#on pääasiassa tarkoitus antaa pohdittavaa

[commander-ledi]

heurekaan meno aikuisena on jännää. skidinä menin sinne vaa painelee random nappeja ja ihmettelee mitä niistä tapahtuu, ja sain intoa lähinnä vaan siitä kun näin jotain jännää tapahtuvan. mutta kun aikuisena menin sinne, niin jäin pohtimaan jokasen hilavitkuttimen kohdalla että mitä se demostroi, ja miksi tapahtui mitä siinä tapahtui, ja sain intoa lähinnä siitä kun ymmärsin sen härpäkkeen jujun ja mitä se yritti mulle opettaa.

[lukupiirileikki]

1 Suunnittelijan roolit

Puheenjohtajana Lauri, kirjurina Linnea

Ensimmäiset lukulistallamme olevat tekstit olivat C.W. Millsin ”The Man in the Middle” (ensimmäistä kertaa julkaistu v. 1958) sekä Martha Scotfordin ”Messy History vs. Neat History: Toward an Expanded View on Women in Graphic Design” (1994).

The Man in the Middle (C.W. Mills, 1958)

C. Wright Mills maalaa tekstissään kuvaa (yhdysvaltalaisesta) suunnittelijasta tärkeänä osana, mitä hän itse nimittää ”kulttuuriseksi laitteistoksi” (en. ”cultural apparatus”). Suunnittelija elää ristiriitaisessa maailmassa, jossa taide ja työ sekoittuvat, ja joutuu työssään kohtaamaan kaksi historiallisten muutosten myötä tapahtunutta asiaa: taloudellisen painotuksen vaihtumisen tuotannosta levittämiseen, sekä taiteen, tieteen ja oppimisen tuominen kapitalistisen kansantalouden ja nationalistisen valtion valtainstituutioiden alaisuuteen.

Yhdysvalloissa on valloillaan kapitalistinen mainos- ja markkinakulttuuri, joka on räjähtänyt käsiin toisen maailmansodan jälkeen. Koska kapasiteetti tuottaa yli tarpeidemme on ylitetty, on muodostunut tarve ja vastaus turhalle uudistukselle (”Silly Designs for Silly Needs”, technological, artificial ja status obsolescence).

Suunnittelija toimii tässä kapitalistisena välikätenä kuluttajan ja tuottajan välillä, joten Mills kuvaa suunnittelijan aivottomaksi ja ahneeksi statukselle, jonka ”taloudellinen tehtävä on myydä” (Millsin mukaan mainostaminen on myös valehtelua tai manipulointia, ks. lähteet ja ”—commercial fraud—”). Suunnittelija on myös joko huippuja tai ei kukaan. Tämän mahdollistamana markkinat luo suunnittelijalle vastaavan oravanpyörän kuin muotiin liitetty kuvaus ”panic for status”: Saadakseen harjoittaa taidettaan ammattina, suunnittelijan täytyy tienata rahaa, jota hän saa töistään saamalla kuuluisuudella, ja sitä kautta toisilla töillä.

Millsin mukaan ratkaisu tähän kaikkeen on käsityöläisyys arvona. Ideaalisesti se tukee luovaa työtä ja mahdollistaa itsenäisyyttä. Suunnittelijasta (nyttemmin kai taiteilija) tulee itsenäinen ja vapaa työskentelemään omista lähtökohdistaan. Motiiveiksi muodostuvat vain tehtävä esine, taiteilijuus ja käsityöläisyys.

C. Wright Mills oli ammatiltaan sosiologi, kirjailija ja sosiologian professori, joka kritisoi teksteissään Yhdysvaltoja, kapitalismia ja modernia yhteiskuntaa. Hänen kuuluisimpiin teoksiinsa kuuluvat mm. ”The New Men of Power: America’s Labor Leaders” (1948), ”The Power Elite” (1956) sekä ”Sosiologinen mielikuvitus” (1959). Mills ei määrittele Yhdysvaltoja todelliseksi demokratiaksi, vaan maan hallituksen oligarkiaksi ja homogeeniseksi, valtaan uskovaksi eliitiksi, joka käyttää massamedian voimaa voimistaakseen omaa otettaan politiikasta (ja täten pysyäkseen vallassa).

