tuotesuunnittelua

[tuotesuunnittelua]

Vertaisarviointi

Suoritimme vertaisarvioinnin parityöskentelynä Susanne Sallin kanssa. Hänen vertaisarviointinsa portfoliostani ja työskentelystäni on seuraava:

Kaisa oli kirjoittanut pitkin vuotta tekstejä ylös Wordiin, mutta hän päätyi muokkaamaan päiväkirjan blogin tyyliseen muotoon, joka oli mielestäni hyvä ratkaisu, jolloin siitä tuli esteettisesti kaunis ja selkeä. Mielestäni Kaisan oppimispäiväkirjassa näkyi hänen visuaalinen sekä pohtiva luonne, sillä blogissa oli houkuttelevia kuvia sekä mukaansa tempaavia jopa runollisia tekstejä tuotesuunnittelun moninaisista muodoista. Pidin blogissa erityisesti siitä, että kaikki tekstit ja kuvat olivat selailtavissa samalla sivulla. Tämän avulla sai hyvän käsityksen kokonaiskuvasta.

Opiskelu Kaisan kanssa parina sekä ryhmässä on hyvin miellyttävää, sillä hän antaa kaikille tilaisuuden tulla kuulluksi tuoden silti myös omat ajatuksensa ilmi. Kaisa on tunnettu ryhmässämme siitä, että hänellä on aina uusia ideoita ja keinoja jo olemassa olevien asioiden parantamiseen sekä kehittämiseen. Hänen kanssaan on ilo opiskella ja tehdä harjoituksia, sillä tietää, että Kaisa on läsnä ja tukena kaikessa täysillä.

[tuotesuunnittelua]

Kurssiarviointi

Arviointia ja omaa pohdintaa

A oma työskentely

Itsensä ja oman työskentelynsä arviointi on aina mielenkiintoinen tehtävä. Minulla on yleisesti hyvä tekemisen meininki, oli kyseessä asia kuin asia. Lähdin demoilla tekemään ennakkoluulottomasti ja annoin itselleni vapauden tehdä asiat juuri niin kuin ne mieleen juolahtavat. Turha perfektionismi jäi aina piiloon noilla tunneilla, sillä siellä tunsin voivani parhaani tekemällä olla juuri paras versio itsestäni ja kokea onnistumisen tunteita sillä saralla. Ja sellainen tuntui tosi miellyttävältä, kun sai tehdä sen turvallisessa ympäristössä tuttujen ihmisten ympäröimänä. Toin myös esiin aktiivisesti omia ideoitani ja ajatuksia työskentelyä koskien, myös kuunnellen opiskelijatovereitani. Näin työskentelyssä säilyi tasapaino ja keskustelu tunneilla oli vuorottelevaa ja toisten puheenvuoroja kunnioittavaa.

B oppiminen

Täytyy sanoa, että kuluneen vuoden aikana olen totisesti saanut oppia, mitä tuotesuunnittelu voi parhaimmillaan pitää sisällään. Olen saanut paljon työkaluja sen saralla toimimiseen ja pakko myös mainita, että kurssi avasi silmäni muotoilun kauneudelle ja moninaisuudelle. Olen usein vapaa-ajalla löytänyt itseni miettimästä, kukahan tuon on suunnitellut tai miten hän on saanut ideansa siihen. Sellaisista hetkistä havahtuminen tekee olon aika onnistuneeksi. Huomaa, että demoilta on jäänyt konkreettisesti jotain mieleen ja uskoisinkin, että tästä ”taidosta” tulee olemaan vielä myöhemminkin erittäin paljon hyötyä sekä iloa aivan joka päiväisessä elämässä.

C opetus

Opetus on ollut kerrassaan mielenkiintoisen polveilevaa ja yllättävää. Kurssin alussa en osannut ajatellakaan, mitä kaikkea kurssi oikeasti toisi mukanaan. Opetus oli polveilevaa ja yllätyksellistä, sillä koskaan ei voinut tietää, mitä tuleman pitää. Ihanan miellyttävää vaihtelua muiden kurssien tarkasti tiedossa olevaan etenemiseen ja työskentelyyn verrattuna.

