#pohdittavaa

[commander-ledi]

heurekaan meno aikuisena on jännää. skidinä menin sinne vaa painelee random nappeja ja ihmettelee mitä niistä tapahtuu, ja sain intoa lähinnä vaan siitä kun näin jotain jännää tapahtuvan. mutta kun aikuisena menin sinne, niin jäin pohtimaan jokasen hilavitkuttimen kohdalla että mitä se demostroi, ja miksi tapahtui mitä siinä tapahtui, ja sain intoa lähinnä siitä kun ymmärsin sen härpäkkeen jujun ja mitä se yritti mulle opettaa.

[nounisback]

Oppimistehtävä 3 - CC ja tekijänoikeus

Taide on ollut minulle aina tärkeää ilmaisu tapa, kuten on monelle muullekkin. Perinteinen taide saa kuitenkin nykypäivänä digitaalisessa maailmassa uusia sävyjä tekoälyn avulla. Lahden Uusi Kipinä -galleriassa oli näkyvillä heinäkuussa 2023 taiteilija Alex Markwithin ja tutkija Jori Grymin yhteistyönä syntyneitä teoksia, joissa ihmisen ja tekoälyn välinen vuorovaikutus on keskiössä. Tämä herätti mielenkiintoisia kysymyksiä siitä, kuina tekoäly vaikuttaa taiteilijoiden työhön ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia se tuo mukanaan, sekä miten tekijänoikeudet tässä yhteydessä toteutuvat. Markwithin ja Grymin projekti tarjoaa kiehtovaa pohdittavaa tekoälyn roolissa, kun luodaan taidetta. Heidän lähestymistapansa oli iteratiivinen tekoälyprosessi, jossa tekoäly analysoi alkuperäisen maalauksen ja tuotti siitä uusia versioita, joiden pohjalta lopullinen taideteos syntyi. Tämä prosessi avaa ovia uusille luovuuden ulottuvuuksille ja tuo esiin tekoälyn potentiaalin tarjota uusia näkökulmia taiteen kentälle. Vaikka tekoälyn käyttö taiteessa avaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia, se tuo myös mukanaan haasteita. Tekoälyn on vaikea työstää monimutkaisia ja abstrakteja elementtejä yhteen, mikä voi rajoittaa taiteellisen ilmaisun monimuotoisuutta. Lisäksi tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset voivat olla monimutkaisia, kun taide luodaan yhteistyössä tekoälyn kanssa. On tärkeää selvittää, kuka lopulta omistaa oikeudet teokseen ja miten ne jaetaan projektin osapuolten kesken.Vaikka tekijänoikeudet ovat tärkeitä, on myös olennaista tarkastella tekoälyn vaikutusta taiteeseen laajemmin. Tekoäly tarjoaa taiteilijoille uusia työkaluja ja näkökulmia, jotka voivat inspiroida luovuutta ja auttaa luomaan jotain ennennäkemätöntä. Samalla on tärkeää muistaa, että tekoäly ei korvaa ihmisen luovuutta ja tahtotilaa taiteen luomisessa. Ihmisen läsnäolo ja päätöksenteko ovat edelleen keskeisiä tekijöitä taiteellisen prosessin kannalta.

Oman näkökulmani mukaan se on ehdottomasti aihe, joka ansaitsee huomiota ja keskustelua. Olen samaa mieltä siitä, että tekoälyn läsnäolo taiteessa haastaa perinteisiä käsityksiä taiteen luomisesta ja tekijyydestä. Olen myös sitä mieltä, että aidossa taiteessa on aina ihmisen jälki, vaikka tekoäly olisi osallisena.

Olen huolissani siitä, että tekoälyn laaja käyttö voi johtaa siihen, että taiteilijat menettävät tunnustuksen ja kunnian työstään, kun tekoäly käyttää muiden luomaa materiaalia hyväkseen ilman asianmukaista krediittiä. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa tekoäly käyttää netistä löytyvää aineistoa ilman lupaa tai kunnioitusta alkuperäisiä taiteilijoita kohtaan. Tämä voi vaarantaa taiteen tekijöiden oikeudet ja kannustimet luovuuteen. Jos taiteilija itse antaa taiteensa tekoälyn käyttöön tai tekee yhteistyötä sen kanssa, tilanne muuttuu. Tässä tapauksessa taiteilija valjastaa tekoälyn työkalukseen, ja tekoäly voi toimia inspiraation ja uusien näkökulmien lähteenä. Tällainen yhteistyö voi tuoda uutta syvyyttä ja monimuotoisuutta taiteeseen, ja se voi olla hedelmällinen tapa luoda jotain ennennäkemätöntä.

Yhteenvetona uskon, että tekoälyn rooli taiteessa on monimutkainen kysymys, joka vaatii hienovaraista tasapainottelua. On tärkeää arvostaa ja tunnustaa ihmisen luovuus ja työ taiteen luomisessa, samalla kun hyödynnetään tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia. Tekoälyn ja ihmisen välinen yhteistyö voi avata uusia ovia taiteelle, mutta samalla on tärkeää varmistaa, että taiteilijoiden oikeudet ja tunnustus säilyvät.

On tärkeää kehittää selkeitä käytäntöjä ja sääntöjä, jotka huomioivat kaikkien osapuolten oikeudet ja edut taiteen luomisessa ja jakamisessa.

Viite: Markwithin, Alex & Grym, Jori. "Tekoälyn ja taiteilijan yhteistyö paljasti yllättäviä asioita: hallitun kaaoksen luominen on tekoälylle vaikeaa, kasvojen tekeminen ei." Lahden Uusi Kipinä -galleria, 26.7.2023, https://yle.fi/uutiset/3-13135697

[melkoselkenevaa]

Vuosi 2021 toi kokemuksia monesta uudesta asiasta, niin hyvässä kuin pahassa

Vuoden 2021 kokemuksia uusista asioista, niin hyvässä kuin pahassa.

Blogi on ollut vuonna 2021 hiljaisempi kuin ehkä yhtenäkään aiempana vuotena. Viimeinen päivityskin näyttäisi olevan loppukesältä. Vuosi 2021 toi tosiaankin mukanaan monenlaisia kokemuksia, loppuvuosi on sujunut sairaslomalla, mutta sitä ennen ehdin kaikenlaista! Talvi jäällä Vuosi alkoi mukavasti kunnon talvena ja ensimmäisen kerran pariin vuoteen pääsi lähellä olevan Saimaan jäälläkin…

[sezginmuistiinpurkki]

Mitä jäi reppuun?

LAITAN PURKKIIN seuraavan kasvatustieteen tehtävän. Voisitteko auttaa korjaamaan tekstiäni? Koulutuksen tulevaisuus 2.3/3

Tässä opintojaksossa opin asioita monikulttuurisuudesta, Someen vaikutuksista nuoriin, sukupuolesta sekä koulussa seksuaalisuudesta. 2 vuotta Suomessa ollut maahanmuuttajana, olen oppinut monikulttuurisuudesta niin paljon kokemalla. Somen positiiviset ja negatiiviset puoletkin ovat olleet jo tuttuja. Mutta sukupuoli ja seksuaalisuus koulussa aihe oli tosi kasvatuksellisesti opettavainen minusta.  

Uskon oltuani jo sukupuolisensitiivinen tai sukupuolitietoinen henkilö, mutta tässä opintojaksossa opin aiheesta lisää. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen käytännön suuri vaikutus tasa-arvon toteutumiseen oli merkittävä ja mielestäni on tärkeää toistaa tasa-arvon lähestymisiä erilaisista näkökulmista opettajana. Kirjoitan enemmän esimerkkejä alhaalla.