Mills lähestyi siis suunnittelijan elämää ulkopuolisen näkökulmasta. Sen sijaan taustalla olevana teemana näkyy kritiikki markkinavoimia kohtaan. Nähdäkseni hyvin kyyninen, mutta totuuden siemenen sisältävä (itse ainakin tuskailen suunnittelun kaupallisuuden kanssa) näkökulma yhdysvaltalaisesta suunnittelijasta johtaa juurensa juuri tähän turhaumaan. Millsin mukaan moderni aika antaa yhä vähemmän ja vähemmän tilaa itsenäisyydelle ja vaihtelulle (koska vallassa olevat ovat muodostaneet normeja ja standardeja, joita noudattamalla monimuotoisuus vähenee). Luonnollisena jatkumona, koska suunnittelija toimii tässä välikätenä, saa hänkin osakseen kritiikkiä.

Itse en näe suunnittelijaa välttämättä niin aivottomana ja kahtiajakoisena surkuttelijana kuin Mills. En myöskään halua uskoa, että taiteilijat yleensä suunnittelijaksi opiskellessaan tähtäisivät pääasiassa työhön ja näkisivät opiskelun vain välineenä (ks. lähteet).

On hyvin todennäköistä, että suuri osa suunnittelijoista tulee jossakin välissä tekemään mainostyötä, mutta toivoisin, että ainakin osa tekisi töitä omien arvojensa nojalla: mainostamalla kulttuuria, nuoriso-, aktivismi- tai vähemmistötoimintaa, suunnittelemalla paremmin toimivia, yleishyödyllisiä nettisivuja, sovelluksia ja muita tuotteita, taittamalla ja kuvittamalla kirjallisuutta, joka vastaa arvoja. Millsin mukaan koko suunnittelijan tarkoitus on myydä, mutta itse haluan uskoa, että suunnittelijan tarkoitus on suunnitella. Toivon ja haaveilen, että osa meistä löytää keinoja käyttää luovuuttamme suunnitellakseen kokonaisuuksia, jotka mahdollistaisivat epäkaupallisemman tavan kerätä elantonsa.

Pelastus käsityöläisyyden kautta on nähdäkseni rinnastettavissa nimenomaan itsenäisyyteen: käsityöläisenä suunnittelija pääsee irti välikätenä toimimisesta, eikä näin ollen ole samankaltaisten hierarkioiden hallittavissa kuin muut modernit työntekijät. Tämä tuntuu saavuttamattomalta. On tietenkin mahdollista, että joku saa omilla taiteellisilla lahjoillaan tienattua vain taiteilijana toimiessaan, mutta harva onnistuu siinä – etenkään ennen kuolemaansa.

Pohdittavaa:

•Onko suunnittelijan työ riippuvainen tekijän kuuluisuudesta, ja jos, niin kuinka paljon?

•Onko Millsin kuvaama ideaali käsityöläisyys mahdollista 2020-luvun maailmassa?

•Onko suunnittelijan työ automaattisesti ja täysin kyseenalaistamatta kaupallista toimintaa?

 Messy History vs. Neat History: Toward an Expanded View on Women in Graphic Design, (Martha Scotford, 1994)

Martha Scotford toimi graafisen suunnittelun professorina College of Design-opistossa North Carolinassa, josta hän eläköityi 2013. Ennen opettamista hän oli toiminut kirjasuunnittelijana, ja on kirjoittanut useita kirjoja (ks. linkit). Toisin sanoen Scotford kertoo tekstissään graafisen suunnittelun historiasta naisten näkökulmasta, mutta lisäksi kirjoittaa itse graafisen suunnittelijan näkökulmasta (toisin kuin Mills, joka käsitteli aihetta sosiologin lähtökohdista).

Graafisen suunnittelun historiasta ei voi saada kokonaisvaltaista kuvaa niin pitkään, kun huomioon on otettu vain yksi näkökulma, varsinkin kun kyseessä on patriarkaalinen, eli valtaapitävä normi, jonka kautta historiaa tarkastellaan.

Tekstissä termillä ”Neat history” Scotford tarkoittaa konventionaalista historiaa, jossa fokus on yhden yksilön (yleensä miehen) suunnittelutyössä. ”Messy history” etsii, opiskelee ja sisällyttää monia vaihtoehtoisia lähestymistapoja ja aktiviteettejä, jotka ovat usein osana naispuolisten suunnittelijoiden ammattielämää.

