#levottomuus

[pupucino]

mun parhait puolii on huomionkipeys, levottomuus ja malttamattomuus, joiden yhdistelmänä muodostuu hyvät edellytykset yleisesti ärsyttävänä olemiseen

[fotodesignsilverback-blog]

*If you are looking for the answer to everything that bothers you* . ©@fotodesignsilverback . . #tattoo #tattoos #tattoostyle #tattooed #tattooart #ink #inked #tattooing #tattoodesign #tattoolove #tattooedgirls #batmantattoo #tattoogirl #wgt #leipzig #steampunk #sacredgeometry #dreads #dreadlockstyle #dreadhead #wonderlocks #beautydreadlocks #dreadlocksdaily #pierced #piercingsandtattoos #bodymod #modified #stylish #instagood #pictureoftheday #levottomuus #fotodesignsilverback (hier: Viktorianisches Picknick auf dem WGT)

[moradadabeleza]

Ani Levottomuus

[riinakallio-blog]

Viikko 2. päivä 8 :3

Viikko lähestyy taas loppuaan ja torstai-päivä kului editoinnin, valokuvauksen ja Aliaksen parissa (oikeasti, tuntuu että puolet näytön ajasta kuluu pelejä pelatessa..!) Aamu alkoi yheksän jälkeen saavuttuani koululle tiimistä ensimmäisenä (kerrankin) ja aloitin eilen kuvaamani haastattelun editoinnin. Se sujui paljon nopeammin ja taidokkaammin kuin viime viikolla, ja luulin saavani hommat pulkkkaan hyvissä ajoin. Mutta ei! Editointi-ohjelma sopi sopimuksensa irti juuri kun alkamassa exporttaamaan videota... ja jouduin korruptoineiden tiedostojen takia aloittamaan koko editoinnin alusta..! Noh, olin jo tehnyt koko editointi-prosessin kerran, joten toinen kerta hoitui puolessa tunnissa: menetys ei siis ollut loppujen lopuksi suuri. Muokkasin vielä hieman viikko sitten tekemääni 3d-logoa ennen kuin löin pillit pussiin tälle päivälle editoinnin osalta.

Noh, iltapäivä kului sitten iskutiimini pelaten Aliasta, viikon kuvien otolla sekä tämän blogikirjoituksen rustaamisella... ilta-levottomuuden iskien meihin viimeisiin selviytyjiin toden teolla..!

Huomenna alkaa viikonloppu, mutta ennen sitä pitää vielä muokata ne valokuvat, julkaista tämän viikon tuotokset sekä jatkaa hieman näytön animaation tekoa. Näihin hämyisiin tunnelmiin, huomiseen!

[ao3feed-danganronpa]

Convalescence

read it on the AO3 at https://ift.tt/3tfVFe5

by Levottomuus

Takes place sometime during/after Chapter 24 of Blackened Skies.

Mikan is accompanying the ailing Mondo back into his room from the football match in which he got injured. Things soon take a turn for the unexpected.

Words: 2989, Chapters: 1/1, Language: English

Fandoms: Dangan Ronpa - All Media Types, Super Dangan Ronpa 2, Dangan Ronpa: Trigger Happy Havoc

Rating: Teen And Up Audiences

Warnings: No Archive Warnings Apply

Categories: F/M

Characters: Oowada Mondo, Tsumiki Mikan, Akamatsu Kaede (Mentioned), Momota Kaito (mentioned)

Relationships: Oowada Mondo/Tsumiki Mikan

Additional Tags: Fanwork of Fanwork, Developing Friendships, Angst and Feels, Emotional Hurt/Comfort, Regret, Guilt, Past Violence

read it on the AO3 at https://ift.tt/3tfVFe5

[kirjoitukset]

Venäläistämistoimet ja Suomi

Sortokausi: Suomalaisten näkemys venäläistämistoimista. Ensimmäinen venäläistämiskausi 1899-1905 ja toinen sortokausi 1908-1917

Postimanifesti 1890: Pidetään merkkinä venäläistämiskauden alkamisesta. (Lopetti postilaitoksen Suomessa)

Helmikuun manifesti 1899: Aloitti ensimmäisen venäläistämiskauden kunnolla. Rajoitti autonomiaa ja voimaan tuli yleisvaltakunnallinen lainsäädäntö, jonka seurauksena Suomen mahdollisuus säätää omia lakeja oli täysin riippuvainen keisarin tahdosta. Syitä: Venäjällä haluttiin vahvistaa suurvalta-asemaa ja Suomi haluttiin liittää kiinteämmin osaksi Venäjää(se oli nyt mahdollista, koska Venäjän hallinto oli kehittynyt). Euroopasta nationalismi oli levinnyt Venäjälle. Nationalistiset venäläiset upseerit ja virkamiehistö olivat ärtyneitä Suomen selkeästä erillisyydestä(venäläisillä ei ollut samoja oikeuksia Suomessa kuin suomalaisilla, Suomi oli kehittynyt taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kauemmas Venäjästä). Venäläiset olivat myös huolissaan Pietarin turvallisuudesta(uusi suurvalta Saksa 1871).

Kielimanifesti 1900: Venäjän käyttöä ja opiskelua lisättiin Suomessa

Asevelvollisuuslaki 1901: Suomen kutsuntaikäiset määrättiin Venäjän armeijaan

Diktatuuriasetus 1903: Kenraalikuvernööri Bobrikovin valtaa lisättiin. Suomessa tämä näkyi esim. sensuurin kiristymisenä ja karkotuksina

1904: Eugen Schauman ampuu Bobrikovin

1905: Helmikuun manifesti peruutetaan niin sanotulla marraskuun manifestilla(keisari oli ahdingossa), Venäjällä levottomuuksia, Suomessa suurlakko

1905-1907: Venäläistäminen taukosi. Venäjällä oli yhteiskunnallisia ongelmia, kansalla ei ollut oikeuksia ja keisa oli itsevaltias. Tappiollinen sota Japania vastaan 1904-05 toi tyytymättömyyden esille. Venäjällä lakkoja ja mellakoita, joihin Suomalaisetkin liittyivät(suurlakko 1905). Marraskuun manifesti -> Eduskuntauudistus

Eduskuntauudistus 1906: Päätti sääty-yhteiskunnan Suomessa. Valtiollisissa vaaleissa yleinen vaalikelpoisuus (kaikki kansalaiset saivat asettua ehdolle). Naisten asema parani yleisen äänioikeuden kautta. Nykyisen puoluejärjestelmän runko syntyi. ---> Suomesta demokratia ja poliittinen elämä vilkkaammaksi. Eduskunta ei aluksi voinut toimia kunnolla(päättää asioista kunnolla). Vaaleja pidettiin usein ja venäläistämistoimet jatkuivat jo vuonna 1908.

1907: Ensimmäiset eduskuntavaalit (SDP suurin puolue)

1908: Venäläistäminen jatkuu, kun keisari sai vakiinnutettua valtansa Venäjän puolella -> lainsäädäntövaltaa kavennettiin(yleisvaltakunnallinen lainsäädäntö), venäläisten oikeuksia lisättiin Suomessa, eduskunta hajotettiin lähes vuosittain

1914: Ensimmäinen maailmansota, Suomen taiteen kultakausi päättyy. Suomen talous hyötyi ensimmäisestä maailmansodasta. Venäjän armeijan tilaustyöt ja linnoitustyöt lisäsivät suomalaisten työllisyyttä

1915-1918: Jääkäriliike. Noin 2000 suomalaista asekoulutuksessa Saksassa. Saksa hyötyi suomalaisten kouluttamisesta aiheuttamalla siten ongelmia Venäjälle. Sotatilan vuoksi venäläistämistoimia kiristettiin -> suunnitelmat Suomen täydellisestä venäläistämistä vuotivat julkisuuteen ja vaikuttivat jääkäriliikkeen syntyyn.