D ryhmän työskentely

Mielestäni meidän ryhmämme työskentely oli intensiivistä ja innokasta. Kaikki lähtivät innokkaasti työskentelemään, oli aihe mikä hyvänsä. Pidin erityisesti siitä, kuinka hyvä meininki meidän demoillamme aina oli ja kuinka sai hymyillä poskilihakset kipeiksi. Työskentely ryhmän kanssa oli kuitenkin myös todella sulavaa ja helppoa, jokainen sai tuoda ajatuksensa ja ideansa esiin, jokaista kuunneltiin ja yhdessä lähdettiin työstämään ideoita. Jokainen oli ryhmän tasavertainen jäsen ja juuri siksi työskenteleminen oli erittäin miellyttävää.  

E kurssi

Kurssi oli mielestäni kokonaisuutena kattava ja todella moniulotteinen. Demoilla käsiteltiin aihetta ”tuotesuunnittelun ohjaus ja sen perusteet” erittäin laajasti ja innostavasti läpi. Itselle jäi sellainen fiilis, että tahtoisi päästä jo kokeilemaan tuotesuunnittelun ohjaamista jollekin ryhmälle. Tuntuu, että kurssi antoi valtavasti eväitä tulevaisuutta varten, niin työelämää ajatellen kuin ihan normiarkeakin varten.

F Arvioi kurssisuorituksesi numeroarvosanalla 

Tutustuin kurssin arviointiperusteisiin ja niiden perusteella antaisin itselleni tästä kurssista numeroarvosanaksi 4. Olen ollut läsnä demoilla ja osallistunut omasta mielestäni aktiivisesti keskusteluihin, opetukseen ja muuhun opetukseen liittyvään kanssakäymiseen. Kurssin aikana olen oppinut tarkastelemaan asioita uudella tavalla ja silmäni ovat avautuneet ympäröivän maailman kiehtovuuden ja kauneuden suhteen. Olen sisäistänyt ajatuksen tuotesuunnittelun tärkeydestä ja siitä, kuinka se alkaa rakentumaan jo aivan pienestä hiekanjyvästä lopulta rakentuen suureksi, moniulotteiseksi hiekkalinnaksi.

[tuotesuunnittelua]

Etäkevät

Kevät on ollut varsin eriskummallinen ja täynnä epätietoisuutta. Loppukevään opinnot suoritettiin etänä kukin omasta kodista käsin. Vaikka kevään suunnitelmat ja opintoretket peruuntuivat, saimme tilalle uutta ajateltavaa ja pohdittavaa.

Saimme tehtäväksemme tutustua Opinkirjon Muotoilukasvatusmateriaaliin. Muotoilupakin materiaalit olivat mielenkiintoisia ja niihin perehtyi kovin mielellään. Muotoilupakin hyödyntäminen opetuksessa tuntuu ajatuksen tasolla miellyttävältä. Opettajille on luotu ideaalipolku asioiden toteuttamiselle, mutta tuleeko tätä polkua kuitenkaan seurata orjallisesti? Minusta tuntuu, että opettajien on helppo hyödyntää Muotoilupakin ja Matka tuotemuotoiluun kaltaisia oppaita opetuksen suunnittelussa ja käyttää niitä suuntaa antavina työkaluina. Niistä on helppo poimia osasia, joita soveltaa siihen omaan opetustyöhönsä. Niihin on myös miellyttävä palata jälkikäteen ja kompromissien kautta lisätä ehkä joitain osasia enemmän opetukseen. Mielestäni on hienoa, että on olemassa tällaisia erilaisia apuvälineitä, jotka on suunnattu opettajille. Näkisin myös, että minun tulevana opettajana olisi miellyttävää käyttää näitä työkaluina osana opetuksen suunnittelua.

Tutustuin Matka tuotemuotoiluun-oppaaseen ja silmiini pisti lähes heti sisällön selkeä rakenne ja aihealueiden rajaus. Oppaaseen on näin helppo tarttua ja sieltä on myös helppo poimia yksittäisiä aihealueita, mikäli ei koko opasta halua hyödyntää. Tuotemuotoilu on tärkeä osa esimerkiksi juurikin käsityöprosessia ja kokonaista käsityötä. Näin ollen on tällaisten apuvälineiden olemassaolosta paljon hyötyä niin opettajalle kuin opiskelijallekin. Matka tuotemuotoiluun-oppaasta on poimittavissa ideoita ja lisämaustetta opetukseen ja oppimiseen. Olisikin todella tärkeää, että jokaiselle opettajalle ja erityisesti käsityönopettajalle automaattisesti tarjottaisiin mahdollisuutta hyödyntää tällaisia työkaluja.