Nykyään melkein kaikki voi tietää, että on olemassa sukupuolivähemmistöjä ja kaikkien tulee olla tasa-arvoisia. Tässä opintojaksossa huomasin että, tulevaisuuden opettajana minun on tunnettava tästä enemmän kuin tämä perustieto. Esimerkiksi Jukka Lehtosen julkaisemasta artikkelista “Sukupuolivähemmistöt koulussa” haluaisin huomauttaa, että sateenkaarinuoret tarvitsevat kauan ennen kuin he mieltävät itsensä sukupuolivähemmistöihin kuuluviksi. Siksi nuorten tutkiminen on vaikeampaa kuin aikuisten. Tässä tilanteessa opettajan tulisi olla sensitiivisempi nuorille opiskelijoille ja pohtia kutakin erikseen, kun tutkimuksista ei voi saada tietoa valmiina.

Opinto jaksossa olevalla “Sateenkaaritieto opetusalan ammattilaisille” sivulla lueskelin tekstejä ja katselin videoita. Opin enemmän esimerkiksi siitä, mikä ero on oikeasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistön välillä tai mikä on muun sukupuolinen. Pidän myös tärkeänä ymmärtää arjessa/jokapäiväisessä elämässä käytettyjä sanontoja, kuten mitä “tulla ulos kaapista” tarkoittaa. Kun opiskelija tarvitsee opettajan apua, olisi hienoa, jos opettaja tietäisi heti, mitä hän tarkoittaa esimerkiksi sanomalla “Tulin ulos kaapista ja elämäni muuttui”.

Seta, Sakki ja Suomen Lukiolaisten Liitto valmistelivat Älä oleta -kokoelman. Kokoelmaan sisältyy osia: “Pohdittavaa opettajalle”, joissa lukea oppilaiden tarinoita. Tarinat olivat niin opettavaisia, että haluaisin keskustella säännöllisessä luokassa muiden oppikavereiden kanssa tulevaisuuden opettajina.  Tuolla tavalla jokainen tulevaisuuden opettaja tulisi tietoisemmaksi.

Lopuksi haluaisin asettaa, että tämä opintojakso opetti minulle merkittäviä asioita ja antoi minulle mahdollisuuden sukeltaa ajatuksiin.

[lukupiirileikki]

1 Suunnittelijan roolit

Puheenjohtajana Lauri, kirjurina Linnea

Ensimmäiset lukulistallamme olevat tekstit olivat C.W. Millsin ”The Man in the Middle” (ensimmäistä kertaa julkaistu v. 1958) sekä Martha Scotfordin ”Messy History vs. Neat History: Toward an Expanded View on Women in Graphic Design” (1994).

The Man in the Middle (C.W. Mills, 1958)

C. Wright Mills maalaa tekstissään kuvaa (yhdysvaltalaisesta) suunnittelijasta tärkeänä osana, mitä hän itse nimittää ”kulttuuriseksi laitteistoksi” (en. ”cultural apparatus”). Suunnittelija elää ristiriitaisessa maailmassa, jossa taide ja työ sekoittuvat, ja joutuu työssään kohtaamaan kaksi historiallisten muutosten myötä tapahtunutta asiaa: taloudellisen painotuksen vaihtumisen tuotannosta levittämiseen, sekä taiteen, tieteen ja oppimisen tuominen kapitalistisen kansantalouden ja nationalistisen valtion valtainstituutioiden alaisuuteen.

Yhdysvalloissa on valloillaan kapitalistinen mainos- ja markkinakulttuuri, joka on räjähtänyt käsiin toisen maailmansodan jälkeen. Koska kapasiteetti tuottaa yli tarpeidemme on ylitetty, on muodostunut tarve ja vastaus turhalle uudistukselle (”Silly Designs for Silly Needs”, technological, artificial ja status obsolescence).

Suunnittelija toimii tässä kapitalistisena välikätenä kuluttajan ja tuottajan välillä, joten Mills kuvaa suunnittelijan aivottomaksi ja ahneeksi statukselle, jonka ”taloudellinen tehtävä on myydä” (Millsin mukaan mainostaminen on myös valehtelua tai manipulointia, ks. lähteet ja ”—commercial fraud—”). Suunnittelija on myös joko huippuja tai ei kukaan. Tämän mahdollistamana markkinat luo suunnittelijalle vastaavan oravanpyörän kuin muotiin liitetty kuvaus ”panic for status”: Saadakseen harjoittaa taidettaan ammattina, suunnittelijan täytyy tienata rahaa, jota hän saa töistään saamalla kuuluisuudella, ja sitä kautta toisilla töillä.

Millsin mukaan ratkaisu tähän kaikkeen on käsityöläisyys arvona. Ideaalisesti se tukee luovaa työtä ja mahdollistaa itsenäisyyttä. Suunnittelijasta (nyttemmin kai taiteilija) tulee itsenäinen ja vapaa työskentelemään omista lähtökohdistaan. Motiiveiksi muodostuvat vain tehtävä esine, taiteilijuus ja käsityöläisyys.

C. Wright Mills oli ammatiltaan sosiologi, kirjailija ja sosiologian professori, joka kritisoi teksteissään Yhdysvaltoja, kapitalismia ja modernia yhteiskuntaa. Hänen kuuluisimpiin teoksiinsa kuuluvat mm. ”The New Men of Power: America’s Labor Leaders” (1948), ”The Power Elite” (1956) sekä ”Sosiologinen mielikuvitus” (1959). Mills ei määrittele Yhdysvaltoja todelliseksi demokratiaksi, vaan maan hallituksen oligarkiaksi ja homogeeniseksi, valtaan uskovaksi eliitiksi, joka käyttää massamedian voimaa voimistaakseen omaa otettaan politiikasta (ja täten pysyäkseen vallassa).

Mills lähestyi siis suunnittelijan elämää ulkopuolisen näkökulmasta. Sen sijaan taustalla olevana teemana näkyy kritiikki markkinavoimia kohtaan. Nähdäkseni hyvin kyyninen, mutta totuuden siemenen sisältävä (itse ainakin tuskailen suunnittelun kaupallisuuden kanssa) näkökulma yhdysvaltalaisesta suunnittelijasta johtaa juurensa juuri tähän turhaumaan. Millsin mukaan moderni aika antaa yhä vähemmän ja vähemmän tilaa itsenäisyydelle ja vaihtelulle (koska vallassa olevat ovat muodostaneet normeja ja standardeja, joita noudattamalla monimuotoisuus vähenee). Luonnollisena jatkumona, koska suunnittelija toimii tässä välikätenä, saa hänkin osakseen kritiikkiä.

Itse en näe suunnittelijaa välttämättä niin aivottomana ja kahtiajakoisena surkuttelijana kuin Mills. En myöskään halua uskoa, että taiteilijat yleensä suunnittelijaksi opiskellessaan tähtäisivät pääasiassa työhön ja näkisivät opiskelun vain välineenä (ks. lähteet).

On hyvin todennäköistä, että suuri osa suunnittelijoista tulee jossakin välissä tekemään mainostyötä, mutta toivoisin, että ainakin osa tekisi töitä omien arvojensa nojalla: mainostamalla kulttuuria, nuoriso-, aktivismi- tai vähemmistötoimintaa, suunnittelemalla paremmin toimivia, yleishyödyllisiä nettisivuja, sovelluksia ja muita tuotteita, taittamalla ja kuvittamalla kirjallisuutta, joka vastaa arvoja. Millsin mukaan koko suunnittelijan tarkoitus on myydä, mutta itse haluan uskoa, että suunnittelijan tarkoitus on suunnitella. Toivon ja haaveilen, että osa meistä löytää keinoja käyttää luovuuttamme suunnitellakseen kokonaisuuksia, jotka mahdollistaisivat epäkaupallisemman tavan kerätä elantonsa.

Pelastus käsityöläisyyden kautta on nähdäkseni rinnastettavissa nimenomaan itsenäisyyteen: käsityöläisenä suunnittelija pääsee irti välikätenä toimimisesta, eikä näin ollen ole samankaltaisten hierarkioiden hallittavissa kuin muut modernit työntekijät. Tämä tuntuu saavuttamattomalta. On tietenkin mahdollista, että joku saa omilla taiteellisilla lahjoillaan tienattua vain taiteilijana toimiessaan, mutta harva onnistuu siinä – etenkään ennen kuolemaansa.

