#sellaista se on

[hiidenneiti]

Tällä hetkellä lukemassa – Sarah Waters: The Paying Guests. Virago, 2014.

It is 1922, and in a hushed south London villa life is about to be transformed, as genteel widow Mrs Wray and her discontented daughter Frances are obliged to take in lodgers. Lilian and Leonard Barber, a modern young couple of the ’clerk class’, bring with them gramophone music, colour, fun - and dangerous desires. The most ordinary of lives, it seems, can explode into passion and drama...

[karilapio]

Kehittelin tässä sellaiwen salaliittoteorian ohimennessäni, että Sanna Marinin demarius oli taktinen veto, arvonsa on hyvin kokoomuslaiset mutta fiksuna ja määrätietoisena ymmärsi ettei kokoomuksessa naista päästetä johtotehtäviin joten helpompi päästä kv uralle demareista. Politiikka on aikamoista peliä.

[neodyymi]

Minä ja täysi työviikko ja yritysmaailma ja paine tuottaa lisäarvoa yritykselle ei vaan tulla toimeen. Miten tässä olis tarkoitus tehdä töiden jälkeen mitään muuta kuin tuijottaa kattoon ja laskea tunteja siihen, kun tarttis taas esittää, että kyllä, tämä on koko identiteettini, haluan omistautua tälle pisneksen_tekemiselle satakymppiprossasesti ja niiden aktuaalisten töiden tekeminen omalla ajalla loputtomien palsuputkien jälkeen on toinen nimeni.

Ahistaa, kun ei vaan jaksa lukea eikä kirjoittaa eikä tehdä mitään luovaa tai ylipäätään mitään omia asioitaan. On vaan työ ja siitä stressaaminen. Vaikka mun työ itsessään ei ole edes kamalaa? Siis ne työtehtävät. Se on vaan se maailma, joka on jotenkin tosi kylmä ja kova ja jossa mä olen kuin kala kuivalla maalla, kun oon tämmönen tyhmän herkkä ja pehmeä ihminen.

Haluaisin tehdä elämässäni jotain yleishyödyllistä ja ihmisläheisempää ja ehkä tavallaan myös tulla kohdatuksi muutenkin kuin vain siinä mielessä, että minkänäköisiksi numeroiksi mun työpanos on muunnettavissa. Mut ymmärtääkseni universaali millenniaalikokemus on sitä et tämmöstä tää nyt vaan on.

Yhyy.

[homunculus-argument]

Äänestäessä muuten ei tarvitse olla mitään tiettyä Parasta Mahdollista Ehdokasta jonka aatteiden puolesta olisi valmis elämään ja kuolemaan. Jos kaikki vaihtoehdot vituttaa, niin valitaan se joka vituttaa vähiten. Jos ei ole ketään jonka uskoisit saavan mitään hyvää aikaiseksi, niin sitten kannattaa äänestää sellaista jonka ei usko saavan mitään aikaiseksi suuntaan tai toiseen. On parempi äänestää hallitukseen joku, joka ei tee mitään muuta kuin vie perseellään paikan hallituksesta, kuin se, että se sama paikka menisi ihmiselle joka aktiivisesti yrittää saada aikaiseksi pahaa.

[toonfinatic]

En ymmärrä miks Hei Mummo tulkitaan sellasena "hähää luuserimummo asuu kaukana pohjoisessa yksin lol!!! t. mummon perhe" -lauluna oli se sit vitsillä tai ei. Mistä se tulkinta tulee?

Mä itse tulkitsen että siinä kerrotaan rakkaudesta sellaista perheenjäsentä kohtaan joka asuu yksin kaukana ja jota ei sen takia voi usein nähdä. Ei siinä ois mitään pointtia jos se ois vaan "mummo asuu lähellä ja sen mies on elossa ja sitä voidaan nähdä usein plus lomilla myös jee!"

Siinä tehdään tosi selkeäksi että lapsenlapset välittää mummostaan ja soittaa sille joulun aikoihin (eikä missään btw sanota että tää mummon perhe soittaa sille VAIN joulun aikaan, oon useaan kertaan törmänny tällaseen tulkintaan ja... ei? Vähänkö kömpelö jos pitäis laulussa erikseen olla "joo lapsenlapset soittaa mummolle joulun aikoihin MUT KYLLÄ NE MUUTENKIN!!!") ja mummo piristyy niistä soitoista.

Niinku joo kyllähän se on vähän surumielinen laulu mut suomalaiset joululaulut nyt yleensä on. Mummo asuu yksin pohjoisessa ja sen takia ei voi nähdä perhettään usein, mut ei tää oo mikään tavattoman harvinainen asia ja en ymmärrä et miten muutoin täs laulus pitäis sit kertoa rakkaudesta kaukana asuvaa läheistä kohtaan!!