Saimme myös tutustua Suomen käsityön museoon verkossa ja sukelsimme verkkomateriaaliin. Jokainen sai tallentaa omat koulukäsityömuistonsa ja tarinansa Suomen käsityön museon nettisivuille ja omalla panoksellaan auttaa säilyttämään nämä tarinat. Itse haastattelin 84-vuotiasta äidin äitiäni ja talletin hänen muistonsa. Nämä muistot löytyvät myös portfoliostani erillisestä postauksesta alempaa. Pidimme muistojen tiimoilta yhden yhteisen videopuhelun, jossa kävimme yhdessä läpi jokaisen ryhmäläisen muistot. Oli mukavaa kuulla muiden ryhmäläisten löytämät koulukäsityömuistot, jokaisen muisto oli aivan omaa laatuaan ja siksi täysin uniikki. Hauska ajatella, miten mekin vuosikymmenten päästä muistelemme omia koulukäsitöitä ehkä ilolla. Muutenkin uskoisin koulukäsitöiden elävän mukanani aina myös pelkästään koulutustani ajatellen ja tuntuu erittäin lämpöiseltä, että voin olla mahdollistamassa mukavia koulukäsityömuistoja myös tuleville sukupolville ja näin muisto minustakin jää elämään.

Lopuksi vielä kokoonnuimme kahdesti isommalla porukalla keskustelemaan portfolioista ja ylipäätään keväästä ja koko lukuvuodesta. Saimme nähdä mitä erilaisimpia toteutustapoja ja ideoita portfoliota silmällä pitäen ja itse ainakin kovin inspiroiduin kaikesta näkemästäni.

[tuotesuunnittelua]

Piparitalo goes pienoismalli

Inspiroiduin kevään pienoismallin rakentelusta niin, että päätin muuttaa piparitaloideani katsetta ja aikaa kestäväksi versioksi.

En ole aiemmin tehnyt mitään vastaavaa ja talon rakentaminen suunnittelusta viimeistelymaalaamiseen ja -näpertelyyn saakka oli varsin opettavainen prosessi. Lisäksi minulle jäi konkreettinen muisto tästä eriskummallisesta keväästä, jonka sain viettää synnyinkodissani.

[tuotesuunnittelua]

Saippuan kaivertaminen

Yllättävän tarkkuutta ja hermoja vaativa tehtävä, mutta aikaansain kauniisti veistetyn saippuan, jonka paketoin äitienpäiväksi pakettiin!

Lahjan saaja ilmoitti etukäteen, ettei haluaisi yhtään kukkia lahjaksi, sillä hänellä on koti jo täynnä jos monenlaista kasvia ja kukkaa. Tällaista kukkaa hän ei osannut odottaa ja olikin oikein innoissaan saamastaan lahjasta. 

[tuotesuunnittelua]

Koulukäsityömuistot

Haastattelin mummuani, 84-vuotta. Viidennellä luokalla piti neuloa villasukat. Valkeasta lampaanvillasta ja niin pitkät, että ne ulottuivat nivusiin asti. Lanka oli paksua ja puikot olivat sellaiset, kun sattui löytymään. Silloin ei oltu niin tarkkoja siitä, ovatko ne juuri tietyn paksuiset. Mummu kutoi sukkiaan koko syksyn ja sai ne lopulta valmiiksi. Sukista tuli niin kankeat, että ne olisivat varmasti kävelleet itsestään. Mummu sanoikin, että ne olivat kuin huopaset. Hän ei osannut sanoa, että tuliko sukat koskaan käyttöön, mutta tekoprosessi ainakin jäi mieleen moneksi kymmeneksi vuodeksi. 

