#niin minäkin

[katastrofiballadi]

Sarjakuva jonka piirsin ensimmäisen kirjan kohtauksesta joskus öööööööööööö vuonna nakki.

Ritasointu juuttui teehetkelle Myräkän omituisen, pelottavan autistikommunisti työnantajan kanssa. Tässä on Berta Aarniotaival. Hän on ollut ongelma valtaosan elämästään.

"Otatko sokeria?" Aarniotaival osoitti kohti pientä valkoista kulhoa, jonka oli kaivanut esille Riitasoinnun touhutessa teepussin kanssa.

"E-ei kiitos."

"Hyvä päätös", Aarniotaival sanoi, "Sokeri tappaa", Sen sanottuaan Aarniotaival laittoi omaan kuppiinsa kaksi täpötäyttä lusikallista sokeriastiasta.

[kinuskikakku]

Mä tahdon rakkautta ja munaa!

Kalle Laitela

[ooc-sohvikset]

[skullumio]

Miten sen nyt sanoisi? Uskoisin luonnonvalinnan olevan syy siihen että oikeisto on vihainen ja yrittää luoda "armeijojaan". Ilmeisesti naistenvalinta on ollut kova paikka suurelle osalle ja JUST niinhän sen kuuluukin mennä. c'est la vie

[karvoja]

En tarkota olla leso porvari, mutta tajusin mulla olevan tällä hetkellä sen verran raheita, että pystyisin elämään puoli vuotta vailla akuuttia pelkoa nälkäkuolemasta ja asunnottomuudesta jos palkanmaksu lakkais.

Aattelen joka kerta saldon nähdessäni, että kyllä kohta pankista soitetaan ja harmitellaan tapahtunutta virhettä.

Oisko kellään mielen päällä hyviä hyväntekeväsiyyskoheita?

[pupucino]

"se tekee niin vaan saadakseen huomioo" ja mitä sitte? niin teen minäkin! elän huomiosta. en selviä päivääkään ilman ihailijoita. tarvitsen rakkauskirjeitä ja fanipostia jatkuvalla syötöllä.

[valejalkainen]

@varahai teki hyvän infopläjäyksen omalta alaltaan, joten ajattelinpa minäkin, nimittäin aiheesta:

Apua, sain perintäkirjeen!

Muistan kun itse sain ensimmäistä kertaa kirjeen perintätoimistosta ja sydän hyppäsi kurkkuun. Joudunko nyt raastupaan?? Meneekö luottotiedot välittömästi?

Nämä saattaa olla mystisiä juttuja, eikä ainakaan minulle niitä opetettu peruskoulussa tai lukion peruskursseilla. Ehkä nykyään opetetaan. Mutta tässä faktoja!

Miten laskujen perintä toimii?

Tämä on laissa säädettyä hommaa. Kun on ostanut palvelun tai hyödykkeen, on ensimmäinen lasku suoraan alkuperäiseltä laskuttajalta. Otetaan esimerkiksi hammaslääkärikäynti julkisella. Terveydenhuolto lähettää laskun. Jos sitä ei maksa eräpäivään mennessä, kolahtaa seuraavaksi postiluukusta ensimmäinen maksumuistutus. Jos sitäkään ei maksa, tulee toinen maksumuistutus, ja tarvittaessa vielä sen perään maksuvaatimus, jossa ilmoitetaan laskun tyypistä riippuen, että se viedään seuraavaksi käräjille tai ulosottoon.

