#iholla

[ooc-sohvikset]

[vieraslaji]

syksy on tulossa tulossa tulossa :)

harmaa taivas ja betonilla sateen tuoksuu ja auringonlasku klo 7.30

pliis älä lähe

[nokikissa]

Kevyenä, leijuvana Kävelen puoliksi sulaneella jäällä Oot niin hehkuvana Unohdan kokonaan olevani täällä Kevyenä, leijuvana Sun hipaisu mun iholla vielä Värisen heikkona Unohdan kokonaan olevani täällä .

[uninukke]

Katseita ja hymyjä

Kysyit mun Elovena -patukan nimeä,

en pidä vaihtelevasta huomiosta.

Sanoit että mulla on tosi söpöt silmät,

entä jos mä oon sun mielestä outo?

Tulit käytävällä vastaan ja hymyilit leveästi,

aina ensin kiva,

hämähäkin purema iholla,

tummatukkaiset voittaa aina.

[morsobaby]

Sinä näet sen kaiken minussa mitä ei kukaan toinen rakasta sinä näet sen kaiken - nukutaan kiellätyllä iholla

Huudetaan parvekkeelta ei saa tulla jatkoille, sä olet mun eikä toiset voi sua repii itselleen.

Vaikka maailma on kylmä ja meille vihainen, tänä yönä laitetaan toistemme hiukset leteille

[Eva (nukutaan kielletyllä iholla) - Jippu]

[ruskalehto]

Sinä päivänä luut kasvavat maasta

terävinä kuin aamukaste talvella

Maan sisällä sykkii tuhansista kastemadoista punottu sielu

Kaikki maatuu ja muuttuu ja värjää pohjamullan ryijyä punaisemmaksi

kudos muistuttaa yhä enemmän lihasta

kurottaessaan se repeää samalla tavoin

Ja tämä orastava olento, jolla on keho muttei rajapintaa

kaipaa minua

sydämekseen

Sinä päivänä luut kasvavat ympärilleni

kaikista niistä materiaaleista, joita maa ei osaa nielaista

rajat piirtyvät kyyneleistäni

kostea maa on tummempaa

taivas sen takana on kirkas kuin kaste talviaamuna

Ja maa lupaa minulle ikuisuutta, joka on mullaksi muuttumista ja siemeniä ja uusia versoja ja ensimmäisiä kohtaamisia auringon kanssa ja ruskeita lehtiä ja tulipaloja ja tuhkaa ja mullaksi muuttumista ja siemeniä ja pikkulintuja ja kettujen ruoansulatusjärjestelmiä ja autokolareita ja raatoja joiden repaleisen ihon alla kuhisee kärpäsiä ja mullaksi muuttumista ja siemeniä ja juurtumista ja ohutta kaarnaa jota jänikset nakertavat kun maa on jäässä ja hyönteisten tunneleita ja pystyyn lahoamista ja sahalaitaista metallia ja mullaksi muuttumista

Mutta minut on tehty vain yhdestä sielusta

ja minä kuolen jos toukat kaivautuvat aivorunkooni ja keuhkoni kasvavat kanttarelleja

Maa lupaa minulle, että voin olla enemmän

voin olla osa kaikkeutta

kunhan kerron sille, miltä puut näyttävät, kun ne eivät ole myös pikkulintuja ja hometta ja karhunpentuja ja kovakuoriaisia

miltä taivas näyttää kun yö ja päivä vierailevat sen iholla eri aikaan

Ja minä kerron sille miten multa murenee varpaiden välissä

ja miltä tuntuu itkeä

ja kuinka peloissani olen

luiden ei ole tarkoitus kasvaa tuolla tavalla

Se on kummissaan

ihmiset rakastavat rakentaa omituisia luita kohti taivasta

sellaisia, jotka eivät maadu

ja tavallaan se on oikeassa

ja tavallaan se naurattaa minua

Joten minä kerron sille miten aamu taittuu ruohonkorsille jäätyneestä kasteesta

ja maa itkee minulle tähtitaivaan

Sinä päivänä luut kasvavat maasta ja nielaisevat minut

jotta maa oppisi muistamaan

miltä kaste näyttää talviaamuna

[lateiii]

Miun pet peeve siinä, kun on pitkään ollu testoilla yms. on se, että yhtäkkiä jotkut muut transmiehet päättää, että nyt pitäisikin olla ok meikinkäytön tai naistenvaatteitten käyttämisen kanssa. Vaikka yrität selittää, että ne aiheuttaa dysforiaa edelleen, ei oo oikein siun tyyliä ja mikään meikki / voide tms. iholla tuntuu helvetiltä.

