#proosa

[kajmidastuima]

Sanot, että arvet selässäni näyttävät alakuloisilta, umpeen ommelluilta kalmarinsilmiltä. Minulla lakkaa seisomasta.

Kerran eräs asiakas halusi, että laitan vaginaani lasisilmän jonka hän oli perinyt äidiltään, jutustelet allani. Ja niin minä myös tein. Laitoin kuulan sinne, sitten hän levitti jalkani, näin – ja vain tuijotti. Tuijotusta kesti yhdeksäntoista minuuttia. Pelkkää tuijotusta, hän ei kosketellut edes itseään. Hän ei puhunut eikä liikkunut, hyvä jos hengitti. Lauetessaankaan.

Kiva, ähkäisen. Miksi kerrot tuollaista minulle juuri nyt?

Rakennan aasinsiltaa. Kysyäkseni, onko sinulla fetissejä.

Et ole töissä. Relaa.

Relaa? Minä käsitin, mutta ilmeisesti väärin, että meidän on tarkoitus oppia tuntemaan toisemme.

Tuntemaan, mutisen. Mikset sitten aloita vaikka kysymällä, mikä on lempivärini. Neljä vuotta, etkä ole kysynyt lempiväriäni…

Mitä merkitystä lempivärillä on? Haluatko, että sinua pannaan sillä?

Olen kuvataiteilija. Väreillä on merkitystä minulle riippumatta siitä, merkitsevätkö ne mitään yleisesti. Vaikka koko maailma näyttäisi mustalta… vaikka niin olisi riittävää, koska kuka nyt kutuluolassa valoja tarvitsee – hitto, silti minulla olisi lempiväri.

Miksiköhän minulla ei ole lempisanaa? Vain turvasana…

Taivaansininen. Kiitos kysymästä.

Okei. No, kuule. Taivaassa on noin ääretön dekiljoonaa erilaista sinistä. Ole siis vähän spesifimpi. Onko mieleesi poutataivaansininen? Vai yötaivaansininen? Yötaivas elokuussa? Yötaivas, kun on pakkasta ja sumua eikä ulkona liiku muita kuin nistejä ja muistisairaita mummoja kesävetimissä, mutta tähdet juuri ja juuri välkkyvät ohuen pilviharson lävitse? Vai sittenkin taivas eteläisen meren yllä. Kun aava on tyyni ja on arvailujen varassa, kumpi oikeastaan heijastuu kumpaan, taivas mereen vai meri taivaaseen… vai se ohut sävy kapeassa kaistaleessa yläpilveä, joka vielä toistaiseksi on auringonnousulta varjossa, vivahteeltaan kuin ukkoskuuron kastelemat orvokit –

Sinä, keskeytän.

Ynähdät.

Sinä, toistan, olet minun fetissini.

Purautat turhautuneena päätäsi. Mutta mitä oikein tahdot minun tekevän, Kaj, parahdat.

En halua mitään temppuja.

Sääli. Minä olen taikuri…

Teoksesta Maailman vanhin tarina, Kaj Midas Tuima, Books on Demand 2024

[uuniluuta]

'So it is,' said she at last, 'that you must take her whom you love; her and no one else.'

["Niin se onkin", sanoi hän vihdoin, "että se on otettava, jota rakastaa; se eikä kukaan muu."]

[luuletus-ee]

- Mari Uri

[lohtulauluja]

from Precious Bane (Mary Webb)

[kinnisvarakool]

Koolitus "Kasutusluba ja selle taotlemine" toimub 30/11/2022

Koolitus “Kasutusluba ja selle taotlemine” toimub 30/11/2022

30/11/2022 toimub Kinnisvarakoolis koolitus “Kasutusluba ja selle taotlemine“. Jurist Martina Proosa annab koolitusel ülevaate kasutusloa olemusest, kasutusloa taotlemiseks vajalikest dokumentidest, kasutusloa andmise menetlusest ning nendega seotud probleemidest. Koolituse sihtrühm on: kohalikud omavalitsused; projekteerijad; kinnisasja omanikud; kinnisvaraarendajad. Koolitus “Kasutusluba ja…

[helgisaldo]

Photo: Alana Proosa

[doitinanotherlanguage]