Pohdittavaa:

•Onko suunnittelijan työ riippuvainen tekijän kuuluisuudesta, ja jos, niin kuinka paljon?

•Onko Millsin kuvaama ideaali käsityöläisyys mahdollista 2020-luvun maailmassa?

•Onko suunnittelijan työ automaattisesti ja täysin kyseenalaistamatta kaupallista toimintaa?

 Messy History vs. Neat History: Toward an Expanded View on Women in Graphic Design, (Martha Scotford, 1994)

Martha Scotford toimi graafisen suunnittelun professorina College of Design-opistossa North Carolinassa, josta hän eläköityi 2013. Ennen opettamista hän oli toiminut kirjasuunnittelijana, ja on kirjoittanut useita kirjoja (ks. linkit). Toisin sanoen Scotford kertoo tekstissään graafisen suunnittelun historiasta naisten näkökulmasta, mutta lisäksi kirjoittaa itse graafisen suunnittelijan näkökulmasta (toisin kuin Mills, joka käsitteli aihetta sosiologin lähtökohdista).

Graafisen suunnittelun historiasta ei voi saada kokonaisvaltaista kuvaa niin pitkään, kun huomioon on otettu vain yksi näkökulma, varsinkin kun kyseessä on patriarkaalinen, eli valtaapitävä normi, jonka kautta historiaa tarkastellaan.

Tekstissä termillä ”Neat history” Scotford tarkoittaa konventionaalista historiaa, jossa fokus on yhden yksilön (yleensä miehen) suunnittelutyössä. ”Messy history” etsii, opiskelee ja sisällyttää monia vaihtoehtoisia lähestymistapoja ja aktiviteettejä, jotka ovat usein osana naispuolisten suunnittelijoiden ammattielämää.

Naisilla on niin taiteen historiassa kuin yleensäkin mm. keksintöjen ja tieteen historiassa ollut huono ja toiseutettu asema miehiin nähden. Naisilta on evätty oikeuksia ja alun perin naisten keksimiä keksintöjä pidetään miesten keksimänä, koska naiset eivät ole saaneet teoistaan, saavutuksistaan ja keksinnöistään ansaitsemaansa kunniaa. Scotfordin mukaan siinä missä miehet opiskelivat tullakseen taiteilijoiksi, naiset opiskelivat tullakseen päteviksi, toisin sanoen naisten piti olla päteviä naisia ollakseen rinnastettavissa keskivertomieheen. Toiseuttaminen ilmenee Scotfordin tekstissä paitsi patriarkaatin määrittelemissä keinoissa työskennellä alalla, myös tavassa väheksyä työtehtävää, jonka ”kuka tahansa (lue nainen) voi tehdä”.

Muun tekstin ohella tässä tulee esiin myös naisten ymppääminen yhdeksi ryhmäksi. Tätä voi verrata esim. massamedian mainoksiin, joissa esiintyvä valkoinen mies edustaa tai symboloi ihmistä, musta mies mustia ihmisiä, nainen naisia –tai äitejä tai tyttäriä, jolloin hän on vielä määriteltynä suhteestaan johonkuhun toiseen– ja mitä kauemmaksi valtanormeista mennään, sen spesifimmäksi edustettu ihmisryhmä pelkästään ihmisyyden sijaan tulee.

Esimerkiksi hyvin tunnetussa teoksessaan ”A History of Graphic Design” (1983), Philip Meggs suhtautuu ongelmallisesti naisten sisällyttämiseen osaksi graafisen suunnittelun historiaa: 15:stä naispuolisesta (lue: naisoletettu), mainitusta suunnittelijasta yhdeksän töitä oli esillä (toisessa painoksessa luvut olivat 31 mainittua naista, joista 23 töitä oli esillä). Luvut ovat harmillisia, sillä miespuolisten suunnittelijoiden töitä ja niistä vironneita keskusteluja oli satoja. Tämän naisten lukuun laskematta jättämisen lisäksi Meggs ei noteeraa suoraan poc-suunnittelijoiden kirjastaan pois jättämistä.

Scotford kirjoittaa sotkuisesta historiasta vastakohtana siistille, konventionaaliselle: se on yhteistyön tekemistä pieniä yrityksiä ja paikallisia aatteita varten, ei massatuottona eikä osana valtavirtaa, vaan pienelle ja spesiaalille yleisölle. Se on henkilökohtaisempaa ja ilmaisuvoimaisempaa.

(Tekstissä tulee usein esille sana ”ghettoizing”, joka on minulle vieras, eikä ainakaan tällä kertaa vielä ihan kokonaisuudessaan avautunut.)

Itseäni puhuttelee valtavasti marginalisoitujen ihmisten underground-yhteisölliset tavat tehdä taidetta, sillä koen sosiaalisessa mediassa itse olevani tiiviissä ja laajassa, eri lailla marginalisoitujen ihmisten yhteisössä. Monet siellä ovat saaneet informaatiota ja/tai vertaistukea esimerkiksi mielenterveysongelmien tai erilaisten ihmisten kohtaaman institutionalisoituneen syrjinnän kanssa jonkun toisen taiteen kautta.

Mielestäni on mielenkiintoista ajatella, että teorian tasolla Millsin teorian käsityöläiset olisivat todennäköisemmin Scotfordin tekstin naisia, sillä tämä ”sotkuinen historia” on nimenomaan tuota riippumattomuutta. Varsinkin Millsin aikaan se kuitenkaan tuskin toteutui käytännössä useinkaan, varsinkaan naispuolisten suunnittelijoiden suhteen.

Pohdittavaa:

•Mitkä tapahtumat, jos mitkään ovat mielestänne mahdollistaneet varsinkin aiemmasta taiteilijanormista poikkeavien henkilöiden (naiset, ihmiset taidepiirien ulkopuolelta, vähävaraiset) pääsyn taiteen ja suunnittelun alalle?

•Mikä suunnittelu- ja taiteen kentässä on tasa-arvoista nykyaikana? Mikä ei?

–Ensimmäisen lukupiirin pj, Lauri

LÄHTEET:

Mills:

https://www.youtube.com/watch?v=fuU59V9qvT4

https://fi.wikipedia.org/wiki/C._Wright_Mills

Scotford:

Scotfordin kirjoista: http://www.marthascotford.org/

https://design.ncsu.edu/people/scotford/

https://halloffemmes.com/hof_contributors/martha-scotford-2/

[thekrantsi-blog]

Tulevaisuuden maksutavat

Suomen Pankin kokoama e-kirjanen sisältää näkemyksiä maksamisen tulevaisuuden visioista niin maksupalveluiden käyttäjiltä, palveluntarjoajilta kuin viranomaisiltakin. E-kirjanen on vuodelta 2016, joten tieto on vanhentunutta ja kahden vuoden aikana digitalisaatio on kehittynyt exponentiaalisesti.

Maksaminen 2020-luvulla

Asiakas odottaa saavansa maksut perille yhä nopeammin ja helpommin. Pankit ovat kehittäneet tähän ratkaisun ja esimerkiksi mobiilisovellukset, kuten MobilePay ja Siirto-sovellus helpottavat rahan siirtämistä pelkän puhelinnumeron avulla. Digitalisaation kehittyessä myös turvallisuus korostuu, sekä erilaiset asetukset ja direktiivit asettavat turvallisuusrajoja. Esimerkiksi ensi vuoden aikana pitäisi astua voimaan asetus, että pankkitunnukset eivät saa olla kopioitavissa eli tutut tunnuslukutaulukot häviäisivät kaikilta. Tällöin niidenkin pankkien joilta vielä puuttuu digitaalinen/sähköinen tunnistustapa, täytyy keksiä ratkaisu, jotta maksaminenkin voi olla entistä turvallisempaa.

Pankeilla mahdollisuus menestyä maksamisen murroksessa

Parin vuoden aikana maksamisesta ja etenkin mobiilimaksamisesta on tullut kuuma peruna pankkimaailmassa. Mobiilimaksaminen tuo kentälle paljon kilpailua ja pankit ovatkin kehittäneet erilaisia maksamisen mobiilisovelluksia asiakkailleen. Lisäksi tuoreimpana yhteistyöt isojen toimijoiden, kuten Googlen ja Applen kanssa ovat yleistyneet mobiilimaksamisessa. Yksi mobiilimaksamisen edelläkävijöistä on Nordea, joka lanseerasi ensimmäisenä pankkina Suomessa Apple Payn ja Google Payn.