Silleen... nah, bro. Kukin tyylillään, mut mie en haluu. Mie viihyn setäsandaaleissa ja reisitaskushortseissa. Jos on ongelma sen kanssa, että joku on erilainen, niin mene ihtees.

the statements "clothes don't have gender" and "clothes can and do invoke gender dysphoria and euphoria for many people" can and should coexist.

[mikamikapodcast]

Stigmatization

Stigmatization is one of the most fascinating phenomena in religious mysticism, related to the appearance of the marks of Jesus' suffering on religious individuals. The term, derived from the Greek word stigma (mark, shame), refers to wounds that appear on the body in a supernatural way. These wounds can resemble the marks left by the nails of the crucifixion in the hands and feet, but they can also include other painful signs, such as a wound on the side where a Roman soldier struck Jesus, or bruises on the back resembling scourge marks. A crown of thorns mark may appear on the forehead. The stigmata can either be symbolic signs on the skin or deep wounds that bleed and cause pain. Some stigmatized individuals may bear all of these marks, while others may experience only some.

Although the phenomenon is well-known today, historically, stigmatization was rare and almost unknown before the 1200s. The first documented case of stigmata dates back to 1222 in England, when Stephen Langton was said to have received wounds resembling those of Jesus' suffering. Two years later, in 1224, St. Francis of Assisi reportedly suffered from stigmata, and he is still remembered today by many Catholics as a saint who bore the marks of Jesus' suffering in the final years of his life. Catherine of Siena, who lived in the 1300s, was also a well-known stigmatist, but she humbly prayed for her wounds to become invisible – and her prayer was answered. However, about 80% of all stigmatized individuals have been women, and many of them belonged to religious orders.

Why does stigmatization occur primarily in Catholic regions, but almost never among Protestants? This question has sparked much debate over time. Many skeptics believe that stigmata are psychosomatic symptoms or deliberate self-harm. However, Pope John Paul II's recent canonization of Padre Pio, who allegedly suffered from stigmata for decades, has continued to provoke discussions about the nature of the phenomenon. There have also been instances in history where significant church figures harmed themselves to prove their loyalty.

Other skeptics have linked stigmata to Munchausen syndrome, where individuals experience a compulsive need for attention and care by pretending to be ill or even injuring themselves. So, is stigmata a genuine, supernatural experience or merely a psychological phenomenon? This question continues to spark vibrant discussion, revealing how multifaceted the phenomenon of stigmatization is.

Stigmatisaatio on yksi uskonnollisen mystiikan kiehtovimmista ilmiöistä, joka liittyy Jeesuksen kärsimyksen jälkien ilmestymiseen uskonnollisiin henkilöihin. Tämä ilmiö, joka sai nimensä kreikan sanasta stigma (merkki, häpeä), viittaa haavoihin, jotka ilmestyvät kehoon yliluonnollisella tavalla. Nämä haavat voivat muistuttaa Jeesuksen ristin nauloista jättämää jälkeä käsissä ja jaloissa, mutta niihin voi kuulua myös muita kivuliaita merkkejä, kuten kyljen haava, jolle roomalainen sotilas iski, tai selän ruhjeet, jotka muistuttavat ruoskaniskuja. Otsalle saattaa ilmestyä orjantappurakruunun jäljet. Stigmat voivat olla joko symbolisia merkkejä iholla tai syviä haavoja, jotka vuotavat verta ja aiheuttavat kipua. Joillakin stigmaatikoilla voi olla kaikki nämä merkit, kun taas toiset kokevat vain osan niistä.