[villittyniiskuneiti]

Riikka Purra pyysi anteeksi Scripta-kirjoittelujaan. Sanoo, että ei enää nykyään tällaista kirjoittelua suvaitsisi keltään. Irtisanoutuu rasismista ja syrjinnästä. Uskokoon tämän selittelyn ken tahtoo (minä en), mutta se ei ole tässä nyt mun pointti.

Mun pointti on se, että Jussi Halla-aho on toistuvasti kieltäytyt tästä kunniasta, eikä siis suostu pyytämään anteeksi mm. raiskausfantasioilla hekumoimista Scriptassa.

Miten perussuomalaisten puheenjohtaja voi pahoitella jotain sellaista, irtisanoutua jostain sellaisesta, josta kyseisen puolueen (todennäköisin) presidenttiehdokas ei suostu irtisanoutumaan tai jota ei suostu pahoittelemaan?

Ja miten Petteri Orpo voi ihan oikeasti olla niin helvetin onneton pelkuri ja nyhverö, ettei se saa tätä hallitusta nyt hitto vie joko järjestykseen tai hajalle.

On käsittämättömän noloa, että tasavallan presidentti joutuu kommentoimaan tätä touhua, koska se näyttää tasan tarkkaan vain sen, että pääministerin arvojohtajuus on täysin olematonta.

[cajanaburg]

Oon miettinyt sellaista aihetta kuin kainuun murteen kirjoittaminen. Standardisoitu kirjakielihän on "keinotekoista" kaikin puolin tiettyine sääntöineen, jotka eivät päde puhekieleen. Samalla käytämme puheessa esimerkiksi äänteitä, joita ei kirjoituksessa merkitä.

Yksi mielenkiintoinen suomessa on glottaaliklusiili, jota esiintyy paljon, mutta jota ei merkitä juuri muualla kuin heittomerkillä muutamissa sanoissa, esim. "vaa'an". Toisinaan glottaaliklusiilia merkitsee viiva, esim. "kuorma-auto" (tässä on murre-eroja). Se esiintyy kuitenkin useasti esimerkiksi genetiivissä. "Ruoan aika" voi puhekielellä helposti kuulostaa "ruuaʔ ʔaika", jossa ʔ merkitsee glottaaliklusiilia. Suomen sukukielessä etelävirossa eli võrossa tämä glottaaliklusiili kirjoitetaan ylös q-kirjaimella, minkä vuoksi monet eteläviron sanat loppuvat q:hun. Suomalainen varmaan lukisi sanan "kalaq" muodossa "kalak", vaikka se on todellisuudessa "kalaʔ"... Muoto sanasta kala, joka on olemassa suomessakin.

Jos kirjoittaisin kainuuksi, minusta glottaaliklusiilin merkitseminen olisi hyvin olennaista. Kainuussa, kuten muissa savolaismurteissa, tapahtuu yleisesti genetiivin rajakahdennus: esimerkiksi "tiikerin vuosi" lausuttaisiin "tiikerivvuosi". Sanoissa, joissa genetiivin jälkeinen sana alkaa vokaalilla, väliin tulee juurikin glottaaliklusiili (esim. aiemmin mainittu "ruua ʔaeka").

Miten itse päättäisin merkitä ylös kirjoituksessa glottaaliklusiilin? Tai tuon rajakahdentumisen? En halua käyttää q-kirjainta, sillä se sotkee suomalaisen lukijan helposti. En halua käyttää ʔ-merkkiä, koska se on vaikea kirjoittaa tietokoneella. Toinen yleinen merkki glottaaliklusiilille on aiemmin mainittu heittomerkki. Pitäisikö siis kirjoittaa "ruua' aeka"? Kävisikö sama rajakahdentumisen merkiksi? "Tiikeri' vuosi" ja silloin tiedät, että lausutaan "tiikerivvuosi"?

Toinen mieleen tuleva asia on ne kainuun konsonantit, jotka ovat pidempiä kuin yksi kirjain, mutta lyhyempiä kuin kaksi. Jos kirjoittaisin kainuuksi Kainuun, "Kaenuu", on yksi n-kirjain liian vähän. Mutta jos kirjoitan "Kaennuu", on kaksi n-kirjainta äänenä liian pitkä. N-kirjain tässä välissä on... 1,5 ännän mittainen. Sekin on minusta tärkeää merkitä ylös. Mutta miten? Foneettisessa kirjoituksessa voi nähdä merkin ˑ, mutta tuokin on vaikea kirjoittaa ja sekoittuu heittomerkin kanssa.