’’Aika näyttää, millaisia uusia maksamisen muotoja puettava teknologia, kuten esimerkiksi älykellot mahdollistavat’’ – tästä lausahduksesta huomaamme, että e-kirjan tieto on vanhentunutta ja kuinka nopeasti digitalisaatio kehittyy, sillä älykellolla maksaminen on ollut mahdollista jo yli vuoden. Milloin digitalisaation kehitys tulee päätökseensä? Voiko kehittymisen vauhti kiihtyä vielä tästä? Näihin tuskin kukaan tietää tarkkaa vastausta, mutta yleensä uudet ideat poikivat uusia innovaatioita ja kehitys jatkuu entisestään. Onko meillä tulevaisuudessa esimerkiksi pelkät sirut kädessä, joilla pystymme maksamaan ja esimerkiksi avaamaan kotiovemme?

Omat kokemukseni digitaalisesta maksamisesta

Omaksun uudet asiat mielestäni melko nopeasti ja kivuttomasti, joten mobiilimaksaminenkaan ei tuota minulle päänvaivaa – päinvastoin! Itselläni on kivikautinen Visa electron –kortti, jossa ei ole lähimaksuominaisuutta, joten Apple Pay on ollut enemmän kuin tarpeellinen. Käytän mobiilimaksamista siis päivittäin, sillä se on paljon nopeampaa ja helpompaa kuin fyysisen kortin kaivaminen lompakosta ja pin-koodin näpytteleminen. Apple Payn lisäksi minulla on muitakin mobiilimaksamiseen liittyviä ratkaisuja, kuten Siirto, MobilePay, Wallet, PayPal –tili ja Masterpass. Yhtäkään huonoa kokemusta mobiilimaksamisesta minulle ei tule mieleen.

Häviääkö käteinen raha tulevaisuudessa? Syrjäytyvätkö iäkkäämmät ihmiset mobiilimaksamisen myötä yhteiskunnastamme? Tässä vähän pohdittavaa loppuun :)

-Kati

[vesku56]

Natseille pohdittavaa.

Yksittäisiä tilastopoimintoja toukokuulta:

Vuoden takaiseen verrattuna:

- työllisyys +1,7 %-yksikköä

- tuloverotuotto +45%

- Kelan työttömyysetuudet -17,5%.

Tammi-toukokuussa valtiontalous n. 1,5 mrd ylijäämäinen. Tulot ylittävät menot.

[maastojuoksu]

ADHD ja suunnistus

Jos sinulla on ADHD, ja haet vinkkejä nimenomaan suorituksen aikaiseen keskittymiseen, voit lukea niistä täältä. Jos taas haluat ymmärtää paremmin tarkkaavuushäiriön merkitystä suunnistuksen kannalta, löydät tästä artikkelista pohdittavaa. Luku on kirjoitettu kaikenikäisille. Suositellaan lukemiseksi myös vanhemmille ja seuraohjaajille. ADHD on kehityksellinen neurobiologinen ja…

[eksopolitiikka]

Kontaktihenkilöt: avaruusolennot ovat huolissaan planeetan tilasta ja 3. maailmansodasta

Kontaktihenkilöt: avaruusolennot ovat huolissaan planeetan tilasta ja 3. maailmansodasta

Kirjoittanut Arjun Walia

Faktat: Thaimaalainen kukkula on houkutellut ihmisiä, jotka uskovat avaruusolentojen leijailevan jättiläismäisen Buddhan patsaan päällä ja lähettävät telepaattisia viestejä varoittaen ihmisiä siitä suunnasta minne olemme ihmiskuntana menossa.

Pohdittavaa: Miksi niin monien ihmisten tarinat tukevat ajatusta siitä, että avaruusolennot ottavat yhteyttä ihmisiin ja kertovansa että nyt olisi kiire saada planeetan asiat kuntoon? Tulisiko meidän ottaa nämä tarinat vakavasti nyt kun UFOjen olemassaolo on vahvistettu?

Me elämme aikaa, jolloin kollektiivinen tajunta on avautumassa ja on avannut itsensä mahdollisuudelle siitä, että “luonamme on vieraillut ja vierailee edelleen” (Lord Admiral Hill Norton) olennot muista maailmoista. Tämä aihe ei ole enää tabu, erityisesti kun tunnistamattomien lentävien esineident (Unidentified Flying Objects, UFO:t) tai tunnistamattomien ilmailmiöiden (Unidentified Aerial Phenomenon, UAP:t) olemassaolon on vahvistanut monen valtion hallitus ja virasto ympäri maailman, joista viimeisin esimerkki on Yhdysvaltain laivasto ja Pentagon.

Me olemme nähneet legitiimiä mediakäsittelyä valtavirran organisaatioiden piirissä, New York Times ja CNN esimerkiksi, käsittelyä joka viittaa ideaan siitä, että nämä esineet eivät ole peräisin Maapallolta tai omasta sivilisaatiostamme. Tämän tyyppinen “valtavirran paljastus” on saanut monet ihmiset skeptisiksi, ottaen huomioon sen että niin monilla on vaikeuksia luottaa näihin verkostoihin. Vuosien ajan olemme nähneet kampanjoita, joissa nauretaan tälle aiheelle ja asetetaan se “salaliittoteorioiden” joukkoon. Siksi on tärkeää kysyä omalta itselät miksi he legitimoivat aiheen yhtäkkiä niin monen vuoden salailun ja pilkkaamisen jälkeen. Ehdotan, että se mitä nyt valtavirrassa meille näytetään on yksinkertaisesti yritys kontrolloida narratiivia aiheesta, joka on niin laaja ja jättää niin monet ihmiskunnan aspektit täysin käsittelemätt. Me mahdollisesti emme saa mitään muuta kuin vahvasti sensuroidun version ‘totuudesta’, jos sitäkään, ja yritykset kontrolloida näkemystämme ilmiöstä ovat kovia, mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Juuri nyt me emme tiedä mitä me tulemme saamaan.

Vaikka kollektiivinen mieli on avautumassa tunnistamattomien lentävien esineiden todellisuudelle, jotka tekevät fysiikkaa uhmaavia manööverejä tutkadatan, videoiden, silminnäkijätodisteiden ja kuvien perusteella, silloin kun puhutaan oikeista tarinoista, joita tällä kentällä on olemassa, ne tuntuvat olevan epäuskottavia monille, ja se on varsin ymmärrettävää.

Mitä tapahtui: Yksi (monista) kiinnostavista viimeaikaisista kontaktikokemuksista, joita monilla on tällä hetkellä, sijoittuu metsäisen Thaimaalaisen kukkulan alueelle. Khao Kalan kukkula on houkutellut monia ihmisiä, erityisesti niitä jotka ovat olleet kiinnostuneet UFO-ilmiöstä, johtuen alueella tehdyistä UFO-havainnoista suuren Buddha-patsaan yllä, joka kököttää kukkulan huipulla. Se on arviolta kolmen tunnin ajomatkan päässä (myös junalla pääsee) Bangkokista Nakhon Sawaniin, jonka nimi tarkoittaa “Taivaskaupunkia”.

Sinne kerääntyneet ihmiset väittävät, että avaruusolennot ohjaavat näitä esineitä, ja että he saavat telepaattisia viestejä niiltä, jotka ovat varsin samanlaisia kuin viestit ja opetukset buddhalaisuudessa. Joku, joka ei ole tutkinut avaruusolentojen tarinoita sen syvemmin, saattaa pitää näitä naurettavina, mutta oletetut telepaattiset viestit avaruusolennoilta ovat varsin yleisiä niiden keskuudessa, jotka väittävät kokeneensa sellaisia kokemuksia. Monissa tapauksissa nämä “opetukset” ja viestit tuntuvat tukevan muualla päin maailmaa tapahtuneiden kohtaamisten viestejä. Kokemus on yleensä silmiä avaava ja laaja. Tuhannet kokemukset ovat samanlaisia usein kiehtovin tavoin.

