#maailman vanhin tarina

[kajmidastuima]

Olen rekvisiittaa. Ornamentti, kuorotyttö, tenori ja rikkinäinen falsetti, takarivissä, edessäni pidemmät.

Haluan pois, sanon tuhannennen vuoden päätteeksi. Asteliel, kuoronjohtaja, järjestää minut sinfoniaorkesteriin. Carnesiel, kapellimestari, johdattaa harpulle, ja Moras, nuiva riviharpisti vierelläni, näyttää miten.

Kielet kitkuvat sormissani. Jokainen harmoninen sointu vaatii ryypyn verta näppäillessäni kuin partaveitsiä, eivätkä näppini parkkiinnu tuhannessa vuodessa. Voisinko saada vaikka pasuunan, kysyn viimein, ja niin vaskipuhallin kannetaan käsivarsilleni – ja niin löysin tarkoitukseni. Mutta puhallettuani tuhat vuotta huomaan unohtaneeni hengittää. Happi ei maistu enää samalta, kun sitä haukkoo sammunein keuhkoin.

Palauttaessani pasuunan Carnesiel kohottaa kärsivällisen katseensa kiusallisuuteeni. Ehkä viulut, hän ehdottaa, mutta minä pudistan päätäni.

Triangeli?

Oikeastaan, sanon varovasti, en taida olla se jona minua pidetään. En kuulu soittamaan. Siksi pyydän saada vaihtaa alaa.

Ei käy. Meillä on jo liikaa säveltäjiä.

En minä tahdo säveltää.

Mitä sitten? Laatia käsiohjelmia?

Siveltimen.

Sivel… oh. Heh. Ei. Sellainen ei kuulu repertuaariimme.

M-mutta, se kuuluu joidenkin repertuaariin, Koillisella Taivaalla –

Asahel, oletko sinä Koillisen Taivaan enkeli? Et. Kuulut tänne, Kaakkoiseen Taivaaseen. Ainoa missiosi on osallistua selestiaalisen taidemusiikin tuottamiseen minun sekä sisartesi rinnalla, nyt ja ikuisesti. Koska tällaisiksi, tähän rooliin, Pyhä Demiurgi meidät loi. Niin on kirjoitettu.

Näkisin mielelläni ne kirjoitukset, sanon. Samassa huomaan miljöön ympärilläni vaihtuneen: äkkiarvaamatta sijaitsen niin absoluuttisessa korkeudessa että sinne pääsee vain vajoamalla ohi pohjattoman syvyyden. Sen kirkkaudessa pupillit supistuvat atomeiksi ja valkoinen on syttä, ja ilma niin tiheää että siihen uppoaa kuin veteen. Siivet suljettuinakin kellun sen raastavassa nosteessa. Samalla se painaa minua alaspäin, pakottaen kumaraan. Kumartamaan.

Edessäni säihkyy krysoliittiobeliskien reunustama luolan suu. Helakanpunaiset viirit, joihin on kirjailtu avaruuden kuningattaren radianssin kuvan heijastus, lasketaan kunniakujaksi kohti tuota häikäisevää pyhintä.

Tuulet, jotka luolasta puhaltavat, tarttuvat minuun kuin muiluttaakseen. Yksi niistä on tulta, yksi hyhmää ja yksi jäätä, ja jäisin hyydyttää minut aloilleen. En kykene liikkumaan. Pääni kääntyy yhtä paljon kuin marmoriveistoksella, joten minun on katsottava suoraan eteeni vaikka valo kärähdyttää silmäkuoppani. Iirikset valuvat poskille ja veri suonissani kiehuu.

Vähitellen keskelle loistetta materialisoituu olento. Se kumpuilee lähemmäs, säteilee ja terävöityy, mutta pysähtyy taktisesti juuri hahmotuskykyni ulkopuolelle. Koronansa udusta sen ääni kaikuu suoraan kivistävään kallooni. Sävy on tympääntynyt:

Miksi vihaat minua, Asahel, se tiedustelee. Miksi vihaat kotiasi, luomistani maailmoista ainoaa täydellistä?

Miksi autuus, jonka sinullekin soin, turhauttaa sinua?

Miksi se ei riitä sinulle?

Miksi sukellat vastavirtaan, vaikka tuuli olisi myötäinen? Miksi rikot rauhani lakeja?

Miksi tahdot tuoda tyytymättömyyden utopiaan? Piinan Taivaaseen? Anarkian eukratiaan?

Miksi olet kiittämätön? Miksi, vaikka näet kyyneleeni?

Maistat kyyneleeni.

Hukut niihin…

Halusit siveltimen; sinä saat siveltimen, Asahel. Halusit olla jotain muuta kuin miksi sinut loin; sinä saat! Vaan silloin ei paikkasi lie enää täällä, lintukodossani, vaan siellä missä puiden juuret imevät ravinteensa Helvetistä; missä väärät profeetat resitoivat väärien jumalten nimiä; missä Kali Yuga kestää vielä neljäsataatuhatta vuotta; missä maankuori hikoilee myrkkyjä, taivas on asuinkelvoton ja luomakuntani minut hyljännyt…

Serafit sulattavat soittimeni ja kaatavat kiehuvan kullan niskaani. Kerubit nokkivat yltäni paitsi alban, myös ihon, ja valtaistuimet mulkoilevat polttomerkkejä paljaille pakaroilleni. Pyhä Demiurgi, olkaa niin kiltti, älkää, parun. Siitä huolimatta, tai sitä suuremmalla syyllä, avaruuden kuningatar antaa merkin: poikki!

Siipeni rusahtavat.

Veri räiskähtää sieraimistani. Jokaisesta ruumiinaukostani, niin luonnollisista kuin vastikään avatuista, tursuaa sapekasta ektoplasmaa. Lihakseni kouristuvat ja luuni kääntyvät, syöpä korvaa sisikuntani. Tuska on mieletön. Ja minä putoan.

Teoksesta Maailman vanhin tarina, Kaj Midas Tuima, Books on Demand 2024

[wanderrealms]

Aloin kääntää Sway -tarinaa englannista suomeksi, mutta eka kappale ei käänytynyt suoraan. Kirjoitin uude alun ja tarina meni omia menojaan.

Oltuaan sivuraiteilla noin 700 sanaa tarina päättyi.

Talven Tanssittaja

Talvetar, kylmän henki, hallantuoja, kuurankylväjä otti sulhaseksi nuoren Nestorin. Kylmäsi hengen ja sydämen rintaan pysäytti.

Koski kasvoille jään kimmeltävän, vei elon punan iholta.

Ei enää ihmiseksi Nestoria erehdy, vaan Hallankajo -nimellä kutsuvat.

Mutta hän nimen Hallankajo ja morsion otti ilolla. Monta talvea henkeä kosiskellut, parhaimpiinsa pukeutunut, takkiin hopeaan ja silinteriin siniseen, jonka liepeen yli huntu kuuran harmaa lipui peittäen hiukset vielä elon sävyiset.

Vain silmät vihreät kevään ja hiukset sävyä hiekan säilyivät, kun talvenneito elon värit karkotti.

Nyt hän tanssii talven syleilyssä. Kylmässä ikiaikaisessa, henkeen purevassa, maailman uneen lumella peittoavalla.

Askeleet heidän kylmän tuo, yli karikkeen syksyn. Tuoden lumen ja jään, ne paikkansa ottaa kunnes kevät uneen laittaa. Maailman valkoiseksi heidän tanssi muuttaa, neulaset männyn, kuusen ja oksat alastomat lumeen pukee.

Henkäys kylmä talven kulkijaa hyväilee, suutelee huulet kohmeisiksi ja hengen rinnassa polttavaksi muuttaa, valkeaksi savuksi joka jääneulasin kiipeää kurkusta ja ilmaan katoaa. Talvi kaiken kaltaisekseen muuttaisi, mutta lämpöön ihmiset pakenevat.

Vain yksi hänen syleilyynsä katosi.

