#piirtäminen

[lusiferi]

Auttakkeeeee

Oon miettinyt että vois alkaa piirtää digitaalisesti. Ainoa ongelma on, että hankinko piirtotabletin eli piirtämiseen suunnitellun tabletin johon (mun käsityksen mukaan ainakaan) ei tarvitse erillistä näyttöä, vai ihan normaalin tabletin jossa on kynä mukana?

Onko kokemuksia ja plussia tai miinuksia? Ainoa haaste on se, että en tiedä piirtotableteista tai digitaalisesta piirtämisestä mitään ja olen vasenkätinen </3 auttakaa kuvalla huomiota terveisin Marjatta Kölkköniemeltä

[anna6anana]

my commission info if anyone is interested.

[diceytipsfin]

Referenssikuvia vapaaseen käyttöön. Tehty Magic Poser Litellä ^^

[esileikkipuisto]

ankea ja tylsä alkukevään päivä, tehääs taas tällanen "kerro tägeissä" kysely:

jos saisit yksityiskokin käyttöösi niin mitä pyytäisit siltä tänään päivälliseksi?

mistä aiheesta voisit pitää luennon?

minkä takia liityit tumblriin?

[mcrmadness]

Kuulostan nyt kauheen perinteiseltä tms. ku sanon, et piirtämään oppii vaan piirtämällä :D Ja tosiaan pakko ensin piirtää jotain "huonosti", jotta pystyy piirtämään paremmin, ja silti sitä itse kukin piirtää välillä huonommin ja välillä paremmin.

Lisäks pakko sanoa et mallista piirtäminen EI ole huono asia! Eikä tarkota sitä, ettäkö ihminen ois jotenkii huonompi ku muut piirtämään. Eli jos tuntuu et siitä on apua ni ehottomasti käyttöön! Ite teininä vihasin omaa piirtämistä ja mallista piirtäminen tuntu aina huijaukselta, koska miun käsitys asiasta oli aivan vääristyny. Sit en piirtäny vuosiin, ja vuonna 2017 olin 26 ja kävin kattomassa Tom of Finland -elokuvan leffateatterissa ja se keskitty niin paljon piirtämiseen ja näytti sitä tekniikkaa ja muuta läheltä, et itellä tuli ihan kauhee ikävä lyijykynäpiirtämistä ja piirtämistä ylipäänsä. Leffassa Touko myös ottaa ite paljon valokuvia ihmisistä ja käyttää niitä mallina piirroksillensa, ja tuo oli itelle se ratkaseva hetki leffassa koska tajusin, et kaikki taitelijat taitotasoon katsomatta käyttää referenssikuvia. Joku aika tuon jälkeen aloin sit itekii vihdoin taas piirtämään (tosin hyvin sfw-kamaa ku oon niin stereotyyppinen aroace ettei mitään rajaa :D), ja on ollu huomattavasti kivempaa ja stressittömämpää ku mitä teininä.

(Mitä tumppuun tulee, emt auttasko jos tekis sivublogin ja laittas sinne piirroksia? Ei sen sensuurivasaran enää pitäs heilahtaa piirrosten kohalla, ainakaan jos käyttää community labeleita, mut jos käviskii niin et tumblr kiukustus siitä, ni ei menettäs sit ainakaan pääblogiaan.)

osaispa piirtää. tunkisin tumpun täyteen mun omia hahmoja mut flikkoina joilla on selkeä kokoero ku toinen on heinäseiväs jol on pienet ketunnokkatissit ja toinen ladonovi jolla on leveät hartiat ja lanteet ja vitusti tukkaa

tumppu heittäis mut pellolle ku vaa postaisin niistä kuvia rellestämässä alasti

[surkeasilakka]

Meikäläisen sadas postaus meni just rikki!! :D Kukapa muukaan sen tekisi kuin Määttä ;)

Käytin tässä referenssinä ja inspana Marnieta Pokemonista. Jotenkin tuntui sopivan Määtälle myös samankaltanen dilemma, ettei aina näytä vahvasti tunteitaan, mutta joskus harvoin sitä kuitenkin haluaisi tärkeiden ihmisten kesken tehdä ne selviksi (vaikka tietäähän tuo, että ei ole mikään pakko; kyllä ne ymmärtää vähemmästäkin).