1917: Helmikuun vallankumous päättää venäläistämiskauden(Nikolai II syrjäytettiin. Taustalla kansan huonot olot, itsevaltius, maan kehittymättömät olot, tappiollinen maailmansota)-> Venäjällle väliaikaishallitus, joka päätti venäläistämistoimet ja palautti autonomian Suomelle. Järjestysvaltatyhjiö(Venäjän otteen hellittämisen myötä ei ollut poliisivoimia tai armeijaa pitämässä järjestystä yllä -> porvariston suojeluskuntia ja työväen punakaarteja ylläpitämään järjestystä), lakkoja, elintarvikepula, valtalaki ja eduskuntavaalit, lokakuun vallankumous(Leninin johtamat bolsevikit kaappasivat vallan väliaikaishallitukselta.), suurlakko(Levottomuus, joka seurasi lokakuun vallankumouksesta. Työväki esitti ‘Me vaadimme!’-julistuksen. He vaativat esim. 8h työpäiviä ja yleistä kunnallista äänioikeutta). Suomen porvarillinen senaatti julistautui korkeimman vallankäyttäjäksi irrotautuakseen bolsevikkien hallituksesta. Marraskuun suurlakko oli myös levoton ja väkivaltainen, jonka takia senaatti tarvitsi lisää valtaa säätääkseen uudet lait nopeasti rauhoittaakseen työväen. Lokakuun vallankumous mahdollisti Suomen itsenäistymisen. Venäjän porvarit eivät olisi hyväksyneet itsenäistymistahtoa.

Kommunistit hyväksyivät itsenäistymisen: -Kommunistien asema oli vielä epävarma -Uskoivat Suomen liittyvän takaisin Neuvostoliittoon -Propagandaa kansojen itsemääräämisoikeudesta

Saksa: -Ei menettänyt mitään tunnustamalla Suomen itsenäisyyden ja oli muutenkin tukenut Suomea kouluttamalla jääkäreitä

Ruotsi tunnusti heti Venäjän jälkeen itsenäistymisen

Englanti ja Yhdysvallat tunnustivat vasta 1919 - Suomella oli läheiset suhteet Saksan kanssa ja halusivat kommunistit pois Venäjän johdosta, jotta maa sotisi Saksaa vastaan -> kahden rintaman sota

1918: Sisällissota, Saksa-suuntaus päättyy, monarkismi, valkoinen Suomi, eheyttäminen, torpparilaki.

Venäläistämistä vastustaneita toimia on ihannoitu itsenäistymisen jälkeen. Esim. Finlandia, Hyökkäys-maalaus ja Eugen Schaumanin teko.

[yatesleon71-blog]

Ongelmaisten Hoito Terveys

Kielto-oikeuden mahdollistamiseksi potilaalle on annettava selvitys yhteisestä potilastietorekisteristä, tietojen käsittelystä ja hänen mahdollisuudestaan kieltää toimintayksiköiden välinen tietojen luovutus.

Jos puheluun ei vastata, puhelu siirtyy viestipalveluun, josta soitetaan takaisin saman päivän aikana. Sama kaupallisuuden lisäämisen logiikka toistuu lakiesityksessä ensihoidon järjestämisestä. Se lisää kilpailutuksia ja hankintoja yksityisiltä yrityksiltä sekä ensihoidossa että potilassiirroissa. Lakiesitykseen on kirjattu suoraan, että se ”turvaa yksityisten palveluntuottajien mahdollisuudet tarjota merkittävän määrän palveluita perustettaville maakunnille”. Kuorsaaminen tuottaa kuorsaajalle usein häpeää ja tunnetta esimerkiksi siitä, ettei hän uskalla lähteä vaikkapa työporukan kanssa hotellimatkalle tai yökylään sukulaisiin. Kuorsaaja itse on usein päiväväsynyt. Suun tulehdukset voivat heikentää yleissairauksien, kuten reuman ja diabeteksen hoitoennustetta. Ne aiheuttavat leikkauspotilaille tulehdusvaaran, voivat altistaa sydän- ja verisuonisairauksille sekä suurentaa mm. sydän- ja aivoinfarktin riskiä. Hoitoa antavan maan kansallinen yhteyspiste on velvollinen antamaan tietoa kyseisen maan terveyspalvelujen laatua koskevista vaatimuksista. Terveydenhuollon palveluntuottajilla puolestaan on velvollisuus antaa tietoa hoidon laadusta omassa organisaatiossaan. STEPPI -kehittämis- ja tutkimushankkeen visiona on, että vuonna 2020 perushoidon minimikriteerit toteutuvat ja perushoidon laatu on hyvää sekä potilaiden että hoitohenkilökunnan arvioimana. Perushoidon minimikriteerit pohjautuvat tutkimusnäyttöön, hoitoisuuteen sekä hoitohenkilökunnan kokemukseen. Probiootit ovat nyt ajankohtaisia myös koululääketieteessä. Johtaviin lääketieteen lehtiin kuuluva British Medical Journal julkaisi 8.6.2002 niistä peräti kaksi pääkirjoitusta ja yhden meta-analyysin. Pro- ja prebioottien tieteellinen tutkimus kroonisissa sairauksissa on nykyisin vilkasta. Uusia tutkimuksia julkaistaan enemmän kuin kukaan ennättää lukea. Taiteiden käyttöä ja taiteen merkitystä on tutkittu esimerkiksi osana hoito- ja hoivatyötä sairaaloissa ja perusterveydenhuollossa sekä osana ennaltaehkäiseviä palveluita ja kuntoutusta. Kliinisissä ympäristöissä taiteen ja taiteellisen toiminnan on todettu mm. Hyvien probioottisten bakteerien tulisi kyetä muodostamaan yhdisteitä, jotka estävät patogeenisia (sairautta aiheuttavia) bakteerikantoja lisääntymästä. Tällaisia yhdisteitä ovat bakteerien kasvua estävät aineet, orgaaniset hapot, vetyperoksidi, bakterisidit, adheesion estäjät ja koko joukko antimikrobisia yhdisteitä. Terveydenhuollossa toimivia ammattihenkilöitä ovat esimerkiksi kätilöt , lääkärit , psykologit ja sairaanhoitajat sekä lähi- ja perushoitajat , röntgenhoitajat , laboratoriohoitajat eli bioanalyytikot ja fysioterapeutit Terveydenhuoltopalveluja ovat muun muassa ehkäisevä hoito, rokotukset , reseptimääräykset lääkkeille ja niiden käytön valvonta, leikkaukset , diagnoosit, seurannat ja lapsen syntymisessä auttaminen. Jos kärsit jo entuudestaan laskimotulehduksesta tai muista verisuonitaudeista, on tärkeää varata aika lääkäriin, sillä lääkityksellä ja oikeanlaisella hoidolla ehkäistään veritulppien muodostuminen tulevaisuudessa. Jos vanhemmillasi tai muilla lähisukulaisilla esiintyy suonikohjuja tai muita verisuonten ongelmia, on hyvin mahdollista, että niitä kehittyy myös sinulle. Seuraa tämän artikkelin vinkkejä verisuonten terveyden ylläpitämiseen. Jos koiran syömis- tai pureskelutavoissa tapahtuu jotakin muutoksia, koira voi kärsiä suun tai hampaiden kivusta. Terveydenhuollossa tehtävä mielenterveystyö on suunniteltava ja toteutettava siten, että se muodostaa toimivan kokonaisuuden kunnassa tehtävän sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa. Säännöllisesti pitkäaikaissairauksien hoitoon käytettävistä lääkkeistä resepti uusitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan, etenkin jos lääkitys on vakiintunut ja hoitotavoitteet on saavutettu. Kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän terveydenhuollosta vastaavan henkilöstön rakenteen ja määrän on vastattava alueen väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä terveydenhuollon palvelujen tarvetta.