Nuori Nestori tanssii askeleita häätanssin, pääty ei tanssi lumenpeitteisiin vaan askeleet häipyvät valoon kevään.

Lunta ja jäätä hän syleilee, ihmisen muotoon asettunut, hengen muodon näkyväksi tekevä. Kasvot hyiset pakkasneidolla, naamio kylmää ja lunta varissutta, muotoon ihmisenpojan viettelevän.

Jo kauan ennen kasvoja hyisiä oli Nestori talven vallassa. Sumussa vaelsi ja kosketus kylmäsi, talven kaltaiseksi syntymässä tehty, liekö halla miehen muodon itselleen ottanut. Syntymässä itsensä unohtanut.

Vielä ihmisenä nuori Nestori vaelsi huurteessa talven ajan, eksyi sumuun ja lumenpeittoon. Eivät ystävät kyenneet estämään, lämpöön lieden palaamaan.

Vasta kevät sulatti hengen, mut sytytti mieleen kaipuun. Läpi vuoden aikojen lämpimien hän turrutti kaipuun työllä.

Palveli hän kyläänsä ja perhettä pientä. Jatkoi ottoäidin askelia luokse vanhan tammi pöydän jossa Suojeluksia luotiin. Siinä moni Suojelustentakoja oli taikuutta luusta lohikäärmen, sisuksista meripihkan, ja helmen hohda luonut. Kutonut välille taikuuden tiet teräksestä ja luonut muodon loitsulle.

Ei Nestori itseään voinut suojella, vei Talvenneito sydämen.

Maailma vei perheen. Vanhin ystävistä, Ronia lohikäärmeitä surmasi, luita ja suomuista taljaa Nestorille toi. Jorin isänsä vaunuja ajaa, kylästä kylään seppämiehensä luomuksia myy.

Molemmille sydämensä olisi antanut Nestori. Toisen sydän ei samaan tahtonut, toiselle ei sanaa kehdannut suoda.

Vain vanha Enna jäi perheeksi, yrttien keittäjä, harmaahapseksi kirottu. Nuorena loitsun halpamaisen kohdannut, sormet koukkuun kirosi, ihoon ajan kirjoitti ennen sen kulumista. Ja kylä kaipasi Suojeluksia, maailma vuorten takana niitä halajasi.

Ei Nestori ainoa ollut, Suojeluksia muutkin takoi. Heistä uteliain ja luovin, kavahti vanhaan jäämistä ja etsi uutta, tapoja luoda suoja suurempi ihmisille.

Silti kaipuu kyti rinnassa, jääkimpale poltti sydämen alla, pisteli mieltä ja veti katseen muistoihin talvenpeitosta. Lumen alle hän kaipasi, kylmään nukkumaan kunnes kevät sulattaisi, vaan ehkei se ikinä koittaisi.

Jos talvella olisi henki, hänen rinnallaan uinua, suudelmiin herätä, ja askelin korein yli karikkeen syksyn tanssia tuoden talven ajan takaisin.

Todeksi toive kävi kun lumen läpi vei tie kohti paikkaa pyhää Suojeluntakojille. Ympyrä sumuun piirretty johon lahjoja jätettiin voimille suuremmille.

Siellä kohtasi hän Talvettaren. Ei enää tuntenut hän jääkimpaletta sydämen alla, kytevää kaipuutta rinnassa, kotiin hän oli saapunut, armaansa ensi kertaa nähnyt.

Päivä päivältä he askelsivat toisiaan lähemmäksi, kunnes kädet kohtasivat. Jätti kosketus Talvettaren punaista iholle, kylmän kosketus haavaava.

Ja keväisin yritinkeittäjä, Enna, ainut ystävä Nestorin hänen käsilleen voidetta levitti. Ei ihmisen talveen kuuluu koskea, tai tuleen kättä syöstä, väliin kylmän ja kuuman ihminen kuuluu.

Mutta ei Ennaa Nestori kuunnellut. Parhaisiinsa hän pukeutui ja Talvetarta kosiskeli. Veti hanskat kädestään ja kosketusta toivoi, vain hetken kestävää. Luki tarinoita rakkaudesta, ja huulilleen suudelmaa toivoi, haarniskaan kylmää vastan luopui, vastarakkautta pyysi.

Näin hän vietti talven päivät ympyrässä pyhässä, jonne lahjoja voimalle suurelle jätettiin.

Liekö kaaoksen voima heidän rakkauttaan lahjaksi luullut, vai loiko Kaaos Talvettaren viemään Suojeluntakojan ihmisiltä.

Liikuttui kuitenkin voima kaaoksen rakkaudesta joka ei ilman kivun polttoa voinut koskea, silti kylmää neitoa Nestori halajasi.

Ehkä kuura oli ottanut ihmisen hahmon ja syntymässään itsensä unohtanut.

Ja hahmo ihmisen vaillinaisuutensa häneen iskenyt. Ei vanhaa luontoaan voinut kohdata ilman punaisena palavia jälkiä, hengen vei keuhkoista ja kurkun kuristi.

Silti kylmän neitoa Nestori halajas. Otti Talvetar Nestoriin tanssiin kylmään. Ja puhui kaaos heille,

Muuttuisitko toiseksi? Kylmäksi kuin kalma, veretön, miltei eloton. Kuura kasvojasi peittäisi ja jää askeleitasi seuraisi.

Kaikki entinen kaikkoaisi. Vain syleily kylmän jää, on tehtäväsi tuoda talvi ylle maan, kunnes kevät teidät ikiroudan uneen.

Hetken Nestori epäröi. Sydän löi kahdesti kunnes pysähtyi ikiajaksi. Huulilta Talvenneideion hän löysi vastauksen, joi henkäyksen kylmän neidon.

Veret se seisautti, sydämen paikalleen jäädytti ja kuuralla kasvot peitti. Ihmiseksi ei Nestoria enää erehdytä pitämään, Hallankajoksi häntä kutsutaan.

Vaan vielä hän muistaa kodin ja Suojelusten taidon.

Lumenpeiton alta ihmiset vielä löytävät sydämen lohikäärmeen luuta, jonka ympärille teräslangoin loitsu sidottu. Sen Nestorin luomaksi ihmiset tuntevat.

Talventanssittaja ja Suojelustentakoja. Ei sydän jääkimpaleeksi tullut, ei kuura kietonut häntä ja jääksi muuttanut. Nestori ja Hallankajo samassa elävät.

Elon lämpö ja talven kylmä. Vastuu ja rakkaus. Välillä tanssii hän.

[kaustisenkirjasto]

Uutuuksia, vko 22/2019

Tässä ajanjaksolla 27.5.-2.6. kirjastoon saapuneita uutuuksia!

Alatalo, Katri Ikuisesti, siskoni 84.2

"Kaikki se, mikä on tapahtunut kerran, voi tapahtua uudelleen." Ikivanhan tammilehdon kupeessa, unohdettujen kivipaasien laaksossa varttuu kaksi siskoa. Heille kerrotaan tarinoita druideista, jotka suojelevat elämää jumaliensa tavoin. Aika on kehä, jonka rattaan naksahtavia liikkeitä kuolevaiset eivät ehdi kuulla. Mutta on tekoja, jotka pysäyttävät jopa ajan ja joita jumalatkaan eivät voi perua - ja elämä kiertää kehää, ajat letittyvät yhteen kuin hiukset. Kelttiläisistä myyteistä ammentava Ikuisesti, siskoni on huikaiseva kertomus sisaruudesta, aikakausien kuohujen yli kantavasta rakkaudesta ja kohtalokkaasta petoksesta, joka saa kuolemankin sijoiltaan.