Week 1 | Day 4 | Langblr Reactivation Challenge

A vocabulary list about literature: Spanish - English - Finnish

la literatura - literature - kirjallisuus

literario/a - literary - kirjallinen

la obra literaria - work of literature - kirjallinen teos

el libro - book - kirja

el autor, la autora - author - kirjailija

escribir - to write - kirjoittaa

el lector, la lectora - reader - lukija

leer - to read - lukea

el tema literario - literary theme - teema

la épica - epic literature, narrative fiction - epiikka

la prosa - prose - proosa

la novela - novel - romaani

la novela corta - novella - pienoisromaani

el cuento - short story - novelli

el capítulo - chapter - luku

el drama - drama - draama

la obra de teatro, la obra teatral - play, dramatic work - näytelmä

el acto - act - näytös

la escena - scene - kohtaus

el diálogo - dialogue - dialogi, vuoropuhelu

el monólogo - monologue - monologi, yksinpuhelu

la línea - line - vuorosana

la poesía, la lírica - poetry, lyric - runous, lyriikka

el poeta, la poetisa - poet - runoilija

el poema - poem - runo

la estrofa - stanza - säkeistö

el verso - line, verse - säe

el orador de un poema - speaker of a poem - runon puhuja

el género literario - literary genre - kirjallisuuden laji/genre

la ficción especulativa - speculative fiction - spekulatiivinen fiktio, spefi

la ciencia ficción - science fiction - tieteiskirjallisuus, scifi

la literatura fantástica - fantasy literature - fantasiakirjallisuus

la ficción utópica - utopian fiction - utopiakirjallisuus

la ficción distópica - dystopian fiction - dystopiakirjallisuus

la ficción posapocalíptica - post-apocalyptic fiction - postapokalyptinen fiktio

la clima ficción, la ficción climática - climate fiction - ilmastofiktio

la ucronía, la historia alternativa - alternate/alternative history - vaihtoehtohistoria

la ficción histórica - historical fiction - historiallinen fiktio

el suspense/suspenso, el thriller - thriller - jännityskirjallisuus, trilleri

la narrativa/ficción gótica - Gothic fiction - kauhuromantiikka, gotiikka

la novela romántica - romance novel - rakkausromaani

la no ficción - non-fiction - tietokirjallisuus

el movimiento literario - literary movement - kirjallisuuden suuntaus

el Renacimiento - Renaissance - renessanssi

el Romanticismo - Romanticism - romantiikka

el realismo - realism - realismi

al decadentismo - Decadence - dekadenssi

el modernismo - modernism - modernismi

el posmodernismo - postmodernism - postmodernismi, jälkimodernismi

el poscolonialismo - postcolonialism - postkolonialismi, jälkikolonialismi

la Nueva Ola - New Wave science fiction - uuden aallon tieteiskirjallisuus

[kapitaali]

Googlen "Don't be evil"-sloganin banaalius

kirjoittaja: Julian Assange, WikiLeaksin päätoimittaja ja kirjan “Cypherpunks: Freedom and the Future of the Internet” kirjoittaja

“The New Digital Age” on hätkähdyttävän selkeä ja provokatiivinen suunnitelma teknokraattisen imperialismin toteuttamiseksi kahdelta sen johtavalta noitatohtorilta, Eric Schmidtiltä ja Jared Cohenilta, jotka luovat uudenlaisen käsitteen Yhdysvaltojen globaalille vallalle 2000-luvulla. Tämä idiomi kuvaa ulkoministeriön ja Piilaakson yhä tiiviimpää liittoa, jota edustavat Googlen toimitusjohtaja Schmidt ja Condoleezza Ricen ja Hillary Clintonin entinen neuvonantaja Cohen, joka on nyt Google Ideas -yksikön johtaja.

Kirjoittajat tapasivat miehitetyssä Bagdadissa vuonna 2009, jolloin kirja sai alkunsa. Kävellessään raunioiden keskellä he innostuivat siitä, että kuluttajateknologia muutti yhteiskuntaa, jonka Yhdysvaltojen sotilaallinen miehitys oli tuhonnut. He päättivät, että teknologiateollisuudesta voisi tulla Yhdysvaltain ulkopolitiikan voimakas vaikuttaja.

Kirjassa esitellään teknologian roolia maailman ihmisten ja kansakuntien muokkaamisessa maailman hallitsevan suurvallan kaltaisiksi, halusivat ne sitä tai eivät. Proosa on ytimekästä, argumentointi itsevarmaa ja viisaus banaalia. Mutta tätä kirjaa ei ole tarkoitettu luettavaksi. Se on merkittävä julistus, joka on suunniteltu luomaan liittoutumia.

