#ei inspiroi

[chomametchi]

sanokaa mitä sanotte mut onhan tässä tumblerin nykytilanteessa jotain tuttua

[salmiakkisaatana]

Must tuntuu et mun pää keksii uuen päänsäryn melkee joka päivä

[starlene]

Väitän, että Suomessa ei osata juurikaan arvostaa mantelimassaa laskiaispullissa pitkälti siksi, että suurin osa meikäläisistä mantelipullista ei ole mantelia nähnytkään. Sen sijaan täytteenä on jotain jauhetun aprikoosinkiven ja mahdollisesti selluloosan sekaista teollista puristetta.

Jos lähikaupan peruspullissa olisi täytteenä ihan oikeaa mantelia, mantelimassalla olisi ainakin puolet vähemmän vihaajia, näin uskon.

[karilapio]

Se olis sitten n. Joka kymmenes suomalainen ketkä on avoimen rasisteja naisvihamielisiä ketkä fanittaa samaa jätkää kenen blogikirjoitukset inspiroi massamurhaajia. Vähintään. Kaikkihan ei äänestä joten voi niitä olla enemmänkin mutta siis VÄHINTÄÄN 615487 tyyppiä.

[homunculus-argument]

Lisää random lyriikoita jotka kuulin/ymmärsin väärin: PMMP:n biisi Taiteilia. Biisin koko pointti on olla vittuilua jollekkin nimeämättömälle taidealan henkilölle jonka suurin synti on kaiketi olla teennäinen ja ärsyttävä. Kuulin kyseisen kappaleen alunperin ensimmäistä kertaa yläasteikäisenä, ja kuulin väärin että yksi kohta olisi mennyt inspiraation läheenä ikiaikainen käppänä, jonka tiesmä on litteä, ja kontekstista päättelin että ok tää kappaleen päähenkilön muusana on joku vanha äijä jonka kanssa se seurustelee, ja en tiedä mikä on "tiesmä" mutta oletin että se on joku (miehen?) ruumiinosa jonka ei ainakaan laulun kertojan mukaan pitäisi olla litteä.

Oikeat sanathan menee "ikiaikainen käppänä, joka ties: maa on litteä", eli tää taiteilija taiteilia on hienosteleva ja teennäinen koska sen työtä inspiroi jonkin muinaisajan filosofin kirjoitukset, ja eihän ne voi tietää mistään mitään koska nehän luuli että maa on litteä. En tiedä oliko se tahallista itseironiaa, ettei laulun kertojahenkilö, jota ei itseään kuvailla mitenkään, näemmä tiennyt että muinaiset kreikkalaiset tiesi kyllä ihan hyvin että maapallo on pyöreä.

[uwu-dowoon]

10 kysymystä 10 kirjoittajalle

postauksia vain kerran miljoonassa täysikuussa -tililtä päivää (tai, no, yötä)!

@arokel tägäs mut joten oon kiltti tyttö ja teen tän. oon kuitenkin ärsyttävä ja teen tän suomeksi, koska kaikki mun julkaistut ficit on suomenkielisiä (ja Tuntsasta). pöytälaatikosta eli koneen syövereistä löytyy pari enkuksikin, mutta niitä en aio kyllä julkaista ikinä missään (yksi muinainen larry stylinson, olisiko ollut yksi yhtä muinainen phan, pari jotain muuta epäilyttävää, muutama paska kpop-ficci ja sitten pari tuoreehkoa house md -yritelmää, joihin en oo ihan tyytyväinen. ai niin, ja herran vuonna 2016 kirjoitetut trump x hillary clinton, trump x putin ja stalin x hitler helvetissä. näiden lisäksi mulla on suomeksi mun ficci-ensiaskeleet eli rutkasti 2016–2018 kirjoitettuja poliisit-ficcejä. olin fani ja se hävettää mua nyt. mut hei, kasvua ihmisenä ja silleen?) 

en myöskään tiedä ketään kirjoittajia paitsi @tuomivuori, joten jos näät tämän ja haluut tehdä, tee ihmeessä. sovitaan että tägään kaikki suomitumpun ihmiset jotka on ikinä kirjoittaneet mitään. sit eikun mennään. ja anteeksi noloista pöytälaatikkoficeistä puhumisesta, tuntui että täytyy jotenkin keventää sydäntään siitä asiasta.

onko kirjoittaminen harrastus vai elämäntapa?

harrastus. en ees ole kirjoittanut mitään julkaistavaa sitten vuoden 22. sitä teki silloin kun inspistä oli, ja on mulla vieläkin muistiinpanot täynnä ideoita tuntsaficceihin, jotenkin sitä intoa kirjoittaa ei vaan ole ollut.

muistikirja täynnä muistiinpanoja vai puhtaasti valmiiksi kirjoitettu tekele?

enemmän jälkimmäinen. kirjoitan ylös ennen aloittamista ficin pääpiirteet ranskalaisilla viivoilla, sitten vaan menoksi. joissain ficeissä tätä tekstiä on enemmän, joissain vähemmän, enkä mä aina ees seuraa suunnitelmiani ihan uskollisesti. en harrasta useita luonnoksia, lähinnä oikoluen tekeleeni niiden valmistuttua, jos menevät julkaisuun.

