#mitä sitä tekis?

[raivokasmagma]

Aksuli - Heinäkuu

Kesäkurssit plakkarissa, joten voisi loppu heinäkuun pyhittää levolle. Elokuussa parissakin tapahtumassa vapaaehtoisena, sitten syyskuun alussa jatkamaan opiskeluja.

Tekispä Aksuli lisää biisejä, sitä kaipaa juustoista suomalaista italodiskoa :D

[sysirauta]

Soon.

[surkeasilakka]

Teki mieli vähän ravistella Lahtista. Sitten teki mieli animoida kun joku ravistelee Lahtista.

Ei mulla muuta. :)

[salmiakkisaatana]

Mun isoisä teki mulle useemman Schleich-heppatallin ku olin lapsi enkä oo tajunnu aatella enne ku nyt et se varmaa tykkäs kovasti tehä niit

[damnprecious]

se ku tajuut et hitto, suomen kielellä voi sit tehdä kauniita sanavalintoja ja et pitäis lukee enemmän suomeks ja ehkä koittaa kirjottaaki huvikseen sillon ku luet sun tosi karseeta 15-vuotiaana kirjottamaa tekstii ja vaihtelet ihastuksen ja sisäisen kuoleman välillä

[kurjakani]

Tekis mieli kattoo itsevaltiaat kiinnostaa oks ne viel niinku. Katottavii

[midrosel]

Mitä helvettiä se hallitus säätää nyt taas. 18-vuotiaat opiskelijat joutuu maksaa kaikesta opiskelumateriaalista, koneesta + siihen tarvittavista välineistä ja YO-kokeista? -05 sai selkeesti parhaan diilin: melkeen koko homma ilmatteeks, maksua tulee lähinnä jos tekee enemmän ku 5 YO-koetta. Jos joku -06 tai myöhemmin syntynyt tekis saman ku mä (eli alottaa kirjottamisen neljännen vuoden syksyllä) sille tulis vähintään 170 € lasku pelkästään kokeista.

Tässä kyllä haiskahtaa köyhien kyykyttämisen halu. Kai hallitus tietää, että pitkällä aikavälillä (jos tää ees tapahtuu & pysyy) tää vaan todennäkösesti tekee luokkaerot suuremmiks? mitä mä vitsailen, se on varmaan vaan niitten tavote

Ja ai helvetti ku melkee alko korvista sauhuamaan ku Ylen uutisessa mainittiin toimeentulotuen käyttö ja osa-aikatyöt. Ensinnäkin, tätä menoo hallitus on leikkaamassa toimeentulotuesta (ellen oo missannu jotain ja ne jo on ilmottanu aikeistaan leikata sitä). Kukaan ei voi vittu repiä rahaa tyhjästä koulumateriaalien maksuihin. Joo-o, ne osa-aikatyöt on olemassa, mutta ihmisiä on erilaisia. Kaikki ei voi työskennellä lukion kanssa samaan aikaan. Syitä on monia. Tää varsinkin tuntu erittäin out of touch -kommentilta, varsinkin kun sen heitti lukiolainen. Mitä helvettiä. Sitä paitsi muistaakseni tässä viime aikoina ois ehkä ollu sellane ongelma, et työpaikkoja on helvetisti vähemmän verrattuna hakijoihin? Kukaan ei edelleenkään pysty repimään työpaikkaa tyhjästä.

Jos samalla linjalla jatketaan, Suomea ei voi todellakaan laskea hyvinvointivaltioksi. Perkeleen hallitus.

[valejalkainen]

@varahai teki hyvän infopläjäyksen omalta alaltaan, joten ajattelinpa minäkin, nimittäin aiheesta:

Apua, sain perintäkirjeen!

Muistan kun itse sain ensimmäistä kertaa kirjeen perintätoimistosta ja sydän hyppäsi kurkkuun. Joudunko nyt raastupaan?? Meneekö luottotiedot välittömästi?

Nämä saattaa olla mystisiä juttuja, eikä ainakaan minulle niitä opetettu peruskoulussa tai lukion peruskursseilla. Ehkä nykyään opetetaan. Mutta tässä faktoja!

Miten laskujen perintä toimii?

