#itken silti

[ruuhkaaika]

seeing kuumaa in a week i feel so extremely normal about this (lies)

[toverivoetkylae]

Pitäs hoitaa asioit ja soitella paikkoihin. Vaikee motivoitua. Asiat ei oo juuri edenny 10 vuoden aikana, mikspä ne etenis nytkään. Sanitaan aika, et pitää osata pyytää apua. No olen vittu pyytänyt, mutta sen saaminen on silti niin kovan takana, et harva tervekään jaksais. Hypin kaikki akrobatiatemput, mitä käsketään, ja sit kumminki vastaus on vaa et haista sinä paska et sinä apua tarvitse.

Miks mä itken ja panikoin hoitaessani asioit ja anellessani apuu, ku ei se auta mitään. Saman tien vois vaan heittäytyy olemaan ja yrittää olla ees vähemmän paniikis kaikesta. Mut hei sittenhän mä syrjäydyn hehehehe. :)

[kausijuoppo]

Sarjakuvailun vibe check

Halusin ihan vaan piruuttani vähän lätistä sarjakuvan teosta itsestään, ja kahtella tän vuoden saralta omaa kehittymistäni. Ja myös koska tykkään puhua tästä koska jumankekka en ees tajunnu millasta tää sarjakuvailu käytännössä on. Nostan hattua kaikille niille jotka sarjakuvailee ammatikseen/julkaisee muuten vaan pitempää tarinaa. Ootte ihan vitun kovaa porukkaa.

Jumalattoman long post, avattakkee omilla vastuillanne

Jotenka!

Positiivista

-Ylipäätään uskallan postata näitä sarjakuvia! Tää ei ehkä oo ihan niin selvä asia, mutta varsinkin alussa näiden sarjisten nettiin laittaminen oli ihan jumalaton kynnyskysymys. Propsit kaikille niille joille omien töiden julkiseks laittaminen ei oo iso juttu ollenkaan. Ja nytten kun hetken aikaa on tätä tehty jatkuvalla syötöllä niin se ei enää tunnu niin jännäkakkaa tuottavalta touhulta. Thank god.

-Mulla oli itse asiassa tavoite tän vuoden alussa. Ja se tavoite oli…"Piirrä 12 sivua sarjakuvaa vuoden sisään". Eli te jotka osaatte loogisesti laskea, se olis yks sivu per kuukausi. NO TOTAS! Juu se tavoite saatiin rikki kesäkuun lopussa. Nykyään page count istuu numerolla… "Ihan Vitusti". Idk jotain 70-ish se taitaa olla. Ja oon huomannu kanssa että alussa kun se yhden sivun vääntäminen oli silleen että itken ja potkin ja en halua/pysty/kykene/jaksa/tuntuu pahalta jne jne ja yhteen sivuun oikeesti menee se kuukausi, niin nykyään mä pystyn tekemään kokonaiset kaks sivua per viikko ilman että kuolen siihen. Ja varsinkin mun aivoilla jotka ei suostu tekemään mitään ellei kirveellä uhata(jos silloinkaan).

-Uskaltaisin sanoa että yleisesti ottaen ainakin taustojen teko on tullut mulle helpommaksi vaikka ne vieläkin on ihan saatanasta. Opettelin viime vuoden puolella puolväkisin yhden ja kahden pointin perspektiivit, ja oon niitä käytellyt näissä sarjiksissa. Mulla on enemmän uskallusta käyttää erilaisia kuvakulmia, enkä mä enää niin sanotusti joudu vaihtamaan paneelin kuvakulmaa sen takia, että en osaa piirtää jotain asiaa tietystä kuvakulmasta. Näitä on nimittäin tapahtunut.

-Hahmot on stabilisoitunut ulkomuodoltaan jonkin verran, ja niitä on helpompi piirtää. Tosin Pasin töyhtö ja Eemelin tukkapehko tuottaa vielä ongelmia, mutta kyllä me niistäkin selvitään. Haluaisin myös olettaa että sitä surullisenkuuluisaa Same Face-syndroomaa ei oo päässyt tapahtumaan, mutta se onkin vaan mun oma oletus.

-MÄ EN OO KERTAAKAAN PIILOTTANUT KÄSIÄ TARKOTUKSELLA! Jummijammi oon ylpee kun en oo paennut tältä aiheelta. Kuitenkin uskallan sanoa että ne käsien piirtämiset on aika universaali tuskan aihe taiteilijoilla, niin vähän pitää olla ylpeenä sen tiimoilta.