Seuraavana keväänä heidän piti ommella miesten paita. Ajatuksissa oli kaunis paita lahjaksi isälle, isä varmasti ilahtuisi. Mummu muisteli kuinka nappilistoja laittaessa toiselle puolelle tuli kapeampi lista kuin toiselle, vaikka listojen olisi pitänyt olla yhtä leveät. Opettaja oli neuvonut mummuani, että hänen äitinsä (eli minun isoisoäitini) voisi kotona näyttää, kuinka nappilistojen taitokset harsitaan käsin ja voisi siten harsia ne valmiiksi jo kotona. Tehtyään työtä käskettyä opettaja oli koulussa käskenyt hänet seuraavaksi ompelemaan tikit koneella. Tuohon aikaan ei suuremmin panostettu kunnon perehdytykseen, joten mummu ei tiennyt tuon taivaallista ompeleiden asetuksista ja tästä syystä kone oli ommellut todella lyhyttä ja tiukkaa tikkiä. Opettaja oli tokaissut mummulle: ”voi kuule, nää nappilistat on väärinpäin, pitää purkaa”. Lyhyttä ja tiukkaa ommelta on todella inhottava käsin purkaa, mutta mummu purki ompeleet. Purkamisen jälkeen hän lähti taas ompelemaan opettajan käskettyä ja taas ommel oli liian tiukkaa. Sinnikkäästi mummu lähti jälleen purkamaan ompeleita, mutta purettuaan 1 cm verran ommelta kankaaseen tuli reikä, jolloin mummu iski paidan pulpetille ja tokaisi ”minen tee tätä yhtään enempää” ja siihen jäi paidan teko. 

Tarina kertoo, että mummu sai tuolloin koulukäsityöstä todistukseen viitosen, mutta myöhemmin kansakoulussa kankaankudonnasta tuli 10, joten kaiketi suunta on vain ylöspäin.

[tuotesuunnittelua]

18.2. Pienoismalli / Ikata 

Meitä ohjeistettiin rakentamaan pienoismalli jostain tilanteesta tai hetkestä. Tästä valitsemastamme hetkestä piti myös kirjoittaa pieni teksti tai runo. Ryhmämme inspiroitui suuresti puistosta ympäristönä ja saimmekin heti idean lähteä luomaan puistomaisemaa, jonka punaisena lankana toimisi Anssi Kelan ”Puistossa”-biisin ensimmäinen laini: ”Puistossa ilta viilenee, Pete lämpimikseen hyppelee”.

Kuvaamamme tilanne on hetki ennen Peten saapumista. On viilenevä syksyinen ilta, sora kimaltelee lämpötilan laskettua aavistuksen nollan alapuolelle. Puut alkavat hiljalleen kohta pukeutua syyspukuihin, mutta ei vielä.

Keskeisenä osana tehtävänantoa oli käyttää kierrätysmateriaaleja ja sellaisia elementtejä, jotka eivät välttämättä kuuluisi puunrunkoon tai soraan. Piti haastaa omaa mielikuvitustaan ja yllättää muut. Prosessin aikana heiteltiin hurjasti erilaisia ajatuksia ja ideoita ilmoille, ja parhaista ideoista lopulta muovautui juuri meidän työmme. Meidän näköisemme ja meidän käsialaamme. Meidän puistomme.

[tuotesuunnittelua]

4.2. Tuotesuunnitteluprosessi / taidekuva

Tunnin aluksi pöydälle oli levitetty lukuisia Ateneumin teoksista tehtyjä kortteja Taidesalkku-paketista, joita hetken katselimme ja saimme jokainen valita yhden kortin, joka meitä erityisesti miellytti. Kävimme ääneen läpi, miksi jokaisen kortti oli meistä vaikuttava. Itse valitsin Akseli Gallen-Kallelan teoksen ”Lemminkäisen Äiti”, joka on vuodelta 1897. Minua puhutteli suuresti teoksen värimaailma ja tunnelman syvyys, ja siksi valitsin juuri sen.