Tämä on laissa säädettyä hommaa. Kun on ostanut palvelun tai hyödykkeen, on ensimmäinen lasku suoraan alkuperäiseltä laskuttajalta. Otetaan esimerkiksi hammaslääkärikäynti julkisella. Terveydenhuolto lähettää laskun. Jos sitä ei maksa eräpäivään mennessä, kolahtaa seuraavaksi postiluukusta ensimmäinen maksumuistutus. Jos sitäkään ei maksa, tulee toinen maksumuistutus, ja tarvittaessa vielä sen perään maksuvaatimus, jossa ilmoitetaan laskun tyypistä riippuen, että se viedään seuraavaksi käräjille tai ulosottoon.

Näistä jo ensimmäisen maksumuistutuksen voi lähettää perintätoimisto, jos alkuperäinen laskuttaja on ulkoistanut perintänsä. Esimerkiksi suurin osa hyvinvointialueista käyttää perintätoimistoja. Eli kun saa ensimmäisen kerran postia perintätoimistolta, ei ole vielä maailmanloppu kyseessä. Vielä on aikaa hoitaa asia kuntoon: jokaisella eri kirjeellä on oma eräpäivänsä (noin kolme viikkoa kirjeen lähettämisestä) ja sen jälkeen yleensä annetaan vielä viikko ylimääräistä armonaikaa ennen kuin uusi kirje lähtee liikkeelle. Myöskin ensimmäinen maksumuistutus saattaa tulla montakin viikkoa alkuperäisen laskun eräpäivän jälkeen, sillä lain mukaan maksumuistutuskulun saa lisätä loppusummaan vasta, kun alkuperäisen laskun eräpäivästä on kulunut 14 päivää.

Mitä jos en voi maksaa ajoissa?

Vaikka olisi saanut vasta ensimmäisen maksumuistutuksen, ei silti kannata huvikseen antaa laskun muhia pöytälaatikossa. Jokaisesta uudesta muistutuksesta kasvaa viivästyskorko ja perintäkulut alkavat kasaantua. Jos tietää ettei ole varaa maksaa laskua eräpäivään mennessä, tulee ottaa yhteyttä laskuttajaan. Paras kohta yhteydenotolle on jo ennen maksumuistutuksia, sillä alkuperäinen laskuttaja voi hyvinkin olla todella joustava maksuaikataulun suhteen jos selittää asiansa. Perintätoimistolle voi ehdottaa maksusopimusta, mutta ne ovat jo jäykempiä. Maksusopimukseen voi ehdottaa, kuinka monessa erässä voisi maksaa velkansa pois, ja perintätoimisto joko hyväksyy tai hylkää ehdotuksen.

Milloin menee luottotiedot?

Maksuhäiriö rekisteröityy luottotietorekisteriin vasta siinä vaiheessa, kun velasta on saatu käräjäoikeuden tuomio tai kun ulosotossa todetaan, ettei velallisella ole varoja joilla maksaa velka. Maksuhäiriömerkinnän saa siis vasta, kun ensin on saanut kaksi maksumuistutusta ja maksuvaatimuksen, joista jokaisella on noin kuukauden maksuaika. Mutta jos olosuhteet johtavat näin pitkälle, ei elämä ole vieläkään ohi. Tämän vuoden alusta astui voimaan lainmuutos, jonka mukaan maksuhäiriömerkinnän voi pyytää poistettavaksi heti kun on maksanut häiriön aiheuttaneen velan kokonaisuudessaan pois.

Eli rauhassa vain. Se on vain rahaa. Kaikki on järjestettävissä.

(Huomatkaa, että ylläoleva pätee vain yksityishenkilönä tehtyihin hankintoihin, jotka eivät ole kulutusluottolainoja. Yritysten velkojen perintä on erilainen prosessi.)

Ai niin ja lopuksi:

Jos olette kerran antaneet luvan lähettää kirjeitä OmaPostiin niin muistakaa käydä siellä! Perintäkirjeen saattaa saada sinne, ja yritykset mieluummin lähettävät kirjeet sähköisinä, sillä ne ovat paljon halvempia kuin paperiset.

[kinuskikakku]

Hyviä uutisia, kaikki ikäihmiset eivät ole Sanna Marinin sosiaalielämää vastaan.