kuka tai mikä inspiroi sinua aloittamaan kirjoittamisen?

ihan ensi alkuun mun taipumus shipata kaikkea mikä liikkuu (poliisit menevät hyvin vahvasti tähän kategoriaan.) ja tarve saada leikkikaluja tarinoihini. kaikki nää poliisi-ficit on au-juttuja (okei, pari oikeeseen elämään teoriassa sovittuvaa on joukossa), joissa alkuperäisiltä tyypeiltä on jäljellä enää nimet ja ehkä joku yksittäinen yksityiskohta. sama juttu pätee kyllä mun muihinkin oikeista ihmisistä kertoviin ficceihin, paitsi ehkä edellä mainittuihin vuoden 2016 hirvityksiin. jos kirjoitan fiktiivisistä henkilöistä, sisällytän au:ihinkin paljon enemmän canon-elementtejä. tuntsa-ficcaamisen inspiroi @tuomivuori ja riitalehto-ficci parempi ihminen, johon rakastuin ihan kybällä ja upposin suohon oikeastaan 99 % sen takia.

kumpi on pahempi: joku, jota ihailet, lukee ensimmäisen luonnoksesi vai kuuntelee, kun laulat?

minä en osaa laulaa. siitä voi ehkä päätellä jotain. hirveä harmi sinänsä, koska tykkään kamalasti laulaa, mut en kerta kaikkiaan pysy sävelessä vaikka mitä yrittäisin. koska mun ensimmäinen luonnos on oikeastaan jo se julkaistava teos ja suurimman osan mun ficeistä melkein heti julkaisemisen jälkeen on lukenut @tuomivuori, tavallaan mä olen ton toisen jo kokenutkin. eikä se nyt niin kauheeta ollu. paitsi kun olin tehny jonkun tosi nolon mokan (esim. sekottanut omatunnon ja itsetunnon. muisto vainoaa mua vieläkin.)

onko muiden näkökulmasta kirjoittaminen muuttanut perspektiiviäsi?

kuten sanottu, rpf-ficit on lähinnä sellasta nukkeleikkiä, jossa en oikeastaan yritäkään asettua sen toisen asemaan, ja koska niitä ei oo tarkoitettu kenenkään muun silmille, en oo hirveästi miettiny sellaisia juttuja kuin että kirjoitan cisnaisena mxm-ficcejä. toisaalta kun en kirjoita seksiä kuin viittauksina, niin ihastumisen kokemukset on ehkä vähän universaalimpia, toivoisin, niin etten oo tehnyt hirveää karhunpalvelusta homoille tuntsailullani.

tumblr, ao3, livejournal vai ffn?

ao3. eipä mulla siitä asiasta muuta.

sanamäärä ao3:ssa? oletko siihen tyytyväinen?

no enhän mä nyt juuri mitään oikeesti oo kirjoittanut, eiku. 76 394 omaa tekstiä, en laske @arokel ille oikolukemaani/kielikorjaamaani ficciä vaikka siinä kanssatekijänä oonkin, kun ei se mun kynästä ole ja yritin tietosesti säilyttää hänen äänensä enkä jyrätä sitä. oon kyllä ihan tyytyväinen, 76 tuhatta sanaa on silleen sopivasti.

mikä kirja/elokuva tarrasi sieluusi ikuisiksi ajoiksi?

mikähän kumma se mahtaisi olla? no tuntsahan se! elokuvista 17-versio, koska se on eka jonka näin, vieläpä leffateatterissa nyt jo edesmenneen vaarini kanssa. kunniamaininta house md:lle, joka on pitänyt mua otteessaan nyt, öö, kohta kaks vuotta?

mikä on hienoin kehu, jonka voisit saada, ja onko sinulle sanottu se?

tätä varten kävin läpi mun saamat kommentit. musta on ihanaa kun mun sanotaan tavoittavan jotain hahmojen luonteesta ja/tai murteesta (kielinörttinä nään siihen aikamoisen vaivan!) tai että mun ficin lukeminen sai hyvälle mielelle tai nauramaan ääneen (mussa on aimo annos pelleilijää ja rakastan saada ihmiset nauramaan) tai huutamaan niille pölvästeille. kaikki kommentit tuntuu kyllä tosi ihanilta että ei sen puoleen. ehkä lempparini on kun joku kutsui yhden ficin kommenteissa vanhalaa ja honkajokea (jotka asui ficissä yhdessä) armoitetuksi avopariksi ja mä tein päätöksen, että ne kaksi tulee aina kaikissa mun ficeissä olemaan avopari koska ihastuin tohon nimitykseen niin paljon.

mikä luonnehtii kirjoitustyyliäsi?

sanoisin, että epätasaisuus. välillä isken ihan kultasuoneen, joitain kohtia ei kehtaa lukea jälkikäteen. jotkut kohdat on kamalan yksityiskohtaisesti kirjoitettu, toiset aivan liian yleismalkaisesti (tää on kyllä ongelma joka mulla on ollut pikkulapsesta, silloin leikin hirveen pitkiä ja monimutkasia leikkejä jotka pikakelasin loppuun ku en jaksanu enää leikkiä pitkän kaavan eli alkuperäisen suunnitelmani mukaan :DDD).

huhhuh kun tuli pitkä. kiitos ja anteeks, nyt voin mennä nukkumaan.

