#sellaista se on

[hiidenneiti]

Tällä hetkellä lukemassa – Sarah Waters: The Paying Guests. Virago, 2014.

It is 1922, and in a hushed south London villa life is about to be transformed, as genteel widow Mrs Wray and her discontented daughter Frances are obliged to take in lodgers. Lilian and Leonard Barber, a modern young couple of the ’clerk class’, bring with them gramophone music, colour, fun - and dangerous desires. The most ordinary of lives, it seems, can explode into passion and drama...

[karilapio]

Kehittelin tässä sellaiwen salaliittoteorian ohimennessäni, että Sanna Marinin demarius oli taktinen veto, arvonsa on hyvin kokoomuslaiset mutta fiksuna ja määrätietoisena ymmärsi ettei kokoomuksessa naista päästetä johtotehtäviin joten helpompi päästä kv uralle demareista. Politiikka on aikamoista peliä.

[canisalbus]

En muista saati löydä kysyikö joku tästä jo, mutta ennätitkö käydä katsomassa Helsingin Ateneumissa gothic modern -näyttelyn? Ymmärrän siis toki sijainnin kannalta jos se jäi välistä, mutta se vaikutti näyttelyltä sun makuusi. :-)

Jep, kävin varta vasten viikonloppureissulla Helsingissä katsomassa sen ja HAMin Tove Jansson-näyttelyn tuossa joulun alla :>

Ateneumissa oli monta sellaista Gallen-Kallelaa ja Hugo Simbergiä, joita en ollut aiemmin nähnyt paikan päällä, sekä yllättävän paljon Edvard Munchin teoksia. Tupakoiva Luuranko on nyt ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Van Gogh jonka olen päässyt katsomaan livenä. Kaiken kaikkiaan vaikuttava valikoima. Tämänkin (Death and the Maiden, Marianne Stokes, 1908) olen nähnyt sen seitsemäntoista kertaa ympäri nettiä, oli hurjaa törmätä siihen kasvotusten!

Jätin jälkeeni yhden ketun.

[homunculus-argument]

Äänestäessä muuten ei tarvitse olla mitään tiettyä Parasta Mahdollista Ehdokasta jonka aatteiden puolesta olisi valmis elämään ja kuolemaan. Jos kaikki vaihtoehdot vituttaa, niin valitaan se joka vituttaa vähiten. Jos ei ole ketään jonka uskoisit saavan mitään hyvää aikaiseksi, niin sitten kannattaa äänestää sellaista jonka ei usko saavan mitään aikaiseksi suuntaan tai toiseen. On parempi äänestää hallitukseen joku, joka ei tee mitään muuta kuin vie perseellään paikan hallituksesta, kuin se, että se sama paikka menisi ihmiselle joka aktiivisesti yrittää saada aikaiseksi pahaa.

[toonfinatic]

En ymmärrä miks Hei Mummo tulkitaan sellasena "hähää luuserimummo asuu kaukana pohjoisessa yksin lol!!! t. mummon perhe" -lauluna oli se sit vitsillä tai ei. Mistä se tulkinta tulee?

Mä itse tulkitsen että siinä kerrotaan rakkaudesta sellaista perheenjäsentä kohtaan joka asuu yksin kaukana ja jota ei sen takia voi usein nähdä. Ei siinä ois mitään pointtia jos se ois vaan "mummo asuu lähellä ja sen mies on elossa ja sitä voidaan nähdä usein plus lomilla myös jee!"

Siinä tehdään tosi selkeäksi että lapsenlapset välittää mummostaan ja soittaa sille joulun aikoihin (eikä missään btw sanota että tää mummon perhe soittaa sille VAIN joulun aikaan, oon useaan kertaan törmänny tällaseen tulkintaan ja... ei? Vähänkö kömpelö jos pitäis laulussa erikseen olla "joo lapsenlapset soittaa mummolle joulun aikoihin MUT KYLLÄ NE MUUTENKIN!!!") ja mummo piristyy niistä soitoista.

Niinku joo kyllähän se on vähän surumielinen laulu mut suomalaiset joululaulut nyt yleensä on. Mummo asuu yksin pohjoisessa ja sen takia ei voi nähdä perhettään usein, mut ei tää oo mikään tavattoman harvinainen asia ja en ymmärrä et miten muutoin täs laulus pitäis sit kertoa rakkaudesta kaukana asuvaa läheistä kohtaan!!

[ruttotohtori]

Elisa Leonoff, 28, muutti Lahteen pari vuotta sitten Helsingistä vaimonsa ja pienen lapsen kanssa. Vaikka hän on pääosin tuntenut itsensä tervetulleeksi joka paikkaan Lahdessa, joitakin esimerkkejä tietämättömyydestä on tullut vastaan – esimerkiksi silloin, kun vaimo ilmoitti heidän perheensä neuvolan asiakkaiksi. – Terveyskeskuksesta ilmoitettiin, ettei järjestelmään ole mahdollista lisätä kahta äitiä, Lahden Setan varapuheenjohtajana toimiva Leonoff kertoo. Oikeasti kahden äidin kirjaaminen oli mahdollista, ja näin tehtiinkin myöhemmin. Nyt perheeseen kuuluu 3-vuotiaan tyttären lisäksi 3 kuukautta vanha vauva. Kerran päiväkodissa eräs työntekijä ihmetteli, kun Leonoff sanoi tyttärelle, että mennään hakemaan äitiä. – Hoitaja katsoi minua ja sanoi, että kukas sinä sitten olet?