Kansalaisen terveyspalvelu on asiakkaalle henkilökohtainen ja edellyttää Internet-yhteyttä ja asiakkaan varmaa tunnistamista ennen palvelun käyttöä verkkopankkitunnisteilla. Jos potilaan sairaus sitä vaatii, on kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän huolehdittava toimintayksikkönsä potilaan kuljetuksesta toisessa toimintayksikössä tai terveyskeskuksessa annettavaa hoitoa tai suoritettavia toimenpiteitä varten. Kuiva iho on suhteellisen yleinen ongelma, ja oma ihosikin on varmasti joskus kuivunut ainakin jossain osassa kehoa. Ihmisten välttely flunssan vähentäjänä ei toimi, mutta on keinoja olla sairastumatta. Alen Markku, Fibromyalgia. Kirjassa: Vuori I, Taimela S, Kujala U, toim. Liikuntalääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2005, s. 327 - 322.

Kaihi on yleisin sokeuden aiheuttaja maailmassa, mutta hyvän hoidon ansioista Suomessa kaihin aiheuttama pysyvä sokeus on vähäistä.

Tavallisimpia stressiin liittyviä psyykkisiä oireita ovat jännittyneisyys, ärtymys, unihäiriöt, aggressiot, levottomuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus, muistiongelmat ja vaikeus tehdä päätöksiä. Stressi näyttäytyy herkästi myös perhe- ja parisuhdeongelmina tai toisaalta täydellisenä eristäytymisenä sosiaalisista suhteista. Priorisointikriteeriksi on ehdotettu myös muun muassa henkilöiden omaa osuutta terveydentilansa heikkenemisessä (tupakoinnista ja liikkumattomuudesta aiheutuvat elintapasairaudet), yhteiskunnalle koituvaa hyötyä työkykyisyyden saavuttamisesta, huollettavien määrää sekä yhteiskunnallista asemaa tai ansioita. Nämä ovat kaikki osaltaan intuitiivisia, mutta tarkemmin tarkasteltuina eettisesti ongelmallisia priorisointiperusteita. Äärimmilleen vietyinä ne johtaisivat sietämättömiin lopputuloksiin. Nykyisin Suomessa käytössä olevan lääkärin valan mukaan lääkäri lupaa täyttää lääkärin velvollisuutensa jokaista kohtaan ketään syrjimättä. Lääkärin ammattietiikkaan ei sovi potilaiden priorisointi muun kuin lääketieteellisen syyn perusteella. Samalla helpottuu myös korvaushoidossa olevien ihmisten lääkkeensaanti. Nyt hoitopaikkoja kannustetaan antamaan hoidettavalle mukaan myös kotiannoksia, jos hoito on aiemmin onnistunut hyvin. Tänään puhumme siitä, miten pienetkin vauriot ja tukokset verisuonissa voivat olla vaarallisia. Suonikohjut ovat yksi alaraajojen yleisimmistä verisuoniongelmista, jota tulee oppia välttämään ja hoitamaan. Pehmeän rasvan lähteitä ovat kala, margariini ja rypsiöljy. Kasvirasvapohjainen margariini sopii leiville ja rypsiöljy ruoanlaittoon ja salaatinkastikkeisiin. Tutkimustuloksia vielä riittämättömästi, mutta näyttäisi siltä, että runsaasti liikkuvilla lihominen olisi vähäisempää kuin vähän liikkuvilla (Liikunta: Käypä hoito - suositus 2010). Ksylitoli vähentää myös bakteeriplakin määrää ja plakin tarttuvuutta hampaan pintaan, jolloin plakki on helpompi puhdistaa pois. Ksylitoli, etenkin purukumeissa, lisää myös syljen eritystä ja samalla syljen hampaita suojaavaa vaikutusta. Laske pesualtaaseen vettä sillä, jos proteesi putoaa, se voi rikkoutua. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä apuvälineiden käyttöön luovutuksen perusteista. Voidetta annostellaan emättimeen asettimella tuotteesta riippuen 3-7 iltana. Voiteella hoidetaan myös ulkoisten sukuelinten hiivatulehdusta sekä naisilla että miehillä. Hoito-aika on tällöin 1-2 viikkoa.

Reseptien uusimispyynnöt tapahtuu ajanvarausnumeroista tiistaista perjantaihin klo 12-14.30 (maanantaisin vain kiireelliset) tai hoitajien numeroista puhelintunnilla. Reseptejä voi uusia myös apteekissa tai Omakanta-palvelussa. Tämä voide on hyvin edullista, ja voit lisätä siihen 5 ml omavalintaista eteeristä öljyä antamaan tuoksua. Hyötyliikuntaa lisäämällä saa kalorinkulutusta kasvamaan. Hyötyliikuntaa voi helposti lisätä valitsemalla hissin sijaan rappuset, kävellä osa työmatkasta tai auton pysäköimisellä mahdollisemman kauas kohteesta (Fogelholm M., Kaukua J. 2005. 436 - 437).

Hyvä tyyppi on esimerkiksi ystävällinen, avulias ja kunnioittaa muita ihmisiä. Glyfosaattia käytetään maataloudessa runsaasti (eniten käytetty torjunta-aine) ja sen jäämiä löydetään myös ruuasta, koska väitteistä huolimatta kaikki glyfosaatti ei todistetusti häviä kasveista. Academia CEMA monta tuntia päivästäsi vietät istuen? Monet joutuvat töiden takia istumaan pöydän ääressä tuntikausia joka päivä, eikä tähän voi välttämättä vaikuttaa. On kuitenkin tärkeää, että liikut vapaa-ajalla niin paljon kuin mahdollista, sillä tämä aktivoi sydäntä ja verisuonia. Harjaus on paras ja suositeltavin keino plakin ja hammaskiven ehkäisemiseksi, mutta myös pureskeluaktiviteetin lisäämisestä on apua. Pureskeleminen saa aikaan mekaanisen puhdistusvaikutuksen lisäksi syljenerityksen eli huuhtelun lisääntymisen. Markkinoilla on myös erityisesti koiran suuhygieniaan kehitettyjä ja muotoiltuja purutankoja, kuten Hau-Hau Champion viljattomat purutangot Oikeita luita kannattaa koiralle antaa vain, jos ne ovat lihaisia ja hygieenisesti laadukkaita. Usein aidoista luista voi aiheutua tottumattomalle koiralle ruoansulatuskanavan ongelmia, kuten ripulia, ummetusta tai jopa suolitukoksia. Jos osa hoidosta annetaan ulkomailla, on muusta hoidosta ja myös jatkohoidosta hyvä sopia jo ennen hakeutumista hoitoon ulkomaille. Jos jatkohoidosta ei ole etukäteen sovittu, potilaan tulee kotimaahan palattuaan ottaa yhteyttä kotikuntansa terveyskeskukseen tai sairaalaan jatkohoidosta sopimiseksi. Monivitamiinit hoito annetaan aina Suomen hoitokäytännön mukaisesti myös silloin, jos osa hoidosta on annettu ulkomailla. Alkoholin käyttö rasvattaa maksan diffuusisti, eikä semmoista voi puhdistaa. Ainoa keino on maksan vaihto, mutta käytännössä se ei onnistu koska maksoja ei saada mistään, ja vaikka saataisiin, niin se on kallein leikkaus mitä on. Jos vapaiden yksilöiden valintoihin ei kyetä vaikuttamaan, on turha unelmoida sairauksien ennaltaehkäisystä ja kustannussäästöistä.

Tavoite on, että niillä asiakkailla, joilla on yksi tai useampia pitkäaikaissairauksia tai useita sairausriskejä, on oma hoitaja/ oma lääkäri.

[zombieheroine]

Jätkähai [Tuntematon sotilas]

Pairing: Lammio/Rahikainen Rating: T Warnings: alkoholi + seksuaalinen tilanne

Word count: 3130

Disclaimer: Väpä omistaa, minä en. Rakastan, en rahasta. Summary: Mannerheimin syntymäpäivänä ryypätään huolella. Rahikainen on lempimässä ja matkaan tulee mutka.  A/N: Tää on nyt se canon compliant kännikähmintä. Kännikähmintä aka “Missä vaan” aka “Eroottinen savo”.   @mieoleahvena tässä tää nyt on. Sori sun yöunista. 

