollisen PSYOP oli ylivoimainen. Armeijan ponnisteluissa oli joitakin vaikuttavia onnistumisia, mutta oma PSYOP-toimintamme ei oikeastaan muuttanut vihollisen väestön mieliä eikä puolustanut Yhdysvaltain väestöä kotona vihollisen propagandaa vastaan. Lisäksi vihollisen PSYOP oli niin vahva, että se — ei suuremmat armeijat tai paremmat aseet — voitti kaikki lähettämämme Cobrat ja Spookyt ja ACAV:t ja B52:t. Opetus ei ole, että meidän ei pidä jättää huomiotta omaa PSYOP-kykyämme, vaan pikemminkin muuttaa sitä ja vahvistaa sitä niin, että se voi tehdä juuri tällaisia asioita vihollisellemme seuraavassa sodassa. Parempi laitteisto on mukavaa, mutta se ei sinänsä muuta mitään, jos emme voita sotaa mielen puolesta.

Ensimmäinen asia, josta on päästävä eroon, on näkemys PSYOP:sta, joka rajoittaa sen rutiininomaisiin, ennustettaviin, liian ilmeisiin ja siten vain vähän tehokkaisiin ”lehtikirje- ja kaiutin”-sovelluksiin. Tällaisilla taistelukentän välineillä on paikkansa, mutta niiden pitäisi olla pääponnistuksen apuvälineitä. Tämä pääpyrkimys ei voi alkaa komppanian tai divisioonan tasolta, vaan sen on lähdettävä kansalliselta tasolta. Sen on vahvistettava kansallista voitontahtoamme, ja sen on hyökättävä vihollisen tahtoa vastaan ja lopulta tuhottava se. Fyysinen taistelu sekä aiheuttaa että vaikuttaa siihen, mutta se on sodan laji, jota käydään myös paljon hienovaraisemmalla tasolla — asianomaisten kansallisten väestöjen mielissä.

Aloitetaan siis yksinkertaisella nimenmuutoksella. Pääsemme eroon itsetietoisesta, lähes ”nolostuneesta” käsitteestä ”psykologiset operaatiot”. Sen tilalle luodaan Mielen Sodankäynti. Termi on ankara ja pelkoa herättävä, ja niin sen pitääkin olla: Se on hyökkäyksen ja voiton termi — ei järkeistämisen ja mielistelyn ja sovittelun. Vihollinen saattaa loukkaantua siitä; se on aivan oikein, kunhan se voittaa hänet. Tarjolla on määritelmä:

Mielen Sodankäynti on kaikkien sodan osanottajien tietoista, aggressiivista vakuuttamista siitä, että me voitamme sodan.

Se on harkittua, koska se on suunnitelmallista, järjestelmällistä ja kokonaisvaltaista toimintaa, joka kattaa kaikki toiminnan tasot strategisesta taktiseen. Se on aggressiivista, koska mielipiteitä ja asenteita on aktiivisesti muutettava meitä vastustavista mielipiteistä ja asenteista meitä tukeviksi, jos haluamme saavuttaa voiton. Emme voita, jos tyydymme vastustamaan vihollisvaltion levittämiä mielipiteitä ja asenteita. Meidän on tavoitettava ihmiset ennen kuin he päättävät tukea armeijoitaan, ja meidän on tavoitettava nämä armeijat ennen kuin taistelujoukkomme näkevät ne koskaan taistelukentillä.

Vertaa tätä määritelmää psykologisen sodankäynnin määritelmään, jonka OSS:n kenraali William Donovan esitti ensimmäisen kerran toisen maailmansodan aikaisessa teoksessaan ”Basic Estimate of Psychological Warfare”:

Psykologinen sodankäynti on kaikkien sellaisten keinojen, myös moraalisten ja fyysisten, yhteensovittamista ja käyttöä, joilla pyritään saavuttamaan päämäärä — muut kuin tunnustetut sotilasoperaatiot, mutta mukaan lukien näiden tunnustettujen sotilasoperaatioiden tulosten psykologinen hyväksikäyttö — ja joilla pyritään tuhoamaan vihollisen tahto saavuttaa voitto ja vahingoittamaan hänen poliittisia tai taloudellisia valmiuksiaan saavuttaa se; jotka pyrkivät riistämään viholliselta liittolaistensa tai liittolaistensa tai puolueettomien tahojen tuen, avun tai myötätunnon tai estämään sitä hankkimasta tällaista tukea, apua tai myötätuntoa; tai jotka pyrkivät synnyttämään, ylläpitämään tai lisäämään omien kansalaistemme ja liittolaistemme voitontahtoa ja hankkimaan, ylläpitämään tai lisäämään puolueettomien tahojen tukea, apua ja myötätuntoa. [6]

Jos kiertoilmaus ”psykologiset operaatiot” johtui, kuten eräs kenraaliupseeri totesi kirjeessään vuonna 1917, ”suuresta tarpeesta löytää synonyymi, jota käytettäisiin rauhan aikana ja joka ei järkyttäisi demokratian kansalaisen herkkyyttä”, se saattoi onnistua kotimaassa. [7] Toisaalta se ei näytä rauhoittaneen neuvostoliittolaisten herkkyyttä, jotka vuonna 1980 kuvailivat Yhdysvaltain armeijan PSYOP:n sisältävän mm:

… anteeksiantamattomilla ideologisen sabotoinnin menetelmillä, joihin ei kuulu vain kiristäminen, provokaatio ja terrori. [8]

Eversti Alfred Paddockin loistava tutkielma PSYOP-operaatioiden perustamisen historiasta osoittaa hyvin, miten vastahakoisesti armeija on hyväksynyt jopa ”antiseptisen” PSYOP-osan. Johtajat, jotka eivät kyenneet tai joiden ei pitäisi nähdä, että sotia ei käydä ja voiteta tai hävitä taistelukentillä vaan ihmisten mielissä, ovat kerta toisensa jälkeen epäonnistuneet pyrkimyksissään muokata tästä aseesta sen tehokkain mahdollinen kokoonpano. Kuten eversti Paddock niin osuvasti toteaa:

Tapa, jolla psykologinen ja epätavanomainen sodankäynti kehittyivät vuodesta 1941 siihen asti, kun ne yhdistettiin armeijan viralliseksi voimavaraksi vuonna 1952, viittaa tavallaan teemaan, joka kulkee läpi koko erikoissodankäynnin historian: tarina epäröivästä ja vastahakoisesta armeijasta, joka yrittää selviytyä epätavanomaisista käsitteistä ja organisaatioista. [9]

Nykyisen doktriinin mukaan PSYOPia pidetään taistelujen ja sotien voittamiseen tähtäävän pääponnistuksen apuvälineenä; yleensä käytetään termiä ”voiman moninkertaistaminen”. Sitä ei todellakaan pidetä komentopäätösten edellytyksenä. Näin ollen PSYOP ei voi ennalta määrittää tietyn sotilaallisen toiminnan poliittista tai psykologista tehokkuutta. Sitä voidaan käyttää ainoastaan osoittamaan, että kyseinen toiminta on parhaassa mahdollisessa valossa, kun se toteutetaan.

Mielen Sodankäyntiä ei voi näin alentaa. Se on itse asiassa strategia, jota taktisen sodankäynnin on noudatettava, jos se haluaa saavuttaa mahdollisimman suuren tehokkuuden. Mielen Sodankäynnin skenaarion on oltava päällikön mielessä ensisijainen, ja sen on oltava tärkein tekijä hänen jokaisessa kenttäpäätöksessään. Muuten hän uhraa sodan voittamista tosiasiallisesti edistävät toimenpiteet välittömän, konkreettisen tyydytyksen toimenpiteiden hyväksi. [Miettikää vaikka ”bodycounttien” järkevyyttä Vietnamissa.]

Näin ollen PSYOP-”taistelutukiyksiköiden”, sellaisina kuin me ne nyt tunnemme, on poistuttava menneisyydestä. Mielen Sodankäynnin ryhmien on tarjottava komentajalle teknistä asiantuntemusta suunnitteluprosessin alusta alkaen ja kaikilla tasoilla aina pataljoonan tasolle saakka. Tällaiset ryhmät eivät voi koostua — kuten nyt — toimialan aineettomista upseereista ja aliupseereista, jotka osaavat vain taktisen propagandatoiminnan perusteet. Niiden on koostuttava kokopäiväisistä asiantuntijoista, jotka pyrkivät kääntämään kansallisen Mielen Sodankäynnin strategian taktisiksi tavoitteiksi, joilla maksimoidaan sodan tehokas voittaminen ja minimoidaan ihmishenkien menetykset. Tällaiset Mielen Sodankäynnin ryhmät voittavat komentajien kunnioituksen vain, jos ne pystyvät lunastamaan lupauksensa. [10]

Se, mitä armeija nykyään pitää tehokkaimpana PSYOP:na — taktinen PSYOP — on itse asiassa kaikkein rajoitetuin ja alkeellisin, koska viestien muotoileminen ja toimittaminen taistelukentän rajoitusten puitteissa on vaikeaa. Tällaisia ponnisteluja on jatkettava, mutta ne nähdään asianmukaisesti Mielen Sodankäynnin pääponnistusten vahvistamisena. Jos hyökkäämme vihollisen tahtoa vastaan vasta, kun hän saapuu taistelukentälle, hänen kansakuntansa on vahvistanut sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän on hyökättävä tahdon kimppuun ennen kuin se on siten lukittu paikoilleen. Meidän on iskostettava siihen taipumus väistämättömään tappioon.

Strateginen Mielen Sodankäynti on aloitettava heti, kun sotaa pidetään väistämättömänä. Sen on etsittävä viholliskansan huomio kaikin käytettävissä olevin keinoin, ja sen on iskettävä kansakunnan potentiaalisiin sotilaisiin ennen kuin he pukevat univormunsa päälleen. He ovat kodeissaan ja yhteisöissään haavoittuvimmillaan Mielen Sodankäynnille. Voitettiinko Yhdysvallat Vietnamin viidakoissa vai voitettiinko se amerikkalaisten kaupunkien kaduilla?