Näistä jo ensimmäisen maksumuistutuksen voi lähettää perintätoimisto, jos alkuperäinen laskuttaja on ulkoistanut perintänsä. Esimerkiksi suurin osa hyvinvointialueista käyttää perintätoimistoja. Eli kun saa ensimmäisen kerran postia perintätoimistolta, ei ole vielä maailmanloppu kyseessä. Vielä on aikaa hoitaa asia kuntoon: jokaisella eri kirjeellä on oma eräpäivänsä (noin kolme viikkoa kirjeen lähettämisestä) ja sen jälkeen yleensä annetaan vielä viikko ylimääräistä armonaikaa ennen kuin uusi kirje lähtee liikkeelle. Myöskin ensimmäinen maksumuistutus saattaa tulla montakin viikkoa alkuperäisen laskun eräpäivän jälkeen, sillä lain mukaan maksumuistutuskulun saa lisätä loppusummaan vasta, kun alkuperäisen laskun eräpäivästä on kulunut 14 päivää.

Mitä jos en voi maksaa ajoissa?

Vaikka olisi saanut vasta ensimmäisen maksumuistutuksen, ei silti kannata huvikseen antaa laskun muhia pöytälaatikossa. Jokaisesta uudesta muistutuksesta kasvaa viivästyskorko ja perintäkulut alkavat kasaantua. Jos tietää ettei ole varaa maksaa laskua eräpäivään mennessä, tulee ottaa yhteyttä laskuttajaan. Paras kohta yhteydenotolle on jo ennen maksumuistutuksia, sillä alkuperäinen laskuttaja voi hyvinkin olla todella joustava maksuaikataulun suhteen jos selittää asiansa. Perintätoimistolle voi ehdottaa maksusopimusta, mutta ne ovat jo jäykempiä. Maksusopimukseen voi ehdottaa, kuinka monessa erässä voisi maksaa velkansa pois, ja perintätoimisto joko hyväksyy tai hylkää ehdotuksen.

Milloin menee luottotiedot?

Maksuhäiriö rekisteröityy luottotietorekisteriin vasta siinä vaiheessa, kun velasta on saatu käräjäoikeuden tuomio tai kun ulosotossa todetaan, ettei velallisella ole varoja joilla maksaa velka. Maksuhäiriömerkinnän saa siis vasta, kun ensin on saanut kaksi maksumuistutusta ja maksuvaatimuksen, joista jokaisella on noin kuukauden maksuaika. Mutta jos olosuhteet johtavat näin pitkälle, ei elämä ole vieläkään ohi. Tämän vuoden alusta astui voimaan lainmuutos, jonka mukaan maksuhäiriömerkinnän voi pyytää poistettavaksi heti kun on maksanut häiriön aiheuttaneen velan kokonaisuudessaan pois.

Eli rauhassa vain. Se on vain rahaa. Kaikki on järjestettävissä.

(Huomatkaa, että ylläoleva pätee vain yksityishenkilönä tehtyihin hankintoihin, jotka eivät ole kulutusluottolainoja. Yritysten velkojen perintä on erilainen prosessi.)

Ai niin ja lopuksi:

Jos olette kerran antaneet luvan lähettää kirjeitä OmaPostiin niin muistakaa käydä siellä! Perintäkirjeen saattaa saada sinne, ja yritykset mieluummin lähettävät kirjeet sähköisinä, sillä ne ovat paljon halvempia kuin paperiset.

[karu-selli]

Pääsiäinen lähestyy, ja niin myös alakoulun yhteislaulut! Muistakaa harjoitella :)

"Maahan lensi Hemuli, puskutraktorilla.."

"Tahdon muistaa pizzaperjantain, salamipizzaa minäkin sain..."

[compotemkin]

Piti jakaa kesän mahtava melodraamamelodia, joka rinnastaa puuhakkaat isäihmiset Sisyfokseen: Nämä tarvitsevat vieritettäviä kiviään, jotta voivat välttyä sisimpänsä tarkastelulta, väsymätön puuhastelu on varjojen välttelyä. Ja siis kamalaa koska tunnen tällaisia ihmisiä (kai kaikki?). Sanoituslainoja biisin jälkeen ->

Mä vaan listaan näitä koska rakastan niitä:

Ensin kertsistä teesi, (ja apua kuinka mahtava myös seinä johon iskeä pää -- tämä puuhastelu on osin tuotteliasta itsetuhoisuutta)