*

”No, aukasikkos vilttikäärön?”

Sitähän Rahikainen oli odottanut, että hänen tulonsa saisi ansaitsemansa huomion, ja salaperäisenä hymyillen, niinkuin siten asiaa merkityksellisemmäksi tehden hän sanoi: ”Mie nukun ruokailuun asti. Älkää herättäkö ennen! Voi miun kukkoain, miun kukkoain. Toinen pullo män vartiomiehelle mutta ruotsalaista vanikkaa sain väliä.

”Kukkoain, kukkoain, khihihi...” Vanhala toisteli huvittuneena ja kiinnostuneena.

”Miun törkystä niskaahan tuo silittel ja silleen hoki.” Rahikainen veti peitteen päälleen ja nukahti. (Sotaromaani, s. 348) *

Koskelan rähinöinnin ja hänen joukkueeseensa palauttamisen jälkeen juhlatunnelma oli tipotiessään, ja upseerit hajaantuivat kukin taholleen. Lammion mukana komentokorsulle päätyivät vain sinne vakituisesti majoittuneet upseerit sekä Mielonen, kaikki valmiina nukkumaan. 

Useimmat niin tekivätkin, mutta Mielonen oli illan jäljiltä niin pahalla tuulella ettei halunnut heti liittyä humalassa toikkaroivien ja metelöivien upseereiden seuraan vaan jäi toisen lähetin kanssa suorittamaan vartiopartiointia. Käytännössä vartio oli turhaa, sillä jo miehistöteltat olivat turvallisen matkan päässä linjasta komentokorsuista puhumattakaan, ja vartiota suoritettiin jo virallisesti miehistön puolesta. Mielosen temppu olikin jonkinlainen mielenosoituksellisuuden ilmentymä siitä, että oli kykkinyt koko illan korsun ulkopuolella upseerien juopotellessa, mutta tuollainen mykkä ele meni ohi kaikilta joille se oli suunnattu. Kaikkein eniten hyötyä Mielosen vapaaehtoisesta partiosta olikin oikeastaan hänen omalle mielialalleen, joka kohosi hitaasti mutta varmasti hänen päästessään eroon upseereista ja vaeltelemaan kesäkuisessa yössä. Mielonen oli jo poistunut korsun läheisyydestä kun Lammio astui takaisin ulos. Häntä janotti ja hänen teki mieli tupakkaa, ja toisin kuin useimmat, laskuhumala sai hänet levottomaksi uneliaan sijaan, ja niinpä hän maleksi korsun ympäristössä kenttäpullo toisessa ja tupakka toisessa kädessä. Yö oli lämmin ja valoisa, juuri sellainen tyypillinen, täydellinen kesäyö jonka hiljaisuuden rikkoivat ainoastaan luonnon äänet. Laskuhumala toi mukanaan sille ominaisen alakulon, tietynlaisen merkityksettömän tyhjyyden tunteen, ja Lammio hätyytti tuota tunnetta ravaamalla korsun lähiympäristössä kuin levottomuus olisi kiinnittynyt rakennukseen eikä häneen itseensä. Lopulta hän päätyi korsun taakse muutaman kymmenen metrin päähän mukavaan lehmukseen, joka kasvoi pääasiassa koivua ja pihlajaa ja jossa maa oli miellyttävän tasaista, pehmeää ja peittynyt ruohoon, sananjalkoihin ja pieniin metsätähtiin ja orvokkeihin. Siellä Lammio jäi nojaamaan vaaleaan koivurunkoon, tuijottelemaan ylös yön sineen ja hiljaisessa tuulessa havisevaan lehvästökattoon. Alkoholi kohisi yhä hänen verenkierrossaan, mutta Koskelan järjestämä välikohtaus ja sen selvittäminen olivat riuhtaisseet ajatukset takaisin maankamaralle. Humala tuntui haihtuvan yöilman ja veden mukana, mutta toisaalta Lammiosta myös tuntui ettei hän ainakaan vielä voisi kompuroimatta suoristautua paikaltaan. Mutta samapa tuo oli, hän oli kerrankin yksin omassa rauhassaan. * Toisaalla Mielonen ja hänen lähettitoverinsa olivat Syvärin ympäri kulkevan maantielle johtavalla polulla. Maantiellä kulki huoltoliikennettä vähänlaisesti mutta jatkuvasti, ja liikenteen möly rikkoi aina toisinaan kauniin kesäyön rauhan. Siihen molemmat olivat tottuneet eivätkä antaneet asian häiritä, mutta maantieltä heitä vastaan laiskasti harppova sotamies oli yllätys. ”Jahans. Mitäs te olette tekemässä?” kysyi Mielosen lähettitoveri joka ei sotamiestä tuntenut, vaikkei toisaalta jaksanut tosissaan tiukatakaan. ”Kävelemässähän mie voan”, sotamies vastasi viattomasti hymyillen. Mielonen taas tunsi Rahikaisen jo liiankin hyvin.  Ei sillä että hänellä olisi ollut miestä vastaan mitään, mutta häneen törmääminen merkitsi useimmiten hankaluuksia Mielosen jo muutenkin kuormittavaan arkeen. Rahikainen vaelteli Koskelan luvalla siellä täällä, ja minne vain hän meni oli siellä ikävyyksiä. Mielonen epäili myös, että Rahikainen toimitti jotakin hämäriä asioita joillekin upseeristossa muttei ollut vielä jäänyt kiinni, sillä tämän näyttäytyminen tai pelkkä puheeksi tuleminen aiheutti Lammiossa välitöntä kiristymistä. Se olisi ollut Mielosesta hauskaa jos hän ei itse joutuisi työskentelemään Lammion kanssa tämän ollessa tavanomaistakin kireämmässä mielentilassa. Tänään Mielonen kuitenkin heilautti kättään Rahikaiselle. ”Mitäpä pienistä. Ei tässä missään virallisessa vartiossa olla, saatikka omista ilmotella”, hän sanoi. Rahikainen hymyili heille molemmille ja seisahtui polulle kädet housujensa taskuissa, ja lähetit tekivät samoin. Rahikaisen rento elekieli pelkästään teki tilanteesta toverillisen ja sitä oli helppoa ja luontevaa mukailla tuntematta vähääkään syyllisyyttä. ”No sitähä mieki”, Rahikainen jutteli. ”Meijän komppania on muutenki levossa, et emmie missään karussa ole. Mitä ny vähä juhlatunnelmia haestelemassa.” Mielonen hymähti. ”Vai niin. Useimmat maistelevat mieluummin. On meinaan aikamoiset tappiot sekä upseereissa että teidän miehistössä.” Toinen lähetti yhtyi naureskeluun. ”Jumankauta, herroille riitti viinaksia. Ja vissiin sinne Koskelan miehistölle kans, oli siihen malliin miestä maassa ku vietiin luutnantti sinne nukkuun. Kaks vaan oli ylhäällä ku me käytiin.” Rahikainen virnisti. ”No mutta, myö ku ollaan semmosia kätevii poikii nii myöhä tehtiin omat juomat jo hyvis ajoin. Mut mistä työ Koskelaa kannotte?” Mielonen virnuili vahingoniloisena. ”Koskela tuli komentokorsulle tossa tunti sitten ja alotti tappelun.” ”Elä jumankauta!” ”Juu juu. Ja kunnon rähinä oliki. Meidän piti vyöttää se ja kantaa takas teltalle. Loppu muuten ne herrojen kinkerit siihen”, Mielonen kertoi. Rahikaisen olkapäät nytkyivät äänettömästä naurusta ja hän pudisteli päätään kuunnellessaan kertomusta. ”Ai helvetti, tais miult männä ohi hiano näytös sit.” Lähetit myötäilivät tuota tuntien yhteisesti jonkinlaista ylpeyttä siitä, että olivat olleet paikan päällä todistamassa jotain epätavallista ja saivat nyt jakaa sen. Tällaisissa keskinäisissä tilanteissa Rahikaisen koko olemus huokui sellaista hiljaista henkistä valtaa jota tapasi harvoin, sellaista varmuutta kuin korttihai toi pokeripöytään, ja oli harvinaista saada jotenkin osoittaa paremmuutensa tuolla kentällä. ”Sinä se jäit paljosta paitsi”, sanoikin toinen lähetti. ”Missä ihmeessä sitä on pyöritty?” Rahikaisen hymy muuttui toverillisesta vihjailevaksi, ja hän vilkutti silmää heille. ”Mitä ne semmoset juhlapyhät on jois ei lempee soa? Ei miust minkäänlaisii, nii mie käin tuol Syvärin toisel puolel vähän koettamas.” Silmien pilkkeestä ja hymyn viekkaudesta päätellen retki ei ollut jäänyt pelkän koittamisen tasolle, ja niin paljasti Rahikainen pelin voittokäden.   