91-vuotias naapurintätini tänään ihmetteli mikä turhanpäiväinen möly asiasta nostettiin ja kuinka ihan kaikilla on oikeus joskus juhlia ja bilettää.

”Kyllä sitä on ennenkin poliitikot ties mitä juhlintaa sun muuta harrastaneet, muttei ketään tuntunut haittaavan kun keski-ikäiset ukot teki sitä joten miksi nyt nuoren naisen tekemisistä motkottaa?”

[frikatilhi]

Siis mulla tuli tänään just lukio AU:sta mieleen yks pieni kohtaus joka hittas sillon ku luin 😭 vikassa luvussa se maininta siitä kun ne meni Bojanin vanhempien kutsumana käsi kädessä ruokapöytään ja Jere oli hermostunut. En tiiä onko teillä tosta mitään sen kummempia headcanoneita, mutta jos on nii ois kiva lukea miten syömiset meni 🥰

Ööööööö hello tämä kysymys kuukausien takaa, jonka unohdin?!?!

Tästä piti tulla alun perin jotain siihen lisäosaan, jossa oli keväältä kaikkia juttuja, mutta sitten todettiin, että ehkä sanottiin siitä aiheesta kaikki mitä ficin puolella koettiin tarvetta sanoa. Mutta tähän oli kyllä tarkoitus vastata HUPSISTA.

Jerehän siis oli varsin hermostunut, mikä Bojanista oli yhtä aikaa hellyttävää ja hulvatonta, koska Jere on oikeasti tavannut Bojanin vanhemmat vaikka kuinka monta kertaa. Jere tulee toimeen erityisesti Bojanin äidin kanssa, koska Jerellä on semmonen huoleton charmi joka vetoaa äiteihin - silloin kun se tsemppaa. Ja Jerehän tsemppaa.

Siksi onkin nyt aika hauskaa, miten kaikki se välittömyys on tiessään ja Jere änkyttää, hikoilee, tiputtelee haarukoita. Se kehuu ruokaa maasta taivaaseen niin, että se on lähes vaivaannuttavaa. Se pitää Bojaniin metrin välimatkaa joka hetki, vaikka aina aiemmin se on heittänyt huoletta käden harteille tai pörröttänyt hiuksia.

Bojan haluais samaan aikaan painua maan alle, läpsäistä Jereä päähän, ja halata sitä niin kovaa että siitä puristuu pihalle kaikki ilmat.

Eli ihan normipäivä Bojanin elämässä.

Ja nyt kun tuo uusin lisäosakin on tullut julki, voin kertoa vielä sen, että Bojanin ollessa armeijassa Jere kävi aina välillä kylässä sen vanhemmilla. Leikkasi joskus nurmikon tai teki lumityöt, söi Bojanin äidin leipomuksia, ja laittoi niistä sitten kuvan Bojanille, jolta tuli vastaan vaan itkuhymiöitä (koska Bojanin äidin leipomukset on legendaarisia).

[ketsuppia]

Ehkä joku

Jonnen ja Veetin tarina, Syksyn kiekot Extra

Useita tunteja kului. Frisbeet lensivät ja korien ketjut helisivät, myös puut ja pensaat paukkuivat kiekkojen armoilla. Naurua siellä täällä, äsyyntynyttä huutoa ja lohdutusta.

Sitä kaikkea Veeti mietti, pienellä hymyllä ja hyvällä mielellä. Hän ei muista, milloin viimeksi olisi ollut niin mukavaa viettää jonkun kanssa aikaa. Kun toinen ei valittanut, kyllästynyt tai vähätellyt osaamattomuutta.

Nyt Veeti makasi sängyssään. Ilta oli venynyt pitkäksi, ja huominen oli enää vain minuuttien päässä. Vaan väsyttänyt ei yhtään. Mielessä vilisi niin paljon ajatuksia.

Ne Jonnen kiekot olivat niin kiintoisan näköisiä, niitäkin kehtasi erikseen ajatella. Spiraaliset värit, niiden sävyt ja harmonia, yksityiskohtaista mutta niin sattumanvaraista.

...

Sitten se välähti.