“The New Digital Age” on ennen kaikkea Googlen yritys asemoida itsensä Amerikan geopoliittisena visionäärinä — ainoana yrityksenä, joka pystyy vastaamaan kysymykseen ”Minne Amerikan pitäisi mennä?”. Ei ole yllättävää, että maailman tunnetuimmista sodanlietsojista koostuva kunnioitettava joukko on kaivettu esiin antamaan hyväksyntänsä tälle länsimaisen pehmeän vallan houkuttelulle. Kiitoksissa ylistetään Henry Kissingeriä, joka yhdessä Tony Blairin ja entisen CIA:n johtajan Michael Haydenin kanssa antoi kirjalle ennakkokehuja.

Kirjassa kirjoittajat ottavat mielellään valkoisen nörtin taakan. Mukana on runsaasti sopivia, hypoteettisia tummaihoisia arvokkaita henkilöitä: Kongolaisia kalastajia, graafisia suunnittelijoita Botswanassa, korruptionvastaisia aktivisteja San Salvadorissa ja lukutaidottomia masai-karjapaimenia Serengetissä kutsutaan kuuliaisesti esittelemään länsi-imperiumin infotoimitusketjuun liitettyjen Google-puhelinten edistyksellisiä ominaisuuksia.

Kirjoittajat tarjoavat asiantuntevasti banalisoidun version huomisesta maailmasta: vuosikymmenten päästä tulevien vempainten ennustetaan olevan samanlaisia kuin meillä on nyt — vain coolimpia. ”Edistystä” ajaa amerikkalaisen kulutusteknologian vääjäämätön leviäminen planeettamme pinnalle. Jo nyt joka päivä otetaan käyttöön noin miljoona uutta Googlen käyttämää mobiililaitetta. Google ja siten myös Yhdysvaltain hallitus asettuu jokaisen ihmisen viestinnän väliin, joka ei ole Kiinassa (tuhma Kiina). Hyödykkeistä tulee entistä ihmeellisempiä; nuoret, urbaanit ammattilaiset nukkuvat, työskentelevät ja tekevät ostoksia entistä helpommin ja mukavammin; demokratiaa horjutetaan salakavalasti valvontateknologioilla, ja valvonta uudelleenbrändätään  ”osallistumiseksi”; ja nykyinen systematisoidun ylivallan, pelottelun ja sorron maailmanjärjestyksemme jatkuu ennallaan, koskemattomana tai vain heikosti häiriintyneenä.

Kirjoittajat ovat happamia Egyptin vuoden 2011 arabikevään voitosta. He torjuvat egyptiläisnuorison jyrkästi väittäen, että ”nuorten aktivismin ja ylimielisyyden sekoitus on yleismaailmallista”. Digitaalisesti inspiroituneet väkijoukot tarkoittavat, että vallankumouksia on ”helpompi aloittaa” mutta ”vaikeampi saattaa loppuun”. Koska vahvat johtajat puuttuvat, lopputuloksena on, ainakin Kissinger sanoo kirjoittajille, koalitiohallituksia, jotka muuttuvat itsevaltaisiksi. He sanovat, että ”keväitä ei tule enää olemaan” (mutta Kiina on köysissä).

Kirjoittajat fantasioivat ”hyvin resursoitujen” vallankumouksellisten ryhmien tulevaisuudesta. Uusi ”konsulttien joukko” ”käyttää tietoja poliittisen johtohahmon rakentamiseen ja hienosäätämiseen” datalla.

”Hänen” puheensa (tulevaisuus ei ole kovinkaan erilainen) ja kirjoituksensa syötetään ”monimutkaisten piirteidenlouhinta- ja trendianalyysiohjelmistojen läpi”, kun taas ”hänen aivotoimintansa kartoitetaan” ja muita ”kehittyneitä diagnostiikkaohjelmia” käytetään ”arvioimaan hänen poliittisen repertuaarinsa heikkoja kohtia”.

Kirja heijastelee ulkoministeriön institutionaalisia tabuja ja pakkomielteitä. Se välttelee Israelin ja Saudi-Arabian merkittävää arvostelua. Siinä teeskennellään aivan poikkeuksellisella tavalla, että Latinalaisen Amerikan suvereniteettiliikettä, joka on vapauttanut niin monia Yhdysvaltojen tukemista plutokratioista ja diktatuureista viimeisten 30 vuoden aikana, ei koskaan tapahtunut. Viitaten sen sijaan alueen ”ikääntyviin johtajiin” kirjassa ei nähdä Latinalaisen Amerikan Kuubaa. Ja tietysti kirjassa harmitellaan teatraalisesti Washingtonin suosikkimörköjä: Pohjois-Koreaa ja Irania.