Niin kauan ku sulla on Kivi jota vierittää Seinä johon iskee pää Oot askelen eellä sun varjoja

Sitten loputtoman työn lohdullisuus, kuinka ajatus loppumattomista askareista on ahdistavan sijaan armollinen:

Mökin joka nurkasta tuulee Lisäsitkö listaasi sen Huokauksen nuotista kuulee Taidat olla onnellinen Eikä valmista tuu Onni on ikuisuus

Ja kaikki tämä on omien tunteiden, pettymysten ja epävarmuuksien piilottamista: Tekemällä itsestään tarpeellisen voi vakuuttaa itsensä siitä että on kaivattu.

Pihavajan hyllyyn voi tunkee Rojun jolle paikkaa ei oo Laturit ja tulpat ja tunteet Näkyvistä pois lokeroon

Tämä tiivistää itselle ihan uudella tavalla puuhakkaan isäihmisen tragedisen luonteen, ja tämä kaikki tehdään rehellisen käsittämättömällä vilpittömyydellä: On toisaalta naurettavaa melodraamaa esittää puuhastelijaluonne traagisena sankarina, mutta kuvaus on kuitenkin niin osuva ja uskomaton kontrasti kuvatulle ihmistyypille.

Kappalekolmikko huipentuu rauhalliseen hetkeen leväten taakkaa vasten, palaten päättymättömän työnteon armollisuuteen.

Päässyt et oo edemmäs kuin eilenkään onnea on kivi jota vierittää Viileään pintaan sä painat sun pään onnea on kivi jota vierittää

Tätä hyräilen nykyään itsekin kun on töissä tai kotitöissä vaikeaa, arjen puurtaminen kannattaa ottaa vastaan hellyytenä. Pyykit, tiskit, rempat ja kaikki ovat edessä myös huomenna ja ensi viikolla ja ensi vuonna, mikä on lopulta yllättävän lohdullinen ajatus. Minäkin olen absurdin sankari.

[shiroi---kumo]

( @aquaticsoul ) ->

✨📚 +

Maybe Pilvi will come back. Maybe he won't. The same is true for Revon, and - His mind simply won't let it go that Revon is out there. Skilled knight or not, he let Revon go without... even so much as a goodbye. It's only a stark reminder of the truth that lurks in waiting for all of them. The fade is just too inevitable to keep ignoring, and its weight typically crushes him any time he dares emerge from the small nest he has made for himself. Unfortunately, it's started to shove its claws past his fortress of blankets and pull the safety right out of them. It is not even the fade itself he's afraid of, but rather the way it comes so abruptly. He is afraid of words left unsaid and love left unexpressed, perhaps unfelt entirely. He can't let what happened with Revon happen ever again, so he finds himself crawling underneath the blanket to snuggle close to the historian's side in nearly a fit of tears. He has no idea where Aamun has gone off to, and for once he doesn't ask. "Valo," he sobs, "please take this. In case we get split up again, or... or anything." He's pushing the man's fingers open to press a blue gem of his own breath into his palm, hanging from a now-repaired chain. "Rakastan sinua niin paljon."

·:¨༺ ✩★✩ ༻¨:·. He wasn't expecting company but he can't say he minds. He knows Pilvi left for a few days, with his small human and that there has been a rustle in the halls just outside his door. Aamun went to find out what was the matter while he continued to lay in bed and read his newest book.

He hasn't seen Revon in some time either...

But now Sielu is squirming his way into his bed and under his blankets and pressing himself right up to his side so the historian is putting his book down to give his friend his full attention. Yet, before he can even get a single word out a gem of aqua blue is being pushed into his hands while the musician rains a flood of tears. What - happened?

Sielu says it's for just in case. In case of what? In case they get split up again or anything he explains and then proclaims his love for him was he clings to his side and sobs. So the first order of business is working to place the chain around his neck so it can hang next tot he gem that Pilvi gave him years ago. Two gems from two of his most precious people.