Juuri nyt mietin, että merkkaan glottaaliklusiilin ja rajakahdennuksen heittomerkillä ja 1,5-mittaisen konsonantin tähdellä *. Kun keksin jotain parempaa, voin vaihtaa siihen. Nyt olisi kuitenkin tarjolla siis "kaen*uu' murretta".

[valtionrautatiet-official]

Tässä viikko sitten matkustin junalla Japanissa ja VR:ään tottuneena junat tuntuivat tosi nopeilta (menin joo luotijunalla, mutta myös ns. tavallisella paikallisjunalla). Myös ranskalaiset kaverini valittelevat, että VR:n junat ovat hitaita. Miksi? Ainakin huomasin, että täällä raiteet ovat usein kallellaan käännöksissä, kai koska käytetty kalusto ei ole pendoliinomallia (vuoriston keskellä tuntui välillä ihan vuoristoradalta, hehheh), mutta onko suomen junien hitauden taustalla jotain syvempää kuin, että kalusto on jotenkin vanhaa tai raiteet vaatisivat nopeille vuoroille pendoliinotekniikkaa tai vastaavasti raiteet pitäisi uusia vähintään mutkista tms.

Myös jos oon ymmärtänyt junien toiminnasta jotain väärin tai on lisättävää niin saa täsmentää :D

Ranska ja Japani on toki ne kaksi paikkaa maailmassa, missä on parhaiten toimiva suurnopeusjunaverkko, että en tiedä onko vertailu ihan reilu.

Niissä molemmissa on ollut rahaa ja poliittista tahtoa rakentaa pelkästään matkustajaliikennettä varten oleva rataverkko vanhan rinnalle, jolloin voidaan tehdä juurikin esimerkiksi noi mutkien kallistukset optimaaliseksi kovaa kulkevan matkustajajunan kannalta. (Samoin esimerkiksi Tokion paikallisjunaverkosta iso osa on rakennettu vain matkustajajunille).

Suomessa taas kaikki radat (lukuunottamatta Kehäradan Hiekkaharju–Vantaankoski-osuutta) on tehty kompromisseina tavara- ja matkustajajunien tarpeiden välillä. Pääosa Suomen rataverkosta on rakennettu aikanaan ajatellen nimenomaan rahdin tarpeita (mistä johtuu monien järkevien suorien ratayhteyksien puuttuminen, kun radat linjattiin palvelemaan teollisuutta) ja valtaosa rataverkosta on tehty aikanaan halvalla kun rahaa ei ollut. Toki ratoja on sittemmin paranneltu reilustikin vuosien saatossa, mutta meillä on tasan yksi virallisen suurnopeusradan määritelmän (=voi ajaa yli 200 km/h) täyttävä rataosa eli Kerava–Lahti-rata vuodelta 2006. Muillakin radoilla on kohtia missä voidaan ajaa 200 km/h, mutta Shinkansenin ja TGV:n 320 km/h:n pääseminen vaatisi matkustajaliikenteelle pyhitetyn ja noille nopeuksille erikseen suunnitellun radan (Kerava–Lahti-rata voitaisiin tällaiseksi muuttaa jos kiskotus mutkissa uusittaisiin). Mutta iso osa Suomen rataverkkoa on sitten sellaista, että maksiminopeus on 120 km/h tai vähemmän, koska ne on tehty silloin kun satasta ajava juna oli utopiaa, eikä koskaan ole löytynyt rahaa tai tahtoa oikeasti päivittää ne nykyaikaan.

Suomalainen kalusto ei ole mitenkään erityisen vanhaa tai poikkeuksellisen hidasta, veturivetoiset matkustajajunat Euroopassa ovat pitkälti samanlaisia noin 200 km/h -nopeudelle rakennettuja (kuten jo aiemmin kirjoittelinkin niin Sr2 ja Sr3 on molemmat laajalti muissakin maissa käytössä olevia veturityyppejä). Meiltä Suomesta vaan puuttuu se niitä nopeampien, noin 300 km/h nopeuksiin pystyvien junien joukko, jollaisia on esim. Japanissa, Ranskassa, Saksassa ja Espanjassa.

Pendolino oli yritys saada Suomeen jonkinlainen suurnopeusjuna, mutta käytännön kokemus paljasti ettei kallistuvakoritekniikka toiminut halutulla tavalla (ts. siitä ei oikeasti ole korvaamaan suurnopeusgeometrialla rakennettua rataa). Niillä piti voida ajaa 250 km/h, oikea huippunopeus oli kuitenkin 220 km/h ja lopulta todettiin että niillä ei kannata ajaa kuin sitä 200 km/h mitä Sr2/Sr3+kaksikerroksinen Intercityvaunu -kombolla voidaan ajaa.