Backman, Fredrik Mummo sanoo hei ja anteeksi 84.2

Hurmaavan herkkä tarina pienen tytön suhteesta isoäitiinsä on kunnianosoitus rohkeudelle ja erilaisuudelle. Seitsenvuotias totinen älykkö Elsa on erilainen kuin kaikki muut, minkä vuoksi häntä kiusataan koulussa. Hänen ainoa ystävänsä on omaperäinen isoäiti, joka pitää ehdoitta Elsan puolia ja kertoo lohdutukseksi tarinoita, joissa kenenkään ei tarvitse olla normaali. Kun isoäiti kuolee, Elsa saa tehtävän: Elsan tulee toimittaa perille anteeksipyyntökirjeitä isoäidin puolesta. Kirjeet johtavat Elsan suurenmoiselle matkalle, jolla hän kohtaa mitä eriskummallisempia hahmoja - ja samalla paljastuu, miten ainutlaatuinen isoäiti todella oli. 

Calderón, Ana Victoria Rakastu vesiväreihin : kehity loistavaksi maalaajaksi 74.21

Rakasta vesivärejä esittelee suositun akvarellitaiteilija ja työpajaohjaaja Ana Victoria Calderónin mutkattomia ja askel askeleelta eteneviä vesiväritekniikoita, joiden avulla maalaat nykyaikaisia teemoja. • Tutustu olennaisimpiin taidetarvikkeisiin, kuten erilaisiin maaleihin, papereihin ja siveltimiin. Lisäksi saat vaihtoehtoja vesiväritöidesi paranteluun. • Opi hallitsemaan perustekniikat. Aloita helpoista tehtävistä, opi kerrostamaan värejä ja tutustu vesivärien luonteeseen. Kirja johdattelee niin ikään skannauksen ja digitaalisen editoinnin pariin, jotta töidesi jäljentäminen onnistuu. • Harjoittele monien viehättävien aiheiden maalausta. Kirjasta löydät ohjeet kukkien ja lehtien, perhosten ja muiden hyönteisten, hedelmien ja vihannesten sekä kirjaimien taiteiluun. 

Carlsson, Christoffer Voimat Leo Junker 4

Jokainen on vihollinen. Tiivistahtinen rikosromaani rajoista, joita ei saa koskaan ylittää. Marraskuun 13. päivänä 2015, perjantaina, Pariisissa räjähtää ja samaan aikaan valtavat pakolaisvirrat kulkevat halki Euroopan, kohti pohjoista. Liikkeellä on huhu, että Ruotsiin on rantautunut terroristeja attentaatti mielessään. Tarua vai totta - kukaan ei tiedä. Samaan aikaan Leo Junker saa viestin, joka koskee viisi vuotta vanhaa, selvittämätöntä murhaa. Kaikki sujuukin hyvin, kunnes johtolangat alkavat viitata Tukholman poliisiin. Viestin lähettäjä on Leon entinen paras ystävä ja nykyinen pahin vihamies. Pitkään piileskellyt taparikollinen astuu esiin eikä siitä seuraa mitään hyvää. Edes hänelle itselleen. Ajat ovat levottomat. Christoffer Carlsson (s. 1985) on koulutukseltaan kriminologian tohtori. Rikoskirjailijana hän debytoi 24-vuotiaana romaanilla Tapaus Vincent Franke (suom. Johnny Kniga, 2011). Voimat on Leo Junker -sarjan päättävä rikosromaani, sen neljäs kritiikin ja lukijoiden ylistämä osa, joista ensimmäinen, Varjot, palkittiin Ruotisissa Vuoden parhaana rikosromaanina. 

Delaney, J. P. Usko minua 84.2

Vangitseva trilleri vie keskelle piinaavaa psykologista peliä, jossa kukaan ei ole sitä miltä näyttää. Näyttelijätär Claire on vaikeuksissa: hänellä ei töitä. Saadakseen taloutensa kuntoon Claire pestautuu avioerojuristien firmaan houkutuslinnuksi, jonka täytyy napata uskottomien aviomiesten viettelytarjoukset nauhalle. Mutta itse hän ei saa ehdotella miehille mitään. Kun erään Clairen kohteen puoliso murhataan väkivaltaisesti, poliisit ovat varmoja aviomiehen syyllisyydestä. Saadakseen miehen kiinni he palkkaavat Clairen houkuttelemaan mieheltä tunnustuksen. Kuka lopulta onkaan houkutuslintu ja kuka saalis? 

Erpenbeck, Jenny Mennä, meni, mennyt 84.2

Voimakas puheenvuoro inhimillisyyden puolesta. Mennä, meni, mennyt on ylistetyn ja palkitun saksalaiskirjailijan Jenny Erpenbeckin taidokas ja viiltävä romaani Euroopan pakolaiskriisistä. Juuri eläkkeelle jäänyt berliiniläinen professori Richard on hukassa elämässään. Hän on leski, ja työyhteisön kadottua paikkaa elämässä ei tunnu löytyvän rutiineihinsa kangistuneelle miehelle. Toimettomuus ja ulkopuolisuus johdattavat hänen tiensä sattumalta kohti afrikkalaisia turvapaikanhakijoita, joiden olemassaolosta hän on tuskin ollut tietoinen. Tahtomattaankin Richard kiinnostuu miehistä: keitä he ovat ja mistä he tulevat? Mitä he haluavat? Jos heilläkään ei ole paikkaa maailmassa, niin ovatko he sittenkin jollain tapaa samanlaisia kuin Richard itse? Alkaa syvällinen muutos etäisestä ja vetäytyneestä akateemisesta elämästä kohti ymmärrystä ja osallistumista. Jenny Erpenbeck (s. 1967) on saksankielisen nykykirjallisuuden johtavia nimiä. Hän on syntyisin Itä-Berliinistä, ja hän on opiskellut kirjansidontaa ja musiikkiteatteria. Kirjailijantyön lisäksi hän on toiselta ammatiltaan oopperaohjaaja. Erpenbeckin kirjat ovat voittaneet lukuisia saksalaisia ja kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja. 

Forsström, Tiia Ammattirakastaja 30.12

Mitä tapahtuu, kun tavallinen espoolaisrouva alkaa myydä seksiä? Omakohtaisuudessaan rohkea, ilkikurisen älykäs, värikkäiden tarinoiden kyllästämä teos kertoo, miltä maailman vanhin ammatti näyttää sen harjoittajien silmin. Aikuisten ihmisten vapaaehtoista seksityötä käsittelevä kirja romuttaa kliseitä ja yllättää tuoreilla näkökulmillaan. Seksiä myyvä seksologi Forsström on haastatellut sitä varten kollegoitaan, asiakkaita ja aviomiestään.

Fortnite : suuri pelaajan kirja : Battle Royale + Save the World 79.81

Yli 10000 kappaletta myynyt Fortnite Suuri pelikirja saa nyt jatkoa Suuren pelaajan kirjan muodossa. Mukana kaikki uusimmat vinkit ja pelin ominaisuudet! Sisältää satoja huippuvinkkejä  Tietokone, konsolit ja mobiili! Voita Battle Royaleja --- Loistavia rakennusohjeita --- Parhaat laskeutumispaikat 

Halme, Antti Saattaen vaihdettava 84.2

Juniin liittyy paljon: ne ovat usein myöhässä, määränpää on joskus tuntematon ja jollakin tavalla sitä ollaan joko junan viemiä tai tuomia. Tai veturimies Kaikkosen sanoin: Aina on kyydit annettu. 

Saattaen vaihdettava -romaanin päähenkilöt ovat oman elämänsä asemalla odottamassa jotakin: kynämies Mika Virtala pelkää nousta kyytiin, veturimies Kaikkonen ei halua poistua kyydistä ja valkoviiniannoksiaan salaileva Minna vain jarruttaa. Kun Mika ilmoittautuu vapaaehtoiseksi auttajaksi saattohoitokotiin, risteävät Mikan ja Kaikkosen raiteet. Aivan selvää ei kuitenkaan ole, kumpaa miehistä pelottaa elämä ja kumpaa kuolema. 