Tätä varten Mielen Sodankäynnin on oltava strategisesti painottunutta, ja taktiset sovellukset ovat vahvistavassa ja täydentävässä roolissa. Strategisessa kontekstissaan Mielen Sodankäynnin on tavoitettava ystävät, viholliset ja puolueettomat kaikkialla maailmassa — ei PSYOP:n alkeellisten ”taistelukentän” lentolehtisten ja kaiuttimien eikä psykotroniikan heikkojen, epätarkkojen ja kapea-alaisten ponnistelujen avulla — vaan Yhdysvaltojen hallussa olevien tiedotusvälineiden avulla, joilla on valmiudet tavoittaa käytännössä kaikki ihmiset maapallolla.

Nämä tiedotusvälineet ovat tietenkin sähköiset tiedotusvälineet — televisio ja radio. Satelliittiviestinnän, videonauhoitustekniikan sekä lähetysten laser- ja optisen siirron uusin kehitys mahdollistaa sellaisen tunkeutumisen maailman mieliin, jota vielä muutama vuosi sitten ei olisi voitu kuvitellakaan. Kuten Excalibur-miekka, meidän ei tarvitse kuin kurottautua ja tarttua tähän välineeseen, ja se voi muuttaa maailmaa puolestamme, jos meillä on rohkeutta ja rehellisyyttä parantaa sivilisaatiota sen avulla. Jos emme ota Excaliburia vastaan, luovumme kyvystämme inspiroida vieraita kulttuureja moraalillamme. Jos ne sitten haluavat moraalia, joka ei tyydytä meitä, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella heitä vastaan raaemmalla tasolla.

Mielen Sodankäynnin on kohdistuttava kaikkiin osallistujiin, jotta se olisi tehokasta. Sen ei pidä ainoastaan heikentää vihollista, vaan myös vahvistaa Yhdysvaltoja. Se vahvistaa Yhdysvaltoja estämällä vihollisen propagandan läpipääsyn ja selittämällä ja korostamalla kansallemme, mikä kansallinen etumme on tietyssä sodassa.

Yhdysvaltain voimassa olevan lainsäädännön mukaan PSYOP-yksiköt eivät saa kohdistaa hyökkäyksiä Yhdysvaltain kansalaisiin. [12] Tämä kielto perustuu oletukseen, että ”propaganda” on välttämättä valhetta tai ainakin harhaanjohtavaa puolitotuutta ja että hallituksella ei ole oikeutta valehdella kansalle. Goebbelsin propagandaministeriö ei saa olla osa amerikkalaista elämäntapaa.

Aivan oikein, ja niinpä Mielen Sodankäynnin aksiomaattisena periaatteena on oltava, että se puhuu aina totta. Sen voima piilee sen kyvyssä kiinnittää vastaanottajien huomio sekä tulevaisuuden että nykyisyyden totuuteen. Mielen Sodankäynti sisältää siis julkilausutun lupauksen totuudesta, jonka Yhdysvallat on päättänyt tehdä todeksi, jos se ei jo ole sitä.

Mielen Sodankäynti ei ole uutta. Kansakuntien suurimmat — ja vähiten kalliit — voitot ovat tulleet siitä, sekä varsinaisen taistelun että uhkaavan taistelun aikana. Ajatellaanpa Hiroshiman ja Nagasakin atomihyökkäyksiä. Näiden kahden kaupungin fyysinen tuhoaminen ei tuhonnut Japanin kykyä jatkaa taistelua. Pikemminkin aseiden aiheuttama psykologinen järkytys tuhosi sen, mitä Japanin kansallisesta taistelutahdosta oli jäljellä. Sen jälkeen Japani antautui, ja pitkä ja kallis maahyökkäys vältettiin. [13]

Mielen Sodankäynnin tehokkuus on seurausta sen omasta taitavasta viestintävälineiden käytöstä, mutta suurempaa virhettä ei voi tehdä kuin sekoittaa Mielen Sodankäynti pelkkään suurempaan ja periaatteetonampaan propagandapyrkimykseen. ”Propaganda” Harold Lassin hyvin määrittelemänä on:

…mielipiteiden ilmaisemista tai toimintaa, jonka yksilöt tai ryhmät toteuttavat tarkoituksellisesti vaikuttaakseen toisten yksilöiden tai ryhmien mielipiteisiin tai toimintaan ennalta määrättyjen päämäärien saavuttamiseksi ja psykologisen manipuloinnin avulla. [14]

Kun propaganda tunnistetaan sellaiseksi — ja kaikki ”PSYOP”-yksikön tuottama propaganda tunnistetaan sellaiseksi — sen oletetaan automaattisesti olevan valetta tai ainakin totuuden vääristelyä. Siksi se toimii vain siinä määrin, että sotilaallisesti painostettu vihollinen on halukas tekemään sen, mitä me haluamme sen tekevän. Se ei toimi siksi, että olemme saaneet hänet näkemään totuuden sellaisena kuin me sen näemme.