Uudelle Espoo–Salo-oikoradalle, jonka ensimmäisen vaiheen rakentamisen nykyinen hallitus on hyväksynyt (noin ainoana järkevänä toimenpiteenään) on suunniteltu 300 km/h osuus. Toki tätä hyötyä voidaan käyttää vain jos ostetaan myös 300 km/h -nopeuksiin pystyvää kalustoa. Samaten hylätty "Suomi-rata," eli uusi rata Helsingin ja Tampereen välille, olisi ollut 300 km/h -rata.

(Tulipa tästä pitkä. Mä olen kirjoittanut jo valmiiksi Pendolinojen esittelyn, siinä on tarkemmin niiden ongelmista, mutta pari muuta asiaa pitäisi saada esiteltyä ennen sitä).

[neroushalvaus]

Mä en pääse yli siitä uskontokeskustelusta, joka mulla oli tässä yksi päivä sukulaisen kanssa. Puhe oli arkkipiispan kannanotoista maahanmuuttopolitiikkaan ja mä totesin tässä yhteydessä, että arkkipiispa vain toimii kirkon opetusten mukaan, koska kirkko opettaa, että sana "lähimmäinen" tarkoittaa kaikkia maailman ihmisiä. Tää äijä alkoi ensin vääntämään siitä, kuin se olisi joku mielipide (ei ole, niin kirkko opettaa). Sitten alkoi vääntö siitä, että eihän kirkko saa sellaista ihmiselle sanella, että kuka on lähimmäinen.

Että kirkko. Ei saa sanella. Mitä uskontoon liittyvä termi tarkoittaa.

Niinku hyvä ihminen, kirkko saa sanella tiettyjä asioita, uskonnollisella yhteisöllä saa olla opetus, ja on sun oma asiasi, kuulutko sä siihen uskonnolliseen yhteisöön. Niinku sä et kuulu, koska erosit siitä mielenosoituksena näille arkkipiispan kannanotoille.

[lovvecherrymotion]

Hei, kysyisin sellaista, että kun jaoit tuon ihanan Ruisrockin keikkatallenteen, niin saisitko laitettua sen you tubeen? 🙏 Ja jos ei onnistu, niin miltä tuntuisi, jos sen laittaisi joku muu, ei tarkoituksena saada hyötyä, näkyvyyttä itselleen tai mitään sellaista, vaan kaikkien JO-fanien iloksi tai sitten niin, että se näkyisi vain jaettavan linkin kautta? 😊

hi, anon! i don't actually speak finnish so ty @unetonriehuja for helping me here 🥰 i've uploaded it and i hope it works just fine!

[kinuskikakku]

Viime viikolla siskon mukula pohti ääneen, että onko eno poika ja noh kuules lapsukainen se ei ole kyllä tai ei vastaus, mutta tarpeeksi lähellä sellaista olen niin menköön.

[hiidenneiti]

"Neelen silmät siirtyivät hänen takanaan olevaan henkilöön, joka kantoi hänen golfmailojaan. Hän tunsi tyypin varsin hyvin. Tyyppi, joka erikoistui rikkaiden vanhemmanpuoleisten miesten nuoriin vaimoihin. Herra Vivian Dubois, mikäli se hän oli, omasi sellaista melko pinnistettyä maskuliinisuutta, joka todellisuudessa ei lainkaan ollut sitä. Hän oli tyyppiä, joka 'ymmärtää' naisia."

onko hän sellainen, you know, joka ymmärtää naisia........ 💅

[puuta-heinaa]

Kultsa 1 & 2

Tämä on nyt suomeksi koska tämä ei ole millään tavalla originelli saati muita kiinnostava teksti, joten se on nyt ihan suomeksi. Kolmannella kotimaisella there is however quite amazing ai translation after just about 15 paragraphs.

Kertakaikellisesti niin eriskummallinen keikanjälkeinen tila, että olen pysytellyt käytännössä kokonaan pois tumblrista, ja keksinyt kaikkea muuta puuhasteltavaa. Olen luoja nähköön pistänyt mm. uusiksi kesägarderoobini ompelukoneen äärellä ja lukenut kolmesataasivuisia kirjoja useamman kappaleen.

Kulttuuritalo 1 ja 2. Kaikki on varmasti kerrottu. Siksi kerronkin ihmiskohtaamisistani.