Veeti singahti ylös sängystään ja melkein juoksi ovelle, kiskaisten sen auki ja astuen pimeään hiljaiseen käytävään.

Piti kyllä olla vähän hiljempaa, ettei kukaan heräisi.

Hitaasti, Veeti hiippaili pikkusiskonsa huoneelle. Ovi oli raollaan, joten hän pääsi helposti hiipimään sisään. Yövalo antoi tarpeeksi valoa nähdäkseen eteensä.

Hiljaa, Veeti etsi sekasotkuisista hyllyistä kartonkia, kyniä, sakset ja liimaa.

Sitten äkkiä karkuun ettei kukaan huomaisi.

Takaisin huoneeseen päästessään hän sulki oven, laittoi valon päälle ja levitti tavarat pöydälle. Idea oli niin selvästi mielessä, miten sen nyt vain toteuttaisi..

Hitaasti, varovasti, mutta varmasti, Veeti alkoi leikellä kartonkeja. Liimaa tuonne, värikynän värejä tänne, vähän lisää liimaa tuonne, värikartonkia päälle..

Myöhäinen ilta vaihtui äkkiä yön pikkutunneiksi, kun Veeti teki viimeisiä värikynänvetoja tuohon mosaiikkimaiseen teokseen.

Taidetta.

Taidetta Veeti ei ollut tehnyt sen jälkeen kun isä oli käyttänyt vesiväri maalauksia uunin sytykkeenä. Kuinkahan pitkä aika siitäkin oli? Pari vuotta? Viisi? Seitsemän?.. Ei sen väliä.

Kaunista jälki ei ollut. Mutta elävää, värikästä, tunnerikasta. Kaikkea mitä sen tarvitsi olla.

Veetiä vähän itketti.

Vähän enemmän kuin vähän.

Teos oli kauhea. Mutta niin täydellinen. Värit olivat sekaisin ja liimaa pisteli esiin jokaisen palan alta, värikynä oli epätasaista ja leikkaukset kiemuraisia. Kuva oli toden totta kuin huonosti tehtyä mosaiikkia. Kuka tahansa sitä katsoi, tai edes ajatteli, näki ja koki sen eri tavalla. Veeti näki sekä koki sen valaistuksena, täydellisenä pakettina tunnetta.

Hiljaa, hän vei lainaamansa tavarat takaisin paikoilleen siskon hyllyihin.

Takaisin tullessaan, hän nappasi teoksen pöydältä ja rojahti selälleen sänkyyn, katsoen väripläjäystä käsivarsiensa päässä.

Voisiko tällaista tehdä loputtomiin? Koko elämän?

Isä suuttuisi niin paljon.

Ehkä joku ymmärtäisi.

Ehkä...

[blue-village]

Suomi juo nyt myrkkyä, jota on itse ollut valmistamassa.

Näin ruotii akateemikko, kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi tilannetta, jonka investointisuojasopimus ECT aiheuttanut Suomelle. Sopimusta kutsutaan myös energiaperuskirjaksi.

Vähän tunnettu sopimusjärjestelmä nousi esiin, kun sähköverkkoyhtiö Carunan ulkomaiset omistajat ilmoittivat haastavansa Suomen välimiesoikeuteen Washingtonissa. Yhtiön omistajat nostivat kanteen juuri ECT:n nojalla.

– Se vaara on aina ollut olemassa. Suomi oppi että järjestelmä, jota se oli ollut ajamassa oman etunsa vuoksi, saattaa kääntyä sitä itseään vastaan, Koskenniemi sanoo.

ECT on vanha sopimus, jota voivat käyttää muun muassa kansainväliset sijoittajat. Se avaa niille mahdollisuuden haastaa valtioita suljettujen ovien takana käytävään oikeudenkäyntiin.

Carunan tapauksessa kiistellään siitä, rajoittaako suomalaisen energiaviranomaisen uusi sääntely sähkönsiirron tuottoja ECT-sopimuksen vastaisesti. Energiavirasto päätti hiljattain kohtuullistaa sähkönsiirron arvon laskentatapaa.

Oikeudenkäynnin seurauksena voivat olla vahingonkorvaukset, jotka valtion eli viime kädessä veronmaksajien pitäisi maksaa Carunan omistajille.