-Teidän kommentit ja tägit. Ei oo mun omaa käsialaa, mutta luen teidän reaktiot myös positiiviseks, sue me. Te laitatte ihan helvetin hyvää palautetta ja mulle tulee hyvä mieli tietää että mitä mieltä ihmiset on tästä mun perseilystä. Also laitan samaan sumppuun kritiikin, koska oon real slut for constructive criticism. Ja saan hyväkskäyttää teidän kritiikkiä tuleviin rojekteihin.

Negatiivista

-Ne murteet, ofc. Voi Jeesus, ne murteet! Voi olla että en ikinä niitä opi, mutta haluan silti vielä ite koittaa niiden opiskelua. Joten väärät murteet ehkä vielä jatkuu jonkin verran ennen kun luovutan. Mulle on tarjottu apuja tän asian saralta, mutta ihan vielä en halua mennä siitä mistä se aita on matalin. Kiitos kuitenkin avun tarjoajille. Ja mun sarjikset on vapaata riistaa, jos ite haluatte korjata niin anti mennä. Ja aina saa kommentoida ja kritisoida!

-Dimensiot vieläkin venyy ja paukkuu. Ei ihan niin paljon kun ennen, mutta en vieläkään oo saanu taustoja ns. standardisoitua, joten en ihmettelis jos esim. sen solukämpän koko ois teillä yks iso kymysysmerkki.

-Taustat yleisesti. Vaikka oon ylpee siitä että ne on nykyään helpompia mulle, niin vihaan niitä silti. Ja erityisesti mä oon tehnyt tosi vähän taustoja ulkomaailmasta. Haluaisin jossain vaiheesa piirrellä sitä Turkuakin ihan vaan koska, noh, tää poppoo asuu siellä. Ja son itselle rakas kaupunki. Haluaisin piirrellä mm. sitä Aryzin aikanaan tekemää Harvest-grafiittia. Sitä ei enää oo valitettavasti olemassa(se peitettiin 2021 Oatlyn kauramaitomainoksella), mutta se oli mun lemppari katutaidetyö kaikista Turkkusen rojekteista. Haluaisin myös piirrellä Turun tuomiokirkkoa, Aurajokea, ja Paavo Nurmen patsasta.

-Oon tosi useasti valinnut ns. pelkurin tien kun oon näitä sarjiksia piirrelly. Tää ei teille välttämättä aina näy, mutta muutaman asian ootte varmastikkin spotannut. Näihin kuuluu esimerkiksi ihokarvojen poissaolo hahmoilla, puhekuplien jännä asettelu ja sivujen vähyys per postaus. Sellaiset asiat myös kuten Annan ihon venytysarpien poissaolo tai se että Henrillä oli pitkähihainen paita päällä siinä yhessä postauksessa taas on sellainen asia mitä te ette ees rekisteröi virheeks(teillä kun ei oo kontekstia, ei voi huomaa mitä ei tiedä olevan olemassa), mutta tottakai mä itse oon tietoinen näistä päätöksistä.

-liikkeen kuvaaminen, paneelien käyttö ja ääniefektien käyttäminen. Huomaan usein että kun oon postannut niin siellä sarjiksessa ois ollut paneeli joka näyttäis paljon dynaamisemmalta vauhtiviivojen kanssa, tai että siellä ois pitänyt olla oven avausääniefekti tai jokin muu mikä jää ärsyttämään. Ja koska teen sarjiksia 50-50 metodilla(alotan kynällä ja paperilla-> tussaan-> skannaan koneelle-> lisään harmaasävyt/värin ja tekstin-> done), niin se sivuun takasin palaaminen ei aina ookkaan ihan niin helppoa kun täysin digitaalisesti tehdyn sarjiksen kanssa. Toisaalta tykkään jättää ne virheet sinne postaukseen kahdesta syystä; 1. Oon laiska, ja 2. Se virheiden myöntäminen tekee joskus hyvää, ja voin sitten panostaa tuleviin rojekteihin ja vertailla että mikä on muuttunut niiden välillä.

In conclusion:

??? En tiedä pitäiskö mun oppia tästä jotain??? Tykkään vaan tehdä havaintoja omista touhuistani, ja toivottavasti parannan tasoa tulevaisuudessa? Emt hurppa durppa make better dick jokes next year I guess?