---

Joissakin tasa-arvoasioissa on hänen mukaansa silti vielä parannettavaa. Lahden Seta kritisoi äskettäin kannanotossaan Lahden kaupunkia siitä, ettei se salli sateenkaariliputusta kaupungintalolla ensi kevään Pride-viikolla. Tämä on herättänyt kysymyksiä siitä, miten suvaitsevainen kaupunki Lahti on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

---

Leonoffin mielestä Lahti on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen huomioimisessa melko pikkukaupunkimainen verrattuna Helsinkiin.

---

Helsingissä on paljon enemmän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tarkoitettuja tapahtumia. Lahdessa Seta järjestää muun muassa sateenkaariperhekahvilaa ja puistotapahtumia. Tirrassa on parin kolmen kuukauden välein homodisko. Leonoff kiittelee yhteistyötä kaupungin kanssa. Kaupunki on antanut näkyvyyttä Pride-viikolle, kirjastolla on saanut järjestää Setan tapahtumia ja nuorisopalveluilla on ollut aiheeseen liittyvää ohjelmaa. Viime vuonna Lahti Priden suojelija oli kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen, joka piti puheen pääjuhlassa Lahden satamassa.

---

Kaupunki on taas lupautunut Lahti Priden kumppaniksi. Lahti Pride on tänä vuonna 12.–18. toukokuuta. Leonoffin mukaan näkyvät toimet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tukemiseksi kuitenkin jäävät aika pitkälti Pride-viikkoon. Hänen mukaansa se on tyypillistä, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. – Tosi usein se jää siihen, että Pride-viikolla yritykset vaihtavat logonsa sateenkaaren väreihin.

---

Kyynäräinen kertoo, että vaikka liputusta ei ole kaupungintalolla, sateenkaarilippuja tulee olemaan eri puolilla kaupunkia. Pride-liput liehuvat esimerkiksi kaupunginteatterilla, sillä tänä vuonna Lahti Priden suojelijaksi on pyydetty kaupunginteatterin johtaja Lauri Maijala. Hänen mukaansa teatterilla tullaan järjestämään Prideen liittyviä tapahtumia.

---

Lahden liputusvääntö ei tosiaan ole Suomessa ainutlaatuinen. Kaupungintalon sateenkaariliputus on joinain vuosina torpattu niin Kouvolassa, Mikkelissä, Kajaanissa, Heinolassa kuin monilla muilla pienemmillä paikkakunnilla. Sen sijaan useat suuret kaupungit kuten Helsinki, Tampere ja Oulu liputtavat kaupungintalolla. Kuntaliiton vuonna 2023 tekemässä kyselyssä kolmisenkymmentä Suomen kuntaa ilmoitti liputtavansa Pride-viikolla ja yleisin liputuspaikka oli kaupungintalo. Lahden kaupungin uusi liputusohje kieltää tasapuolisesti kaikki muut kuin viralliset liput kaupungintalolla. Leonoff uskoo ohjeen taustalla olevan se, ettei kaupungintalolle haluta nimenomaan sateenkaarilippua. Tämä oli mainittu keskustelun alullepanneessa valtuustoaloitteessakin. Leonoff korostaa, että liputusasiasta päättivät kaupunkilaisten äänestämät poliitikot.

---

Leonoffin mielestä Lahti antaa ristiriitaisen viestin, kun se sanoo tukevansa Pride-tapahtumaa, mutta ei silti salli sateenkaariliputusta kaupungintalolla. – Meidän mielestämme viesti on se, että edelleen tässä on jotain sellaista, jota ei voi täysillä tukea.

---

Sateenkaarilippuja on monena vuonna varastettu ja tuhottu ympäri Suomen, niin myös Lahdessa. – On jännä, että jollekin tulee paha mieli, kun näkee sateenkaarilipun. Ihmiset voisivat ajatella, että sillä puolustetaan minunkin tasa-arvoani. Leonoff muistuttaa, että sateenkaarilippu edustaa myös esimerkiksi vammaisia ja muita vähemmistöjä ja ylipäänsä kaikkien tasa-arvoa.

---

Leonoffin äiti on ihmetellyt, että minkä takia hän edelleen käy Pride-marsseilla, vaikka hänellä on jo esimerkiksi oikeus mennä naimisiin. Leonoff kokee, että tasa-arvotyötä pitää tehdä joka päivä. Tasa-arvoinen avioliittolaki on ollut voimassa vasta vuodesta 2017, ja eduskunnassa keskustellaan edelleen siitä, pitäisikö eheytyshoidot kieltää. Eheytyshoidoilla tarkoitetaan esimerkiksi menetelmiä, joilla seksuaalivähemmistöjä yritetään muuttaa heteroiksi. – Jos me olemme vasta saaneet ihan perusihmisoikeuksia, ne on todella helppo ottaa pois, kun yhteiskunta on polarisoitunut ja konservatismi nousee. Yhdysvalloissa presidentti ilmoitti heti virkaan astuttuaan, että sukupuolia on vain kaksi, ja oikeistokonservatismi nousee muun muassa Saksassa. – Tämä kaikki vaikuttaa vähemmistöjen olemiseen ympäri maailmaa, Leonoff sanoo. Hänen mielestään juuri tässä ajassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olisi ollut tärkeää saada Lahden kaupungin yksiselitteinen tuki. – Eletään aika herkkiä aikoja. Pitää valita puolensa, kummalla puolella historiaa haluaa olla. Myös kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen on tiedostanut, että poliittinen keskustelu voi vaikeuttaa vähemmistöjen asemaa. – Ei pidä vähätellä sitä, että poliittisesti pinnalla on myös toisia, vähemmän tasa-arvoisia ääniä.