"Kiitos, Sielu." He starts as he begins to softly run his fingers through a river of blue. "Minäkin rakastan sinua."

He's slow in his approach with the other, hand gliding through cyan locks softly in a repetitive motion.

"But did something happen? Are you alright?"

[wannabeartistic]

nappasin @/sinimustahallitus stooreista, mut mitä 😭😭

juokaa päänne niin täyteen, et mielenterveysongelmat katoaa niin minäkin aikanani tein???

kallista se on se alkoholikin...

[hiidenneiti]

Étain auttoi hanskat hänen käsiinsä ja kumartui kiristämään hänen säärisuojustensa remmejä. Rautakatse kumartui, nosti Étainin ylös ja katsoi syvälle savenharmaisiin silmiin. Étain katsoi häntä ja luki hänen katseestaan sen, mitä kumpikaan heistä ei koskaan sanonut ääneen. "Minä… Niin…" Rautakatse yritti kömpelösti. "Niin minäkin sinua", Étain vastasi.

Korpinlaulu. Katinka Sarjanoja. Karisto, 2019.

[filmokosmos]

Tuntematon 55 - mutta se on Google Translate! (10/16)

ROCK: Voi vittu se on hyvä. Tämän kanssa, kun soitat sen, se on hyvä.

----------

VANHA: Lämpöä jo. Siellä sorrettujen voima nousee.

---------

ROCK: Mitä reppujen alla tapahtuu?

VANHA: Tuo poika siellä.

KOSKELA: Kesti helvettiä, jos kaiken keskellä on hälytys. Pitää juoda raakana.

-------

HIOTETTU: Ole hyvä. Var så jumala. Mannerheimin viina alla.

VANHA: Leikkaa konjakki. Miten leikkaat konjakkia?

SIHVONEN: Ei mikään näistä. Mutta otetaan poika ulos.

----------

ROCK: Voi hitto, miten lämmität vatsasi alla. Koskela, sinä ja muut upseerit pidätte hauskaa.

KOSKELA: Tähän minä kuulun.

ROCK: Määtän pojalle pitää saada toinen natsa, kun hän on joukkueenjohtaja Lahtisen jälkeen. Vaikka hän on hyvä mies, hän on hyvä mies.

KOSKELA: Tunnen miehen.

SALO: Kuuntele Villeä. En ole parhaiden joukossa, mutta olen täyttänyt miehen aukon. Enkö ole?

KOSKELA: Kovat kundit.

HIOTETTU: Hei hei kaverit. Sitä minäkin sanon, jotta toinen ryhmä ei hyppää kimppuusi.

RAHIKAINEN: Anna minulle osani pullosta. Olen menossa kyliin. Tiellä on naisia. Vai mitä sanot, pomo?

KOSKELA: En anna lupaa, mutta jos teet omalla vastuullasi, se ei ole minun asiani. Huomenna mennään jonoon, ja jos et ole siellä, kärsit kymmenen kertaa vartijan onnen.

RAHIKAINEN: Asia selvä. Olemme siellä, jos olemme elossa. Anna mennä.

SIHVONEN: Mitä helvettiä sinä teet peiton kanssa?

RAHIKAINEN: Sen täytyy olla sänky. Kuka se nyt on paljaalla maassa?

HIOTETTU: Olet sellainen mies, että jos selviämme tästä sodasta, vien sinut kylämme häräksi.

ROCK: Kyllä uskon hänen onnistuvan. Hän käy myös tämän sodan läpi ilman naarmuja. Hän on niin kiero, että luoti ei satu.

--------

KARILUOTO: Vain esimerkki koskee suomalaisia. Mutta ennen kaikkea: Ei heikkoutta. Ulkoisesti olet kuin kivi.

KARILUOTO: Hiljaa, hiljaa! Älä revi sydäntäni. Muistan kun tanssin tangoasi.

LAULAJATAR: Die Fahne hoch! Die Reihen fest geschlossen. SA marchiert mit ruhig festem Schritt.

