#mä silti itken

[ruuhkaaika]

seeing kuumaa in a week i feel so extremely normal about this (lies)

[toverivoetkylae]

Pitäs hoitaa asioit ja soitella paikkoihin. Vaikee motivoitua. Asiat ei oo juuri edenny 10 vuoden aikana, mikspä ne etenis nytkään. Sanitaan aika, et pitää osata pyytää apua. No olen vittu pyytänyt, mutta sen saaminen on silti niin kovan takana, et harva tervekään jaksais. Hypin kaikki akrobatiatemput, mitä käsketään, ja sit kumminki vastaus on vaa et haista sinä paska et sinä apua tarvitse.

Miks mä itken ja panikoin hoitaessani asioit ja anellessani apuu, ku ei se auta mitään. Saman tien vois vaan heittäytyy olemaan ja yrittää olla ees vähemmän paniikis kaikesta. Mut hei sittenhän mä syrjäydyn hehehehe. :)

[jovialbananaelf]

oon peeaa koska eläinlääkärilaskut ja inflaatio ja itken tässä että nyyh en pääse tänä vuonna coneihin ja pitää vaan istua kotona kunnes tajusin et voin oikeesti pistää rahaa kotona tehtäviin asioihin ja vittu nauttia mun kämpästä ja yksinolosta ja kissan seurasta koska MAKSAN VUOKRAA IHAN VITUSTI kunnostan ompelukoneen ja subaan ffxiv joka kuukausi vaikka tunnen syyllisyyttä videopelien pelaamisesta koska pitäis tehdä jotain RAKENTAVAA

mä käyn joka päivä kokoaikatyössä ja silti oon että olen paska ihminen jos joka päivä pelaan videopelejä miksi syyllisyys miksi

[aleksiskivi]

pelaan taas vaihteeks dragon age originsia ja

Sten ja Shale on edelleenkin parhaat partymemberit. Rakastan niiden persoonia ja henkilökohtasia questeja niin paljon. 5/5 ja itken kun niitä ei voi deittailla

Morrigan on söpön awkward ja mun partner-in-mage-crime. Alistair on miljoona kertaa hauskempi bestiksenä kuin poikaystävänä, voi jeesus vieläkin kuvottaa kun muistelen niitä sen koiranpentuilmeitä romanssissa. Sanoin Lelianalle että en oo kiinnostunut, mutta se silti loukkaantui kun olin Morriganin kanssa. Make it make sense.

Ensi pelikerralla romanssaan Zevranin 👀

Hävettää miten paljon pidän Oghrenista varsinkin kun se ei välitä mun hahmosta paskaakaan lmao.

Kun Wynne on silleen "Sinun pitäisi tulla tämän jälkeen uudelleenrakentamaan The Circle paremmaksi 😊" eeeh JUUUUH

Halusin Blood Mage -specialisationin mut sit jänistin kun en kehdannutkaan tehdä diiliä demonin kanssa ja oon liian nössö huijatakseni saveilla. Joten tuli Arcane Warrior / Shapeshifter sen sijaan

Taistelut on kaikkien hauskimpia kun opettelet pelaamaan kaikilla hahmoilla ja sitoudut ohjaamaan jotakuta läpi taistelun. Mä pelasin usein Koirana.

Hyvä kun meet tapaamaan dalisheja ja KAIKKI dialogivaihtoehdot on silleen "miksi te ootte niin ilkeitä mulle??? tän takia teitä syrjitään" niinku miks......

Ilmeisesti Human Mage Originin on tarkoitus olla Hawken aatelisserkku, mutta tässä pelissä on mahdollista valita myös dialogivaihtoehto jossa sanot tulevasi tavallisesta köyhästä perheestä (jonka mä tietysti valitsin koska minä mitään ajattele)

[en-oo-ihminen]

No ni vittu shiro elää perkele ja sillä on vittu harmaat hiukset.

Mitä vittuu mä silti itken.

Ny perkele oikeesti. Mä kuolen ny se on vanha. Ei helvetti.

[kausijuoppo]

Sarjakuvailun vibe check

Halusin ihan vaan piruuttani vähän lätistä sarjakuvan teosta itsestään, ja kahtella tän vuoden saralta omaa kehittymistäni. Ja myös koska tykkään puhua tästä koska jumankekka en ees tajunnu millasta tää sarjakuvailu käytännössä on. Nostan hattua kaikille niille jotka sarjakuvailee ammatikseen/julkaisee muuten vaan pitempää tarinaa. Ootte ihan vitun kovaa porukkaa.

Jumalattoman long post, avattakkee omilla vastuillanne

Jotenka!