Toinen yleinen vahvistus tuntuu olevan idea siitä, että me ihmiskuntana olemme tuhoamassa planeettamme, ja niin tekemällä meidän tekemisemme vaikuttavat muissa maailmoissa eläviin olentoihin. Nämä tietyt olennot Thaimaassa ovat varoittaneet ympäristötuhoista ja kolmannen maailmansodan uhasta mikäli ihmiskunta ei saa asioitaan kuntoon. Jotkut näistä olennoista Thaimaassa ovat ilmeisesti tulleet Plutosta, avaruusaluksilla, käyttämällä niinkutsuttua madonreikää patsaan yläpuolella, ja olennot ja alukset spontaanisti ilmestyvät sinne ja katoavat sieltä. Olennot kuvataan laijoiksi ja niiden iho hopeanväriseksi.

Pluton avaruusolennot ovat huolissaan Maapallolla tapahtuvasta tuhoisista asioista, kuten ympäristön tuhoutumisesta ja sodasta, jotka saattaisivat vaikuttaa heidän omaan planeettaansa. He haluavat myös antaa ihmisille kyvyn kommunikoida heidän kanssaan, niin että jos ihmiset tuhoavat kaiken ydinsodassa, avaruusolennot kykenevät auttamaan selviytyjiä rakentamaan ihmissivilisaation uudelleen. (lähde)

Aetherius Socientyn perustanut tri. George King perusti yhteisön saatuaan telepaattisia viestejä avaruusolennoilsta. Tri. King vastaanotti viestejä 1950-luvulta eteenpäin. Tri. Kingin viesteissä kiinnostavaa oli se seikka, että hänen kertomansa informaatio muille 1950-luvulla korreloi paljolti sen kanssa mitä nyt vuonna 2021 paljastetaan, ja mitä thaimaalaiset ihmiset ovat kokeneet. Voit lukea tarinasta lisää täältä. Esimerkiksi hän sanoi, että he olivat erittäin huolestuneita ihmiskunnan ydinaseiden käytöstä, testauksesta ja valmistamisesta. Samanlaisia kontaktitarinoita on monia muitakin.

Esimerkiksi Yhdysvaltain ilmavoimien ydinasekeskuksen salainen julkiseksi tehty raportt kesäkuulta 1959 näyttää miten kovasti Yhdysvallat halusi räjäyttää ydinaseen Kuussa tieteellisiä kokeita varten. Eversti Ross Dedricksonin mukaan, joka oli pitkään Yhdysvaltain atomienergiakomissiossa, he yrittivät tätä. Ilmavoimilla ja atomienergiakomissiossa palvellessaan hän sai tietää “tapahtumista ydinaseisiin liittyen.”

Tapauksien joukossa oli pari ydinasetta, jotka lähetettiin avaruuteen mutta jotka avaruusolennot tuhosivat… 1970- ja 1980-luvuilla me yritimme viedä ydinasetta Kuuhun ja räjäyttää sen tieteen nimissä, mikä ei ollut näille avaruusolennoille hyväksyttävää. He tuhosivat aseen ennen sen pääsyä Kuuhun… Heidän suurin huolenaiheensa oli säilyttää Maapallon integriteetti, koska se (myös) vaikutti muihin järjestelmiin… Idea minkään Maan valtion ydinaseen räjäyttämisestä avaruudessa ei ollut heille hyväksyttävää ja ne näyttivät sen ihmisille kerta toisensa jälkeen. – Dedrickson

Julkisista tiedoista käy selväksi, että UFOja on nähty monia, monia kertoja leijailemassa ydinaselaitosten yllä. On ollut monia tapauksia. Näissä tapauksissa ydinaseita on kytketty pois toiminnasta. Lähettävätkö he viestin? UFOjen ja ydinaseiden välillä on aina ollut vahva yhteys.

Malmstromin ilmatukikohta Montanassa on yksi parhaista esimerkeistä. Maaliskuussa 1967 tukikohdassa, jossa säilytetään suurta määrää ydinaseita, sattui tapaus. Se oli ydinaseiden säilytyspaikka. Me puhumme ihmisistä, jotka ovat vastuussa ydinaseiden laukaisun valvonnasta ja joilla on kyky täysin tuhota planeettamme kaikki elämä. Armeijan silminnäkijät ja muut näkivät punaisen, hehkuvan UFOn leijailevan portin ulkopuolella. Sen tapahduttua kaikki ydinaseet oli tehty täysin toimintakyvyttömiksi. Tässä on klippi kapteeni Robert Salasista, joka oli yksi tapauksen silminnäkijöistä.

On huikeaa ajatella, että tri. King puhui huolistaan ydinaseista jo 1950-luvulla. King väitti, että nämä olennot olivat huolissaan ihmisistä ja siitä suunnasta jota kohti olimme matkalla.

On myös monia muita esimerkkejä. Saman tyyppisiä viestejä annettiin telepaattisesti yli 60 lapselle Zimbabwessa. Harvardilainen psykiatri John Mack tutki tapausta, kaikki lapset olivat tuolloin varsin nuoria (1994), ja he piirsivät kuvia olennoista, saivat saman viestin ja muistivat samat tapahtumat. Viestit tuntuivat myös liittyvän siihen suuntaan jonne planeettamme oli menossa jos me emme muuta tapojamme, ja viesti välitettiin lapsille telepaattisesti kun he näkivät olennot. Voit lukea lisää tarinasta täältä. Tässä on klippi Joe Roganin podcastia kun he puhuvat tapauksesta.

Tässä on toinen esimerkki vuodelta 1977 uutislähetyksestä, jonka oletettavasti otti haltuunsa avaruusolento. Esimerkkejä on lukemattomia muita.

Vuosikymmeniä sitten vierailijat toisilta planeetoilta varoittivat meitä tulevaisuuden suunnastamme ja tarjosivat auttamaan meitä. Sen sijaan, jotkut meistä, tulkitsivat vierailijat uhaksi, ja päättivät ampua ensin ja kysyä kysymyksiä vasta sen jälkeen. – Entinen Kanadan puolustusministeri Paul Hellyer (lähde)

Thaimaan kokoontumiset alueella ovat muuttuneet varsin suosituiksi, niin suosituiksi että vuonna 2019 valtion viranomaiset hajoittivat useita joukkoja kukkulan huipulla, ja vetosivat oikeudessa massakokoontumisten kieltämiseen alueella. Syyskuussa 2019 monet alueelle kerääntyneet UFO-intoilijat saivat vastaansa poliisin ja metsänvartijat.

Uskovaiset meditoivat patsaan alla

Mitä tulee kukkulan avaruusolentojen houkuttelevuuteen, uskovaiset sanovat sen alkaneen vuonna 1997, kun eläköitynyt ylikersantti Cherd Chunsamnaun, syvässä buddhalaisessa meditaatiossa kotonaan, otti vastaan viestejä mentaalisesti avaruusolennoilta. Hän kertoi perheelleen. He pilkkasivat häntä. “Pyysin isääni sanomaan avaruusolennoille että näyttäytyy meille”, sanoo Wassana, hänen tyttärensä. “Seuraavana päivänä, avaruusolennot lähettivät energiaa veljelleni ja langolleni.” Hän sanoo, että nämä molemmat nousivat pystyyn olohuoneen sohvalta ja alkoivat yhtäkkiä pyöriä ympäri, niinkuin tanssivat dervissit, ulos talosta ja pihalle.

Wassana, joka oli lopettanut työnsä hoitajana keskittyäkseen avaruusolentoihin, sanoo isänsä jatkaneen telepaattisten viestien vastaanottoa vuosien ajan. “Ennen isäni kuolemaa vuonna 2000 hän opetti meille miten viestiä avaruusolennoille”, hän lisää. Nykyään hän ja yli 100 muuta thaimaalaista ovat saaneet tämän kyvyn heidän harjoiteltuaan Wassanan kanssa. (lähde)

Bangkok Post kirjoitti myös tästä tarinasta.