Espoolainen perheenisä, raiteiden alfauros ja äiti, joka ei pysty unohtamaan - Antti Halmeen romaanissa jokaisen henkilön tarina koskettaa mutta myös hymyilyttää. Humaani romaani kysyy, matkaammeko pelkääjän paikalla vai kuskin pukilla. Ketä varten elämme ja kuolemme? Mikä kuolinvuoteella kaduttaa eniten? Antti Halme (s. 1972) on palkittu kirjoittamisen ammattilainen. Mainostoimistossa työskentelevä, Espoossa asuva Halme on julkaissut seitsemän nuortenromaania. Metalliveljet on vuoden 2009 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokas. 

Hietala, Nelli Elämää eteisessä, Miia Martikainen Miia Martikainen 3 84.2

Miia houkuttelee ystävänsä Annan kanssaan Maailma pulassa -festareille, joille Miian poikaystävä Taneli osallistuu sivarin puolesta. Festareilla Anna ihastuu yllättäen komeaan, karkkikojussa työskentelevään Eduardoon. Eduardo on suuntaamassa seuraavalla viikolla Tanskaan, ja koska Anna ja Miiakin ovat suunnitelleet Euroopan-matkaa, he päättävät yhdistää reittinsä. Mutta toisin käy. Euroopan metropolien sijaan Miia löytää itsensä Turun syrjäseuduilta pakettiautosta ikuisen ihastuksensa Jeren kanssa. Juuri kun kaikki oli niin selvää! Kotimaisen YA-kirjallisuuden kruunaamaton kuningatar sekoittaa taas miesten päät ja omansa siinä sivussa! Tämänkertaiset kesäseikkailut saavat Miian miettimään sitoutumista. Kuinka vakavissaan miesten kanssa pitäisi olla, jos koko elämä on vielä edessä? Kolumbialaisen Eduardon tapaamisen myötä Miia ja Anna havahtuvat pohtimaan maailmaa myös ulkomaalaistaustaisen näkökulmasta. Nelli Hietala on hämeenlinnalainen kirjailija, joka kirjoittaa sekä lapsille että aikuisille. Miia-sarjan ensimmäinen osa Miia Martikaisen kärsimysviikko oli Topelius-palkintoehdokkaana. 

Horst, Jørn Lier Hylkiöt William Wisting 5 84.2

Mitä salaisuuksia meri huuhtoikaan maihin? Huippusuosittu Wisting on Norjan Wallander! Rannalle ajelehtii mereltä lenkkitossu, jonka sisällä on jalkaterä. Sitä seuraa pian toinen. Poliisi on ymmällään, kun lopulta yhden kesäisen viikon aikana rannalta löytyy neljä vasenta jalkaa. Onko vesillä tapahtunut kauhea onnettomuus? Onko uhrit surmattu ja paloiteltu? Liittyvätkö tapahtumat Larvikissa viime kuukausina kadonneisiin ihmisiin? Rikostutkija William Wistingin on ratkaistava kaamea ja salaperäinen tapaus pohjia myöten apunaan kollegansa sekä toimittajatyttärensä Line. Vähänpä Wisting tietää, että mysteerin selvittäminen pakottaa hänet kyseenalaistamaan myös oman poliisityönsä perustan. 

Ikola, Markus Jasu mestarimokaaja Jasu 1 84.2

Jasulle ja hänen kavereilleen sattuu ja tapahtuu! Kuudesluokkalaiset kaverukset haluaisivat tyttöystävät, vaikka se tarkoittaakin huolettomien poikamiespäivien jäämistä taakse. Mutta miten tehdä tyttöihin herrasmiesmäinen vaikutus, kun puuhun lentäneen huivinkin pelastaminen johtaa katastrofiin? Oman lisänsä vauhdikkaaseen menoon tuovat Jasun katastrofialtis setä Kassu, jostain kumman syystä hermoromahduksen partaalla oleva luokanopettaja Nieminen ja Jasun painia harrastava mummo, joka matkustaa junassa pummilla ja kiristää jälkikasvuaan perinnöllä. Jasu mestarimokaaja aloittaa uuden hulvattoman hauskan sarjan, joka houkuttelee tottumatontakin lukijaa tarttumaan kirjaan vitsikkäillä kommelluksilla ja lyhyillä, napakasti kirjoitetuilla luvuilla. 

Kallio, Maaret Oon siellä jossain mun : seksuaalisesta väkivallasta toipuminen 59.563

Väestöliiton julkaisema Maaret Kallion kirjoittama kirja Oon siellä jossain mun pohjautuu 319 seksuaalista väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai kaltoin kohtelua kokeneen suomalaisen toipumiskertomuksiin. Se opastaa uhrin läheisiä ja hänet kohtaavia ammattilaisia siinä, miten seksuaalista väkivaltaa kokenutta ihmistä voi ja kannattaa auttaa. Toipuminen on mahdollista, apua on tarjolla, toivoa on. 

Kinney, Jeff Maailman parhaan kaverin päiväkirja : kirjoittanut Rowley Jefferson 84.2

Neropatti Rowleyn silmin Supersuosioon noussut Neropatti-sarja laajenee odottamattomalla tavalla: ääneen pääsee nyt Gregin paras ystävä Rowley! Greg Heffley on tarinoinut nuoruusvuosistaan jo kolmentoista Neropatin päiväkirjan verran. Nyt on korkea aika tutustua myös hänen parhaan kaverinsa Rowley Jeffersonin näkökulmaan. Maailman parhaan kaverin päiväkirjassa Rowley ryhtyy Gregin elämäkerturiksi - mutta päätyykin kertomaan enemmän itsestään kuin ystävästään. Maailman parhaan kaverin päiväkirjassa on yli 350 piirroskuvaa. Ikärajat ylittävää huumoria kaikille Neropatin ystäville! Jeff Kinney (s. 1971) on yhdysvaltalainen kirjailija, sarjakuvataiteilija ja pelisuunnittelija, joka tunnetaan parhaiten huippusuosituista Neropatin päiväkirjoistaan. Hän asuu perheineen Massachusettsissa, jossa hän pyörittää myös kirjakauppaa Plainvillen kaupungissa. 

Kohvakka, Johanna Hyvä, paha muovi : vähennä viisaasti 50.1

• Mitä muovit ovat ja miten niistä tuli niin suosittuja? • Mitä mikromuovi on ja mitkä ovat sen merkittävimmät lähteet? • Kuinka ratkaisemme merten roskaantumisen? • Ovatko biohajoavat muovit ja biomuovit ekoteko? • Mikä merkitys muovilla on resurssitehokkuudessa? • Miten materiaalien ympäristövaikutuksia voidaan mitata? • Miten voimme vähentää muovin ja muiden materiaalien kulutusta? • Mikä on Suomen muovijalanjälki? Muun muassa näihin ajankohtaisiin kysymyksiin saadaan vastaus kirjassa Hyvä, paha muovi. Kirja käsittelee näitä moniulotteisia aiheita kansantajuisesti ja antaa käytännön neuvoja muovin kulutuksen vähentämiseen. 

Kokko, Olga Munametsä 84.2

Mitä freudilainen lipsahdus todella tarkoittaa? Mitä tehdä, jos kumppanin peniksessä on purukumia? (Bensiiniä ja pakastamista suositellaan.) Mitä tapahtuu, jos nainen istuu jalat levällään? (Kirous pääsee karkuun ja miehet päätyvät pökkimään pöydänjalkoja.) Linnealla on vastaus näihin kysymyksiin ja moneen muuhun. Hän on kolmikymppinen sinkku, jonka mielestä paras ihmissuhde on sellainen kuin naisella ja korvalääkärillä: tervehditään ja laitetaan instrumentti aukkoon, eikä sen jälkeen toivottavasti tavata enää koskaan uudelleen. Linnean uusi työpaikka mainostoimistossa on unelmien täyttymys ja munametsä on tiheä. Sitten tapahtuu jotain, ja kaikki on vaakalaudalla. Olga Kokko asuu pääkaupunkiseudulla ja tekee työkseen mainoksia. Hänen tärkeitä innoittajiaan ovat Pirkka-lehti ja uimahallin höyrysauna. Munametsä on hänen ensimmäinen julkaistu teoksensa. 