Jos hänen ”Johtopäätökset”-luvussaan käsitellään armeijan vuonna 1976 tekemää perusteellista tapaustutkimusta PSYOP-tekniikoista, L. John Martin vahvistaa tämän kylmästi ja suorasukaisesti:

Kaikki tämä johtaa siihen, että jos vakuuttavalla viestinnällämme on lähes positiivinen vaikutus, meidän on katsottava sen johtuvan tuurista, ei tieteestä… Propagandan tehokkuus saattaa olla vielä vähemmän ennustettavissa ja hallittavissa kuin pelkän suostuttelevan viestinnän tehokkuus. [15]

Vastaavasti propagandistien oletetaan olevan valehtelijoita ja tekopyhiä, jotka ovat valmiita maalaamaan mitä tahansa houkuttelevilla väreillä huijatakseen hyväuskoisia. Kuten Jacques Ellul asian ilmaisee:

Propagandisti ei ole eikä voi olla ”uskovainen”. Hän ei myöskään voi uskoa ideologiaan, jota hänen on käytettävä propagandassaan. Hän on vain mies puolueen, valtion tai jonkin muun organisaation palveluksessa, ja hänen tehtävänään on varmistaa kyseisen organisaation tehokkuus … Jos propagandistilla on jokin poliittinen vakaumus, hänen on jätettävä se syrjään voidakseen käyttää jotakin suosittua massaideologiaa. Hän ei voi edes jakaa tätä ideologiaa, sillä hänen on käytettävä sitä objektina ja manipuloitava sitä ilman sitä kunnioitusta, jota hän osoittaisi sitä kohtaan, jos hän uskoisi siihen. Hän saa nopeasti halveksuntaa näitä kansankuvia ja uskomuksia kohtaan… [16]

Toisin kuin PSYOP, Mielen Sodankäynnillä ei ole mitään tekemistä petoksen tai edes ”valitun” — ja siksi harhaanjohtavan — totuuden kanssa. Pikemminkin siinä todetaan kokonainen totuus, joka, jos sitä ei nyt ole olemassa, pakotetaan olemassaoloon Yhdysvaltojen tahdosta. Esimerkkeinä voidaan mainita Kennedyn uhkavaatimus Hruštšoville Kuuban ohjuskriisin aikana ja Hitlerin kanta Münchenissä.

Mielen Sodankäynnin viestin ei tarvitse täyttää abstraktin uskottavuuden ehtoja kuten PSYOP-teemojen; sen lähde tekee siitä uskottavan. Kuten Liivi kerran sanoi:

Rooman nimen kauhu tulee olemaan sellainen, että maailma tietää, että kun Rooman armeija on piirittänyt kaupungin, mikään ei liikuta sitä — ei talven ankaruus eikä kuukausien ja vuosien väsymys — että se ei tunne muuta loppua kuin voiton, ja että se on valmis, jos nopea ja äkillinen isku ei auta, pysymään, kunnes voitto on saavutettu. [17]

Toisin kuin Ellulin kyyninen propagandisti, Mielen Sodankäynnin agentin on tiedettävä puhuvansa totta, ja hänen on oltava henkilökohtaisesti sitoutunut siihen. Se, mitä hän sanoo, on vain osa Mielen Sodankäyntiä; loput — ja sen tehokkuuden testi — on siinä vakaumuksessa, jonka hän välittää yleisöönsä, siinä suhteessa, jonka hän luo yleisöönsä.

Eikä tämä ole mitään sellaista, mitä voi helposti väärentää, jos sitä voi ylipäätään väärentää. ”Rapport”, jonka Comprehensive Dictionary of Psychological and Psychoanalytical Terms määrittelee ”vastavuoroisen luottamuksen rajoittamattomiksi suhteiksi”, lähestyy alitajuntaa; jotkut tutkijat ovat esittäneet, että se on itsessään alitajuinen ja ehkä jopa ESP-pohjainen ”aksentti” avoimeen tiedonvaihtoon.

Miksi yhtä television uutistoimittajaa uskotaan enemmän kuin toista, vaikka molemmat kertoisivat samoista otsikoista? Vastaus on, että edellisessä tapauksessa on kyse suhteesta, jonka menestyneimmät lähetystoimittajat ovat tunnistaneet ja jota he ovat vaalineet.

Olemme käsitelleet väistämättömän totuuden toteamista ja sen takana olevaa vakaumusta; nämä ovat Mielen Sodankäynnin toimijan itsensä ominaisuuksia. Lausuman vastaanottaja ei arvioi tällaisia viestejä ainoastaan sen mukaan, miten hän niitä tietoisesti ymmärtää, vaan myös sen mukaan, millaisissa henkisissä olosuhteissa hän ne vastaanottaa. ”Aivopesun” taustalla oli teoria, jonka mukaan fyysinen kidutus ja puute heikentäisivät mielen vastustuskykyä suggestioita vastaan, ja tämä piti paikkansa tiettyyn pisteeseen asti. Pitkällä aikavälillä aivopesu ei kuitenkaan toimi, koska älykkäät mielet ymmärtävät myöhemmin, että ne ovat suggestiivisia tällaisissa olosuhteissa, ja siksi ne jättävät vaikutelmat ja omaksutut vaihtoehdot huomiotta sen mukaisesti. [18]

Jotta mieli uskoisi omiin päätöksiinsä, sen on tunnettava, että se on tehnyt ne ilman pakkoa. Näin ollen operatiivisen toimijan käyttämät pakkokeinot eivät saa olla havaittavissa tavanomaisin keinoin. Ei ole tarpeen turvautua CIA:n tutkimiin mieltä heikentäviin lääkkeisiin; itse asiassa yhdenkin tällaisen menetelmän paljastuminen aiheuttaisi Mielen Sodankäynnin totuusmaineelle kohtuutonta vahinkoa.