[skuldthenorn]

Istuva mies

Hiili litoposterille

2022

[neroushalvaus]

Reploja Tom of Finland -musikaalista, jotka elää yhä kuuden vuoden jälkeenkin mun päässä maksamatta vuokraa ja tulee välillä mieleen sopivalla ja sopimattomalla hetkellä:

"Piirtäminen on hieno harrastus. Poika pysyy kaidalla tiellä, eikä mieleen eksy hekumallisia ajatuksia."

"Pukki tietää, mitä sinä ajattelet, nuorimies." "Siinä tais mennä lahjat."

"Paperossi huulilla, gå icke. Mutta... ja nyt tulee iso mutta... jos se säihkyy sepaluksella..."

"Oi, mekaanikko! Parasta olisi, jos hänellä olisi jakoavain kädessä."

"En tiennyt semmoisia poikia olevankaan. Luulin, että sotamies haluaa puhua Jeesuksesta... Jesus my ass"

"Se, mitä minun ja vänrikki Laaksosen välillä tapahtui eilen illalla Esplanadin pisuaarissa, jää sitten meidän väliseksi asiaksi"

"Just menin naimisiin." "Onneksi olkoon." "Kiitos. En pidä mulkun mausta."

"Perniahon soittoa oli nautinto kuunnella"

"Tuo brunetti tuolla on Seslonki-Iida. Nimi tulee siitä, että hän antaa aivan liian helposti." "Aika häijyä." "Kyllä. Kaikilla kujan kulkijoilla on omat liikanimensä. Tuo blondi tuolla. Hän on Hekla, koska hänellä on aivan valtava siemensyöksy." "Kaikesta tekin joudutte ottamaan selvää." "Pakko on."

"Haaveiletko sä muista miehistä?" "Tää on niin heteroa."

"Ettei hän ole... Töpselimies?"

"Ja nyt jumalauta Laaksonen loppuu se kiiltokuvilla leikkiminen. Pistät faijaks jonkun märsän jurrikan tai lakkaa munienkaivuu tässä byroossa!"

"Mitä? Ooks sää homo? Oletteks te molemmat homoja?!"

"Mä tiedän mitä te ajattelette... Tää on teille liian pornoa. Mutta mulle ei. Mun mielestä tää ravistelee hyvällä tavalla tän päivän yhteiskuntaa. Mut... Te. Hyvin toimeentuleva heterovaltaväestö. Te pidätte tätä rivona. Ja mä ymmärrän, kun eihän teidän nuoruudessanne ollut mitään seksiä."

"Mitä Luoja?" "Pelkkä pornokuvien tekijä vaan." "Minä maalasin omani kuudessa päivässä."

[kausijuoppo]

Sarjakuvan piirtämisen prosessista

Nyt kun oon taas päässyt takas tähän sarjakuvien rustailuun, haluan pikkasen analysoida omaa sarjakuvan_teko_rosessiani.jpg. Kiinnostaako ketään tämä asia? Ehkä ei. Estääkö se mua lätisemästä? Ei tietenkään. Minä olen maailman napa ja teen mitä huvittaa.

Taas maratonipostaus, skippaa jos ei kilometriesseet kiinnosta.

Elikkäs!

Kirjoita mitä sarjakuvassa tapahtuu

Ite tykkään kirjoitella dialogikässäriä tähän touhuun. Se antaa mulle sellasen helpohkon raamin lopputuloksen tekoon. Tässä esimerkkinä:

Kuvakaappaus word-tiedostoista, missä osa mun kässäreistä lepää. Huomaa että en paljoa kuvaile tilannetta, pelkkä dialogi on kirjotettu eikä muuta. Jos luulen jonkin asian olevan erityisen tärkeä, kuvailen sen usein asteriskeissa dialogin seassa.