-

ECT toimii esimerkiksi näin: Ulkomainen sijoittaja investoi maahan rakentamalla kivihiilivoimalan. Jos valtio päättää sen jälkeen kieltää hiilivoiman lailla, sijoittaja voi vaatia valtiolta korvauksia välimiesmenettelyn kautta.

Sopimus on poikinut tapauksia, jotka ovat viime vuosina näyttäneet erikoisilta. Yksi niistä liittyy Suomeen, joka oli itse välillisesti haastajien leirissä vain pari vuotta sitten.

Energiayhtiö Fortumin tuolloin omistama saksalaisyhtiö Uniper nosti kanteen Hollantia vastaan, sillä maa oli päättänyt kivihiilen kieltävästä laista. Uniper oli avannut kivihiilivoimalan, jonka käyttöikää ilmastopolitiikka uhkasi leikata.

Erikoisen tilanteesta teki, että Fortumin suurin omistaja Suomen valtio on itsekin kieltänyt kivihiilen lailla ilmastotavoitteidensa nimissä.

-

ECT-sopimuksessa on Koskenniemen mukaan kaksi isoa ongelmaa. Ensimmäinen liittyy Pariisin ilmastosopimukseen, johon kaikki maailman maat on nykyään sitoutuneet.

Sen toisessa artiklassa linjataan erikseen fossiilisista polttoaineista. Valtiot sitoutuvat ohjaamaan sijoituspolitiikkaansa siten, että se tukee polttoaineista luopumista.

Fossiilisista kirjattiin sopimukseen vielä aiempaa vanhemmin Dubain ilmastokokouksessa.

– ECT:n vuoksi valtiot voivat joutua käytännössä maksamaan siitä, että ne toteuttavat Pariisin ilmastonsuojasopimuksen määräyksiä, Koskenniemi sanoo.

Carunan tapauksessa ristiriita ei liity ilmastopolitiikkaan vaan sopimukseen perustuvien kanteiden käsittelyyn ylipäänsä. Koskenniemen mukaan yhtä vakava valuvika ovat välimiesmenettelyt, joissa yhtiöiden nostamia oikeuskanteita puidaan.

Käsittelyt on pääosin salaisia. Jopa puolet ECT:n mukaisista riidoista on Koskenniemen mukaan käsitelty suljetuin ovin. Salaaminen koskee muun muassa sitä, keitä valitaan välimiehiksi, keitä kuullaan ja mitä periaatteita sovelletaan.

Koskenniemi pitää menetteyä oikeusvaltioperiaatteen vastaisena.

– Se on täysin kelvoton. Monesti me emme saa tietää, millä perusteilla korvauksia on valtioille määrätty.

EU yritti uudistaa mutta lähti lopulta

Ristiriita ilmastotavoitteiden kanssa sekä salainen välimiesmenettely olivat molemmat pontimena, kun EU-komissio teki aloitteen energiaperuskirjan uudistamisesta vuonna 2017.

Neuvotteluja käytiin 53:n sopimusosapuolen kanssa lähes kahden vuoden ajan. Sopua ei syntynyt, ja lopulta EU päätti irtautua sopimuksesta monen ison jäsenmaan tavoin. Maat ja EU ovat sopimuksessa erikseen mukana.

Komissio jätti viestin myös muille maille.

Uudistamaton sopimus ei ole yhdenmukainen EU:n investointipolitiikan, oikeuden eikä ilmastotavoitteiden kanssa. Sopimuksessa pysyminen ei ole jäsenvaltioille mahdollista, komissio linjasi.

-

Martti Koskenniemen mielestä sijoitusten suojaamisen voisi hoitaa maiden kahdenvälisin sopimuksin. Riidat taas pitäisi Koskenniemen mukaan ratkaista välimiesmenettelyn sijaan kansallisissa oikeuslaitoksissa.

Tutkimukset ovat Koskenniemen mukaan myös osoittaneet, että ECT:n kaltaiset sopimukset eivät ole ratkaisevia, kun sijoittajat päättävät investoinneistaan ulkomaille.

Hän pitää Suomen asennetta investointisuojaan pohjimmiltaan kolonialisena.