Nykyisessä PSYOP-toiminnassa yksilöidään puhtaasti sosiologisia tekijöitä, jotka viittaavat viestien sopiviin sanontatapoihin. Tämän alan doktriini on pitkälle kehittynyt, ja tehtävänä on lähinnä koota ja ylläpitää henkilöitä ja ryhmiä, joilla on riittävästi asiantuntemusta ja kokemusta doktriinin tehokkaaseen soveltamiseen. Tämä on kuitenkin vain sosiologinen ulottuvuus kohteiden vastaanottokykyä koskevissa toimenpiteissä. On olemassa joitakin puhtaasti luonnollisia olosuhteita, joissa mielet voivat muuttua enemmän tai vähemmän vastaanottavaisiksi ideoille, ja Mielen Sodankäynnin tulisi hyödyntää täysimääräisesti sellaisia ilmiöitä kuin ilmakehän sähkömagneettinen aktiivisuus [19], ilman ionisoituminen [20] ja erittäin matalataajuiset aallot [21].

Mielen Sodankäyntiä koskevan päätöksen taustalla on hyvin yksinkertainen kysymys: Haluammeko voittaa seuraavan sodan, johon haluamme osallistua, ja haluammeko tehdä sen mahdollisimman vähin ihmishenkien menetyksin, mahdollisimman pienin kustannuksin ja mahdollisimman lyhyessä ajassa? Jos vastaus on kyllä, Mielen Sodankäynti on välttämättömyys. Jos haluamme vaihtaa tällaisen voiton useampiin amerikkalaisiin ihmishenkiin, taloudelliseen katastrofiin ja pattitilanteisiin, Mielen Sodankäynti on sopimaton, ja jos sitä käytetään pinnallisesti, se itse asiassa edistää tappiomme saavuttamista.

Mielen Sodankäynnissä voittoa ei korvaa mikään. [22]

Lähdeviitteet

[1] Myöhemmin kenraalimajuri, USAR.

[2] Termin ”Mielen Sodankäynti” keksi toinen PSYOP-upseeri, eversti Richard Sutter, ja minä vuonna 1977. Nähtyämme hiljattain ilmestyneen elokuvan Tähtien sota leikittelimme nimimuutoksella futuristiseksi korvaajaksi armeijan hieman tylsälle nimitykselle ”Psykologiset Operaatiot”. Mielen Sodankäyntiä käsittelevä tieteisfiktiivinen käsittely, jossa Sutter on karikatyyrinä sen johdossa, esiintyy Star Wars -tarinassani The Dark Side, joka on saatavilla osoitteessa www.xeper.org/maquino.

[3] Alexander, Lieutenant Colonel John B., “The New Mental Battlefield: Beam me up, Spock” in Military Review , Vol LX, No. 12 December 1980.

[4] [MA2003] Alexander (myöhemmin eversti) oli mukana ”parapsykologisissa” ideoissa ja kokeissa, kuten ESP:ssä ja ”kaukokatselussa”. Näillä ei ole mitään yhteyttä perinteiseen PSYOPiin tai Mielen Sodankäyntiin. Vrt. artikkelini Project Star Gate: $20 Million up in Smoke [and Mirrors] osoitteessa www .xeper.org/maquino.

[5] “Chieu Hoi: The Winning Ticket”. MACV Command Information Pamphlet 6-69, March 1969.

[6] Roosevelt, Kermit (Ed.) War Report of the OSS. New York: Walker and Company, 1976, Volume I, sivu 99.

[7] Kenraalimajuri W.C. Wymanin kirje kenraalimajuri Lauris Norstedille, 22. heinäkuuta 1947, lainattu teoksessa Paddock, eversti Alfred H., ”Psychological and Unconventional Warfare, 1941-1952: Origins of a ’Special Warfare’ Capability for the United States Army”. Carlisle Barracks: U.S. Army War College.

[8] Belashchenko, T., ‘“Black Propaganda’ from Fort Bragg” in Sovetskiv Voin. Moscow, June 1980, sivut 46-47.

[9] Paddock, op. cit., sivu 258.

[10] [MA2003] Vuonna 1980 PSYOP- ja erikoisjoukot eivät olleet armeijan uraosastoja. Pikemminkin ne olivat ”osastottomia”, mikä tarkoitti, että tehtävät niissä olivat suhteellisen lyhyitä ja että pitkällä aikavälillä oli vaarana ylennys oman perushaaran sisällä. Myöhemmin SF:stä tuli sekä upseeri- että sotilashaara, ja PSYOP:stä tuli sotilashaara, mutta PSYOP:lla ei vielä ole upseeriuraa.

[11] [MA2003] ”Psykotroniikka” oli termi, jota jotkut valtion virastot käyttivät 1970-80-luvuilla ESP:n ja ”kaukokatselun” kaltaisiin käsitteisiin, mahdollisesti saadakseen ne kuulostamaan ”tieteellisemmiltä”.

[12] [MA2003] Tämä laki otettiin käyttöön toisen maailmansodan jälkeen, ja sen taustalla väitettiin olevan sekä vastenmielisyys fasistivaltojen äärimmäistä sisäistä propagandaa kohtaan että amerikkalaiseen sisäiseen propagandaan erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikana kohdistuneet epäluulot. Tämän asiakirjan laatimishetkellä (1980) laki oli niin tiukka, että esimerkiksi armeijan PSYOP-yksikköjen kirjapainoja kiellettiin käyttämästä julisteiden painamiseen paikallisille sotilasrekrytointiasemille.