LAMPI: Ja nyt upseerien malja! Hyvät herrat, tiemme on selvä. Olemme armeijan selkäranka. Hyvät herrat, horjumatta sinne, missä Marskin miekka osoittaa tietä.

--------

HIOTETTU: Pojat katsokaa! Olen Mersu!

VANHA: Sankarillisuutta taivaalla. Sodan viimeiset ritarit. Kamala koirataistelu. Avaa laskuvarjo. Lentokone putoaa!

ROCK: Koskela, minne olet menossa?

KOSKELA: Jerusalemiin! Ohjaajan päämajaan.

--------

KOSKELA: Luottamukset!

KARILUOTO: Hei, Ville! Missä olet ollut. Hei kaverit, lasi Villelle. Huolehdi nyt siitä ensin.

KOSKELA: Luottamukset.

LAMPI: Kuka täällä puhuu paskaa?

KOSKELA: Koskela Suomesta. Syö rautaa ja ruuvaa ketjuja.

LAULAJATAR: Und geschwämp. Eri.

KOSKELA: Siperia. Bolsoi taikuutta. Odin tva tri pjet. Odin tva tri pjet. Unionin sosialistinen neuvostotasavalta. Holotna haraso.

LAULAJATAR: Kyllä, osaan suomea. Ja luultavasti on parasta, että pidät siitä myös kiinni.

KOSKELA: Minä jään. Ase. Asemiehiä. Karhuampuja Martti Kitunen. Ratsastaja reessä. Oli kylmä talvi. Kihara parta, jossa ryppyiset hiukset, lumiviitta, harmaat sukat.

KARILUOTO: Kuuntele Ville. Mennä nukkumaan. Olet väsynyt.

KOSKELA: Väsynyt! Koskelanämmän poika ei väsy!

KOSKELA: Iso-Antti tuli Härältä. Kun hän tuli, hän lauloi näin…

LAMPI: Sido se mies!

KOSKELA: Helvetti, vaihdan kakkosvaihteelle!

KARILUOTO: Sinä Ville, olet hiljaa!

-------

VANHA: Byrokraatit kuolevat, vankiloita ja vankityrmiä…

ROCK: Suden Tassu on lomalla. Hän tuo paketin eurosta.

VANHA: Äidit pukeutuvat…

ROCK: En kuule akun mekkoa pitkään aikaan. Ylen Sankia Priha, tiedätkö mitä tehdä eukoille, jos he suuttuvat?

VANHA: Hei, pysy kepissä.

ROCK: Alue. Otan sen ja alan soittamaan polkkaa, niin vittu jos se ei rauhoitu… Mitä ne tuovat sieltä?

ROCK: Miksi ihmeessä raahaat miestä tuolla tavalla?

KARILUOTO: Yritä saada hänet nukkumaan. Hän juoksi amok ja meidän piti sitoa hänet.

LAMPI: Kaunis, erittäin kaunis. No, ei tarvitse enää ihmetellä. Mitä täällä on juotu?

ROCK: Kiljua. Hän on sellainen poika, että minä ja Vanhala emme ole enää yhdessä.

LAMPI: Siksi otat vastuun puolijoukkueesta, kunnes Koskela ja Hietanen selviävät. Mitä jos nyt olisi hälytys?

ROCK: Helvetti, jos meidät laitetaan Kauko asentoon ja mennään tähän ja tuohon ja tuohon… Kuuntele Lammio, älä kestä enää. Muuten joudun pian joukkueenjohtajaksi. Ei sillä, että se minua häiritsisi, mutta se on vähän sopimatonta.

VANHA: Joukko kätyreitä, jätkä. Roikkuminen ilman tutkimusta, hakkaaminen.

--------

HIOTETTU: Loppujen lopuksi en ole aiemmin ollut mukana sellaisissa sotilasoperaatioissa. En muista yhtään mitään. Joku on varmaan syönyt kissanpaskaa suussani.