  Lähde: https://www.nytimes.com/2013/06/02/opinion/sunday/the-banality-of-googles-dont-be-evil.html

https://kapitaali.com/googlen-dont-be-evil-sloganin-banaalius/

[a-drunk-giraffe]

Suve väsimus

Kahe päiksekiire saatel

Selgineb lähemal vaatel

Et vesi on külm ja tühi on hing

Varsti saab läbi aastaring

[poeetiline]

Ülehomme

Põgenen lärmakast ruumist Haaran telefoni ja suitsupaki Istun verandale Süütan suitsu Tõmban mahvi Ühe Teise Otsin mälusoppidest su numbrit Leian “Number ei ole kasutusel” Küsin kõrvalistujalt su uut numbrit Helistan taas Kutsub Ühe korra Kaks, viis Su hääl on kare Ma äratasin su Tahan lihtsalt rääkida Sa ütled, et ma olen purjus Jah. Kallis anna andeks, aga ma julgestuseta küsida ei suudaks “Kas sa kasvasid minust välja?” Sa ütled, et ma ajan lolli juttu Niiet see on tõsi-ma küsin Sa keerutad ja palud mul homme kaine peaga uuesti helistada. Aga ma ei helista. Sain juba vastuse Ja südamevalu Ja põhjuse uue suitsu süütamiseks. Sest ma tean, et kui homme lööb kell juba ülehomseks siis saad sa ise ka aru, et mina jäin sulle liiga väheks.

[rusutus]

Talvine etüüd

Mu maja ees olevate puude lehed hakkavad vaikselt juba värvi muutma, ent sina oled siiski minu mõtteis olemas. Isegi nemad suudavad edasi liikuda, ent mina? Ma teen seda eriti aeglaselt. Ma ei tea, mida ma teen talve saabudes. Sa ometi olid ju minu talvine armastus. Aastaajad mööduvad, ent minu süda hoiab siiski sinust nii tugevalt kinni. Mis sest, et meie leek oli üürike. Mis sest, et mina olen sinu mõtetest, sinu südamest juba ammu kadunud. Sina oled minu omas siiski veel. Pärast kogu seda aega oled ikka veel. Ma tean, et ühel päeval ma lasen sinust lahti ning endale valetamise asemel võin kindlalt öelda, et nüüd sa oled läinud. Aga enne kui see juhtub, vahetavad kõik lehed värvi ning lilled jäävad unne. Puud jäävad raagu ning tuleva talvega jäätub meie armastus.

[uuniluuta]

"Avioliitto, lapseni, on vakava asia. Siitä voi tulla maanpäällinen taivaamme, mutta myöskin helvettimme. Oletko ajatellut sitä, lapseni?"

"Olen, setä." Se oli totta. Olinhan aikonut järjestää avioliittoni Latvalle helvetiksi, ja ulkoseurakunnista oli luvattu apua.

"Vaimoke" on oikeasti aivan loistava kirja. Kirjeromaani saattaa olla "naisten laji", mutta siinä(kin) Hilja Valtonen on verraton.

Nti.Trastevere

olisipa "järeä tykistö"

P. S. Ei ole teokseen pohjautuva elokuvakaan yhtään hullumpi, nimikkobiisi on aikamoinen korvamato. Ja onhan Tauno Palo aika ihana...

[heleriinlass]