Kauaa hän ei kuitenkaan antanut lähettien olla happamia, sillä jälleen nousi hänen kasvoilleen se sama kirkas toverillinen hymy jolla hän keplotteli tiensä läpi oman linjansa sääntöjen ja rajojen. ”Työ sanoitte et upseerit ryyppäsivä ja meijän pojaat samoin, voan työ näytätte molemmat harmillisen seleviltä.” Mielonen kohautti harteitaan. ”Niin oot sinäki, vissiin.” Rahikainen otti jo reppua selästään ja penkoi sen sisuksia roskaisen vilttikäärön alta. ”Mut miuu onki lemmitty tänään, et mie oon joktappaukses voeton puolel.” Jokin repun sisällä kilisi, ja Rahikainen veti esiin etiketittömän lasipullon puolillaan epämääräisen väristä nestettä. ”Täsä sitä olis, omien poekien huolella tekemää. Pääsisitte työki vähä juhlatunnelmaan.” Mielonen ja toinen lähetti vilkaisivat toisiaan, molemmat yhtä kiinnostuneita kuin epäluuloisiakin. ”Mitä sinä tuosta haluat?” Mielonen kysyi. Rahikainen vain hymyili, kohautti olkiaan ja ojensi pulloa. ”Emmie mittään tarvii. Jos vuan päästätte meikälääsen mäneen täst hissukseen nii enpä mie tuota kilijua kaepaele.” Niin syntyi kauppa, ja sekä Mielonen että hänen toverinsa unohtivat alemmuudentunteensa ja kaiken muunkin hiljaisen kateutensa Rahikaista kohtaan. He ottivat pullon, Rahikainen jatkoi matkaansa, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Rahikaisen askeleessa oli pieni hypähdys hänen jatkaessaan matkaansa metsäpolkua pitkin. Hän oli päässyt halvalla, sillä pullo oli toinen hänelle annetuista, edellinen oli juotu jo ja toinenkin aloitettu, ja tällaisilla lahjoilla oli tapana antaa hänelle omaa rauhaa. Lisäksi se, että Mielonen oli alkujaankin noin pahalla tuulella ja ulkona tuulettumassa merkitsi sitä, ettei tätä kuuluisi takaisin komentokorsulle vähään aikaan. Rahikainen ajatteli huvittuneena upseerien juominkeja ja pohti, kuinka moni oli vielä tolpillaan ja kuinkahan seuraava aamu luonnistuisi itse kultakin. Hän itse oli ottanut vain keskinkertaisen humalan, tarpeeksi jotta sai mielen iloisemmaksi ja pienen huminan päähän, muttei niin paljoa etteikö olisi voinut tanssittaa tyttöä tai kaapata tätä varmasti syliinsä. Se oli sitä toisenlaista huumaa ja polttoa, jota Rahikainen piti todellisessa arvossa. Kesäöissä oli vieläpä jotain omanlaistaan mystiikkaa, jotain lähes maagista joka vakuutteli, että kaikki oli mahdollista ja sai nuoret sydämet (ja kupeet) suopeiksi. Omille ajatuksilleen hymyillen Rahikainen jatkoi matkaansa metsän halki, mutta hetken mielijohteesta päätti miehistöteltan sijaan lähteä vielä onneaan koittamaan. Hän kääntyi polunhaarasta teltan sijaan kohti komentokorsua. * Lammio tuijotteli yhä lehvästöön ja sen takana levittäytyvälle syvänsiniselle yötaivaalle kun hän havahtui oksan rasahdukseen ja sananjalkojen kahinaan. Ensimmäinen tupakka oli aikaa sitten palanut loppuun ja hän oli äskettäin sytyttänyt toisen, ja nyt laskuhumalasta ja epämääräisistä haaveistaan havahtuen hän nappasi sen huulestaan ympärilleen pälyillen. Hänen kätensä oli jo lähes ehtinyt pistoolikotelolle kun hän havaitsi tulijan, ja kun hän tunnisti Rahikaisen hän ei tiennyt oliko hänet kirottu vai siunattu. ”Ai, te”, Lammio sanoi ja antoi kätensä pudota pistoolikotelolta. Hän ei ollut vielä aivan varma, oliko tuo mies todella täällä, mutta omia silmiä oli pakko silti uskoa humalasta huolimatta. Rahikainen hymyili hänelle huvittuneena. Hän oli ryvettyneen näköinen, tomuinen ja hänen univormunsa oli rytyssä. Vaalea tukka roikkui likaisena taakse kammattuna, yksi huoleton hiussuortuva otsalla roikkuen. ”Miehän se”, Rahikainen sanoi. ”Mie aattelin et sie oisit sammun jo. Ehin kuulla jot ol riehakkaat pirskeet.” Lammio ei viitsinyt kysellä mistä hän oli jo ehtinyt kuulla ja mitä, olettipa vielä että hänen omasta kunnostaan tuon näki päällepäin ja että toinen teki hänestä pilaa. Hän tuhahti, otti henkoset tupakasta ja sanoi: ”Me olemme rintamalla nyt. Minä en muista koskaan suvainneeni sotamiesten sinuttelevan itseäni. Se pitäisi jo teidänkin tietää.” Rahikainen mittaili häntä katseellaan ja hymyili hyväntahtoisesti. ”Eiköhän sie ja mie tunneta jo aevan tarpeeks hyvin jot voetas tälleen kahen kesken olla sinut. Täällä pusikos ei oo kukkaan kuulemas.” Rahikainen oli melkein pettynyt kylmään vastaanottoon ja yritti kuulostaa lempeältä jutustellessaan. Hän oli jo ehtinyt innostua nähdessään Lammion ulkona yksin ja vieläpä selvästi päihtyneenä, mutta laskuhumala olikin jo tainnut saavuttaa tämän. ”Minä olen toistuvasti sanonut, ettei sellaista peliä pidetä rintamalla.” ”Herra luutnantti. Niinhä työ ootte, mut emmie täällä sen takia oo, sattumalt mie työn täält löysin, ja seuraks voe tulla muutonki. Tuttuja ku kerran ollaan, halusitte työ tahi ette.” Humalalla oli muitakin mielenkiintoisia vaikutuksia Lammioon, kuten esimerkiksi että hän oli hieman tietoinen itsestään. Jopa siinä määrin, että huomasi Rahikaisen äänensävyssä leikinlaskua hänen arvonimeensä liittyen, eikä hän ollut siitä mielissään. Sen sijaan ilmiselvää vihjailua hän ei suostunut huomaamaan. Lammio osoitti Rahikaisen ryvettyneeseen olemukseen tupakkakädellään. ”Ja missäs sitä on muuten oltu? En nähnyt teitä miehistöteltalla kun veimme Koskelan