[jovialbananaelf]

oon peeaa koska eläinlääkärilaskut ja inflaatio ja itken tässä että nyyh en pääse tänä vuonna coneihin ja pitää vaan istua kotona kunnes tajusin et voin oikeesti pistää rahaa kotona tehtäviin asioihin ja vittu nauttia mun kämpästä ja yksinolosta ja kissan seurasta koska MAKSAN VUOKRAA IHAN VITUSTI kunnostan ompelukoneen ja subaan ffxiv joka kuukausi vaikka tunnen syyllisyyttä videopelien pelaamisesta koska pitäis tehdä jotain RAKENTAVAA

mä käyn joka päivä kokoaikatyössä ja silti oon että olen paska ihminen jos joka päivä pelaan videopelejä miksi syyllisyys miksi

[kattiperkele]

Kun matematiikka on ollut aina sulle hepreaa ja silti joku olio vakuutti että kyllä ne liiketalouden opinnot on tosi järkevä ratkaisu, kyllä ehdottomasti kannattaa.

Voin paljastaa, ei ole järkevää missään mittakaavassa. Ei sitten yhtään.

Itken ja syön lohtujuustoa.

[aleksiskivi]

pelaan taas vaihteeks dragon age originsia ja

Sten ja Shale on edelleenkin parhaat partymemberit. Rakastan niiden persoonia ja henkilökohtasia questeja niin paljon. 5/5 ja itken kun niitä ei voi deittailla

Morrigan on söpön awkward ja mun partner-in-mage-crime. Alistair on miljoona kertaa hauskempi bestiksenä kuin poikaystävänä, voi jeesus vieläkin kuvottaa kun muistelen niitä sen koiranpentuilmeitä romanssissa. Sanoin Lelianalle että en oo kiinnostunut, mutta se silti loukkaantui kun olin Morriganin kanssa. Make it make sense.

Ensi pelikerralla romanssaan Zevranin 👀

Hävettää miten paljon pidän Oghrenista varsinkin kun se ei välitä mun hahmosta paskaakaan lmao.

Kun Wynne on silleen "Sinun pitäisi tulla tämän jälkeen uudelleenrakentamaan The Circle paremmaksi 😊" eeeh JUUUUH

Halusin Blood Mage -specialisationin mut sit jänistin kun en kehdannutkaan tehdä diiliä demonin kanssa ja oon liian nössö huijatakseni saveilla. Joten tuli Arcane Warrior / Shapeshifter sen sijaan

Taistelut on kaikkien hauskimpia kun opettelet pelaamaan kaikilla hahmoilla ja sitoudut ohjaamaan jotakuta läpi taistelun. Mä pelasin usein Koirana.

Hyvä kun meet tapaamaan dalisheja ja KAIKKI dialogivaihtoehdot on silleen "miksi te ootte niin ilkeitä mulle??? tän takia teitä syrjitään" niinku miks......

Ilmeisesti Human Mage Originin on tarkoitus olla Hawken aatelisserkku, mutta tässä pelissä on mahdollista valita myös dialogivaihtoehto jossa sanot tulevasi tavallisesta köyhästä perheestä (jonka mä tietysti valitsin koska minä mitään ajattele)

[valtionrautatiet-official]

Tähänkö se nyt jäi, väärä sanavalinta suisti vuosisadan rakkaustarinan raiteiltaan! Itken vuolaasti mutta toivon sinun silti olevan onnellinen ja vielä joskus taas sulostuttavan juniamme läsnäolollasi.

Se kun @valtionrautatiet-official ylläpitäjä tunnustaa olevansa ihan vitun lääpällään sinuun, vaikkei edes tiedä miltä näytät tai kuulostat, vaan vain sen minkälaista paskaa postaat tumppuun 🥰

[lyhytmat1kka]

kiitos kaikille ihanista viesteistä 💛 vastailen niihin kun on taas voimii 💛 henkka on nyt saatettu taivaaseen ja on siellä rauhassa ja onnellinen. nukku pois mun, mun äidin ja mun siskon syleiltävänä. rauhallinen ja hyvä kuolema.

[en-oo-ihminen]

No ni vittu shiro elää perkele ja sillä on vittu harmaat hiukset.

Mitä vittuu mä silti itken.