Lääketieteen ammattilainen ja tieteen ystävä, 56-vuotias Somjit Raepeth ei usko asioihin, jotka eivät perustu faktoihin. Somjit syntyi ja kasvoi Nakhon Sawanissa, jossa hän työskenteli hoitajana sairaalassa. Pitkän päivän päätteeksi vuonna 1997 Somjit sai puhelinsoiton isältään, Cherd Chuensamnuanilta, eläköityneeltä armeijan kersantilta, joka eli Uthai Thanin provinssissa. “Onko avaruusolentoja olemassa?”, hän kysyi tyttäreltään suoraan. Perustuen omiin kokemuksiinsa ja koska mitään todisteita ei vastakkaisestakaan ollut, tytär sanoi isälleen “ei”. Cherd oli munkki ennen armeijaan liittymistä. Hän rakasti meditaatiota ja teki niin joka päivä.

Useita viikkoja myöhemmin hän soitti jälleen tyttärelleen. Hän sanoi, että hän kykeni kuulemaan avaruusolennon mielessään hänen meditoidessaan. Se sanoi, että tulisi tapahtumaan suuri tuho joka tappaisi puolet ihmisistä. “Ne ovat todellisia”, Cherd sanoi. “En usko ennen kuin näin omin silmin”, hän vastaa isälleen. Somjit pyysi isäänsä lähettämään avaruusolennon hänen talolleen Nakhon Sawaniin. Hän toisti vakaumuksensa, että uskoisi vasta kun näkee omin silmin. Eipä kauaakaan kun hoitaja sai puhelinsoiton isältään hänen tehdessään yövuoroa sairaalassa. “Ne ovat tulossa katsomaan sinua”, hän sanoi kun lopetti puhelun.

Viisi minuuttia myöhemmin Somjit sai huolestuneen puhelinsoiton kälyltään. “Hän pyörii ympäriinsä, tule kotiin jooko”, hän sanoi, viitaten Somjitin aviomieheen Charoen Raepethiin. Somjit oli hämmentynyt, mutta hän ei voinut lähteä vuorostaan ennen aamua. Kun hän tuli kotiin, Charoen selitti kaiken. Hän sanoi että oli menettänyt kontrollin kehostaan ja pyöri ympyrää. Hän oli pyörinyt pihalle talosta ja oli järkyttynyt siitä mitä taivaalla oli.

“Näin suuren, pyören lentävän esineen, jossa oli kirkas oranssi valo keskellä ja monta pienempää valoa pyörimässä sen ympärillä”, Charoen kertoi Spectrumille. Somjit soitti isälleen ja kertoi avaruusolennoista, ja että hän oli kotona odottamassa niitä. Noin kahdeksan aikaan illlla, kun naapurien ikkunoista oli valot jo sammuneet, hän sai soiton. “Ne ovat taas tulossa”, hän sanoi.

Somjit ja hänen kaksi siskoaan menivät ulos seisomaan pihalleen. Sitten siinä se oli, taivaalla. Siskot katsoivat toisiaan ja sanoivat: “se on totta”. Elettyään Khao Kalassa 47 vuotta, kauhean moni asia ei enää yllättänyt 67-vuotiasta Payung Chuensrinuania. Hän elää kukkula 145:n juurella, joka kuuluu Kalan vuoristoon. Paikassa on nähty paljon selittämättömiä valoja taivaalla.

Rouva Prayung koki ensimmäisen paranormaalin kohtaamisensa paljon ennen Somjitia. Tapaus sattui eräänä iltana kun muu perhe oli hautajaisissa. Hän oli kotonaan sisarenpoikansa kanssa. Istuen porstuassa illalla yhdeksältä suuri esine, jolla oli valo “yhtä kirkas kuin Kuu”, tuli lentäen tyhjästä ja leijaili hänen lähellään. Hän ei tiennyt mikä se oli, joten hän soitti sisarenpojalle ja pyysi katsomaan.

“Oli hiljaista, joten se ei voinut olla lentokone ja se oli täynnä vilkkuvia valoja”, hän sanoo. “Sitten se lensi pois todella nopeasti. Luulin että olin nähnyt unta.”

Ihmiset matkaamassa kukkulalle

Loppukaneetti: Olen sanonut tämän ennen ja sanon nyt. UFO/avaruusolentoaihe todellakin koskettaa kaikkia ihmiskunnan aspekteja. Oli se sitten historia, teknologia, tiede, metafysiikka, henkisyys ja paljon muuta. Se on todella tietoisuutta laajentava realisaatio ja paradigmaa muuttava hetki ihmiskunnalle, jos vain pääsemme sen kokemaan, ja se tulee pakottamaan ihmiskunnan laajentamaan tietoisuuttaan sen suhteen miten me havaitsemme todellisuutemme luonteen.

Yksi asia tuntuu olevan vuosi vuodelta selkeämpi, me emme ole yksin, me emme ole koskaan olleetkaan yksin, ja meidän luonamme on vierailtu todella pitkän aikaa. Se on minun mielipiteeni perustuen kokemuksiini ja tutkimaani näyttöön siitä mikä vuotaa julki.

Huolimatta siitä, että aiheesta on tullut trendikäs valtavirrassa, uskon että tämä on kansalaisten projekti, ja kuten sanoin aiemmin artikkelissa, kaiken tyyppinen info mitä ulos vuotaa on todennäköisesti erittäin sensuroitu versio.

Loppujen lopuksi meillä on paljon ongelmia ratkaistavanamme planeetallamme. Tämän tulisi olla meidän pääasiallinen tavoitteemme. Ironista kyllä, tämä on sama viesti eri avaruusolentojen ryhmittymiltä, jotka vierailevat planeetallamme, jotka ovat saaneet yhteyden ihmisiin. Se ei tarkoita, että kaikki avaruusolennot ovat hyväntahtoisia tai pahantahtoisia, mutta se on toisen artikkelin arvoinen keskustelu. Olen siitä kirjoittanut aiemmin täällä.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta jo vuosikymmenen. Lue muita artikkeleja täältä.

  Artikkelin julkaissut Collective Evolution

http://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/kontaktihenkilot-avaruusolennot-ovat-huolissaan-planeetan-tilasta-ja-3-maailmansodasta/?utm_source=TR&utm_medium=Tumblr+%230&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[johannapaivi]

Viikko sitten päättyi ensimmäinen etappi omalla NLP-polulla✨ Paljon on ollut pohdittavaa ja oivalluksia tämän puolen vuoden aikana sekä kuluneella viikolla reflektoiden tätä kulunutta matkaa🥰 Hyväksyen oman keskeneräisyyden ja avoimin mielin kohti Masterin oivalluksia 🤩💖 Kiitos tähänastisesta matkasta @jaanahautala 💖 https://www.instagram.com/p/CFW5IAYBMlj/?igshid=5exhgvhpv39y

[tuotesuunnittelua]

Etäkevät

Kevät on ollut varsin eriskummallinen ja täynnä epätietoisuutta. Loppukevään opinnot suoritettiin etänä kukin omasta kodista käsin. Vaikka kevään suunnitelmat ja opintoretket peruuntuivat, saimme tilalle uutta ajateltavaa ja pohdittavaa.

Saimme tehtäväksemme tutustua Opinkirjon Muotoilukasvatusmateriaaliin. Muotoilupakin materiaalit olivat mielenkiintoisia ja niihin perehtyi kovin mielellään. Muotoilupakin hyödyntäminen opetuksessa tuntuu ajatuksen tasolla miellyttävältä. Opettajille on luotu ideaalipolku asioiden toteuttamiselle, mutta tuleeko tätä polkua kuitenkaan seurata orjallisesti? Minusta tuntuu, että opettajien on helppo hyödyntää Muotoilupakin ja Matka tuotemuotoiluun kaltaisia oppaita opetuksen suunnittelussa ja käyttää niitä suuntaa antavina työkaluina. Niistä on helppo poimia osasia, joita soveltaa siihen omaan opetustyöhönsä. Niihin on myös miellyttävä palata jälkikäteen ja kompromissien kautta lisätä ehkä joitain osasia enemmän opetukseen. Mielestäni on hienoa, että on olemassa tällaisia erilaisia apuvälineitä, jotka on suunnattu opettajille. Näkisin myös, että minun tulevana opettajana olisi miellyttävää käyttää näitä työkaluina osana opetuksen suunnittelua.