– Kuulumme pohjoisten maiden joukkoon, jotka ovat halunneet erioikeuksia globaalissa etelässä. Carunan tapauksessa juomme myrkkyä, jota olemme itse olleet valmistamassa.

[pahishylje]

fantaa?!?!?????

en oo ikinä kuullu mustikkakeitosta ja fantasta ihmelääkecombona, mut mikäs siinä i guess

meiän perheessä yhtään mikään limu oli aika harvinaisuus, lapsena limu oli asia joka tapahtu pelkästään erityistilanteis, niinku synttärijuhlis tai jos oltii ravintolas syömäs, jne. Kesäsin ku oltiin isotädin mökillä (aikuset teki puutarhatöitä ja minä ja veli häröiltiin pitkin leikkimäs millon mitäki) nii sai kans limua, tosin se ei sit ollu ikinä fantaa tai jaffaa tai mitää vaa jostain syystä joko pommacia tai sitä hartwallin päärynälimsaa... Mut niinku point being, fanta ei ois ikimaailmas meiän perhees ollu sellanen mitä sai vaan siks et sattu oleen kipeenä, ja mä oon vaan täysin hämilläni siitä että se sun perheessä oli :D

Siis ei tietenkään yhtäaikaa!!! 😅

Mut aina kun oli niin sairas että ei meinannut saada syötyä, niin mustiikamehua tai appelsiinilimsaa (yleensä fanta tai jaffa)

Mun ymmärtääkseni tää on se syy miks monet ei tykkää jaffafanta-tyyppisistä limuista. Kun niitä on päästelty silloin kun mikään muu ei mee alas, ja sitten ne on tullut samaa reittiä ylös XD

Mulla ainakin lievät traumat appelsiinilimsasta sairasvuoteella, ei niinkään siitä mustikkamehusta.

Mummon poppakonsteja vissiin molemmat. Tosin ilmeisesti hiilihapot on siinä tilanteessa vähän pahaksi kun on sairaana, mutta pakko ne muksut on jotenkin nesteyttää! Ja sokerilla lahjominen toimii mainiosti 😅

[salmiakkisaatana]

Rakastan Modernii Perhettä mut vihaan sitä mitä ne teki Haleyn hahmolle :(

[dame-qui-kuovi]

FANFIC

-Hietala

-Söpö tämmöi suht lyhyt

-Paska murre tietämys⚠️⚠️

-Kirotus virjeet

-Täs menee tapahtumat eri aikajanassa mitä kirjassa.

-----------------------------------------------

Päästyään Komppanian kanssa lepopaikoille Koskela käveli korsulle ja istui sängylleen väsyneesti. Leväten päänsä seinään hän sulki silmänsä. Ei hän yleensä kärsinyt omantunnon tuskista tai erityisestä vihasta. Mutta kun Lehto ampui vangin hän oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan päässyt kosketuksiin sen luontoisten tuntemusten kanssa. Että pitikin päästä Lehto sen kanssa.. Loppu matka käveltiinkin hiljaisesti ja kaikki oli aavistuksen eleettömänpää.

Hietanen oli seurannut yksikseen vähän Koskelan perässä ja avasi yllättävällä voimalla korsun oven. Hän oli Itsekkin sekunnin hämillään voimasta jonka syyttömään oveen purki. Palaten mahdollisimman vaivattomaan ulkoasuun Hietanen nyökkäsi Koskelalle. Suu puristettuna viivaksi ja kulmien muodostaessa pienen rypyn ei esitys tehonnut kumpaakaan. Kiusaantuneena Koskela raapi ohimennen nenänsä vartta ja etsi lattian tasolta jotain mitä katsoa.

-Lehto ja häne vihasa. Ampus ny viel sellasseet mitkä tarkotuksel ja luvallisest pitäski.

Hietanen aloitti ajatustensa purun.

-Mm. Olis mun pitäny joku muu laittaa se ryssä kuskaamaan. Lehtohan siinä eniten vihoissa oli. Tai silminnähden ainuuna.

Koskela vastasi eleettä. Hän nyppi sormillaan pediltä pieniä jäkälän paloja tai mitä muuta siihen oli metsästä kulkeutunut.

-Ei se ny su syys ol.

Koskela katsoi Hietasta tympääntyneenä ja totesi:

-Vastuu on minulla.