Koop, Volker Hitlerin portinvartija : Hans-Heinrich Lammers, valtakunnankaslian päällikkö 99.13

Valtakunnan kanslian päällikkö Hans-Heinrich Lammers oli yksi natsi-Saksan tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista johtohenkilöistä. Suurta valtaansa hän käytti hiljaisesti, pysytellen tunnettujen natsijohtajien taustalla.

Ministeriöistä tulevat asiakirjat ja lakiesitykset kulkivat Hitlerille Lammersin kautta - sen jälkeen, kun hän oli valikoinut niistä mielestään sopivimmat ja muokannut ne mieleisikseen. Muilla hallituksen jäsenillä ei ollut pääsyä Hitlerin puheille ohi Lammersin. Lammers organisoi Hitlerin hallintokoneiston ja tarjosi lainopillista tukea "valtiolle välttämättömien toimenpiteiden" toteuttamiseksi. Hän myös huolehti siitä, että juutalaisvainot ja murhat saatiin vaikuttamaan oikeutetuilta ja laillisilta. Vaikka Lammers oli vastuussa tuhansien kuolemasta, hän selvisi Nürnbergin oikeudenkäynneistä vain muutaman vuoden vankeustuomiolla. 

Kummu, Essi Häätanssit 85.22

Puhelias Elias -sarjan lämmin päätösosa Tarina uusioperheen elämänmuutoksesta säteilee viisautta ja lempeää huumoria. Nyt kun Eliaksen äiti ja äidin naisystävä Inari ovat muuttaneet yhteen, on kotona liikaa ihmisiä. Inarin ja Helgan tavaroita on joka paikassa, ja kaiken lisäksi äiti aikoo mennä naimisiin Inarin kanssa. Sitä Elias ei aio suvaita, silloinhan mikään ei enää koskaan olisi samanlaista kuin ennen. Onneksi humppapöksyisen isän luona kaikki on vielä ennallaan. Siellä ihmisiä on sopivan paljon, katto juuri sopivan korkealla ja Ankkapokkarin löytää siitä, mihin sen on viimeksi jättänyt. Häätanssit on Puhelias Elias -trilogian päätösteos. Trilogiaa on kiitetty sen rohkeudesta, aidoista ja kokonaisista henkilöhahmoista sekä kyvystä käsitellä vakaviakin aiheita lapsen tasoisesti ja lämpimän huumorin keinoin. Sarjan aiemmat osat ovat Puhelias Elias (Tammi, 2012), joka oli Finlandia Junior -ehdokas, sekä Harjoituspusuja (Tammi, 2015). Oulussa asuva Essi Kummu (s. 1977) on monipuolinen kirjailija ja käsikirjoittaja. Marika Maijala (s. 1974) työskentelee Helsingissä vapaana kuvittajana ja graafisena suunnittelijana. 

Luhtanen, Sari Sydän kylmänä Isadella 1 84.2

Täräyttävän hauska sarja kaikille, joiden elämä ei todellakaan ole vaahtokarkkia. Isadellalla on kolme äitiä, eikä se suinkaan ole erikoisin asia hänen perheessään. Jälleen kerran on aika vaihtaa maisemaa. On varottava tekemästä mitään, mikä kiinnittäisi huomiota ja saisi jonkun kiinnostuksen heräämään. Ja jälleen Isadellalla on sama strategia: pitää matalaa profiilia eikä juuri hankkia kavereita.

Mutta sitten uuden koulun kuviksen tunnilla eteen osuu Minna, joka rupeaa heti hanakasti tekemään tuttavuutta. Ja reksin kanslian edessä Fairuz, joka saa miettimään, miten on mahdollista, että jonkun hymy on yhtä aikaa niin sairaan ärsyttävä ja jotenkin... ihana? 

Metsä meidän jälkeemme 67.58

Metsäkirja uudelle sukupolvelle. Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Metsistämme valtaosa on talousmetsää, jossa hakkuut ovat ennätysmäisen suuret. Miten tähän on tultu? Vetävästi kirjoitettu teos ehdottaa vaihtoehtoja puupelloille ja pohtii yhdessä metsänkäyttäjien ja tutkijoiden kanssa, millaista suomalainen metsä voisi olla tulevaisuudessa - sellainen metsä, josta hyötyvät niin kansantalous kuin elintilastaan taisteleva helmipöllökin. Kirjan upeat kuvat ovat Lapin Kansan valokuvaajan Anssi Jokirannan. 

Musta paholainen : ja muita vanhoja suomalaisia kauhukertomuksia ja kummitusjuttuja 84.204

Kummitteleeko pylvässalissa? Minkä vuoksi merimies on vanhentunut ennen aikojaan? Kuka on Maijalan miehen rykivä vieras? Miksi pienpolttaja nousee aina ylimmäksi? Mitä seuraa, kun äiti myy poikansa paholaiselle? Musta paholainen ja muita vanhoja suomalaisia kauhukertomuksia ja kummitusjuttuja sisältää 20 tarinaa 1840-luvulta 1920-luvulle. Antologian kirjailijat ovat nimimerkki Aarnio, Selma Anttila, Onni W. Arima, Jalmari Hahl, Kaarle Halme, Arvi Järventaus, Uuno Kailas, Unto Koskela, Konrad Lehtimäki, Samuli Paulaharju, Hilda Tihlä, Z. Topelius, Aaro Vallinmäki, nimimerkki Vennu, Kyösti Wilkuna ja Arvo Virtasalo.

Noronen, Paula Supermarsu ja kavala koodi 84.2 [CD-äänikirja]

Kavalat koodarit kaupunkilaisten kiusana!

Supermarsu joutuu aina lennokkaimpiin seikkailuhin! Epäilyttävä peli saa koko kaupungin sekaisin. Mitä löytyykään kavalan koodin takaa?

Emiliaa pännii, kun kaikki pelaavat kännyköillään Anteron tähti -peliä aamusta iltaan, jopa opettajat. Emiliakin rakastaa pelaamista, mutta uudessa pelissä on jotain todella outoa. Koko kaupunki talsii kuin hypnotisoituna nenä kiinni ruudussa, mikä aiheuttaa jatkuvia vaaratilanteita. Miksi Rasva-Anteron isän kehittämä peli koukuttaa niin pahasti, sehän on oikeasti aika tavanomainen?

Marsutaksi nappaa Emilian kyytiinsä keskellä päivää ja vie hänet Lahden mäkimontulle. Jättiläismarsu on syvästi huolestunut vaarallisesta pelistä ja antaa Supermarsu-Emilialle tehtävän. Hirveästä hullutuksesta on tehtävä loppu ja paljastettava totuus. Ja kun markkinoille ilmestyy kilpaileva peli, panokset käyvät koviksi. Supermarsun on pelastettava kaupunki tuholta!

Paula Norosesta on tullut suomalaisten suursuosikki, niin lastenkirjailijana kuin tv-persoonana. Supermarsun lisäksi hänen humoristisia kirjasarjojaan ovat Yökoulu sekä Tagli ja Telle. Hänen lempiharrastuksensa on pelata Miinaharava-peliä, kunnes akku loppuu. Pietarsaarelainen Terese Bast on monipuolinen kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Hän on kuvittanut lukuisia rakastettuja lastenkirjoja. 

Paleface Kolmetoista kertaa kovempi : räppärin käsikirja 78.89142

Suomen tykeimmät riimittelijät paljastavat ammattisalaisuutensa noviiseille ja kehäketuille. Ensimmäinen räppien kirjoittamiseen ja räppäämisen tekniikkaan pureutuva opaskirja. Ainutlaatuinen teos esittelee räpin tyylit, rytmiikat ja sisällöt poltteella, joka tarttuu ja saa sylkemään tulta. Kikkakolmosiaan paljastavat suomiräppärit Asasta Pyhimykseen ja Jare Tiihosesta Mercedes Bentsoon. 