Tutustuin Matka tuotemuotoiluun-oppaaseen ja silmiini pisti lähes heti sisällön selkeä rakenne ja aihealueiden rajaus. Oppaaseen on näin helppo tarttua ja sieltä on myös helppo poimia yksittäisiä aihealueita, mikäli ei koko opasta halua hyödyntää. Tuotemuotoilu on tärkeä osa esimerkiksi juurikin käsityöprosessia ja kokonaista käsityötä. Näin ollen on tällaisten apuvälineiden olemassaolosta paljon hyötyä niin opettajalle kuin opiskelijallekin. Matka tuotemuotoiluun-oppaasta on poimittavissa ideoita ja lisämaustetta opetukseen ja oppimiseen. Olisikin todella tärkeää, että jokaiselle opettajalle ja erityisesti käsityönopettajalle automaattisesti tarjottaisiin mahdollisuutta hyödyntää tällaisia työkaluja.

Saimme myös tutustua Suomen käsityön museoon verkossa ja sukelsimme verkkomateriaaliin. Jokainen sai tallentaa omat koulukäsityömuistonsa ja tarinansa Suomen käsityön museon nettisivuille ja omalla panoksellaan auttaa säilyttämään nämä tarinat. Itse haastattelin 84-vuotiasta äidin äitiäni ja talletin hänen muistonsa. Nämä muistot löytyvät myös portfoliostani erillisestä postauksesta alempaa. Pidimme muistojen tiimoilta yhden yhteisen videopuhelun, jossa kävimme yhdessä läpi jokaisen ryhmäläisen muistot. Oli mukavaa kuulla muiden ryhmäläisten löytämät koulukäsityömuistot, jokaisen muisto oli aivan omaa laatuaan ja siksi täysin uniikki. Hauska ajatella, miten mekin vuosikymmenten päästä muistelemme omia koulukäsitöitä ehkä ilolla. Muutenkin uskoisin koulukäsitöiden elävän mukanani aina myös pelkästään koulutustani ajatellen ja tuntuu erittäin lämpöiseltä, että voin olla mahdollistamassa mukavia koulukäsityömuistoja myös tuleville sukupolville ja näin muisto minustakin jää elämään.

Lopuksi vielä kokoonnuimme kahdesti isommalla porukalla keskustelemaan portfolioista ja ylipäätään keväästä ja koko lukuvuodesta. Saimme nähdä mitä erilaisimpia toteutustapoja ja ideoita portfoliota silmällä pitäen ja itse ainakin kovin inspiroiduin kaikesta näkemästäni.

[loststepss-blog]

Uuden lääkityksen aloittamista ja uuden diagnoosin pohtimista. Aika paljon taas viikkoon mahtunut pohdittavaa. Tunne skaalojen kirjo on ollut aika massiivinen taas hetken aikaa ennen tasaantumista. Posinkautta tähänkin päivään. Siman ja munkin täyteistä vappua kaikille🐻✌️<3 Koko teksti blogissani, linkki biossa ☝️ https://loststepss.blogi.net/blog/178/mielialojen-kolminaisuus/ #blogger #blokkaaja #blogi #mielenterveys #lähihoitaja #sairaanhoitajaopiskelijat #mieliala #terveys #vappu #suomi #finland #jyväskylä #mies #miesuskallapuhua lääkitys #kaksisuuntainenmielialahäiriö #diagnoosi https://www.instagram.com/p/B_mPnJTFuqL/?igshid=28c1k629npax

[evasillanpaa]

Tämä näkymä tuli tutuksi projektin edetessä ja editoinnin vaiheita testatessa. Pohdittavaa riitti; Miten tulevat ja poistuvat tekstit, niiden sisältö, tekstityypit, värit...Milloin alkaa musiikki, onko silloin jotain katsottavaa, saanko luvan musiikin tekijöiltä lainata palat biisistä ilman korvausta jos oppilastyönä tehty video on esim. täällä portfoliossani julkisella sivustolla...Minkä pituiset klipit voivat olla että ovat sopivan mittaiset...Mikä nopeus puheessa voi olla että rytmittyy klippien kanssa...Muun muassa tuollaisia asioita kävin läpi.

[melkoselkenevaa]

Muuttumattomuuden asenne. Mindset 1/2

Muuttumattomuuden asenne. Mindset 1/2

Pidän suuresti kirjoista, jotka kuuluvat kategoriaan ‘psykologia’. En tarkalleen muista, missä kuulin Carol S. Dweckin Mindset-kirjasta ensin, mutta koska poimin nykyisin parhaimmat kirjavinkit Twitteristä, luulen kuulleeni siellä tästäkin kirjasta. Kirjassa paneudutaan kahteen asenteeseen, joista toinen on muuttumattomuuden asenne. (more…)

[sezginmuistiinpurkki]

Sanontoja ja idiomeja

kulkea suusta suuhun = että monet ihmiset puhuvat samasta asiasta

Täällä meidän työpaikallamme on kulkenut suusta suuhun tieto sisäilmaongelmatutkimuksen tuloksista. Haluamme tässä infossa selkiyttää asiaa...

kääntää viimeinenkin kivi =  että jotakin etsitään ihan kaikkialta

Oletteko kääntäneet viimeisenkin kiven? Ettekö löydä sitä mistään?

olla jotain sydämellä =  että on jotakin, joka mietityttää

Olisiko vielä jotakin sydämellä? Haluatko jutella vielä jostakin?

olla jotain mielen päällä = että on jotakin pohdittavaa

Onko sinulla jotakin mielen päällä? Haluatko puhua kanssani jostakin?

olla erottamattomat = että esimerkiksi toinen on toisessa kiinni niin, että he pysyvät yhdessä aina

Toimitusjohtaja ja talouspäällikkö olivat erottamattomat - kuin paita ja peppu - aina yhdessä joka kokouksessa.

myydä kuin häkä =  että tuotetta myydään todella paljon

Nokian puhelimet möivät vuosituhannen alussa kuin häkä.

meni päin mäntyä = että asia ei onnistunut

Voi että, kylläpä tämä testi meni päin mäntyä!

ilmestyä kuin sieniä sateella =  että jotakin syntyy/tulee todella paljon.

Uusia diagnooseja tulee kuin sieniä sateella. On todella vaikeaa pysyä kaiken uuden tiedon perässä.

maksaa viulut =  että esimerkiksi maksetaan lasku

Mikä taho maksaa viulut, jos pikkujouluissa pannaan piikkiin liian paljon juomia ja lasku on liian iso?

olla pitkä pinna = että ihminen on kärsivällinen/kestää paljon

Minnalla on todella pitkä pinna. Hän ei koskaan pimahda, vaikka asiakkaita olisi kymmenen jonossa vielä kello viideltä.

seistä omilla jaloillaan =  että ihminen huolehtii itsestään

Tämä nuorisokodeissa nuoruutensa viettänyt nuori seisoo jo omilla jaloillaan. Hänellä on asunto ja oppisopimustyöpaikka.

päästä jyvälle = että ihminen alkaa ymmärtää  jotakin tai saa riittävästi tietoa jostakin

Pääsitkö jyvälle tästä gluteenittomasta ruokavaliosta? Keliaakikolle on äärimmäisen tärkeää, että yhtään viljaa ei mene suolistoon.

[lukupiirileikki]

4. Tapaaminen

Puheenjohtajana Viivi, kirjurina Nik

Suunnittelijan uudet praktiikat

Neljännen lukupiiritapaamisen käsiteltävinä teksteinä ovat:

Prado de O. Martins, Luiza 2014.