sinne.” Rahikainen oli täysin tietoinen omasta ruokottomasta ulkoasustaan eikä ollut moksiskaan. ”Mie mään omin luvin kuten mie tahon. Ei tuosta päällikkömies piitan, san voan et kuha mie oon lähössä paikalla nii kaik soppii.” Lammio tuijotti Rahikaisen mutruhuulista tekoviatonta ilmettä silmät sirissä ja yritti päihtymyksessään päättää, mihin kohtaan tarttuisi. Hän olisi voinut lasketella lisää siitä, miten Koskela oli hänestä sopimaton upseeri, mutta Rahikainen oli itse sopimaton sotamies ja todennäköisesti vain innokkaana myöntelisi kaikki paheet, joita Lammio vain keksisi Koskelasta nimetä. Lammio poltteli tupakkaansa hetken ajatuksiaan keräten, sitten tiukkasi: ”Kenen ajatus oli tehdä kiljua?” Rahikainen virnisti ja heitti likaiset kiharat otsaltaan. ”Yhteenen päätöshän tuo ol. Meijän porukka on semmosta temokraattista lajia. Yhessä tehtiin ja yhessä juotiin.” Lammio nyrpisteli. ”Se oli tarpeetonta. Toimittihan armeija teille oman annoksenne konjakkia”, hän sanoi vaikka tiesi varsin hyvin itsekin miten typerää oli väittää, että pullo viittä miestä kohden sammuttaisi kenenkään janoa. Rahikainen naurahti. ”No nehän myö kiskastiin alle, mut ei niist paljoo iloa ollu. Pitäs tuo työnki tietää, ku työ upseerit kuulemma läträsitte mein kaekkien puolest.” Lammio tunsi kasvojaan polttavan ja hän pelkäsi punastuvansa. Rahikainen sanoja ei käynyt kieltäminen, nojasihan hän itsekin koivunrunkoon tietämättä pääsisikö siitä kunniakkaasti omille jaloilleen, mutta tuntui silti kiusalliselta kuulla se toisen suusta tuollaisella ilkkuvalla äänellä. Lammiosta tuntui kuin Rahikainen olisi arvostellut häntä jollakin sellaisella tasolla, jota hän ei selvänä tai rintamalla ylipäätään sietänyt tältä. Etäisesti hänestä kuitenkin tuntui, että hänen nykyinen tilansa jollakin tavalla soi toiselle rahkeita katsoa häntä alaspäin, ja vaikkei tuo tunne täysin hänen mieleensä rekisteröitynytkään, pahensi se silti laskuhumalan alakuloa. Ärtymystään peitellen Lammio kysyi uudelleen: ”Mutta missä te olitte? Koko joukkueenne joi itsensä tärviölle, mutta te ette olleet mukana. Teidät tuntien minun on vaikea uskoa, että näistä juomingeista poissaololla oli hyveellisiä motiiveja.” Rahikainen katseli häntä alta kulmain ja hymyili vain. Kädet taskussa, univormun takki auki ja paita vain puoliksi napitettuna hän keinui siinä kannoillaan. ”Miulla ne ol toeset asjat mielessä. Mie otin pullon ja käin tuol kylillä. Lomalaaset nuo puhelivat naesist tien teos, nii pitihän tuommone nähä.” Lammio pyöräytti silmiään ja tuhahti. Olisihan tuo pitänyt tietää kysymättäkin. Rahikainen oli siitä poikkeuksellinen hurmuri, että senkin ajan jonka muut käyttivät valloituksillaan leveilyyn, Rahikainen käytti elosteluunsa. Rahikainen tuijotteli hänkin yötaivaalle hetken ja hymyili autuaana. ”Niin nuo on voan sorioit nuo naeset. Siel pääs Rahikaisen poeka tanssiin ja riiaan, kyl mie semmosest hyväst jätän kilijut juamat.” ”Ja senkö takia te raahaatte tuota vilttiänne?” Lammio kysyi. Rahikainen vilkutti silmää ja heilautti repun selästään laskien sen maahan jalkoihinsa. ”Tarkkanäkönen työ ootte.” ”Sen saattoi arvata”, Lammio tokaisi, veti tupakastaan viimeiset savut ja likisti tumpin saappaansa alle. Hän sanoi sen omasta mielestään tiukan tunteettomasti, mutta Rahikainen katsoi silti tarpeelliseksi hymyillä hänelle lepytellen ja kohauttaa olkiaan. ”Kyl mie oon huomen lähössä sillon ku pitää”, hän vakuutti. ”Koskaan en oo viel semmosest pinnannu.” Se piti Lammionkin myöntää, mutta ääneen hän ei sitä myöntänyt. Kelvoton sotamies tuo oli, mutta porukassa melkein aina ja linjasta ei pois koskaan. Kyllä hän ehdottoman pakolliset hommat hoiti, muttei sen lisäksi mitään kunnolla. Rahikainen oli ilmeisesti saanut kuulustelusta tarpeekseen, sillä hän vakavoitui hieman ja katseli lehdossa ympärilleen. ”Voan mitä työ tääl pusikos yksin teette? Mie luulin et työ oisitte männy nukkumaan jo ku kaik muutki.” ”Tulin tupakalle”, Lammio vastasi väistäen. Tottahan se oli, mutta jotenkin hänestä tuntui ettei hän halunnut selitellä tilaansa ja tämäniltaisia päätöksiään sen suuremmin, eteenkään tälle tarkkasilmäiselle nuorelle miehelle joka mittaili häntä päästä varpaisiin, tukka sotkussa ja paita auki. Kuka senkin oli avannut? ”Tupakalle. Jaa jaa”, Rahikainen myötäili teennäisen hyväuskoisena. ”Kai työ olisitte voenu polttaa korsun eessäki.” Se ei oikeastaan ollut syytös tai painostusta millään muotoa, mutta silti Lammio otti sen sellaisena. Hän mittaili Rahikaista yhtä pistävästi kuin tämä häntä ja kampesi itsensä irti koivusta selkänsä takana ja omille jaloilleen. ”Minä kävelin hetken aikaa. Ajattelin selvitä vähän. Jos mahdollista, en sammu koskaan. Se tietää krapulaa aamulla.” Rahikainen nyökytteli kuunnellessaan häntä, mutta suoristautumista hän katseli hymy leviten. ”Työ ette oo kyl selevinny, sen mie sanon”, hän naurahti. ”Jos työ istusitte alas. Onhan tässä tätä yötä jäljel.” ”Minä en ala täällä metsässä istuskelemaan.” ”Niin no, työl onki parhaat romppeet piällä.” ”Sitä sanotaan juhlallisuuksien kunnioittamiseksi. Toisin kuin teidän ulkomuodostanne voi sanoa.” Rahikainen naurahti hänen kommentilleen ja kampasi sormensa likaisten kiharoidensa läpi ilman häivääkään häpeää tai itsetietoisuutta. ”Jos myö oltas jossain muual nii miehän mänisin tohon järveen uimaan. Nii myö kotiseuvul tehhään tälleen kesäöin. Työn mie voesin mukaan ottaa, mäntäs kahestaan rantaan ja veteen.” Hän sanoi kaiken tuon kuin rupatellen niitä näitä, ja Lammiolta meni hetki tajuta mitä hän oikeastaan puhui, ja kun hän hetkeä myöhemmin ymmärsi ei hänellä ollut enää keskittymiskykyä paheksua tätä. Rahikaiselta ei kommentin salliminen jäänyt huomaamatta, vaan hän hymyili enkelimäisesti sallivalle hiljaisuudelle ja kumartui irrottamaan vilttikääröä reppunsa päältä. Se kävi nopeasti, ja yhtä nopeasti hän heilautti sen auki ja levitti ruohikkoiseen maahan koivun ja pihlajien katveeseen. Lammio katsoi tuota pikaista toimitusta ja tunsi pienen inhon piston sisuksissaan. Viltissä