Seuraavaksi tehtävänämme oli opettajan ohjeiden perusteella tehdä vaiheittain erilaisia tehtäviä. Ensimmäiseksi piirsimme nopean luonnoksen maalauksesta, jonka pohjalta lähdimme poimimaan erilaisia pointteja ja huomioita ylös. Esimerkiksi millaisia värejä tai materiaaleja teoksessa näimme. Millainen on teoksen teema? Näiden jälkeen lähdimme luomaan erilaisia tuoteideoita, joihin saimme inspiraation teoksestamme. Meidän piti ottaa yksi näistä tuoteideoista tarkempaan syyniin ja lähteä pyörittelemään mahdollisia erilaisia teknisiä ratkaisuja. Nämä ideamme esittelimme muulle ryhmälle ja keskustelimme niistä yleisesti. Kokosimme myös luonnospapereistamme ja korteista pöydille näyttelyn, jonka jokainen sai kiertää.

Tällä tunnilla esiin nousi taas yksi uudenlainen lähestymistapa tuotesuunnitteluun ja minä henkilökohtaisesti pidin tästä lähestymistavasta. Tekijä on toisen muun ohjailtavissa, mutta itse sai kuitenkin ammentaa omat ajatukset ja ideat paperille. Asetelmana tällainen toisen ohjailtavana oleminen oli kiehtova ja uskoisin, että tämä toimisi myös muissa opettaja-oppilas-asetelmissa. Lisäksi myös ihastuin ajatukseen hyödyntää tuotesuunnittelussa jo olemassa olevista teoksista inspiroitumisen. Taidesalkku-kokonaisuus on oikein oiva työkalu!

[tuotesuunnittelua]

31.1. Tuotesuunnitteluprosessi

Tunnilla tutustuimme muun muassa erilaisiin tuotesuunnitteluprosessissa hyödynnettäviin työkaluihin, kuten esimerkiksi muotoilupakkiin. Tämä oli minulle entuudestaan tuntematon, aivan uusi tuttavuus, mutta se oli oikein virkistävä sellainen.

Minulla on sellainen fiilis, että sanana tuotesuunnittelu saattaa aiheuttaa päänvaivaa koulumaailmassa opettajille: ei oikein tiedetä, mistä lähdetään liikkeelle, miten edetään ja minne. Siksi tällaiset apuvälineet opettajille ja miksei opiskelijoillekin, ovat aivan loistava keksintö!

Lisäksi perehdyimme suomalaiseen muotoiluun, kävimme monen monta suomalaista klassikkoa lävitse. Yllätyin, kuinka moni oli tuttu, mutta en kuitenkaan olisi osannut nimetä kaikkia. Se kertoo paljon suomalaisesta muotoilukulttuurista: muotokieli ja käyttötarkoitus on kaikille tuttu, mutta nimi ja tarina tuotteen takana jää pimentoon. Mielestäni suomalaiselle muotoilulle pitäisi antaa oma paikkansa suomalaisessa käsityön opetuksessa. Monista muodoista ja esineistä varmasti ammennetaan vielä myöhemminkin ideoita ja olisikin siksi tärkeää opettaa tarinat tuttujenkin esineiden takaa. Se on tärkeä osa suomalaista identiteettiämme. Meidän arkemme täyttyy aivan salaa suomalaisen muotoilun klassikoista, jotka elävät vieläkin ja tulevat elämään vielä monen monta vuosikymmentä erittäin vahvana suomalaisissa kodeissa, mukana suomalaisten arjessa.

Tunnilla tutustuimme lisäksi hullunkuriseen tapaan lähteä ideoimaan ja suunnittelemaan mahdollisia töitä. Opettaja heitteli meille käsityön kategorioita, joiden alle meidän tuli pienissä ryhmissä keksiä tekniikoita, materiaaleja, käyttötarkoituksia, jotka sitten kirjoitimme pienille lapuille. Näistä lapuista kasattiin pinot, joista jokaisesta nostettiin yksi lappu kerrallaan niin, että saimme ensimmäisestä kasasta tekniikan, seuraavasta materiaalin, kolmannesta esineen ja neljännestä miljöön. Tämä tehtävä herätteli nauruhermojamme, sillä komboista tuli toisinaan myös mielenkiintoisia. Hauskaa, kuinka tällaisen ajatusleikin avulla oikeasti syntyi jopa toteuttamiskelpoisia ideoita, joita olisi halunnut kokeilla. Osa taas oli naurattavan epärealistisia ja epäkäytännöllisiä ratkaisuja, mutta olisimmeko muuten osanneet ajatella nahasta tehtäviä tasseleita soutuveneeseen koristeeksi? Niimpä.