Tapojeni vastaisesti ryykäsin lauantaina pizzalle ennen keikkapaikalla käyntiäkään saman tien kun kutsu kävi Juustosämpylät-kanavalla. Tapojeni mukaisesti lähdin sentään serkkuni luota vasta siinä vaiheessa kun olisi ollut hyvä olla jo perillä, mutta olin melko ajoissa paikalla. Pizza oli hyvää ja seura.

On jotenkin vinha tunne kun menee keikkapaikalle, missä ei sikäli pitäisi olla yhtikäs ketään tuttua, ja yhtäkkiä jono on täynnänsä ihmisiä ympäri Eurooppaa, joiden kanssa on joskus jutellut yhden sanan discordissa tai tumblrissa, ja heidän kanssansa on asiaankuuluvaa ja luontevaa jutustella, koska samaa joukkoahan tässä ollaan. Sain myös faniprojekti-perhosen ja nimeni isoon perhoseen! Ja tarroja!

Palasin leiripaikkaani, vedin puolen tunnin rentoutusharjoituksen "älä vaan sano yhtäkään sanaa sillä minä en ole tavoitettavissa" -saatesanoin silmät kiinni lattialla, jonka jälkeen tälläydyttiin serkkuni kanssa oikein vain asianmukaisesti keikkailtaa varten! Eputin glamin rinnalla jäin itse toiseksi, vaikka hologrammi-highlighteria lainasinkin pinkkien ja glitteristen rajausten kaveriksi.

Tuttuuden kokemus jatkui keikkapaikalla, jossa tunnistin ihmisiä muutamien penkkirivien päästä, jonne säntäsin lämppärien välillä jutustelemaan ja piirustustaidetta kehumaan - ja sain parin minuutin piirroksen Nacesta! Vaihdokkina annoin ananaslonkero-fanirannekorun.

Joker Out itse oli ehkä hieman vaisu ekana iltana, ja niin olin kyllä itsekin penkkirivissäni sekä kaikki ympärilläni. Ympärilläni-istujat streamasivat tai muuten kuvasivat koko jumalan keikan, ja vaikka itsekin katson toisinaan streameja, se ei ole mukavin paikka olla laulutaitoisena ihmisenä, etenkään istumakatsomossa.

Hojan!!!

Keikan jälkeen lisää rannekorujen vaihtelua sekä sellaista sopivalla tavalla sosiaalisesti kiusallista kanssakäymistä muiden joker out-fanien kanssa. Itse mm. feilasin kuuluisan kengännauha-linen selittämällä ummet ja lammet omieni heijastusominaisuuksista, kunnes tajusin varastaneeni ne presidentiltä, ja toisaalta meinasin potkaista erästä pöydän alla sääreen, kun hän kehui fanirannekorujani sanomalla "nämähän on siis yleensä aivan kauheita, mutta nämä sinun on kyllä upeita!!" pöydässä, jonka äärellä oli fanirannekorujen suurtuottajia.

Villapaitani (molemmat) saivat kehuja molempina päivinä, ja melkeen aina kun sanoin että oon kirjoittanut sille ohjeenkin jos kiinnostaa itse kokeilla, oli vastaus, että tiedän, olen nähnyt sen! Hupaisaa sinällään että tavoittavuus on ollut niin suurta, vaikka ymmärrän toki että sellaiset ihmiset tulevat tuttuudenhuumassaan varmiten kehumaan, jotka ovat sen tumblrissa sattumalta aiemmin nähneet. Myös Damon Baker-turvavillapaidan tunnistivat tunnistajat, enkä osaa oikein sanoin ilmaista, miltä tuntuu kun ei tarvitse selittää ja tällaiset külttuuriset referenssit välittyvät tuosta noin vaan.

Sunnuntaina ryykäsin jonoon taas noin puoli tuntia myöhemmin kuin oli ollut vakaa aikomukseni, tällä kertaa itsekseni, mutta faniprojekti-lappua kännykän salamaan etsiessäni törmäsin Tuttuun Kasvoon jonossa, ja röyhkeästi kävin seuraksi ja tiettävästi tämä oli ok. Tämä oli ehkä hirveä ratkaisu kaikkien muiden kannalta, sillä tätireivaus saattoi traumatisoida kaikki ympärille permannolla osuneet. Hyvittelin kyllä ihmisiä fanirannekkeilla, mm. varmaan ainoat itseäni vanhemmat ihmiset permannolla saivat sammakko-bojan -rannekorut. Tätireivaus ei muiden harmiksi rajautunut keikkaan, vaan siitä ""nautittiin"" jo tunnelmamussiikkin aikana.