[rakkauspaita]

Dunk God Vince Carterin pelipaita on eläkkeellä

Mitä tulee jännittäviin dunkeihin, Vince Carter on epäilemättä ensimmäinen henkilö monien fanien mielessä. Hänet tunnetaan "puoliksi ihmisinä, puoliksi jumalana" ja "UFOna" ei vain dunking-taitojensa vuoksi, vaan myös legendaarisen suorituksensa vuoksi koripallokentällä. Carterin dunk on kuin taidetta, sekä järkyttävää että eleganttia, ja siitä on tullut yksi NBA-historian unohtumattomimmista hetkistä. Äskettäin Nets ilmoitti jättävänsä Carterin nro 15 Brooklyn Nets Pelipaita eläkkeelle 25. tammikuuta 2025. Tämä uutinen kosketti lukemattomia faneja. Carter pelasi erinomaisesti Netsissä ollessaan pelaten 374 runkosarjan ottelua, tehden keskimäärin 23,6 pistettä ja 5,8 levypalloa per ottelu, mikä vahvisti hänen tärkeän asemansa joukkueen historiassa. Hänen kokonaispisteensä 8 834 pistettä on kolmas joukkueen historiassa. Tämä saavutus on osoitus hänen ponnisteluistaan ​​ja innostuksestaan ​​Netsia kohtaan. Kun tarkastellaan hänen klassista otteluaan Heatin kanssa, Carterin upeasta dunkista Alonso Mourningin yli puhutaan edelleen. Se hetki ei ole vain hänen uransa huippu, vaan myös ikuinen muisto lukemattomien koripallofanien sydämissä. Carter on enemmän kuin pelkkä dunkkeri. Hänen monipuolinen suorituskykynsä ja rakkautensa peliä kohtaan ovat koskettaneet kaikkia syvästi. Carterin legenda jää Koripallo Pelipaidat eläkkeelle ikuisesti koripallohistorian aikakirjoihin. Hänen vaikutusvaltansa ei rajoitu kentälle, vaan se inspiroi myös koripallofanien sukupolvia ja hänestä tulee kuolematon idoli heidän sydämissään.

[tuomivuori]

10 kysymystä kirjoittamisesta, kiitos tägäyksestä @uwu-dowoon! :> Kiva kuulla sustakin pitkästä aikaa, toivottavasti kirjoitusinspis vielä joskus palaa!

1. onko kirjoittaminen harrastus vai elämäntapa?

Harrastus, ja hyvin epäsäännöllinen sellainen. Tuntuu että kerran parissa vuodessa saan draivin ja kyvyn kirjoittaa ja sitten se taas katoaa. Tosin nyt ficcaaminen on ollut tauolla kun on ollut pakko laittaa kaikki kirjoitusaika ja -energia larppiprojektin edistämiseen, ja tuntuu myös että oon kehittänyt jonkinlaisen rutiinin kirjoittamiseen, joten ei välttämättä tarvitse odottaa mitään Taivaallista Inspiraatiota. Kunhan vain on suunnitelma niin kyllä sitä tekstiä sitten tulee kun vaan alkaa kirjoittaa.

2. muistikirja täynnä muistiinpanoja vai puhtaasti valmiiksi kirjoitettu tekele?

Kirjoitan hyvin tiiviit muistiinpanot ranskalaisilla viivoilla ja annan tekstin viedä niiden pohjalta, joten mulla ei ole isoa määrää muistiinpanoja. Kirjoitan myös melko valmista tekstiä heti kerralla, ja editointi on enimmäkseen pilkunnussimista ja sanamuotojen päättämätöntä edestakaisin venkslaamista. Ja onhan se valmis tuotos aina tyydyttävä asia! Tosin sittenkin saatan palata vaihtamaan jonkin lauserakenteen vuoden päästä kun luen tekstin uudestaan ja keksin paremman ilmaisutavan.

3. kuka tai mikä inspiroi sinua aloittamaan kirjoittamisen?

Varmaan ihan vain kirjojen ahmiminen pienenä, muistan kirjoittaneeni siskon pöytätietokoneella hyvin vahvasti TSH:sta, Narniasta ja muista fantasiaromaaneista inspiroituneita kirjan alkuja. Ensimmäiset ficit kirjoitin Harry Potterista joskus yläasteikäisenä, siihen inspiroi Vuotiksen ja FinFanFunin löytäminen ja yksi koulukaveri joka kirjoitti myös.

4. kumpi on pahempi: joku, jota ihailet, lukee ensimmäisen luonnoksesi vai kuuntelee, kun laulat?

No mä tykkään karaokesta, oon kuorossa ja oon laulanut yleisön edessä muutenkin, joten en (enää) ujostele sitä, nuorempana en kyllä ollenkaan pystynyt laulamaan muiden kuullen, oli joku ihme mentaalinen blokki siihen. Ja vaikka mun eka luonnos on yleensä aika lähellä lopullista muotoa, niin mieluummin näytän vasta sen hiotun version muille.

5. onko muiden näkökulmasta kirjoittaminen muuttanut perspektiiviäsi?