[tuotesuunnittelua]

27.1. Kaj Franck

"Tehkää tälle jotain tai tästä jotain!"

Tehtävänä oli tehdä yhdestä A4-arkista jotain, ilman ylimääräisiä välineitä. Paperiarkki on täynnä mahdollisuuksia ja ryhmämme taikoi mitä erilaisempia teoksia arkeistaan. Itse taittelin origamihenkisen kirpun, joka oli aivan hitti aikoinaan ollessani peruskoulussa. Vieläkin sen taittelu sujui, taitaa sujua ikuisesti. Tehtävänantomme antoi meille aivan vapaat kädet ja käytännössä vain taivas oli rajana. Virkistävän erilainen lähestymistapa tuotesuunnitteluun ja tulee varmasti vielä käyttöön myöhemmin työelämässä. Asioista pitääkin toisinaan ajatella vähän nurinkurisella ja erilaisella tavalla, se virkistää kummasti!

[tuotesuunnittelua]

10.12 Käsityö

Tunnilla katsoimme dokumentin taiteilija Vuokko Nurmesniemestä (nyk. Eskolin-Nurmesniemi). Dokumentti oli mielenkiintoinen ja avasi monelle varmasti tuntemattoman Nurmesniemen elämää. Oli hauska kuulla sattumuksista myös ennen tekstiilitaiteilijan uraa, hän esimerkiksi haaveili keraamikon työstä pitkään. Oli erittäin mielenkiintoista saada näkökulmaa suomalaiseen muotoiluun ja designiin, sekä sen historiaan. Dokumentin myötä avautui myös taideteollisuuden ja taidekäsityön käsitteet. Kaikkea tätä täytyisi mielestäni tuoda esiin enemmänkin, ehkä tietoisesti lisätä peruskoulussa opetukseen. Mahdollisesti käsitöiden ja kuvaamataidon puolella. Ajatus oppiainerajat ylittävästä opetuksesta, jossa tutustutaan suomalaiseen muotoiluun, on todella kiehtova. Voisi yhdistää kuvaamataitoa ja esimerkiksi historiaa. Uskoisin, että tällä saralla vain mielikuvitus on rajana!

Tuntuu hieman surulliselta, että monien taiteilijoiden työt tunnetaan, mutta nimiä niiden takana ei juurikaan. Vuokko Nurmesniemi on ollut uraauurtava tekijä, hän on tehnyt monia asioita ensimmäisenä ja useat taiteilijat ovat seuranneet perästä. Tuntuu upealta, että meiltä Suomesta löytyy hänen kaltaisiaan suurnaisia, jotka ovat tehneet Suomea tunnetuksi ympäri maailmaa. Dokumenttia seuratessa esiin nousi myös lukuisia muita suuria nimiä suomalaisen muotoilun saralla. 

Tyylittelin suomalaisesta käsityöstä inspiroituneena kuvan Vuokosta. Mielestäni se onnistui aika hyvin!

[tuotesuunnittelua]

2.12. Oppimisen polku

1.      Tutustuimme Vanhaan Raumaan ja erilaisiin käsityön muotoihin. Yllätyimme siitä, kuinka monimuotoista käsillä tekemisen kulttuuria löysimme.

2.     Opintomatka Turkuun tarjosi kattavan valikoiman käsitöitä historiasta nykypäivään. Luostarinmäen käsityöläismuseo oli lumoava ja sen historia oli käsinkosketeltavissa. Viimeinen asukas on asunut Luostarinmäellä vielä 1980-luvun alussa. Oli yllättävää, että Luostarinmäellä oli asukas vielä tuolloin.

3.     Käynti Rauman raatihuoneella herätti monenlaisia ajatuksia: kuinka niin merkittävä osa Rauman historiasta on niin lähellä. Kiinnitimme erityisesti huomiota siihen, että papin asu oli tehty vanhoista verhoista. Joten kierrätys on ollut pinnalla jo paljon ennen nykyaikaa. Raatihuoneen museokauppa oli pullollaan paikallisen osaamisen taidonnäytteitä. Monet vierailijat ja paikallisetkin ostavat tuliaisia ja lahjoja sieltä. Museokauppa veti itsessään puolet enemmän vierailijoita kuin Raatihuoneen näyttely.