---

Maijalan mukaan Suomen hallituskin on normalisoinut syrjintää. – Kun miettii, miten eräänkin hallituspuolueen edustajat ovat puhuneet seksuaalivähemmistöistä, meidän valtavirran edustajien tehtävänä on nyt kahta kauheammin puolustaa vähemmistöjä, Maijala sanoo.

[cajanaburg]

Oon miettinyt sellaista aihetta kuin kainuun murteen kirjoittaminen. Standardisoitu kirjakielihän on "keinotekoista" kaikin puolin tiettyine sääntöineen, jotka eivät päde puhekieleen. Samalla käytämme puheessa esimerkiksi äänteitä, joita ei kirjoituksessa merkitä.

Yksi mielenkiintoinen suomessa on glottaaliklusiili, jota esiintyy paljon, mutta jota ei merkitä juuri muualla kuin heittomerkillä muutamissa sanoissa, esim. "vaa'an". Toisinaan glottaaliklusiilia merkitsee viiva, esim. "kuorma-auto" (tässä on murre-eroja). Se esiintyy kuitenkin useasti esimerkiksi genetiivissä. "Ruoan aika" voi puhekielellä helposti kuulostaa "ruuaʔ ʔaika", jossa ʔ merkitsee glottaaliklusiilia. Suomen sukukielessä etelävirossa eli võrossa tämä glottaaliklusiili kirjoitetaan ylös q-kirjaimella, minkä vuoksi monet eteläviron sanat loppuvat q:hun. Suomalainen varmaan lukisi sanan "kalaq" muodossa "kalak", vaikka se on todellisuudessa "kalaʔ"... Muoto sanasta kala, joka on olemassa suomessakin.

Jos kirjoittaisin kainuuksi, minusta glottaaliklusiilin merkitseminen olisi hyvin olennaista. Kainuussa, kuten muissa savolaismurteissa, tapahtuu yleisesti genetiivin rajakahdennus: esimerkiksi "tiikerin vuosi" lausuttaisiin "tiikerivvuosi". Sanoissa, joissa genetiivin jälkeinen sana alkaa vokaalilla, väliin tulee juurikin glottaaliklusiili (esim. aiemmin mainittu "ruua ʔaeka").

Miten itse päättäisin merkitä ylös kirjoituksessa glottaaliklusiilin? Tai tuon rajakahdentumisen? En halua käyttää q-kirjainta, sillä se sotkee suomalaisen lukijan helposti. En halua käyttää ʔ-merkkiä, koska se on vaikea kirjoittaa tietokoneella. Toinen yleinen merkki glottaaliklusiilille on aiemmin mainittu heittomerkki. Pitäisikö siis kirjoittaa "ruua' aeka"? Kävisikö sama rajakahdentumisen merkiksi? "Tiikeri' vuosi" ja silloin tiedät, että lausutaan "tiikerivvuosi"?

Toinen mieleen tuleva asia on ne kainuun konsonantit, jotka ovat pidempiä kuin yksi kirjain, mutta lyhyempiä kuin kaksi. Jos kirjoittaisin kainuuksi Kainuun, "Kaenuu", on yksi n-kirjain liian vähän. Mutta jos kirjoitan "Kaennuu", on kaksi n-kirjainta äänenä liian pitkä. N-kirjain tässä välissä on... 1,5 ännän mittainen. Sekin on minusta tärkeää merkitä ylös. Mutta miten? Foneettisessa kirjoituksessa voi nähdä merkin ˑ, mutta tuokin on vaikea kirjoittaa ja sekoittuu heittomerkin kanssa.

Juuri nyt mietin, että merkkaan glottaaliklusiilin ja rajakahdennuksen heittomerkillä ja 1,5-mittaisen konsonantin tähdellä *. Kun keksin jotain parempaa, voin vaihtaa siihen. Nyt olisi kuitenkin tarjolla siis "kaen*uu' murretta".

[valtionrautatiet-official]

Tässä viikko sitten matkustin junalla Japanissa ja VR:ään tottuneena junat tuntuivat tosi nopeilta (menin joo luotijunalla, mutta myös ns. tavallisella paikallisjunalla). Myös ranskalaiset kaverini valittelevat, että VR:n junat ovat hitaita. Miksi? Ainakin huomasin, että täällä raiteet ovat usein kallellaan käännöksissä, kai koska käytetty kalusto ei ole pendoliinomallia (vuoriston keskellä tuntui välillä ihan vuoristoradalta, hehheh), mutta onko suomen junien hitauden taustalla jotain syvempää kuin, että kalusto on jotenkin vanhaa tai raiteet vaatisivat nopeille vuoroille pendoliinotekniikkaa tai vastaavasti raiteet pitäisi uusia vähintään mutkista tms.

Myös jos oon ymmärtänyt junien toiminnasta jotain väärin tai on lisättävää niin saa täsmentää :D

Ranska ja Japani on toki ne kaksi paikkaa maailmassa, missä on parhaiten toimiva suurnopeusjunaverkko, että en tiedä onko vertailu ihan reilu.

Niissä molemmissa on ollut rahaa ja poliittista tahtoa rakentaa pelkästään matkustajaliikennettä varten oleva rataverkko vanhan rinnalle, jolloin voidaan tehdä juurikin esimerkiksi noi mutkien kallistukset optimaaliseksi kovaa kulkevan matkustajajunan kannalta. (Samoin esimerkiksi Tokion paikallisjunaverkosta iso osa on rakennettu vain matkustajajunille).