Vaikka ilmiö on tunnettu nykyään, historiallisesti stigmatisaatio on ollut harvinainen ja lähes tuntematon ennen 1200-lukua. Ensimmäinen dokumentoitu tapaus, joka liittyy stigmaatioon, löytyy vuodelta 1222 Englannista, kun Stephen Langtonin kerrottiin saaneen haavoja, jotka muistuttivat Jeesuksen kärsimyksiä. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1224, Franciscus Assisilainen kärsi stigmoista, ja hänet muistetaan tänäkin päivänä monien katolisten keskuudessa pyhänä, joka elämänsä loppuvaiheessa kantoi Jeesuksen kärsimyksen merkkejä. Katariina Sienalainen, joka eli 1300-luvulla, oli myös tunnettu stigmaatikko, mutta pyysi nöyrästi, että hänen haavansa tulisivat näkymättömiksi – ja rukous kuultiin. Noin 80 prosenttia stigmaatikoista on kuitenkin ollut naisia, ja monet heistä ovat kuuluneet uskonnollisiin sääntökunniin.

Miksi stigmaattisia ilmiöitä esiintyy erityisesti katolisilla alueilla, mutta lähes ei lainkaan protestanttien parissa? Tämä kysymys on herättänyt keskustelua pitkään. Monet skeptikot uskovat, että stigmat ovat psykosomaattisia oireita tai tahallista itsensä vahingoittamista. Kuitenkin paavi Johannes Paavali II:n äskettäin pyhimykseksi julistama Padre Pio kärsi väitetysti stigmoista vuosikymmeniä, mikä on herättänyt edelleen pohdintaa ilmiön luonteesta. Historiassa on myös ollut tapauksia, joissa merkittävät kirkon henkilöt ovat vahingoittaneet itseään vakuuttaakseen uskollisuutensa.

Toiset epäilijät ovat yhdistäneet stigmat Münchhausenin oireyhtymään, jossa ihmiset kokevat voimakasta tarvetta saada huomiota ja huolenpitoa, joskus jopa vahingoittamalla itseään. Onko stigmat siis todellinen, yliluonnollinen kokemus vai pelkästään psykologinen ilmiö? Tämän kysymyksen ympärillä käy yhä vilkasta keskustelua, ja se paljastaa, kuinka moniulotteinen ilmiö stigmaatio on.

[oh-yes-i-did-not]

Miun paras käsirasva. Se ei oo lähellekään 100% autismiystävällinen, joten hajun kanssa on elettävä ja se haju on aika voimakas. Mut jotenkin se on sellanen, et se ei haittaa miuta järettömän paljon, ellei ilma oo kuiva, eli talvella vaikeempi. Mut siis tärkein on, et se kosteuttaa ihon, mut myöskin kuivuu heti. Eli siitä ei jää tunnetta, et oon rasvannu ihon.

En pysty käyttään silleen arkielämässä, et se ois mukana aina, koska se tosiaan haisee, eli on aika paska viedä lähellekään naamaa. Mut töitä tehdessä, ku pitää pestä käsiä koko ajan, niin tätä on just hyvä spruutata käsiin tiuhaan, koska tällä rasvalla on ihan minimaalinen tekstuuri ja se lakkaa olemasta iholla tosi nopeesti.

Ois toki kiva jos tästä ois hajuton versio, mut suoraan sanottuna hyvät ja HALVAT käsirasvat, jotka ei jätä käsiä kakkasiksi, on niin harvassa et en osaa valittaa. Ja en oo löytäny hajuttomista vielä vastaavaa arkikäyttöön. Eli siis tää on käytössä sen takia, koska oon käsillätekijä.

Oon vaan kiitollinen, et tää haisee enemmän partavedelle, ku parfyymille, I guess??

[nikoluostarinen]

IHOLLA - campaign for Discovery 

Photography by Samuli Karala, Style by Niko Luostarinen, Makeup by Tiina-Maria Valanti, Hair by Meron Laine, Edit by Saana Inari, Produced by Toni Panula / Long Story Short, Assistant Laura Iikkanen, & Client Jenni-Maria Anttila / Discovery

Thank You’s for Marsaana Pr & Miltton Studios / Zalando

[uninukke]

Ikkunasta hehkuu sisälle unohtuneet jouluvalot. Kolme laatikkoa on jätetty ammolleen. Viti valkoiset seinät näyttävät likaisen valkoisilta, tutun suolakivilampun valossa. Sama lamppu on tukenut tunnelmallaan lukuisat seksikerrat. Tuonut turvaa pimeissä leffailloissa. Sytyttänyt masennuksen aina vain uudestaan. Tuonut parin vuoden takaisen syksyn mieleen. Valaissut huoneen kulmaa öisillä vessa käynneillä, sekä palanut läpi päiväunien.