4.     Laivanvarustajan kotimuseo Marela jäi mieleemme koristeellisista kakluuneista ja mitä ihmeellisimmistä merimiesten tuliaisista, kuten esimerkiksi strutsin munista, meritähdistä ja käärmeistä. Marelassa oli pitsinäyttely, jossa oli esillä monia eri malleja kuten esimerkiksi Brysselin ja Rauman pitsejä. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka Rauman pitsi on saanut alkunsa.

5.     Ikatassa yllätti se kuinka hyvät puitteet ja laajat opiskelumahdollisuudet siellä oli. Erityisesti lasinpuhallusnäytös oli mielenkiintoinen ja olisi ollut hauska päästä itsekin kokeilemaan. Vierailu Ikaalisten Omassa Tuvassa oli reissun kohokohta, sillä vanhat rakennukset kiehtovat meitä.

6.     Yliopiston ja Tuotesuunnittelun ohjaamisen perusteet- kurssin myötä olemme alkaneet kiinnittämään enemmän huomiota siihen, kuinka paljon ympärillämme on käsityötä. Kurssin aikana olemme päässeet tutustumaan sellaisiinkin kohteisiin, joihin emme olisi muuten löytäneet. Odotamme innolla, mitä kaikkea kevät tuo tullessaan.

[tuotesuunnittelua]

Oodi Omalle Tuvalle! Jos sulkisi silmänsä eteisaulassa ja hengittäisi oikein varovasti, saattaisi kuulla historian viitan lepäävän hattuhyllyllä ja uskomattomien tarinoiden pursuavan ovien saranoista. Rakennuksen arvokkuutta ja henkeä oli valitettavan vaikea vangita kuviin. Suosittelenkin jokaiselle vierailua siellä!

Selatessani facebookia keväällä, kuukausia Ikaalisen reissun jälkeen, tuli vastaan kuva, jossa eräs aikoinaan fanittamani bändi kaiketi äänitti musiikkiaan avarassa tilassa ja kuva oli otsikoitu nimellä #omallatuvalla ja silloin tajusin sen. Minähän olen käynyt tuolla ja kuunnellut tuossa samaisessa salissa Oman Tuvan historiasta, miten hauska yhteensattuma! Tuntui hölmön lämpöiseltä, kun tajusi tietävänsä kuvassa olevan paikan ja samalla hetkellä alitajuntaan pelmahti tuon vanhan rakennuksen omalaatuinen tuoksu ja suurien huoneiden seesteinen tunnelma.

[tuotesuunnittelua]

30.11. Ikata ja Oma Tupa, Ikaalinen

Opintomatka Ikaalisiin lumoavan kauniina talvipäivänä. Maa oli peittynyt valkoiseen lumeen ja taivaanranta värjääntynyt pastelliseksi.

Ikaalisissa pääsimme tutustumaan Ikataan eli Ikaalisten käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen sekä siellä opiskeltaviin aloihin. Tuntui hurjalta, miten monelle eri alalle siellä oli loistavat puitteet. Niin monenlaista luovuutta ja niin monenlaisia tekijöitä, vau. Esillä oli paljon siellä opiskelevien töitä ja kaikki olivat todellisia taideteoksia. Mielettömiä ideoita ja upeita toteutuksia. Esimerkiksi lasipuolen työt olivat todella lumoavia. Ajatella, että lasi taipuu kaikkeen sellaiseen. Ikata oli kerrassaan yksi iso vau, niin monenlaista lahjakkuutta yhden katon alla, että en oikein tahdo käsittää!

Kävimme lisäksi tutustumassa Omaan Tupaan sekä sen mielenkiintoiseen historiaan. Itse nautin suunnattomasti historiasta ja olisin voinut istua siellä tuntitolkulla nauttimassa vanhan talon tuoksusta ja hengestä. Se oli kauniisti restauroitu ja remontoitu historiaa kunnioittamalla, todella upeaa ja kaunista jälkeä!