Suomessa taas kaikki radat (lukuunottamatta Kehäradan Hiekkaharju–Vantaankoski-osuutta) on tehty kompromisseina tavara- ja matkustajajunien tarpeiden välillä. Pääosa Suomen rataverkosta on rakennettu aikanaan ajatellen nimenomaan rahdin tarpeita (mistä johtuu monien järkevien suorien ratayhteyksien puuttuminen, kun radat linjattiin palvelemaan teollisuutta) ja valtaosa rataverkosta on tehty aikanaan halvalla kun rahaa ei ollut. Toki ratoja on sittemmin paranneltu reilustikin vuosien saatossa, mutta meillä on tasan yksi virallisen suurnopeusradan määritelmän (=voi ajaa yli 200 km/h) täyttävä rataosa eli Kerava–Lahti-rata vuodelta 2006. Muillakin radoilla on kohtia missä voidaan ajaa 200 km/h, mutta Shinkansenin ja TGV:n 320 km/h:n pääseminen vaatisi matkustajaliikenteelle pyhitetyn ja noille nopeuksille erikseen suunnitellun radan (Kerava–Lahti-rata voitaisiin tällaiseksi muuttaa jos kiskotus mutkissa uusittaisiin). Mutta iso osa Suomen rataverkkoa on sitten sellaista, että maksiminopeus on 120 km/h tai vähemmän, koska ne on tehty silloin kun satasta ajava juna oli utopiaa, eikä koskaan ole löytynyt rahaa tai tahtoa oikeasti päivittää ne nykyaikaan.

Suomalainen kalusto ei ole mitenkään erityisen vanhaa tai poikkeuksellisen hidasta, veturivetoiset matkustajajunat Euroopassa ovat pitkälti samanlaisia noin 200 km/h -nopeudelle rakennettuja (kuten jo aiemmin kirjoittelinkin niin Sr2 ja Sr3 on molemmat laajalti muissakin maissa käytössä olevia veturityyppejä). Meiltä Suomesta vaan puuttuu se niitä nopeampien, noin 300 km/h nopeuksiin pystyvien junien joukko, jollaisia on esim. Japanissa, Ranskassa, Saksassa ja Espanjassa.

Pendolino oli yritys saada Suomeen jonkinlainen suurnopeusjuna, mutta käytännön kokemus paljasti ettei kallistuvakoritekniikka toiminut halutulla tavalla (ts. siitä ei oikeasti ole korvaamaan suurnopeusgeometrialla rakennettua rataa). Niillä piti voida ajaa 250 km/h, oikea huippunopeus oli kuitenkin 220 km/h ja lopulta todettiin että niillä ei kannata ajaa kuin sitä 200 km/h mitä Sr2/Sr3+kaksikerroksinen Intercityvaunu -kombolla voidaan ajaa.

Uudelle Espoo–Salo-oikoradalle, jonka ensimmäisen vaiheen rakentamisen nykyinen hallitus on hyväksynyt (noin ainoana järkevänä toimenpiteenään) on suunniteltu 300 km/h osuus. Toki tätä hyötyä voidaan käyttää vain jos ostetaan myös 300 km/h -nopeuksiin pystyvää kalustoa. Samaten hylätty "Suomi-rata," eli uusi rata Helsingin ja Tampereen välille, olisi ollut 300 km/h -rata.

(Tulipa tästä pitkä. Mä olen kirjoittanut jo valmiiksi Pendolinojen esittelyn, siinä on tarkemmin niiden ongelmista, mutta pari muuta asiaa pitäisi saada esiteltyä ennen sitä).

[romanttinen-rotankolo]

Hennon taimen raskas taakka

olipa kerran pohjalainen mies, joka sysäsi syliini pikkiriikkisen ruusun taimen

pitelin sitä vasten vatsaani hätääntyneenä

taimi tuntui kuumalta ja raskaalta minua vasten ja se yritti kietoa juuriaan jokaiseen kehoni sopukkaan

miten ihmeessä ruusuja kasvatetaan?

olisiko minusta hennon taimen hoivaajaksi?

voisinko hoivata sen taimen suureksi ruusupuskaksi ilman, että pilaisin sen?

ilman, että sen oksat kasvaisivat vinoon ja se olisi aivan liian hento tähän maailmaan?

osaisinko karaista sen kestämään pikkupakkasta ja sadetta?

"meilläpäin etelä-pohojammaalla nuo hommat kuuluu akoolle", sanoi pohjalainen, kun kysyin siltä voisiko hän auttaa minua kasvattamaan sen jonka minun syliini oli sysännyt.