[13] [MA2003] Hiroshima ja Nagasaki eivät kuitenkaan ole kovin hyviä esimerkkejä Mielen Sodankäynnistä, koska — huolimatta niiden psykologisesta vaikutuksesta — niissä tapettiin ja haavoitettiin hyvin monia ihmisiä. Mielen Sodankäynti on täydellinen silloin, kun kukaan ei kärsi fyysistä vahinkoa.

[14] Lasswell, Harold D. in Ellul, Jacques, Propaganda: The Formation of Men’s Attitudes. New York: Random House, 1965, sivut xi-xii.

[15] Martin, L. John, “Effectiveness of International Propaganda” in Department of the Army Pamphlet 525-7-2 The Art and Science of Psychological Operations: Case Studies of Military Application, Volume Two. Washington, D.C.: American Institutes for Research, 1976, s. 1020.

[16] Ellul, Jacques, Propaganda: The Formation of Men’s Attitudes. New York: Random House, 1965, sivut 196-197.

[17] Keller, Wemer, The Etruscans. New York: Alfred A. Knopf, 1974, sivu 262.

[18] Cf. John Marks, The Search for the “Manchurian Candidate”. New York: Times Books, 1979.

[19] Ilmakehän sähkömagneettinen (EM) aktiivisuus: Ihmiskeho kommunikoi sisäisesti EM- ja sähkökemiallisilla impulsseilla. Kirlian-valokuvissa näkyvä EM-kenttä, akupunktuurin tehokkuus ja kehon fyysiset reaktiot erityyppiseen EM-säteilyyn (röntgensäteily, infrapunasäteily, näkyvän valon spektri jne.) ovat kaikki esimerkkejä ihmisen herkkyydestä EM-voimille ja -kentille. Ilmakehän sähkömagneettista aktiivisuutta muuttavat säännöllisesti sellaiset ilmiöt kuin auringonpilkkupurkaukset ja maan magneettikenttää vääristävät painovoimaerot. Vaihtelevissa ulkoisissa EM-olosuhteissa ihminen on enemmän tai vähemmän taipuvainen uusien ajatusten tarkasteluun. Mielen Sodankäynti tulisi ajoittaa sen mukaisesti. Per Dr. L.J. Ravitz:

Sähkömagneettisen kentän konstruktiot lisäävät polttoainetta olettamukselle, joka yhdistää elävän materian harmonisesti luonnon toimintoihin, sähkömagneettisen kentän ilmaisemana yhtä lailla kuin elottomat järjestelmät; ja että spektrien pisteinä nämä kaksi kokonaisuutta voivat vihdoinkin ottaa paikkansa maailmankaikkeuden organisaatiossa tavalla, joka on sekä selitettävissä että rationaalinen…. Hermoston syntymiselle on esitetty pitävä teoria, joka ei kehity toiminnallisista vaatimuksista vaan johtuu soluryhmiin kohdistuvista dynaamisista voimista, joita kokonaiskenttäkuvio asettaa soluryhmille. Elävällä aineella on suhteellisuuskenttäfysiikkaan perustuva tilamääritelmä, jonka avulla on voitu havaita kokonaistilatoimintojen mitattavissa oleva ominaisuus. (Ravitz, State- Function, Including Hypnotic States” in Journal of American Society of Psychosomatic Dentistry and Medicine, Vol. 17, No. 4, 1970).

[20] Ilman ionisointi: Negatiivisten kondensaatioydinten (”ilmaionien”) runsaus nautitussa ilmassa lisää valppautta ja piristystä, kun taas positiivisten ionien ylenmäärä lisää uneliaisuutta ja masennusta. Kohdeyleisön ilmakehän ionitasapainon laskeminen on vastaavasti hyödyllistä. Tämäkin on luonnossa esiintyvä tila — jonka aiheuttavat sellaiset vaihtelevat tekijät kuin auringon ultraviolettivalo, salamat ja nopeasti liikkuva vesi — eikä niinkään keinotekoisesti luotava tila. (Ydinaseiden räjäyttäminen muuttaa kuitenkin ilmakehän ionisaatiotasoja.) Ks. Soyke, Fred ja Edmonds, Alan, The Ion Effect. New York: E.P. Dutton, 1977.

[21] Erittäin matalataajuiset (ELF) aallot: ELF-aallot, joiden taajuus on enintään 100 Hz, ovat jälleen kerran luonnossa esiintyviä, mutta niitä voidaan tuottaa myös keinotekoisesti (esimerkiksi laivaston sukellusveneviestintäprojektissa Sanguine). ELF-aallot eivät yleensä ole havaittavissa paljain aistein, mutta niiden resonoiva vaikutus ihmiskehoon on yhdistetty sekä fysiologisiin häiriöihin että tunne-elämän häiriöihin. Infraäänivärähtely (enintään 20 Hz) voi alitajuisesti vaikuttaa aivotoimintaan siten, että se mukautuu delta-, theta-, alfa- tai beeta-aaltokuvioihin, jolloin yleisö kallistuu valppauteen ja passiivisuuteen. Infraääntä voitaisiin käyttää taktisesti, koska ELF-aallot kestävät suuria etäisyyksiä, ja sitä voitaisiin käyttää myös medialähetysten yhteydessä. Katso Playfair, Guy L. ja Hill, Scott, The Cycles of Heaven. New York: Martin’s Press, 1978, s. 130-140.