2. hahmotteluvaihe/"thumbnailing"

Tässä vaiheessa hahmottelen että miten paneelit, puhekuplat ja hahmot sopii sivuille. Mitä vähemmän aikaa/yksityiskohtia käytän tähän vaiheeseen, sitä parempi. Pääasia on vaan ymmärtää että kuinka pitkä/miltä kokonaisuus suunnilleen tulee näyttämään. Ja tässä kohtaa on vielä tosi helppo muuttaa asioita ennen kun suurin osa työtä on jo tehty.

Huomatkaa myös että tässä vaiheessa menin muuttamaan dialogia. Nikke sai ylimääräsen replan, niin kuin myös Pasi ja Eve. Eri suuntaan mentiin kuin alunperin olin suunnitellut. On se jännää.

3. Luonnosvaihe

Aletaan piirtämään toden teolla, joko suoraan päälle tai sitten kumittelen alustavia harakanvarpaita uuden yrityksen tieltä. Pääasia on vaan se, että sivu alkaa jo näyttää joltain ja sen voi tussata läpi.

4. Tussaus

Kun luonnostelu on valmis, siirrytään valopöydän ääreen, ja piirrän läpi uudelle puhtaalle sivulle tusseilla. Mulla on itsellä käytössä Pigma Micron- tussaussetti, ja ne tussikärkien koot menee 005-08 paikkeilla. Käytän mun sivuihin kaikkia paitsi 02-kokoa, joten siellä löytyy vähän variaatiota. 08-paneelit -> 05-puhekuplat -> 01- kaikki muut -> 03-hahmojen siluetti -> 005-pienet yksityiskohdat, kuten silmäripset, pienet kasvot jne.

Huomaa myös että tussailin aivot narikassa, ja viimeisessä avoimessa paneelissa meni päin vittua. Ja se tietenkin jäi skannattavaan sivuun eikä enää lähde pois. Mutta ei hätää, nämä korjataan seuraavassa vaiheessa.

5. Photoshoppailu

Nyt päästään digipuolelle, eli fotosoppi päälle ja menoks. Itse irrotan tussauksen uudelle päällimmäiselle kerrokselle(layerille), ja siivoan tahrat ja virheet pois. Ja sitten alan tussata sen alle värejä tai harmaasävyjä, riippuen mitä mua huvittaa tällä kertaa tehdä. Tykkään erottaa hahmojen ja taustojen värityksen erillisille kerroksille, mutta kuitenkin kaikkien hahmojen ja kaikkien taustojen värit on samassa kerroksessa. Mitä vähemmän tiedostoja, sitä helpompi mulle. Digitaide on edelleenkin haastavaa mun aivoille.

Ja lopuksi tietenkin vielä dialogi puhekupliin, ja se alkaa olemaan siinä.

Ja voilá! Valamista! Perseilysarjis on valmis, ja siihen meni vaan...2-3 päivää mun elämästä!

Mitä pitää takaraivossa piirrellessä?

a. Tarpeeksi suuret puhekuplat tarpeeksi suurelle tekstile. Tämän olen aiemmin huomannut sekä aikaisemmissa sarjakuvissani, kuin myös muiden sarjakuvatekijöiden jäljessä. Mikään ei oo ärsyttävämpää kun löytää ihan pirun mielenkiintonen sarjis, ja sitten huomata että sitä on pakko lukea silleen

Vaikka kuinka mielenkiintoselta se sisältö näyttää, niin valitettavasti ihmiset ei jatka sarjiksen lukua jonka lukeminen on maailman suurin haaste. When in doubt, write bigger. Mieti myös, mille laitteelle/sivustolle postaat, ja miltä se näyttää esim. mobiililla vs. desktopilla. Ja valitse helposti luettava fontti. Harva jaksaa arvailla että mitä ne hahmot sanoo siellä sarjakuvassa.

b. Priorisoi selkeyttä. Itse kun luen sarjakuvia niin haluan oikeesti ymmärtää että mitä siellä tarinassa tapahtuu. Se abstraktius ja taiteellisuus valuu hukkaan, ellei kukaan saa selvää siitä että mitä sen teoksen on tarkotus kuvata. Joten yksinkertaisten ja selkeiden asioiden piirtäminen on hyvä alku ennen kun alkaa rustaamaan Picasson ja Dalin tasosia teoksia.