-Ei sit käykkä kieltämine. Mut sul o työ antta sitä vastuut muillekki. Ja meil muil vastuu täyttä tehtävä niiku sää se annoit...

Hietanen oli hetken hiljaa punniten sanojensa tehoa:

-Äl sää ala itteäs syyttämä. Sää annoi käsky ja Lehto se teki väär.

-Niin kai.

Hietanen ravisteli vakavuuden harteiltaan. Ei se liiaksi aikaa nille sopinutkaan. Hän käveli sängylle istuen Koskelan viereen ja laittoi toisen kätensä lepäämään tämän olalle ja hieroi. Koskela tunsi ilman keuhkoissaan raskaana hetken. Toinenkin käsi löysi luutnantin olalle ja tämä jännittyi aavistuksen.

-Rentoudu ny vähä. Ei täst muutte mitää apu oo.

Hietanen sanoi huvittuneesti.

Koskela rentoutti vaivautuneesti olkiaan. Sotilas arvo ei ollut Koskelalle erityinen ylpeys, jota hän kantoi. Se oli hänelle vain neutraali nimike. Kuitenkin hän tunsi nöyrtyvänsä jotenkin lopullisesti. Se vähäinenkin virallisuus, jonka Koskelaan toi lähinnä upseerin takki ja merkit poistui Hietasen käsissä. Miehestä jäi se aikuisuuteen varttunut Hämäläinen maalais poika. Hietanen myötäili Koskelan rentoutunutta olemusta. Koskela henkäisi hitaasti.

-Sää ole stressaantunu.

Hietanen "torui" ja pudisteli päätään.

Koskela hymähti ja sanoi sarkastisesti:

-Niinkö meinaat?

Hietanen painoi molemmat peukalonsa Koskelan niskaan ja tämä ähkäisi pienestä kivusta minkä jännittyneiden lihasten painaminen aiheutti. Hietanen hymyili ilkeästi.

-Kyl mää sit tosissani Meinaan.

Hietanen eteni sormillaan Koskelan niskassa painellen ja hieroen. Koskela taivutti niskaansa antaen tälle enemmän tilaa. Hietanen jatkoi puhellen itsekseen.

-Mää jo luuli ettet sää an ittes rentoutuu ikin. Mut kyl Jumala näyttä pystyvä kaik moisi ihmeisii.... Niii i.. tai jospa se oon mää jol niit yliluonnolisia voimi o? Mää usko nii et, ei o mont poika täs Maas, jotka osa tanki tuhota ja saada sut rentoutuu kunnol. Kui voi ihmine ol noi hito rauhalline, mut ei ikinä rento. Mää ku olen ain mieltäny ne asia aik saman laisiks jutuiks... Mut ei ne vissikä oo sit.

Koskelaa huvitti Hietasen puheet. Hän huomaamattaan hymyili koko sen ajan, mitä alikersantti höpisi. Hänellä oli vihdoin rento olo. Pitkästä aikaa Koskela hymyili niin pitkään ja aidosti. Hietanen ei varmaan itse ymmärtänyt kuinka lähellä ihmettä hän todellisuudessa oli. Koskelalle hän oli ainut päivittäinen lohduttava ja motivoiva asia.... Hietanen liuvutti sormensa miehen niskahiuksiin. Koskela säpsähti ajatuksistaan ja vetäytyi vaistomaisesti kauemmas ja juoksi kädellään hiuksensa kerran läpi vähän hämmentyneenä.

-Mik sul tuli?

Koskela räpsytti silmiään pari kertaa.

-Ei mikään. Se vaan..

-Antteeks. En mää halu tehdä sul epämukava oloo, päi vastoi.

Epävukavaa oloa? Hietanen oli kääntynyt tulkintansa kanssa aivan väärälle tielle. Koskela näytti vaikealta.

-...No... ei se suoranaisesti ollut epämukavaa. Enemmän päin vastoin.

-Mik sul sitte tuli?

Hietanen kysyi varoen.

Koskela avasi suutaan, mutta sulki sen. Niin kuule sen jos ite tietäis. Mitä aikuinen mies sillä lailla hyppelehti. Hietanen katsoi edelleen Koskelaa. Luutnantille ei tullut mieleen mitään mitä sanoa. Skenaariot mitä voisi tapahtua tulvivat kyllä vaivatta mieleen.