[22] [MA2003] Armeijan kenraali Douglas Mac Arthurin kuuluisan aforismin mukaan: ”Sodassa voittoa ei voi korvata mikään.”

http://eksopolitiikka.fi/tiede/psyopista-mielen-sodankayntiin-voittamisen-psykologia/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[reneeissancefool]

🗑

[lily-learns-finnish]

Ryhmä on.... vs. Ihmiset ovat...

Does anyone amazing at grammar understand the difference between:

1. Suurin köyhien ryhmä ovat eläkeläiset.

and

2. Suurin pienituloisten ryhmä oli eläkeaiset.

If I try to understand it here for myself....

1. is saying "Retired people are..." ("Eläkeläiset ovat ...")

whereas 2. is saying "The biggest group of small income earners is..." "Suurin pienituloisten ryhmä on...."

Is this just a case where in English we could use the 'order' of words in the sentence to convey meaning, but in Finnish we can mix up the order and tell the reader which part is the subject based on the verb choice?

This whole Finnish learning thing would probably be easier if I had any kind of understanding of grammar in my first language, so I hope I have understood "subject" correctly in a grammar sense.

[kelkkamonologi]

Ketään ei kiinnosta mut Koskeloiden WhatsApp -ryhmä...

Voitto loi tän, sen jälkeen kun oli ostanu Aksulle ja Elinalle älypuhelimet. Ryhmän nimi on ”Koskelat 😇”, Ville nimes.

Aksu ei ymmärrä ryhmän ideaa. Ville ja Eero yrittää selittää parhaansa mukaan, mut Aksu ei ymmärrä.

Voitto laittaa kerran VAHINGOSSA baari-illan jälkeisestä miesseurastaan kuvan ja katuu koko loppuelämänsä. ”Mä niin tiesin et sä et oo hetero!!!!!!!!!!”-Eero

Eero laittelee kuvia perheestään, jopa Aksun sydän sulaa lapsenlapsille. Kaikkien lemppari on Eeron 2-vuotias tytär Venla, joka on ”isin pikkuprinsessa”. Venla mm. nukahti syöttötuoliinsa, ja tottakai Eero nappas tästä kuvan.

Ville valittaa työstään.

Kaarina valittaa Aulis Kiviojasta.

Juhani ei laita ryhmään ikinä mitään.

Voitto laittelee ryhmään meemejä, joita kukaan ei ymmärrä. Ei edes Eero.

Aksu valittaa, kun sen sydän ei enää kestä maatilan töitä: ”Ettekö te ny vois tulla auttaan? Kerkeetteks te?”

Elina yrittää muistaa laittaa tärkeet päivämäärät ryhmään, lapsien synttärit jne.

Elina laittelee Aksun verikoetuloksia yms. Kaarina on ainoo joka ymmärtää.

Voitto heittää paskaa läppää intistä. Vähän intin jälkeen se alkaa valittaan ryhmässä (lähinnä Villelle ja Eerolle, jokka ei asu enää Pentinkulmalla), kun koko ajan jano ja vessahätä, painokin tippuu viitisen kiloo viikossa. Kaarina käskee Voittoo meneen lekuriin. ”Ykköstyypin diabetes, ei jumalauta!!”

Elina meinaa saada hermoromahduksen Voiton diagnoosin jälkeen. Voitto kumminkin alkushokin jälkeen vakuuttaa, että kaikki menee ookoo. ”Änärissäkin pelaa tyyppejä, joilla on tää... Ja La Ligassa kans.”

Aksu alkaa yhtäkkiä huolehtiin Voitosta enemmän mitä koskaan aikasemmin kestään lapsestaan.

Kotoo muutettuaan opiskeleen Voitto laittaa ryhmään tasasin väliajoin tietoo verensokeristaan. Elina ja Ville seuraa sitä muutenkin, verensokerisensorin sovelluksen kautta.

Eero piristää perheen päivää tasasin väliajoin kuvilla Venlasta, Miikasta ja Oskarista. Miika ja Oskar on identtiset kaksoset ja menee aina sekasin, jopa Eerolla. ”Onks toi sinipaitane Osku? Eiku toi vihreepaitane on Osku??”

[turinametsa]

Selvitys Tuntemattoman sotilaan joukko-osastojen johtajista ja jäsenistä

Uskoisin, että tämä voisi auttaa mm. canon era-ficcien kanssa. Nää voi olla basic lukukerralla tosi vaikeita ajatella, ja ficeissä sattuu sitten virheitä kun ei muista tai jaksa ajatella. Joten tein tämmösen:

Tuskin tarvitsee ylimääräisiä selityksiä, mutta saatte kuitenkin: Tuntemattoman sotilaan jalkaväkirykmenttiä, mihin poitsujen konekiväärikomppania kuuluu, ei ole numeroitu. Yleiskäsitys on se, että rykmentti vastaisi Väinö Linnan sodanaikaista rykmenttiä, eli Pietari Autin johtamaa Jalkaväkirykmentti 8:aa. Kutsutaan siis rykmenttiä tässä JR8ksi.