KOSKELA: Miten kaikki meni?

ROCK: Muuten meni hyvin. Sinut vangittiin juuri komentoasemalla. Olit lyömässä.

ROCK: Avaisitko huoparullan?

RAHIKAINEN: Arvaa mitä.

--------

HIOTETTU: Etsitkö jotain?

MÄKI: Kuka varasti tämän?

HIOTETTU: Pojat löysivät sen polun tuolta puolelta, niin yksinäiseltä, ettet varmaan tarvinnut sitä.

MÄKI: Syömisen kuljettaminen ei ole mitenkään välttämätöntä, kun tarvitaan huutamista.

HIOTETTU: Kuunnella. Anna minulle suolattua silliä keittiöstä. Olen niin häkeltynyt. Kyllä, voit antaa minulle muutaman suolaisen sillin. Kyllä ymmärrän, mutta älä ole noin idiootti. Anna minun kestää.

MÄKI: Armeijassa voi olla vain ylimääräistä tavaraa varkaille. Mene juomaan lisää huutoa. Varasta joku ruokalaji ja valmista.

HIOTETTU: No, mitä haluat yhdestä asiasta, Ian?

MÄKI: Mitä voin tehdä? Mitä tämä tai tuo tarkoittaa tässä. Kun sinun täytyy ruokkia ja pukea sataviisikymmentä miestä paljain käsin. Olisin etuvartiostossa ennen tätä. Ensin juomme ja tappelemme ja karjumme ja sitten tulemme vaatimaan suolaisia.

HIOTETTU: Onhan omassa ryhmässä aina oltava solidaarinen. Anna nyt minulle kaksi tai kolme silliä.

MÄKI: On.

HIOTETTU: Tattis.

MÄKI: Sitten syöt sen salaa. Etkä pyydä mitään kovin usein.

HIOTETTU: Kyllä pärjään tällä puoli vuotta. Kiitos paljon.

MÄKI: Sinunkaan ei ole hyvä elää tuon huudon kanssa. Edessä saattaa olla lähtö. Ne ovat nopeita lähtöjä. Missä kunnossa se on?

HIOTETTU: Se on oikein, se on oikein. Kiitos vielä kerran.

[karvoja]

🧃

Lämmin kiitos viestistänne, Anonymous, mutta olen hirveän pahoillani, etten oikein ymmärrä mitään mitä yritätte kertoa. Emme kai puhu samaa kieltä, niin sen on oltava. Anteeksi. Olen huono vieraissa kielissä.

Huolimatta kielimuurista tähän suuntaan, toivon, että ymmärrätte vastaukseni, hyväksytte kykenemättömyyteni ja olette minulle armollinen. Lupaan olla vastausuudessa ahkerampi opiskeluissani ja toivon, että voimme vielä joskus kommunikoida niin, että minäkin ymmärrän siitä jotakin.

Mutta jos tällä minulle tuntemattomalla kielellä kirjoitetulla viestillä on tarkoitus solvata minua, en silloin tahdo olla keskustelukumppaninne. Ymmärrätte kai.

[ducaticlubfinland]

Kauden 2024-2025 hallituksen jäsenet esittäytyvät

Olen Nico Lindstedt Kirkkonummelta.

Siviilissä olen myynti/osto- ammattilainen. Moottoripyöräily on minulle elämäntapa. Olen harrastanut sitä 15 vuotiaasta asti lähes kaikissa sen muodoissa, paitsi kilpailumielessä.

Ducatisti olen ollut vuodesta 2012 ja tällä hetkellä kalustona Multistrada V4S sekä 1198S Corse Special Edition 

Liikun paljon moottoripyörällä, joten tulkaa juttelemaan kun nähdään. 

nico(at)ducaticlubfinland.fi

Ducati Club Finland ry.n puheenjohtaja ja tiedottaja

Olen Merja Enqvist Tuusulasta!