Ny perkele oikeesti. Mä kuolen ny se on vanha. Ei helvetti.

[asfalttipinnanalla]

Kertokaa mulle kusisempi tilanne kuin: maanantai, uusi työviikko ma-pe, työ josta tykkäät, työpaikka jossa asiat on päin helvettiä ja sä oot vastuullisessa roolissa ilman minkäänlaista perehdytystä eikä sulla oo mitään hevon vitun käryä mitä sun pitäis tehdä ja silti ne odottaa, että sä pidät sen firman pystyssä. Mä luulin, et opiskelu hajottaa. No kyl seki hajottaa, mut tää on jo ihan next level. Eikä mulla edes oo koulutusta tän tason tehtäviin. Ehkä vaan meen pöydän alle piiloon ja itken siellä

[masokistinenkissanpentu]

Hei.

Oli pakko kysyä eilen kahdelta tärkeimmistä ihmisistä, et mitä ne tekis jos kuolisin. Se on viaton kysymys. Tavallaan. Oli vaan pakko saada tietää. Koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Koskaan ei voi olla varma tulevasta. Oon ollu masentunu jo jonku aikaa ja välillä tulee hetkiä ku tekis mieli vaan mennä pois. You know. Kuolla. Ja oli jotenki pakottava tarve saada syy olla kuolematta.

Mun ulkonäkö on ehkä nyt eniten paineita tuottava ongelma. Vihaan sitä miltä näytän. On rankkaa näyttää rumalta. Vaikka kaikki sanoo että en oo ruma, nii silti joka kerta ku näen kuvan itsestäni....haluan tappaa sen ihmisen siinä kuvassa.

Välillä mä vaan itken. Ilman mitään oikeaa syytä. Tai sit itken tuhansien syiden vuoksi. Joko oon liian ruma, raha asiat vie hermot tai jotain riitaa vanhempien kanssa raha asioista.

Vaikka suomi on hyvinvointi valtio, on suurin osa nuorista huonossa jamassa. Rahallisesti ja terveydellisesti.

Käytin tän kuun viimiset rahat siihen et yritin näyttää hyvältä. Yritin epätoivosesti löytää keinoja saada itseni kauniiksi. Ja toimiko se? Ei vitussa. Nyt oon raha ongelmissa ja entistä masentuneempi.

Vähän aikaa sitten kuvittelin että oon paremmassa kunnossa. Et oon parantumassa. Kävin kävelyllä ja olin iloinen. Mut todellisuudessa, mun tila on vaan pahentunu.

Sydäntä raastaa ku oon välillä tosi ilkeä mun poikaystävällekki. Ilman syytä. En siis tarkota olla ilkeä, mut oon vaan niin hermostunu kaikesta. Onneks se ymmärtää.

Välillä oon uskotellu itselleni etten oo masentunu. Jaksan tehdä kotitöitä, hoitaa lemmikit, ulkoilla, käydä kaupassa, nauraa, iloita. Mut todellisuudessa. Haluan kuolla ja oon väsyny.

Masennus on niin jännä asia. Se on kaikilla erilaista. Luin jonku kommentin kerran jostain jutusta ja se tyyppi oli viisas. Se kirjotti "masennus on kuin kuumetila. Se on merkki siitä että ihmisen kehossa kaikki ei ole kohdallaan, ja se pitäisi tutkia kunnolla. Löytää syy kuumeelle. Tulehdus." Jotain tollasta siin luki. Ei ihan noin mutta kummiski. Kuulosti järkevältä.

Mut juu. En tiiä mitä muuta kirjottaa. Joten. Kiitän jos luit vuodatukseni.

[explanationsiwish]