Poitsujen konekiväärikomppania on JR8:n ensimmäisen pataljoonan (I P) konekiväärikomppania, eli JR8:n ensimmäinen konekiväärikomppania. Ensimmäistä pataljoonaa johtaa majuri Sarastie. Muiden pataljoonien sodan alun päälliköitä ei kerrota nimeltä, paitsi toisen pataljoonan (II P) komentajaa kutsutaan "Hurja-Kalleksi".

Ensimmäiseen pataljoonaan kuuluu n. 4 komppaniaa, joista 1., 2., ja 3. ovat kiväärikomppanioita. Neljäs, eli 1.KKK on ensimmäinen konekiväärikomppania. 1. Komppaniaa johtaa kapteeni Helminen. 2. Komppanien johtajaa ei kerrota. 3. Komppania on luutnantti Autin komppania (komppania, johon Kariluoto kuuluu. Kuvassa merkitty oranssilla. Kariluodosta tulee 3. Komppanian päällikkö. Eli hän ei kuulu KKK:n). 1. Konekiväärikomppanian päällikkö on jääkärikapteeni Kaarna (merkitty vihreällä).

1. Konekiväärikomppaniaan kuuluu 3 joukkuetta. 1. Joukkueen johtaja on luutnantti Lammio. 2. Joukkueen johtaja on kirjan alkupuolella mainittu "länsisuomalainen varusmiesvänrikki". 3. Joukkue on Koskelan joukkue (merkitty keltaisella).

Koskelan joukkueessa (3.Joukkue) on 2 puolijoukkuetta. 1. Puolijoukkueen johtaja (merkitty sinisellä) on alikersantti Hietanen. 1. Puolijoukkueen vaiheita seurataan tarkimmiten. 2. Puolijoukkueesta ei kerrota paljoakaan.

1. Puolijoukkueeseen kuuluu 2 ryhmää: 1.ryhmä on alikersantti Lehdon ryhmä ja 2.ryhmä alikersantti Lahtisen.

Lehdon ryhmään kuuluvat Lehdon lisäksi Kaukonen, Riitaoja, Vanhala, Rahikainen.

Lahtisen ryhmään Määttä, Sihvonen, Salo ja myöhemmin Rokka ja Tassu (jotka siirtyvät 1. ryhmään Lehdon ja Riitaojan kaaduttua).

Ja sitten vielä tämä oranssilla merkitty luutnantti Aution 3. Komppania: Joukkueenjohtajista mainitaan kirjan alussa vain Kariluoto (4.joukkue) sekä Lilius, jonka joukkuetta ei kerrota. Kirjan loppupuolella kerrotaan luutnantti Pokin olevan 1. joukkueen johtaja.

[kaukopartiomiehet]

ryhmä 2 / fontaines d.c. – romance

romance / heikinpalo täs on nii sellanen kirottu viba et senki pohjalt jo heikinpalo

Into the darkness again In with the pigs in the pen God knows I love you Screws in my head I will be beside you 'Til you're dead

starburster / palomaa

I wanna head to a mass and get cast in it That shit's funnier than any A-class, in' it? I wanna talk with the clown who has apologies down Pay him 300 pound to take a class in it I wanna bite the phone, I wanna bleed the tone I wanna see you alone

here’s the thing / heikinaro & heikinpalo

Shocked and pretty is that face you're making Is there a sentiment you'd like to tell? But, if you tell them what the real story is I'm afraid it wouldn't play that well

To be anesthetized, and crave emotion So beautiful to hurt so well

desire / ryhmä 2

I see them driving into nothing where the nothing is sure (All they want denied) They drown their wishes in the fountain like their fathers before And in the park the firefighters turned their bodies to glass Some people seem to take their time when they pass

in the modern world / kuusela

Kissing on the corner (Yeah?) Wait for just a minute (What?) Come away with me and Sal I promise you'll be in it

As long as I've known There's no feeling to draw You may be the reason But I am the law

bug / palomaa

Baby I swear it, I wanted to call But on my way 'round I happened to fall She's a MUA at Carnegie Hall In her vanity mirror, I'm losing it all

Changed my name to "promise you", yeah It's easier than me making apologies, yeah Now I'm higher than anyone, yeah And dirt ain't nothing on me, yeah

motorcycle boy / hellström

Dreams - they got me choking I'm joking, in mine People sick with feeling They never align

It's fine I know You Rain I Snow You Stay I'll Go

sundowner / vierto joo kyl tosi vierto biisi

A sadness in the soul I dreamed it long ago But I have not belonged To any setting Sun

horseness is the whatness / heikinaro

And never Never I would trust It sticks around for some While always stays for none

Cause I thought it was love

death kink / heikinpalo nimi kertoo… 

When you came into my life, I was lost And you took that shine to me At what cost? You recognized the smell Human pain Said I'd learn to love the chain It was Shit, shit, shit

favourite / viehe

Did you know I could claim the dreamer from the dream? Make you feel Everything you've never even seen

Ah, it makes sense when you understand The misery made me another marked man And I'm always looking over my shoulder And each new day, I get another year older Shoulder bounce through the frame of a door Chewed into shape like a stone on the shore But if there was lightning in me You'd know who it was for