"meil satakunnas myäs ukoil o ollu tapan ottaa osaa yhteisii kasvatushommii", iskin takaisin.

minulla oli huono olo ja tunsin kehossani, kuinka pieni ruusu vahvistui päivä päivältä.

sen hennot oksat saivat lisää paksuutta ympärilleen ja sen juuret painuivat varmemmin multaan, ottivat tilan omakseen.

jos antaisin sen kasvaa, se olisi pian liian suuri enää ylös kitkettäväksi.

silloin tiesin, että ei minusta olisi tulossa pohjalaistalon emäntää ainakaan tämän isännän torppaan.

miksi miehet jotka ovat kovimpia kylvämään jaksavat huolehtia tekosistaan vähiten?

joillakin oli puutarha täynnä mitä kauniimpia kasveja mutta minusta tuntui siltä, että yksikin hentoinen taimi oli liiaksi.

eräälläkin emännällä oli ruusuja joka sormelle ja lisää oli tulossa.

uusin tulokas alkaisi kukkia pari kuukautta ennen minun taimeani.

hän kannusti minua jatkamaan yritystäni

"aina ny yhden kans pärjää", hän sanoi ja kasteli puutarhansa pienintä, jotta se vahvistuisi.

pohjalainen nukkui vieressäni, veti peittoa korkeammalle ja mutisi.

sinä yönä tajusin, että ei minusta olisi puutarhuriksi.

ei ainakaan ilman pohjalaistani ja tiesin, että kun ruusuni olisi tarpeeksi vahva kukkimaan yksin, pohjalainen olisi palannut takaisin lakeuksille.

kysyin pohjalaiselta mitä me tekisimme.

hän ilmoitti sen olevan minun päätökseni mutta hänellä ei olisi aikaa auttaa kitkemisessä.

ruusu oli meidän yhteinen mutta jotenkin siitä oli tullut vain minun vastuuni.

eräänä päivänä tartuin ruusuun kiinni

aloin repimään sitä irti juurineen

piikit raapivat kämmeniäni

jättivät jälkeensä verta vuotavia haavoja

itkin katkerasti

en sen takia, että raapaleet sattuivat

vaikka sattuivathan ne

vaan siksi, että ruusun hennot varret huusivat elämästä joka oli annettu väärään aikaan

käteni vapisivat, kun riivin irti jotain sellaista joka oli erottamaton osa minua

tuhosin jotain sellaista jota minun olisi pitänyt osata hoivata

pohjalainen jatkoi elämää, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan

aivan kuin se pieni nupullaan oleva ruusu ei olisi ollut hänenkin omansa

aivan kuin se ei olisi ollut hänen kättensä työtä ja osaa häntä ei olisi kulkenut kasvin juurissa

minulla oli jäljellä vain tyhjä syli

muisto terälehtien verenpunasta hameeni helmassa

kämmenien haavat arpeutuivat mutta sydän ei

voiko äiti maa antaa anteeksi, jos revin hänen omansa pois säälimättömästi?

voiko äiti maa antaa anteeksi, että surusta huolimatta päällimmäinen tunne on helpotus?

[neroushalvaus]

Mä en pääse yli siitä uskontokeskustelusta, joka mulla oli tässä yksi päivä sukulaisen kanssa. Puhe oli arkkipiispan kannanotoista maahanmuuttopolitiikkaan ja mä totesin tässä yhteydessä, että arkkipiispa vain toimii kirkon opetusten mukaan, koska kirkko opettaa, että sana "lähimmäinen" tarkoittaa kaikkia maailman ihmisiä. Tää äijä alkoi ensin vääntämään siitä, kuin se olisi joku mielipide (ei ole, niin kirkko opettaa). Sitten alkoi vääntö siitä, että eihän kirkko saa sellaista ihmiselle sanella, että kuka on lähimmäinen.

Että kirkko. Ei saa sanella. Mitä uskontoon liittyvä termi tarkoittaa.

Niinku hyvä ihminen, kirkko saa sanella tiettyjä asioita, uskonnollisella yhteisöllä saa olla opetus, ja on sun oma asiasi, kuulutko sä siihen uskonnolliseen yhteisöön. Niinku sä et kuulu, koska erosit siitä mielenosoituksena näille arkkipiispan kannanotoille.

[kinuskikakku]

Viime viikolla siskon mukula pohti ääneen, että onko eno poika ja noh kuules lapsukainen se ei ole kyllä tai ei vastaus, mutta tarpeeksi lähellä sellaista olen niin menköön.

[hiidenneiti]

"Neelen silmät siirtyivät hänen takanaan olevaan henkilöön, joka kantoi hänen golfmailojaan. Hän tunsi tyypin varsin hyvin. Tyyppi, joka erikoistui rikkaiden vanhemmanpuoleisten miesten nuoriin vaimoihin. Herra Vivian Dubois, mikäli se hän oli, omasi sellaista melko pinnistettyä maskuliinisuutta, joka todellisuudessa ei lainkaan ollut sitä. Hän oli tyyppiä, joka 'ymmärtää' naisia."

onko hän sellainen, you know, joka ymmärtää naisia........ 💅

[puuta-heinaa]

Kultsa 1 & 2

Tämä on nyt suomeksi koska tämä ei ole millään tavalla originelli saati muita kiinnostava teksti, joten se on nyt ihan suomeksi. Kolmannella kotimaisella there is however quite amazing ai translation after just about 15 paragraphs.

Kertakaikellisesti niin eriskummallinen keikanjälkeinen tila, että olen pysytellyt käytännössä kokonaan pois tumblrista, ja keksinyt kaikkea muuta puuhasteltavaa. Olen luoja nähköön pistänyt mm. uusiksi kesägarderoobini ompelukoneen äärellä ja lukenut kolmesataasivuisia kirjoja useamman kappaleen.

Kulttuuritalo 1 ja 2. Kaikki on varmasti kerrottu. Siksi kerronkin ihmiskohtaamisistani.

Tapojeni vastaisesti ryykäsin lauantaina pizzalle ennen keikkapaikalla käyntiäkään saman tien kun kutsu kävi Juustosämpylät-kanavalla. Tapojeni mukaisesti lähdin sentään serkkuni luota vasta siinä vaiheessa kun olisi ollut hyvä olla jo perillä, mutta olin melko ajoissa paikalla. Pizza oli hyvää ja seura.