Palviainen, Jukka-Pekka Allu ja outo Uolevi Allu 3 84.2 [myös CD-äänikirjana]

Lomaton syysloma on kuin a) siskonmakkarakeitto ilman siskoa b) mustekala ilman mustetta c) maksalaatikko ilman vadelmahilloa. Seikkailu ei ole seikkailu ilman kunnon väärinkäsitystä! Allu on topakka ja mielikuvituksekas tyttö, joka löytää arjestakin arvoituksen. Uudessa upeasti kuvitetussa tarinassa Allu ystävineen selvittää, miksi outo Uolevi saa vanhemmat tolaltaan. On syysloma ja kaikki muut paitsi Allun perhe matkustaa jonnekin. Mielikuvituksekas Allu ei jää suremaan, vaan keskittyy kepparien rakentamiseen ja vahtii opettajan hokemia rakastavaa papukaijaa. Loma saa uuden käänteen, kun Allu alkaa selvittää vanhempiensa outoa käytöstä. Äiti ulisee vanhojen valokuvien äärellä, isä puhuu pehmeitä ja kaikki vihjeet johtavat samaan, tuntemattomaan Uoleviin. Tästä Uolevista on otettava selvää! Vaan miten hyvä idea on lähettää drone etsimään kadonnutta papukaijaa Sanavalmis Allu-tyttö on lukijoille tuttu kirjoista Allu ja salaperäinen opettaja (2018) ja Allu ja salainen ihailija (2017), jolle myönnettiin Runeberg Junior -kunniamaininta. Allu-kirjoissa lapsia viehättää arjesta ammentava kekseliäs huumori ja nokkelat sanaleikit. Jukka-Pekka Palviainen on julkaissut useita romaaneja lapsille ja aikuisille. Hän sai Topelius-palkinnon nuortenromaanistaan Joku vieraileva tähti (2011). Christel Rönns on rakastettu kuvittaja, jonka kuvakirja Det vidunderliga ägget voitti Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2012. Hänet tunnetaan muun muassa Risto Räppääjä -kirjojen uusista kuvituksista. 

Pirhonen, Nina Leo leijona sanoo ei! 85.22

Mainio uusi kotimainen lastenkirjasankari! Leolla on tänään ei-päivä. Mikään ei huvita! Kaikki on ihan nurinkurin: aamupalaksi on väärää puuroa, ulos pitäisi pukea ulkohousut, eväsretkellä ei saisi heti syödä munkkia vaikka mieli tekisi. Miksi kaikki kielletään, miksi Leo ei saa päättää ITSE? Riemastuttava kirja ei-päiviin kaikille uhmailijoille. 

Rimpiläinen, Tuomas Messukylän veriteko ja muita rikostarinoita Suomesta 30.1609

Kokoelma tosielämän rikostarinoita, joiden rinnalla dekkarit kalpenevat. Vähän kymmenen jälkeen Margit Niininen saapui ulko-ovelle. Nainen oli pukeutunut eleettömän tyylikkäästi, jopa yksinkertaisesti. Hoikat kasvot ja kapeahko suu saivat hänen silmänsä näyttämään suuremmilta kuin ne olivatkaan. Talvihatun alta pilkottavat hiukset olivat tummat, ja ne kihartuivat latvoista aavistuksen. Nainen oli kaunis. Silloin etsivät astuivat esiin varjosta ja esittäytyivät. Tammikuussa 1927 Vartiovuorelta keskeltä Turkua löytyi tunnetun kauppiaan ruumis, jota oli ammuttu päähän. Vaikeassa rikostutkinnassa jäljet johtivat nuoreen yliopisto-opiskelijaan ja arvostetun perheen tyttäreen Margit Niiniseen. Kun totuus traagisesta rakkaudesta paljastui, koko Eurooppa kohisi siitä. Brittilehti Timesin mukaan jopa Ibsenin tragediat kalpenivat Turun tositarinan rinnalla. Messukylän veriteko on kokoelma 1920- ja 1930-luvun rikostarinoita, joissa jokainen yksityiskohta on tosi. Arvostetun rikostoimittajan teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2015 ja saavutti nopeasti kulttimaineen rikostietoklassikkona. Uuteen painokseen on lisätty uutta tietoa sekä kuvaliite, joka antaa kasvot teoksen rikostarinoille. Tietokirjan ja dekkarin onnistunut yhdistely tempaa mukaansa. - Talouselämä 

Safier, David Tuomiopäivä ensi tiistaina 84.2

Jätettyään sulhasensa alttarille kolmekymppisellä Mariella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa joksikin aikaa takaisin lapsuudenkotiinsa. Kotona asuu isän lisäksi Svetlana, isän uusi ja hyvin hyvin nuori tyttöystävä - eläköön www.amore-easteurope.com. Bonuksena talossa on kattoremontti. Juuri kun elämä mataa pohjamudissa, sisään astuu ihana valo: Bee Gees -yhtyeen solistin näköinen remonttimies Joshua. Muodikas parta, lempeä katse, vahva kädenpuristus, pökerryttävä hymy ja hyvä takamus.

Menestysromaanillaan Huono karma David Safier sai Suomen tikahtumaan nauruun, ja Tuomiopäivä ensi tiistaina jatkaa samalla virneellä kertoen tarinan Jeesuksen paluusta maan päälle. David Safier sekoittaa Raamatun kertomuksia ja nykyajan elämää hulvattomaksi komediaksi, jossa enkeli rakastuu seksinnälkäiseen naiseen, helvetin herra kärsii burnoutista ja Jeesus ihmettelee, mitä ovat tangat. Kaiken tämän keskellä on tosin selviteltävä yksi hankalahko tilanne, maailmanloppu. 

Sarenbrant, Sofie Osasto 73 Emma Sköld 2 84.2

Maailmassa on yksi huone, jossa hän on turvassa. Täydellistä luettavaa ja kuunneltavaa Viveca Stenin ja Camilla Läckbergin faneille. Osasto 73 on toinen, itsenäinen romaani suositussa Emma Sköld -sarjassa. Rikostarkastaja Emma Sköld on viettänyt viisi viimeistä kuukautta koomassa sairaalassa. Kun hän vihdoin herää, hänen viimeisin muistikuvansa on se, kuinka hän jätti neliviikkoisen tyttärensä hoitoon ja lähti tallille ratsastamaan. Emman sairaalassaolon aikana hänen kumppaninsa entinen tyttöystävä on pitänyt vauvasta huolta ja näyttää viihtyvän vähän liiankin hyvin roolissaan. Emma yrittää kuumeisesti muistaa yksityiskohtia ratsastusonnettomuudesta ja vakuuttuu siitä, että tapaukseen liittyy jotain hämärää. Niin kauan kuin Emma makaa teho-osastolla, hän on turvassa, mutta kun hänet sijoitetaan osastolle numero 73, kuka tahansa pääsee hänen lähelleen. Mutta miksi kukaan haluaisi hänelle mitään pahaa? Sofie Sarenbrant (s. 1978) halusi tehdä selvän eron sankarittarensa ja muiden ruotsalaisista jännäreistä tuttujen keski-ikäisten, alkoholisoituneiden ja masentuneiden poliisien välille. Sarjasta tulikin heti valtava hitti Ruotsissa. Sarenbrant asuu romaanista tutussa Brommassa Tukholman lähellä miehensä ja kahden lapsensa kanssa. 