Ma tahan teha klišeed

Ma tahan teha klišeed. Ma tahan sõita jalgrattaga Amsterdammis. Tahan nautida prantsuse croissante Eiffeli torni all, süüa pitsat ja sõimata itaalia keeles Itaalias, juua end Vegases sodiks, minna Broadwayle New Yorgis, seigelda alpides ja helisedes laulda muusikat Austrias, näidelda Hollywoodis, juua teed Inglismaal ja tähistada St.Patricu päeva Iirimaal, ujuda soojaveeallikates Islandil ja jalutada Hiina müüril. Minna kohta, kus muru on rohelisem ja taevas sinisem. Nautida Jaapani kirsipuuaeda ja palvetada Indias, avaldada armastust Pariisis ning nautida Belgia šokolaadi ja vahvleid. Minna Riosse ja tantsida, kuni ma olen hull ning leida arm esimesest silmapilgust ja öelda sulle 7-s keeles, et igatsen, sõita gondlitega Veneetsias ja minna safari Aafrikas ning sõita paadiga Niagara joa all ja saada läbimärjaks, visata värviliseks teisi hingi Holil, laulda enda hääl ära laulupeol ja hüpata üle lõkke Jaanipäeval, minna randa ning süüdata tuli öösel, kui augustikuised tähed sillerdavad pea kohal ja joosta põldude vahel, kartmata vabadust ja tunnetada seda rõõmu, mis on liiga hea, et tõsi olla, sõita suvel autoga Lõuna - Eestis ringi ja jalutada lumises vanalinnas. Ujuda Pärnus, röhutada “ö” tähte Saaremaal ning olla tundide kaupa saunas. Nautida pannkooke Kanada vahtrasiirupiga ja süüa tulist toitu Tais, kuni ma enam ei tunne oma suud ja jalutada tänaval, kui ülevelt sajab paksu-paksu lund, juua tohututes kogudes saksa õlut Octoberfestil ja lasta vastlapäeval kõige pikem liug, et tulevik tuleks ikka helge ning värvida mune lihavõtetel ja tantsida jalad valusaks tantsupeol ning soovida, et aeg jääks seisma. Minna tülli ja tekitada draama ja joosta sulle järele ning öelda, et asi pole sinus vaid minus ja suudelda, kui väljas kallab nii, et lõppu pole näha, visata puruks taldrikuid, sest viha saab võitu, aga ikkagi soovida sulle head. Juua end purupurju, sest maailm vihkab mind ja sattuda kaklusesse ning minna koju sinise silmaga, kuid lohutada end sellega, et küll pulmadeks paraneb ära ja istuda katusel ja nautida langevaid tähti, kaotada mõistus vana-aastaõhtul ja teha lubadused uueks aastaks, kuigi ise sa tead, et sa vaevalt ehk täidad neid, nutta nagu hull, kui ma kirjutan sulle. Tahan avastada maailma, unistada suurelt, naerda nii, et mul on kõhulihased valusad, nutta nii, et tunnen nende söövitust enda põsel, olla õnnelik ja ehk natuke armastada. Ma tahan teha klišeed. Ma tahan teha klišeed Sinuga.

[kinnisvarakool]

Koolitus "Kasutusluba ja selle taotlemine" toimub 30/11/2022

Koolitus “Kasutusluba ja selle taotlemine” toimub 30/11/2022

[helgisaldo]

Photos: Alana Proosa

[paradoksidemixtape]

Õudusunenägudest tuleb ärgata

Töötan raamatupidajana ja koostan terve päev exeli tabeleid. Vahepeal mängin online pokkerit või solitairi. Olen koos Lauriga Vändrast, sest ta on ainuke, kes mulle tähelepanu pöörab ja ta isegi ei tea, kes on Chopin ja ta pole kunagi kuulanud Vihmapiiskade prelüüdi ja ta ei kirjuta mulle luuletusi ja ta ei loe mu luuletusi, kuigi ütleb, et ta loeb ja ta töötab kuskil kontoris, firmas, mille nime ma unustasin pärast 1. kohtingut ja ta räägib targa näoga lolli juttu, aga kui me kinos käime, siis me loobime üksteist popkorniga ja naerame lamedate naljade üle ja ma korraks arvan, et elu polegi nii hull, kuid siis sõidame autoga tema juurde ja ma hakkan filosofeerima filmi üle ja ta ütleb mulle, et ma olen palju ilusam, kui ma vait olen. Ja siis ma naeran selle peale, kuid tegelikult kukub kogu mu maailm kokku ja ma tahan nutta, sest kõige hullem, mida mulle öelda sai, öeldi. Talle ei paku huvi minu mõistus, minu mõtted. Ma ütlen, et ta mu koju viiks ja siis ma istun peegli ees ja vaatan endaga tõtt ja ma võtan ennast kokku. Järgmine päev ma lähen temast lahku, vahetan tööd, võtan isalt laenu ja kolin Tartusse. Käin lahedates kohvikutes, kirjutan rohkem kui ma kunagi varem olen kirjutanud ja ootan oma tõelist armastust. Mitte tähelepanu. Selle saan ma kassilt, mille ka endale võtan.

-PP