c. Aloita pienestä. Luojan kiitos oon sen verran pelkuri että eka sarjakuvakokeilu oli 1-2 sivua pitkä, ja vain piirretty lyijykynällä. Ei hypätä heti siihen tiiliskiven kokosen eeppoksen tekoon ennen kun aletaan ymmärtää että miten se yhden sivun teko tapahtuu. Tai vaan yhden paneelin. Oon huomannut että pikkuhiljaa sen työtahdin ja haastellisuuden kohottaminen tekee hyvää. Jos aloitin sillä että tein yhden sivun pituisia sarjiksia, ja nyt viimeisin projekti jonka sain ulos oli kokonaiset 44 sivua, niin siinä on jo aika paljon edistystä. Ja tulevaisuudessa uskallan hypätä pikkuhiljaa entistä suurempien projektien kimppuun hyvällä itsevarmuudella. Ja hyvä pitää mielessä, että mulla meni tähän edistymieen yli 2 vuotta. Kukaan ei oo mestari syntyessään.

d. ÄLÄ! TAVOITTELE! TÄYDELLISYYTTÄ! Sitä ei ole. Se on myytti. Virheitä tullaan aina tekemään, ja kukaan ei pääse niistä koskaan täysin eroon. Joten chillaa. Tärkeintä(ainakin harrastepohjan tekijöillä) on se että on hauskaa. Kokeiluja voi tehdä. Vaihtele formaattia. Kokeile uutta työkalua. Fuck a fish. Voit olla mikä tahansa ja kuka tahansa, kunhan et oo Antti Holma. Identiteettivarkaus on rikos.

Kiitos kun pistäydyit ted talkissa, jonka pidin itselleni. Have a nice day.

[canisalbus]

Oliko sulla koskaan Hopenuoli-vaihetta? Tai kenties susirope-vaihetta. Ei sillä etteikö noin upeita koiria muuten vois piirtää, mutta olen utelias. Kukapas meistä ei olisi hopeanuolella kasvanut!

PS. Sun taide on todella kaunista

En koskaan oikeastaan katsonut animeversiota lapsena vaikka jonkinlaista vaikutetta siitä varmasti ryhmäosmoosin kautta otinkin (toisin sanoen kyttäsin koirataiteilijoiden kotisivuja joskus vuonna 2006-2010, joissa monista hopeanuoli oli usein vahvasti läsnä). Varsinaisesti tutustuin sarjaan kunnolla vasta kun manga käännettiin suomeksi ja vaikka koen itseni jonkintasoiseksi hopeanuolifaniksi nykyään, se ei ollut osa lapsuuttani samalla tavalla kuin monilla muilla. Mielestäni on kovin hauskaa, että (ainakin 80-90 luvuilla syntyneillä) suomalaisilla koirapiirtäjäpiireillä on tällainen yhdistävä sukupolvikokemus.

Susi- ja koiraroolipelit kiinnostivat kyllä, mutta en koskaan päätynyt liittymään niihin, kanttini ei kerta kaikkiaan riittänyt. Jälkeenpäin on hieman harmittanut että missasin ne. Ainoa missä pelasin oli Daisyland, ja sielläkin hyvin haperosti vain vuoden tai kaksi aivan ropen alkuaikoina. Jotenkin koen säännöllisen tekstin tuottamisen oudon vaikeaksi, se vaatii nähdäkseni ihan erityylistä luovuutta kuin piirtäminen.

[proteesiukkonen]

Kävin Traconissa, ja nyt märisen nostalgiaa

Pääsin viikonloppuna pitkästä aikaa käyskentelemään Traconin taidekujalle. Viime kerrasta taitaa olla melkein kymmenen vuotta, kun kävin vielä itse myymässä. Vähän tuli kaipaus siihen, kun vielä oli "inessä skenessä", tunnisti ison osan kujaporukasta vähintään nimimerkiltä ja tuli jopa itsekin tunnistetuksi. Piirtäminen oli silloin mulle enemmän yhteisöllinen harrastus.