Piano-Padamin mainitsen koska ÄÄPWKÅAÄÄÄAÄÄAÅAÅÅÅÄÖÄÖÄÅÅÅÅAÅAÅÅAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Ruisrock-ilmoitus. Prinsessa-Kris. Krisin NGVOT, kupla-Jure jälleen uudessa villapaidassaan, Nacen lasit. Kaksi encorea????

Keikan jälkeen jutskailin jälleen tuttujen, uusien tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Huusimme biisilistoista, vaihtelimme rannekoruja. Siis kaiken kaikkiaan aivan uskomaton tunnelma ja toisaalta taas sellainen hyvä merkki siitä että internetissä kannattaa vastoin kaikkia ohjeita roikkua.

Palautusruokana täti-ihmiselle sopiva alennus-coleslaw sekä voisilmäpulla, sekä noin 1 litra elektrolyyttijuomaa...

Seuraavat päivät vietinkin sitten pastilli suussa ääntä palauttaen ja kauratyyny moshausniskaa pehmitellen, sekä kätkiessäni tätä kaikkea sydämeeni ja tutkistellen sitä kuin neitsyt Maria konsanaan.

Incredibly peculiar post-concert state, I've practically stayed completely off Tumblr, and come up with all sorts of other things to do. For heaven's sake, I've even revamped my summer wardrobe with a sewing machine and read several three-hundred-page books.

Kultsa 1 and 2. Everything has surely been told. That's why I'm talking about my human encounters.

Against my habits, on Saturday, I devoured pizza before even going to the concert venue when the call came on the Cheese Roll Channel. In line with my habits, I left my cousin's place when I was already supposed to be at the pizzeria. The pizza was good, and so was the company.

There's a strange feeling when you go to a concert venue where you shouldn't know anyone, and suddenly the line is filled with people from all over Europe whom you've talked to briefly on Discord or Tumblr, and it's appropriate and natural to chat with them because we're all in the same group. I also got a fan project butterfly and wrote my name on a big butterfly! And stickers!

I returned to my campsite, did a half-hour relaxation exercise of 'don't say a word because I'm not available' with my eyes closed on the floor, after which my cousin and I got ready properly for the concert! Next to his glam, I was second, though I did borrow hologram highlighter to go with my pink and glittery eyeliner.

The sense of familiarity continued at the concert venue, where I recognized @mitamicah a few rows away, so I rushed over between warm-up acts to chat and compliment artwork - and I got a two-minute drawing of Nace! In exchange, I gave a pineapple cider fan bracelet.

Joker Out was perhaps a bit subdued on the first night, and so was I in my seat and everyone around me. The people around me were streaming or otherwise recording the whole darn show, and although I sometimes watch streams myself, it's not the most comfortable place to be as someone who can sing, especially in the seated section.

Hojan!!!

After the concert, there was more bracelet swapping and such socially awkward interaction with other Joker Out fans. For instance, I failed miserably in explaining the famous shoelace line by rambling about the reflective properties of mine, until I realized I stole them from the president, and on the other hand, I almost kicked someone under the table when they complimented my fan bracelets by saying 'fan bracelets are usually awful, but yours are really great!!' at a table where there were fan bracelet producers.

My sweaters (both) got compliments both days, and almost every time I said that I've written a pattern for it, if they're interested in trying, the response was 'I know, I've seen it!' It's amusing how widespread the reach has been, though I understand that those people who have stumbled upon it on Tumblr are more likely to come say hi and praise in person. The Damon Baker safety sweater was also recognized by some, and I can't really express in words how it feels when you don't need to explain and these cultural references are just understood around you amongst strangers.

On Sunday, I joined the line about half an hour later than I had intended, this time alone, but while searching for my fan project piece of paper for the flashlight on my phone, I bumped into a Familiar Face (@arctixout ) in the line, and boldly joined her. This might have been a terrible decision for everyone else, as our grannie raving might have traumatized everyone on the floor around us. I did compensate people with fan bracelets, even gave frog-bojan -ones to probably the only people older than me on the floor. The grannie raving, much to others' annoyance, didn't limit itself to the concert but was "enjoyed" during the dj set too.

I mention Piano-Padam because ÄÄPWKÅAÄÄÄAÄÄAÅAÅÅÅÄÖÄÖÄÅÅÅÅAÅAÅÅAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Ruisrock announcement. Princess-Kris. Kris's NGVOT, Bubble-Jure in his new sweater, Nace's glasses. Two encores????

After the concert, I chatted again with familiar faces, new acquaintances, and strangers. We shouted about the setlists, swapped bracelets. So, all in all, an unbelievable atmosphere and on the other hand, a good sign that it's worth hanging around on the internet against all advice.