Jaa-a, vaikea sanoa. Mä oon vähän sellainen kirjoittaja että yritän löytää jonkin samaistumispinnan aina hahmoihin, ja sellaisista hahmoista, joita en koe ymmärtäväni, ei tulekaan oikeastaan koskaan kirjoitettua. Toisaalta harva nyt ehkä on sellainen ettei sisäiseen logiikkaan mitenkään pääsisi käsiksi, vaikka ei pystyisikään samaistumaan, mutta ehkä sellaisista hahmoista olisi hyvä kirjoittaa ja laajentaa siten käsityskykyään. Sellaiset kaoottiset hahmot, joilla ei sitä sisäistä logiikkaa oikein tunnu olevan, olisi varmaan mulle kaikkein vaikempia kirjoittaa.

6. tumblr, ao3, livejournal vai ffn?

Ao3, vaikka oon myös ollut livejournalissa silloin aikoinaan, ja nautin siitä vuorovaikutteisesta fanikulttuurista ja yhteisöistä siellä. Myös entisaikojen ficcifoorumit <3

7. sanamäärä ao3:ssa? oletko siihen tyytyväinen?

129 984, en ole tyytyväinen koska se on niin lähellä tasalukua, pitää editoida johonkin ficciin 16 sanaa lisää. :'D No ei, oon kyllä tyytyväinen ja ylpeä että oon saanut noinkin paljon kirjoitettua, koska varsinkin pitkästi kirjoittaminen on aina ollut mulle vaikeaa, ja aikaansaaminen ylipäänsä.

8. mikä kirja/elokuva tarrasi sieluusi ikuisiksi ajoiksi?

No ekana tulee mieleen Taru sormusten herrasta, se oli vaan formatiivinen lukukokemus lapsena. Luin läpi kaikki liitteet ja jopa Silmarillionin, opettelin kirjoittamaan haltiakieltä jne. Tuntsa on tietty toinen, mutta vaikka olin varhaisteininä luettuani sen muistaakseni hyperfiksoitunut hetken, se jäi taka-alalle kunnes uuden leffaversion myötä luin sen uudestaan ja molskahdin suohon.

9. mikä on hienoin kehu, jonka voisit saada, ja onko sinulle sanottu se?

Oon kyllä saanut muutamia aivan mielettömiä kehuja pisimpään ficciini, sellaisia että porukka on jäänyt ajattelemaan sitä viikoiksi lukemisen jälkeen, tai palaa lukemaan aina uudestaan. Sellainen on ihan älyttömän imartelevaa, että saa tietää oman tuotoksen olevan jonkun toisen hyperfiksaatio ja muuttaneen sen päähän vuokraa maksamatta, samalla tavalla kuin kaikkein parhaimmat lukemani ficit on mulle tehneet. Ja rakastan yli kaiken sitä kun joku nostaa esille jonkin sellaisen kohdan, josta oon ite ollut ylpeä ja toivonut että se iskee lukijoihin, ja sit saa kuulla että se todellakin on iskenyt. Tai että joku on nauranu ääneen jollekin kohdalle, jolle oon itekin kirjoittaessani nauranu. Kommentit <3

10. mikä luonnehtii kirjoitustyyliäsi?

Hmmm, sanoisin että runsaasti metaforia käyttävä, vahvan visuaalinen ja kielikuvilla leikkivä, emotionaalinen ja tunteita herättämään pyrkivä, toisinaan myös vähän melodramaattinen, hahmojen sisäiseen maailmaan ja suhteiden dynamiikoihin keskittyvä, tiivis mutta välillä jopa runollisena rönsyilevä ja toisinaan kuivahkolla huumorilla höystetty.

Jos joku muu haluaa tehdä tän niin ollos tägätty!

[eksopolitiikka]

Astronautti paljastaa matkan Kuun pimeälle puolelle

Astronautti paljastaa matkan Kuun pimeälle puolelle

Olemme kaikki kuulleet Neil Armstrongista ja Buzz Aldrinista, legendaarisista NASA:n astronauteista, jotka nousivat kuuhun. Mutta entä Michael Collins, mies, joka kiersi Kuun kiertoradalla yksin odottamassa heidän paluutaan ja varmistamassa Apollo 11 -lennon onnistumisen? Tämä on hänen tarinansa — tarina rauhallisuudesta, ympäristön heräämisestä ja syvällisestä oivalluksesta paikastamme maailmankaikkeudessa.

Collinsille annettiin yksi tehtävän tärkeimmistä tehtävistä. Hän ohjasi komentomoduulia, joka oli ainoa kuljetusväline takaisin Maahan, ja varmisti, että kaikki järjestelmät, mukaan lukien elintoiminnot ja työntövoima, toimivat optimaalisesti. Hänen tehtävänsä olivat kuitenkin paljon muutakin kuin mekaanista työtä.

Hän oli tärkein viestinvälittäjä Armstrongin, Aldrinin ja Maassa sijaitsevan lennonjohdon välillä. Hän koordinoi valokuvia ja kuuhavaintoja ja antoi arvokkaita tietoja Kuun rakenteesta. Eräs kriittinen manööveri, joka tunnetaan nimellä trans-Earth injection (TEI), vaati Collinsin teknisiä taitoja ja tarkkuutta. Hän oli kirjaimellisesti Apollo 11:n selkäranka, joka edusti aitoa urheiluhenkeä ja toveruutta.