Nykyään multa on ainakin henkilökohtaisesti yhteisö kadoksissa, ja iso tekijä siinä on ollut tietysti se, etten enää tee törkeällä pöhinällä ja tavoitteellisesti jotain, mitä jakaa. Mutta luulen että se oma tekeminen on lähinnä yhteisöä/yleisöä luoksetuova voima. Yhteisön luokse löytämiseen vaikuttaa enemmän se, että en enää jaksa olla netissä siellä missä kaikki muut on. Tumblr sopii mulle tosi hyvin alustaksi, mitta se ei ole enää The paikka suomalaisille taiteilijoille pööpöillä. Twitterissähän jengi viihtyi (viihtyy?), mutta se oli mulle niin pahoinvointipaikka, että teki hyvää poistua. Instagram ja mikä joku bluesky tuntuu aika lailla samanlaisilta algortimikujanjuoksuilta, ettei nekään kiinnosta. Vaikka twitterin jättämisestä oma elämä parani, niin kieltämättä välillä harmittaa kaikki ne hennot kommunikaatiolinjat muihin tekijöihin, jotka siinä meni poikki.

Ei sillä, että olisin siitä yhteisöstä ikinä hirveästi mitään järisyttävää saanut, sen verran olmi olen yhteyksien luomisessa ja yhteydenpidossa. Efekti on ehkä vähän sama kuin jos lopettaa jonkun joukkuharrastuksen, jossa oli mukavia ihmisiä - ei sillä harrastuksella halua vain niiden kontaktien takia itseään rääkätä, mutta tunnetta siitä, että ollaan tuttuja saman asian äärellä voi silti jäädä ikävä.

En tiedä, haluanko asianlaitaan edes muutosta tarpeeksi, että viitsisin tehdä asialle jotain. Tuntuu, että internetin tavat on muuttunut sellaisiksi, ettei asialle oikein edes mahda mitään. Some tuli ja vei mennessään henkilökohtaiset nettisivut ja foorumit, missä tapahtui paljon mun olemisen tapaan sopivampaa kanssakäymistä. Jos päivän The Menomesta ei nappaa, niin joko sinne pitää mennä kärsimään tai olla menemättä ja yrittää kultivoida kommunikaatiokanavia muiden jäljelle jääneiden kesken, jos jaksaa.

Vaihtoehtona sitten tietysti antaa piupaut koko yhteisön pykertämiselle ja tehdä omaa juttua omassa rauhassa. Jos sillä jonkun jostain tavoittaa niin hyvä juttu. Ja sillä tyylillä minä vähän tällä hetkellä menenkin, eikä se peräsimestäkään ole. Jännästi vaan kuitenkin parilla taidekujalla piipahtaminen ihan vaan katselemassa ja ostelemassa on molempina kertoina antanut tosi paljon tekemisen energiaa, niin kai se on myönnettävä, että kyllä silläkin on merkitystä, että ympärillä on ihmisiä, jotka tykkää tehdä samaa juttua.

En tiedä, tämä oli tällainen introspektio, jonka äärestä löydän itseni nyt toista päivää niin might as well naputella alas, kun olen anyway jumissa makkarissa pitämässä turvaetäisyyttä säteilevään kissaan.

[aarniarmas]

Vähän lissää Lehtoa ja Riitaojaa. ✨

En kyllä olis uskonu koskaan tekeväni Tuntemattomasta sotilaasta mitään fanarttia, mutta täs sitä ny sit ollaan.

Pitäs varmaan sitä digitaalista taidettakin vähä harjotella mut ainakin viel piirtelen suurimmaks osaks ihan tällä kynä ja paperi tavalla. Ihmisten piirtäminen aika kankeeta hommaa ainakin vielä mut kai tää tästä kun vähän harjottellee anatomiaa 🥹

[diceytipsfin]