Sängyssä on kolmen päivän edestä vaatteita mytyssä. Päänahka tuoksuu ulkoilmalle ja jalat kihelmöivät. Kaulan iholla elää vielä kulunut myskinhajuinen parfyymi. Mielessä pyörii inspiroiva, ajatuksia herättävä kävely. Kuin olisin ollut takaisin vuodella 2022. Kuin olisin ollut yö itse.

[morsobaby]

Uskovaiset hylkäävät, sitä on turha miettiä. Ne ajaa ulos meistä vääriä henkiä

[Eva (nukutaan kiellettyllä iholla) - jippu]

[kremideus]

sleeping on forbidden skin

[thecrwndlts]

And I’m shooting straight from the hip, with love. If you can’t vibe with that, it’s all good. Two things I don’t believe in blocking are blessings and exits.

#begoodnowhea #luhyahea #coolrunnings #byelance #dontletthedoorknobhitya #zerobalance #iholla #drivesafehomie #ohnobabywhatisyoudoing #wetoogrownforallat https://www.instagram.com/p/BzD00jOFX-BXckCjOBTVT7PYr7DQa4wHMMra1c0/?igshid=1lkeq5ej0yavo

[thenammin]

kuvittelen tässä kuvassa omistavani maatilan #valaistuminen #iholla #lähimmäisentuki #läsnäolo #arki #pitkäperjantai #pääsiäinen #munanmetsästys (paikassa Jesus Lives)

[b-galleria]

Maaria Jokimies: Kerro jotain kivaa B-gallerian Päätila 5.1.–22.1.2023 Avajaiset ke 4.1.2022 klo 18–20

Näyttelyni öljyvärimaalaukset ja pienemmät vesivärein papereille toteutut teokset kuvaavat päiväkirjanomaisesti arkisia hetkiä elämässäni. Katseeni ja maalausteni kohteiksi ovat päätyneet lähipiirini henkilöt, joita pyrin kuvaamaan rehellisesti ja luontevasti, mutta myös lempeydellä. Maalauksillani ilmaisen näkemisen kautta suhdettani omaan ruumiiseeni ja toisiin ihmisiin, katsojan ja katsottavana olevan rooleihin.

Valkoisen, puhtaan ja totunnaisen pohjan sijaan halusin aloittaa jokaisen teokseni väristä. Valintaa tehdessäni pohdin kirkkaiden värikarttamaisten sävyjen jatkuvaa läsnäoloa älylaitteiden ruuduilla sekä urbaanin ympäristön mainostauluissa ja värikkäästi maalatuissa kulkuvälineissä. Tätä päivittäin näkemäämme kylläisten värien paljoutta pyrin ilmentämään teoksissani monokromaattisella, ilmavasti maalatulla ja pääsääntöisesti puhdassävyisellä pohjavärillä, joka läpäisee kuvaamani tapahtuman maalauspinnan eri kohdissa. 

Yhdessä pohjan väri, valotilanne ja sommitelma luovat kunkin teoksen tunnelman. Väririnnastuksilla sekä maalin liikkeellä, kerroksellisuudella ja eri kiiltoasteilla yritän elävöittää tuntemuksia eletyistä hetkistä: häikäisevästä tai hämyisästä valosta, ympäristön äänistä sekä lämpötilan ja vaatteen sisäpinnan tunnusta iholla. 

Maaria Jokimies (s. 1992) on valmistunut Lahden Taideinstituutista (2016) ja Kuvataideakatemiasta (2022). Jokimiehen edelliset yksityisnäyttelyt sijoittuivat Exhibition Laboratoryyn ja Galleria Huutoon, ryhmänäyttelyihin hän on osallistunut mm. Taidekeskus Purnussa sekä Lapuan, Imatran ja Lahden Taidemuseoissa. Taiteilijan teoksia on Tampereen Taidemuseon ja Valtioneuvoston kanslian kokoelmissa.

Näyttelyä on tukenut Taiteen Edistämiskeskus.