Asiakaskokemuksen kehittäminen on päivätyöni asiakaspalvelun ammattilaisena. Vuonna 2018 toteutin kauan kestäneen unelmani hankittuani ensimmäisen moottoripyörän! 

Ilokseni sain liittyä Ducatistien punaiseen joukkoon kesällä 2021 oman Monster 821.n kanssa! Myöhemmin vuonna 2022 Monsterini vaihtui SuperSport 950S.ään! 

Ollaan yhteyksissä!

merja(at)ducaticlubfinland.fi

Ducati Club Finland ry.n sihteeri

Petri Ingman

Ciao a tutti motociclisti!

Vaikutan Turun seudulla, jossa toimin yrittäjänä kiinteistönvälitysalalla (Bravo Yhtiöt Oy). Moottoripyörät ovat palanneet elämääni takaisin noin 10v sitten. ”Hurjassa” nuoruudessa on toki tullut aikaisemmin moottoripyörät tutuiksi. Ducati passion on vallannut minut 2021...ja "tauti" tuntuu vaan pahenevan!

Hallituksen jäsenenä toivon hyödyttäväni itse Clubia, sekä erityisesti viedä vanhaan pääkaupunkiin Turkuseen Ducati sanomaa! Vastaanotan mielelläni aiheeseen liittyviä yhteydenottoja!

petri(at)ducaticlubfinland.fi

Ducati Club Finland ry.n varapuheenjohtaja

Olen Pekka Åberg moottoripyöräkauppias Tuusulasta.

Kaksipyöräisten kanssa olen touhunnut viisi vuotiaasta lähtien. Töikseni pyöritän vuonna 1984 perustettua Tuusmotoria ja Ducateja olen myynyt vuodesta 2014.

Kesäisen katupyöräilyn lisäksi tulee harrastettua enduroa ympärivuotisesti.

pekka(at)ducaticlubfinland.fi

Ducati Club Finland ry.n talousvastaava

Olen Raine Heino, yrittäjä ja opettaja.

Yrityksemme toimii Ducati-maahantuojana, ja tuon Ducati Clubin hallitukseen maahantuojayhteistyötä Tatun jälkeen.

Olen harrastanut kaksipyöräisiä koko ikäni. Kotona on tallissa vaimon Monster 1200, jota minäkin saan välillä ulkoiluttaa koiriemme lisäksi. Viihdyn radalla, ja prätkäreissut hyvässä seurassa ovat myös mukavia.

Meiliä saa laittaa ja tavataan Ducati-merkeissä!

raine(at)ducaticlubfinland.fi

Ducati Club Finland ry.n maahantuojayhteydet

Tervehdys,

Olen Janne Pakkala, asustelen Ylöjärvellä ja työskentelen autoalalla. 2-pyöräiset, varsinkin Ducatit on kiinnostaneet jo ihan pikkupojasta asti.

Ekan 2-pyöräisen ostin 13 -vuotiaana. Siitä lähtien alla on ollut niin kyykkyä kuin kurapyörää ja välillä ollaan oltu ilmankin. 

Nyt alla on toinen Ducatini, Panigale V4, aiemmin ajelin 1199.llä. 

Viime vuosina ajot ovat olleet 90 %:sti rata-ajoa ja minuun voikin usein törmätä ratapäivillä, varsinkin Alastarolla. Aina saa tulla kyselemään klubista, merkistä, pyörästä, ihan mitä vaan tulee mieleen. 

Klubitouhuihin halusin lähteä mukaan, koska haluan että yhä useampi ihminen löytäisi tämän hienon pöyrämerkin. Varsinkin kun nykyään Ducatin valikoimasta löytyy pyöriä kaikkiin käyttötarkoituksiin, ei pelkästään autotallin koristeita ja ratapyöriä.

 janne(at)ducaticlubfinland.fi

Ducati Club Finland ry.n jäsenvastaava

Hei,

Olen Vesa Ruokanen paluumuuttaja Sveitsistä, nykyinen Helsinkiläinen. Olen ajankäytön ammattilainen, eli kelloseppä. 