7

nään kuinka niskastasi heijastuu ampiainen ja hiuksesi levittäytyvät sekaisesti lomittain sen päälle. meidän kädet ei sovi yhteen, ei niin hyvin kuin voisi mutta haluan silti pitää siitä kiinni. anna anteeksi kaikki epäkohtani, olenhan minä jo kasvanut niinkuin mato perhoseksi, mutta mikäpä minulle ikinä itsestäni riittäisi. et sinäkään täydellinen ole, mutta niin lähellä sitä kuitenkin. haluaisin vain koskettaa sun sielua, upottaa käteni ihosi läpi ja pitää sen siellä ikuisesti. vaikka tuntui kuin olisin nähnyt suoraan sieluusi silloin kun olin päälläsi hengästyneenä tai se kesäpäivä, jolloinka kaikki tuntui epätodellisen täydelliseltä. se päivä, joka kesti vain sen yhden vitun päivän ja itken niin paljon, miksi se ei kestä, miksi mun keuhkoni eivät vastaanota sitä. ehkä vieläkin salaisesti torjun sen, mutta miksi minä niin tekisin. miksi itseasiassa teen mitään mitä teen, olenhan minä yksi massiivinen mysteeri. rakastan sinua niin epätodellisen, pelottavan syvästi että halkean pian palasiksi, annathan minulle anteeksi vielä kerran? vaikka en ole varmasti tehnyt jälleen mitään väärää, silti lisäisin sen yhdeksi synniksi lisää minun pikimustaan vihkooni. josse jonain päivänä täyttyy, ehkä minun ei tarvitse hankkia uutta enää

[kausijuoppo]

Okei, kaikki on menny. Kirjaimellisesti joka ikinen taidetiedosto photoshop-versioista PNG- versioihin. Joka ikinen postaus mitä tumpussa ootte nähny? Fucking gone. Itken.

MUTTA!! Mutta. Tässä kohtaa voin itkeä ilosta koska oon perinteinen paska. Mulla on vielä fyysiset sivut olemassa, lineart-sivut on silti valmiit! Eli periaatteessa vaan teen saman työn uudestaan! (Rip minä pitää kirjaimellisesti tehdä cover art + 20 sivua harmaasävyjä ja tekstit laittaa uudestaan MUTTA me selvitään)

Ja huomenna ulkosen kovalevyn kanssa korjaamolle. Jos ne teknolookiaäijät sais vielä pelastettua mut tältä ahdingolta.

Note to artists:

Tallentakaa työt moneen eri paikkaan. Terveisin ette ikinä arvaa kenen kaikki taidetiedostot just hävis kun pieru saharaan 🙃

[love-kasa-love]

30 Day Eurovision Challenge (7/30)

PÄIVÄ 7

esc-biisi 2021 josta tulee surulliseksi:

TIX - Fallen Angel

Joo tota, itken 80% varmuudella Fallen Angelia kuunnellessa, tosin vain silloin kun kuuntelen englanninkielistä versiota, norjaksi laulettuna tällä ei ole samanlaista vaikutusta. En kyl tiiä johtuuko se pelkästä biisistä, must tuntuu että kun katson mitä tahansa Tixiin liittyvää videota meinaa alkaa itkettää. xDx

En silti sanoisi että yksikään tämän vuoden kappaleistä aiheuttaisi erityistä surufiilistä sinällään, ainakaan kun en ole perehtynyt kunnolla biisien sanoituksiin.

---

---

---

+ Bonus:

Ennustan että nämä kappaleet saattavat päätyä vielä itkubiisilistalleni:

Roxen - Amnesia Victoria - Growing Up Is Getting Old Blas Cantó - Voy a quedarme

[pupucino]

Tänää on kyl masista massis, mut sit tietenki just tänää on pakollista menoa ja pitää viel olla edustava ja hauska. Mä en millää jaksais.

Meen silti. Liimaan tekohymyn naamalle. Itken illalla. Oon koko huomispäivän peitto- ja tyynykasan sisällä. Onneks huomen ei oo mittää.

[otahappee]

21:28 08022021

siis miten mun ois joskus tarkotus muka olla okei ku kaipaan sua joka päivä enemmän ja enemmän ja kaikki mitä teen ja nään muistuttaa susta ja yritän lukee sun tekemisiä niin ku ne ois jotain viestejä mulle niinku tänään ku näin ku kuuntelit spotifystä sitä yhtä biisiä ja mietin että muistatko vielä sen kesäpäivän ku kuunneltiin se biisi sinä päivänä niin monta kertaa että tuun muistaan sen päivän ikuisesti ja ehkä se on se asia mikä mua rikkoo ku tiedän että sellasia päiviä on satoja joita en vaan voi unohtaa ja mikään ei tuu koskaan olemaan verrattavissa siihen ja oon ollu tässä jumissa kohta kaks vuotta ja en enää usko että paranen tästä enkä tunne mitään mutta itken silti joka päivä ja tuijotan vaan sun nimee näytöllä ja toivon että voisin laittaa viestiä mutta ei se vaan toimi enää niin