Hän huokaisi ja tuli taas lähemmäs. Varovasti hän etsi Hietasen käden omaansa ja kuljetti takaisin niskaansa. Hietanen seurasi liikettä hiljaa ja hellästi silitti Koskelan niskaa ja eteni takaisin niska villoihin sieltä upottaen sormensa tämän hiuksiin. Koskela sulki silmänsä ja Hietanen veti tätä lähemmäs tutkien mielenkiinnolla Koskelan kasvoja, joilta näki jännityksen sulavan. He olivat siinä kummallisessa asennossa jonkin aikaa. Koskelasta tuntui, että Hietanen olisi lohduttanut häntä. Yhä siitä Lehto jutusta? vai tästä jostain vaikeasta aiheesta mikä ilmestyi heidän välilleen?

-Ville..

Koskela avasi silmänsä. Rohkeat kolme sekuntia hän vastasi alikersantin katseeseen. Sitten poskia alkoi polttaa ja katse oli pakko laskea pois. Hietanen katsoi tätä odottaen ja puhtaalla mielenkiinnolla. Sitten hän jatkoi.

-Mää todella toivo, et mää ymmärsi sua nyt oikke. Vaik ois se reilumpa jos sää vähä auttasit..

Hietanen siirsi peukalonsa silittämään vasten Koskelan poskea. Molemmat istuivat epävarmoina muutamia sekunteja kunnes Koskela veti Hietasen lähelle ja suuteli tätä huulille.

------------------------------------------------

🫡😙

[kattiperkele]

Juustojen Juusto

Legendan mukaan tuhansia vuosia sitten, syvällä Juustokuningaskunnan uumenissa, oli salaperäinen luola, jossa kasvoi mitä ihmeellisimpiä juustoja. Tämä luola on unohdettu jo kauan sitten ja sen salaisuudet ovat vaipuneet unholaan.

Eräänä päivänä rohkea seikkailija, nimeltään Sir Fromage, janosi tietoa ja voimaa ja lähti siksi etsimään legendaarista Juustojen Juustoa. Hänen matkansa kulki läpi kiehtovien, mutta vaarallisten alueiden, joissa hän kohtasi monia haasteita ja esteitä.

Lopulta, Sir Fromage saapui luolan suulle. Hän astui syvään pimeyteen, rohkeana ja määrätietoisena, kunnes hän viimein löysi sen, mitä oli etsinyt: Juustojen Juuston.

Juustojen Juusto oli kirkkaan keltainen ja hohti himmeää valoa. Sen pinta oli kiteinen ja tuoksu niin herkullinen, että Sir Fromagen suu vettyi jo silkasta ajatuksesta, että hän saisi maistaa sitä.

Hän tarttui Juustojen Juustoon ja vei sen huulilleen. Ensimmäinen puraisu sai aikaan voimakkaan tunneryöpyn; Sir Fromagen kehon täytti valtava energia, joka sai hänet tuntemaan olonsa voittamattomaksi. Mutta lisää oli tulossa. Jokainen puraisu toi mukanaan myös viisauden virran. Sir Fromage tunsi, kuinka hänen ajatuksensa kirkastuivat ja hän ymmärsi maailmasta paljon asioita, joita ei ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi.

Juustojen Juusto oli enemmän kuin pelkkä herkku; se oli portti suureen voimaan ja viisauteen. Sen syöminen teki Sir Fromagesta legendaarisen sankarin, joka johti kansansa suuren vaurauden ja menestyksen tielle.

Juustojen Juustosta on tullut legenda Juustokuningaskunnassa, ja sen huhuttu voima ja viisaus ovat innoittanut monia urheita seikkailijoita etsimään sitä. Mutta vain harvat ovat onnistuneet löytämään sen, ja vielä harvemmat ovat rohjenneet maistaa sitä.

Tälläkin hetkellä Juustojen Juusto odottaa salaisen luolansa kätköissä seuraavaa rohkeaa seikkailijaa, joka uskaltaisi nauttia sen maagisesta voimasta ja viisaudesta.