Ducateja on ollut ilman taukoja 2000 -luvun alusta ja nykyiset menopelit ovat Panigale V4 ja Panigale 1199 (1199 pelkästään ratakäytössä). 

Harrastuksia ratailun lisäksi lumilautailu ja maastofillarointi.  

Nähdään kesällä viimeistään ratapäivillä, joita toivottavasti saadaan järjestettyä.

vesa(at)ducaticlubfinland.fi

Ducati Club Finland ry.n ratavastaava

Olen Harri Henttonen Keravalta.

Työurani tein lentokoneiden parissa. Ensimmäisen prätkän ostin -76 stadista Annankadun Fillarikellarista ja ensimmäisen Ducatin 2006 syksyllä. 

Nyt tallissani on Multistrada V4S.

harri(at)ducaticlubfinland.fi

Ducati Club Finland ry.n varajäsen

[tavallisiakirjoituksia]

12.11.2024

makaan vuoteessa, vatsallani, kasvot sivulla; sängyllä sonnevi, eco, laine. miten olen ahdistunut. aina ahdistunut. onko kaikki munattu? miten monta munausta tähän touhuun mahtuu. varsinaiseen olemassaolon kananmuna-rasiaan. ja että niistä ei koskaan synny mitään. tiivistyvät vain, kuoreensa, joka näyttää siltä että sen voisi rikkoa minkä vain kulhon reunaan. tuosta vain, kopautat, niin pääsevät vapauteen. mutta eivät nämä ole sellaisia munia; nämä ovat tiheitä ja tiiviitä kuin mustat aukot. imevät itseensä kaiken. tekevät ihmisestä pikkuhiljaa oman itsensä kiertolaisen. jotkut handlaavat hommansa, eivät tee liian montaa. sitten pysyy naama virneessä, paino tasapainossa, lihaskunto reteänä; jaksaa ja viitsii, kun mikään ei liikaa kahlitse. on pelkässä ikuisessa vapaapudotuksessa, siteitä vailla. karl popper sanoo televisiossa vakavan hartaasti, että status quo on starting point. pitäisikö virheisiinkin suhtautua noin. miten monta virhettä on lähtökohta. sinkoilen edestakaisin päänupissani absurdin ja tragedian välillä. että paskaahan tämä on, paskaa sirkusta. ja nyt yleisöllä on käsi pellejensä kaukosäätimellä, totaalisti. kaikki painelevat samaan aikaan kytkimiä ja maailma, luonto, ylikuumenee. ja minäkin mietin ohimennen, että millä kosmisella mekaniikalla saisin käännettyä tämän tilan sellaiseksi, että kaikki saisi olla miten on, mutta me olisimme edes hetken samassa huonessa. edes hetken. hulvatonta itsekkyyttä. sellaista jotkut oikeasti toteuttavat. ja miten käy, meille kaikille? kun jotkut intohimostaan pykäävät näitä atominkierrättäjiä. uutisissa toki kaikki on menossa päin helvettiä. lujemmin ja nopeammin. atomisella tarkkuudella. hyväksyn elämän, tottakai, mutten sen jokaista hetkeä. eihän siihen pysty kukaan, tai mikään. mutta tottakai rakkautta on vaikeinta hyväksyä, sitä, miten se ei onnistu, miten rakastaminen on kuin kangasta, jota pitää laskostaa kerta kerran jälkeen, kun se rypyttyy. hyvin yksinkertaisia, toistuvia, määrätietoisia liikkeitä, joita pitää toteuttaa kerta toisensa jälkeen, sille pehmeälle kankaalle. toisen keholle, yhteiselle keholle, näistä toistuvista ajatuksista hengittävälle. että pitää opetella jotain kaiken suutelemisen väliin. ja suudelmat kasvattavat etäisyyttä, sijaintia ja aikaa. muuttuvat kuin tjuttsevin runossa, vanhemmiten, niin kohtalokkaiksi.