On jotenkin vinha tunne kun menee keikkapaikalle, missä ei sikäli pitäisi olla yhtikäs ketään tuttua, ja yhtäkkiä jono on täynnänsä ihmisiä ympäri Eurooppaa, joiden kanssa on joskus jutellut yhden sanan discordissa tai tumblrissa, ja heidän kanssansa on asiaankuuluvaa ja luontevaa jutustella, koska samaa joukkoahan tässä ollaan. Sain myös faniprojekti-perhosen ja nimeni isoon perhoseen! Ja tarroja!

Palasin leiripaikkaani, vedin puolen tunnin rentoutusharjoituksen "älä vaan sano yhtäkään sanaa sillä minä en ole tavoitettavissa" -saatesanoin silmät kiinni lattialla, jonka jälkeen tälläydyttiin serkkuni kanssa oikein vain asianmukaisesti keikkailtaa varten! Eputin glamin rinnalla jäin itse toiseksi, vaikka hologrammi-highlighteria lainasinkin pinkkien ja glitteristen rajausten kaveriksi.

Tuttuuden kokemus jatkui keikkapaikalla, jossa tunnistin ihmisiä muutamien penkkirivien päästä, jonne säntäsin lämppärien välillä jutustelemaan ja piirustustaidetta kehumaan - ja sain parin minuutin piirroksen Nacesta! Vaihdokkina annoin ananaslonkero-fanirannekorun.

Joker Out itse oli ehkä hieman vaisu ekana iltana, ja niin olin kyllä itsekin penkkirivissäni sekä kaikki ympärilläni. Ympärilläni-istujat streamasivat tai muuten kuvasivat koko jumalan keikan, ja vaikka itsekin katson toisinaan streameja, se ei ole mukavin paikka olla laulutaitoisena ihmisenä, etenkään istumakatsomossa.

Hojan!!!

Keikan jälkeen lisää rannekorujen vaihtelua sekä sellaista sopivalla tavalla sosiaalisesti kiusallista kanssakäymistä muiden joker out-fanien kanssa. Itse mm. feilasin kuuluisan kengännauha-linen selittämällä ummet ja lammet omieni heijastusominaisuuksista, kunnes tajusin varastaneeni ne presidentiltä, ja toisaalta meinasin potkaista erästä pöydän alla sääreen, kun hän kehui fanirannekorujani sanomalla "nämähän on siis yleensä aivan kauheita, mutta nämä sinun on kyllä upeita!!" pöydässä, jonka äärellä oli fanirannekorujen suurtuottajia.

Villapaitani (molemmat) saivat kehuja molempina päivinä, ja melkeen aina kun sanoin että oon kirjoittanut sille ohjeenkin jos kiinnostaa itse kokeilla, oli vastaus, että tiedän, olen nähnyt sen! Hupaisaa sinällään että tavoittavuus on ollut niin suurta, vaikka ymmärrän toki että sellaiset ihmiset tulevat tuttuudenhuumassaan varmiten kehumaan, jotka ovat sen tumblrissa sattumalta aiemmin nähneet. Myös Damon Baker-turvavillapaidan tunnistivat tunnistajat, enkä osaa oikein sanoin ilmaista, miltä tuntuu kun ei tarvitse selittää ja tällaiset külttuuriset referenssit välittyvät tuosta noin vaan.

Sunnuntaina ryykäsin jonoon taas noin puoli tuntia myöhemmin kuin oli ollut vakaa aikomukseni, tällä kertaa itsekseni, mutta faniprojekti-lappua kännykän salamaan etsiessäni törmäsin Tuttuun Kasvoon jonossa, ja röyhkeästi kävin seuraksi ja tiettävästi tämä oli ok. Tämä oli ehkä hirveä ratkaisu kaikkien muiden kannalta, sillä tätireivaus saattoi traumatisoida kaikki ympärille permannolla osuneet. Hyvittelin kyllä ihmisiä fanirannekkeilla, mm. varmaan ainoat itseäni vanhemmat ihmiset permannolla saivat sammakko-bojan -rannekorut. Tätireivaus ei muiden harmiksi rajautunut keikkaan, vaan siitä ""nautittiin"" jo tunnelmamussiikkin aikana.

Piano-Padamin mainitsen koska ÄÄPWKÅAÄÄÄAÄÄAÅAÅÅÅÄÖÄÖÄÅÅÅÅAÅAÅÅAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Ruisrock-ilmoitus. Prinsessa-Kris. Krisin NGVOT, kupla-Jure jälleen uudessa villapaidassaan, Nacen lasit. Kaksi encorea????

Keikan jälkeen jutskailin jälleen tuttujen, uusien tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Huusimme biisilistoista, vaihtelimme rannekoruja. Siis kaiken kaikkiaan aivan uskomaton tunnelma ja toisaalta taas sellainen hyvä merkki siitä että internetissä kannattaa vastoin kaikkia ohjeita roikkua.

Palautusruokana täti-ihmiselle sopiva alennus-coleslaw sekä voisilmäpulla, sekä noin 1 litra elektrolyyttijuomaa...

Seuraavat päivät vietinkin sitten pastilli suussa ääntä palauttaen ja kauratyyny moshausniskaa pehmitellen, sekä kätkiessäni tätä kaikkea sydämeeni ja tutkistellen sitä kuin neitsyt Maria konsanaan.

