#älkää suuttuko mulle | Explore Tumblr posts and blogs

disorqer · 2 months ago

Text

tämmösenä kulttuurinörttinä on tullut pohtineeksi; kuinkahan yleinen ilmiö suomessa on, että suomenkielinen ”reconnectaa” ruotsinkielisen sukunsa kieleen ja kulttuuriin..? (retorinen kysymys, älkää vastatko.) siis edes jollakin tavalla. mietin usein kuinka tää aihe on (surullisesti) historiallisten kieliriitojen takia vähän ’politisoitunut’(?😅), eikä sitä voi oikeestaan ajatella samalla tavalla, kuin ihminen tutustuis (oman sukunsa) muihin vähemmistökieliin ja kulttuureihin.. esim. karjalaan. (en väitä etteikö sekin ois TODELLA poliittinen asia.) myös sen takia ku piti ”taistella”, että suomen kieltä voidaan ylipäätään edes käyttää virallisissa tarkoituksissa. niin miksi joku nyt vastoin sitä historiaa lähtis toimimaan.. onko se jopa moraalisesti arvelluttavaa? epäsuomalaista? (kärjistyksiä,, älkää suuttuko😔) mut joo, vähän hämmentävä kysymys..

itseäni siis kiinnostaa suomenkielisenä ihmisenä jonka monet esivanhemmat ovat olleet ruotsinkielisiä. eikä se ei ole millään tavalla harvinaista, että suku on vaihtanut kielen ruotsista suomeen jossain vaiheessa. ja mun on pitänyt opetella ajattelemaan, et joo, niitten äidinkieli oli ruotsi, ja se ei tehny niistä mitenkään erikoisia, ne asu jossai köyhän landen torpassa, puhuen ruotsia… oon vasta nyt alkanut tutustumaan mun suomenruotsalaisiin juuriin enemmän. mut se on aina ollut tiedossa. mä esim. valitsin ala-asteella pitkän ruotsin valinnaisen mun suvun takia. en kuitenkaan oppinut sitä kieltä koulussa. opettelin vasta tänä vuonna puhumaan sujuvampaa ruotsia - en taaskaan sukuni takia, vaan ruotsalaisen julkkiksen takia, johon olin palavasti rakastunut XDDDDD ..mut se oli maailman hyödyllisimmät 6kk, opetella ymmärtää ihmistä jonka kieltä ei ymmärrä. lisäks se laitto mun suhteen ruotsiin, ruotsalaisiin ja ruotsin kieleen aivan uuteen uskoon, suhtaudun niihin nykyään aivan eri tavalla ja oon päässy yli muhun iskostetusta ruotsi-vihasta ja ruotsin kieli -traumasta.

identiteetit on muutenkin vaikeita asioita. en oo oikeestaan ikinä sanonu itseäni suomenruotsalaiseks - tietenkään. kuitenkin jotkut mun läheiset, joilla ei oo samanlaista sukutaustaa ku mulla, välillä silti pitää mua suomenruotsalaisena..? erittäin hämmentävää…joskus keksin sanan hurri (+ sen eri muodot), jonka koen enemmän omakseni 💀 - SORI! siis varttihurri, puolihurri,, hurri-juuret,, se on kaunis sana. mul ei oo ikinä myöskään ollut paljoa esim. kavereita joilla ois suomenruotsalainen tausta, joten tää aihe ei oo ollu mitenkään läheinen, enkä oo voinu keskustella siitä. (ainut lapsuuteni hurri-ystävä esitteli mulle sanan hurri.)

mutta, suurin identiteetti-struggle on ollu se, että oon aina tienny et mun isän isä on suomenruotsalainen. mut hän ei oo ollu millään tavalla läsnä mun isän elämässä. se on ollu sellanen asia josta en oo ees uskaltanu puhua ennen viime vuosia. mut oon silti sanonu avoimesti et ”mun isän isä on suomenruotsalainen…, ei, mun isä ei puhu ruotsia.” … mun vanhemmat EI puhu sujuvaa ruotsia. en oo kasvanut siihen kieleen tai kulttuuriin. mul on vaan pieniä palasia sieltä sun täältä. mun äidin sisko kertoi kuinka hänen mumminsa lausui loruja ruotsiksi. koska se oli hänen äidinkielensä. tunnen kateutta, että mun täti on nähnyt sitä puolta perheestä, siis niitä jotka puhui oikeesti ruotsia?!

ANYWAYS, olen kulttuurin tutkijana halunnut alkaa lähestyä suomenruotsalaista kulttuuria, ihan vaan OPPIAKSENI. sen ei tarvitse liittyä muhun tai mun identiteettiin tai mun suhteeseen siihen kieleen. haluun vaan osata ja ymmärtää. haluan lukea ruotsiksi. luin jopa suomenruotsalaisia kansanperinteitä, koska halusin ymmärtää tuleeko mun suvussa kulkeneet tietyt asiat jostain sellasesta. haluan iloita suomenruotsalaisesta kulttuurista ja muistaa merkkihenkilöitä. mut kaiken jälkeen se kuitenkin ruokkii mun ymmärrystä mun omista juurista. ikään kuin tekisin jotain ”reconnecting” -prosessia. en ehkä koskaan tuu kokemaan suomenruotsalaista kulttuuria mitenkään henkilökohtaisesti läheltä, mutta olen opetellut pois niistä ennakkoluuloista mitä tää aihe mussa aikasemmin herätti ja alkanut katsoa sukuani ja juuriani eri tavalla.

Toivon avointa mieltä kaikille jotka pelkää suomenruotsalaisuutta - siis kieltä ja kulttuuria💀 siitä voi päästä yli. siitä voi alkaa myös pitää. (😱)

t. ystävänne, identiteetti-kriiseilevä nörtti, joka opiskelee kulttuurientutkimusta ja harrastaa sukututkimusta, ja joka haluais yapata vain näistä aiheista jokapäivä ja kirjoitti tämän romaanin vahingossa ja aikoo nyt julkaista sen vittu internetssiinnmm saatana👹

#mun blogi - mun OIKEUS kirjoittaa pitkiä tarinoita.#oisin voinu kirjottaa tän saman tekstin kaikista muistakin sukuni kulttuureista mut tää on ollut mun elämässä pinnalla viime päivinä

0 notes