As recovery food, I had a discount coleslaw and a bun, and about 1 liter of electrolyte drink...

The following days were spent with a lozenge in my mouth, restoring my voice, softening my neck with an oat pillow, and treasuring all of this in my heart, pondering it like the Virgin Mary herself.

[ruttotohtori]

Viimeöisessä unessa tapasin Sirkus Finlandian esiintyjiä, joihin kuului joukko ihmisiä, jotka esiintyivät sirkuksessa siksi, koska heillä oli outoja epämuodostumia. Porukkaan kuului mm. kiinalaiset kaksosnaiset, jotka olivat aivan normaaleja aikuisia ihmisiä lukuunottamatta sellaista pikku juttua, että heidän molempien kehoihin kuului vain pää ja kaula. Heillä molemmilla oli liikkumista vasten neliön muotoinen, pieni musta lastulevy, jonka alla oli neljä pyörää. Levyt liikkuivat ilmeisesti heidän ajatustensa voimalla, koska niissä ei ollut minkäänlaisia ohjausvälineitä eikä moottoreita.

...jja sitten siinä kävi sellainen pikku juttu, että toinen niistä kiinalaisnaisista huomasi unohtaneensa elintärkeät lääkkeensä Italiaan, (hän oli saapunut Suomeen vain joitain tunteja sitten) ja meni tosi huonoon kuntoon tosi nopeasti. Se toinen kiinalainen lähti sitten äkkiä hakemaan niitä sieltä italialaishotellista, missä se toinen yli majottunu. Ja jätti omat lääkkensä Suomeen, koska kyseessähän oli vain ihan nopea muutaman tunnin mittainen reissu.

Paitsi että siinä kestikin paljon odotettua kauemmin. Ja sitten molemmat kiinalaisnaiset oli kuolemassa.

[teal-skull]

Suomenkielisiä sanoituksia jotka vaan iskee eri tavalla

"Syreenien kanssa sä voit jäädä nukkumaan / enää ei tarvii jaksaa" -Haukilahden rantaan, SANNI

"Mulla yksi pyyntö ois / älä vie lapsuuttani pois / anna mun nauttia aika tää" -Pyyntö, Klamydia

"Minä suojelen sinua kaikelta / mitä ikinä keksitkin pelätä / ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi."

-Minä suojelen sinua kaikelta, Ultra Bra

"Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen, kun ihmiskunta tekee itsemurhaa"

-Viidestoista yö, Juice Leskinen

"Joku hullu on keksinyt ikuisuuden" -Autiotalo, Dingo

"Syvälle syliisi lasken teidät lapsikullat / laulan viimeiset tuutilullat / heitän päällenne kepeät mullat / Menkää rauhassa " -Kepeät mullat, Mokoma

"Pihamaalla katsoo miten kaunis voikaan olla maa / vaikkei ole Jumalaa"

-Rakkaus on lumivalkoinen, Yö (tän koko biisin vois laittaa)

"Vesi oli mustaa kuin aikakin" -Lumi teki enkelin eteiseen, Hector (tän koko biisin vois postaa koska se on se kokonaisuus jota iskee jonnekin syvälle)

"Lumi on syönyt kaiken / routa raiskaa tämän maan / joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan "

-Joutsenet, PMMP

"Mä en tiedä mitä teen / on kai pakko laittaa lapset laitokseen / eikö elämässä riitä mikään? / eikö hellittäisi hetkeksikään mieletön kierre?" -Elina mitä mä teen? Leevi and the leavings

"Kipu kuolee huutamalla / Alastomana lattialla "

-Koneeseen Kadonnut, Apulanta

"Ei käsin tunnu pimeys niin tummalta, jos kosken aamun kastetta" -Sudenmorsian, Korpiklaani "Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista / jonka raajat kuolleet on / tän täytyy mennä näin / vaikka tahtoisin kieltää / koittaa säilyttää / mutta tiedän et on turhaa armoo viivyttää."

-Armo, Apulanta

"Jotka kuuluu siihen kulissiin, mitä peloissaan kodiksi kutsutaan ja jonne haaveet haudataan / miksei ikinä riitä että toinen on siinä ja jakaa tämän hetken sinun kanssasi" -Maailma on tehty meitä varten, Haloo Helsinki "Täällä pohjantähden alla hiipii sieluun asti halla ja tunteet tappamalla rikki repii sydämen " -Täällä Pohjantähden alla, Petri Laaksonen

Saa Lisätä!