Incredibly peculiar post-concert state, I've practically stayed completely off Tumblr, and come up with all sorts of other things to do. For heaven's sake, I've even revamped my summer wardrobe with a sewing machine and read several three-hundred-page books.

Kultsa 1 and 2. Everything has surely been told. That's why I'm talking about my human encounters.

Against my habits, on Saturday, I devoured pizza before even going to the concert venue when the call came on the Cheese Roll Channel. In line with my habits, I left my cousin's place when I was already supposed to be at the pizzeria. The pizza was good, and so was the company.

There's a strange feeling when you go to a concert venue where you shouldn't know anyone, and suddenly the line is filled with people from all over Europe whom you've talked to briefly on Discord or Tumblr, and it's appropriate and natural to chat with them because we're all in the same group. I also got a fan project butterfly and wrote my name on a big butterfly! And stickers!

I returned to my campsite, did a half-hour relaxation exercise of 'don't say a word because I'm not available' with my eyes closed on the floor, after which my cousin and I got ready properly for the concert! Next to his glam, I was second, though I did borrow hologram highlighter to go with my pink and glittery eyeliner.

The sense of familiarity continued at the concert venue, where I recognized @mitamicah a few rows away, so I rushed over between warm-up acts to chat and compliment artwork - and I got a two-minute drawing of Nace! In exchange, I gave a pineapple cider fan bracelet.

Joker Out was perhaps a bit subdued on the first night, and so was I in my seat and everyone around me. The people around me were streaming or otherwise recording the whole darn show, and although I sometimes watch streams myself, it's not the most comfortable place to be as someone who can sing, especially in the seated section.

Hojan!!!

After the concert, there was more bracelet swapping and such socially awkward interaction with other Joker Out fans. For instance, I failed miserably in explaining the famous shoelace line by rambling about the reflective properties of mine, until I realized I stole them from the president, and on the other hand, I almost kicked someone under the table when they complimented my fan bracelets by saying 'fan bracelets are usually awful, but yours are really great!!' at a table where there were fan bracelet producers.

My sweaters (both) got compliments both days, and almost every time I said that I've written a pattern for it, if they're interested in trying, the response was 'I know, I've seen it!' It's amusing how widespread the reach has been, though I understand that those people who have stumbled upon it on Tumblr are more likely to come say hi and praise in person. The Damon Baker safety sweater was also recognized by some, and I can't really express in words how it feels when you don't need to explain and these cultural references are just understood around you amongst strangers.

On Sunday, I joined the line about half an hour later than I had intended, this time alone, but while searching for my fan project piece of paper for the flashlight on my phone, I bumped into a Familiar Face (@arctixout ) in the line, and boldly joined her. This might have been a terrible decision for everyone else, as our grannie raving might have traumatized everyone on the floor around us. I did compensate people with fan bracelets, even gave frog-bojan -ones to probably the only people older than me on the floor. The grannie raving, much to others' annoyance, didn't limit itself to the concert but was "enjoyed" during the dj set too.

I mention Piano-Padam because ÄÄPWKÅAÄÄÄAÄÄAÅAÅÅÅÄÖÄÖÄÅÅÅÅAÅAÅÅAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Ruisrock announcement. Princess-Kris. Kris's NGVOT, Bubble-Jure in his new sweater, Nace's glasses. Two encores????

After the concert, I chatted again with familiar faces, new acquaintances, and strangers. We shouted about the setlists, swapped bracelets. So, all in all, an unbelievable atmosphere and on the other hand, a good sign that it's worth hanging around on the internet against all advice.

As recovery food, I had a discount coleslaw and a bun, and about 1 liter of electrolyte drink...

The following days were spent with a lozenge in my mouth, restoring my voice, softening my neck with an oat pillow, and treasuring all of this in my heart, pondering it like the Virgin Mary herself.

[teal-skull]

Suomenkielisiä sanoituksia jotka vaan iskee eri tavalla

"Syreenien kanssa sä voit jäädä nukkumaan / enää ei tarvii jaksaa" -Haukilahden rantaan, SANNI

"Mulla yksi pyyntö ois / älä vie lapsuuttani pois / anna mun nauttia aika tää" -Pyyntö, Klamydia

"Minä suojelen sinua kaikelta / mitä ikinä keksitkin pelätä / ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi."

-Minä suojelen sinua kaikelta, Ultra Bra

"Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen, kun ihmiskunta tekee itsemurhaa"

-Viidestoista yö, Juice Leskinen

"Joku hullu on keksinyt ikuisuuden" -Autiotalo, Dingo

"Syvälle syliisi lasken teidät lapsikullat / laulan viimeiset tuutilullat / heitän päällenne kepeät mullat / Menkää rauhassa " -Kepeät mullat, Mokoma

"Pihamaalla katsoo miten kaunis voikaan olla maa / vaikkei ole Jumalaa"

-Rakkaus on lumivalkoinen, Yö (tän koko biisin vois laittaa)

"Vesi oli mustaa kuin aikakin" -Lumi teki enkelin eteiseen, Hector (tän koko biisin vois postaa koska se on se kokonaisuus jota iskee jonnekin syvälle)

"Lumi on syönyt kaiken / routa raiskaa tämän maan / joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan "

-Joutsenet, PMMP

"Mä en tiedä mitä teen / on kai pakko laittaa lapset laitokseen / eikö elämässä riitä mikään? / eikö hellittäisi hetkeksikään mieletön kierre?" -Elina mitä mä teen? Leevi and the leavings

"Kipu kuolee huutamalla / Alastomana lattialla "

-Koneeseen Kadonnut, Apulanta

"Ei käsin tunnu pimeys niin tummalta, jos kosken aamun kastetta" -Sudenmorsian, Korpiklaani "Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista / jonka raajat kuolleet on / tän täytyy mennä näin / vaikka tahtoisin kieltää / koittaa säilyttää / mutta tiedän et on turhaa armoo viivyttää."