Collins vietti komentomoduulissa ollessaan 21 tuntia Kuun kiertoradalla, ja jokaisella kierrolla hän oli poissa kaikista yhteyksistä 48 minuutin ajan. Tämä hiljaisuus jätti hänet eristyksiin ja irralliseksi, ja hän oli ilmeisesti historian yksinäisin mies. Hänen kuvauksensa näistä hetkistä poikkeaa kuitenkin siitä, mitä useimmat odottaisivat. Yksinäisyyden sijaan Collins koki jotain, mitä hän kutsui ”seesteiseksi yksinäisyydeksi”.

Collinsin kiertorata vei hänet Kuun syrjäiselle puolelle, joka on salaperäinen paikka ja tarjoaa ainutlaatuisia tutkimusmahdollisuuksia. Kuun pimeän puolen radiohiljaisuus ei vaivannut Collinsia, vaan tarjosi rauhallisia hetkiä. Avaruudessa leijuessaan ja katsellessaan Maata näköalapaikalta, joka on useimmille ihmisille tuntematon, hän löysi rauhaa, tietoisuutta ja tyytyväisyyttä.

Hänen näkymänsä Kuun horisontissa nousevasta Maasta, joka näyttäytyi hauraana sinisenä pallona loputtomassa kosmoksessa, jätti lähtemättömän jäljen. Se johti syvälliseen yhteyteen ja ymmärrykseen Maapallon hauraudesta. Tämä näkökulma, johon usein viitataan ”kokemuksellisena perspektiivimuutoksena”, muutti Collinsin näkemystä planeetastamme ja sen paikasta maailmankaikkeudessa.

Nämä oivallukset innoittivat Collinsia ryhtymään innokkaaksi Maapallon suojelun puolestapuhujaksi. Hän vaati planeettamme parempaa hoitoa ja luonnon tasapainoa järkyttävien toimien lopettamista. Hän haaveili, että kaikki poliittiset johtajat voisivat nähdä Maapallon hänen näkökulmastaan, ja toivoi, että tällainen näkemys vaikuttaisi päätöksiin, jotka suojelisivat, eivät tuhoaisi maailmaamme.

Apollo 11 -lento sai Collinsin myös pohtimaan eksistentiaalisia kysymyksiä, mikä aiheutti paradigmanmuutoksia hänen uskomuksiinsa. Omaelämäkerrassaan Carrying the Fire hän pohti maailmankaikkeuden merkitystä ja ihmisen roolia siinä. Avaruusmatka paransi hänen henkistä näkemystään, sillä se korosti tarkoituksen ja järjestyksen kosmosta.

Yksinäisimpänä miehenä elossa oleminen lähes päivän ajan ei koskaan ollut Michael Collinsille taakka. Hän kantoi tätä eroa kuin kunniamerkkiä. Hänen ainutlaatuinen näkökulmansa antoi hänelle mahdollisuuden pohtia elämän peruskysymyksiä, kysymyksiä, jotka ovat haastaneet ihmiskuntaa vuosisatojen ajan.

Hänen tarinansa ei koske vain kuuhun suuntautuvaa matkaa. Se kertoo ihmisen tilasta, vastuustamme planeettaamme kohtaan ja siitä, miten kaunista on ymmärtää paikkamme maailmankaikkeudessa. Michael Collins saattoi jäädä taakse, kun muut kävelivät Kuussa, mutta hänen matkansa ei ollut vähemmän poikkeuksellinen. Se oli löytöretki, joka ei koskenut vain avaruutta vaan myös itseään ja ihmiskuntaa. Hänen perintönsä inspiroi meitä edelleen ja muistuttaa meitä kaiken maan päällä olevan elämän ja sinisen planeettamme takana olevien äärettömien mahdollisuuksien välisestä monimutkaisesta yhteydestä.

  Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings

http://eksopolitiikka.fi/tiede/astronautti-paljastaa-matkan-kuun-pimealle-puolelle/?utm_source=TR&utm_medium=eksopolitiikka.tumblr.com&utm_campaign=SNAP%2Bfrom%2B_%7C+Eksopolitiikka.fi+%7C_

[minnaikas]

Inspiroiva teos

Kävin Korundin ”Variaatioita Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmista” näyttelyssä, joka esitteli monipuolisen kokoelman uusimpia lahjoituksia. Olen vieraillut näyttelyssä jo kahdesti, ensi kerran kesällä ja nyt lokakuun alkupuolella. Mielestäni näyttely on todella hyvä ja mielenkiintoinen, kuten Jenny ja Antti Wihurin kokoelmaa esittelevät näyttelyt Korundissa yleensä ovatkin.