Tähän mennessä näiltä opintoretkiltä olen oppinut sen, että kiinnitän huomiota erityisesti pieniin asioihin ja yksityiskohtiin. Ikatassa myös huomasin sen, kuinka aivan erilaisella silmällä tarkastelee luokka- ja opetustiloja sekä niiden koneita ja työvälineitä.

[tuotesuunnittelua]

14.10. Neljä Elementtiä

Kiersimme kampuksella pienryhmissä elementtirastirataa. Rasteilla oli pieniä katkelmia eri elementeistä (nämä samat katkelmat oli löydettävissä myös Turun taidemuseon saman nimisestä taidenäyttelystä). Saimme vapaasti keskustella elementtien tuomista ajatuksista.

Ajatusleikittelyn jälkeen palattuamme luokkaan saimme koko ryhmän kesken pallotella ajatuksia ja ideoita ja näiden pohjalta lähdimme pienryhmissä rakentamaan eräänlaista 3D-mallia. Minun ryhmäni lähti ideoimaan huussia, joka olisi rakennettu luontoystävällisestä aaltopahvista. Se olisi uusiutuvaa materiaalia ja se hajoaisi luontoon tietyn käyttöiän jälkeen. Huussista löytyi myös pönttö, joka poltti jätökset pienessä kuusen muotoisessa krematoriossa ja jäljelle jäi tuhkaa, jonka voisi levittää kasvuvoimaksi ympäröivään metsään.

Mielenkiintoinen polku ajatusten herättelystä ideoinnin kautta työstämiseen ja lopulta valmiiseen työhön. Ajatusten ennakkoluulotonta pallottelua, jonka kruunaa ideoiden pohjalta syntyvä työ.

[tuotesuunnittelua]

4.10. Rauman raatihuone ja Marela

Menimme tutustumaan Rauman raatihuoneelle sekä Marelaan. Vierailu oli todella silmiä avaava, sillä minusta oli mielenkiintoista päästä tutustumaan oman opiskelupaikkakuntani historiaan. Todella kiehtovaa, eikä tällaisen asian äärelle olisi välttämättä itse omatoimisesti päätynyt. Erityisesti pidin pitsinäyttelyistä, sillä tällaiselle ulkopaikkakuntalaiselle raumalainen pitsi on täysin uusi tuttavuus, josta on kuullut vain tarinoita. Pitsin nypläämistäkin oli mahdollista päästä kokeilemaan, mikä oli oiva ja todella persoonallinen lisä näyttelyyn. Oli todella kiehtovaa kuulla myös Rauman kaupungin historiasta, Raumalla asuminen sai tavallaan aivan uuden tason.

Marela oli mielettömän kaunis ja historia huokui aivan kaikkialta, yksityiskohtaisista kakluuneista ja upeista huonekaluista. Vaikkei huonekalut olleetkaan alkuperäisiä, oli sisustus toteutettu kauniisti toisilla huonekaluilla. Marela oli täynnä toinen toistaan hauskempia yksityiskohtia ja olisin viihtynyt siellä varmasti kauemmin. Pidän historiasta ja erilaisista näyttelyistä, joten varsinkin Marela kolahti, joten olisin voinut huokailla kaikelle, vaikka koko loppu päivän. Koko paikka huokui taianomaista historiaa.

Minusta vierailumme olivat silmiä avaavia ja mukaansa tempaavia. Hauskan lisän kierroksiin toi se, että saimme tutustua näyttelyihin yhdessä opiskelijakollegoidemme kanssa. Näin pääsi loistavasti jakamaan ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, mitä heräsi kiertäessä.

Vielä pitkänkin ajan jälkeen olen muistellut erityisesti Marelaa ja sen kaikkia pieniä yksityiskohtia erityisellä lämmöllä. Tuntui, että siellä sielu lepäsi ja silti löytyi jatkuvasti uusia aistivirikkeitä.

[tuotesuunnittelua]

Tässä lempiotokseni Turusta. Kuvien tunnelma käsittämättömän seesteinen ja lämmin. Kiinnitin erityisesti huomiota pehmeään valoon ja sellaisiin asioihin, joita katsellessa tunsi kylpevänsä sametissa.