Tässä hiukan lisää referenssejä vapaaseen käyttöön ^^

[tuherrus]

tää ei oo kysymys mut siis jumalauta että sun piirrokset on kovii ei saakeli tekee mieli kaivaa luonnoskirja mun työpöydän roskan alta kuin mikäki arkeologi ja kehittyy piirtämisessä puolijumalaks (ihan tosissaa eritoten viehättää teoksissa suomalainen mytologia ja sun yksityiskohtanen artstyle<33 olen suorastaan obsessoitunut)

no voi 😭😭😭💕 kiitos kiitos, hienoa että porukka tykkää!! kaivele ihmees, piirtäminen on ihan mukavaa puuhaa tauonki jälkeen 😄

[b-galleria]

Vaaleanpunainen huone kutsuu katsojan pohtimaan katoavaisuutta

Heli Jauhiainen: Pink FuneralB-gallerian Päätila 19.10.–5.11.2023

Avajaiset ke 18.10.2023 klo 18–20

Pink Funeral on koko päätilan kattava tilateos, vaaleanpunainen huone, joka käsittelee luopumista, loppuun saattamista, muutosta, kuolemista ja uuden alkamista. Se leikittelee vakavilla asioilla ja kutsuu kokijan uppoamaan vaaleanpunaiseen todellisuuteen pohtimaan katoavaisuutta. Tilassa nähdään mm. animaatio, siankärsämöitä ja veistoksia.

Näyttely päättää Jauhiaisen kuusi vuotta kestäneen vaaleanpunaisen kauden. Hän on elänyt värin kanssa enemmän ja vähemmän symbioosissa. Väri on tarjonnut lempeyttä, herkkyyttä, voimaa, rohkeutta ja vastakohtia. Viime aikoina vaaleanpunainen on alkanut hiljaa ja huomaamatta hiipua muiden värien joukkoon. On siis aika jättää hyvästit ja järjestää älyttömät hautajaiset. Sillä kuolema ei suinkaan tarkoita ainoastaan päättymistä, vaan myös uuden alkua.

Heli Jauhiainen (s. 1996 Kajaani) on Turussa asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hän on valmistunut Turun AMK:n Taideakatemian kuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2022. Jauhiainen työskentelee piirustuksen, installaation ja kuvanveiston parissa. Intuitiivinen piirtäminen tuo ajatukset näkyviksi, konkreettinen rakentaminen ja veistäminen hahmottelee suuntia ja tiloja. Lopuksi kaikki nivoutuu yhteen tilalliseen kokemukseen, toiseen todellisuuteen. Hän inspiroituu kummallisista ajatuksista ja mystisistä sattumuksista.

Pink Funeral on Jauhiaisen ensimmäinen yksityisnäyttely Turussa. Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Avajaiset keskiviikkona 18.10. kello 18-20. Vapaaehtoinen pukukoodi: vaaleanpunainen.

[ilman-rekisteroitymista]

Miten harrastukset voivat muuttaa elämääsi?

Oletko koskaan miettinyt, kuinka erilaiset pienet asiat voivat avata elämään uusi ovia? Paras tapa löytää itsestään uutta, on aloittaa uusia harrastuksia. Harrastusten parissa ihminen on tutkitusti onnellisimmillaan. Varsinkin silloin, kun harrastuneisuus tulee hänestä itsestään.

Erilaisia harrastuksia on olemassa lukemattomia määriä. Joku tykkää urheilusta, jonka parissa voi harrastaa kaikkea juoksemisesta painimiseen tai tanssista mäkihyppyyn. Toiset taas tykkäävät harrastaa musiikkia ja voipa jonkun lempiharrastus olla, vaikkapa nettikasino.

Harrastukset ovat tutkitusti hyvästä, mutta miten ne muuten voivat muuttaa elämääsi. Tässä tekstissä paneudun tähän hieman tarkemmin.

Taiteen harrastaminen

Taide on yksi voimakkaimmista tavoista ilmaista itseään. Maalaaminen, piirtäminen tai valokuvaaminen tarjoavat mahdollisuuden purkaa tunteita ja ajatuksia visuaalisesti. Taiteen avulla voit löytää sisäisen rauhan ja kehittää luovuutta, mikä puolestaan voi parantaa mielialaa ja hyvinvointia.