Positiivista

-Ylipäätään uskallan postata näitä sarjakuvia! Tää ei ehkä oo ihan niin selvä asia, mutta varsinkin alussa näiden sarjisten nettiin laittaminen oli ihan jumalaton kynnyskysymys. Propsit kaikille niille joille omien töiden julkiseks laittaminen ei oo iso juttu ollenkaan. Ja nytten kun hetken aikaa on tätä tehty jatkuvalla syötöllä niin se ei enää tunnu niin jännäkakkaa tuottavalta touhulta. Thank god.

-Mulla oli itse asiassa tavoite tän vuoden alussa. Ja se tavoite oli…"Piirrä 12 sivua sarjakuvaa vuoden sisään". Eli te jotka osaatte loogisesti laskea, se olis yks sivu per kuukausi. NO TOTAS! Juu se tavoite saatiin rikki kesäkuun lopussa. Nykyään page count istuu numerolla… "Ihan Vitusti". Idk jotain 70-ish se taitaa olla. Ja oon huomannu kanssa että alussa kun se yhden sivun vääntäminen oli silleen että itken ja potkin ja en halua/pysty/kykene/jaksa/tuntuu pahalta jne jne ja yhteen sivuun oikeesti menee se kuukausi, niin nykyään mä pystyn tekemään kokonaiset kaks sivua per viikko ilman että kuolen siihen. Ja varsinkin mun aivoilla jotka ei suostu tekemään mitään ellei kirveellä uhata(jos silloinkaan).

-Uskaltaisin sanoa että yleisesti ottaen ainakin taustojen teko on tullut mulle helpommaksi vaikka ne vieläkin on ihan saatanasta. Opettelin viime vuoden puolella puolväkisin yhden ja kahden pointin perspektiivit, ja oon niitä käytellyt näissä sarjiksissa. Mulla on enemmän uskallusta käyttää erilaisia kuvakulmia, enkä mä enää niin sanotusti joudu vaihtamaan paneelin kuvakulmaa sen takia, että en osaa piirtää jotain asiaa tietystä kuvakulmasta. Näitä on nimittäin tapahtunut.

-Hahmot on stabilisoitunut ulkomuodoltaan jonkin verran, ja niitä on helpompi piirtää. Tosin Pasin töyhtö ja Eemelin tukkapehko tuottaa vielä ongelmia, mutta kyllä me niistäkin selvitään. Haluaisin myös olettaa että sitä surullisenkuuluisaa Same Face-syndroomaa ei oo päässyt tapahtumaan, mutta se onkin vaan mun oma oletus.

-MÄ EN OO KERTAAKAAN PIILOTTANUT KÄSIÄ TARKOTUKSELLA! Jummijammi oon ylpee kun en oo paennut tältä aiheelta. Kuitenkin uskallan sanoa että ne käsien piirtämiset on aika universaali tuskan aihe taiteilijoilla, niin vähän pitää olla ylpeenä sen tiimoilta.

-Teidän kommentit ja tägit. Ei oo mun omaa käsialaa, mutta luen teidän reaktiot myös positiiviseks, sue me. Te laitatte ihan helvetin hyvää palautetta ja mulle tulee hyvä mieli tietää että mitä mieltä ihmiset on tästä mun perseilystä. Also laitan samaan sumppuun kritiikin, koska oon real slut for constructive criticism. Ja saan hyväkskäyttää teidän kritiikkiä tuleviin rojekteihin.

Negatiivista

-Ne murteet, ofc. Voi Jeesus, ne murteet! Voi olla että en ikinä niitä opi, mutta haluan silti vielä ite koittaa niiden opiskelua. Joten väärät murteet ehkä vielä jatkuu jonkin verran ennen kun luovutan. Mulle on tarjottu apuja tän asian saralta, mutta ihan vielä en halua mennä siitä mistä se aita on matalin. Kiitos kuitenkin avun tarjoajille. Ja mun sarjikset on vapaata riistaa, jos ite haluatte korjata niin anti mennä. Ja aina saa kommentoida ja kritisoida!

-Dimensiot vieläkin venyy ja paukkuu. Ei ihan niin paljon kun ennen, mutta en vieläkään oo saanu taustoja ns. standardisoitua, joten en ihmettelis jos esim. sen solukämpän koko ois teillä yks iso kymysysmerkki.

-Taustat yleisesti. Vaikka oon ylpee siitä että ne on nykyään helpompia mulle, niin vihaan niitä silti. Ja erityisesti mä oon tehnyt tosi vähän taustoja ulkomaailmasta. Haluaisin jossain vaiheesa piirrellä sitä Turkuakin ihan vaan koska, noh, tää poppoo asuu siellä. Ja son itselle rakas kaupunki. Haluaisin piirrellä mm. sitä Aryzin aikanaan tekemää Harvest-grafiittia. Sitä ei enää oo valitettavasti olemassa(se peitettiin 2021 Oatlyn kauramaitomainoksella), mutta se oli mun lemppari katutaidetyö kaikista Turkkusen rojekteista. Haluaisin myös piirrellä Turun tuomiokirkkoa, Aurajokea, ja Paavo Nurmen patsasta.