[neodyymi]

Mietin toisinaan melko aggressiivisesti Koskelaa, joka on omalla tavallaan yksinäinen, ja Lammiota, joka on ihan kaikilla tavoilla yksinäinen, löytämässä toistensa seurassa sellaisen yhteisen, hetkellis-seesteisen sävelen vaikkapa sitten shakinpeluun parissa.

Siinä olisi sellainen Lammio, joka ei löydä peliseuraa ja pelaa itseään vastaan (monessakin mielessä, nyyhkistä), mutta joku kerta Koskela sattuisi olemaan siinä hollilla toimittamassa jotain asiaa ja Lammio sit hetken mielijohteesta pyytää Koskelaa pelaamaan.

Koskela ei kyllä olisi koskaan pelannut, eikä oikeastaan keksi yhtään tolkun syytä jäädä viettämään vähäistä vapaa-aikaansa Lammion seurassa, mutta ehkä joku tuollainen haaste vähän sitten viehättää Koskelaakin. Että pääsisi haastamaan itseään ja käyttämään päätään johonkin sellaiseen, mihin ei liity tappamista.

Koskela ei olisi koskaan pelannut. En kyllä oikeasti muista, implikoidaanko canonissa mitään sen suuntaista, että olisi, mutta no. Nyt ei ole. Hän saisi nokkelana poikana kuitenkin nopeasti kiinni jutun juonesta, ja siitä ekastakin pelistä tulisi odottamattoman tiukka.

Tähän voisi ehkä liittää jotain sellaista, että shakinpeluu olisi about ainoa asia, jonka ympärillä Lammio ja hänen isänsä olisivat koskaan voineet bondata.

Lammio olisi jotenkin vaikuttunut siitä, että Koskelasta olisi vastusta, vaikka kuittaisikin sen ulospäin silleen moukan tuurina. Hänestäkin olisi varmaan kiva saada silleen. Ajatella. Ja kokea olevansa vertaisessaan seurassa, koska jos ihan rehellisiä ollaan, niin Lammio varmaan kokisi, että noin 90 % sen duunista on kaiken maailman tyhmien metsäläisten ja maajussien paimentamista paikasta toiseen jossain jumalan selän takana, ja sellaisesta on aika vaikea nyhtää irti glooriaa.

Ei paljon ratsastella ravintolaan hevosella ja tilata samppanjaa, vai mites se nyt meni.

No, joka tapauksessa, siinä Lammio varmaan joutuisi sitten vähän haastamaan niitä canonissakin esittämiään ajatuksia Koskelasta. Koska semmosesta tykkään, niin.

Sit he tapaisivat useampina iltoina, silleen säännöllisen epäsäännöllisesti, miten nyt tilanne milloinkin antaa myöten, ja pelaisivat. Ne olis tosi tasaisia pelejä. Kumpikaan ei olevinaan pidä kirjaa voitoista, mutta pitää kuitenkin.

Tähän varmaan liittyis sitten jotain sellaistakin, että Lammio alkaa huomata, että Koskelan saa jäämään pidemmäksi aikaa, jos sille tarjoaa viinaa, niin Lammio alkaa sit järjestää sitä. Ihan silleen muka kohteliaisuussyistä.

Mut sit joku kerta kävis niin, että Koskela ei tulekaan sovittuna iltana. Eikä ilmoita mitään. Siihen liittyis jotain sellaista, että kookoossa on joku tilanne päällä. Ei mitään haavoittumisia tai sellaista, koska sen Lammio musta ymmärtäisi, että sellainen menee prioriteeteissa edelle. Mut ehkä enemmän joku tunnepuolen juttu. Joku sellainen, mikä alleviivaa sitä, että kookoo on tiivis yhteisö, ja jos oikein juustoinen haluaisi olla, niin melkein perhe, ja Lammio on siitä ulkopuolinen. Ja yksin.

Siis just joku sellainen juttu, että Riitaoja itkee ja huutaa ja hajoilee, ettei pysty enää, ja Koskelaa tarvitaan rauhoittamaan tilanne. Eikä Koskela ajattele, että olisi mitenkään merkityksellistä lähettää sanaa, että nyt ei pysty. Eikä se tajua edes ajatella, että Lammio ehkä pettyis, koska ne niiden pelihetket on Lammiolle tavallaan merkityksellisempiä.

Koska vaikka Koskelakin on sillä omalla tietyllä tavallaan yksin, niin ei se ole kuitenkaan sillä tavalla Yksin(tm) niin kuin Lammio. Ja sit Lammio kokis tarvetta vähän ylikompensoida sitä pettymystään olemalla korostetun viileä ja vittumainen, mikä sais sit vaan aikaan sen, että Koskela kohauttaa olkiaan ja toteaa mielessään, että ei väkisin.

:(