oli kiinni neulasia ja kuivia lehtiä, ja kulmassa joka ei ollut täysin oiennut oli vaaleaa rantahiekkaa. Lammio tiesi varsin hyvin, millaista virkaa tuo harmaa villareuhka oli suorittanut aiemmin tänä iltana. Ties kuinka monta naista oli Rahikaisen kanssa sillä jo paininut; Lammio ei kysyisi, mutta Rahikainen voisi siitä huolimatta auliisti kertoa. Rahikainen suoristautui ja pudisteli kätensä. ”Siin voi istuu. Jos työ vaik seleviäisitte. Mie nostan kyl ylös jos ei muuten onnistu. Tänne ei varmaan leiriytyy kannata vaik lämmin onki.” Hän piti lyhyen tauon, virnisti ilkikurisesti ja lisäsi: ”Eikä siit huolta miten tos on ennen istuttu. Tai moattu.” Lammiolle riitti. Hänellä oli tunne, että Rahikainen oli vasta pääsemässä rehentelyn makuun ja selitys jatkuisi pian, ja sillä sekunnilla kun tämä avasi virnuilevan suunsa sen näköisenä että aikoi puhua, astui Lammio kaksi nopeaa askelta eteenpäin, työnsi oman kätensä noihin likaisiin kiharoihin, toisen puoliksi avonaisesta paidasta vasten lämmintä rintaa, veti miehen vasten itseään ja suuteli häntä. Rahikainen älähti, ehkä yllätyksestä, ehkä kivusta, kun Lammio kiskoi häntä hiuksista suudelmaan, mutta pääsi jutusta jyvälle nopeasti. Hän vastasi suudelmaan yhtä innokkaasti, syventäen sitä heti ja kupertaen kätensä vasten toisen leukaperiä. Lammio huojui edelleen ja päästi painonsa nojaamaan Rahikaista vasten. Kun toinen oli turvallisesti lukittu suudelmaan, hän hellitti otettaan tämän hiuksista ja haroi sormiaan niiden läpi sen sijaan, välittämättä liasta tai öljyisestä tunteesta jonka ne jättivät ihoon ja kynsien alle. Käsi joka oli jo päässyt paidan alle haparoi kömpelösti paljasta ihoa, hapuili rintaa ja kylkiä liukuen sitten alemmas vatsalle riipien loppujakin nappeja auki samalla. Humalasta kömpelöstä riisumisesta innostuneena Rahikainenkin pujautti kätensä heidän väliinsä, avasi Lammion univormun napit näppärästi ja veti tämän paitaa pois housunkauluksesta. Hänenkin toinen kätensä liukui leualta hiuksiin, sotki ne ensin ja laskeutui jälleen niskalle hiusrajaan hyväillen voimakkain liikkein niskakuoppaa ja sileää ihoa leukaperien takana. Humala oli haihtunut tarpeeksi, jotta turtumisen sijaan Lammio tunsi sähköistymisen kehonsa joka sopukassa sormenpäitä myöten, ja hän kuuli oman hengityksensä kulkevan kummallisina puuskauksina nenänsä kautta. Hän oli etäisesti tietoinen ja hieman häpeissään siitä miten ahneesti suuteli ja kiskoi toista itseään vasten, kuinka avoimen halukkaasti painautui tuota miestä vasten. Hän ei itsekään tiennyt miksi. Hän tiesi että halusi, hän halusi jotain mitä ei ollut vielä hetki sitten halunnut, jotain joka oli hänen omien itselleen asettamiensa sääntöjen vastaista, mutta humala hajautti hänen ajatuksiaan tarpeeksi jotta nuo säännöt ja syyt eivät häirinneet hänen haluaan. Rahikaisen paita oli auki ja roikkui puoliksi hänen harteiltaan. Lammio kuljetti kättään ylös ja alas hänen yläruumistaan, kopeloi kuumaa ihoa ja seurasi kehon linjoja, kovaa luuta ja lihasten sitkeitä linjoja, seurasi sormillaan esiin työntyvää solisluuta ja kaulan pitkää kaarta. Hän luopui toisen lämpimistä huulista tuon kaulan kaaren takia, paineli märkiä suudelmia sille eikä välittänyt liasta tai muustakaan, ei ajatellut sitä kuka oli aiemmin suudellut samoja kohtia. Rahikainen hengitti raskaasti ja hymisi nauttiessaan, ojensi kaulaansa paremmin tarjolle ja hyväili molemmin käsin toisessa kaikkea niskasta alaselkään, mihin vain ulottui. Kädet työntyivät univormun takin ja paidan alle, sormet liukuivat selän notkoon ja vyötärölle. Rahikainen kosketteli ja hyväili päämäärättömästi, ujostelematta, voimakkaasti ja hellästi, tällä kertaa täysin ilman ennestään tuttua kiusoittelua tai yllytystä, kuljetti vain käsiään sinne tänne ja huokaili toisinaan kun Lammion huulet osuivat herkkään kohtaan hänen kaulallaan. Vasta kun Lammio turhautui tarpeeksi, tarttui häntä lantiosta ja painoi heidän alavartalonsa tiukasti yhteen, säpsähti Rahikainen ja selvästi hämmentyi. ”Mie luulin et työ ette taho?” hän huomautti hengästyneenä. Lammio ei vetäytynyt hänen kaulaltaan, painoi vain otsansa sen sivua vasten ja puhui vasten Rahikaisen solisluuta: ”Mutta sinä haluat. Sinä haluat aina.” Rahikaisen hengitys kävi kiivaana hetken. Hän oli muuten hiljaa. ”No emmie aina halluu. Jos sie et, nii emmiekään välitä.” Lammio ei vastannut hetkeen, painautui vain toista vasten eikä päästänyt tätä perääntymään, hengitti vain tätä vasten ja painoi nenänsä kihariin hiuksiin. ”Voi olla. Mutta sinä et tule minun luokseni muulla asialla.” Rahikainen ei vastannut hetkeen, ehkei hänellä ollut mitään millä väittää vastaan tai halua tehdä niin ensinkään. Hän ei hyväillyt enää muttei vetäytynyt poiskaan, piti vain kiinni vyötäisiltä ja piti heitä pystyssä kun he keinuivat tosiaan vasten. Yksi selkeä ajatus vielä kirkastui Lammion mielessä, ja hetken aikaa hän kuulostaa taas omalta itseltään ja virkatietoiselta upseerilta kun hän tiukasti sanoi: ”Mutta siihen viltille minä en selälleni käy! Ties kuinka mones minä olisin jo yksin tänään. Minä en sinun rehentelyn aiheeksesi rupea, tiedä se!” ”Tiänhän mie”, Rahikainen vastasi rauhallisesi ja käänsi päätään sen verran että sai suudeltua Lammion ohimoa. ”Enkä mie ny suutani kaekest revi.” Hän hyväili taas, silitti selkää ja siirtyi toisella kädellä avaamaan paidan nappeja. Lantio keinui toista vasten nyt varmemmin liikkein, kiusaten, kutsuen, siihen tuttuun, hyvin harjoiteltuun tapaan. ”Kyä mieki voen selälleen käyä. Tuut miun sylliin, kyl mie hyvänä piän miten voan.” Kömpelösti he kävivät maahan sylikkäin, nuorten pihlajien tarjoamaan suojaan. Vaatteiden nappien availu jatkui, takit lensivät sivuun. Jokin humalan ja halun polttelevan huuman kaamea risteytys sumensi Lammion tajuntaa. Hänen kehonsa toimi ilman että hän komensi sitä, ja sanat ikään kuin vuosivat hänestä ulos. Hän haroi Rahikaisen pehmeitä hiuksia, silitti untuvaisia niskavilloja ja huokaisi puoliääneen: ”Kun sinä olisit minun…”   