Lempiteokseni näyttelystä oli Petri Ala-Maunuksen Backwoods (2014). Taiteilijan teokset ovat puhutelleet minua aiemminkin. Hänen maalauksissaan yhdistyy monia lempiasioitani. Ensinnäkin lempivärini on vihreä, mitä hän käyttää runsaasti. Rakastan etenkin sellaisia syviä ja kylläisiä vihreän sävyjä, jotka taittuvat aivan aavistuksen turkoosia kohti. Pidän oikeastaan lähes kaikista vihreän sävyistä, se on minulle inspiroiva ja miellyttävä väri. Tässä maalauksessa Ala-Maunus on yhdistellyt useita vihreän sävyjä todella taitavasti, joten jo ihan maalauksen värimaailma on minua miellyttävä ja inspiroiva.

Toisekseen pidän paljon siitä, miten teos yhdistelee abstraktia sekä erittäin tarkkoja yksityiskohtia. Kauempaa katsottuna teos vaikuttaa kokonaan abstraktilta, mutta lähempää tarkastellessa huomaa muotojen olevan kiemuraisia oksia ja puita. Jostain syystä teoksessa on mielestäni kuitenkin jotain ulkoavaruuteenkin viittaavaa, ehkä maalauksen halki kulkeva tumma pilvi tai varjo tuo mieleen kaiken sisäänsä imevät mustat aukot. Pidänkin teoksessa myös siitä, että vaikka nimi viittaa metsä/puuaiheeseen, on siinä kuitenkin paljon tulkinnanvaraa. Ehkä kyseessä onkin ulkoavaruuden metsä jollakin vieraalla planeetalla.

Vaikka yleisellä tasolla teos inspiroi minua paljon, se ei välttämättä innoita tähän projektiin suunnittelemaani teosta. Tämänhetkinen ideani on väreiltään aika poikkeava aiemmista teoksistani. Usein käytän Ala-Maunuksen tavoin erilaisia vihreän sävyjä, mutta nyt olen suunnitellut siirtyväni enemmän pastellisävyjen maailmaan. Mutta voin varmasti ottaa teoksesta innoitusta värien käyttöön tietyn tunnelman luomiseen.

Mielestäni näyttelyssä oli hyvä ripustus. Erilaiset teokset sopivat hyvin samaan tilaan, mutta kaikki niistä saivat varmasti tilaa hengittää. Jokaisessa huoneessa oli hyvä tasapaino ja yhtenäisyys teosten välillä. Myös Backwoods oli aseteltu hyvälle paikalle, ja se pääsi siellä hyvin oikeuksiinsa.

[uk-ko]

kun pitäs siivota mutta jumitut selaamaan vauva.fi keskustelu palstaa

[pidempikorsi]

Vegaanin Pizza bolognese

Tässä takuuvarma lohtupizza viikonloppuun. Tarvitset täytteeksi oikeastaan vain kolme tuotetta ja halutessasi lisätä pizzan päälle vielä vähän mausteita kuten kuivattua oreganoa.

Jos pizzan vaivaaminen ei inspiroi niin vedä mutkat suoriksi valmiilla pizzapohjilla tai vaikkapa paahtoleivällä.

Hyvää viikonloppua!

Vegaanin Pizza bolognese pellillinen

Pizzataikina: 2 dl kädenlämpöistä vettä pussi kuivahiivaa ( á 11 g) 5 vehnäjauhoja 1 tl siirappia 3 rkl rypsiöljyä 1 tl suolaa

Mittaa kulhoon 1 dl vehnäjauhoja ja sekoita kuivahiiva siihen. Kaada joukkoon lämmin vesi ja sekoita. Lisää joukkoon rypsiöljy, siirappi ja suola. Lisää loput jauhoista mukaan erissä ja luo taikina. Vaivaa taikinaa vähintään viiden minuutin ajan kunnes se on elastista. Laita taikina takaisin kulhoon ja anna kohota liinan alla vedottomassa paikassa 45 minuuttia.

Täyte: rypsiöljyä paistamiseen paketti Pirkka vegejauhista (á 250g) tölkki Pirkka arrabbiata pastakastiketta (á 390g) pussi Valio Oddlygood vegejuustoraastetta (á 150g) kuivattua oreganoa tai pizzamaustetta rouhittua mustapippuria

Lorauta pannulle rypsiöljyä ja kuumenna. Paista vegejauhikseen väriä pintaan. Lisää joukkoon arrabbiatakastike ja anna muhia miedolla lämmöllä vähitään 5 minuuttia. Voit halutessasi maustaa jo kastikkeen oreganolla tai pizzamausteella. Ota kastike sivuun kunnes taikina on kohonnut. Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Kauli pizzapohja leivinarkin päällä ja siirrä uunipellille. Levitä kastike tasaisesti pohjan päälle ja ripottele päälle vegejuustoraaste. Paista uunin ylätasolla 8-12 minuuttia. Ripottele valmiin pizzan päälle kuivattua oreganoa ja rouhittua mustapippuria.