-Armo, Apulanta

"Jotka kuuluu siihen kulissiin, mitä peloissaan kodiksi kutsutaan ja jonne haaveet haudataan / miksei ikinä riitä että toinen on siinä ja jakaa tämän hetken sinun kanssasi" -Maailma on tehty meitä varten, Haloo Helsinki "Täällä pohjantähden alla hiipii sieluun asti halla ja tunteet tappamalla rikki repii sydämen " -Täällä Pohjantähden alla, Petri Laaksonen

Saa Lisätä!

[henkiystavat]

“Sä pauhaat Untosta yht paljo ko Julle jaksaa höpöttää Maijustaan.”

Eikan kiusa aiheuttaa monitasoisen kohahduksen Heikkilän perheen ruokapöydässä. Äiti toruu vanhimpaa, sanoo ettei noin saanut sanoa. Kuopus Julle sen sijaan punastuu täysin ja alkaa änkyttäen selittämään, ettei Pärssisen tyttö ollut hänen eikä niillä muka ollut mitään juttua. Isä ja Meeri alkavat nauraa. Ilmari on kauhusta vääränä, ennen kuin uskaltaa luottaa ettei isoveikka oikeasti tiennyt, käytti vain hänen höpötyksiä Unton uusimmasta kirjeestä jonain aasinsiltana hyökätäkseen rakkaudensokean Jullen kimppuun.

Mutta Ilmari jää miettimään sitä. Hän miettii sitä niin hartaudella.

Hän katsoo eräissä toukokuun iltamissa, miten Julle yrittää saada Maijua leppymään suututettuaan sen taas jostain vahingossa. Hän ja Eikka jaksoivat aina pohdiskellen nauraa, miten Julle jaksoi sitä. Kesän saapuessa Ilmari ei enää nauranut pikkuveljensä rakkaudelle, joka loisti harmaissa silmissä pojan saatua Maijun vihdoin nauramaan, oli se sitten omalla kustannuksella tai ei.

Sillä samalla tavalla Ilmarin sinivihreät silmät hehkuivat, kun Unto hymyili vain hänelle heidän tavatessaan pitkän talven jälkeen. Samaan tapaan olisi joku voinut pohtia, miten Ilmari jaksoi, kun Unto ärsyyntyi pienestä ja kiukutteli välillä kuin viisivuotias. Se oli niin hieno käytökseltään, olemus aina huoliteltu. Kasvot kuin kiveä. Niin moni näki Unton.

Sitten oli se Unto, jonka vain Ilmari tunsi. Jonka hiukset olivat sotkussa, paita päällä miten sattui uintireissun jäljiltä, kasvojen ilme niin pehmeänä, että sydämeen sattui sellainen komeus. Sen Unton Ilmari halusi samaan aikaan esitellä kaikille, samaan aikaan pitää vain itsellään.

Rakastuneista veljeksistä vain Jullea kiusattiin sillä tavalla, kuin poikia kiusattiin tunnejutuista: Hyväntahtoisesti. Yritettiin saada sitä rohkaistumaan, sillä kyllähän nuorta lempeä oli mukava katsoa.

Ilmaria kiusattiin sillä tavalla, että hänen piti leikkiä sitä Unton kanssa. Piti olla hyvä ystävä ja rohkaista Untoa puhumaan Tyynelle. Piti katsoa niitä kulkemassa tienvierttä pitkin juttelemassa lyseolaisten jutuista, joista Ilmari ei ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään. Piti katsoa, kuinka hehkuvan kaunis Tyyne täytti sitä paikkaa Unton vierellä, jonka Ilmari halusi itsekkäästi pitää itsellään.

Sellaista se oli.

[ruttotohtori]

Viimeöisessä unessa tapasin Sirkus Finlandian esiintyjiä, joihin kuului joukko ihmisiä, jotka esiintyivät sirkuksessa siksi, koska heillä oli outoja epämuodostumia. Porukkaan kuului mm. kiinalaiset kaksosnaiset, jotka olivat aivan normaaleja aikuisia ihmisiä lukuunottamatta sellaista pikku juttua, että heidän molempien kehoihin kuului vain pää ja kaula. Heillä molemmilla oli liikkumista vasten neliön muotoinen, pieni musta lastulevy, jonka alla oli neljä pyörää. Levyt liikkuivat ilmeisesti heidän ajatustensa voimalla, koska niissä ei ollut minkäänlaisia ohjausvälineitä eikä moottoreita.

...jja sitten siinä kävi sellainen pikku juttu, että toinen niistä kiinalaisnaisista huomasi unohtaneensa elintärkeät lääkkeensä Italiaan, (hän oli saapunut Suomeen vain joitain tunteja sitten) ja meni tosi huonoon kuntoon tosi nopeasti. Se toinen kiinalainen lähti sitten äkkiä hakemaan niitä sieltä italialaishotellista, missä se toinen yli majottunu. Ja jätti omat lääkkensä Suomeen, koska kyseessähän oli vain ihan nopea muutaman tunnin mittainen reissu.

Paitsi että siinä kestikin paljon odotettua kauemmin. Ja sitten molemmat kiinalaisnaiset oli kuolemassa.