Naisilla on niin taiteen historiassa kuin yleensäkin mm. keksintöjen ja tieteen historiassa ollut huono ja toiseutettu asema miehiin nähden. Naisilta on evätty oikeuksia ja alun perin naisten keksimiä keksintöjä pidetään miesten keksimänä, koska naiset eivät ole saaneet teoistaan, saavutuksistaan ja keksinnöistään ansaitsemaansa kunniaa. Scotfordin mukaan siinä missä miehet opiskelivat tullakseen taiteilijoiksi, naiset opiskelivat tullakseen päteviksi, toisin sanoen naisten piti olla päteviä naisia ollakseen rinnastettavissa keskivertomieheen. Toiseuttaminen ilmenee Scotfordin tekstissä paitsi patriarkaatin määrittelemissä keinoissa työskennellä alalla, myös tavassa väheksyä työtehtävää, jonka ”kuka tahansa (lue nainen) voi tehdä”.

Muun tekstin ohella tässä tulee esiin myös naisten ymppääminen yhdeksi ryhmäksi. Tätä voi verrata esim. massamedian mainoksiin, joissa esiintyvä valkoinen mies edustaa tai symboloi ihmistä, musta mies mustia ihmisiä, nainen naisia –tai äitejä tai tyttäriä, jolloin hän on vielä määriteltynä suhteestaan johonkuhun toiseen– ja mitä kauemmaksi valtanormeista mennään, sen spesifimmäksi edustettu ihmisryhmä pelkästään ihmisyyden sijaan tulee.

Esimerkiksi hyvin tunnetussa teoksessaan ”A History of Graphic Design” (1983), Philip Meggs suhtautuu ongelmallisesti naisten sisällyttämiseen osaksi graafisen suunnittelun historiaa: 15:stä naispuolisesta (lue: naisoletettu), mainitusta suunnittelijasta yhdeksän töitä oli esillä (toisessa painoksessa luvut olivat 31 mainittua naista, joista 23 töitä oli esillä). Luvut ovat harmillisia, sillä miespuolisten suunnittelijoiden töitä ja niistä vironneita keskusteluja oli satoja. Tämän naisten lukuun laskematta jättämisen lisäksi Meggs ei noteeraa suoraan poc-suunnittelijoiden kirjastaan pois jättämistä.

Scotford kirjoittaa sotkuisesta historiasta vastakohtana siistille, konventionaaliselle: se on yhteistyön tekemistä pieniä yrityksiä ja paikallisia aatteita varten, ei massatuottona eikä osana valtavirtaa, vaan pienelle ja spesiaalille yleisölle. Se on henkilökohtaisempaa ja ilmaisuvoimaisempaa.

(Tekstissä tulee usein esille sana ”ghettoizing”, joka on minulle vieras, eikä ainakaan tällä kertaa vielä ihan kokonaisuudessaan avautunut.)

Itseäni puhuttelee valtavasti marginalisoitujen ihmisten underground-yhteisölliset tavat tehdä taidetta, sillä koen sosiaalisessa mediassa itse olevani tiiviissä ja laajassa, eri lailla marginalisoitujen ihmisten yhteisössä. Monet siellä ovat saaneet informaatiota ja/tai vertaistukea esimerkiksi mielenterveysongelmien tai erilaisten ihmisten kohtaaman institutionalisoituneen syrjinnän kanssa jonkun toisen taiteen kautta.

Mielestäni on mielenkiintoista ajatella, että teorian tasolla Millsin teorian käsityöläiset olisivat todennäköisemmin Scotfordin tekstin naisia, sillä tämä ”sotkuinen historia” on nimenomaan tuota riippumattomuutta. Varsinkin Millsin aikaan se kuitenkaan tuskin toteutui käytännössä useinkaan, varsinkaan naispuolisten suunnittelijoiden suhteen.

Pohdittavaa:

•Mitkä tapahtumat, jos mitkään ovat mielestänne mahdollistaneet varsinkin aiemmasta taiteilijanormista poikkeavien henkilöiden (naiset, ihmiset taidepiirien ulkopuolelta, vähävaraiset) pääsyn taiteen ja suunnittelun alalle?

•Mikä suunnittelu- ja taiteen kentässä on tasa-arvoista nykyaikana? Mikä ei?

–Ensimmäisen lukupiirin pj, Lauri

LÄHTEET:

Mills:

https://www.youtube.com/watch?v=fuU59V9qvT4

https://fi.wikipedia.org/wiki/C._Wright_Mills

Scotford:

Scotfordin kirjoista: http://www.marthascotford.org/

https://design.ncsu.edu/people/scotford/

https://halloffemmes.com/hof_contributors/martha-scotford-2/