-Oon tosi useasti valinnut ns. pelkurin tien kun oon näitä sarjiksia piirrelly. Tää ei teille välttämättä aina näy, mutta muutaman asian ootte varmastikkin spotannut. Näihin kuuluu esimerkiksi ihokarvojen poissaolo hahmoilla, puhekuplien jännä asettelu ja sivujen vähyys per postaus. Sellaiset asiat myös kuten Annan ihon venytysarpien poissaolo tai se että Henrillä oli pitkähihainen paita päällä siinä yhessä postauksessa taas on sellainen asia mitä te ette ees rekisteröi virheeks(teillä kun ei oo kontekstia, ei voi huomaa mitä ei tiedä olevan olemassa), mutta tottakai mä itse oon tietoinen näistä päätöksistä.

-liikkeen kuvaaminen, paneelien käyttö ja ääniefektien käyttäminen. Huomaan usein että kun oon postannut niin siellä sarjiksessa ois ollut paneeli joka näyttäis paljon dynaamisemmalta vauhtiviivojen kanssa, tai että siellä ois pitänyt olla oven avausääniefekti tai jokin muu mikä jää ärsyttämään. Ja koska teen sarjiksia 50-50 metodilla(alotan kynällä ja paperilla-> tussaan-> skannaan koneelle-> lisään harmaasävyt/värin ja tekstin-> done), niin se sivuun takasin palaaminen ei aina ookkaan ihan niin helppoa kun täysin digitaalisesti tehdyn sarjiksen kanssa. Toisaalta tykkään jättää ne virheet sinne postaukseen kahdesta syystä; 1. Oon laiska, ja 2. Se virheiden myöntäminen tekee joskus hyvää, ja voin sitten panostaa tuleviin rojekteihin ja vertailla että mikä on muuttunut niiden välillä.

In conclusion:

??? En tiedä pitäiskö mun oppia tästä jotain??? Tykkään vaan tehdä havaintoja omista touhuistani, ja toivottavasti parannan tasoa tulevaisuudessa? Emt hurppa durppa make better dick jokes next year I guess?

[asfalttipinnanalla]

Kertokaa mulle kusisempi tilanne kuin: maanantai, uusi työviikko ma-pe, työ josta tykkäät, työpaikka jossa asiat on päin helvettiä ja sä oot vastuullisessa roolissa ilman minkäänlaista perehdytystä eikä sulla oo mitään hevon vitun käryä mitä sun pitäis tehdä ja silti ne odottaa, että sä pidät sen firman pystyssä. Mä luulin, et opiskelu hajottaa. No kyl seki hajottaa, mut tää on jo ihan next level. Eikä mulla edes oo koulutusta tän tason tehtäviin. Ehkä vaan meen pöydän alle piiloon ja itken siellä

[masokistinenkissanpentu]

Hei.

Oli pakko kysyä eilen kahdelta tärkeimmistä ihmisistä, et mitä ne tekis jos kuolisin. Se on viaton kysymys. Tavallaan. Oli vaan pakko saada tietää. Koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Koskaan ei voi olla varma tulevasta. Oon ollu masentunu jo jonku aikaa ja välillä tulee hetkiä ku tekis mieli vaan mennä pois. You know. Kuolla. Ja oli jotenki pakottava tarve saada syy olla kuolematta.

Mun ulkonäkö on ehkä nyt eniten paineita tuottava ongelma. Vihaan sitä miltä näytän. On rankkaa näyttää rumalta. Vaikka kaikki sanoo että en oo ruma, nii silti joka kerta ku näen kuvan itsestäni....haluan tappaa sen ihmisen siinä kuvassa.

Välillä mä vaan itken. Ilman mitään oikeaa syytä. Tai sit itken tuhansien syiden vuoksi. Joko oon liian ruma, raha asiat vie hermot tai jotain riitaa vanhempien kanssa raha asioista.

Vaikka suomi on hyvinvointi valtio, on suurin osa nuorista huonossa jamassa. Rahallisesti ja terveydellisesti.

Käytin tän kuun viimiset rahat siihen et yritin näyttää hyvältä. Yritin epätoivosesti löytää keinoja saada itseni kauniiksi. Ja toimiko se? Ei vitussa. Nyt oon raha ongelmissa ja entistä masentuneempi.

Vähän aikaa sitten kuvittelin että oon paremmassa kunnossa. Et oon parantumassa. Kävin kävelyllä ja olin iloinen. Mut todellisuudessa, mun tila on vaan pahentunu.

Sydäntä raastaa ku oon välillä tosi ilkeä mun poikaystävällekki. Ilman syytä. En siis tarkota olla ilkeä, mut oon vaan niin hermostunu kaikesta. Onneks se ymmärtää.