Esimerkiksi monet taiteilijat löytävät inspiraatiota omista kokemuksistaan. Jos olet intohimoinen pelaaja, voit hyödyntää kasinoista saamaasi jännitystä luomalla teoksia, jotka heijastavat sitä. Kasinopelien värikkäät grafiikat ja kiehtovat teemat voivat toimia inspiraation lähteenä.

Musiikin Voima

Musiikki on toinen voimakas harrastus, joka voi vaikuttaa elämääsi. Se voi olla terapeuttista, nostaa mielialaa tai tarjota lohtua vaikeina aikoina. Musiikin kuuntelu tai soittaminen voi auttaa sinua irrottautumaan arjen kiireistä ja löytämään rauhoittumisen hetkiä.

Voit myös osallistua paikallisiin musiikkitapahtumiin tai jopa aloittaa oman bändin. Musiikin tekeminen yhdessä muiden kanssa voi luoda syviä ystävyyssuhteita ja yhteisön tunnetta. Olipa musiikkimakusi mitä tahansa, voit löytää yhteyksiä ihmisiin, jotka harrastavat myös musiikkia. Hyvien ystävien löytäminen harrastuksista onkin todellinen bonus.

Älä unohda urheilua

Urheiluharrastukset ovat varmaankin yhteiskunnan yleisimpiä harrastuksia. Urheilussa on ihmisille monia tutkitusti hyviä puolia. Ensisijaisesti ihminen voi yleensä fyysisesti paremmin, kun hän liikkuu ja kuluttaa energiaansa. Mutta on urheilussa myös muita erittäin hienoja piirteitä, joiden avulla voit saada elämästäsi enemmän irti.

Urheilu opettaa itsensä ylittämistä ja onnistumisen tunteita. Samalla se kuitenkin myös tarjoaa monesti epäonnistumisia, joiden käsitteleminen on elämässä erittäin tärkeä kyky.

Myöskin ystävien ja urheiluyhteisön voima on yksi liikunnan ja urheilun tärkeimmistä ulottuvuuksista. Kukapa meistä ei nauttisi samanmielisten seurasta pukuhuoneessa tai kentällä tekemässä asioita yhteisen unelman eteen?

Yhteisön Voima

Harrastukset voivat johtaa ystävyyksiin ja yhteisöihin, jotka rikastuttavat elämääsi. Osallistuminen eri ryhmiin, kuten taidekerhoihin, musiikkiryhmiin tai urheilujoukkueen toimintaan voi laajentaa sosiaalista piiriäsi. Kun jaat intohimosi muiden kanssa, voit oppia uutta ja löytää uusia näkökulmia.

Yhteisöjen kautta saat myös tukea ja kannustusta. Olipa kyseessä taideprojekti tai futisturnaus, ystävät ja yhteisön jäsenet voivat auttaa sinua kehittämään taitojasi. Tämä yhteisöllinen tuki voi olla erityisen arvokasta, kun kohtaat haasteita tai epäilyksiä.

Unelmien Toteuttaminen

Kun löydät intohimosi ja hyödynnät niitä aktiivisesti, avaat ovia unelmiesi toteuttamiselle. Olipa haaveesi liittyen taiteeseen, musiikkiin tai nettikasinoiden pelaamiseen, on tärkeää uskoa itseesi ja ottaa askelia kohti tavoitteitasi.

Älä pelkää kokeilla uusia asioita. Osallistu työpajoihin, hae keikkapaikkoja tai kokeile onneasi nettikasinoilla. Jokainen kokemus vie sinua lähemmäksi unelmiasi, ja voit oppia paljon itsestäsi matkan varrella.

Yhteenveto

Harrastukset ovat avain elämänlaadun parantamiseen ja itsesi kehittämiseen. Taide, musiikki ja urheilu tarjoavat mahdollisuuksia ilmaista itseään, oppia uutta ja luoda merkityksellisiä suhteita. Kun löydät itsellesi sopivan tavan nauttia elämästä, voit kokea enemmän iloa ja tyytyväisyyttä.

Muista, että luovuus ja yhteisöllisyys ovat voimavaroja, joita voit hyödyntää jokapäiväisessä elämässäsi. Älä pelkää unelmoida ja toteuttaa visioitasi. Seikkailusi voi alkaa nyt!