Shannon, Jennifer Älä ruoki sisäistä apinaasi : kuinka pysäytät ahdistuksen, pelon ja huolien kierteen 14.16

Entisaikojen tietäjät kutsuivat ahdistunutta ihmismieltä apinaksi - apinaksi, joka kaiken aikaa pälpättää hyppien oksalta toiselle ja etsien loputtomasti turvaa erilaisilta uhilta. Jos kärsit huolestuneisuudesta tai ahdistuksesta, olet jo tullut tutuksi apinamielenlaadun kanssa. Ja aivan kuten apina, saatat pyrkiä karttamaan asioita, joita pelkäät. Asioiden välttely - jota tässä kirjassa kutsutaan apinan ruokkimiseksi - ei kuitenkaan toimi! Usein sellainen saa itse asiassa aikaan vain entistä syvempää ahdistusta. Eikä se ole elämää! Tämä ainutlaatuinen kirja tarjoaa lukijalle kognitiivis-behavioraalisen lähestymistavan, jonka avulla voi tunnistaa oman apinamielenlaatunsa, lakata ruokkimasta ahdistavia ajatuksia ja löytää kaipaamansa mielenrauhan. Pääset myös selvyyteen ydinpeloistasi ahdistuksesi taustalla ja havaitset, että ahdistavien asioiden etsiminen ja kohtaaminen voi itse asiassa murtaa sen kierteen, joka aiheuttaa huolta elämässäsi. Kun lopetat apinan ruokkimisen, ei ole olemassa rajoja sille, kuinka avaraksi elämäsi voi muodostua. Eikö olekin tullut jo aika panna piste ahdistuneisuudellesi? 

Teräs, Mila Hotelli Hämärä ja kummituspurkki 84.2

Teon vanhemmat ostavat ikivanhan rotiskohotellin, ja sitten alkaa tapahtua. Hotellin käytäviltä kuuluu yöllä outoja huokauksia, ja portaiden alta nousee ihmeellisiä usvalonkeroita. Teo alkaa tutkia asiaa yhdessä veljensä Tuukan ja naapurin Leilan kanssa. Lopulta he päätyvät ovelle, jossa lukee "Löytötavaroita". Olisiko sen takana ratkaisu mysteeriin? Kummitusjahti muuttuu yhä jännittävämmäksi. Lopulta tarvitaan niin mummin marsujen kuin kummajaistutkija Homero Tappisenkin apua! Kirjakärpänen-sarja houkuttelee juuri lukemaan oppineita tarinoiden pariin. Kirjakärpäsen tarinat ovat hauskoja, vauhdikkaita ja läpeensä nelivärikuvitettuja. Mila Teräs kirjoittaa niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Maailma on hänelle paikka, joka on täynnä uusia, kiehtovia tarinanalkuja. Silja-Maria Wihersaari työskentelee monipuolisesti kuvituksen ja kuosisuunnittelun parissa. Mielikuvitusta kutkuttavat jännittävät seikkailut ja kaikki vähän vinksahtanut. 

Tuominen, Arttu Verivelka Delta 1 84.2

Joskus ystävyys on lakia vahvempi. Verivelka aloittaa uuden DELTA-sarjan. Arttu Tuominen kuvaa porilaista poliisiyksikköä ratkomassa rikostapauksia, jotka laittavat sen jäsenet punnitsemaan omia valintojaan ja arvojaan. Tuoreella tavalla kirjoitetussa sarjassa yhdistyy Tuomisen mestarillinen juonenkuljetus ja inhimillinen kosketus. Myöhäinen syksy. Porin Ahlaisissa tapahtuu raaka, mutta poliisin näkökulmasta tavanomainen surmatyö. Mökillä, jossa on koolla iso ryyppyporukka, puukotetaan mies. Tapauksella on useita silminnäkijöitä mutta vähän surijoita; uhrilla on poikkeuksellisen väkivaltainen rikostausta. Komisario Jari Paloviita, ylennyksen saanut perheenisä, hätkähtää kuullessaan Ahlaisten surmasta epäillyn miehen nimen: poikavuosina samainen puukottaja oli hänen paras ystävänsä, rikkonaisesta kodista tullut tinkimätön ja auttavainen toveri, joka puolusti häntä julmissa kiusaamistilanteissa. Paloviita on aina tuntenut olevansa elämänsä velkaa nykyisin syrjäytyneenä kulkevalle ystävälleen. Mitä loppujen lopuksi tarkoittaa ikuisen lojaalisuuden lupaus, verivala? Koskettava ja vetävä rikosromaani salaisuudesta ja syyllisyydestä. Porissa asuva Arttu Tuominen (s. 1981) työskentelee ympäristötarkastajana ja kirjoittaa iltaisin tummia, realistisuudessaan kovaotteisia rikosromaaneja. Erityisen vaikuttavasti Tuominen kuvaa moraalin järkkymistä ja ihmisiä vaikeiden valintojen äärellä. 

Viitanen, Heikki Suomi : luonnon kiinnostavimmat kohteet 42

Suomen luonnossa on lukematon määrä mielenkiintoisia käyntikohteita, joissa on jotain tavallisesta poikkeavaa. Luonto itse on joissakin paikoissa muovannut maaperää huomiota herättävän muotoiseksi tai muuten erikoiseksi, tai esimerkiksi kasvit ovat saattaneet kasvaa tietyllä alueella poikkeuksellisesti. Myös ihmisen toiminta on synnyttänyt monta käymisen arvoista nähtävyyttä. Näitä paikkoja eri puolilla Suomea esittelee Suomen luonnon kiinnostavimmat kohteet. 

[kajmidastuima]

Teoreettisessa miljardissa vuodessa, emotionaalisessa ikuisuudessa, ehtii kokeilla kaikenlaista. Vihdoin myös kääntymistä. Säntäät päinvastaiseen suuntaan, lyhtyä karkuun, ja kas, se seuraa. Se on vieläpä paljon sinua nopeampi. Vuosisadoissa kohtaat sen viimein konsultointietäisyydeltä.

Sitä kantaa lautturin kaltainen vertauskuvallinen hahmo. Kutsuttakoon häntä Pietariksi, sillä hänen takanaan ovat Portit. Hän pitelee oikeassa kädessään heliumpallojen rypästä, niin suunnatonta ettet käsitä miten hän ei kohoa ilmaan.

Hänen vasemmalla puolellaan huomaat maassa mustan aukon. Tuhka jaloistanne valuu alati sinne kuin hiekka tiimalasin pohjalle.

Päivää, huikkaat.

On aamu, Pietari murahtaa.

Onko todella, ihmettelet. Missä auringonnousu on?

Pietari osoittaa Portteja.

Noidenko tuolla puolen?

Kyllä.

Päästä minut sisään.

Pietari, tummiin kangasriekaleisiin kuin muumion kääreisiin kietoutunut, tutkailee yleisolemustasi arvioivasti. Hän muikistaa huulettomia huuliaan ja siristää luomettomia silmiään, nyrpistäen nenäänsä joka on ainoastaan yksi suuri sierain. Näytät sangen epämieluisalta otukselta, hän kommentoi. Lienetkö jonkinlainen opossumi?

Marsupilami. Ja sinä olet…?

Homo divinitatis.

Jumalihminen?

Jumaluus.

Vai niin. No, sinä sentään puhut suoraan. Kaverisi lautalla lähinnä pilkkasi kaikkea sanomaani.

Hän ei ole kaverini. Minulla ei ole kavereita, ainoastaan vihollisia ja rakastajia. Kummaksi sinä mielit, marsupilami?

Hyvin, aloitat, hyvin, hyvin, hyvin platoniseksi rakastajaksi?

Rmmmh… olen enemmänkin sapfolaista koulukuntaa.

Pietari käskee sinua lausumaan rakkausrunon. Jos se miellyttää häntä, hän antaa sinulle ilmapallon ja avaa Portit. Muussa tapauksessa tiesi käyköön Unholan Kurkkuun.

Pietari viittaa aukkoon tuhkassa. Kernaasti ottaisit siitä askeleen loitommas, mutta ylpeytesi ei salli. Rykäiset: Itse asiassa olen sanataiteilijana inhosurrealistinen, en niinkään romanttinen. Verbaaliset kykyni soveltuvat paremmin vihaisiin heippa-lappuihin ja kirjepommeihin kuin runouteen, varsinkaan lausuttuun. Prostituoituna tuhmien puhuminen ei kuulunut vahvuuksiini, sain siitä aina noottia. Mutta jos runous on välttämätöntä, ehdottaisin aiheeksi mieluummin vaikkapa aavemaista ulkonäköäsi kuin rakkautta.