[sadetta]

mua ei inspiroi mikään paitsi pikkukivet

moskaa moskaa roskaa roskaa roskia rosksia roskiaja se silmäluomia raapiva tunne joka ei väsytä vaan kääntää ne ympäri

[violasmirabiles]

14, 79, 90, 101

14. Onko sinulla nimiheadcanoneja, joita fandomissa vielä ei ole sanottu? Entä perusteluita näille nimille?

> oof ääf ööf en ees muista mitä kaikkea fandomissa on sanottu ja mitä ei. kaikki toivo lehdot ja aatos määtät on niin yleisesti hyväksyttyjä jo, ja vaikka rahikaista nimittelenkin janneksi kadis-au:ssa niin oikeesti headcanonini sille on jalo armas ja sekin on tämän kysymysmeemin tekijältä omittu ja upeaksi havaittu - sille, että se modern AU:ssa on mulla silti janne, ajattelen sellaista perustelua että tällä vuosisadalla sen mutsi ei tahtonut poikansa lempinimeksi jallua, jota taas olen jo kerran canon era -ficissä mennyt käyttämään, vaikka itsekään en siitä tykkää ollenkaan. oikeesti rahikainen on kadis-AU:ssa janne ei siks että pitäisin siitä nimiheadcanonista (se ei ole esteettisesti erityisen kiva eikä sille koskaan tietääkseni ollut muuta perustetta kuin että joku vaan tykkäs siit nimest tms) vaan siks etten jaksanut miettiä muutakaan enkä tiennyt paremmasta at the time. mut niin. ei näitä kyl oikein oo mitä ei jossain ois jo sanottu. 

79. Kerro epäsuosittuja mielipiteitäsi.

> mikä tämän kokoisessa fandomissa ees on suosittua ja mikä epäsuosittua? onko se, että lammio on oikeasti, ihan canonisesti, itsevarma ja omanarvontuntoinen mies. se ei ole ylimielinen paska sen takia, että erityisesti pönkittäisi egoaan ja peittäisi huonoa itsetuntoa, vaan se vaan tietää olevansa hyvä ja pätevä eikä ajattele tai välitä miltä muista tuntuu. eikä ole henkeen ja vereen bottom cmon hei tiiän itekin kirjoittaneeni sitä enemmän bottomina mutta silti hei. 

90. Ättää joku ja kerro, kenestä Tuntemattoman hahmosta hän tai hänen bloginsa sinua muistuttavat? Voit lisäksi pyytää, että sinulle kerrottaisiin esimerkiksi askien välityksellä, ketä itse muistutat.

> tuo @mikaroyhkeys muistuttaa asumaniemestä syystä että jotain samaa kaoottista energiaa siinä on. ja siis mullehan saa kans aina kertoo ketä muistutan elän sellaselle

101. Kerro jostain omasta projektistasi, josta olet ylpeä tai johon haluaisit ihmisten tutustuvan. Vaihtoehtoisesti kerro jostain ideastasi.

> sehän ois tuo Jälkeenpäin mistä oon aika ylpee, vaikka se onkin mulla tallennettu koneelle tiedostonimellä “sissi juusto on mieli ruokani t määttä”. toisestakin määttäficistä, Karhusta, tykkään kovasti. se päättää mun kolmiosaisen reinkarnaatiosarjan, jonka inspiroi se miten paska 2017 tuntsan kv-versio on. koska legit ainoot hyvät asiat siinä on ne elukat.

ja Metsärosvo, joka tällä hetkellä on AO3:n kolmanneks pisin tuntsaficci, mikä jo sinänsä on meitsiltä aika hyvin. oikeastaan kaikki meikän canon era -mähikäiset on samassa kehyksessä kuin metsärosvo, ja jossain kohtaa kasaan ne ihan sarjaksi asti. 

kiitos kovasti! 

kyselkää!

[neroushalvaus]

Sama anon tässä, osaisitko suositella muita tunsta ficcejä jotka eivät ole ao3? Kirjoittaisin itsekin mutta murteet on niin kovin vieraita!

Hei taas! Vihdoin pääsen vastaamaan tähän. Kiitos jälleen kysymyksestä, ihanaa, jos voin yhtään auttaa. Ja tähän ihan alkuun vielä sellaista, että ymmärrän noiden murteiden olevan melko pelottavia, mutta suosittelen silti, että alat kirjoittaa, jos yhtään inspiroi. Kukaan meistä ei ole täydellinen kirjoittamaan kaikkien hahmojen murteita (luen vanhoja ficcejäni usein irvistellen niille) ja kirjoittaessa myös oppii ja oma kielikorva harjaantuu. Eli rohkeasti vain!

Kokoan nyt tähän muutamia fic recejä tumblrin Tuntematon-fandomista. Disclaimerina, että jokin näistä saattaa löytyä myös AO3:sta, en vain ole itse pyörinyt siellä niin paljon, että olisin löytänyt. Ja jos joku tätä listaa lukeva on ficcari, jota en mainitse, se ei tarkoita, etten pitäisi ficeistäsi. Se melko varmasti tarkoittaa, että yksinkertaisesti unohdin tai en löytänyt kirjoitelmaasi.

*

Ficcejä:

@suentassu - Kaipaus (Tyyne Susi, kannaskommuuni)Linkkaan tämän, sillä tämä on suosikkini Tassun ficeistä. Suen Tassun vaimo ollaan hahmona luotu eläväksi, kuten myös Rokan vaimo Lyyti. Rakastan Tassun kirjoitustyyliä ja kieltä. Jos kaipaat elämääsi sotamies Sutta sekä hänen heilojaan, suosittelen vilkaisemaan läpi tämän tumblr-käyttäjän fanfic-tägin.