Privilege and Oppression: Towards a Feminist Speculative Design

Khandwala, Anoushka 2019. What Does It Mean to Decolonise Design?

Privilege and Oppression: Towards a Feminist Speculative Design

Luiza Prado de O. Martins on Rio de Janeirossa syntynyt, Berliinissä asuva taiteilija ja tutkija joka käsittelee töissään hedelmällisyyttä, kolonialismia, rotua ja sukupuolta. Hän on yksi Decolonizing Design -blogin perustajista, ja toinen puoli a Parede-muotoiluntutkimusduosta. Hänellä on on maisterintutkinto University of the Arts Bremenistä ja tohtorintutkinto University of the Arts Berlinistä.

Esseessään Luiza Prado de O. Martins arvioi kriittistä ja spekulatiivista muotoilua (en. “critical and speculative design”) intersektionaalisen feminismin kautta: Kirjoittajan mukaan sukupuolisorron kyseenalaistaminen on suunnittelun kentän teoriassa ja praktiikassa ollut olematonta tai hyvin vähäistä, erityisesti siksi, että etuoikeutettuja hyödyttävät rakenteet ovat näkymättömiä niille, jotka niistä hyötyvät. Koska muotoilu toimii erityisessä asemassa humanismin ja tieteen rajapinnassa, tarve muotoilun metodeja tukevalle tutkimukselle on lisäntynyt, ja samalla spekulatiivinen ja kriittinen muotoilu ovat kasvattaneet suosiotaan kriittisen ajattelun metodeina. 

Prado de O. Martins liittää termin “kriittinen muotoilu” historian kontekstissa termiin “kriittinen teoria”, joita molempia voidaan arvostella akateemiseen, eurooppalaiseen maailmaan linkittyvästä elitismistä. Kriittinen muotoilu itsenäisenä teoriana perustuu käytäntöihin, joita historiallisesti ovat harjoittaneet etuoikeutetut, valkoiset miehet suunnittelun alalla. Siksi kirjoittaja esittää intersektionaalista feminismiä ratkaisevaksi elementiksi spekulatiivisen ja kriittisen muotoilun ongelmaan: Etuoikeuden ymmärtäminen on välttämätöntä epäoikeudenmukaisia järjestelmiä murtavan teorian luomiseksi. Essee lienee vuodelta 2014, ja Prado de O. Martins mainitsee, että asenteet muotoilun alalla ovat muuttuneet inkluusion kannalta paremmiksi aiempaan verrattuna, ja muotoilu voidaan nähdä sorron työkaluna toimimisen sijasta sosiaalisen muutoksen edistäjänä. (Tässä voidaan nähdä huomattavaa edistystä viimeisten kuuden vuoden aikana, sillä positiivinen muutos on läsnä kenties vahvemmin kuin koskaan ennen, kiitos Black Lives Matter ja Me Too - liikkeiden.) Spekulatiivinen kriittinen muotoilu ei kuitenkaan itsessään pysty pääsemään yli etuoikeuden ongelmasta.

Kirjoittajan ehdotus on feministinen näkökulma spekulatiiviseen ja kriittiseen muotoiluun, joka kyseenalaistaa vähemmistöjen dystopisen todellisuuden aseman totuutena ja haastaa katsojia tunnistamaan omat etuoikeutensa. Siksi feministisen spekulatiivisen muotoilun ei pitäisi olla olemassa akateemisissa ympäristöissä, vaan projektit tulisi asettaa kommentoitavaksi ja kritisoitavaksi kulttuurisen oleellisuuden saavuttamiseksi. Tällä tavalla spekulatiivinen muotoilu voisi edesauttaa sortavien rakenteiden hajottamisessa.

Teksti on hyvin teoreettinen eikä tarjoa paljoakaan konkretiaa tai esimerkkejä, joiden kautta saada tarkka kuva siitä, mitä feministinen spekulatiivinen muotoilu käytännössä on. Niin kriittinen muotoilu kuin feministinen spekulatiivinen muotoilukin tuntuvat olevan niin teoreettisella ja tutkimuksellisella pohjalla, että käytännön muotoilutyöhön on vaikea sovittaa kyseisiä konsepteja, ja ehkä siksi feministinen spekulatiivinen muotoilu tuntuu hyvin marginaaliselta näkökulmalta.

Pohdittavaa:

Onko feministinen spekulatiivinen muotoilu mielestänne tehokas näkökulma yhteiskuntakriittiseen muotoiluun?

Vaikuttaako feministinen spekulatiivinen muotoilu mielestänne vähemmän elitistiseltä teorialta kuin kriittinen muotoilu, jota viime kerralla käsiteltiin?

What Does it Mean to Decolonize Design?

Anoushka Khandwala on graafinen suunnittelija, kuvittaja ja toimittaja Lontoosta. Hänellä on graafisen suunnittelun kandintutkinto Central Saint Martinsista ja hän on suorittanut vaihto-opinnot School of Visual Artsissa New Yorkissa. Hän vetää luovan alan WOC- ja ei-binäärisille henkilöille suunnattua ryhmää, ja hän on osa Corrrective-kollektiivia.

Khandwala kirjoittaa artikkelissaan dekolonisaatiosta nyky-yhteiskunnan ilmiönä ja tavoitteena. Dekolonisaatio ei tarkoita nykykielessä vain siirtovallan virallista purkautumista: Termi kuvaa läntisen kehityksen rakentumista muiden valtioiden ja kulttuurien sorrolle. Muotoilun kontekstissa dekolonisaatiota on käsitelty varsin vähän, vaikka Euroopan historia kolonialistisine juurineen on sanellut, kenellä on valta muotoilun kentällä, ja kuka päättää, mikä on hyvää ja huonoa muotoilua.

Muotoilun alalla kolonisaatio näkyy esimerkiksi käsityön ja muotoilun keinotekoisessa jaottelussa. Tämä jaottelu rajaa monille kulttuureille ominaisen muotoilun käsitteen ulkopuolelle, ja määrittelee sen käsityöksi. Tällä ja muilla jaotteluilla toiseutetaan muotoilijoita, tuotteita ja teoksia. Kaiken määritteleminen länsimaisen kulttuurin kautta johtaa siihen, että suurin osa tekijöistä pyrkii tuottamaan samanlaista, länsimaisen kulttuurin hyväksymää tyyliä, ja muita, yhtä valideja tekemisen tapoja ei oteta huomioon.

Muotoilun kolonisaation ongelman ratkaisuksi Khandwala esittää muotoilun historian, muotoilun arvojen ja muotoilutyön dekolonisaatiota. Muotoilijan tulisi nähdä konteksti, jossa hän toimii, ja tietoisesti pyrkiä länsimaisten standardien hajottamista kohti. Tärkeitä dekolonisaation sovelluksia ovat esimerkiksi representaatio ja yleisön tiedostaminen. On tärkeää uudelleenmääritellä käytäntöjä, joiden piirissä toimitaan, ja tiedostaa, missä projekteissa ei voi toimia muotoilijana. Jos muotoilija on kohderyhmän tai organisaation identiteetin ulkopuolella, projektiin saa ja pitää ehdottaa sopivampaa tekijää. Myös muut tekijät tuotantoprosessissa tuovat projektille arvoa, ja sorrettuja ihmisryhmiä voidaan tukea yksinkertaisesti palkkaamalla heitä, ja tukemalla heitä ja heidän asemaansa työpaikalla.

Khandwala päättää tekstinsä osuvasti: Muotoilijat ovat ajatelleet olevansa neutraaleja, universaaleja ja politiikasta irtonaisia. Kuitenkin jokaisella projektilla on potentiaalia olla toiseuttava ja sortava. Yleisesti ottaen Khandwala argumentoi selkeästi, tarjoaa käytännönläheisiä esimerkkejä ja soveltaa tekstissään omia opetuksiaan. 

Pohdittavaa:

Toimivatko tekstissä mainitut dekolonisaation menetelmät mielestänne käytännön muotoilutyössä?

Onko dekolonisaatiota mielestänne edistetty opinnoissamme?