Voit runoilla, kuinka rakastat ulkonäköäni, Pietari ehdottaa.

Kyllä, pukahdat. Tai ehkä ei…

Ranteenheilautuksella Unholan Kurkku ahnehtii syömään tuhkaa lähempää olinpaikkaasi.

Jos huomenna sataa, kivahdat, tahdon olla pisara / ja sataa sinun hiuksiisi / koska olet niin ihana…

Minulla ei ole hiuksia, Pietari huomauttaa.

”Hiukset” säkeessä viittaavat oikeastaan leijonanharjaan, kuvaannolliseen kruunuun ja arvokkuuteen.

Minulla on karismaa, pohtii Pietari. Jatka.

Eikö tuo riittänyt?

Haluan sulaa edessäsi, marsupilami. Niin, etten mahda muuta. Haluan uskoa että todella rakastat minua.

Eilinen oli… aurinkoinen, tunnustelet, mutta minulle musta / koska kuulin sinun… lähteneen. Itkin…

Kusta, Pietari ehdottaa.

Teoksesta Maailman vanhin tarina, Kaj Midas Tuima, Books on Demand 2024

[kajmidastuima]

Hei, aloitat pienellä äänellä.

Mitä sinä täällä, mumisen. Sinun pitäisi olla bordellilla, tänäänhän… miten sinä…

Jotenkin sinä olet paennut norsunluutornistasi ja murtautunut asuntooni. Tiukut vettä parketille.

Katselen totista hahmoasi kyynärvarren alta. Vastaat silmäilyyni jostain luonnottoman korkealta, asuntoni ikkunaan ropahtelevan sateen yläjuoksulta, ellen sitten itse ole vajonnut normaaliakin alemmas, varjon nielemäksi Varjoksi sängyn alle. Kohmelon mustat kourat ainakin tavoittelevat minua sinne. Liekö minun taivuttava? Siellä kirkkautesi ei raastaisi rintaani näin kovin…

Olet seksikäs, soperran toivottomasti.

Sinä olet taas ihan sekaisin, toteat.

Olenko? Mutta ei kai sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä sinä olet…

Heilautat märän tukkasi olkasi taa. Liike kieppuu päässäni. Onko sinulla, mutiset, siis joku… vesifetissi tai jotain?

Erityisempää. Sadefetissi, vastaan.

Teoksesta Maailman vanhin tarina, Kaj Midas Tuima, Books on Demand 2024

[kajmidastuima]

Julkaisen näytteen Maailman vanhimmasta tarinasta myös Wattpadissa.

"Taivaasta langenneen enkelin ja Helvetistä nousseen demonin rakkaustarina. Maagista realismia, runollisia kielikuvia ja fragmentaarisuutta epäluotettavan kertojan suusta niille, jotka janoavat kysymyksiä mutta kavahtavat valmiita vastauksia."

Tässäpä vielä ne lukuisat tagit, joilla teoksen olen enemmän tai vähemmän aiheellisesti leimannut:

Aika

Demonit

Enkelit

Epälineaarisuus

Epäluotettavakertoja

Ihmissuhteet

Kuu

Maaginenrealismi

Multiversumi

Mystery

Mytologia

Nonbinary

Okkultismi

Paranormal

Parodiauskonnollisuus

Queer

Random

Spekulatiivinenfiktio

Spiritual

Suomeksi

Suomi

Symbolismi

Taide

[kajmidastuima]

Sanot, että arvet selässäni näyttävät alakuloisilta, umpeen ommelluilta kalmarinsilmiltä. Minulla lakkaa seisomasta.

Kerran eräs asiakas halusi, että laitan vaginaani lasisilmän jonka hän oli perinyt äidiltään, jutustelet allani. Ja niin minä myös tein. Laitoin kuulan sinne, sitten hän levitti jalkani, näin – ja vain tuijotti. Tuijotusta kesti yhdeksäntoista minuuttia. Pelkkää tuijotusta, hän ei kosketellut edes itseään. Hän ei puhunut eikä liikkunut, hyvä jos hengitti. Lauetessaankaan.

Kiva, ähkäisen. Miksi kerrot tuollaista minulle juuri nyt?

Rakennan aasinsiltaa. Kysyäkseni, onko sinulla fetissejä.

Et ole töissä. Relaa.

Relaa? Minä käsitin, mutta ilmeisesti väärin, että meidän on tarkoitus oppia tuntemaan toisemme.

Tuntemaan, mutisen. Mikset sitten aloita vaikka kysymällä, mikä on lempivärini. Neljä vuotta, etkä ole kysynyt lempiväriäni…

Mitä merkitystä lempivärillä on? Haluatko, että sinua pannaan sillä?

Olen kuvataiteilija. Väreillä on merkitystä minulle riippumatta siitä, merkitsevätkö ne mitään yleisesti. Vaikka koko maailma näyttäisi mustalta… vaikka niin olisi riittävää, koska kuka nyt kutuluolassa valoja tarvitsee – hitto, silti minulla olisi lempiväri.

Miksiköhän minulla ei ole lempisanaa? Vain turvasana…

Taivaansininen. Kiitos kysymästä.

Okei. No, kuule. Taivaassa on noin ääretön dekiljoonaa erilaista sinistä. Ole siis vähän spesifimpi. Onko mieleesi poutataivaansininen? Vai yötaivaansininen? Yötaivas elokuussa? Yötaivas, kun on pakkasta ja sumua eikä ulkona liiku muita kuin nistejä ja muistisairaita mummoja kesävetimissä, mutta tähdet juuri ja juuri välkkyvät ohuen pilviharson lävitse? Vai sittenkin taivas eteläisen meren yllä. Kun aava on tyyni ja on arvailujen varassa, kumpi oikeastaan heijastuu kumpaan, taivas mereen vai meri taivaaseen… vai se ohut sävy kapeassa kaistaleessa yläpilveä, joka vielä toistaiseksi on auringonnousulta varjossa, vivahteeltaan kuin ukkoskuuron kastelemat orvokit –

Sinä, keskeytän.

Ynähdät.

Sinä, toistan, olet minun fetissini.

Purautat turhautuneena päätäsi. Mutta mitä oikein tahdot minun tekevän, Kaj, parahdat.

En halua mitään temppuja.

Sääli. Minä olen taikuri…

Teoksesta Maailman vanhin tarina, Kaj Midas Tuima, Books on Demand 2024

[kajmidastuima]

Lainaus teoksesta Maailman vanhin tarina.

Ja kun vihdoin on päässyt perille, varsinainen työ vasta alkaa.

[kajmidastuima]

Lainaus teoksesta Maailman vanhin tarina.

[kajmidastuima]

Maailman vanhin tarina -romaanini näyttää olevan tilattuna ainakin Helmet- ja Lumme-kirkastoihin! Siis pääkaupunkiseudulle ja Savoon. Olen super kiitollinen ja aika ihmeissäni, enkä oikeastaan edes usko koko juttua.

Mutta minä nyt en usko edes auringonnousuun ennen kuin seuraava yö jo tekee tuloaan...

[kajmidastuima]

Lainaus teoksesta Maailman vanhin tarina.

[kajmidastuima]

Tuntuu halpamaiselta ja hirveän surulliselta tulla tänne ja alkaa heti mainostaa, mutta...

Olen kirjoittanut kirjan. Romaanin. Sen nimi on Maailman vanhin tarina ja genreltään maagista realismia tai paranormaali romanssi (tai ehkä sittenkin farssi). Käytännössä 450:n sivun mitalta etuoikeutetun eksistentiaalista kriiseilyä, ivallista ilveilyä, demoninkutsuntaa, väkivaltaista seksiä sekä mautonta kuoleskelua jokseenkin queerin parisuhteen puitteissa.

Se on julkaistu omakustanteena Books on Demandin kautta eli luonnollisesti täyttä roskaa.