@kissantassuset - Sotaunista (Koskela ja muu kookoo)Voi jospa voisin saada Risun angstia pulloon ja ottaa siitä yhden rohkaisuhuikan joka aamu. Jopa olisi elämä mukavampaa. Risu hallitsee siis tuskan ja piinan loistavasti, mutta hänen kirjoituksissaan on myös pehmeyttä ja kauniita sävyjä, jotka tekevät ficeistä mukavaa luettavaa raskaista aiheista huolimatta. Hänen tumblrista löytyvät tekstinsä voi löytää täältä.

@casualprostitution - Kyläpyörän uudet kujeet (Rahikainen/Riitaoja)Myisin sieluni Viirilän vasemmalle ukkovarpaalle, jos saisin omaan kirjoitustyyliini palasen sitä kekseliäisyyttä ja iloista räiskähtelyä, jonka voi nähdä Neesuksen teksteissä. Puhekieli soljuu mutkattomasti ja tarina on vapaatyylisyydestään huolimatta todella lukijaystävällinen. Rahikaisen hahmo on lisäksi upealla tavalla hallussa. Ficci on (onneksi) sarja ja sen muut osat ja ficcarin muut työt löytää täältä.

@fantastictalesandwheretofindthem - (ficillä ei ole nimeä) (OC: Daniar Grigorevits Lebedev)Ficci siitä kaatuneesta, jonka kasvoille Lehto potkaisee puuropakin sisällön? Rakastan tätä ficciä ja myös sen jälkeen samassa hengessä julkaistua hahmotutkielmaa siitä sotavangista, jonka Lehto romaanissa ampuu. Kaunis kirjoitustyyli ja olen niin iloinen, kun näille kaatuneille keksitään omat tarinat ja persoonat. Tämäkin ficci syventää canonissa vain nopeasti vilahtavaa kohtausta ja tekee siitä paljon traagisemman. Toisen osan ja muut tekijän ficit voi löytää hänen kirjoitelmatägistään.

@muumihelvetti - (ficillä ei ole nimeä) (kannaskommuuni)Kannaskommuuni, tuo kaikkien meidän rakastama neliapilaperhe. Ihanaa, sokerista hattaraa Rokan näkökulmasta. Murre tekee kerronnasta lähestyttävää ja ihmisläheistä, lukeminen nostattaa hymyn huulille. Kirjoittajan ficit löytyvät täältä.

@hierofantti - (runolla ei ole nimeä) (Koskela & Kariluoto)Hieman erilaista reciä, sydänsärkevän kaunis runo, joka ainakin nostattaa omaan selkäpiihini kylmiä väreitä. Tunne välittyy upeasti ja olen joka kerta tätä lukiessa hieman itku kurkussa.

@sadistinen-salami - Korpisoturi aina valmiina palvelukseen (Koskela & Vanhala)Rakastan tumblr-käyttäjä sadistisen salamin kirjoitustyyliä tuhannen auringon ja puolensadan pohjantähden voimalla. Tässä hänen ystävänpäivän hengessä kirjoitettu, surullisenkuuluisan kiljukohtauksen tapahtumien lomassa paikkansa ottava ficcinsä. Olen iso fani, ottaisin lisää, kiitos.

 @kovennetunseisominen - Rötöstelijäpoikien tavallinen torstaiaamu (rötöstelijäpojat)Rötöstelijäfluffia, pientä härnäämistä… ja suukkoja? Täydellistä. Herttainen slice of life -tyyppinen ficci, joka ihanasti kiteyttää poikien luonteet ja suhteen toisiinsa. Tällaista on ihana lukea. Psst, tsekkaa myös tekijän fanitaide ja editit täältä.

@valastaja - Herran haltuun (ripari-AU)Valastaja on taitava kirjoittaja, jonka tyyli on elämänmakuinen ja raikas. Ainakin omasta, monien ja monien ripareiden kyllästämästä näkökulmastani tämä kyseinen ficci on aivan hilpeä, kuten myös sen toinen osa. Kirjoittajalla ei nähdäkseni ole kokoavaa tägiä, mutta tässä vielä aivan ihana ficci, jos sydämesi kaipaa traagisten poikien traagista lämpöä. Kerrassaan ihania ficcejä, tästä kirjoitustyylistä nauttisin mielelläni tulevaisuudessakin.

*

Tässä ovat ne ehdottomasti linkattavat, jotka tulevat tumblrin puolelta mieleen. Jos olen unohtanut jotain, saatan tulla lisäilemään. Valitettavasti aivan kaikkea mahtavaa lukemaani en voi linkata, sillä suuri osa siitä on esimerkiksi whatsappissa tai muissa yksityisissä viestimissä. Tässä kuitenkin oli ainakin muutamia upeita tyyppejä ja heidän teoksiaan. Toivottavasti löydät näistä uutta luettavaa suureen tarpeeseesi ♡

[rosollihylje]

minä sisuksissani atm kun olen valinnut yli 600 sivuisen pienimmällä mahdollisella vitun fontilla kirjoitetun venäläisen klassikko kirjan äikän kurssilla luettavaksi, tajuamatta että se ei inspiroi enää paskaakaan ekan viikon jälkeen.