Hän ei muistaisi sitä aamulla. 

[saraminia]

Sellaista se on,

Yks tulee toinen menee

Taas iskee ilta

Iskee levottomuus

Tom Waits laulaa:

Invitation to the Blues

Ja takaa vanhan sälekaihtimen

Kapakan valot kiiltää kutsuen

Hämyinen ilta ja hiljainen huone

Sekainen sielu ja petaamaton vuode

Ja harmaan pullon pintaa

Sormi keltainen

Hyväilee hiljaa,

Korkin avaten

Jossain ovi käy

Ja koira haukahtaa

Joku vetää WC:n,

Vanhat putket valittaa

ääniä yön yksin kuuntelen

Ja mietin missä beibi kuljet,

Kauaa yksin kestä en

Mä päivät kestän kyllä,

Vaan yksin iltaisin

Kuin vanha narri kiinni jään muistoihin

Ja sama vanha tarina,

Kuin alkais alusta taas

Sä voit vihata, rakastaa,

Kärsiäkin vaan unohtaa

Et saa milloinkaan

Tuhkakuppi täyttyy ja lasi tyhjenee

Puhelin ei soi ja yö vain pitenee

Mä käärin sätkän

Ja sohva narahtaa

Ja mietin miksen beibi osaa

Sua jo unohtaa

Kuin savurengas joka ilmaan hajoaa

Tai vanha laulu jota valmiiksi en saa

Humphrey Bogart oven suussa hymyilee

Ja sanoo:

Sellaista se on,

Yks tulee toinen menee

Sellaista se on,

Yks tulee toinen menee

[thenamelessstream]

_ by levottomuus

[riinakallio-blog]

Seven days IRL, viikko näyttöä takana~

Päivä numerolla seiska lähti viime viikon keskiviikon tavoin liikkeelle viikon haastattelun kuvauksilla. Kuvasin oman haastatteluni paljon sutjakammin kuin viikko aiemmin. Tämä sai minut pitämään tätä näyttöä taitojen näyttämisen sijaan tilaisuutena oppia lisää sekä ryhmätyöskentelystä että itsenäisestä ongelmanratkaisusta vapaammalla aikataululla. Eli siis, päivä kului kuvatessa, kädenväännössä sekä kimble-turnauksen lomassa: kirjoittaessani tätä blogi-päivitystä olen toki hieman uupunut, mutta myös iloinen päivän oltua mukava ja ilman burn-outin häivääkään. Nyt on juliste seinällä, videomateriaali tallessa ja blogi ajantasalla, taidan pikkuhiljaa suunnata kämpille lojumaan. Huomiseen! ^^ Plussana vielä kuvia päivän varrelta:

Aamulla ottamani onnistunut selfie ennen levottomuuden iskua...

Iltapäivän levottomuus iski näytön tekijöihin rauhoittavan pianon soidessa taustalla~

Mysteerinen pöytä keskellä koulun rappusia...

Lukan nimeämä käsi Armas ja kamera.

Ja lopuksi Aminin ja Armaan yhteisymmärrys kättelyn muodossa.

[ao3feed-danganronpa]

Danganronpa: Deliverance Free Time Events

read it on the AO3 at https://ift.tt/XjWoZzB

by Levottomuus

The Free Time Events for Deliverance, written concurrently with the main story. As such, reading all of these ahead of time WILL result in main story spoilers, so please keep to the reading order to avoid unnecessary woes :D

Side note: Yes, some characters DO NOT have the same amount of FTEs as others. This is due to Koishi's FTE #1 and Hayato and Miseki's Double FTE being integrated into one of the main story chapters, and as such, being mandatory and therefore excluded from this document. Further divergences from the average count WILL mean spoilers for the main story - again, you've been warned >:)

Words: 15177, Chapters: 1/?, Language: English

Series: Part 2 of Danganronpa: Deliverance Anthology

Fandoms: Dangan Ronpa - All Media Types

Rating: Mature

Warnings: No Archive Warnings Apply

Categories: Gen

Characters: Komura Fuujin, Sukoyaka Hayato, Orukawa Itona, Watari Kaiyou, Zantetsu Ken, Komono Koishi, Hanasuki Megumi, Susume Miseki, Tasai Noriko, Meijiruyama Ohto, Shujinshi Reiichi, Hishouko Sora, Azayaka Tamayu, Kessakure Tokiwa, Yoichi Yuumi

Additional Tags: Free Time Events (Dangan Ronpa), Double Free Time Events (Original), Short Scenarios, Main Story References

read it on the AO3 at https://ift.tt/XjWoZzB

[klorofylli]

Levottomuus

En pysty rauhoittumaan

Parvi ampiaisia on tehnyt kodin rintaontelooni,

Surisevat "liikuliikuliikuLIIKUliiku"

Mutta en pääse liikkeelle

[theamazinggroup3-blog]

User Scenario and what we learned

Scenario text only in Finnish, unfortunately Scenario Otto opiskelija kärsii ADHD:sta, ja hänellä on paljon ongelmia keskittymisen kanssa. Tämä on johtanut siihen, että hänen opiskelumotivaationsa on kuihtunut melkoisen laihaksi. Otto-raukka on myös hukannut silmälasinsa ja ilman silmälaseja hänellä ei pysty löytämään silmälasejaan. Oton pitää esitelmäänsä varten hakea tietoa tietyn maan tietystä musiikkimieltymyksestä tiettynä aikana. Hän haluaa löytää maan helposti - hänen kurssinsa on ollut niin raskas, että hän on viittä vailla keskeyttämässä sen, mikäli vastaan tulee pieninkin vastoinkäyminen. Hän haluaa myös löytää datan musiikkimieltymyksestä helposti ja koska hänen silmälasinsa ovat hukassa, hän haluaa informaation fontin koon olevan mahdollisimman suuri. Hän haluaa ottaa yksittäisestä maasta kuvia käyttöön esitelmään. “Olisipa kiva, jos nämä kuvat saisi tyylikkään näköisesti ja saman kokoisina suoraan sähköpostiin!”. ADHD:n takia Ottoa häiritsee kaikki liike ja levottomuus, sekä äänet. Otto haluaa tutkia mitä tapahtuu maan mieltymyksille eri aikoina. Hän koittaa saada muutoksesta yleiskuvan, ja haluaa siksi rullailla aikakausien läpi nopsasti. Koska Otto ei silmälasien puutteessaan näe yksityiskohtia kauhean hyvin hän koittaa seurata enemmänkin värejä. Sessiota lopetellessan Otosta olisi kiva säästää muutamia asetuksia ajan ja maan suhteen, jotta näkymiin olisi helppo palata myöhemmin. Tämän jälkeen Oton keskittymiskyky lopahtaa ja hän sulkee läppärin. Jos ohjelma olisi väläyttänyt mielenkiintoista pop-uppia olisi impulsiivisesti toimiva Otto varmaankin klikannut sitä, mutta koska näin ei käynyt, kävi facebookin vetovoima kuivaan tilastotietoon nähden ylivoimaiseksi.

What we learned - System should be easy to understand - It would be good to have the visual representations in a way that one can understand without having to zoom in, getting a good “general image” - User’s may be very impatient - User want’s to have control over the different parameters and will probably want to play around with the system a bit in order to get engaged, clear and easy controls come in hand  // Julia

[welovedreadlocks]

Ani Levottomuus

📷 Ronald Schallkoerper

[elokuvattv-blog]

Aapo

1917. Elämä kulkee entisiä ratojaan Veikkalan vauraalla maatilalla, vaikka kansan tyytymättömyys kasvaa ja myllerrysten kumu kantautuu maailmalta. Hetken oikusta isäntä päättää antaa pojallee erikoisen syntymäpäivälahjan, aasin. Lahjan uutuudenviehätys karisee nopeasti, ja hyödytön eläin uskotaan Aapon, tilan yksinkertaisen rengin hoitoon. 1918. Levottomuus purkautuu kapinaksi, joka pian laajenee…