Välillä oon uskotellu itselleni etten oo masentunu. Jaksan tehdä kotitöitä, hoitaa lemmikit, ulkoilla, käydä kaupassa, nauraa, iloita. Mut todellisuudessa. Haluan kuolla ja oon väsyny.

Masennus on niin jännä asia. Se on kaikilla erilaista. Luin jonku kommentin kerran jostain jutusta ja se tyyppi oli viisas. Se kirjotti "masennus on kuin kuumetila. Se on merkki siitä että ihmisen kehossa kaikki ei ole kohdallaan, ja se pitäisi tutkia kunnolla. Löytää syy kuumeelle. Tulehdus." Jotain tollasta siin luki. Ei ihan noin mutta kummiski. Kuulosti järkevältä.

Mut juu. En tiiä mitä muuta kirjottaa. Joten. Kiitän jos luit vuodatukseni.

[sweetinnocentsal]

Kuinka huono ihminen mä olen asteikolla 4-10

jos - olen cishet teini - en hyväksy homoutta (lukekaa loppuun pliis!) + välitän silti kaikista + itken kun homoille tehdään pahaa + en puutu homojen asioihin enkä yritä muuttaa heitä + hyväksyn ihmiset sellaisina kun ovat (mul on ainaki muutama pan kaveri) + ottaisin nuolen kenen tahansa puolesta (proven fact) + haluan kaikille hyvää (varsinkin homoille, kun heillä on niin vaikeaa) + iloitsen kaikkien ilosta (oon todella empaattinen) (esim mun (tyttö)kaveri hankkii ittelleen tyttöystävän ja oli niin in bliss mä olin niin giddy sen puolesta) Pliis vastatkaa, mä haluun tietää mitä mieltä ihmiset on musta

[masokistinenkissanpentu]

Siis

Muistan ku katoin vanhoja kuvia siskon kanssa mun isän koneelta ja sit siel on video mis mä oon jotain 7 vuotias, teen jotain aakkos läksyjä ja itken. Siis muistan et olin sinä päivänä tosi väsyny ja päätä särki ja tietty vähiten kaikesta halusin tehä mitään kotiläksyjä jois piti vaan tehä jotai vitun kirjaimia...ja vaan itkin koska mun isä pakotti tekee niit...ja se viel otti videoo siit ku kärsin. Oikeesti. Jos ikinä (en varmaan oikeesti) hankin lapsia, niin en ikinä oo niille noin ilkeä. Niinku okei...läksyt pitää tehdä, mutta en kuvaa videoo jos toinen oikeesti kärsii. Sillon jos lapsella särkee päätä, niin antaa sen levätä. Ehtii ne läksyt myöhemminki ku just koulun jälkeen. Ja sit ku neuvoo nätisti ja tukee sitä kakaraa niin kaiken pitäs olla okei. Koska joo...olin mä sinänsä aika vaikea lapsi vaik mul ei oo diaknosoitu ikinä mitään, mut silti. Muuten kyllä yleensä tein läksyt. Mut jos päätä särkee ja väsyttää niin eihän sillon mitään jaksa. Sillon keho sanoo et nyt on aika levätä hetki. Ja sillon pitäs myös totella sitä kehoa. Et joo...mun vanhemmat on kyl olleet ihania ja mä jopa annoin niille aina hyvän yön suukot ja halit aina nukkumaan mennessä, mut välillä nekin on olleet tosi ilkeitä. :/ Mut annettakoon anteeksi. Ei ne kait enää kakaroita tee. Ainakaa yhessä. Mut pointti oli nyt se et sille lapselle pitää antaa lepo rauha sillon ku sillä sattuu tai sitä väsyttää. Mä menin sillon aina nukkumaan yhdeksältä että unen puutteesta ei ollut kyse vaan siitä että koulussa oli ollut rankka päivä. Leikin kavereiden kanssa ja opettaja oli ottanu mut tarkkailuun. Se opettaja oli muuten btw ihan natsi. Anto kotiin kannettavaks aina 7 kirjaa ja hirveesti läksyjä. Se aina valitsi jonku oppilaan jolle se vittuili. Kerran olin päättänyt piirtää sille kuvan koska opettajalle sai piirtää lahjaksi kuvia. Ja se laitto mut istuu arestiin siitä. Se pakotti mut aina läksyparkkiin koulun jälkeen ku en osannu matikan tehtäviä ja katso mua aina ilkeästi. Et joo...perseestä. Ei ihme jos lapsi väsyy. Hauska juttu on se et ylä asteella ei saatu miltei yhtään läksyjä...tai noh...me kyl tehtii ne koulus. Mut ala asteel on mun mielestä kohtuutonta antaa läksyjä tyyliin kaikista kirjoista ja viel jotai 4-7 tehtävää sillai....joo...vittu.